Kristillinen. Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsenlehti 4/2015

Transkriptio

1 1 Kristillinen lä ä kä rilehti Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsenlehti 4/2015

2 2 4 Kristillinen lä ä kä rilehti Toimitussihteerin palsta 3 Lähetyssihteerin palsta 4 Alueelliset yhdyshenkilöt 11 Opiskelija-asiat 11 Seura tutkii itseään 12 Strategiakyselyn tulokset 21 Kristillinen usko ja psykologinen tieto vuorovaikutuksessa 26 Selma Rainio - lääkärilähetyksen uranuurtaja 28 Joulu, joka jäi mieleen 32 Vaikka kulkisin pimeässä laaksossa niin pelkään sittenkin? 36 Tulevia tapahtumia 38 Kannen kuva: Marraskuista kuuraa lehdillä. Elina Lind. Sisäkannen kuva: Ensilumi peittää ruusun. Elina Lind. Kristillinen lääkärilehti Suomen kristillisen lääkäriseuran jäsenlehti 4/2015, 3. vuosikerta kristillinenlaakarilehti@gmail.com Taitto: Heikki Halkosaari Painopaikka Padasjoen Kirjapaino Painos 1300 kpl Toimituskunta Juhani Junnila Markus Partanen Elina Lind Leena Uusitalo Anna Numminen Heikki Halkosaari Antti Linkola

3 3 Toimitussihteerin palsta: Mitä mieltä? En ole koskaan kokenut olevani väärässä. Selitän hieman: luen hyvän mielipidekirjoituksen ja omaksun siinä esitetyn näkemyksen. Ajattelen luonnollisesti olevani oikeassa. Seuraavana aamuna luen kuitenkin purevan vastineen ja mieleni muuttuu. Edelleen koen olevani oikeassa, nyt vain tiedän olleeni aiemmin väärässä. Väärässä olemisen kokemus siis pakenee meitä kuin imperfekti preesensiä. Tarpeeksi kauan eri näkemyksiä kuultuani ajaudun usein siihen kolmanteen olotilaan, epävarmuuteen. En enää tiedä, vaan epäilen, otaksun, kallistun. Monista kiistakysymyksistä on todella vaikeaa muodostaa aidosti hyvin perusteltu mielipide. Jos joku luulee sen olevan helppoa, ei liene yrittänytkään. Löytyyhän maailmasta usein niitä, jotka ovat perehtyneet asiaan elämäntyönään ja ovat silti keskenään eri mieltä. Joku aina ajattelee maailman perustelluimmin toisin. Voimme yhdessä kompastella eteenpäin. Tässä lehdessä käsittelemme seuran tarkoitusta. Vaikka meitä yhdistävät suomalaisuus, kristillisyys ja lääkäriys, emme silti ole kaikesta samaa mieltä. Haluaisin ajatella, ettei se ole pelottavaa. Jos käymme kukin nöyrästi ja rehellisesti dialogiin, voimme yhdessä kompastella eteenpäin. Kuten eräs kirjailija havainnoi: Missä kaikki ajattelevat samoin, ei kukaan ajattele kovin paljon. Toisaalta missä kaikki ovat eri mieltä, suurin osa on enemmän tai vähemmän väärässä. Hyvinkin perusteltu vääryys on silti vääryys. Siksi kiista ei saa olla itse tavoite, vaan työkalu. Sen avulla meidän tulee ponnistella löytääksemme ykseyteen - muitakaan työkaluja kaihtamatta. Tuo ykseytemme on välttämätöntä, jotta maailma uskoisi Isän lähettäneen Pojan (Joh. 17). Sitä julistamaan sinut, minutkin ja etenkin meidät on kutsuttu. Huojennun, kun muistan, että Herramme itse ei pelkästään kehota tähän, vaan myös rukoilee ykseytemme puolesta. Sitä rukousvastausta saamme kukin vielä hämmästellä. Juhani Junnila

4 4 Lähetyssihteerin palsta: Syksyn runsasta uutissatoa ja muita mietteitä Paljon on taas ehtinyt tapahtua sitten elokuun. Kehota heitä jakamaan anteliaasti omastaan muille Keskustelua kehitysyhteistyöstä ja hallituksen rajuista leikkauksista siihen on käyty pitkin syksyä. Ainakin minun silmilläni katsoen asia on ylittänyt uutiskynnyksen varsin usein. Itsekin rikoin rajojani ja osallistuin alkusyksystä elämäni ensimmäiseen mielenosoitukseen, kun ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Toivakalle luovutettiin n suomalaisen allekirjoittama vetoomus kehitysyhteistyön puolesta ja määrärahaleikkausten kohtuullistamiseksi. Eihän se mitään muuttanut, mutta tulipa koettua sekin. Näillä näkymin Suomen valtion kehitysyhteistyöhön suuntaamat varat putoavat ensi vuonna noin 0.35 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tänä vuonna pääsimmekin jo aika lähelle 0,7 % tavoitetta. Kun maamme hallitus toimii näin, on yksityisten tukijoiden aika päivittää omien kuukausi- ja muiden lahjoitustensa määrät. Moni on sen jo tehnytkin. Useat järjestöt ovat kertoneet lukuisista uusista kuukausilahjoittajista. Yksityisten lahjoituksilla on vaikea paikata budjettileikkausten tekemää lovea, mutta ainakin sen kaventaminen on mahdollista. Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä Sitten alkoivat uutiset täyttyä pakolaisvirroista. Jälkiviisaana voidaan sanoa, että tämän ei olisi pitänyt olla mikään yllätys. Silti se oli, ainakin mittasuhteiltaan. Ensimmäistä kertaa sitten omien evakkojen - Suomessa on otettu vastaan satoja pakolaisia päivässä. Olen oikeastaan aina ajatellut, että ei kai kukaan tosissaan halua Suomeen tulla etenkään marraskuussa, kun päivää on vain ohitse kiitävä hämärän hetki kahden pimeän välissä. Mutta kun hätä on tarpeeksi suuri, kaamoskin kelpaa. Ja ovathan meillä sentään monet asiat aika hyvin, tämän jatkuvan kriisitietoisuuden pönkittämisen ja sote-sotkujen keskelläkin. Maailma muuttuu, on jo muuttunut. Ja tullut pieneksi. Oman maamme sodat ovat vain historiaa kaikille 50-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneille. Mutta yhtäkkiä muiden maailmankolkkien sodat ovat tulleet osaksi meidän todellisuuttamme, SKLS osallistui Helsingissä mielenilmaukseen kehitysavun leikkauksia vastaan. Kuvat: Elina Lind

5 5 muutenkin kuin vain pysähdyttävinä uutiskuvina. Sotaa pakenevat kolkuttelevat ovillamme. Kai jotenkin voimme kaikki vaikuttaa siihen, miten heidät otetaan vastaan. Vuosituhattavoitteiden jälkeen kestävän kehityksen Agenda 2030 Huonojen uutisten tulvassa hyvät uutiset jäävät tai jätetään usein kertomatta. Niitäkin on ollut. Pakolaisuutisissa on ollut molempia, sekä hyviä että huonoja. Mutta on muutakin hyvää: YK:n vuosituhattavoitteiden määräajan umpeutumisen häämöttäessä voidaan todeta, että vaikka kaikkea ei saavutettu, niin ehkä sentään enemmän kuin moni olisi 15 vuotta sitten uskaltanut veikata. Tavoitteista ensimmäinen äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrän puolittaminen saavutettiin jopa etuajassa, vuonna Alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuus on vähentynyt yli puolella vuoden 1990 tasosta ja äitiyskuolleisuuskin lähes puolittunut. Tavoiteltuun 75 prosentin vähenemään ei päästy, mutta ei tämäkään tulos huono ole. Tyttöjen koulunkäyntimahdollisuudet ovat lisääntyneet merkittävästi; suurimmassa osassa maailman maista yhtä monet tytöt kuin pojat aloittavat nyt peruskoulun - jos- kaan liian usein eivät vieläkään saa käydä sitä loppuun asti. Mutta oppivatpa ainakin lukemaan ja siinä ohessa varmaan muita tärkeitä tietoja ja taitoja. Myös sairauksia vastaan on taisteltu voitokkaasti: on mm. arvioitu, että yli 6,2 miljoonaa malariakuolemaa vältettiin vuosina ja tuberkuloosin ennaltaehkäisy, diagnosointi ja hoito säästivät 37 miljoonaa henkeä vuosien 2000 ja 2013 välillä. Luetteloa voisi jatkaa. Ja tietysti laajentaa myös huonojen uutisten suuntaan, joista sodat ja konfliktit eri puolilla maailmaa ovat surullisimpia ja suurin uhka myönteisen kehityksen jatkumiselle. Mutta riittäköön tämä tässä. On hyvä ainakin joskus huomata, etteivät huonot uutiset ole koko totuus. Lohduttomuuteen ei ole syytä. Ei varsinkaan, kun tiedämme, miten paljon Jumala luotujaan rakastaa. Kaikesta huolimatta. Vuosituhattavoitteiden jälkeen haasteena ovat uudet, kestävän kehityksen Agenda 2030 tavoitteet, jotka hyväksyttiin YK:n 69. yleiskokouksen yhteydessä pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa syyskuuta. Tavoitteita oli valmisteltu erilaisissa työryhmissä ja komiteoissa useita vuosia. Hieman on yllättänyt se, miten vähälle huomiolle ne ovat uutisvirrassa toistaiseksi jääneet. Äärimmäisen köyhyyden poistaminen kaikkialta on edelleen keskeisenä tavoitteena (vuosituhattavoitteilla päästiin tässä savotassa hieman yli puolen välin). Mutta nyt olennaiseksi tavoitteeksi on nostettu kestävä kehitys maapallon kantokyvyn näkökulmasta. Siinä missä vuosituhattavoitteet koskettivat lähinnä vain kehitysmaita, uudet tavoitteet ovat universaaleja ja koskettavat kaikkia YK:n jäsenvaltioita. Käsissämme on nyt tuore maailmanparannussuunnitelma parhaasta päästä - ainakin se on monien viisaiden mietintöjen tuloksena

6 6 synnytetty. Toteutusta vaille valmiina. Löytyvät muuten kaikki 17 tavoitetta esimerkiksi täältä: nodeid=49313&culture=fi-fi&contentlan=1 Jos nyt oikein suuresti visioisi, voisi kysyä, mikä on seuramme rooli eteemme asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Menikö isotteluksi? Kyllä ja ei. Monet tavoitteista ovat sen luonteisia, että voimme jokainen mielessämme pohtia omaa henkilökohtaistakin vastuutamme. Suuret asiat syntyvät mitättömän pieneltä näyttävistä osista. Pieni alku voi johtaa suureen muutokseen. Minä vain suoritan tehtävää, joka on minulle uskottu Me suoritamme meille uskottuja. Hankkeemme Nepalissa ja Tansaniassa jatkuvat nyt vielä omaa tahtiaan. Ei vailla yllätyksiä ja muutoksia, mutta jotenkin hallitusti kuitenkin. Nepalissa on eletty vuotuista juhla-aikaa. Kukaan ei siellä ehdi vastata sähköposteihin. Lisäksi siellä on uusi kriisi jotkut jo väittävät, että pahempi kuin maanjäristykset konsanaan - siksi, että Intia on pitänyt maata käytännössä lähes täydellisessä kauppasaarrossa jo parin kuukauden ajan. Etelän tasankoalueen Madhesivähemmistöä edustavat mielenosoittajat ja iso naapurimaa eivät ole tyytyväisiä syyskuun puolivälissä lopulta hyväksyttyyn, yli seitsemän vuotta tekeillä olleeseen uuteen perustuslakiin. Miten hyödykkeiden toimituskatkos on vaikuttanut yhteistyösairaalamme toimintaan ja hankkeeseemme, emme vielä tiedä. Pulaa alkaa olla kaikesta. Liikenne on lähes pysähtynyt, kun bensiiniä ja dieseliä ei enää saa. Sairaaloissa podetaan lääkepulaa ja veripalveluilta ovat tyhjät pussit lopussa samaan aikaan, kun rajalla on pysäytettynä rekka-autoja veripussilasteissa. Elintarvikkeiden hinnat kipuavat ylöspäin. Pääkaupungissa asukkaat jonottavat ostaakseen polttopuita; ruoka on valmistettava avotulella, koska kaasua ja kerosiinia ei enää saa ostettua. Maanjäristysten jälkeinen jälleenrakennus on pysähdyksissä ja talvi lähestyy uhkaavasti. Eikä mitään ratkaisua ole näköpiirissä. Paitsi tietysti Jumalalla. Mutta Hän ei ole vielä paljastanut, miten tilanne lopulta päättyy. Kun kirjoitan tätä, Tansanian Ilembulan sairaalan palliatiivisen hoidon kehittämishankkeen vuotuinen seurantamatka on juuri loppusuorallaan. Uuden palliatiivisen yksikön rakentamisesta sairaala-alueelle on väännetty kättä ja päästy yhteisymmärrykseen. Puuttuu enää Suomen ulkoministeriön suostumus ennen kuin tiloja voidaan alkaa rakentaa. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli nimittäin varauduttu vain vanhan, tyhjillään olleen tubiosaston saneeraukseen palliatiivisen hoidon tarpeisiin, ei uudisrakennukseen. Hinta on tietysti eri lukemissa, ja on pakottanut miettimään, mistä sitten tingitään. Näyttää siltä, että Vasemmalla palliatiivinen työryhmä Ilembulan sairaalan tiloja arvioimassa Tansaniassa. Oikealla sairaalan pohjapiirustuksia tutkimassa Ilembulan sairaalan hallintopäällikkö Bryceson Mbilinyi, Tapio Pitkänen, palliatiivisen yksikön koordinaattori Aida Mtega, apulaistalouspäällikkö Neema Shayo, Eija-Anitta Kynsilehto (takana) ja Jouko Mattila. Kuvat: Tiina Pöyhiä

