KANNANOTTO METROPOLIKAAVAN JA KUNTIEN YLEISKAAVOJEN SUHTEESTA

Transkriptio

1 Keski-Uudenmaan kaupunki, yhdistymisselvitys MALY- työryhmä Johtoryhmä Ohjausryhmä , liite 13 KANNANOTTO METROPOLIKAAVAN JA KUNTIEN YLEISKAAVOJEN SUHTEESTA Keski-Uudenmaan 8 kunnan kuntaliitosselvityksen yhteydessä on keskusteltu tulevan metropolihallinnon ja siihen liittyvän metropolikaavan roolista ja vaikutuksista kuntien maankäytön suunnitteluun. Metropolialueen esiselvityksen "Metropoli meille kaikille" raportin esityksien toteuttaminen lievemmässäkin muodossa muuttaa merkittävästi Helsingin seudun suunnittelujärjestelmää niin, että myös maankäyttö- ja rakennuslakia on uudistettava laajasti. Keski-Uudenmaan kuntaliitosselvitystyön MALY- työryhmässä (maankäyttö, asuminen, liikenne ja ympäristö) sekä laajemmin myös Helsingin seudun yhteistyökokouksen alaisessa MAL- neuvottelukunnassa on oltu eniten huolissaan tulevan metropolikaavan ja kuntien yleiskaavoituksen suhteesta. Metropolialueen esiselvityksessä lähdetään siitä, että metropolikaava korvaa sekä maakuntakaavan että kuntien yleiskaavat kaavajärjestelmän lainvoiman saavina ohjausvälineinä ja että metropolikaava ohjaa suoraan kuntien asemakaavoitusta. Kuntien mahdolliselle yleiskaavoitukselle jäisi vain yhteensovittava tehtävä. Kuntien yleiskaavoilla ei olisi enää sitovaa ohjausvaikutusta asemakaavoihin. Tämä on nähty nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) toimivan ohjausjärjestelmän (ml. sisältövaatimusten porrastus) kannalta heikennyksenä yhdyskuntarakenteen laadunohjaukseen sekä ja käytännön työjärjestelyjen kannalta toimimattomana menettelynä. Edellä sanotun pohjalta esitämme kannanottona metropolilain ja -kaavajärjestelmän valmisteluun seuraavaa: Metropolikaavan ydintehtävät liittyvät maankäyttöstrategiaan sekä toteutuksen ohjelmointiin ja rahoituksen ohjaukseen ottaen huomioon metropolin poliittisen päätöksenteon rytmin. On aika luontevaa, että metropolikaava korvaa maakuntakaavat ja tarjoaa myös ns. strategista yleiskaavoitusta vastaavan toimenpidevälineen maankäytön ohjelmointiin ja toteutukseen. Metropolikaava kytkeytyy metropolin aluekehittämisen ja mm. asuntotuotannon painopisteasetteluun ja metropolin resurssien (mm. mahdollinen väylärahasto ja muut metropolin investointivarat) jakamiseen. Strategiset ohjelmapäätökset tulee tehdä metropolivaltuuston toimikausien raameissa, ts. metropolikaavaa tarkistetaan valtuustokausittain. Metropolikaavan käyttöönoton ei tule poistaa kuntien aluevaraustyyppistä yleiskaavoitusta. Tähän astisen kaavoituskokemuksen pohjalta on mahdotonta kuvitella, että metropolin laajuisesti voitaisiin tehdä millään kohtuullisilla kustannuksilla missään järkevässä päätöksentekokelloon sidotussa aikataulussa kuntien MRL:n tarkoittamaa kuntien yleiskaavoja vastaavaa aluevaraustyyppistä kaavaa, jonka laadinnan yhtey-

