nro 3, syyskuu E Sri Lankan seurakunnat kasvavat vainoista huolimatta Kehittyvän Romanian unohdetut

Transkriptio

1 nro 3, syyskuu E Sri Lankan seurakunnat kasvavat vainoista huolimatta Kehittyvän Romanian unohdetut 1

2 Tässä lehdessä: Muuttovirta Makedoniasta voimistuu s. 2 Eero Ketola Pääkirjoitus s. 3 Kai Loikkanen Kehittyvän Romanian unohdetut s. 4 Klaus ja Satu Korhonen Evankeliumia autiomaan lapsille s. 6 Marjukka Anttila Se on kaunis s. 7 Samuel Autio Sri Lankan seurakunnat kasvavat s. 9 Eero Ketola Koulutyöpalsta s. 11 Nuorten kanssa Auschwitzissa s. 12 Mari Palomäki Kari Niemi Icej:n toiminnanjohtajaksi s. 15 Kai Loikkanen Turistityö Pattayalla s. 16 Kai Loikkanen Arkangelin kylissä s. 18 Seppo Mäkipää Vapaaehtoistyössä Kan-kodilla s. 19 Kai Loikkanen Evankeliset seurakunnat ovat selviytyneet toistaiseksi hyvin Muuttovirta Makedoniasta kasvaa Runsaassa kymmenessä vuodessa yli ihmistä on muuttanut Makedoniasta ulkomaille. Tämä merkitsee yli kymmentä prosenttia maan väestöstä. Onneksi muuttoliike ei ainakaan toistaiseksi ole koskettanut voimakkaasti seurakuntia. Varsinkaan seurakuntien johtajia ei ole juuri lähtenyt. Enkä ole myös- kään kuullut seurakuntaväen keskuudesta vihjeitä suuresta muuttohalukkuudesta, kertoo Marino Mojtic Makedonian Evankelisesta kirkosta. Euroopan muuttoliikettä seuraava EUROSTAT -tilastokeskus tietää saman kuin kaikki makedonialaiset; tilastot kertovat kuitenkin vain osan totuudesta. Kannen kuva: Eero Ketola Makedonian nuorten keskuudessa on voimakas halu muuttaa ulkomaille. Toistaiseksi muuttoliike ei ole vaikeuttanut seurakuntien toimintaa. 2

3 Pääkirjoitus Maastamuuton lisäksi väestö muuttaa maaseudulta kaupunkeihin. Tämä on vaikeuttanut varsinkin Makedonian kaakkoisosassa toimiviin, pieniin metodistiseurakuntiin. Laillisesti muuttaneiden lisäksi kymmenet tuhannet elävät ulkomailla ilman virallista lupaa. Samaan aikaan tuhannet Makedonian kansalaiset ovat ottaneet myös Bulgarian kansalaisuuden. Heidän liikkeistään eivät tilastot kerro. Makedoniassa ei ole tilastoja ulkomaille muuttaneiden määrästä. Muualla Euroopassa arvioidaan kahdentoista vuoden aikana makedonialaisen lähteneet laillisesti maasta. Tämä merkitsee, että pieni, runsaan kahden miljoonan asukkaan valtio on menettänyt muuttoliikkeen seurauksena yli kymmenen prosenttia asukkaistaan. Monet ihmiset lähtevät Makedoniasta, koska länsimaissa on edelleen taloudellisesti paremmin kuin Makedoniassa. Tähän mennessä vain muutamia, seurakunnan johtamiseen valmistuneita henkilöitä on lähtenyt pois maasta, kertoo Mojtic. Keskimääräinen kuukausitulo Makedoniassa on hieman yli 300 Euroa. Työvoimasta työttömiä on lähes kolmekymmentä prosenttia. Ulkomainen tuki on merkittävä Useimmat seurakunnat ovat niin pieniä, etteivät ne kykene huolehtimaan työntekijänsä palkkauksesta. Kuluneen puolen vuoden aikana olemme vastaanottaneet aikaisempiin vuosiin verrattuna tasan puolet vähemmän ulkomaista taloudellista tukea. Samaan aikaan elintarvikkeiden ja perushyödykkeiden hinnat ovat kohonneet voimakkaasti. Kenenkään vuokra ei ole laskenut puoleen aikaisemmasta! Mojtic myöntää, että tilanne saattaa muuttua seurakunnissa. Tosiasiallinen tilanne kuitenkin on, että meidän täytyy olla valppaana ja aivan kuin taistella jokaisesta työntekijästä. Meillä on erityinen työ taloudellisen tuen saamiseksi ja niin usean yhteistyötahon etsimiseen kuin suinkin on mahdollista. Kaikki ulkomainen apu on tervetullutta, ja sitä todella tarvitaan, kertoo Marino Mojtic Makedonian Evankelisen kirkon tiedottaja. Seurakuntien jäsenissä on havaittavissa kasvava kiinnostus muuttaa ulkomaille. Voimakas muuttovirta löytää vain pienen sivupuron seurakuntien jäsenistä, koska koko maassa evankelisiin seurakuntiin kuuluu yhteensä 1500 henkilöä. Makedonian tilanne on samansuuntainen muissakin Balkanin maissa. Taloudellisen tilanteen lisäksi nuorten muuttohalukkuutta lisää kyllästyminen etnisiin jännitteisiin. Tarkkojen tilastotietojen puuttuminen heikentää nuorten motivaatiota koulutuksen ja elämäntehtävän valintaan. Vanha ja pitkä, yhden puolueen hallintoaika ei ole vain historiaa. Menneisyyden traumat levittäytyvät edelleen kuin varjo julkishallinnon ja koulutuksen alalle. Teksti ja kuvat: Eero Ketola Kärsivien lähimmäisten luo Olosuhteet, joissa kansat ja ihmisryhmät eri puolilla maailmaa elävät, vaikuttavat erityisen voimakkaasti lapsiin. Viime päivien uutisissa on kerrottu miljoonan lapsen elävän pakolaisleireissä Syyriassa. Sodan, nälänhädän ja köyhyyden varjossa elää käsittämätön määrä lapsia. Vaikka Euroopassa ei nyt sodita, löytyy meiltäkin alueita ja väestönosia, joiden elämä on kaukana eurooppalaisesta unelmasta. Tästä ovat esimerkkinä Romanian romanit, joiden elämästä saamme pienen väläyksen tämän lehden artikkelista. Romanian romanit ovat tulleet tutuiksi suomalaisille kesätapahtumien liepeillä tapahtuneen kaupustelun ja kerjäämisen uutisoinnin kautta. Heidän tänne tuloaan on päivitelty ja harmiteltu eri näkökulmista. On mietitty, olisiko parempi olla antamatta rahaa, ettei tulisi rohkaisseeksi heitä viipymään yhtään pidempään. Vaihtoehtojen puute ajaa ihmisiä tarttumaan huonoonkin tarjoukseen. Tuskin kukaan iloiten jättää kotinsa ja perheensä kuukausiksi polvistuakseen vieraan maan kaduille almua pyytämään. Vaikea on keskivertosuomalaisen kuvitella itseään kadulle kuppi kädessään toivomaan, että saisi muutaman kolikon päivän ateriaan. Erilaiset keräykset ovat hyvä tapa antaa oma osansa heikompien auttamiseksi. Kohteita löytyy läheltä ja kaukaa. Herätysliikkeemme oman lähetysjärjestön, Fidan työtä voi turvallisin mielin tukea. Työ on yleisesti hyväksi ja laadukkaaksi tunnustettua. Voi luottaa, että rahat menevät perille. Hyvää työtä tehdään myös monien muiden järjestöjen kautta. Aina tarvitaan kuitenkin lopulta niitä, jotka laittavat likoon rahasummien lisäksi koko elämänsä. Tarvitaan lähtijöitä. Evankeliumi ja lähimmäisen rakkaus välittyvät lopulta ihmiseltä ihmiselle. Edelleen näitä ihmisiä löytyy. Osa vierailee kohdemaissa lyhyempiä jaksoja, osa asettuu vuosiksi vieraaseen ympäristöön. Kuten Fidan kummilapsiohjelman mainoksessa lukee, emme voi muuttaa koko maailmaa, mutta voimme muuttaa yhden lapsen koko maailman. Varmasti jokaisen auttamistyöhön lähtevän kautta tulee muutos useamman kuin yhden ihmisen elämään. Voiko arvokkaampaa tehtävää olla? Varmasti Jumala tahto on, että me uskovat entistä enemmän avaisimme silmämme näkemään kärsivien lähimmäisten hädän ja laittaisimme itsemme ja voimavaramme likoon heidän auttamisekseen. Mikä se oikea tapa ja suunta itse kullekin on, selviää varmasti. Hienoa ja rohkaisevaa on kuitenkin lukea niiden ihmisten tarinoita, jotka menevät ja tekevät sen mitä ovat sydämelleen saaneet. Kai Loikkanen 3

