HAKKI- VIESTI 1/2015 Puheenjohtajan tervehdys Oman pihan havainnot Vuoden hakkilainen Hakkipäivä Gunnarlassa Syyskokous

Transkriptio

1 HAKKIVIESTI 1/2015 Puheenjohtajan tervehdys Oman pihan havainnot Vuoden hakkilainen Hakkipäivä Gunnarlassa Syyskokous

2 HALLITUS 2015 Arvi Hägglund, puheenjohtaja Karkalintie Lohja puh Osoitteenmuutokset: Birdlife Suomi ry Annankatu 29 A Helsinki Hakki on BirdLife Suomen jäsenyhdistys. HAKKIVIESTI on Lohjan lintutieteellinen yhdistys Hakki r.y.:n jäsentiedote Ari Nordström, varapuheenjohtaja puh ari.nordstrom@pp.nic.fi Jarmo Puumalainen, sihteeri Pauninpätkä Lohja puh jarmo.puumalainen@finnmapinfra.fi Leo Wallinmaa, taloudenhoitaja Vantaanjänne 1 B Vantaa puh leo.wallinmaa@edu.hel.fi Risto Salo Kovelantie Nummi puh Toimittaja Minna Laurentz Laura Vuokko laura.vuokko@lohja.fi Paino CopySet Oy, Helsinki 2015 Kannen kuva: Pähkinähakki Hannu Kekkonen

3 Puheenjohtajan tervehdys Suurin osa linnustostamme on jo muuttanut etelän lämpöön. Lintujen pesinnän kannalta vuosi ei ollut paras mahdollinen. Ensin alkukesä oli hyvin sateinen ja kylmä ja loppukesä lämmin ja kuiva. Lintujen pesintä epäonnistui monin paikoin ja poikaskuolemat olivat paikoin aika suuria. Syynä oli lähinnä kylmä ja niukkaravinteinen alkukesä, varsinkin hyönteissyöjien osalta. Hakki juhli taas kesäpäivää elokuussa Gunnarlan majalla. Oli hyvät eväät ja meininki mukavaa ja rentoa. Hakin ensimmäisen mölkkymestaruuden vei upealla suorituksella Reima Stigell. Reima oli tässäkin lajissa yhtä täsmällinen kuin lintuja havainnoidessaankin. Tarkkaa ja hyvin suunnitelmallista ranteen käyttöä palikoita kaataessaan ja lopussa totesimme, että emme onneksi huonolle hävinneet. Hakkiin on liittynyt uusia jäseniä mukavasti koko vuoden ajan. Haluankin toivottaa kaikki uudet jäsenet lämpimästi tervetulleiksi Hakkiin. Hakin hallituksen yhteystiedot löytyvät kotisivuilta: Hallituksen jäsenet vastaavat mielellään lintuharrastukseen liittyviin kysymyksiin. Hakin sähköposti on Hakilla on kolme eri kanavaa yhteydenpitoon. Kotisivut ja Facebook ovat yleisimmät ja lisäksi on Hakkiverkko, joka on vain siihen liittyneiden käytössä. Hakkiverkkoon on tarkoitus laittaa ilmoitusasiaa jäsenistölle. Sinne kannattaa laittaa myös retkikertomuksia ja muita tarinoita muiden luettavaksi. Risto Salo on tässä kirjoittelussa hienosti kunnostautunut ja Karin terävää kynääkin lukisi mielellään useammin. Ohjeet Hakkiverkkoon liittymisestä löytyvät kotisivuilta kohdasta yhdistys jäsenyys hakkiverkko ja hakkilinja. Hakkilinja poistuu vuoden vaihteessa ja se korvataan WhatsApp-sovelluksella. Lisätietoa asiasta löytyy kotisivuilta. Mustakurkku-uikku Hannu Kekkonen -3- Lohjan lintutieteellinen yhdistys Hakki ry täyttää 20 vuotta ensi vuonna. Varsinaista pukujuhlaa ei ehkä tulla järjestämään, mutta vuoden aikana synttäreitä tullaan juhlimaan erilaisin tapahtumin. Pääjuhla tultaneen viettämään Hakkipäivänä. Asiasta informoidaan alkuvuodesta tarkemmin.

