YSTÄVÄKIRJE 3/73 Ashiya Jorma ja Lea Pihkala 84 Sanjo-cho Ashiya-shi 659 Japan

Transkriptio

1 YSTÄVÄKIRJE 3/73 Ashiya Jorma ja Lea Pihkala 84 Sanjo-cho Ashiya-shi 659 Japan Rakkaat ystävät! "Minä kirjoitan teille lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut Hänen nimensä tähden... Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti." 1 Joh. 2:12-17 Maailman rakkauden vaara Yllä oleva Raamatun kohta on puhutellut minua aivan viime päivinä. Tässä Johanneksen ensimmäisen kirjeen kohdassa puhutaan ensin siitä sanoinkuvaamattomasta armosta, että saamme synnit anteeksi ja saamme oikeuden olla Jumalan lapsia yksin armosta, vain Jeesuksen uhrin tähden Golgatalla. Mutta välittömästi sen jälkeen varoitetaan vaarasta, joka väijyy jokaisen vasta uskoon tulleen ja jo vuosia Herran tiellä vaeltaneen sydämen ovella: "Älkää rakastako maailmaa." Mielemme ja rakkautemme saattaa aivan salakavalalla tavalla kääntyä pois Herrasta ja suuntautua siihen, mikä näkyy, mitä voi muillekin näyttää, ja mistä voi kerskua. On niin tavattoman helppo pettää omaa sydäntään. Onneksi Herra ei hevin päästä sellaistakaan omaansa, jonka mieli on jo kääntynyt tai kääntymässä maailmaan päin, vaan sitkeästi ja kärsivällisesti Pyhä Henki sydämessä todistaa, että sydän ei voi saada tyydytystä ja ravintoa muualta kuin salatusta sydämen yhteydestä Vapahtajaan Sanan kautta. Vaara kääntyä maailmaan päin on täällä Japanissa ainakin yhtä suuri kuin siellä, mutta Herran rakkaus ja kirkkaus, joka näkyy ristiltä on vastaus täälläkin. Herrassa on todellakin elävän veden lähteet. Tavarat Suomesta Ehkä yllä oleva kohta on puhunut minulle myös siksi, että pari viime viikkoa ovat olleet täynnä tavaroita ja tavaroiden järjestelyä. Saimme nimittäin kahdeksan isoa matka- arkkua, jotka olimme lähettäneet Suomesta jo marraskuun puolivälin tienoissa. Kaikki on nyt purettu ja kotimme näyttää nyt enemmän kodilta kuin tähän asti. Lattioille on ilmestynyt mattoja, ikkunoihin verhot, keittiöön kattilaa ja kippoa tyhjät kirjahyllyt ja vaatekaapit ovat täyttyneet. Kun tavaramme lähtivät, rukoilimme, että ne tulisivat ehjänä perille. Herra on suurenmoisesti vastannut tähän pyyntööm-

2 me. Vain yksi vanha kahvikupin alusta oli mennyt rikki, ei mitään muuta, vaikka omin silmin näin kuinka tavarat esimerkiksi tullissa pudotettiin suoraan kuorma-auton lavalta maahan niiden sisällöstä piittaamatta. Lapset ovat olleet riemuissaan vanhoista leluista, jotka nyt ovat jälleen uusia. Henkilökohtaisesti olen iloinnut, että voin nyt kuunnella Filippiineiltä ja Koreasta lähetettäviä hengellisiä radio-ohjelmia englanniksi. Ne kuuluvat täällä erinomaisesti. Myös kiinan- ja venäjänkieliset ohjelmat menevät perille ilman häirintää. Kielikoulukuviot Niin kuin olemme jo kertoneet, Lea on nyt siirtynyt aamupäiväluokkaan, kun Mayumi T. katsoo lapsiamme aamupäivät ja auttelee hiukan taloustöissä. Lapset tuntuvat pitävän hänestä oikein paljon. Varsinkin Helena aina aamuisin menee ihastuneena Mayumia vastaan, kun hän saapuu. Hanna on taas puolestaan oppinut aivan ällistyttävän paljon japanin kieltä ja yrittää jopa kirjoittaa meidän perässämme "kanoja" japanilaisia tavumerkkejä. Salaa aina ihailemme hänen ääntämystään, mikä on aivan aidon japanilaisen tuntuinen. Koulusta tultuamme puhumme Mayumin kanssa englantia. Olemme yrittäneet opettaa hänelle kristinuskon perusasioita, vaikkei hän kovin kiinnostuneelta olekaan vaikuttanut. Ystävyytemme Sachiko U:n kanssa on syventynyt. Hän on käynyt kristillisen lukion ja tuntee melko hyvin Raamatun, on lukenut mm. Uuden Testamentin lävitse. Silti hänkään ei tällä hetkellä tunnu olevan kovinkaan kiinnostunut evankeliumista. Meitä on kuitenkin rohkaissut hiljattain lukemamme erään japanilaiskristityn todistus siitä, miten hänen syvä välinpitämättömyytensä muuttui vilpittömäksi Herran etsimiseksi ja johti löytäjän ja pelastetun riemuun. Kielen opiskelu työllistää meitä jatkuvasti lujasti. Välillä tuntuu "toivottomalta" oppia tätä vaikeaa kieltä, mutta ajoittain ilostuu, kun löytää aivan yllättäviä yhtäläisyyksiä suomenkielen ja japanin rakenteiden välillä. (Suomalaiset ja tietty aines japanilaisessa rodussa tulee eräiden teorioiden mukaan Uralin tienoilta, joten olemme kielellisesti hyvin kaukaista sukua toisiimme.) Evankelioimisen vapaus Täällä Ashiyassa, missä asumme, on muutamia hyvin aktiivisia pieniä seurakuntia. Eräänä torstai-iltana, kun olimme menossa lähettien rukouspiiriin, tapasimme asemalla pienen joukon innokkaita nuoria kristittyjä. Pienen kovaäänisen kautta he julistivat ohikulkeville sanomaa Vapahtajasta ja levittivät lentolehtisiä. He tekivät työtä hyvin uskollisesti. Kovaäänisiä saa täällä käyttää paljon vapaammin kuin konsanaan Suomessa. Esim. Juutilaiset, joiden auton katolla on kovaääniset, pyörittävät Masakin radio-

