NUOR(T)EN AITO KOHTAAMINEN Studia Generalia -luennot Virrat, Ilmajoki, Kokkola

Transkriptio

1 NUOR(T)EN AITO KOHTAAMINEN Studia Generalia -luennot Virrat, Ilmajoki, Kokkola 1

2 Kuka olen? Filosofian tohtori (kasvatusfilosofia, etiikka, arvokasvatus), Tampereen yliopisto Perustanut vuonna 1996 Non Fighting Generation ry:n, jossa nykyisin kehitysjohtajana ja hallituksen varapuheenjohtajana NFG on valtakunnallinen järjestö, joka on erikoistunut nuorten arvo- ja väkivallattomuuskasvatukseen / nuorten elämäntaidolliseen ja eettiseen kasvatukseen 2

3 Päivän aiheet 1. Näkökulmia kasvatukseen 2. Lähtökohtia ihmisenä olemiseen 3. Nuoren kasvatuksellisen kohtaamisen taito 4. Nuoren tunnustaminen persoonaksi 5. Kasvatus yhteiskunnalliseen arvovaikuttamiseen 3

4 1. Näkökulmia kasvatukseen 4 Kaikki, mutta erityisesti lapset ja nuoret, tarvitsevat kasvatusta kasvaakseen Kasvatusvastuu seuraavasta sukupolvesta kaikkien aikuisten yhteinen, jakamaton Kasvatusyhteistyö avainasemassa Yhteinen ymmärrys kasvatusvastuusta ja kasvatuksen olemuksesta olisi tärkeää Ensimmäisenä askeleena kasvatusvastuullisten välisen ymmärrysyhteyden luominen

5 1. Kasvatusvastuu ja -vaikuttaminen Kaikella sillä, miten suhtaudumme toisiin ja toimimme heitä kohtaan, on kasvatusvaikutuksia Omat vakiintuneet suhtautumis- ja toimintatapamme, vaikuttavat kaikkiin paikalla oleviin lapsiin ja nuoriin, halusimme sitä tai emme Vaikutukset sitä suurempia, mitä läheisempi ja tiiviimpi suhde Omien vanhempien ja jokaisen lasten tai nuorten parissa toimivan suhtautumis- ja toimintatavoilla aina merkittäviä kasvatusvaikutuksia, pyrittiin siihen tai ei 5

6 1. Kasvatusvastuu ja -vaikuttaminen Esimerkki on paras, tehokkain kasvattaja Jokainen kasvattaa esimerkillään, jonka hän antaa toisten ihmisten kohtaamisen tavoista, toisten kohtelusta Kaikkein tärkeintä on se, miten kohtaamme lapsen tai nuoren itsensä 6

7 1. Esimerkki on paras kasvattaja Pohdittavaa Millaista esimerkkiä tahdon näyttää ja millaista en? Millaista esimerkkiä voisin ja millaista esimerkkiä minun tulisi näyttää kohtaamisissani nuorten kanssa (tai muiden työntekijöiden, nuorten vanhempien jne. varsinkin, kun nuoret näkevät tai kuulevat)? Missä olen nyt ja miten voisin päästä tavoitteeseeni? 7 Miten käyttäydyn urheilukatsomossa a) yleisesti, b) kun lapseni on kentällä?

8 1. Esimerkki on paras kasvattaja Kohtele toisia (nuorta itseään, muita nuoria tai aikuisia jne.), kuten tahtoisit nuoren vastaavasti kohtelevan kaikkia toisia Väkivaltainen nuori Ongelmanuori 8 paitsi ehkä itseäsi sillä hetkellä, jos nuoren on kapinoitava sinua vastaan itsenäistyäkseen positiivinenkin kapinointi kuitenkin mahdollista, jos nuoren on kapinoitava kapinointi aikuisten kielteisiä odotuksia, leimoja vastaan Haastava nuori Haasteellinen, Hankala Erityisnuori Diagnosi

9 1. Kapinoin kasvatuksen puolesta ehkäisyä, puuttumista ja korjaamista vastaan 9 Koko sanasto korostaa nuoren kontrollointia Nuori kohteena aikuisten toimenpiteille, joilla nuoren ulkoista käytöstä pyritään hallitsemaan Tavoitteena mahdollisimman varhainen puuttuminen, jolla nuori pysäytetään Toisten ihmisten suojeleminen nuoren käyttäytymiseltä ensisijaista, ei nuoren itsensä kasvun tukeminen ja ohjaus Nuori ongelmana, joka hoidettava

10 1. Ehkäisyn, puuttumisen ja korjaamisen nuorta tuhoavat vaikutukset Kurinpitotoimenpiteet ja rangaistukset voivat saada nuoren kapinoimaan negatiivisesti ja koettelemaan rajojen ylittämisillä niiden asettajaa Nuori saattaa myös hillitä itseään niin kauan kuin hän katsoo sen hyödylliseksi, mutta paine voi purkautua muualla erilaisena mielivaltana Toisin sanoen, ongelma=nuori siirtyy toisaalle ja toisille Ongelman rajaus lopulta? 10

