Kotoutumisen palveluita rakentamassa. Projektit maahanmuuttajien kotouttamisen ja työllistämisen välineinä

Transkriptio

1 Kotoutumisen palveluita rakentamassa Projektit maahanmuuttajien kotouttamisen ja työllistämisen välineinä Anu Karttunen Pro gradu tutkielma Sosiologia Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta huhtikuu 2018

2 Itä-Suomen yliopisto Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden Tekijä Anu Karttunen Työn nimi Laitos Yhteiskuntatieteiden laitos Kotoutumisen palveluita rakentamassa Projektit maahanmuuttajien kotouttamisen ja työllistämisen välineinä Oppiaine Sosiologia Tutkielman ohjaaja/ohjaajat Anna-Maija Castrén Aika huhtikuu 2018 Tiivistelmä Työn laji Pro gradu -tutkielma Sivumäärä liitettä (5 sivua) Maahanmuuttajien määrä Suomessa on kasvussa, mutta heidän työttömyysprosenttinsa on pysynyt moninkertaisena verrattuna suomalaisiin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisin keinoin projektit pyrkivät parantamaan maahanmuuttajien työllistymistä suomalaisille työmarkkinoille. Tutkimuksessa tarkasteltiin Euroopan sosiaalirahaston tukemien työllistymistä edistävien hankkeiden loppuraportteja ohjelmakaudelta Taustateorioina tutkimuksessa olivat vallitseva käsitys työmarkkinoiden neoklassisesta luonteesta sekä inhimillisen pääoman merkitys työllistymisessä. Laadullinen tutkimus tehtiin sisällönanalyysina koodaamalla 47 loppuraporttia käyttäen tukena tietokoneavusteista analyysiohjelmaa Atlas.ti. Analyysissa kävi ilmi, että maahanmuuttajien työllistymisen kysymykseen tartutaan kotouttamisen kautta. Vuonna 2011 voimaan tullut uusi kotouttamisen edistämisen laki vaikutti vahvasti ohjelmakauden hankkeiden sisältöön ja tavoitteisiin, sillä laki velvoittaa kunnat tarjoamaan ohjaus- ja neuvontapalveluita maahanmuuttajille maahantulon syystä tai ajankohdasta riippumatta. Projektit pyrkivät rakentamaan palvelujärjestelmää, joka takaa palveluiden tarjonnan kunnissa osaltaan nopeuttaen ja tehostaen maahanmuuttajien kotoutumista ja sitä kautta työllistymistä. Tutkimuksessa selvisi, että käsitys kotoutumisesta on varsin neoliberalistinen, jolloin yhteiskunta tarjoaa tarvittavat palvelut, mutta vastuu kotoutumisesta jää maahanmuuttajalle. Kaksisuuntaiseen kotoutumiseen, jolloin myös vastaanottava yhteiskunta osallistuu aktiivisesti prosessiin, kiinnitetään huolestuttavan vähän huomiota. Projektimuotoisen työskentelyn käyttäminen kehittämistyön välineenä vaikuttaa haastavalta ja ristiriitaiselta, sillä esimerkiksi projektityön määräaikainen luonne asettaa haasteita kehittämistyön tuloksien jatkuvuudesta ja tuloksien juurruttamisesta huolehtimiseen. Asiasanat Projekti, hanke, maahanmuuttaja, työllistyminen, kotouttaminen, kotoutuminen, palvelujärjestelmä Säilytyspaikka Muita tietoja Itä-Suomen yliopiston kirjasto

3 University of Eastern Finland Faculty Faculty of Social Sciences and Business Studies Author Anu Karttunen Title Department Department of Social Sciences Building services of integration Projects as tools for integration and employment of immigrants Academic subject Sociology Instructor(s) Anna-Maija Castrén Date April 2018 Abstract Type of thesis Master s thesis Pages appendixes (5 pages) The number of immigrants in Finland is growing but their unemployment percentage has remained multiple comparing to Finns. In this study I wanted to examine how projects are trying to help immigrants in finding employment in the Finnish labour market. The data for the study comprises final reports of projects which were funded by European Social Fund from the programme period The background theory for the study consists of the dominant idea of neoclassical character of the labour market and the importance of human capital in the employment. This qualitative study was conducted as a content analysis by coding 47 final reports utilizing computer-assisted program called Atlas.ti as a support. It was discovered in the analysis that the question of employment of immigrants is approached through integration. New Act on the Promotion of Immigrant Integration came into effect in 2011 and had a huge impact to the contents and goals of projects of this programme period. The law obligates the municipalities to offer guidance and consulting services for all immigrants regardless of the reason or time the person has come to the country. The projects are aiming to build a service system which guarantees the supply of services speeding up and accelerating the integration of immigrants and subsequently also their employment. It was discovered that the idea of integration is quite neoliberalistic: the society provides the services but the immigrant holds the responsibility of integration. The two-way integration, where the society is active part of integration, is given notably little attention in the actions of the projects. Using projects as tools of development seems quite challenging and contradictory considering the characteristics of both projects and development, such as temporary nature of a project and ensuring the continuance of the outcomes of development made in projects. Keywords Project, immigrant, employment, integration, service system Archive location Additional information University of Eastern Finland Library

4 Sisällys 1 JOHDANTO Maahanmuuttajat Suomessa Työllistämisen kehittämisen suuntaviivat ja projektit osana kehittämistyötä KOTOUTTAMINEN JA SUOMALAISET TYÖMARKKINAT Kotouttaminen ja suomalainen maahanmuuttajapolitiikka Integraatiosta Kotouttaminen, kotoutuminen ja työllistymisen merkitys Työmarkkinoiden luonne Neoklassinen teoria ja inhimillinen pääoma Maahanmuuttajien inhimillinen pääoma ja sen vaikutus työllistymiseen Teorioiden kritiikki: SLM -teoria MAAHANMUUTTAJAT SUOMALAISILLA TYÖMARKKINOILLA Etnisesti lohkoutuneet työmarkkinat Työmarkkinat sosiokulttuurisena tilana Oikeudellisen aseman vaikutus AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT Aineisto Projektien luonne Tutkimusmenetelmä ja analyysin eteneminen KOTOUTUMISEN PALVELUITA RAKENTAMASSA Kotoutuminen projekteissa Millainen on kotoutumisen prosessi? Politiikka ohjaa kotouttamista Kotoutumisen tehostamisen toiminnot projekteissa Kuinka maahanmuuttajat saadaan työllistymään? Lisätään inhimillistä pääomaa! Työnhaun ja työnteon sekä yrittäjyyden tukeminen Kaksisuuntainen kotoutuminen? Työnantajat & maahanmuuttajat Kantaväestö & maahanmuuttajat Vastaanottava yhteiskunta & maahanmuuttajat PROJEKTIT TYÖVÄLINEINÄ Projektityön luonne Hankekokonaisuudet ja rahoitusohjelman haasteet... 59

5 6.3 Uusi julkishallintoajattelu JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA LÄHTEET LIITTEET... 82