4 Mustakurkku-uikut Porlassa Hannu Kekkonen Porlan ympärillä on paljon kuhinaa liittyen sinne kaavailtujen kerrostalojen rakentamiseen. Mielestäni rakentaminen tuhoaisi kauniin ja herkän Porlan luontoalueen. Meillä kaikilla on mahdollisuus asiaan omalla tavallamme vaikuttaa. Tietoa Porlasta ja sen historiasta saa tarvittaessa kaupungin sivuilta ja myös allekirjoittaneelta. Hakki on taas Menneen Ajan Joulumarkkinoilla Lohjan kirkkokentällä joulukuussa omalla kojulla yhdessä ympäristöyhdistyksen kanssa. Hakkilaisia kaivataan kojulle myymään esim. tunnin vuoroissa. Mitään erityisosaamista ei tarvita, hyvä ja reipas mieli riittää. Hakilla on munkinkaapuja, jos omia varusteita ei löydy. Lisätietoa saa minulta soittamalla tai sähköpostilla. Hakin varsinainen syyskokous on taas tuttuun tapaan Lohjan Lukiolla klo alkaen. Kokoukseen on käynti pääovesta, opastus löytyy talon sisätiloissa. Kokouksen lopuksi näemme ja kuulemme mainion esityksen Jukka Hintikan esittämänä, Lintuharvinaisuudet- sattumaa vai säännöllisyyttä. Hyvää loppuvuotta ja nähdään siis syyskokouksessa ja kirkkokentän markkinatunnelmissa! Terveisin Arvi Hägglund Puheenjohtaja -4-

5 Omalta pihaltakin voi havaita yllätyksiä Oman pihapiirin lintujen seuraaminen on jokavuotinen jännitysnäytelmä. Mitä lintuja käy ruokinnalla talvella, milloin ja mitkä muuttolinnut saapuvat, mitkä pesivät ja milloin taas palaavat takaisin. Jonkinlainen pettymys tulee, kun jokin vuosia samassa paikassa laulanut lintu ei ilmestykään reviirilleen. Siinä ei sitten voi muuta kuin pohtia, onko syy säiden (toivon mukaan) vai vaarallisen muuttomatkan. Oman pihapiirin lintuja seuraamalla oppii niistä paljon enemmän kuin uskookaan. Erilaiset laulut, äänet ja käyttäytyminen tulevat tutuiksi. Kevätiltana kun menet ulos, lehtokurppa lentää pihan yli lähes kellontarkasti soidinlentoaan, varpuspöllöä viheltäessä lintu vastaa omalla viheltelyllä täällä ollaan tai harmaapäätikan surumielinen laulu kajahtaa keväällä tai syksyllä, kaikki nämä saavat hyvän olon tunteen. Pyrstötiainen Hannu Kekkonen Montako lajia sitten pihaltasi voit havaita? Tai mökin pihalta? Tai parvekkeelta? Yllättävän monta. Valitettavasti pihat eivät ole tasa-arvoisia. Parhaimmat pihat sijaitsevat rannikoilla: hyvä merenlahti, sopivasti aukeaa ja metsää. Mieluimmin Suomenlahdella ja kaakkoisen suunnalla. Mutta mitä tätä murehtimaan. Jokaiselta pihalta näkee lintuja, kuinka monta, se on itsestä kiinni. Ja onnesta. -5-

6 Oman pihan puutteita ovat järvinäköalan puuttuminen (niin kuin monella muullakin) ja rajoittunut näkyväisyys kauemmaksi (pitäisi karsia vähän puustoa). Hyvä puoli taas on, että saa työskennellä lähes koko ajan pihapiirissä, joten sattumiakin osuu kohdalle ja pettymyksiä. Hyvää talviruokintapaikkaa on mukava seurata, lisäksi aina voi toivoa jotain hyvää lajia. Omalta osalta se on tähän mennessä ollut peltopyykoiras, joka kävi säännöllisesti kuukauden verran eräänä talvena syömässä. Silloin opin, kuinka hankala laji se voi olla löytää muualta ja kuinka säännöllisesti se ilmestyi syömään aamulla kadoten loppupäiväksi omille teilleen. Se oli helppo bongata silloin. Pyrstötiainen Hannu Kekkonen Keväällä ei voi muuta kuin kävellä koko ajan korvat auki. Se on hämmästyttävää, kuinka samoihin aikoihin linnut palaavat vuosi vuodelta, jollei ihan mahdottoman myöhäistä kevättä tule. Lajit ilmestyvät omassa järjestyksessä, kevät etenee. Katsella ja kuunnella pitäisi varhaisesta aamusta yömyöhään asti. Jos piha sijaitsee kauempana liikenteen, ym. melulähteen ulkopuolella, silloin on mahdollisuus kuunnella yöllä muuttavia lintuja, joita päivällä ei olisi mahdollista, paikasta riippuen, nähdä. Toukokuun alkupuolella, täällä Länsi-Uudellamaalla, on hyvät mahdollisuudet kuulla mustalintuja alliparvien ääntä puolenyön aikaan taivaalta. Tänä vuonna mustalintuja kuului lähes joka yö, alleja vain kerran, mutta se riitti. Onpahan joskus valkoviklon äänikin kuulunut hämärissä. -6-