7 7 kylien vapaaehtoiset ainakin jäävät tässä kaupassa ilman uusia polkupyöriä. Perustyö kylissä silti jatkuu ja koulutustakin pystyttäneen järjestämään kutakuinkin alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Terveydenhuollon tietotekniikkahankkeessa odottelemme tansanialaisvieraita (4-5 henkeä) Suomeen viikoksi 48. Sikäläisen terveysministeriön virkamiehen matka peruuntui, kun virkaansa asetettu uusi presidentti lähes ensi töikseen kielsi kaikkien Kuusi tansanialaista vierastamme yhdessä ICT-hankkeen vetäjän, Kristina Nokso-Koiviston ministeriöiden kaikelta kanssa ovat juuri päättämässä vierailuaan ATRA Innovations (Advanced Technology Research henkilökunnalta ulkomaanmatkat Alliance) -keksintökiihdyttämön Tommi Ullgrenin toimistolla Helsingin Ruoholahdes- toistaiseksi. sa. Kuva: Elina Lind Hänen näkemyksensä mukaan on aika kääriä hihat ja ryhtyä töihin kotimaassa eikä matkustella ympäri maailmaa. Voi olla jotain itua siinäkin. Toivottavasti saavat myönteisiä muutoksia aikaan! Mutta kyllä toisaalta yhteistyö ja kansainväliset yhteydet ovat tärkeitä tässä pieneksi käyneessä maailmassamme. Löytyisiköhän tässäkin suurin viisaus jostain kultaiselta keskitieltä? Toisenkin vieraan tulo on vielä epävarmaa, koska hänellä passin uusiminen jäi vähän viime tippaan. Niin afrikkalaista! Vaikka toisaalta: oman lähetyssihteeriurani ensimmäinen Tansanian-matka lykkääntyi aikoinaan vuorokaudella, koska en ollut huomannut, että passin olisi pitänyt olla voimassa puoli vuotta matkan päättymisen jälkeen. Kymmenkunta päivää taisi jäädä vajaaksi. Vieläkin matkustelen sillä liikkuvan poliisin helmikuussa 2011 myöntämällä passilla. En kyllä kovin kauaa enää Pitääpä tarkistaa voimassaolo ennen seuraavaa matkaa! Tietotekniikkahankkeen marraskuisen seminaarin ja tutustumiskäyntien sisältöjä ja aikatauluja nyt siis joka tapauksessa viimeistellään pitäisi kaiken olla valmiina vieraiden tulla Afrikan auringon alta tänne kaamoksen keskelle. Kaikkien vuoden varrelle mahtuneiden vaiheiden jälkeen olemme myös saaneet osan hanketuesta siirretyksi ensi vuodelle. Samalla tietysti pohdimme ulkoministeriön tuelle vaihtoehtoisia rahoitusmahdollisuuksia nyt, kun tulevaisuus valtionavustusten suhteen näyttää kaltaisemme pienen kehitysyhteistyötoimijan näkökulmasta perin epävarmalta. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi lähtöjä ja lähtijöitä Elokuun lopun kokouksessaan SKLS:n hallitus teki päätöksen uudenlaisesta tavasta tukea seuran jäsen(t)en lähetystyöhön lähtemistä. Oululainen kollega Maarit Valkealahti kertoo toisaalla tässä lehdessä tarkemmin alkuvuoden 2016 suunnitelmistaan sivulla 31. Koska Maaritin lähdön mahdollistavaksi taustajärjestöksi löytyi kansainvälinen Interserve, jonka brittiläiselle tilille suomalaisten kannatusmaksujen kerääminen on hankalaa, hallitus päätti luoda Lähetyslääkäritilille oman viitenumeron Maaritin työn tukemiseksi. Viitteellä 5267 kerätyt varat ohjataan Interservin kautta hänen työlleen Nepalissa. Samanlaista järjestelyä voidaan hallituksen päätöksellä jatkossa soveltaa muidenkin kohdalla.

8 8 Martti ja Laila Laukkanen puolestaan suuntasivat kolmeksi kuukaudeksi Iteteen, Tansaniaan; Martti sairaalan kirurgista toimintaa vahvistamaan ja Laila seurakuntatyöhön. Heidän työrupeamaansa Lähetysyhdistys Kylväjän seniorilähetteinä SKLS tuki lähetyslääkäritilin lahjoitusvaroista 800 eurolla. Heidän vaiheitaan Tansaniassa voi seurata vaikkapa Lailan blogista: laaki18.blogspot.fi/ - edellyttäen, että nettiyhteys Itetessä toimii. Myös taloudelliset lahjoitukset ovat tietenkin tervetulleita suoraan Kylväjän kautta (FI ; viitenumero löytyy laskurilla Itä-Afrikan alta Samaisen laskurin avulla löytyy viitenumero lokakuun alussa työalueelleen palanneiden Valjakoiden (Itä- Afrikka) työn tukemiseen Afrikan sarvessa sekä myös Leena Kaartisen (Keski-Aasia ja pakolaistyö), joka lähtee jälleen omien sanojensa mukaan korkean paikan leirille toiseen kotimaahansa. Toisessa kotimaassaan on tällä hetkellä myös Leena Pasanen; hänen kuulumisiaan Tansaniasta voi lukea ainakin julkisesta facebook ryhmästä Mufindin ystävät. Kului taas pari päivää ja tuli vielä yksi uutinen, jonka tässä lopuksi jaan. Tämä uutinen on yhtä aikaa huono ja hyvä. Intiassa Public Health opintojaan suorittanut stipendiaattimme on maansa heikentyneen turvallisuustilanteen vuoksi joutunut perheineen pakenemaan henkeensä kohdistunutta uhkaa. Siten hän ei enää ole johtajana mielenterveyshankkeessa, jossa palvellakseen hän jatkoopintoja suoritti. Opinnot jäivät lopputyön ja valmistujaisjuhlallisuuksien verran kesken. Hyvä uutinen on se, että hän ja hänen perheensä ovat hengissä, yhdessä monista pakolaisten vastaanottokeskuksista Euroopassa, turvapaikkapäätöstä odottamassa. Opintojen viimeinen matka Intiaan jäi näin tekemättä ja poistin hänet Lähetyslääkäritilin viitenumerolistalta. Rukoustukemme ei silti ole yhtään vähemmän tarpeen nyt kuin aiemmin. Hän ja hänen perheensä ovat lukemattomien muiden tavoin joutuneet jättämään taakseen kaiken, koko tähänastisen elämänsä. Uusi elämä on rakennettava tyhjästä Jumala yksin tietää, onko paluu kotimaahan koskaan mahdollinen. Saamme silti uskoa, että tukemme ei ole mennyt hukkaan vaan kantaa hedelmää, jota emme vielä näe. Arvattavasti tämä lista ei ole läheskään täydellinen. Sattuu nyt vain olemaan se, mitä minulla on tiedossani. Kaikkia yllä mainittuja, kuten myös heitä, joita en ole tässä tiennyt mainita, saamme muistaa myös rukouksin. Kun kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, älkää pelästykö Kun olin kirjoittanut kaiken edellä olevan, tuli yö ja sen jälkeen uusi aamu. Sen aamun uutisvirran täyttivät Pariisin terrori-iskut. Lisää huonoja uutisia juuri, kun olin yrittänyt kaivaa hyviäkin huonojen alta. Ranskan presidentin lausuma siitä, kuinka iskut kostetaan armoa antamatta, sävähdytti. Koston ajatus Pariisin tuhoisan yön jälkeisessä aamussa on ymmärrettävä, mutta ei oikein. Viha synnyttää vihaa, kosto kostoa. Lopulta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin armo. Jumalan käsittämätön armo meille kaikille, kostajille ja koston uhreille. Kaikki nuput eivät ehtineet puhjeta kukkaan. Nekin Jumala loi, antoi nupuiksi asti kasvaa. Monet asiat elämässä jäävät kesken. Kaikki unelmat eivät koskaan toteudu. Silti oma tarkoituksensa on kaikella. Niin kuin ruusunnupuilla marraskuussa. Marraskuussa 2015 Elina Lind

9 9 Tulevia tapahtumia: Lähetysilta to klo 17:30 Länsi-Pasilan kappelissa Helsingissä. Kuulumisia sekä Tansanian palliatiivisesta hankkeesta että Nepalin selkäydinvammaishankkeesta Global Health -kurssi Tansaniassa. Hakuaika (ks. seuraava sivu) Kehitysmaalääketieteen kurssi : Lääketieteelliset tiedekunnat ja niiden yhteistyötahot järjestävät KEHITYSMAALÄÄKETIETEEN KURSSIN , keskiviikkoisin klo Luennot pidetään Helsingin yliopistossa ja niitä voi seurata etäluentoina Itä-Suomen, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa ja mahdollisesti joissakin keskussairaaloissa. Kurssin tavoitteena on herättää kiinnostusta kehitysmaiden terveysongelmiin ja niiden syihin sekä antaa tietoa terveyssektorin asiakokonaisuuksista kehitysmaissa. Kurssi on tarkoitettu lääketieteen, hammaslääketieteen, sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ja kehitysmaatutkimuksen opiskelijoille, lääkäreille, hammaslääkäreille ja muille sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisille sekä kehitysmaaprojekteissa Suomessa tai kehitysmaissa työskenteleville tai työskentelystä kiinnostuneille. Ilmoittautuminen viimeistään ! Esite, ohjelma, yhteyshenkilöt ja ilmoittautumisohjeet: Lähetyslääkäritili FI viite 1009 : viite 1025: viite 1180: viite 1960: viite 2024: viite 5267: viite 4022: viite 5005: Missä hätä on suurin Psykiatriaa Tansanian maaseudulle* Palliatiivisen hoidon kehittämishanke, Tansania Selkäydinvammaisten kuntoutus, Green Pastures -sairaala, Nepal ICT-hanke, Tansania Maarit Valkealahti, Nepal (Interserve) Stipendiaatti Emmanuel Mwalumuli, Tansania Stipendiaatti Manento Ernest Mtango, Tansania** Käytä viitenumeroa, se alentaa pankin kuluja! Kerätyt varat käytetään ulkoministeriön tukemien kehitysyhteistyöhankkeiden omarahoitusosuuksiin, kehitysmaiden lääkäreiden/terveydenhuollon henkilökunnan stipendeihin jatko- ja erikoistumiskoulutuksiin, äkilliseen avuntarpeeseen kehitysyhteistyökohteissa sekä tiedotukseen kotimaassa. Keräyslupa POL Koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta * Hanke on päättynyt, mutta viitenumero on yhä voimassa. Suunnitteilla on mahdollinen jatkohanke; lisäksi aiempien yhteistyösairaaloiden mielenterveystyölle voidaan myöntää pieniä tukisummia hankkeen päättymisen jälkeisessä siirtymävaiheessa. ** Ernest Mtango on saanut erikoistumisopintonsa päätökseen, mutta maaliskuisen Suomen-matkan kustannuksista puuttuu vielä pieni määrä varoja. Mikäli nämä ylittyvät, yli menevä osuus lahjoituksista ohjataan uuden stipendiaatin Emmanuel Mwalumulin opintojen tukemiseen. Ernestin tavoin hänkin erikoistuu gynekologiaan ja obstetriikkaan.

10 10

11 SKLS:n alueelliset yhdyshenkilöt Aluevastaava: Leena Uusitalo 11 Hämeenlinna: Kotka: Kuopio: Lappeenranta: Oulu: Pori: Seinäjoki: Tampere: Turku: Vaasa: Taina Heikkilä Myllitie 16, Parola Pasi Pöllänen Lavansaarentie 6, Kotka Risto Honkanen Reetta Siljanen Kaarina Pesonen Kaivokorvenkatu 16, Lappeenranta Anna Ruotsalainen Raharinnantie 7 C 6, Oulu Pekka Mäkinen (pekka.makinen@nic.fi) Tähtisentie 40, Vanha-Ulvila Leena Uusitalo (leena.uusitalo@vimpeli.fi) Kauniskedontie 10, Vimpeli Tampereen alueelle haetaan aluevastaavaa! Riitta Saario (rsaario@gmail.com) Vähä-Hämeenkatu 9 D 79, Turku Anna-Liisa Punto (anna-liisa.punto@fimnet.fi) Poriin haetaan uutta aluevastaavaa! Opiskelijatoimikunta Opiskelijavastaava: Suvi-Tuuli Simojoki (suvi-tuuli.simojoki@helsinki.fi) Helsingin Ristiside Kuopion Heräämö Oulun Henkireikä Tampereen Arbor vitae Turun Luukas-klubi pj Aleksi Pajunen (Aleksi.pajunen@helsinki.fi) varapj Annukka Hanhijärvi (Annukka.hanhijarvi@helsinki.fi) pj Hanna Korpi-Hyövälti (hannakor@student.uef.fi) varapj Veera Laasanen (veeralaa@student.uef.fi) pj Samuli Korhonen (samuli.korhonen@student.oulu.fi) pj Maria Hietaharju (maria.hietaharju@student.oulu.fi) pj Mikko Malkamäki (malkamikko@gmail.com) pj Paula Prittinen (pailpr@utu.fi)

