Videoneuvottelu Miten videoneuvottelua voidaan hyödyntää rikos- ja siviiliprosesseissa?

Transkriptio

1 Videoneuvottelu Miten videoneuvottelua voidaan hyödyntää rikos- ja siviiliprosesseissa? Huhtinen, Lauri 2014 Hyvinkää

2 Laurea-ammattikorkeakoulu Hyvinkää Videoneuvottelu Miten videoneuvottelua voidaan hyödyntää rikos- ja siviiliprosesseissa? Lauri Huhtinen Liiketalous Opinnäytetyö Toukokuu, 2014

3 Laurea-ammattikorkeakoulu Hyvinkää Liiketalouden koulutusohjelma Tiivistelmä Lauri Huhtinen Videoneuvottelu Miten videoneuvottelua voidaan hyödyntää rikos- ja siviiliprosesseissa? Vuosi 2014 Sivumäärä 42 Opinnäytetyön tarkoituksena on ollut selvittää videoneuvottelun nykytilaa ja siihen mahdollisesti liittyviä ongelmakohtia sekä potentiaalisia hyötyjä. Tutkimusongelmana oli ensisijaisesti videoneuvottelu menettelynä asianosaisen kuulemisessa ja sen sovittaminen perinteiseen oikeudenkäymismalliin, jossa tietyt vanhat menettelyperiaatteet ovat olleet oikeuskäytännössä valtaapitävässä asemassa. Periaate välittömästä oikeudenkäynnistä on nojannut vahvasti oikeudenkäynnin asianosaisten fyysiseen läsnäoloon istuntosalissa. Videoneuvottelu on etäyhteyden takia omiaan vähentämään valtion varoista maksettavia todistelukustannuksia. Todistelukustannuksiin liittyvät säästöt ovat merkittäviä. Lisäksi todistajien ja asianomistajien matkustustarpeen vähentyessä syntyy ekologisia hyötyjä. Oikeuskirjallisuudessa esitetyistä mielipiteistä kävi ilmi, että videoneuvottelun käyttö suhteessa välittömän oikeudenkäynnin periaatteeseen ei ole aivan yksioikoista. Väitteiden mukaan todistajan lausunto olisi uskottavampi, kun se on annettu fyysisesti oikeussalissa, jonka yleisesti oletetaan huokuvan auktoriteettia ja näin vähentävän valehtelun mahdollisuutta. Lakiin onkin jätetty varaus, jonka mukaan tuomioistuimen on tapauskohtaisesti harkittava sen käyttö soveliaaksi. Kuitenkin monet vastaväitteet puhuvat sen puolesta, että videoneuvottelun selkeä kuva ja ääni mahdollistavat kuultavan kertomuksen uskottavuuden arvioinnin samalla tavalla, kuin kuultava olisi fyysisesti läsnä oikeudenkäynnissä. Haastattelemani käräjätuomarit yhtyivät tähän kantaan juuri videoneuvottelusta saatavien prosessiekonomisten ja kustannushyötyjen takia. He katsoivat, että välittömyyden periaate toteutuu videoneuvottelua käytettäessä. Tällä hetkellä videoneuvottelua käytetään lähinnä pakkokeinoistuinnoissa, esimerkiksi vangitsemisasian uudelleenkäsittelyissä ja telekuunteluasioissa. Monet argumentit puhuvat sähköisen oikeudenkäynnin laajentamisen puolesta. Lakia tulisikin monen mielestä muuttaa siihen suuntaan, että vastaaja voisi ainakin vähäisemmissä rikoksissa ottaa osaa oikeudenkäyntiin videoyhteyden avulla. Käytin työni lähteinä lainsäädännön lisäksi oikeuskirjallisuutta, lain esitöitä, käräjätuomareilta saatuja näkökantoja ja oikeustapauksia. Videoneuvottelun käyttöä on tilastoitu, mutta yksilöityä dataa videoneuvottelun käytöstä ei ollut saatavilla. Tilastollisesti seurattavia vuosijaksoja ja varsinkin tarkempia tilastoja videoneuvotteluista tulisikin minusta lisätä. Tarkemmalla tarkoitan esimerkiksi erittelyä siitä, missä asiassa videoyhteyttä on hyödynnetty. Tämä vaatii tietenkin lisätyötä, mutta tekniikan kehittyessä yksilöinti voitaisiin tehdä ilman manuaalista tilastointia. Asiasanat Rikosasiat, prosessi, oikeudenmukainen oikeudenkäynti, videoneuvottelu, todistaja, prosessiekonomia

4 Laurea University of Applied Sciences Hyvinkää Degree Programme in Business Administration Abstract Lauri Huhtinen Video conference How video conferencing can be used in criminal and civil processes? Year 2014 Pages 42 Purpose of this study has been to determine the current state of the video conference and its possible problem areas and potential benefits. The research problem was primarily connected to video conferencing of hearing proceedings and how it can be adapted taking into account the traditional legal proceedings model in which old procedural principles have had the ruling position. The principle of the immediacy trial has relied heavily on the physical presence of the parties in the chamber. Video conferencing is capable of reducing the witness expenses which are paid from the state funds. Cost savings are significant. In addition, the witnesses and plaintiffs don t need to travel to the court anymore which shows in ecological benefits. The arguments expressed in the legal literature have shown that the use of video conferencing is relation to the principle of an immediacy trial is not always a simple question. It was argued that the testimony would be more credible when it has been given physically in the courtroom which was perceived as authoritative. Thus it reduces the possibility of lying. There is a provision in law that says that the court must consider the use of the video conference as an appropriate action case by case basis. However, many counter-arguments speak in favor of the videoconference. A clear picture and sound give the same credibility and it is the same as if the person given the testimony had been physically present at the trial. Interviewed judges of the District Court agreed with this argument and the procedural economies and cost benefits due to videoconferencing. They said that the principle of immediacy is realized using the video conferencing. Currently, video conferencing is mainly used when coercive measures are involved such as imprisonment trials, in the re-imprisonment and in telecommunication trials. Many of the arguments are in favor of extending the electronic proceedings. The law should therefore be amended in such a way that the defendant could, at least in a lesser criminal cases, take part in the trial by a video link. My sources consisted of the legislation and its preliminary work and the legal literature. In addition I interviewed and obtained the points of view of judges of the Helsinki District Court as well as law cases. There are statistics on videoconferencing but the identified data was not available. Statistically monitored periods of the year and especially more detailed statistics on videoconferencing should be increased. By this I mean, for example a more detailed breakdown of in which cases the video conference has been used. This will of course requires more effort, but as technology advances, the identification could be done without manual compilation of statistics. Keywords Criminal cases, the process, a fair trial, video conference, witness, procedural economy

5 Laki- ja lyhenneluettelo Suomi PL Perustuslaki ( /731) OK Oikeudenkäymiskaari ( /4) RL Rikoslaki ( /39) ROL Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa ( /689) OAL Oikeusapulaki ( /257) UhkasakkoL Uhkasakkolaki ( /1113) TodKorvL Laki valtion varoista maksettavista kustannuksista ( /666) Valtioneuvoston asetus valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista (619/2013) Ruotsi EMR En modernare rättegång (Ju 2011:10) Saksa ZPO Zivilprozessordnung ( /310-4)

