EU:n sähkön vähittäismarkkinat. Kuluttajan aktivointiin tähtäävät toimenpiteet Euroopan sähkömarkkinoilla

Transkriptio

1 EU:n sähkön vähittäismarkkinat Kuluttajan aktivointiin tähtäävät toimenpiteet Euroopan sähkömarkkinoilla

2

3 Aalto-yliopisto Sähkötekniikan korkeakoulu Elektroniikka ja sähkötekniikka Antti Raininko Kuluttajan aktivointiin tähtäävät toimenpiteet Euroopan sähkömarkkinoilla S Sähköverkkojen erikoistyö Työn ohjaajat: Pertti Salminen (Energiateollisuus ry), Matti Lehtonen (Aalto-yliopisto)

4 AALTO-YLIOPISTO SÄHKÖTEKNIIKAN KORKEAKOULU PL AALTO Tekijä: Antti Raininko TIIVISTELMÄ Työn nimi: Kuluttajan aktivointiin tähtäävät toimenpiteet Euroopan sähkömarkkinoilla Koulutusohjelma: Elektroniikka ja sähkötekniikka Päiväys: Sivumäärä: [55+5] Vastuuopettaja: Prof. Matti Lehtonen Ohjaaja(t): Pertti Salminen (Energiateollisuus ry) ja Matti Lehtonen (Aalto-yliopisto) Kieli: Suomi Tässä työssä tarkastellaan Euroopan sähkömarkkinoiden kehitystä kuluttajan näkökulmasta. Euroopan sähkömarkkinat ovat integroituneet ja vapautuneet asteittain 90- luvulta alkaen. Kehitystä on pyritty edistämään koko EU:n laajuisella lainsäädännöllä sekä kansainvälisellä päätöksenteolla. Tästä huolimatta eurooppalainen sähköjärjestelmä ja -markkinat ovat yhä monin tavoin hajanaisia. Erityisesti kuluttajan asema eri maissa vaihtelee huomattavasti. Ilmastonmuutoksen hidastaminen on yksi suurimmista haasteista ihmiskunnalle. Sen vuoksi tarvitaan uusia puhtaita teknologioita niin sähköntuotantoon kuin sähköenergian varastoimiseksi. Energiankäytön tehokkuuden parantamiseksi on luotava edellytykset kysyntäjouston hyödyntämiseksi sähkömarkkinoilla. Euroopan komissio julkaisi kesällä 2015 niin sanotun energian kesäpaketin, joka ohjaa sähkömarkkinoiden kehitystä kohti energiaunionissa määritettyjä tavoitteita. Yksi energiaunionin keskeinen tavoite on kuluttajien aseman vahvistaminen energiamarkkinoilla. Tämä ja siirtyminen kohti uusiutuvia energiamuotoja edellyttävät sähkömarkkinoiden kehittämistä. Kuluttajien halutaan olevan aktiivisessa roolissa tulevaisuuden sähkömarkkinoilla. Kuluttajilla on oltava mahdollisuus sähkönmyyjien kilpailuttamiseen, kysyntäjoustoon osallistumiseen sekä oman sähköntuotannon hyödyntämiseen. Tämä edellyttää tukku- ja vähittäismarkkinoiden tiiviimpää yhteenkytkeytymistä, hintasääntelyn ja markkinoiden keskittyneisyyden purkamista, hinnanmuodostumisen läpinäkyvyyden parantamista, kysyntäjouston tuotteistamista sekä uusien energiapalveluiden kehittämistä. Tulevaisuudessa voidaan nähdä kolme erilaista kuluttajaprofiilia, joille suunnattuja palveluita ja tuotteita energia-alan toimijoiden on kehitettävä. Nämä profiilit ovat perinteinen kuluttaja, kysyntäjoustoon osallistuva kuluttaja sekä kuluttajatuottaja. Koska merkittävin muutos sähkömarkkinoilla koskee kuluttajan roolia, on suurin epävarmuustekijä muutoksessa todennäköisesti kuluttaja itse. Riittävien kuluttajaa aktivoivien taloudellisten kannustimien luominen edellyttää uusien tuote- ja palvelukonseptien lisäksi tiivistä yhteistyötä energia-alan toimijoiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten välillä. Avainsanat: sähkömarkkinat, vähittäismarkkinat, kuluttajan asema, kysyntäjousto ii

