N:o 10 Lokakuu 88. vuosikerta 2007 EVANKELISLUTERILAISTEN MAALLIKKOSAARNAAJIEN ÄÄNENKANNATTAJA. Näin sanoo Luther

Transkriptio

1 Ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa maan ääriin saakka. Apt:t. 1:8 N:o 10 Lokakuu 88. vuosikerta 2007 EVANKELISLUTERILAISTEN MAALLIKKOSAARNAAJIEN ÄÄNENKANNATTAJA Näin sanoo Luther Yhdeksäntenätoista sunnuntaina Kolminaisuuden päivästä. Matt. 9:1-8. Kristuksen valtakunta, syntien anteeksi saamisen valtakunta. Poikani, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan anteeksi sinulle. Nämä sanat ilmoittavat ja lyhykäisesti sisältävät, mikä Kristuksen valtakunta on, nimittäin sellainen valtakunta, kussa tämä suloinen ääni, nämä äidilliset sanat kuuluvat: Sinulle ovat kaikki sinun syntisi anteeksi annetut. Toisenlaiseksi meidän ei sovi Kristuksen valtakuntaa käsittää, jos sen tahdomme oikein ymmärtää, kuin semmoiseksi, jossa meitä neuvotaan, kuinka meidän pitää Jumalan edessä elämän. Niin kuin, rakkaat ystäväni, kyllä hyvin tiedätte sen olevan korkeimman asian, että omiatuntoja oikein rauhoitetaan, niin että tiedämme, missä tilassa olemme Jumalan ja lähimmäisemme suhteen, niin tulee sentähden meidän pysyä näissä sanoissa ja omistaa itsellemme tämä raamatun lause: Poikani, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi, ja muut tällaiset lauseet, joita evankeliumi on täynnä. Jos sentähden Kristuksen valtakunta on lisääntyvä, niin täytyy lain jäädä, eikä saada töihin ryhtyä, sillä eihän tuo sovi sen kanssa yhteen, että sanotaan: Riennä, riennä juoksentelemaan sinne tänne, maksa syntisi, niin ja niin sinun tulee tehdä ja olla, jos mielit synneistäsi vapaaksi päästä, vaan suoraan sanottakoon, että paikalla ovat, ilman kaikkia töitä ja lakia, syntisi annetut sinulle anteeksi. Sentähden ollaan, missä ihmisiä lailla pakotetaan, ulkopuolella Kristuksen valtakuntaa. Niin minä siis sanon teille, rakkaat ystävät, ja tahtoisin varsin rukoilla teitä, ettette liioin huolisi

2 siitä hengestä, joka teille esittelee jotakuta työtä, olkoon minkä niminen hyvänsä, jos vaikka kuolleitakin herättäisivät, jota eivät kuitenkaan vielä ole tehneet, ja jos sanovat: Mooses on sen käskenyt, sentähden täytyy sinun se tehdä, minkälainen kristitty sinä muutoin olisit? Mutta juuri sillä pitää teidän tässä koetteleman, mikä henki on Jumalasta, mikä ei. Sillä jos vaadit minulta jotakin työtä, niin siinä ei ole Pyhää Henkeä, joka kulkee sillä tavalla, että aina ensin tarjoo minulle armon Kristuksessa, eikä johdata minua töihin. Sillä hänen puheensa on aina tämä: Sinun syntisi ovat annetut anteeksi, ole hyvässä turvassa, ynnä muut tällaiset. Hän ei siis etupäässä töitä vaadi, vaan taluttaapi sinut aina ensin Jumalan tykö suloisilla sanoillansa ja armollansa, eikä heti kohta osoita sinulle työtä tehdäksesi, mutta sitten sinä kyllä löydät töitä, joita sinun tulee lähimmäisellesi tehdä. Syntien anteeksi saamisessa on koko Kristuksen valtakunta. Syntejä täytyy siinä olla, ja niitä löytyessä tulee niitä myös tunnustaa. Jos tunnen ja tunnustan syntini, niin löytyy siinä syntien anteeksi saamista ja armoa; ennen syntien anteeksi saamista on kaikki sulaa syntiä. Tämä pitää niin tunnettaman, että tunnen ja tiedän kaiken, mitä minussa löytyy, olevan pelkkää pimeyttä, muutoin ei ole syntien anteeksi saaminen pysyväinen. Ei syntejä puutu, mutta syntien tunnustamista puuttuu useinkin. Vasta sitten syntien anteeksi saaminen seuraa. Mutta peräti toista on, kun Jumala antaa synnit anteeksi, ja toista, kun ihminen toiselle anteeksi antaa. Ihminen antaa toiselle sillä tavalla anteeksi, että hän taas toisena päivänä muistaa sen, taikka kumminkin jossakin asiassa moittii toista. Mutta kun Jumala antaa synnit anteeksi, niin se on paljoa korkeampaa. Sillä Jumala ei tuomitse sitten enää, vaan heittää pois kaiken vihansa, eikä enää muista syntejämme, niin kuin hän itse, prof. Esaian 43:25 (Jes. 43:25), vakuuttaa. Kun nyt hänen vihansa on poissa, niin ottaa hän samassa pois helvetin perkeleen, kuoleman ja kaiken onnettomuuden, jonka perkele myötänsä tuopi, ja antaapi vihan sijaan armon, lohdutuksen, autuuden ja kaiken hyvän, mikä hän juuri itse on. Synti on sulaa onnettomuutta, syntien anteeksi saaminen sula onnellisuus. Jumalan majesteetti on suuri, suurta on anteeksi antaminenkin, minkä saamme; anteeksi saaminen on antajan vertainen. Mutta se meidän tulee sydämissämme muistaa, kuinka suuret nämä sanat ovat, että tietäisimme niihin turvata ja uskaltaa, vieläpä iloisesti niiden turvissa kuollakin. Mutta niitä on harvassa, jotka tämän käsittävät. Sentähden onkin oikeita kristittyjä harvassa. Tämä on Kristuksen valtakunta. Joka sen tässä muodossa omistaa, hänellä se oikeana on. Ei siinä tule yksikään työ kysymykseen, vaan 2

