SANKn LAUSUNTO SELVITYSMIES PERTTU VARTIAISEN SAARISTOPOLITIIKKAA, MAASEUTU- POLITIIKKAA JA KAUPUNKIPOLITIIKKAA KOSKEVASTA SELVITYKSESTÄ

Transkriptio

1 Työ- ja elinkeinoministeriö SANKn LAUSUNTO SELVITYSMIES PERTTU VARTIAISEN SAARISTOPOLITIIKKAA, MAASEUTU- POLITIIKKAA JA KAUPUNKIPOLITIIKKAA KOSKEVASTA SELVITYKSESTÄ Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren asettama selvitysmies Perttu Vartiainen jätti kansallisen aluepolitiikan kehittämisestä raporttinsa Selvitys on vuoden 2015 huhtikuussa pidettävien edustavaalien jälkeen muodostettavan hallituksen käytettävissä sen päättäessä aluepolitiikkansa sisällöstä ja välineistöstä. Selvityksen tarpeellisuutta perusteltiin TEM:n toimeksiannossa mm elinkeinorakenteen muutoksilla ja niukkenevilla aluekehittämisresursseilla. Aluepoliittisia toimintamäärärahoja oli leikattu vuoden 2015 talousarviossa. Toimeksiannossa pidettiin tärkeänä alueiden erilaisten vahvuuksien hyödyntämistä ja verkottumista koko maan kehityksen turvaamiseksi. Saaristoasiain neuvottelukunta (jäljempänä SANK) esittää raportista seuraavan lausunnon: Yleistä Selvitysmies näkee tarpeellisena jatkaa saaristo-, maaseutu- ja kaupunkipolitiikkaa Suomessa. Johtopäätös on perusteltu ja luonnollinen, sillä nämä politiikan lohkot ovat olemassa useimmissa Euroopan maissa ja EU:ssa. Saaristopolitiikka ei ole enempää maaseutu- kuin kaupunkipolitiikankaan kylkiäinen, vaan aluepolitiikan itsenäinen lohko. Saaristopolitiikan osalta on merkityksellistä, että Suomi on Euroopan suhteellisesti suurimpia saaristomaita saarten määrällä mitattuna ja suhteellisesti maailman suurin vesistömaa. Saaria (>puoli hehtaaria) on , merialuetta km², järviä (>hehtaari) , jokia 647 ja rantaviivaa km eli kahdeksan kertaa maapallon ympärysmitta. Osa-aikaisesti tai kokoaikaisesti asuttuja ilman kiinteää tieyhteyttä olevia saaria on Euroopan maihin verrattuna hyvin paljon, noin Näistä pysyvästi asuttuja saaria on Ahvenanmaa mukaan lukien n. 550, joista 25 sijaitsee Ahvenanmaalla. Saaret sijoittuvat 122 kuntaan, joista 15 sijaitsee Ahvenanmaalla. Suuren saaristoisuuden vuoksi Suomessa on saaristolaki, joka tukee EU:n perussopimuksen (2008/C 115/01) 174 artiklan toteuttamista Suomessa. Artiklan mukaan EU pyrkii vähentämään heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä. Erityistä huomiota kiinnitetään mm vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten saaristoalueisiin. Elämyselinkeinojen luominen vesistöisyyden ympärille on Suomen suuri mahdollisuus, sillä näin tapahtuu kaikkialla maailmassa. Toisaalta saaristolla on fyysiseen ympäristöön ja elinkeinorakenteen muutokseen liittyviä erityishaasteita, joiden voittamisessa saaristo tarvitsee erityishuomiota. Myös maaseutu- ja kaupunkipolitiikalle on omat perusteensa, Saaristolaki turvaa osaltaan ruotsinkielisen vähemmistön oikeuksien toteuttamista ja kulttuurin säilyttämistä Suomessa Suomen perustuslain (731/1999) 17 :n, julkista palvelutuotantoa koskevan lainsäädännön, kielilainsäädännön ja Suomea sitovan vähemmistöjen oi-

