06 Sipoonkorpeen. 14 Kohtuutalous saapui Suomeen. 12 Milloin näit viimeksi kirkkaan tähtitaivaan? * * * * * Kaamos voi auttaa hiljentymään

Transkriptio

1 06 Sipoonkorpeen kansallispuisto Luonnonsuojelijoiden esittämä kansallispuistohanke toteutuu 16 Kaamos voi auttaa hiljentymään Ekoarjen sankarit etsivät vaihtoehtoja talven lentomatkoille etelän aurinkoon rakkaudesta luontoon 5/2010 2, Kohtuutalous saapui Suomeen 12 Milloin näit viimeksi kirkkaan tähtitaivaan? * * * * * * * mitä soille tapahtuu? 04 Luonnon ARVO 13 Syksyn kirjasatoa 19

2 2 luonnonsuojelija 5/2010 PÄÄKIRJOITUS Talvivaaran moraalitesti pääkirjoitus 5/2010 Lokakuu nro 5/ vuosikerta ISSN Luonnonsuojelija on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti. Lehti kuuluu Aikakauslehtien liittoon. Lue: Soiden maestro jatkaa työtään, s. 4. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki on saanut runsaasti huomiota osakseen ilmoituksellaan perhepiirin kaivosomistuksista. Ministerit edustavat eri yhteiskunnallisia intressejä. Ympäristöministerin tehtävä on tuoda esiin ympäristönäkökulmaa. Näihin perusasioihin on tarpeen palata, kun Lehtomäki ilmoitti, että hänen perhepiirissään on uraanikaivokseksi tähtäävän Kainuun Talvivaaran osakkeita euron edestä. Energiakysymykset ovat olleet tämän hallituskauden keskiössä, ydinvoimapäätös näistä merkittävin. Kuinka pontevasti ympäristöministeri on hallituksessa vaatinut ydinvoimaan liittyvien ympäristönäkökulmien huomioon ottamista, jos mielessä kangastelee ydinenergialla perhepiiriin rahastaminen? Lehtomäki kertoi Verkkokarjalaiselle, että Mielestäni on johdonmukaista, että raakaainetta eli uraania pitäisi pystymään louhimaan Suomesta. Valtiosäännön mukaan ministerien tulee olla rehelliseksi ja taitavaksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Paula Lehtomäki on antanut sidonnaisuusilmoituksensa kaikkien kansanedustajien tapaan. Lehtomäellä ei ole yhtään mainintaa. Tässä suhteessa hän on ministerien valioita. Olettaen, että Lehtomäki ei ilmoittanut kaivososakkeista esiintulemisen pelosta, hän toimi esimerkillisesti kertoessaan niistä oma-aloitteisesti. Toisaalta on harkitsematonta ajaa itsensä sivuun keskeiseltä toimialaltaan. Miten Lehtomäki voi edustaa jatkossa ympäristöintressiä kaivosasioissa? Valtion mineraalistrategiakin on juuri valmistumassa. Yritysmaailmassa asiaan puuttuu osakeyhtiölaki, jossa edellytetään puolisoiden omistuksien julkistamista. Tämän periaatteen olisi hyvä tulla käyttöön myös ministerien osalta. Talvivaaran tapaus ei nostanut esiin ainoastaan poliittisista päätöksistä vastaavaa ministeriä. Myös Geologisen tutkimuskeskuksen johtaja Elias Ekdahl ilmoitti omistavansa Talvivaaran osakkeita. Hän vaarantaa edustamansa laitoksen puolueettomuutta. Kun työ- ja elinkeinoministeriö pyysi viranomaisena lausuntoa Talvivaarasta, se oletti saavan puolueettoman asiantuntijalausunnon, ei osakkeenomistajan subjektiivista näkemystä. Kaikkea oikeudenmukaisuutta ei ole kirjattuna lakeihin. Moraali ja etiikka ovat edelleen tarpeen. Vaikka lait eivät osoittaisi jotakin toimintaa vääräksi, tulisi sisäisen moraalilain toimia. Ministeriksi valittavan tulisi pikemminkin purkaa tehtäväänsä vaikeuttavia sidoksia, ei lisätä niitä. Matti Nieminen Janne Björklund TOIMITUS Matti Nieminen, päätoimittaja p. (09) Liisa Hulkko, toimitussihteeri, taitto p. (09) Noora Kuusela, verkkotoimittaja p. (09) TOIMITUSNEUVOSTO Milla Aalto, Hanna Kaisa Hellsten, Juha Honkonen, Liisa Hulkko, Heidi Konkka, Noora Kuusela, Seppo Leinonen, Laura Manninen, Matti Nieminen, Leo Stranius, Päivi Suihkonen, Tapani Veistola, Eero Yrjö-Koskinen graafinen suunnittelu Emmi Jormalainen, Marja Manner, Liisa Hulkko VÄRIEROTTELUT Jyrki Heimonen, Aarnipaja Ky PAINOPAIKKA Art-Print Oy, Kokkola 2010 TILAUSHINTA 2010 Jäsenmaksu on 32 ja se sisältää Luonnonsuojelijan vuosikerran. Erikseen tilattuna 12 kk tilaushinta on 39. TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET arkisin klo 9 15, Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja, puh. (09) , jasenasiat@sll.fi Ks. palvelukortti sivulla 27. ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 3100, 1/2 sivu 1550, 1/4 sivu 820, 1/8 sivu 420 tai 1,9 euroa/palstamillimetri. Ilmoitukset toimitetaan sähköisesti lopullisessa pdf-formaatissa. ILMESTYMINEN Luonnonsuojelija ilmestyy vuonna 2010 kuusi kertaa (suluissa aineiston viimeinen toimituspäivä): 8.2. (18.1.), 5.4. (15.3.), 7.6. (17.5.), (9.8.), (27.9.) sekä (15.11.) KANNEN KUVA Mikko Käkelä Mistä lisää uusiutuvia? Aurinkovoiman kehittämistä hidastaa se, ettei Exxon Mobil omista aurinkoa. Jos omistaisi, siirtyisimme aurinkoenergiaan hetkessä. Ralph Nader, Helsingin Sanomat Luontosetä kasvattaa Opettajaksi Koivisto ei ryhtynyt, koska lukuvuosi kattaa luonnossa vilkkaan kevään. Omien lapsiensa hän antoi vapaasti pinnata toukokuisin ja allekirjoitti auliisti poissaolotodistukset. Kaikki kiinnostuivat luonnosta. Ilkka Koivisto, Helsingin Sanomat Kauneus on katsojan silmässä Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kanerva otti mun mielestä yhren oleellisen asian esille: nämä merimetsot. Nehän on tuhonnu siellä saaristos mettät täysin. Niitä Tšernobylkään ei tuhonnu niin törkiän näkööseksi, eli mä katton vielä suuremmaksi haitaksi sen ku itte sen saastuttamisen. Juha Mieto, Eduskunnan täysistunto 7.9. verkkokalastuskiellosta Taitaa olla nämä verkkokalastajat niitä vanhoja partoja, jotka uskovat että kalatkin lisääntyvät pyhällä hengellä ja alamitat ovat turhia. Nimimerkki ammattikalastaja savosta, yle.fi/etela-karjala Mitä niitä hyysäämään jos kuolevat kerran kuitenkin. Kaikki luonnonsuojeluhipithän huutaa koko ajan miten ilmasto lämpenee ja maailma tuhoutuu ja jos kerran tuo prkl:n toukka ei kestä lämpöisiä talvia yhtä soittoa niin se on kultaseni hyvästien paikka. Nimimerkki "Insomnia", yle.fi/etela-karjala HUTEJA & OSUMIA Rannoilla kytee turvekapina Sanallakaan ei ole kerrottu sitä tosiseikkaa, että Vapon toiminta pilaa humus- ja kiintoainepäästöjen muodossa puhtaita järviämme törkeällä tavalla ja Vapo vielä kiistää oman keskeisen osuutensa tähän ympäristöongelmaan. Virallisesti mitataan vain typen ja fosforin päästöjä ja hiukkaspäästöistä viis veisataan. (...) Nauttiiko Vapo jotain erityistä poliittista suojelua, kun sen sallitaan näin vastuuttomasti toimia? Iiro Viinanen, Savon Sanomat Ei turpeesta irtoa fosforia, koska turpeessa ei ole fosforia. Risto Sulkava, yle.fi Voimanpesä Merikotkan pesä pysäytti tuulivoimalat. Otsikko Helsingin Sanomissa 6.10.

3 Sisältö luonnonsuojelija 5/ TÄSSÄ NUMEROSSA SISÄLLYS ORAVIA TARKKAILEMAAN! Riihimäen luonnonsuojeluyhdistys kerää oravahavaintoja. ikkunasuomenluontoon.fi NÄKÖKULMAT: Miten melu vaikuttaa luontoon? SYKSYN KUVA Kohtuus vaarassa -konferenssi Degrowth-huiput saapuivat Suomeen SLL:n järjestämään tapahtumaan ELÄMÄNTAPA Pimeyden lisääntyessä voi yrittää sopeutua luonnon rytmiin Jari Peltomäki / lintukuva.fi Mikko Käkelä Teemu Saloriutta UUTISET Suostrategia vesittymässä 05 SLL vaatii ympärivuotista verkkokalastuskieltoa 06 Nagoya ja Cancun 07 Sipoonkorven kansallispuisto toteutuu 06 Toimiiko yva-lainsäädäntö? TOIMINTAA 08 Norppaluodolta Heli Jutila 08 Geologian päivä kiinnosti yleisöä 08 Riihimäki kerää oravahavaintoja 09 Perinnemaisemien hoitokausi huipentui palosirkkatalkoisiin 10 Ympäri maata: Media innostui Stam1nan palkitsemisesta 12 Valosaaste lisääntyy 13 LUMO2010: Ekosysteemipalvelut ylläpitävät yhteiskuntaamme Tekijä & Näkijä: Toisenlainen talousmies Värikkäimmän varislintumme närhen sininen siipipeili välkehtii kilpaa ruskan kanssa. Kesällä närhi on hiljainen ja huomaamaton, mutta syksyllä närhet ovat näkyvämpiä vaeltaessaan ravinnon perässä ja kerätessään talvivarastoja. Tutustu Luonnonsuojeluliiton itämeriohjelmaan! Suomalainen Itämeri -ohjelma on Luonnonsuojeluliiton näkemys siitä, miten Itämeren tilaa tulee parantaa. Luonnonsuojeluliitto vastaa ohjelmalla Helsingin ja Turun kaupunkien Itämerihaasteeseen sekä Baltic Sea Action Groupin (BSAG) keräämiin sitoumuksiin Itämeren hyväksi. Luonnonsuojeluliitto haluaa Itämeren, josta ei tarvitse olla huolissaan. ELÄMÄNTAPA 16 Ekoarjen sankarit: Kaamosterapiaa luonnon ehdoilla 17 Oma Piha: Luontopiha tarvitsee puitaan 17 Arjen kolumni Hanna Kaisa Hellsten 18 Taiteen reviirillä: Lähtökohtana pimeys 18 Norpan eväät: Ekologista pienriistaa 19 Luontohetkiä nojatuolissa 20 Kumisaapas jatkaa kulkuaan 20 Näkökulmat: Miten melu vaikuttaa luontoon? 21 Lukijoilta NORPAN MENOT

4 Suomen suostrategia on vesittym 4 luonnonsuojelija 5/2010 Italialaiset Suomessa rastasjahdissa UUTISET Yhdistys voitti jätteenpolttojutun KHO:ssa Pudasjärvellä on tänä syksynä hämmästelty italialaisten turistien rastasjahtia. Asiasta kertoi ensimmäisenä Yleisradion Oulun toimitus. Metsästys on aiheuttanut useita ilmoituksia Metsähallituksen erätarkastajille ja poliisille. Erittäin runsaaaksi kuvailtu haulikon pauke on kuulunut lähinnä valtion mailla sijaitsevilta hakkuuaukeilta. Poliisin mukaan kyseessä on keskieurooppalainen metsästysmuoto, jossa näkösuojan takaa ammutaan ylilentäviä rastaita. Pudasjärvellä asialla ovat olleet italialaiset turistimetsästäjät, jotka runsaalla ampumisella keräävät aamun aikana kantokassillisen saalista. Rauhoittamattoman räkättirastaan ohella saaliiksi saattaa joutua esimerkiksi kulorastaita. Suomessa kannattaisi harkita räkättirastaan siirtämistä muiden rastaiden seuraan luonnonsuojelulain turvaan, kommentoi SLL:n luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola. Liitto on ollut yhteydessä asiasta jo viranomaisiin. Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys Salpausselän luonnonystävät voitti Lahti Energian korkeimmassa hallinto-oikeudessa jätteenpolttojutussa. KHO:n mukaan jätteenpolttodirektiiviä ja sen päästörajoja on aina noudatettava, vaikka jätteistä tekisi ensin kaasua. Jutun aikana yhtiö muutti hakemustaan niin paljon, että KHO joutui kysymään asiasta kahdesti ennakkoratkaisua Euroopan Unionin tuomioistuimelta. Erja Heino ja asianajaja Sakari Niemelä kävivät tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä Luxemburgissa. Yhtiö olisi halunnut myös alennusta ympäristöluvan hinnasta, mutta Korkein hallinto-oikeus piti lailliset maksut voimassa. Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri antoi asiantuntija-apua ja edusti Salpausselän luonnonystäviä. Erja Heino, joka teki taustatyöt, ilahtui voitosta: "Jätteenpoltto on jätteenpolttoa, eikä muuksi muutu!" Suomella on vaikeuksia päättää soidensa kohtalosta. Kansallista suo- ja turvemaiden strategiaa valmisteleva työryhmä ei ole päässyt lähellekään yksimielisyyttä. Jotain on kuitenkin saavutettu. Suostrategia ei näytä pystyvän ratkaisemaan Suomen soiden tuhoamisen aiheuttamia ilmasto- ja vesistöongelmia eikä biodiversiteetille aiheutuvia menetyksiä, toteaa työryhmässä mukana ollut Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava. Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii, että strategiatyön viime metreillä perusongelmiin on puututtava. Valmistuvassa strategiassa esimerkiksi turpeen poltto energiaksi voisi jatkua takarajatta tulevaisuuteen. Jos strategia toteutuu sellaisenaan eikä turveteollisuutta saada kotimaan politiikassa kuriin, keinot suoluonnon pelastamiseksi on etsittävä muualta, Sulkava toteaa. Työryhmällä on ollut vaikeuksia löytää konkreettisia ratkaisuja. Monista kiperistä asioista esitetäänkin lähinnä yleisluontoisia linjauksia. Paineet kasaantuvat täten Valtioneuvostolle, jonka tulisi tehdä periaatepäätös Suomen soista. Suojeluhaluakin löytyy Ristiriidoista huolimatta kaikki strategiaryhmän osapuolet ovat ilmaisseet, että soiden lisäsuojeluun on tarvetta. Luonnonsuojelujärjestöt ovat ehdottaneet hehtaarin lisäsuojelua. Työryhmä on ollut kallistumassa hehtaariin. Vain valtiovarainministeriö on vastustanut rahasyistä soiden lisäsuojelua. Luonnonsuojelijat ehdottivat myös resurssisyistä johtuen luonnonsuojelu- ja ympäristösuojelulakeja muutettaviksi. Lainsäädännöllä voitaisiin puuttua tehokkaammin turvetuotannon ongelmiin, kuten luonnonsoiden asemaan. Suomen luonnonsuojeluliiton ohella ministerit Sirkka-Liisa Anttila ja Paula Soiden maestro jatkaa työtään luonnonsuojeluliiton kunniapuheenjohtaja Rauno Ruuhijärvi täytti tänä syksynä 80 vuotta. Hän on Suomen tunnetuimpia soiden suojelijoita. Luonnonsuojeluliiton seminaari Rakkaudesta Suomen soihin kokosi Helsingin Tieteiden talolle maan parhaita soiden suojelun asiantuntijoita. Kunniavieraaksi oli luonnollisesti kutsuttu Rauno Ruuhijärvi. Suoluonnon tilaan ja näkymiin keskittynyt seminaari järjestettiin samaan aikaan kun Suomi valmistelee suostrategiaansa. Ruuhijärvi on ollut kiinnostunut myös Venäjän soiden tilanteesta. Suomessa hän on ollut viime aikoina huolissaan kenttäbiologien vähenemisestä. Lehtomäki ovat ehdottaneet luonnontilaisten soiden jättämistä kaivuutoiminnan ulkopuolelle. Strategiatyöryhmä on jättämässä kuitenkin myös lainsäädännön kehittämisen työn ulkopuolelle. Teollisuus haluaa lisää soita Harri Nurminen Lähivuosina turvetuottajat haluavat uusia soita turvetuotantoon. Vanhat turvekentät ovat loppumassa. Turveteollisuus haluaisi valtakunnallisen siunauksen bisneksensä jatkamiselle. Edes kaikkein luonnontilaisimpia soita ei olla valmiita jättämään rauhaan, mikäli ne on ennätetty ostamaan tai vuokraamaan, selventää BirdLife Suomea työryhmässä edustanut Keijo Savola. Savolan mukaan turveteollisuus haluaisi lupauksen, että se saa hehtaaria uusia suoalueita käyttöönsä. Haaveena sillä on saada vuodeksi 2050 vielä hehtaaria lisää turvekenttiä. Vapon ympäristöjohtaja Pirkko Selin ei halua arvioida vielä työryhmän onnistumista: Tässä vaiheessa on vaikea sanoa lopputuloksesta mitään tarkempaa. Ilmasto unohtumassa Entä ilmastonäkökulma, miten se on huomioitu suostrategiassa? Ilmastonäkökulmaa on tarkasteltava kaikkien suo- ja turvemaiden käyttömuotojen näkökulmasta. Tuoreita tutkimuksia on tähän hyödynnettävissä ja työryhmässäkin on aihepiirin korkeatasoista tuntemusta, Vapon Selin pyörittelee. Risto Sulkavan käsitys on suorempi: Suostrategia jättää ilmastopoliittiset realiteetit tarkoituksella käsittelemättä ja lähtee epärealistisesti siitä, että turpeenpolttoa voidaan kansallisilla päätöksillä jatkaa ikäänkuin ikuisesti.

