70 VUOTTA HISTORIA

Transkriptio

1 70 VUOTTA HISTORIA

2 2 70 vuotta historiikki Tähän 70 vuotta historiikkiin on koottu metallin ammattiosasto 099:n keskeisimmät tapahtumat. Nimeltä on mainittu ne henkilöt jotka ovat toimineet puheenjohtajina, sihteereinä, taloudenhoitajina, tai on vaaleilla valittu edustamaan osastoa esim. liittokokouksessa. Osaston toiminnassa on ollut mukana lukuisa joukko muitakin aktiivisia jäseniä, jotka ovat toimineet monissa eri tehtävissä. Kaikkien näiden henkilöiden luetteleminen tekisi historiikista melkoisen paksun kirjan. Kuitenkin ilman näiden toimijoiden panosta osasto ei olisi se mikä se tänä päivänä on. Eri työpaikkojen luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut luovat rungon koko osaston ay- toiminnalle. Kaikkien näiden henkilöitten aktiivisuus Ay- toiminnassa kumpuaa tarpeesta vaikuttaa jäsenten, sekä nykyisten että tulevien sukupolvien työolojen ja palkkauksen parantamiseen. Juhani Paksuniemi Ammattiosasto 099:n perustaminen 1940 luvulla 1940 luvun alussa, tarkalleen , kokoontui joukko metallityömiehiä perustamaan uutta ammattiosastoa Rovaniemellä. Kokouksen oli kutsunut koolle Johan Eelis Apukka seuraavan luontoisella kirjeellä. Toveri metallityöläinen. Sinunkin työ- ja palkkaehdoistasi määrää yksipuolisesti työnantaja, jolloin hän ottaa huomioon ainoastaan omaa etuaan yrityksessä, liikevoittoa tarkoittavat, välittämättä ollenkaan siitä, että sinäkin olet ihminen, yhteiskunnan täysiarvoinen vapaa kansalainen, jonka on kuitenkin jatkuvasti tehtävä työtä työnantajalle oman ja perheensä elämän turvaamiseksi. Sinulla täytyy olla oikeus tasavertaisesti määrätä työehdoistasi. Yksilönä et kuitenkaan siihen kykene. Sinun täytyy liittymällä yhteen työtovereittesi kanssa muodostaa sellainen voima, joka turvaa sinulle tämän oikeuden. Saavu sunnuntaina 23. p:nä helmikuuta Kansantalon n.s. alakammarissa pidettävään Metallityöväenliiton Rovaniemen osaston perustettavaan kokoukseen joka tilaisuus alkaa klo 17 (5ip.) Kokoonkutsuja Johan Eelis Apukka oli jämerä työväen etujen ajaja jo ennen sotia ja myös sotien jälkeen. Hän oli mukana Suomen kommunistisen puolueen (Skp:n) maanalaisessa toiminnassa puolustamassa työläisten etuja ja joutui sen vuoksi vainotuksi. Hän pakeni Venäjälle (silloinen Neuvostoliitto), jossa viipyi kolme vuotta kunnes asiat rauhoittuivat täällä. Sodankylän kunnallispolitiikassa Johan vaikutti vuotta. Ammattiosaston kokouksesta lähetettiin seuraavanlainen kirje Metalliliittoon. Perustamiskokouksessa osastoon liittyi yli 20 jäsentä ja että täydelliset ammattiosaston toimintavälineet tulee lähettää perustetun osaston sihteeri Arvo Pasmalle osoitteella Rovaniemi Uittajantie 65. Osaston Puheenjohtajaksi on valittu Niilo Hakala ja rahastonhoitajaksi Kalle Kiimalainen. Alkuaikoina ammattiosaston kirjeenvaihto oli vilkasta. Huhtikuussa vuonna 1941 lähetettiin Metallityöväen liittoon seuraavanlainen kirje. Täten pyydän S. Metallityöväen Rovaniemen osaston n:o 99 puolesta kysyä, onko S. Metallityöväenliitto saanut Rovaniemen osaston lähettämän kirjeen, joka sisälsi kahdenkymmenen yhden uuden jäsenen ilmoittautumiskaavakkeet sekä lisätoiminta- välineiden tilauksen. Pyydämme vastaamaan viipymättä S. Metallityöväen Rovaniemen osasto 99 puolesta. Arvo Pasma, sihteeri.

3 3 Sota-aika vaikeutti uuden ammattiosaston tehtäviä. Arvo Pasman mukaan sai sellaisen käsityksen, että hän olisi ollut melkoisen lujilla. Ei ollut aina helppoa, koska kaikki asiat meinasivat mennä sekaisin, eritoten kotiasiat. Jouduin olemaan aina menossa ja kotona odotti nuori vaimo. Osaston toimijat / työmiehet voittivat eräänkin kerran lakon, vaikka lakossa oli vain viisi miestä kolmestakymmenestä. He vaativat 30 % palkankorotusta, josta saivat puolet. Kun he menivät takaisin töihin, työnantaja oli sanonut, että olette te tosi miehiä kun uskallatte lakkoillakin. Työnantajat pelkäsivät Arvoa, koska he soittelivat toisilleen, kun näkivät hänen liikkuvan eri työmailla, josko lakkoja on taas tulossa. Ammattiosaston käymästä kirjeenvaihdosta käy selville, että osasto alusta pitäen yritti hoitaa jäsenistön palkka- ja muita etuja, milloin Tie- ja vesi-rakennuspiirin, milloin Hökkorfin seuraajat nimisen liikkeen kanssa. Eräässä osastomme kirjeessä tulee esille, että Saksalaiset sotilaat olivat läsnä Rovaniemellä. Osaston vastapuolena sota-aikana toimi myös Autokorjaamovarikko 7, jonka kanssa osasto kamppaili muun muassa eräiden työntekijöiden vuosilomien korvaamisesta. Osaston puheenjohtajana toimi tällöin Lauri Mäkelä, sihteerinä Aarne Laiho ja taloudenhoitajana Heikki Koski. Tilannetta välittömästi sodan jälkeen kuvaa maaliskuussa vuonna 1945 liittoon lähetetty silloisen rahastonhoitajan Väinö Lehikoisen kirje. Kirjeessä hän toteaa, että Osastomme toiminta on jo aloitettu täällä Rovaniemellä, mutta kun osastomme vanhimmista toimihenkilöistä useimmat ovat vielä poissa paikkakunnalta, on toimintamme vielä jonkin verran hajanaista, mutta kyllä asiat alkavat hiljalleen järjestyä. Edellä mainitun kirjeen liitteenä oli selostus aiheettomista työntekijöiden irtisanomisista ja esitys, että liitto antaisi tukensa röyhkeän työnantajan oikaisemiseksi ja työsuhteen palauttamiseksi. Ammattiosasto kävi vuoden 1945 aikana voimakasta ja monitahoista kamppailua saadakseen korjauksia työntekijöiden asemaan. Vastapuolena oli Rovaniemen Lapin tie- ja vesirakennuspiirin korjaamon johto tai joku muu työnantaja. Vuoden 1945 kesällä pidetyssä kokouksessa oli ammattiosastoon valittu jälleen sihteeriksi Arvo Pasma ja puheenjohtajaksi Vilho Rusanen. Osaston työlistalla oli monenlaisia asioita kuten palkat, lapin lisät, kiistat vuosilomakorvauksista ja sotavuosien huomioonottaminen lomissa monien muiden lisäksi. Osaston toimintaa kuvaa hyvin kirje, joka vuonna 1947 lähetettiin liittoon. Suomen Metallityöväen Liiton Rovaniemen osasto 99 käsitteli kokouksessaan palkkakysymystä koska nykyinen tilanne on käynyt kestämättömäksi. Perustellen sillä, että Rovaniemellä on vuokrat 2000 mk kuukaudessa ja siitä ylöspäin elintarvikkeet ovat paljon kalliimpia kuin muualla Suomessa. Kokouksen päätös oli että palkkaryhmissä 1-2 nostettaisiin 30 % sekä %. Kokous valitsi toimikunnan viemään tätä asiaa eteenpäin. Toimikunta jäi odottavalle kannalle, koska SAK teki palkkojen nostamisesta ehdotuksen, mutta kun se hylättiin. Niin pyydämme Liitolta että saamme esittää vaatimuksemme työnantajille ja siinä vaadimme että jos ei 15 pv. kesäkuuta työnantajat hyväksy ehdotustamme olemme pakoitetut käyttämään voimakeinoja. Pyydämme pikaista vastausta minkä kannan otatte. Risto Javola, puheenjohtaja. Ilmari Äikää, sihteeri.