3 yksin se, että kaiken surkeutemme ja viheliäisyytemme tunnemme ja otamme kaikki Jumalan lahjat vastaan. Ei siinä ole muuta, kuin sulaa lohdutusta. Siinä ovat alati nämä sanat liikkeellä: Ole iloinen, äläkä syntien tähden vapise omassatunnossasi. Että olet pahaa tehnyt, etkä ollenkaan hyvää, sen tahdon minä sinulle anteeksi antaa. Sentähden ei tässä ole yhtään ansiota, vaan pelkkää lahjaa. Tämä on evankeliumi ja sitä usko kuulee, jolla sinä käsität ja pidät nämä sanat, ettei niitä turhaan saarnata. Sillä ei meillä ole mitään muuta oikeutta, josta voisimme itseämme kerskata, kuin että Jumala sanoo: Ole hyvässä turvassa, ole rauhoitettu, sillä minä annan sinulle syntisi anteeksi. Minun anteeksi antamukseni olkoon sinun kerskauksesi, sinun loisteliaisuutesi, josta, eikä omista töistäsi, sinulla on syytä kerskailla ja rohkeana olla. (Lyhyt Evankeliumi-postilla) Mihin yleisuskonnollisuus johtaa Nyt näyttää yhä selvemmältä, että luopumus ja väärät opit saavat vallan. Kirkossa on yhä voimistuva eksytyksen ääni. Eksytys vie pois Raamatusta ja johtaa antamaan vallan viholliselle. Kirkon uskosta luopumisen hedelmät ovat pelottavia. Jumalan rakkauden sijaan on tullut inhimillinen rakkaus, joka syrjäyttää ja ehdollistaa Jumalan käskyt. On myös tullut esille, että kansamme keskuudessa sekasorto ja kaikenlainen väkivalta saavat yhä yleisemmät ja vahvemmat ilmenemismuodot. Sielunvihollisen vallan voidaan sanoa jo selvästi päässeen irti. Sielunvihollisen valtaa ei voi millään muulla sitoa kuin Jumalan sanalla. Sitominen tapahtuu ihmisten omissatunnoissa, kun lakia ja evankeliumia saarnataan oikein. Kävin vuonna 1995 puhelinkeskustelun Suomen silloisen katolilaisen piispan Paul Verschurenin ( ) kanssa. Keskustelulla tähtäsin saada lisätietoa luterilaisen kirkon asemasta katolisten rinnalla. Keskustelu liittyi Yhteiseen Julistukseen vanhurskauttamisesta. Piispa antoi ymmärtää, ettei katolilaisten tarvitse muuttaa oppiansa mitenkään vanhurskauttamisessa, vaan luterilainen osapuoli tietysti sopeutuu tarvittaviin muutoksiin ajan kanssa. Vanhurskauttamisoppi on jo suurelta osin muuttunutkin katolilaisen opin suuntaan, jossa vanhurskaus on riippuvainen hyvistä töistä. Ekumeenisuus luterilaisessa kirkossa on tullut siksi sillaksi, mikä on muodostettu yhteydeksi katolilaisten ja anglikaanien kanssa. Osin myös niin sanottu osi- 3

4 anderilaisuus toimii liitoksena luterilaisuudesta katolilaisuuteen. Rovasti Matti Väisänen toi aiheeseen liittyvän piirteen esille paastonajan kirkkopäivillä Joroisten kirkossa. Nyt näyttää myös siltä, että Eurooppa saa muhamettilaisuudesta seuraavan haasteen. Jotenkin tulee sellainen tuntuma, että kaikki olisi sitten hyvin, kun alistuttaisiin kristinopille vieraaseen muhamettilaisuuteen. Euroopassa on jo monessa maassa suuret ryhmät islamilaisia. Kun islamilaisuus on levinnyt Eurooppaan, niin näyttää siltä, että yhteiskunnassa voimakkaat vastakkainasettelut ovat tulleet ilmeiseksi, väkivalta ja lain otto omaan käyttöön on lisääntynyt. Toinen keskustelun aihe Verschurenin kanssa olikin muhamettilaisuus. Verschuren totesikin, että muhamettilaisten kanssa on katolilaiset käyneet dialogia vuodesta 1965 alkaen. Tässä piispa mainitsikin Vatikaanin 2. Kirkolliskokouksen julistuksen, jonka määritteet osaltaan avasivat keskusteluyhteyden. Suomeen on rantautunut luopumuksen ja harhaisuuden aalto. Jo 1900-luvun alkupuolelta olemme Suomeen saaneet amerikkalaistyyppistä herätys ja pyhityskristillisyyttä. Se on sekoittanut ja hämärtänyt paljon luterilaisen kirkon opetusta. Amerikkalaisperäisissä pyhitys- ja lahkoliikkeissä korostuvat hurmoksellisuus ja toisaalta vääränlainen fundamentalismi. Sanan, kasteen ja ehtoollisen merkitys armonvälineinä kielletään ja omasta ratkaisusta tehdään pelastukseen liittävä toimi. Yhteiskristillisyys kirkossa on sitä toimintaa, joka on tullut toimintamuodoksi pyhityskristillisten ja vapaiden herätysliikkeiden kanssa. Nyt olemme viime vuosina saaneet idästä uudet tuulet. Sieltä ovat tulleet varsinkin opiskelijoiden ihannoimat mietiskelyharjoitteet. Idän opit ovat monesti syrjäyttäneet luterilaisen opin pelastuksesta. Oppi pelastuksesta Kristuksen työnä on saanut unohtua vanhakantaisena ja yksioikoisena. Idän mystiikka kiehtoo. Kun Raamatusta poikkeavia oppeja tulee kirkkoon yhä enemmän, niin siitä seuraa erimielisyydet ja hajaannus. Aivan viimevuosina Luterilaisessa kirkossa on pääsyt kasvuun Jumalan lain väheksyminen. Se näkyy väärän hyväksymisenä. Lähimmäisenrakkauden, suvaitsevaisuuden ja ihmisen huomioon ottamisen nimissä väärät opit ja moraaliton elämäkin tulee ymmärretyksi ja yleistyy. Homoseksualismin hyväksyntä tule kirkossa etenemään. Yhä syvenevä lankeemus sai vahvan pääavauksen , kun naispappeus hyväksyttiin. Naispappeuden Raamattu kieltää, homoparien siunaaminen on luonnotonta, silti niin on jo tehty ja mikä huolestuttavinta, kun suuri osa piispoistakin on homoseksualismin puolesta ottanut myönteisen kannan. Sodoman porteilla 4

5 on pian tungosta. Väkisinkin joutuu ajattelemaan, että mihin kirkkoa viedään, kun maailmallisuus täydellä voimalla annetaan vyöryä kirkkoon. Ihmetellä täytyy myös kirkon vastuunkantajien ja viranhaltijoiden tietämättömyyttä opillisissa ja moraalisissa kysymyksissä. Rakkauden, tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden nimissä näyttää olevan mahdollista tuoda kirkkoon mitä hurjimpia toimintamuotoja. Sekin on silmiinpistävää, että Raamattuun sitoutuvat ajetaan nurkkaan. Kirkko osoittaa vihaansa niitä kohtaan, jotka rakastavat Raamattua. Näin kirkko on ennenkin tehnyt. Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa Ap.t.24:14. Yhä voimakkaammaksi käy autuaiden huokaus: Tule Herra Jeesus. Alpo Ahola JK. Kirjoitin Roomalaiskatolilaisesta kirkosta Todistajassa 7/1995 ja 1/1997. Islamilaisuuden voimistumisesta kirjoitin lehdessä 3/1997. Jer. 31:34. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: Tuntekaa Herra. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. Jeremiaalle tuli Herran sana, jonka hän nyt ilmoittaa: Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton. On olemassa vanha liitto ja on olemassa uusi liitto. Vanha liitto annettiin Siinailla, se on laki, joka vaatii sellaisia tekoja, joita kukaan ihminen ei voi täyttää. Uusi liitto alkoi Golgatalla. Uudessa liitossa kaikki Tuntekaa Herra tuntevat Herran ja tämän Jeremia näki edeltä Pyhässä Hengessä. Jeesuksen kuolema vahvisti uuden liiton, joka on voimassa maailman loppuun asti, eikä mitään muuta ilmoitusta ole luvattu, eikä tule. Kun Pyhä Henki avaa meidän ymmärryksemme, niin me olemme kuin unta näkeväiset. Profeetta näki ja ihasteli uutta liittoa, joka on Uuden Testamentin aika, evankeliumin aika. Profeetta Sakarias näki sen myös ja iloitsi: Sak. 13:1 Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. Avoin lähde on Kristuksen kylkihaava, josta vuosi veri ja vesi, uuden liiton sakramentit, kaste ja ehtoollinen. Tässä veressä 5