5 Esipuhe Tämä erikoistyö on tehty osana kesäharjoittelujaksoa Energiateollisuus ry:llä. Työn aihe valikoitui Energiateollisuus ry:n ehdotuksesta ja omasta mielenkiinnostani sähkömarkkinoita kohtaan. Aloitin harjoittelujakson Energiateollisuus ry:n toimistolla Helsingissä, jonka jälkeen siirryin reiluksi kahdeksi kuukaudeksi Brysseliin. Brysselissä osallistuin erilaisiin seminaareihin ja keskustelutilaisuuksiin sekä tapasin eri järjestöjen asiantuntijoita. Ajanjakso Brysselissä oli erittäin opettavainen ja hyödyllinen kokemus opintojen ja tulevaisuuteni kannalta. Tutkimukseni lisäksi pääsin Brysselissä tutustumaan erilaisiin ihmisiin eripuolilta Eurooppaa ja seuraamaan Euroopan unionin jokapäiväistä elämää aitiopaikalta. Haluan kiittää Energiateollisuus ry:tä tästä ainutlaatuisesta työkokemuksesta. Erityisesti haluan kiittää Energiateollisuus ry:n EU-asioiden johtajaa Pertti Salmista, Sähkökaupan johtajaa Pekka Salomaata, asiantuntija Riina Heinimäkeä sekä Sähköverkkojen johtajaa Kenneth Hännistä työn ohjaamisesta ja saamastani avusta. Haluan myös kiittää Aalto-yliopiston Matti Lehtosta työn valvomisesta ja ohjaamisesta. Lopuksi haluan sanoa kiitokseni kaikille niille asiantuntijoille, joiden kanssa sain mahdollisuuden keskustella aiheesta niin Helsingissä kuin Brysselissäkin. Espoossa Antti Raininko iii

6 Sisällysluettelo Tiivistelmä Esipuhe Sisällysluettelo Lyhenteet ii iii iv v 1 Johdanto Euroopan sähkömarkkinoiden nykytilanne Pohjoismaiset sähkömarkkinat Keski- ja Länsi-Eurooppa Saksa Ranska Iso-Britannia Lounais-Eurooppa Espanja Portugali Yhteenveto Euroopan unionin tavoite yhteisille sähkömarkkinoille Uusi teknologia avain kuluttajalähtöisille sähkömarkkinoille Älykäs mittaus perustana sähköjärjestelmän ohjaukselle Hajautettu sähköntuotanto Sähkön varastointi Teknologiat sähkön varastoimiseksi Varastointiteknologioiden sovellukset Kysyntäjousto Edellytykset kysyntäjouston hyödyntämiselle Kysyntäjouston hyödyntäminen käytännössä Kysyntäjouston vaikutukset eri toimijoille Kohti kuluttajalähtöistä sähkömarkkinaa Energiaunioni Sähkömarkkinoiden rakenne ja toiminta Tukkumarkkinat Vähittäismarkkinat Kapasiteettimekanismit Edellytykset kuluttajalähtöiselle markkinalle Kuluttajan etu, kuluttajan kannustin Oikea tieto mahdollistaa oikeat valinnat Älykodit ja -verkot mahdollistavat vaivattoman osallistumisen Kuluttajansuoja ja tietosuoja Komission toimenpidelista kuluttajan aseman vahvistamiseksi Käytännön toimet kuluttajan aktivoimiseksi Eurooppalainen sähkönkuluttaja tulevaisuudessa Mitä kuluttajan aseman parantaminen edellyttää energia-alan toimijoilta? Mitä jäsenmailta edellytetään tulevaisuudessa? Epävarmuustekijät Yhteenveto ja johtopäätökset Lähteet iv

7 Lyhenteet ACER CEER CHP ENTSO-E EU Agency for the Cooperation of Energy Regulators, energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöjärjestö. Council of European Energy Regulators, Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten neuvosto. Combined Heat and Power, yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto European Network of Transmission System Operators for Electricity, Euroopan kantaverkko-operaattoreiden yhteistyöjärjestö Euroopan unioni EURELECTRIC Union of the Electricity Industry, eurooppalaisen sähköalan yhteistyöorganisaatio. HHI-indeksi Markkinan keskittyneisyyttä kuvaava lukuarvo, joka saadaan summaamalla kaikkien markkinatoimijoiden markkinaosuuksien neliöt. Mitä pienempi luku on, sitä kilpaillumpi markkina. v