5 UUTISET luonnonsuojelija 5/ Merimetsokanta väheni mutta jahti alkoi Selkämeren kansallispuisto muutti länteen Kylmän talven takia Suomessa pesivien merimetsojen määrä aleni ensimmäistä kertaa. Pesiviä pareja oli Se on 10 prosenttia viime vuotta vähemmän. Keväällä ELY-keskukset rupesivat jakamaan merimetsojen häirintä- ja tappolupia. Poikkeusluvan saa lain mukaan antaa muun muassa kalavesille koituvan vakavan vahingon estämiseksi, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Uudenmaan hakemuksissa ei kuitenkaan ollut arvioita vahingoista tai niiden ehkäisykeinoista. Ainoa peruste mallilomakkeille tehdyissä hakemuksissa oli viittaus viime vuonna ympäristöministeri Paula Lehtomäen kalastajien kanssa käymään keskusteluun. Jotta lupiin saataisiin järkeä, SLL:n Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja lintuyhdistys Tringa valittivat Uudenmaan luvista. Oikeus keskeyttikin lupien käytön heti valitusten käsittelyn ajaksi. Myös jotkut Pohjanlahden lintuyhdistykset ovat tehneet vastaavia valituksia. Luonnonsuojeluliiton pari vuosikymmentä ajama Selkämeren kansallispuisto muutti rajojaan ja sääntöjään, kun ministeriöt sopivat hallituksen esityksestä eduskunnalle. Kalastajien mieliksi Selkämeri on ensimmäinen kansallispuisto, jonka yksi peruste on ammattikalastus ja kalastukselle "haitallisten eläinlajien" säätely. Erikseen on mainittu harmaahylje ja merimetso. Puistosta on poistettu matalikkoja, jotta niille voisi perustaa helpommin kalanviljelylaitoksia. Metsästäjien mieliksi vesilintujen metsästys olisi sallittua neljällä alueella syksyllä. Ympäristöministeriön kompromissit eivät tietenkään riitä puiston vastustajille. Metsästäjät haluaisivat vapaan metsästysoikeuden ilman Metsähallituksen lupia, kalastajat taas puiston rippeetkin pois Varsinais-Suomen puolelta. Myös TVO haluaisi muuttaa puiston rajoja. Haluaako se keväällä luvan saaneen jälkeen vielä lisää ydinvoimaloita Olkiluotoon? ässä teksti Matti Nieminen teksti Liisa Hulkko SLL vaatii ympärivuotista verkkokieltoa saimaannorpan pelastamiseksi Jo neljäs tänä vuonna kalanpyydyksiin kuollut saimaannorpan kuutti osoitti, että vapaaehtoinen verkkokalastuskielto ei toimi. Häntä harmittaa myös, että vesistöpäästöjen vähentämistä ei strategiassa viedä käytäntöön. Jos vesistöaluekohtaista arviointia ei tehdä tai se ei johda tiukempiin lupaehtoihin, ei vesistöjä saada kuntoon, Sulkava sanoo. Suostrategia jättää ilmastopolitiikan tarkoituksella käsittelemättä. Saamelaiset sivuun Saamelaiskäräjien lausunto ohitettiin strategiatyössä täysin. Puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi saapui syksyllä esittelemään strategiaryhmälle saamelaisten näkemyksiä. Strategiaryhmän puheenjohtajan Veikko Marttilan ratkaisu oli vähintäänkin erikoinen: Hänen mielestään työryhmä ei ota kantaa saamelaiskysymykseen. Saamelaiset katsovat antamassa lausunnossaan, että turvetuotantoa ei tule harjoittaa saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaiskäräjät pyysi kiinnittämään myös huomiota Suomen valtion luonnonsuojeluvelvoitteisiin ja omistajaohjauksen Vapoon nähden. Metsästäjät ehdottivat soiden ennallistamista Metsästäjät asettuivat lausunnossaan puolustamaan soita. Suoluonto on tärkeää riistataloudelle. Metsästäjät ehdottivat strategiatyöryhmälle maanlaajuista ojitettujen rämeiden ja korpien ennallistamishanketta. Työryhmä ei ole vielä pystynyt jalostamaan esityksestä aitoa toimenpideesitystä. Päivitä omaa suotuntemustasi tai ota Suomen suot - Uhanalaisia hiilivarastoja - tietopaketti käyttöön opetuksessa. Lataa paketti osoitteesta Jorma Luhta Luonnonsuojeluliitto vaatii, että verkkokalastus kielletään ympärivuotisesti kaikilla saimaannorpan tunnetuilla esiintymisalueilla. Muutos on saatava voimaan jo ensi kevääksi. Vapaaehtoisia sopimuksia on nyt kokeiltu tarpeeksi pitkään. Ministeri Anttila on itsekin ilmoittanut seuraavansa toimien vaikutusta. Kuinkahan monta hukkunutta kuuttia Anttila tarvitsee todistukseksi? Suomen luonnonsuojeluliiton norppa-asiantuntija Kaarina Tiainen kysyy. Verkkokalastuksen aiheuttamia kuolemia on pyritty vähentämään keväisillä verkkokalatusrajoituksilla, joita Metsähallitus, ja nyt ELYkeskus, on tehnyt osakaskuntien kanssa. Kalanpyydyskuolemista yli puolet tapahtuu kuitenkin muina vuodenaikoina kuin keväällä. Lisäksi kalanpyydyskuolemia sattuu rajoitusalueen ulkopuolella, sillä varsinkin nuoret norpat liikkuvat laajoilla alueilla. Norpasta onkin tehty havaintoja lähes joka puolella Saimaata. Nyt on tultu siihen pisteeseen, että verkkokalastus on kiellettävä saimaannorpan esiintymisalueella ympärivuotisesti, jotta saimaannorppakanta pääsee kasvamaan kohti suotuisan suojelun tasoa. Yksikään saimaannorppa ei saisi enää kuolla kalanpyydyksiin, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava. Vapaaehtoinen sopimusjärjestelmä ei toimi Keväisten verkkokalastussopimuksien lisääminen ei ole tuottanut toivottua tulosta, sillä yli puolet kalanpyydyskuolemista tapahtuu muina vuodenaikoina kuin keväällä. Näyttääkin siltä, että keväiset rajoitukset siirtävät osan kuolemista myöhempään kesään ja syksyyn. Norppia kuolee erityisesti vapaaajankalastajien verkkoihin. Metsähallituksen tilastojen mukaan 2000-luvulla vuosittain on tullut ilmi 4 6 kalanpyydyksiin kuollutta norppaa. Tänä vuonna tapauksia on tullut viranomaisten tietoon lisääntyneistä kalastuksen rajoitussopimuksista huolimatta jo neljä. Todellisuudessa kalanpyydyskuolemia on huomattavasti enemmän, mutta tapaukset eivät tule viranomaisten tietoon. Saimaannorppa elää edelleen todellisessa ahdingossa. Ja mitä tekevät päättäjät ja viranomaiset? Pitävät kiinni kynsin ja hampain toimimattomasta ja kalliista sopimusmenettelystä ja puutteellisesta asetuksesta. Vastuussa olevat päättäjät ovat keskittyneet suojelemaan vapaa-ajankalastajia, Tiainen päättelee. Mikä norpansuojelussa mättää? 1. Kanta on pieni ja hajallaan ympäri Saimaata. Välitavoitteeseen 400 saimaannorppaa vuonna 2020 ei tulla pääsemään nykymenolla. 2. Verkkokalastusrajoitukset eivät tuota tulosta: norppia kuolee edelleen kalanpyydyksiin. 3. Yli puolet kalanpyydyskuolemista tapahtuu muulloin kuin keväällä rajoitusten aikaan. 4. Verkkokalastusrajoitukset ovat alueellisesti riittämättömiä. 5. Vähäisiä resursseja tuhlataan kalliiseen sopimusjärjestelmään samalla kun esimerkiksi tutkimus kärsii perusrahoituksen puuttumisesta. 6. Valvonta on olematonta, sillä sopimusten valvonta on tällä hetkellä osakaskuntien, ei viranomaisten, tehtävä. 7. Luvattoman pyyntivälineen käytöstä ei seuraa minkäänlaisia sanktioita. 8. Kalastuslain asetus kalastusrajoituksista toimisi tehokkaammin kuin sopimukset ja toisi lisää uskottavuutta myös EU:n suuntaan. 9. Saimaannorpan sijasta suojellaan verkkokalastajia, vaikka pääjoukko on vapaa-ajan kalastajia, joiden elinkeino ei perustu verkkokalastukseen. 10. Muut riskitekijät uhkaavat yhä saimaannorppaa. Leutojen talvien, elinympäristön heikkenemisen ja kalapyydyskuolemien yhteisvaikutus on kannalle liikaa. Juha Taskinen

6 6 luonnonsuojelija 5/2010 Luontopalveluita uhataan karsia UUTISET Melu on terveyshaitta Hallitus esittää, että Metsähallituksen luontopalveluista vähennetään viisi miljoonaa euroa. Haluaako hallitus todella vaikeuttaa suomalaisen luonnon virkistyskäyttöä ja suojelua? SLL:n luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen kysyy. Vaikutukset kohdistuvat pahimmin syrjäseuduille, joissa luontopalvelut työllistävät kymmeniä henkilöitä. Metsähallitus on arvioinut vuonna 2009 luontoalueiden perushuoltoon ja rakenteiden ylläpitoon käytettyjen sijoitusten tuottaneen paikallistalouteen jopa 20-kertaisen rahallisen hyödyn. Suurin merkitys on kotimaisilla virkistyskäyttäjillä. Hallituksen esitys saattaa kohdentua kansallispuistojen luontokeskuksiin. SLL:n mielestä niiden sulkemisella tai aukiolojen supistamisella saadaan aikaan vain vähäisiä säästöjä, koska kiinteistöjä on kuitenkin ylläpidettävä. Retkireitit ja luontokeskukset tekevät luonnon helpommin saavutettavaksi. Tutkimusten mukaan luonnossa oleminen edistää terveyttä. Kaikki melu on haitallista, sanoo Luonnonsuojeluliiton meluasiantuntija Pertti Sundqvist. Ruohonleikkuukoneet, lehtipuhaltimet, mönkijät, moottorikelkat. Sellaiset koneet haittaavat eniten, missä melu on ärsyttävää ja vaihtelevaa. Melu on kasvava ympäristöongelma, jolla on haitallisia vaikutuksia ihmisen terveyteen, eläimiin ja elinympäristön laatuun. Suomen luonnonsuojeluliitto haluaa turvata luonnonhiljaisten alueiden säilymisen ja kiinnittää huomiota melun haitallisiin vaikutuksiin. Hiljan päivää (8.10.) vietettiin tänä vuonna 11. kerran. Tänä vuonna kiinnitettiin erityisesti huomota suomalaisten melualtistumiselle harrastuksissa. Suomalaisia kannustetaan viettämään päivän aikana Hiljainen vartti. Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri jakaa vuosittain Hiljan päivän kunniaksi Hiljainen haavanlehti -palkinnon. Palkinnon sai tänä vuonna melun terveysvaikutuksia tutkinut LT Marja Heinonen-Guzejev. Hannele Ahponen Ratkaistaanko Nagoyassa luonnon monimuotoisuuden suojelun tulevaisuus? YK:n biodiversiteettikokous Nagoyassa Venla Virkamies IPCC:n uudet analyysit kiristävät päästövähennysvaatimuksia YK:n julistama luonnon monimuotoisuuden vuosi huipentuu Japanin Nagoyassa Biodiversiteettisopimus hyväksyttiin Rio de Janeirossa vuonna 1992 ja siihen kuuluu 193 osapuolta Suomi mukaan lukien. Kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen kymmenes osapuolikokous järjestetään Nagoyassa, jossa kirjataan uudet maailmanlaajuiset tavoitteet luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi vuosille Maailma on suurien haasteiden edessä, sillä luonnon monimuotoisuuden vähenemistä ei saatu pysäytettyä tavoitevuoteen 2010 mennessä. Meillä on kuitenkin kaikki edellytykset hyvän ja kunnianhimoisen mutta silti realistisen strategisen suunnitelman hyväksymiselle, kertoo kokoukseen osallistuva neuvotteleva virkamies Marina Von Weissenberg ympäristöministeriöstä. Suomelle tärkeitä teemoja ovat luonnon monimuotoisuuden huomioiminen ja toimeenpano muilla sektoreilla, ympäristösopimusten yhteistyön tiivistäminen muun muassa ilmastoasioiden ja biodiversiteetin osalta sekä kehityspoliittiset linjaukset. Ekosysteemipalveluiden saaminen läpileikkaavaksi teemaksi ja luonnonsuojelun uudeksi välineeksi olisi erittäin tervetullutta. Kokouksessa neuvotellaan myös geenivarojen saatavuudesta ja hyötyjen jaosta. Alkuperäiskansojen perinnetietoon kytkeytyvät geenivarakysymykset ovat edellytys tulevan pöytäkirjan syntymiselle. Myös suojelutoimien rahoitus on kuuma kysymys neuvotteluissa. Kyse ei ole vain euroista vaan myös luonnonsuojelun organisoinnista. Kehitysmaat haluavat lisää rahaa ja apua luonnonsuojelun panostuksiin, mutta niiltäkin tarvitaan sitoumuksia. Uskon, että sopimus geenivarojen hyötyjen jaosta saadaan aikaan. Tämä olisi merkittävä edistysaskel etenkin trooppisten metsien suojelussa, koska silloin näiden alueiden valtioilla ja alkuperäiskansoilla on vahva taloudellinen intressi suojella metsiään, arvioi Nagoyan Suomen delegaation jäsen Olli Turunen Luonnonsuojeluliitosta. Esimerkiksi lääkeyrityksiltä saatavat korvaukset lääkekasvien käytöstä voivat olla jatkossa merkittävä tulonlähde suojelua toteuttaville tahoille. Jos kokouksessa syntyy yhteinen näkemys biodiversiteetin ylläpitämiseksi vuoteen 2020, se merkitsee sitä, että Suomessakin on lähdettävä tekemään jo nyt lisätoimenpiteitä ja investointeja tavoitteen saavuttamiseksi, von Weissenberg muistuttaa. YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokous järjestetään Meksikon Cancunissa. Kansainvälisen ilmastopolitiikan huippuhetket lähestyvät vähemmän kiihkeissä tunnelmissa kuin vuosi sitten. Sitovan ja kattavan globaalin sopimuksen syntyminen tänä vuonna näyttää suhteellisen epätodennäköiseltä. Odotukset ovat ennen kaikkea siinä, että yksittäisissä kysymyksissä edettäisiin, jotta lopullinen sopimus voitaisiin allekirjoittaa vuonna Euroopan unionin sisällä intohimoja herättää kysymys siitä, pitäisikö EU:n tavoitella yksipuolisesti 30 prosentin päästövähennyksiä. Euroopan komissio on arvioinut, että aikaisempi 20 prosentin tavoite ei kannustanut investoimaan puhtaaseen teknologiaan. Komission näkökulmasta EU:n jäsenmaiden täytyy tehdä töitä pärjätäkseen globaaleilla vihreän teknologian markkinoilla. Investointien ja innovointien synnyttämiseksi tarvitaan myös kunnianhimoisempia poliittisia linjauksia. Janne Björklund Sipoonkorpeen tulee kansallispuisto Hallituksen iltakoulun aiheena oli syyskuussa luonnon monimuotoisuus. Paras päätös oli Sipoonkorven kansallispuisto. Muuten iltakoululaiset pitäisi jättää laiskanläksylle tekemään luonnonsuojelulle uutta rahoitusohjelmaa. On hienoa, että hallitus oli iltakoulussa Sipoonkorven kansallispuiston kannalla, toteaa puheenjohtaja Leo Stranius Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiristä. Tärkeää on, että hallitus lupasi turvata myös kansallispuiston ekologiset yhteydet ja aloittaa maanvaihdot Helsingin kanssa. Jatkovalmistelussa kansallispuistoon tulee lisätä vielä merenrannikon Natura-alueet. Helsinki tukee kansallispuistoa Myös Helsingin kaupunkisuunnittelusta ja kiinteistötoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä kiitti hallitusta: Helsinki on halukas aloittamaan neuvottelut kaavaillun kansallispuiston alueella omistamiensa noin 600 hehtaarin alueiden vaihtamiseksi kansallispuiston lisämaaksi. Luonnonsuojeluliitto ja Natur och Miljö tekivät esityksen Sipoonkorven kansallispuistosta ympäristöministeriölle vuonna Luonnonsuojeluliitto odottaa nyt hallituksen lakiesitystä eduskunnalle. Suojelulta puuttuu rahaa Toinen hallituksen konkreettinen päätös oli, että uusiutuvan energian tukipaketin riskit luonnolle selvitetään. Tämä on aiheellista, koska esimerkiksi kantojen nosto aloitettiin Suomessa ilman minkäänlaista ennakkoarviointia. Hallitus lupasi päivittää Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiaa ja toimintaohjelmaa vastaamaan EU:n uutta tavoitetta: Luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen köyhtyminen pysäytetään EU:ssa vuoteen 2020 mennessä, luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelut ennallistetaan niin pitkälle kuin mahdollista, ja EU osallistuu entistä aktiivisemmin toimiin, joilla biodiversiteetin köyhtymistä torjutaan maailmanlaajuisesti. Tällä kansallisella biodiversiteettiohjelmalla on kuitenkin iso ongelma, johon ei nytkään luvattu rat-