6 Sisällys 1 Johdanto Työn tarkoitus Taustaa ja tutkimusongelmat Tutkimusmenetelmän valinta Voimassaoleva lainsäädäntö Videoneuvottelua käsittelevät hallituksen esitykset Videoneuvottelua koskevat tärkeimmät lainkohdat Videoneuvottelun käyttö hovioikeudessa Oikeudenkäynti rikosasioissa Todistajana käräjäoikeudessa Todistajan kutsuminen Videoneuvottelu Euroopan unionissa Keskeiset prosessiperiaatteet Oikeudenkäynnin menettelyperiaatteet Oikeudenmukainen oikeudenkäynti Oikeudenkäynnin kohtuullisen ajan ylittyminen Suomessa Näytön arviointi Välittömyysperiaate Suullisuusperiaate Keskitysperiaate Kustannuskysymys Oikeudenkäynnin joustavuus Kansainvälinen suhtautuminen videoneuvottelun käyttöön Ruotsin sähköinen oikeudenkäynti Saksan sähköinen oikeudenkäynti Oikeudenkäynnit Suomessa ja Helsingin käräjäoikeudessa Videoneuvottelun käyttö koko Suomessa ja Helsingin käräjäoikeudessa Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomareiden mielipiteitä videoneuvottelusta Sähköisyys tutkimuskohteena Ruanda-oikeudenkäynti Yhteenveto ja johtopäätökset Videoneuvottelulaitteet ja tilastointi Videoneuvottelun käyttöön kannustaminen Lähteet Kuviot

7 1 Johdanto 1.1 Työn tarkoitus Opinnäytetyön tarkoitus on syventyä Helsingin käräjäoikeudessa tapahtuvaan videokuulemiseen, sen käyttöasteeseen ja siitä mahdollisesti saatavien hyötyjen mittaamiseen sekä mielipiteisiin sen käytöstä. Tavoitteenani on kattava kokonaisuus, joka sisältää tietoa videoneuvottelun nykytilasta ja sen tulevaisuudesta. Tämän lisäksi luomani tilastot helpottavat Helsingin käräjäoikeutta tunnistamaan sen, paljonko videokuulemista käräjäoikeudessa käytetään ja antamaan viitteitä siitä saatavien säästöjen määrästä. Käräjätuomareiden käytännön mielipiteet videoneuvottelun käytöstä valottavat videoneuvottelun puolta. Kartoitan tuomareiden mielipiteitä haastatteluilla. Asianomistajien ja todistajien matkakulut ovat valtion varoista maksettavia menoja. Henkilöt voivat joutua matkustamaan kuultavaksi pahimmassa tapauksessa toisesta maasta kyseisen foorumin käräjäoikeuteen. Tämän sijasta heitä voidaan kuulla myös videon välityksellä lähimpänä olevassa oman maan tai läänin alioikeudessa tai poliisilaitoksella. On kuitenkin otettava huomioon se seikka, että vastaaja voidaan myös velvoittaa maksamaan todistelukustannukset takaisin valtiolle. Lisäksi selvitän videokuulemisen käytön vaikutusta kansalaisten oikeusturvaan. Tärkeimpiä osa-alueita oikeusturvan toteuttamisen kannalta on käsittelyn kohtuullinen kesto ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Käsittelen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusteita omassa luvussaan. Videokuulemisen voidaan odottaa tehostavan tuomioistuinten työtä ja nopeuttavan asioiden käsittelyä. Työssäni paneudun lisäksi nykyiseen Suomen nykyiseen lainsäädäntöön videokuulemista koskevaan lainsäädäntöön ja siihen, miten ja mihin suuntaan sitä ollaan kehittämässä. Videoneuvottelua voisi hyödyntää rikoksesta epäillyn eli vastaajien tapauksessa silloin, kun hän antaa siihen suostumuksensa ja kyse on rangaistavuudeltaan lievemmistä teoista, jotka vastaaja on esitutkinnassa myöntänyt. Helsingin käräjäoikeuden piirissä on yli helsinkiläistä, ja se tuottaa oikeusturvaa yksityishenkilöiden lisäksi myös yrityksille ja muille yhteisöille. Juttumäärät ovat Helsingin käräjäoikeudessa Suomen suurimpia, mikä näkyy myös työntekijämäärässä. Pääkaupunkimme käräjäoikeus onkin Suomen suurin alioikeus. 1.2 Taustaa ja tutkimusongelmat Olen työskennellyt nyt Helsingin käräjäoikeudessa yhteensä kolme vuotta niin riita- kuin rikosasioidenkin parissa. Tällä hetkellä toimin käräjäsihteerinä rikososastolla, joka käsittelee

8 8 pääsääntöisesti väkivalta-, huumausaine, seksi-, talous- ja sotilasrikoksia. Olen päässyt näkemään juttujen käsittelyä aitiopaikalta, ja mielenkiintoni on kiinnittynyt rikosasioiden kulkuun. Videokuuleminen opinnäytetyön aiheena nousi mieleeni erään rikosasian käsittelyn yhteydessä, jossa kuulemisessa apuna käytettiin videoyhteyttä. Kyse oli tapauksesta, jossa rikosasian asianomistajia kuultiin Oulun vankilasta käsin. Kun kuuleminen saatiin käyntiin, sujui se helposti ja joutuisasti. Mietin, että videoneuvottelutekniikka on kätevä apuväline ja sen käyttöä tulisikin lisätä juuri sen helppokäyttöisyyden vuoksi. Aihe on ajankohtainen monessakin suhteessa. Suomen valtion budjettia suunniteltaessa hallituksen suurennuslasin alla ovat ministeriöt hallinnonaloineen ja niiden mahdolliset säästökohteet. Ensinnäkin videokuulemisten tehokkaampi käyttö nostaa esille taloudellisen eli prosessiekonomisen kysymyksen. Oikeuslaitoksen yksi varteen otettava kustannuksia vähentävä kohde voisikin olla asianosaisten kuuleminen, ja siinä videoneuvottelun käytön suurempi painotus. Toisaalta oikeuslaitoksella olevien resurssien ja menetelmien parempi käyttö lisää tehokkuutta ja tätä kautta osaltaan jouduttaa asioiden käsittelyä. Pohdittaessa tehokkuuden parantamista on kuitenkin huomioitava oikeudenkäyntiprosessin yleiset periaatteet ja se, että videoneuvottelun käyttäminen ja muut siihen liittyvät seikat eivät saa vaarantaa näitä periaatteita. Yleisiä periaatteita ovat prosessin suullisuus, keskitys ja välittömyys. Periaatteet liittyvät vaatimukseen oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Luvussa 3 käsittelen yleisesti prosessin keskeisiä prosessiperiaatteita sekä syvennyn tutkimuskysymyksiin. Käsittelen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista suhteessa videoyhteyden käyttämiseen luvussa 3.2. Luvussa 3.5 paneudun välittömyyskysymykseen. Luvussa 3.8 pohdin videoyhteydestä mahdollisesti saatavia rahallisia hyötyjä. Aikakysymykseen, eli siihen lisääkö videoyhteyden käyttö oikeudenkäynnin joustavuutta, paneudun luvussa Tutkimusmenetelmän valinta Olen valinnut työni tutkimusmuodoksi oikeusdogmatiikan eli lainopin. Lainopillinen tutkimus pohjautuu voimassa oleviin oikeuslähteisiin ja tutkii niiden vaikutusta suhteessa tiettyyn oikeusongelmaan. Lainoppi on oikeuden eli oikeusjärjestyksen sisältävien sääntöjen analysointia ja ennen kaikkea niiden tulkintaa. Oikeutta joudutaan tulkitsemaan pitkälti sen sisällön yleisluontoisuudesta johtuen. Toisaalta lainoppi jäsentää voimassa olevaa oikeutta. Oikeuden tulkitseminen vaatii käsitejärjestelmää, jota lainopin jäsentämisfunktio luo ja kehittää. Lisäksi se helpottaa lukijaa saamaan yhtenäisen kuvan oikeudellisista järjestyksistä ja siitä miten ne vaikuttavat toisiinsa. (Husa, Mutanen & Pohjalainen 2008, 20.) Oikeusdogmatiikka sopii hyvin valottamaan vastauksia asettamilleni tutkimuskysymyksille, jotka liittyvät videoneuvottelun käytön raha- ja aikakysymyksiin sekä siihen pystytäänkö