4 Ammattiosaston toiminta 1950 luvulla luvuilla ammattiosastomme ei toiminut vain palkka- ja työehtoja koskevissa asioissa. Osasto kävi kamppailua, jotta sen jäseniä ei olisi häädetty asunnoista, sekä huolehti monista muista jäsentensä asioista. Osasto kamppaili ja oli kirjeenvaihdossa myös sosiaaliministeriön hinta- ja palkkaneuvoston kanssa ja pyrki sen lisäksi toiminnallaan edesauttamaan ammatillista järjestäytymistä oman paikkakuntansa ulkopuolella. Jäniskoskella toimi osaston alainen työhuonekunta ainakin vuonna 1948 ja osastomme perusti työhuonekunnan Kemijärvelle vuonna Arkistossamme on asiakirjoja Metallin lakosta vuodelta Yhdellä paperiarkilla on muun muassa päivätty Rovaniemen rikkuriluettelo. Siihen aikaan näyttää olleen kirjoitusten mukaan paljon työläisten rivien rikkojia ja työnantajien perseen nuolijoita. Ensimmäisellä ammattiosaston 10-vuotiskaudella Kalle Kiimalainen toimi jäsenten ja jäsenmaksujen kerääjänä ja 1950-lukujen aktiivit ovat maininneet, että Kalle oli erittäin aktiivinen pyrkiessään saamaan lisää jäseniä osastoon. Hän oli joskus jopa vihainen, kun ei ollut saanut kerätyksi riittäväsi uusia jäseniä ja jäsenmaksuja. Vuonna 1947, kun Arvo Viinikari oli ammattiosastossa puheenjohtajana, lähti suurin osa toimikunnan jäsenistöstä ja myös muita osaston jäseniä osastosta. Yhdessä he perustivat uuden osaston, Lapin tiemiehet. Risto Javola jäi kuitenkin osastoomme ja toimi sen rahastonhoitajana. Kalle Kiimalainen jatkoi mukana osastomme toiminnassa. Vuonna 1950 perustettiin sähköalan työhuonekunta, johon myös Risto Javola siirtyi. Ammattiosaston toiminta oli 1950-luvulla pitkälti sähkömiesten varassa. Pöytäkirjoista käy ilmi, että samat henkilöt ovat toimineet niin työhuonekunnissa kuin osaston toimikunnassakin. Johannes Saavalaisen sanoja lainaten, Oli siellä muutamia jäseniä Marttiinilta ja muutamalta muulta työmaalta, ei niitä montaa ollut. Mutta eivät ne osallistuneet kokouksiin, eivätkä mihinkään toimintaan luvun loppu ja koko 1950-luku tarkoittivat ammattiosaston toiminnassa paljolti rutiinihommia, jossa vaikeinta olivat jäsenhankinta ja jäsenmaksujen kerääminen. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK:n) hajaannus vaikeutti tehtäviä omalta osaltaan. Sähkömiesten työhuonekunta toimi aktiivisesti. Metalliliitto oli kuitenkin huolissaan rovaniemeläisistä metallimiehistä, koska lähestyi heitä useaan otteeseen eri sisältöisillä kirjeillä. Mauri Suosalo valittiin ammattiosaston puheenjohtajaksi vuonna Samana vuonna oli myös suurlakko, vaikka kukaan haastatelluista ei maininnut lakkoa mitenkään. Vuodesta 1957 aina vuoteen 1964 asti osaston toiminta oli lähes kuolleessa tilassa. Osastossa oli kuitenkin varsin toimiva työhuonekunta.

5 Ammattiosaston toiminta 1960 luvulla luvulla ammattiosaston toiminta alkoi vähitellen vilkastua. Vuonna 1961 puheenjohtajana toimi Reinikainen ja vuosina ja vielä vuonna 1969 Olavi Outila. Toivo Kantanen johti osastoa vuonna Rahastonhoitajana toimi vuosina Eero Vainila, yhteensä 13 vuotta. Ammattiosastossamme vaikutti myös Rovakairan Sähkön työhuonekunta. Sähkömiesten työhuonekunta erosi osastostamme vuonna Ero ei kuitenkaan ollut yksimielinen, koska osa jäsenistä olisi halunnut jäädä osastoomme. Ammattiosaston kirjeenvaihto Metalliliiton kanssa käsitteli lähinnä asiaa, joka koski niin sanottua Närvisen klikkiä. Närvinen oli perustanut pieniä paperiosastoja ympäri Suomen maata, ja tällä menettelyllä hän piti vallassaan Metalliliittoa. Todelliset metallimiehet ympäri Suomea vaativat paperiosastojen erottamista liitosta. Osastot käyttivät painostuskeinoina pidättäytyä jäsenmaksujensa tilittämisestä liitolle. Närvisen paperiosastot joutuivat sitten eroamaan liitosta 1964 ja tilanne rauhoittui. Ammattiosaston toiminta 1970 luvulla 1970-luvulla ammattiosaston toimikunnassa toimensa aloittivat puheenjohtaja Toivo Kantanen ja sihteeri Olavi Outila. Sen sijaan vuosina puheenjohtajan nuijaa heilutti Timo Niemi, joka toimi myöhemmin muun muassa Marttiinin konepajalla työnjohtajana, Olavi Outilan (Marttiinin konepaja) jatkaessa sihteerin töitä vielä kaksi vuotta. Jonne Tepsa (Pelti ja Rauta Pousi) oli sihteerinä vuodesta 1973 vuoteen Vuodesta 1975 aina vuoteen 1980 toimi osaston puheenjohtajana Jyrki Kustula, (töissä Rkp:n konepajalla) Sulo Paksuniemen, (Marttiinin konepajan luottamusmies) ollessa sihteerinä aina vuoteen 1981 asti. Ammattiosastomme osallistui Metalliliiton 75 -vuotta juhlaan Helsingissä, mutta ilman omaa lippua. Asia päätettiin korjata heti ja niin hankittiin osastolle lippu omin tunnuksin. Lippu juhlistikin näin osastomme 40 -vuotista taivalta. Osastossamme oli työhuonekunta Wärmen kone-pajalla Ranualla. Tämän Wärmen konepajan laittomuuksiin osastomme joutui puuttumaan useasti. Asioita ratkaistiin jopa oikeusteitse luvulla osastomme jäsenmäärä alkoi kasvaa voimakkaasti. Olennainen tekijä tähän kasvuun oli jäsenmaksujen perinnän siirtyminen liittojen välisellä sopimuksella työnantajille. Moottorikelkkatehtaan tulo Rovaniemelle lisäsi jäsenmäärää yli sadalla henkilöllä luvun alussa ammattiyhdistysliikkeen itsenäisyyttä koeteltiin työehtosopimusratkaisuissa. Hallituspolitiikka ja tulopolitiikka kytkettiin usein yhteen. Poliittinen toiminta tuli näkyvästi esille myös ammattiosastotasolla, koska osasto oli ollut vahvasti kommunistien ja Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL:n) kannattajien hallussa. Kun mukaan tuli myös sosiaalidemokraattien kannattajia, aktivoi tämä osaltaan osastomme toimintaa. Vuoden 1975 liittokokousvaalit käytiin osastossamme näkyvin poliittisin tunnuksin. Liittokokoukseen tulivat valituiksi Jyrki Kustula ja Sulo Paksuniemi, Jyrkin ollessa koko piirin ääniharava. Tuon ajan haastattelussa Jyrki on kokenut puoluepolitiikan tulon ammattiosastotasolle kielteisenä, koska sen avulla hänen mielestään heikennettiin jäsenistön vaikutusmahdollisuuksia. Jyrki olisi enemmänkin halunnut keskittyä työläisten asioiden hoitoon ja ammattiosaston kehittämiseen. Liitokokoukseen hän valmistautui huolella, mutta kertoi pettyneensä huomattuaan, että kokoukseen tuotiin valmiit päätökset hyväksyttäviksi.