7 UUTISET luonnonsuojelija 5/ Metsille ja kallioille kyytiä Itämeren kaasuputkea rakennetaan Työ- ja elinkeinoministeriön uusi tapa tehdä luonnonvaroja koskevia strategiota ilman ympäristöjärjestöjä ei tiedä hyvää luonnolle. Lokakuussa TEM julkisti biotalousstrategian ja mineraalistrategian. Niitä oli tekemässä alan liikeyrityksiä, konsultteja ja elinkeinoelämän etujärjestöjä. Ympäristöministeriön edustajat jäivät yksinäisiksi, koska ympäristöjärjestöjä ei ollut mukana teksteistä päättävissä työryhmissä. Jälki oli sen mukaista. Näillä strategioilla metsät ja kalliot saisivat kyllä kyytiä. Luonnonvarojen käyttöä tulisi lisätä verovaroilla. Myös EU ja kansalaiset pitäisi käännyttää ajamaan Suomen talouselämän etuja. Sitä vastoin strategioiden ympäristötavoitteet jäivät vähiin ja nekin epäselviksi. Luonnonsuojeluliiton mielestä hallituksen pitää tasapainottaa näitä luonnonvarojen käyttöä koskevia strategioita suojelutoimilla ennen luonnonvarapoliittisen selonteon antamista eduskunnalle. Itämeren kaasuputken rakentamisen alettua Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin ja kahdeksan virolaisen järjestön valituksen. Päätös ei osoita, että kaasuputki olisi haitaton vaan että taloudelliset hyödyt ohittivat ympäristön edut, sanoo Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin varapuheenjohtaja Pertti Sundqvist. Haittoja on, ja hallinto-oikeuskin myösi ne päätöksessään. Oikeus ei kuitenkaan pitänyt niitä tarpeeksi merkittävinä hankkeen hyötyihin nähden muuttaakseen lupaehtoja. Näin käy usein, kun työt ovat jo käynnissä. On harmillista, että Viron ja Suomen viranomaiset eivät pääseet yksimielisyyteen hankkeen tarvitsemista lisäselvityksistä, Viron Luonnon Säätiön johtaja Jüri-Ott Salm sanoo. Kuten tiedämme, Meksikonlahdenkin öljyonnettomuuden riski arvoitiin aikanaan nollaksi. Ikävä kyllä, se ei ollut nolla. Kolme virolaista järjestöä valitti päätöksestä vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. YK:n Ilmastokokous Cancunissa Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n varapuheenjohtaja Jean-Pascal van Ypersele vieraili Helsingissä Luonnonsuojeluliiton kutsusta. Aiemmin katastrofaalisen ilmastonmuutoksen rajana on pidetty kahden asteen rajaa verrattuna esiteolliseen aikaan. Van Ypersele kertoi, että viimeisimmät IPCC:n analyysit osoittavat, että jo 1,5 asteen lämpeneminen lisäisi äärimmäisiä sääilmiöitä ja uhkaisi ajaa neljänneksen maailman eliölajeista sukupuuttoon. Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä IPCC:n arvion perusteella on selvää, että EU:n tulee viipymättä sopia yksipuolisisista 30 prosentin kotimaisista päästövähennyksistä. Kuvassa vasemmalla: IPPC:n varapuheenjohtaja professori Jean- Pascal van Ypersele vieraili lokakuun alussa Suomessa SLL:n kutsusta. Yva toimii vain, jos kansalaiset ja viranomaiset ovat hereillä. Talvivaaran kaivoksesta tehdään nyt toista yvaa, koska uraani ei tullut esille ensimmäisessä. teksti Tapani Veistola teksti Tapani Veistola KUVA Antti Below Toimiiko yva-lainsäädäntö? kaisua. Toimintaohjelmalta puuttuu rahoitus. Vain Etelä-Suomen metsien METSOohjelmaa luvattiin jatkaa vuoteen Se onkin tarpeen, koska ohjelmasta on toteutettu vasta 10 prosenttia. Rahaa tarvittaisiin kuitenkin vielä myös esimerkiksi soidensuojeluun, Itämeren vedenalaisten luontotyyppien kartoituksiin sekä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen tutkimusohjelmaan. Luonnonsuojeluliiton mielestä hallituksen pitää lisätä luonnonsuojeluun keväällä päätettävissä lähivuosien budjettikehyksissä sata miljoonaa euroa vuodessa. Muuten luonnon köyhtymistä ei saada pysäytettyä edes vuonna Ympäristövaikutusten arviointimenettely joutui itse arviointiin. Onko yva kansalaisten leikittämistä ja yritysten rahan tuhlaamista vai osa hyvää suunnittelua? Ympäristövaikutusten arviointia eli yvaa yritettiin tuoda Suomeen jo 1980-luvulla. Teollisuuden vastustuksen takia yva-laki saatiin aikaan kuitenkin vasta EU-jäsenyyden aattona vuonna Yvan tarkoitus on estää hankkeen ympäristöhaitat etukäteen riskien selvittämisellä. Siihen kuuluu myös kansalaisten kuuleminen aikaisessa vaiheessa. Yva pitää tehdä silloin kun kaikki vaihtoehdot ovat vielä auki myös hankkeesta luopuminen eli pakollinen 0-vaihtoehto. Luonnonsuojelujärjestötkin saavat lausua yvasta kaksi kertaa: ensin tutkimussuunnitelmasta (arviointiohjelma) ja sitten yvan tuloksista (arviointiselostus). Suomessa yva ei ole lupa vaan vasta tiedonkeruuprosessi lupaa varten. Mutta jos ympäristönvaikutusten arviointi puuttuu tai se on puutteellinen, sitä saa käyttää perusteena kun valittaa hankkeen vesitalous- tai ympäristö luvasta. Yva-ratsian tulokset Luonnonsuojelija-lehti tapasi Jorma Jantusen, joka teki yvan 15-vuotisarvioinnin yhdessä tutkija Pekka Hokkasen kanssa. Jantunen on Yva ry:nkin palkitsema yva-veteraani. Hän on toiminut monen hankkeen yhteysviranomaisena, suosittujen yva-päivien järjestäjänä ja nyt Suomen ympäristökeskuksen johtavana asiantuntijana. Yvaan ei kannata tehdä isoja remontteja. Järjestelmä toimii hyvin ja sen kanssa on opittu elämään. Kritiikkiä tulee sekä ympäristöjärjestöiltä että teollisuudelta, joten järjestelmä on tasapainossa, Jantunen myhäilee. Yva voi olla hyvin erilainen erilaisissa hankkeissa ja se toimii toisissa hankkeissa paremmin kuin toisissa, Jantunen toteaa. Yva toimii hyvin nauhamaisissa hankkeissa, kuten teissä ja voimajohdoissa, joissa se on keskeinen suunnittelutyökalu. Silloin voidaan oikeasti vertailla eri vaihtoehtoja ja niiden ympäristövaikutuksia. Vähemmän hyvin yva toimii, kun sijoituspaikalla ei ole vaihtoehtoja, kuten olemassa olevan tehtaan laajennus. Yvaa pitää kehittää Yva on harvinaista herkkua, koska se koskee vain kaikkein suurimpia hankkeita. Suomessa tehdään vain yvaa vuodessa. Vain 2,6 prosentissa ympäristöluvista on tehty ympäristövaikutusten arviointimenettely, Jantunen laskee. Esimerkiksi tuulivoimaloita ja kauppakeskuksia ei ole vielä yva-asetuksen hankeluettelossa. Niiden yvan tekemisestä saavat esimerkiksi Luonnonsuojeluliiton yhdistykset ja piirit tehdä aloitteita ELY-keskukselle. Näyttäisi olevan perusteltua laajentaa tapauskohtaista yva-harkintaa, koska sellaisia yvia ei ole paljon eivätkä viranomaiset itse ole lisänneet yva-hankkeiden määrää, Jantunen toteaa. Yva ei ole vienyt Suomea konkurssiin. Yleensä ympäristövaikutusten arviointi maksaa muutamasta promillesta korkeintaan prosenttiin hankkeen kustannuksista.

8 8 luonnonsuojelija 5/2010 TOIMINTAA NORPPALUODOLTA SLL:n luonnonsuojeluvaliokunnan puheenjohtaja Heli Jutila Luonnon korvaamaton kirjo kunniaan Luonnon monimuotoisuuden suojelun saaminen päätöksenteon ytimeen on kova tavoite yhdessä vuodessa saavutettavaksi. Siihen ei ole vielä päästy, mutta silti LUMO2010-vuosi on onnistunut erinomaisesti ja varsinkin kun asiaa tarkastelee ruohonjuuritasolta. Löydä luonto läheltäsi -retket, Matkalla maisemaan -niittotalkoot, Luonnonkukkien päivä ja Geologian päivä ovat esimerkkejä siitä, miten paikallisyhdistykset ovat innostaneet kokemaan lumoavaa luontoa. Moni yhdistys tai piiri on julkaissut lehden tai järjestänyt seminaarin levittääkseen luonnon kirjon ilosanomaa. Suomen luonnonsuojeluliiton LUMO2010-vuoden toimintarahoja on haettu ja jaettu yli kymmeneen kohteeseen. Partiolaisten kansainväliseen KILKE-leiriin liittyneet suon ennallistamistalkoot olivat yksi vuoden suurista onnistumisista. Tapahtuma meni hyvin läpi tiedotusvälineissä, ja satoja nuoria oli lapioimassa suo-ojia tukkoon. Heille tarjottiin suotietouttakin suovisan muodossa Ilma-laakson teltoilla, missä partiolaiset myös laskivat hiilijalanjälkensä. Reilu puoli vuotta luonnonsuojeluvaliokunnan puheenjohtajana on ollut antoisaa ja ilolla jatkan Tarja Heikkosen viitoittamalla tiellä. Luonnonsuojeluvaliokunnassa olemme keskustelleet kaikista keskeisistä ja ajankohtaisista asioista alkuperäisen luonnon suojeluun liittyen. Asialistalla ovat olleet metsä-, suo-, vesi- ja lajien suojeluasiat, liittyen esimerkiksi saimaannorppaan, liito-oravaan, suurpetoihin ja hämeenkylmänkukkaan. Pohdittavana ovat olleet myös oikeuskäytäntö, lainsäädännön Onneksi luonnonsuojelijat kompensoivat pientä määräänsä ilmiömäisellä aktiivisuudellaan. kehittäminen, ympäristötiedon saatavuus, vaalivaikuttaminen, ekoenergia-asiat ja Itämeristrategia. Luonnonsuojeluvaliokunta retkeili Hämeenlinnassa ja suunnitteli tulevaa luonnon hiilivarastojen teemavuotta Espoon Villa Elfivikissä. Sähköpostilistalla tiedonvaihto on ollut tiivistä. Saimaannorpan pelastaminen on noussut esiin kaikkia yhdistävänä asiana. Euroopan Unioniin tehty kantelu tuotti taustatukea liiton vaatimuksille, mutta silti riittäviin muutoksiin ei ole ryhdytty. Tästä syystä SLL päätti kiristää vaatimuksiaan (lue artikkeli s. 5). Surullista on, että edes YK:n kansainvälinen biodiversiteettivuosi ei estänyt valtion luonnonsuojeluun osoittamien rahojen leikkausta ja luonnonsuojeluasioiden roolin heikentymistä. On käsittämätöntä, että vaikka Suomi on ollut maailmalla tunnettu osaavista ekologeistaan ja ympäristöhallinnon tasosta, kotimaassa ei ekologeja ja luonnonsuojelijoita tunnuta arvostettavan eikä ympäristöhallinnon alasajo juurikaan kiinnosta tiedotusvälineitä. Luonnonsuojeluvaliokunnassa ja SLL:n hallituksessa toimiminen on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että luonnonsuojelijat voivat onneksi kompensoida pientä määräänsä ilmiömäisellä aktiivisuudellaan, jota niin moni tuntemani henkilö osoittaa. Kiitokset kaikille puurtajille työstä luonnon hyväksi, ja intoa vielä LUMO-vuoden loppupuserruksiin! Geologian päivä kiinnosti yleisöä Ensimmäistä kertaa järjestetty Geologian päivä geologia osana luonnon monimuotoisuutta houkutteli yli 1000 osallistujaa päivän tapahtumiin. Viikonlopun aikana Luonnonsuojeluliiton paikalllisyhdistykset järjestivät 30 kaikille avointa geologien ja biologien vetämää luontoretkeä ympäri maan. Retkien saama innostus kertoo geologisen luonnon kiinnostavuudesta, iloitsee Geologian päivän koordinaattori Milla Aalto. Geologisen tiedon välittäminen tuntuu aidoimmalle juuri maastossa, jossa jokainen voi omin silmin todeta sen monimuotoisuuden ja Riihimäellä kerätään oravahavaintoja Tuoreen tutkimuksen mukaan metsien pirstominen on vähentänyt oravakantoja. Riihimäen luonnonsuojeluyhdistys kerääkin oravahavaintoja lähiseudultaan. Tänä syksynä julkaistun Turun yliopiston tutkimuksen mukaan sekä liito-oravan että tavallisen oravan kannat ovat metsissämme vähentyneet 30 prosenttia vuosina Syyksi on päätelty metsätalouden aiheuttamia muutoksia ja metsämaiseman pirstoutumista, kertoo tutkimuksen tekoon osallistunut SLL:n puheenjohtaja Risto Sulkava. Kaupunkioravat menestyvät? Oravakanta vaihtelee kuusen siemensadon mukaan. Viime vuonna sato oli heikko ja kun talvikin oli poikkeuksellisen kylmä, on oravien määrä vähentynyt koko maassa. Helpotusta appeen puutteeseen ei ole lähiaikoina näkyvissä. Metsäntut- havainnollisimmin ymmärtää geologisen kehityksen mitta- ja aikasuhteet. Asiasta kiinnostunut ja reipas osanottajajoukko sykäytti, Nuuksiossa retkeä opastanut Maija Haavisto-Hyvärinen GTK:sta kertoo. Geologian päivän seminaarissa Kolilla geologiaa lähestyttiin niin luonnon monimuotoisuden, suojelun kuin kulttuurihistorian kautta sekä palkittiin geovalokuvauskilpailun voittajat. Valokuvauskilpailun satoon voi tutustua nettisivuilla. Tavoitteena tiedon lisääminen Teemapäivän tavoitteena oli lisätä tietoisuutta geodiversiteetistä osana luonnon monimuotoisuutta. Geodiversiteetti eli kallio- ja maaperä, geologiset prosessit ja kimuslaitoksen tilastojen mukaan kuusen siemensato jäi tänä keväänä lähes olemattomaksi koko maassa, joten oravien nälkäkuuri jatkunee siis ensi talvenakin. Riihimäen luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Tarja Heikkonen arvelee kuitenkin, että oravat saattavat voida hyvin taajamissa. Haluamme selvittää kyselyn avulla, ovatko kotipihojen oravat vähentyneet vai Liisa Hulkko pinnanmuotojen vaihtelu yhdessä ilmastotekijöiden kanssa luovat elävälle luonnolle sen reunaehdot. Biologinen ja geologinen monimuotoisuus muodostavat yhdessä luonnon vuorovaikutteisen kokonaisuuden, ekosysteemin. Maaperä on maailman tärkein mineraalien ja ravinteiden luonnonvara. Geodiversiteetin säilyttäminen ja maaperän suojelu ovatkin entistä tärkeämpiä, sillä ihmisen toiminta on jo saavuttanut globaalit ja geologiset mittasuhteet, painottaa aluejohtaja Keijo Nenonen Geologian tutkimuskeskuksesta. Kuvakilpailun kuvia voi katsella ikkunasuomenluontoon.fi -sivuilla ja ja voittajakuvat ovat osoitteessa Liisa Hulkko runsastuneet. Ensimmäiset vastauksetkin ovat jo saapuneet. Tuula Valto on esimerkiksi havainnut, että kuusensiementen lisäksi oravat osaavat etsiä luonnosta muutakin ruokaa: Kadun varresta ovat jättisuuret herkkutatit huvenneet oravien masuihin. Ymmärtävät hyvän päälle! Lisätietoa: Orava piilottelee ruokatarpeita nurmikkoon tai maahan, jotta muut eivät niitä löytäisi. Orava muistaa omat kätkönsä suunnilleen, ja löytää ne hajuaistinsa avulla. Unto Saarnilehto Juha Mälkönen