9 9 perinteisen fyysisen läsnäolon sijasta videoteitse käytävällä henkilötodistelulla pysymään prosessiperiaatteiden ydinsääntöjen rajojen sisällä. 2 Voimassaoleva lainsäädäntö 2.1 Videoneuvottelua käsittelevät hallituksen esitykset Videoneuvottelua koskevan lain esitöissä (HE 83/2001) on otettu kantaa viestintätekniikan käyttöön hovioikeudessa, erityisesti todistelun toimittamiseen kevyimmällä mahdollisella tavalla. Todistelutarkoituksessa kuuleminen ei ollut tuomioistuimessa vielä tuolloin mahdollista puhelimitse tai videoteitse. Esityksessä mainittiin, että kuvayhteyden avulla todistajan kertomusta ja sen luotettavuutta voidaan arvioida kuultavan äänen sekä erityisesti eleiden ja ilmeiden perusteella. Samassa otettiin myös kantaa aiheutuviin kustannuksiin, ajanhukkaan ja vaivaan, kun kuultava ei joutuisi enää matkustamaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen kuultavaksi. Tässä kuitenkin painotettiin, että todistajaa ei tule kuulla puhelimen tai videon välityksellä, jos kuulemisen luotettavuutta ei voida näytön arvioinnin varmuuden kannalta pitää riittävänä. Hallituksen esityksessä 83/2001 kiinnitettiin kuitenkin huomiota oikeudenkäynnin välittömyyden turvaamiseen niin, ettei varmuus näytön arvioinnista vaarannu. Oikeuden istunnon ja tuomioistuimen ajatellaan heijastavan viranomaisen arvovaltaa, jossa todistelun antaja suhtautuu tosissaan tilanteeseen. Luotettavimpana vaihtoehtona on pidetty juuri henkilökohtaista kuulemista. Siinä voidaan arvioida kuultavan puheen lisäksi hänen kehonkieltään, ilmeitään ja eleitään, ja arvioida todistelun uskottavuus. Videoteitse kuultaessa kuultavan ulkoisia seikkoja eli kehonkieltä voidaan myös arvioida samalla tavalla kuin henkilö olisi fyysisesti läsnä. Se vaatii kuitenkin videokuulemisen järjestäjältä eli viranomaisilta oman panoksen. Ääni- ja kuvayhteys saadaan muistuttamaan henkilökohtaista kuulemista, kunhan tilanne on järjestetäminen teknisesti asianmukaisesti. Esityksessä painotettiin, että sähköisen oikeudenkäynnin järjestäminen tulisi joka tapauksessa olla tuomioistuimen sopivaksi katsoma ja asianosaisten tulisi olla sen käyttöön suostuvaisia. Jo vuonna 2001 hallituksen esityksessä on katsottu, että etäyhteyden välityksellä kuultavaa todistajaa tulisi velvoittaa täsmälleen samat rangaistussäännökset kuultiinpa henkilöä sitten viranomaisen luona tai jossain muualla. Esityksen takana on ajatus siitä, että kuultava antaa lausuntonsa joka tapauksessa tuomioistuimelle. Hallituksen esitys 190/2002 koski muun muassa oikeudenkäymiskaaren todistelua koskevien säännösten muuttamista. Ehdotettiin, että samoin kuin aiemmin mainitsemassani hallituksen esityksessä kuulemisessa otettaisiin käyttöön teknisen apuvälineet, mutta vielä ehdotettua

10 10 laajemmassa mittakaavassa. Aikaisempi esitys koski ainoastaan hovioikeuksissa tapahtuvaa todistelua. Laajalla mittakaavalla tarkoitettiin kaikkia yleisissä tuomioistuimissa käytäviä oikeudenkäyntejä. Hallituksen esityksessä 190/2002 videoneuvottelun katsottiin toteuttavan välittömyyden periaatetta paremmin kuin todistelun antaminen puhelimen välityksellä. Tässäkin kohtaa todistajan ulkoinen olemus oli ratkaiseva tekijä arvioitaessa välittömyyttä koskevia vaatimuksia. Puhelinkuulemista toivottiin käytettävän vain tilanteissa, joissa todistaja oli estynyt saapumaan pääkäsittelyyn erityisestä syystä tai todistajan kuulemisesta aiheutuisi todisteen merkitykseen nähden kohtuuttomia kustannuksia tai tavatonta haittaa. Samaisessa esityksessä katsottiin, että perätöntä lausumaa tuomioistuimessa (Rikoslaki 15:1-4.) tulisi tarkistaa siten, että niistä tulee selvästi esille perättömän lausuman kriminalisoinnin koskevan myös videoneuvottelua ja puhelinkuulemista. Hallituksen esityksellä 271/2004 (Rikosasioiden käsittelyä käräjäoikeudessa koskevien säännösten muuttaminen) oli tarkoitus tehostaa ja tarkoituksenmukaistaa rikosprosessia Esityksellä rohkaistiin jälleen teknisten apuvälineiden käytön lisäämiseen. Tällä kertaa vangittavaksi vaaditun henkilön henkilökohtaisen kuulemisen katsottiin voida tapahtua käyttäen teknistä tiedonvälitystapaa. Lisäksi videoneuvottelua kyseisen esityksen mukaan voisi käyttää vangitsemisasian uudelleenkäsittelyssä ja rikosasioiden valmistelussa ja telepakkokeinoa koskevien vaatimusten käsittelyssä. Hallitus katsoi edellä mainittujen ehdotusten niiden voimaan astuessaan vähentävän käsittelyn turvallisuusriskejä vangitsemisasioissa. Vankien kuljetustarpeen vähennyttyä myös vanginvartijoita voitaisiin vapauttaa muihin tehtäviin. Kustannushyötyjen ohella videoneuvottelun katsottiin nopeuttavan vangitsemiskäsittelyä. Hallituksen esityksessä 271/2004 on tehty varteenotettava havainto siitä, että rikosasioiden valmisteluissa olisi perusteltua lisätä videoneuvottelun käyttöä istuntokäsittelyn sijaan, koska se on lähtökohtaisesti järjestettävissä edullisemmin ja vaivattomammin, varsinkin niissä tilanteissa, joissa asianosaisten välimatka tuomioistuimeen on suuri. Välittömyyskysymykseen otettiin kantaa niin, että videoneuvottelun katsottiin olevan kirjallista menettelyä huomattavasti välittömämpää oikeudenkäyntiä. Esityksessä (HE 271/2004) huomioitiin se seikka, että videoneuvottelun käytön lisääminen vaatisi asianmukaisten laitteiden hankkimista käräjäoikeuksiin. Ko. lainsäädännön muutosehdotus ei kuitenkaan velvoittanut käräjäoikeuksia hankkimaan laitteita heti, vaan muiden normaalien hankintojen yhteydessä. Laitteiden hankinta tulee joka tapauksessa esityksen mukaan vähentämään kustannuksia. Tässä on kuitenkin huomioitava, että videoneuvottelua tulisi myös käyttää pitkään, jotta niistä saatavia kustannushyötyjä syntyisi.