4 Kehittyvän Romanian unohdetut Lapsille annettu tukiopetus ja muu tarpeellinen apu ovat tuottaneet tuloksia. Kun vertaan tämän päivän Romaniaa ensimmäisiin käynteihini maassa silloisen diktaattorin Ceausescun aikaan, on helppo huomata monilla alueilla tapahtunut kehitys. Pelokas ilmapiiri on vaihtunut länsimaiseen vapauteen, kaupungit ovat kohentaneet ulkoasuaan. Yhden kansanosan olot eivät ole parantuneet, paremminkin kurjistuneet. Köyhä romaniväestö elää edelleen omissa ghetonomaisissa hökkeliyhteisöissään. Romanit muodostavat huomattavan osan itäisen Euroopan väestöä. Yksistään Romaniassa heitä arvioidaan olevan noin kymmenen prosenttia maan 20-miljoonaisesta väestöstä, joidenkin arvioiden mukaan huomattavasti enemmänkin. Tarkkaa lukua on vaikea tietää, koska monet romanit ovat syrjinnän takia pyrkineet salaamaan etnisen taustansa. Romanit ovat pitkään olleet Euroopan syrjityin kansanosa. Heitä on käytetty maaorjina ja häädetty paikasta toiseen. Vuosisatoja heiltä ovat puuttuneet alkeellisimmatkin ihmisoikeudet. Holokaustista puhuttaessa useimmiten unohdetaan, että juutalaisten ohella tapahtui myös mustalaisten kansanmurha, jossa kuoli vähintään puoli miljoonaa, mahdollisesti miljoona romania. Osa kurjuudessa eläneistä romaneista on selvinnyt yhteisöissään kehittämällä itselleen toimeentulon muotoja. Jotkut kaupustelevat valmistamiaan neuleita tai työkaluja, toiset niityiltä ja metsistä keräämiään yrttejä. Köyhimmät lajittelevat roskia ja etsivät niiden joukosta hyödynnettäviä tavaroita. Romanien joukossa on myös taitavia erikoisalojen osaajia kuten kupariseppiä, mutta heidän tuotteensa menevät tavallisesti kaupaksi polkuhintaan. Lapset ja vanhukset sijaiskärsijöinä Kipeimmin köyhyydestä joutuvat kärsimään lapset ja vanhukset. Vaikka Romaniassa onkin yleinen oppivelvollisuus, niin monet romanilapset jäävät käytännössä koulunkäynnin ulkopuolelle. Tämä johtuu siitä, etteivät heidän vanhempansa pysty aina tarjoamaan koulunkäyntiin tarpeellista vaatetusta, ei aina edes kenkiä. Myös puuttuvan hygienian takia lapset saattavat joutua koulussa syrjityiksi, sillä monissa kodeissa ei ole peseytymismahdollisuutta. Tämän lisäksi romanikodeissa ei aina arvosteta koulunkäyntiä vaan ajatellaan, että lasten olisi hengissä selvitäkseen opittava jo varhain tekemään "oikeaa"työtä. Myös monien vanhusten asema on säälittävä. Vaikka romaniyhteisöissä vanhuksiin suhtaudutaankin kunnioittavasti, niin asuinolot tekevät vanhusten elämän vaikeaksi. Köyhimmät romaniperheet asuvat hökkeleissä, jotka on kyhätty ohuista saviseinistä, eristekappaleista tai jätemuovista. Kesällä näissäkin majoissa voi asua, mutta talvella asuinolot muuttuvat hengenvaarallisiksi. Romaniassa vallitsee mannerilmasto, jolle on tyypillistä lämmin kesä ja ankara talvi. Karpaattien vuoristossa pakkanen 4

5 voi laskea yhtä alas kuin Suomessakin, mutta hatarat seinä ja maalattia eivät pidättele lämpöä. Laupeudentyö johtaa tuloksiin Tähän asti EU:lta romaniyhteisöille tullut tuki on ollut olematonta, eikä kommunistidiktatuurista toipuva maa ole suunnannut apua köyhimpään kansanosaan. Sen sijaan muutamat kristilliset avustusjärjestöt ovat voineet välittää romaneille tuntuvaa apua. Viimeisen parin vuoden aikana olemme tehneet yhteistyötä muun muassa romanialaisen Robert ja Elena Krausin perheen kanssa, joka perustamansa Betlehem-järjestön kautta on jo parikymmentä vuotta tehnyt määrätietoista työtä erityisesti lasten auttamiseksi. Krausien perustamissa lapsityökeskuksissa lapsille annetaan tukiopetusta ja muunlaista kotitaustan edellyttämää apua. Tarvittaessa heille tarjotaan peseytymismahdollisuus, vaateapua ja ruokaa, mutta ennen kaikkea heitä kannustetaan opiskelemaan ja kehittämään taitojaan. Tulokset ovat olleetkin hämmästyttäviä. Lapsista, jotka ennen eivät selvinneet koulussa, on tullut jopa luokkansa priimuksia. Lapsityökeskusten tuella varttuneet nuoret ovat saaneet hyvän otteen elämästä. Monet heistä ovat uskossa ja palvelevat innokkaasti seurakunnassa auttaen hädänalaisia heimotovereitaan. Syyskuusta lähtien asumme Wienissä ja pyrimme Itävallan helluntaiseurakunnissa tekemämme työn lisäksi kanavoimaan apua Romanian köyhimpiin romaniyhteisöihin. Koska toistaiseksi tätä työtä varten ei ole olemassa minkäänlaista valtiontukea, olemme täysin riippuvaiset siitä tuesta, jota mahdollisesti saamme uskovilta ja seurakunnilta avustustyötä varten. Suomessa apu välittyy Fida Internationalin kautta, tilin numero FI Viitenumero (keräyslupa 2020/2012/2642, myöntäjä Poliisihallitus ajalle (koko maa paitsi Ahvenanmaa). Kiitämme lämpimästi kaikkia tukijoita ja esirukoilijoita! Robert ja Elena Kraus ovat perustaneet Betlehem-järjestön, jonka kautta on jo parikymmentä vuotta tehty määrätietoista työtä erityisesti lasten auttamiseksi. Klaus ja Satu Korhonen Romaniväestö elää edelleen hökkeliyhteisöissään. 5

6 Evankeliumia autiomaa Monet buddhalaisuuden ja shamanismin valtaamilta alueilta tulevat lapset kuulivat leirillä kristinuskosta ensimmäistä kertaa. Shainsand on Etelä-Mongoliassa Gobin autiomaassa sijaitseva pieni kaupunki, jossa järjestettiin tänä kesänä toista kertaa evankelioivia lastenleirejä. Kolmelle peräkkäiselle päiväleirille osallistui yhteensä noin 150 lasta. Työ on osa Fidan lähetti Kari Halosen lähetystyötä, joka on levinnyt Venäjältä Mongoliaan saakka. Suomesta matkaan lähti tällä kertaa kolmen hengen tiimi, Aimo Tuikka ja Keijo Niskala Kälviältä sekä Marjukka Anttila Kauhajoelta. Matkustimme Pekingin kautta Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin ja sieltä edelleen junalla Shainsandiin. Veimme leireille rahallista tukea sekä lapsityömateriaaleja, mm. käsinukkeja ja flanellokuvia. Yhtenä matkan tarkoituksena oli myös edistää Jippii-laulujen käännöstyötä mongolian kielelle. Leiriltä ensikontakti kristinnuskoon Mongolian kolmesta miljoonasta asukkaasta kristittyjä arvellaan olevan noin Suurin osa seurakunnista on pieniä, ehkä muutaman kymmenen ihmisen yhteisöjä. Niin myös Shainsandin seurakunta, joka toimi lastenleirien järjestäjänä. Seurakunta oli syntynyt korealais-amerikkalaisen lähetystyön tuloksena. Vaikka seurakunta oli pieni, 6 heillä oli monia lahjakkaita nuoria, jotka toimivat leirityöntekijöinä. Jokainen leiripäivä aloitettiin ja lopetettiin leirityöntekijöiden palaveriin, joissa käytettiin paljon aikaa rukoukseen ja ylistykseen. Iltapalaverissa ohjaajat kertoivat kokemuksiaan leiripäivästä ja suunnittelivat tulevaa. Palaverin päätteeksi ohjaajat jakaantuivat siivoamaan leiripaikan tilat seuraavaa päivää varten. Leiriohjaajien nöyrä ja palveleva mieli jäi puhuttelemaan meitä vieraita. Leiriläisten vastaanottamiseen oli kiinnitetty paljon huomiota. Jo tuntia ennen leirin alkua leiriohjaajat olivat pihalla valmiina odottamassa leiriläisiä. Lapset jaettiin iän perusteella kolmeen eri ryhmään ja ryhmänjohtajat alkoivat leikittää heitä tutustumisleikeillä ennen ohjelman alkamista. Leiriläisten ikä vaihteli kolmesta viiteentoista vuoteen. Pääosa leiriläisistä oli vuotiaita. Kaikki leiriläiset olivat ensi kertaa hengellisellä lastenleirillä ja useimmat eivät olleet kuulleet mitään kristinuskosta ennen leiriä. Alueen pääuskonnot olivat buddhalaisuus ja shamanismi. Evankeliumia ja terveyskasvatusta Leiriläisille annettiin terveysvalistusta hampaiden hoidosta ja tupakan sekä alkoholin vaaroista. Ohjelmassa oli myös urheilua ja askartelua. Perhekasvatustunnilla kerrottiin Raamatun mukaisesta perhemallista, jossa vanhemmat rakastavat toisiaan ja huolehtivat perheestään. Monet lapset asuivat köyhällä slummialueella, jossa perheväkivalta on yleistä. Lapset saivat tunnilla rukoilla oman perheensä puolesta, että Jeesus voisi tuoda sinne rakkautta. Eräs lapsi kertoi, että hän asuu jurtassa kuuden sisaruksen ja vanhempiensa kanssa. Heillä oli vain yksi lusikka ja äiti ja isä tapellessaan löivät toisiaan sillä lusikalla. Lapsen rukousaihe oli, että Jeesus