11 1. Nuoren kohtaamatta jättämisen tuhovaikutus Kun nuori jää itsenään, persoonana kohtaamatta merkitsee se hänelle kokemusta kaiken muun hänessä (vähintäänkin potentiaalisesti) olevan tunnustamatta jättämisestä kuin hänen ulkoisen käyttäytymisensä johtaa tulkintaan: koska käyttäydyn hankalasti, olen hankala = huono ja arvoton ihminen voi johtaa ulkopuolisuuden ja irrallisuuden tunteeseen, nuoren syrjäytymiseen 11 Tehokasta nuoren syrjäyttämistä

12 1. Rajojen ymmärtäminen on tärkeää Miten nuorelle kasvatetaan käsitys tekojensa ja toimintansa rajoista? Miten nuorelle kasvatetaan yleisemminkin käsitys omasta rajallisuudesta? Miten nuoresta kasvatetaan vastuulliseen ihmisyyteen ponnisteleva persoona? On vain kaksi tapaa asettaa rajoja, nimittäin: oikea ja väärä. vrt. Sleepy Sleepers / SPR

13 1. Rajat asetetaan ulkoa 13 Epäonnistumisten ja virheiden seurausten ja rangaistusten pelko ei ole vastuullisen vapauden alku Nuoren elämä muodostuu tukahduttavaksi, jos hänen pitää hillitä ja pidätellä itseään kaiken aikaa Jos elämää on elettävä kaiken aikaa säästöliekillä tai kokonaan sammutetuin lyhdyin, voivat seuraukset olla kohtalokkaat Nuori lannistuu ja nujertuu, passivoituu Nuoren persoonallisuuden suotuisa kasvu lakkaa tai kutistuu tai se voi kehittyä kielteiseksi tai räjähdysalttiiksi

14 1. Rajat omaksutaan sisälle 14 Sisäiset rajat muodostuvat arvokasvatuksen kautta selkeytyvän arvotajunnan ja herkistyvän omantunnon avulla Nuori itse toteuttajana, aktiivisena toimijana luomassa sisäisiä rajoja itsellensä aikuisten tukemana ja ohjaaman Nuoren persoonallisuus kehittyy suotuisaan suuntaan Kun vedotaan nuoren (potentiaalisiin) hyviin puoliin, ne pääsevät esille: tulevat todellisiksi ja vahvistuvat

15 1. Kasvua edistävän kasvatuksen perusta Rangaistuksia pahasta vai arvostusta hyvästä? Nuoren (kuviteltuun olemukselliseen) pahuuteen puuttuminen ja pyrkimys hillitä sitä tuloksetonta Mikään ei kasva paitsi korkeintaan uhma ja viha Kestäviä tuloksia saavutetaan vain yllyttämällä nuorta hyvään (jota hän olemuksellisesti on) Todellinen, oikein ymmärretty kasvatus on juuri tätä! 15

16 1. Arvo(stelija) kasvattaja Aina huonolla tuulella. Aina arvostelemassa. Aina vaatimassa jotakin enemmän. Ei käy! Ei kelpaa! Sinä et käy! Sinä et kelpaa! Yritä enemmän! Yritä kovemmin! Miten sinä taas mokasit? Jos olisit huolellisempi, jos olisit varautunut paremmin, jos olisit ennakoinut, miettinyt etukäteen Jos et olisi tuollainen... tuollainen kuin olet. 16 Lähde: Jani Kaaron kolumni

17 1. Arvo(kkaaseen)kasvattaja Ohjaa nuorta kohti arvokasta ja hyvää Lohduttaa silloin, kun tekeminen epäonnistuu Rohkaisee ja kannustaa nuorta yrittämään jälleen kaikesta huolimatta Osoittaa innostusta, kun nuori yrittänyt parhaansa Jakaa nuoren kanssa ilon, kun yrittäminen onnistuu 17

18 1. Mitä on kasvatus? 18 Kasvun tukemista ja ohjausta Kasvun tukeminen = kaikki sellainen, mikä auttaa nuorta todellistamaan sitä potentiaalia, jota hänessä on Kasvun ohjaus = kasvun suuntaamista siten, että nuoressa olevasta potentiaalista todellistuu kaikki sellainen, mikä auttaa nuorta elämään arvokasta ja hyvää elämää Kasvatus aina suhteessa arvokkaaseen ja hyvään. Kasvatus aina arvolähtöistä, ymmärryksen kehittämistä sellaisesta, jota voidaan pitää aidosti arvokkaana.