11 11 Toisin sanoen ei auta, jos laitteet on hankittu, mutta tuomioistuin pysyy vanhassa mallissa kutsuen kuultavia henkilökohtaisesti paikalle ja maksaa mahdollisen todistelupalkkion. Toisaalta todistelukustannuksia vielä suurempi menoerä on hallituksen esityksen mukaan vangitsemisoikeudenkäynteihin vaadittavien vanginvartioiden ja vartioitujen kuljetusten järjestäminen. Todistelun vastaanottamisesta (OK 17:34a), videokokouksen ja henkilön kuulemisesta puhelimitse riita-asian valmistelussa ja hovioikeuden pääkäsittelyssä (OK 26:24a) säädetään oikeudenkäymiskaaressa. Oikeudenkäymiskaaren osia uudistettiin säädösnumerolla 360/2003. Säädösmuutos astui voimaan , ja kumosi aikaisemman vuonna 1948 säädetyn lain. Uudistuksen tärkein kohta videokuulemisen kannalta oli lisäys 17 luvun 34 :ään, jolla videoyhteyden käyttö mahdollistettiin lailla. Tämä uudistus koski videoneuvottelun käyttöä kuultaessa todistajaa tai muuta todistelutarkoituksessa kuultavaa henkilöä tai asianomistajaa. Samalla muutettiin myös rikoslain 15 luvun 1 :ään, joka käsittelee perätöntä lausumaa tuomioistuimessa, lisättiin 2 momentti, joka koski väärän tiedon antamista kuultaessa henkilöä videoteitse. 2.2 Videoneuvottelua koskevat tärkeimmät lainkohdat Tärkeimmät videokuulemista säätelevät pykälät ovat oikeudenkäymiskaaressa. Oikeudenkäymiskaaren mukaan todistajaa, muuta todistelutarkoituksessa kuultavaa henkilöä tai asianosaista voidaan kuulla pääkäsittelyssä ilman hänen henkilökohtaista läsnäoloaan. Tällöin voidaan käyttää hyväksi videoneuvottelutekniikkaa tai muuta tilanteeseen soveltuvaa tiedonvälitystapaa. (OK 17:34a.) Yleisimmät käytössä olevan viestintävälineet ovat videon tai puhelimen välityksellä tapahtuva kuuleminen. Istunto on kuitenkin järjestettävä niin, että istuntoon osallistuvilla osapuolilla on puhe- ja näköyhteys keskenään. Tässä on kuitenkin muutamia poikkeuksia. Tuomioistuimen on katsottava videokuulemisen käyttö soveliaaksi. Tämän lisäksi oikeudenkäymiskaari velvoittaa, että jokin 17:34a:n neljästä seuraavasta kohdasta täyttyy. Ensimmäiseksi edellytetään, että kuultava on sairauden tai muun syyn vuoksi esteellinen saapumaan pääkäsittelyyn taikka hänen saapumisensa aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia tai kohtuutonta haittaa suhteessa todisteen merkitykseen. Toisekseen edellytetään, että kuultavan antamaa kertomusta voidaan arvioida luotettavasti ilman hänen läsnäoloaan pääkäsittelyssä. Kahden ensimmäisen kohdan osalta kuuleminen voidaan suorittaa myös puhelimitse. Videokuulemista voidaan pitää tarpeellisena myös silloin, kun se koskee rikoslain 15 luvun 10 :n 2 momentissa mainittua henkilöä eli esimerkiksi puolisoa tai sisarusta. Neljänneksi videokuulemisen käyttämisen ehto täyttyy, jos kuultavana oleva henkilö on alle 15-vuotias tai hänen henkistä toimintakykyään voidaan pitää

12 12 häiriintyneenä. Jos video- tai puhelinkuuleminen toteutetaan pääkäsittelyssä, on asianosaisille joka tapauksessa varattava tilaisuus esittää kysymyksiä kuultavalle. Todistajaa on mahdollista lain mukaan kuulla esitutkinnassa tai tuomioistuimen pääkäsittelyssä videoyhteyden avulla. Esitutkinnassa taltioitua videotallennetta voidaan käyttää myöhemmin alioikeudessa tai vastavuoroisesti alioikeudessa tallennettua videokuulemista muutoksenhakutuomioistuimessa niin, että todistajan ei tarvitse saapua itse henkilökohtaisesti paikalle. (Virolainen & Pölönen 2003, 247.) 2.3 Videoneuvottelun käyttö hovioikeudessa Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 26 a säätää hovioikeuden pääkäsittelyn kuvanvälitystekniikan käytöstä. Käräjäoikeudessa kertynyt ääni- tai kuvatallenne voidaan tarvittaessa esittää tarpeellisilta osiltaan hovioikeuden pääkäsittelyssä, jos käräjäoikeudessa vastaanotettua suullista todistelua ei ole joltakin osin otettava vastaan uudelleen. Hovioikeuden pääkäsittelyssä voidaan käyttää äänen- tai kuvanvälitystekniikkaa, esimerkiksi puhelinta tai videoyhteyttä, jos sitä voidaan pitää soveliaana. Tämä koskee käräjäoikeudessa kuultua todistajaa, asianosaista ja asiantuntijaa, jonka kertomuksen uskottavuus voidaan luotettavasti arvioida ilman hänen henkilökohtaista paikallaoloaan. Asianosaisille on varattava tilaisuus tehdä kuultavalle kysymyksiä. Todistajan ja asiantuntijan poissaolon seuraamuksista sovelletaan, mitä niistä laissa säädetään, jos yllä mainittu kuulustelu toimitetaan viranomaisen luona. Kutsussa kuulusteluun on ilmoitettava päivämäärä ja kellonaika sekä se, millä tavoin kuulustelu toimitetaan. Lisäksi on ilmoitettava muut tarpeelliset tiedot asiasta ja asianosaisista. 2.4 Oikeudenkäynti rikosasioissa Rikosoikeudenkäynnin prosessuaalinen eteneminen nojaa sitä varten säädettyyn lakiin. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa (ROL) säätelee sen miten ja järjestyksessä rikosasian käsittely tapahtuu niin oikeussalissa ja sen ulkopuolella. Siviilioikeudenkäynnille on säädetty oma lakinsa. Syyttäjä ja asianomistaja esittävät ensiksi vaatimuksensa ja perusteineen lyhyesti. Tämän jälkeen vastaaja ilmoittaa lyhyesti kantansa edellä esitettyihin vaatimuksiin, ja syyttäjä ja asianomistaja perustelevat kantansa tarkemmin. Vastaajalle varataan tilaisuus lausua

13 13 vastapuolen perusteluista. Edellä mainittujen kohtien jälkeen käräjäoikeus ottaa vastaan suullisen näytön ja kirjalliset todisteet. Suullisella näytöllä tarkoitetaan osapuolten kuulemista todistelutarkoituksessa. Tämä kohta koskee videoneuvottelun käyttöä. Tällöin todistajan ja asianomistajan kuuleminen voidaan tietyin edellytyksin ottaa vastaan myös puhelimen tai videon välityksellä. Näytön vastaanottamisen jälkeen asianosaiset esittävät tiivistävät yhteenvedot pääkäsittelyssä annettujen lausuntojen ja todistelun pohjalta. Tarvittaessa vastaaja esittää käsityksensä hänen syyllisyydestään ja rangaistusseuraamuksesta. (ROL 6:7.) 2.5 Todistajana käräjäoikeudessa Todistajan asema, velvollisuudet ja oikeudet määräytyvät oikeudenkäymiskaaren 17 luvun mukaisesti. Luku käsittelee yleisesti todistelua yleisissä tuomioistuimissa ja oikeudenkäymiskaaren 17:18 43 koskevat henkilötodistajaa. Lähtökohtaisesti jokaista ihmistä voidaan kuulustella todistajana. Tähän liittyy kuitenkin liuta poikkeuksia. Oikeudessa vireillä olevassa asiassa todistajaksi nimetyllä henkilöllä ei saa olla yhteyttä käsillä olevaan tekoon. Todistaja ei saa olla ollut epäiltynä teosta, jossa hänestä kuitenkin myöhemmin on tehty syyttämättäjättämispäätös (SJP). Todistaa ei voi myöskään henkilö, jolle on annettu rangaistusmääräys tai rikesakko liittyen käsillä olevaan tekoon. (OK 17:18.) Edelleen todistajaksi nimetty henkilö ei saa kieltäytyä todistamasta. Hän voi kuitenkin kieltäytyä todistamasta sellaisessa asiassa, jossa hän on ollut läheisessä suhteessa tai sukulaissuhteessa jutun asianosaiseen. Tällaisiksi luetaan muun muassa avioliitto tai kihlaus sekä sisaruussuhteet ja suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa oleva sukulainen. (17:20.) Todistajaa voidaan käräjäoikeuden päätöksellä kuulla erityisestä syystä myös pääkäsittelyn ulkopuolella. Tällaisissa tapauksissa todistaja voi olla estynyt saapumaan varsinaiseen pääkäsittelyyn sairauden tai muun syyn vuoksi. Kohtuuttomat kustannukset tai kohtuuton haitta verrattuna todisteen merkitykseen voidaan katsoa myös esteeksi todistajan läsnäololle. (OK 17:41.) Käräjäoikeus tekee tapauskohtaisesti päätöksen siitä, onko todistajan poissaololle lailliset perusteet. Sairaustapauksissa todistajan kuuleminen voidaan suorittaa myös hänen kotonaan. Valtion varoista todistajalle maksettavat korvaukset ovat suuri tekijä pohdittaessa videokuulemisen käyttöä säästötarkoituksessa.