7 Oma lukunsa oli tänä vuonna se jänkäkurppa. Kylmä kevät pysäytti sen muutaman sadan metrin päässä olevalle metsälammelle, jossa se soidinsi runsaan viikon verran. Sitä en kuvitellut kuulevani omalta pihalta koskaan, mutta kaikki on mahdollista. Pitäisi vain olla useammin iltayöstä ulkona. Mutta kun pitäisi nukkuakin. Teltta olisi kyllä yksi ratkaisu. Ikävä puoli tuossa yöhavainnoinnissa on, että sieltä kuuluu ääniä, joista ei ole harmainta aavistustakaan, mikä se oli. Huhtikuun lopulla ollessani kuuntelulla, lounaasta tuli lintu, ilmeisen iso. Lintu äänteli tasaisin väliajoin rääh tai jotain sinne suuntaan ja jatkoi koilliseen. Jokin haikara, se tuli mieleen. Oma lukunsa on sitten se, kun on pihan ulkopuolella. Onneksi naapurit ovat kaukana, sillä he voisivat ihmetellä, kun kaveri pinkaisee pihaan, jähmettyy paikalleen ja naamalle ilmestyy tyytyväinen hymy. Näitä pinkaisuja ovat aiheuttaneet mm. merikotka, sääksi, valkoposkihanhi. Tänä vuonna lajeja on kertynyt 89. Se on oma ennätys. Se 90:s laji käväisi pihapiirissä 9.10., kun olin asioilla. Fasaanikoiras oli hävinnyt hetkeä aikaisemmin, viivyttyään toista tuntia, kun palasin kotiin. Ja pari päivää myöhemmin, se löytyi kesantopellolta, tarpeeksi kaukaa pihalta. Joten vielä tässä vaiheessa 90:s laji on havaitsematta (15.10). Mahdollisuuksia on siihen vielä monta. Se sadan lajin haamuraja on mahdollista hyvänä vuonna. Ehkä. Aina näyttää jäävän jotain pois ja jotain tulee tilalle. Tuurista se on kiinni osittain. Pulu, leppälintu, mehiläishaukka, viitakerttunen ovat lajeja, joita en havainnut tänä vuonna syystä tai toisesta. Haukkapuolella on muutenkin paljon puutteita johtuen juuri tuosta huonosta näkyväisyydestä pihalta. Pihalta lintujen tarkkaileminen on kiinnostavaa. Oli se piha missä tahansa, lopulta jokainen kokee yllätyksiä, joita ei ehkä uskoisi näkevänsä. Omat toivelajit olisivat mm. kuhankeittäjä, pähkinänakkeli, maakotka ja viirupöllö. Valkoselkätikka, pohjantikka ja hiiripöllö ovat em. mukavien havaintojen lisäksi jo vierailleet pihalla. Kerran katselin kun haarahaukka lensi pihan yli. Olin silloin puimassa parin sadan metrin päässä, joten en olisi ehtinyt muuten kuin lentämällä pihaan. Huono ajoitus joko itsellä tai linnulla. Montako lajia olen pihaltani nähnyt? En ole laskenut, mutta vähän yli sadan se menee. Suomen parhaimmilta pihoilta on havaittu reilusti yli 200 lajia. Mutta ne ovatkin hienojen muuttoreittien varrella. Mukavia pihahavaintoja toivoo Risto. Risto Salo -7-

