Velallisen asema konkurssissa ja konkurssimenettelyä turvaavat pakkokeinot

Transkriptio

1 Velallisen asema konkurssissa ja konkurssimenettelyä turvaavat pakkokeinot Rukakoski, Piia-Riina 2010 Hyvinkää

2 Laurea-ammattikorkeakoulu Laurea Hyvinkää Velallisen asema konkurssissa ja konkurssimenettelyä turvaavat pakkokeinot Piia-Riina Rukakoski Liiketalouden koulutusohjelma Opinnäytetyö Marraskuu 2010

3 Laurea-ammattikorkeakoulu Laurea Hyvinkää Liiketalous Oikeudellinen asiantuntijuus Tiivistelmä Piia-Riina Rukakoski Velallisen asema konkurssissa ja konkurssimenettelyä turvaavat pakkokeinot Vuosi 2010 Sivumäärä 38 Opinnäytetyö käsittelee velallisen asemaa konkurssimenettelyssä ja menettelyn sujuvuutta turvaavia pakkokeinoja. Velallisen on konkurssilain mukaan myötävaikutettava siihen, että pesänhoitaja voi suorittaa hänelle kuuluvat tehtävät ja että konkurssimenettely voidaan saattaa päätökseen asianmukaisesti. Jos velallinen niskoittelee, eli laiminlyö velvollisuutensa myötävaikuttaa pesän selvittämiseen, häntä kohtaan voidaan käyttää konkurssilain mahdollistamia pakkokeinoja. Pakkokeinot ovat keinoja, joiden turvin niskoitteleva velallinen yritetään saada täyttämään velvollisuutensa. Työn tarkoituksena on ollut tutkia velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuuteen liittyviä seikkoja sekä niskoittelevaan velalliseen käytettäviä pakkokeinoja. Tutkielmatyyppisen opinnäytetyön tavoitteena on ollut koota konkurssilain mahdollistamista velalliseen kohdistuvista pakkokeinoista kattava ja yhtenäinen kokonaisuus. Keskeisinä lähteinä työssäni on käytetty konkurssilainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta sekä konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksia. Opinnäytetyössä käyn läpi, mitä konkurssi tarkoittaa ja selvitän konkurssimenettelyn kulun. Seuraavaksi esittelen velallisen asemaan, sekä hänen oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa liittyvää sääntelyä konkurssissa kiinnittäen erityisesti huomiota velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuuden sisältöön. Pakkokeino-osuudessa selvitän konkurssimenettelyä turvaavien pakkokeinojen, eli uhkasakon ja painostusvankeuden käyttöä. Esittelen suppeasti lisäksi turvaamistoimet konkurssissa, koska myös nämä ovat velallista kohtaan käytettäviä konkurssimenettelyn sujuvuutta turvaavia keinoja. Lopuksi pohdin velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuuteen, pakkokeinoihin sekä velallisen itsekriminointisuojaan liittyviä seikkoja. Asiasanat: Konkurssi, pakkokeinot, velallinen, myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuus

4 Laurea University of Applied Sciences Laurea Hyvinkää Degree Programme in Business Administration Legal Expertise Abstract Piia-Riina Rukakoski Status of the debtor in bankruptcy and forcible measures which security bankruptcy proceedings Year 2010 Pages 38 In my dissertation I want to discuss status of the debtor in bankruptcy and forcible measures which secure bankruptcy proceedings. According to Bankruptcy Act the debtor shall be cooperative so that the estate administrator can discharge his or her duties and that the bankruptcy proceedings can be brought to a conclusion in an appropriate manner. If the debtor persists in his or her contumacy so that he or she fails to discharge the duty of co-operation to scrutinise bankruptcy estate, it can be access forcible measures against to the debtor for to get he or she discharge the duty. The meaning in my dissertation has been to research debtor s duty of co-operation and disclosure and forcible measures against to the debtor who will persist in his or her contumacy. My dissertation follows the research format and the aim was to collect together comprehensive and solid report about forcible measures against the debtor which is mentioned in Bankruptcy Act. As essential research material in my dissertation I have used Bankruptcy Act, sources of law, legal literature and the recommendations of the Consultative Committee on Bankruptcy Matters. In my dissertation I go through what bankruptcy means and how bankruptcy proceedings proceed. Next I introduce legislation of the status of the debtor and debtor s rights and duties in bankruptcy proceedings paying attention especially debtors duty of co-operation and disclosure. In the chapter of forcible measures I explain usage of the threat of the fine and detention which security bankruptcy proceedings. I also briefly go through precautions in bankruptcy because also these are measures against the debtor which security that the bankruptcy proceedings can be brought to a conclusion in an appropriate manner. In the end I discuss details of debtor s duty of co-operation and disclosure, forcible measures and debtor s selfincrimination. Key words: Bankruptcy, forcible measures, debtor, duty of co-operation and disclosure

5 Sisällys 1 Johdanto Konkurssista yleisesti Konkurssioikeus insolvenssimenettelyjen järjestelmässä Tilastotietoa konkurssista Konkurssikelpoisuus Konkurssiin asettamisen edellytykset Velallisen maksukyvyttömyys Velkojan saatava Konkurssin esteet Konkurssimenettely Hakemus Konkurssiin asettaminen Konkurssin peruuntuminen Konkurssin raukeaminen Julkisselvitys Jakoluettelon vahvistaminen Velallisen asema konkurssissa Velallinen Velallisen asema Velallisen oikeuksia Velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuus Pesäluettelon vahvistaminen Myötävaikutusvelvollisuus ja itsekriminointisuoja Pakkokeinot velallista kohtaan Pakkokeinojen käyttö Pakkokeinoja koskevan asian käsittely Uhkasakko Painostusvankeus Painostusvankeus ensisijaisena keinona Turvaamistoimet Turvaamistoimet ennen konkurssin alkamista Maastapoistumiskielto konkurssin alettua Johtopäätökset ja pohdinta Lähdeluettelo... 37

6 Lyhenteet EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin HE Hallituksen esitys eduskunnalle KKO Korkein oikeus KO Käräjäoikeus KonkA Oikeusministeriön asetus konkurssiasioista /502 KonkL Konkurssilaki /120 LaVM Lakivaliokunnan mietintö PeVL Perustuslakivaliokunnan lausunto RL Rikoslaki /39 VJL Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä /57 YSL Laki yrityksen saneerauksesta /47