3 Harhaopit ohjelmia kasetilta aina, kun ovat liikkeellä kaupungilla ja pysähtyvät hetkeksi. Työmahdollisuuksia on täällä todella loputtomasti. Kontakteja varsinkin nuoriin saa varsin helposti englannin kielen varjolla. Pari, kolme päivää sitten ollessamme meiltä muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan keskikoulun pihalla Juutilaisen Kimmon kanssa, olimme pian innokkaan nuorisojoukon piirittämiä. Traktaatit menivät kaupaksi ja lyhyt todistus Vapahtajasta kuunneltiin hiiskumatta. Tosin vastaväitteitäkin nousi: "Mehän olemme buddhalaisia" jne. Pari nuorta joukosta ilmoittautui kuitenkin kristityiksi. Eivät vain uskovat vaan myös monenlaiset harhaopit ovat täällä innokkaita. Eräänä päivänä ovellemme koputti tyttö ja halusi myydä kukkia. Emme tietenkään vielä ymmärtäneet, mitä hän tahtoi sanoa, mutta sen tiesimme, että kysymys oli erään puolipakanallisen rakkauden aatetta kannattava uskonnon edustajasta. Kuvaavaa on myös, että Akoossa, jossa Uskit tekevät työtä, on heidän lisäkseen länsimaalaisia vain kaksi muuta henkilöä. Toinen on katollinen pappi ja toinen jehovantodistajien edustaja. Alkava pioneerityö Akoossa Vierailimme helmikuun lopulla Uskien luona ja saimme välähdyksen alkavan pioneerityön kysymyksistä ja taisteluista. Sunnuntaisin jumalanpalveluksissa käy noin henkeä ja pyhäkoulussa noin 40 lasta. Ennen Uskien tuloa kaupungissa oli jo eräs kristitty luterilainen perhe. (Kaupungissa toimii myös katolinen kirkko ja eräs aitokansallinen ns. Kyodan kirkko, joka on protestanttinen. Molemmissa lienee joku kymmenen aktiivista jäsentä.) Kuitenkin usein syrjemmällä asuvat uskovat opetuksen ja hoidon puutteessa tuntevat kovin vähän Raamattua ja ymmärtävät Kristuksen seuraamisen helposti kovin pinnallisena. Esim. ko. perhe oli pitänyt itsestään selvänä, että he aikanaan saavat buddhalaisen polttohautauksen, niin kuin kaikki muutkin, ennen kuin saatuaan opetusta tajusivat, ettei epäjumalanpalveluksella ja kristinuskolla saa olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Poiketessamme tämän perheen talossa tai paremminkin eteisessä (Japanissa mennään erittäin harvoin eteistä pitemmälle, tuntikausia saatetaan keskustella vain eteisessä. Eteinen onkin japanilaisen talon tavallaan tärkein huone ja aina hyvin siisti, vaikka sisällä vallitsisi millainen sotku tahansa) kiintyi huomio taideteokseen, joka oli eteisen seinällä. Se kuvasi pirun päätä sarvineen. Pois mennessämme Jaakko huokaisi: "Odotan päivää, jolloin tuo kuva katoaa eteisen seinältä." Pakanuuden keskellä uskoon tulleiden ei todellakaan ole helppo nähdä ennen kuin perusteellisen opetuksen jälkeen, mitä uskon Vapahtajaan tulisi vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Monet jumalanpalveluksiin tulevat saapuvat ainakin aluksi useimmiten muista syistä kuin kuullakseen evankeliumia. Useimmiten uteliaisuudesta länsimaalaisten elintapaa kohtaan. Mutta suurenmoista on, että sana on elävä ja voimallinen ja voi