9 TOIMINTAA luonnonsuojelija 5/ teksti Matti Nieminen KUVAT Timo Kervinen Perinnemaisemien hoitokausi huipentui palosirkkatalkoisiin Perinnemaisemien hoitokauden juuri päätyttyä Suomen luonnonsuojeluliiton ja VR:n Matkalla maisemaan -hanke valittiin Suomen parhaaksi maisemahankkeeksi. Perinnemaisemia on kunnostettu tänä vuonna yli kuudellakymmenellä kohteella eri puolilla Suomea. Sadat talkoolaiset ovat auttaneet niittämällä, haravoimalla ja raivaamalla vesakkoa. Vuoden viimeiset hoitotalkoot järjestettiin Nokian Siurossa. Talkoissa hoidettiin uhanalaisen palosirkan elinaluetta junaradan varrella. Palosirkat näyttäytyivät Palosirkka on suuri ja näyttävä auringon paahtamien alueiden heinäsirkkalaji, joka on esiintynyt aikaisemmin Suomessa Oulun korkeudelle saakka. Laji on taantunut voimakkaasti viime vuosikymmenien aikana sopivien elinpaikkojen vähenemisen vuoksi. Nykyisin sopivan lämpimiä ja avoimia elinpaikkoja on jäljellä esimerkiksi ratapenkereillä ja muilla ihmisen avoimena pitämillä alueilla. Palosirkka on helppo tunnistaa. Noin 2 4 senttimetrin pituinen, tummanpuhuva palosirkka ei maassa ollessaan juuri erotu ympäristöstään. Sen sijaan lennossa rävähtävät näkyville kirkkaat, oranssinpunaiset takasiivet. Samalla kuuluu lajille minainen huomiota herättävä rätisevä lentoääni. Parasta oli, että paikan sankarit tulivat puolen päivän aikaan näytille lämpimässä rinteessä aurinkoisessa säässä. Se oli talkoolaisille palkitsevaa, kertoo töihin itsekin osallistunut Kaija Helle Nokialta. Hankkeen jatko avoinna Matkalla maisemaan luonnollisesti -hanke on saanut alkunsa Luonnonsuojeluliiton vahvasta perinnemaisemien hoitoperinteestä ja VR:n halusta tukea perinteisen suomalaisen maiseman säilymistä. Hankkeessa on hoidettu vuodesta 2008 lähtien perinnemaisemia, radanvarsien uhanalaisten lajien elinympäristöjä sekä muita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita ympäristöjä yhteensä 67 paikassa. Ensi vuonna perinnemaisemahanke kilpailee ensi vuonna Euroopan maisemapalkinnosta. Etsimme perinnemaisematyön jatkamiselle myös uusia yhteistyökumppaneita. Kokemuksemme ovat olleet kannustavia ja olisi hienoa jatkaa laajasti luonnollekin tärkeiden maisemien hoitoa, kertoo hankkeen koordinaattori Tanja Siippainen. Perinnemaisemat ovat syntyneet alunperin juuri perinteisten maankäyttötapojen, kuten niittämisen ja laiduntamisen, seurauksena. Ne tarvitsevat säilyäkseen jatkuvaa hoitoa. Maatalouden muutokset viimeisten vuosikymmenten aikana ovat tehneet perinnemaisemista uhanalaisimpia luontotyyppejämme. Matkalla maisemaan -hanke kilpailee ensi vuonna Euroopan maisemapalkinnosta. Tummanpuhuva palosirkka on maassa ollessaan melko huomaamaton. Lennossa esiin rävähtävät oranssinpunaiset takasiivet ja lajille ominainen rätisevä ääni tekevät siitä näyttävän ilmestyksen. EKOENERGIAUUTISIA Välitä käyntikortilla terveisiä työnantajallesi ja yrityksille Ekoenergia-merkki myös energiansäästölle Riku Eskelinen, Teemu Kettunen Usein kuulee sanottavan, että yhden yksittäisen ihmisen mahdollisuus vaikuttaa maailman menoon on häviävän pieni verrattuna yritysmaailman mekanismeihin. Unohdamme kuitenkin, että yrityksissäkin päätöksiä tekevät ihmiset. Omilla työpaikoillamme meillä kaikilla on vaikutusvaltaa. Myös kuluttajina meillä on mahdollisuus suosia vastuullisesti toimivia yrityksiä, ympäristöystävällisesti valmistettuja tuotteita ja palveluita. Kuluttajan vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi Suomessa on olemassa luotettavia ympäristö- ja laatumerkkejä. Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-merkki myönnetään vain tiukat ympäristökriteerit täyttävälle energialle. Tämän lehden välistä löydät Ekoenergian ja Reilun Kaupan liitteen, jonka avulla voit välittää toiveesi omalle työnantajallesi. Kortilla viestität, että työntekijänä toivoisit työnantajasi siirtyvän käyttämään Ekoenergiaa ja Reilun Kaupan tuotteita. Repäise siis mukaasi liitteessä oleva käyntikortti ja vie se työnantajallesi. Kaksi muuta irtirepäistävää käyntikorttia voit ottaa mukaasi seuraavalle asiointimatkallesi. Jos yrityksessä kuunnellaan maksavaa asiakasta, he toimivat toiveittesi mukaan. Näin voit kannustaa heitä vaihtamaan Ekoenergia-merkittyyn sähköön ja Reilun Kaupan tuotteisiin. Voit myös kertoa, että yritys voi tilata Ekoenergia-merkittyä sähköä verkkosivuiltamme osoitteesta www. ekoenergia.fi. Energiansäästö on tärkein kasvihuoneilmiön hillitsemiseen tähtäävä toimenpide. Luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-merkki voidaan myöntää energian lisäksi palveluille, joilla on energiankulutusta vähentävä vaikutus. Energiansäästöpalveluiksi voidaan lukea esimerkiksi kiinteistöjen lisäeristämistä tai energiakatselmuksia tarjoava palvelu. Ekoenergia-merkki myönnetään tapauskohtaisesti, joten merkin voivat saada hyvin monenlaiset energiansäästön edistäjät. TEKE Oy:n voimalaitospuhdistus-palvelulle myönnettiin ensimmäisenä Ekoenergia-merkki energiansäästöperusteella. Teke Oy:n kehittämä palvelu auttaa parantamaan etenkin biomassaa polttavan laitoksen käytettävyyttä ja hyötysuhdetta. Biopolttoaineet synnyttävät toisinaan kuonaa voimalaitosten eri lämmönsiirtoelementtien pinnoille, mikä alentaa laitoksen hyötysuhdetta ja voi lopulta pakottaa koko laitoksen alasajoon puhdistusta varten. TEKE Oy:n kehittämä uusi tekniikka mahdollistaa voimalaitoksen lämmönsiirtopintojen tehokkaan puhdistuksen mukaanlukien palamisilman esilämmittimen, jonka puhdistaminen ei ole aiemmin onnistunut. NÄIN VAIHDAT EKOENERGIAAN 1. Tarkista nykyinen sähkönkulutuksesi sähkölaskustasi (ohjeet verkossa). 2. Vertaile hintoja ja tuotantotapoja osoitteessa 3. Valitse sopivin ja tee sähkösopimus.

10 10 luonnonsuojelija 5/2010 TOIMINTAA ympäri maata teksti Liisa Hulkko KUVAT Sirkka-Liisa Vaalivirta, Marianne Heikkinen l Savitaipale SAVITAIPALE: Media innostui Stam1nan palkitsemisesta Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset antavat ympäristöpalkintoja eri tahoille tunnustukseksi tehdystä työstä luonnon hyväksi. Savitaipaleen seudun luonnonsuojeluyhdistys yllätti monet antamalla palkinnon metallimusiikkiyhtye Stam1nalle. Miksi näin? Antti Hyyrynen, Pekka Olkkonen, Teppo Velin, Kai-Pekka Kangasmäki ja Emil Lähteenmäki ovat luoneet järeää musiikkia, jonka sanat ovat suoranainen hätähuuto luonnon puolesta, yhdistyksen edustaja Sirkka-Liisa Vaalivirta kertoo. Lisäksi haluamme kiittää siitä, että levyllä lauletaan suomeksi; oma kieli kun alkaa olla myös katoava luonnonvara." Yhdistys sai ympäristöpalkinnon johdosta paljon positiivista näkyvyyttä mediassa. Yle, paikallislehdet ja -radio noteerasivat palkinnon. Palkinto herätti yllättävän paljon kiinnostusta julkisuudessa. Arvatenkin palkittavan Stam1nan tunnettavuus ja vahvat paikallisjuuret siivittivät toimittajat paikalle. Myös netin voima todistettiin vahvaksi; juttu levisi kulovalkean tavoin Savitaipaleen perämetsästä Lemin paikallisbaarin kautta ympäri valtakuntaa. Oli hauska kuulla, että Varttikin oli tarttunut palkitsemisaiheeseen runsaalla palstatilalla yhdistyksen aktiivi Maarit Pesu iloitsee. Yhdistys on jo vuosien ajan huomioinut monenlaisia ympäristötekoja muistamalla säätiöitä, perinnemaiseman hoitajia tai vaikkapa hevosmetsuria. Aiemmat palkitsemisemme eivät todellakaan ole saaneet samanlaista huomiota mediassa vaikka palkinnon saajat olisivat sen ansainneetkin. Stam1nan palkitseminen upposi hyvin nuoriin, yleensä yhdistyksemme palkitsemiset ovat saaneet lähinnä eläkeikäiset naiset hyrisemään hyväksyvästi, Pesu kuvailee. Uutta intoa yhdistyksen toimintaan Onnistunut palkitseminen on antanut yhdistykselle uutta potkua toimintaa. Paikallismediamme on saatu heräämään Kuolimon nieriän suojelua koskevilla jutuilla ja Seppo Vuokon vetämillä kasviretkillä. Tämän "julkisuusmylläkän" myötä on noussut vahvana ajatus, että yhdistys voisi siirtyä nettiaikaan ja hankkia omat sivut tai liittyä Facebookkiin, jolloin yhdistyksen löydettävyys parantuisi, tunnettavuus lisääntyisi ja nuoretkin saattaisivat meidän kanssa kaveerata, puhumattakaan tiedonsiirron valtavasta nopeutumisesta", Maarit Pesu innostuu. Sanoitukset nousevat luontosuhteesta Ympäristöpalkinnon vastaanotti sanoittaja Antti Hyyrynen, joka kertoi maalla kasvaneena omaavansa luonnollisen suhteen luontoon. Monet asiat surettavat, vaikkapa autojen alle kuolleet eläimet. Levyn myötä jotkut fanit ovat alkaneet ajatella esimerkiksi muovikassien määrää ja muuta yletöntä tuhlailua, vaikka on pojille vähän vitsailtukin vihertymisestä, Hyyrynen hymähtää. "Jos olisimme kehittyneet tarpeeksi, ehkä oppineet lentämään omin siivin. Emme kontrollia hakien olisi eksyneet reitiltä luonnonlakien..." Stam1nan kappaleesta Eloonjäänyt, sanat Antti Hyyrynen. VINKKEJä NÄKYVYY- DEN LISÄÄMISEEN Medianäkyvyyden ei pidä olla itsetarkoitus, mutta se on tärkeää yhdistyksen elinvoimaisuuden kannalta. Yhdistys voi saada median avulla uusia jäseniä ja aktiiveja. Toimittajat noteeraavat myös helpommin yhdistyksen muun toiminnan kiinnostuttuaan kerran yhdistyksestä. Media kiinnostuu yllättävistä ja raikkaista ideoista ja tempauksista. Paikallislehdet ja -radio nostavat mielellään kevyempiä aiheita raskaiden uutisten joukkoon. Mikään tempaus ei auta, jos siitä ei tiedota ajoissa. Toimittajiin kannattaa ottaa myös suoraan yhteyttä ja pyytää paikalle tekemään juttua. Hyvä kuvamateriaali helpottaa toimittajien työtä. Muista infota myös Luonnonsuojelijan toimitusta ja SLL:n verkkotoimittajaa! Yhteystiedot: luonnonsuojelija@sll.fi ja verkkotoimittaja@sll.fi. Yläkuvassa: Stam1na Kuvassa alla: Onnellinen fani Riku Saalasti pääsi samaan kuvaan Stam1nan sanoittajan Antti Hyyrysen kanssa. Hannele Ahponen Liisa Hulkko Luontohaaste-kilpailu kunnille ja seurakunnille jatkuu vuoden loppuun saakka Mikä on Luonnonsuojeluliiton Vuoden paikallisyhdistys 2010? Luonnon monimuotoisuuden vuoden 2010 kunniaksi käynnistetyssä Luontohaaste-kilpailussa kunnat ja seurakunnat voivat tarjota omistamiaan edustavia luontokohteita suojelualueiksi. Kiinnostunet voivat osallistua vielä loppuvuoden aikana kilpailuun. Haasteen ovat ottaneet vastaan jo Espoon, Kuusamon, Oulun, Tampereen ja Vantaan kaupungit sekä Espoon ja Viitasaaren seurakunnat. Lisäksi useat seurakunnat ja kunnat ovat osoittaneet kiinnostuksensa osallistua kisaan. Viitasaaren seurakunta päätti rauhoittaa yhteensä 25 hehtaaria omistamiaan saaria Keitele-järvellä. Honkasaari, Korkeasaari, Ritasaari, Yksipuinen-saari sekä Pihkurinsaari ovat mäntyvaltaisia metsäsaaria. Osa omistamistamme metsistä on tehokkaassa käytössä seurakunnan toimintamenojen kattamiseksi ja siksi näemme, että suojelupäätöksemme on hyvää vastapainoa sille. Halusimme säilyttää luontoa tuleville sukupolville, talouspäällikkö Risto Kolari Viitasaaren seurakunnasta kertoo. Luonnonsuojeluliiton mielestä Suomen suojelualueiden verkostoa on kartutettava luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseksi. Luontoalueet ovat tutkitusti tärkeitä myös ihmisten hyvinvoinnille. Luontohaaste-kilpailussa arvioidaankin kohteiden merkitystä sekä luonnon monimuotoisuuden säilymisen että virkistyskäyttömahdollisuuksien kannalta. Haastajina toimivat Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Partiolaiset ja Suomen Latu. Lisätietoa: Suomen luonnonsuojeluliitossa otetaan käyttöön uusi tunnustuspalkinto, Vuoden paikallisyhdistys. Ensimmäinen valinta tehdään jo tänä syksynä. Palkinnon avulla nostetaan esille paikallisyhdistyksissä tehtävää aktiivista kansalaistoimintaa. Vuoden paikallisyhdistys -palkinnon saanut yhdistys saa 1000 euron rahapalkinnon ja kunniakirjan. Luonnonsuojelupiirit valitsevat oman ehdokkaan piirinsä paikallisyhdistysten joukosta syksyllä 2010 ja lähettävät oman ehdotuksensa perusteluineen sähköpostitse SLL:n palkitsemistyöryhmän puheenjohtajalle Minttu Massiselle (minttu. massinen@gmail.com) viimeistään keskiviikkona Palkintoperusteina ovat pitkäaikainen, monipuolinen ja aktiivinen toiminta paikallisen luonnon ja puhtaamman elinympäristön puolesta tai paikallisyhdistyksen vuonna 2010 toteuttama näyttävä paikallinen kampanja. Luonnonsuojeluliiton liittohallitus tekee valinnan. Vuoden paikallisyhdistys julkistetaan ja kunniakirja sekä 1000 euron lahjashekki ojennetaan SLL:n syysvaltuuston kokouksessa Kuopiossa