7 n lapsille voisi antaa heille lisää lusikoita. Rukoukseen vastattiin heti samana päivänä, sillä kirkko lahjoitti tuolle köyhälle perheelle lusikoita. Rukousaiheeksi jäi, että myös perheväkivalta voisi loppua tuossa ja niin monessa muussakin perheessä tuolla alueella. Evankeliumia opetettiin viiden värin avulla käyttäen apuna sanatonta kirjaa. Keltaisen, mustan, punaisen, valkoisen ja vihreän värin avulla lapsille kerrottiin taivaasta, syntiinlankeemuksesta, Jeesuksen ristin työstä ja pelastuksesta sekä uskossa kasvamisesta. Jokaisen leirin kolmantena päivänä lapsilta kysyttiin, kuka tahtoo seurata Jeesusta, ja lähes kaikki lapset halusivat! Se oli suuri ihme ja kiitosaihe, sillä leirille tullessaan suurin osa lapsista ei tiennyt mitään Jeesuksesta. Vihollisen hyökkäyksiä ja Jumalan ihmeitä Kun Jumala ilmestyy voimakkaasti, myös vihollisen voimat ovat liikkeellä. Aina ennen viimeistä leiripäivää koettiinkin monenlaisia vihollisen hyökkäyksiä. Joskus ne ilmenivät henkilöiden välisinä ristiriitoina, toisinaan yöllisinä henkivaltojen hyökkäyksinä. Viimeisenä leiriyönä leirin nuoren ja lahjakkaan raamatunopettajan kallis kännykkä varastettiin tyynyn alta tämän nukkuessa. Jumalan voima on kuitenkin vihollisen voimaa suurempi. Koska me suomalaiset jouduimme olemaan lähes koko leiripäivän hiljaa, kun emme osanneet mongolian kieltä, keskityimme rukoilemaan leiriohjaajien ja leiriläisten puolesta. jatkuu seuraavalla sivulla... Se on kaunis! Miro, kaksi ja puoli vee, maalaili täysin sydämin vesiväreillä isosiskon ja isoveljen kanssa. Valmiit taideteokset sinitarrattiin sitten sisustuksellisiksi aksenteiksi vaatekaapin oveen. Kun Miron työ oli saanut oman paikkansa komeron ovesta, hän otti muutaman peruutusaskeleen, kallisti päätä ja ihaili omaa teostaan syvään huokaisten: Se on kaunis! Vesivärityön väreissä ja siveltimen vedoissa näkyi picassomaisia ja dalimaisia mestarin käden jälkiä. Pikkutaiteilijasta kuvastui sama asenne ja itsetunto kuin sillä Suurella Taiteilijalla, joka kerran katsoi kaikkea luomaansa ja totesi työnsä sangen hyväksi. Meidän aikuisten laita on joskus aivan toisin kuin pikku Mirolla. Meiltä isoilta monesti puuttuu Mestarin tervettä asennetta. Sen sijaan nöyristelyn ulkokultaamaa ylpeyttä meiltä kylliksi löytyy. Kun/jos vähättelemme aikaansaannoksiamme, teemme sen vain näön vuoksi odottaen heti välitöntä kehua ja kiitosta. Manipuloimme siten lähimmäisemme kehumaan itseämme. Samaa kaavaa toteuttaa poliitikko, joka uhkaa jättää politiikan vain saadakseen lisänostetta poliittiselle uralleen. Parhaimmillaan itsensä vähättely ei rajoitu yksin vähättelijään. Japanin kulttuurissa pätee ryhmä(itsensä)alentaminen. Siellä on kaunista, kohteliasta, vieraanvaraista ja ystävällistä alentaa lähimmäisen silmien edessä oma perhe ja sukukunta. Niinpä kohtelias Pikku taiteilija. japanilaisisäntä moittii vierailleen vaimonsa kehnoutta ja pyytelee anteeksi tämän kokkaamaa älyttömän pahaa ruokaa. On myös hyvin vieraanvaraista valitella vieraille, miten tyhmiä ja saamattomia ja huonosti kasvatettuja omat lapset ovat. Maassa maan tavalla tai maasta pois, sanoo sananlasku. Tavat ovat tarttuvia. Yhden kerran, ja tosin vain sen yhden ainoan kerran, Nipponilla asuva länsimaalaismies herkesi japanilaisvieraiden seurassa fiksuksi ja kohteliaaksi: hän alkoi moittia pohjoismaalaista vaimoaan ja kehui vieraan vaimoa. Valkoinen vaimo oli niin otettu miehensä vieraanvaraisuudesta, että itämaisten kohteliaisuuksien lateleminen siinä perheessä sai jäädä laitimmaiseksi kerraksi. Pohjoismaalaisen aviomiehen oli jatkossa pakko laskea vieraskoreuden tasoa: hän otti tavakseen järkyttää japanilaisvieraita kehumalla ja ylistämällä omaa vaimoaan, niin epäkorrektia kuin se olikin. Omaansa ei mukamas saisi kehua. Aviopuolison kehut kuitenkin auttoivat kummasti aviosuhteen hoidossa. Suuri Taiteilija on luonut kaiken kauniiksi. Häntä ylistäessään ei kukaan voi sortua ylisanoihin. Sen luomistaidon Hän istutti myös meihin. Olen vissi ja varma, että Taivaan Isä ihailee lastensa töitä samalla lämmöllä, millä Miron pappa katseli pojanpoikansa taideteosta. Se on kaunis! Samuel Autio Miron teos. Se on kaunis! Leirille saapuneet lapset jaettiin ikäryhmiin. 7

8 Pienen seurakunnan järjestämille kolmelle leirille osallistui yhteensä 150 lasta. Leiriohjaajat todistivat jälkeenpäin monista ihmeistä, joita leirin aikana oli tapahtunut. Monet ohjaajista olivat lääketieteen opiskelijoita kirkon vieressä olevasta lääketieteen tiedekunnasta. He kertoivat, että kun lapset näyttivät heille haavojaan ja ruhjeitaan, he aina ensin rukoilivat, ennen kuin alkoivat sitoa haavoja. Sidetarpeita ei kuitenkaan tarvittu, sillä haavat katosivat rukouksen aikana! Eräs 13-vuotias leiriohjaaja kertoi, että hänen oli vaikea keskittyä leiriin, koska leirien aikana hänen isoveljensä oli käynyt lääkärissä ja hänessä oli todettu syöpä. Veli oli lähetetty pääkaupunkiin tarkempiin tutkimuksiin ja pikkuveli oli keskittynyt leirityön lomassa rukoilemaan. Viimeisen leirin aikana hän sai tiedon veljeltään, että syöpä oli kadonnut eikä hoitoja tarvittukaan. Teksti ja kuvat: Marjukka Anttila 8 Leiriläisten ruokailuhetki.

9 Sisällissodasta ja luonnonkatastrofista selvinnyt teesaari elää uudessa, historiallisessa vaiheessa Sri Lankan seurakunnat kasvavat vastustuksesta huolimatta Raskaat, tummanharmaat monsuunisadepilvet rakoilevat. Aurinko porottaa tulikuumasti pihamaalle. Sarongiin pukeutunut pastori M.C. Mathew istuu terassilla. Hän osoittaa kädellään portin vasemmalle puolelle. Sieltä raivokas ihmisjoukko ryntäsi vandalisoimaan kirkkoa. Järjestäytynyt ja hyvin suunniteltu vastustus on valitettavasti lisääntynyt merkittävästi. Kohteena ovat varsinkin helluntaiseurakuntien kirkkorakennukset ja niiden muut kokoontumistilat, kertoo Mathew. M.C.Mathew asuu länsirannikolla, Negombon kaupungissa. Kaupungissa on 20 kookasta, katolista kirkkoa. Osa niistä on suuria katedraaleja. Kaupungissa asuu myös runsaasti buddhalaisia ja hinduja. Helluntaiseurakuntia ja karismaattisia seurakuntia kaupungissa on yli kolmekymmentä. Buddhalaiset ääriainekset yllyttivät väkijoukkoa kirkkoomme. Kookosviljelmän asukkaita. He rikkoivat huonekaluja, repivät kirjoja. He tulivat riehumaan myös asuntoomme. He polttivat passimme ja repivät puhelinjohdot ja uhkailivat minua, vaimoani ja paikalla olleita pastoreitamme, kertoo Mathew. Työ on viime vuosina vaikeutunut huomattavasti Negombossa ja useissa muissa Sri Lankan suurissa kaupungeissa. Emme saa järjestää ulkoilmakokouksia, emme hyödyntää mediaa ja toimia vapaasti. Kirkon sisällä toimintaa ei rajoiteta. Tilaisuuksia järjestetään samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Kotikokoukset ja henkilökohtai- Kastejuhla Pallekellessa. nen työ etenee hyvin. Seurakunta kasvaa ja voimistuu. Tämä on yksi syy miksi kaupungissa toimivia seurakuntia yritetään häiritä ja pelotella. Katoliset menettävät jäseniään ja ovat suutuksissa. He eivät mitenkään paheksu buddhalaisten ääriainesten toimintaa. Suurin osa buddhalaisista ei kuitenkaan hyväksy väkivaltaa eikä vihan lietsontaa, kuvailee pastori Mathew. Sri Lankan buddhalainen ääriliike, Bodu Balla Sena (BBS) on yksi aktiivisimmista vainoajista. Maan hallituksen pöydällä on jo vuosia ollut laki, joka rajoittaisi voimakkaasti evankeliumin julistusta Sri Lankassa. Lakia ei ole kuitenkaan hyväksytty ja ääriliikkeet ottavat toisinaan käyttöön viidakon lain. Mabeviyatenng 30 vuotta sitten kävelin pastori Josephin kanssa liejuista polkua ylös mäenrinnettä. Meillä oli toisessa kädessä myrskylyhty ja pitkä sauva toisessa. Tulikärpäset tanssivat puiden latvoissa ja suuret, jättiläiskokoiset lepakot, lentävät ketut, lepattivat ohi niin läheltä, että lämmin ilmavirtaus osui kasvoihin. Avasin pitkän, kasarmimaisen rakennuksen oven. Saman oven avasin nyt, 30 vuotta myöhemmin. Vastaan kiirehti talossa asuva nainen. Hän muisti vielä minut ja kertoi 9