2 2 dessä tehtäisiin kaikki MRL:n edellyttämät selvitykset, vaikutusarvioinnit ja vuorovaikutusmenettelyt ja huolehdittaisiin kaikkien MRL:n yleiskaavalle asettamien sisältövaatimusten täyttymisestä. Olemassa olevien yleiskaavojen rooli ja merkitys metropolikaavan laadinnassa on myös merkittävä kysymys mm. kansalaisten oikeusturvan kannalta. Mikäli metropolikaava tosiaan poistaisi yleiskaavat kokonaan tai osittain, syntyisi omalaatuinen tilanne, jossa muualla maassa vaadittaisiin perusteellisempaa yleiskaavoitusta MRL:n mukaisesti, mutta vahvimmin kasvavalla Helsingin seudulla jouduttaisiin tyytymään MRL:n sisältövaatimusten näkökulmasta todennäköisesti paljon karkeatekoisempaan metropolikaavaan, jonka alla toteutukseen lähdettäisiin suoraan pienialaisilla asemakaavoilla. Pienialaisilla epävirallisilla kaavarungoilla tai muilla yleissuunnitelmilla olisi vain ohjeellinen rooli. Tällöin on erittäin suuri vaara, että MRL:n sisältövaatimukset syrjäytyvät kaavoituksessa, kun metropolihallinnon näkökulmasta painotetaan vain tehokasta asuntotuotantoa. Kaavajärjestelmän toimivuuden kannalta olisi selvästi parempi ratkaisu irrottaa vain metropolikaavan strateginen ja toteuttamiseen tähtäävä taso MRL:n mukaisesta yleiskaavavälineestä ja liittää se metropolikaavaan ja metropolihallinnon vuosikelloon. Pitemmän aikavälin tarpeisiin laadittavat aluevaraustyyppiset yleiskaavat jäisivät luontevasti edelleen kuntien tehtäviksi. Yleiskaavoituksen tehtävät liittyvät aluevarauskarttaan ja MRL:n sisältövaatimusten täyttämiseen metropolivaltuustokausista riippumatta. Metropolihallinto voisi ja sen tulisikin vaatia, että kunnat tekevät yleiskaavoja sekä koko kunnan alueelle että metropolikaavoituksessa määritellyille aktiivisille osa-alueille osayleiskaavoina. Metropolikaavan ja yleiskaavoituksen suhteen pohdinnan yhteydessä on tarpeen selvittää myös, miten metropolin ja kuntien työnjako toimii kaavoitusta laajemmin ajatellen maankäytön ohjelmoinnissa, infrainvestointien suunnittelussa, maapolitiikan hoidossa ja tonttituotantoprosessissa. Edelleen keskeisiä kysymyksiä ovat kuntien nykyisen katu- ja verkosto-omaisuuden kohtalo, mikäli metropolihallinto mahdollisesti ryhtyy infratoimijaksi. Kuntien nykyistä maa- ja infraomaisuutta ei voida vastikkeetta siirtää metropolihallinnon haltuun. Erkki Kukkonen MALY- työryhmän puheenjohtaja Kaupunginjohtaja, Järvenpään kaupunki

3 3 Metropoli meille kaikille- raportti Liite Luku 5.3 Metropolialueen haasteisiin vastaaminen metropolihallinnolla Maankäyttö, asuminen ja liikenne; metropolikaava Kaavoitusjärjestelmä kytkeytyy moneen alueen kilpailukyvyn ja asukkaiden elinympäristön kehittämistoimenpiteisiin. Metropolialueen kaavoitusjärjestelmän uudistamisessa tavoitteena on vaikuttavuuden lisääminen, maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevien asioiden valmistelun, päätöksenteon ja toimeenpanon kokoaminen samaan prosessiin, sekä demokratian ja läpinäkyvyyden lisääminen sekä eri toimijoiden roolien ja vastuiden selkeyttäminen. Uuden järjestelmän tulee edistää erityisesti maankäytön ja liikenteen toimenpiteiden yhteensovittamista sekä asuntopoliittisten tavoitteiden toteutumista. Tavoitteena on myös saada suunnitteluresurssit paremmin kohdistumaan sinne, missä on todellista suunnittelutarvetta. Metropolialueella luovuttaisiin nykyisestä kolmen kaavatason järjestelmästä. Uusi kaavajärjestelmä muodostuisi metropolikaavasta