6 ja vedessä on meillä täydellinen syntien anteeksiantamus, Herra ei muista meidän syntejämme, sillä Hän antaa anteeksi meidän pahat tekomme kaikille kastetuille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. Ajattele, me saamme elää tässä uudenliiton ajassa, se on pyhässä yhteisessä seurakunnassa, jossa on iankaikkinen syntien anteeksiantamus. Tämä on myös meidän ilomme ja autuutemme, tätä me saamme toisillemme julistaa, olemmehan hengellisiä pappeja, Jumalan lapsia, pyhiä ja vanhurskaita. Jeremiaan mukaan kaikki, pienimmistä suurimpaan tuntevat Herran tässä uudessa liitossa. Koska usko on Jumalan työ, jonka kasteessa saimme, niin silloin pienimmätkin, se on lapset, saavat uskon, jolla he omistavat Kristuksen ja ovat autuaita ja iankaikkisen elämän perillisiä, ja Jumalan opettamia. Tällainen yksinkertainen usko ja ilo autuudesta on yhä harvinaisempaa. Se taas johtuu siitä, että Jumalan sana hyljätään yhä enemmän ja väärät opit ja tulkinnat tahtovat sen vesittää. Elämme lopun ajassa, jossa monta väärää profeettaa on seurakunnassa, emme voisi uskossa säilyä, jos Jumala ei meitä opettaisi pyhällä sanallaan ja ihanilla sakramenteillaan. Vaikka elämme eksytysten piirittämänä, on meillä yhä Herran sana joka pitää heikoista lapsistaan huolen. Palataan vain yhä uudestaan niihin lupauksiin, joita pyhä Raamattu, Jumalan ilmoitus, pyhälle seurakunnalleen jakaa. Vaikka joudumme kantamaan ristiä ja kärsimään pilkkaa väärien ja ylpeitten opettajien keskellä, on Jeesus keskellämme sanassaan ja sanoo: Joh. 6:39 Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Näin olemme Jumalan valittuja Kristuksessa, joka rakastaa seurakuntansa jokaista jäsentä, eikä salli vihollisen yhtäkään ryöstää Hänen kädestään. Lohduttava on profeetta Jeremiaan sana ja näky viimeisen aja seurakunnasta: sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. Tähän mekin saamme jäädä, syntien anteeksiantamukseen. Jumala ei muista meidän syntiämme, älä sinäkään anna lain sinua syyttää ja tuomita, vaan muista; Se on täytetty, elämme uskossa ja Jumalan armossa. Olavi Niemistö Oikaisu Lehtemme numerossa 9 s Matti Väisäsen kirjoittamassa artikkelissa Roomalaiskirje 7:14-25 tulkinta on tietokone kreikkalaisten aakkosten puuttuessa translitteroinut kreikankieliset sanat kolmessa eri kohdassa väärin. Pyydämme anteeksi toimituksellista virhettämme. Toimitus 6

7 Matt. 9:1-8 Herra, auta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen. Sen minkä on tuhonnut kielletty puu, Sun ristisi puussa nyt korjautuu, Sä lääkitset sielumme haavat. Kuten rankasti ja hyvin harjoitelleen urheilijan kunto nousee levossa, samoin kohentuu hengellinen kuntommekin pysähtymällä Jumalan kasvojen; se on sanansa ja sakramenttiensa eteen. Ne ovat armonvälineet, jossa Jumala kohtaa meidät. Ei ole hengellisesti mitään eteenpäin menoa, ilman Jumalan sanan kuulemista, lukemista ja puhumista. Jeesus itse sanoo: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, niin Minä annan teille levon. Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Room.10:8. Evankeliumin sana keskittyy uskon ja epäuskon väliseen taisteluun ihmisten sydämissä. Usko etsii apua ja armoa Kristukselta, epäusko hengellisyyteen kätkeytyneenäkin torjuu Jeesuksen. Juokse henkesi edestä. Tämän otsikon luin Aamulehdestä. Otsikko lienee tarkoitettu mainokseksi kuntoilun edistämiseksi. Mielessäni tuo lause kääntyi; Juokse itsesi hengiltä. Olin mukana juoksemassa Valkeakoskelta Tampereelle, Pirkan Hölkässä. Alkaa hölkän Usko ja epäusko viimeinen 33 kilometriä. Yhtäkkiä kuuluu edestäni korahdus ja mies tuupertuu maahan. Viesti kulkee nopeasti ensiapuryhmälle. Mutta todetaan, että sydän on pysähtynyt, elämänlanka katkennut. Matkani jatkuu. Mieleeni tulee monenlaisia kysymyksiä. Mikä oli henkilön sydämen tila hengellisesti? Miksi elämä päättyi niin äkisti? Raamatun mukaan on tärkeintä, että meillä on Jumalaan luottava sydän. Elämämme päätepisteen kohtaamme olosuhteista riippumatta missä tahansa. Viimeisen hetken, mikä on sydämesi tila mieliala, ratkaisee sen, missä vietät iäisyytesi, onko kivisydän (epäuskoinen) vai elävä sydän (uskossa Vapahtajaan). Luonnollisen syntymän perusteella meillä on epäuskoinen sydän, Jumalasta luopunut. Olemme perisynnin turmelemina selin Jumalaan, täysin kykenemättömiä pelastukseen, hengellisesti kuolleita. Pelastus on vain siten mahdollinen, että Jumala synnyttää uskon ja ylläpitää sen sanansa ja sakramenttiensa kautta. Sakarias 13:1 ennustaa: Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta. Se lähde on auki kaikille. Eteemme nousee kysymys, miten pelastumme ja voimme kestää Pyhän Jumalan edessä, joka vaatii täydellistä pyhyyttä? Minähän 7