14 14 Laki valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista ( /666, myöhemmin LVVMT) säätää siitä, kuka on oikeutettu saamaan korvauksia valtion varoista ja missä tilanteessa. Syyttäjän nimeämänä tai tuomioistuimen määräyksestä oikeuteen saapunut todistaja on oikeutettu saamaan kohtuullisen korvauksen matkakuluista ja ansionmenetyksestä. Todistajalla, jonka on nimennyt puolustajan saanut vastaaja tai oikeusapua saanut asianomistaja, on oikeus saada valtion varoista maksettava todistelupalkkio. (ROL 2:10.1; OAL 18.3.) Osapuoli, joka häviää asian, on velvoitettava korvaamaan valtion varoista maksetut todistelukustannukset takaisin valtiolle (ROL 2:10.2; OAL 22 ). Todistajan on kuitenkin pitänyt nimetä joko puolustajan saanut vastaaja tai oikeudenkäyntiavustajan saanut asianomistaja (Jokela 2012, 133). 2.6 Todistajan kutsuminen Haasteen laajassa merkityksessä tarkoitetaan kuultavan, asiantuntijoiden ja todistajan kutsumista oikeudenkäyntiin (Jokela 2012, 383). Ensisijaisesti tuomioistuin kutsuu nimetyn todistajan. Todistajille ja asiantuntijoille osoitettu kutsu on annettava henkilökohtaisesti tiedoksi. Kutsu voidaan lähettää heille hyödyntämällä joko postia, jolloin kutsu on noudettavissa postista saantitodistusta vastaan tai lähettämällä vastaanottotodistuksen sisältävä kirje. Kirje on palautettava tuomioistuimelle määräpäivään mennessä voimaan tullut lakiuudistus sallii tuomioistuimen käyttää puhelintiedoksiantoa kutsuttaessa todistaja ja asianomistaja istuntokäsittelyyn. Puhelintiedoksiannon toimittaa haastemies, joka laatii onnistuneesta tiedoksiannosta kirjallisen todistuksen ja lähettää kutsun sisältämät asiakirjat todistajalle. Jos tiedoksianto ei onnistu edellä mainittuja keinoja käyttäen tai voidaan perustellusta syystä olettaa, että tiedoksianto ei tule muuten onnistumaan, tiedoksianto annetaan henkilökohtaisesti tiedoksi. Tällöin haastemies kutsuu todistajan antamalla tiedoksiannon hänelle henkilökohtaisesti. (OK 11:3; OK 11:3b; OK 11:4.) Lisäksi on mahdollista, että asianosainen huolehtii todistajan oikeudenkäyntiin asianosaisen suostumuksella ja jos tuomioistuin on katsonut siihen olevan aihetta. Tällöin tuomioistuin määrää viimeisen päivän, johon mennessä kutsu on annettava tiedoksi. (OK 11:2.) Todistajia on useissa tilanteissa jouduttu kutsumaan myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Näissä tapauksissa todistelu on pyritty prosessiekonomistista ja kustannussyistä toteuttamaan videoyhteyttä hyödyntämällä. Tuomioistuimen tulee antaa tiedoksianto todistajalle ulkomaan viranomaisen välityksellä tai siten, kuin asianomaisen valtion kanssa on erikseen sovittu.

15 15 Todistajan kutsu voidaan antaa viimesijassa tiedoksi myös kuuluttamalla, jos tiedoksiannon vastaanottajan olinpaikkaa ei saada selvitetyksi. (OK 17:8; OK 17:9.) 2.7 Videoneuvottelu Euroopan unionissa Euroopan oikeudellinen verkosto on tutkinut videoneuvottelun käyttöä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. Vuonna 2004 voimaan astunut asetus numerolla 1206/2001 antaa menettelysäännöt kansalliset rajat ylittävälle todisteiden vastaanottamiselle. Asetuksen tärkeimmät artiklat ovat ja 17. Ensimmäiseksi mainittujen artiklojen mukaisesti todisteet vastaanotetaan pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön mukaisesti. Jälkimmäisen artiklan mukaisesti valtio voi vastaanottaa todisteet välittömästi sen jälkeen, kun kohdemaa on antanut siihen hyväksynnän. (Liljeroos & Risla 2013, 5.) Euroopan oikeudellinen verkosto on kannustanut videoneuvottelun käyttöön opastamalla videoneuvottelun käyttöön erilaisten oppaiden ja esittelytilaisuuksien avulla. Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto on tämän lisäksi kiinnostunut ottamaan tietotekniikkaa mukaan osana joutuisamman oikeudenkäynnin rakentamista. (Liljeroos & Risla 2013, 6.) Jäsenvaltiot ovat vielä eri vaiheissa videoneuvottelun hyödyntämisessä. Kaikilla mailla ei ole edes videoneuvottelun järjestämiseen vaadittavia laitteita. Tarpeen mukaan lisätään myös laitteiden hankintaa ja määrää. Euroopan oikeudellinen verkosto on katsonut oppaassaan, että videoneuvottelun hyödyntäminen vaikuttaa ennen kaikkea oikeudenkäyntiprosessin kestoon ja kustannuksiin. Todisteiden välittömästi vastaanotettaessa todistajien ei tarvitse matkustaa valtiosta toiseen tai virkamiesten tapaamaan todistajaa. Toisaalta oikeudellinen verkosto on todennut, että videoneuvottelu voi aiheuttaa ongelmia arkaluonteisissa asioissa. Tällaisia voivat olla perheoikeudelliset tapaukset, joissa todistajaa kuullaan alaikäistä lasta. (Liljeroos & Risla 2013, 5.) 3 Keskeiset prosessiperiaatteet 3.1 Oikeudenkäynnin menettelyperiaatteet Oikeudenkäynnin menettelyperiaatteet voidaan jakaa kolmeen osaan: suullisuus-, välittömyys- ja keskitysperiaatteeseen (Virolainen & Pölönen 2003, 362). Ennen kaikkea lain valmistelutöissä, tässä tapauksessa hallituksen esityksissä HE 15/1990 ja HE 82/1995, on ollut edellä mainittujen periaatteiden taustalla oikeudenkäyntiprosessin tavoitteiden turvaaminen. Tällaisia vaalittavia tavoitteita ovat prosessin nopeus, varmuus ja halpuus (Vuorenpää 2009, 65-66). Puhutaan prosessiekonomiasta, jonka tavoitteena on saada asiat käsitellyksi