ja asemakaavasta. Metropolikaavan laatisi metropolihallinto ja sen hyväksyisi metropolivaltuusto. Metropolikaava korvaisi Helsingin seudulla maakuntakaavan ja kokonaisyleiskaavat sekä perustuisi yhteiseen visioon, kehitys- ja kasvutavoitteisiin. Metropolikaava sisältäisi maankäytön suunnitelman lisäksi alueen liikennejärjestelmäsuunnitelman sekä nykyisen MAL- aiesopimuksen mukaiset maankäytön, asumisen ja liikenteen toimenpiteet ja vastuut. Metropolikaavan sisällön kannalta yhtä tärkeitä olisivat varsinainen suunnitelmaosa sekä suunnitelman toimeenpano-osa, jossa ohjelmoitaisiin tarvittavat MAL- toimenpiteet. Metropolikaavan tulisi olla seudun kokonaisvaltaisen strategisen kehittämisen väline. Samalla sen tarkkuustason on tarpeen olla riittävän konkreettinen eri toimintojen yhteensovittamisessa. Tältä osin se olisi maakuntakaavaa selvästi tarkempi. Kaavassa päätettäisiin mm. alueen yhdyskuntarakenteesta, liikennejärjestelmästä ja - verkosta, asuntotuotannosta, ja luotaisiin toimintaedellytyksiä elinkeinoelämän sijoittumiselle ja kehittymiselle. Siinä huomioitaisiin myös kaavaan sisältyvien suunnitelmien ja kehittämistoimenpiteiden ajoitus ja vaiheistus. Kaavassa ratkaistaisiin myös keskusrakenne sekä siinä vähittäiskaupan suuryksikköjen sijoittuminen ja mitoitus. Uudessa kaavajärjestelmässä yksityiskohtainen kaavoitus hoidettaisiin nykyisen käytännön mukaisesti kunnissa asemakaavoituksella, johon voisi tarvittaessa sisältyä osayleiskaavan kaltaista aluetarkastelua. Metropolikaava ja siihen sisältyvä toimeenpano-osa ohjaisi ja velvoittaisi kunnat sekä laatimaan sovitun aikataulun mukaisesti asemakaavoja että huolehtimaan muista metropolikaavan edellyttämistä kehittämistoimenpiteistä. Pääsääntönä olisi myös, ettei metropolikaava-alueella uudisrakentaminen asemakaava-alueen ulkopuolelle olisi mahdollista. Asemakaava-alueen ulkopuolelle voisi rakentaa vain erityisin perustein. Metropolikaavassa arvioitaisiin yhdyskuntarakenteen kehittymiseen perustuen myös kuntarakenteen muutostarvetta sekä tarvittaessa tehtäisiin ehdotuksia rakenteen muuttamiseksi. Samalla tulisi tarkastella mahdollista tarvetta uudistaa Helsingin seutua koskevat erityiset valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet mikäli valtakunnan tason alue- tai yhdyskuntarakenne-, liikenne-, energia- ja suojeluratkaisut sitä edellyttävät. Näissä tavoitteissa tulee tarkastella valtion metropolialueelta edellyttämiä kasvu- yms. tavoitteita, jolloin tavoitteiden määrittelyssä tulee olla kaikki hallinnonalat. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa määriteltäisiin valtakunnalliset ja ylimaakunnalliset metropolialuetta koskevat infrastruktuuri- ja ympäristöratkaisut sekä niiden kehittämistarpeet. Nämä olisivat metropolikaavan suhteen velvoittavia. Uusi järjestelmä ei edellyttäisi lisäresursseja. Yhdistämällä Helsingin seudun nykyisiä osittain erillään kulkevia maankäytön, liikennejärjestelmän ja MAL- aiesopimuksen valmistelun ja päätöksenteon prosesseja voidaan saada merkittäviä synergiaetuja ja sitä kautta parempaa vaikuttavuutta ja tehokkuutta metropolialueen kehityksen hallintaan.