4 synnyttää tällaisessa uteliaassa todellisen elämän janon. Tällaisista Sanan satuttamista tulee sitten säännöllisiä Sanan kuulijoita, joissa Herran Henki synnyttää uskon. Huhtikuun puolella radioevankelista Masaki pitää Akoossa kokoussarjan, jonka puolesta tulisi rukoilla. (Japanilaisen on aina helpompi julistaa sanomaa japanilaisille ja näin vältytään joskus erittäin ikäviltä väärinkäsityksiltä, jotka lähettien puutteellinen kielitaito aiheuttaa). Uskit samoin kuin Juutilaisetkin saavat huhtikuun alusta myös kokotoimiset kansalliset työtoverit rinnalleen kotikäynti-, kokous- ja evankelioimistyöhön. Työn laajuutta voidaan näin sekä Kakogawassa että Akoossa lisätä. Kakogawan työstä Kakogawassa vieraili viikon vaihteessa evankelista Masaki pitäen kokouksen, johon osallistui viitisenkymmentä japanilaista, näistä noin kymmenen oli sellaisia, jotka olivat ensi kertaa mukana kristillisessä tilaisuudessa, (mikä oli suoranainen rukous vastaus, Juutilaiset olivat rukoilleet nimenomaan kymmentä uutta). Pikkuhiljaa siis Herran työ Kokogawassa etenee, vaikka ei vaikeuksiakaan puutu. Varsinkin muutamiin nuoriin on kohdistunut erittäin kova paine. Heidän buddhalaiset kotinsa ovat nousseet voimakkaasti heitä vastaan yrittäen mm. kaikin keinoin estää eräitä nuoria tulemasta tänne Kobeen Raamattukouluun. Vasta muutamia kuukausia Herran tiellä olleille eivät tällaiset koettelemukset ole helppoja. Eräs Ritva Juutilaisen pyhäkoululapsista, joka oli sairastanut leukemiaan, kuoli hiljattain. Sairaalassa hän oli kysellyt vanhemmiltaan pääseekö hän taivaaseen. Kun sitten Juutilaiset kävivät lapsen kotona hautajaisten jälkeen, he näkivät siellä ison ja kalliin epäjumalakaapin, jonka buddhalaiset vanhemmat olivat papin käskystä ostaneet. Sen edessä oli kakkuja, leluja ym. Kaappi oli tarkoitettu lapsen hengelle. Elämän merkkejä Niin, pimeys on täällä suuri ja kuitenkin on selviä elämän merkkejä havaittavissa. Norjan Luterilaisen Lähetysliiton ylläpitämässä Raamattukoulussa erään prof. Wislöffin raamattutunnin jälkeen joukko oppilaita tuli itkien tekemä parannusta omista synneistään (oppilaiden joukossa oli joitakin, jotka eivät vielä aikaisemmin olleet Herran tielle päässeetkään). Japanilaisen, joille "kasvojen menetys" on vielä vaikeampaa kuin suomalaiselle, näkee erittäin harvoin sillä tavalla Herran murtamana, että hän kyynelin aivan julkisesti käy etsimään armoa ja anteeksiantamusta synneistään. Toinen elämän merkki tulee luterilaisen Kinki kirkon työntekijöiden ja vastuunkantajien kokouksesta. (Tämä kirkko toimii yhteistyössä Länsi-Japanim ev. lut. kirkon kanssa, mutta sen toiminta-alue on jonkin verran idempänä.) Pyhä Henki oli murtanut kansallisia kristittyjä tekemään parannusta omista ja keskinäisestä synneistään (tällä alueella tuntuvat -vaikeudet olevan kovin kansainvälisiä). Tämän

5 seurauksena on alkanut seurakunnista kuulua viestejä uskovien uudistumisesta. Rukoilemme, että samoin saisi tapahtua ensi tiistaina ja keskiviikkona pidettävässä meidän kirkkomme kokouksessa ja seuraavalla viikolla pidettävässä - lähettien vuosikonferenssissa. Uskon, että tällainen Herran armoon murtuminen on meille tarpeen, jotta tämä kansa saisi kokea herätyksen. Ajatuksemme ja sydämemme vierailevat usein teidän luonanne siellä Suomessa aivan huomaamattamme kesken päivän askareiden. Sydämellinen kiitos kaikista kirjeistä ja tervehdyksistä ja ennen kaikkea esirukouksista. On ollut ilo saada paljon ilahduttavia ja rohkaisevia viestejä. Jääkää Isän siunaukseen! Jorma, Lea, Hanna, Sinikka ja Helena