19 1. Kasvatuksen päämäärä Kasvatuksella on aina kasvattava tarkoitus, nuoren on kasvatuksen avulla tarkoitus kasvaa ja kehittyä johonkin määrättyyn suuntaan Kasvatuksella on siten aina jokin ennalta asetettu päämäärä, kokonaisvaltainen kasvatusihanne, jota kohti nuoren on tarkoitus alkaa kasvatuksen avulla suuntautua 19

20 1. Kasvatuksen päämäärä Kasvatukselle asetettu päämäärä ei voi olla pelkkää tyhjää sanahelinää, vaan se on ilmaistava niin selkeästi, että sen avulla voidaan johtaa täsmälliset tavoitteet käytännön kasvatustoiminnalle Kasvatuspäämäärällä ja kasvatustavoitteilla on säilyttävä looginen yhteys 20

21 1. Kasvatuksen päämäärä Kasvatuspäämäärä osoittaa ne rajat, joita tavoitteenasettelussa ei voi ylittää ja sen, millainen kasvatus on tämän asetetun päämäärän kannalta ei-kasvatusta ja sellaisena virheellistä Kasvatuspäämäärän ja siitä johdettujen kasvatustavoitteiden avulla rajataan alue, jonka puitteissa kukin kasvattaja voi vapaasti asettaa oman kasvatustoimintansa tavoitteita 21

22 1. Kasvuyhteisöt Kaikki sellaiset yhteisöt, joissa nuorella voi olla ja pitäisi olla mahdollisuus kasvaa, ovat kasvuyhteisöjä Kaikilla kasvuyhteisöillä tulisi olla hyvin perusteltu ja pohdittu kasvatuspäämäärä Päämäärästä pitää pystyä johtamaan konkreettiset kasvatustavoitteet Lisäksi siitä tulee pystyä johtamaan käytännön kasvatusvaikuttamisen keinovalikoima 22

23 1. Kasvuyhteisön kasvatuspäämäärä Kasvatuspäämäärän tulee osoittaa ennen kaikkea se suunta, johon nuoren toivotaan kasvavan ainakin kyseisen kasvuyhteisön vaikutuspiirissä ollessaan 23

24 1. Eräs hyvin perusteltu kasvatuspäämäärä nuorelle Sydämensivistys eli ymmärrystä ottaa huomioon muut ihmiset, kykyä kohdata muut ihmiset silmiensä tasalta ja suoraselkäisesti, avoimuutta maailmalle sekä vastuunottoa omasta ja yleisestä ihmisyydestä Vastuullisena ihmisenä olemista maailmassa ja yhteisvastuullisuutta maailman hyvyydestä 24

25 2. Lähtökohtia ihmiseen 25 Ainutkertainen ja ainutlaatuinen persoona yksi-lö hänenlaisiaan on vain yksi maailmassa Ainutlaatuinen epätäydellisyys ja vajavaisuus kaksi-lo; suhde-lo Ainutlaatuinen erilaisuus ja erityisyys välttämättömyys, korvaamattomuus Mosaiikki / palapeli

26 Emme voi koskaan kokonaan tuntea itseämmekään Ihmisenä oleminen Toisin olemista (yksilö) Nuoren toiseuden tunnistaminen on välttämätöntä aidolle persoonien väliselle kohtaamiselle Emme koskaan voi perustaa kohtaamistamme kuvitelmalle, että voisimme etukäteen tietää toisesta varmuudella jotain. Meidän olisi siis kyettävä toisen kohtaamisessa luopumaan kaikista ennakkokäsityksistämme, jopa sellaisista, jotka perustuvat aiempiin kohtaamisiimme. Se ei kuitenkaan estä pyrkimystä yhdessäoloon, harmoniaan ja ykseyteen omine ainutlaatuisuuksinemme

27 2. Ihmisenä oleminen Toisilleen olemista (yksilö persoona subjekti) Yksilöllisen ihmisen, persoonan tarkoitus toteutuu siinä, että hän suuntautuu ainutlaatuisena, henkisenä ja eettisenä persoonallisuutena omien rajojensa ulkopuolelle yhteisöön Ihmisestä tulee persoona ja persoonallisuus vasta ollessaan näin olemassa, eksistoidessaan 27

28 2. Ihmisenä oleminen 1. Ihmisenä oleminen on maailmassa olemista 2. Olemisen perimmäinen olemus on suhteissa olemista Olemis-/olemuspuolet Lauri Rauhalan mukaan: Kehollisuus olemusta Tajunnallisuus kokemusta / kokemista Situationaalisuus olemista 28

29 2. Ihmiskäsitys Kokemismaailma Elämismaailma T K S Muu maailma 29 Kohtaamisen rajapinta

30 2. Aikuisen ja nuoren välinen suhde 1) Nuori on ihminen 2) Aikuinen on ihminen Aikuisen ja nuoren välinen suhde on aina väistämättä ihmissuhde oltiin siinä missä identiteetissä tai roolissa (vanhempi, opettaja, nuoriso-ohjaaja tms. kasvattaja) tahansa 30

31 2. Ihmiskäsitys suhteen laadun perustana Onko nuorikin ihminen, jolla on vapaa tahto vai onko hän tahdoton olento, joka toimii perimänsä saneleman kohtalon sekä vaistojen ja viettien viemänä? Onko nuorikin ihminen, joka voi oppia, kasvaa, kehittyä ja ymmärtää kaiken aikaa paremmin itseään ja maailmaa vai pitääkö häntä itseä ja muita ihmisiä suojella hänen pahuudelta rajoittamalla, rankaisemalla, hoitamalla, eristämällä? 31