4 4 Metropolikaavan ja toimeenpano-osan toteutumisen kannalta keskeisiä ovat väylien ja muun infrastruktuurin rakentaminen, asuntotuotanto, erityisesti vuokra-asuntotuotanto sekä lievealueelle rakentaminen. Nämä tulee varmistaa siten, että: Metropolikaavan toimeenpano-osassa sovitaan sitovasti, että uusien kasvukäytävien ja -alueiden toteutumisen edellytyksenä ovat toimivien liikenneyhteyksien rakentaminen ja niiden oikea ajoitus. Tämän vuoksi seudullisten väylähankkeiden rahoitus ja toteuttaminen tulisi siirtää metropolihallinnolle. Metropolikaavan toimeenpano-osan mukainen vuokra-asuntotuotanto toteutuu sovitulla tavalla niissäkin tapauksissa, joissa kunnan omilla tai muilla yleishyödyllisillä rakennuttajilla ei ole siihen kunnassa valmiuksia. Tätä varten seudulle tulee perustaa vuokra-asuntoja tuottamaan ja hallinnoimaan Asuntoliikelaitos, joka huolehtii asuntokannan rahoituksesta, tonttimaan hankinnasta, rakennuttajatehtävistä ja asukas-valinnoista. Metropolihallinnolla tulee olla oikeus lunastaa maata vuokra-asuntotuotantoon ja päättää valtion tuen myöntämisestä sekä kohteille että asukkaille. Suunnittelutarveratkaisujen tekemisen tulee kuulua metropolihallinnolle, jotta asemakaava-alueiden ulkopuoliset alueet toteutuisivat myös metropolikaavan mukaisesti. Segregaation ja maahanmuuton hoitaminen ja hallinta ovat osittain osa asuntopolitiikkaa, joten segregaatioongelmia ehkäisevä ohjelma sekä maahanmuutto-ohjelma asunto-osioineen tulee käsitellä metropolikaavan toimeenpano-osaan liittyen. Metropolikaava ohjaa kuntien asemakaavoitusta ja sen toimeenpano-osassa sovitaan asuntotuotannosta ja siihen liittyvistä liikenne- ja yhdyskuntatekniikan hankkeista sekä niiden aikataulusta ja valtion sitoutumisesta ja rahoituksesta hankkeisiin. Kunnat laativat asemakaavat ja suunnittelevat niiden edellyttämän palvelu-verkon laajentamisen. Luku Metropolihallinto (vaihtoehto 2) Maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelu Metropolihallinnolla on kokonaisvaltainen vastuu yhdyskuntarakenteen suunnittelusta ottaen huomioon hyvän asumisympäristön ja ilmastomuutoksen hallinnan vaatimukset. Metropolihallinto laatii ja hyväksyy luvussa 5.4 määritetyn oikeusvaikutteisen metropolikaavan, joka on kuntien kaavoitusta ohjaava. Metropolikaava sisältää toteuttamisohjelman (nykyinen MAL- aiesopimus), joka ohjaa ja velvoittaa kunnat sekä laatimaan sovitun aikataulun mukaisesti asemakaavoja että huolehtimaan muista metropolikaavan edellyttämistä toimenpiteistä. Valtakunnalliset alueiden käytön tavoitteet ohjaavat metropolikaavan valmistelua. Lisäksi ympäristöministeriö on mukana toteuttamisohjelman laadinnassa. Vahvistamismenettelystä voidaan luopua. Metropolikaavalla on ohjausvaikutus suhteessa kuntien kaavoitukseen. Metropolikaavalla vastataan seudun väestön ja työpaikkojen määrän kasvuun osoittamalla riittävät alueet eri tarkoituksiin, erityisesti asumiseen ja aluekeskukset yhdistäviin liikenneväyliin. Metropolikaava sisältää siis yleiskaavan strategisen tason suunnittelun. Kunnat vastaavat maankäytön suunnittelusta alueellaan ottaen huomioon metropolikaavan sisällön ja laativat asemakaavat, jotka sisältävät myös nykyisin osayleiskaavatasoista suunnittelua. Tämän lisäksi kunnat voivat tehdä muuta yleispiirteistä maankäytön suunnittelua ilman yleiskaavatason sitovuutta. Kunnat myöntävät poikkeusluvat, mutta pääsääntönä on, että metropolikaava-alueella uudisrakentaminen asemakaava-alueen ulkopuolelle on mahdollista ainoastaan erityisin perustein. Kuntien kanssa neuvotellaan metropolikaavaa laadittaessa myös sen toteuttamisesta. Metropolikaavan toimeenpano-osassa päätetään asuntoalueiden, vesihuollon sekä seudullisten väylien suunnittelun ja toteuttamisen aikataulusta ja rahoituksesta. Samalla kunta sitoutuu käytännössä katujen, viheralueiden ja puistojen rakentamiseen. Valtio on toimeenpano-osan yksi osapuoli. Toimeenpano-osaa tarkastellaan vähintään neljän vuoden välein. Metropolihallinnolle siirretään valtiolta päätösvalta seudun liikennehankkeiden toteutuksesta, ajoituksesta sekä rahoituksesta. Uuden liikennepolitiikan tärkeimpiä tavoitteita on löytää liikenneongelmille monipuolisia, asiakaslähtöisiä yli hallintorajojen meneviä ratkaisuja. Kasvavan ja laajenevan metropolialueen liikenteen ja kulje-