11 ToIMINTAA luonnonsuojelija 5/ LUONTO ON LAHJOISTA ARVOKKAIN ANNA YSTÄVÄLLESI LAHJA, JOLLA ON MERKITYSTÄ JÄSENYYS on vuoden tärkein ympäristöteko Jäsenet tekevät mahdolliseksi työmme Suomen luonnon ja paremman ympäristön hyväksi. Jäsenyys on myös kannanotto suomalaisen luonnon puolesta! Kutsu ystäväsi mukaan suojelemaan saimaannorppia, ikimetsiä ja Itämerta. Anna lahjaksi Luonnonsuojeluliiton jäsenyys! Liittyminen verkossa: Lahja METSILLE ja metsienystävälle C'est la tree sarjan tuotteet ovat syntyneet Suomen luonnonsuojeluliiton ja Anna Puun yhteistyöstä suomalaisen metsäluonnon hyväksi. Osa tuotteen myynnistä menee Suomen metsien suojelutyöhön. Luomupuuvillasta eettisesti valmistetut tuotteet on tuotettu yksinomaan tuulivoimaa ja aurinkoenergiaa käyttämällä. Osta tuotteet Rokkikauppa. comista! C est la tree -tuotteita saa myös NetAnttilasta. Lisätietoa kampanjasta: metsakampanja luonnon seurassa, vuoden ympäri Lähetä pala kauneinta Suomea ja ilahduta ystäviäsi ympäri maailmaa. Luonnonkalenteri on erinomainen lahja myös ulkomaalaisille ystäville. Luonnonkalenteria on saatavana suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja nyt myös venäjäksi. Tilaa kalenterit ja kortit s. 21 tilauslomakkeella tai osoitteesta LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI Suomen Luonto on luonnonystävän ykköslehti, asiantunteva opas ja innostava kumppani tutkimusmatkalle luontoon. Juhlavuoden kunniaksi lahjatilaus vuodeksi 2011 vain 49 euroa (normaalisti 67 euroa). Tilaa Suomen Luonto osoitteesta SÄHKÖINEN LAHJA TULEVAISUUDELLE Ekoenergia on luonnonystävän lahja lähimmäiselle. Luonnonvarojen kuluttamisen sijaan voit ostaa ystävällesi lahjaksi Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristömerkitsemää sähköä ja auttaa näin lahjan saajaa turvaamaan luonnon monimuotoisuutta ja lumisia talvia. Tilaa Ekoenergiaa ystävällesi valitsemallasi summalla osoitteesta: SIEPPO, AINOA LASTEN LUONTOLEHTI Tilaa pienille ystävillesi Sieppo, Suomen ainut lasten luontolehti. Lehti vie lukijan kuusi kertaa vuodessa seikkailuun metsien vihreisiin varjoihin ja vesien sinisiin saloihin. Tilaa Sieppo osoitteesta

12 12 luonnonsuojelija 5/2010 ToIMINTAA TOIMINTAA NORPAN YLÄFEMMA Luonnon tarjoamia palveluita ilmaiseksi Lähde: Metsäntutkimuslaitos, Arktiset Aromit ry LS 2030 UUTISIA TULEVAISUUDESTA Mainoskieltoa halutaan tiukentaa ( ) Suomen luonnonsuojeluliitto esittää Älä osta mistään -päivän kunniaksi, että mainoskieltoa tiukennetaan koskemaan myös kauppakeskusten ja kauppojen sisätiloja. Julkisissa tiloissa mainostaminen on ollut kiellettyä vuodesta 2025 lähtien. Nyt lakia halutaan uudistaa siten, että kielto laajennetaan myös yksityisiin tiloihin. Ympäristöministeriön työryhmä ja hallitus ovat näyttämässä Suomen luonnonsuojeluliiton esitykselle vihreää valoa. Elinkeinoelämän keskusliitto vastustaa kieltoa jyrkästi ja vaatii mainosten sallimista yksityisissä tiloissa. Etujärjestö perustelee mainosten sallimista ihmisten vapaalla tiedon saannilla ja mainoksista saatavilla verotuloilla. Hallituksen mukaan luonnonvarojen turhaa mainostusta ja kulutusta tulee rajoittaa sen aiheuttamien ympäristö- ja sosiaalihaittojen vuoksi. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan mainosveron korotukset riittävät ehkäisemään mainospohjaisen kulutuksen haittoja. Huononakin satovuonna luonnonmarjoja kypsyy noin 100 kiloa jokaista suomalaista kohti. Vuoden 2010 marjasato on ollut kohtalainen. Luonnonmarjoja syödään keskimäärin 8 kiloa henkeä kohden vuodessa. Tärkeimpien kauppamarjojemme puolukan ja mustikan sadosta otetaan talteen vain 3 10 %. Kahdeksan taloudellisesti merkittävimmän luonnonmarjan talteenoton arvo on keskinkertaisenakin satovuonna yli 75 miljoonaa euroa Syö 2 desilitraa marjoja joka päivä! Saat vitamiinien ja hivenaineiden lisäksi hyvän olon. Palstalla esitellään Luonnonsuojelija-lehden uutisia tulevaisuudesta Vanhat metsät vihdoin kansallispuistoiksi ( ) Hallituksen uusi metsästrategia kaikkien yli 50 vuotiaiden puiden suojelusta ja liittämisestä kansallispuistoverkostoon on herättänyt innostusta metsänomistajissa. Suomen luonnonsuojeluliitto on ollut mukana tukemassa hallituksen suojelutoimia ja haluaa muistuttaa, että metsienomistajille tulee taata suojelusta kunnollinen korvaus. Metsäteollisuuden ja Metsäyhdistysten etujärjestöt ovat suhtautuneet suojelupäätöksiin myönteisesti. Etujärjestöissä nähdään, että suojelu on viime kädessä kaikkien etu. Kaikesta huolimatta metsänomistajien suojeluinto on yllättänyt kaikki tahot. Valtiovarainministeriö ja ympäristöministeriö eivät ole pystyneet kanavoimaan suojelun vaatimia budjettirahoja tarpeeksi nopeasti. Ministeriöistä vakuutetaan kuitenkin, että rahat suojeluun löytyvät. teksti & KUVA Jorma Mäntylä Valosaaste lisääntyy Tutkimusten mukaan valosaasteen määrä lisääntyy. Eurooppalaisista 95 prosenttia ei näe pimeää taivasta lainkaan. Vain kirkkaimmat tähdet ja planeetat näkyvät. Galaksit ja tähtisumut häviävät yksi toisensa jälkeen oranssiin hötöön. Valosaasteeseen ovat Suomessa kiinnittäneet huomiota tähtitieteellinen yhdistys Ursa sekä tutkija Jari Lyytimäki, jonka kirja Unohdetut ympäristöongelmat nosti aiheen esiin. Lisää tutkimusnäyttöä valosaasteen haitallisista vaikutuksista on kertynyt ja valosaasteen määrä on jatkanut kasvuaan, Lyytimäki päivittää. Valosaaste ei ole vain ihmisten ongelma. Lintujen ja hyönteisten lisääntyminen ja elämä häiriintyy kirkkaista keinovaloista. Yö on monille eliölajeille välttämätön. Ihmisiä taas viehättää valon luoma turvallisuuden tunne. Jatkuvaan keinovalaistukseen tottuneet urbaanit ihmiset eivät osaa kaivata pimeyttä, vaan pitävät sitä jopa luonnottomana, Lyytimäki päättelee. Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan valosaastejaoston vetäjä Veikko Mäkelä pitää keinovalon luomaa turvallisuutta luulona: Voimakkaan valaistuksen ja varjon kontrastierojen luominen maastoon vähentää turvallisuutta sen sijaan, että luotaisiin tasainen miedompi valaistus alueille, missä turvallisuus on tarpeen. Tähtitieteilijät pakosalle Ammatti- ja harrastaja-astronomeille valosaaste on painajaismaista. Monissa maissa tähtitiede pakenee keinovaloa. Turun yliopiston observatorio siirrettiin kaupungista Tuorlaan. Suomen ainoa ammattiobservatorio perustettiin 60 vuotta sitten pimeään korpeen, kauas kaupungin valosaasteista. Nyt meitä ympäröivät asuntoalueet, kasvihuoneet ja valaistut tiet. Olemme pyrkineet neuvottelemaan valaistusasioissa, mutta valosaasteen kasvu on silti ollut väistämätöntä, tuskailee professori Esko Valtaoja. Nykyään Tuorlassa voi tehdä enää vain harvoja tutkimusohjelmia. Pahinta on kuitenkin se, että ihmiset menettävät kosketuksen tähtiin. Yhä harvempi tähtitieteen peruskurssin opiskelija on edes nähnyt Linnunradan. Yhä harvempi tähtitieteen opiskelija on edes nähnyt Linnunradan. Suomessa valosaaste on pahinta etelän kaupungeissa ja niiden ympäristössä. Talvella valosaastetta lisää lumipeite, joka heijastaa taivaalle vähäisemmänkin valaistuksen. Tähtitieteilijöiden pakomatka saattaa jatkua. Olemme kartoittaneet Suomen valosaastetta etsiessämme mahdollista uuden tähtitornin paikkaa. Todella pimeää tähtitieteellisessä mielessä pimeää ei eteläisestä Suomesta löydy enää mistään, täytyy mennä Jyväskylän pohjoispuolelle, Valtaoja kertoo. Valoviljely kasvihuoneissa aiheuttaa Närpiön taivaalle pysyvät oranssit keinotekoiset "revontulet". Luvassa lisää valosaastetta Jari Lyytimäen mukaan poliittisessa päätöksenteossa tai julkisessa keskustelussa valosaaste ei ole päässyt esiin. Valaistuksen led-tekniikka yleistyy nopeasti. Nyt olisi korkea aika keskustella, miten haittoja ehkäistään. Parhaimmillaan uusi valaistustekniikka mahdollistaisi valosaasteen merkittävän vähentämisen. Nyt edessä näyttää olevan valosaasteen määrän nykyistäkin rajumpi kasvu kun monikäyttöisiä, halpoja ja energiatehokkaita led-valoja ryhdytään käyttämään yleisesti, Lyytimäki pelkää. Kahden uuden ydinvoimalan myötä valosaasteen määrä saattaa lisääntyä entisestään. Ydinvoiman vähäinen säätömahdollisuus voi johtaa siihen, että yösähkön hintaa alennetaan ja sähkön käyttö tarpeettomaan valaistukseen lisääntyy. Valosaastetta voisi vähentää Ursan Veikko Mäkelä kertoo toimintaa olleen jo vuosia. Vuoden 2000 Ympäristölain 3 määrittelee valon ympäristöä pilaavaksi saasteeksi. Usein jo valojen järkevä ja oikea suuntaaminen riittäisi. Kun valo kohdistetaan kunnossa sinne, missä sitä tarvitaan, pärjätään paljon pienemmillä valotehoilla, Veikko Mäkelä kertoo. Hänen mukaansa paikallistasolla vaikuttaminen on tärkeää. Harva kuitenkin hallitsee riittävän hyvin poliittisen päätöksenteon kiemurat, ja valosaastekeskustelu jää ylimääräisen valon sättimiseksi. Myös yrityksiin saattaa olla hankala vaikuttaa, jos niillä on käsitys, että valaistuksen määrä vaikuttaa tulokseen. Valosaasteen vähentäminen edellyttää ongelman tiedostamista. Ilman sitä ei synny toimintaa. Valosaasteeseen suhtautuminen on esimerkki muuttuvan perustason oireyhtymästä. Ihmiset turtuvat vähitellen tapahtuvaan muutokseen ja alkavat huomaamattaan pitää rajustikin alkuperäisestä muuttunutta tilannetta normaalina ja hyväksyttävänä, Jari Lyytimäki huokaisee. Lisää tietoa:

13 LUMO2010 luonnonsuojelija 5/ teksti Hannele Ahponen KUVAt Outi Salminen sarjan osa 5 / 6 Ekosysteemipalvelut ylläpitävät yhteiskuntaamme Ekosysteemipalveluiden suojelu turvaa luonnon ja yhteiskunnan toimintakyvyn. Se myös säästää. Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan kaikkia ihmisen luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Ne ovat luonnonvaroja kuten ravintokasveja, puuta, sieniä ja marjoja tai lääkeaineita. Myös luonnon toimintaa, esimerkiksi pohjaveden puhdistumista ja varastoitumista, ravintokasvien pölytystä tai ekosysteemien kykyä hillitä tulvia, kutsutaan ekosysteemipalveluiksi. Aivan kuten monimutkainen koneisto tarvitsee kaikkia osasiaan, tarvitsee luontokin monimuotoisuutta toimiakseen tuottavasti. Kun luonto yksipuolistuu, heikkenee sen kyky tuottaa palveluita ja toipua häiriöistä: haavoittuvuus ilmastonmuutokselle ja luonnononnettomuuksille kasvaa. Maailmanlaajuisen ekosysteemiarvioinnin mukaan jopa kaksi kolmasosaa maapallon ekosysteemipalveluista on heikentynyt. Syynä ovat luonnonvarojen ylikäyttö, maankäytön muutokset, ympäristön saastuminen, haitalliset vieraslajit sekä ilmastonmuutos, eli samat tekijät kuin luonnon monimuotoisuuden vähenemisen takana. Suomessa konkreettinen esimerkki on Itämeren rehevöityminen ja veden laadun heikkeneminen. Kasvaneen ravinnekuormituksen lisäksi valuma-alueen maankäyttömuodot ovat heikentäneet vedenpuhdistukselle tärkeiden luonnonalueiden, kuten kosteikkojen, kapasiteettia puhdistaa vettä, pohtii vieraileva tutkija Marianne Kettunen Suomen ympäristökeskuksesta. Ekosysteemiarvioinnin pohjalta on selvitetty luonnon taloudellista arvoa ja luonnon köyhtymisen kustannuksia. Näiden arvioiden mukaan pelkästään maa-alueilla tapahtuva elinympäristöjen menetys maksaa ihmiskunnalle jo nyt 50 miljardia euroa vuodessa. Luonto ei laskuta Monet ekosysteemipalvelut ovat ilmaiseksi hyödynnettävissä, eikä niitä siksi huomioida taloudellisissa laskelmissa. Jos ekosysteemipalveluille määriteltäisiin hinta, tiedettäisiin, milloin on halvempaa säilyttää ja käyttää luonnon palveluita kuin tuottaa niitä keinotekoisilla vaihtoehdoilla. Esimerkiksi vedenpuhdistus, tulvantorjunta ja ilmastonmuutoksen hillitseminen kannattaisi toteuttaa säilyttämällä näitä palveluja tuottava luonto. Luontoarvojen turvaaminen voi tuoda suoria tuloja. Suomen kansallispuistot tuottivat 87 miljoonaa euroa vuonna Kansallispuistojen ja retkeilyalueiden hoitoon sijoitetut rahat palautuvat moninkertaisesti takaisin paikallisena yritystoimintana ja työpaikkoina. Esimerkiksi Oulangan kansallispuiston kulut olivat vuodessa euroa, ja puistossa käyneiden tulot alueelle 14 miljoonaa euroa. Tieto päätöksentekoon EU on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja ekosysteemipalveluiden heikkenemisen alueellaan vuoteen 2020 mennessä ja ennallistamaan niitä niin paljon kuin mahdollista. Suomessa työ tulisi aloittaa tekemällä ekosysteemien tilan ja niiden tarjoamien hyötyjen peruskartoitus. Näin voitaisiin löytää esimerkiksi veden puhdistukselle tärkeät kosteikkoalueet, jotka tukevat myös luonnon monimuotoisuutta. Tulisi harkita myös valtakunnallisia ekosysteemibudjetteja esimerkiksi hiilivarastojen osalta, ehdottaa Kettunen. Seuraava askel olisi kartoitusten hyödyntäminen muun muassa maankäytön suunnittelussa. Luonnon palvelujen arvottaminen on keino, ei itsetarkoitus. Se auttaa tukemaan kestävää päätöksentekoa ja luonnon monimuotoisuuden ja toimintakyvyn suojelua. Kulttuuriin, terveyteen ja luonnon toimintaan liittyvät näkymättömät luonnon arvot saadaan näkyviksi. EKOSYSTEEMIPALVELUT ravinto rakennusaineet lääkeaineet energia raaka-aineet tuotantopalvelut Ylläpitävät palvelut: säätelevät palvelut ilman ja veden puhdistuminen eroosion estäminen kasvien pölytys Ilmaston säätely tiede taide, esteettiset arvot henkinen ja fyysinen hyvinvointi kulttuuripalvelut yhteyttäminen, ravinteiden kierto, maaperän muodostuminen, veden kiertokulku Lue lisää ekosysteemipalveluista: Luonto puhdistaa Vihdin Nummelan hulevedet Vihdin Nummelassa päätettiin käsitellä noin 350 hehtaarin kokoisen taajaman hulevedet eli sade- ja sulamisvedet luonnon puhdistuspalvelua käyttämällä. Luonnonvaroja kuluttavan ja kalliin maisemarakentamisen sijaan rakennettiin järven rannalle vanhalle peltomaalle kosteikko, joka vähentää hulevesien tuomaa kuormitusta Enäjärveen ja tasaa virtaamia. Samalla arvokas rantaluhta ja metsäinen jyrkkä rinne suojeltiin rakentamiselta. Kosteikkoalueelle levisi luonnonkasvillisuutta jo ensimmäisenä vuonna. Puistoon istutettiin talkoilla puita ja muuta suojakasvillisuutta, joiden lajivalinnoilla tuettiin paikallista eliöstöä kuten liito-oravia. Kosteikon ympäri rakennettu luontopolku tarjoaa virkistystä ja luontotietoutta asukkaille ja on siten oma ekosysteemipalvelunsa. Alue rikastaa taajamaluonnon monimuotoisuutta ja tarjoaa hyönteisille, linnustolle ja sammakkoeläimille elinympäristöjä. Noin hehtaarin kokoisen kosteikkopuiston perustamistyöt ja siihen liittyvän luontopolun ja puistorakenteiden teko maksoivat noin euroa. Perinteisesti rakennettu hulevesiviemäröinti alueelle olisi maksanut yli euroa ja lisäksi perinteiset puistorakenteet noin 100 euroa neliöltä.