6 1 1 JOHDANTO Työtä pidetään usein integraation ja kotoutumisen merkkinä. (Nieminen 2015, 122.) Käytännössä integroituminen tarkoittaa pitkälti työllistymistä, jonka avulla ulkomaalainen pääsee tehokkaimmin tutustumaan uuden kotimaansa yhteiskunnan käytäntöihin. (Jaakkola 2000, 18.) Työtä pidetään yhteiskuntaan kiinnittymisen keskeisimpänä indikaattorina. (Forsander 2013, 220.) Työn tekeminen ja työllistyminen ovat myös erittäin keskeisessä roolissa suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa ja kotoutumislainsäädännössä. (Eronen ym. 2014, 9.) Maahanmuuttotutkijoiden teksteistä poimitut sitaatit kertovat, että työllistymisen katsotaan olevan keskeistä maahanmuuttajien integroitumisessa ja kotoutumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Siksi onkin huolestuttavaa, että maahanmuuttajien työttömyysaste pysyttelee jatkuvasti moninkertaisena verrattuna suomalaisiin. Tässä tutkimuksessa on pyritty selvittämään, millaisin keinoin maahanmuuttajien työllistymistä suomalaisille työmarkkinoille pyritään edistämään. Yhteiskunnallisessa kehittämistyössä on jo pitkään tukeuduttu hankerahoitukseen ja erilaisia yhteiskunnallisia ongelmia ratkotaankin projektien ja hanketyöskentelyn kautta (ks. esim. Rantala & Sulkunen 2006). Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten eri projektit tarttuvat maahanmuuttajien työllistämisen kysymykseen sekä sitä, kuinka projektit toimivat työkaluina kehittämistyössä. Myös yhteiskuntatieteissä työmarkkinoita tarkastellaan usein neoklassisen talousteorian ja inhimillisen pääoman teorian näkökulmista, koska tämä vaikuttaa osaltaan siihen, miten maahanmuuttajien kohtaamia vaikeuksia työllistymisessä perustellaan (ks. esim. Ahmad 2002; 2005). Maahanmuuttajien työttömyyttä selitetään usein inhimillisen pääoman puutteilla kuten heikolla kielitaidolla. Tässä tutkimuksessa ei ole tarkoitus kiistää näiden tekijöiden vaikutusta, sillä esimerkiksi suomen kielen osaaminen on tärkeää monissa työtehtävissä. Kuitenkin työmarkkinoilla voidaan nähdä olevan myös sellaisia rakenteellisia ominaisuuksia, jotka vaikeuttavat maahanmuuttajien työllistymistä. Tutkielman empiirisessä analyysissä on tarkasteltu sitä, mitä kautta työllistymisen kysymystä lähestytään julkisin varoin toteutetuissa hankkeissa ja kehen tai mihin työllistämisen edistämisen toimia kohdistetaan.

7 2 1.1 Maahanmuuttajat Suomessa Suomella on suhteellisen lyhyt maahanmuuttohistoria verrattuna muihin Euroopan maihin. Maahanmuuttajaväestömme on pienempi ja homogeenisempi niin etnisesti kuin kansalaisuuksiltaan verrattuna moneen muuhun maahan (SOPEMI 2001, 32 33). Tämä johtuu siitä, että Suomi oli pitkään ennemminkin maastamuutto- kuin maahanmuuttomaa, sillä se jäi syrjään suurista muuttovirroista etäisen sijaintinsa ja pienen kokonsa takia. Kylmän sodan jälkeen alkoi Suomeenkin virrata enenevissä määrin maahanmuuttajia, mutta edelleen määrät olivat pieniä verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. (ks. esim. Martikainen ym. 2013, 14.) Suhteellisesti pienestä muuttovirrasta huolimatta maahanmuutto Suomeen on kasvussa. Vuonna 2016 Suomeen muutti henkilöä, mikä oli 21 prosenttia enemmän kuin vuonna Edellinen maahanmuuttoennätys oli vuodelta 2013, joka kuitenkin toissa vuonna ylittyi melkein 3000 muuttajalla. Muuttovoitto koostui lähes kokonaan EU:n ulkopuolelta tulleista muuttajista. Eniten tulijoita oli Irakista, seuraavaksi eniten Venäjältä ja kolmanneksi Afganistanista. (Suomen virallinen tilasto 2017.) Luvuissa on otettava huomioon se, että esimerkiksi vuoden 2013 turvapaikanhakijoiden laajamittainen tulo Suomeen ei vielä näy tilastoissa, sillä Tilastokeskuksen tilastot kattavat ainoastaan maassa vakituisesti asuvat henkilöt. Tämä tarkoittaa, että tilastoissa näkyvät ainoastaan ne, joilla on aikomus vakituiseen asumiseen ja joilla on kotikunta Suomessa. Sen lisäksi, että kotikunnan myöntämiselle on olemassa valtakunnalliset lait ja säädökset, on eri kuntien maistraateilla omat kirjaamiskäytäntönsä, jotka vaikuttavat siihen, milloin uudet tiedot sen asukkaista siirretään järjestelmiin. Tilapäisen asuinkunnan muuttaminen kotikunnaksi voi kestää pisimmillään jopa kolmesta viiteen vuotta. (Helminen & Keski-Petäjä 2016.) Tämän lisäksi tilastolukemista Suomessa asuvista ulkomaalaisista puuttuvat tiedot Suomessa oleskelevista paperittomista. Suomessa on arvioilta paperitonta ja luvun arvellaan ainakin hetkellisesti jopa kaksinkertaistuvan vuonna 2018 (Gadd & Jauhiainen 2018). Näiden tietojen valossa voidaan siis todeta, että Suomessa oleskelevien ulkomaalaisten määrät ovat todellisuudessa vieläkin suuremmat kuin mitä tilastot antavat ymmärtää. Samaan aikaan kun Suomesta tuli sanan varsinaisessa merkityksessä maahanmuuttomaa luvulla Suomen talous vaipui syvään lamaan, mikä vaikutti merkittävästi ensimmäistä kertaa työelämään pyrkivien maahanmuuttajien työllistymiseen. Hankala työmarkkina-asema näkyi muun muassa heidän työttömyysasteessaan. (ks. Forsander & Alitolppa-Niitamo 2000, 2.) Vuonna 2014 ulkomaalaistaustaisten vuotiaiden miesten työttömyysaste oli 14,4 prosenttia ja naisten 17,0 prosenttia, kun samaan aikaan saman ikäisten suomalaisten miesten työttömyysaste oli 8,4 prosenttia ja naisten

8 3 6,3 prosenttia (Nieminen 2015, ). Sen lisäksi, että Suomessa maahanmuuttajien työttömyysluvut verrattuna kantaväestöön ovat korkeammat, ne jotka ovat päässeet työelämään työskentelevät usein heikosti arvostetuissa tehtävissä (Forsander & Ekholm 2001, 61 62). Suomessa ulkomaalaiset eivät maahanmuuton alkaessa työllistyneet samassa mittakaavassa teollisuuteen kuin muissa Euroopan maissa, koska maahanmuuttajien määrä Suomessa nousi vasta laman ja teollisuuden uudelleen organisoinnin myötä (Forsander 2002, 22). Tästä syystä teollisuuden sijaan Suomessa maahanmuuttajien tärkeäksi työllistäjäksi nousi palvelusektori (Sassen ref. Forsander 2002, 22). Palvelusektori tarjoaa maahanmuuttajille niin kutsuttuja sisääntulotyöpaikkoja eli matalapalkkaista ja suoritustasoista työtä. Sisääntulotyöpaikat vaativat yleensä vähän kielitaitoa ja paikallisen kulttuurin tuntemusta. (Forsander 2002, 22.) Tässä tutkimuksessa usein esiintyvään maahanmuuttajan käsitteen määrittelyyn ja rajaamiseen on olemassa monia erilaisia tapoja. Maahanmuuttajan käsite voidaan määritellä esimerkiksi maahantulon syyn perusteella (työ, opiskelu, perheeseen tai sukulaisuuteen liittyvät syyt jne.), oikeudellisen aseman perusteella (turvapaikan hakija, pakolainen, opiskelija jne.), äidinkielen, lähtömaan tai kansalaisuuden perusteella. Usein maahanmuuttajalla tarkoitetaan yksinkertaisesti maahan tulleita ulkomaan kansalaisia, mutta käsitteeseen voidaan sisältää myös Suomen kansalaisuuden omaavat ulkomailta palaavat henkilöt sekä heidän jälkeläisensä (Korkiasaari ym. 2013, 33). Laki kotoutumisen edistämisestä ( /1386, 3 ) määrittelee maahanmuuttajan seuraavasti: Maahanmuuttajalla tarkoitetaan Suomeen muuttanutta henkilöä, joka oleskelee maassa muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnetyllä luvalla tai jonka oleskeluoikeus on rekisteröity taikka jolle on myönnetty oleskelukortti. Tarkan rajauksen tekeminen maahanmuuttajan käsitteen kannalta on haastavaa, sillä tutkittavat projektit on valittu rahoittajan, ohjelmakauden ja hankkeen toimintalinjan perusteella. Kaikki valitut projektit liittyvät maahanmuuttajan työllistämisen edistämiseen, mutta niiden tavat, tavoitteet ja kohderyhmät vaihtelevat. Yksi tarkastelun kohteista onkin se, keneen tai keihin projektit kohdistavat toimensa. Käytän tutkielmassa maahanmuuttajan synonyymina ulkomaalaista sekä ulkomaalaistaustaista henkilöä, kun esimerkiksi Annika Forsander (2002, 10) tekee erotuksen maahanmuuttajan ja ulkomaalaisen käsitteen välillä. Hänen tutkimuksessaan maahanmuuttajan käsite sisältää myös sellaiset henkilöt, jotka ovat voineet saada Suomen kansalaisuuden, kun taas ulkomaalainen tarkoittaa kaikkia, jotka eivät ole Suomen kansalaisia, mutta oleskelevat maassa. 1 Sassen, Saskia New employment regimes in cities: The impact on immigrant workers. New community 22 (4),