8 olen syntinen ja Jumalan lain rikkoja. Jeesus opettaa Nikodemusta: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan Joh.3:5. Pyhä Henki toimii sanassa ja sakramenteissa ja ne yhdessä vaikuttavat uskon. Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen. Koko maailman synnit, ihmiskunnan alusta, sen loppuun asti, on sälytetty yhden kannettavaksi Kristuksen. Kaikki synnit on Jumalan tilinpäätöksessä siirretty Kristuksen nimiin. Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois koko maailman synnit! Sen, joka ei synnistä tiennyt, Jumala meidän tähtemme teki synniksi 2.Kor.5:21. Kristuksen kärsimisessä ja kuolemassa koko ihmissuku sovitetaan ja synnit pois pyyhitään Jumalan silmissä. Lain oikeudenmukainen saatava ihmiskunnalta tulee maksetuksi Kristuksen huutaessa; Se on täytetty. Nyt on vanhurskaus Jeesuksessa. Kun syntinen ihminen pakenee Kristuksen turviin, astuu voimaan se minkä Kristus on jo tehnyt tämän syntisen ja koko maailman puolesta; ihminen seisoo velattomana, synnittömänä, kelvollisena Jumalan edessä. Paavali selittää armon opetusta efesolaisille ja kiteyttää opetuksen sanoihin: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta se on Jumalan lahja ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi Ef.2:1-10. Tekstissämme Matt.9:1-8, jossa Jeesus parantaa halvatun miehen saamme opetuksen koko evankeliumin sisällöstä, kun Herramme itse julistaa halvatulle synnit anteeksi. Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Kun halvaantunut uskoi nämä sanat, olivat hänen syntinsä totisesti anteeksiannetut. Tätä ennen ei halvaantuneella ollut uskoa, korkeintaan toivoa paranemisesta. Jeesus näki kantajien uskon, joka raivasi tietä Jeesuksen luo. Pian lainopettajat sanoivat: Tuohan herjaa Jumalaa. Jeesus näkee ihmisten sydämiin. Mikään ei ole Häneltä salassa. Miksi teillä on pahoja ajatuksia sydämissänne. Kumpi on parempi sanoa. Sinun syntisi annetaan anteeksi, vai sanoa; nouse ja kävele. Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta antaa syntejä anteeksi niin Hän sanoi halvatulle nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi. Silloin hän nousi ja lähti kotiinsa. Kaikki eivät parane: Sairaus voi viedä vain ajalliseen kuolemaan, mutta synti ja epäusko vie kadotukseen. Jeesuksessa on syntien anteeksiantamus. Se tuo iankaikkisen elämän, on sitten sairaana tai terveenä. Armo ja anteeksiantamus tarjotaan kaikille. Jumala lupaa tulla itse tykösi vakuuttamaan syntien anteeksiantamuksesta. Tämä tapahtuu pyhässä kasteessa. Tästä on meillä on Jumalan käsky että meidät on kastettava Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja siitä seuraa lupaus: Joka uskoo ja on kas- 8

9 tettu, se pelastuu; mutta joka ei usko, kadotetaan Matt.28:18-20 ja Mar.16:16. Samoin, kun menet sielunpaimenen luo tai jonkun kristityn puheille ja pyydät saada lohdutusta syntien raskauttamana ja kuulet sanat. Jumalan puolesta julistan sinulle Kristuksen kautta kaikki syntisi anteeksi, niin saat vakuuttua, että ne todella ovat anteeksiannetut. Herran Ehtoollisessa Kristus on totisesti läsnä leivässä ja viinissä ja julistaa syntien anteeksiantamuksen: Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamukseksi. Usko lupauksen sanaan tuo iankaikkisen elämän, mutta epäusko iankaikkisen kadotuksen. Pelastusvarmuus on Jumalassa: Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä mitään tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi 2.Kor.5: Ja niin ei riittänyt tekoni, ei pieninkään pyrkimykseni hyvään, ei ollut vilpitön pyyntöni, eikä nöyrä katumukseni mikään ei pyhyytesi edessä riittänyt. Herra Jeesus, vaikka en itseäni oikein tunnekaan auta nytkin rohkeasti, sinuun yksin katsomaan. Amen. Esa Hyökyvaara TODISTAJASEURAN SYYSJUHLA Soinin seurakuntatalolla la klo 13. Luento: Sillä Minä olen Pyhä, Lauri Lempinen. Kahviväliaika. Seurapuhe: Tauno Keisala, Esko Niemistö. PYHÄINPÄIVÄJUHLAT La klo Eero Rinta-Opas, Mäkeläntie 20 Jalasjärvi, Koskue Puhujina: Veikko Mahlamäki, Esko Niemistö ja Helge Virtanen La klo Esko Niemistö, Vaaransaarentie 30 Munakka Puhujina: Veikko Mahlamäki, Esko Niemistö ja Helge Virtanen La Klo Kimmo ja Riitta Virtanen, Sarkolantie Sarkola (Vahalahden koulu). Puhujina: Harri Lindell ja Ossi Niemistö Su klo Aarne Jäntti, Purolantie 533 Karstula Kiminki Puhujina: Jukka Jäntti, Hannu Lehtonen ja Esko Niemistö Su klo T-seuran Rukoushuone, Kasarminkatu 18, Vaasa Puhujina: Kari Niemistö ja Olavi Niemistö 9

10 Syksy on taas käsillä. Kylmät tuulet puhaltavat ennakoiden talven tuloa. Puitten lehdet ovat kellastuneet ja maahan varisseet. Mestaripiha palkinnon saaneen puutarhankin kukkaloisto häviää syksyn armottoman käden alla. Usein tahtoo ihmisen, kristitynkin mieli painua syksyn synkkyyteen. Surunvoittoinen, apea mieli valtaa alaa hyvän, antoisan kesän tuomaan iloiseen ja tyytyväiseen olotilaan. Miksi näin? Ensiksikin, kun kirkossamme, seurakunnissamme toimivina meitä huolestuttaa Raamatusta, Jumalan Sanasta luopuminen ja tällaisen yleisasenteen tuomat monet, monet harhat ja jopa laittomuudet. Elämme aikaa jolloin kaikki muu, paitsi puhdas ja selvä Jumalan sana mahtuu kirkkoomme ja kirkkomme muihin tiloihin. Siksi itkemme psalmistan tavoin: Minun silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun sinun lakiasi ei noudateta Ps.119:136 Toiseksi synkkämielisyys, alakuloisuus johtuu meissä itsessämme riehuvista synnin syysmyrskyistä. Joudumme Paavalin tavoin toteamaan: minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei. (Roomalaiskirjeen 7:s luku) Tällaiset tosiasiat tunnustaen 10 Kuihtumaton ruusu joudumme polvistuen kysymään: Mistä tulee minulle apu? Vastauksenkin saamme: Apu tulee minulle Herralta joka on tehnyt taivaan ja maan. Kesän kukkaloistosta yksi ruusu on kuihtumaton. Se on Golgatan ruusu: Herra Kristus. Suurina ja täyteläisinä loistavat sen veripunaiset kukat syksyn rajuilmoissakin keskellä kirkkomme sekamelskaa, keskellä syntikurjuuttamme. Luther on hienosti kuvannut sinetissään tämän ruusun antia, kun punainen ruusu on kristityn elämässä myös valkoinen. Sydän valkean ruusun päällä: usko tuo lohdutusta, rauhaa ja iloa. Vain harvat tuntevat tämän puna valkoisen ruusun. Tätä ruusua ei löydetä Mestaripihojen kukkaloistosta. Tämän ruusun löytää vain Golgatan ristin juurelta ja maailma ei tahdo katsoa sinne. Sankat kansanjoukot kulkevat sen ohi halveksien ja pilkaten noita ruusuja, jotka ovat kastetut verellä lunastusverellä. Voi heitä! Vain uskossa saamme laulaa: Yks piikitön ruusu on mun omanain, Se tuoksuvi tuskainkin tullen. Sä taivahan ruusu, Oi, kohta kun sun sain, Niin uus elo alkoikin mulle. Oi suurta Jumalan armoa! Golgatan ruusu tuoksuu syntien anteeksiantamusta, elämää ja autuutta kaikille. Keskellä tuskia, voimattomuudessamme, mieli apeana saamme levätä Jeesuksen haavoissa. Niissä

