Paavo Tennilä Tuula Höök, alaviitteet (Standardien nimet ja viittaukset uudistettuihin standardeihin)

Transkriptio

1 Valustandardit Paavo Tennilä Tuula Höök, alaviitteet (Standardien nimet ja viittaukset uudistettuihin standardeihin) Standardit Valukappaletta tilattaessa on sille halutuista ominaisuuksista. Perusominaisuudet ja tavat niiden todentamiseen määritetään valukappalestandardissa: valukappaleen kemiallinen koostumus (analyysi) valurautakappaleita koskevissa standardeissa kappaleen mikrorakenne analyysin lisäksi tai sen sijasta mekaaniset ominaisuudet eri toimitustiloissa: lujuus, kovuus, venymä ja sitkeys koejärjestelyt, jolla ominaisuudet testataan koesauvan mitat ja tekotapa Painevalukappaleille ei ole olemassa standardiin kirjattuja lujuusvaatimuksia. Standardi esittää suosituksia, mutta valmiin kappaleen todellisiin ominaisuuksiin vaikuttaa moni erillinen, myös valimosta riippumaton tekijä. Standardin vaatimukset saattavat täyttyä, vaikka kappale ei olisi ostajan mielestä kelvollinen. Tämä johtuu siitä, että hyvin monissa standardeissa valukappaleen mekaaniset perusominaisuudet on määritetty koesauvaan vedoten. Koesauvan ominaisuudet vastaavat vain likimain valukappaleen ominaisuuksia. Todellisiin ominaisuuksiin vaikuttavat esimerkiksi kappaleen seinämäpaksuus ja kappalegeometria. Valumetalliseosten välillä on suuria eroja. Valuraudat ovat kaikkien herkimpiä seinämäpaksuuden vaihteluille. Valukappaleen tilaaja voi halutessaan esittää lisävaatimuksia eli vaatimuksia, joita ei olla kirjattu valukappalestandardiin. Lisävaatimuksia ovat esimerkiksi kriteerit hyväksyttäville valuvikojen määrälle ja laadulle, lämpökäsittelytilaa koskevat ohjeet, standardia tarkemmat ohjeet valukappaleen mikrorakenteelle, vikojen korjausmenettelyt, valukappaleen (ei siis koesauvan) mekaaniset ominaisuudet jne. Suomenkieliset SFS-EN tai englanninkieliset SFS-EN:en -standardit on lueteltu alla. Valuteräksiä tilataan yleisesti myös ASTM -standardien mukaan. Valurauta 1 SFS-EN 1561:en, Founding. Grey cast irons. (Valut. Suomugrafiittivalurauta.), SFS-EN 1562:en, Founding. Malleable cast irons. (Valut. Adusoitu valurauta.), , Alkuperäinen standardiluettelo on täydennetty ja muokattu voimassa olevien standardien nimillä ja julkaisuajankohdilla. Standardia SFS-EN lukuun ottamatta käytössä ovat ainoastaan englanninkieliset julkaisut. Luetteloa on täydennetty standardeilla SFS-EN 16079:en ja SFS-EN 16124:en Valustandardit - 1

2 SFS-EN 1563:en, Founding. Spheroidal graphite cast irons. (Valut. Pallografiittivalurauta.), SFS-EN 1564:en, Founding. Ausferritic spheroidal graphite cast irons. (Valut. Austemperoitu pallografiittivalurauta.), SFS-EN 12513, Valut. Kulumiskestävät valuraudat SFS-EN 12513:en, Founding. Abrasion resistant cast irons SFS-EN 13835:en, Founding. Austenitic cast irons. (Valut. Austeniittiset valuraudat.), SFS-EN 16079:en, Founding. Compacted (vermicular) graphite cast irons SFS-EN 16124:en, Founding. Low-alloyed ferritic spheroidal graphite cast irons for elevated temperature applications Valuteräs 2 SFS-EN 10213, Painelaiteteräkset. Valuteräkset SFS-EN 10213:en, Steel castings for pressure purposes SFS-EN 10283, Korroosionkestävät valuteräkset SFS-EN 10283:en, Corrosion resistant steel castings SFS-EN 10293, Yleiset valuteräkset SFS-EN 10293:en, Steel castings for general engineering uses SFS-EN 10295, Tulenkestävät valuteräkset SFS-EN 10295:en, Heat resistant steel castings SFS-EN 10340:en, Steel castings for structural uses Alumiiniseokset 3 SFS-EN 1706, Alumiini ja alumiiniseokset. Valut. Kemiallinen koostumus ja mekaaniset ominaisuudet SFS-EN 1706:en, Aluminium and aluminium alloys. Castings. Chemical composition and mechanical properties Kupariseokset 3 SFS-EN 1982, Kupari ja kupariseokset. Valuharkot ja valukappaleet SFS-EN 1982:en, Copper and copper alloys. Ingots and castings Magnesiumseokset 4 SFS-EN 1753:en, Magnesium and magnesium alloys. Magnesium alloy ingots and castings. (Magnesium ja magnesiumseokset. Magnesiumseosharkot ja -valut. Yleistä.), , Alkuperäinen luettelo on täydennetty vastaavien englanninkielisinä julkaistujen SFS-EN standardien nimillä, standardien julkaisuajankohdilla ja yhdellä pelkästään englanninkielisenä julkaistulla standardilla SFS-EN 10340:en , Alkuperäinen luettelo on täydennetty vastaavalla englanninkielisenä julkaistun standardin nimellä ja standardien julkaisuajankohdalla , Lisätty standardin englanninkielinen nimi ja julkaisuajankohta Valustandardit - 2

3 Sinkkiseokset 5 SFS-EN 12844:en, Zinc and zinc alloys. Castings. Specifications. (Sinkki ja sinkkiseokset. Valut. Spesifikaatiot.) SFS-EN Valut. Tekniset toimitusehdot. Osa 1: Yleistä 6 Soveltamisala ja velvoittavuuden osoittamistavat Tätä standardia sovelletaan kaikkiin muihin valumetalleista valmistettuihin valukappaleisiin paitsi kupariseosvaluihin. Tässä standardissa osoitetaan kunkin alakohdan velvoittavuus seuraavasti: yhdellä pisteellä (.) merkityistä alakohdista on kyselyn ja tilauksen yhteydessä, kahdella pisteellä (..) merkityistä alakohdista voidaan sopia kyselyn ja tilauksen yhteydessä, pisteettömät alakohdat ovat velvoittavia. I Tiedot, jotka ostajan on toimitettava valmistajalle eli pakolliset tiedot Standardi SFS-EN luettelee joukon tietoja, jotka ostajan on yksiselitteisesti esitettävä kyselyn ja tilauksen yhteydessä. Nämä tiedot ovat: valukappaleiden lukumäärä, sen sallitut poikkeamat ja toimitusaikataulu, valumetallin erittely, piirustukset, standardit ja tekniset erittelyt, mallivarusteiden toimitus, valukappaleiden ulkoista ja sisäistä tilaa koskevat vaatimukset. 7 Vanhaan käytäntöön verrattuna standardi edellyttää kahta muutosta. Ensimmäinen on toimitettavien valukappaleiden lukumäärän toleranssi. Mikäli standardia aiotaan noudattaa niinkuin tarkoitus on, pitää 100 kpl tilauksen sijasta tilata vastedes esimerkiksi 100 +/-5 kpl tai 100 +/-0 kpl. Toinen tärkeä muutos on vaatimus laatuvaatimusten määrittelemisestä. Kun vielä on otettava huomioon, että standardi edellyttää kunkin kohdan yksiselitteistä esittämistä, aiheuttaa tämä , Lisätty standardin englanninkielinen nimi ja julkaisuajankohta , Teksti käsittelee vanhaa julkaisua Uudistettu standardi SFS-EN on julkaistu Kirjoitusajankohdan jälkeen tapahtuneet huomattavimmat muutokset esitetään alaviitteillä , Uudistettu standardi sisältää myös alakohdan työstöä koskevat vaatimukset, kuten sijainti ja kiinnityspisteet Valustandardit - 3