14 14 luonnonsuojelija 5/2010 TEKIJÄ & NÄKIJÄ Tim Jackson, miksi meidän pitää puhua kasvusta ja taloudesta? Nykyinen talouskasvu on kestämätöntä ja aiheuttaa vakavia ympäristöongelmia. Toisekteksti Annukka Berg, Leo Stranius KUVA Mikko Käkelä Toisenlainen talous Professori Tim Jackson saapui Suomen luonnonsuojeluliiton kutsumana Suomeen Kasvu murroksessa -konferenssiin, jonne kokoontuivat kohtuutalouden ykköstutkijat maailmassa. Olemme ajautuneet käyttämään rahaa, jota meille ei ole, ostaakseemme tavaroita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutukset ihmisiin, joista emme välitä. Ja suurin tragedia on se, että tämä kehä aiheuttaa merkittävän vaaran ympäristön kantokyvylle, professori Tim Jackson toteaa. Iso-Britannian kestävän kehityksen komission jäsen, professori Tim Jackson on kysytty mies. Hänen viime vuonna julkaistu raporttinsa, Prosperity without Growth? (Vaurautta ilman kasvua?), komeilee komission verkossa olevien raporttien latauslistan ykkösenä. Ja kuitenkin Jacksonin viesti on tyly: Meidän ekotehokkuuteen pohjaava ympäristöpolitiikkamme ei riitä. Me olemme luoneet talousjärjestelmän, joka näyttää olevan ristiriidassa ihmisen lajityypillisen käyttäytymismallin kanssa. Tim Jacksonin ansioluettelo on hengästyttävä: Hän on Surreyn yliopiston kestävän kehityksen professori sekä elämäntapoja, arvoja ja ympäristöä tutkivan RESOLVE-tutkimusryhmän johtaja. Jackson on ollut mukana kehittämässä kestävää hyvinvointia tarkastelevia mittareita, julkaissut useita kirjoja ja osallistunut lukuisten hallinnollisten yhteistyöelinten toimintaan. Vuonna 2004 hänet nimitettiin Iso-Britannian kestävän kehityksen komission talouskomissaariksi. En oikein usko työajan vähentämiseen, koska en pysty siihen itsekään, Jackson hymähtää. Tim Jackson käväisi syyskuussa Suomessa yhtenä Luonnonsuojeluliiton Kasvu murroksessa -konferenssin pääpuhujana. Samalla viikolla Helsingin Sanomat ilmoitti, että se aikoo kääntää suomeksi Jacksonin kasvukriittisen raportin. Suomennos julkaistaan vuoden 2011 aikana. Katse kohti kohtuutaloutta. Tim Jackson taustallaan Kasvu murroksessa -hankkeen puheenjohtaja Annukka Berg. seen myös hallitsematon talouden supistuminen esimerkiksi viime vuosien finanssikriisin muodossa on epätoivottava kehityskulku ja herättää pelkoja. Mitä vikaa talouskasvussa on ympäristön näkökulmasta? Talouden kasvu on historiallisesti johtanut luonnonvarojen kulutuksen lisääntymiseen. Vaikka suhteellinen ekotehokkuus on parantanut, absoluuttinen luonnonvarojen kulutus on kasvanut: Esimerkiksi maailman energian kulutuksesta johtuvat hiilipäästöt ovat lisääntyneet 40 prosenttia viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Mistä tämä johtuu? Kun esimerkiksi autojen polttoainetehokkuus paranee, ihmisille jää enemmän rahaa ostaa polttoainetta tai tehdä vaikkapa lomamatka Espanjaan. Kyse on niin sanotusta rebound-ilmiöstä: kun polttoainetehokkuus paranee, ihmiset ajavat autoillaan enemmän, hankkivat isompia autoja tai käyttävät polttoainekuluista säästetyt rahat johonkin muuhun. Mitä olet oppinut Prosperity without Growth? -raportistasi? Suurin yllätys on ollut raportin saama valtava huomio. Lisäksi on ollut yllättävää, kuinka monet tahot niin järjestöjen, hallinnon kuin yritystenkin piirissä ovat olleet kiinnostuneita aiheesta. Mitä pitäisi tehdä? Meillä ei ole yhtä vippaskonstia, jolla muu-

15 TEKIJÄ & NÄKIJÄ luonnonsuojelija 5/ l mies Kasvukeskustelun kevät tos saadaan aikaiseksi. Meidän täytyy asettaa kulutukselle ekologiset rajat, korjata talousjärjestelmä vastaamaan uusiin haasteisiin sekä muuttaa sosiaalisia käyttäytymismalleja ja kulutuskulttuuria. On keskeistä ymmärtää, että puhe Homo economicuksesta antaa väärän kuvan siitä, miten tärkeä tekijä esimerkiksi altruismi epäitsekäs toiminta muiden auttamiseksi on ollut ihmiskunnan historiassa. Ihmisille on annettava mahdollisuus kukoistaa ihmisinä, ei pelkästään kuluttajina. Tim Jacksonin 12 askelta parempaan talouteen Rajojen asettaminen 1) Selkeiden luonnonvarojen kulutus- ja päästörajojen määrittely 2) Kestävyyttä tukevan taloudellisen keppi ja porkkana -järjestelmän luominen 3) Teknologian siirron ja ekosysteemien hyvinvoinnin edistäminen Talouden korjaaminen 4) Kestävän kehityksen makrotalouden luominen 5) Julkiseen sektoriin ja parempaan infrastruktuuriin investoiminen 6) Varovaisemman rahatalouden edistäminen 7) Makrotaloudellisen laskennan parantaminen Sosiaalisen logiikan muuttaminen 8) Työn jakaminen sekä työn ja vapaa-ajan tasapainon edistäminen 9) Rakenteellisen epätasa-arvon torjuminen 10) Kykyjen ja kukoistuksen mittaaminen 11) Inhimillisen ja sosiaalisen pääoman vahvistaminen 12) Kulutuskulttuurin muutaminen Siinä haastetta yhdelle sukupolvelle. Leo Stranius Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri ja yksi Suomen degrowth-verkoston perustajista Annukka Berg Kirjoittaja tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa ja toimi Kasvu murroksessa -hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana. Törmäsin Tim Jacksonin Prosperity without Growth? -raporttiin keväällä Minua oli piinannut se, miten moni kestävää kulutusta käsittelevä artikkeli päättyi samankaltaiseen loppukaneettiin: kulutuksen laadun ohella pitäisi tarkastella myös kysynnän määrän ja talousjärjestelmän kaltaisia kuumia perunoita. Tässä raportissa näihin kysymyksiin vihdoin puututtiin. Ehdotukset olivat radikaaleja, mutta niissä oli selvät kiinnekohdat tämän päivän todellisuuteen. Raportin suurimman ahaa-elämyksen aiheutti ehkä melko itsestään selvä toteamus: meillä ei ole makrotaloudellisia malleja sen varalle, että talous syystä tai toisesta kääntyisi tai haluttaisiin kääntää pysyvämmin laskuun. Meillä ei ole kestäviä malleja edes sille, että talous jätettäisiin tasaantumaan. Talousjärjestelmämme on rakennettu niin, että jos kasvua ei ole, työttömyys, köyhyys ja valtion velka pomppaavat kattoon. Sellainen johtaisi tietysti vakavaan yhteiskunnalliseen kriisiin, jota kukaan ei halua tietoisesti aiheuttaa. Kun yhteiskuntarauha on näin vahvasti riippuvainen talouskasvusta, on selvää, että kasvun edistäminen alkaa hallita koko politiikan kenttää. Kyse ei ole enää siitä, annetaanko talouden kasvaa, vaan myös siitä, voidaanko tehdä politiikkaa, joka ei varsinaisesti edistä kasvua tai jopa hieman hidastaa sitä. Kun ympäristöhaasteiden ratkaisussa pitäisi edetä jättiläisen askelin, kasvun jatkuva hyysääminen varastaa aikaa ja yhteiskunnallisia resursseja tulevaisuuden kannalta tärkeämmiltä asioilta. Toisaalta Tim Jacksonkin toteaa, että jos kasvu jatkuu, Kasvukeskustelun uudelle tulemiselle on nyt kaikupohjaa. ympäristöhaasteesta uhkaa tulla aina vain suurempi. Jos yhdeksän miljardia ihmistä havittelee tuloja, jotka vastaavat EU:n tämän päivän keskituloja kahden prosentin vuosikasvulla paisutettuina, ilmastotavoitteen haastavuus kasvaa samaa tahtia. Talouden hiili-intensiteetti olisi kutistettava 130 kertaa pienemmäksi kuin se on tällä hetkellä. Tämä tarkoittaa, että talouden hiili-intensiteetin pitää laskea 16 kertaa nopeammin kuin mitä se on tehnyt vuoden 1990 jälkeen. Jättiläisen askeleet eivät riitä; tarvitaan kvanttihyppy. Kaikki edellä mainitut seikat puoltavat mielestäni sitä, että nykyisille kasvuskenaarioille vaihtoehtoista B-suunnitelmaa pitäisi alkaa kiireesti kehittää. Tällä alalla pioneerityötä on tehnyt kanadalainen taloustieteen professori Peter Victor, joka oli myös yksi Kasvu murroksessa -konferenssin pääpuhujista. Victor on laatinut Kanadalle skenaarioita, joissa muun muassa työttömyyden ja köyhyyden puolittaminen onnistuvat samalla, kun talouden kasvu jäähdytetään 25 vuoden kuluessa. Keskeisiä keinoja ovat investointien siirto yksityisistä julkisiin hyödykkeisiin sekä palkkatyöhön käytettyjen tuntien vähentäminen ja tasaisempi jakaminen. Nyt tarvittaisiin joku, joka olisi valmis soveltamaan Victorin malleja Suomen oloihin. Makrotalaloustieteilijät, ottakaa yhteyttä! Minulle Kasvu murroksessa -hanke opetti ainakin seuraavat asiat. Kasvukeskustelun uudelle tulemiselle on nyt kaikupohjaa. Ihmiset ovat turhautuneita jo tehtyjen ympäristöreformien rajalliseen tehoon, ylikulutuksen viherpesuun ja kestävän kehityksen upottavaan hetteikköön. Kasvukeskustelu on mahdollista siirtää hippien nuotiopiireistä suurille lavoille. Siitä voi tulla poliittisesti korrektia, jos korrektiutta nyt edes halutaan tavoitella. Termien ja argumenttien kanssa pitää silti olla tarkkana: kasvua ei kannata demonisoida yhtään enempää, kuin on ympäristön kannalta tarpeellista, eikä talouslaskusta pidä tehdä uutta ideologista ihannetta. Talous on kuitenkin vain välinearvo. Ympäristön kantokyvyn säilyttäminen on itseisarvoista. Siksi on tärkeää, että vaikka talvi tekee tuloaan Suomeen, kasvukeskustelu elää uutta kevättä. Annukka Berg

16 16 luonnonsuojelija 5/2010 ELÄMÄNTAPA teksti Päivi Suihkonen kuvitus Hannele Törrö Ekoarjen sankarit Palstalla lukijat kuvaavat ekologisen elämäntavan ideoita ja ongelmia Kaamosterapiaa luonnon ehdoilla Mitä tehdä, kun pimeys masentaa ja kaamos vie voimat? Ekoarjen sankarit eivät halua lisätä hiilidioksidipäästöjä lentämällä etelän aurinkoon. Sen sijaan he lähtevät lenkille, sytyttävät kirkasvalolampun ja kuluttavat kulttuuria. Lisääntynyt unentarve, jatkuva väsymys ja yltynyt makeanhimo. Näin moni kuvaa kaamosoireitaan. Kun työ- ja koulumatkat täytyy rämpiä pimeydessä loskan läpi, lomamatka etelään voi tuntua oikein hyvältä idealta. Kaikki eivät kuitenkaan ole sitä mieltä. Etelänmatkaa on turha perustella syksyllä. Se voi vieläpä pahentaa harmauden tuntua sen sijaan, että vähitellen sopeutuisi luonnon rytmissä vuodenaikojen vaihteluun, sanoo Hanna, 32, Naantalista. Hirvensalmella asuva 11-vuotias Masa ei ole vielä koskaan astunut lentokoneeseen tai käynyt ulkomailla. Vaikka luokkatoverit lentelevät lomillaan Kreikkaan ja Thaimaahan, Masa ei halua lentää pelkästään kaamoksen takia. Myös mikkeliläinen Hanna, 34, jättää lentomatkustelun väliin. Sen sijaan hän katkaisee arjen mielellään lyhyemmillä reissuilla: Esimerkiksi Pietari on varsin siedettävän junamatkan päässä. Hanna piristää itseään myös tapaamalla ystäviä ja käymällä teatterissa ja taidenäyttelyissä. Samaa suosittelee helsinkiläinen Aino-Ilona, 26. Jos on varaa lähteä ulkomaille, on varmasti varaa käydä kulttuurihässäköissäkin. Tajunta laajenee ja mieli valaistuu. Lisäksi lämpimät teatterit ovat tunnelmallisia pimeän ja rännän keskellä. Talvisin saa loikoilla Moni panelisti tuumaa, ettei kaamosaikaan tarvitsekaan olla virkeä. Talvisin loikoilusta saa nauttia hyvällä omallatunnolla ja kukin omalla tavallaan. Taina, 56, Kaarinasta polttaa kynttilöitä, lukee kirjoja ja kuuntelee musiikkia. Hänelle kaamos merkitsee hiljentymisen aikaa. Samalla tavalla kuin luonto ikään kuin kääntyy sisäänpäin, ihmisenkin on hyvä tutkailla syntyjä syviä. Myös 35-vuotias eurajokelainen Ilona hiljentäisi talvisin mielellään tahtia, mutta se on työelämässä vaikeaa. Onnistuu ehkä joskus eläkkeellä. Aamuihin hän herää ajastetun kirkasvalolampun voimalla. Vaikeinta on sisätyötä tekevillä päivätyöläisillä, joilta päivänvalo uhkaa jäädä arkisin kokonaan näkemättä. Petteri, 50, Alajärveltä on oppinut syömään lounastauolla nopeasti, jotta hän ehtii käydä ulkona valoisaan aikaan. Myös hikiliikunta auttaa. Säännöllisessä työssä voi yrittää sopia toimiston ulkopuoliset tapaamiset niin, että niihin pääsee valoisaan aikaan ulkona liikkuen. Etätyön tekemistä voi myös lisätä, jolloin oman aikataulun voi suunnitella vapaammin ja hyödyntää valoisan ajan muuhun kuin työntekoon, vinkkaa Annika, 37, Vantaalta. Samalla tavalla kuin luonto ikään kuin kääntyy sisäänpäin, on ihmisenkin hyvä tutkailla syntyjä syviä. Lähimatkailu korvaamaan etelänmatkat? Lomakaudet ja matkailusesongit liittyvät väistämättä ilmastoon. Suomalainen pakenee kaamosta mieluiten kauas Thaimaan tai Egyptin lämpöön. Pelkästään Thaimaahan matkustaa vuosittain suomalaista. Suosiolla on varjopuolensa, sillä edestakainen Thaimaan lento turistiluokassa tuottaa noin 3700 kiloa hiilidioksidipäästöjä matkustajaa kohti. Edulliset matkustajalennot ovat kasvattaneet lentoliikenteen suosiota hurjasti. Kansainvälisten matkustajalentojen määrä on kasvanut kolminkertaiseksi viimeisten 25 vuoden aikana. Vaikka lentämisen ekotehokkuutta onkin pystytty lisäämään esimerkiksi polttoaineen kulutusta pienentämällä, lentoliikenteen jyrkkä kasvu kumoaa saavutukset. Olisiko lomalennoille sitten ekologisempia vaihtoehtoja? Lähimatkailu ja slow travel kasvattavat PANELISTIEN SANOMAA: Kun miettii joka päivä, mistä on kiitollinen ja mitä on oppinut, ei pimeydestä ole niin paljon haittaa. Leo, 35, Helsinki Lentoliikenne tuottaa kaikesta ihmisen tuottamasta hiilidioksidista vain 5 8 prosenttia. Pasi, 35, Tampere Työpöydälläni on jo kirkasvalolamppu ja D-vitamiinivarastot on täydennetty. Päivi, 48, Helsinki nekin suosiotaan. Jo viikon lomalla ehtii junailla Lappiin tai Keski-Eurooppaan. Viikonlopun kaupunkilomaakaan varten ei tarvitse lentää, jos suuntaa naapurimaihin. Joulukuusta lähtien itänaapurin kulttuurikeitaaseen pääsee hyvinkin vikkelästi, kun nopeat Allegro-junat ryhtyvät liikennöimään Helsingin ja Pietarin väliä. Matka keskustasta keskustaan kestää kolme ja puoli tuntia.