7 1 Johdanto Suoritin oikeustradenomiopintoihin kuuluvan työharjoittelun Tampereen käräjäoikeudessa, jossa myös jatkoin työskentelyä harjoittelun jälkeen. Olin töissä insolvenssikansliassa ja käsittelin lähinnä konkurssiasioita. Sain kattavan kuvan konkurssiprosessin kulusta ja konkurssiasiat tulivat hyvinkin tutuiksi. Halusin käyttää hyödyksi oppimaani valitessani aihetta opinnäytetyölle ja lisäksi halusin syventää tietämystäni itseäni kiinnostavaa aihetta kohtaan. Varsinaisen idean opinnäytetyöni aiheeksi sain Pirkanmaan käräjäoikeudesta (entinen Tampereen käräjäoikeus), josta minulle ehdotettiin myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuuttaan laiminlyövään eli niskoittelevaan velalliseen käytettävien pakkokeinojen, uhkasakon ja vangitsemisen tutkimista. Työni tarkoituksena on tutkia velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuuden pohjalta niskoittelevaan velalliseen käytettävissä olevia pakkokeinoja. Tutkimuskysymyksenä on selvittää velallisen asemaan ja velvollisuuksiin liittyvää sääntelyä sekä sitä, milloin pakkokeinona voidaan käyttää uhkasakkoa ja milloin vangitsemista, sekä millaisissa tilanteissa vangitsemista voidaan käyttää heti pesänhoitajan pyynnöstä. Työhön on tarkoitus koota konkurssilain mahdollistamista velalliseen kohdistuvista pakkokeinoista kattava ja yhtenäinen kokonaisuus. Konkurssilain mukaan velallisen on myötävaikutettava konkurssipesän selvittämiseen niin, että pesänhoitaja voi suorittaa hänelle kuuluvat tehtävät ja että konkurssimenettely saadaan asianmukaisesti päätökseen. Jos velallinen laiminlyö velvollisuutensa, hänet voidaan tuomita uhkasakkoon, tai jos hän tuomitusta uhkasakosta huolimatta niskoittelee, tuomioistuin voi pesänhoitajan vaatimuksesta määrätä velallisen vankeuteen. Konkurssilain 4:11 :n mukaan velallinen voidaan myös uhkasakkoa asettamatta tai asetettua uhkasakkoa tuomitsematta määrätä vankeuteen, mikäli on ilmeistä, että velallinen niskoittelee uhkasakosta huolimatta. Työn tarkoitus on selvittää konkurssivelallisen asemaa sekä niskoittelevaan velalliseen käytettävissä olevien pakkokeinojen sääntelyä. Konkurssi on yksi insolvenssi- eli maksukyvyttömyysmenettely ulosoton, yrityksen saneerauksen sekä yksityishenkilön velkajärjestelyn rinnalla. Aihepiirinä konkurssimenettely on tällä hetkellä ajankohtainen taloudellisesta lamasta johtuen. Taantuman vuoksi yhä useampi yritys on joutunut maksuvaikeuksiin. Tutkielmatyyppisessä opinnäytetyössäni olen käyttänyt tärkeimpänä lähteenä konkurssilakia. Lisäksi lähteenä on käytetty lain esitöitä, kuten hallituksen esitystä konkurssilain uudistamis-

8 8 tamiseksi ja siihen liittyviä valiokuntamietintöjä sekä konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksia ja oikeuskirjallisuutta. Opinnäytetyöni etenee niin, että aluksi selvitän, mitä konkurssilla tarkoitetaan ja käsittelen konkurssin edellytyksiä. Seuraavaksi esittelen lyhyehkösti konkurssimenettelyn kulun tuomioistuimessa ja sen rinnalla pesänhoitajan tärkeimpiä tehtäviä. Tämän jälkeen tutkin velallisen oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaa sääntelyä konkurssissa erityisesti velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuuden kannalta. Pakkokeino-osuudessa selvitän konkurssimenettelyä turvaavien pakkokeinojen, eli uhkasakon ja painostusvankeuden käyttöä. Esittelen suppeasti vielä turvaamistoimet konkurssissa, koska myös nämä ovat velallista kohtaan käytettäviä konkurssimenettelyn sujuvuutta turvaavia keinoja. Lopussa pohdin velallisen myötävaikutusja tietojenantovelvollisuuteen, pakkokeinoihin sekä velallisen itsekriminointisuojaan liittyviä seikkoja. 2 Konkurssista yleisesti Konkurssi määritellään laissa säädetyksi insolvenssi- eli maksukyvyttömyysmenettelyksi, jossa velallisen omaisuus käytetään yhdellä kertaa kaikkien hänen velkojensa maksamiseen niin pitkälle kuin se riittää. Konkurssin alkaessa velallisen menettää määräysvallan omaisuuteensa ja omaisuus siirtyy velkojien määräysvaltaan konkurssin tarkoituksen toteutumiseksi. Konkurssipesän hallintoa, kuten omaisuuden hoitamista ja myymistä varten tuomioistuin määrää pesänhoitajan. Omaisuus realisoidaan ja varat käytetään velkojen suoritukseksi. (Koulu 2004, 2.) Konkurssiin asettamisen yleinen edellytys on velallisen maksukyvyttömyys. Tuomioistuin päättää velallisen asettamisesta konkurssiin velallisen omasta tai velkojan hakemuksesta. (KonkL 2 luku.) Suomessa tuli voimaan uusi konkurssilaki vuonna 2004 (konkurssilaki /120), joka korvasi vuonna 1868 annetun konkurssisäännön. Uusi laki ei aiheuttanut merkittäviä muutoksia konkurssimenettelyyn kokonaisuutena tai velallisen tai velkojan asemaan. Laissa on huomioitu laaja ja pitkäaikainen oikeuskäytäntö, 1990-luvulla toteutetut uudistukset, sekä konkurssiasiain neuvottelukunnan hyvää pesänhoitotapaa koskevat suositukset. (Konkurssiasiamiehen toimisto 2004.) Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositukset ovat suosituksia, joihin on kirjattu laista tai oikeuskäytännöstä ilmeneviä seikkoja sekä noudatettuja käytäntöjä pesänhoidossa ja neuvottelukunnan omia näkemyksiä hyvän pesänhoitotavan sisällöstä. Suosituksia on annettu konkurssipesän hoidon eri osa-alueilta sen mukaan, miten tärkeitä tai kiireellisesti ratkaistavia ongelmakysymyksiä osa-alueilta on nähty nousevan esiin. (Nenonen 2004, 3-4.)

9 9 2.1 Konkurssioikeus insolvenssimenettelyjen järjestelmässä Konkurssioikeus on yksi insolvenssioikeuden osa-alue. Insolvenssioikeuden juridinen lähtökohta on maksukyvyttömyys. Maksukyvyttömyyden käsite on puolestaan lakiteksteissä määritelty seuraavasti: velallinen on maksukyvytön, jos hän on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. (KonkL 2:1.) Insolvenssimenettelyjen osa-alueita ovat konkurssi, ulosotto, yksityishenkilön velkajärjestely sekä yrityssaneeraus. Yksityishenkilön velkajärjestely ja yrityssaneeraus ovat moderneja, velallisen maksukykyä elvyttämään pyrkiviä menettelyjä kun ulosotto ja konkurssi taas edustavat perinteistä, pakkoperintäfunktiota toteuttavaa maksukyvyttömyysoikeutta. Ulosotto on velallisen omaisuuden rajattua pakkotäytäntöä eli vain yhden velkojan hyväksi tapahtuvaa erillistäytäntöönpanoa. Ulosotossa pakkotoimien kohdekin on rajallinen, velallisomaisuutta muutetaan rahaksi vain sen verran, kuin kyseisen yhden velkojan saatavan kattamiseen tarvitaan. Konkurssi puolestaan on yleistäytäntöönpanoa, eli velallisen koko omaisuus otetaan yhdellä kertaa pakkohallintoon ja pakkorealisaation kohteeksi kaikkien velkojien saatavien kollektiiviseksi tyydyttämiseksi. (Koulu, Havansi & Niemi-Kiesiläinen 2005, ) 2.2 Tilastotietoa konkurssista Vuoden 2009 aikana konkursseja laitettiin Suomessa vireille runsas neljännes enemmän kuin vuonna Vireille laitettujen konkurssien määrä oli vuonna kappaletta. Viimeksi konkurssien määrä on ollut tätä suurempi vuonna Vuonna 2009 alkaneet konkurssit koskettivat yhteensä lähes työntekijää. (Tilastokeskus 2010.) Koulun (2009a, 23) mukaan tyypillisessä konkurssissa Suomessa veronsaaja tai muu institutionaalinen velkoja kuten pankki on hakenut konkurssiin rakennus-, kuljetus tai informaatiosektorissa toimineen pienen tai keskisuuren osakeyhtiön, joka on toiminut lyhyehkön ajan. Konkurssiin asetetun yhtiön toiminta on tavallisesti perustunut omistajayrittäjän työpanokseen. Tyypillinen konkurssi on velkojien kannalta lähes tulokseton, sillä se tuottaa enintään kymmenen prosentin jako-osuuden tavallisille velkojille. Lähes puolessa konkursseista ei tavallisille velkojille kertynyt lainkaan jako-osuutta. 2.3 Konkurssikelpoisuus Konkurssikelpoisuudella tarkoitetaan sitä, että kyseisen oikeussubjektin omaisuus voidaan luovuttaa konkurssiin. Konkurssilain mukaan konkurssiin voidaan asettaa luonnollinen henkilö,