8 1 Johdanto Sähköenergia on nykyisessä länsimaalaisessa yhteiskunnassa välttämätön perushyödyke kuluttajalle. Valtaosa yhteiskuntamme toiminnoista perustuu luotettavaan ja kustannustehokkaaseen sähköjärjestelmään. Sähköstä on tullut meille niin luonteva osa arkipäiväämme, että yleensä huomaamme sen merkityksen vasta, kun sen jakelussa on jostakin syystä ongelmia. Sähkön keskeisestä asemasta huolimatta harva kuluttaja on tänä päivänä erityisen kiinnostunut omista sähkönkulutustottumuksistaan ja niiden taloudellisista vaikutuksista. Yleensä kiinnitämme huomiota sähkönkäyttöömme vain saadessamme sähköyhtiöltä laskun. Tähän on monia syitä. Ihmiset eivät koe, että heillä olisi mahdollisuus vaikuttaa oman sähkölaskunsa suuruuteen. Lisäksi tiedonvaihto asiakkaan ja myyjän välillä rajoittuu useimmiten vain säännöllisin väliajoin toimitettavaan sähkölaskuun ja sitä seuraavaan maksutapahtumaan. Sähkömarkkinoita on vapautettu asteittain kilpailulle Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa. Avoin kilpailu parantaa palvelun laatua ja tuotetarjontaa sekä alentaa asiakkaalle sähkön käytöstä koituvia kustannuksia. Sähkömarkkinoiden vapauttaminen ja integrointi onkin ollut Euroopan unionin tavoitteena jo useita vuosia. Jäsenvaltioiden poikkeavat markkinajärjestelyt asettavat kuitenkin haasteita kehitykselle. Monissa maissa kuluttajalla ei ole vieläkään riittäviä työkaluja ja kannusteita parhaan myyjän etsimiseksi. Sähkön myyjän vaihtaminen on vaikeaa, toimittajien kilpailuttaminen sekä hintavertailu on raskasta ja monimutkaiset tariffijärjestelmät hankaloittavat sopimussisältöjen hahmottamista. [1] Euroopan komissio julkaisi kesällä 2015 kaksi sähkömarkkinoihin liittyvää tiedonantoa, joiden on tarkoitus vahvistaa kuluttajan asemaa sähkömarkkinoilla. Tässä tutkimuksessa perehdytään näiden tiedonantojen sisältöihin, ja niiden vaikutuksiin käytännössä. Työn tavoite on kartoittaa, miten Euroopan sähkömarkkinoiden ja sähköjärjestelmän kehitys vaikuttaa kuluttajan asemaan sähkön vähittäismarkkinoilla. Työssä esitellään aluksi sähkömarkkinoiden toiminnan perusperiaate sekä jäsenmaiden sähkömarkkinoiden välisiä eroja erityisesti kuluttajan näkökulmasta. Luvussa 3 keskitytään uusien teknologioiden tuomiin mahdollisuuksiin sähköjärjestelmän ja sähkömarkkinoiden uudistamiseksi. Luvussa 4 esitellään kesällä 2015 julkaistun energian kesäpaketin keskeinen sisältö kuluttajan näkökulmasta. Luvussa 5 pohditaan kuluttajan uutta roolia sähkömarkkinoilla sekä eri sidosryhmiltä odotettavia toimenpiteitä, joiden avulla kuluttaja saadaan omaksumaan haluttu uusi rooli. Luku 6 muodostaa yhteenvedon ja johtopäätökset tutkimuksen keskeisistä havainnoista. Päästökaupan ja uusiutuvien energiamuotojen tukimekanismien vaikutukset sähkömarkkinoihin ja kuluttajan asemaan on rajattu tämän tutkimuksen ulkopuolelle. 1

9 2 Euroopan sähkömarkkinoiden nykytilanne Sähkömarkkinat koostuvat sähkön tuotannosta, siirrosta, jakelusta ja myynnistä. Näistä siirto- ja jakeluverkkoliiketoiminta ovat alueellisia luonnollisia monopoleja. Vaikka viime vuosikymmeninä muita liiketoimintoja on vapautettu kilpailulle laadun ja tehokkuuden parantamiseksi, on Eurooppa vielä kaukana yhdestä yhtenäisestä sähkömarkkinasta. Jäsenvaltioiden markkinakäytäntöjen väliset erot aiheuttavat haasteita sähkömarkkinoiden integroimiselle. Tässä luvussa tutustutaan yleisellä tasolla Euroopan sähkömarkkinoihin, sekä kuluttajan asemaan eri maissa. 2.1 Pohjoismaiset sähkömarkkinat Pohjoismaat ovat olleet edelläkävijöinä sähkömarkkinoiden vapauttamisessa. Yhteisten sähkömarkkinoiden alkusysäykseksi voidaan ajoittaa vuosi 1991, jolloin Norjan parlamentti päätti avata sähköenergian markkinat kilpailulle. Pohjoismaiden sähkömarkkinat integroituvat tiiviimmiksi koko 90-luvun ajan, kun Ruotsi ja Suomi liittyivät osaksi markkinoita. Vuonna 2000 myös Tanska tuli mukaan yhteismarkkinoille. Markkinoiden laajentuminen ei ole suinkaan pysähtynyt tämän jälkeen, vaan uusien siirtoyhteyksien myötä myös Baltian maat ovat osana tukkumarkkinoiden yhteistä hinnanmuodostusta. [2] Sähkön tukkuhinta määräytyy Nord Pool Spot -sähköpörssissä kysynnän ja tarjonnan tasapainon perusteella [3]. Yhteisen markkinan toimivuuden takaavat maiden väliset riittävät siirtoyhteydet sekä monipuolinen sähköntuotanto, joka takaa luotettavan sähkön tarjonnan. Kuvassa 1 on havainnollistettu Pohjoismaissa käytetyt tuotantomuodot vuodelta 2013 [4]. Kuva 1: Sähkön tuotantomuodot Pohjoismaissa 2013 [4] 2