12 12 Seura tutkii itseään Minisymposium SKLS:n tarkoituksesta toimittaneet Antti Linkola ja Juhani Junnila Käsissäsi pitelemän numeron pääaiheeksi valittiin seuran tarkoitus. Teemaa käsitellään tässä lehdessä kuuden seuran jäsenen puheenvuoron kautta. Jäsenten ääni kuuluviin Seuramme sääntöjen tarkoituspykälä on pysynyt kutakuinkin samana alusta lähtien näihin päiviin. Kristillisen lääkäriseuran tarkoituksena on toimia kristinuskon hengessä lääkärien ja lääketiedettä opiskelevien keskinäisenä yhdyssiteenä, käsitellä lääkärintointa koskevia kysymyksiä kristinuskon valossa ja osallistua lääkintälähetykseen ja kansainväliseen diakoniatyöhön. Seuraavassa julkaistaan kuuden seuran jäsenen puheenvuorot. Heitä pyydettiin äidinkielellään kertomaan oma näkökulmansa seuran tarkoituksesta. Virikkeeksi annettiin kysymyksiä: Mitä Suomen kristillinen lääkäriseura minulle merkitsee? Miten kristillisyys tulisi ilmetä seuran toiminnassa? Mitä seuralta odotan? Mitä ehdotan? Mahdollisesti jokin muisto seuraan liittyen. Vaikka etukäteen aavistelin, mitä puheenvuorot saattaisivat sisältää, kirjoitusten lukeminen oli yllättävän vaikuttava kokemus minulle. Hahmotin neljä toisiinsa yhteydessä olevaa tarkastelukulmaa: henkilökohtainen kilvoitus, yhteyden kokemus muistoineen, ongelmien käsittely keskuudessamme ja toiminta ulospäin. Yhteyden elämykset ovat vahvoja Suomen ainoan kristillisen lääkäriseuran puitteissa ja kansainvälisesti. Usko ja ammatti yhdistävät ja inspiroivat. Kukin meistä kuuluu lääkärikuntaan ja seurakuntaansa. Tämä nähdään rikkautena. Seuraamme voi hyvin sovittaa Strasbourgissa allekirjoitetun Euroopan kirkkojen yhteisen Charta Oecumenican joka toteaa mm: Olemme va- kuuttuneita siitä, että kristinuskon hengellinen perintö on Euroopalle innoituksen ja sisäisen rikkauden voimanlähde. Me työskentelemme kristillisen uskomme pohjalta rakentaaksemme inhimillistä, sosiaalisesti tietoista Eurooppaa, jossa vallitsevat ihmisoikeudet ja rauhan, oikeudenmukaisuuden, vapauden, suvaitsevaisuuden, osallistumisen ja solidaarisuuden perusarvot. Pidämme samoin ehdottomasti kiinni elämän kunnioittamisesta, avioliiton ja perheen arvosta, köyhien puolelle asettumisesta, valmiudesta antaa anteeksi ja armeliaisuudesta kaikissa asioissa. Armollisesti eri mieltä Noihin sanoihin on helppo yhtyä. Ei vain arvot vaan myös armo. Kristillisen sosiaalietiikan erottavat moralismista totuuden, anteeksiantamuksen ja oikeudenmukaisuuden periaatteet, joiden perusteena on Jumalan toiminta historiassa (Martti Lindqvist). Mutta miten toimimme tai keskustelemme silloin, kun mainitut periaatteet ovat jännitteisessä suhteessa toisiinsa? Painotamme asioita eri tavoin taustamme, kokemustemme ja vastuumme pohjalta ja päädymme mahdollisesti erilaisiin käytännön johtopäätöksiin, kukin vakaumuksensa pohjalta. Kollegan isä piispa Osmo Alaja pohtii kirjassaan Kirkko ja rauhankysymys (WSOY 1967) erästä kristittyjä jakavaa kysymystä ja toteaa: Epäilemättä lyhyet askeleet vievät vaikeassa maastossa varmimmin kohti päämäärää, mutta eiköhän ensimmäinen askel oikeaan suuntaan nyt olisi siinä, että me kaikki lakkaisimme syyttelemästä toinen toisiamme huonoiksi rauhantekijöiksi ja myöntäisimme suuren neuvottomuutemme yhteisen polttavan ongelman ratkaisijoina. Eettisessä keskustelussa tärkein käsky on siis kahdeksas: Ei maalata viholliskuvia, vaan kukin puhuu omasta puolestaan. Martti Lindqvist (ETENE:n pj ) neuvoi

13 13 suhtautumaan eettiseen ongelmaan kuten pommiin: puretaan se osiin hätäilemättä. Problematisoidaan kaikessa rauhassa. Jaetaan ongelma selviin kysymyksiin, joista kuhunkin kukin pyrkii vastaamaan rohkeasti ja rehellisesti. Kuunnellaan toinen toistemme perusteluja keskeyttämättä. Muodostetaan sitten sen jälkeen seuran kanta ulospäin yhdessä. Antti Linkola LKT, sisätautien erikoislääkäri SKLS:n sihteeri 1968, puheenjohtaja , kunniapuheenjohtaja Seuramme tärkein vaikutuskanava taitaa kuitenkin olla kukin meistä. Me olemme yhdessä Kristuksen kirje, myös lääkäreille (2 Kor 3). Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne. (Joh 13:35) Vaikeissakin kysymyksissä pitäkäämme tämä mielessä. SKLS:n missio on (vielä) kesken Viisaasti pahaa vastaan S euramme sääntöjen mukaan SKLS:n yhtenä tarkoituksena on käsitellä lääkärintointa koskevia kysymyksiä kristinuskon valossa. Itselleni tuo kristinuskon valo on merkinnyt vuosikymmenten saatossa hyvinkin erilaisia asioita. Oli nuoruuden aika, jolloin tärkeintä oli se, mitä kristitty ei saa tehdä: ei saa juoda alkoholia, polttaa tupakkaa, harrastaa seksiä ennen papin aamenta, tehdä aborttia (sen enempää omakohtaisesti kuin lääkärinäkään), ei kai silloin saanut tanssiakkaan, teatterissa käyminenkin oli vähintäänkin epäilyttävää. Kristinuskon valo oli mustavalkoista, oli asioita, jotka olivat valossa ja loput olivat sitten pimeässä ja niitä ei kristityn sopinut tehdä eikä mielellään nähdäkään. Näin vanhemmiten olen alkanut ajatella, että tuo kristinuskon valo sisältääkin kaikki spektrin värit ja vielä paljon sellaistakin, mitä me emme oman rajallisuutemme vuoksi koskaan voi nähdä. Ja se valo taipuu. Se taipuu valaisemaan kaikki elämän eri osa-alueet riippumatta siitä, haluaisinko niitä nähdä vai en. Ja mitä syvemmälle ja pimeämpään nurkkaan mennään, sen pehmeämpää ja armahtavampaa se valo on. SKLS:lla on edelleen sekä kristillinen että yhteiskunnallinen ja terveyspoliittinen tehtävä.

14 14 Meidän tulee seurana asettua vastustamaan kaikkea sitä rakenteellista pahaa, joka kohdistuu lähimmäisiimme: sotaa, kidutusta, tappamista, raiskauksia, seksiorjiksi tai lapsisotilaiksi alistamista, taloudellista riistoa ja eriarvoistamista jne. Meidän tulee seurana tehdä kaikkemme näiden kohteeksi joutuneiden lähimmäistemme auttamiseksi, olipa kyse kansainvälisestä diakoniasta, terveyslähetyksestä tai tänne tulleiden pakolaisten hädän kohtaamisesta. Kristittyinä lääkäreinä voimme olla hädänalaisen ihmisen, lähimmäisemme rinnalla, auttaa ammattitaidollamme kysyen, mitä tämä ihminen tarvitsee ja kysymättä koko ajan sitä, mikä on meidän oman uskomme kannalta tärkeintä mahdollinen ristiriita näiden kahden välillä lienee usein omaa rajoittuneisuuttamme. Yhteiskunta on monimutkaistunut ja moniarvoistunut. Vielä minun opiskeluaikoinani Suomi oli yhtenäiskulttuurinen maa; lapset tiesivät, miksi joulua vietetään, mustaihoisia tai huivipäisiä ihmisiä ei maaseudulla tai pikkukaupungeissa näkynyt koskaan. Nyt keskuudessamme on monen värisiä ja monenuskoisia lähimmäisiä, joilla on samat tarpeet ja oikeudet tulla kohdatuiksi ja hoidetuiksi ja hyväksytyiksi. Teoriassa arvostan huivipäistä muslimia ja lukutaidotonta hindua yhtä paljon kuin pitkälle koulutettua naapuriani, mutta entä käytännössä, aikuisten oikeesti... Arjen kristillisyyttä Toivon, että seuramme kristillisyys ei näy seuramme toiminnassa kieltoina ja käskyinä, tuomitsemisena tai synnin etsimisenä yksittäisen lähimmäisemme toiminnassa vaan hyvän tekemisenä. Tehkää lähimmäisillenne sitä hyvää, minkä toivoisitte itsellenne tehtävän. Tämän Jeesuksen ajatuksen toivoisin näkyvän sekä teoissamme että julkilausumissamme. Miten toivoisin terveydenhuoltojärjes- telmän ja yksittäisen lääkärin kohtelevan minua, jos etsisin kodittomana ja paperittomana pakolaisena apua sairauteeni? Millaista hoitoa ja kohtaamista toivoisin itselleni, jos makaisin saattohoidossa kuolemaa odottaen? Tai ihan arkisesti, millaista kohtelua toivoisin, jos yrittäisin hakeutua lääkärille omasta mielestäni pelottavien oireitteni vuoksi? Valmistumisestani on kulunut reipas 40 vuotta. Harvoin vastaanotolleni tuleva potilas on syyttänyt edellistä lääkäriä väärästä antibiootista, sen sijaan usein olen kuullut valituksia siitä, että se lääkäri ei edes kuunnellut, ei uskonut minua, ei ottanut tosissaan, oli ylimielinen ja kiireinen. Arjen kristillisyys potilastyössä toteutuu siinä, että kuuntelen, suhtaudun vakavasti, paneudun potilaan ongelmiin laajasti, arvostan häntä ihmisenä ja pyrin parhaan taitoni mukaan etsimään ratkaisuja niihin asioihin, joissa pystyn häntä auttamaan ja myönnän myös oman osaamiseni rajat. Tällaista suhtautumista toivon seuramme edelleenkin edistävän lääkäreiden keskuudessa. Uskon, että SKLS:lla on edelleen sekä kristillinen että yhteiskunnallinen ja terveyspoliittinen tehtävä nostaa esille niitä rakenteellisia asioita, joilla lääkärit, lääkäriliitto ja suomalainen yhteiskunta voivat olla kehittämässä tätä maailmaamme paremmaksi, olipa sitten kyse soten kehittämisestä, paperittomien terveydenhoidosta, kehitysavusta tai kansainvälisestä aseriisunnasta. Toivon, että seura luo keskustelufoorumeita ja tukee jäseniään käymään avointa ja rehellistä keskustelua sekä terveyspolitiikasta että kristillisyydestä. Luotan siihen, että seurassamme on tilaa myös erilaisille näkemyksille. Juhani Lukkari työterveyslääkäri SKLS:n sihteeri-rahastonhoitaja 70-luvulla

15 15 SKLS:ssa tulen syvästi ymmärretyksi J o lähes 30 vuotta olen asunut ja työskennellyt Saksassa. Silti Suomen kristillinen lääkäriseura on minulle edelleen tärkeä viiteryhmä, jonka jäsen mielelläni olen. Jäsenyydelläni haluan kannattaa seuran olemassaoloa, jonka koen merkityksellisenä. Tärkein syy jäsenyydelleni on kuitenkin henkilökohtainen: ammennan seuran kokouksista iloa, inspiraatiota ja voimaa. Missään muualla eivät myöskään identiteettini kolme oleellista osaa saa niin hyvää juurihoitoa kuin seuran parissa; tulen itsestään selvästi ymmärretyksi suomalaisena ja kristittynä ja lääkärinä. Emme seuran jäseninä puhu ainoastaan suomalaisina ja lääkäreinä samaa kieltä. Myös uskon kielemme on pitkälti sama ja Suomen monien erilaisten herätysliikkeiden elävöittämä. Tätä kieltä on ihanan helppo puhua - ja tulla luonnostaan ymmärretyksi. On hoitavaa voida silloin tällöin levätä tällaisessä ystävällisessä ja ymmärtävässä ilmapiirissä. Arjessani, oman maakirkkoni - Evangelische Kirche von Hessen und Nassau parissa joudun käyttämään - paitsi saksan kieltä myös melko erilaista kristillistä terminologiaa, erilaisia uskon sanankäänteitä, jos haluan saada viestini kuulumaan ja ymmärretyksi. Suomen kristillisen lääkäriseuran toiminnassa arvostan myös sen ekumeenisuutta. Iloitsen siitä keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen hengestä, jolla keskusteluja käymme, vaikka eri kirkkokuntiin ja/tai kristillisiin järjestöihin kuulummekin. Tätä keskinäistä luottamusta ja kunnioitusta olen saanut kokea ihan SKLS:n jäsenyyteni alkuajoista alkaen. Kun me Helsingin yliopiston kristityt lääketieteen opiskelijat 80luvun alussa saimme tehtäväksemme järjestää Suomessa ICMDA:n Euroopan opiskelijakonferenssin, saimme Karl von Smittenin kristillisestä lääkäriseurasta tueksemme. Me nuoret etsimme kokouspaikkaa, ideoimme innokkaina kokouksen teemaa ja ohjelmaa sen ympärille, valitsimme puhujia päiville. Smittenin Kalle oli läsnä rauhallisena taustatukena. Koskaan hän ei kyseenalaistanut osaamistamme tai päätöksiämme, vaan antoi tarvittaessa hyviä vinkkejä ja ennenkaikkea viesti luottamustaan meitä kohtaan. Tuo silloinen kokemus yhteisen tekemisen ilosta luottamuksen ilmapiirissä on ollut minulle tärkeä avainkokemus, joka on motivoinut moneen myöhempään tekemiseen ja vastuunkantamiseen. Toivon SKLS:n tulevaisuudessakin olevan yhteisö, jossa kristityt lääkärit voivat kokea uskon yhteyttä sekä kerätä voimaa ja iloa työhönsä, olipa se potilaan äärellä, kollego- On hyvä, jos kristillinen lääkäriseura voi jatkossakin olla foorumi ajatusten vaihtoon. jen keskuudessa, tieteen tekemisessä, johtamistehtävissä taikka politiikassa. On hyvä, jos kristillinen lääkäriseura voi jatkossakin olla foorumi ajatusten vaihtoon, kun käymme keskustelua vaikeistakin ammattiimme liittyvistä asioista. Seurassa heikkojen puolesta Lisäksi seuran tulee mielestäni rohkeasti osallistua yhteiskunnalliseen ja terveyspoliittiseen keskusteluun Suomessa, ei niinkään konkreettisia ratkaisuja yksittäisiin eettisiin haasteisiin tarjoten, vaan kristillistä näkökulmaa korostaen. Kristittyinä lääkäreinä meillä ei suinkaan ole tarjolla kristillistä reseptikokoelmaa ongelmien ratkaisuun, mutta yhdessä voimme tarkastella asioita ja lähimmäisiämme Jeesuksen silmin. Yhteiskunnassa tehtävämme on olla heikompien puolustajia ja vähäosaisten asianajajia. Toivon, että SKLS:n luottamustoimiin löytyy jatkossakin motivoituneita kollegoja. Sydämellinen kiitos kaikille tähänastisille ja tämänhetkisille vastuunkantajille! Jaana Perttu-Kacsóh Eltville, Saksa