8 Vuoden hakkilainen Aki Mettinen kertoo harrastuksestaan Vanhempani ostivat vanhan maatalon yhteyteen kuuluneen rantasaunan Kuhmalahden Pajulanjärven rannalta vuonna Saunaa laajennettiin ja kunnostettiin mökiksemme. Minulla on sieltä hyvin varhaisia muistoja, aina kolmivuotiaasta lähtien. Olen aina nauttinut kesälomistamme mökillä ja niistä retkistä, jotka hieman vartuttuani tein kiikari kumppaninani aamuvarhaisella lähinnä lähimetsiin. Kalastus ja vesilintujen havaitseminen siinä samalla tulivat tutuksi. Ehkä kiinnostukseni lintuihin juontuukin näistä pitkistä kesälomien vietoista mökillämme. Mökin avonaisella verannalla, katon ja seinän rajassa pesi useina vuosina harmaasieppo. Tutuksi tulikin harmaasieppoemojen äänet: "iisisti, iisisti" sieppoemo rauhoitteli poikasiaan, kun olimme lähettyvillä. Veranta olikin "rauhoitettu" läpikululta aina sieppojen pesimäaikaan, jotta emot eivät hylkäisi poikasiaan. Varovaisesti kävimme pari kertaa pesinnän aikana kurkkaamassa pesää peilin avulla yletyimme näkemään, kuinka paljon poikaset olivat kasvaneet. Kerran isäni tarkisti pesän ja silloin poikaset pelästyivät ja hyppäsivät pesästä pois. Itkin ja samalla raivostuin tapahtumasta isälleni, kun surin poikasten mahdollista kurjaa kohtaloa. Kiinnostukseni lintuihin kasvoi entisestään, kun olin noin 11-vuotias. Keväisin mökille tullessamme mieleen painuvinta olivat kaukaa kuuluvat teerien kujellukset jäisen ulapan ja metsän takaa. Vaikka joskus tein pitkiäkin vaelluksia, en koskaan onnistunut noita mystiseksi muuttuneita teeriä näkemään. Kevään muuttolinnuista opin tuntemaan ensimmäisenä varmaan peipon. Apuna tunnistuksessa käytin ruotsinkielistä lintuaiheista korttipelisarjaa, jossa kuvat olivat, näin jälkeenpäin ajatellen, aika karkeasti piirrettyjä ja väritettyjä. Noin 50 linnun joukossa myös eksoottiset harjalintu ja kuningaskalastaja... Toimin oppikouluaikana Tampereella maineikkaan luontokerho Vuokon lintujaostossa mm. osallistumalla muutamana vuonna "virallisiin" talvilintulaskentoihin. Yhtenä tuon ajan hienoimpana haviksenani pidin laskennan aikana löytämääni pikkuvarpusta Tampereen Pispalassa okei, tunnustan: se oli bongaus! Vuonna 1973 olin saanut rippikoululahjaksi erinomaisen lintukirjan "Euroopan lintuoppaan" (Bertel Bruun ja Arthur Singer) ja lintutuntemukseni koki melkoisen harppauksen pitkälti sen ansiosta. Samana vuonna isäni osti minulle järjestelmäkameran. Mutta vain muutaman harvan (ainakin itse kelvollisenani pitämäni) valokuvan linnusta -8-

9 Lintuaiheinen korttipeli. Kuva: Aki Mettinen sain ikuistettua, kuten tammikuiset merimetsot Tammerkoskelta (vuonna 1975) ja kuvan lentävistä kurjista keväisenä päivänä Kangasalan Kirkkojärven pelloilla. Kuvat otin siis mustavalkofilmille, jotka itse kehitin paperikuviksi pimiössäni. Ihailin tuon ajan mestarikuvaajien Hannu Hautalan, Arno Rautavaaran ja hieman myöhemmin Jorma Luhdan aikaansaannoksia. Tuolloinhan ei ollut puhettakaan automaattisesta valonmittauksesta tai tarkennuksesta saatikka sitten digitaalisesta kuvanvakaajasta. En metsästä, enkä edes syö lihaa, mutta ensimmäinen pahin pettymys eli lintuharrastajien kielellä "hylsyni" oli havaintoni 15 yksilön allihaahkaparvesta (koiraita ja naaraita), jonka rariteettikomitea hylkäsi. Näin allihaahkat usean todistajan läsnä ollessa huhtikuussa 1985 Vaajakosken sulassa: eipä tietenkään ollut kamera mukana. Havaintoilmoituksen kaavakkeessani ilmoitin: "... harmaa usva leijui allihaahkaparven ympärillä ", millä lopullisesti mitätöin havainnon totuudellisuuden. Olemme perheenä asuneet Lohjan Moisiossa jo yli kaksikymmentä vuotta. Alkuvuosina olin oppaana Moisio-seuran nimissä järjestetyillä linturetkillä, joista tiedotettiin Moision asukkaita ja koululaisia. Retket alkoivat toukokuun loppupuolella aamuvarhain klo 5.00, mikä ajankohta on hieman tainnut karsia osallistujia. Oli aina innostavaa silti pienelläkin joukolla kiertää yhdessä Moision-Tytyrin-Hiidensalmen rantapolkuja ja pellonreunoja. Evästely linturetkellä takaa retken onnistumisen, satoi sitten -9-