2 keuksia koskevan YK:n sopimuksen ( ) ja Eurooppaneuvoston kansallisia vähemmistöjä koskevan puitesopimuksen ( ) mukaisesti. Selvitysmiehen työ tehtiin asian laajuus huomioiden erittäin kiireisellä aikataululla. Vaikka huomioidaan se, että tekijä on aluepolitiikkaan hyvin perehtynyt henkilö, olisi pidempi selvittelyaika antanut selvittäjälle lisäaikaa työstää kannanottoja. Tällöin olisi ollut mahdollista esimerkiksi selvitellä kansallisen aluepolitiikan ja EU-politiikan suhdetta, vaikka sitä ei erikseen toimeksiannossa mainittukaan. Kansallisten aluekehittämisvarojen pienentyessä EU-ohjelmavarojen merkitys on kasvanut entisestään. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että kansalliset aluekehitysohjelmat ovat ensisijaisia. Suomen EU-politiikan tulee edistää valtakunnallisia kansallisia aluekehitystavoitteita ja kansallisten aluekehitysohjelmien tavoitteita mahdollisuuksien mukaan. Pidemmän ajan varaaminen selvitysmiehen työlle olisi mahdollistanut myös organisaatioiden muutosta koskeneen esityksen aikaa vievän pohdinnan ja arvioinnin olemassa olevien toimielinten toimivuudesta, keskinäisistä suhteista ja niiden kehittämismahdollisuuksista. Saaristopolitiikan tehtävänä elinkeinojen, palvelujen, infrastruktuurin ja ympäristön kehittäminen Selvitysmiehen analyysin mukaan Saaristopolitiikan ytimenä on ollut matkailun, vapaa-ajan asumisen ja saavutettavuuden edistäminen poliittisessa päätöksenteossa sekä kansallisesti että kuntatasolla. Lisäksi sen tärkeänä tehtävänä on ollut ruotsinkielisen saaristokulttuurin vaaliminen. Selvitysmies näkee, että saaristopolitiikalla on ollut erityinen suhde virkistäytymisen ja liikennepolitiikan sektoripoliitikkoihin. SANK katsoo, että selvitysmiehen esille nostamat painopisteet ovat olleet tärkeitä SANKn työssä. SANK:n keskeinen tehtävä on kuitenkin ollut ja on saariston elinkeinomahdollisuuksien kaikinpuolisen kehittämisen. Niinpä etätyö-pendelöinti, rannikkokalatalous, pienimuotoinen saaristomaatalous, jalostus, palveluelinkeinot ja meriklusteri ovat saaneet asianmukaisen huomion osakseen valtakunnallisissa saaristo-ohjelmissa, joissa hallituksen saaristopolitiikka on määritelty, ja ohjelman toteutuksessa. Politiikkalohkojen eriyttäminen tarpeellista Selvitysmiehen mukaan tietty kaupunki- ja maaseutupolitiikan eriyttäminen on tarpeen, koska paikkaperusteisessa kehittämisessä tarvitaan konkreettisia, eri paikkakunnille räätälöityjä ratkaisuja. Myös saaristopolitiikalla on omat tarpeensa. Ne marginalisoituvat, mikäli niitä tarkastellaan vain kaupunki/maaeutu-jatkumolla, jossa pääosa saaristoalueita on harvaan asutun maaseudun erityistapaus. Osa merialueiden saaristosta kytkeytyy myös kaupunkikehitykseen, mikä ei ole saanut riittävää huomiota nykyisessä, syrjäisyyden ongelmia painottaneessa saaristopolitiikassa. SANK yhtyy selvitysmiehen näkemykseen siitä, että saariston kysymykset jäisivät aluepolitiikassa huomiotta ilman erillistä saaristopolitiikkaa. Tämä olisi saaristolain vastaista, sillä saaristolaki edellyttää saariston erityistarpeiden huomioimista. SANK on myös samaa mieltä siitä, että meri- ja järvikaupunkien, kuten Helsingin, Espoon, Porvoon, Loviisan, Raaseporin, Hangon, Turun, Uudenkaupungin, Porin, Närpiön, Vaasan, Kokkolan, Pietarsaaren, Kotkan, Savonlinnan, Mikkelin, Kuopion, Lieksan, Kiteen, Lappeenrannan, Jyväskylän, Hämeenlinnan, Lahden, Heinolan ja monien muiden kaupunkien saaristoissa on suuria kehittämismahdollisuuksia. Saaristopolitiikan on tuettava saaristopolitiikkaa myös kaupungeissa. Neuvottelukunta on jo viimeisen kymmenen vuoden aikana kiinnittänyt asiaan aiempaa enemmän huomiota.