9 4 1.2 Työllistämisen kehittämisen suuntaviivat ja projektit osana kehittämistyötä Maahanmuuttajien työllistymisen, työttömyyden sekä työmarkkina-aseman tarkastelu on tärkeää, sillä Suomeen tulevien maahanmuuttajien integroituminen yhteiskuntaan mahdollisimman nopeasti on hyödyllistä niin valtiolle kuin maahanmuuttajalle itselleen. Monien tutkijoiden ja tutkimusten mukaan nimenomaan työmarkkinaintegraatiota pidetään tärkeimpänä keinona integroitua ja kotoutua suomalaiseen yhteiskuntaan (ks. esim. Ahmad 2010, 72; Forsander 2002, 9; 2013, 220; Ekholm 1994, 89; Nieminen 2015, 122). Valtio on määritellyt maan maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikalle suuntaviivat vuonna 2013 Maahanmuuton tulevaisuus strategiassa. Sen tarkoituksena on määritellä pitkän tähtäimen linjaukset ja ohjata valtiota kohti aktiivisempaa ja ennakoivampaa maahanmuuttopolitiikkaa. Strategian ensimmäisen suuntaviivan tavoite koskien maahanmuuttopolitiikkaa ja sen käsittelyä kokonaisuutena on tehdä liikkuvuus sujuvammaksi, jotta Suomen kilpailukyky pystytään tulevaisuudessa turvaamaan, mutta samalla sen tehtävä on pitää maahanmuutto Suomeen hallittuna. Toinen suuntaus koskee Suomeen tulleiden maahanmuuttajien kotouttamisprosessin kehittämistä. Tässä tärkeimpinä kehityskohteina nähdään maahanmuuttajien kielitaidon kehittäminen, työllistymisen tukeminen sekä palveluverkoston kehittäminen tarpeita vastaavaksi. Kolmas suuntaviiva koskee suomalaisten perusarvoja sekä yleistä asenneilmapiiriä ja sen tavoitteena on ennakkoluulojen murtaminen sekä rakenteellisen syrjinnän ja arjen rasismin vähentäminen. (Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta , 11.) Valtio on pyrkinyt kehittämään nimenomaan työperäistä maahanmuuttoa muun muassa väestön ikääntymisen ja heikentyneen huoltosuhteen takia. Koska kuitenkin vuonna 2013 työttömyys lisääntyi enemmän kuin työvoimaa poistui työvoimasta ikääntymisen takia, ei suuria rekrytointihankkeita ulkomailta toteutettu. Sen sijaan valtio keskittyi alueellisiin ja paikallisiin työvoimassa ilmeneviin ongelmiin niin, että pyrittiin kehittämään uusia ja tehokkaampia palveluita ja toimintamalleja. Tässä kehittämistoiminnassa hyödynnettiin - myös tässä tutkimuksessa tarkasteltavan - Euroopan Sosiaalirahaston hankerahoitusta. (Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta , 37.) Kehittämistyössä tukeudutaan tänä päivänä projekteihin ja hankerahoitukseen. Projektimuotoinen toimintatapa on yleistynyt jo pitkään ja sen tavoite on tehdä julkishallinnosta demokraattisempi, tehokkaampi ja läpinäkyvämpi sekä tuoda päätöksenteko lähemmäs kansalaisia (Kankare 2006, 121). Pekka Sulkunen (2006, 17) kutsuukin Suomea projektiyhteiskunnaksi, sillä uusi julkishallintoajattelu (New public management) on levinnyt Yhdysvalloista ja Englannista Eurooppaan ja Suomeen ja tehnyt projektista keskeisen nykyhallinnon organisaation, jota ei rahoiteta valtion budjettivaroilla vaan määrärahalla. Sulkunen (2006, 37) kirjoittaa, että projektiyhteiskuntaa voidaan pitää joko julkisen

10 5 hallinnon sopeutumisen muotona, jolla se vastaa vahvistuneisiin globaaleihin markkinavoimiin, tai vaihtoehtoisesti sitä voidaan pitää vain yrityksenä toteuttaa julkisen hallinnon supistamistarpeita, kustannustietoisuutta ja tehokkuutta. Projektit ovat siis seurausta siitä, että valtion valtajärjestelmät ovat muuttuneet. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valtio vetäytyy ellei ole jo vetäytynyt yhteiskunnan infrastruktuurin tuotannosta ja ylläpidosta. Hierarkkisista ja keskitetyistä käskyvaltasuhteista on siirrytty hajautettuihin rakenteisiin. (Rantala & Sulkunen 2006, 7-8.) Erilaiset yhteiskunnalliset ongelmat ovat nyt projektien ratkottavissa. Koska työmarkkinaintegraatiota pidetään ehkä tärkeimpänä tekijänä integroitua ja kotoutua suomalaiseen yhteiskuntaan, on oleellista pohtia tätä kombinaatiota. Mitä integroituminen tarkoittaa? Mitä on kotoutuminen? Mikä vaikutus työmarkkinoiden luonteella on työllistymiseen ja kotoutumiseen? Käyn aluksi läpi yleisesti maahanmuutosta puhuttaessa käytettyä integraation käsitettä sekä muutamia integraatioteorioita. Integraatiosta siirryn pohtimaan suomalaisempaa kotoutumisen käsitettä, mitä se tarkoittaa, miten kotouttaminen Suomessa toimii sekä sitä, mikä on työllistymisen rooli ja merkitys kotoutumisessa. Sen jälkeen tarkastelen työmarkkinoita ja siihen usein liitettyä neoklassista näkökulmaa sekä inhimillisen pääoman teoriaa ja niihin liittyvää kritiikkiä. Tästä siirryn tarkastelemaan lähemmin maahanmuuttajia suomalaisilla työmarkkinoilla: työmarkkinoiden lohkoutumista, sen sosiokulttuurista luonnetta sekä maahanmuuttajien yhteiskunnallisten asemien vaikutusta maahanmuuttajien kotoutumiseen ja työllistymiseen.