16 16 Jotta he olisivat yhtä M erkittävintä minulle Suomen kristillisessä lääkäriseurassa on yhteys toisiin kristittyihin lääkäreihin ja lääketieteen opiskelijoihin. Elämässäni ammatti ja usko ovat molemmat merkittävässä asemassa. On todella arvokasta, että kristillisen lääkäriseuran kautta voin tavata ihmisiä, joiden kanssa voin puida näiden kahden tärkeän asian rajapintaa. Toisaalta yhteys kristittyihin kollegoihin on paitsi hyödyllistä myös hauskaa. Vaimoni kanssa olemme ihmetelleet, miten SKLS-kavereiden kanssa onkin niin mukavaa. Vapaa -aika seuran tapahtumissa menee kuin siivillä. Koska kristityissä lääkäreissä ja lääketieteen opiskelijoissa on ihmisiä, joille samat kaksi asiaa usko ja lääketiede - ovat tärkeitä, on heidän kanssaan väistämättä paljon yhteistä. Ehkä siksi heidän kanssaan on helppo päästä samalle aaltopituudelle. Seura ei ole kirkko Mielestäni kristillisyys näkyy ja sen tuleekin näkyä kaikessa seuran toiminnassa. Näkymisellä en kuitenkaan tarkoita sitä, että seuran ainut ja tärkein tehtävä olisi järjestää kovaäänisiä herätyskokouksia. Pikemminkin ajattelen, että kaiken seuran toiminnan tulee ponnistaa seuran omista perustuksista kristillisestä uskosta. Seura voi kutsua tilaisuuksiinsa puhujia, jotka käsittelevät lääkärin työtä tai elämää kristillisestä näkökulmasta. Seura voi myös tukea lähetystyötä, herätellä ja mahdollistaa keskustelua tai tukea kollegaa vain mielikuvitus asettaa rajan. Toisen rajan mielestäni asettaa seuran olemus. Seura on kristillinen lääkäriseura. Toiminta, joka ei ole millään tavalla kristillistä, sopii paremmin jonnekin muualle, vaikkapa maallisiin lääkäriseuroihin. Toisaalta toiminta, joka ei millään tavalla liity lääkäriyteen, kuuluu myös ensisijaisesti jonnekin muualle. Seuran toimintaan on toki hyvä kuulua silloin tällöin vaikkapa hartauksia ja jumalanpalveluksia, mutta varsinaisen seurakuntayhteyden tarjoaminen olkoon seurakuntien tehtävä. Odotan seuralta, että se jatkaa laadukkaita syyskokouksia ja keväisiä opiskelijapäiviä. Molemmat olen hyväksi havainnut. Opiskelijoita ja kokeneita kollegoita seuran toiminnassa on ollut aktiivisesti mukana ne muutamat vuo- Karkussa sain aina rohkaisevan muistutuksen siitä, etten kristittynä lääketieteen opiskelijana ollut yksin. det, joiden ajalta itse tunnen seuran toimintaa. Viime aikoina myös nuorten aikuisten toimintaan on alettu panostaa ilahduttavin seurauksin. Toivon, että samalla tiellä jatketaan. Parhaat muistoni seuran toiminnasta liittyvät Karkussa pidettyihin opiskelijapäiviin, jonne kokoontuu kristittyjä lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoita koko maasta. Karkussa sain aina rohkaisevan muistutuksen siitä, etten kristittynä lääketieteen opiskelijana ollut yksin. Pyry Sipilä Nuori lääkäri Helsingistä

17 17 Den kristna läkarens oas V ad betyder Finlands Kristliga Läkarförening för mig? Finlands Kristliga Läkarförening (FLK) betyder för mig att få Kristen gemenskap med kolleger från olika trossamfund. Du får samtidigt vara kristen och läkare. Det går inte lika bra i andra kristna sammanhang. Du behöver inte ge snabbkonsultationer, du behöver inte höra om hur man blivit dåligt bemött av läkare, du behöver inte heller ana förstulna frågor hur det är att vara priviligierad och kristen. Med andra ord: du kan vara dig själv i ett kristet sammanhang, tala och skämta som du är van vid utan att riskera såra någon ömhudad lekman. Läkarna sekulariseras i allt snabbare takt med kristofobi som följd. Samtidigt fjärmar sig läkaretiken allt mera från den kristna etik jag är van vid. FLK är den kristne läkarens oas. Hur skall det kristna i föreningens verksamhet synas? Mötena skall innehålla kristet program som leder till förnyelse och väckelse och stärkande i personlig Kristen tro. Medicinska frågor skall belysas ur kristen synpunkt. Vardagen tär på vår kristna tro, därför skall mötena bjuda på kristen vederkvickelse. Vad väntar jag mig, vad föreslår jag? FLK bör synligt ta ställning till aktuella etiska frågor. Eutanasidebatten kommer snart att öka, FLK bör stöda kristna värden i den debatten. Sociala och andra digitala medier håller på att ta över. FLK bör kraftigt gå med där. Början tycks vara gjord. Medlemsregistret bör synligt publiceras, de juridiska hindren är lätta att komma över! Vilka minnen har jag från FLK? Mest minns jag retriter för kristna läkare där man som ung kunde umgås med äldre erfarna kolleger. Speciellt minns jag Ensio Kurki-Suonio. Det var spännande att höra om hans utbildning till stridsflygare 1918 i Tyskland! Missionsläkarnas berättelser vidgade också vyerna! Umgänget med äldre kristna kolleger under fria former oberoende av tjänsteställning hör till de bästa minnena. Nu är det tvärtom, jag uppskattar umgänget med de unga kollegerna! Karl von Smitten FLK bör synligt ta ställning till aktuella etiska frågor. Föreningens ordförande

18 18 Raamattu seuramme ohjeena S uomen kristillinen lääkäriseura merkitsee minulle ensisijaisesti kristittyjen yhteyttä. Toiseksi tärkein on ammatti yhdistävänä tekijänä. Kristittyjen yhteys on minulle yhteistä rukousta, esirukousta, ajatusten, huolien ja ilojen jakamista, yhdessä Raamatun äärellä olemista. Seurassa saa jakaa ammatillisia pohdintoja toisen kristityn lääkärin kanssa. Yhteinen usko ja sama ammatti tekevät helpommaksi kertoa omista työhön liittyvistä haasteista. Vaikka viime vuosina en ole aktiivisesti seuran toiminnassa ollut mukana, on mukava tietää, että toimintaa on ja seura toimii. Yhteyttä kuitenkin on ollut kristittyjen kollegojen kanssa, joihin sain tutustua hallitusvuosieni aikana. Sitä arvostan ja koen sen tärkeäksi. Kaikki mitä seura sanoo, tekee tai järjestää joko julkisesti tai seuran sisällä tulisi olla sopusoinnussa Raamatun kanssa. Seura ei saisi mukautua tämän maailman menoon vaan seuran tulisi pitää lakia ja evankeliumia kirkkaasti esillä. Seuran toiminta kohdistuu ennen kaikkea jäsenistölle. Koska Suomessa on vain yksi kristillinen lääkäriseura, seuraan ovat tervetulleita kaikki kristityt lääkärit riippumatta mihin kirkkoon kuuluu. Seuran toiminnassa mm. viikonlopputapahtumissa tulisi olla ammatillisen ohjelman lisäksi myös hengellistä elämää ruokkivaa ohjelmaa, kuten rukousta ja raamattutunteja. Seura tekee hyvää työtä. Toiminta on järjestäytynyttä ja varsin monipuolista. Jäsenkirje ja kotisivut ovat tarpeellisia. Seuran toiminnan puitteissa olen saanut tutustua moneen kollegaan. Seura voisi ottaa jatkossakin kantaa päivän politiikkaan asioissa, jotka koskevat seuraa ja sen jäseniä, kuten seuran lähettämä kirje kansanedustajille koskien omantunnonvapaus -kansalaisaloitetta. Ehdotan myös yhteistyön aktivoimista muiden järjestöjen kanssa. Aiemmin oli yhteistyötä Kristillisen hammaslääkäriseuran kanssa. Mutta myös esimerkiksi Raamattuopiston kanssa voisi yhdessä järjestää syys- tai kevätpäivät. Seura on tehnyt pitkäjänteistä työtä eri lähetyskentillä. Toivon, että se työ saisi jatkua ja löytyisi riittävästi työn tukijoita, varsinkin kun hallituksen kehitysyhteistyörahat ovat supistuneet. Viimeisenä pieni muisto seuraan liittyen: Noin 15 vuotta sitten olin opiskelijajäsenenä seuran hallituksessa. Mieleeni on jäänyt seuran arkiston läpikäyminen ja siivoaminen yhdessä Suvi-Päivi Pousin kanssa. Tehtävä tuli ajankohtaiseksi, kun silloinen arkistomme piti muuttaa. Nyt seuran historia on tallessa Kansallisarkistossa, jossa halukkaat voivat siihen tutustua. Vuosina toimin seuran sihteerinä. Niiden vuosien aikana sain tutustua moneen hienoon kollegaan, ja opin paljon yhdistystoiminnasta. Tuolta ajalta on mieleen jäänyt teatterimatka Seinäjoelle. Meitä oli mukana hallituksen jäseniä ja muutama muukin seuran jäsen. Muistaakseni näytelmä kertoi Paavo Ruotsalaisesta ja taisi olla harrastelijateatterin esitys. Näytelmä oli hyvä, ja koko reissu oli oikein antoisa. Sirkka-Liisa Lauronen Seuran tulisi pitää lakia ja evankeliumia kirkkaasti esillä.

19 19 Merkityksellistä lääkäriksi kasvamista S KLS tuli minulle tutuksi heti opiskelujeni alussa reilut kolme vuotta sitten. Olin kuullut jo lääketieteelliseen pyrkiessäni huikeasta Luukas-klubista, Turun kristittyjen opiskelijoiden paikallisyhdistyksestä, jossa voisi tutustua toisiin kristittyihin lääkäriopiskelijoihin ja jakaa yhdessä opiskelun herättämiä ajatuksia. Monen mielenkiintoisen opiskelija-aktiviteetin joukosta Luukas-klubi valikoituikin tärkeimmäksi, ja sen kautta tutustuin myös laajemmin SKLS:n toimintaan. SKLS on merkinnyt minulle alusta asti kuulumista yhteisöön. Usko itsessään yhdistää kristityt sisaret ja veljet, toisaalta lääketiede yhdistää kollegat ympäri Suomen ja koko maailman. Sekä uskon että lääkäriyden jakaminen toisten kanssa on jotain ainutlaatuista ja siunattua. Tältä pohjalta on ehtinyt jo muodostua hyviä ystävyyssuhteita kristittyihin kollegoihin. Etiikan etsiskelyä Nimenomaan kristillisyys tuo lääketieteelliseen keskusteluun merkityksellisen perustan. Kun potilas nähdään Jumalan kuvana eikä osana väestövastuujärjestelmää tai tilastoja, tulee niin pänttäämiseen kuin päivystystunteihin uutta motivaatiota. Lääkärinä ihmisiin voi saada ainutlaatuisen kosketuspinnan, jos aikaa ja energiaa riittää yksilön näkemiseen ajanvarauslistan ja ICD-10 -koodien seassa. Opintojen puoliväliin mennessä olen ehtinyt kuulla kipeitä tarinoita diagnoosien takaa ja käydä potilaiden kanssa hienoja keskusteluja jopa uskonasioita jakaen. En kuvittele, että työelämässä näitä mahdollisuuksia tulisi siinä määrin kuin hoitovastuusta vapaana kandidaattina. Luukas-klubin ja muun SKLS:n toiminnan kautta olen onneksi saanut käsitellä tällaisia tilanteita, jakaa kokemuksia sekä pohtia oman toiminnan mahdollisuuksia ja rajoja tulevana kristittynä lääkärinä. Lääkäriyden muidenkin erityiskysymysten pohtimisessa SKLS on tarjonnut arvokkaan foorumin. Esimerkiksi klassiset eettiset kysymykset ansaitsisivat mielestäni yleisessäkin opetussuunnitelmassa nykyistä enemmän huomiota, Olen iloinen siitä, miten SKLS on ottanut opiskelijajäsenensä vastaan ja toivottanut tervetulleeksi yhteisöön. sillä kenellekään ei tekisi huonoa pohtia omaa kantaansa lääkärintyön eettisiin kysymyksiin. Kokemusteni mukaan opetuksessa päinvastoin pidetään enemmistön linjauksia totuuksina, joiden kyseenalaistamiseen ei anneta tilaa eikä aina hyväksyntääkään. Vaikka Luukas-klubissakaan mielipiteet eivät ole suuntaan tai toiseen yksimielisiä, arvostan tilaisuuksia järkevään keskusteluun, jossa hyvällä argumentoinnilla kuulijoiden ymmärrys molemmista kannoista avartuu. Kristittyjen ei tarvitse hävetä Raamattuun nojaamista, mutta näkökulmia on monia, ja yleisessä keskustelussa muistakin argumenteista on hyötyä. Toivoisin SKLS:n pitävän osaltaan eettistä keskustelua vireillä, ettei lääkärikunta nielisi asioita totuuksina pelkästään enemmistön päätöksen perusteella.