32 2. Nuori on ihminen 32 Aina on ollut kasvattajia, jotka kunnioittavat ja arvostavat lapsia sekä suhtautuvat avoimesti heidän olemukseensa Janusz Korczak ( ) painottaa, ettei ole lapsia sinänsä, vaan he ovat ihmisiä Ellen Key ( ) on sitä mieltä, että lapsia on kohdeltava yksilöinä, oman elämänsä aktiivisina luojina eikä erityisenä lasten ja nuorten lajina Korczak in mukaan aikuisen kasvattajan pitää tiedostaa, ettei voi tuntea lapsen tai nuoren käsitejärjestelmää ja kokemismaailmaa ja siksi nuori pitää nähdä ihmeitä aikaansaavana kumppanina, kanssataikurina

33 2. Nuorella on henkisiä kykyjä Beda Wicki perustelee, että lapsessa on jo esikouluiässä henkistä kyvykkyyttä, joka voi myös ilmetä käytännössä, mikäli siihen vedotaan Wickin mukaan aikuisen ja nuoren välillä on vain aste-ero Molemmilla on sama arvo ihmisenä Nuorellakin on kaikkien sellaisten henkisten kykyjen välttämätön taso olemassa, joita on edellytettävä persoonana olemisen 33

34 2. Nuoren kasvattaminen vastuullisuuteen on mahdollista 34 Edellä esitetyn perusteella nuorelle voidaan asteittain antaa itsenäistä vapautta ja siihen kuuluvaa vastuuta Immanuel Kantin ( ) sanoin kasvatustoiminnan perustavoite on kyky käyttää omaa järkeä ilman johdatusta Miten itsenäistä järjen käyttöä oppii? Käyttämällä järkeään ajattelua ja harkintaa itsenäisesti Nuorelle on siis annettava mahdollisuus tähän

35 2. Ihmisen kerrostuneisuus sekä kasvun ja kehityksen dynamiikka 35

36 2. Ihmiskäsitys vaikuttamisen lähtökohtana Edellisenkaltaiseen ihmiskäsitykseen kiinnittynyt kasvattaja näkee nuoressakin persoonalle ominaista ja sellaisena vaikuttavaa Nuori ihminen on siis persoona, jossa on potentiaalia, jonka avulla hän voi kehittää luonnettaan, kasvattaa persoonallisuuttaan ja rakentaa identiteettiään. Persoonan käyttäytymistä ja maailmassa olemista ei määrää kohtalonomaisesti hänen luonteensa, vaan viime kädessä hänen itsensä muokkaama persoonallisuus ja sen uloin kokoava taso, identiteetti. 36

37 2. Ihmissuhteen tunnustamisen merkitys Kasvatuksellisen kohtaamisen ja tietoisen kasvatusvaikuttamisen lähtökohdaksi otettava, että nuori on persoona, jossa on potentiaalia tulla persoonallisuudeksi Kasvattajan ja nuoren välisessä suhteessa siten kyse kahden persoonan vastavuoroisesta vaikutussuhteesta Huom. aikuisella kuitenkin suurempi vastuu omista ajatuksista, tunteista ja toiminnasta kohtaamistilanteessa 37

38 2. Kasvattajan suhtautumisen merkitys Kasvattajan suhtautumistavat ihmisiin yleisesti ja suhtautuminen yksittäiseen nuoreen määrittävät kohtaamisen laadun ja nuoren persoonallisuutta kutistavan tai laajentavan vaikutuksen 38

39 2. Kasvattajan suhtautumisen merkitys olemukselliset 39

40 3. Kohtaamisen ja siinä tapahtuvan kohtelun merkitys 40 Elämämme varrella lukuisia kohtaamisia, joilla suuri merkitys itsellemme, kohdatulle henkilölle tai molemmille Hyvä kohtelu on sellaista kohtaamista, jossa kehkeytyy jotain lapsen tai nuoren kasvua edistävää Persoonallisuuden myönteistä kasvua Kasvua kohti vastuullista ihmisyyttä Kasvua kohti arvopitoista ja tarkoituksentäyteistä elämää Kasvua kohti onnellista elämää = elämää, jonka nuori voi kokea kokonaisvaltaisesti hyväksi

41 3. Aikuisen ja nuoren kohtaamisen haaste Kaikkien nuorten kohtaaminen jollain tavalla haasteellista aikuiselle, jonka elämismaailma ja kokemistapa erilainen Kohtaamisen tapahtuminen ensisijaisesti aikuisen vastuulla kiinnostuksen herättämisestä alkaen, vaikka ja varsinkin, jos nuori haastaa siihen Nuoren kasvatuksellinen kohtaaminen aina haasteellista Kasvatuksellisen kohtaamisen haaste = velvoittava ja vaativa kutsu (nuorelta) kasvatusvastuuseen ja samalla ainutkertainen mahdollisuus kasvatusvaikuttamiseen 41