3 Niinpä saaristoasiain neuvottelukunnan projekteihin kuten osastolle Venemessuilla ovat nimenomaan kaupungit osallistuneet aktiivisesti. Parainen on nimetty saaristokunnaksi ja Kotka, Loviisa, Porvoo, Helsinki, Espoo, Uusikaupunki, Närpiö, Kitee, Lieksa, Kuopio ja Jyväskylä on nimetty saaristo-osakunniksi. Vain kaikkein saaristoisimmat kaupungit ja muut kunnat on nimetty saaristokunnaksi tai saaristo-osakunnaksi. Saaristopolitiikalle itsenäinen asema Selvitysmies esittää osassa 5. Selvitysmiehen ehdotukset esitys 9, että saaristopolitiikka on osa kaupunki- ja maaseutupolitiikan kokonaisuutta suhteellisen itsenäisenä, spesifinä ja pienimuotoisena toimintana. Sen fokusta ja kansallista tehtävää tulee terävöittää. Saaristoalueet voidaan nähdä keskeisenä kansallisena matkailun, luonnon- ja kulttuuriarvojen sekä vapaa-ajan asutuksen voimavarana. Sen alueellinen fokus on selkeästi merialueella ja Saimaan (laajasti Vuoksen vesistön) alueella. Saaristopolitiikan toteutus voisi kytkeytyä nykyistä vahvemmin maaseutuohjelmaan ja merialueella eurooppalaisiin ja pohjoismaisiin ohjelmiin. SANK yhtyy siihen, että saaristopolitiikalla on perusteltua olla itsenäinen vesistö- ja meriteemaan liittyvä asema.ja saaristo on nähtävä koko kansan matkailu-, virkistys- ja luonnonsekä kulttuuriarvojen alueena. Tämä puoltaa yhteiskunnan panostuksia saariston infrastruktuuriin ja palveluihin vakinaisen asutuksen tarpeiden huomioimisen ohella. Saaristopolitiikka on kehittynyt tähän suuntaan ja kehitystä on syytä jatkaa. Saaristopolitiikan keskeiset tehtävät on määritelty valtakunnallisessa saaristopoliittisessa toimenpideohjelmassa. Tehtäviä fokusoidaan edelleen käytännössä vahvasti rajallisten resurssien vuoksi. Seuraava hallitus määrittelee joko uudessa saaristopoliittisessa toimenpideohjelmassa tai muutoin oman saaristopolitiikkansa painopisteet, jolloin fokusointi on jälleen mahdollista. Merialueiden ja Vuoksen vesistöalueen lisäksi isoja saaristoja on kaikissa maakunnissa, vaikka niistä vain osassa on saaristokunniksi ja saaristo-osakunniksi nimettyjä kuntia. Päijänteen alue on kuitenkin yksi painopistealue, sillä siellä on muun muassa 5 saaristoosakuntaa. Vaikka saaristojärjestelmän toiminta on suhteellisen pienimuotoista ja ympärivuotisten asukkaiden määrä on rajallinen, on saaristo eräillä mittareilla mitattuna suuria asia. Saaristo- ja vesistöalueiden osa-aika-asukkaiden määrä on kaksi miljoonaa, matkailjjoiden määrä kymmenen miljoonaa, veneilijöiden määrä miljoona ja vapaa-ajan kalastajien määrä miljoona. Alueeltaan saaristot ympäröivine meri- ja järvialueineen ovat yhteensä myös suuri alue, n km2. Saaristolain uudistaminen harkittavaksi Selvitysmies esittää (esitys 10), että Saaristopolitiikan uudistaminen edellyttää myös lainsäädännön uudistamista. Vaikka saariston kiinteä asutus on edelleen tärkeä osa saaristopolitiikkaa, on saariston kansallisen merkityksen vahvistamisessa otettava entistä keskeisemmäksi matkailun ja vapaa-ajan asutuksen näkökulma. SANK toteaa, että saaristolaki säädettiin vuonna Laki tehtiin aikanaan ajan muutoksia varsin hyvin kestävästi joustavaksi, eikä painavaa syytä saaristolain tarkistamiseen ole käytännössä ilmennyt. Puutteineenkin se on mahdollistanut saariston näkökulman esittämisen. On kuitenkin syytä vakavasti selvittää saaristolain tarkistamistarpeet selvitysmiehen esittämään suuntaan. Aluepolitiikan painopisteen siirtyminen vahvuuksien hyödyntämiseen, osa-aikaisen asumisen, matkailun, virkistyksen kuten veneilyn, vapaa-ajan kalastuksen ja retkeilyn ja luonnon- sekä kulttuuriarvojen merkityksen kasvu ja toisaalta valtion työpaikko-