10 Maiden väliset rajasiirtokapasiteetit on esitelty alla kuvassa 2 [5]. Kuvasta nähdään, että pohjoismaiden lisäksi siirtoyhteyksiä on rakennettu myös Keski-Euroopan maihin, kuten Saksaan, Puolaan ja Hollantiin. Olemassa olevista siirtoyhteyksistä huolimatta Pohjoismaiden ulkopuoliset maat eivät kuitenkaan ole varsinaisesti osa pohjoismaisia sähkömarkkinoita. Euroopan sähkömarkkinat ovat integroituneet viime vuosina market coupling -mekanismin kautta, jonka avulla eri alueiden markkinat voivat toimia yhteistyössä olematta varsinaisesti osa samaa pörssiä. Markkinoiden yhteenliittäminen on johtanut siihen, että koko Euroopassa lasketaan samalla algoritmilla sähkön tukkumarkkinahinta seuraavalle päivälle. Kuva 2: Pohjoismaiden rajasiirtoyhteydet [5] Sähköenergian hinta määräytyy Nord Pool Spotissa tukkumarkkinoilla tuottajien ja ostajien ilmoittaessa hintatarjouksensa markkinoille seuraavaa päivää varten. Tätä markkinaa kutsutaan elspot-markkinaksi [6]. Tarjouksissa ilmoitetaan, millä hinnalla ja kuinka paljon toimija on valmis ostamaan tai myymään sähköä seuraavana päivänä. 3

11 Näiden tarjousten perusteella muodostetaan kysyntä- ja tarjontakäyrät, joiden leikkauspiste määrittää sähkön spot-hinnan. [7] Näin saatu spot-hinta ilmoitetaan markkinoiden systeemihintana. Ideaalitilanteessa koko markkina-alueen hinta on sama kuin spot-hinta, mutta siirtokapasiteetin rajoitteiden vuoksi markkinat on tällä hetkellä jaettu viiteentoista hinta-alueeseen. Näillä alueilla sähkön hinta saattaa poiketa huomattavasti systeemihinnasta, kuten alla olevasta kuvasta 3 [8] voidaan havaita. Kuvassa Norjan aluehinnat ovat hieman systeemihintaa matalampia, kun taas Suomessa aluehinta on melkein kaksinkertainen systeemihintaan verrattuna. Elspot-markkinan lisäksi Nord Pool Spotissa on elbas-markkinat päivänsisäistä kauppaa varten [9]. Kuva 3: Nord Pool Spotin systeemihinta ja aluehinnat [8] Kuluttajan maksama hinta sähköstä ei ole sama kuin sähkön hinta tukkumarkkinoilla. Tukkumarkkinoille osallistuvat sähkön tuottajat ja vähittäismyyjät, jotka välittävät sähkön kuluttajalle vähittäismarkkinoilla, sekä suuret teollisuusasiakkaat, jotka voivat ostaa tarvitsemansa sähköenergian suoraan tukkumarkkinoilta. Kuluttajan maksama hinta muodostuu hankintahinnan lisäksi siirto- ja jakelukustannuksista, veroista ja vähittäismyyjän katteesta [10]. Energiayhtiöt tarjoavat kuluttajille erilaisia sähkötuotteita, joissa on erillinen kulutusmaksu eri ajankohdille. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi kiinteään hintaan tai tuntihintaan perustuva kulutusmaksu. Näiden lisäksi käytössä on kaksiaikasähkö, jolloin kulutusmaksu on eri yö- ja päiväsaikaan, sekä kausiaikasähkö, jolloin kulutusmaksu on eri kesäisin ja talvella. [11] Vaihteleva hinta perustuu kysynnän ja tarjonnan lakiin: yöllä ja kesäaikaan sähkönenergian ky- 4