16 16 joutuisasti ilman aiheetonta ajanhukkaa. Siten se aiheuttaa mahdollisimman vähän ylimääräistä työtä ja kustannuksia parteille eli asianosaisille ja tuomioistuimelle. (Virolainen & Pölönen 2003, 176.) Ihanne välittömästä ja suullisesta oikeudenkäynnistä ulottuu valistusaikaan. Englantilaista oikeusteoreetikkoa Jeremy Benthamia ( ) pidetään vahvana vaikuttajana näiden periaatteiden syntyyn. (Nousiainen 1993, 234.) Benthamin ajatukset edustivat pääasiassa utilitarismia. Hänen mukaansa ihminen pyrkii joko tuottamaan itselleen mielihyvää tai välttämään mielipahan aiheuttamista. Käsitys mielihyvän tunteesta voidaan ulottaa yksilön tuntemuksesta laajemmallekin, jos yksilö saavuttaa hyvänolon tunteen suuremmalle joukolle tuottamansa hyvän ansiosta. (Häyry 2001, ) Benthamin mukaan todistelun tarkoituksena on saada tuomari näkemään aistihavainnoin saamansa tosiseikka siinä valossa, että se herättää hänessä uskon tai epäuskon. Lisäksi tosiseikan pitäisi vastata esitettyä todistetta. (Bentham 1825, 7.) 3.2 Oikeudenmukainen oikeudenkäynti Suomen perustuslaissa turvataan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen. Perustuslaki 21:1 säätää, että jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Lisäksi jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun nimenomaan riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Suomen perustuslaki täyttää edellä kuvatun mukaisesti sen, mitä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen (EIS) allekirjoittaneilta mailta edellytetään. Nostan kyseisestä sopimuksesta 6 artiklan 1 kohdan, ja siitä erityisesti seuraavan lauseen: Oikeudenmukainen ja julkinen oikeudenkäynti on jokaisen oikeus, ja se on toteutettava kohtuullisen ajan kuluessa. Oikeudenkäynnin joutuisuus on nostettu Euroopan ihmisoikeussopimuksessa yhdeksi sen pääteemaksi osana oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. (EIS 6.1 art.) Tämän lisäksi kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (KP-sopimus) määrää, että jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus saada asiansa käsitellyksi ilman kohtuutonta viivytystä (14.3c art; Virolainen & Pölönen, 215). Euroopan ihmissoikeustuomioistuin (EIT) on linjannut, että rikosprosessi alkaa siitä päivästä, kun henkilön voidaan katsoa olevan syytettynä jostakin. Kohtuullinen aika voidaan yleisesti laskea siitä alkaen, kun rikoksesta epäillylle on virallisesti ilmoitettu, että häntä tullaan syyttämään jostakin rikoksesta tai kun hänet on pidätetty tai vangittu. (Pellonpää 2005, 356.) Suomessa tuomioistuinten tilastoissa rikosasian käsittelyaika lasketaan asian saapumispäivästä sen päätöspäivään. (Virolainen & Pölönen 2003, 219.)

17 17 EIS 6.1 artiklaa on sovellettu useissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapauksissa. Suomi on saanut koko sen EU:ssa oloaikanaan 59 langettavaa tuomiota, jotka koskevat oikeudenkäynnin kohtuullisen ajan rikkomista. (European Court of Human Rights 2013.) 3.3 Oikeudenkäynnin kohtuullisen ajan ylittyminen Suomessa Oikeusministeriössä ollaankin herätty oikeudenkäynnin kestojen venymiseen. Lainkäytön painopisteen siirtäminen ja hovioikeus- eli muutoksenhakumenettelyn parantamisen ja sen jouduttamisen on havaittu tarvitsevan kiireesti päivittämistä. Oikeusministeriö on asettanut tätä varten neuvottelukunnan pohtimaan parannusehdotuksia. (Oikeusministeriö haluaa lyhentää oikeudenkäyntien kestoa 2012.) Oikeudenkäynnin kohtuullisen ajan ylittyminen ei pääsääntöisesti johdu käräjäoikeuksien toiminnasta, vaan suuremman ongelman aiheuttavat muut prosessin viranomaiset. Suomen kaikkien käräjäoikeuksien vuonna 2012 ratkaistujen rikosasioiden käsittely käräjäoikeuteen saapumispäivästä ratkaisupäivään oli keskimäärin 3,6 kuukautta. (Ahola, Pajuniemi & Pajukangas 2013, 57.) Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2012 keskimääräinen ratkaisuaika, kaikki käräjäoikeuden käsittelykokoonpanot huomioon ottaen, oli 3,2 kuukautta. Keskimääräinen aika rikoksen tapahtumasta käräjäoikeuden päätökseen oli vuonna 2012 koko Suomessa 10,1 kuukautta. (Käräjäoikeuksissa ratkaistujen rikosasioiden käsittelyajat ratkaisukokoonpanon mukaan 2012.) Vuonna 2012 peräti 89 prosentissa rikosasioista jutun käsittely käräjäoikeudessa kesti alle puoli vuotta. Pisimpiä, yli 12 kuukauden kestäneitä juttuja, oli 3,5 prosenttia kaikista rikosasioista. Luvut näyttävät käräjäoikeuksien kannalta hyviltä, eivätkä jutut näytä viipyvän käräjäoikeusvaiheessa pitkään. Enemmän on kritisoitu poliisin esitutkintavaihetta ja käräjäoikeuskäsittelyn jälkeen olevaa muutoksenhakuvaiheen hitautta. (Käräjäoikeuksissa ratkaistujen rikosasioiden käsittelyajat ratkaisukokoonpanon mukaan 2012.) Helsingin hovioikeuspiirin käsittelyajat vaihtelivat vuonna ,1 kk ja 6,6 kk välillä, jossa jälkimmäinen luku edustaa Helsingin käräjäoikeuden ratkaisunopeutta. Vaikeimmat asiat keskittyvät Helsingin käräjäoikeuteen, mikä osittain selittää sen ratkaisunopeuden olevan hovioikeuspiirinsä parhaita.

18 Näytön arviointi Näytön arvioinnin voidaan katsoa olevan tärkeä osa rikosprosessin ratkaisutoimintaa. Jokaisesta tuomiota harkitessaan tuomioistuimen on ratkaistava myös näyttökysymys eli se, mitä asiassa on pidettävä totena. Toisin sanoen puhutaan todistusharkinnasta. Ratkaisussa punnitsevana tekijänä ovat asian kannalta aiheelliset tosiseikat. Näytöstä on päästävä tiettyyn varmuuteen, jotta tuomitsemiskynnys täyttyisi. Todistusharkinnan käytännössä tärkeimmät seikat ovat todisteiden riittävyyden lisäksi näytön todistusvoima eli esimerkiksi todistajan uskottavuus. (Virolainen & Pölönen 2003, 426.) Rasilainen on esittänyt Ruotsalaiseen tutkimustulokseen perustuvan näkemyksen, jonka mukaan ihmisen valehtelun tunnistaminen on oikeastaan vaikeaa tai ainakin todella haastavaa. Kokeelliset tutkimusten tulokset osoittavat, että tavanomaisiksi valehtelun merkeiksi mielletyt ilmeiden tai eleiden merkitys voidaan pitkälle kyseenalaistaa. Tulosten mukaan ei ole tiettyä elesignaalia, jonka valehtelija tekee tai jättäisi tekemättä valehdellessaan. (Rasilainen 2006, 259.) Rasilainen viittaa edellä mainituilla tutkimuksilla kuultavan henkilön uskottavuuteen ja valehtelun tunnistettavuuteen häntä kuultaessa videolta. Uskottavuusarvioinnista puhuttaessa tutkimuksissa ei ole huomattu, että kasvotusten ja videolla annetun todistelun välillä olisi merkitsevää eroa. Kuitenkin kasvotusten annetusta todistelusta on katsottu olevan helpommin erotettavissa, milloin todistaja valehtelee. Rasilainen kuitenkin painottaa, että todistelussa on lopulta enemmän kyse kertomuksen oikeellisuuden ja juuri sen yksityiskohtien arvioinnista kuin pelkästään alusta loppuun valehtelevan todistajan kiinnisaamisesta. (Rasilainen 2006, 266.) 3.5 Välittömyysperiaate Välittömyys on syntynyt vastaamaan vaatimusta aineellisesta totuudesta, jota se etsii yhdessä suullisuus- ja keskitysperiaatteiden kanssa (Virolainen 2007, 116). Välittömyysperiaatteen ydinsääntö on siinä, millä tavalla asiaa käsittelevän tuomioistuimen on otettava oikeudenkäyntiaineisto vastaan. Oikeudenkäyntiaineistona tarkoitetaan tässä todistelua ja lausumia. Nämä on esitettävä kokonaisuudessaan välittömästi tuomioistuimelle eli asiaa käsittelevälle ja ratkaisevalle kokoonpanolle. Puhutaan henkilöulottuvuudesta. (Vuorenpää 2009, ) Välitöntä aineiston esittämistä oikeudelle kutsutaan aineistoulottuvuudeksi. Toisaalta taas voidaan puhua institutionaalisesta ulottuvuudesta, jolla edellytetään tuomioistuimen kokoonpanon muuttumattomuutta koko oikeusprosessin ajan. Virolaisen ja Pölösen mukaan aidosti välitön oikeudenkäynti toteutuu vain siten, että asiaa ratkaisevat tuomarit perustavat