4 seikka lisätöitä valun käyttäjille ja myös valimoillekin. Toisaalta sekä ostaja että valmistaja säästyvät näin toimittaessa varsin varmasti monilta harmeilta. II Tiedot, jotka ostaja voi toimittaa valmistajalle eli valinnaiset tiedot Standardi SFS-EN luettelee kaksikymmentä seikkaa, joita ostaja voi tarvittaessa esittää kyselyssä ja tilauksessa. Näitä ovat valukappaleiden määräävä seinämänpaksuus, toimitustila, valumetallistandardissa määrittelemättömät lisäominaisuudet, valukappaleiden massa, alustavien näytekappaleiden ja aloituskappaleiden toimitus, rikkomattoman aineenkoetuksen vaatimukset, työstöt valimon toimesta, ostajan jatkokäsittelyt, kuten hitsaukset tai pintakäsittelyt, erikoiskokeet valimossa, tilastollisten menetelmien arvosteluperusteet, erikoistoimenpiteet, kuten rasitettujen valujen tuotantohitsien tarkastukset, jäljitettävyys, testien raportointi, pinnan suojaus ja pakkaus, mallien ja työkalujen korjaus ja varastointi, koetuserien muodostaminen, sopimus tuotantohitsauksista, erikoisvaatimukset, kuten metallograafinen rakenne, syöpymiskestävyys, työstettävyys, ISO 9000-standardisarjan soveltaminen. 8 Pakollisten ja valinnaisten vaatimusten tarkistusluettelo Standardin SFS-EN lopussa on kaksisivuinen tarkistusluettelo, jonka käytöstä on varmaankin hyötyä sekä valun ostajalle että valmistajalle. Standardin SFS-EN tarkistusluetteloon on jäänyt pari valitettavaa virhettä. Eräät kohdat, jotka on tekstiosassa merkitty valinnaisesti ksi, on tarkistusluettelossa merkitty pakollisesta ksi. Näitä ovat ainakin kohta "Valukappaleen mekaaniset ominaisuudet" sekä kohta "Pinnan tila". 9 III Standardin SFS-EN määritelmiä Jotta oltaisiin yhtä mieltä siitä, mitä standardissa mainituilla käsitteillä tarkoitetaan, on standardissa 16 määritelmää. Sellaisten sanojen kuin ostajan ja valmistajan merkitys lienee kaikille ilman muuta selvä. Sen sijaan muutamat määritelmät on syytä panna erikseen mieleen. aloituskappale (initial sample) Valukappale, joka on täysin valmistettu sarjavalmistukseen käytetyillä laitteilla ja menetelmillä asianmukaisesti valvotuissa olosuhteissa. Standardissa oleva huomautus: Aloituskappaleella osoitetaan, että valmistaja kykenee täyttämään ostajan edellyttämät laatuvaatimukset (mitat, mallit, valumetalli, toiminta jne.). Edellä olevasta selvinnee, että aloituskappaletta on tarkoitus käyttää sarjatuotannossa mahdollisimman suurta varmuutta vaadittaessa. Aloituskappaleen valmistus voi tulla melko kalliiksi, kun sarjatuotantotyökalut ja -koneet on pakko virittää vain yhden tai muutaman kappaleen toimittamista varten. alustava näytekappale (preliminary sample) Valukappale, joka vastaa suureksi osaksi aloituskappaletta, mutta joka ei ole tai on vain osittain valmistettu sarjavalmistukseen käytetyillä laitteilla ja menetelmillä , Uudistetussa standardissa on mainittu lisäksi Luottamuksellisuutta koskevat vaatimukset (mukaan lukien alihankinta) , Jälkimmäinen on korjattu uudistetussa standardissa Valustandardit - 4

5 Kahdesta edellä mainitusta valukappaleesta puhuttaessa on tähän saakka käytetty melko yleisesti sanaa koekappale. Uudessa standardissa tämä sana on varattu muuhun käyttöön, kuten seuraavasta käy ilmi - on siis syytä olla tarkkana. näytekappale (sample casting) Koetuserästä valittu valukappale koekappaleiden ottamista varten. näyte (sample) Yhden tai useamman koekappaleen valmistamiseen riittävä määrä valumetallia. Se voi olla erillään valettu, kiinni valettu tai valukappaleesta leikattu. Uusien standardien sanalla näyte tarkoitetaan siis koesauva-aihiota. Vanhassa suomugrafiittivalurautastandardissa SFS 4855, jonka uusi SFS-EN 1561 nyt korvaa, käytettiin koesauvaaihiosta nimitystä näytekappale. koesauva (test piece) Mitoiltaan määritelty, työstetty tai työstämätön näytteen osa, joka on käsitelty määrättyyn tilaan määrättyä koetta varten. Standardissa oleva huomautus: Tietyissä tapauksissa koekappale voi olla itse näyte. Englanninkielinen teksti ei käytä sanaa koesauva, test bar. Suomenkielellä koesauva on kuitenkin selkeämpi käsite kuin koekappale. Seuraavassa suomenkielisessä painoksessa ei toivottavasti käytetä lainkaan sanaa koekappale. Sanaa tuotantohitsaus ei esitetä standardin SFS-EN määritelmissä. Selvyyden vuoksi niin olisi ehkä pitänyt tehdä. Uudessa standardissa tuotantohitsaus on yhteisnimitys viimeistelyhitsaukselle ja liitoshitsaukselle. Viimeistelyhitsauksesta käytettiin aikaisemmin nimitystä korjaushitsaus. Kun sanan sävy oli negatiivinen, ryhdyttiin puhumaan valmistushitsauksesta. Nyt käytetään jo kolmatta versiota, viimeistelyhitsaus. IV Standardin SFS-EN muita määrittelyjä Kohta 4.3 Piirustukset, mallit ja työkalut Alakohdassa mainitaan mm. pakollisesti na asiana, että piirustuksissa on määriteltävä mikäli mahdollista työstöä ja mittatarkastusta varten työstettävät pinnat ja lähtökohdat. Lähtökohdista viitataan standardiin ISO Alakohdassa mainitaan valumalleista asioita, joista voidaan sopia. Sanotaan mm., että ostaja päättää mallivarusteiden sopivuudesta tarkoitukseen, ellei toisin ole sovittu. Toisaalta sanotaan, että valmistajan on fyysisesti todettava, että mallit ja muut varusteet ovat käyttökelpoisia ja täydellisiä ja että ostaja voi vaatia valmistajaa joko täydellisesti tarkastamaan toimitetut varusteet tai varmistamaan, että työvaroja on riittävästi käytettävissä. Sanonnat tuntuvat osittain ristiriitaisilta. Standardia SFS-EN sovellettaessa onkin katsottava tarkkaan millainen merkintä on kyseisen alakohdan alussa, yksi lihava piste, kaksi lihavaa pistettä tai ei pisteitä lainkaan. Kahden pisteen kohtia, joista siis voidaan sopia, tulee soveltaa niin, että valitaan esitetyistä vaihtoehdoista se, joka parhaiten kuhunkin tapaukseen sopii. Tuntuu kuitenkin hieman oudolta, ettei mallivarusteiden tarkastuksesta ole pakko sopia samoin kuin sekin, että ellei toisin ole sovittu, vastaa ostaja toimittamiensa mallien käyttökelpoisuudesta Valustandardit - 5