4 jen merkityksen väheneminen tulisi huomioida mahdollisessa saaristolain tarkistuksessa. Saaristolain kaksi päätavoitetta olisivat siten saaristossa olevien mahdollisuuksien hyödyntäminen koko maan näkökulmasta ja saariston kehityksen turvaaminen. Muutoksia ei tule tehdä vakituisen asutuksen etujen kustannuksella, eikä vastakkainasettelua ole, koska saariston vahvuuksien hyödyntäminen tukee myönteisesti vakinaisen asutuksen säilymistä saaristossa. Saaristoliikenne suorahankintaan perustuvaksi Selvitysmies esittää (esitys 10), että saaristoliikenteen hoitamisessa on tarkasteltava myös vahvemmin markkinaehtoisia ratkaisuja. SANK toteaa, että jo nyt täysi markkinaehtoisuus on todellisuutta suurten matkailullisten vetovoimakohteiden, kuten, Bengskärin, Söderskärin ja lukuisten muiden entisten majakoiden ja linnakkeiden liikenteen järjestämisessä myös suurilla saaristoalueilla. Yksityiset laivuriyrittäjät ja saaristolaiset hoitavat itse saaristoliikennettä suurten saaristojen ulkopuolella markkinaehtoisesti sadoille saarille. Myös kunnat osallistuvat kesäisin monin paikoin saaristoliikenteen rahoitukseen. Valtio hoitaa saaristoliikennettä sopimustilaajana ja ostajana vain suurimmilla saaristoalueilla maassa. Liikennettä hoidetaan pääosin minimipalvelutasolla siten, että yritysten toiminta ja ihmisten työ-, asiointi- ja koulumatkat ovat yleensä korkeintaan välttävästi mahdollisia. Selvitysmiehen esityksen mukaisesti markkinaehtoisuuden lisäämiseen on pyritty saaristoliikenteessä kilpailutuksen käyttöön oton avulla. Tulokset ovat kokonaisuudessaan kuitenkin olleet huonoja. Talousarviomääräraha on varsin hyvin kasvanut, mutta liikenteen palvelutaso on pysynyt samana tai kaluston vanhentuessa jopa huonontunut. SANKn mielestä onkin suurimmilla saaristoalueilla pääosin siirryttävä saaristoliikennepalvelujen suorahankintaan ja sen mahdollistamiin pitkäaikaisiin sopimuksiin lainsäädännön puitteista. ARNE on jo aluepolitiikan yhteinen yhteistyöryhmä Selvitysmiehen mukaan (esitys 6) sekä paikallisen että kansallisen koordinaation näkökulmasta on luontevaa, että kaikilla kolmella politiikkalohkolla on yksi yhteinen toimielin, kaupunki- ja maaseutupoliittinen yhteistyöryhmä. Se muodostaisi samalla kansallisen aluekehittämisen kokonaisuutta ohjaavan yksikön yhdessä äkillisen rakennemuutoksen alueiden politiikan kanssa. Niinkään kaupunki- ja maaseutupolitiikan yhteistyöryhmällä on luontevaa olla omina alaryhminään (tai jaostoinaan) ainakin suureten kaupunkiseutujen ja ydin- ja harvaan asutun maaseudun erityiskysymyksiä käsittelevät elimet. SANK pitää lakisääteisen saaristoasiain neuvottelukunnan toiminnan jatkamista välttämättömänä, jotta selvitysmiehen ilmaisema olotila, että saaristopolitiikalla tulee olla oma itsenäinen, spesifi asema, toteutuu. Selvitysmies esittää, että kaikilla kolmella aluepolitiikan lohkolla olisi yhteinen toimielin. Saaristoasiain neuvottelukunnan työ tulisi siten esityksen mukaan ilmeisesti jossain määrin kaupunki- ja maaseutupoliittisen