20 20 Inspiraatiota ulkomailta SKLS:n kautta minulle on tarjoutunut myös upeita mahdollisuuksia päästä kokemaan kristittyjen yhteyttä vielä laajemmassa mittakaavassa. Toisena opiskeluvuonna sain osallistua kansainväliseen kristittyjen lääkäriopiskelijoiden konferenssiin Englannissa. Viikon monipuoliset opetukset käsittelivät mm. lääkärin etiikkaa, kristityn roolia ja evankelioinnin mahdollisuuksia työyhteisössä, lähetystyötä ja apologetiikkaa. Opettajina toimivat lääkärit hämmästyttivät pitkin viikkoa niin Raamatun tuntemisellaan kuin aktiivisen evankelijoivalla asenteellaan huolimatta maallistuneesta työympäristöstään. Englannissa saatuja ystäviä sain tavata seuraavana kesällä Rotterdamin maailmankonferenssissa, joka kokemuksena oli aivan oma lukunsa. Kesällä sain myös viedä terveisiä Ghanan kristillisen lääkäriseuran vuosikonferenssiin. Tapaamani kollegat kuudelta mantereelta jakoivat omia erityisiä huoliaan ja rukousaiheitaan, mutta ennen kaikkea kohtaamisia hallitsi kokemus yhteenkuuluvuudesta. Olen iloinen siitä, miten SKLS on ottanut opiskelijajäsenensä vastaan ja toivottanut tervetulleeksi yhteisöön. Vaikka aktiivisuus toiminnassa tulisi vaihtelemaan, on hienoa tietää olevansa osa kansallista ja kansainvälistä joukkoa, joka saa opetella parantamisen taitoa Jeesuksen jalanjäljissä. Hanna Halkosaari LK, Turku Luukas-klubin entinen puheenjohtaja Kuvia, runoja, esseitä julkaistavaksi? KrLL on ottanut muutaman viime vuoden aikana lehtenä aimo harppauksen eteenpäin, etenkin toimitussihteeri Juhani Junnilan johdolla. Lehti uudistuu ja kehittyy numero numerolta niin ulkoisesti kuin sisällöllisestikin. Uutena ideana tässä numerossa julkaistaan erään seuralaisen kaunis runo (sivulla 25), ja tätä on tarkoitus jatkaa mikäli materiaalia on. Siispä, jos kaapinpohjalla piilee runo tai muu lyhyt kaunokirjallinen tuotos, sitä voi kernaasti tarjota julkaistavaksi. Jokainen lehti tarvitsee liudan artikkeleita, joiden keksiminen ja hankkiminen teettää usein paljonkin työtä. Niinpä jos mieleen tulee juttuidea tai valmiiksi kirjoitettu essee tai muu kirjoitelma mielestään sopivasta aiheesta, tätä voi myös esittää julkaistavaksi. Julkaisuehdotukset voi tehdä toimitussihteerille tahi muulle toimituskunnalle (ks. lehden sisäkansi), tai toimituksen sähköpostiin Joka lehteen tarvitaan lisäksi artikkeleiden ja sivujen kuvitukseksi useampi kuva eri aiheista (maisemakuvat, kukka- ja eläinkuvat, lääketieteelliset ja tieteelliset kuvat, edellisiin liittyvät patsaat). Mikäli valokuvakansiosta löytyy hyvälaatuisia kuvia, piirroksia, maalauksia tai vektorigrafiikkaa, jotka on halukas luovuttamaan KrLL:n käyttöön, niitä voi lähettää allekirjoittaneelle osoitteeseen Kuvat julkaistaan kiitollisna nimen kera! Heikki Halkosaari LL, upseerioppilas taittaja

21 21 Strategiakyselyn tulokset Millaisena jäsenemme toivovat seuran tulevaisuudessa? Seuramme strategiakysely tehtiin loppukeväästä Saimme 249 vastausta, joka antaa kattavan kuvan jäsenistömme toiveista kiitos kaikille vaivannäöstä. Hallituksessa sekä vastuunkantajapäivillä olemme perehtyneet vastauksiin tarkemmin ja ottaneet toiveita huomioon myös uusien toimintasuunnitelmien teon yhteydessä. Nämä tulokset ohjaavat myös seuran tulevien vuosien kehityssuuntien suuria linjoja. Tässä lehdessä teemana on seuran tarkoitus ja ajattelimme, että jäsenkyselyn tulosten esittely sopii tähän loistavasti. Vastaajat antavat hyvän läpileikkauksen koko jäsenkunnasta Taustatiedot antavat hyvän kuvan vastaajista. Ikäryhmittäin 50-60v sekä 60-70v ikäryhmissä oli kummassakin 69 vastaajaa, ja muut vastaajamäärät vaihtelivat vastaajan välillä (katso kuvio a. ikä). Vastauksia opiskelijoilta ja nuorilta lääkäreiltä saimme tähän suhteessa vähän jäsenkuntamme määrää vähemmän. ten noin 40%. Tässä kyselyssä naisten osuus oli 62.5% ja miesten 37.5%. Työtilanteen mukaan vastaajista valtaosa (141 = 56,6%) oli kliinisessä työssä, muussa lääkärin työssä (hallinnossa, tutkimuksessa, jne.) oli 32 vastaajaa. Eläkkeellä 50 (20,1%) ja opiskelijoita 21 (8,4%) vastaajista. Tämä on myös hyvin samantyyppisesti kuin aiemmissa kyselyissämme.pääasiallisen työnantajan mukaan tarkasteltuna kuntatyönantajan palveluksessa nyt tai eläkkeelle siirtyessä oli ollut suuri osa, eli 150 vastaajaa (60,2%), yksityisen työnantajan palveluksessa 50 (20,1%), opiskelijoita 21 (8,4%), valtiolla 17 (6,8%) sekä 12 vastaajaa oli järjestön tai vastaavan palveluksessa (4,8%). Tämä oli myös varsin samalla tavalla verrattuna aiempiin kyselyihimme. (Kuvio c. Pääasiallinen työnantajasektori). Kristillinen Lääkärilehti, kristittyjen kollegojen tapaaminen sekä terveyslähetys tärkeintä Ensimmäisessä kysymyksessä pyysimme vastaajia nimeämään viisi tärkeintä asiaa seuran toiminnassa. Eniten nimeämisiä saivat Julkaisut (Kristillinen Lääkärilehti ja teemaliitteet) 156 (62,7%), toisten kristittyjen kollegojen tapaaminen 153 (61,4%) sekä terveyslähetyksen tuen toiminta ja terveyslähetysprojektit 132 (53,0%). Sukupuolen suhteen vastaajamäärät ovat varsin samalla tavalla (kuvio b. sukupuoli), kuin aiempien vuosien kyselyissämme, jossa naisten osuus on ollut noin 60% ja mies- Sijoille 4-6 pääsivät syys- ja kevätpäivät 116 vastaajalla (46,6%), opiskelijatyö ja sen tukeminen 106 vastaajalla (42,6%) sekä kannanottojen tekeminen ajankohtaisiin terveyspoliittisiin kysymyksiin 105 vastaajalla (42,2%).

22 22 Enemmän paikallistoimintaa, kannanottoja terveyspoliittisiin kysymyksiin ja toisten kristittyjen lääkärien tapaamista Vastausten perusteella varsin tyytyväisiä nykytilaan oltiin syys- ja kevätpäivien osalta (80,4%), kansainvälisen toiminnan sekä matkaapurahojen osalta. Näistä kaksi viimeksi mainittua päättelimme lähinnä sen vuoksi, että vastaukset jakautuivat aika tasaisesti näissä sen suhteen, kuinka paljon jäsenemme toivoisivat näissä lisätä tai vähentää panostusta. Näissä oli myös suhteellisen korkea nykyisellä tavalla panostamista toivovien osuus. Nämä kuusi asiaa olivat selvästi jäsentemme tärkeimpinä pitämiä asioita, muut 8 eri vaihtoehtoa saivat merkittävästi vähemmän mainintoja, vaikka tärkeitä asioita ovatkin. Yhteistyö muiden lääkäriorganisaatioiden sekä kristillisten järjestöjen kanssa saivat molemmat noin 25% kannatuksen, ja tässä olemme aktivoitumassa. Esimerkiksi vuoden 2016 Helsingin Lääkäripäivillä seurallamme on yhteistyössä Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen kanssa yhteinen tilaisuus teemalla Lääkäri omaisena. Lisäksi olemme ottaneet ensi askeleita Suomen Vapaakirkon suuntaan yhteistyöprojektin hakemiseksi vuoden 2016 hankehaussa Suomen Ulkoministeriöstä. Opiskelijapäivät (33 vastaajaa, 13,3%) sekä paikallistoiminta (53 vastaajaa, 21,3%) koskettavat tällä hetkelle tiettyjä jäsenryhmiä ja teemme työtä paikallistoiminnan aktivoitumiseksi. Opiskelijapäivät olivat opiskelijoille ehdottomasti tärkeintä seuran toiminnassa (95,2%), kuten myös opiskelijatyön tukeminen (90,5%) sekä toisten kristittyjen kollegojen tapaaminen (66,7%). Vaikka vastauksien perusteella moneen asiaan panostamista toivottiin lisättäväksi, niin ehdottomasti eniten kannatusta saivat paikallistoimintaan ja terveyspoliittisiin kannanottoihin panostaminen. Näissä olemme ottaneet hallituksena koppia toiveista, sillä valitsimme Porin ja Jyväskylän alueet pääkohteiksi aktivoida paikallistoimintaa, ja molemmissa on järjestetty syksyn aikana yhdet illat. Lisäksi aiemmin olemme jo kertoneet terveyspoliittisen työryhmämme aloituksesta sekä omantunnonvapauskysymyksessä olemme olleet aktiiviset. Hallituksena olemme myös puhuneet, että matka-apurahojen määrä pidetään maksimissaan nykyisellä tasolla, ja että emme merkittävästi lisää panoksia kansainvälisiin kontakteihin (mikä ei koske kuitenkaan terveyslähetykseen panostamista, jota toivottiin lisättäväksi). Panostamista nuoriin lääkäreihin tulisi lisätä Jäsenryhmistä selkeimmin nousi esiin liian vähäinen panostus nuoriin lääkäreihin, trendin omaisesti myös panostus johtotehtävissä toimiviin, sairaslomalle oleviin, eläk-

23 23 Panostukset tulevaisuudessa 1=panostaa vähemmän, 2=panostaa nykyisellä tavalla, 3=panostaa enemmän, 4=en ota kantaa 1) Syys- ja kevätpäivät 1,20 % 80,40 % 9,60 % 8,80 % 2) Julkaisut Kristillinen lääkärilehti ja teemaliitteet 1,60 % 68 % 21,20 % 9,20 % 3) Terveyslähetyksen tuen (TLT:n) toiminta ja terveyslähetysprojektit 0,80 % 63,20 % 20,40 % 15,60 % 4) Opiskelijatyö ja sen tukeminen 0,80 % 56,80 % 26,40 % 16 % 5) Opiskelijapäivät 0,40 % 59,20 % 15,60 % 24,80 % 6) Paikallisillat 3,20 % 41,20 % 40 % 15,60 % 7) Kansainvälinen toiminta (muu kuin terveyslähetystyö) 4 % 62,40 % 11,60 % 22 % 8) Toisten kristittyjen lääkärien tapaaminen seuran eri tilaisuuksissa yleensä 9) Kannanottojen tekeminen ajankohtaisiin terveyspoliittisiin ja eettisiin kysymyksiin 10) Matka-apurahat terveyslähetykseen tutustumiseen 11) Yhteistyö muiden suomalaistan kristillisten järjestöjen (esim. KHLS, SSKS, lähetysjärjestöt, sairaalasielunhoito 2 % 57,20 % 30,40 % 10,40 % 1,60 % 41,20 % 44 % 13,20 % 6,40 % 67,20 % 9,20 % 17,20 % 1,60 % 62 % 21,60 % 14,80 % 12) Yhteistyö muiden lääkäriorganisaatioiden kanssa (esim. Lääkäriliitto, Duodecim, erikoislääkäriyhdistykset, jne.) 1,60 % 52,40 % 27,60 % 18,40 % 13) Varainhankinta eri tavoin (esim. keräykset, mainostulot, lahjoitukset, sijoitustoiminta jne). 4,80 % 56 % 12,80 % 26,40 % 14) Jokin muu: mikä? 1,61 % 11,29 % 11,29 % 75,81 % 1=Liian 2=sopiva 3=liian 4= en osaa Jäsenryhmien huomiointi vähän sti paljon sanoa a. Opiskelijat 9,20 % 61,20 % 0,80 % 28,80 % b. Nuoret lääkärit 24 % 41,60 % 0 % 34,40 % c. Työssä yli 10v olleet lääkärit 9,60 % 55,60 % 0 % 34,80 % d. Eläkkeelle siirtyneet lääkärit 10,40 % 41,60 % 1,60 % 46,40 % e. Sairaaloissa eri erikoisaloilla toimivat lääkärit 9,60 % 48,40 % 0 % 42 % f. Peruspalveluissa (tk, työterveyshuolto, neuvolat, opiskelijaterveydenhuolto) toimivat lääkärit 8,40 % 51,60 % 0 % 40 % g. Johtotehtävissä toimivat lääkärit 12,40 % 36,80 % 0 % 50,80 % h. Tutkimustyössä olevat 9,20 % 35,60 % 0,40 % 54,80 % i. Lähetystyössä olevat 10,40 % 43,60 % 1,60 % 44,40 % j. Kotona olevat esim. vanhempainvapaalla tms. 8,80 % 36 % 0 % 55,20 % k. Sairauslomalla olevat 10,80 % 34,40 % 0,40 % 54,40 % l. Lapsiperheet 9,60 % 43,20 % 0,40 % 46,80 % m. Jokin muu jäsenryhmä? 5,48 % 15,07 % 0 % 79,45 %

24 24 keelle siirtyneisiin sekä lähetystyössä oleviin koettiin liian vähälle huomiolle jääneeksi. Vastauksissa kuitenkin korostui vastaajien suuret määrät En osaa sanoa kohtaan. Tämän taulukon viestin tutkiminen on nuorten lääkärien panostamista lukuun ottamatta työn alla. Pohjoismaisista seuroista aktiivisin - haasteena löytää riittävästi lisää vapaaehtoisia täyttämään toiveet Olemme tällä hetkellä Pohjoismaisista kristillisistä lääkäriseuroista aktiivisin toimija, mistä juuri teille aktiiveille suurkiitos! Koska varsin moneen toimintaan toivotaan panostettavan enemmän ja myös eri jäsenryhmiä tulisi huomioida nykyistä enemmän, olemme joutuneet toteamaan, että nykyresursseilla toimintamme alkaa olla mahdollisuuksien rajoilla. Olemme erittäin kiitollisia monista seuramme jäsenistä, jotka ovat antaneet ja antavat panoksensa seuramme eteen. Ilman teitä ei toimintamme olisi mahdollista! Olemme tällä hetkellä Pohjoismaisista kristillisistä lääkäriseuroista aktiivisin toimija, mistä juuri teille aktiiveille suurkiitos! Toivommekin, että mahdollisimman monia muita jäseniämme voisi aktivoitua esimerkiksi paikallisesti, jotta toimintaamme voitaisiin laajentaa alueille, jotta voisimme vastata jäsenistömme toiveisiin myös tulevaisuudessa. Seuraamme lisäksi aktiivisesti Suomen Ulkoministeriön kehitysyhteistyömäärärahojen leikkausten vaikutuksia ja Suomen hallituksen jatkosuunnitelmia (katso KrLL 3/2015 mm. lähetyssihteerin palsta). Saattaa olla mahdollista, että käyttäisimme jatkossa lähetyssihteerin työpanoksesta osan myös seuran toimintaan. Markus Partanen seuran puheenjohtaja SKLS:n hallituksena haluamme toivottaa kaikille Siunattua Joulua sekä Onnellista Uutta Vuotta 2016! SKLS:n hallitus psta Markus Partanen, pj DEPOSITPHOTOS

25 25 Olemme kuin purkutuomion saanut paritalo jossa kuitenkin vielä asumme tukilankkuja laitettu. Ja jonakin aamuna tulevat puskutraktorit silloin muutamme. Ja se seuraava asunto on ihan erilainen Siellä sanotaan : Tervetuloa! Tämän huoneiston omistajan Poika teille varasi - Marketta Pitkänen Kuva: Heikki Halkosaari