5 5 tusten keskeisinä ongelmina nähdään jatkuvasti paheneva ruuhkautuminen ja kasvavasta liikennesuoritteesta johtuvat kasvihuonepäästöt. Uudessa liikennepolitiikassa maankäytön, asumisen, liikenteen, elinkeinoelämän ja palvelujen strategisen suunnittelun tulisi tapahtua toiminnallisella kaupunkiseudulla yhteen sovittaen. Myös seudun tieverkon ylläpitovastuun siirtäminen metropolihallinnolle tulee selvittää. Tällöin olisi mahdollista vähentää päällekkäistä toimintaa ja saavuttaa merkittäviäkin kustannussäästöjä. Mahdollinen tehtävien siirto metropolihallinnolle tulee tehdä kustannusneutraalisti. Metropolihallinto suunnittelee ja päättää metropolikaavan mukaisesti väylä- ja yhdyskuntahuollon investoinneista, kun metropolihallinnon osana ovat HSL, HSY sekä perustettava väylärahasto, jolla rahoitetaan seudullisten väylien rakentaminen. Lisäksi jos kunnat eivät omien vuokra-asuntoyhtiöiden tai markkinoilla olevien muiden toimijoiden toimesta, pysty rakentamaan metropolikaavan mukaisesti vuokra-asuntoja, metropolihallinnon osana oleva Helsingin Seudun Asuntoliikelaitos (HSA- liikelaitos) hankkii rakentamiseen tarvittavat tontit, rakentaa, ylläpitää kunnissa vuokra-asuntoja sekä valitsee niihin asukkaat Vahva metropolihallinto Mikäli kuntaliitoksia ei tapahdu luvuissa 7.1 tai 7.2 oletetussa määrin, jää vastaavasti vastuu seudun kehityksestä vaihtoehtoa 7.2 vahvemmalle metropolihallinnolle. Tällöin vahvalla metropolihallinnolla tulisi luvussa mainittujen tehtävien lisäksi olla seuraavat vastuut/tehtävät 1. Vahva metropolihallinto päättää seudun yhtenäisestä maapolitiikasta ja toteuttamisen keinoista 2. Vahva metropolihallinto määrittelee kuntien osuuden väylärahastoon joukkoliikenteen ja liikenneinvestointien rahoittamiseksi. 3. Vahva metropolihallinto päättää suunnittelutarvealueista ja -ratkaisuista 4. Vahvalla metropolihallinnolla on tehtävänä hoitaa koko seudun vuokra-asuntojen asukasvalinnat 5. Vahva metropolihallinto yhdessä perustettavien SOTE-alueiden tai isäntäkuntien kanssa hoitaa maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvät toimenpiteet 6. Vahvan metropolihallinnon tehtävänä on hoitaa koko toisen asteen koulutus metropolialueella 7. Vahvan metropolihallinnon tehtävänä on hoitaa alueen sisäinen verotuloihin perustuva tasaus siten, että kuntien panostukset seudun hyväksi ja niistä saatava hyödyt jakaantuvat tasapainoisesti. 8. Vahvalla metropolihallinnolla ja vaaleilla valitulla metropolivaltuustolla tehtävänä tarkastella ensimmäisessä toteutettavassa metropolikaavassa seudun kuntarakennetta ja tehdä tarvittaessa sen muutosesitykset Metropolihallinto päättää seudun maapolitiikasta. Sillä toteutetaan seudun strategiaa, jolla vastataan kansainvälisen kilpailukyvyn edellytyksiin, alueen saavutettavuuteen ja yhdyskuntarakenteen eheyteen ottamalla huomioon väestön kasvun, työpaikka-alueet ja hyvän ympäristön vaatimukset. Metropolialueen maapolitiikan, metropolikaavan ja asunto- ja elinkeinopolitiikan keinoin varmistetaan hyvässä vuorovaikutuksessa kuntien kanssa kasvun edellytykset Helsingin seudulla. Maankäyttöratkaisujen toteutuksesta neuvotellaan ja päätetään osana metropolikaavan toimenpideosaa. Samassa yhteydessä päätetään myös suunnittelutarvealueista. Myös suunnittelutarveratkaisujen harkinta kuuluu metropolihallinnolle. Metropolihallinnon alaisuudessa on väylärahasto. Väylärahastosta rahoitetaan osa sekä liikenneinvestoinneista että joukkoliikenteestä. Väylärahaston pääomaa kartutetaan sekä valtion talousarvion määrärahoilla että kuntien osuuksilla. Metropolihallinto päättää kuntaosuuksien suuruuden. Metropolihallinnon liikelaitos HSL toimisi tässäkin vahvan metropolihallinnon mallissa joukkoliikenneviranomaisena Helsingin seudulla. Joukkoliikennelakiin suunnitellaan muutoksia, jolla lisätään viranomaisen velvollisuus palvelutason määrittelyn jälkeen tehdä kokonaissuunnitelma alueen kaikkien kuljetusten hoitamisesta