työryhmän ohjailun kohteeksi. Juridisesti tämä edellyttäisi kaupunki- ja maaseutupoliittisen työryhmän aseman lakisääteistä määrittelyä. SANK pitää omalta osaltaan esitettyä hierarkkista työryhmäporrastusta byrokraattisena ja tehottomana ja esitettyä uutta toimielintä yleensäkin tarpeettomana. Aluekehityslain mukaisesti on jo nimittäin olemassa alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta (ARNE), joka koordinoi sekä kansallista että EU-ohjelmatyötä ja aluekehittämistä. SANK esittää ARNEn

5 toimintaa kehitettäväksi siten, että selvitysmiehen tavoittelema kansallisen aluepoliitiikan haarojen nykyistä parempi koordinaatio keskenään ja yhteensovitus EU-ohjelmatyön kanssa toteutuu nykyistä paremmin. Toisaalta kansallisten aluepolitiikan lohkojen yhteensovittaminen on turvattu valtakunnan tasolla hallituksen valtakunnallisilla aluekehitystavoitteilla ja sillä, että aluepolitiikasta vastaa yksi ministeriö, nimittäin työ- ja elinkeinoministeriö, alayksikköinään alueosasto ja sen aluekehitysryhmä. Yhteydenpito on päivittäistä. Maakuntatasolla yhteensovittaminen tapahtuu maakuntaohjelmissa ja seututasolla seudullisissa kehitysyhtiöissä. Maakuntaohjelmien osalta SANK yhtyy selvitysmiehen analyysiin, että nykyisissä ohjelmissa ja suunnitelmissa kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikan teemat todetaan, mutta ne jäävät strategisesti toissijaiseen asemaan. (johtopäätös 5) Aluepolitiikan tehtävä hyödyntää voimavaroja ja tasata lähtökohtia ja eroja säilytettävä Selvitysmiehen (johtopäätös 1) mukaan aluekehittäminen on välttämätöntä koko Suomen ja viime kädessä kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta. Kehittämisen ensisijainen tarkoitus on koko maan erilaisten vahvuuksien hyödyntäminen ja mobilisointi. Toissijaisena tarkoituksena on tasoittaa kehityksen eroja ja ratkoa paikallisia ongelmia. Esityksessä 5.2 lausutaan : Suurempien keskittymien ulkopuolisen kehittämisen näkökulmana tulee olla koko maan voimavarojen hyödyntäminen eikä perinteinen koko maan asuttuna pitäminen. SANKn mielestä aluepolitiikassa on jatkossakin tärkeää edistää paitsi koko maan taloudellista ja sosiaalista kehitystä myös sitä, että tasataan alueiden lähtökohtia ja kehityseroja ja pyritään turvaamaan eri alueiden, myös saariston, tasapainoinen kehitys koko maassa. Tämä on myös EU:n perussopimuksessa määritelty aluepoliittinen tavoite. Valtion tulee pyrkiä myötävaikuttamaan siihen, että ihmiset voivat mahdollisuuksien mukaan ja niin halutessaan asua kotiseuduillaan tai lähellä sitä. Tunnustettava tosiasia on kuitenkin se, että elinkeinoelämän kehitys sanelee viime kädessä aluekehityksen kulun ja valtion taloudelliset mahdollisuudet aluepoliittisiin panostuksiin ovat lähiaikoina tavanomaistakin rajallisemmat. Kansallisen aluekehittämisen määrärahat turvattava Selvitysmies esittää (esitys 18): Pidän perusteltuna turvata kansallisen aluekehittämisen määrärahat vähintään vuodene2014 tasolla. SANK pitää selvitysmiehen esitystä perusteltuna, sillä Suomi lähtee taloudelliseen nousuun vain hyödyntämällä koko maan vahvuuksia. Kun myös alueelliset kehityserot näyttävät kasvavan lähivuosina yhä enemmän, korostuu aluepolitiikan tarve. Saaristoasiain neuvottelukunta Puheenjohtaja, kansanedustaja Mikaela Nylander Pääsihteeri, neuvotteleva virkamies Jorma Leppänen

6