6 6 Paavo Hautaniemi toimi ammattiosaston rahastonhoitajana ja työttömyyskassanhoitajana vuoden 1971 lakosta aina vuoteen1980. Paavo kertoi tehtävän olleen mielenkiintoisen, Se oli mielenkiintoista aikaa., koska hän sai olla tekemisissä jäsenistön kanssa viikoittain. Hän tuli tuntemaan melkein kaikki osaston jäsenet ja heidän ongelmansa. Paavoa harmitti eniten se, kun hän ei lähtenyt vuonna 1968 yhdeksän kuukauden kurssille, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus ja, kun mukaan oikein pyydettiin. Siten hän halusi sanoa nuorille Nuoret käyttäkää liiton tarjoamat koulutusmahdollisuudet hyväksi.. Paavoa harmitti myös puoluepoliittinen taktikointi liitossa ja osastossa. Palkka-asioissa hän oli sitä mieltä, että liiton toimihenkilöille tulee saada samat palkankorotukset kuin jäsenistölle. Paavo toimi vielä eläkepäivinäänkin 1990-luvun loppupuolelle osaston tilintarkastajana. Sulo Paksuniemi toimi osaston sihteerinä vuosina Hän kertoi saaneensa kipinän ammattiyhdistysliikkeeseen Ruotsissa ollessaan. Muuttaessaan Ruotsista Rovaniemelle vuonna 1971, Sulo meni töihin Marttiinin konepajalle ja liittyi osasto 99:n jäseneksi. Hänen aktiivisuutensa toimia osastossa kasvoi, kun hänet valittiin konepajan luottamusmieheksi seuraavana vuonna. Sulon mielestä poliittinen kilpailu osaston sisällä aktivoi toimintaa. Tästä osoituksena vuosikokousten osallistujamäärä kasvoi roimasti. Esimerkiksi vuonna 1985 osanottajia vuosikokouksessa oli noin 160 jäsentä. Sulo huomautti, että vuoden 1971 lakosta aina vuoden 1980-luvun loppuun olivat koko ay-liikkeen aktiivisinta aikaa ja tällöin saatiin monia merkittäviä uudistuksia työehtosopimuksiin. Sulo valittiin liittokokoukseen kolmesti vuosina ja vuonna Hän lopetti myöhemmin metallimiehen työt ja siirtyi vakuutusalalle. Ura alkoi Kansayhtiön palveluksessa, jossa hän oli muun muassa piiripäällikkönä. Kaupungin kunnallispolitiikassa hän on tehnyt myös mittavan uran; toimiessaan kaupunginvaltuustossa, eri lautakunnissa ja kaupungin hallituksessa. Ammattiosaston toiminta 1980 luvulla 1980 luku toi mukanaan uusia haasteita. Jo 1970-luvun loppupuolella alkanut lama jatkui. Lyhennetyt työviikot ja lomautukset olivat useimmilla työmailla tavanomaisia. Ammattiosastossa kirjattiin olevan yli sata työtöntä. Suhdanteet paranivat kuitenkin nopeasti ja työllisyystilanne parani pysyen hyvänä aina vuosikymmenen loppuun asti luku toi tullessaan myös nopean teknisen kehityksen metalliteollisuuteen. Työnantajien yksipuoliset tuotannon järjestelyt ja saneeraukset toivat esiin työsuhdeturvan heikkouden. Osasto teki liittovaltuustolle useita esityksiä tämän asian korjaamiseksi. Eräillä järjestäytymättömillä työmailla lakkoiltiin työnantajan jääräpäisyyden vuoksi. Silloisella Rova-Teknolla työnantaja painosti luottamusmiestä Metallin lakon aikana, kun luottamusmies joutui ottamaan kantaa rikkurityöntekoon. Ammattiosasto valtuutti silloisen 1981 puheenjohtajan Erkki Kuuselan ja sihteerin Sulo Paksuniemen neuvottelemaan erimielisyyksistä. Rova-Teknon johtaja Kananen osoitti kuitenkin ulko-ovea neuvotteluiden sijaan. Osasto tuki lakkolaisia niin rahallisesti kuin myös kaikin mahdollisin keinoin. Peltiseppä Kalevi Pallari valittiin ammattiosaston puheenjohtajaksi 1982 ja kelkkatehtaan pääluottamusmies Juhani Sieppi valittiin ensimmäisen kerran sihteeriksi. Hilkka Tervo, Marttiinin puukkotehtaalta, toimi sihteerinä vuonna Vuoden 1983 liittokokoukseen valittiin ammattiosastosta peräti neljä edustajaa. Kaikki neljä edustajaa olivat työpaikkojensa pääluottamusmiehiä. Nordtrac oy kelkkatehtaalta valittiin Juhani Sieppi, Marttiinin konepajalta Sulo Paksuniemi, Marttiinin puukkotehtaalta Terttu Ollila ja Rovaniemen konepajalta Urpo Stålnacke. (Kaikki työpaikkojensa pääluottamusmiehiä) Osaltaan valintoihin vaikutti poliittisten ryhmien välinen tiukka kamppailu, joka nosti myös äänestysaktiivisuutta. Tämä näkyi vastaavasti toimihenkilövalinnoissa.