10 aviomiehensä kuolleen. Nopeasti paikalle saapui kylän muita naisia ja lapsia. Keskustelimme, rukoilimme ja kuuntelimme. Alueella asuu lähes ihmistä. He ovat uskonnoltaan buddhalaisia, hinduja ja katolisia. Rakennukset ovat peräisin brittiläiseltä siirtomaajaksolta. Viljelmä oli aikaisemmin tee- ja kumiplantaasi. Nyt kookkaat palmut huojuvat tuulessa ja lehmät laiduntavat aluskasvillisuudessa. Kylä ei ole vähääkään muuttunut. Ympäristö on kuitenkin aivan erilainen kuin 30 vuotta sitten. Preeriamaiselle tasangolle on rakennettu Aasian suurin golfkenttä! Suurelle, harjumaiselle alueelle valmistuu lentokenttä, joka palvelee Kandyn alati kasvavan kaupungin tarpeita. Kundasale Irmeli ja Cecil Libertus (nyk. Avram Libertus) tekivät vuosina arvokasta työtä Kandyn lähistöllä. Keskusseurakunta sijaitsi Gurundeniassa, Kandyn kaupungin lähistöllä. Libertuksia tuki useita vuosia Vimpelissä asunut, jo edesmennyt, aidosti lähetystyötä rakastanut Oiva Uusitupa. Myöhemmin vastuun otti Vimpelin helluntaiseurakunta, ja sitten Nastolan helluntaiseurakunta. Libertukset kasvattivat useita, kyvykkäitä pastoreita. Eräs heistä, Joseph, toimii Kundasalen kaupungissa. Josephin seurakunta toimii nyt vuokratiloissa, mutta uuden ru- Sunnuntain jumalanpalvelukseen. Liikenneruuhkaa Kandyssä. koushuoneen rakentaminen alkoi vuoden alussa. Seurakunnassa on kaksi muuta pastoria, Niklasson ja Stanley. Kaupungin lisäksi työpisteitä on eri puolilla maaseutua. Monsuunisateessa, pimeässä illassa saavumme yhteen työpisteeseen. Kokoustilana on suuren talon, osittain valmis sivuosa. Sinne johtaa jyrkkä polku. Jokaista askelmaa on varottava sillä kolmen kuukauden sadekausi on syönyt maata ja irrottanut kiviä ja autonrenkaita, joilla polkua on tuettu. Ovena on haalistunut kangas. Tilaisuuteen on korkea kynnys; ovensuuhun on nimittäin naulattu poikittain lautoja, jotka estävät koirien tulon sisälle. Huone on täynnä ihmisiä, jotka kuuntelivat tarkkaavaisesti evankeliumia. Puheen jälkeen, paikallisen tavan mukaan, kaikki tulevat pyytämään, että siunaisimme heitä. Pallekelle Pallekellen teeviljelmää ei enää ole. Paikalle on rakennettu kymmenittäin pieniä omakotitaloja. Pallekellen vanha rukoushuone toimii nyt pyhäkoulutilana. Uusi kirkko on korkeassa rinteessä. Sunnuntain kokouksessa osa kuulijoista istuu ulkona. Sisälle on ahtautunut niin paljon väkeä kuin ajatella saattaa. Pallekellen pastori Francis näyttää kuinka kirkon viereen on jo pystytetty kannattavia paaluja, joiden päälle asennetaan katto. Myöhemmin laajennus käsittää sivuseinän. Lisätila on täällä todella tarpeen. Lähitalossa on pastori Franciksen edesmenneen sisaren muistotilaisuus. Kyläläisiä saapuu paikalle kävellen, moottoripyörillä, polkupyörillä ja kolmipyörillä. Muistotilaisuuden sanoma koskettaa kyläläisiä. He pelkäävät kuolemaa. Puheen jälkeen 30 henkilöä tulee pyytämään rukousta, ja opastusta Raamatun ymmärtämiseen, kertoo Francis. Tsunami Tsunami iski Sri Lankan rannikolle. Pelkästään jatkuu sivulla Kundasaleen rakennetaan uutta rukoushuonetta. Oikealla pastori Joseph. 10

11 Kaikki Pohjanmaan seurakunnat mukana koulutyössä Juuri alkanut lukuvuosi kouluissa merkitsee myös uutta lähtöä Pohjanmaan helluntaiseurakuntien koulutyössä. Kaikki alueen neljäkymmentä kahdeksan seurakuntaa ovat mukana myös taloudellisesti tukemassa koulutyöntekijöiden palkkausta. Pohjanmaalla työskentelee kolme koulutyöntekijää, koulupastoria. Etelä-Pohjanmaan alueella jatkaa jo vuosia työtä tehnyt Usko Blommendahl. Keski-Pohjanmaan kouluissa vierailee syksyn ajan Mika Karola, joka osaltaan hoitaa virkavapaalla olevan Miika Savolan työaluetta. Oulun seudun kouluvierailuista vastaa puolestaan Katja Castillo Oulun helluntaiseurakunnan lapsityöntekijän tehtävänsä ohella. Koulupastorit suunnittelevat vierailun ajankohdat ja sisällöt yhteystyössä paikallisseurakuntien kanssa. Tavoitteena on luoda ja vahvistaa seurakunnan ja koulumaailman luontevaa yhteyttä paikkakunnalla. Koulutyö Ohessa koulupastoreiden työalueet ja yhteystiedot. Syksyn vierailuviikot kannattaa varata nopeasti. Pohjanmaan Helluntaiseura kuntien koulupalvelu Etelä-Pohjanmaa & Pohjanmaa 26 seurakuntaa / seurakunnan työaluetta Keski- ja Pohjois- Pohjanmaa 18 seurakuntaa / seurakunnan työaluetta Pohjois-Pohjanmaa (Oulun-seutu) 3 seurakuntaa / seurakunnan työaluetta Koulupastori: Usko Blommendahl Yhteystiedot & vierailuvaraukset Puh: S-posti: usko.blommendahl@netikka.fi Seurakunnat: Alajärvi, Alavus, Härmä, Isokyrö, Jurva, Kortesjärvi, Lappajärvi, Vimpeli, Seinäjoki, Ilmajoki, Kauhajoki, Kuortane, Jalasjärvi, Kauhava, Kurikka, Teuva, Peräseinäjoki, Pietarsaari, Vaasa, Laihia, Lapua, Soini Kristiinankaupunki, Ähtäri, Evijärvi, Ylistaro Syyslukukaudella Mika Karola S-posti: mika.karola@gmail.com Mika Karolan ohjelman vierailuvaraukset: Voitto Marjeta S-posti: voitto.marjeta@gmail.com Seurakunnat: Kannus, Kaustinen, Kokkola, Kälviä, Lestijärvi, Lohtaja, Toholampi, Ullava, Veteli-Halsua, Haapajärvi, Haapavesi, Kalajoki, Nivala, Oulainen, Pyhäjärvi, Raahe, Sievi, Ylivieska Koulupastori: Katja Castillo (25 %) Yhteystiedot & vierailuvaraukset Puh: S-posti: katja.castillo@gmail.com Seurakunnat: Oulu, Haukipudas, Muhos Lisäksi työalueena on myös: Pudasjärvi, Utajärvi, Kempele, Ii 11