6 Kohta 4.4 Tiedot massasta Valukappaleen massa on asia, josta voidaan sopia. Jos valukappaleen massalla on toleranssi, on onko massa piirustuksesta laskettu massa mm. työstövarat huomioon ottaen vai mittatoleranssien rajoissa olevan valukappaleen massa. Kohta 6.2 Hitsaus Tuotantohitsauksen ajoituksesta voidaan sopia yhden tai useamman esitetyn vaihtoehdon puitteissa elleivät muut standardit toisin määrää: Valmistaja voi aloittaa tuotantohitsauksen ottamatta yhteyttä ostajaan, Valmistajan on ilmoitettava ostajalle tuotantohitsauksen aloittamisesta, Valmistajan on saatava ostajan hyväksyntä ennen tuotantohitsauksen aloittamista. Voidaan myös sopia hitsattavien alueiden ja hitsien tarkastuksesta, dokumentoinnista ja lämpökäsittelystä. Kohta Valumetallin kemiallinen koostumus Valumetallin kemiallisen koostumuksen on oltava valumetallistandardin mukainen ellei kyselyssä ja tilauksessa ole toisin määrätty. Kemiallinen koostumus tarkoittaa sulatusanalyysiä ellei tosin ole määrätty. Standardia SFS-EN käytettäessä on syytä huomata, että siinä käsitellään erikseen valumetallille ja valukappaleelle esitettäviä vaatimuksia. Alakohtia lukiessa on muistettava katsoa pääotsakkeista, kummasta on kysymys. Kohta Valukappaleen kemiallinen koostumus Mikäli kemiallinen analyysi vaaditaan itse valukappaleestakin, on sallittujen poikkeamien oltava valumetallistandardin tai ostajan ja valmistajan sopimuksen mukaisia. Tarvittaessa on ostajan ja valmistajan näytteenottokohdasta. Kohta Rikkomaton aineenkoetus Standardi SFS-EN määrää, että ulkoisen ja/tai sisäisen tilan vaatimuksista on. Koko rikkomatonta aineenkoetusta koskeva osuus on syytä lukea erittäin huolellisesti. Velvoittavassa alakohdassa sanotaan, että pieniä pintavikoja ei tarvitse poistaa kohdista, joissa ne eivät haittaa käyttötarkoitusta tai jos valukappaleen pinta vastaa aloituskappaleen pintaa. Velvoittavassa alakohdassa sanotaan, että työstetyssä pinnassa paljastuneita epäjatkuvuuksia ei katsota vaatimuksista poikkeamiseksi ellei erityisesti ole sovittu. 10 Tällaisia kohtia standardiin ei olisi pitänyt koskaan hyväksyä. Jos mainitaan pieni pintavika, olisi ehdottomasti pitänyt määritellä, minkä kokoinen on pieni pintavika. Jos puhutaan epäjatkuvuuksista, olisi ehdottomasti pitänyt määritellä epäjatkuvuuksien tyyppi, koko ja jakauma. Eräissä tarkastusmenetelmästandardeissa on taas menty toiseen äärimmäisyyteen. Sanotaan esimerkiksi, että ultraäänitarkastuksessa lineaariset näyttämät eivät ole sallittuja ellei niiden vaarattomuutta ole todettu murtumismekaanisilla kokeilla , Uudistetussa standardissa lause Ellei erityisesti ole sovittu, työstetyssä pinnassa paljastuneita epäjatkuvuuksia ei katsota vaatimuksista poikkeamiseksi. on korjattu muotoon Ellei erityisesti ole sovittu, tavanomaisen työstön yhteydessä poistettavia epäjatkuvuuksia ei katsota vaatimuksista poikkeamiseksi Valustandardit - 6

7 Näyttää ilmeiseltä, että järkevä ostaja ja valmistaja eivät jätä sopimatta standardin SFS-EN niistäkään kohdista, joista ei ole pakko sopia. Muuten saattavat juristit saada töitä. SFS-EN Valut. Tekniset toimitusehdot. Osa 2: Teräsvalujen lisävaatimukset 11 Soveltamisala ja velvoittavuuden merkintä Standardia SFS-EN sovelletaan kaikkiin teräsvaluihin, mutta myös nikkeli- ja kobolttiseosvaluihin. Verrattuna päästandardiin SFS-EN lisävaatimusstandardissa on kuitenkin soveltamista koskeva varaus: "ellei kyselyn ja tilauksen yhteydessä ole toisin sovittu." Standardia SFS-EN ei voi käyttää yksinään, vaan ainoastaan standardin SFS-EN kanssa yhdessä. Standardin SFS-EN eri kohtien velvoittavuuden merkinnät ovat seuraavat: neliöllä merkityt kohdat ja alakohdat eivät sisällä lisävaatimuksia standardin SFS-EN vastaaviin kohtiin, yhdellä pisteellä (.) merkityistä kohdista ja alakohdista on kyselyn ja tilauksen yhteydessä, kahdella pisteellä (..) merkityistä alakohdista tai niiden kappaleista voidaan sopia kyselyn ja tilauksen yhteydessä. pisteettömät ja neliöttömät alakohdat ovat sitovia. Yhdellä ja kahdella pisteellä merkitseminen sekä pisteettömyys merkitsevät näin ollen täsmälleen samoja asioita sekä standardissa SFS-EN että standardissa SFS-EN Tietoihin, jotka ostajan on toimitettava valmistajalle, eli pakollisiin tietoihin standardissa SFS- EN on tehty seuraava lisäys, "Määräävästä (vallitsevasta) seinämänpaksuudesta on." Tietoihin, jotka ostaja voi toimittaa valmistajalle, eli valinnaisiin tietoihin standardissa SFS- EN on tehty seuraava lisäys: "Erikoistapauksissa joistakin valinnaisista vaatimuksista voi tulla pakollisia tuotestandardin perusteella." Standardissa SFS-EN on eräitä kohtia, joista voidaan sopia päästandardin SFS-EN lisäksi. Kohdassa sanotaan mm., Viimeistelyhitseille ovat voimassa perusaineen vaatimukset Pintatarkastusmenetelmissä laatuluokkia 001, 01 ja 1 (PT tai MT) ja sisäisissä tarkastuksissa laatuluokkaa 1 (UT tai RT) saa käyttää vain erikoistapauksissa Sovitut tarkastukset on suoritettava standardin SFS-EN 473 tai vastaavan sertifiointiohjelman mukaisesti sertifioidun tarkastajan vastuulla Päästandardi SFS-EN esittää velvoittavassa kohdassa 8.4.1, että näytteet on valmistettava joko käytettävän valumetallistandardin mukaisesti tai siten, kuin tilattaessa on sovittu ja , SFS-EN on julkaistu ja on edelleen voimassa Valustandardit - 7

8 että näytteet voivat olla joko erillään valettuja tai kiinni valettuja tai valukappaleesta leikattuja. Standardi SFS-EN määrää velvoittavasti, standardin SFS-EN lisäksi."mekaaniset ominaisuudet määritetään koesauvoista, jotka on otettu koesauva-aihioista. Koesauva-aihiot voivat olla erillään valettuja, valukappaleeseen valukanavalla liitettyjä tai valukappaleeseen kiinni valettuja." Standardi SFS-EN ei siis tunne lainkaan valukappaleesta leikattuja näytteitä! Standardissa säädetään edelleen, että koesauva-aihion paksuus on enintään 150mm, vaikka tuotestandardissa määritellyt ominaisuudet esitetään paksuuksilla yli 150mm. Määritelmät ja tilaustiedot Standardissa SFS-EN on kaksi määritelmää, joita ei ole päästandardissa SFS-EN näyte (sample) Teräsvalimot eivät ole hyväksyneet tätä termiä siinä muodossa kuin se on päästandardissa. Sen perään on liitetty uusi sana koesauva-aihio (test block) sekä huomautus, että se on teräsvalimoteollisuudessa näytteestä käytettävä termi. avaus (excavation) Kuoppa, joka syntyy poistettaessa valumetallia ennen hitsausta. Rikkomaton aineenkoetus Standardissa SFS-EN on rikkomattomasta aineenkoetuksesta lisäkohtia päästandardin lisäksi, joista on. Kaikissa tilauksissa on oltava seuraavat tiedot: Käytettävä rikkomaton aineenkoetusmenetelmä (silmämääräinen, magneettijauhe, tunkeumaneste, ultraääni, radiografia jne.) Kunkin menetelmän laatuluokat Valukappaleen tarkastettavat alueet (sijainti ja laajuus) Tarkastettavien valukappaleiden määrä prosentteina Standardi edellyttää tarkastusten tekemistä vastaavien eurooppalaisten standardien mukaisesti seuraavalla tavalla 12 : Tarkastusmenetelmä Tunnus Tarkastusvaatimukset Yleiset periaatteet Silmämääräinen VT - pren Tunkeumaneste PT pren SFS-EN , EN Magneettijauhe MT pren ISO SFS-EN 1369 Ultraääni UT pren pren Radiografia RT EN 444, pren pren , Kaikki taulukossa nimetyt standardit ovat voimassa ja ne on julkaistu tai julkaistu ja jo uusittukin. Eli jokainen on siirtynyt pren vaiheesta vaiheeseen SFS-EN tai SFS-EN ISO Valustandardit - 8