11 olemme kuin Herran kukkarossa, turvassa. Niissä haavoissa on lääkettä synnin repimälle sydämelle. Kun olemme sairaita, saamme muistaa: Hänen haavojensa kautta olemme parannetut. Kun synti painaa ja Jumalan pyhä laki uhkaa, Sana vakuuttaa: Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä rauha olisi. Kerran kun kätemme kylmenee; silmiemme Tilitys Todistajaseuran vuosijuhlasta Vuosijuhlien tulot: Ravintola tulo: 1415,50 Kolehdit 898,65 Arpajaistulot 83, ,15 Vuosijuhlien menot: Ilmoituskulut 531,92 Juhlajärjestelyt 1253,34 Ylijäämä 611, ,15 Kiitos Saimme viettää vuosijuhlaa Lapuan Kauhajärvellä. Juhlapaikkoina olivat SLEY:n leirikeskus, Esantupa ja Kauhajärven kirkko. Todistajaseura lausuu lämpimän kiitoksen SLEY: lle ja Lapuan seurakunnalle. Kiitos saarnaajille, vuosijuhlan emännille ja kaikille, jotka työtä ja vaivaa näkivät vuosijuhlien onnistumiseksi. Herra on palkitseva työnne ja vaivannäkönne. Rahastonhoitaja valo sammuu, kun sydän seisahtuu, on meidän astuttava kuoleman puutarhaan. Silloin saamme laskeutua verihautaan, Jeesuksen veripunaiseen ruusutarhaan, todella ihanaan, Mestarin puutarhaan. Siellä saamme nauttia tämän kuihtumattoman ruusun ihanuudesta iankaikkisesti. Käy yrttitarhasta polku Jukka Teininen, Forssa SAARNAPÄIVÄT ja ylimääräinen jäsenkokous Vaasassa Saarnapäivät vietetään Vaasassa Rukoushuoneella Saarnapäivät alkavat lauantaina ylimääräisen jäsenkokouksen jälkeen välittömästi ja sunnuntaina klo Alustusaiheiden raamatunkohdat: 5.Moos.5:12, Korkea Veisu 8:8 9, Jer.31:34, Matt.16:19, Matt.24:12, Joh.1:17, Joh.14:23, Joh.19:33 34, Room.4:5, Room.12:2, Room.13:1 2, 1.Kor.3:11, Kol.3:16, 1.Tes.2:13, 1.Tes.4:3 5, 1.Tim.5:17, Heb.10:25, Heb.10:26, Heb.11:1, 2.Piet.1:20, 1.Joh.4:1. Saarnapäivien yhteydessä on myös ylimääräinen jäsenkokous la alkaen klo 11. Asiana kokouksessa on Todistajalehden tilinpäätöksen hyväksyminen ja vastuuvapauden käsitteleminen. Tervetuloa jäsenkokoukseen ja saarnapäiville. Erityisesti seuran saarnaajat ja saarnaajiksi sisäistä kutsumusta tuntevat tulkaa saarnapäiville keskustelemaan alustusten pohjalta. 11

12 Rosenius evankelisen uskon mies Hedbergin ja Roslinin vierailun kolmantena iltana oli ulkoilmakokous erään lähteen luona, jonne oli kokoontunut lukuisasti väkeä. Siellä Rosenius puhui Tiituksen kirjeen pohjalta kasteesta ja sen merkityksestä. Puheensa päätteeksi hän kysyi, oliko kukaan kuulijoista todennut saaneensa kasteesta hyötyä? Kukaan ei vastannut, jolloin Rosenius sanoi: Siis kellään ei liene ollut hyötyä kasteesta? Roslin puuttui tällöin puheeseen ja syntyi seuraava keskustelu. Roslin: Että minä juuri nyt tänä hetkenä olen Jumalan lapsi, vapaa ja autuas, siitä saan yksin ja ainoastaan kiittää kastettani. Rosenius: Mutta oletko sitten pitänyt kasteesi? Roslin: Olen siitä langennut aikoja sitten epäuskon ja syntien kautta, mutta Jumalan uskollisuus pysyy kuitenkin vahvana ja yksin siihen minä perustan toivoni ja autuuteni; muuten, jos itsestäni haen mitä tuntomerkkiä hyvänsä, niin ne pettävät. Rosenius: Mutta eikö sitten koko tuo suruton joukko ole myös kastettu? Roslin: On kylläkin! Mutta he eivät tiedä siitä ja elävät sen tähden onnettomina. Minun on Jumala suuresta armostaan evankeliuminsa kautta antanut sen tietää, avannut minun sydämeni sille, niin että olen ilolla uskonut ja uudestaan omistanut kaikki. Rosenius: Siis sinulla on myös jotakin muuta lisäksi, nimittäen usko; joka uskoo ja kastetaan jne. sanoo Kristus itse. Roslin: Niin on, mutta enhän minä saata uskooni perustaa armotilaani? Tähän Hedberg sanoi: Minä esimerkiksi en tällä hetkellä löydä itsestäni muuta kuin paljasta epäuskoa ja vastaansanomista. Saanko minä sitten kuitenkin pitää totena sen, että olen Jumalan lapsi? Rosenius: Kyllä varmaan, riippuuhan kaikki Jumalan totisuudesta sanassaan. Hedberg: Kiitos, rakas veli! Ja jos täällä on muita, jotka olisivat samassa asemassa kuin minä, saavatko nekin tehdä samoin? Rosenius: Kyllä varmaan. Keskustelu jatkui vielä tämän jälkeen pitkään koskien etupäässä elävän ja kuolleen uskon eroa. Lopuksi Rosenius kertoi kokemuksiaan Norlannin uskovista ja osoitti, ettei syntinen voi löytää perustusta pelastuksen varmuudelle mistään muusta kuin syntisen Vapahtajasta ja hänen armoliitostaan. Hedberg viittasi koolla olevaan parisatapäiseen kuulijakuntaan ja kysyi Roseniukselta: 12

13 Saako siis koko tämä väkijoukko myös uskoa armoon Kristuksessa heillekin kuuluvana, tuntevatpa he olevansa tai olkoot missä tilassa tahansa? Rosenius vastasi: Saavat. Jumalan sanan perusteella saavat sen tehdä. Samalla hän liikuttui ilosta niin, että heltyi kyyneliin. Tilaisuus päättyi rukoukseen ja virrenveisuun. Aapeli Saarisalon kirjasta sivulta 71 alkaen jäljensi: Jukka Jäntti Ristiinnaulitse Matt. 27:23. Niin maaherra sanoi: Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: Ristiinnaulittakoon! Näin sitä tehtiin Jeesukselle meidän Vapahtajallamme, oli katkeran kovaa kärsimystä. Viattoman piti kärsiä kovat tuskat, piikkikruunu painettiin päähän ja ne kauheat tuskat ja kärsimykset ja pilkkahuudot rakas Vapahtajamme sai kuulla. Mitä me syntiin langenneet ihmisraukat teemme joka päivä, muuta kuin syntiä. Marisemme jokainen, jos jostakin vaivaa särky, kipu ja ahdistus, valitamme joka armon päivä, emme muista, emmekä osaa kiittää. Sellaisia me raukat olemme. Matt. 27:3-5. Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren. Mutta he sanoivat: Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi. Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi. Ne olivat veren hinta, ne hopearahat. Voi kuinka Jeesus sai kärsiä meidän syntiemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi. Jeesus Kristus kärsi ja kuoli meidän tähtemme, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Matt. 27: Ja kun he olivat hänet ristiinnaulinneet, jakoivat he keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa. Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä. Olipa ihme, kun Jeesusta piti jäädä vartioimaan, ettei hän nyt karkaisi ristiltä, jossa riippui. Suo luoksesi nyt tulla mun ja ruumiis veres anna, Suo sielulleni armos sun, mua voimallasi kanna. Ah hoida Herra minua, mua laitumellas paimenna, niin etten eksyis harhaan. Sanassa Pyhä Henki kirkastaa, kuinka meidät kasteessa on tehty pyhiksi ja puhtaiksi, siinä veressä ja vedessä, jotka Kristuksen 13