42 3. Mitä nuoren aito kohtaaminen vaatii? 42 A. Uskoa Kasvatuksellisen kohtaamisen mahdollisuuteen Rohkeutta aitoon sekä läheiseen nuoren kohtaamiseen (= itsestä/itsensä antamiseen nuorelle sillä hetkellä, siinä kyseeseen tulevassa asiassa) B. Tahtoa Kasvatusvastuuseen (= nuoren hyvän elämän edellytyksiin vaikuttavaan toimintaan osallistumiseen) A. Kasvamiseen itse ihmisenä (= itsekasvatus) ja B. kehittymiseen kasvattajana (= nuori kasvun tarpeen osoittajana)

43 3. Mitä nuoren aito kohtaaminen vaatii? B. Tahtoa Nuoren yksilölliseen näkemiseen, kuulemiseen, ottamiseen todesta Nuoren oman elämismaailman ja kokemismaailman ymmärtämiseen Nuoren omasta parhaasta välittämiseen, nuoren henkilökohtaisista kasvumahdollisuuksista innostumiseen Nuoren auttamiseen kasvamaan sellaiseksi, mitä hän voi henkilökohtaisten mahdollisuuksien mukaisesti olla ja mitä hänen tulisi kaikkein korkeimmassa arvokkuudessaan olla 43

44 3. Mitä nuoren aito kohtaaminen vaatii? C. Uskoa Nuoren tahtoon kasvaa ja kehittyä sekä hänen kykyihinsä siihen Ilman tällaista suhtautumista lapsen ja nuoren persoonallisuuden kasvu ja kehitys vaikeutuu tai peräti estyy ainakin sinä aikana, kun hän on suhteissa kyseiseen aikuiseen Seurauksena on, että nuoresta tulee entistä haasteellisempi sekä kasvattajalle että toisille Aikuisten suhtautumisen ja toiminnan vaikutuksena saattaa pahimmillaan olla syrjäytetty nuori, josta tulee koulupudokas, väkivaltainen, itsetuhoinen tai erilaisiin riippuvuuksiin ajautuva 44

45 3. Mitä nuoren aito kohtaaminen vaatii? Kasvattajalla on oltava lehmän hermot Jokaisessa meissä asuu pieni lehmä Suomen paras iskulause

46 3. Kahden persoonan välinen kohtaaminen Persoonallisuutta myönteisesti kehittävät asenteet Kunnioitus Rakkaus Arvostus Ihminen Luonne Kunnioitus Persoona Rakkaus Arvostus Persoonal- LISUUS 46 Epätäydellisyys Keskeneräisyys Valmis =

47 4. Nuoren tunnustaminen persoonaksi 47 Jokainen tarvitsee muiden tunnustusta (Axel Honneth) Kasvattava aikuinen tunnustaa kunnioituksen, kasvatuksellisen/pedagogisen rakkauden ja arvostuksen asenteillaan nuoren persoonaksi Vain kasvattajan tunnustuksen kautta nuorelle aukeaa mahdollisuus itsensä ja muiden kunnioittamiseen, rakastamiseen ja arvostamiseen. Ja vain olemalla näillä tavoilla persoona, hänellä on perusedellytykset lähteä suuntautumaan kohti arvopitoista ja tarkoituksentäyteistä elämää

48 4. Persoonallisuutta kehittävät asenteet Kunnioitus Kasvatuksellinen rakkaus Arvostus Kunnioitus: nuoren käsittämistään sellaisena, että hänessä on mahdollisuuksia arvokkaaseen ja hyvään Kasvatuksellinen rakkaus: sellaista suhtautumista nuoreen ja sellaisia aktiivisia kasvatustekoja, että hänessä oleva arvokas ja hyvä tulee esiin Arvostus: rohkaisun ja kannustuksen osoittamista nuorelle kaikista sellaisista teoista, joilla hän edistää kaikille yhteisesti arvokasta ja hyvää 48

49 4. Kunnioituksen tunnustusasenne Vain kunnioittavalla suhtautumisella nuoreen voi kasvattava aikuinen saavuttaa nuoren kunnioituksen ja tarvitsemansa arvovallan häneen vaikuttamiseen 49

50 4. Kunnioituksen tunnustusasenne 50 Kunnioitetaan nuoren ihmisarvoa, sitä luovuttamatonta itseisarvoa, jota hän edustaa pelkästään olemalla ihminen Ilmaistaan asennoitumisellamme, että nuori on yhtä paljon ihminen kuin itsekin olemme Molemmilla on samat ihmisoikeudet, molemmat ovat samanarvoisia, tasavertaisia Molemmilla on oikeus vaatia toisiltaan hyvää kohtelua, kohteliaisuutta Ihmisarvon kunnioitus on eettinen velvoite ja sen tunnustavaan asenteeseen ei millään tavoin saa vaikuttaa nuoren kulttuurinen, sosiaalinen tms. tausta eikä myöskään hänen käyttäytymisensä, itsestään antamansa vaikutelma tai aikaansaannostensa laatu