7 7 Jaakko Palovaara, joka oli töissä koneistajana Rovaniemen konepajalla, toimi ammattiosaston puheenjohtajana yhteensä neljä vuotta, ensin vuosina ja vielä vuosina Vuonna 1985 osastossa tehtiin historiaa. Rautakouria johtamaan valittiin nainen. Marttiinin puukkotehtaan pääluottamusmies Terttu Ollila tuli valituksi tiukan äänestyksen jälkeen. Jaakko Palovaara hävisi Tertulle vain kahdella äänellä. Kokoukseen, joka pidettiin Pohjanhovissa, osallistui ennätysmäärä jäseniä eli yhteensä noin 160 henkilöä. Vuoden 1986 ammattiosaston syyskokoukseen saapui myös runsaasti osallistujia. Niin vasemmisto kuin sosialidemokraatitkin olivat saaneet väkensä liikkeelle ja tämä enteili sitä, että Pohjanhovissa pidetty kokous olisi erittäin tiukka. Kokousväki pitikin runsaasti puheenvuoroja ja sanansäilää ei säästelty. Päällimmäisenä puheenaiheen oli osaston toiminta. Puheenjohtajan vaalissa olivat vastakkain istuva puheenjohtaja Terttu Ollila ja edellinen puheenjohtaja Jaakko Palovaara. Jaakko voitti äänestyksen ja tuli näin valituksi puheenjohtajaksi yhden välivuoden jälkeen. Hän oli värikäs ja sanavalmis henkilö, jonka johtamissa kokouksissa oli aina välitön tunnelma. Huumorin pilke silmäkulmassa Jaakko johti toimikunnan kokouksia ja tämä oli omiaan parantamaan osaston henkeä. Tarpeen vaatiessa löytyi kuitenkin myös jämäkkyyttä asioiden hoitoon. Ammattiosaston poliittiset voimasuhteet tasoittuivat, mutta asiat hoidettiin kuitenkin hyvässä yhteisymmärryksessä. Uusi palkkausrakenne, jota kaikki eivät oikein hyväksyneet, ajettiin sisään työpaikoille luvun loppupuolella. Paraketyöryhmät joihin kuului työntekijäin ja työnantajan edustajia, saivat tiukkojen neuvottelujen kautta uuden palkkaustavan lopulta käyttöön. Rovaniemen Konepajalla jouduttiin kuitenkin turvautumaan lakkoon, kun työnantaja tulkitsi työehtosopimusta omalla tavallaan. Osasto tuki lakkolaisia muun muassa taloudellisesti. Lakko kesti yli viikon, ennen kuin saatiin tyydyttävä ratkaisu aikaan. Rovaniemen Konepajan työnantaja vastusti järjestäytynyttä ammattiyhdistysliikettä ja sen hän ilmaisi myös lehtiartikkelissaan Lapin Kansassa. Työntekijät eivät kuitenkaan olleet uuteen palkkausjärjestelmään kaikilta osin tyytyväisiä. Metalliliitto ja ammattiosasto järjestivätkin useita palkkausrakenteen uudistamiseen valmentavia koulutustilaisuuksia, jotka olivat hyvin suosittuja. Epäselvyyksien ja väärien tulkintojen vuoksi osastomme joutui usein ottamaan yhteyttä liiton toimitsijaan Erkki Eloon, joka kulkikin ahkerasti eri työmailla. Merkille pantavaa oli, että niillä työmailla joissa oli luottamusmies, palkka-uudistus saatiin kuitenkin kohtuullisesti toimimaan. Lähes koko 1980-luvun, vuodesta 1979 aina vuoteen 1988, ammattiosaston taloudenhoitajana toimi Pentti Vasara, oli töissä Marttiinin konepajalla hitsarina. Hänen tunnetusti tarkkaan ja täsmälliseen taloudenhoitoon oli helppo luottaa. Pentti kuitenkin lopetti aktiivisen toiminnan perhesyistä. Hän tunsi, ettei hänen aikansa riittänyt täysipainoiseen toimintaan ja aikaa vievään taloudenhoitajan tehtävään. Pentti poistui keskuudestamme yllättäen, saatuaan vakavan sairauskohtauksen. Hänen varhainen poismeno järkytti kaikkia, koska hän oli hyvin pidetty henkilö.

8 8 Vuonna 1988 osaston syyskokous äänesti uudeksi puheenjohtajaksi Jorma Kaakkurivaaran. Vastaehdokkaana oli Urpo Stålnacke. Jorma olikin puheenjohtajana yhtäjaksoisesti yhdeksän vuotta. Osaston toimikuntaan hänet valittiin ensimmäisen kerran jo vuonna Työpaikkansa, Heiskarin Teräspajan pääluottamusmiehenä, hän oli vuodesta 1976 ja toimi siinä tehtävässä koko työssäolonsa ajan. Jorma oli pitkänlinjan ay-vaikuttaja ja pienten työpaikkojen puolestapuhuja. Hänelle tulivat tutuiksi niin paikallisjärjestö kuin Metallin piirikin, koska hän toimi molemmissa myös puheenjohtajana, piirissä vuoden ja Rovaniemen seudun ammatillisessa paikallisjärjestössä (RsApj:ssä) vuosina Hän toimi myös ammatillisen kurssikeskuksen johtokunnassa kahdeksan vuotta. Jäätyään pois työelämästä sairaseläkkeelle, Jorma lopetti aktiivisen ay-toiminnan. Pentti Vasaran jättäydyttyä pois ammattiosaston toimikunnasta, otti Terttu Ollila huolehtiakseen taloudenhoitajan vakanssin. Vuodesta 1989 lähtien hän onkin toiminut yhtäjaksoisesti osaston kirstun vartijana näihin päiviin asti. Taloudenhoitajan tehtäviä on kirjanpidon ylläpitämisen lisäksi valvoa, että työnantajien perimät liittomaksut tulevat hoidetuiksi sekä huolehtia, että jäsenten oikeudet säilyvät liitossa luvun alkuvuosina osastossa katsottiin tarpeelliseksi ottaa käytäntöön säännöllinen jäsenasioiden hoito. Koettiin että se aika, minkä piiritoimitsija päivysti Rovaniemellä, ei ollut riittävä. Siten Urpo Stålnacke ja Pentti Vasara alkoivat päivystää SAK:n kerhohuoneella. Tämän jälkeen Veikko Lindroth, joka oli Kelkkatehtaan työsuojeluvaltuutettu ja toimikunnan jäsen, valittiin jäsenasioiden hoitajaksi ja hän huolehti päivystyksestä vuosina Päivystyspaikka siirtyi samoihin tiloihin, jossa toimitsija Erkki Elo päivysti. Metalliliitto oli vuokrannut Auto- ja Kuljetusalan (AKT:n) tiloista toimistohuoneen. Kahtena iltana viikossa tapahtunut päivystys todettiin tarpeelliseksi ja sitä päätettiin jatkaa. Veikko Lindrothin lopettaessa päivystäjänä, Raimo Viherranta opetteli Veikon ja Liiton toimistonhoitajan opastuksella tehtävän ja aloitti jäsenasioiden hoitajana vuonna Raimo hoiti myös nuorisovastaavan ja koulutiedottajan tehtäviä ja oli opinto-sihteerinä useita vuosia, alkaen vuodesta 1997 aina vuoteen 2008 asti, jolloin hän muutti pois paikkakunnalta. Työväen sivistysliiton (TSL) tilat jäivät vapaiksi kun se lopetti toimipisteensä Rovaniemellä. Metalliliitto vuokrasi vapaiksi jääneet tilat ja sai näin uuden isomman toimiston, jossa oli oma kokoushuonekin. Osastomme tuli alivuokralaiseksi tiloihin ja sai näin päivystyspaikan sekä kokoustilat luvun lopulla Suomi eli voimakasta nousukautta. Työttömyys oli alhainen ja taloudella pyyhki lujaa. Holkerin punamustahallitus vapautti rahamarkkinat valtion talutusnuorasta. Markkinat kiittivät ja rahan holtiton jakaminen alkoi. Velkapääomalla perustettiin uusia yrityksiä. Elettiin yli varojen. Taloustieteilijöiden varoitukset kaikuivat kuuroille korville tunnetuin seurauksin. Vuonna 1987 pidettiin liittokokousvaalit. Ammattiosastosta tulivat valituksi Juhani Sieppi, Terttu Ollila ja Urpo Stålnacke, jotka kaikki olivat jo kokeneita kokousedustajia, joten edustus oli osaavissa käsissä. Osaston jäsenet sekä toimikunta antoivatkin useita parannusehdotuksia vietäväksi liittokokoukseen. Edustajat pitivätkin varsin kipakoita puheenvuoroja kokouksessa.