14 kyljestä ristillä vuosivat. Gal. 3:27. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Saamme olla iloisia, koska Kristuksen kautta saimme iankaikkisen elämän ja autuuden. Autuas sana, mitä se merkitsee? Vastaan sinulle; olemme kaikki nyt autuaita, kun Kristus hankki meille iankaikkisen elämän. Se on iloinen sanoma, kun olemme jo autuaita! Saamme sanoa, olen autuas Jumalan lapsi. Oi iäistä, ääretöntä autuutta ja armoa, mikä meidän osaksemme on tullut. Kristus Jumalan Poika on ristinkuoleman kautta sovittanut kaikkien ihmisten synnit. Rohkenetko kertoa kaikille, minkä Kristus hankki meille? Joh. 19:34. Vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. Siinä on se pyhä kaste vesi! Muistakaamme koko elämämme ajan, että Jeesuksen Kristuksen veressä ja kastevedessä meillä on iankaikkinen elämä ja autuus. Eeva Korpi 14 Ajallinen kuolema Me asumme kuoleman varjon maassa. Joka päivä on päivälehdissä poisnukkuneiden nimiä. Niiden ihmisten nimiä, joiden kohdalla armonaika on loppunut. Silloin havahtuu miettimään, varsinkin jos nimien joukossa on tuttuja tai sukulaisia, että olikohan hän uskossa, onko hän viettänyt armon aikansa oikein? Onko asiat osattu laittaa tärkeysjärjestykseen? Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muukin siinä ohessa annetaan. Tämä Jeesuksen kehotus tulisi jokaisen ottaa vakavasti, koska sen jälkeen, kun ajallinen kuolema kohtaa, ei mikään voi enää toiseksi muuttua. Se henki, joka ihmistä kuoleman hetkellä hallitsee, hänet korjaa. Tämä meidän kallein asiamme pitäisi uskaltaa ottaa puheenaiheeksi ystävien kesken jokapäiväisessä elämässä, aivan senkin tähden, kun ei tiedetä oliko tämä tapaaminen viimeinen täällä ajassa. Tällä kohdin meillä kaikilla on syytä parannukseen. Taivaassa on kyllin paljon tilaa, kai me haluaisimme ystävämmekin siellä nähdä. Otetaan aina rohkeasti vain puheenaiheeksi sekin, että uskotko Jumalaan ja Jeesukseen? Onko sinut kastettu kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen? Tiedätkö, mitä siinä pyhässä kasteessa olet saanut? Luther opettaa: Meidät on pyhässä kasteessa otettu Jumalan lapsiksi ja hänen valtakuntansa perillisiksi. Se on siinä, Jumalan puolelta on kaikki valmiina, koko taivas paketti on jo sinun omasi. Kuittaa tämä suuri lahja henkilökohtaisesti

15 sydämen uskolla vastaanotetuksi. Uskoakin saamme pyytää, anokaa, niin teille annetaan, kehottaa Jeesus vuorisaarnassaan. Vain Jumalan Pyhä Henki sytyttää sydämeen elävän uskon ja johdattaa meidät kaikkeen totuuteen. Kysymyksiä voi jatkaa, ihan mitä vaan voi Pyhä Henki johdattaa mieleemme. Ennen uskovaiset tapasivat kysyä toisiltaan: onko synnit anteeksi tai oletko autuas? Näin koeteltiin toistensa uskoa. Vastaus kyllä paljasti, oliko usko luja vaiko heikko tai horjuva, jopa epäilevä. Tällaiset vastaukset ovat hyvä keskustelun alku. Se on aina hyvä, kun näistä autuutemme asioista keskustelemme. Mutta entä sitten kun tulee vastaus; kyllä minä nuo asiat tiedän, minulla on asiat ylöspäin kunnossa. Minkälaisesta uskosta tämä viimeinen vastaus kertoo, joka ei uskaltaudu keskusteluun? Jeesus sanoo: Matt. 5:6 Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Herran apostoli Pietari kehottaa: 1. Piet. 3:15. Vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla. Jos toinen ei kysy, niin herätä sinä keskustelu tätä kysymällä. Olen huomannut, että juuri kahdenkeskinen keskustelu saattaa sytyttää sen uskon kipinän, että hän haluaa kuulla siitä lisää. Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Jokaisen uskovaisen sana voi olla se enkelin kosketus, joka herkistää kuulijansa sydämen. Helge Virtanen Kristus toi vanhurskauden koko maailmaan Jumala on kaiken vanhurskauden lähde (5 Moos. 32:4). Ihmiset ovat vanhurskaita täyttäessään Jumalan lain, joka on ihmisille vanhurskauden ohje (Miika 7:9; Room. 2:13). Alkutilassaan ihmisellä oli täydellinen vanhurskaus (Ef. 4:24). Synti on Jumalan lain rikkomista. Syntiin suostumisen jälkeen kaikilta ihmisiltä puuttuu vanhurskaus Jumalan edessä ja myöskin sen saavuttamisen edellytykset. Ihmisten on nyt syntiinlankeemuksessa tahtonsa vapauden menettäneinä pakko palvella syntiä, ts. me tahdomme pahaa (Job. 15:14; Ps.143:2; 2 Tim. 2:26). Vanhurskauttamisen tarpeellisuus on Raamatussa selvästi sanottu, esim. Ps.14:2-3: Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, jo- 15