12 syntä on yleensä matalampaa, jolloin hintakin on halvempi. Kaksiaikasähköä voidaan myös pitää yksinkertaisena kysyntäjouston ohjauskeinona [12]. Kysyntäjoustoa käsitellään tarkemmin luvussa 3.4. Tanskan, Ruotsin, Norjan ja Suomen vähittäismarkkinat ovat hyvin samankaltaiset, vaikka joitakin eroja valtioiden välillä on havaittavissa. Merkittävimpänä erona Tanskassa on käytössä kaksi vaihtoehtoista markkinaa kuluttajalle: säädellyt markkinat sekä täysin vapautetut markkinat. Säädellyt markkinat ovat kuitenkin poistumassa käytöstä vuoden 2015 aikana. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa vähittäismarkkinat toimivat vapaasti. Tanska aikoo vuoden 2015 markkinauudistusten yhteydessä ottaa käyttöön myös niin sanotun myyjäkeskeisen markkinamallin, jossa sähkönmyyjät ostavat verkon siirto- ja jakelupalveluita verkkoyhtiöiltä, eikä loppuasiakas itse olisi enää suoraan asiakas- tai sopimussuhteessa verkkoyhtiöön. Näin ollen energian ja sähkönsiirron hinta näkyisivät myyjän lähettämässä sähkölaskussa yhtenä komponenttina. [1] Pohjoismaiden vähittäismarkkinoille on markkinoiden vapautumisen myötä syntynyt useita markkinatoimijoita, joten kuluttajilla on useita vaihtoehtoja myyjää valitessa. Pohjoismaissa myyjää vaihtoi 6-15 % kuluttajista vuonna Eniten vaihdoksia tehtiin Norjassa ja vähiten Tanskassa. Lisäksi esimerkiksi Ruotsissa 27 % kuluttajista neuvotteli saman vuoden aikana sähkösopimuksensa uudelleen vanhan myyjänsä kanssa. [1, 13] Tämä osoittaa, että kuluttajat toimivat aktiivisesti markkinoilla kilpailuttamalla ja vertailemalla eri yhtiöiden tarjouksia. Pohjoismaat ovat kaikki aloittaneet älykkäiden sähkömittareiden laajamittaiset asennukset 2010-luvun taitteessa. Pisimmällä mittareiden asennuksessa on Suomi, jossa 97 %:lla kuluttajista on käytössä tuntikohtaiset tiedot keräävä etäluettava sähkömittari. Tuntikohtaisten tietojen kerääminen ja käyttäminen ovat keskeisessä asemassa kysyntäjouston hyödyntämisessä ja uusien palveluliiketoimintojen kehittämisessä. Ruotsissa jakeluverkkoyhtiöt velvoitettiin vuonna 2009 asentamaan älymittarit, jotka tarjoavat kotitalouksille kuukausittaisen kulutuslukeman. Mittarit ovat etäluettavia, mutta eivät tarjoa kysyntäjouston hyödyntämiseen edellytettävää tuntikohtaista kulutustietoa. Vuodesta 2012 eteenpäin Ruotsin jakeluverkonhaltijat ovat olleet velvoitettuja toimittamaan tuntimittaukseen kykenevän mittarin kotitaloudelle pyydettäessä. Tanskassa mittareiden asennus aloitettiin vuosina , ja vuonna 2014 yli puolella kotitalouksista oli älymittari. Tanskassa älymittareiden asennukset on aloitettu jakeluverkkoyhtiöiden aloitteesta. [1] Kuluttajat arvioivat Pohjoismaissa sähkömarkkinoiden toimivan paremmin kuin EU:ssa keskimäärin. Luottamus ja tyytyväisyys markkinoihin ja markkinatoimijoihin on korkea kaikissa neljässä maassa. Vaihtoehtoisia toimittajia on kunkin maan markkinoilla paljon. Tarjousten vertailu on kuitenkin kuluttajien mielestä hankalaa siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa on saatavilla viranomaisen ylläpitämä vertailutyökalu. [1] Vaikka Baltian maat ovat nykyään osa pohjoismaisia sähkömarkkinoita, on niiden kehitys ollut historiallisista syistä poikkeava Pohjoismaihin verrattuna. Tämä heijastuu myös maiden vähittäismarkkinoiden toimintaan tänä päivänä. Esimerkiksi Virossa vähittäismarkkinat ovat yhä erittäin keskittyneet, sillä suurin sähköyhtiö Eesti Energia AS hallitsi markkinoita vuonna 2012 yli 80 % markkinaosuudella. Toiseksi suurimman Imatra Elekter AS:n markkinaosuus oli vuonna 2012 vain 2,7 %. Kaikki kulutta- 5