9 9 Ammattiosaston toiminta luvulla 1990-luvun alussa Suomen valtion talous räjähti sitten käsiin. Tuli ennätyskova lamakausi jota kesti lähes koko 1990-luvun. Kevään Eduskuntavaaleissa vuonna 1991 työväenpuolueet menettivät kannatustaan ja Keskusta sai veret seisauttavan vaalivoiton. Uusi porvarihallitus Esko Ahon johdolla aloitti välittömästi yhdessä Suomen Työnantajain Keskusliiton (STK:n) kanssa hyökkäyksen palkansaajien palkka-, loma- ja työttömyysturvaa vastaan. Vuoden 1991 aikana työttömyys kasvoi jyrkästi. Työttömyyspäivärahojen maksu kangerteli, vaikka Metalliliitossa tehtiin ylitöitä. Ammattiosastojen vaatimuksesta toiminta hajautettiin aluetoimistoihin, jolloin myös työttömyysasioiden hoito tuli joustavammaksi. Vuosi 1991 merkitsi ammattiosastossa juhlavuotta, kun osasto täytti 50 vuotta. Juhlaa vietettiin huhtikuun 20. päivä, Ravintola Lapinportissa, johon oli kutsuttu runsaasti osastomme veteraaneja. Lapinportti täyttyikin juhlakansasta. Metalliliiton puheenjohtaja Per Erik Lundh oli juhlassa kunniavieraana ja piti juhlapuheen.

10 10 Terttu Ollila, ja Annikki Niemelä osaston juhlassa. Annikki on pitkään ollut mukana toimikunnan jäsenenä ja 1980-luvuilla. Kuvassa osaston ansioituneita toimihenkilöitä ja A-vapaajäseniä. Vasemmalta lukien Urpo Stålnacke, Pentti Vasara, Jonne Tepsa, Sulo Paksuniemi, Jyrki Kustula, Paavo Hautaniemi, Taimi Merkku, Viljo Laakko, Olga Perämäki, Kalevi Pallari, Terttu Ollila, Jaakko Palovaara ja Juhani Sieppi

11 11 Vuoden 1991 liittokokousvaaleissa ammattiosasto sai kokoukseen kaksi edustajaa. Valituksi tulivat Juhani Sieppi ja Terttu Ollila. Äänestystulos Lapin piirissä oli äärimmäisen tiukka vasemmiston (vaikuttajien) sekä sosiaalidemokraattien (yhteistyön vaaliliitto) kesken. Vain kaksi ääntä erotti puolueet demarien eduksi. Lapin piirin historiassa se oli ensimmäinen kerta, kun sosiaalidemokraatit olivat enemmistönä. Ammattiyhdistysliike taisteli saavutettujen etujensa puolesta ja joutui yhä uudelleen törmäyskurssille hallituksen kanssa. Porvarihallitus halusi välttämättä poistaa työsopimuksista yleissitovan sopimuskohdan. Metallityöväenliitto piti tiukasti kiinni yleissitovuudesta, koska se on koko Ay-toiminnan peruspilareita. Ammattiosastot painostivat liittoa ja SAK:n hallitusta toimimaan työtätekevien etujen puolesta. Esimerkkinä on osaston kannanotto, joka lähetettiin SAK:n hallitukselle ja Metallin liittotoimikunnalle. Rovaniemen Metallityöväen ammattiosasto n:o 99 ry pitää erittäin valitettavana, että maan hallitus pääsi leikkaamaan työttömyysturvaa enemmän kuin kevään tupo-ratkaisun ennakkopäätöksessä oli sovittu, sekä saattoi voimaan työmarkkinatuen työvelvoitteineen jota ayväki vastusti.(lisää on tulossa) Vaadimme, että SAK valvoo aina painostustoimien uhalla, että tämä lakimuutos jää yksivuotiseksi, koskien myös lomautuksien kaikkia leikkauksia. Rovaniemellä Kunnioittavasti AY -terveisin. Rovaniemen Metallityöväen ammattiosasto n:o 99 puolesta. Jorma Kaakkurivaara Juhani Sieppi Puheenjohtaja Sihteeri Metalliliittoon ja Suomen Ammattijärjestön Keskusliittoon (SAK) lähetettiin samansuuntaisia kannanottoja lähes jokaisesta ammattiosastosta. Huoli oli suuri ja näin haluttiin tukea sekä vauhdittaa ay-johdon toimia. Osaston jäsenten työttömyys nousi siinä määrin, että enimmillään joka kolmas henkilö oli joko työttömänä tai lomautettuna. Vuoden 1995 eduskuntavaalit saivat kansan liikkeelle ja työreformilla uhannut Esko Aho koki kirvelevän tappion. Suomeen saatiin niin sanottu sateenkaarihallitus ja keskustapuolue jätettiin oppositioon. Metallityöväen liitto valmistautui vuoden 1996 liittokokoukseen korkean työttömyyden ja laman varjossa. Paineet olivat kovat ja kenttä vaati tekoja. SAK ja Suomen Teknisten Toimihenkilöiden Keskusjärjestö (STTK) päättivät yhdistää voimansa ja järjestää mielenosoituslakon , jos maan hallitus ei peru työttömyysturvaleikkauksia. Työnantajat käyttivät yhä enenevässä määrin määräaikaisia sopimuksia solmiessaan uusia työsuhteita ja työntekijöiden turva työn riittävyydestä katosi. Työnantaja saattoi myös kiristää häikäilemättömästi määräaikaisia työntekijöitä ja vaatia työntekijöitä jäämään ylitöihin ilman ylityökorvausta. Ammattiosasto ja Metalliliitto olivat voimattomia, koska työntekijät eivät uskaltaneet tuoda asiaa esille työpaikan menettämisen pelossa. Räikein esimerkki oli Elektroniikka-alan työnantaja Noreltec, joka oli vienyt tällaisen käytännön huippuunsa. Kaikille uusille työntekijöille tehtiin hyvin lyhyitä työsopimuksia ja ne pätkittiin vielä osiin. Puolet työväestä oli työvoimapoliittisen koulutuksen mukaisessa harjoittelussa ja tällä tavalla työnantaja säästyi jopa palkan maksulta. Tämä kaikki tapahtui työvoimatoimiston suosiollisella suhtautumisella. Aluetoimitsija Erkki Elo ja osasto joutuivatkin selvittämään tilannetta useaan otteeseen. He kävivät työmaalla sekä työvoimatoimistossa. Tilanne oli mutkikas, koska työntekijät eivät uskaltaneet valittaa kohtelusta ja, kun työmaalla ei ollut luottamusmiestä joka olisi puolustanut työntekijöitä. Liitto ja sen enempää osastokaan eivät voineet tehdä asialle kovin paljon muuta kuin paheksua työnantajan toimia.