16 ka etsii Jumalaa. Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään. Lain kautta koko maailma on tehty syylliseksi Jumalan edessä (Room. 3:19). Laki onkin syytöskirjoitus (Kol. 2:14). Jotta vanhurskauttaminen, eli syntien anteeksiantamus voisi tapahtua, tarvitaan täydellinen lain täyttäminen ja täydellinen sovitus synneistä. Raamatun mukaan jumalaton ihminen voidaan vanhurskauttaa vain siten, että Jumala antaa meille tarvitsemamme vanhurskauden lahjaksi (Room. 8:32-33; Ef. 4:7). Kristus ainoana vanhurskaana välittää tämän vanhurskauden lahjan ihmisille (1 Kor. 1:30). Kristuksen sovitustyön perusteella vanhurskas Jumala voi hylkäämättä rankaisevaa vanhurskauttaan, kohdistaa vapahtavan, anteeksiantavan ja pelastavan vanhurskautensa ihmisiin. Jumala on asettanut Kristuksen ihmisten sijasta, sekä ihmisille annetun Jumalan lain vaatimusten, että sen rangaistuksen alaiseksi (Gal. 4:4). Kärsimisellään ja kuolemallaan Kristus maksoi rangaistuksen meidän synneistämme. Hyvittääkseen täysin Jumalan vanhurskauden vaatimukset Kristus, ei ainoastaan kärsinyt rangaistusta kaikesta mihin ihmiset ovat syyllistyneet rikkoessaan lain, vaan Kristus on kaikkien ihmisten sijasta täyttänyt myös lain. Hän on täyttänyt lain ihmisten lunastukseksi osoittaen sitä kuuliaisuutta, mitä ihmiset eivät osoita, eivätkä kykene osoittamaan. Koska Raamattu sanoo, että Herralla on oikeudenkäynti uskottoman kansansa kanssa (Hoos.4:1), on vanhurskauttaminen oikeudellinen tapahtuma (Jes. 1:13, 3:13). Se on Jumalan tuomioistuimen toimenpide. Jumala on antanut ihmisten syntien johdosta tuntemansa vihan vaihtua anteeksiantamukseen Kristuksen sijaishyvityksen tähden. Se merkitsee vanhurskauttavan tuomiopäätöksen antamista, Herran oikeuden edessä syyttömäksi, vanhurskaaksi julistamista (Jes. 50: 8-9; Ilm. 12:10). Jumala ei lue syntiselle hänen rikkomuksiaan, vaan on lukenut meidän syntimme Kristukselle (2 Kor. 5:21) ja Kristuksen vanhurskauden meille. Samoin kuin Jumala on julistanut itsessään vanhurskaan Kristuksen epävanhurskaaksi, samoin Hän myös julistaa itsessään epävanhurskaan ihmisen Kristuksen tähden vanhurskaaksi (Gal. 3:13; Apt. 13:38; Room. 5:11). Samoin kuin meidän syyllisyytemme, on myös meidän velvollisuutemme Jumalaa kohtaan luettu Kristukselle (Gal. 3:13, 4:4-5; Kol. 2:14). Kristuksen vanhurskaus on luettu vanhurskaudeksi kaikille ihmisille (Jes 2:1-4; 9:5-6; 11:1-5; Jer.23:5). Kristus suoritti täydellisen maksun jokaisen synneistä koko maailmassa. Kristuksen suorittama hyvitys on täydellinen, sekä tehoon että määrään nähden, Jumala on täysin sovitettu, syntien anteeksiantamus 16

17 merkitsee koko vanhurskautusta, eikä vain osaa siitä. Se on objektiivinen, koska kyseessä on Jumalan yksipuolinen teko, joka on olemassa ennen ihmisen vastausta siihen, eikä millään lailla riipu ihmisestä. Se on yleinen, koska tämä tuomiopäätös koskee kaikkia ihmisiä eikä vain osaa heistä (Jes. 53:10-11; Joh.1:29; Room. 3:23-24 pääkohta; Hebr. 1:3; 2 Kor. 5:19; Room. 5:12,18; 1.Tim 1:15, 3:16; Kol. 2:13-14; Apt.10:15; Ef. 2:5; Jooel 3:21). Kristus ei olisi Raamatun mainitsema toinen Aadam, ellei Hänen työnsä olisi saattanut maailmaa samaan tilaan, missä se oli ennen ensimmäisen Aadamin lankeemusta: eli vanhurskaaksi. Lukemisen perustus ei ole ihmisessä, vaan ihmisen ulkopuolella itse lukijassa ja lukemisen ansaitsijassa Kristuksessa. Vanhurskaaksi lukeminen tapahtui jo ennen ihmisen uskoon tulemista tuossa yhteisessä kaikille ihmiselle kuuluvassa vanhurskauttamisessa, jossa Jumala teki sydämessään ihmiset vanhurskaiksi. Sen osoittavat tapahtumat Kristuksen kuolinhetkellä: Hänen huutonsa Se on täytetty (Joh. 19:30) ja temppelin esiripun repeytyminen (Luuk. 23:45), jolla Jumala julisti, että jokaisella syntisellä on nyt vapaa pääsy Hänen luokseen eli olimme vanhurskautettuja Kristuksen veressä jo silloin, kun Hänen verensä meidän puolestamme Golgatan ristillä vuoti. Sanaa vanhurskauttaminen Raamatussa käytetään ensiksi ilmaisemaan sitä, mitä Kristuksessa on jo tapahtunut (Room. 4:25), ja vasta toiseksi, edelliseen perustuvana, mitä uskossa tapahtuu. Vanhurskautuksesta uskon kautta ei voitaisi puhua, ellei koko ihmissuvun vanhurskautus olisi tapahtunut Kristuksen sijaishyvityksen tähden. Olemme vanhurskaita yksin Kristuksen vanhurskaudessa, johon voi tarttua yksin uskolla eikä töillä (Room. 4:5; Dan. 9:18). Usko ei lisää mitään Kristuksen ristillä jo suorittamaan työhön (Hebr. 10:18), vaan se tarttuu tähän ihmisen ulkopuolella olevaan vanhurskautukseen. Usko on lahjoitetun vanhurskauden nauttimista sen omistamista ja soveltamista itselleen. Jumalan jo kauan sitten suorittama tuomiotoimi on yhä voimassa. Se on meille ilmoitettu ja on löydettävissä evankeliumin sanasta (Joh. 5:39; Luuk. 24:44). Yleinen vanhurskauttaminen eli evankeliumi tullessaan kosketuksiin ihmisen kanssa synnyttää uskon kaikissa muodoissaan: saarnattuna, kirjoitettuna (luettuna), ehtollisessa ja kasteessa (Mark.16:15; Joh. 20:31; Room. 10:8; 10:17). Raamatussa kaikki saa merkityksensä Kristuksesta ja Hänen meille hankkimasta vanhurskaudesta. Ken ei julista yleistä vanhurskauttamista, hänen työllään taivaasta päin katsottuna ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Kaikki eivät usko olevansa vanhurskautettuja Kristuksessa. He eivät tah- 17