11 6 2 KOTOUTTAMINEN JA SUOMALAISET TYÖMARKKINAT Suomeen tulevien maahanmuuttajien odotetaan integroituvan uuteen kotimaahansa. Elina Ekholmin (1994, 1) mukaan integraation yleinen määritelmä on se, että maahanmuuttajilla on tasa-arvoiset lähtökohdat suhteessa valtaväestöön ja että heillä on mahdollisuus pitää yllä omaa kieltään ja kulttuuriaan. Todellisen yhteiskunnallisen tasa-arvon saavuttamiseen menee kuitenkin vuosikymmeniä. Integraation sijaan voitaisiin ainakin pakolaisten kohdalla puhua lähinnä selviytymisestä tai syrjäytymisuhasta, joka antaisi heidän tilanteestaan realistisemman kuvan. Integraatio on prosessi, johon vaikuttavat niin maahanmuuttajan lähtömaan tilanne ja oma tausta kuin myös vastaanottavan maan historia, poliittiset ja taloudelliset tekijät sekä palvelujärjestelmä. (emt., ) Neoklassinen teoria työmarkkinoista on sinnitellyt vallitsevana näkemyksenä jo pitkään. Sen mukaan työmarkkinat nähdään yhtenäisenä kenttänä, jossa työnantajat ja työnhakijat tekevät rationaalisia päätöksiä eikä työmarkkinoilla nähdä olevan mitään liikkumisen esteitä. (Adnett 1996, ) Neoklassiseen näkemykseen luodun laajennuksen inhimillisen pääoman teorian mukaan työntekijöillä kuitenkin nähdään olevan erilaisia tuottavuuden ominaisuuksia, jotka johtavat esimerkiksi palkkaeroihin tai eroihin työllistymisessä. Työnhakijat voivat teorian mukaan sijoittaa itseensä hankkimalla tätä inhimillistä pääomaa kuten koulutusta, työkokemusta tai kielitaitoa parantaakseen mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla. Työnhakijoiden mahdollisuuksiin työmarkkinoilla eivät sen mukaan vaikuta sellaiset asiat kuin esimerkiksi rotu tai sukupuoli. (emt., ) Tämän mukaan voitaisiin siis olettaa, että maahanmuuttajalla, jolla on koulutusta, työkokemusta ja kielitaitoa, on yhtäläiset mahdollisuudet työllistyä Suomessa kuin suomalaisella työnhakijalla. Tässä luvussa tarkastelen integraation määrittelyitä ja siihen liittyviä teorioita. Lisäksi esittelen integraatiosta suomen kieleen johdetut kotoutumisen ja kotouttamisen käsitteet sekä käsittelen suomalaista maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaa sekä työllistymisen merkitystä siinä. Tarkastelen myös vallitsevaa neoklassista ja inhimillisen pääoman teoriaa. Esittelen teorialle esitettyä kritiikkiä ja tämän vallitsevan ajatusmaailman vaikutusta maahanmuuttajan työllistymiseen suomalaisilla työmarkkinoilla.

12 7 2.1 Kotouttaminen ja suomalainen maahanmuuttajapolitiikka Valtioilla on oikeus säännellä valtion rajat ylittävää liikennettä, joten maahanmuuttopolitiikka on yhtä vanhaa kuin valtiot itse. Historian saatossa toisinaan muuttoliikettä on rajoitettu, toisina aikoina sitä taas on pyritty edistämään, samoin kuin suhtautuminen eri syistä ja paikoista tuleviin muuttajiin on vaihdellut ajan saatossa. Muuttoliikkeen sääntelyn lisäksi maat joutuvat politiikassaan ottamaan kantaa maahan tulijoiden tuomaan kulttuuriseen ja etniseen monimuotoisuuteen. (Saukkonen 2013, 81.) Yleisestä maahanmuuttopolitiikasta voidaan erottaa maahanmuuttajapolitiikka, jolla tarkoitetaan sellaisia hallinnollisia ja poliittisia toimenpiteitä, jotka koskevat maassa oleskeluoikeuden saaneita maahanmuuttajia. Yksi keskeisin muoto tätä maahanmuuttajapolitiikkaa on integraatio- eli kotouttamispolitiikka, joka tarkoittaa sellaisia julkisen vallan toimenpiteitä, joiden tavoitteena maahanmuuttajat löytävät oman paikkansa yhteiskunnassa mahdollisimman sujuvasti. Kotouttamispolitiikka on Suomessa ja koko Euroopassa varsin uusi asia, sillä toisen maailmansodan jälkeen tulleiden vierastyöläisten suhteen oletusarvo oli, että he lopulta palaisivat takaisin kotimaahansa. (emt., 83.) Suomessa merkittävä muutos valtion maahanmuuttopolitiikassa tapahtui vuosituhannen vaihteessa. Ennen tuota ajankohtaa suomalainen maahanmuuttopolitiikka keskittyi lähinnä humanitaarisiin kysymyksiin, mutta tuolloin alettiin painottaa aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka tarkoituksena oli saada Suomeen lisää työntekijöitä. (Saukkonen 2013, ) Myös Suomen kotouttamispolitiikka muutti muotoaan multikulturalistiseksi, jonka myötä valtio ryhtyi sellaisiin lainsäädännöllisiin ja hallinnollisiin toimiin, jotka auttaisivat maahanmuuttajia löytämään oman paikkansa yhteiskunnassa. Multikultaristinen näkemys johtui yleisestä yhteiskunnallisesta ilmapiiristä, joka korosti suvaitsevaisuutta ja avoimuutta. Esimerkiksi eri yhteisöjen kielelliset ja kulttuuriset oikeudet tunnustettiin lainsäädännössä, erilaisissa strategioissa ja ohjelmissa. Käytännössä kotouttamistyö ei kuitenkaan toimi niin kuin sen pitäisi esimerkiksi lainsäädännön perusteella toimia. Ensinnäkin oikeus lain takaamiin kotouttamistoimenpiteisiin oli pitkään rajoitettu vain pienelle osalle maahanmuuttajia, mutta edes kaikille heille ei pystytty takaamaan tarvittavia kotouttamisen toimenpiteitä kuten kielikoulutusta resurssipuutosten takia. Lisäksi toimet on kohdistettu pääosin sulautumiseen eli maahanmuuttajien osallistumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Oikeus oman kielen ja kulttuurin säilyttämiseen ja harjoittamiseen jää yleensä lähinnä maahanmuuttajien omien ryhmien ja yhdistysten varaan. (emt., 97.) Suomalaiset kotouttamisen ja kotoutumisen termit juontuvat kansainvälisemmästä ja yleisesti käytetystä integraation termistä. Kotoutumisen ja kotouttamisen määritelmät luotiin Suomessa lu-

13 8 vulla maahanmuuttajapolitiikkaa koskevaa lakia valmisteltaessa, sillä integraatio -sanan luomia mielikuvia sopeutumisesta ja sulautumisesta haluttiin välttää (Paananen 2005, ). Kotoutumisen juurien ymmärtäminen vaatii siis integraation määrittelemistä, joten seuraavassa alaluvussa käyn läpi yleisimpiä integraation määritelmiä sekä integraatioteorioita Integraatiosta Yleisimmin käytetyt termit muuttoliiketutkimusten sopeutumisstrategioissa ovat olleet assimilaatio, akkulturaatio sekä sopeutuminen, ja hieman myöhemmin tähän joukkoon nousi integraatio (Forsander 2001, 32). Integraatiolle ja muille termeille ei ole olemassa maahanmuuttajatutkimuksen näkökulmasta yhtä selkeää määrittelyä eikä niitä myöskään ehkä problematisoida tarpeeksi. Integraatio yleensä joko määritellään erikseen kussakin tutkimuksessa sille sopivalla tavalla tai se saatetaan jättää kokonaan tekemättä. (emt., ) Annika Forsander (emt., 37 38) esittelee lyhyesti John Berryn akkulturaatiomallin mukaiset yleisesti tunnetut ja paljon käytetyt määrittelyt kyseisille termeille. Siinä integraatio määritellään niin, että henkilö kokee kuuluvansa omaan etniseen vähemmistöryhmäänsä pitäen sitä tärkeänä, mutta samalla hän toimii muihin etnisiin ryhmiin kuten valtaväestöön kuuluvien kanssa ja arvostaa sitä. Assimilaatio (ts. sulautuminen) merkitsee sitä, että henkilö luopuu vähemmistöidentiteetistään ja toivoo kuuluvansa tai kuuluu valtaväestöön. Separaatio sen sijaan tarkoittaa eristäytymistä, jossa etnisen ryhmän jäsen pitäytyy oman ryhmänsä parissa ja välttää kontakteja ulkopuolisiin ryhmiin. Segregaatio taas merkitsee eristämistä jolloin ero on siinä, että valtaväestö aktiivisesti eristää ryhmän erilleen tai yksilön omaan ryhmäänsä. Marginalisaatio (ts. syrjäytyminen) taas tarkoittaa, että henkilö on eriytynyt niin omasta kulttuurisesta taustastaan kuin myös muista ryhmistä. Integraatio nähdään prosessina, jossa on mukana aina vähintään kaksi osapuolta: valtayhteisö (kokonaisuus) sekä maahanmuuttaja ja hänen etninen yhteisönsä (osa). Tätä integraation prosessia voidaan tarkastella joko maahanmuuttajayksilön tai -ryhmän kannalta. Sosiologiassa ja sosiaalipolitiikassa tarkastelun kohteena on yleensä vähemmistöryhmän asema suhteessa valtaväestöön. Sen sijaan yksilön identiteetin suhdetta etniseen ryhmään sekä valtaväestöön tarkastellaan paljon psykologisesta tai sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. (Ekholm 1994, 12.) Muuttoliiketutkimuksen kiinnostuksen kohteena on yleensä ollut se, kuinka maahanmuuttajayhteisö suhtautuu ja reagoi uuteen tilanteeseensa valtaväestön sopeutumisen jäädessä vähäisemmälle huomiolle (Forsander 2001, 32).