12 Käsi kädessä nuorten kanssa Auschwitzissa Fidan juutalaistyön koordinaattori on ollut mukana myös Käsi Kädessä -ohjelmassa, jossa muun muassa juutalaiset ja saksalaiset nuoret kohtaavat kansojensa välisten kipeiden muistojen äärellä. Olen aiemmin tässä lehdessä kertonut Käsi kädessä -ohjelmasta, jossa nuoret messiaaniset (noin vuotiaat) Israelista matkustavat pariksi viikoksi Saksaan ja Puolaan. Ensimmäisen viikon ajan he asuvat saksalaisissa perheissä. Jokaisella juutalaisella nuorella on saksalainen pari. Ensimmäisen viikon aikana he tutkivat raamattua, rukoilevat ja ylistävät yhdessä. Seuraavalla viikolla, kun he jo vähän ovat tutustuneet toisiinsa, he matkustavat bussilla Puolan Krakovaan. Elokuun puolivälissä minulla oli tilaisuus lentää Suomesta Krakovaan liittyäkseni Käsi kädessä ryhmään siellä. Oli ilo tavata ystäväni Israelista, jotka jo useamman vuoden ajan ovat olleet johtamassa Käsi kädessä (hepr. Yad b yad) matkoja. Näky syntyi muutama vuosi sitten, kun messiaaniset ja saksalaiset pastorit kokoontuivat Israelissa. Saksassa yad b yad toimii Filip- pus- armeijan (Philippus-Dienst) järjestämänä ja rahoittamana sovituksen sanoman välittäjänä. Kysymyksiä, tuskaa ja vihan tunteita Ensimmäisenä iltana tutustuimme nuorten kanssa. Hostellimme sijaitsi keskellä entistä ghettoa, josta vielä oli seiniä jäljellä. Istuimme nurmikolla ja nuoret kertoivat odotuksiaan matkalta. Lähes kaikille matka oli ensimmäinen laatuaan. Rukoilimme seuraavan päivän puolesta ja siunasimme toisiamme. Tiimin vetäjät muistuttivat ja rohkaisivat: Kun kävelette keskitysleirissä, kävelkää käsi kädessä parinne kanssa, mutta muistakaa, ennen kaikkea, että Jeesus kävelee teidän kanssanne. Seuraavana aamuna lähdimme bussilla kohti Auschwitzia. Matkan aikana luimme muutamia raamatun paikkoja, kuten Psalmi 22 ja Hesekiel 37 kuolleista luista. Itsellenikin matka Auschwitziin oli ensimmäinen. Kaikki, mitä näimme ja koimme ensimmäisen päivän aikana, oli nuorille ja meille kaikille hyvin tunteita esiin nostattava kokemus. Oli kysymyksiä, miksi Jumala salli tämän kaiken tapahtua. Tuntui, että minkäänlaista vastausta ei 12

13 saanut, ei ainakaan siellä leirissä kiertäessään. Illalla hostellille päästyämme kokoonnuimme yhteen. Jokainen sai kertoa juuri niitä tuntoja, mitä oli kokenut päivän aikana. Monen nuoren, myös saksalaisen, sisimmässä oli tuskaa ja vihaa siitä, miten julma ihminen voikaan olla. Eräs juutalainen tyttö kertoi, miten hän oli etsinyt perheensä jäsenien nimiä ja löytänyt heidät. Se oli hänelle hyvin järkyttävä kokemus. Mikään ei voi erottaa meitä Kävellessäni päivän aikana leirissä sisimmässäni nousi matkalla lukemamme Psalmi 22: Jumalani Jumalani, miksi minut hylkäsit? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. Sinuun ovat turvanneet isämme ennen Uskon, että päivän aikana monen nuoren sisimmästä nousi huuto Jumalan puoleen oman kansansa menneisyydestä. Kaiken keskellä oli ilo nähdä, miten saksalainen ja juutalainen kävelivät käsi kädessä ja miten he halasivat toisiaan kaikkien kipeiden kokemuksien keskellä. Matkanjohtajat kertoivat minulle, miten monessa maassa parhaillaan rukoiltiin näiden nuorten ja tämän matkan puolesta. Ei ole itsestäänselvyys, että juutalainen ja saksalainen kävelevät käsi kädessä keskitysleirissä, joka kuvaa kaikkea muuta kuin yhteyttä ja rakkautta. Toisen päivän päätteeksi istuimme Auschwitz- Birkenaum -leirissä nurmikolla, vieressä lammikko, jossa niin monen juutalaisen tuhkat lepäsivät. Lauloimme hepreaksi käsi kädessä: Miten suloista on, kun veljekset sovussa asuvat Vietimme ehtoollisen yhdessä. Eräs nuori luki Roomalaiskirjeen kohdan, ettei mikään voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta, ei vainot, eikä edes kuolema. Se yhteys, jota tuon tuhkalammikon äärellä koimme, oli käsin kosketeltavaa. Vain Jeesus Messias saa aikaan yhteyden ja rakkauden vihollistenkin välillä niin, että he voivat rakastaa toisiaan. Kiskot, jotka johtivat kuolemaan. too, että luita oli joka puolella. Sisimpäni silmillä katselin tuota näkyä, jonka Hesekiel sai nähdä. Tuo lukuhan kuvaa juuri Israelin kansaa, jolta kaikki toivo oli mennyt. He eivät enää kyenneet näkemään mitään tulevaisuutta, suru oli liian suuri edes käsiteltäväksi. Pysähdyin muutaman kerran yksin rukoilemaan, koin sitä tuskaa nuorten puolesta, kun he kyynelsilmin tutustuivat ja kohtasivat todellisen historiansa. Saavuttuamme hostellille, luin uudelleen Hesekiel 37. luvun. Herra sanoi minulle: Ihminen, nämä luut ovat Israelin kansa. Kaikki israelilaiset sanovat: Luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyt, me olemme hukassa. Sen tähden julista heille: Näin sanoo Herra Jumala: Minä aukaisen teidän hautanne, päästän teidät, oman kansani, haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. Te tiedätte silloin, että minä olen Herra, kun minä aukaisen hautanne ja päästän teidät kansani, haudoistanne. Minä jatkuu seuraavalla sivulla... Hesekiel 37 alkoi elämään Ymmärsin, miten todelliseksi Hesekielin 37. luku tuli minulle Auschwitzissa. Kävelin noiden kuolleiden luiden keskellä ja koin samaa mitä Hesekiel ker- Nuoret viettivät yhdessä ehtoollista. 13

14 panen teihin henkeni, niin että te heräätte eloon. Hes.37: Myöhemmin samassa luvussa Jumala yhdistää kaksi sauvaa Juudan ja Israelin ja se tulee yhdeksi. Siinä on sittenkin valtava toivon sanoma kuolleille luille. Ne alkavat elämään, kun Jumala tarttuu tilanteisiin. Siinä on valtava sanoma menneisyyden kipeisiin kokemuksiin, myös häpeän tunteeseen. Israelin Jumala on se, joka yhdistää jopa pahimmat viholliset. Hän pystyy luomaan uutta tuhkakasan keskelle. Hänessä on anteeksianto ja elämä. Tämän matkan aikana nuoret ymmärsivät, miten valtava toivo Messiaassa on. Halusin jakaa nuorille juuri tämän luvun. Miten ihmeellinen toivo ja tulevaisuus meillä on Israelin Jumalassa, joka voi parantaa menneisyyden haavat. Hän on Jumala, joka luo uutta, murtaa vihollisuuden väliseinän. selässä, monet juutalaiset, jotka olivat kouluretkellä tai armeijasta tutustumassa, pysähtyivät kuuntelemaan meitä. Kun tulimme kaasukammion raunioiden äärelle, jokainen sai sytyttää kynttilät. Jokainen sai sanoa, mitä kynttilän sisällä olevaan lappuun kirjoittivat. Kun tuli vuoroni sytyttää kynttilä, pyysin oman maani puolesta anteeksi sitä, että Suomi luovutti kahdeksan juutalaista. Illalla saksalainen nuorten tiimin johtaja Franz tuli luokseni ja kertoi, miten kosketettu hän oli, että pyysin Suomen puolesta anteeksi. Hän jatkoi; kadehdin teitä suomalaiset, teidän ei tarvitse hävetä. Sanoin, että ne kahdeksankin oli liikaa. Mutta Jumala, joka luo uutta, on myös anteeksiannon Jumala. Matkan aikana moni juutalainen nuori sai lohduttaa ja rohkaista saksalaista pariaan, koska he kohtasivat oman kansansa kivun ja häpeän. Nuoret lähtivät Krakovasta mukanaan monia ihania muistoja. Kun hyvästelimme, nuoret tulivat kiittämään siitä yhteydestä, jota saimme yhdessä kokea. Pyhän Hengen läsnäolo oli niin konkreettista. Ymmärsin näiden päivien jälkeen, miten tärkeä tämä matka oli nuorille. Auschwitzissa, joka tunnetaan myös nimellä kuoleman leiri, oli vihreän nurmen alta noussut kauniita kukkia. Se puhui jotain siitä, miten Jumala luo uutta. Eräs ryhmän juutalainen tyttö poimi kukkia, teki niistä kimpun ja ojensi sen saksalaiselle parilleen. Sitten he halasivat. Auschwitzissa, joka erotti niin monet toisistaan, nuoret löysivät tuhkakasan keskellä yhteyden, jonka Israelin Jumala vain saa aikaan. Lähtiessäni Krakovasta kohti Suomea, oli sisimpäni täynnä kiitollisuutta kuluneista päivistä nuorten kanssa. Haluan jättää esirukouksiinne nämä nuoret, sekä juutalaiset että saksalaiset, jotka olivat tällä matkalla. Saakoon Jumala hoitaa heitä edelleen. Ja kun he palaavat omaan maahansa, heillä olisi sanoma kerrottavanaan, miten Messias voi antaa yhteyden. Teksti ja kuvat: Mari Palomäki, info Yhteys Messiaassa tuhkakasan keskellä Kun viimeisenä iltana tullessamme keskitysleiriltä nuoret jälleen jakoivat tuntojaan, he kertoivat, miten syvät vihan tunteet monilla oli ollut. Mutta se, että yhdessä saimme siunata toisiamme, auttoi ja antoi meille toivoa, he kertoivat. Monet juutalaiset, jotka vierailevat Auschwitzissa, he kokevat syvää vihan tunnetta. Kun he lähtevät, tuo viha on vain lisääntynyt. Kun kuljimme leirissä Israelin ja Saksan liput nuorten 14