18 do käyttää Kristuksessa jo saatua vanhurskautta. Jos ihmiset eivät ota sitä vastaan, ei heillä myöskään iankaikkisuudessa ole siitä mitään hyötyä ja joutuvat näin vaivan paikkaan. Ihmiset tuomitaan iankaikkiseen vaivaan, ei sen tähden, että heillä oli syntiä, vaan sen tähden, että halveksivat ja hylkäävät tämän jo Kristuksessa saadun vanhurskautuksen. Oppi yleisestä vanhurskauttamisesta varjelee Kristuksen työn säilymisen puhtaana. Todella sellaisena, jossa se on täytetty ja kaikki on valmiina. Yleinen vanhurskauttaminen ei pane evankeliumia kortille, vaan huolehtii myös siitä, että Jumala yksin saa kunnian kaikesta pelastukseemme kuuluvasta. Pekka Nisula 18 Ristin teologia Tämän aiheen on tuonut esille Martti Luther. Hän on yhdistänyt tähän myöskin vastakohdan Ristin teologialle ja se on Kunnian teologia. Tällä on hyvin kaukaiset juurensa, sillä tämähän alkoi jo Paratiisissa. Sinne oli luikerrellut kavala käärme (saatana), joka lupasi ensimmäisille ihmisille Aadamille ja Eevalle, viisauden kunhan he vain söisivät kielletyn puun hedelmää, jota hän tarjosikin heille. Te tulette olemaan kuin Jumala, te erotatte hyvän ja pahan; Vaan Jumala tietää, että sinä päivänä jona syötte, aukeavat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan (1.Moos. 3.5). Turmelus aiheutti sen, että ihminen omassa varassaan on kunnian teologi, joka etsii Jumalaa väärällä tavalla, eikä voi koskaan löytää Häntä. Martti Lutherin mukaan tällainen jumalaetsintä kunnian teologia, on korkeita tavoittelevaa itsekorostusta. Turmeltunut luonto muotoilee itselleen sopivan jumalakuvan, joka ei ole kuin virikkeenä omaan viisauteensa. Viisaudesta on tullut välittäjä, jolla voi sitten harjoittaa Kunnian teologiaa. Ristin teologia sen sijaan keskittyy ristiinnaulittuun Kristukseen. Ristin teologia näkee Jumalan sellaisena, kuin hän tosiasiassa on. Jeesus Kristus on syntisten ja arvottomien puolesta uhrautuva rakkaus, joka pukeutuu ihmisyyteen, kärsimykseen ja syyllisyyteen asti meidän vuoksemme ja on tähtemme alas laskeutunut Jumala. Ristin teologia osoittaa, että Jumala sälyttää omiensa päälle ristiä, samalla kun Hän tekee heissä uudistuvaa ja armahtavaa työtänsä. Risti ihmisen elämässä tarkoittaa Jumalan lain aiheuttamaa jatkuvaa syntisyyden paljastumista ja kaikkea ulkonaista elämän vaikeutta. Ristin teologia kohtaa ihmistä todellisesti tämän elämän aikana.

19 Omassa elämässä koettuna täydellisenä vastakohtana kunnian teologialle. Paljon teologiassa tutkitaan Jumalaa ja Hänen ilmoitustaan Raamatusta, yrittämällä sitä päästä käsittämään omalla viisaudellaan. Ilman Kristusta Jumalan sana ei aukene. Luther onkin kirjoittanut: Sen sijaan oikeaksi teologiksi kutsutaan ansaitusti sitä, joka kärsimysten ja ristin kautta katseltuina ymmärtää Jumalan, selkäpuolen ominaisuudet. Jumalan selkäpuolen eli näkyvät ominaisuudet, so. ihmisyys, heikkous ja hulluus, ovat vastakohtia hänen näkymättömille ominaisuuksilleen. 1.Kor.1. luvussa niitä ominaisuuksia kutsutaan Jumalan, heikkoudeksi ja hulluudeksi. Niinpä kenelläkään ei ole kylliksi, eikä ketään hyödytä Jumalan tunteminen kunniassa ja majesteettisuudessa, ellei hän tunne Häntä ristin alennuksessa ja häpeässä. Niin hän hävittää viisasten viisauden jne., ja niin kuin Jesaja lausuu; Totisesti, sinä olet salattu Jumala. Kun Filippus sanoi kunnian teologian mukaisesti; Näytä meille Isä, Kristus veti hänet takaisin ja palautti alas hänen lentävän ajatuksensa, etsiä Jumala muualta, kuin Hänestä itsestään, Jeesus sanoo Filippukselle, että joka näkee minut, näkee myös minun Isäni. Ristiinnaulitussa Kristuksessa, on siis tosi teologia ja Jumalan tuntemus (Martti Luther: Heidelbergin disputaation 20 teesi). Kunnian teologian suuri harha on tutkia Jumalan suuruutta oman viisautensa avulla ja luoda siitä sellaisen oma todellisuus, joka vastaa hänen korkeita tavoitteitaan, kuten ihmisen rakkautta. Miten ihmisen on kykyä rakastaa aivan kuin Jumala, joka on rakkaus? Omassa varassaan ihminen onkin Lutherin mukaan jumalien sepittäjä, joka tekee itsensä kaltaisen jumalakuvan. Se ei ole oikea Jumala, vaan on epäjumala, jota kunnian teologi palvoo oman viisautensa välityksellä. Ristin teologian lähtökohtana on Jumalan näkymättömien ominaisuuksien, eli ristiinnaulitun Kristuksen välitön katseleminen, eikä omaan ymmärrykseen perustuva ajattelu. Kun halutaan katsella ja löytää Kristus, pelastajana ja autuuden ainoana tuojana, niin katsellaan evankeliumista oikeaa kuvaa. Vapahtajasta Pyhä Henki avaa oikean ymmärryksen. Evankeliumin uskomisessa tapahtuvan Kristuksen katseleminen on aina oikean teologian lähtökohta ja päämäärä. Tämä tarkoittaa, että meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta päästä Jumalan yhteyteen, kuin hänen sanansa välityksellä. Tämä sana on kirjoitettu Raamattuun. Sitä kun me tutkimme on Jumalan pyhää sanaa aina lähestyttävä rukoillen. Pyydämme, että Jumala Pyhän Henkensä välityksellä avaa meille sanansa aarteet. Vain tällainen on oikeaa Kristukseen katselemista, joka avaa meille ristin teologian ja samalla koko autuutemme salaisuuden. Martti Pylkkänen 19

20 Todistajalehti Turvataksemme lehden ilmestymisen, olemme käyneet läpi nyt syyskesän aikana Todistaja-lehden tilaaja- ja maksurekisterin. Olemmekin kiitollisia siitä, että vuoden 2007 tilausmaksusuorituksia saatiin hyvin. Nyt on vielä kuitenkin maksamattomia lehtiä ja pyydämmekin, että saisimme suoritukset hyvissä ajoin (lokakuun aikana). Pitääksemme tilaajarekisterin ajan tasalla, tilaajarekisteristä joudumme poistamaan ne tilaukset, joista emme ole saaneet suoritusta ennen vuoden 2008 tilausten alkua. Kyseisestä syystä marraskuun lehti ei ilmesty enää niihin osoitteisiin, joista emme ole todenneet maksun suoritusta. Kuitenkin pyydämme tietoa siitä, että jos vuoden 2007 vuosikerta on suoritettu, niin nöyrästi pyydämme virhettämme anteeksi ja sen korjaamme. rahastonhoitaja / päätoimittaja Toimitus Päätoimittaja: Alpo Ahola, Saarentie 7, Ritola. Puh Toimittaja: Olavi Niemistö, Varisselänkatu 39 B 22, Vaasa. Puh Toimituskunta: Ossi Niemistö, Tapio Niemistö ja Martti Pylkkänen Rukoushuone: Kasarminkatu 18, Vaasa Todistajalehden nettiosoite: Toimiston postiosoite: Lehtitilaukset ja kirjatilaukset PL 424, Vaasa Todistajaseuran pj. Ossi Niemistö, Haiharankatu 17 A 6, Tampere. Puh Rahastonhoitaja: Jari Koivisto, Saarenpääntie 85, Huissi, puh Postisiirtotilien n:t Todistaja-lehti: Ev.lut. Todistajaseura: Lehti ilmestyy Evankelisluterilaisen Todistajaseuran toimesta kerran kuussa ja maksaa 25 \ vuosikerta kotimaahan ja pohjoismaihin, muualle ulkomaille 28 \. Kestotilaus: 22 \ ISSN Art-Print Oy