10 tai paistoi. En muista retkeä ilman hienoa tunnelmaa ja upeita lintuhavaintoja, vaikka pienille lapsille kiikarin tähtäimeen ne eivät aina ole osuneetkaan. Neljä silmäparia näkee enemmän - Aki, Niku, Nasta ja Noppa "koira-lintulenkillä" Alina Mettinen Lintuharrastukseni ei ole luonteeltaan "lajien metsästystä" tai "pinnojen" keruuta. En tiedä, kuinka monta lajia olen tunnistanut tai monesko laji nyt tänä vuonna on menossa. Viime vuosina ja nyt lähes kuusikymppisenä, olen kuitenkin uudella tavalla innostunut linnuista. Tavallisimmin teen edelleen havaintoni siellä, missä muutenkin liikun, mutta kiikari seuraa tavallista useammin mukana. Koirien ulkoiluttaminen lisää ihme kyllä myös mielenkiintoisten havaintojen todennäköisyyttä, vaikka samalla harakat ainakin aikamoista kyytiä saavatkin. Harrastukseeni on tullut viime aikoina paljon lisää "syvyyttä", mikä taitaa olla tavallinen tarina kenelle tahansa innokkaalle lintuharrastajalle. Lintujen elintapojen oppiminen ja vaihtopukuisten yksilöiden tunnistaminen ei ole helppoa. Tunnistamiseen liittyvät lintujen äänet, reviirilaulujen lisäksi varoitus-, kutsu- ja yhteysäänet ym. sirinät teettävät nykyään mukavasti päänvaivaa. Sinitiaisen ja talitiaisen särinät menevät useasti vieläkin sekaisin. Lentävä lintu vilahtaa monta kertaa ohi sitä tunnistamatta

11 BirdLife Suomi ry:n ylläpitämään Tiira-lintutietotietokantaan olen innostunut kerryttämään havaintojani nykyään enemmän kuin ennen. Se on samalla minun lintupäiväkirjani. Omien irrallisten ja satunnaisten havaintolappujeni merkinnät ovat aina muistuttaneet enemmän tai vähemmän "harakanvarpaita", enkä ole aina itsekään saanut niistä myöhemmin selvää. Tiira-palvelusta löytyy esim. Hakki ry:n listoilta myös hyviä linnunseurantapaikkoja ja niistä näkee sijainnit kartalta koordinaatteineen päivineen. Ja tietenkin myös Hakki ry:n uudistuneilta omilta sivuilta saa paljon tietoa retkikohteista ja muutonseurantapaikoista seuran toimintaalueella. Suosittelen molempia sivuja! Lintuihin tutustuminen olisi ehkä helpointa aloittaa talviaikaan, jolloin lintulajeja on vähemmän ja monet lajit ovat juuri hakeutuneet taajamiin, lähelle ihmisasutusta ravinnon ja suojan hakuun. Talvehtivat lintulajit voi melko helposti oppia tuntemaan sekä ulkonäöstä että myös äänen perusteella. Mielenkiintoista on myös seurata lintujen käyttäytymistä vaikka omassa kotipihassa, mihin auttaa lintujen piharuokinta. Kunhan muistaa ruokinnan perussäännön: ruokintaa pitää jatkaa kauden loppuun asti, jos sen aloittaa. Itse olen ruokkinut lintuja omalla pihallani jo vuosikausia. Olen huolehtinut myös Hakki ry:n Moision talvilinturuokintapaikasta. Lähinnä tiaisten, rastaiden, keltasirkkujen, viherpeippojen, tikkojen ja varislintujen lisäksi talviruokintapaikan antimista ovat osansa saaneet myös oravat, rusakot, ketut ja metsäkauriitkin. Kevät on lintuharrastajan kulta-aikaa ja uusia lintuja tuleekin vauhdilla. Hyvä olisi silloin hakeutua joidenkin kokeneempien lintuharrastajien pariin. Osallistua voi esim. Hakki ry:n tarjoamille monille linturetkille. Hyviä lintuoppaita on mielin määrin ja äänikuvauksia ja mm. kännykkäsovelluksia on monenlaisia tarjolla. Tuo riemukas peippo se tuo kevään ilman muuta! Järven ulapalta kaikuva kuikan kutsu luo alkukantaista erämaatunnelmaa. Kurjen ilmestyminen taivaalle ja sen kutsuhuudot sykähdyttävät aina. Onneksi viime vuosina näitä salomaiden ääniä on saanut kokea aikaisempia vuosia useammin. Moisiolla Aki Mettinen