9 Luettelossa ei mainita standardia SFS-EN 1370 Valut. Pinnankarheuden silmämääräinen tarkastus 13. Sen sijaan tekstissä on sen käyttämisestä seuraava maininta: "Pinnankarheus on tarkastettava standardin SFS-EN 1370 vaatimusten mukaisesti." Pakollisten ja valinnaisten vaatimusten tarkistusluettelo Standardissa SFS-EN on samantapainen pakollisten ja valinnaisten vaatimusten tarkistusluettelo kuin päästandardissa SFS-EN Standardin tarkistusluettelo on kuitenkin täydellisempi. Siihen sisältyy molemmissa standardeissa mainittuja kohtia. SFS-EN Valut. Tekniset toimitusehdot. Osa 3: Rautavalujen lisävaatimukset 14 Soveltamisala ja määritelmät Standardia SFS-EN sovelletaan kaikista valurautalajeista valettuihin valukappaleisiin valmistustavasta riippumatta. Se ei kuitenkaan koske rautatuotteita, joita käsitellään erillisissä tuotestandardeissa, kuten putkia, kiinnittimiä jne. Standardia SFS-EN ei voi käyttää yksinään, vaan ainoastaan standardin SFS-EN kanssa yhdessä. Standardi SFS-EN ei esitä määritelmiä, vaan viittaa niiden osalta standardiin SFS-EN sekä valumetallistandardeihin. Tiedot, jotka ostaja voi toimittaa valmistajalle eli valinnaiset tiedot Standardi SFS-EN mainitsee kuusi seikkaa, joista voidaan sopia. Nämä ovat toimitus valutilassa, erikois- ja lisälämpökäsittely, jännityksenpoistohehkutus, valukappaleiden jatkokäsittelyt, kuten emalointi, galvanointi, metallipinnoitus jne., työstön ja lopullisen lämpökäsittelyn järjestys (austemperoiduilla pallografiittivaluraudoilla) sekä koetuserien muodostaminen ellei sitä ole määritelty teknisessä erittelyssä tai valurautalajin standardissa. Hämmästyttävä ero standardien SFS-EN ja SFS velvoittavuuden merkintätavoissa Kuten sivulla SFS-EN Valut. Tekniset toimitusehdot. Osa 1: Yleistä on todettu, ilmoittaa standardi SFS-EN eri alakohtien velvoittavuuden otsakkeen edessä olevilla lihavilla pisteillä. Yksi piste osoittaa asioita, joista on ja kaksi pistettä asioita, joista voidaan sopia. Pisteettömät kohdat ovat velvoittavia. Sen sijaan standardi SFS-EN mainitsee, että lihava piste otsakkeen edessä merkitsee tässä standardissa sitä, että on nouda , Nykyisin voimassa oleva standardi on englanninkielinen SFS-EN 1370:en Founding. Examination of surface condition , Teksti käsittelee standardin SFS-EN vanhentunutta versiota, joka on julkaistu Standardi on uudistettu Kirjoitusajankohdan jälkeen tapahtuneet huomattavimmat muutokset esitetään alaviitteillä Valustandardit - 9

10 tettava standardin SFS-EN vastaavia vaatimuksia. Kahta lihavaa pistettä ei standardin SFS-EN otsikoissa käytetä lainkaan. Standardia SFS-EN sovellettaessa pitää harkita kolme kertaa, miten menetellään kohdan Tuotantohitsaus kanssa. Standardissa SFS-EN on otsakkeen Tuotantohitsaus edessä yksi piste. Yhden pisteen standardi sanoo merkitsevän sitä, että ko. asiassa noudatetaan standardin SFS-EN määräyksiä. Standardissa SFS-EN on otsakkeen Tuotantohitsaus edessä kaksi pistettä sen merkiksi, että asiasta voidaan sopia. Asia tuntuisi selvältä, ellei standardin SFS-EN kyseisessä kohdassa olisi lisää tekstiä. Nyt siinä lukee: "Tuotantohitsaus sallitaan vain valmistajan ja ostajan välisen kirjallisen sopimuksen perusteella. Valmistajan ja ostajan välisen kirjallisen sopimuksen perusteella valmistaja voi joko tehdä viimeistelyhitsausta yleisesti tai määrättyyn rajaan saakka ottamatta yhteyttä ostajaan tai valmistajan on hankittava ostajan lupa tapauskohtaisesti. Liitoshitsaukset ovat sallittuja vain valmistajan ja ostajan välisen kirjallisen sopimuksen perusteella." 15 Kun standardissa EN ei ole käytetty samaa velvoittavuuden merkintätapaa kuin päästandardissa , jää nyt epäselväksi, ovatko yllämainitun sitaatin lauseet velvoittavaa vai ovatko ne päästandardiin viittaavan lihavan pisteen mukaisesti sellaisia, joista voidaan sopia, kuten päästandardi ko. kohdassa edellyttää. Jonkinlainen epäloogisuus on siinäkin, että mainitaan sekä tuotantohitsauksen että liitoshitsausten olevan sallittuja vain valmistajan ja ostajan välisen kirjallisen sopimuksen perusteella. Päästandardi SFS-EN nimittäin sanoo selvästi, että tuotantohitsaukseen kuuluvat viimeistelyhitsaus ja liitoshitsaus. SFS-EN Valut. Tekniset toimitusehdot. Osa 4: Alumiiniseosvalujen lisävaatimukset 16 Soveltamisala ja velvoittavuuden osoittamistavat Standardin johdannossa mainitaan samaan tapaan kuin teräs- ja rautavalujenkin lisävaatimusstandardeissa, ettei sitä voi käyttää yksinään, vaan yhdessä päästandardin SFS-EN kanssa. Velvoittavuuden merkintätavoissa standardi SFS-EN noudattaa päästandardin menettelyä seuraavasti: yksi lihava piste (.) merkitsee kohtia, joista on kaksi lihavaa pistettä (..) merkitsee kohtia, joista voidaan sopia merkittämät kohdat ovat velvoittavia. Standardi SFS-EN noudattaa teräsvalujen lisävaatimusstandardin EN merkintää, jonka mukaan lihava neliö merkitsee kohtia, jotka ovat yhteneviä päästandardin vastaavien kohtien kanssa. Standardi SFS-EN käyttää myös seuraavia uusia merkintöjä: tähti (*) merkitsee, että päästandardin kohta on korvattu standardissa SFS-EN kokonaan uudella , Uudistettu standardi, joka on julkaistu , ei sisällä enää lausetta Liitoshitsaukset ovat sallittuja vain valmistajan ja ostajan välisen kirjallisen sopimuksen perusteella , SFS-EN on julkaistu ja on edelleen voimassa Valustandardit - 10