10 10 yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö. Myös kuolinpesä sekä konkurssipesä voidaan asettaa konkurssiin. (KonkL 1:3.) Oikeushenkilö tulee konkurssikelpoiseksi, kun se saavuttaa oikeuskelpoisuuden, esimerkiksi kun osakeyhtiö on merkitty kaupparekisteriin. Oikeushenkilö voidaan asettaa konkurssiin myös silloin, kun se on poistettu asianomaisesta rekisteristä tai purettu. Kaikki luonnolliset henkilöt ovat asetettavissa konkurssiin, eikä esimerkiksi henkilön kansalaisuudella tai kotipaikalla ole merkitystä. (Koulu 2009a, 68.) Konkurssilain (KonkL 1:3 ) mukaan konkurssiin ei voida asettaa valtiota, Ahvenanmaan maakuntaa, kuntaa, kuntayhtymää, valtion liikelaitosta, itsenäistä julkisoikeudellista laitosta, evankelis-luterilaista tai ortodoksista kirkkoa, seurakuntaa tai kuntayhtymää. 2.4 Konkurssiin asettamisen edellytykset Konkurssiin asettamisen yleisenä edellytyksenä on maksukyvyttömyys. Joissain tilanteissa velallinen voidaan asettaa konkurssiin myös ylivelkaisuuden perusteella. Konkurssilaissa on lisäksi asetettu hakijavelkojan saatavalle tietyt edellytykset, eikä velallista voida asettaa konkurssiin epäselvän saatavan perusteella. (KonkL 2 luku.) Velallisen maksukyvyttömyys Konkurssiin asettamisen edellytyksistä säädetään konkurssilaissa. Konkurssiin voidaan asettaa velallinen, joka on maksukyvytön eli muutoin kuin tilapäisesti kyvytön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Maksukyvyttömyys on konkurssin edellytys niin velkojan kuin velallisenkin hakiessa konkurssia. (KonkL 2:1.) Olettamuksen maksukyvyttömyydestä luo velallisen oma ilmoitus hänen maksukyvyttömyydestään, ellei ilmene erityisiä syitä olla hyväksymättä velallisen ilmoitusta. Kun velallinen on omassa konkurssihakemuksessaan tunnustanut maksukyvyttömyytensä, käräjäoikeus voi erityisestä syystä olla hyväksymättä velallisen tunnustusta. (KonkL 2:3.) Käytännössä tällainen tilanne voi tulla kysymykseen kuitenkin vain hyvin poikkeuksellisesti. Velallisen maksukyvyttömyyden todistamiseksi velkojan todistustaakkaa on helpotettu, ja velkojalle on laissa varattu mahdollisuus vedota maksukyvyttömyyden indisioivaan tosiseikkaan eli olettamukseen maksukyvyttömyydestä (Koulu 2009a, 76). Tällöin velallisella on todistustaakka siitä, että hän ei ole oletuksen täyttymisestä huolimatta maksukyvytön.

11 11 Jollei muuta osoiteta, velallista on pidettävä maksukyvyttömänä, mikäli hän on lakkauttanut maksunsa tai ulosotossa on konkurssihakemuksen tekemistä edeltäneen kuuden kuukauden aikana ilmennyt, ettei velalliselta kerry varoja saatavan täydeksi suorittamiseksi. (KonkL 2:3.) Maksujen lakkauttamisella tarkoitetaan sitä, että velallinen yleisesti jättää maksunsa maksamatta, eli yhden tai muutaman maksun maksamatta jättäminen ei vielä merkitsisi maksujen lakkauttamista. Tulokseton ulosotto konkurssihakemuksen tekemistä edeltävän kuuden kuukauden aikana voidaan näyttää toteen esimerkiksi ulosottomiehen antamalla todistuksella. (HE 26/2003 vp, ) Lisäksi jos liiketoiminnastaan kirjanpitovelvollinen velallinen ei ole viikon kuluessa velkojan maksukehotuksen saatuaan maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa, velallista voidaan pitää maksukyvyttömänä (KonkL 2:3 ). Käytännössä useimmat velkoja-aloitteiset konkurssihakemukset perustuvat siihen, että liiketoiminnastaan kirjanpitovelvollinen velallinen ei ole viikon kuluessa velkojan maksukehotuksen saatuaan maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa. Velkojan on tehtävä maksukehotuksen laiminlyöntiin perustuva hakemuksensa kolmen kuukauden kuluessa maksukehotuksen viikon määräajan päättymisestä. Velkojan saatavan on oltava myös edelleen maksamatta. Maksukehotus on annettava velalliselle tiedoksi todisteellisesti, kuten haastemiestiedoksiantona. Maksukehotuksen tulee olla yksilöity. Siinä on mainittava saatavan määrä ja peruste ja lisäksi siinä on ilmoitettava, että velkoja voi vaatia velallisen asettamista konkurssiin, mikäli tämä ei maksa velkaa määräajassa. (KonkL 2:3.) Selvitystilassa oleva velallinen, konkurssipesä sekä kuolinpesä voidaan asettaa konkurssiin myös ylivelkaisuuden perusteella eli, jos sen varat eivät riitä velkojen maksamiseen. Kuolinpesä voidaan kuitenkin asettaa konkurssiin vain, jos konkurssi on pesän laajuuden, omaisuuden rahaksimuuton tai muun erityisen syyn vuoksi tarkoituksenmukainen menettely. (KonkL 2:5.) Velkojan saatava Jotta velkoja voisi hakea velallisen asettamista konkurssiin, hänellä pitää olla saatava velalliselta. Velkojan saatavan on oltava selvä. Konkurssilaissa mainitaan seikat, joiden mukaan hakijan saatava katsotaan selväksi. Velkojan saatavaa pidetään konkurssiin oikeuttavana silloin, kun se perustuu lainvoimaiseen tuomioon tai lainvoimaisen tuomion tavoin täytäntöönpanokelpoiseen ratkaisuun tai muuhun täytäntöönpanoperusteeseen. (KonkL 2:2.) Esimerkik-

12 12 si julkiset maksut ja verot on oikeuskäytännössä katsottu tämän kohdan perusteella selviksi (Koulu 2009b). Selväksi tulkitaan myös sellainen saatava, joka perustuu velallisen allekirjoittamaan sitoumukseen, jota velallinen ei ilmeisen perustellusti kiistä. Sitoumusasiakirjan on oltava velallisen allekirjoittama. (KonkL 2:2.) Tällaisia asiakirjoja voi olla esimerkiksi velkakirja, kauppakirja tai vuokrasopimus, jossa velallinen on sitoutunut tietyn saatavan maksamiseen (HE 26/2003 vp, 39). Lisäksi velkoja voi perustaa konkurssihakemuksen myös sellaiseen saatavaan velalliselta, joka on muuten niin selvä, ettei sen oikeellisuutta voida perustellusti epäillä (KonkL 2:2 ). Saatava on selvä ainakin, jos velallinen tunnustaa saatavan tai myöntää konkurssihakemuksen oikeaksi (HE 26/2003 vp, 39). Selvyyskriteerin ongelmana on sen tilannesidonnaisuus. Esimerkiksi tiliote voidaan yksittäistapauksessa hyväksyä näytöksi saatavan selvyydestä (Koulu 2009b). 2.5 Konkurssin esteet Vaikka konkurssiin asettamisen edellytykset täyttyvätkin, hakemus ei automaattisesti johda velallisen konkurssiin asettamiseen. Konkurssin esteistä laaja-alaisin mainitaan konkurssilain 2:2 :ssä. Sen mukaan velkojan konkurssihakemus on jätettävä tutkimatta, jos velkojan saatava on vähäinen ja konkurssiin asettamista olisi pidettävä konkurssimenettelyn kustannuksiin ja konkurssimenettelystä saatavaan hyötyyn nähden epätarkoituksenmukaisena tai selvästi hyvän perintätavan vastaisena. Tämä konkurssin yleinen este koskee sanamuodoltaan vain velkoja-aloitteista konkurssia. (KonkL 2:2.) Laissa ei ole mainittu rahamääräistä minimiä saatavan määrälle, vaan se ratkaistaan tapauskohtaisesti. Hallituksen esityksessä (HE 26/2003 vp, 40) todetaan lähtökohtana olevan, että jos velkojan saatava on vain muutamia satoja euroja, velkojalla ei olisi yleensä oikeutta hakea velallista konkurssiin. Käytännössä konkurssiin asettamisen tavallisin este on yrityssaneeraus. Tästä ei kuitenkaan säännellä konkurssilaissa. Yrityksen saneerauksesta annetussa laissa ja yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa on tarkemmat säännökset rehabilitaation konkurssia estävästä vaikutuksesta. Yrityksen saneerauksesta tai yksityishenkilön velkajärjestelystä vireillä olevalla hakemuksella on siirtävä vaikutus konkurssihakemuksen käsittelyyn, sillä konkurssihakemuksen käsittelyä on lykättävä, kunnes päätös rehabilitaation aloittamisesta on tehty (YSL 24, VJL 20 ). (Koulu 2009a, 97.)