26 26 Kristillinen usko ja psykologinen tieto vuorovaikutuksessa SKLS on mukana järjestämässä Suomen ACC:n koulutustapahtumaa tammikuussa Koulutustapahtuman tarkoitus on käsitellä monipuolisesti myös kristitylle lääkärille ominaista aluetta: rukousta. Tarvitaanko lääketieteen ulkopuolista ulottuvuutta? Ihmisen olemus on luotu ylimaalliseksi. Se kuvastuu niin ihmisen sielunelämässä kuin fyysisessä tilassakin. Tämän huomioimiseen on lääketieteessä lisääntyvä tarve, kun ihmisen sisäiset ja ulkoiset paineet kasvavat. Tälläistä kehitystä on lääketieteessä myös kansainvälisesti. Psykosomaattisten sairauksien osuus nousee entisestään, eikä yhtenäistä terapiakonsensusta ole käytettävissä. Valtaosalle potilaista rukous on todellinen henkireikä, mahdollisuus saada lepoa sairauden ja pelon kuristuksesta. Rukous johtaa usein mielen rauhoittumiseen ja toivon näköalojen avautumiseen, millä taas on selviä somaattisia seurauksia. Henki yhdistää sielun ja ruumiin Yleislääketieteen piirissä hoidettavilla potilaista ainakin neljäsosalla on psykosomaattisia vaivoja. Filosofi Platonin (k. Ateenassa 348 ekr) mukaan suurin virhe sairauksien hoidossa on se, että kehoa ja sielua varten on erilliset lääkärit, sillä sielua ja kehoa ei voida erottaa toisistaan. Ihmisen henki toimii kehon ja sielun yhdistävänä elementtinä. Sananlaskuissa (20:27) sanotaan: Ihmisen henki on Herran lamppu, se tutkii ihmisen sisimpiä myöten. Kirjaimellisesti kohdassa puhutaan vatsan kammioista. Ihmisen anatomia on tunnetusti erilainen kuin naudan, mutta alkuperäinen merkitys on koskettava. Herran lamppu valaisee kaiken sen, mitä olemme nielleet, jopa koko elämämme ajan. Herran lamppu valaisee kaiken sen, mitä emme pysty sulattamaan. Kaikkinaiset kammiot, joihin tuota sulamatonta on kertynyt, saavat paljastavaa, parantavaa ja puhdistavaa valoa. Tämä on rukouksia ja niiden vastauksia kunkin ihmisen elämässä, oli hänellä sitten oireita tai ei. Parantuminen on todellista myös terveille ja osaaville, sillä silloinkin sitä tarvitaan. Kun Jumalan Henki valaisee, se paljastaa tarvitsevuutemme. Messiaan merkki: sairaat parantuvat Johannes Kastajan Istuessa vankisellissään häneen oli hiipinyt epäilys siitä, kuka Jeesus todella oli. Juuri kun hänen lähettiläänsä saapui Jeesuksen luo, Jeesus paransi monia taudeista, vaivoista ja pahoista hengistä ja antoi näön monelle sokealle (Luukas 7:21). Tämä oli se Messiaan merkki, joka hälvensi Johanneksen epäilyt. Lääkäri ja evankelista Luukasta tämä oli koskettanut. Meitä koskettaa Messiaan lupaus, jonka mukaan hän on pienimmänkin rukouksen etäisyydellä meistä. Mitä jos aloittaisimme rukoilemaan myös potilaittemme puolesta, emmekä antaisi epäilyksen kalvaa rukouksen tuomaa iloa elämästämme. Silloin saisimme itse kokea rukousvastausten todellisuutta. Kokonaisvaltaisia kohtaamisia Vielä valoisana syyspäivänä kävelin erään kaupan edustalla. Vastaani tuli nuorehko naishenkilö. En tuntenut häntä. Aloitin kuitenkin keskustelun ja hän kertoi kärsivänsä vaikeista kivuista. Mieleeni tuli ajatus, että tämähän on rukouksen hetki, mutta yleinen sovinnaisuus puhui lujaa korvaani: Ei suurmarketin vilkkaasti liikennöidyllä parkkipaikalla rukoilla... Lopuksi sain tuon äänen hiljenemään ja rukoilin vastaantulijalleni kipujen loppumista ja mielen piristymistä. Juuri tuota tarvitsin oli naisen vastaus tilanteeseen. Hän kertoi olevansa lääkäri ja kärsi erityisesti siitä, ettei nyt voinut harjoittaa ammattiaan. Lopuksi halasimme toisiamme ja meidät molemmat täytti valtava ilo.

27 27 Hiljattain kuulin koskettavan kertomuksen empatian voimasta onkologisella osastolla. Kaikilla potilailla oli keskivaikea tai vaikea masennus. Lääkäreitä neuvottiin istahtamaan sängyn laidalle ja lämpimällä tavalla keskustelemaan potilaitten kanssa juuri heitä kiinnostavista aiheista, viestimään siis läheisyyttä ja aitoa mielenkiintoa. Aikaa tuli käyttää 7 minuuttia. Neljän kuukauden kuluttua todettiin masennusten täysin helpottuneen ilman minkäänlaisia lääkinnällisiä lisäkeinoja. Yhteys Jumalaan tuo rauhan Esirukous on kaikkein syvin empatian muoto, sillä siinä ihmisten väliseen yhteyteen kutsutaan mukaan Jumala. Hän on kaiken yhteyden lähde ja luoja, joka on myöskin luonut lähes sadalle miljardille hermosolullemme täydelliset edellytykset viestintään. Näin aivot voivat hermosolujen aksonien ja dendriittien avulla työskennellä pienellä alueella mahdollisimman tehokkaasti. Olemme Jumalan valtavan, yhdistävän rakkauden voiman ansiosta saaneet mahdollisuuden olla kanssakäymisessä itsemme, lähimmäistemme ja Jumalan kanssa. Tämä on esirukousta. Shalom (hepr. rauha) on yksi Jumalan nimistä, eli osa hänen sisintä olemustaan. Rauha on se, joka peittää suojaansa niin rukoilijan kuin rukoiltavankin. Parantumisen ja syntien anteeksisaamisen suhde Parantuminen on Raamatussa usein yhteydessä syntien anteeksisaamiseen. Jeesuksen Kristuksen veressä meillä on täydellinen vapautus kaikesta synnistä ja syyllisyydestä, joka usein vaivaa sielujamme. Jumalan ihmeellinen kutsu läheisyyteen ilmaistaan Jesajan kirjassa: (44:22) Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin sumun. Palaa minun luokseni, sillä minä olen sinut lunastanut. ACC:n koulutustapahtumassa Tampereella tarkastelemme myös tieteellistä tutkimusaineistoa rukouksesta ja sen vaikutuksesta aivoihin sekä sen vastetta erilaisiin psyykkisiin tarpeisiin. Käymme esimerkkien kautta pohtimaan, mitä on hyvä huomioida rukoiltaessa erilaisten sairauksien ollessa kyseessä. Myös nykyilmiöt, kuten nettiriippuvuus ja maahanmuuttajien tarpeet ovat esillä, sekä miten niihin olisi hyvä vastata ja miten ne vaikuttavat rukoukseen, ja rukous niihin. Rukous on vaikuttavin ja monipuolisin tapa koskettaa kärsiviä lähimmäisiämme. Rukoillaksemme me kaikki kuitenkin tarvitsemme rohkaisua ja uutta intoa. Toivottavasti monet kollegat tulevat ACC:n 10-vuotis juhlakonferenssiin ja koulutustapahtumaan Tampereelle saamaan innostavia eväitä arkeen ja kokemaan yhteyttä. Olette lämpimästi tervetulleita! LKT Irmeli G-B Schüz Psykiatrian erikoislääkäri, Psykoterapeutti, entinen terveyskeskuslääkäri Mikä on ACC? Suomen ACC ry on vuonna 2005 perustettu yhteistyöelin, joka kokoaa yhteen kristillisen terapian ja sielunhoidon alalla toimivia henkilöitä ja yhdistyksiä. Suomen ACC toimii yhteistyössä ACC Europe - verkoston kanssa. Suomen ACC pohjaa toimintansa sekä uskon, elämän että etiikan kysymyksissä Raamatun auktoriteettiin ja apostoliseen uskontunnustukseen. Suomen ACC: kokoaa kristilliseltä arvopohjalta terapia- ja sielunhoitotyötä tekevät henkilöt ja yhteisöt yhteistoimintaan, tavoitteena kehittää ja edistää kristillistä terapiaa ja sielunhoitoa Suomessa toimii yhdistyksen arvopohjan mukaisen kristillisen terapian ja sielunhoidon ammatillisen osaamisen tukemiseksi ja kehittämiseksi jäsentensä pariss kehittää yhdistyksen toiminnassa mukana oleville yhteisesti hyväksyttyjä kriteereitä kristilliseen terapiaan ja sielunhoitoon edistää kansallista ja kansainvälistä yhteistoimintaa kristillisen terapian ja sielunhoidon alalla

28 28 Selma Rainio Lääkärilähetyksen uranuurtaja Onandjokwen poliklinikka rakenteilla v. 1914, muurinharjalla (oik.) Selma Rainio. Kerrotaan, että idean kristillisen lääkäriseuran perustamisesta Suomeen esitti ensimmäisenä lähetyslääkäri Selma Rainio. Tämä on helppo uskoa, sillä Rainio oli tarmokas kehittäjä ja ideoija. Työskenneltyään vuosikausia Ambomaan ainoana lääkärinä hän myös tiesi, kuinka arvokasta vertaistuki on. Selma Rainio syntyi vuonna 1873 Saarijärvellä pappisperheen kuopukseksi luvun lopulla tyttären odotettiin joko menevän naimisiin tai jäävän kotiin hoitamaan ikääntyviä vanhempiaan, mutta Selmalle löytyi toisenlainen elämäntehtävä. Hoitaessaan isäänsä tämän kuolinvuoteella Selma koki Jumalan kutsuvan häntä lääkärin työhön, ja pian isän kuoleman jälkeen hän pyysi äidiltään luvan opiskella lääkäriksi. Ellei Amanda-äiti olisi ajatellut tyttärensä tulevaisuutta enemmän kuin omaansa, me tuskin tietäisimme Selma Rainion eläneenkään. Äidin kannustamana Selma suoritti ensin ylioppilastutkinnon ja ryhtyi sitten opiskelemaan lääketiedettä Suomen ainoassa yliopistossa. Opiskelua sortokauden kurimuksessa Selma Rainio opiskeli Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa ja 1900-lukujen vaihteessa keskellä venäläistämispolitiikkaa. Tuolloin ylioppilaat tunsivat velvollisuudekseen valistaa kansaa ja tehdä työtä isänmaan hyväksi. Selmakin oli tarmokkaasti mukana sekä kansanvalistusettä raittiustyössä, ja hänellä oli vahvat mielipiteet niin puoluepolitiikasta kuin naisasiasta. Juuri Selman opiskeluvuosina kristittyjen ylioppilaiden järjestötoiminta kehittyi voimakkaasti, ei ainoastaan Suomessa vaan maailmanlaajuisesti. Selmaan teki syvän vaikutuksen Helsingissä kahdesti vieraillut matkapuhuja Ruth Rouse, joka edusti Ylioppilaiden Kristillistä Maailmanliittoa. Rousen innostamana Selma tovereineen lähti perustamaan Naisylioppilaiden Kristillistä Yhdistystä, josta muodostui hänelle tärkeä vertaisryhmä. Ruth Rousen mukaan monelle lähetyskentälle tarvittiin työvoimaksi nimenomaan yliopistossa opiskelleita naisia. Selma kannatti ajatusta lämpimästi, vaikkei vielä ensi kerran Rousea kuunnellessaan nähnytkään itseään yhtenä näistä akateemisista lähetystyöntekijöistä. Vähitellen

29 29 Selma osoitti konkreettisesti, kuinka Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan voi näkyä yksittäisen ihmisenkin teoissa. ajatus alkoi kuitenkin itää, kunnes Selma uskoi oman paikkansa sittenkin olevan toisella puolella maailmaa. Selma totesi kerran, että Suomessa hän tuskin olisi päässyt yhtä itsenäiseen asemaan kuin lähetyslääkärinä Ambomaalla, missä hän johti kokonaista sairaala-asemaa luvun alussa Selma oli edelleen alueen ainoa lääkäri, ja niin valtiovalta nimitti hänet vuonna 1923 Ambomaan ensimmäiseksi piirilääkäriksi. Onandjokwella Selma Rainio käynnisti 1930-luvun taitteessa yhdessä sairaanhoitaja Karin Hirnin kanssa ambojen kouluttamisen sairaanhoitotyöhön. Tehtävä oli haastava, koska työhön perehdyttäminen piti aloittaa aivan alkeista eikä oppikirjojakaan ollut ennen kuin ne itse teki. Opetustyöllä oli kuitenkin siunausta, ja ensimmäiset neljä kolmivuotisen sairaanhoitokurssin suorittanutta amboa Vaikea alku Ambomaalla Vuonna 1908 Selma Rainio valmistui lääketieteen lisensiaatiksi ja lähti saman tien Lounais-Afrikkan Ambomaan lähetyskentälle, missä kukaan muu lääkäri ei ollut valmis työskentelemään. Yhtä lailla kuin Selman opiskeluun, äiti suostui myös kuopuksensa lähtöön kaukaiseen Afrikkaan. Selma lähti rohkeasti, vaikka häntä mietitytti, kuinka ambot ottaisivat vastaan valkoisen parantajan ja mitä lähetysveljet ajattelisivat, kun kauan odotettu lääkäri olisikin nainen. Olihan naislääkäri vielä Suomessakin harvinainen ilmestys. Selma Rainio joutui aloittamaan työnsä Suomen Lähetysseuran ensimmäisenä lääkärinä Ambomaalla tyhjin käsin, ilman lääkkeitä, sairaalaa ja sairaanhoitajia aluksi jopa ilman lääkärininstrumenttejaan. Mutta Selma ei jäänyt surkuttelemaan tilannetta vaan teki sen, mitä pystyi. Kun pelkkä polikliininen hoito ei riittänyt auttamaan kaikkia potilaita, Selma rakennutti viisi pientä sairasmajaa, vaikka oli saanut luvan vain kahteen. Postinkulun hitauden vuoksi hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä odottamaan virallista hyväksyntää rakennushankkeelleen. Ja kun työt eivät sujuneet tarpeeksi nopeasti, Selma oli tuttu näky rakennuksilla, ei vain hoputtamassa vaan tekemässä itse! Ambomaan sairaanhoidon kehittäjä Selma Rainion vaikutus nykyisen Namibian alueella oli ja on merkittävä. Hän perusti Ambomaalle Onandjokwen lähetyssairaalan, jossa hoiti suomalaisine ja ambolaisine työtovereineen lukuisia potilaita ja aloitti terveysvalistuksen. Selma Rainio v valmiina Lähetyslääkäri Selma Rainio ( ) Suomen 15. naislääkäri. Valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Toinen lähetyslääkäri Suomen Lähetysseuran palveluksessa. Työskenteli Lounais-Afrikan Ambomaalla , ja Ambomaan ensimmäinen lääkäri. Perusti 1911 Onandjokwen sairaalan, jossa aloitti sairaanhoitokoulutuksen amboille yhdessä sairaanhoitaja Karin Hirnin kanssa.