13 jat eivät pystyneet valitsemaan vapaasti sähkön myyjää ennen vuotta Näiden kuluttajien oli ostettava sähkönsä Viron kilpailuviranomaisen säätelemällä hinnalla määrätyltä myyjältä. Vuonna 2013 Virossa oli 15 vaihtoehtoista myyjää niille kuluttajille, jotka pystyvät nykyään vaihtamaan myyjää vapaasti. Tämä on todennäköisesti osaltaan vaikuttanut siihen, että Eesti Energia AS:n markkinaosuus on laskenut 59 %:in vuonna 2015 [14]. Virolaiset kuluttajat arvioivat sähkömarkkinoiden toimivuuden heikommaksi kuin EU:ssa keskimäärin, ja markkinat ovat kuluttaja-arvion mukaan EU:n heikoimmat kotitalouksille tarjottujen palveluiden osalta. Luottamus ja toimittajien vertailtavuus ovat myös kuluttajien mielestä heikkoja. Markkinoiden vapautuminen ja hintasääntelyn purkaminen ovat kuitenkin kasvattaneet myyjänvaihtojen määrää huomattavasti, ja vuonna 2013 Virossa tehtiin kuudenneksi eniten myyjänvaihtoja EU-alueella. [1] Sähkön vähittäismarkkinoilla kuluttajahintoihin vaikuttavat tukkumarkkinoilla määräytyvän hinnan lisäksi erilaiset valtiokohtaiset energiamuotojen tukijärjestelmät sekä verotus. Tämä aiheuttaa eroja kuluttajan maksamaan sähkön hintaan eri maissa. Kuvassa 4 [15] on esitetty Tanskan, Viron, Suomen, Ruotsin ja Norjan kotitaloussähkön hinnat komponentteineen. Kuvasta nähdään, että keskimäärin tanskalainen kuluttaja maksaa sähköstään enemmän kuin muut pohjoismaalaiset. Tämä johtuu Tanskan verotuksesta ja uusiutuvien energiamuotojen tukitariffeista. Näin ollen voidaan todeta, että pohjoismaissa sähkömarkkinoiden vapauttaminen on asettanut kaikkien maiden kuluttajat lähes samaan asemaan sähköenergian hinnan suhteen. Kuluttajahintojen erot johtuvat pääasiassa valtioiden energiapolitiikan eroista. 0,35 0,30 0,25 0,20 0,15 0,10 0,05 0,00 56,85 % 36,08 % 28,84 % 31,75 % 25,89 % 27,90 % 39,40 % 31,69 % 38,38 % 43,17 % 15,25 % 34,72 % 36,56 % 25,54 % 28,00 % Tanska Viro Suomi Ruotsi Norja Verot ja tukimaksut Sähkön siirto Sähköenergia Kuva 4: Kotitaloussähkön hinta Pohjoismaissa 2014 (kulutus kwh/vuosi) [15] 6

14 2.2 Keski- ja Länsi-Eurooppa Eurooppa on jaettu regulaattoreiden yhteistyöalueisiin kuvan 5 [16] esittämällä tavalla. Jaottelun taustalla on pörssien yhdistäminen market coupling -mekanismilla. Selkeitä markkina-alueiden rajoja on tänä päivänä vaikea määrittää, koska esimerkiksi Saksa ja Ranska ovat yhteydessä useisiin alueisiin. Lisäksi seuraavan päivän hinnanmuodostus tapahtuu yhteisesti koko Euroopan tukkumarkkinoille. Kuva 5: Euroopan regulaattoreiden yhteistyöalueet [16] Tässä alaluvussa keskitytään erityisesti Saksan, Ranskan ja Ison-Britannian sähkömarkkinoihin ja kuluttajan asemaan kullakin markkinoilla. Suurina EU-maina niillä on myös vahva painoarvo unionin päätöksenteossa. Maiden energiajärjestelmät eroavat toisistaan huomattavasti niin markkinoiden toiminnan, kuluttajan aseman kuin sähköntuotannon puolesta Saksa Saksa vauhditti vuonna 2011 tapahtuneen Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen Energiewende-ohjelman täytäntöönpanoa uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottamiseksi ja koko energiasektorin uudistamiseksi kohti päästötöntä energiajärjestelmää. Ohjelman keskeinen tavoite on uusiutuvien energiamuotojen osuuden kasvattaminen, kasvihuonepäästöjen vähentäminen sekä maan ydinvoimaloiden alasajo vuoteen 2022 mennessä. [17] Energiajärjestelmä, jossa on paljon vaihtelevaa tuotantoa, aiheuttaa haasteita sähkömarkkinoille. Tuotannon vaihtelut heijastuvat sähkön hintaan. Voimakkaasti vaihteleva sähkön hinta aiheuttaa epävarmuutta, joka vaikuttaa kuluttajiin ja teollisuuteen. Saksan sähköenergian tuotantomuodot on esitetty seuraavalla sivulla kuvassa 6 [18]. 7