13 13 Velkojalla oleva vakuus muodostaa konkurssin perinteisen esteen (Koulu 2009a, 99). Konkurssilain 2:4 :n mukaan velallista ei voida velkojan hakemuksesta asettaa konkurssiin, jos velkojalla on velallisen omaisuuteen maksun turvaava panttioikeus tai muu siihen rinnastettava vakuus. 3 Konkurssimenettely Konkurssiprosessin etenemiseen liittyvät toimet ovat osaksi tuomioistuimen ja osaksi pesänhoitajan tehtäviä. Konkurssia koskeva asia on käsiteltävä tuomioistuimessa asian edellyttämällä joutuisuudella. Konkurssiasioiden kiireellistä käsittelyä edellyttää yleensä näiden asioiden luonne sekä asianosaisten oikeusturva. (HE 26/2003 vp, 87.) Myös pesänhoitajan on pyrittävä selvittämään konkurssipesä tehokkaasti, taloudellisesti sekä joutuisasti niin, ettei kenenkään oikeuksia loukata. Tehokkuuden, taloudellisuuden sekä joutuisuuden vaatimuksilla tavoitellaan mahdollisimman suuren jako-osuuskertymän saamista mahdollisimman nopeasti. (Nenonen 2004, 1.) Käyn läpi konkurssimenettelyn kulun, jotta lukijan olisi helpompi ymmärtää eri vaiheet, joita konkurssimenettely sisältää. Kun velkojalla on saatava velalliselta, ja velallinen asetetaan konkurssiin, velkoja saa jako-osuuden eli suorituksen saatavalleen vasta, kun jakoluettelo on vahvistettu. Näin ollen tietyn kiireellisyyden aiheuttaa se, ettei velalliselle anneta turhaa aikaa toimia velkojien oikeutta vahingoittavalla tavalla esimerkiksi hävittämällä omaisuuttaan. Erityisen kiireellisiä ovat konkurssiin asettamista koskevat asiat, sillä vasta konkurssiin asettamishetkellä velallisen omaisuus siirtyy pesänhoitajan hallintaan. Konkurssiprosessin kulkua leimaa siis joutuisuuden vaatimus. Myöhemmin, luvussa 5, kuvatut pakkokeinot taas ovat keinoja, joilla pyritään turvaamaan se, että tässä luvussa kuvattu konkurssimenettely saadaan asianmukaisesti ja ilman aiheettomia viivytyksiä päätökseen. 3.1 Hakemus Konkurssiasia laitetaan vireille käräjäoikeuteen toimitettavalla kirjallisella hakemuksella. Kaikki käräjäoikeudet käsittelevät konkurssiasioita. Konkurssiin asettamista koskevan asian käsittelee tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä on velallisen yleinen oikeuspaikka. Konkurssia koskevan asian käsittelyssä sovelletaan soveltuvin osin hakemusasioiden käsittelyjärjestystä. (KonkL 7 luku.) Konkurssilaissa vahvistetaan konkurssihakemuksen vähimmäissisältö. Hakemuksesta tulee käydä ilmi hakijan vaatimus ja perustelu, velallisen nimi ja kotipaikka sekä henkilö- tai yritys- ja yhteisötunnus. Lisäksi hakemuksessa tulee ilmetä hakijan tai hänen asiamiehensä proses-

14 14 siosoite sekä perustelu tuomioistuimen toimivaltaisuudesta. Hakemus on allekirjoitettava ja siihen on liitettävä selvitys, johon hakija vetoaa. Hakemukseen on myös liitettävä ote asianomaisesta rekisteristä, jos velallinen on yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö. (KonkL 7:5.) Velallisen on lisäksi liitettävä hakemukseensa selvitys omaisuudestaan ja sen arvosta, tieto velkojensa kokonaismäärästä ja luettelo suurimmista velkojista ja heidän yhteystiedot. Velallisen hakemukseen tulee myös liittää asianmukainen päätös omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin, kuten osakeyhtiön hallituksen päätös asiasta. (KonkL 7:5.) Puutteet konkurssihakemuksen muodossa ja sisällössä eivät tavallisesti johda hakemuksen tutkimatta jättämiseen, vaan hakijalle annetaan tilaisuus täydentää hakemustaan. (Koulu 2009a, 124.) Velkojan hakemuksen käsittely alkaa hakemuksen tiedoksiantamisella velalliselle. Tiedoksiannosta huolehtii tuomioistuin. Myöhempien riitaisuuksien välttämiseksi tiedoksiantoon suositellaan haastemiestiedoksiantoa (HE 26/2003 vp,90 ). Tiedoksiannossa velalliselle varataan tilaisuus antaa kirjallinen lausuma määräpäivään mennessä. Jos velallinen ei anna kirjallista vastausta tai ei lausumassaan vastusta hakemusta, tuomioistuin tutkii hakemuksen ja siihen liitetyn selvityksen perusteella, onko konkurssiin asettamiselle lainmukaiset edellytykset. (Koulu 2009a, ) Konkurssilain 7:8 :n mukaan konkurssiasia käsitellään istunnossa, mikäli velallinen vastustaa hakemusta, eikä hän ole suostunut asian kansliakäsittelyyn. Istuntoon kutsutaan velallinen ja hakijana oleva velkoja. Periaatteessa muutkin velkojat voivat ilmoittautua väliintulijoiksi konkurssiasiaan, jolloin he voivat tukea joko hakijavelkojaa tai velallista (Koulu 2009a, 139). Vaikka velallinen olisi poissa istunnossa, asia voidaan ratkaista. Jos hakijavelkoja jää pois, asia jää sillensä. (KonkL 7:8.) Konkurssiasiassa on pyrittävä yhtenäiseen käsittelyyn. On kuitenkin varsin tavallista, että konkurssihakemuksen käsittelyn yhteydessä pyydetään lykkäystä maksuneuvotteluja varten, sillä velallinen usein vasta konkurssihakemuksesta tiedon saatuaan ryhtyy toimiin velkojen maksamiseksi. Asian käsittelyn lykkäämiseen on oltava aina hyväksyttävä syy, jonka olemassaolon ratkaisee tuomioistuin. (HE 26/2003 vp, 90.) Mikäli velkoja vastustaa lykkäystä, tuomioistuin voi lykätä asian käsittelyä velallisen vaatimuksesta korkeintaan viikolla (KonkL 7:8 ).