17 ELÄMÄNTAPA luonnonsuojelija 5/ teksti Noora Kuusela kuvat Kari Laaksonen Luonto alkaa omalta pihalta Palstalla kerrotaan vinkkejä luonnonmukaisen puutarhan perustamiseen ja hoitoon. ARJEN KOLUMNI Luontopiha tarvitsee puitaan Kolumnistina liittohallituksen jäsen Hanna Kaisa Hellsten On vaikea kuvitella viihtyisää puutarhaa ilman puita. Suuret, vanhat puut luovat rauhaa ja pysyvyyden tuntua pihapiiriin. Vinkkejä verkossa: omapiha. Pihapuutarhassa saa olla nopeakasvuisia lehtipuita ja pensaita, jotka tekevät pihasta rehevän ja suojaisan, sekä ainavihantia havuja, jotka antavat ilmettä lumipeitteiseenkin puutarhaan. Näiden käytännöllisten puuvalintojen lisäksi tarvitaan kuitenkin kauniita syysvärejä, ihanaa kevään kukintaa ja linnunlaulupuita. Puut ovat luontopihan perusta. Erilaiset luonnonpuut toisin kuin suomalaiseen luontoon kuulumattomat tuijat elättävät pieniä hyönteisiä ja hämähäkkejä, joita tiaiset, siepot ja muut pikkulinnut napsivat ravinnokseen. Lehtipuut puolestaan ravistavat syksyllä lehtensä pesäksi siileille, ja kompostoitu lehtikarike on erinomaista multaa puutarhan pienemmille istutuksille. Istutuksia voi olla sekä valossa että puiden antamassa varjossa luonnollisesti ja monimuotoisesti. Puutarhoihin usein haettua näyttävyyttä löytyy ehkä yllättäen myös luonnonpuista. Vaahteran, tammen ja saarnen lehtien muodot, tervalepän kävyt ja haavanlehtien havina ovat asioita, joita puutarhurin ei kannata ylenkatsoa. Puissa, kuten perennoissa, luonnonlajit ovat varmasti kestäviä ja huolettomia valintoja vihertumpelonkin pihalle. Raitoja pihaan Luonnon monimuotoisuuden kannalta raita on yksi parhaista pihapuista. Raita onkin Suomen luonnonsuojeluliiton Vuoden laji Raita kukkii aikaisin keväällä ja on siten tärkeä ravinnonlähde pölyttäjähyönteisille, kuten mehiläisille. Raita ravitsee myös talvilevoltaan heränneet päiväperhoset, kuten sitruuna- ja nokkosperhoset. Raitaa hyödyntää ravinnokseen vuoden mittaan lähes 200 perhoslajia. Lisäksi lukuisat käävät, jäkälät ja sammalet elävät raidan rungolla. Puun kehitys pienestä taimesta juhlavaksi jättiläiseksi vie usein paljon aikaa, mutta raita on todella nopeakasvuinen puu. Äkkiä kookkaita puita pihaansa tahtovan kannattaakin harkita, sopisiko kotoinen raita talon ja pihan ilmeeseen? Raidasta kasvaa komea täysikasvuinen puu puolet nopeammin kuin esimerkiksi tammesta. Istuta nimikkopuu! Pihapuilla oli ennen tärkeä merkitys talollisille. Puun ajateltiin suojelevan talon asukkaita ja toimivan yhdyssiteenä tuonpuoleiseen. Erityisesti haapaa ja pihlajaa, mutta myös koivua, kuusta ja mäntyä pidettiin pyhinä. Usein oli tapana istuttaa uusi puuntaimi aina uudisrakennuksen valmistuessa, tai jokaiselle perheenjäsenelle saatettiin istuttaa nimikkopuu. Puun kaataminen oli kiellettyä siitä ei hyvää seurannut. Niinpä puut saivat kasvaa suuriksi ja jykeviksi. Tänäkin päivänä pihalle sopii istuttaa muistopuita ja nimikkopuita. Uuden lapsen syntymää on mukava juhlistaa puunistutuksella. Myös kaukaisten ja harvinaisten vieraiden kunniaksi voi järjestää puunistutuksen. Istutettava puu voi olla vaikkapa henkilön puuhoroskoopin mukainen puu. Lukemista pimeneviin syysiltoihin ja lahjaksi Luontopiha Ympäristöystävällinen piha ja puutarha (Riku Cajander, Minerva Kustannus 2010) Luonnonmukainen kotipuutarha (Valitut palat 2006) Villi puutarha (Mattias Tolvanen, WSOY 2005) Luonnonkasvit puutarhassa (Pentti Alanko, Tammi 1998) Kaupungin valot Olen jostain lukenut, että hehkulampun yleistyminen on yksi niistä keksinnöistä, jotka ovat eniten muokanneet länsimaisen ihmisen arkea. Allekirjoitan väitteen täysin: vuorokausirytmin venyttäminen varsinkin talvisaikaan on välttämätöntä, jotta kahdeksan tunnin työpäivät ja harrastaminen olisi mahdollista. Ellei sitten ole erikoistunut tähtien tarkkailuun. Kaupungissa päivien väkivaltainen pidentäminen näkyy myös maisemassa. Pihavalot, katuvalot ja mainosvalot tekevät kaupunkiin eri sävyjä, eikä omaa lamppua tarvitse kuin pyöräillessä. Pimeitä paikkoja on vaikeaa löytää, sillä varsinkin varuilleen opetettu naisväestö kokee valaisemattomat alueet turvattomiksi. Pelon maantiede on myös valon maantiedettä ainakin kaupungeissa. Kainuun maaseudulla pimeys on sääntö poikkeuksen sijaan. Talvea kohti tultaessa päivät lyhenevät, ja ulkoilmaelämä on aikataulutettava harvojen valoisien tuntien ajalle. Elämä muuttuu väkisinkin kunnioittamaan luonnon rytmejä, vaikka illat kuluisivatkin loisteputken loisteessa. Kun sitten lähtee käymään kaupungissa, voi sen valaisevan kajon erottaa kilometrejä ennen määränpäätä. Saapuminen risteysalueelle on kuin sukeltaisi toiseen todellisuuteen, valolla rakennettuun keinomaailmaan. Saapuminen risteysalueelle on kuin sukeltaisi toiseen todellisuuteen, valolla rakennettuun keinomaailmaan. Pikkuhiljaa aistit jatkavat virittymistään uudelle taajuudelle: hämäränäkö katoaa, korvat tottuvat taustameluun, eivätkä kanssakulkijat saa jakamatonta huomiota. Lenkillekin voi lähteä melkein milloin tahansa. Kaupungista poistuminen palauttaa maaseutumoodin takaisin, äänet ja vastaantulijat yksilöityvät. Tumma metsänraja lakkaa tuntumasta vieraalta. Pimeä ilman ihmisiä ei uhkaa, se on vain asia, mikä pitää huomioida ellei halua kompuroida pihatiellä ilman taskulamppua. Valottomia paikkoja löytyy kaupungistakin, jos tietää mistä etsiä. Yksi lempipaikoistani Helsingissä on Malmin hautausmaa, jossa valoa antavat haudoille viritetyt elävät tulet. Ei, siellä ei kummittele. Tunnelma on rauhallinen, ja samalla pääsee kokemaan hiljaisuutta ja pimeyttä, jota elävä pääkaupunkilainen joutuu arjestaan hakemaan. Pimeää ja rauhaa voi myös vaalia sammuttamalla välillä työvalon ja sytyttämällä kynttilän. Se tekee hyvää myös kiireisen luonnonsuojelutyön keskellä.

18 18 luonnonsuojelija 5/2010 ELÄMÄNTAPA toimittanut Milla Aalto Lähtökohtana pimeys Taiteen reviirillä Palstalla eri alojen taiteilijat kertovat suhteestaan luontoon ja pohtivat mikä luonnossa lumoaa. Valosuunnittelija Nadja Räikkä: Kaikki luonnollinen elämä tarvitsee valoa. Puhtaasti luonnossa eläneelle ihmiselle elintärkeitä olivat valoa tuottavat taivaankappaleemme aurinko ja kuu sekä tuli, joka tuotti myös lämpöä. Nykyaikaisessa urbaanissa ympäristössä samat elementit ovat läsnä. Ne määräävät rytmin ja asettavat ihmisen oikeaan mittakaavan. Myös valon ja ympäristön suhde on tärkeä, sillä valo heijastuu pinnoilta. Luonnollisen, viihtyisän ja käytännöllisen valaistuksen luominen kaupunkiympäristöön on asia, johon kiinnitetään edelleen liian vähän huomiota. Valo on absoluuttinen. Se on alue sähkömagneettisessa spektrissä, säteilyä, josta vain osa voidaan ihmissilmin havaita. Valolla on myös olomuotoja, joita eri eläimet näkevät eri tavoin. Luonnosta löytyy lisäksi hämmästyttäviä itsevalaisevia ja fluorisoivia olentoja. Valossa minua kiehtoo sen kaksijakoisuus. Sillä on sekä aaltojen että hiukkasten ominaisuudet. Se on sekä käsittämätön ja käsin koskematon että itsestään selvä ja arkinen. Nämä näennäisesti ristiriitaiset ominaisuudet herättävät uteliaisuuden ja kokeilunhalun. Käytän työni pohjana luonnossa kokemani aistihavaintoja ja niistä kumpuavia mielikuvia, jotka jalostuvat taiteellisessa työskentelyssä valolliseksi ideaksi ja siitä keinotekoisin välinein toteutetuksi lopputulokseksi. Minulle valon lähtökohta on pimeys. Usein kiinnostavampaa on se, mitä ei nähdä tai näytetä. Maisemaa tai tilaa voi ajatella moniulotteisina pintoina, joita piirrän esiin pimeydestä. Haasteellisinta on, että vaikka valoa voi värjätä, rajata ja himmentää, sitä ei voi taivuttaa tai pysäyttää ilmaan. Myös tulen ja valon yhdistäminen on kiinnostavaa. Ulkoilmassa luonnon keskellä toteutettu tuliteatteri vie toisenlaisten haasteiden äärelle kuin sisätiloissa työskentely. Tulen hallitsemista voi ajatuksen tasolla verrata valon hallitsemiseen, mutta käytännössä se on jotain aivan muuta. Tuli on arvaamattomampi. Valosuunnittelijan työ on hyvin henkistä, mutta fyysisyys, logiikka ja käytännöllisyys osoittautuvat vähintäänkin yhtä tärkeiksi. Työ on myös monimuotoista: Voi toimia teatterin, sirkuksen, musiikin, arkkitehtuurin ja käsitetaiteen parissa katsoen maailmaa erilaisista näkökulmista. Lumoudun valoilmiöistä päivittäin. Ne voivat olla hyvinkin arkisia ja hentosävyisiä muutoksia tilassa jossa olen, dramaattisia luonnonilmiöitä tai jonkin keinotekoisen sommittelun aiheuttamia satunnaisia leikkejä keskellä kaupunkia. Vähintään yhtä tärkeitä ovat hetket tulen äärellä. Sen liikettä ja sävyjä voisi tuijottaa loputtomiin. Valon ja tulen hallitsemisessa on jotain, mikä saa minut yhtäaikaisesti kokemaan itseni nöyräksi ja voimakkaaksi. Se on lumousta sanan varsinaisessa merkityksessä. Tulevia tapahtumia: Valoviikkojen avajaiset Tampereen Keskustorilla Flamma Glow Palatsi-teatterissa Kalevala-trilogian kolmas osa Pyynikin kesäteatterissa syyskuussa teksti Laura Manninen kuva Juha Honkonen Maukasta ja ekologista pienriistaa Norpan eväät Palstalla esitellään ekologisia ruokatottumuksia ja -reseptejä. Riista on minulle myös makuvalinta. Vapaana kasvaneen eläimen maku on eri planeetalta kuin marketin pakastebroilerin, toteaa Jouni Tikkanen. Tikkanen harrasti metsästystä tiiviisti teini-iästä parikymppiseksi. Metsältä kannettiin kotiin jäniksiä, teeriä, sorsia ja kyyyhkysiä. Olen maalta, ja siellä haulikko on käyttöliittymä miehuuteen samalla tavalla kuin sähkökitara kaupungissa. Olen aina nauttinut luonnossa liikkumisesta ja kalastamisesta. Metsästys kaveriporukan kanssa oli hyvin sosiaalinen harrastus, Tikkanen kertoo. Kun Tikkanen muutti Ouluun ja sieltä Helsinkiin, metsästäminen vaikeutui. Hän käy kuitenkin yhä vuosittain metsällä, ja ruokapöytään päätyy myös veljen nappaamia jäniksiä ja enon kaatamaa hirvenlihaa. Metsästysharrastus ajoi aikanaan opiskelemaan ekologiaa ja evoluutiobiologiaa. Oli ekologisen heräämisen hetki, kun metson reviirin paikalla oli seuraavana vuonna pelkkiä kantoja. Se jätti aikamoisen muistijäljen, Tikkanen miettii. Hän ei näe ristiriitaa luonnonsuojelun ja vastuullisen metsästysharrastuksen välillä. Mielestäni ne sopivat yhteen, jos ammutaan lajeja, joiden kanta populaatiotasolla kestää verotusta. Kotioloissa Tikkanen laittaa nykyään harvoin eläinperäistä ruokaa, mutta etenkin kyläillessä syö tavallistakin lihaa. Sieniä hän pyrkii kuivattamaan niin runsaasti, että voi käyttää niitä ruoanlaittoon 3 4 kertaa viikossa. Mietin aika paljon valinnoissani ruoan ympäristövaikutuksia. Vältän esimerkiksi riisiä, koska sen ilmastovaikutus on suurempi kuin perunan. Pyrin hankkimaan ruoan läheltä ja ekologisesti. Oheinen resepti on tullut Tikkaselle sukulaisilta. Alun perin se valmistettiin teerestä, mutta laji vaihtui kyyhkyksi, kun teerikannat laskivat. Silloin kun sorrun lihaan, sorrun myös kunnon voihin ja kermaan. Kyyhkyn liha on hienojakoista, pehmeää ja maukasta, kai siksi, että se elää lähinnä viljalla ja herneillä. Jouni Tikkanen on Suomen Luonnon määräaikainen toimittaja. Kyyhkynrintaa kermakastikkeessa annos (3 4:lle) 3 4 sepelkyyhkyä 2 3 tl suolaa 3 rkl valkosipuli-pippuriseosta 2 dl vehnäjauhoja voita itse keitettyä lihalientä kermaa 1. Irrota kyyhkyn rintapalat ja pyörittele ne suolalla ja valkosipuli-pippurilla maustetussa jauhossa. Ruskista rintapalat runsaassa voissa, kunnes ne saavat vähän makupintaa, ja siirrä ne kannelliseen pataan. 2. Keitä kattilassa lihaliemi kyyhkyn jaloista ja muista yli jääneistä luista. Lisää valmista lientä pataan rintalihojen päälle sen verran, että ne juuri ja juuri peittyvät. 3. Pane pata uuniin noin 200 asteeseen 2 3 tunniksi. Kahden tunnin paistamisen jälkeen kastele lihat kermalla ja anna lihojen hautua vielä puoli tuntia. 4. Tarjoile perunapyreen ja sokeroitujen puolukoiden kanssa.