11 vinoneliöllä on merkitty kohdat, jotka ovat lisävaatimuksia päästandardin vastaaviin kohtiin Määritelmät avaus on sama termi kuin teräsvalujen lisävaatimuksissakin. Kummassakin tapauksessa on kysymyksessä kuoppa, joka syntyy poistettaessa ainetta vikakohdista. Kuopan täytössä teräsvalustandardi mainitsee vain hitsauksen, mutta alumiiniseosstandardi mainitsee myös muun korjaustavan. Ostajan toimittamat tiedot Lisävaatimuksena aloituskappaletta koskevaan, sovittavissa olevaan päästandardin kohtaan 4.6 standardi SFS-EN esittää varsin järkevän tuntuisen menettelyn: "Pyydettäessä on ostajalle toimitettava vähintään kaksi aloituskappaletta hyväksyttäväksi. Mikäli aloituskappaleet ovat hyväksyttäviä, toinen niistä jää ostajalle ja toinen niistä on palautettava valmistajalle merkinnällä "hyväksytty"." Kohta 6.2 Hitsaus Pienoinen kömmähdys on standardissa SFS-EN sattunut hitsauksen kohdalla. Kohta Yleistä on korvattu kokonaan uudella kappaleella, joka on seuraava: "Toimenpiteet valujen viimeistelemiseksi tai valuvirheiden (pitäisi muuten olla valuvikojen) poistamiseksi voivat sisältää joko lisäaineena täyttämisen käyttäen soveltuvaa hitsausmenetelmää tai hitsaamalla liitettävän työstetyn kappaleen lisäämisen." Standardin SFS-EN tekijöiltä on jäänyt huomaamatta, että päästandardin korvattu kohta sisältää määritelmän, jonka mukaan tuotantohitsaus sisältää viimeistelyhitsauksen ja liitoshitsauksen. Kun kohta Tuotantohitsaus on sekin korvattu uudella kappaleella. Tuotantohitsausta koskeva uusi sitova kohta kuuluu seuraavasti: "Tuotantohitsaus on sallittu, ellei kyselyn ja tilauksen yhteydessä ole toisin sovittu." Tämä pykälä antaa valmistajalle harvinaisen vapaat kädet. Standardin SFS-EN opastavassa liitteessä A on avausten luokitusmenettely viimeistelyhitsausta varten. Siinä on kaksi kuvaa. Ensimmäinen kuva luokittaa avauksia syvyyden ja toinen niiden pinta-alan mukaan. Yhden kuvan sanotaan yleensä selventävän enemmän kuin tuhat sanaa. Silti tulee kuvaa 1 katsellessa mieleen eikö olisi ollut selvempää määritellä sama asia seuraavin lausein: Pinta-avauksia ovat ne, joiden syvyys on enintään 10% seinämänpaksuudesta Pieniä avauksia ovat ne, joiden syvyys on yli 10%, mutta enintään 50% seinämänpaksuudesta Suuria avauksia ovat ne, joiden syvyys on % seinämänpaksuudesta Kullekin avausluokalle on annettu omat opastavat ohjeensa viimeistelyhitsaukseen saatavasta luvasta tai yhteydenotosta. Niissä sanotaan suurista avauksista mm., että valmistajan on saatava ostajan lupa käytettävään korjaus- ja tarkastusmenetelmään. Tämä lause lyö korvalle aikaisemmin tekstissä mainittua velvoittavaa kohtaa, jonka mukaan tuotantohitsaus on sallittua ellei kyselyn ja tilauksen yhteydessä ole toisin sovittu Valustandardit - 11

12 Kohta Puhdistus ja viimeistely Valmistajan etuja suojaa myös seuraava lause puhdistusta ja viimeistelyä koskevassa sovittavissa olevassa kohdassa , "Ellei toisin ole sovittu, työstetyiltä pinnoilta havaitut virheet (pitäisi muuten olla viat) eivät saa johtaa kappaleen hylkäämiseen." Valurautojen nimikejärjestelmästandardi SFS-EN 1560 Vuoden 1998 alussa 17 vahvistettiin Suomessa Euroopan standardisointikomitean, CEN:in laatima uusi valurautojen nimikestandardi: SFS-EN 1560 Valut. Valurautojen nimikejärjestelmästandardi. Rautalajien tunnuksiin perustuvat ja numeeriset nimikkeet. CEN:in 19 jäsenmaata, Suomi mukaan luettuna ovat sitoutuneet vahvistamaan tämän standardin kansalliseksi standardiksi ja kumoamaan mahdolliset omat standardinsa. Suomessa ei ole ollut vastaavaa omaa nimikestandardia, mutta valurautastandardeissa on esiintynyt ihan ikiomia suomalaisia valurautojen tunnuksia, kuten GRS ja GRP. Nämä tunnukset ovat olleet sikäli kansainvälisiä, että G on tunnettu valujen eurooppalainen tunnus, mutta R johtunee suomenkielen sanasta rauta ja S sekä P sanoista suomu ja pallo. Näistä tutuiksi käyneistä tunnuksista pitäisi nyt luopua, mikäli tahdomme edelleen olla EU:n mallioppilaita. Standardi SFS-EN 1560 on julkaistu suomalais-englantilaisena painoksena. Tässä, kuten muissakin SFS-ENstandardeissa englanninkielinen alkuperäisteksti on ristiriitatapauksissa pätevä. Valurautojen tunnuksiin perustuvat nimikkeet Standardin SFS-EN 1560 tunnuksiin perustuvat nimikkeet ovat ainakin suomalaisille huomattavasti tärkeämpiä kuin numeeriset nimikkeet. Jälkimmäiset ovat jatkoa Werkstoffnummerjärjestelmälle, johon saksalaiset ovat kuolettavasti rakastuneita. Tässä kirjoituksessa ei selosteta numeeristen nimikkeiden osaa standardista. Standardin SFS-EN 1560 mukaan valurautojen tunnuksiin perustuva nimike käsittää kuusi positiota. Positioiden välit merkitään väliviivalla. Positiot, joista kaikkia ei ole pakko käyttää, ovat seuraavat: Positio 1 EN- tai EN ja valurautastandardin numero, esim. EN Positio 2 Valuraudan tunnus GJ (G=valu, J=rauta) Positio 3 Grafiittirakenteen tunnus. L = lamellar, suomumainen, S = spheroidal, pallomainen, M = malleable, adusoitu, temper, V = vermicular, tylppä, vermikulaarinen, N = no graphite, (hard) ledeburitic, grafiititon, (kova), ledeburiittinen Y = erikoisrakenne Positio 4 Mikro- tai makrorakenteen tunnus. A = austenite, austeniitti, F = ferrite, ferriitti, P = pearlite, perliitti, M = martensite, martensiitti, L = ledeburite, ledeburiitti, Q = quenched, karkaistu, T = quenched and tempered, nuorrutettu, B blackheart, mustaydin, W = whiteheart = valkoydin. Tunnuksia B ja W käytetään vain adusoiduilla valuraudoilla. Positio 5 Murtolujuuden, kovuuden tai kemiallisen koostumuksen tunnus , Standardi on uudistettu Kirjoitusajankohdan jälkeen tapahtuneet huomattavimmat muutokset esitetään alaviitteillä Valustandardit - 12

13 Murtolujuuden mukaiset nimikkeet Murtolujuudet ilmoitetaan rautalajin nimikkeessä kolmella numerolla newtoneina neliömillimetriä kohti. Murtolujuuden jälkeen voidaan ilmoittaa myös venymäprosentti väliviivalla erotettuna. Numeroarvojen jälkeen voidaan lisätä kirjaintunnus, joka ilmoittaa näytteen valmistustavan, S = erillään valettu, U = kiinni valettu, C = valukappaleesta leikattu. 18 Jos valuraudasta vaaditaan iskukoe, voidaan koelämpötila ilmoittaa kirjaintunnuksella, RT = huoneenlämpötila, LT = matala lämpötila. Esimerkki EN-GJL-150S = Suomugrafiittivalurauta, murtolujuus 150N/mm 2, erillään valettu näyte. Esimerkki EN-GJV-400U = Tylppägrafiittivalurauta, murtolujuus 400N/mm 2, kiinni valettu näyte. Esimerkki EN-GJS U Pallografiittivalurauta, murtolujuus 350N/mm 2, murtovenymä 22 kiinni valettu näyte. Esimerkki EN-GJS S-RT = Pallografiittivalurauta, murtolujuus 400N/mm 2, murtovenymä 18%, erillään valettu näyte, iskusitkeys määritetään huoneenlämpötilassa. Kovuuden mukaiset nimikkeet Kovuuden mukaisissa nimikkeissä ilmoitetaan koetyyppi seuraavilla kirjaintunnuksilla, HB = Brinell-kovuus, HV = Vickers-kovuus, HR = Rockwell-kovuus. Esimerkki EN-GJL-HB155 = Suomugrafiittivalurauta, Brinell-kovuus enintään 155HB. Huom. Uudessa valurautastandardissa SFS-EN 1561 kovuuden mukaan luokitetuissa valuraudoissa tunnus ilmoittaa enimmäiskovuuden. Vanhassa SFS-järjestelmässä tunnus ilmoitti keskimääräisen kovuuden , Kirjaimia S ja U ei käytetä enää uudistetussa standardissa C on edelleen käytössä Valustandardit - 13