51 4. Kunnioituksen tunnustusasenne 51 Kunnioitetaan nuoren erillisyyttä, toiseutta Nuorella on oikeus olla toinen, erillinen sellaisena kuin hän on Nuori ei ole itsesi jatke tai väline toteuttaa itseäsi Uskotaan ja luotetaan nuoressa oleviin mahdollisuuksiin kasvaa ja kehittyä hänessä piilevien yksilöllisten potentiaaliensa mukaiseksi persoonallisuudeksi Persoonassa on potentiaalia, jonka avulla hän voi kehittää luonnettaan ja kasvattaa persoonallisuuttaan

52 4. Kunnioituksen tunnustusasenne 52 Kohdellaan nuorta arvostelukykyisenä kommunikaatiokumppanina Myönnetään, että nuorella on monenlaisia kokemuksia elämästä ja oma katsomuksensa maailmasta sekä ajatuksia, jotka ovat kuulemisen arvoisia Tämän perusteella nuorelta voidaan myös edellyttää arvostelukykyisyyttä ja autonomista järjenkäyttöä Tämä tarkoittaa, että nuori käsitetään itsenäiseksi ajattelijaksi ja toimijaksi, jolloin Nuoren esittämät väittämät otetaan vakavasti ehdolle päteviksi väittämiksi

53 4. Kunnioituksen tunnustusasenne 53 Otetaan huomioon nuoren erityisyys Nuori ei voi pohtia aikuisen tavoin aikuisten olennaisina pitämiä kysymyksiä, mutta hän voi ajatella niitä nuorelle ominaisella tavalla ja on siihen myös pakotettu oman maailmankuvansa mukaisesti Aikuisen pitää tiedostaa, ettei hän voi tuntea nuoren käsitejärjestelmää ja kokemismaailmaa ja siksi hänen on asennoiduttava nuoreen kumppaninaan, kanssaihmettelijänään Nuoren voi saada kiinnostumaan haluamastaan asiasta osoittamalla kiinnostusta nuoreen ja innostuneisuutta itse asiaan

54 4. Kunnioituksen tunnustusasenne 54 Haastava nuori on paras mahdollinen ihmissuhdetaitojamme kehittävä konsultti Asiakas tms. vs. Ihminen, joka konsultoi meitä Lisää kokemustamme sekä kykyjämme kohdata nuoria yksilöinä, sekä intuitioon ja improvisaatioon tukeutuen Haastava nuori ohjaa meitä kasvamaan ja kehittymään vastuullisena ihmisenä olemisessamme kaikilla elämämme alueilla Maailmassa olemista suhteissa olemista kanssaolemista toisilleen olemista toiselle olemista

55 4. Rakkauden tunnustusasenne Nuoren erilaisen oireilun perimmäinen syy on erittäin usein rakkauden vähyys tai jopa puuttuminen kokonaan hänen elämästään Sen seurauksena nuori kokee maailman mielettömänä, oman paikkansa siinä merkityksettömänä ja koko elämänsä tarkoituksettomana 55

56 4. Rakkauden tunnustusasenne Rakkaudellisen asenteen avulla on mahdollista päästä niin lähelle toisen ymmärtämistä kuin se yleensäkään on mahdollista. Rakkaudellinen suhtautuminen toiseen on siten aidon kohtaamisen keskeinen keino. Rakkaudellisen kohtaamisen avulla kehkeytyy edellytykset sellaiseen kokonaisvaltaiseen toisilleen olemiseen, jonka kautta voidaan saavuttaa kokonaan uusi kohtaamisen taso. 56

57 4. Rakkauden tunnustusasenne Nuoren elämästä ja hänen hyvästään välittämistä ehdoitta, nuoren itsensä vuoksi (Aristoteles, Kant) Rakkaus on hyvinä pitämiemme asioiden toivomista toiselle juuri tuon toisen eikä itsemme vuoksi sekä toimimista voimiemme mukaan niiden toteutumiseksi käytännössä. (Aristoteles: Retoriikka) Rakkaudessa emme näe ihmistä vain sellaisena kuin hän on, vaan myös sellaisena mitä hän voi olla ja millaiseksi hänen on mahdollista tulla. (Max Scheler / Viktor E. Frankl) 57

58 4. Rakkauden tunnustusasenne Rakkaudellisuus kasvatuksellisessa suhteessa on sekä eettinen velvoite kasvattajalle että keskeinen ehto kasvatusvaikuttamisessa onnistumiseen Kasvattajan rakastava asennoituminen on paras mahdollinen tapa auttaa nuorta toteuttamaan omaa potentiaaliaan, jota hän usein ei itse ole itsessään tiedostanut Kyse on siis ennen kaikkea niiden korkeimpien arvojen rakastamisesta, joiden mukainen nuori voisi olla ja joiden mukaiseksi nuoren on mahdollista tulla 58