14 9 Sosiaalidarwinistiseen ajatusmaailmaan perustuvassa assimilaatiokeskeisessä ajattelussa kulttuurien kontaktissa vahvempi osapuoli voittaa ja heikompi omaksuu valtakulttuurin samalla hyläten omansa (Forsander 2001, 34). Robert Park (1928) loi luvun alussa assimilaation kehäteorian, jonka mukaan eri etnisten ryhmien välisestä kontaktista voi seurata erilaisia vaiheita: konflikti, sulautuminen ja/tai mukautuminen. Konfliktia seuraavista vaiheista huolimassa lopputulos on kuitenkin aina sama eli vähemmistö sulautuu enemmistöön. Tällä Parkin teorialla oli vahva vaikutus Pohjois-Amerikassa luvun puoliväliin saakka, kunnes assimilaation käsitteeseen alkoi nousta uusia näkökulmia (Ekholm 1994, 10; Forsander 2001, 34 35). Esimerkiksi Milton Gordonin (1964) mukaan assimilaatio ja akkulturaatio eivät ole suora prosessi vaan kyse on siitä, minkälaisen aseman maahanmuuttaja saa valtayhteisön rakenteissa ja sosiaalisissa instituutioissa. Hänen mukaansa assimilaatiota on seitsemää erilaista: avioliiton, identifikaation, asenteiden, käyttäytymisen ja yhteiskunnallisten arvojen kautta ilmenevää assimilaatiota, sekä (kaikista tärkeimpänä) kulttuurinen ja rakenteellinen assimilaatio. Gordonin mallissa assimilaatio valtayhteisöön ei ole väistämätön lopputulos. Sen sijaan voi tapahtua myös kulttuurinen akkulturaatio, joka kestää loputtomiin päätymättä koskaan assimilaatioon. Siirryttäessä luvulle maahanmuuttotutkimuksen teorioissa tapahtui näkökulman muutos koska huomattiin, ettei todellisuus vastannutkaan assimilaatioteorioiden luomia mielikuvia: Maahanmuuttajat eivät sulautuneetkaan valtayhteisöön vuosikymmenienkään jälkeen (Forsander 2001, 36). Yksi tunnetuimmista yksilöön keskittyvästä näkökulmasta on John Berryn (ks. esim. Berry ym. 2002, ) akkulturaatiomalli, jossa hän tarkastelee integraatiota akkulturaation kautta. Akkulturaatiossa kohtaa vähintään kaksi autonomista ryhmää ja tämä kohtaaminen aiheuttaa muutoksia jommassakummassa ryhmässä. Yleensä käytännössä toinen ryhmä dominoi, jolloin kulttuuriset vaikutteet tapahtuvat heikommassa ryhmässä. Berry jakaa akkulturaation erilaisten akkulturaatiostrategioiden mukaan assimilaatioon, integraatioon, separaatioon (tai segregaatioon) ja marginalisaatioon. Berry on muodostanut näistä strategioista paljon käytetyn nelikenttäteorian, jossa tarkastellaan vieraasta kulttuurista tulevan henkilön suhdetta sekä uuteen että hänen omaan kulttuuriinsa. Berryn taulukosta voidaan havainnoida ristiintaulukoimalla, kuinka tärkeänä oman identiteetin ja kulttuurin ylläpitäminen nähdään suhteessa oman ja valtayhteisön välisten yhteyksien ylläpidon tärkeyteen. Berryn mallia voidaan kuitenkin pitää melko yksinkertaistavana: Sen kulttuurikäsitys on staattinen ja lisäksi se yksinkertaistaa rakenteita. Sen yksinkertaisuuden voidaan toisaalta nähdä myös selkiyttävän käsitteiden rajausta. (ks. Ekholm 1994, 13; Forsander 2001, 37.)

15 10 Euroopan neuvosto (Council of Europe 1991) on määritellyt integraation korostaen maahanmuuttajien osallistumismahdollisuuksia valtayhteisön toimintaan. Se yhtyy näkökulmaan integraatiosta prosessina, mutta lisää siihen, että tässä prosessissa maahanmuuttajat osallistuvat yhteiskunnan toimintaan ja instituutioihin enenevissä määrin. Euroopan neuvoston mukaan etnisten ryhmien hyvien suhteiden pohja on maahanmuuttajien tasa-arvoisissa mahdollisuuksissa osallistua yhteiskunnan toimintoihin sekä turvattu laillinen asema yhteiskunnassa. Kuinka Suomessa sitten edistetään maahanmuuttajien integroitumista eli kotoutumista ja taataan heille tasa-arvoiset mahdollisuudet yhteiskunnalliseen osallisuuteen? Kotouttaminen, kotoutuminen ja työllistymisen merkitys Nykyinen laki kotoutumisen edistämisestä tuli voimaan vuoden 2011 syyskuun alussa. Lain tarkoitus on määritelty siinä seuraavasti: Tämän lain tarkoituksena on tukea ja edistää kotoutumista ja maahanmuuttajan mahdollisuutta osallistua aktiivisesti suomalaisen yhteiskunnan toimintaan. Lisäksi lain tarkoituksena on edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä myönteistä vuorovaikutusta eri väestöryhmien kesken. (Laki kotoutumisen edistämisestä /1386, 1.) Kotoutumisella ja kotouttamisella on eri merkityksensä. Kotoutumisen tavoitteena on antaa maahanmuuttajalle niin yhteiskunnassa kuin työelämässäkin tarvittavia taitoja ja tietoja. Kotoutumiseen kuuluu maahanmuuttajan tukeminen niin, että hänellä on mahdollisuudet myös oman kielensä ja kulttuurinsa ylläpitämiseen. Kotouttamisella taas viitataan kotoutumisen edistämiseen monialaisesti (eri viranomaiset ja muut tahot) sekä kotoutumisen tukemiseen viranomaisten sekä muiden tahojen palveluiden ja erilaisten toimenpiteiden kautta. (Laki kotoutumisen edistämisestä, 3.) Lain (Laki kotoutumisen edistämisestä, 6-12 ) mukaan kotoutumisen edistämisen toimenpiteet kuuluvat kunnan peruspalveluihin eli kunnan tehtävä on huolehtia lain edellyttämien asioiden toteutumisesta. Maahanmuuttajalle kuuluu antaa tietoa hänen oikeuksistaan, velvollisuuksistaan, palvelujärjestelmästä ja kotoutumista edistävistä toimenpiteistä sekä asianmukaista ohjausta ja neuvontaa kotoutumista edistävistä toimenpiteistä, palveluista ja työelämästä. Julkisen työvoima- ja yrityspalveluiden lain mukaan työttömille maahanmuuttajatyönhakijoille tulee järjestää alkukartoitus ja henkilökohtainen kotoutumissuunnitelma, mutta ne voidaan järjestää tarvittaessa myös muille maahanmuuttajille.