12 Terveiset Hakkipäivästä Aamuauringon lämpö toivotti hakkilaiset tervetulleeksi Gunnarlan majalle. Osa hieroi vielä unihiekkaa silmistään, kun kaksi innokasta joukkuetta starttasi Riston organisoimaan ekopinnakisaan. Majalle jääneet hakkilaiset nauttivat toistensa seurasta nuotion äärellä jutustellen. Keskustelua käytiin mm. kuluneen kesän lintuhavainnoista kuin myös Hakin tulevasta juhlavuodesta. Pihassa bongailtiin perhosia, sudenkorentoja, käärmeitä ja sammakoita. Välillä käytiin sisällä nauttimassa Jarmon tekemästä diaesityksestä, jossa komeilivat Arin hienot lintukuvat. Ekopinnakisan päättyessä nälkäiset hakkilaiset täyttivät vatsansa niin suolaisilla kuin makeillakin herkuilla. Erityiskiitoksen ansaitsivat Arvin paistamat letut. Lettuja sulateltiin Leon valmistelemalla luontopolulla, jossa pähkäiltiin Suomen luonnon kasvien tunnistusta ja käyttötarkoituksia. Eipä olisi heti tullut mieleen, että esimerkiksi maitohorsmaa tai mesiangervoa voi käyttää muuhunkin tarkoituksen kuin kukkamaljakkoon

13 Hakin ensimmäisestä mölkkymestaruudesta taisteltiin iltapäivän kuumuudessa. Varmasti yllättävästä lämmöstä johtuen monien heittokäsi oli jo valmiiksi "hapoilla" ja siksi tulokset jäivät odotettua heikommiksi. Ainoana tasaisen varmat ja tarkat heitot esitteli Reima, joka kruunattiinkin ylivoimaiseksi Hakin mölkkykunkuksi. Lintujen rengastusta emme valitettavasti päässeet seuraamaan, sillä Jannen virittämiin verkkoihin ei tullut lainkaan saalista. Päivän päätteeksi jännitettiin ekopinnakisan tuloksia. Golfkentällä kisailleet eivät kovasta yrityksestä ja kyselyistä huolimatta nähneet birdiä, mutta onnistuivat onneksi välttelemään osumia. Muutenkin "helpot" lajit osoittautuivat yllättävän vaikeiksi. Voittajajoukkue keräsi kolmessa tunnissa 58 lajia. Yhteensä joukkueet havaitsivat lajeja 72. Lämmin kiitos kaikille päivään osallistuneille hakkilaisille! Teksti: Laura Vuokko Kuvat: Jarmo Puumalainen

14 LOHJAN LINTUTIETEELLINEN YHDISTYS HAKKI R.Y. ESITYSLISTA 2015 Sääntömääräinen syyskokous SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN SYYSKOKOUS 2015 Aika Paikka Torstai klo Lohjan Yhteislyseon lukio Karstuntie 6, LOHJA 1. Kokouksen avaus 2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja 3. Valitaan kokouksen sihteeri 4. Valitaan kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa 5. Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen 6. Kokouksen esityslistan hyväksyminen 7. Vuoden 2016 toimintasuunnitelman vahvistaminen 8. Vuoden 2016 talousarvion ja jäsenmaksujen suuruuden vahvistaminen vuodelle Puheenjohtajan valinta kaudelle Hallituksen erovuoroisten jäsenten valinta kaudelle Toiminnantarkastajan ja varatoiminnantarkastajan valinta vuodelle Kolmen edustajan valinta Birdlife Suomen edustajistoon kaudelle Kokouksen päätös Kokouksen päätteeksi Jukka Hintikan esitelmä "Lintuharvinaisuudet sattumaa vai säännöllisyyttä? HALLITUS

15 Jäsentuotteita Ruokinta-automaatit Pieni harjakatto 15, jäsenhinta 10 Iso harjakatto 15, jäsenhinta 10 Iso pystyautomaatti 20, jäsenhinta 15 Pöntöt Pikkulinnunpönttö 10, jäsenhinta 8 Kottaraispönttö 15, jäsenhinta 10 Pönttöjä ja ruokinta-automaatteja on varastossa Reima Stigellillä Virkkalassa (puh )

16 - 16 -