30 30 Ensimmäiset kolmivuotisen sairaanhoitokurssin suorittaneet ambot valmistuivat v He olivat nimeltään Josua, Sakaria, Justina ja Rakel. valmistuivat vuonna Nykyään Onandjokwen sairaala on Namibian yliopiston opetussairaalana, ja sairaalan yhteydessä toimii yhä sairaanhoito-oppilaitos. Luottamus Jumalaan Rohkeus lähteä Ambomaalle ja tehdä työtä siellä ei ollut vain Selman omien voimien varassa. Kaiken taustalla oli vahva luottamus Jumalaan, jonka johdatuksella Selma uskoi saaneensa sekä koulutuksensa että työnsä. Itseään hän piti vain välikappaleena eikä siksi halunnut korostaa omia tekojaan. Mutta ovat Selman saavutukset kyllä muistamisen arvoisia, niin monessa tärkeässä asiassa hän ehti olla mukana alkuunpanijana ja kehittäjänä sekä Suomessa että Ambomaalla. Suomessa hän oli perustamassa sekä kristittyjen naisylioppilaiden että lääkärienkin järjestöjä, Ambomaalla jopa koko sairaanhoitoa alusta alkaen. Siellä Selma osoitti konkreettisesti, kuinka Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan voi näkyä yksittäisen ihmisenkin teoissa. Selma Rainion työ Ambomaalla kärsi jatkuvasta rahanpuutteesta. Tässä suhteessa maailma ei näytä paljoa muuttuneen: juuri nyt lukuisat kehitysyhteistyöhankkeet ovat raskaiden ratkaisujen edessä, koska Suomen valtio on vähentänyt tukeaan kehitysyhteistyölle. Mitä tehdä? Selman vastaus samaan kysymykseen kuului, että Jumala kyllä järjestäisi työhönsä tarvittavat varat, kunhan niitä vain Häneltä rukoiltaisiin. Kun yksi rahavirta oli lähetystyöltä tyrehtynyt, Selma sanoi jäävänsä jännittyneenä odottamaan, mistä Jumala aikoi jatkossa rahaa toimittaa mutta kyllä hän itsekin veteli kaikista keksimistään naruista. Mitäpä muuta me nykypäivän kristitytkään voimme tehdä kuin ottaa esimerkkiä Selmasta: rukoilla Jumalaa ja kertoa ihmisille kehitysyhteistyön merkityksestä. Teksti: Elina Heikkilä ja Maarit Nurmi Kuvat: Museovirasto, Suomen Lähetysseuran kokoelma; Kansallisarkisto, Suomen Lähetysseuran arkisto

31 31

32 32 Joulu, joka jäi mieleen Meillä kaikilla lienee mielessämme jouluja, joiden muisto on säilynyt kirkkaampana kuin niiden monien, jotka samankaltaisuudessaan sekaantuvat muistoissamme toisiinsa. Erityisen mieleen painunut voi olla vaikka ensimmäinen joulu uuden perheenjäsenen kanssa tai viimeinen jo edesmenneen rakkaan ihmisen. Kyselin muistoja jouluista, jotka jollakin tavalla liittyvät työuraan. Moni ei ehtinyt vastata. Joku totesi, että pitkästä sairaalalääkärin työurasta huolimatta on yleensä onnistunut välttämään päivystämisen jouluna. Kaksi hyvin erilaista muistojen joulua löytyi 70-luvulta. Mutta ennen kuin annan kertojanvuoron Rainer Zeitlinille ja Jukka Harjulalle, en malta olla jakamatta kahta pikku väläystä omista joulumuistoistani: DEPOSITPHOTOS Yksin ja yhdessä Ensimmäinen on joulu 1986 Lappeenrannassa. Olimme juuri menneet naimisiin elokuussa ja lokakuussa muuttaneet vuokrayksiöön Linnoituksen kupeessa, nuorenparin ensiasunnon ikkunat Pusupuistoon päin. Itse olin syventävien tutkielmaa vaille valmis lääkäri, mutta myös edellisenä talvena valmistuneen lääkärin puoliso. Jouluni oli nuoren lääkärin puolison joulu. Vietin näet avioliittomme ensimmäisen yhteisen jouluaaton yksin kotona. Päivystysvuoroja jaettaessa isät ja äidit olivat tietenkin olleet etusijalla olemaan vapaita jouluaattona. Rauhallisestihan se aattoilta kului. Avasin yhden paketin, varmaan lueskelin ja poltin kynttilöitä. Loput vasta muotoutumassa olevista aattotraditioistamme siirsimme joulupäivään. Jouluaamuna meillä oli treffit kymmeneltä kirkossa. Jouluaattona laulettiin sairaalassa. Kun jokaisella osastolla oli käyty, joku sanoi: Mennään vielä lopuksi Doctor Juhan pihalle laulamaan. Vaihdoimme muutaman merkitsevän katseen. Voi ei, eikö täällä edes jouluaattona saa olla omassa rauhassaan perhepiirissä?! Kotona kaikki oli valmista omalle jouluaaton vietollemme. Mutta emmehän voineet päästää näitä ystäviä pihaamme laulamaan kutsumatta heitä sisälle. Kylmäkin jo kaikilla oli. Ei, sanoin. Ei pihalle. Tervetuloa meille, koko joukko. Menen edeltä keittämään teetä. Teen keiton lomassa kätkin toppatak- Seuraavan kerran siirsimme jouluaattoamme vuorokaudella jouluna Olimme ensimmäistä vuotta Nepalissa, kesällä muuttaneet kotiimme maalle Amp Pipaliin. Pienellä paikallisella seurakunnalla oli kaiketi Brittein saarilta levinneenä tapa kierrellä joulun alla lähikylissä laulamassa joululauluja. Talvisen kylminä iltoina kirkkaan tähtitaivaan alla jonkun pienen savitalon pihassa, jossa talon päädyssä olevassa avoimessa karjasuojassa härän tai vesipuhvelin häntä huiskahteli, tuntui ensimmäisen jouluyön kosketus väkevänä. AMp Pipalin seurakuntalaiset laulamassa olohuoneessamme joululauluja vuonna 1998.

33 33 kien ja peittojen ale kaksi valtavan suurta nepalilaista kantokoria, jotka olivat täynnä postin Suomesta tuomia joululahjoja. Olin nostanut ne esille, jotta lapset löytäisivät ne heti, kun palaamme sairaalasta joululauluja laulamasta. Mutta nyt kotimme olikin täyttymässä köyhistä seurakuntalaisista. Hävetti näyttää sellaista määrää paketteja. Vieraat tulivat. Kaikki mahtuivat istumaan olohuoneemme sementtilattialle. Laulettiin vielä muutama laulu, lopuksi Jouluyö, juhlayö kaikilla niillä kielillä, joita seurueemme edusti: nepaliksi, englanniksi ja suomeksi. Kuuma, maustettu maitotee sai höysteekseen pitkällä matkalla melkein murusiksi rikkoutuneita piparkakkuja, joita joku oli meille Suomesta lähettänyt. Kaikille riitti, murusia ainakin. Niistä jaetuista piparinmuruista ja yhdessä lauletuista lauluista tuli paras joulutunnelma. Ilo yllätti, Vapahtajan syntymäjuhlan jaettu ilo. iltana, kunhan ensin olimme selvinneet kotiin seurakuntaperheen koko päivän kestäneestä joulujuhlasta. En enää muista, kuinka monena jouluna joululaulut ja tee toistuivat Amp Pipalin kodissamme. Kai siitä jonkinlainen perinne tuli. Ja piilotetuissa nepalilaisissa kantokoreissa olevista joululahjoista tuli perinne, josta emme ole vieläkään luopuneet. Joulupukki itse ei ole meille koskaan ehtinyt. Mutta jossain välissä aattoiltaa tontut ovat aina onnistuneet kätkemään kotiimme pari lahjakoria vielä nytkin, kun lapset ovat jo kauan olleet aikuisia. Ja vieläkin joulun ilosanoma kaikuu raikkaimmin ja väkevimmin nepalilaisen virsikirjan tutuimmiksi tulleissa joululauluissa. Elina Lind Kun vieraat olivat lähteneet, ilta oli jo pitkältä. Lapset riemuitsivat, kun saivat avata ne muutamat paketit, joita saman päivän postisäkissä oli tullut. Heillä ei ollut aavistustakaan niistä röykkiöistä, joiden päälle olin kiireesti heittänyt peitteet. Ne jäivät piiloon. Suomalainen jouluaattoilta runsaine lahjoineen tuli meille vasta joulupäivän Kandin yksinäinen jouluaatto Elettiin vuotta 1978 kun olin joulunajan kandina töissä Rovaniemen seudulla Muurolan psykiatrisessa sairaalassa. Joulupäivänä oli minun päivystysvuoroni, joten heräsi ajatus viettää aatto yksin sairaala-alueen asunnossani, vaikka ystävät Rovaniemeltä kovin kutsuivatkin heille aaton viettoon. Olin kuullut yksinäisten joulusta, mutta en milloinkaan ollut sitä itse kokenut. Aatto oli pakkaspäivä. Aurinko viivähti vain muutamia tunteja horisontissa, jonka jälkeen luminen sairaala-alue ja Muurolan kylä verhoutuivat siniharmaan sävyihin, oli hämärää mutta ei pimeää. Illansuussa lähdin lenkille. Pakkaslumi narskui lenkkitossujen alla, kylän raitilla ei tullut ketään vastaan, ei joulupukkiakaan. Kylän asukkaat olivat hiljentyneet joulunviettoon. Kynttilät ja kuuset loistivat ikkunoista, tähdet tuikkivat taivaalla ja oli hyvin hiljaista. Sain kouriintuntuvasti kokea mitä on olla yksin ja ulkopuolinen, vaikkakin omasta kokeilunhalustani. Tunne oli todellinen ja jäi pysyvästi mieleen. Mielessä kävivät ne tuhannet, jotka silloinkin olivat joulun yksin, olivat ehkä olleet jo vuosia. Näiden yksinäisten, ulkopuolisten määrä on nykyaikana merkittävästi isompi. Muurola tulee aina mieleen kun julkisuudessa puhutaan yksinäisten joulusta. Lenkin jälkeen joulusaunan virkaa sai tehdä lämmin suihku. Sen jälkeen oli puhdas ja lämmin olo. Kyläkaupasta olin hankkinut joulun teemaan sopivaa syötävää. Nautin jouluateriani yksin. Televisiota ei ollut, huone oli askeettinen: vain sänky, nojatuoli ja pieni pöytä. Juhlistin ateriaani kynttilällä, jonka jouduin kynttilänjalan puuttuessa kiinnittämään tipalla sulaa steariinia pöydällä olevaan paperiliinaan. Ennen ateriaani luin vielä jouluevankeliumin, ihan yhtä koskettava kertomus kuin ennenkin.

34 34 Olin varannut seurakseni Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen, jonka lukemisen aloitin aterian jälkeen. Kirja vei mennessään. Hämmästyttävää kuvausta lääkärin työstä, etiikasta ja sairauden maailmasta. Theban balsamointi-kuvausten kohdalla olin jopa haistavinani savua. Havahduin siihen, että savun haju olikin todellista - kynttilä oli palanut miltei loppuun ja oli vähällä sytyttää paperiliinan ja pöydän pinnan tuleen. Sammutustoimenpide oli vähäinen, pöytä jäi ilman liinaa ja lukeminen jatkui. Pyhä yö oli käsillä, ulkona ja nurkissa paukkui pakkanen ja taivas oli tähdistä kirkas. Täydellinen hiljaisuus vallitsi ympärillä. Yksinäisyyden tunne oli vaihtunut tunteeseen siitä, että sai olla osana jotakin isompaa, jossakin isossa virrassa, jonne tullaan ja josta lähdetään ja jossa ollaan niin yksin kuin yhdessäkin. Nukahdin. Jouluaamuna menin sairaalaan. Vastassa olivat kuuset, koristeet, kukat, joulukahvit, jouluruuat, työssä oleva henkilökunta ja sairaalan potilaat. Kaikilla oli joulu, vaikka sen kukin kokikin eri tavoin. Nyt olin osa yhteisöä vaikkakin viran puolesta. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin paitsi joskus. Tänäkin jouluna meidän on syytä muistaa tavalla tai toisella niitä jotka ovat vasten omaa tahtoaan yksin. Rainer Zeitlin Asiantuntijaylilääkäri, TAYS Ei koskaan enää entisenlaista joulua Lähetyslääkärin ensimmäisen joulun mietteitä vuonna 1977 Ajan yksin pitkin hyvää kestopäällysteistä tietä. Vaikka tienvierustoja reunustavat rehevät teeviljelmät ja päivä on helteinen, mieleeni muistuu suomalainen joulu, valkea ja ikimuistettava. Olen ensimmäistä vuotta lähetyskentällä Keniassa, kaikki on minulle uutta ja outoa. Vähän olen täällä vasta oppinut, mutta yhden asian tiedän jo nyt: enää koskaan ei jouluni voi olla samanlainen kuin ennen kotimaassa ollessani. Muistan ihanaa, kodikasta, turvallista lapsuuttani. Kiitän Jumalaa uskovista vanhemmistani, pyhäkoulunopettajista, seurakunnasta, ystävistä. Kiitän aineellisesta hyvinvoinnista, yltäkylläisyydestä. Häpeän monia ajatuksiani, kiittämättömyyttäni. Miksi en saanutkaan toivomaani joululahjaa, miksi ei minulle osteta uusia vaatteita? Ohitan tien vierellä käveleviä naisia. Jokaisella myös joukon nuorimmalla, noin kymmenvuotiaalla tytöllä - on selässään valtava risu- tai puutaakka, päivän uurastuksen tulos. Vaatteet ovat nuhruiset, hame saumasta ratkennut, kenkiä ei ole kenelläkään. Olen joskus kummastellut heidän vaatetustaan; pitäisivät edes vaatteensa puhtaina. Nyt kuitenkin tiedän, että heillä ei ole muita vaatteita, ei ole puhdasta vettä, ei ole mahdollisuutta paikata vaatteita illalla raskaan työpäivän jälkeen pimeässä savimajassa. Olen nähnyt heidän pesevän pyykkiään tien vieressä kuravesilammikossa, siinä samassa lammikossa, josta he hakevat talousvetensä ja jossa karja käy juomassa! Kun näin näitä naisia pyhäaamuna kirkossa, sydämeni itki - yhtä aikaa ilosta ja surusta. Näin tosi uskovaisia, iloisia, kiittäviä. Vaatteetkaan eivät olleet nyt niin punamullan tahraamat, edellisenä iltana oli ainut leninki pesty. Mutta nyt ei huomioni kiintynyt vaatteisiin, ei paljaisiin jalkoihin kirkon sementtilattialla, ei, vaan ihmisiin. Tiesin, että joukossa oli äitejä, jotka pari päivää aikaisem-min olivat hau-