19 19 tuomionsa ainoastaan heille suullisesti esitettyyn materiaaliin. Ratkaisu ei saisi pohjautua miltään osin pelkästään kirjallisesti esitettyyn aineistoon. (Virolainen & Pölönen 2003, ) Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 2 :n 1 momentissa ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa lain 11 luvun 2 :n 1 momentissa säädetään, että oikeudenkäyntiaineisto on esitettävä suoraan asiaa ratkaiseville tuomioistuimen tuomarille. Se on tehtävä ilman välikäsiä, eli pöytäkirjat ja muut eivät tule kyseeseen. Tuomioistuin saa perustaa ratkaisunsa vain sille suoraan esitettyyn oikeudenkäyntiaineistoon, josta asiaa ratkaisevat tuomarit ovat tehneet näkö- ja kuulohavaintonsa. (Virolainen & Pölönen, 2003, 370.) Koulu tarkastelee videotodistelun luotettavuutta siitä lähtökohdasta, että sitä on lähtökohtaisesti arvioitava olosuhdesidonnaisesti eli tapauskohtaisesti ottaen huomioon yksittäistapauksen asianosaisten oikeussuojan tarve ja muut erityisolosuhteet. Luotettavuusarvioinnilla pyritään menettelyperiaatteena ensinnäkin takaamaan aineellisesti oikea ratkaisu ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Koulu on katsonut, ettei välittömyys välttämättä tyhjenny sen enempää oikeudenkäynnin kontradiktorisuuteen kuin suullisuuteenkaan. Hän painottaa enemmänkin henkilötodistelun välittömyyden tapahtumista vuorovaikutteisesti, ajallisesti yhtä aikasessa ja interaktiivisessa puhetilanteessa, jossa tuomioistuimen ja todistajan välillä on kaksisuuntainen visuaalinen yhteys. (Koulu 2010, ) Tällä viitataan siihen, että kontradiktorisuuden formaali velvoitemääräys voidaan pikemminkin nähdä puhetekojen kohtaamisena tai mahdollisuutena kommunikaatiolle todistajan ja asianosaisten välillä (Virolainen 2007, 121). Välittömyysperiaatteen ydin voidaan mieltää simultaaniseksi ja yleisesti vuorovaikutteiseksi keskusteluyhteydeksi. (Koulu 2010, 106.) Muutoksessa kohti sähköisempää oikeudenkäyntiä tärkeässä roolissa ovat tuomioistuimien virkamiehet, jotka soveltavat lakia joka päiväsessä työssään. Jos nämä toimijat karsastavat uutta teknologiaa, on selvää, että uusien sovellusten käyttöönotto hidastuu ja niistä saatavat kokemukset jäävät vähäisiksi. Uudet innovaatiot voivat näyttää paperilla käyttökelpoisilta, mutta tosiasiassa vasta niiden käyttökokemuksien kautta niitä voidaan ottaa arvioida kunnolla. (Koulu 2011, 79.) Perinteiset prosessikäsitykset asettuvat väkisinkin kyseenalaiseen asemaan käytettäessä sähköistä viestintäteknologiaa, erityisesti videoneuvottelua. Tuomioistuimen kehittämiskomitean mietinnössä todetaan, että suullinen ja välitön viestintä eivät entiseen tapaan ole enää niin vahvasti aikaan ja paikkaan sidottuja, mikä määrittää oikeudenkäynnin

20 20 suullisuus- ja välittömyysperiaatteen jossain määrin uudella tavalla (Arponen, Savela & Niemi 2003, 205.) Ensinnäkin välittömyysperiaatetta ja sen toteutumista tulee aiheellisesti pohtia. Connorin mukaan oikeudenkäynnin ihmisläheisyys katoaa tai sen merkitys vähenee kuultavan esiintyessä näyttöruudulla. Fyysisen läsnäolon puute vähentää elekielen merkitystä, puhuttu puhe korostuu. Kuultava ei pysty näin ollen vetoamaan asiaa käsitteleviin tuomioistuimen jäseniin tunnetasolla. (Connor 2001, 209, 218.) Poulinin mukaan taas videoneuvottelun kuvaamistilanne saattaa jännittää kuultavaa (Poulin 2004, 1125). Voidaan katsoa, että vuorovaikutusmahdollisuus laskee ensinnäkin tekniikan väliintulon takia. Uuden teknologian luomat uudet toimintamallit ovat omiaan aiheuttamaan uutuuden pelkoa, jolloin siitä saatavat hyödyt voidaan kyyseenalaistaa. Puhutaan muutosvastarinnasta, joka nostaa nostaa helposti esiin vain asioiden huonot puolet. Lakiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa (ROL) on lisätty pykälä 10 a, joka mahdollistaa videoneuvottelun käytön rikosoikeudenkäynnin suullisessa valmisteluistunnoissa. Lain vähimmäisvaatimuksena on, että osapuolilla on puheyhteys keskenään. Näin ollen näköyhteys luo valmisteluistunnolle lähinnä lisäarvoa välittömyyden muodossa. Tähänastiset lakimuutokset eivät ole yhtä poikkeusta lukuun ottamatta muuttaneet sitä seikkaa, että vastaajan on aina oltava henkilökohtaisesti läsnä käsittelyssä, jossa käsitellään häntä koskevaa asiaa. Edellä mainittu ROL 10 a lisäys kuitenkin sallii pidätettynä olevan henkilön vangitsemisasian käsittelyn videoneuvottelun välityksellä. Käräjäoikeuden on kuitenkin katsottava tämä soveliaaksi toimintatavaksi. Joka tapauksessa jo vangittuna olevaa henkilöä on lain mukaan kuultava henkilökohtaisesti hänen saapuvilla ollessa. (Risla & Marttila 2006, 5.) Loppuraportin tehneen pilotointityöryhmän mukaan myös tulkkia voidaan kuulla videon välityksellä. Se luo paremman kontaktin tulkattavan ja tulkin välille kuin käyttää puhelinyhteyttä. Tulkkaus puhelimitse ei ole toisaalta niin välitön kuin kasvokkain tai videon välityksellä tulkkaus, mutta nopeuttaa prosessia tilanteissa, joissa vaaditaan vaikeasti saatavilla olevaa harvinaisen kielen osaajaa. (Risla & Marttila 2006, 13.) Videoneuvottelu vaatii asiantuntevaa puheenjohtajaa. Istuntoa on johdettava niin, että videolaitteet on otettu huomioon ja istunnon välittömyys säilyy jokaiselle osapuolelle. Ensinnäkin puheenvuorossa olevan henkilön olisi katsottava kameraan, jotta tilanteesta saadaan mahdollisimman autenttinen. Lisäksi istunnon sihteerin on hallittava videoneuvottelulaitteiston käyttö. Hänen on osattava ohjata tekniikkaa ja kameroita osoittamaan haluttuun henkilöön. Istuntosalit, varsinkin pääkäsittelysalit, ovat usein suuria