15 Konkurssiin asettaminen Kun tuomioistuin on tutkinut, että edellytykset konkurssiin asettamiselle täyttyvät, se antaa päätöksen konkurssiin asettamisesta. Konkurssiin asettamista koskeva päätös sisältää julistuksen velallisen asettamisesta konkurssiin ja lisäksi siinä määrätään tietty henkilö pesänhoitajaksi. (Koulu 2009a, 149.) Konkurssilaissa on säännös siitä, mitä päätöksestä velallisen konkurssiin asettamisesta tulee käydä ilmi. Päätökseen on merkittävä päätöksen antamisen kellonaika sekä konkurssihakemuksen vireilletulopäivä. (KonkL 7:12.) Kellonaika on perinteisesti kirjattu minuutin tarkkuudella. Kellonaika on tärkeä, jotta tiedetään konkurssin oikeusvaikutusten täsmällinen alkamisajankohta. Vireilletulopäivä puolestaan määrää takaisinsaannille keskeisen määräpäivän. (Koulu 2009a, 149.) Konkurssin alettua velallisen omaisuus siirtyy konkurssipesän hallintaan. Pesän omaisuutta ja hallintoa hoitaa käräjäoikeuden määräämä pesänhoitaja. (KonkL 1:1.) Pesänhoitaja ottaa konkurssiin asettamishetkellä haltuun pesään kuuluvan omaisuuden, kuten kirjanpitoaineiston ja asiakirjat, ja hän huolehtii sen jälkeen omaisuuden hoidosta ja säilyttämisestä. Velallisen on myötävaikutettava siihen, että pesänhoitaja saa tosiasiallisesti omaisuuden haltuunsa, niin että hän pääsee esimerkiksi velallisen tietojärjestelmiin. (Koulu 2009b.) Seuraavaksi pesänhoitaja ryhtyy toimiin velallisen saatavien perimiseksi ja pesälle kuuluvien oikeuksien turvaamiseksi. Hän myös irtisanoo sellaiset sopimukset, joiden voimassaolo ei ole pesänhoidon kannalta tarpeen. Pesänhoitajalle kuuluu myös pesän omaisuusselvitys, eli hän selvittää pesän laajuuden sekä mahdollisuudet palauttaa omaisuutta pesään tai peräyttää oikeustoimia. (Koulu 2009b.) Pesänhoitajan on pesää selvitettäessä laadittava kahden kuukauden kuluessa konkurssin alkamisesta omaisuusselvityksen perusasiakirjat eli pesäluettelo ja velallisselvitys. Pesäluettelo kuvaa velallisen varoja ja velkoja konkurssin alkamishetkellä. Pesäluettelosta tulee käydä ilmi muun muassa velallisen omaisuus konkurssin alkaessa sekä velkojen määrä. Velallisselvitys puolestaan on selvitys velallisesta ja velallisen konkurssia edeltäneestä toiminnasta. Velallisselvityksestä tulee käydä ilmi muun muassa konkurssin pääasialliset syyt ja havainnot seikoista, joilla voi olla merkitystä konkurssin jatkumisen kannalta. Lisäksi omaisuusselvitykseen kuuluu velallisen kirjanpidon loppuunsaattaminen sekä velallisen tilien ja toimien erityistarkastus. (KonkL 9 luku.) Velallisselvityksen ja pesäluettelon tiedoilla on tärkeä merkitys kun arvioidaan sitä, riittävätkö pesän varat täydelliseen konkurssimenettelyyn niin, että pesän varoista riittää jako-

16 16 osuutta velkojille vai tullaanko pesä rauettamaan varojen vähyyteen. Lisäksi saadaan selville, onko konkurssia tarpeen jatkaa esimerkiksi julkisselvityksessä. 3.3 Konkurssin peruuntuminen Konkurssi voidaan määrätä asettamisen jälkeen vielä peruuntumaan. Velkoja-aloitteisen konkurssin peruuntumiseen vaaditaan velallisen ja konkurssihakemuksen tehneen velkojan yhteinen hakemus. Hakemus on tehtävä kahdeksan päivän kuluessa siitä, kun konkurssimenettely on aloitettu, ja peruuntumiselle on esitettävä pätevä syy. (KonkL 7:13.) Esimerkiksi velkojan saama maksu on pätevä syy konkurssin peruuntumiselle. Konkurssin peruuntuessa kaikki konkurssin oikeusvaikutukset lakkaavat välittömästi ja velallinen saa konkurssipesään kuuluvan omaisuuden takaisin vallintaansa. (Koulu 2009a, 411.) 3.4 Konkurssin raukeaminen Jos konkurssipesän varat eivät riitä konkurssimenettelyn kustannusten suorittamiseen, eikä kukaan velkojista ota kustannuksia vastattavakseen, tuomioistuin tekee pesänhoitajan hakemuksesta päätöksen konkurssin raukeamisesta. Velkoja voi ottaa konkurssimenettelyn kustannukset vastattavakseen ilmoittamalla siitä pesänhoitajalle. Konkurssi raukeaa myös, jos konkurssipesän varoista tuleva kertymä velkojille jäisi niin vähäiseksi, ettei konkurssin jatkamista voida pitää tarkoituksenmukaisena. (KonkL 10 luku.) Konkurssin rauetessa tuomioistuin vertaa konkurssipesän varoja pesän oletettuihin kustannuksiin. Varojen arviointi tapahtuu tavallisesti pesänhoitajan laatiman pesäluettelon perusteella. Konkurssin raukeaminen merkitsee konkurssimenettelyn päättymistä. Konkurssiin asettamiseen johtaneista hakemuksista noin puolessa menettely päättyy konkurssin raukeamiseen (Koulu ym. 2005, 47). Konkurssin rauetessa sen oikeusvaikutukset lakkaavat välittömästi (KonkL 3:11 ). 3.5 Julkisselvitys Raukeaminen ja konkurssin peruuntuminen lopettavat konkurssimenettelyn. Vähävarainen konkurssi voi kuitenkin jatkua julkisselvityksenä, joka on tarkoitettu konkurssin raukeamisen vaihtoehdoksi (Koulu 2009a, ). Konkurssia voidaan jatkaa julkisselvityksenä, jos velallisen konkurssia edeltävään toimintaan tai konkurssipesän toimintaan kohdistuu erityisiä selvitystarpeita (KonkL 11:1 ). Tuomioistuin päättää julkisselvitykseen siirtymisestä konkurssiasiamiehen esityksestä. Julkisselvitykseen siirtymisen jälkeen velkojien päätäntävalta lakkaa ja konkurssimenettely jatkuu

17 17 konkurssiasiamiehen valvonnassa. Konkurssipesän hallintoa hoitaa konkurssiasiamiehen määräämä julkisselvittäjä. (KonkL 11 luku.) 3.6 Jakoluettelon vahvistaminen Kun pesänhoitaja on selvittänyt konkurssipesän ja, jos varoja on niin paljon, että niistä riittää jako-osuutta velkojille eli konkurssimenettely jatkuu täysimittaisena, pesänhoitaja järjestää konkurssivalvonnan. Velkojat ilmoittavat saatavistaan pesänhoitajalle valvontakirjelmillä asetettuun valvontapäivään mennessä. Tämän jälkeen pesänhoitaja laatii jakoluetteloehdotuksen eli ehdotuksen siitä, miten pesän varat jaetaan velkojien kesken. Velkojien ja velallisen kuulemisen jälkeen pesänhoitaja laatii jakoluettelon, johon hän on tehnyt alustavaan ehdotukseensa riitautusten ja lausumien perusteella tarpeelliset tarkistukset. (Koulu 2009a, 321, 329, 335.) Pesänhoitaja toimittaa laatimansa jakoluettelon tuomioistuimen vahvistettavaksi. Tuomioistuin tutkii ja käsittelee mahdolliset riitautukset ja vahvistaa sitten jakoluettelon, johon menettely tuomioistuimessa päättyy. Vahvistetun jakoluettelon perusteella määritellään velkojien oikeudet saataviin konkurssipesästä. (Koulu 2009a, 335.) Kun konkurssipesä on selvitetty ja pesään kuuluva omaisuus muutettu rahaksi, pesänhoitajan on jaettava jäljellä olevat rahat velkojille viivytyksettä. Pesänhoitaja laatii vielä lopputilityksen, joka sisältää selvityksen konkurssipesän hallinnosta ja velkojien jako-osuuksista. Lopputilitys hyväksytään velkojainkokouksessa ja konkurssi päättyy, kun lopputilitys on hyväksytty. (Konkurssiasiamiehen toimisto 2004.) 4 Velallisen asema konkurssissa Yleismääräyksenä velallisen asemasta on konkurssilakiin kirjattu määräys siitä, että velallista tulee kohdella pesän selvityksessä ja hoidossa asiallisesti ja hänen etunsa tulee ottaa huomioon (KonkL 4:1 ). Toisaalta velallisella on konkurssissa myös oikeuksia ja velvollisuuksia, tärkeimpänä velvollisuutena myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuus. Velallisen velvollisuuksista puolestaan seuraa se, että jos velallinen niskoittelee, eikä hän täytä velvollisuuksiaan, hänet voidaan pakkokeinojen turvin määrätä täyttämään laissa säännellyt velvoitteensa. Käyn läpi tärkeimmät velallisen asemaan liittyvät seikat sekä keskeisimmät velallisen oikeudet ja velvollisuudet konkurssissa, jotta lukija saa käsityksen siitä, mitä velalliselta konkurssimenettelyn sujuvuuden vuoksi odotetaan.