15 Saksa 6,8 % 5,5 % 5,6 % 15,5 % 9,1 % 3,1 % 54,4 % Ydinvoima Fossiliset Vesivoima Tuulivoima Aurinkovoima Biomassa Muut Kuva 6: Sähköenergian tuotanto Saksassa vuonna 2014 [18] Saksassa neljä suurinta sähköyhtiötä, E.On, RWE, EnBW ja Vattenfall, hallitsevat tukkumarkkinoita 78 % markkinaosuudella. Markkinoiden keskittyneisyyttä kuvaava HHI-indeksi on vähittäismarkkinoilla [1] Indeksin arvo saadaan summaamalla kaikkien markkinatoimijoiden markkinaosuuksien neliöt yhteen. Näin ollen arvot voivat vaihdella hyvin pienistä luvuista kymmeneentuhanteen. Mitä pienempi arvo on, sitä kilpaillumpi markkina. Vähittäismarkkinoilla sähkön hinta on ollut viime aikoina nousussa ja kotitaloussähkön hinta Saksassa onkin yksi Euroopan kalleimmista. Tämä johtuu siitä, että Saksassa uusiutuvaan energiaan siirtymiseen liittyvät kustannukset ovat koituneet pääasiassa kuluttajille. Saksa on kuitenkin Euroopan komission vaatimuksesta pyrkinyt uudella lainsäädännöllä kasvattamaan teollisuusyritysten osuutta uusiutuvien energiamuotojen tukimaksuissa, jotta kuluttajien hinnat eivät nousisi kestämättömiksi. [1] Kotitaloussähkön hinnan komponentit on esitetty kuvassa 7 [15]. Kuvasta nähdään, että erilaisten tukien osuus sähkön hinnassa on Saksassa huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi myöhemmillä sivuilla esitettyjen Ranskan tai Ison-Britannian tapauksessa. 0,3500 0,3000 0,2500 0,2000 0,1500 0,1000 0,0500 0, ,58 % 22,46 % 25,96 % Saksa Verot ja tukimaksut Sähkön siirto Sähköenergia Kuva 7: Kotitaloussähkön hinta Saksassa 2014 (kulutus kwh/vuosi) [15] 8

16 Vuonna 2012 kuluttajat pystyivät Saksassa valitsemaan myyjänsä keskimäärin 72 vaihtoehdon joukosta. Vähittäismarkkinoilla myyjää vaihtaneiden asiakkaiden osuus oli samana vuonna 10,8 %. [1] Euroopan komission tekemän kuluttajakyselyn mukaan [19] saksalaiset kuluttajat arvioivat sähkömarkkinoidensa toimivan paremmin kuin muut kuluttajat EU:ssa keskimäärin. Saksan markkinat sijoittuvat vertailussa ensimmäiseksi luottamuksessa ja myyjän vaihtamisen helppoudessa. Toimittajien vertailtavuudessa Saksa sijoittuu toiseksi, ja neljänneksi myyjän valintamahdollisuuksia arvioitaessa Ranska Ranskan sähköntuotanto perustuu vahvasti ydinvoimaan, kuten kuvasta 8 voidaan havaita [20]. Markkinoiden vapauttamiseksi Ranska avasi sähkömarkkinansa teollisuudelle vuonna 2004 ja kotitalouksille vuonna [1] 12,6 % 5,0 % 3,1 % 1,1 % Ranska 1,2 % 77,0 % Ydinvoima Fossiliset Vesivoima Tuulivoima Aurinkovoima Muut Kuva 8: Sähkön tuotanto Ranskassa vuonna 2014 [20] Ranskassa sekä tukku- että vähittäismarkkinat ovat erittäin keskittyneet. Tukkumarkkinoilla EDF-yhtiö omistaa 91,5 % sähkön tuotantokapasiteetista. Toiseksi suurimman GDF Suezin osuus on 5,1 % ja kolmannen E.On Francen 2,6 %. Näin ollen kolme suurinta toimijaa omistavat 99,2 % sähkön tuotantokapasiteetista. Suurin energiayhtiö EDF omistaa myös Ranskan ainoan siirtoverkkoyhtiön Reseau de Transport d Electriciten (RTE). [1] Tukkumarkkinoiden HHI-indeksi on sähköntuotannossa yli Markkinoiden keskittyneisyyttä pyritään purkamaan eri keinoin, kuten esimerkiksi ARENHoikeudella. [1] ARENH varmistaa sähkön toimittajille mahdollisuuden ostaa ydinenergiaa EDF:ltä säädellyllä hinnalla [21]. Tämä järjestely helpottaa vaihtoehtoisten toimittajien tulemista markkinoille. Lisäksi Ranska suunnittelee rakennuslupien myöntämistä uusille vesivoimalaitoshankkeille saadakseen uusia sähköntuottajia markkinoille. Tällä hetkellä EDF omistaa suurimman osan myös vesivoimantuotantokapasiteetista. [1] Vähittäismarkkinoilla vain 8 % kuluttajista oli vaihtanut sähkönmyyjää vuonna Kuluttajat ovat voineet valita vuodesta 2007 alkaen joko markkinahinnan tai viranomaisen tarjoaman säädellyn hinnan. Vuoteen 2013 mennessä 92 % kotitalouksista ja 86 % muista kuin kotitalousasiakkaista halusi pysyä säädeltyyn hintaan perus- 9