14 Kemiallisen koostumuksen mukaiset nimikkeet Kemiallisen koostumuksen mukaisissa nimikkeissä aloitetaan positio 5 tunnuksella X 19. Ellei hiilipitoisuutta ilmoiteta, liitetään seuraavaksi seosaineet pitoisuusjärjestyksessä täysinä prosentteina. Jos hiilipitoisuus ilmoitetaan, kerrotaan sen pitoisuusprosentti sadalla. Esimerkki EN-GJL-XNiMn13-7 = Seostettu suomugrafiittivalurauta, nikkelipitoisuus 13%, mangaanipitoisuus 7% Esimerkki EN-GJN-X300CrNiSi9-5-2 = Seostettu ledeburiittinen kovavalurauta, hiilipitoisuus 3%, kromipitoisuus 9%, nikkelipitoisuus 5%, piipitoisuus 2% Positio 6 Positiossa 6 voidaan ilmoittaa valurautojen lisäominaisuuksia, kuten D = valutilainen, H lämpökäsitelty, W = liitoshitsaukseen soveltuva, Z lisävaatimuksin valmistettava. Esimerkki EN-GJMW S-W = Adusoitu valkoydinvalurauta, murtolujuus 360N/mm 2, murtovenymä 12%, erillään valettu näyte, soveltuu liitoshitsaukseen. Suomugrafiittivalurautastandardi SFS-EN 1561 Vuoden 1998 tammikuun lopulla vahvistettiin Suomessa uusi suomugrafiittivalurautastandardi SFS-EN 1561 Valut. Suomugrafiittivalurauta. 20 Tämän standardin on laatinut Euroopan standardisointikomitea, CEN ja sen ovat hyväksyneet kaikki 19 CENjäsenmaata, Suomi mukaan luettuna. Jäsenmaat ovat sitoutuneet julkaisemaan tämän, kuten muutkin EN-standardit kansallisilla standardeina ja kumoamaan entiset kansalliset standardinsa. Suomessa SFS-EN 1561 korvaa standardit SFS 4855:1982 Harmaarauta eli suomugrafiittirauta. Luokittelu, näytteenotto ja aineenkoetus sekä SFS 4856:1982 Harmaarauta eli suomugrafiittirauta. Näytekappaleet ja koesauvat , Uudistettu standardi erottaa toisistaan niukka- ja runsasseosteiset lajit. Mikäli vähintään yhden seosaineen keskimääräinen pitoisuus on suurempi tai yhtä suuri kuin 5%, eikä seosaineita ole tarpeen esittää yhden desimaalin tarkkuudella, nimeämiskäytännöksi otetaan runsasseosteisten lajien käytäntö, jossa seosaineiden kemiallisten tunnusten eteen merkitään kirjain X. Niukkaseosteisilla lajeilla etuliitettä X ei käytetä. Tärkeimpien seosaineiden kemialliset merkit esitetään pienenevässä pitoisuusjärjestyksessä ja keskimääräiset pitoisuuden merkitään prosenttilukuna kymmenellä kerrottuna, esimerkiksi EN-GJS-SiMo35-7 (Si 3,5% ja Mo 0,7%). Jos hiilipitoisuus ilmoitetaan, sen pitoisuus merkitään ennen seosaineiden kemiallisia merkkejä sadalla kerrottuna, esimerkiksi EN-GJS- 320SiMo45-10 (C 3,2%, Si 4,5% ja Mo 1%). Runsasseosteiset lajit merkitään kuten aikaisemmassakin standardissa , Tekstissä mainittu vuoden 1998 standardi on korvattu vuonna 2011 ilmestyneellä, uudistetulla englanninkielisellä standardilla SFS-EN 1561:en Valustandardit - 14

15 Soveltamisala, määritelmät ja valmistusmenetelmä Standardia SFS-EN 1561 sovelletaan hiekkamuotteihin tai lämpöteknisiltä ominaisuuksiltaan vastaaviin muotteihin valettuihin seostamattomiin ja niukkaseosteisiin suomugrafiittivalurautoihin. Standardi SFS-EN 1561 esittää kolme määritelmää: suomugrafiittivalurauta Valettu rauta-hiiliseos, jossa vapaa hiili esiintyy grafiittina, pääasiassa suomuina (suomugrafiitti). HUOM. Grafiitin muoto ja jakauma määritellään standardissa EN ISO 945. suhteellinen kovuus Mitatun kovuuden suhde mitatusta murtolujuudesta kokemusperäisellä suhteella laskettuun kovuuteen (merkitään myös RH). HUOM. RH riippuu pääasiassa raaka-aineista, sulatusmenetelmästä ja metallurgisesta käsittelytavasta ja se vaihtelee tavallisesti välillä 0,8-1,2. määräävä seinämänpaksuus Seinämänpaksuus, jota esitetyt mekaaniset ominaisuudet koskevat. HUOM. Määräävä seinämänpaksuus on kaksi kertaa moduuli eli kaksi kertaa tilavuuden ja pinta-alan suhde. Standardi SFS-EN 1561 jättää suomugrafiittivaluraudan valmistusmenetelmän ja kemiallisen koostumuksen valmistajan valittavaksi. Sen sijaan suomugrafiittivaluraudan murtolujuuden tai kovuuden on oltava standardin mukaisia. Valmistusta koskevassa kohdassa standardissa on lause: "Valmistajan on varmistettava, että tilauksessa määritelty valurautalaji täyttää tässä standardissa esitetyt vaatimukset." Mekaanisia ominaisuuksia koskevassa kohdassa esitetään, että ellei tilauksessa ole mainittu, onko murtolujuus vai kovuus määräävä, valmistaja pitää murtolujuutta määräävänä ominaisuutena. Edelleen tässä kohdassa on lause: "Määräävä ominaisuus tarkistetaan vain, mikäli siitä on sovittu tilauksen yhteydessä." Siteeratut lauseet tuntuvat ristiriitaisilta. Uudet ja vanhat valurautalajit murtolujuuden mukaan 21 Standardien SFS-EN 1561 ja SFS 4855 esittämät valurautalajit, joiden tunnukset ilmaisevat vähimmäismurtolujuudet erillään valetuista halkaisijaltaan 30mm koesauvoista ovat seuraavat: EN-GJL-100 EN-GJL-150 EN-GJL-200 EN-GJL-250 EN-GJL-300 EN-GJL-350 GRS-100 GRS-150 GRS-200 GRS-250 GRS-300 GRS , Vuoden 1998 ja vuoden 2011 standardit eroavat toisistaan seinämänpaksuusluokkien ja lujuuden minimiarvojen osalta. Arvoja ei ole taulukoitu erikseen erillään tai kiinni valetuille näytteille, vaan seinämänpaksuudet on jaettu kolmeen luokkaan ja näytteen muodosta annetaan seinämänpaksuuden ja valmistustavan perusteella erillinen ohjeistus Valustandardit - 15