12 Vuoden 1996 liittokokoukseen ammattiosastosta valittiin jälleen Juhani Sieppi ja Terttu Ollila. He lähtivätkin kokoukseen vahvasti evästettyinä. Vuonna 1997 osastossa tapahtui puheenjohtajavaihdos. Jorma Kaakkurivaara luopui puheenjohtajan nuijasta ja Juhani Paksuniemi valittiin uudeksi puheenjohtajaksi yksimielisesti. Paksuniemi on ollut Marttiinin puukkotehtaalla laitosmiehenä vuodesta 1983 ja osaston toiminnassa mukana vuodesta Juhani Sieppi jatkoi edelleen sihteerinä, nyt jo 14 vuotta yhtäjaksoisesti. Terttu Ollila jatkoi taloudenhoitajana. Valtion taloudellinen tilanne alkoi pikku hiljaa kohentua. Ammattiosaston väkimäärä lähenteli jo 1000 jäsentä. Työttömyys oli kuitenkin edelleen korkea. Laittomat irtisanomiset työllistivät osastoa ja piirin aluetoimitsija Erkki Elo joutuikin puuttumaan moniin tapauksiin. Lapin aluetoimitsijana pitkään ollut Erkki Elo jäi eläkkeelle ja uudeksi toimitsijaksi Metalliliitto palkkasi Ari Tiensuun, Kemin kaivoksen pääluottamusmiehen. Vuonna 1998 pidettiin ensimmäisen kerran niin sanottu edunvalvontaviikko. Viikon aikana kierretään osaston alueella mahdollisimman monta työpaikkaa. Viikko saavuttikin heti tavoitteensa eli saatiin uusia yhdyshenkilöitä työpaikoille, joissa ei ollut luottamusmiehiä, ja myös uusia jäseniä liittyi ammattiosastoon. Edunvalvontaviikosta päätettiin tehdä pysyvä tapahtuma. Osastomme jäsenmäärä ylitti 1000 jäsenen rajan. Vuonna 1999 Metallityöväen liitto täytti 100 vuotta. Oulussa pidettyyn aluejuhlaan matkusti kolme linja-autollista ammattiosastomme jäseniä perheineen. Helsingissä pidettävään pääjuhlaan lähti Kemijärveltä juna, joka keräsi kyytiin juhlaan menijöitä läpi Suomen. Junaan oli varattu useampi vaunu pelkästään Metallin jäsenille. Juhlaan osallistui osastostamme aktiiveja ja jäseniä melkoinen joukko. Nuorille järjestetty oma laivaristeily oli erittäin suosittu. Erilaiset jaostot ovat toimineet ammattiosastossa kautta koko sen historian. Niitä on perustettu aina tarpeen mukaan. Esimerkiksi vapaa-ajan jaoston tehtävänä on ollut järjestää jäsenille erilaisia tapahtumia. Yksi tärkeimmistä jaostoista on ollut luottamusmies- ja työsuojelujaosto. Sen tehtävänä on ollut koota yhteen eri työmaiden luottamushenkilöt keskustelemaan yhteisistä asioista. Jaoston vetäjinä ovat toimineet yleensä toimikunnassa mukana olevat luottamusmiehet. 12 Osaston pilkkikilpailut ovat aina olleet suosittuja koko perheen tapahtumia. Hannele Jänkälä makkaranpaistovuorossa, kuvassa taustalla näkyy runsas palkintopöytä

13 13 Syksyiset ruskaretket eri kohteisiin Lapin alueella kerää yleensä linja-auton täyteen osaston jäseniä. Tässä osa ruskaretkelle osallistujista on kiivennyt tunturiin Ylläksellä. Osaston toiminta luvun taitteessa 2000-luku alkoi valtavan ilotulituksen ja juhlinnan merkeissä ympäri maapallon sitä mukaa, kun aikavyöhyke muutti vuosituhannen alkaneeksi. Ammattiosastossa vuosituhat alkoi valmistautumisella liittokokousvaaleihin. Liittokokousvaaleissa osaston edustajiksi tiukan äänestyksen jälkeen tulivat valituksi Juhani Sieppi ja Juhani Paksuniemi. Kokous pidettiin Tampereella Tampere-talossa toukokuussa 14. ja 17. päivien välisenä aikana. Pitkäaikainen liiton puheenjohtaja Per Erik Lundh jäi eläkkeelle. Hänen seuraajakseen kokous valitsi Erkki Vuorenmaan, liiton järjestöpäällikön. Vuosi 2001 merkitsi juhlavuotta, koska ammattiosastolla tuli täyteen 60 vuotta. Sitä juhlittiin näyttävästi helmikuun 17. päivänä Lapin Portissa, samassa paikassa, jossa pidettiin myös 50- vuotisjuhlat. Metallin vastavalittu puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa toi liiton tervehdyksen juhlaväelle ja osastoa muistettiin myös useiden ammattiosastojen taholta. Onnittelut ottivat vastaan osaston puolesta puheenjohtaja Juhani Paksuniemi ja sihteeri Juhani Sieppi. Juhlimaan oli kutsuttu myös osaston toiminnassa mukana olleita veteraaneja ja heitä saapui runsaasti. Kunniakirja luovutettiin liiton toimitsijalle Erkki Elolle, Erkki Kuuselalle, Hilkka Tervolle, Jaakko Palovaaralle, Jonne Tepsalle, Jyrki Kustulalle, Kalevi Pallarille, Sulo Paksuniemelle, Timo Niemelle ja Urpo Stålnacgelle. Myös A-vapaajäsenyyden saavuttaneita muistettiin. Tervetulopuheessa ammattiosaston puheenjohtaja Juhani Paksuniemi korosti järjestäytyneen työväen tärkeyttä puolustettaessa omia etuja. Hän korosti, että vaikka silloin kun osasto perustettiin, työväestön asema oli paljon huonompi, on yhä tänään paljon sellaisia asioita joita liitto ja osasto joutuvat ajamaan ja puolustamaan.

14 14 Osaston puheenjohtaja Juhani Paksuniemi piti tervetulopuheen ja luki osaston historiikin Metalliliiton puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa toi liiton tervehdyksen ja onnittelut sekä piti juhlapuheen.

15 15 Osaston entiselle puheenjohtajalle Jaakko Palovaaralle luovutettiin Metallin kultainen ansiomerkki ja kunniakirja Erkki Kuuselalle luovutettiin Metallin ansiomerkki ja kunniakirja Jonne Tepsa onniteltavana

16 16 Kunniakirjan saaneita osaston veteraaneja. Vasemmalta lukien. Jaakko Palovaara, Jonne Tepsa, Urpo Stålnacke, Sulo Paksuniemi, Erkki Kuusela, Kalevi Pallari ja Timo Niemi Jorma Kaakkurivaara ja Erkki Vuorenmaa Vuosi 2001 merkitsi heikon talouskasvun aikaa ja ammattiosaston jäsenistä oli työttömänä lähes kolmasosa. Myös koko maan työttömyys oli suurta. Vuonna 2002 talouskasvu osoitti piristymisen merkkejä, mutta se ei näkynyt Metallin työttömyystilastoissa. Osasto teki liittovaltuustolle esityksen, jossa luottamusmiehille annettaisiin lisää oikeuksia olla läsnä muun muassa silloin, kun työnantaja ottaa uusia työntekijöitä ja tekee näille työsopimuksia.

17 17 Vuoden 2002 alusta Suomi siirtyi euro-aikaan. Euro oli yleinen puheenaihe, kun opeteltiin käyttämään uutta kurssia. Ammattiosasto tilasi toimikunnan jäsenille laskimet, joilla he kykenivät suoraan kääntämään luvut markoista euroon. Syyskokouksen kannanotossa vuonna 2002 ammattiosasto otti vahvasti kantaa esimerkiksi kunnan huonoon terveyspalvelutilanteeseen. Sen sijaan vuoden 2003 kannanotossaan ja lehdistötiedotteessa syyskokous kannatti kuntien yhdistymistä ja sen perusteluina oli palveluiden paraneminen. Osasto oli myös huolissaan siitä, kun työnantajat siirtävät toimintojaan yhä enemmän halvan työvoiman maihin. Osasto peräänkuulutti silloin, missä on työnantajien yhteiskuntavastuu. Vuoden 2003 järjestäytymiskokouksessa vaihtui osaston sihteeri, kun vuodesta 1984 sihteerinä toiminut Juhani Sieppi katsoi, että oli aika vaihtaa sihteeriä. Uudeksi sihteeriksi valittiin Hannele Jänkälä Marttiinin Puukkotehtaalta. Hannele on ollut pitkään osaston toiminnassa mukana, mm. varasihteerinä, ja vapaa-ajan toiminnassa. Puheenjohtajana jatkoi edelleen Juhani Paksuniemi ja taloudenhoitajana Terttu Ollila. Osaston toimikunta pitämässä kokousta Vuonna 2004 oli jälleen Metalliliitolla liittokokousvuosi. Liittokokousvaaleissa ammattiosaston edustajiksi tulivat valituiksi Juhani Sieppi ja Terttu Ollila. Juhani Paksuniemi sai saman äänimäärän Tornion ammattiosaston ehdokkaan kanssa, mutta hävisi arvonnassa. Liittokokouksessa tehtiin periaatepäätös piirien lakkauttamisesta ja siirtymisestä aluejärjestöihin. Näin ollen muun muassa Lapin piirijärjestö lakkautettaisiin ja tilalle tulisi Oulun ja Lapin aluejärjestö. Esitys jakoi Metallin kentän voimakkaasti kahtia, koska pääasiassa vasemmistoliitto vastusti ja sos.dem kannattivat esitystä. Esitys tuli päätettäväksi seuraavassa vuoden 2008 liittokokouksessa. Vuosi 2004 oli myös kunnallisvaalivuosi. Metallin jäsenistä oli vaaleissa ehdolla myös Eero Ulmanen maalaiskunnan puolella ja hän tulikin valituksi valtuustoon 70 äänellä. Eero on pitkän linjan metallimiehiä, on ollut mm. Marttiinin konepajan luottamusmiehenä 1980-luvun loppupuolella. Toimikunnan jäsenenä hän on ollut pitkään ja mukana esimerkiksi vapaa-ajan toiminnassa. Eero toimii mielellään erilaisten tilaisuuksien vetäjänä. Vuoden loppupuolella olivat lisäksi luottamusmiesvalinnat työpaikoilla. Kaikkiin keskeisimpiin työpaikkoihin saatiin luottamusmiehet, mutta oli joitakin työpaikkoja jotka jäivät ilman luottamusmiestä työnantajan kielteisen suhtautumisen johdosta.