15 Icej sai uuden toiminnanjohtajan Elokuun alussa Jerusalemin kansainvälisen kristillisen suurlähetystön Suomen osaston toiminnanjohtajana aloittanut heinolalainen Kari Niemi jatkaa edeltäjänsä Juha Ketolan työtä. Ketola muutti yhdessä vaimonsa Katin kanssa Jerusalemiin järjestön kansainvälisen työn johtoon. Aiemmin opettajana ja nuorisopastorina toiminut Kari Niemi otti elokuun alussa vastaan Icej:n Suomen osaston toiminnanjohtajan tehtävät. Kari Niemi, mitä odotuksia sinulla on uuden tehtävän Icej:n Suomen osaston toiminnanjohtajana alkaessa? Näkyni on kolmiosainen. Ensinnäkin Raamattu osoittaa selkeästi, että meidän uskovien tulee kulkea juutalaisen kansan rinnalla. Toisekseen ajattelen, että seurakunnissakin on paljon epätietoisuutta Israeliin ja juutalaisiin liittyen. Haluaisin nostaa esiin aiheeseen liittyviä raamatullisia näköaloja ja välittää oikeudenmukaista informaatiota nykypäivän Israelista. Erityisen tärkeää on saada myös nuoret ja keski-ikäiset mukaan Jumalan suunnitelmiin, jotka kohdistuvat Hänen omaisuuskansaansa, Israeliin. Miten kuvailisit Icej:n agendaa ja tavoitteita? Mitä Icej tekee? Jerusalemin kansainvälisen kristillisen suurlähetystön, ICEJ:n, työnäky kohoaa suoraan Raamatusta: Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa suloisesti Jerusalemille (Jes. 40:1-2). Toiminnot tähtäävät juutalaisen kansan ja Israelin lohduttamiseen, siunaamiseen ja rakkauden osoittamiseen sitä kohtaan. Rohkaisemme seurakuntia ja kristittyjä seisomaan Israelin rinnalla ja rukoilemaan sen puolesta. Opetamme ja kerromme heidän vastuustaan Israelia kohtaan ja Jumalan suunnitelmista juutalaiselle kansalle sekä annamme mahdollisuuden siunata Israelia käytännössä ICEJ:n työn kautta. Kerromme tietoa Israelin maasta, siellä tapahtuvista asioista ja tilanteista sekä tuemme juutalaisten 3000-vuotista oikeutta ja yhteyttä Jerusalemiin. ICEJ:n näkynä on myös olla profeetallisena äänenä tälle sukupolvelle julistaessamme Jumalan horjumatonta suunnitelmaa täyttää liittonsa lupaukset Israelin isille. Jumala on luvannut ennalleenasettaa Israelin lapset omaan maahansa ja sen jälkeen oikeaan suhteeseen itsensä kanssa, Israelin Jumalan kanssa. Mitä tehtäviisi tulee kuulumaan? ICEJ:n Suomen osaston toiminnan organisointi, joka sisältää luonnollisesti hallinnollisia tehtäviä sekä suhteiden luomista moneen suuntaan, seurakuntavierailut ja ulkomaisten vieraiden tulkkaus sekä lehtiartikkelit ja radio-ohjelmat. Missä toimistonne sijaitsee ja paljonko on henkilökuntaa? Pasilassa, jossa työskentelee kaksi kokopäiväistä henkilöä ja yksi osa-aikainen. Tämän lisäksi on aktiivinen hallitus sekä ICEJ-yhteyshenkilöitä eri puolella Suomea. Mikä sai sinut kiinnostumaan juuri tästä tarjotusta tehtävästä? Israel ja juutalaiset ovat olleet sydämelläni jo pitkään. Kesällä löysin vanhan kuvan, jossa seisoin Hämeenlinnan opettajainkoulutuslaitoksen tiloissa keskellä järjestämääni Israel-näyttelyä. Tämä kuva parinkymmenen vuoden takaa kertoo siitä, että asiat eivät tapahdu yhdessä yössä. Vuosien mittaan, ja varsinkin muutaman viime vuoden aikana olen pyrkinyt määrätietoisesti kasvattamaan tietämystäni Israeliin ja juutalaiseen kansaan liittyvissä aiheissa. Tässä yhteydessä haluan mainita, että mentorini Juha Ketolan vaikutus on ollut merkittävä. Sisäisessä maailmassa oli siis vaikutusta tällaisen tehtävän suuntaan, ja kun halukkuuttani tiedusteltiin, olin saman tien valmis. Kari Niemeä haastatteli Kai Loikkanen 15

16 Toiminta tunnetaan, yhteydenotot lisääntyvät Turistityö Pattayalla vastaa ihmisten tarpeisiin Pattayan kaupunki Thaimaassa tunnettiin aiemmin lähes pelkästään seksiturismikeskuksena. Seksiturismi on edelleen näkyvä osa kaupungin elämää, mutta aivan viime vuosina turistikaupungin maine on muuttunut hiukan parempaan suuntaan. Tämän päivän suomituristeissa on yhä enemmän muun muassa golfaajia. Myös avioparit ja lapsiperheet alkavat pikkuhiljaa ilmestyä Pattayan katukuvaan. Pattayalla toimii tällä hetkellä suomalainen koulu, joka osaltaan on mahdollistanut lapsiperheiden sijoittumista kaupunkiin. Pidempään maassa oleskelevien eläkeläisten määrä on jatkuvasti kasvanut. Moni suomalainen on ostanut kaupungista lomahuoneiston, jossa saatetaan oleskella useita kuukausia vuodessa. Kaikki nämä muutokset ovat lisänneet kävijöiden määrää Pattayan Kotikirkossa. Kotikirkon toiminta käynnistyi vuosituhannen vaihteen jälkeen Juhani Waarnan johtamana. Syksyllä 2005 työ siirtyi kokonaan Risto Vierulan vastuulle. Jo sitä ennen Risto oli ollut mukana auttamassa kirkon toiminnassa. Thaimaassa Risto Vierula on asunut jo vuodesta 1991 toimien aluksi Bangkokin slummiseurakunnan työssä. Välissä ehti kulua vuosikymmen Nopon Thai nimisen yrityksen tuotantojohtajana. Nyt menossa on siis jo yhdeksäs vuosi turistipastorin tehtävissä. Yhteistyöllä tunnetuksi Turistikirkon perustyö on ollut koko ajan evankeliumin julistusta. Viikoittaiset evankelioimistilaisuudet ovat turistikaudella aina sunnuntai-iltaisin. Ihmisten tapaaminen ja auttaminen, tulkkausasiat, maahantuloviranomaisasiat, pankki- ja sairaala-asiat sekä aivan jokapäiväiseen elämään liittyvät avunpyynnöt työllistävät jatkuvasti enemmän ja enemmän. Ihmisten yhteydenotot turistipastoriin ovat vuosien varrella lisääntyneet. Meidän toimintamme tunnetaan ehkä tänä päivänä entistä paremmin ja tämä osaltaan on vaikuttamassa yhteydenottoihin. Monet turistit ovat olleet Pattayalla jo useita kertoja, eivätkä he enää ole niin kiinnostuneita pelkästä rannalla makaamisesta. Parhaiten nykyturisteja tavoittaa ostoskeskuksista ja esimerkiksi Pattaya-Suomi -seuralta, jonka kanssa olen hyvässä yhteistyössä. Suomi-seuran yhteistyö on osaltaan tehnyt turistipastoria tunnetuksi. Olen toiminut heillä vapaaehtoistyöntekijänä thai-kielen opettajana muutamalla kurssilla. Tälläkin tavalla olemme saaneet uusia kävijöitä tilaisuuksiimme, kertoo Risto Vierula. Työ on laajentunut osaltaan apuun tulleiden uskovien vapaaehtoisten panoksella. Viimeisin turistikausi oli poikkeuksellinen. Saimme apujoukkoja niin runsaasti, että aloitimme uutena toimintana viikoittaiset rukouskokoukset, joissa parhaimmillaan oli reilut kaksikymmentä osanottajaa. Uskovat turistit ovat myös lisääntyneet viimevuosien aikana. Tulevallekin turistikaudelle on joku jo ilmoittanut tulostaan. Itse toivoisin, että oikeassa mielen ja sydämenlaadussa elävät uskovat vierailisivat Pattayalla mahdollisimman paljon. Suurin osa kuulijoista on niin kutsuttuja ulkopuolisia ja aina pieni todistus uskoontulosta on omalta osaltaan auttamassa evankeliumin eteenpäin viemistä. Risto, Suphap, Nooa ja Netta Vierula ovat nauttineet Suomen raikkaasta kesästä. 16