59 4. Rakkauden tunnustusasenne Pedagoginen (Haavio, Skinnari) tai kasvatuksellinen rakkaus Kasvatuksellisen rakkauden mieli on tahto, että toinen tulisi siksi, mitä hän olemukseensa piilevän potentiaalin mukaisesti voi olla ja mitä hänen ihmisyyden arvokkuuden mukaisesti tulisi olla Nähdään toisen perimmäinen henkis-eettinen olemus sekä autetaan häntä itseään näkemään ja toteuttamaan sen luomat mahdollisuudet kokonaisvaltaiseen kokemukseen hyvästä elämästä 59

60 4. Rakkauden tunnustusasenne Rakkaus on siis tässä yhteydessä ennen kaikkea suhtautumistapa ja toimintatapa Tunteet kohdistuvat siihen arvokkaaseen, joka nähdään nuorelle mahdolliseksi, mutta jota nuori ei itse tiedosta itsessään (huono itsearvostus, huono itsetiedostus) Annetaan itsestämme/itsemme antaudutaan ja omistaudutaan nuoressa piilevälle arvokkaalle sekä tehdään kaikki voitava, jotta se tulisi hänessä esiin Voidaan puhua myös asiallisesta rakkaudesta, jossa keskitytään siihen asiaan, joka on keskustelun keskiössä 60

61 4. Rakkauden tunnustusasenne 61 Kiintymys ei kuulu tässä tarkoitettuun suhteeseen. Jos olen kiintynyt nuoreen, toivon, että hän jäisi suhteeseemme. Kun toimin rakkaudesta, kehotan häntä lähtemään heti, kun hän on kykenevä vastuullisena olemiseen. Tätä voidaan pitää jopa kasvatuksen syvimpänä tarkoituksena ja korkeimpana mahdollisena tuloksena eli onnistumista nuoren rinnalla kulkemisessa niin, että tämä saavuttaa tienhaaran, josta selviää eteenpäin ilman ulkopuolista tukea.

62 4. Arvostuksen tunnustusasenne Arvostuksen kokemuksen puute aikamme syvin eksistentiaalinen ongelma (Richard Sennett) Arvostetuksi tuleminen yksi ulottuvuus, jotta jollain olisi sosiaalisessa elämässä täysi asema persoonana Toisten arvio jonkun kykyjen tai saavutusten arvosta yhteisölle itsearvostuksen keskeinen perusta 62

63 4. Arvostuksen tunnustusasenne Arvostuksen tunnustamisen perustana on yleisen hyvän, tai myös muiden kuin oman hyvän, edistäminen Kasvattaja tunnustaa, että nuori kykenee edistämään muiden hyvää Ihmistä ei voi eikä pidä arvostaa sellaisten tekojen tai kykyjen vuoksi, joista vain hän itse hyötyy tai saa hyvää 63

64 4. Arvostuksen tunnustusasenne Nuorta arvostetaan sikäli ja siinä määrin kuin hän edistää myös muiden hyvää omasta vapaasta tahdostaan Sopiva reaktio vain silloin kun nuoren vapaaehtoinen aikaansaannos hyödyksi muiden ihmisten hyvinvoinnille Vahvistaa nuoren käsitystä siitä, että hän on tärkeä, eli hän voi ja saa olla joku jollekin toiselle ei vain pelkkä tyhjä näennäinen Joku 64

65 4. Arvostuksen tunnustusasenne 65 Kasvattajan tunnustama arvostus antaa nuorelle varmistuksen siitä, että häntä pidetään vastuullisena persoonana, hyvänä ihmisenä Pedagogisesti on tärkeää antaa myönteistä palautetta myös pelkästä parhaansa yrittämisestä, vaikka nuoren aikaansaannos olisi keskinkertainen tai epäonnistunut Nuorta on kannustettava ja rohkaistava vastuullisena olemiseen antamalla hänelle myös uusia vastuutehtäviä Kun kasvattaja suhtautuu kiinnostuneesti ja innostuneesti nuoreen, on hänen mahdollista saada myös nuori itse kiinnostumaan ja innostumaan ottamaan vastuuta itsestään

66 4. Arvostuksen tunnustusasenne 66 Tärkeää Ilmaista, että myös haastava, haasteelliseksi tai häiriökäyttäytyväksi koettu (leimattu/tuomittu) nuori on kyvykäs toimimaan yhteiseksi hyväksi eikä täysin kyvytön, hyödytön tai tarpeeton Ei vain palkita tottelevaisia nuoria antamalla heille luottamustehtäviä, vaan järjestetään mahdollisuuksia hyviin tekoihin myös haastaviksi tai peräti haasteellisiksi koetuille nuorille Mahdollisuuksien ja konkreettisten tilaisuuksien luominen aluksi kokonaan kasvattajan vastuulla Vähitellen itsenäistä vastuuta toisten hyvästä, nuorten keskinäisestä sovusta ja koko yhteisön yhteisestä hyvästä

67 4. Arvostuksen tunnustusasenne Pysyvä itsearvostus voi perustua vain siihen, että ihminen pyrkii edistämään omasta vapaasta tahdostaan muiden ja kaikkien yhteistä hyvää Taustalla ihmisen olemuksellinen tahto tarkoitukseen, olla merkityksellinen muille ihmisille ja laajemminkin maailmallemme Kun nuori kokea olevansa tarpeellinen muille, saavansa aikaan jotakin toisille hyvää, hyödyllistä tai iloa tuottavaa, hän myös ponnistelee etsiäkseen tilaisuuksia, joissa hän voi edistää yleistä, yhteistä hyvää 67