18 Metallin suhdannetilanne huononi huomattavasti. Lomautuksia ja irtisanomisia tapahtui päivittäin. Työpaikkoja siirtyi kiihtyvällä vauhdilla halpatuotannon maihin, esimerkiksi Kiinaan ja Viroon. Hyvinä esimerkkeinä tästä olivat Kemijärvellä toiminut Nokian alihankkija Salcomp Oy:n siirtyminen Kiinaan, Marttiinin puukkotehtaan tuppituotannon ja Nokian alihankkija Noreltec Oy:n siirrot Viroon. Vuonna 2005 aloitettiin Lapin ja Oulun alueella seuturyhmien perustaminen liittokokouspäätöksen mukaisesti. Lappiin perustettiin kaksi seututyöryhmää, eli Meri-Lapin seuturyhmä sekä Keski- ja Ylälapin seuturyhmä. Keski- ja Ylä-Lapin seuturyhmän perustava kokous pidettiin Rovaniemellä Oppipojassa. Ryhmään kuuluu Metallin ammattiosastoja Tervolasta kuten Tervolan varikko, Rovaniemeltä Metallin osastot 099, 306, 156, 208 ja 46 sekä Kemijärveltä osasto 316. Kaikista osastoista tuli jäseniä toimikuntaan. Seuturyhmä valitsi puheenjohtajaksi ja ryhmän vetäjäksi Juhani Paksuniemen. Perustavassa kokouksessa päätettiin aloittaa yhteistyö osastojen kesken koulutuksen ja erilaisten tapahtumien kanssa. Seuturyhmien toiminta lähti liikkeelle varovasti, vähän odottavalla mielellä. Toimintaohjeita ei ollut ja rahallinen tuki oli vielä auki. Vuodet 2006 ja 2007 olivat Suomessa vakaan kehityksen aikaa. Talous kasvoi ja uusia työpaikkoja syntyi myös Metallin alalle. Suomessa työttömyys oli samalla tasolla, jolla se oli viimeksi ollut 1980-luvun alussa. Kuitenkin Lapin ja varsinkin metallialan osalta työttömyys oli melkoisen suurta. Osaston alueella ei syntynyt uusia työpaikkoja, ja työnantajat eivät palkanneet kovinkaan montaa uutta työntekijää. Lyhyet, määräaikaiset työsuhteet olivat yleisiä, ja pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi merkittävästi. Tulevaisuuteen kuitenkin luotettiin, koska useat kaivoshankkeet olivat toteutumassa. Lapin kaivostoiminnan arveltiin tarvitsevan osaavaa työvoimaa ja siitä tulisi olemaan vielä pula. Kittilän Suurikuusikon kultakaivosta oltiin avaamassa. Samoin Soklia oltiin uudelleen avaamassa. Metallin Lapin piirijärjestön vuosikokous, joka pidettiin , toivoi kannanotossaan valtion kouluttavan uusia työntekijöitä, jotta kaivostoimintaan saataisiin ammattitaitoista väkeä. Vuoden 2007 ammattiosaston syyskokouksessa kokousväkeä huolestutti Kemijärven sellutehtaan lopettamispäätös. Syyskokous otti voimakkaasti kantaa tehtaan säilyttämisen puolesta. Kokous lähettikin tiedotusvälineille kannanoton jossa todettiin, että Kokous totesi päätöksen olevan suuri virhe Suomalaisessa yhteiskunnassa kun kannattava tehdas joka on juuri oikeassa paikassa, raaka-aine ympärillä sekä ammattitaitoinen työvoima paikkakunnalta lopetetaan. Syyskokouksessa valittiin puheenjohtajaksi edelleen Juhani Paksuniemi. Järjestäytymiskokouksessa valittiin varapuheenjohtajaksi Raimo Viherranta, sihteeriksi Tapio Ollila ja taloudenhoitajaksi Terttu Ollila. Vuonna 2007 Rovaniemen seudun ammatillinen paikallisjärjestö (RsApj) täytti pyöreät 100 vuotta. Järjestö tarjosi tapahtuman kunniaksi kaikilla työpaikoilla pullakahvit. Myös ammattiosasto 99 työpaikoilla tarjoiltiin pullakahvit merkkipäivän kunniaksi. Osasto 99 onkin ottanut aktiivisesti osaa paikallisjärjestön toimintaan ja järjestön puheenjohtajana on toiminut muun muassa Jorma Kaakkurivaara kahteen eri otteeseen. RsApj:n hallituksessa on aina ollut edustus osastostamme. Vuosi 2008 oli jälleen Metallin liittokokousvuosi. Kokous pidettiin Tampere-talossa Tampereella Kokoukseen valmistauduttiin hieman sekavassa mielentilassa, koska tiedettiin, että kokous tulee tekemään päätöksen Piirijärjestöjen lakkauttamisesta ja siirtymisestä aluejärjestöihin. Liittokokouksessa oli myös esillä TEAM:n eli useamman liiton yhteenliittyminen, joka oli tarkoitus päättää kokouksessa. 18