17 Kontrasti katuvilinän ja turistikirkon ilmapiirin välillä on suuri. Haasteista huolimatta odotukset korkealla Työn suurimpana haasteena Risto näkee ihmisten tavoittamisen suuresta kaupungista. Apua tarvitsevien löytämiseksi olisi oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Rukoukseni on jatkuvasti, että voisin olla Hänen käytössään, oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Turistityö Pattayalla kytkeytyy hyvin usein myös thailaisiin, jotka antavat työkuvioille usein aivan erityisen haasteen. Monet Pattayan kävijöistä kauhistelevat kaikkea sitä menoa, jota Pattayalla jossain määrin väkisinkin näkee. Risto kokee, että hengellisen toiminnan kannalta tämä ei ole pelkästään huono asia. Itse olen huomannut, kuinka ero kadulta meidän tilaisuuksiimme on niin valtavan suuri, että jokainen kynnyksen yli astuja kokee sen. Joskus se murtaa ihmisen ja avaa sydämen vastaanottavaisemmaksi sanomallemme. Suomessa vietetyn kesän jälkeen Risto Vierulan odotukset tulevaan nähden ovat korkealla. On ollut ilo todeta, että jokainen turistikausi on aina ollut edellistä parempi, joten voimme jälleen odottaa parempaa kautta. Uskon ja rukoilen, että ihmiset tuntisivat Pyhän Hengen ilmapiirin ja löytäisivät elävän yhteyden Jeesukseen tilaisuuksissamme. Virkistävää inventaarion aikaa Kulunut kesä Suomessa on ollut Vierulan perheelle poikkeuksellinen. Koko Thaimaassa olon aikana emme ole olleet Suomi-lomalla reilua kuukautta pidempään. Nyt loman pituudeksi tuli melkein kolme kuukautta. Hyvin voimakkaana olemme kokeneet kotiseurakunnan merkityksen. Näyttää olevan niin, että sen huomaa kunnolla vasta sitten, kun se on tuhansien kilometrien päässä Loma Suomessa on ollut perheelle kaikin puolin niin hyvä ja viileän virkistävä, että jollakin tavalla paluu Thaimaan paahtavaan kuumuuteen tuntuu jopa vaikealta. Erityisesti lapsilla on ollut tilaa ja mahdollisuuksia enemmän ja uusia ystävyyksiäkin on syntynyt. Risto kokee kuluneen kesän myös eräänlaisena elämän inventaarion aikana. On ollut hyvää aikaa miettiä, mitä on tullut tehtyä ja toisaalta mitä olisi voinut palvelustyössä tehdä ehkä toisella tapaa tai paremmin. Turistityökään ei ole pelkkää palmun alla istumista ja banaanin syömistä. Lohduttava on kuitenkin tietää, että parhain paikka elämässämme on Jumalan tahdon mukainen paikka. Olkoon se sitten missä päin maailmaa tahansa. Työtä tehdään niin kauan, kunnes Jumala tai sitten olosuhteet toisin johdattaa. Teksti: Kai Loikkanen Kuvat: Kai Loikkanen ja Risto Vierula Viime vuosina Pattayan maine on hieman siistiytynyt. Kaupungissa lomailee nykyään myös aviopareja ja lapsiperheitä. 17

18 Johdatusta Arkangelin alueen kylissä Suomalaisten toimesta on aloiteltu työtä pienessä Pozhan kylässä Arkangelin Oblastissa. Sinne on muodostunut pieni uskovien ryhmä. Kylä on vaikeiden keliolosuhteiden takana, joten sinne on ollut vaikea saada edes Venäjältä sellaista henkilöä, joka kantaisi sydämellään tätä aluetta. Pozhan lähistöllä on pieniä kyliä paljon, joten työkenttää kyllä olisi. 80 km päässä Pozhasta on Konevon suurehko kylä, jossa myös ei ole tehty juurikaan hengellistä työtä. 160 km päässä on Kargopol-niminen kaupunki, jossa kokoontuu pieni ryhmä uskovia. Lisäksi uskovia on Plesetskissä ja Mirnyissä. Kuitenkin työ alueella on hyvin vähäistä. Siksi olen halunnut käydä siellä opettamassa ja pienten evankelioimisryhmien kanssa evankelioimassa. Työntekijöitä tarvitaan Tämänkertainen matka kulki Jumalan johdatuksessa. Muuta suunnitelmaa ei ollut, kuin pitää muutama raamattutunti. Tuohon kylään on niin pitkä matka, että edestakaiset matkat ottivat neljä päivää, joten minulle jäi kolme päivää olla paikan päällä! Mukanani oli Prääsästä Anja ja Vitali, ja Petroskoista tulkiksi tuli Artur Soitu. Artur on hyvä tulkki ja muusikko, mutta ennen kaikkea lapsi- ja nuorisotyönte- Pozhassa vietettiin kastejuhla, jossa kaksi naista halusi seurata Jeesuksen esimerkkiä ja ottaa uskovien upotuskasteen. kijä. Matkalla poikkesimme ensin Pudozissa lastenkodissa, jonne jätimme lastenvaatteita ja leluja. Arturia ja Anjaa pyydettiin siellä pitämään lastenkokous, ja he olivat heti valmiit. Siitä alkoi johdatus. Kargopolissa pysähdyimme ystävien luona, ja he olisivat toivoneet, että olisimme olleet heillä kokouksessa mukana 18.8, mutta silloin piti olla jo menossa Suomeen. Samalla saimme kuulla, että Shalakusan kylän väki odottaa myös, että voisimme vierailla heidän kylässään! Työtä olisi kyllä, kun vain olisi tekijöitä! Lupasin talvella mennä sekä Kargopoliin että Shalakusaan. Matkalle lähtiessäni otin varmuuden vuoksi kastepuvun mukaan. Pozhaan saavuttuamme ystävät kertoivatkin heti, että kylällä olisi kaksi uskoon tullutta, jotka olivat kasvaneet uskossa niin, että heidät voisi kastaa! Niinpä meillä oli Pozhassa kastejuhla, jossa Marina ja Tatjana halusivat seurata Jeesuksen esimerkkiä ja ottaa uskovien upotuskasteen. Pozhassa Artur ja Vitali saivat yhteyden lapsiin jalkapallon ja leikkien kautta, ja suuri osa heistä jäi Arturin kanssa laulu- ja rukoushetkeen. Lapset tulivat kosketetuiksi. Pozhassa Artur ja Vitali saivat yhteyden lapsiin jalkapallon ja leikkien kautta, ja suuri osa heistä jäi Arturin kanssa laulu- ja rukoushetkeen. 18 Arkangelin alueen kylistä löytyy pieniä uskovien ryhmiä. Työsarkaa riittäisi monelle työntekijälle.