16 Vanha standardi SFS 4855 ei ilmoittanut murtolujuuden ylärajoja erillään valetuille koesauvoille. Uusi standardi SFS-EN 1561 ilmoittaa myös murtolujuuden ylärajat sitovina arvoina lujuusluokittain seuraavasti: , , , , sekä N/mm2. Sallittu lujuusalue on siis 100N/mm2, joten se on helppo muistaa. Kiinni valettujen koesauvojen murtolujuuksien minimiarvoissa uusi standardi poikkeaa vanhasta eri lujuusluokissa kahdella tavalla. Uusi standardi SFS-EN 1561 ilmoittaa määräävälle seinämänpaksuudelle annettujen murtolujuuden arvojen olevan vain ohjeellisia eikä sitovia. 22 Vanha standardi SFS 4855 ilmoitti kaikkien murtolujuuden arvojen olevan tässä kohdassa sitovia. Numeroarvot eroavat uudessa ja vanhassa standardissa tässä kohdassa toisistaan vain kahdessa lujimmassa luokassa oheisen taulukon mukaisesti. Taulukko 1. Murtolujuuden minimiarvot kiinni valetuilla koesauvoilla standardien SFS-EN 1561 ja SFS 4855 mukaan 23 Määräävä seinämänpaksuus (mm) Lujuusluokka 300 murtolujuus (min.) Lujuusluokka 350 murtolujuus (min.) SFS-EN 1561 SFS SFS-EN 1561 SFS SFS-EN 1561 SFS (ohje) 185 (sitova) 210 (ohje) 210 (sitova) Jonkin verran suurempia eroja kuin edellä esitetyt on uuden standardin SFS-EN 1561 ja vanhan standardin SFS 4855 välillä itse valukappaleesta odotettavissa olevissa lujuusarvoissa , Uudistetun standardin mukaan lujuusarvoista yli 200 mm seinämänpaksuuksille on tilaajan ja valimon kesken , Uudistetun, vuoden 2011 standardin mukainen taulukko, murtolujuuden minimiarvot N/mm2. Lujuusvaatimuksia on ajan kuluessa nostettu. Määräävä seinämänpaksuus (mm) Lujuusluokka 300 murtolujuus (min.) Lujuusluokka 350 murtolujuus (min.) SFS-EN 1561:2011 SFS-EN 1561:1998 SFS SFS-EN 1561:2011 SFS-EN 1561:1998 SFS SFS-EN 1561:2011 SFS-EN 1561:1998 SFS 4855 > (ohje) 185 (sitova) 210 (ohje) 210 (sitova) Valustandardit - 16

17 Taulukko 2. Murtolujuuden odotusarvoja N/mm2 standardin SFS-EN 1561 ja standardin SFS 4855 mukaisista suomugrafiittivaluraudoista valmistetuissa valukappaleissa 24 Nimike EN-GJL-150 GRS T 150 EN-GJL-200 GRS T 200 EN-GJL-250 GRS T 250 EN-GJL-300 GRS T 300 EN-GJL-350 GRS T 350 Seinämänpaksuusalue 20-40mm 40-80mm mm mm Uusi standardi painottaa vielä, että odotusarvot eivät ole sitovia ja mainitsee: "Tässä sarakkeessa esitetään kunkin valurautalajin muodoltaan yksinkertaisten ja seinämänpaksuudeltaan tasaisten valukappaleiden murtolujuuden todennäköinen vaihtelu eri seinämänpaksuuksilla. Seinämänpaksuudeltaan vaihteleville tai keernoitettuja reikiä sisältäville valukappaleille taulukossa esitetään vain likimääräisiä viitteitä eri seinämien todennäköisistä murtolujuuksista. Tällöin valukappaleen suunnitteluarvojen tulisi perustua valukappaleen kriittisistä osista määritettyihin murtolujuuksiin." , Uudistetun, vuoden 2011 standardin mukainen taulukko, murtolujuuden odotusarvoja N/mm2. Seinämänpaksuusalueet on määritetty uudistetussa standardissa eri tavoin kuin aikaisemmin. Uusien alueiden rajat on merkitty sulkuihin lujuusarvon jälkeen. Lujuusvaatimuksia on ajan kuluessa nostettu. Nimike EN-GJL-150:2011 EN-GJL-150:1998 GRS T 150 EN-GJL-200:2011 EN-GJL-200:1998 GRS T 200 EN-GJL-250:2011 EN-GJL-250:1998 GRS T 250 EN-GJL-300:2011 EN-GJL-300:1998 GRS T 300 EN-GJL-350:2011 EN-GJL-350:1998 GRS T 350 Seinämänpaksuusalue 20-40mm 40-80mm mm mm 135 (2,5 50 mm) (2,5 50 mm) (5 50 mm) (10 50 mm) (10 50 mm) ( mm) ( mm) ( mm) ( mm) ( mm) ( mm) ( mm) ( mm) ( mm) ( mm) (> 200 mm) (> 200 mm) (> 200 mm) (> 200 mm) (> 200 mm) Valustandardit - 17

18 Uudet ja vanhat rautalajit kovuuden mukaan luokitettuina 25 Taulukko 3. Uudet (standardin SFS-EN 1561 mukaan) ja vanhat (standardin SFS 4855 mukaan) suomugrafiittivalurautalajit kovuuden mukaan luokitettuina 26 Nimike Kovuus (HB) Nimike Kovuus (HB) min. max. min. max. EN-GJL-HB GRS H EN-GJL-HB GRS H EN-GJL-HB GRS H EN-GJL-HB GRS H EN-GJL-HB GRS H EN-GJL-HB Yllä esitetyt kovuudet pätevät määräävän seinämänpaksuuden ollessa 40-80mm. Ei seinämänpaksuus-rajoitusta. Taulukosta käy ilmi, että uudet ja vanhat lajit ovat samantapaisia pehmeintä ja kovinta lajia lukuun ottamatta. Uusissa lajeissa tunnus viittaa kovuuden maksimiarvoon, kun taas van , Vuoden 2011 uudistettu painos käsittelee seinämänpaksuusluokkia eri tavoin aikaisempaan, vuoden 1998 painokseen verrattuna. Nimelliskovuus pätee uudessa painoksessa alle 50 mm seinämänpaksuuksille , Uudistetun, vuoden 2011 standardin mukainen taulukko, minimikovuusarvot HB. Kovuusvaatimuksia on ajan kuluessa nostettu. Nimike Kovuus (HB) Nimike Kovuus (HB) min. max. min. max. EN-GJL-HB155:1998 (40 80 mm) EN-GJL-HB155:2011 (2,5 50 mm) EN-GJL-HB175:1998 (40 80 mm) EN-GJL-HB175:2011 (2,5 50 mm) EN-GJL-HB195:1998 (40 80 mm) EN-GJL-HB195:2011 (5 50 mm) EN-GJL-HB215:1998 (40 80 mm) EN-GJL-HB215:2011 (5 50 mm) EN-GJL-HB235:1998 (40 80 mm) EN-GJL-HB235:2011 (10 50 mm) EN-GJL-HB255:1998 (40 80 mm) EN-GJL-HB255:2011 (20 50 mm) Yllä esitetyt kovuudet pätevät vuoden 1998 standardin mukaan määräävän seinämänpaksuuden ollessa 40-80mm, vuoden 2011 standardissa yläraja on 50 mm ja alaraja alin seinämänpaksuus, joka on toteutettavissa tavanomaisin toimenpitein. Seinämänpaksuudet on merkitty sulkuihin standardin nimen jälkeen. GRS H GRS H GRS H GRS H GRS H Ei seinämänpaksuusrajoitusta Valustandardit - 18