16 11 Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tekemän analyysin mukaan maahanmuutto voi parantaa sekä maahanmuuttajien että kantaväestön hyvinvointia, mutta siihen vaikuttaa se, kuinka hyvin maahanmuuttajat pärjäävät suomalaisilla työmarkkinoilla, ja tähän taas voidaan vaikuttaa hyvällä koulutus- ja kotouttamispolitiikalla (VATT -työryhmä 2014, 1). Työllistymisen vaikutus maahanmuuttajan integroitumisessa ja kotoutumisessa yhteiskuntaan nouseekin esiin useiden tutkijoiden ja eri tutkimusten toimesta. Suomalaisessa yhteiskunnassa yleisesti henkilö niin maahanmuuttaja kuin suomalainenkin asemoidaan usein hänen työmarkkina-asemansa kautta ja työllistymistä korostetaan niin julkisessa keskustelussa kuin viranomaisten toimesta maahanmuuttajien yhteiskunnallisen aseman keskeisimpänä tekijänä. Työttömyyden taas nähdään vaikuttavan yhteiskuntaan integroitumisessa sitä vaikeuttavana tekijänä. (ks. esim. Forsander 2002, 9; Forsander & Ekholm 2001, 59; Ekholm 1994, 89; Nieminen 2015, 122.) Yksi valtion vuosien kotouttamisohjelman tavoitteista onkin maahanmuuttajien työmarkkina-aseman parantaminen (Valtion kotouttamisohjelma vuosille ja valtioneuvoston periaatepäätös valtion kotouttamisohjelmasta 2016, 77). Työ nähdään siis yhteiskuntaan integroivana tekijänä ja tärkeänä osana kotoutumisen prosessia. 2.2 Työmarkkinoiden luonne Miksi sitten maahanmuuttajien työttömyys on niin paljon yleisempää kuin suomalaisten? Tähän vaikuttaa se, millaisia ominaispiirteitä työmarkkinoilla on. Työmarkkinoiden luonteesta käydään paljon keskustelua. Jo pitkään vallitseva lähestymistapa on liittynyt työvoiman tarjonnan ja kysynnän väliseen vuorovaikutukseen. Neoklassinen analyysitapa kehitettiin jo 1800 ja lukujen vaihteessa, jolloin työmarkkinat olivat hyvin toisenlaiset kuin nykyään: Työvoima oli heikosti koulutettua ja voimakkaasti miesvaltaista ja se työllistyi pääasiassa pieniin tehdasyrityksiin. Neoklassisella analyysilla yritettiin tulkita työmarkkinoiden käyttäytymistä talousjärjestelmässä. (Adnett 1996, 44.) Vaikka neoklassinen näkökulma työmarkkinoihin on taloustieteistä lähtöisin ja siellä paljon käytetty, monet eri alojen myös sosiologian tutkimukset tuovat esiin työmarkkinoiden neoklassisen luonteen ja siihen liittyvät haasteet koskien inhimillistä pääomaa (ks. esim. Ahmad 2002; Ahmad 2010; Forsander 2013; Forsander & Alitolppa-Niitamo 2000; Sutela 2005). Tästä johtuen käyn läpi neoklassisen ja inhimillisen pääoman teorioiden peruspiirteet sekä niiden kritiikkiä koskien työmarkkinoilla tapahtuvaa työvoiman liikkuvuutta.

17 Neoklassinen teoria ja inhimillinen pääoma Pohjimmiltaan neoklassisessa lähestymistavassa on kyse siitä, että työmarkkinoita verrataan kuin mihin tahansa hyödykemarkkinoihin. Neoklassisen lähestymistavan mukaan työnantajat ja työntekijät nähdään yksilöinä, jotka tekevät itsenäisiä ja rationaalisia päätöksiä ja joita motivoi halu maksimoida hyöty ja voitot. Työvoiman osto ja myynti pohjautuu puhtaasti kysynnän ja tarjonnan lakeihin: Työmarkkinoilla on työnantajia, jotka haluavat palkata työntekijöitä, sekä järjestäytymättömiä työntekijöitä, jotka etsivät itselleen työpaikkaa. Työmarkkinat nähdään yhtenäisenä areenana, jolla tehdään vapaita valintoja työmahdollisuuksien suhteen. Työntekijät ja työpaikat ovat homogeenisiä eli yritykset näkevät kaikki työnhakijat niin, että he omaavat saman verran tuotteliaisuutta. Työntekijät taas näkevät kaikki työpaikat identtisinä, ilman palkallisia ominaisuuksia. Minkäänlaisia liikkumisen esteitä työmarkkinoilla ei ole. Teorian mukaan sekä työntekijöillä että työnantajilla on kaikki tarvittava informaatio olemassa olevasta työmarkkinoiden tilasta. (Adnett 1996, 44 50). Inhimillisen pääoman teoria on laajennus neoklassisen teoriaan, jossa työntekijät ja työpaikat nähdään homogeenisen sijaan heterogeenisina: Sekä työnantajilla että työntekijöillä on erilaisia mieltymyksiä töiden ja niiden tekijöiden suhteen. Työntekijöillä ei enää nähdä olevan täysin yhtäläisiä tuottavuuden ominaisuuksia, vaan palkkaerojen ja työllistymisen nähdään johtuvan eroista työntekijöiden koulutuksessa ja kokemuksessa. Työnhakijat voivat näin ollen sijoittaa itseensä hankkimalla itselleen inhimillistä pääomaa. Inhimillisen pääoman näkemyksen mukaan henkilöiden mahdollisuuksiin työmarkkinoilla eivät vaikuta sellaiset asiat kuin esimerkiksi rotu tai sukupuoli. (Adnett 1996, ) Eroja palkassa ja työllistymisessä selitetään siis eroilla henkilön inhimillisessä pääomassa. Myös sosioekonomista asemaa tarkastellaan sen suhteen, kuinka tuottava henkilö on. Siksi henkilön markkina-arvon nostamisen, työmarkkina-aseman parantamisen ja henkilöiden välisten eroavaisuuksien kaventamisen keinoina nähdään työntekijöiden kykyjen ja osaamisen parantaminen eli inhimillisen pääoman lisääminen, joka tapahtuu koulutuksen kautta. (Becker 1975.) Henkilön inhimilliseksi pääomaksi voidaan ainakin taloustieteellisen tutkimuksen valossa lukea sellaiset taidot, joilla on markkinoiden määräämä taloudellinen vaihtoarvo. Tällaisia pääomia ovat esimerkiksi koulutus, ammattitaito, kielitaito sekä työkokemus. Ongelmana maahanmuuttajien inhimillisessä pääomassa on nähty olevan se, että se on osaksi yhteiskuntasidonnaista eli sitä on hankala siirtää maasta toiseen. (Forsander 2013, )

18 Maahanmuuttajien inhimillinen pääoma ja sen vaikutus työllistymiseen Maahanmuuttajien heikkoa työllistymistä perustellaan usein inhimillisen pääoman puutteilla. Yhdeksi yleiseksi syyksi maahanmuuttajien huonoon työmarkkina-asemaan on sanottu olevan se, että työnantajat eivät tunnusta muualla kuin Suomessa suoritettua tutkintoa. Ulkomailla korkeakoulu- tai ammattitutkinnon suorittaneet maahanmuuttajat ovat harvemmin koulutustaan vastaavissa töissä kuin Suomessa tutkinnon hankkineet (Sutela 2005, 86 88), koska ulkomailla suoritettujen tutkintojen tulkinta ja niiden kelpoisuus on hankala sijoittaa kohdemaan tutkintojärjestelmään (Forsander 2013, 231). Eri alojen ammattijärjestöt pitävät omalta osaltaan yllä tätä protektionismia ja ulkomailla suoritetut ansiot luetaan vähemmän arvokkaiksi. Ammatinharjoittamislupa on Suomessa mahdollista saada vasta silloin, kun tutkinto on tunnustettu. Tämä tunnustaminen ja ulkomaisen tutkinnon hyväksymisprosessi saattaa olla kestoltaan useita vuosia. Erityisen hankalaa ja pitkäkestoista se on, jos tutkinto on suoritettu EU:n ulkopuolella. (Ahmad 2010, 76.) Eli sen lisäksi, että työnantajat vetoavat tutkintojen vierauteen ja tunnustamattomuuteen, on olemassa myös rakenteellisia tekijöitä sille, ettei ammatinharjoittaminen ja tutkintojen tunnustaminen ole helppoa. On kuitenkin tärkeää huomioida se seikka, että maahanmuuttajista yksi parhaiten työllistyvistä ryhmistä ovat korkeasti koulutetut (Larja & Sutela 2015, 71 79). Myöskään ulkomailla hankittua työkokemusta ei arvosteta Suomessa. Forsanderin ja Alitolppa-Niitamon (2000, 26) tutkimuksessa moni maahanmuuttaja sanoo kokevansa, ettei ulkomailla hankitusta työkokemuksesta ole hyötyä, sillä suomalaiset työnantajat eivät arvosta muualla kuin Suomessa hankittua työkokemusta. Huomioimisen arvoista on, että suomalaisten keskuudessa määräaikaisten työsuhteiden osuus laskee, kun työkokemus ja työpaikassa oloaika kasvavat. Maahanmuuttajien kohdalla sen sijaan olennaista ei ole työkokemuksen kokonaispituus vaan se, kuinka pitkään henkilö on työskennellyt nimenomaan Suomessa. Myös mitä pidempi maahanmuuttajan työura on ollut Suomessa, sitä harvemmin hän on osa-aikatyössä. (Sutela 2005, ) Riittämätön kielitaito on yleinen syy hylätä ulkomaalainen työnhakija. Tutkimustulosten perusteella kielitaidolla on merkitystä työllistymisessä, sillä kielitaidottomuus on yhteydessä työttömyyteen: Useat työttömät ulkomaalaiset ovat maininneet työllistymisensä esteeksi heikon kielitaidon (Hannula ym. 2015, 193). Kuitenkin esimerkiksi Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen selvityksen (Holm ym. 2008, 33) mukaan lähes 70 prosentilla maahanmuuttajista on hyvä tai riittävä suomen kielen taito. Myös Nieminen ja Larja (2015) toteavat ulkomaalaistaustaisilla henkilöillä suomen tai ruotsin kielen taidon olevan jopa kolmella neljästä vähintäänkin keskitasoa. Lisäksi yleinen syy viitaten inhimillisen pääoman puutteisiin on suomalaisen kulttuurisen osaamisen sekä epämuodollisen pääoman