6 6 yhteistyössä muiden alueen toimijoiden kanssa. Suunnitelma kattaa kaikki viranomaisen toimialueen kuljetukset kuljetusmuodosta riippumatta. Kuntien ja valtion rahoitusosuuksien yhteensovitus tehdään väylärahastossa. Metropolihallinnon Helsingin seudun asunnot -liikelaitokselle annetaan perustuslain ja asunto-olojen kehittämislain mukainen vastuu asunto-olojen kehittämisestä seudulla. Liikelaitos toteuttaa asuntotuotantoa ja valitsee asukkaat kuntien omistamiin vuokra-asuntoihin. Näin vähennetään alueellisen segregaation kehittymistä. Asumisen alueellisen näkökulman varmistaminen on tärkeää erityisesti silloin, mikäli kuntakoko jää pienemmäksi. Maahanmuuttajien määrä kasvaa työvoimatarpeen vuoksi voimakkaasti koko seudulla. Maahanmuuttajien ja heidän perheenjäsentensä palvelun ja tuen tarve on alkuvaiheessa poikkeuksellisen suuri. Metropolihallinnon tehtävänä on yhteistyössä seudun isäntäkuntien tai mahdollisten sosiaali- ja terveydenhuoltoalueiden kanssa huolehtia siitä, että kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan käy suuremmitta ongelmitta ja että koulutukseen sekä työllistymiseen panostetaan. Toisen asteen koulutuksella luodaan suomalaisen osaamisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn perusta. Koulutuksen laatu, riittävä ja oikein suunnattu tarjonta luovat perustan yrityselämän tarpeita vastaavalle koulutukselle. Yhdistämällä toisen asteen koulutus metropolihallintoon poistetaan kuntayhtymien ja yksiköiden väliset hallinnolliset rajat. Koulutus voidaan ennakoida ja suunnitella kokonaisuutena koko työssäkäyntialueella. Koulutus on myös tärkeässä asemassa syrjäytymisen ehkäisyssä. Nuoriso- ja koulutustakuu toteutetaan ilman ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen välisiä raja-aitoja yhtenäisin periaattein koko seudulla. Tiivis yhteistyö seudun yritysten kanssa voidaan toteuttaa ilman hallinnollisten rajojen esteitä. Kunnat suunnittelevat toimintansa ja panostuksensa omien strategioidensa ja tavoitteidensa sekä muiden kuntien kanssa tekemien sopimusten mukaisesti. Kuntien saamat vero- ja muut hyödyt eivät ole tasapainossa niihin panostuksiin, joilla ne edistävät koko metropoliseudun kehitystä sekä sen etua. Yhtenä tähän vaikuttavana seikkana on kuntien halu saada kuntaan hyviä veronmaksajia. Tämän vuoksi kunnat eivät ole halukkaita edistämään sellaisten asukasryhmien muuttoa, joiden verotulot ovat keskimääräistä selvästi alhaisemmat ja heidän palveluista aiheutuvat kustannukset keskimääräistä selvästi korkeammat. Metropoliseudun elinkeinoelämä tarvitsee lisääntyvässä määrin työntekijöitä, joiden tulotaso vaihtelee ja siten asumiskustannusten maksukyky on erilainen. Kustannusten ja hyötyjen nykyistä oikeudenmukaisempi jakautuminen edellyttää kuntien verotulojen tasaamista. Samalla se lisää kuntien motivaatiota toimia nykyistä paremmin koko seudun hyväksi. Laadittaessa metropolikaavaa tavoitteena on suunnitella yhdyskuntarakenne, joka olisi kestävin ympäristöllisesti, sosiaalisesti sekä taloudellisesti. Yhdyskuntarakenteen kehitystä tukee palvelu- ja hallintorakenne. Tällöin metropolikaava luo pohjan, jossa ottaen huomioon palvelujen tuotantotapojen kehitysmahdollisuudet, voidaan arvioida eri kuntarakenteiden tarkoituksenmukaisuutta. Kun metropolivaltuusto käsittelee ja hyväksyy metropolikaavan, sille syntyy nykyistä perusteellisempi tietopohja myös kuntarakenteiden muutosten tarpeesta ja vaikuttavuudesta. Tällöin on luontevaa, että metropolivaltuusto tekee tarvittaessa