19 hoissa lajeissa se viittasi keskimääräiseen kovuuteen. Vanha standardi ei rajoittanut seinämänpaksuuksia, joille kovuudet pätivät. Sen sijaan uusi standardi ilmoittaa kovuudet eri seinämänpaksuuksille. Em. taulukossa esitetyt kovuudet pätevät määräävän seinämänpaksuuden ollessa 40-80mm. Seuraavassa taulukossa ovat uusien suomugrafiittivalurautalajien Brinell-kovuudet eri seinämänpaksuuksilla. Uuteen standardiin siirtymisen jälkeen ei enää tarvinne keskustella siitä, miten paksusta valukappaleen kohdasta kovuus pitäisi mitata. Sen sijaan hieman mietityttää, miten Brinellkovuus voidaan luotettavasti mitata 2,5 mm paksuisesta seinämästä. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, miten annetut kovuusalueet toteutuvat täällä Suomessa, arktisen hysterian maassa. Nimike Taulukko 4. Uusien suomugrafiittivalurautalajien kovuudet seinämänpaksuuden mukaan (standardissa SFS-EN 1561) 27 EN-GJL- HB155 EN-GJL- HB175 EN-GJL- HB195 Määräävä seinämänpaksuus (mm) Kovuus (HB) Nimike Määräävä seinämänpaksuus (mm) Kovuus (HB) mm min. max. mm min. max , , EN-GJL- HB215 EN-GJL- HB235 EN-GJL- HB , Taulukon arvot ovat muuttuneet huomattavasti seinämänpaksuuksien ja arvojen osalta vuoden 2011 standardissa. Nimike Määräävä seinämänpaksuus (mm) Kovuus (HB) min. EN-GJL-HB155:2011 2, EN-GJL-HB175:2011 2, EN-GJL-HB EN-GJL-HB EN-GJL-HB EN-GJL-HB max Valustandardit - 19

20 Standardin SFS-EN 1561 aineenkoetusohjeet ja opastavat tiedot Standardin aineenkoetusohjeissa on eräs mielenkiintoinen lause. Erillään valetuista näytteistä puhuttaessa sanotaan seuraavasti: "Erillään valettujen näytteiden valmistustaajuuden on oltava valmistajan käyttämien menetelmäkohtaisten laadunvarmistusohjeiden mukainen." Tämä lause antaa viitteitä siitä, miten valmistajan on varmistettava, että tilauksessa määritelty valurautalaji täyttää standardissa esitetyt vaatimukset, kuten kohdassa Valmistus mainittiin. On ilmeistä, että valimojen pitää miettiä, millä taajuudella erikseen valettuja näytteitä valetaan ja tehdä siitä standardin edellyttämä menetelmäkohtainen laadunvarmistusohje. Standardi SFS-EN 1561 sisältää peräti viisi sivua opastavia tietoja suomugrafiittirautojen ominaisuuksista sekä 17 kirjallisuusviitettä. On erittäin hyvä, että standardi on tällä tavoin myös ohjevihko valun käyttäjille. Standardissa esitetyt käyrästöt lyövät yksiin edesmenneen valurautagurun Yrjö Ingmanin valimotekniikka-kirjan osassa I vuonna 1982 esittämien tietojen kanssa. Yrjö Ingman viittasi kirjassa mm. Angusiin, Collaud hon ja Pattersoniin. Niin tekee myös standardi SFS-EN Pallografiittivalurautastandardi SFS-EN 1563 Vuoden 1998 maaliskuussa 28 vahvistettiin Suomessa Euroopan standardisointikomitean, CEN:in laatima uusi pallografiittivalurautojen SFS-EN-standardi, SFS-EN 1563 Valut. Pallografiittivalurauta. CEN:in 19 jäsenmaata, Suomi mukaan luettuna, ovat sitoutuneet vahvistamaan tämän standardin kansalliseksi standardiksi ja kumoamaan omat standardinsa. Suomessa tämä standardi korvasi standardit SFS 2113:1975, 2114:1975 ja 2115:1975. Standardi SFS-EN 1563 on julkaistu suomalais-englantilaisena painoksena. Tässä, kuten muissakin SFS-ENstandardeissa englanninkielinen alkuperäisteksti on ristiriitatapauksissa pätevä. Standardin SFS-EN 1563 johdanto, soveltamisala ja määritelmät Sekä standardin johdannossa että soveltamisala-kohdassa kerrotaan, että pallografiittivalurautalajien luokitus perustuu mekaanisiin ominaisuuksiin, jotka on määritelty erillään tai kiinni valetuista tai valukappaleesta leikatuista näytteistä. Johdannossa määritellään kiinni valettu näyte niin, että se voi olla joko valukappaleeseen tai kanavistoon kiinni valettu. Sanotaan myös, että valukappaleesta leikattu näyte tulee kysymykseen vain, jos valmistaja ja ostaja ovat niin sopineet. Standardi esittää vain kaksi määritelmää, pallografiittivaluraudan ja palloutuskäsittelyn. Ensinmainitussa kohdassa annetaan myös englanninkielen opetusta: pallografiittivalurauta Valettu rauta-hiiliseos, jossa hiili esiintyy pääasiassa grafiittipalloina. HUOM: Pallografiittivalurauta on englanniksi paitsi spheroidal graphite iron, myös ductile iron. Vakavan asian keventämiseksi kerrottakoon syrjähyppynä tarina niiltä ajoilta, jolloin pallografiittivalurauta oli uutuus. Vuonna 1958 päivälehdissä oli uutinen, jota myös Suomen , Vuoden 1998 standardi on korvattu vuonna 2011 uudella versiolla, joka on hyväksytty suomalaiseksi standardiksi englanninkielisenä vuoden 2012 alkupuolella Valustandardit - 20

21 Metalliteollisuusyhdistyksen Konepajamies-lehti lainasi: "Pallovalu - taipuva valuputki - - Kun aikaisemmin valumassassa hiili on ollut sauvamaisena, on se pallovalussa pallomaisena. Tästä on seurauksena mm. se, että pallovalua voidaan määrätyissä rajoissa taivuttaa, sillä se joustaa kuitenkaan katkeamatta tai muuten rikkoontumatta. Pallovaluun on saatu teräksen ominaisuudet ja kuitenkin se on valua." Standardin SFS-EN 1563 kohdat tilaustiedot ja valmistus Tilaustiedot-kohdassa standardi ilmoittaa, että ostajan on toimitettava kolme asiaa: standardin numero (EN 1563), valurautalajin nimike sekä mahdolliset erikoisvaatimukset, joista on tilauksen yhteydessä. Standardin soveltamisala-kohdassa on mainittu, että standardi ei koske pallografiittirautavalujen teknisiä toimitusehtoja ja viitattu standardeihin SFS-EN ja SFS-EN Siitä huolimatta olisi tämä huomautus pitänyt toistaa myös kohdassa tilaustiedot. Toimitusehtostandardeissahan on lueteltu suuri määrä tietoja, jotka ostajan on pakko toimittaa valmistajalle. Oikeastaan tästä olisi pitänyt vielä erikseen huomauttaa. Pallografiittivalurautalajien lujuuksia erillään valetuista näytteistä työstetyistä koesauvoista Uudessa standardissa SFS-EN 1563 on peräti 13 pallografiittivalurautalajia 29. Vanhassa SFSstandardissa SFS 2113 niitä oli yhteensä 7. Taulukko 5. Murtolujuudet, 0,2-rajat ja murtovenymät erillään valetuista näytteistä uusissa GJS- (standardin SFS-EN 1563 mukaan) ja vanhoissa GRP-lajeissa (standardin SFS 2113 mukaan) 30 Laji 30 Rm MPa Rp0,2 MPa Murtovenymä % Laji Rm MPa Rp0,2 MPa EN-GJS LT GRP EN-GJS RT EN-GJS GRP EN-GJS LT EN-GJS RT EN-GJS EN-GJS GRP EN-GJS EN-GJS GRP EN-GJS GRP EN-GJS GRP EN-GJS GRP EN-GJS ADI-lajit Venymä % kts. taulukko "ADI-rautalajien mekaaniset ominaisuudet erillään valetuista näytteistä standardissa SFS-EN 1564" , Vuoden 2011 standardiin on lisätty laadut EN-GJS , EN-GJS ja EN-GJS Valustandardit - 21