68 4. Tunnustusasenteet tapahtumasarjana 68

69 4. Arvokkaan kasvatuksen kaava Rakasta Arvosta Kunnioita Kiitä niin usein kuin siihen on edes pientä aihetta Auta nuorta kohtaamaan itsensä Usko kasvun ja kehittymisen mahdollisuuteen Salli epätäydellisyys ja erehtyväisyys 69

70 5. Kasvatus arvo- ja eettisyyskasvatuksena 70 Yhteiskunnassa korostuva materialismi ja sen mukaiset tavoitteet, kuten kansallista kilpailukykyä edistävien huippuyksilöiden tuottaminen eivät luontevasti mahdu arvofilosofiselta, eettiseltä perustalta asetettuihin kasvatuspäämääriin Kasvatuksen päämääränä voisi sen sijaan olla, että kasvatusvaikuttamisen piirissä oleva yksilö, nuori, toimii aikuistuessaan tien rakentajana yhteisen kulttuurin kehitykselle ja sen nousulle aiempaa korkeampien henkisten ja eettisten arvojen tasolle

71 5. Kasvatus arvo- ja eettisyyskasvatuksena Yksilöllisen persoonan arvoon liittyy velvollisuus toteuttaa yleisinhimilliset arvot omalla ainutlaatuisella ja erityisellä tavalla (ei pelkästään itsensä, vaan myös ja ennen kaikkea) toisten hyväksi tätä kutsutaan tarkoitukseksi, sen etsimiseksi, löytämiseksi ja toteuttamiseksi päivittäisessä, arkisessa kanssakäymisessä toisten kanssa 71

72 5. Mitä on tarkoitus, tarkoituksellisuus? 72 Ihmisen olemassaolon tarkoitus toteutuu siinä, että ihminen suuntautuu yksilöllisenä persoonana omien rajojensa ulkopuolelle yhteisöön Ihmisenä oleminen on suhteissa olemista ja toisilleen olemista Ihmisen henkilökohtaisen ainutlaatuisuuden tarkoitus on sen merkityksellisyydessä kokonaisuudelle Vain kokonaisuudesta yksilöllinen persoona saa merkityksensä ja vasta kokonaisuudelle kukin ainutlaatuinen ihminen merkitsee jotain

73 5. Yhteisen hyvän ja itsearvostuksen (oman arvon tunnon) keskinäinen suhde Yhteisen hyvän edistäminen johtaa samalla oman itsearvostuksen kestävään lisääntymiseen. Muiden suosiota tavoittelemalla ei sen sijaan voida saavuttaa kestävää itsearvostusta. 73

74 5. Yhteisen hyvän ja oman hyvinvoinnin keskinäinen suhde Yhteisen hyvän edistäminen johtaa samalla oman hyvän lisääntymiseen. Itsekeskeisiä pyrkimyksiä toteuttamalla ei sen sijaan voida saavuttaa kestävää hyvinvointia. 74

75 5. Onnellisuus tarkoituksen löytämisen automaattisena sivuvaikutuksena Onni ei löydy etsien, mutta jos onneen on aihetta, onni seuraa automaattisesti kuin itsestään. Yhteisen hyvän edistäminen elämän päämääränä antaa ihmiselle aiheen olla onnellinen. 75

76 5. Kasvatus eettiseen, vastuulliseen ihmisyyteen 76

77 5. Kasvatus yhteiskunnalliseen arvovaikuttamiseen 77

78 5. Voisiko maailma muuttua inhimillisemmäksi paikaksi elää? Kyllä! Edelläkävijä, tiennäyttäjä 78

79 5. Vastuullinen ihmisyys 79 Vastuullisena oleminen yleisestä, kaikille yhteisestä hyvästä, on tärkein tarkoitus, mikä elämällämme voi olla Minä ja sinä emme tietenkään voi yksin ratkaista maailman ongelmia, mutta se ei estä meitä toimimasta niin kuin koko maailman kohtalo olisi harteillamme. Tämän näkemyksen mukaan jokaisen on kannettava oma osuutensa vastuusta maailmasta. Meidän on aloitettava itsestämme ja ymmärrettävä tehtäväksemme, että jätämme maailman jonakin päivänä vähän parempana kuin se oli tullessamme. Stefan Einhorn: Ihmisen tehtävä

80 TAUSTAMATERIAALIA Verkkokauppa NFG:n Kasvatus arvoihin arvoa kasvatukseen -kirja (2013) NFG:n Arvojen ja tarkoitusten pedagogiikka -kirja (2011) NFG:n Tappelusta jutteluun nuoren kohtaamisen taito -kirja (2009) Timo Purjon Viktor Franklin logoteoria -kirja (2012) Timo Purjon väitöskirja (2010) 80