oman esityksensä kuntarakenteeseen mahdollisesti tarvittavista muutoksista metropolikaavan hyväksymisen yhteydessä. Samalla syntyy perusteet sen arvioinnille, pitääkö metropoliseutua laajentaa sekä neuvotteluille seutuun mahdollisesti liitettävien kuntien kanssa. Hallituksen rakennepoliittinen ohjelma Varmistetaan metropolialueen kilpailukyky, estetään segregaatiota sekä tehostetaan maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelua ja toteutusta edistämällä alueen kuntaliitoksia ja kokoamalla sen tueksi metropolihallinto. Kuntaliitosten ja yhteisen hallinnon kokonaisuudesta tehdään päätökset vuoden 2015 alkuun mennessä ja uusi rakenne tulee voimaan viimeistään vuoden 2017 alusta. Kannustetaan kuntia etenemään itse käynnistämillään kuntaliitosselvitysalueilla. Alueen kokonaisuuden varmistamiseksi valtiovarainministeriö asettaa alueelle erityisen kuntajakoselvittäjän. Kuntajakoselvitykset toteutetaan kuntarakennelain edellyttämässä aikataulussa.

7 7 3.7 Perustetaan metropolihallinto, jonka päättävä toimielin on vaaleilla valittu valtuusto. Metropolihallinto hoitaisi metropoliselvityshenkilöiden suositusten mukaisesti alueen kilpailukyvyn sekä elinkeino ja innovaatiopolitiikan, maankäytön, asumisen ja liikenteen toteuttamisen sekä segregaatioon, työvoimaan ja maahanmuuttoon liittyvien seudullisten kysymysten ratkaisemisen. Metropolivaltuusto hyväksyisi metropolikaavan ja sen toimeenpano osan, joka ohjaisi kuntien päätöksentekoa maankäytön, asumisen ja liikenteen asioissa. Tämän tulee varmistaa se, että valtion kanssa yhdessä päätetyt kaavoitus ja asuntotavoitteet täyttyvät. Metropolihallinto hoitaisi sille osoitetut seudulliset julkishallinnon tehtävät, jotka siirrettäisiin kunnista, kuntayhtymistä ja valtionhallinnosta. Metropolihallintoon liittyvän lainsäädännön valmistelu käynnistetään nopealla aikataululla rinnan kuntaliitosselvitysten kanssa. Valmistelussa metropolihallinnon tehtävien tarkka sisältö ja laajuus ovat kytköksissä esiselvityksen mukaisesti alueella tapahtuvien kuntaliitosten laajuuteen ja merkittävyyteen. (VM, YM) Hallituksen päätös rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta Metropolihallinto 1 Hallitus päättää uudistuksen sisällöstä syksyllä 2014 metropolihallintoa valmistelevan työryhmän työn päätyttyä. Kunnat päättävät liitoksista todennäköisesti Mahdolliset liitokset tulevat todennäköisesti voimaan 2017 valtuustokauden alussa. 3.7 Metropolihallinto 2 Ministeriön esitystä täydennetään kaavoitus- ja asuntotavoitteiden osalta liitteessä 5 esitetyllä tavalla. Muilta osin valmistelua jatketaan ministeriöiden laatimia ehdotuksia hyödyntäen. Siltä osin, kun esitys edellyttää muutoksia määrärahoihin, muutokset tuodaan osaksi valtiontalouden määrärahakehyksiä normaalin kehysmenettelyn puitteissa. Hallitus päättää uudistuksen sisällöstä syksyllä 2014 metropolihallintoa valmistelevan työryhmän työn päätyttyä. Hallituksen esitys annetaan kevätistuntokauden 2016 alussa. Lainsäädäntö tulee voimaan siten, että uusi hallintorakenne on käyttöön otettavissa 2017 alusta lukien. Liite 5 Asuntomarkkinat Työmarkkinoiden toimivuuden, talouskasvun ja rakenteellisen työttömyyden alentumisen kannalta metropolialueen asuntopula ja korkea asuntojen hintataso muodostavat merkittävän rajoitteen. Keskeisenä ongelmana on jo pitkään ollut asuntorakentamiseen allokoidun tonttimaan niukkuus ja korkea hinta. Vuosina metropolialueella on jäänyt rakentamatta vuosittain keskimäärin kolmannes sovitusta uudesta asunnosta. Tämä on merkinnyt noin asunnon vajetta, vaikka esimerkiksi 2012 päästiin lähelle sovittua tasoa. Sovitusta vähintään asunnon vuosittaisesta kaavoituksesta metropolialueen kunnat ovat jääneet jälkeen viidessä vuodessa noin asunnon verran. Tonttimaan niukkuus on myös omiaan rajoittamaan rakennusalan kilpailua ja siten vaikuttamaan metropolialueen muuta maata korkeampiin rakennuskustannuksiin.