18 Velallinen Velalliseen voidaan soveltaa säännöksiä velallisen myötävaikutusvelvollisuudesta, pesäluettelon vahvistamisesta ja tietojen antamisesta, maastapoistumiskiellosta sekä pakkokeinoista (Nenonen 2004, 60). Velallisen henkilöä koskevia säännöksiä sovelletaan konkurssiin asetettuun luonnolliseen henkilöön. Kun velallisena on oikeushenkilö, velallista koskevia säännöksiä sovelletaan yhteisön henkilökohtaisesti vastuunalaiseen yhtiömieheen, yhteisön, säätiön tai muun oikeushenkilön toimitusjohtajaan ja hallituksen jäseneen, selvitysmieheen ja näihin rinnastettavassa asemassa olevaan henkilöön. Tämä henkilöpiiri ei rajoitu ainoastaan siihen hetkeen, kun oikeushenkilö on asetettu konkurssiin, vaan velallisen edustajana voidaan pitää myös henkilöä, joka on ollut edellä mainitussa asemassa konkurssihakemuksen tekemistä edeltäneen vuoden aikana. (KonkL 4:12.) Näin ollen esimerkiksi pesäluettelon vahvistamisvelvollisuus voidaan kohdistaa yhtiön entiseen toimitusjohtajaan tai entisiin hallituksen jäseniin, jos yhtiön hallinto on konkurssia edeltäneen vuoden aikana vaihtunut. (Nenonen 2004, 60.) Jos velallisena on konkurssipesä, velallisena pidetään konkurssiin asetetun konkurssipesän hoitajaa. Kuolinpesässä velallisena pidetään kuolinpesän osakasta, jonka hoidossa konkurssissa oleva kuolinpesä on ollut. (KonkL 4:12.) Tuomioistuin voi määrätä, että velallista koskevia säännöksiä sovelletaan myös muuhun henkilöön, esimerkiksi henkilöön, joka on tosiasiallisesti johtanut velallisen liiketoimintaa. Velalliseksi voidaan määrätä myös sellainen henkilö, joka on toiminut yhteisön johtotehtävissä aiemmin kuin konkurssihakemusta edeltäneen vuoden aikana. (KonkL 4:12.) Näin voidaan menetellä esimerkiksi silloin, kun yhtiöllä ei ole ollut viimeisen vuoden aikana hallitusta tai toimitusjohtajaa tai jos hallitus on kokonaan vaihtunut (Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositus 15/2005). Määräyksen antamista tuomioistuimelta voi vaatia pesänhoitaja tai velkoja. Tuomioistuimen on varattava sille, jota vaaditaan antamaan tietoja tai vahvistamaan pesäluettelo, tilaisuus tulla kuulluksi. (KonkL 4:12.) 4.2 Velallisen asema Konkurssissa velallinen menettää oikeuden omaisuutensa hallintaan. Velallisen on myötävaikutettava pesän selvittämiseen sekä mahdollisimman hyvän realisointituloksen saamiseen.

19 19 Pesän etujen turvaamiseksi velallisen oikeuksia voidaan rajoittaa väliaikaisesti. Velallisen oikeuksia ei kuitenkaan saa rajoittaa tarpeettomasti eikä enempää kuin, mitä pesän asianmukainen hoito ja selvittäminen edellyttävät. (Nenonen 2004, 59.) Velallisen aseman sääntelyyn liittyy monia periaatteellisesti tärkeitä seikkoja, kuten mikä omaisuus kuuluu konkurssipesään ja minkä velallinen saa pitää itse, velallisen myötävaikutusvelvollisuus pesän selvitykseen, konkurssista mahdollisesti johtuvat henkilökohtaisen vapauden rajoitukset, velallisen kohtelu ja hänen henkilökohtainen vastuu veloista, kuten myös konkurssista johtuvat muuhun lainsäädäntöön perustuvat toimintakelpoisuuden rajoitukset. (HE 26/2003 vp, 21.) Konkurssilain 4:1 :n mukaan velallista on kohdeltava konkurssissa asiallisesti ja hänen etunsa on otettava menettelyssä asianmukaisesti huomioon. Asiallisella kohtelulla tarkoitetaan hyvää ja maltillista käytöstä pesää selvitettäessä ja hoidettaessa. Velvoite kohdistuu erityisesti pesänhoitajaan ja hänen avustajiinsa. Velvoite kohdistuu myös velkojiin, mutta velvoitteen laiminlyönnin varalle velkojien kohdalla ei ole määrätty sanktiota. Pesänhoitajan kohdalla sanktiona sen sijaan on se, että pesänhoitajasta voidaan kannella konkurssiasiamiehelle tai tuomioistuimelle voidaan tehdä hakemus pesänhoitajan vapauttamiseksi tehtävästään. (HE 23/2006 vp ) Asiallisen kohtelun vaatimus liittyy kaikkeen yhteydenpitoon pesän hallinnon ja velallisen välillä. Asiallinen kohtelu edellyttää muun muassa sitä, että velalliselle ei aseteta kohtuuttomina pidettäviä tapoja täyttää myötävaikutusvelvollisuutensa. Jos velallisella on esimerkiksi ansiotyö, sen hoitaminen ei saisi konkurssin vuoksi estyä tai olennaisesti vaikeutua. (HE 26/2003 vp, ) Pesän selvityksessä ja hoidossa on otettava huomioon asianmukaisesti velallisen etu. Etu voi liittyä esimerkiksi oikeuteen saada erotettua pesästä sinne kuulumatonta omaisuutta, saada tarpeellisia tietoja ja asiakirjoja pesästä tai saada käyttää pesään kuuluvaa omaisuutta. Velallisen edun asianmukainen huomioon ottaminen voi vaatia esimerkiksi sitä, että velallinen saa käyttää pesän omaisuutta, jos se ei vaikeuta pesän selvitystä. Velallisen tulee myös tarvittaessa saada pesänhoitajalta tietoja oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan konkurssin yhteydessä, kuten myös konkurssimenettelyn kulusta yleisesti. (HE 26/2003 vp, 59.)