21 21 tiloja. Se tarkoittaa haastavaa akustiikkaa. Videoneuvotteluissa jokaisen osapuolen onkin usein kiinnitettävä huomiota äänenkäyttöön. Varsinkin puheenvuoroja on jaettava niin, että vain yksi henkilö puhuu kerrallaan ja kuuluvalla äänellä. Videoneuvottelutilanne vaatii puheenjohtajan lisäksi jokaiselta istunnon asianosaiselta oman panoksensa. Taustamelua tai muuta ääntelyä ei tule sallia. (Risla & Marttila 2006, 14.) Lisäksi on pidettävä huoli salin riittävä valaistuksesta, jotta ei synny sellaista tilannetta, jossa puheenvuorossa oleva henkilö jää pimentoon ja hänen eleensä peittyvät. On muistettava, että istunnon välittömyys ei ole itsestään selvä tai koko ajan käsillä oleva tilanne, vaan sitä on vaalittava. Yhdysvalloissa on kiinnitetty huomiota videoneuvottelun käyttöön suhteessa kuultavan fyysiseen läsnäoloon. Sananvaihtoa käydään oikeustieteellisen tutkimuksen piirissä, jonka tärkeänä tutkimusaiheena ovat kalliit oikeudenkäyntikulut. Keskustelu on liittynyt liittovaltion perustuslakiin, jonka mukaan syytetyllä on oikeus tavata kasvokkain häntä vastaan puhuva todistaja. Pohdinnoissa valehtelua on pidetty hankalampana toteuttaa kasvokkain kuin henkilön puhuessa näytöllä. (Koulu 2011, ) Poulin (2004, 1119, ) katsoo, että tuomari voi herkästi yhdistää kuulemistilanteen television saippuasarjoihin, joissa ammattinäyttelijät teeskentelevät tunteensa. Tämä luo tuomareille ennakkoasenteen, jonka mukaan kuultavien pitäisi pystyä samaan elekieleen. Esimerkiksi kuultavan olemus katumuksesta ei välttämättä yllä näyttelijäsuorituksen tasolle. Se voi muuttaa tuomarin arviointia kuultavan sanomasta ja todistelun uskottavuudesta. Poulinin näkemyksissä on kyse Yhdysvaltalaisesta oikeusjärjestelmästä. Tällaisena niitä ei voida sellaisenaan sijoittaa suoraan suomalaiseen oikeussaliin. On kuitenkin mahdollista, että samanlaiset ajattelumallit pätevät täälläkin. Myös Koulu (2011, 81) arvioi välittömyysperiaatteen toteutumista osana oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä videoneuvottelusta puhuttaessa. Nykyinen oikeusjärjestelmä ja siinä oikeudenkäynnin käsitteet ovat rakentuneet vanhojen periaatteiden ja oppien varaan. Silmästä silmään kontakti on korostunut. Asiakirjat on totuttu toimittamaan paperisena ja lyömään niihin leimat käsin. Vanhaa lakia on kuitenkin jouduttu päivittämään, jotta se vastaisi yhteiskunnan sähköistymiseen. Vaikka lakia korjattaisiin nopeastikin, ihmisten asenteiden muutos vaati yleensä paljon pidemmän aikavälin. Koska etätodistelu haastaa oletuksen fyysisestä läsnäolosta oikeudessa, herättää se syystäkin keskustelua ja jännitettä välittömyysperiaatteen säilymisestä sellaisena, kuin se on totuttu näkemään. Edellä herätelty kritiikki tuntuu koskettavan oikeustieteellisen tutkimuksen lisäksi myös monta muutakin tieteellistä alaa. Kysymys on monitieteellisestä tutkimuskohteesta, kun puhutaan siitä, miten teknologia muuttaa ihmisten välistä kanssakäymistä. Oikeastaan perimmäinen kysymys voisi olla: mitä ihanteellinen vuorovaikutus nykyään on.

22 22 Välittömän henkilötodistelun voidaan katsoa olevan simultaaninen, ajallisesti yhtäaikainen ja interaktiivinen puhetilanne todistajan ja tuomioistuimen välillä, visuaalista ulottuvuutta unohtamatta, jossa kaikki osapuolet näkevät toisensa. Koulu (2011, 82) katsoo, että videoneuvottelua koskeva välittömyys kohdistuukin ennen kaikkea todisteluharkintaan ja sen vastavuoroisuuteen enemmänkin kuin kontradiktorisuuteen formaaliin velvoitemääräykseen. Virolainen (2007, 121) tulkitsee tässä yhteydessä kontradiktorisuuden periaatteen lähinnä vain tuomioistuinta velvoittavana toimintana. Tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että periaatetta noudatetaan ja että vastaajalle varataan tilaisuus esittää kysymyksiä häntä vastaan todistavalle kuultavalle. Kommunikatiivinen funktio korostuu (Ervo 2005, 12, 25). Välittömyysperiaatteen ydinsisältö voidaan katsoa vuorovaikutteiseksi, jossa osapuolilla on samanaikaisesti katse- ja puheyhteys keskenään. Voidaan väittää, että edellä pohdittua tarvetta lisääntyneen viestintäteknologian käytön uudelleenmäritykselle ei enää ole, jos videoneuvottelun katsotaan täyttävän nämä kriteerit. Kyse olisi enemmänkin sähköisen oikeudenkäynnin uudelleentulkinnasta. 3.6 Suullisuusperiaate Suullisuudessa on kyse siitä, että missä muodossa oikeudenkäyntiaineisto on toimitettava asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle (Vuorenpää 2009, 67). Suullisuusperiaatteen katsotaan oikeudenkäynnin ulkoisen olemuksen perusteella täyttyvän, kun asianosaisten lausumat ja henkilötodistelu annetaan oikeudelle suullisesti. Toisaalta tarkemmassa jaottelussa edellä mainittu ulkoisen olemuksen perusteella todettu suullisuus voidaan vielä lisäksi jakaa varsinaiseen suulliseen menettelyyn ja laajassa mielessä miellettyyn suulliseen menettelyyn. (Vuorenpää 2009, 66.) 3.7 Keskitysperiaate Keskitysperiaatteen ideana on yhtäjaksoinen oikeudenkäyntitilanne. Tällä tarkoitetaan sitä, että oikeuden istunnossa käsiteltävä asia tulee käsitellä kohtuuden rajoissa ilman ylimääräistä ajanhukkaa. Ydintavoitteena on keskeytymätön istunto ilman lykkäyksiä. Relevantit lait ovat tässä tapauksessa oikeudenkäymiskaari ja laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa. Ensimmäinen säätää siviiliprosessin ja toinen rikosasioiden käsittelyjärjestyksestä. (Vuorenpää 2009,69.) Lailla on kuitenkin säädetty poikkeuksia laajan ja aikaa vievän asian varalta. Tällöin kyse on asiasta, jota ei ole mahdollista viedä loppuun yhdessä ja samassa istunnossa (Vuorenpää 2009, 70).