19 14 puute tarkoittaen sitä, että työpaikan löytämisen ja työuralla etenemisen väitetään riippuvan työyhteisön kulttuurin hallintakyvystä (Ahmad 2010, 76 77). Kielen ja ammattitaidon lisäksi siis vaaditaan tietämystä kyseisen ammattialan ja työyhteisön kulttuurista. Maahanmuuttajien huonoa menestystä työllistymisessä selitetään siis usein heidän rajallisilla resursseillaan eli puutteilla heidän inhimillisessä pääomassaan. Tilannetta onkin yritetty parantaa lähinnä kehittämällä maahanmuuttajien inhimillistä pääomaa: tarjoamalla koulusta ja kieliopintoja sekä lisäämällä heidän ammatillisia taitojaan. Kuitenkin keskittymällä inhimilliseen pääomaan ja neoklassisen teoriaan sekä korostamalla näitä inhimillisen pääoman lisäämisen toimenpiteitä unohdetaan helposti kaikki muut tekijät, jotka voivat heikentää maahanmuuttajien työllistymistä. Vaikka inhimillinen pääoma on tärkeä osa ja ehto työllistymiseen, se ei yksin selitä maahanmuuttajien selkeästi huonompia työllistymismahdollisuuksia ja korkeita työttömyyslukuja. (Ahmad 2010, 73.) Teorioiden kritiikki: SLM -teoria Kuvatun kaltaisten kilpailullisten työmarkkinoiden olemassaoloa voidaan kritisoida siksi, että vaikka vähemmistöillä ja etnisillä ryhmillä olisi valtaväestön inhimillistä pääomaa vastaavat resurssit, heillä ei siltikään ole yhtäläisiä työllistymismahdollisuuksia (Ahmad 2002, 228). Yksi vaihtoehtoinen tapa tarkastella työmarkkinoita on tehdä se segmentoituneiden työmarkkinoiden teorian näkökulmasta (Segmented Labour Market Theory, tästä lähtien SLM -teoria), joka syntyi vaihtoehtoisena näkökulmana inhimillisen pääoman teorialle. Teoriassa voidaan tunnistaa olevan kaksi perustavaa tekijää. Ensinnäkin sen mukaan työmarkkinat koostuvat erilaisista segmenteistä, joilla vallitsee erilaiset säännöt koskien palkkaa ja työllistämistä. Toiseksi työpaikkoihin pääsy on ainakin joillain sektoreilla joskus rajallista siinä mielessä, että työnhakijoita on työpaikkaan enemmän kuin mitä työpaikkoja on tarjolla. SLM -teorian mukaan eri segmentit ovat hierarkkisessa asemassa keskenään ja liikkuvuus eri segmenttien välillä on hyvin rajoittunutta. (Adnett 1996, 55 58; Dickens & Lang 1992, 1-9.) SLM -teoriassa on koettu hankalaksi selittää, mitä tarkalleen ottaen nämä eri segmentit ovat. Tästä syystä teorian rinnalle on noussut kaksoismarkkinoiden teoria (Dual Market Theory) (Dickens & Lang 1992, 7). Työmarkkinoita ei siis nähdä neoklassisen tavan mukaan yhtenä yhtenäisenä areenana, vaan työmarkkinoiden nähdään olevan jakautunut primääri- ja sekundäärisektoreihin. Primäärisektorin työpaikat ovat hyväpalkkaisia, vakaita ja haluttuja. Primäärisektoreille sijoittuneilla on turvattu työ, hyvät ete-

20 15 nemismahdollisuudet ja vakiintuneet työsuhteet, kun sen sijaan sekundäärisektorin työt ovat luonteeltaan matalapalkkaisia ja epävakaita vailla etenemismahdollisuuksia. Sekundäärisektorin työ tarjoaa vähän tekijälleen, minkä takia ne eivät ole haluttuja ja siksi niissä on paljon vaihtuvuutta. (Doeringer & Piore 1975, ) Näillä sektoreilla inhimillisestä pääomasta saatavat tuotot eroavat selvästi toisistaan. Erot johtuvat sosiaalisista ja institutionaalisista rajoituksista, jotka estävät tiettyjä yksilöitä ja ryhmiä hyödyntämästä ominaisuuksiaan ja ammattitaitoaan tasapuolisesti. (Ahmad 2002, 228.) SLM -teoria kyseenalaistaa monia neoklassisen teorian oletuksia. Sen mukaan neoklassinen teoria ei pysty vastaamaan esimerkiksi syrjinnän, työttömyyden tai tulonjaon kysymyksiin. SLM -teorian mukaan neoklassinen teoria on myös epäonnistunut ajatuksessaan työmarkkinoiden rationaalisesta kilpailusta. Siitä todisteena SLM -teoreetikot pitävät vähemmistöjen ja etnisten ryhmien jatkuvaa syrjintää työmarkkinoilla. (Ahmad 2002, ) Työmarkkinat eivät noudata inhimillisen pääoman teoriaa, jonka mukaan erot yksilöiden ja tiettyjen yhteiskunnallisten ryhmien välisissä työnsaantimahdollisuuksissa aiheutuvat riittämättömästä inhimillisestä pääomasta. Useissa tutkimustapauksissa työnantajat eivät edes huomioi maahanmuuttajataustaisen henkilön aiempaa työkokemusta tai alan ammattitaitoa, joten ne eivät myöskään voi vaikuttaa hakijan työnsaantimahdollisuuksiin. Neoklassisen taloustieteen oletus työmarkkinoista yhtenäisenä tilana, joissa pääpaino on yksilön inhimillisessä pääomassa ja sen rationaalisessa arvioinnissa voidaan kyseenalaistaa, sillä työnantajat käyttävät valinnassaan ennemminkin yksilöllisiä preferenssejään ja niitä noudattaen jättävät tietyn työntekijäryhmän huomioimatta. Nämä työnantajien preferenssit muodostuvat henkilökohtaisista motiiveista ja sosiokulttuurisista normeista. Työnantajan vastahakoinen asennoituminen saattaa johtua laajemmista yhteiskunnallisista asenteista sekä historiallisista suhteista kyseessä olevan yhteisön kanssa. Jos hakijoiden joukossa on yksi tai useampi valtaväestön edustaja, maahanmuuttajan mahdollisuudet saada työpaikka kutistuvat merkittävästi. (emt., ) Myös puhtaaseen kysynnän ja tarjonnan lakiin perustuva työvoiman kauppa voidaan kyseenalaistaa, sillä jaetut kulttuuriset merkitykset muokkaavat kysynnän ja tarjonnan lakeja työmarkkinoilla. Työmarkkinat ovat sosiokulttuurisesti sidonnaiset, mikä tarkoittaa sitä, että työnhakijan henkilökohtaiset ominaisuudet kuten esimerkiksi työkokemus ovat merkityksettömiä jos hän kuuluu sellaiseen ryhmään, johon kilpailullisten markkinoiden lait eivät päde. (Ahmad 2002, 227.) Maahanmuuttajien heikkoa työmarkkina-asemaa voidaan selittää puutteellisella inhimillisellä pääomalla vain, jos huomioon ei oteta ollenkaan sosiaalisia ja institutionaalisia tekijöitä (Ahmad 2010, 89). Maahanmuuttajien työmarkkina-asemaa ei voida myöskään ymmärtää ilman, että otettaisiin huomioon teollistumi-

21 16 sen jälkeen kapitalistisessa taloudessa ja tuotannossa tapahtuneet muutokset sekä maahanmuuttohallinnon vaikutukset maahanmuuttajien asemaan työssä ja työmarkkinoilla. (Himanen & Könönen 2010, 46.)