20 Velallisen oikeuksia Tietojensaantioikeus Konkurssilain 4:2 :n mukaan velallisella on yhtäläinen oikeus, kuten velkojilla, saada pesänhoitajalta konkurssipesää ja sen hoitamista koskevia tietoja sekä osallistua velkojainkokoukseen ja saada siellä käsitellyistä asioista tietoja. Pesänhoitaja voi rajoittaa velallisen tietojensaantia ja osallistumisoikeutta, mikäli siihen on erityinen syy. Tiedot on kuitenkin annettava viimeistään silloin, kun estettä ei enää ole. (KonkL 4:2.) Velallisen tietojensaantioikeus koskee tietoja konkurssipesästä ja sen hoidosta. Pesänhoitaja toimittaa oma-aloitteisesti velalliselle aina pesäluettelon, velallisselvityksen, jakoluetteloehdotuksen ja jakoluettelon sekä vuosiselonteon (Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositus 15/2005). Pesänhoitaja voi menetellä kulloinkin tarkoitukseen sopivalla tavalla tietoja antaessaan. Jos velallisen edustajia on useita, pesänhoitaja voi sopia, kenelle heistä tietoja toimitetaan. Pesänhoitaja voi antaa velallisen tutustua asiakirjoihin hänen toimitiloissaan tai muussa paikassa, jossa asiakirjoja säilytetään. Velallinen voi asiakirjoihin tutustuessaan käyttää avustajaa tai hän voi valtuuttaa asiamiehen tähän tehtävään. (HE 26/2003 vp, 59.) Velallisella on oikeus osallistua velkojainkokouksiin sekä ilmaista siellä kantansa käsiteltäviin asioihin. Velallisella ei kuitenkaan ole kokouksessa äänivaltaa. Pesänhoitaja toimittaa velalliselle kokouskutsun ja tiedon siellä käsiteltävistä asioista. (HE 26/2003vp, ) Konkurssilain 15 luvun 8 :ssä säädellään tarkemmin kutsusta velkojainkokoukseen. Velkojat voivat päättää konkurssipesän asioista myös kokousta pitämättä ja pesänhoitajan on tällöinkin varattava velalliselle tilaisuus tulla kuulluksi käsiteltävästä asiasta (Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositus 15/2005). Pesänhoitaja voi rajoittaa velallisen tietojensaanti- ja osallistumisoikeutta, jos rajoitusta voidaan pitää välttämättömänä konkurssipesän, sivullisen oikeuden tai muun erityisen syyn vuoksi (KonkL 4:2 ). Tällainen tilanne voi olla käsillä silloin, kun päätetään ryhtymisestä takaisinsaantioikeudenkäyntiin velallisen läheistä vastaan. Konkurssipesän omaisuuden myyntineuvottelujen ollessa kesken pesänhoitaja ei myöskään ole velvollinen luovuttamaan velalliselle pesän omaisuutta koskevia ostotarjouksia, jos on vaarana, että velallinen esimerkiksi ilmaisee tietoja toiselle tarjouskilpailuun osallistuneelle taholle. (HE 26/2003 vp, 60.)

21 21 Velallisella ei ole oikeutta saada pesän hoitoon liittyviä keskeneräisiä asiakirjoja. Asioista, joita koskevaa tietojensaantia pesänhoitaja on rajoittanut, on annettava tiedot jälkikäteen. (HE 26/2003 vp, 60.) Oikeus saada avustusta Luonnollisen henkilön konkurssissa pesänhoitaja voi maksaa velalliselle ja hänen elatuksensa varassa oleville konkurssipesän varoista avustusta, jos heidän toimeentulonsa ei ole muuten turvattu. Avustusta voidaan maksaa myös velallisen asemassa olevalle avoimen yhtiön yhtiömiehelle, kommandiittiyhtiön vastuunalaiselle yhtiömiehelle ja osakeyhtiön johtoon kuuluneelle osakkeenomistajalle, joka on hankkinut pääasiallisen toimeentulonsa yhtiöstä. (KonkL 4:3.) Säännöksen tarkoituksena on turvata niiden velallisten elatusta, joiden ansaintamahdollisuudet ovat heikentyneet konkurssin takia ja avustusta harkitessaan pesänhoitaja ottaa huomioon velallisen ansaintamahdollisuudet (HE 26/2003 vp, 60-61). Avustuksen määrälle pidetään kohtuullisena toimeentulotukena maksettavaa rahamäärää. Elatuksen tarpeellisuuden ohella avustuksen myöntämiseen vaikuttavat velallisen aktiivisuus pesän selvittämisessä sekä konkurssipesän mahdollisuudet maksaa avustusta, esimerkiksi varattomasta konkurssipesästä avustusta ei tietenkään voida maksaa. (Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositus 15/2005.) Nykyisin elatuksen turvaamisella konkurssipesän varoista ei ole kuitenkaan suurta merkitystä, sillä toimeentulotukijärjestelmä ja sosiaalietuudet tavallisesti turvaavat velallisen ja hänen perheensä välittömän toimeentulon, jos velallisella ei ole ansiotuloja. Avustuksen tarvetta konkurssipesän varoista vähentää myös se, että velallisen henkilökohtaiset tulot konkurssimenettelyn ajalta eivät kuulu konkurssipesään. (HE 26/2003 vp, 60.) Velalliselle voi syntyä kuluja pesän selvittämiseen liittyvistä tehtävistä. Tämä vuoksi hänellä on oikeus saada kohtuullinen korvaus tarpeellisista matka-, ruoka- ja majoittumiskuluista konkurssipesän varoista. (Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositus 15/2005.) Velallisen posti Konkurssilain 4 luvun 4 :n mukaan pesänhoitajalla on oikeus ilman velallisen suostumusta ottaa haltuunsa ja avata velalliselle osoitetut tämän taloudelliseen toimintaan tai konkurssipesän selvittämiseen liittyvät kirjeet, muut viestit ja paketit.

22 22 Jos on syytä olettaa, että lähetys ei liity velallisen taloudelliseen toimintaan tai pesän selvitykseen, pesänhoitajalla ei ole viestien haltuunotto-oikeutta. Näin ollen säännös ei koske velallisen tai hänen edustajan tai työntekijän henkilökohtaisia kirjeitä. (HE 26/2003 vp, 61.) Ongelmia saattaa syntyä siinä, onko jokin lähetys liikekirjeenvaihtoa vai velalliselle tarkoitettu yksityinen lähetys. Epäselvässä tilanteessa pesänhoitaja voi edellyttää velalliselta apua asian selvittämiseen. Velallisen on konkurssilain 4 luvun 5 :ssä tarkoitetun myötävaikutusvelvollisuutensa puitteissa velvollinen myötävaikuttamaan asian selvittämiseen. (HE 26/2003 vp, 62.) 4.4 Velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuus Velallisen myötävaikutusvelvollisuutta koskevan sääntelyn voidaan nähdä perustavan olettamalle, ettei velallisen motivaatio velkojien intressien huomioimiseen konkurssissa yleensä ole kovin suuri. Sääntelyssä onkin pääasiassa kyse velkojien varallisuusetujen suojaamisesta. (Marttila 2005, 868.) Konkurssimenettelyssä velallisella on Marttilan (2005, 870) mukaan kolme pääasiallista toimimismahdollisuutta. Velallinen voi toimia aktiivisesti pesänselvityksen edistämiseksi, hän voi olla passiivinen tai sitten velallinen voi pyrkiä aktiivisin toimin hankaloittamaan pesänhoitajan toimia ja konkurssimenettelyn asianmukaista etenemistä, jolloin kyseeseen voivat tulla konkurssilain pakkokeinoja koskevan sääntelyn lisäksi myös velallisen rikoksia koskevien rikoslain säännösten soveltaminen. Merkityksellisin ongelmatilanne konkurssimenettelyssä kuitenkin lienee se, että velallinen on passiivinen ja haluton toimimaan yhteistyössä pesänhoitajan ja velkojien kanssa. Konkurssilain 4 luvun 5 :ssä säännellään velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuudesta konkurssissa. Velallisen yleisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuuden mukaan hänen on myötävaikutettava siihen, että pesänhoitaja pystyy suorittamaan hänelle kuuluvat tehtävät pesän selvityksessä ja että konkurssimenettely voidaan saattaa asianmukaisesti päätökseen. Pesänhoitajan tehtäviin kuuluu konkurssin alkuvaiheessa pesän haltuunottaminen, pesän varojen ja velkojen selvittäminen sekä niihin liittyvät tehtävät. Pesän haltuunoton onnistuminen ja konkurssipesän taloudellisen tilan selvittäminen edellyttää käytännössä lähes aina pesänhoitajan yhteistyötä velallisen kanssa. Pesän taloudellisen tilan myötä puolestaan selviää esimerkiksi se, kertyykö velkojille konkurssissa jako-osuutta, vai rauetetaanko pesä varojen vähyyteen. (HE 26/2003 vp, 63.)