35 35 raalassa, vanhin poikasi tarvitsi jatkuvasti kalliita lääkkeitä vaikeaan epilepsiaansa. Uskon, että Jumala on kauttasi puhunut meille enemmän kuin monet saarnat. Olen varma, että myös ulkonaisesti ensi joulumme eroaa huomattavasti edellisistä jouluistamme. Emme odota valkeaa joulua, sillä lämpötila lienee sisälläkin lähes 40 C, ympärillä on vain karua erämaata ja ylhäällä taivaalla polttava päiväntasaajan aurinko. Mutta silti uskomme, että suurin muutos on kuitenkin tapahtunut sydämissämme. Olemme nähneet liikaa... Väsynyt lähetyslääkäri pohtii, tulivatkohan kaikki potilaat hoidetuksi.. danneet savimajansa viereen pienokaisensa, ehkä ensimmäisen, ehkä jo viidennen. Joku oli saattanut kuolla poliklinikan loppumattomassa potilasjonossa hoitoa odottaessaan, joku oli ehditty ottaa sairaalaan ja saanut oikein sängyn tosin yhteisen kahden muun lapsen kanssa. Oli laulua jollaista en ollut koskaan aiemmin kuullut. Kiitos ei ollut teennäistä huulien sopertelua, vaan todellista sydämestä pulppuavaa ylistystä. Kerättiin myös uhrilahja naapuriseurakunnan kirkon laajentamista varten. Yhteislaulun säestämänä kukin toi antinsa salin edessä olevaan laatikkoon. Uhria ei annettu muistellen ostamattomia kenkiä, vaan jotkut toivat sen jopa tanssien ja käsiään laulun tahdissa taputtaen. Herra, muistan kertomuksesi lesken rovosta. Muistan, kuinka niin monta kertaa olen samaistanut itseni leskeen ja kohdistanut kiitoksesi itseeni. Nyt tiedän, Herra, millainen on lesken ropo, todellinen uhri. Annathan vielä anteeksi minulle, fariseukselle? Muistelen Isabelia. 28-vuotiasta viiden lapsen äitiä, leskeä. Toiset sanoivat häntä piiaksi, kotiapulaiseksi, taloustytöksi, yleiskoneeksi. Meille olet ollut kuitenkin paljon enemmän. Kun pyysit kylään savimajaasi, tarjosit meille kuin jouluaterian, parasta mitä sinulla oli. Kun puhuit palkankorotuksesta, tiesin, mitä tarkoitit. Sata markkaa kuussa ei ollut paljon, kun isäsi oli kuolinvuoteellaan sai- Herra, tänä jouluna älä anna minun ajatella afrikkalaista tai eurooppalaista, mustaa tai valkoista. Anna minun erottaa vain ihminen, ihminen sellaisena kuin Sinä hänet loit. Vaikka olemme erilaisia ja ulkonaiset elämänolosuhteemme vaihtelevat, Sinä, Jeesus, synnyit samanarvoisena meille kaikille ja valtava lunastustyösi Golgatalla koskee samalla tavalla meitä kaikkia. Täällä lähimmäiselläni, ystävälläni ei useinkaan ole selvää käsitystä joulusta. Siksi, Herra, rukoilen, että voisin omalta pieneltä osaltani olla kertomassa ikuisesta joulusta, ihanasta joulusta. Silloin ei enää ole tuskaa, puutetta eikä edes yötäkään. Sinä itse olet valmistanut tämän joulun meitä kaikkia varten. Kiitos Sinulle, rakas Jeesus. Jukka Harjula PS. Tuona ensimmäisenä jouluaattonani Afrikassa tulin puolelta päivin syömään ja oloni oli vähän outo. Mittari kainaloon ja se näytti 40 astetta. Työt oli jätettävä ja kömmittävä sänkyyn. Viiden päivän kuumeilun jälkeen pääsin lentokoneella Sisämaalähetyksen sairaalaan, jossa minulle tuttu kirurgi tuli minut tutkimaan. Selvää diagnoosia ei löytynyt, mutta sitten tuo Jumalan mies siunasi minut siinä sairasvuoteella ja jätti Taivaallisen Ylilääkärin käsiin. Aamulla kuume oli poissa, kaikki labrakokeet olivat normaaleja ja minä saatoin matkata 500 km Mombasaan vanhempiani vastaan lentokoneelle. Oli mikä tauti tahansa, Ylilääkäri hoiti asiansa hyvin. Kuten monta kertaa tämän jälkeenkin.

36 36 Vaikka kulkisin pimeässä laaksossa niin pelkään sittenkin? SKLS:n syyspäivillä keskustelu pyöri tänä vuonna pelon ympärillä. Vaikka teema olikin raskas, päivillä oli toiveikas ja levollinen tunnelma. Pelko ja vavistus yllättivät minut, pelästyttivät kaikki minun luuni. Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn. Näin Job kuvaa pelkoaan Vanhassa testamentissa. Fysiologin suussa sama kohta saattaisi taipua muotoon: Aistiärsykkeen aiheuttama limbisen järjestelmän aktivaatio yllätti minut, sympatikus sykähdytti sydäntäni, vapisutti varttani, sulki sormieni suonet ja ihoni karvat nousivat pystyyn. Riippumatta miten asian ilmaisee, pelko tuntuu ja näkyy koko kehossamme jokaisella on siitä kokemusta kokoonnuimme viettämään SKLS:n syyspäiviä Helsingin luonnonkauniissa Vuosaaressa, Kulttuurikeskus Sofiassa. Pelko-teemaa käsiteltiin viikonlopun aikana luennoilla ja pienryhmäkeskusteluissa - ja taidettiin aiheeseen (enemmän tai vähemmän) liittyviä ajatuksia jakaa myös ruokapöydän ääressä ja saunan löylyissä. Mukana oli yhteensä useita kymmeniä henkiä, joukossa niin opiskelijoita, vastavalmistuneita, pitkään työtä tehneitä kuin eläköityneitäkin. Matkalla erilaisia pelkoja Perjantai-iltana kuulimme vastavalmistuneen ja eläköitymisen kynnyksellä olevan kollegan ajatuksia, kuinka voisimme ymmärtää paremmin sukupolvien eriäviä pelkoja ja tukea toisiamme työelämän eri vaiheissa. Alkuvuosina epävarmuus ja kokemattomuus kuormittavat, virheet tuntuvat väijyvän jatkuvasti ja entä jos tuki ei toimikaan tai on tylyä. Työvuodet mitä ilmeisimmin kuitenkin opettavat elämään virheiden ja valitusten kanssa, vaikka iloisia oppitunteja ne harvoin ovat. Sen sijaan tiedon lisääntymistä työvuodet eivät pysäytä vaan voivat päinvastoin jatkuvan tutkimuksen maailmassa tuoda pelon ammattitiedon vanhenemisesta. Myös työelämästä pois siirtyminen saattaa herättää raskaita mietteitä: mitä enää olen, mitä jää jäljelle? Psykiatri Eila Sailas toi lauantaina näkökulmia riittämättömyyden kokemisen pelkoon. Mieleeni jäi kertomus lääkä-

37 37 Ehtoollinen jaossa. Kuva: Juhani Junnila ottaa esille. Kaikkien saavuttamattomien tavoitteiden, petettyjen odotusten ja rikottujen normien keskellä voi kysyä, olisiko meidän sittenkin mahdollista olla samanaikaisesti riittävän hyviä tekemään työtä, riittävän nöyriä oppimaan ja riittävän huonoja kertoaksemme Jumalan rakastavasta kärsivällisyydestä. Vastapainoksi potilastyön peloille kuulimme ja näimme väläyksiä Leena Kaartisen elämästä sodan väkivallan muovaamassa Afganistanissa. Suurinta pelkoa ja huolta vuoristossa kauan työtä tehnyt pediatri kertoi kokevansa tutuista ja läheisistä; ulkoisen uhan siunaus voikin olla kasvava välittäminen ja yhteisöllisyys. Jumalalla on vastaus pelkoomme Raamatussa kehotetaan satoja kertoja älä pelkää, eikä se siltikään mene perille. Vain Jumalaa tulisi pelätä ja tuo pelko on: puhdas, tiedon alku, pahan vihaamista ja elämän lähde. Viikonlopussa meillä oli ilo kuulla rovastien Matti Vuolanteen ja Erkki Kuusanmäen opetusta Jumalan vastaiskusta, joka voitti kuoleman ja karkottaa pelon: ristä, joka oli saanut kuolemansairaalta potilaaltaan jäähyväiskirjeen, jossa potilas syytti lääkäriä kuolemastaan. Siitä lähtien tuo lääkäri piti kirjettä aina mukanaan työtakkinsa taskussa muistutuksena mahdottomista odotuksista ja vaateista, joita lääkäreille usein kohdistetaan. Suinkaan aina odotukset ja vaatimukset eivät tosin tule ulkoapäin. Ehkä ammattikuntaamme vaivaa todella jonkinlainen hybris, illuusio tavoitettavissa olevasta tiedon ja taidon itsevarmasta hallinnasta ja toisaalta alemmuudentunto, syyllisyys ja riittämättömyys, kun emme sitä tavoita. Sanattomat vaatimukset eivät rajoitu työpaikalle. Myös lääkärin elintavoille saatetaan asettaa tiettyjä normeja, ohjeistammehan asiantuntijoina toisia terveeseen elämään, joka vaatii kohtuutta, itsehillintää ja itsekuria. Hengellisesti voimme kutsua sitä Pyhän Hengen temppelistä huolehtimiseksikin. Mutta missä heikkous käännytetään ovelta, siellä häpeäkin yrittää piiloutua. Ehkä siksi lääkäreiden riippuvuudet ovat usein niin vaiettuja. Saimme viikonloppuna kuulla psykiatri Riitta Alajan alustuksen aiheesta ja jälkeenpäin jakaa pienryhmissä ajatuksia mm. tavoista, joilla asian voisi työyhteisössä tarpeen tullen Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainoan Poikansa maailmaan, että me eläisimme Hänen kauttaan. Rakkaus ei ole siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että Hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. (1. Joh. 4:9,10) Usein kuoleman voittaminen mielletään ikuiseksi elämäksi kuoleman jälkeen, mutta oikeastaan Jeesuksen kautta heräsi eloon paljon muutakin: kuolettunut suhde Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Jumalan vastaisku pelolle toimii siis elävästi jo tässä ja nyt jatkuen aina ikuisuuteen. Jeesuksessa ilmennyt Jumalan myötätuntoinen, kärsivällinen ja uhrautuva rakkaus vapauttaa ja ohjaa näkemään työnteon, virheet, kunnian, oman ja toisten arvon - koko elämän - oikeassa valossa. Ihmisen mieli järkkyköön ja tunteet horjukoot, mutta Jumalan rakkaus ei järky eikä Hänen voittonsa kuolemasta horju - vaikka pimeässä laaksossa vielä pelottaisikin. Tervetuloa myös tuleviin seuramme kokouksiin kokemaan yhteyttä yhdessä! Johanna Minkkinen LK, SKLS:n sihteeri

38 TAMMIKUU HELMIKUU HUHTIK. 38 Tulevia tapahtumia Lääkäripäivien iltatilaisuus to klo 17:30, Länsi-Pasilan kappeli Tansania/Ilembula palliatiivisen hoidon hankkeen kuulumiset, Reino Pöyhiä Nepal/Green Pastures Hospital -selkäydinvammaishankkeen kuulumiset, Jukka Knuuttila Muut ajankohtaiset asiat, Tapio Pitkänen ja Elina Lind SKLS Lääkäripäivillä ennakkotiedoista poiketen pe klo 10:30, Messukeskus Näkökulma-lavalla: Omaiset - hoidon voimavara? SKLS yhteistyössä SYLY:n (Suomen Yleislääketieteen Yhdistys) kanssa dos. Reino Pöyhiä, SKLS; ja prof. Pekka Honkanen, SYLY Hgin Messukeskuksen sivut Suomen ACC:n koulutustapahtuma ja 10-vuotisjuhlakonferenssi Tampere-talossa Koulutustapahtuma Terapia ja rukous vuotisjuhlakonferenssi Konferenssissa käsitellään kristillisen uskon ja psykologisen tiedon yhdistämistä sielunhoidollisessa ja terapeuttisessa työssä. Juhlakonferenssin luennoilla tutkitaan pietismiä, hengellistä ohjausta, kristillistä auttamistyötä filosofian viitekehyksessä sekä rukouksen käyttöä terapiatyössä. Konferenssin pääluennoitsijoina toimivat teologian tohtori Timo Pokki, professori Tapio Puolimatka ja lääketieteen tohtori Irmeli Schüz. Tarkemmat tiedot: SKLS:n Opiskelijapäivät 2016 Ota ristisi ja seuraa minua kärsimyksen kohtaaminen Karkun Evankelisella opistolla Pääpuhujina Päivi Räsänen ja Bernard Palmer. Osallistumismaksu: opiskelijoille ja 2v. sisään valmistuneille pe-su 60, la-su 50, pe/la/su 40 muille pe-su 80, la-su 60, pe/la/su 45 SKLS:n kevätpäivät Ilmajoella, Etelä-Pohjanmaan opistolla

39 39 Seuraavaan numeroon (KrLL 1/2016) tulevat materiaalit ja ilmoitukset mennessä.