19 Arjen keskellä Ulospäin suuntautuva evankeliointi tällä hyvin ortodoksisella alueella tapahtuu usein juuri arjen keskellä ja tempauksina kauppojen edessä ja kaduilla. Suunnitelmissa on pitää ensi kesänä telttakokouksia, ja hengellisen musiikin konsertti vielä tänä vuonna. Jotakin on siis tapahtumassa, kiitos Herralle! Näimme, että nämä ihmiset tarvitsevat opetusta, ja myös sielunhoitoa. Rukoilemme, että joku voisi saada sydämelleen tämän alueen. Palatessamme poikkesimme vielä Pudozin lastenkodilla. Siellä oli johtaja kertonut Arturille, että eräs lapsista pitäisi saada Petroskoihin sairaalaan, mutta ei ole matkarahoja, joita tarvittiin 3000 ruplaa (noin 75 ). Halusin antaa tuon summan, että poika pääsee silmälääkärille. Ennen Petroskoihin saapumistamme Artur sai puhelun, jossa pyydettiin käymään erään syöpään sairastuneen uskosta osattoman miehen kotona. Julistettuani evankeliumia hän halusi tehdä parannuksen, ja jättää elämänsä Jeesukselle. Artur johdatti hänet pelastusrukoukseen! Vieljärvellä kävin vielä pastoripariskunnan Mihail ja Svetlana Jegorovin luona. Sveta on toiminut tulkkina ennen kuin perusti perheen Mihailin kanssa. Heillä on kaksi lasta. Kun he kattoivat minulle pöydän, näin miten vähän heillä oli mitään tarjota. Artur ei ottanut tulkkauksesta palkkiota, koska hän koki saaneensa palkan Isältä. Niinpä ymmärsin, että rahat, jotka jäivät tästä, kuului antaa Jegoroveille! He olivat liikuttuneita ja ihmeissään Jumalan hyvyydestä. Ja minullakin oli hyvä mieli Tappioksi jäivät takaiskunvaimentimet, jotka sanoivat sopimuksen irti Pudozin ja Karhumäen välisellä tieosuudella. Mutta kyllä ne jo olivatkin kestäneet monta matkaa. Kyllä Isä hoitaa tämänkin puolen, näin uskon Ajelin siis noin tuhat kilometriä pelkkien takajousien päällä. Teksti ja kuvat: Seppo Mäkipää, Haapajärven Helluntaiseurakunta Lähimmäisen kohtaaminen tuo sisältöä auttajankin elämään Vapaaehtoistyö KAN-kodilla on jo vuosien ollut tärkeä osa Hannu Lindqvistin elämää. Vuodesta 2010 hän on osallistunut muun muassa Seinäjoen KAN-kodin arkeen viikoittain. Apua on tarvittu käytännön asioiden, kuten kuljetusten ja ruuanlaiton parissa. Tärkeimmäksi tehtäväkseen Hannu on kokenut kuitenkin asiakkaiden kohtaamisen ja rinnalla kulkemisen, kuuntelemisen ja kannustamisen. Oman elämän rajut vaiheet ovat auttaneet Hannu Lindqvistiä samaistumaan KAN:n asukkaiden elämäntilanteisiin. Alkoholi tuli osaksi Hannun elämää jo varhaislapsuudesta lähtien. Päihteiden käyttö johti väkivallan ja rikosten pariin. Myös vankilan sellit tulivat tutuiksi useampaan otteeseen. Viimeistä tuomiota kärsiessään Hannu tuli kuitenkin uskoon ja kolme vuotta ennen vapautumistaan hän vietti vankilassa uskovana miehenä. Se oli täydellinen muutos. En tuntenut olevani vanki enää, ja Jumala vapautti minut myös alkoholista kokonaan. Se oli mahtavaa aikaa. Ennen uskoontuloa Hannun tie oli aina vankilasta vapauduttuaan vienyt baariin tai viinakauppaan ja kierre oli jatkunut samanlaisena. Uskovana miehenä kohti siviiliä ajellessaan hän tiesi, että tällä kertaa asiat menisivät toisin. Alkoholi ei hallinnut elämää enää. Rukousvastauksia Yhteys kristilliseen alkoholisti- ja narkomaanityöhön syntyi viimeisen vankilatuomion loppuvaiheessa. Hannu sai suorittaa joitakin kuukausia tuomionsa loppuvaiheesta Kortesjärven KANkodilla. Tuosta jaksosta jäi hyvä vaikutelma ja lämmin suhde kodin työntekijöihin. Opiskellessaan myöhemmin raamattukoulussa Santalassa Hannu koki, että Jumala kehotti häntä menemään KAN-kodille vapaaehtoistyöhön. Monet haaveet ovat toteutuneet Hannun elämässä rankkojen vuosien jälkeen. Yksi niistä on idyllinen kesäpaikka Lapualla, jossa riittää puuhaa tekevälle miehelle. Opiskelut ja muut suunnitelmat jäivät sikseen. Otettuaan asiassa yhteyttä Hannu tapasi KAN-kodin johtajan Vilppulassa ja sai kuulla, että he olivat toivoneet ja rukoilleet vapaaehtoistyöntekijää. Tämä oli yksi monista rukousvastauksista, joita Hannu on saanut kokea matkan varrella. Asiat ovat järjestyneet ihmeellisellä tavalla. Vielä vankilassa ollessaan Hannu tutustui nykyiseen vaimoonsa Terhiin. Pariskunta asuu nyt Teuvalla ja yhdessä he ovat sittemmin vierailleet vankiloissa kertomassa evankeliumin muuttavasta voimasta. Hannu on kokenut saaneensa apua myös sairauden keskellä. Reuman vuoksi eläkkeelle joutumisesta huolimatta hän kuntoutunut siinä määrin, että voi toimitella arkisia askareita ja olla avuksi myös KAN-kodin fyysisemmissä käytännön töissä. Usko toi halun auttaa muita Seinäjoen KAN-kodin lopetus on ollut Hannulle raskas kokemus. Työ oli tuonut tärkeää sisältöä ja rytmiä arkeen. Seinäjoella työskennellessään Hannun vapaapäivät täyttyivät innokkaasta odotuksesta, milloin pääsisi taas töihin. Nyt innostunut odotus suuntautuu uusiin kuvioihin, joita KAN-työn piirissä on suunnitteilla Pohjanmaan alueella. Haluan auttaa lähimmäisiäni. Usko vaikuttaa minussa lähimmäisenrakkautta. Olen ystävystynyt joidenkin KANkodin asiakkaiden kanssa ja pidämme edelleen yhteyttä. Kaikki eivät selviydy tai raitistu KANkodilla ollessaan, mutta jotain jää kuitenkin mieleen, siemen istutetaan, Hannu Lindqvist toteaa. Teksti ja kuva: Kai Loikkanen 19

20 ... jatkuu sivulta 10 Pallekallen rukoushuone on jäänyt pieneksi. Laajennustyö on jo aloitettu. Sri Lankassa kuoli noin ihmistä. Väestö ei osannut varautua tsunamiin, koska heillä ei ollut aikaisempaa kokemusta maanjäristyksen synnyttämistä jättiläisaalloista. Norsut ja muut eläimet vaistosivat vaaran ja poistuivat rannan tuntumasta ennen aaltojen tuloa. Suuri tsunamiaalto oli noin 30 metriä korkea. Colombosta Galleen matkannut, rantarataa käyttävä Queen of the Ocean saapui Telwatten kylään. Lähiseudun asukkaat ryntäsivät etsimään suojaa junan vaunuista. Toinen tsunamiaalto kaatoi koko junan ja heitti vaunuja talojen päälle ihmistä kuoli. Paikan nimi muutettiin Peraliyaksi eli Ylösalaisin. Keväällä 2005 olin Assemblies of God helluntaiseurakuntien erään kokeneemman työntekijän, nyt jo edesmenneen, Arthur de Zoysan kanssa etelärannikolla tervehtimässä paikallisten seurakuntien vastuunkantajia. Olimme hetken kaatuneen, nyt kiskoille nostetun junan luona, ja keskustelimme paikalla olevien kyläläisten kanssa. Etelämpänä, Tangallassa oli suuri kalastusalus lähes keskellä tietä useiden kilometrien päässä rannikosta! Kymmenet lähetysjärjestöt riensivät auttamaan tsunamialueen asukkaita. Kalastajille ostettiin veneitä ja verkkoja, kodittomille rakennettiin taloja, hedelmäpuiden taimia jaettiin ja vuohia ostettiin. Avustajat jakoivat kymmeniä tuhansia Raamattuja ja käyttivät runsaasti aikaa kuunnellen ja rukoillen ihmisten puolesta. Itärannikolla, johon tsunami voimakkaimmin iski, oli avustusten jakelussa vaikeuksia. Hallitus ei valvonut näitä alueita vaan Tamilitiikerit. Tamilitiikerit Tringomaleen eteläpuolella, keväällä 2005 tamilitiikerien poliisiupseeri katsoo minua suoraan silmiin kertoen kylän elämästä, ja taistelussa ja itsemurhaiskuissa kuolleiden sissien urhoollisuudesta. Tamilien ja sinhaloiden välit kiristyivät vuonna Yli 3000 tamilia tapettiin julmalla tavalla etnisissä väkivaltaisuuksissa. Tapahtumaa kutsutaan Sri Lankassa mustaksi heinäkuuksi. Hallituksen joukot saivat vastaansa radikaalin, tamileista muodostuneen sissiarmeijan, Tamilitiikerit. Sisällissota kesti lähes 30 vuotta. Yli miljoona tamilia lähti pakoon ulkomaille, tai maan tamilienemmistöisille alueille maan pohjoisosaan. Tamilitiikerit valvoivat tulitaukosopimuksen mukaista aluetta Sri Lankan pohjois- ja itäosassa. He järjestivät rajavalvonnan, poliisilaitoksen, koulut ja muut perustoiminnot. Maan armeija aloitti vuonna 2008 suurhyökkäyksen. Raaka sota sai raa an lopun toukokuussa Sodassa kuoli noin saarelaista. Päättyneen sodan traumat ovat syvällä ja uuden sodan mahdollisuus on ole massa. Sodan kestäessä seurakunnat tekivät työtä ahkerasti, mutta pimeässä liikkumista rajoitettiin ja ihmiset elivät alituisessa jännityksessä. Sodalla on monenlaiset vaikutukset. Pakolaiseksi lähteneet tamilit saivat kuulla evankeliumia ja runsaasti tamiliseurakuntia on perustettu ympäri maailmaa. Tamileita on saapunut takaisin kotiseudulleen. Heidän joukossaan on myös innokkaita tamilipastoreita, kertoo M.C.Mathew. Seurakunnat kasvavat Buddhalaisuudella on Sri Lankassa erityisasema. Lähes 70 prosenttia saarivaltion yli 20 miljoonasta asukkaasta on budd- Vuodesta saakka 1984 kävimme säännöllisesti Sri Lankassa, Libertuksien työalueella maan keskiylängöllä, Kandyn kaupungin ympäristössä. Keväällä 1991 istuimme Colombossa, Sri Lankan pääkaupungissa, maahanmuuttovirastossa. Vain minä ja vaimo Tellervo olimme hakemassa työlupaa. Toisella puolella oli jono, joka ulottui ulos rakennuksesta. Jono jatkui kadulle ja jatkui seuraavaan risteykseen asti. Kaikki halusivat ulos maasta: me halusimme sisälle maahan! Emme saaneet työviisumia Sri Lankalle. Suurin osa jonottajista ei varmaan saanut muuttolupaa ulkomaille. Sitten meille avautui lähetysmaaksi Papua-Uusi- Guinea ja myöhemmin Albania ja Makedonia. Kauhava, Ilmajoki, Jalasjärvi ja Kortesjärvi olivat lähettäjäseurakuntiamme. Hindukylän asukkaat ovat löytäneet uuden elämän. Eero Ketola 20