19 19 Ammattiosastossa aihe puhututti ja keskustelu kävi väliin varsin kuumana puolesta ja vastaan. Piirin alasajoa vastustettiin varsinkin vasemmistolaisten puolelta. Kyseiset asiat olivat myös vaaliteemoina. Osastosta tuli liittokokoukseen valittua ainoastaan Juhani Sieppi. Muiden kohdalla äänet jakaantuivat niin tasaisesti, että liittokokouspaikat menivät toisille ammattiosastoille. Lähinnä läpimenoa oli Norrhydron pääluottamusmies Pasi Alatalo, joka jäi kahden äänen päähän valinnasta. Liittokokous teki sen, mitä jo arveltiin. Piirijärjestöt päätettiin lopettaa vuonna 2010 pidettävissä piirien vuosikokouksissa. Muun muassa Lapin piirijärjestö sulautuu Oulun piirijärjestöön ja Oulun Piirijärjestö muuttaa nimekseen Oulun ja Lapin Piirijärjestö. Liittokokous päätti myös sen, että seututyöryhmään annetaan taloudellista tukea ja sitä kehitetään alueen tarpeita vastaavaksi. Ammattiosastossa pelättiin ja epäiltiin, että Oulu on liian kaukana ja ei siten ota huomioon Lapin ammattiosastoja toimintaa suunnitellessaan. Seuturyhmiä ei kuitenkaan mielletty korvikkeeksi. Seututyöryhmä kokoontui harvakseen koska osastojen väliset pitkät matkat vaikeutti yhteistä toimintaa. Liittokokous teki Lapin osalta historiaa, kun se valitsi ensimmäisen kerran sen historiassa lappilaisen jäsenen liittotoimikuntaan. Kunnian sai jokaisessa liittokokouksessa vuodesta 1983 mukana ollut ja myös Metallin liittovaltuustoon valittu Juhani Sieppi. Metallityöväen liitto järjesti jäsenäänestyksen TEAM:n liittymisestä alkuvuonna Äänestystuloksen perusteella, jossa yli puolet äänistä puolsi liittymistä, liittotoimikunta päätti tehdä esityksen liiton liittymisestä uuteen suurliittoon. Kuitenkin ylimääräisessä liitokokouksessa yhdistys-sopimus kaatui. Vasemmistoliittolaiset oli yksimielisesti TEAM:n liittymistä vastaan. Liittymiseen olisi tarvittu kahden kolmasosan määräenemmistö. Vuoden 2008 syyskokouksessa ammattiosaston puheenjohtajaksi valittiin edelleen yksimielisesti Juhani Paksuniemi. Järjestäytymiskokouksessa valittiin varapuheenjohtajaksi Juhani Sieppi, sihteeriksi Tapio Ollila sekä taloudenhoitajaksi Terttu Ollila. Toimiston hoitajina aloittivat Seppo Pallari ja varalla Pentti Nenonen. Seppo valittiin myös vapaa-ajan jaoston vetäjäksi. Lapin piirijärjestön vuosikokouksessa kokousväki päätti, että piirijärjestö lakkautetaan ja se liittyy perustettavaan Oulun ja Lapin aluejärjestöön. Kokous perusti asian tiimoilta työryhmän. Puheenjohtaja Olavi Stoor onnitteli Juhani Paksuniemeä hänen 60-vuotispäiviensä johdosta. Samalla hän luovutti piirin toimikunnan myöntämän lahjan, solmion sekä hopeisen solmioneulan pitkäaikaisesta toiminnasta Metallin piirijärjestössä, puheenjohtajana, sihteerinä sekä toimikunnan jäsenenä. Vuonna 2009 syntyi maailmanlaajuinen lama, joka alkoi USA:sta. Vienti tyrehtyi lähes täysin. Tehtaat irtisanoivat ja lomauttivat työvoimaansa. Joka päivä radio ja lehdet kertoivat irtisanomisista ja yt-neuvotteluista. Kelkkatehtaan tuotanto lopetettiin ennätysaikaisin ja työntekijät lomautettiin koko kevään ajaksi. Osa työntekijöistä lähti niin sanottuun työttömyysputkeen vapaaehtoisesti. Määräaikaisten työntekijöitten työsuhdetta ei jatkettu. Marttiinin puukkotehdas Oy irtisanoi kuusi työntekijäänsä ja loput olivat eripituisilla pakkolomilla. Konepajojen toiminta melkein loppui.

20 20 Luottamusmiehet joutuivat yt-neuvotteluissa huomaamaan, että heidän neuvotteluasemansa ei ollut kovinkaan hyvä. Huonon työllisyystilanteen vuoksi työnantajien asema ja asenne korostui. Marttiini Metal Technics Oy:n luottamusmies Pentti Nenonen turhautuikin työnantajan asenteeseen ja irtisanoutui, ennen kuin hermot ja terveys menevät lopullisesti. Ammattiosasto lähetti liittovaltuuston kevätkokoukselle esityksen, jossa vaaditaan seuraavissa tuponeuvotteluissa luottamusmiesten aseman vahvistamista.. Liiton työttömyyskassa jumiutui ja työttömyyskorvausta sai pahimmillaan odottaa jopa neljä kuukautta. Työttömyys nousi ennätyskorkealle myös osaston piirissä. Liitto palkkasi lisää työttömyysasioiden hoitajia, jotta ruuhkat saataisiin purettua. Meni kuitenkin pitkään ennen kuin korvausten saanti normalisoitui. Vuonna 2010 työttömyys jatkui ammattiosaston alueella suurena, vaikka piristymisen merkkejä oli jo ilmassa. Kelkkatehdas aloitti keväällä uudessa tehdasrakennuksessa tuotannon, joka tilauskannaltaan oli jo suurempi kuin useaan vuoteen. Norhydron työntekijämäärä, joka putosi pahimmillaan 50 henkeen, palkkasi takaisin henkilökuntaansa niin, että työntekijämäärä nousi päälle 100 henkeä. Marttiini puukkotehtaallakin loppukaudesta 2010 otettiin kaikki irtisanotut takaisin töihin, ja osin palkattiin jopa uusia työntekijöitä. Kokonaisuutena työttömyys jatkui kuitenkin osaston jäsenten keskuudessa suurena. Kokonaan ilman työtä tai lomautettuna oli liki kolmannes. Konepajateollisuudessa työntekijämäärä on vähentynyt henkilöön. Osa osaston jäsenistöstä työskenteleekin muualla kuin metallialan töissä. Uusi Oulun ja Lapin aluejärjestö kokoontui keväällä 2010 ensimmäiseen kokoukseensa. Kokouksessa valittiin aluetoimikunta, jonka puheenjohtajaksi kokous valitsi ammattiosasto 99 puheenjohtajan Juhani Paksuniemen. Juhani kiitti kokousväkeä kunniasta saada olla aluejärjestön ensimmäinen puheenjohtaja. Aluetoimikuntaan valittiin osastosta myös Tapio Ollila, joka näin jatkoi Lapin piirijärjestössä alkanutta toimintaa. Syyskokouksessa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia henkilövalinnoissa vaan samat toimijat jatkoivat entisissä tehtävissään, puheenjohtajana Juhani Paksuniemi, nyt jo 14 kerran peräkkäin. Syksyn luottamusmiesvalinnoissa koettiin muutos, kun Juhani Sieppi, joka on ollut Kelkkatehtaalla tehtaan alkuajoista asti pääluottamusmiehenä, antoi tilaa uudelle luottamusmiehelle. Tehtaalla käytiin vaalit pääluottamusmiestä valittaessa. Valituksi tuli Teuvo Kujala, joka on pitkään ollut tehtaan palkkalistoilla ja joka on aktiivisesti ollut mukana erilaisissa tehtaan sisäisissä neuvotteluissa. Juhani Sieppi valittiin varapääluottamusmieheksi. Merkille pantavaa kuitenkin oli se, että läheskään kaikkiin työpaikkoihin ei saatu luottamusmiestä. Marttiinin Metaltecknicille (entinen Marttiinin konepaja) ei ensimmäisen kerran sen historiassa saatu valittua luottamusmiestä. Olikohan syynä tehtaan uuden johdon nuiva suhtautuminen luottamushenkilöihin. Ammattiosaston toimikunnan vuodelle 2011 laatimassa toimintasuunnitelmassa pidettiin tärkeänä, että keväällä 2011 pidettävissä eduskuntavaaleissa saataisiin työväenpuolueiden kannatus nousemaan. Toimintasuunnitelmassa myös huomioitiin, että osaston 70-vuotisjuhlan järjestelyt päätettiin aloittaa hyvissä ajoin jo heti vuoden alussa. 70 vuotta täyttävää osastoa juhlitaankin 9.4 Ravintola Waldemarissa. Liiton puheenjohtaja Riku Aalto on lupautunut tulemaan juhlaan mukaan. Ammattiosasto 99.n lähtee uudelle vuosikymmenelle luottavaisin mielin. Taloudellinen tilanne on vakaa sekä toiminta osaavissa käsissä.