22 17 3 MAAHANMUUTTAJAT SUOMALAISILLA TYÖMARKKINOILLA Tutkielmassa tarkastellaan ESR:n tukemia projekteja, joiden tarkoituksena oli työllistymisen ja työmarkkinoilla pysymisen edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen. Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa maahanmuuttajien työllistymistä, työttömyyttä sekä työmarkkina-asemaa on tarkasteltu useista näkökulmista. Suomalainen tutkimus on nostanut tärkeinä työllistymiseen ja työmarkkina-asemaan vaikuttavina tekijöinä esimerkiksi inhimillisen ja sosiaalisen pääoman merkityksen, työmarkkinoiden etnisen lohkoutumisen ulkomaalaisten ja suomalaisten työmarkkinoihin, työmarkkinoiden syrjivät rakenteet sekä maahanmuuttajan oikeudellisen aseman vaikutuksen heikompaan työmarkkina-asemaan. (ks. esim. Forsander & Ekholm 2001; Forsander 2002; Ahmad 2005; Könönen 2014.) Tutkimuskirjallisuudessa onnistunut integraatio on nähty kaksisuuntaisena prosessina (esim. Berry 2011, ; Jasinskaja-Lahti & Mähönen 2013, 254; Ahmad 2010, 90), jossa vastuu sopeutumisesta on myös vastaanottavalla yhteiskunnalla ymmärtämällä heidän kulttuuriaan ja osoittamalla ymmärrystä erilaisuutta kohtaan. Suomessa viranomaiset ovat tehneet maahanmuuttajien työelämään siirtymistä helpottavia toimenpiteitä, jotka ovat lähinnä keskittyneet maahanmuuttajille suunnattuihin kieli- ja ammattikoulutuksiin, koska heidät on nähty näiden puutteiden kautta. Pelkästään näihin keskittyminen ei kuitenkaan ole tuonut haluttuja tuloksia, sillä hankkeissa ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota työmarkkinoiden sosiokultturiseen ulottuvuuteen. (Ahmad 2010, ) Vaikka maahantulon sääntely ja kotoutuminen (vrt. Saukkonen 2013 maahanmuuttopolitiikka ja maahanmuuttajapolitiikka) on erotettu erillisiksi hallinnon aloikseen, ovat ne kuitenkin tiukasti yhteyksissä toisiinsa. Myös oleskelulupajärjestelmä luo osaltaan erilaisia mahdollisuuksia maahan jäämiselle ja työskentelylle. Maahanmuuttopolitiikkakin siis osaltaan sääntelee työmarkkinoita, sillä maahanmuuton hallinta kontrolloi ja tuottaa työvoimaa. (Könönen 2014, 33.) Neoklassisen teorian kritiikin myötä voidaan siis väittää, että ihmisiä jää työelämän marginaaleihin sosiaalisen taustansa takia eikä niinkään yksilöllisten ominaisuuksien vuoksi. Henkilökohtaiset ominaisuudet eivät tietenkään ole täysin merkityksettömiä, mutta yhteiskunta sekä talouden ja politiikan toimintatavat jäsentävät pitkälle sitä, miten työelämän eriarvoisuus näyttäytyy ja miten yhteiskunta kohtelee eri ryhmiä. (Forsander ym. 2010, 275.)

23 Etnisesti lohkoutuneet työmarkkinat Tässä alaluvussa esittelen työmarkkinoiden lohkoutumista ja sen vaikutuksia maahanmuuttajien työmarkkina-asemaan. Lohkoutuneilla työmarkkinoilla maahanmuuttajat sijoittuvat enenevissä määrin tietyille sektoreille ja tiettyihin ammatteihin, joilla on yleensä heikommat etenemismahdollisuudet ja epävarmemmat työsuhteet. Analyysin kannalta oleellista on se, millaisia lohkoja suomalaisilla työmarkkinoilla on havaittavissa ja otetaanko tätä lohkoutumista huomioon projektien toiminnoissa: Vahvistavatko projektit osaltaan tätä lohkoutumista ja nähdäänkö se ongelmallisena vai pikemminkin hyvänä väylänä vapaille työmarkkinoille työllistymisessä? Maahanmuuttajat esimerkiksi suuntautuvat kantaväestöä aktiivisemmin yrittäjyyteen (Sutela 2015, 85) ja tutkimuskirjallisuus nostaakin esiin maahanmuuttajien pakkoyrittäjyyden keinona elannon saamiseen ja pääsemiseen suomalaisille työmarkkinoille (ks. esim. Forsander & Ekholm 2001, 74 78) samaan aikaan kun maahanmuuttajien yrittäjyyttä Suomessa pyritään tukemaan (ks. esim. Sisäministeriön tiedote 2018; luku 5.2 tässä tutkielmassa). Suomessa voidaan nähdä olevan syntymässä työmarkkinoiden etninen hierarkia eli jako kantaväestön töihin ja maahanmuuttajatöihin (Forsander ym. 2010, 275). Työmarkkinoiden jakautuessa suomalaisten ja ulkomaalaisten työmarkkinoihin niin kutsuttujen ulkomaalaisten töiden arvostus laskee ja on vaikeaa sanoa, onko työllistyminen matalapalkkaisiin ja epävarmoihin työsuhteisiin maahanmuuttajille vain urakehityksen yksi vaihe vai nimenomaan liikettä kohti lohkoutuneita työmarkkinoita (Forsander & Ekholm 2001, 70 71). Etnisesti lohkoutuneilla työmarkkinoilla eri etniset ryhmät ovat jakaantuneet työmarkkinoille epätasaisesti. Maahanmuuttajat ovat myös yliedustettuina työmarkkinoiden ja yhteiskunnan marginaalissa työttömien sekä kokonaan työvoiman ulkopuolella olevien joukossa. (emt., ) Käytännössä etninen lohkoutuminen on lähes aina hierarkkista eli ammatit jakaantuvat hierarkkiseen järjestykseen palkkatason ja työn vaatiman koulutuksen mukaan. Eri ammattien arvostukseen ja sitä kautta sijoittumiseen hierarkiassa vaikuttavat myös yhteiskunnalliset sekä kulttuuriset tekijät. (Forsander 2002, 40.) Lohkoutumisteoriat voidaan jaotella kolmeen ryhmään lohkoutumiskriteerien perusteella työmarkkinoiden, työvoiman sekä työsuhteen laatuun perustuen (Forsander 2002, 44 49). Keskityn tässä työmarkkinoiden laatuun perustuvaan lohkoutumiseen, johon liitetään yksinkertaisin ja vanhin lohkoutumisteoria eli duaaliteoria (ks. kappale 2.2.3) joka jakaa työmarkkinat primääri- ja sekundäärisektoreihin. Primäärisektorin työsuhteet ovat pysyviä, turvallisia ja uralla eteneminen on mahdollista. Sekundäärisektorin työsuhteet taas ovat epävarmoja, työolosuhteet ja etenemismahdollisuudet heikkoja ja työttömyyden riski on suuri. Kritiikkiä teoria on saanut osakseen liiallisesta yksinkertaistamisesta