23 23 Velallisen tulee erityisesti huolehtia siitä, että pesänhoitaja saa pesään kuuluvan omaisuuden ja velallisen käyttämät toimitilat haltuunsa sekä pääsyn velallisen tietojärjestelmiin (KonkL 4:5 ). Näin ollen velallisen tulee huolehtia, että pesänhoitaja saa käyttöönsä esimerkiksi tietojärjestelmiin tarvittavat salasanat. (HE 26/2003 vp, 63). Jos velallisella on omaisuutta muualla kuin tiloissaan, hänen tulee ilmoittaa omaisuuden sijaintipaikka ja antaa muut tarpeelliset tiedot, jotta pesänhoitaja voi ottaa omaisuuden hallintaansa. Velallisen on myös huolehdittava siitä, että pesänhoitaja saa hallintaansa myös sellaisen omaisuuden, joka on esimerkiksi velallisen kotona. Tietojenantovelvollisuuteen kuuluu myös muiden omaisuutta koskevien tietojen antaminen pesänhoitajalle. Pesänhoitaja voi tarvita esimerkiksi omaisuuden arvoa tai panttauksia koskevia tietoja. (HE 26/2003 vp, 63.) Pesänhoitajan tulee saada pesäluettelon laatimista varten tietoja, joten velallisen pitää antaa pesänhoitajalle tätä varten tarvittavat tiedot konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta ja konkurssisaatavista (KonkL 4:5 ). Velallisen tulee luovuttaa pesänhoitajalle kirjanpitoaineistonsa ja muut asiakirjat, kuten velallisen liike- ja elinkeinoelämään liittyvät asiakirjat. Velallisen pitää antaa pesänhoitajalle myös puutteellisia asiakirjoja täydentäviä tietoja, jotta pesäluettelo saadaan vastaamaan totuudenmukaista tilannetta. Lisäksi velallisen on annettava tiedot pesänhoitajalle konkurssisaatavista, sillä kirjanpitoaineisto ei välttämättä selvitä saatavia riittävästi. Lisäksi velallisen on annettava tarpeellisia lisätietoja saatavien oikeellisuuden ja määrien selvittämiseksi. (HE 26/2003 vp, 63.) Velallisen tulee myös antaa pesänhoitajalle muut tämän tehtävän hoitamiseksi tarpeelliset tiedot (KonkL 4:5 ). Velallisen ilmoitusvelvollisuus on laaja, ja se koskee pesäluetteloon merkittävien tietojen lisäksi kaikkia sellaisia tietoja, joita pesänhoitaja tai velkojat pyytävät ja joita velallinen voi antaa. Näin ollen velallisen tietojenantovelvollisuutta ei ole rajattu vain pesänhoitajan pyytämiin tietoihin, vaan velallisen tulee oma-aloitteisesti ilmoittaa kaikki sellaiset tiedot pesänhoitajalle, joilla voi olla merkitystä pesää selvitettäessä ja pesänhoitajan tehtävien suorittamiseksi tarpeellisia. Esimerkiksi kirjanpidosta puuttuvista asiakirjoista velallisen pitää ilmoittaa pesänhoitajalle oma-aloitteisesti. (HE 26/2003 vp, 63.) Velallisen on ilmoitettava pesänhoitajalle myös yhteystietonsa, ja hänen tulee olla tarvittaessa pesänhoitajan tavoitettavissa. Velallisen on saavuttava pesänhoitajan pyynnöstä pesänhoitajan tai velallisen toimitiloihin täyttämään myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuuttaan. (KonkL 4:5.) Velallisen myötävaikutusvelvollisuus kestää koko konkurssin ajan konkurssin päättymiseen eli lopputilityksen hyväksymiseen saakka. Velvollisuus voi jatkua tarvittaessa sen jälkeenkin, mikäli konkurssia jatketaan poikkeuksellisesti jälkiselvityksenä. Käytännössä velallisen myötä-

24 24 vaikutusta tarvitaan konkurssin alkuvaiheissa. Hyvään pesänhoitotapaan puolestaan kuuluu, että pesänhoitaja ilmoittaa velalliselle, kun velallisen ei tarvitse enää olla jatkuvasti pesänhoitajan tavoitettavissa. (HE 26/2003 vp, 63.) Pesän selvittämiseen ja konkurssiprosessin etenemiseen liittyvät toimet ovat osaksi tuomioistuimen ja osaksi pesänhoitajan tehtäviä. Velallisen myötävaikutusvelvollisuus koskee myös tuomioistuinmenettelyä, koska se osaltaan turvaa konkurssiasioiden tehokasta ja joutuisaa käsittelyä (HE 26/2003 vp, 63). Niskoittelevaan velalliseen voidaan soveltaa konkurssilain 4 luvun 11 :ssä säänneltyjä pakkokeinoja, joita käsitellään tässä opinnäytetyössä luvussa Pesäluettelon vahvistaminen Pesänhoitajan tulee laatia pesäluettelo kahden kuukauden kuluessa konkurssin alkamisesta ja, mikäli pesänhoitaja ei saa luetteloa tässä ajassa tehtyä, hänen on pyydettävä tuomioistuimelta lisäaikaa sen laatimiseen. Perusteena määräajan pidentämiseen on esimerkiksi konkurssipesän laajuus, puutteet kirjanpidossa tai velallisen niskoittelu. (Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositus 2/2004.) Velallisen tulee paitsi antaa tietoja pesäluetteloa varten, hän on myös velvollinen vahvistamaan pesäluettelon oikeaksi allekirjoituksellaan. Pesäluettelon allekirjoittaminen sisältää velallisen vakuutuksen siitä, että luettelo varoista ja veloista on velallisen tietämän mukaan totuudenmukainen. Jos velallinen ei sellaisenaan voi vahvistaa pesäluetteloa oikeaksi, eli luettelosta esimerkiksi puuttuu tietoja, tai velallinen epäilee tietoja puuttuvan, hänen pitää liittää siihen tarpeelliseksi katsomansa täydennykset, oikaisut tai muut huomautukset. (KonkL 4:6.) Yleensä velallinen siis ainoastaan vahvistaa pesäluettelon allekirjoituksellaan, eikä asiaa käsitellä lainkaan tuomioistuimessa. Pesäluetteloa ei edes toimiteta oikeudelle muutoin kuin raukeamishakemuksen yhteydessä. Pesänhoitajan vaatimuksesta tuomioistuin voi kuitenkin määrätä, että velallisen on saavuttava tuomioistuimeen valallaan tai vakuutuksellaan vahvistamaan pesäluettelo oikeaksi allekirjoittamisen sijaan. Käräjäoikeus voi myös velvoittaa velallisen antamaan tietoja pesäluetteloa varten, jos pesänhoitaja sitä vaatii. (KonkL 4:6.) Tällainen menettely on tarpeen esimerkiksi silloin, kun pesänhoitajalla on aihetta epäillä velallisen antaneen vääriä tietoja, tai velallisen salanneen joitain tietoja (HE 26/2003 vp, 64). Väärän pesäluettelon vahvistaminen tai harhaanjohtavien tietojen antaminen voi olla rangaistavaa rikoslain 39 luvun 2 ja 3 :ssä tarkoitettuna velallisen petoksena. Velallisen petoksen