19 ELÄMÄNTAPA luonnonsuojelija 5/ teksti Lauri Kajander Luontoretkiä nojatuolisssa Pimenevien iltojen puhteiksi pinosimme tuoreita luonto- ja ympäristöuutuuksia lukupöydälle. Valikoimme maistiaisiksi muutamia omenapiiraan ja sienimuhennoksen jälkeen herkullisimpia. Mikä? Radion Luontoillasta ja Suomen luonto -lehdestä tutuksi tullut biologi Ilkka Koivisto toteaa tuoreessa kirjassaan Elämän mittainen luontoretki, että lajintunnistuksessa on kyse luontoharrastuksen luonnollisesta alkupisteestä, ensimmäisestä tarkkailijan päässä heräävästä kysymyksestä: mikä? Tähän kysymykseen löytyy vastauksia suomalaisia luontoharrastajia viime vuosina hemmotelleista uraauurtavista ja toinen toistaan näyttävämmistä lajioppaista. Perinteisten lintu- ja kasviopusten rinnalle kirjahyllyihin on ilmestynyt merkkiteoksia erityisesti hyönteisistä. Yksissä kansissa on kattavasti esitelty esimerkiksi Suomen kukkakärpäset, lantakuoriaiset ja sarvijäärät sekä heinäsirkat suorasiipisine sukulaisineen. Tänä vuonna on saatu myös odotettu uusi ja monin tavoin uudistettu painos Sami Karjalaisen upeasta Suomen sudenkorennot -kirjasta (Tammi). Syksyn lajiopasuutuuksista luonnonystävän on vaikea ohittaa Teemu Rintalan ja Veikko Rinteen Suomen luteet -kirjaa (Tibiale), joka on ensimmäinen tätä korunkaunista ja hämmästyttävän monipuolista lajiryhmää esittelevä kotimainen kirja sitten 1960-luvun. Lajintunnistusta syvemmälle aiheeseensa paneutuu professori Martti Nuortevan kirja Puun ja kuoren välissä (Maahenki). Puiden kuoren alla elelevien kaarnakuoriaisten elämää on niiden taloudellisen merkityksen vuoksi tutkittu poikkeuksellisen tarkasti. Nämä talousmetsien tuholaiset ovat osa eliöyhteisöä, jossa elinmahdollisuuksista kamppailevat kaarnakuoriaisen ja isäntäpuun lisäksi monen monituiset sienet, pedot ja loiset. Nuortevan kirja avaa lukijalle yhden erikoisen elinympäristön kautta kurkistusluukun kaikkialla luonnossa kuhisevaan, usein piileskelevään, monimuotoisuuteen. Lintuhavaintoja keräilevät bongarit ovat koonneet voimansa ja julkaisseet kirjoituskokoelman otsikolla Bongauksen hurma lintuharrastuskirjoituksia (Sammakko). Kirjan 44 kirjoittajaa kertovat omia retki- ja harrastusmuistojaan ja pohdiskelevat bongauskulttuurin muutoksia vuosikymmenten varrella. Miksi? Ilkka Koivisto on itse koonnut pitkän ammattimaisen muttei leipiintyneen luonnontarkkailijan uransa herättämiä ajatuksia mainioon kirjaansa Elämänmittainen luontoretki Mitä luonto ja eläimet ovat minulle opettaneet (Minerva). Koivisto piikittelee mikäkysymykseen keskittyviä bongareita ja vertaa heitä taidenäyttelyssä kiertävään taiteenystävään, jota kiinnostavat vain taulujen signeeraukset. Koivistoa itseään on luonnossa innostanut aina enemmän syiden ja selitysten etsiminen, siis miksi? Biologina Koivisto osaa suhteuttaa kaiken näkemänsä luonnon suureen kertomukseen, evoluutioon. Koivisto pohdiskelee myös ihmisen biologisia ominaispiirteitä ja evoluutiohistoriaa nykyisen käyttäytymisemme selittäjänä viisaan humanistisella otteella sosiobiologian karumpia karikoita välttäen. Lukukokemuksia monimuotoisuudesta energiansäästöön Hyödyllinen luonto. Ekosysteemipalvelut hyvinvointimme perustana. Toimittaneet Juha Hiedanpää, Leila Suvantola & Arto Naskali. Vastapaino Hyödyllinen luonto on ensimmäinen suomeksi kirjoitettu kokoomateos ekosysteemipalveluista. Kirja on mielenkiintoinen ja pääosin helposti lähestyttävä. Artikkeleista koostuvassa kirjassa pääsevät ääneen ekologian, taloustieteen, ympäristöpolitiikan ja -oikeuden asiantuntijat. Kirjan alussa keskitytään ekosysteemipalvelun käsitteen avaamiseen. Lukija johdatellaan perinteisestä luonnon- ja ympäristönsuojelusta kohti ekosysteemipalvelun käsitettä. Kirjassa tarkastellaan erityisesti ekosysteemipalvelujen markkinaperusteisia hallinnan keinoja. Mielenkiintoisia esimerkkejä ovat esimerkiksi Australian BushTender -tarjouskilpailu, jossa maanomistajille maksetaan alkuperäiskasvillisuuden palauttamisesta sekä Yhdysvaltojen kosteikkojen kompensaatiojärjestelmä. Ulkomaan esimerkkien ohella kirjan parasta antia on Petteri Vihervaaran käytännön sovellus Metsä-Lapin ekosysteemipalveluiden karttatarkastelusta. Kirjan päättää Ari Jokisen hauska ja ajatuksia herättävä artikkeli kiljuhanhen vaihtoehtoisista suojelukeinoista. Sen myötä palataan kirjan läpileikkaavaan sanomaan, että ekosysteemipalvelukäsite ja sen käytännön sovellukset voivat murtaa suojelun, luonnonvarojen käytön ja kulttuurin raja-aidat. Ympäristönkäytön haittojen hallinnasta ollaan siirtymässä ympäristön tuottamien hyötyjen pitkäaikaiseen turvaamiseen. Missä? Luontoharrastus jos jokin on paikkaan sidottua puuhaa. On hienoa, että jälleen on julkaistu monia innostavia retkeilyoppaita, joiden avulla nojatuolisamoilijakin voi etsiä vastauksia kysymykseen, missä luontoa voisi oman elinpiirin lisäksi käydä ihastelemassa. Miljoonan asukkaan pääkaupunkiseutu ei välttämättä herätä mielikuvia retkeilijän paratiisista. Raija Hentmanin Pääkaupunkiseudun retkiopas (Tammi) kuitenkin osoittaa, että asutuksen ja liikenneväylien väleihin jää lukemattomia kappaleita kauneinta Suomea. Ja mikä parasta, useimmat näistä sijaitsevat bussiyhteyden päässä Helsingin keskustasta. Kirja sisältää kohdekuvausten lisäksi pikkutarkkaa tietoa liikenneyhteyksistä reittimerkintöihin ja retken vaativuudesta palveluihin. Hentman ei ole tyytynyt selaamaan kuntien nettisivuja, vaan kirjasta välittyy kuraan upotettujen saappaiden ja takin alle ryömivien hirvikärpästen hinnalla lunastettu maastotuntemus. Miten? Kun maapallon vuodessa tuottamat uusiutuvat luonnonvarat kulutetaan loppuun vuosi vuodelta aikaisemmin, tänä vuonna elokuussa, on pakko kysyä vielä yksi kysymys: miten voisimme säästää jotakin myös jälkipolville? Tähän ei valitettavasti vielä tämänkään syksyn kirjasaaliista löydy kattavaa vastausta, mutta joitakin osaratkaisuja sentään. Käytännönläheisiä vinkkejä asumiseen kuluvan energian ja samalla luonnonvarojen säästämiseen löytyy ohessa esitellystä Jussi Laitisen Pienestä suuresta energiakirjasta (Into). Hiukan abstraktimmalla tasolla taas liikutaan toisessa ohessa esitellyssä kirjassa, Juha Hiedanpään ja kumppaneiden toimittamassa kirjoituskokoelmassa Hyödyllinen luonto Ekosysteemipalvelut hyvinvointimme perustana. Jussi Laitinen: Pieni suuri energiakirja. Into Kustannus Oy Asuminen on vähintäänkin kantapää suomalaisen keskimääräisessä hiilijalanjäljessä noin kolmannes. Siksi on aika hämmästyttävää, että Pieni suuri energiakirja voi takakannessaan julistaa olevansa ensimmäinen suomenkielinen johdatus järkevään energiankäyttöön kotona. Laitisen kirjan ansio on, että se kokoaa yksiin kansiin kutakuinkin koko kodin energiaa kuluttavat toiminnot ja esittelee valtavan määrän erilaisia keinoja energialaskun pienentämiseksi. Kuten kirjoittaja usein muistuttaa, energian säästössä monet keinot ovat helppoja toteuttaa ja luonnon lisäksi säästyy myös rahaa. Vaikka sukkahousujen uusiokäyttö ei kuulu repertuaariin, niksejä löytyy. Monet kirjan nikseistä on toteutettavissa vaivattomin kotikonstein. Myös suuren mittakaavan ratkaisuja, kuten talojen lisäeristystä tai lämmitysjärjestelmän valintaa käsitellään. Onneksi ohjenuorana on käytetty tervettä järkeä: siinä ohjataan halpojen ja tehokkaiden keinojen käyttöön ja kalliita remontteja kehotetaan pohtimaan perusteellisesti. Myös esimerkiksi ilmalämpöpumppujen ja väärin tehtyjen lisäeristysten ongelmia puidaan kiitettävästi. Eniten kirjalla on annettavaa omakotiasukeille, jotka ovat suoraan itse vastuussa valinnoistaan. Kerrostaloonkin kirjasta löytyy paljon hyviä vinkkejä huoneiston ikkunoiden tiivistämisestä lähtien. Taloyhtiöiden päätöksiin osallistuville energia-asioiden hallinnan soisi olevan suorastaan velvollisuus. Vuoden luontokirjasatoa Tunnistusapua ja lajitietoa Karjalainen Sami: Suomen sudenkorennot. Uudistettu laitos. (Tammi) Rintala Teemu & Rinne Veikko: Suomen luteet. (Tibiale) Nuorteva Matti: Puun ja kuoren välissä. (Maahenki) Hayman Peter & Hume Rob: Suomen ja Euroopan linnut Taskuopas. (Minerva) Kaaro Jani: Tunnista ötökkä. (Otava) Larsson Peter: Puutarhan asukkaat Koko perheen lajiopas. (Minerva) Meriluoto-Jaakkola Marjo: Karhun vuosi. (Vapriikki) Pedersen Lars & Peltomäki Jari & Varesvuo Markus: Linnut äänessä. (Otava) Pretor-Pinney Gavin: Pilvibongarin taskuopas. (Atena) Retkeilyoppaat Hentman Raija: Pääkaupunkiseudun retkeilyopas. (Tammi) Hilbers Dick ym.: Finnish Lapland and Kuusamo area. (Crossbill Guides Foundation) Ahola Joel: Pallas Yllästunturi. Retkeilyopas ja kartta. (Karttakeskus) Laaksonen Jouni: Erämaat Pohjoisen Lapin vaelluskohteet. (Edita) Nummi Elina: Vihreät sylit Kävelyretkiä Helsingin puistoihin. (Edita) Rovamo Pertti & Rössi Aini: Savon patikointiopas. (Edita) Vesi ja maaperä Bäck Saara ym.: Itämeren tulevaisuus. (Gaudeamus) Hautala-Hietikko Tiina: Jääkauden jälkinäytös. (Etelä-Pohjanmaan ELYkeskus) Sepänmaa Yrjö ym. (toim.): Jalo kivi. (Maahenki) Lapsille Laine Lasse J. & Kalliola Iiris: Suomen lasten luontokirja. (Otava) Laulajainen Leena: Metsän mesikämmen. (Lasten Keskus) Pihlaja Marsa: Eläinten maa ympäristöystävällisiä runoja & tietoa lapsille ja aikuisille (Annexus) Ihminen ja luonto Hiedanpää Juha ym.: Hyödyllinen luonto. Ekosysteemipalvelut hyvinvointimme perustana. (Vastapaino) Koivisto Ilkka: Elämänmittainen luontoretki Mitä luonto ja eläimet ovat minulle opettaneet. (Minerva) Linna Ari (toim.): Bongauksen hurma. Lintuharrastuskirjoituksia. (Sammakko) Bennemann Markus: Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia. (Atena) Cajander Riku: Luontopiha. Ympäristöystävällinen piha ja puutarha. (Minerva) Fagerström Kai & Willamo Heikki: Viimeiset vieraat elämää autiotaloissa. (Maahenki) Tetri Anna-Karoliina: Luonnonvärjäys. (Moreeni) Seppo Sanni: Palsta. (Maahenki) koonnut Johannna Mehtola

20 20 luonnonsuojelija 5/2010 ELÄMÄNTAPA teksti Matti Nieminen kuva Vapriikin kuva-arkisto Nokian Jalkineet Kumisaapas jatkaa kulkuaan Suomi on kumisaappaan valtakuntaa. Kosteita paikkoja riittää, soista alkaen. Mutta milloin kaikki alkoi ja mihin polku johtaa? Ensin kumisaappaat tulivat käyttöön peltotöissä tuli peltotöihin. Meillä ensimmäiset ensimmäiset kumpparit nähtiin 1930-luvulla. Retkeily- ja ulkoilusaappaat tulivat ehkä 1950-luvulla, kertoo Ritva Palo-oja Museokeskus Vapriikista. Kontioista ja Hai-saappaista on ollut siellä omat näyttelytkin. Kumisaapasta edelsi kumiteräsaapas. Se oli perinteinen jätkien jalkine, tukkilaisen perusväline. Tätä ennen oli tarjolla vain rasvalla voideltuja nahkasaappaita, jotka eivät pitäneet loputtomiin vettä loitolla. Päivän parin tarpominen kosteassa sai ne anomaan uutta rasvausta. Luonnonkumista valmistetuilla kumisaappailla luonnontuntijatkin pääsivät parhaaseen pesimä- ja kukinta-aikaan soille. Ennen saapasaikaahan laajat suot olivat kesällä lähes läpikulkemattomia. Talvi on jo valloitettu Nykysaappaat ovat parhaimmillaan lämpimiä, hyviä kävellä, kestäviä ja tietenkin vettä pitäviä. Talvikumisaappaat edustavat eräänlaista saapasaatelia. Esimerkiksi Nokian Naali ja Suomen kumitehtaan Rokka ovat ankarien olosuhteiden saappaita. Ne mahdollistavat niin pitkään paikalla pysyvän luonnontarkkailijan kuin pilkkijän mukavuuden. Luonnonsuojelijan testikäytössä ollut Nokian Naali saapas muistuttaa klassikkomalli Kontiota, mutta on kaikin tavoin jykevämpi. Se on lupausten mukaisesti lämmin. Painoa tulee toki kävelyyn, mutta ei tunnetta betonipainoista jaloissa. Kumi vaikuttaa vahvalta ja pikkunaarmut eivät puhko vedenpitävyyttä. Kantapään takana on hiihtoranti eräsiteeseen. Suomessa valmistus loppui Suomen kumitehdas on valmistanut Nokialla ja Lieksassa Suomi-kumisaapasmallistoa. Saappaiden teko kuitenkin loppui vuoden vaihteessa Nokianvirran rannalla, ja Lieksassakin viimeiset saappaat on jo tehty. Viimeiset Rokat ovat myynnissä partiokaupoissa ja Suomen kumitehtaan Reinokaupassa. Suomalaisen saappaan valmistaminen on kallista. Tavarataloketjut ottavat jakeluun mieluummin parempikatteisia tuontisaappaita. Suomen armeijakin on siirtynyt toisiin malleihin, Suomen kumitehtaan toimitusjohtaja Arto Huhtinen kertoo. Tulevaisuuden kumisaapas? Suuntana on käyttää saappaita silloinkin kun ei sada. Ne tulevat osaksi jokapäiväistä pukeutumista, ennakoi Nokian jalkineitten tuotekehittäjä Nina Aurén Berner Sportilta. Hänen mukaansa outdoor-saappaat lähestyvät vaellus-retkikenkiä. Kitkaominaisuuksia ja materiaalien hengittävyyttä pyritään edelleen parantamaan. Pohjarakenteeseen etsitään uusia materiaaliyhdistelmiä, ja kumisaapas tulee kevenemään. Kumisaappaan pohjat ovat kumiseosta, edelleen pääosin luonnonkumia. Luonnonkumi tulee useimmiten Malesian kumiplantaaseilta. Entä liitetäänkö kumisaappaaseen tulevaisuudessa elektroniikkaa? Saappaaseen on joskus kokeiltu laittaa paristo, joka lämmittäisi. Mutta kumisaapas menee kuitenkin vulkanointiuuniin tunniksi 140-asteeseen. Elektroniikan käyttö tulevaisuudessa ei ole poissuljettua, mutta täytyy muistaa että vulkanointilämpötila asettaa materiaaleihin oman vaatimuksensa, Nina Aurén kertoo. Kuvassa: Tukkijätkien työssä jalat kastuivat päivittäin. Matti Nieminen Roska päivässä jo kymmenen vuoden ajan Jari Peltoranta Roska päivässä liike täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Sosiaalipsykologi, toimittaja Tuula-Maria Ahosen ideasta lähteneen liikkeen voima piilee yksinkertiasuudessa. Pienestä se alkoi: Uimaranta oli täynnä lasia ja roskaa. Lapset olisivat tahtoneet kävellä paljain jaloin. Perhe ryhtyi keräämään roskia ja huomasi, että siitä tuli hyvä mieli. Tuula-Maria Ahonen esitti itselleen kysymyksen, miten voisi innostaa ihmiset välittämään lähiympäristöstään. Äiti ja tyttäret perustivat Roskaliikkeen vuonna Sittemmin mukaan on tullut 2 92 vuotiaita jäseniä kaikilta maailman mantereilta. Liikkeen voimana lienee tietty yksinkertaisuus. Monimutkaisen maailman keskellä vetoomus kerätä yksi roska päivässä on raikas. Se tuntuu useimmista mahdolliselta, ja jää hyvin mieleen. Ympäristötutkija Jari Lyytimäen mukaan Roskaliike on systeemiälykäs liike: päivittäinen ekoteko johtaa muihinkin ekotekoihin. Roskaliikkeen jäsenyyteen kutsutaan omalla esimerkillä. Liikkeessä ei ole penkkiurheilijoita, Ahonen luonnehtii. Roskien kerääminen on erityisen tärkeätä eläinten vuoksi. Yllättävän monet roskat ovat eläimille hengenvaarallisia. Roska päivässä liikkeessä osallistumiskynnys on matala. Riittää, kun ulos mennessäsi nostat päivittäin tai aina muistaessasi roskan maasta oikeaan kierrätysastiaan tai roskapönttöön. Lisäksi voit haastaa mukaan liikkeeseen vähintään yhden yhden uuden ihmisen. Sitoumus on ennen kaikkea sisäinen, Tuula-Maria Ahonen kertoo. Roska päivässä -liike verkossa: Hekin ovat ottaneet haasteen vastaan: Anna Hanski Heli Kruger Sauli Niinistö Anja Snellman Matti Vanhanen Ben Zyskovicz Jari Sarasvuo