8 8 Metropolialueen kaavoituksen ja asuntotuotannon riittävyys on tärkeää koko talouden työllisyys-, työvoiman liikkuvuus- ja tuottavuuskehityksen kannalta. Siksi sillä on tärkeä merkitys rakennepoliittisen ohjelman tavoitteiden toteutumisen kannalta. Rakennepoliittisessa ohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi asuntopolitiikkaa koskevia kohtia ja ministeriöiden esittämiä asuntopoliittisia toimenpide-ehdotuksia täydennetään seuraavilla tavoilla: Metropolialue 1. Metropolialueella valtion kanssa yhdessä päätetyt kaavoitus- ja asuntotavoitteet toteutetaan (Rakennepoliittisen ohjelman kohta 3.7): - Valtio arvioi infrastruktuuri- ja palveluinvestointejaan kuntien kaavoituksen tulosten perusteella ja edellyttää, että kunnissa on käyttöön otettavissa jatkuvasti vähintään noin viiden vuoden asuntotuotantotavoitetta vastaava tonttivaranto. - MAL-aiesopimuksissa harkitaan valtion kannusteiden lisäksi myös sanktioiden käyttöä, jos sopimus jää toteutumatta kunnista johtuvista syistä. Vuokra-asuntotuotanto 2. Parannetaan vuokra-asuntotuotannon edellytyksiä (Rakennepoliittisen ohjelman kohta 2.15): - Sosiaali- ja terveysministeriön johdolla uudistetaan työeläkelaitosten sijoitustoimintaa ohjaavaa sääntelyä kiinteistösijoittamisessa siten, että työeläkelaitokset voivat käyttää vierasta pääomaa vuokra-asuntojen rakennuttamiseen. Vieraan pääoman käyttö sallitaan työeläkelaitosten tätä tehtävää varten perustamille tytäryhtiöille ja rajataan 50 prosenttiin sijoitusten arvosta. Uudistus toteutetaan osana meneillään olevaa TyEL- laitosten vakavaraisuusuudistusta. Samalla tehdään tarvittavat muutokset verolainsäädäntöön koskien varojen arvostamista käypiin arvoihin eläkelaitosten taseessa. Toimenpide on määräaikainen ja se on voimassa vuosina Tavoitteena on luoda edellytyksiä vuokra-asuntotuotannon kasvattamiselle. Työeläkelaitosten (työeläkeyhtiöiden sekä eläkesäätiöiden ja -kassojen) sijoituspäätökset riippuisivat kuitenkin edelleen niiden omista sijoitusstrategioista ja vallitsevasta markkinatilanteesta. - Valmistellaan ripeästi esitys 20-vuotisesta korkotukimallista. Kaavoitus ja kilpailun esteet 3. Puretaan kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyviä kilpailun esteitä eheää yhdyskuntarakennetta vaarantamatta (Rakennepoliittisen ohjelman kohdat 2.2 ja 2.3) - Kuntien tulee edistää kaavoitusta tiivistämällä jo rakennettuja alueita, lisäämällä rakennusten tiheyttä ja korkeutta erityisesti lähellä keskustaa ja rakentamalla alueille, joiden sijainti on hyvä. Täydentäminen ja tiivistäminen hyvissä sijaintikohteissa lisäävät mukaan tuottavuutta. - Kehitetään MRL-lakiin riittävät kannustimet täydennysrakentamiselle sekä lisärakentamisen hyötyjen ja haittojen korvaamiselle. Lainsäädäntöä tulee kehittää siten, että se tukee kiinteistönomistajien ja muiden osapuolten keskinäistä neuvottelua, kaupankäyntiä ja sopimista. Kaavoituksen tulee reagoida joustavasti yritysten ja asukkaiden tarpeisiin ja kansantalouden muutoksiin.