17 tuvassa laskutuksessa. Säädeltyä sähkön hintaa on viime vuosina pitänyt nostaa EDF:n ydinvoimaloiden modernisointihankkeiden vuoksi. Tästä huolimatta hinta ei kata täysin EDF:n tuotantokustannuksia, mutta hinnankorotukset ovat parantaneet vapaan markkinahinnan kilpailukykyä. [1] Kotitaloussähkön hinta Ranskassa on esitetty alla kuvassa 9 [15]. Hinta poikkeaa edellisellä sivulla esitetystä Saksan kotitaloussähkön hinnasta merkittävästi. Kotitalouksien maksama kokonaishinta on Ranskassa huomattavasti edullisempi. Komponentteja vertaamalla huomataan, että merkittävin erottava tekijä on Saksassa maksettavat tukimaksut uusiutuville energiamuodoille. Sääntelystä ja EDF:n valta-asemasta huolimatta ranskalaiset arvioivat sähkömarkkinoidensa toimivan paremmin kuin EU:n keskiarvo. Kuluttajatyytyväisyysmittauksessa markkina sijoittui Euroopassa neljänneksi ja luotettavuudessa toiseksi korkeimmalle. Ainoastaan myyjän vaihdossa markkina sijoittuu alle EU:n keskiarvon. [19] Tässä kohtaa on hyvä huomata, että kysely on tehty kuluttajille, ja että harvalla kuluttajalla on kokemusta muiden maiden sähköjärjestelmän ja -markkinan toimivuudesta. Kuluttajat ovat siis tyytyväisiä omaan järjestelmäänsä, mutta heillä ei toisaalta ole välttämättä käsitystä siitä, mitä etua markkinoiden vapauttamisessa ja EDF:n markkinaaseman kaventamisessa olisi. 0,20 0,18 0,16 0,14 0,12 0,10 0,08 0,06 0,04 0,02 0,00 31,13 % 32,38 % 36,49 % Ranska Verot ja tukimaksut Sähkön siirto Sähköenergia Kuva 9: Kotitaloussähkön hinta Ranskassa 2014 (kulutus kwh/vuosi) [15] Iso-Britannia Ison-Britannian sähköntuotannossa merkittävin osuus on fossiilisilla polttoaineilla ja ydinvoimalla. Seuraavalla sivulla esitetystä kuvasta 10 [22, 23] nähdään, että uusiutuvien energiamuotojen osuus maan sähköntuotannosta oli yhteensä 19 % vuonna Merkittävimmät uusiutuvat energiamuodot Isossa-Britanniassa ovat biopolttoaineet ja tuulivoima. 10

18 Iso-Britannia 2,0 % 3,9 % 0,6 % 13,8 % 19,0 % 0,7 % 60,0 % Ydinvoima Fossiliset Vesivoima Tuulivoima Aurinkovoima Biomassa Muut Kuva 10: Sähkön tuotanto Isossa-Britanniassa vuonna 2014 [22, 23] Iso-Britannia oli pohjoismaiden mukana ensimmäisten joukossa vapauttamassa sähkömarkkinoita kilpailulle 1990-luvulla. Kotitalouksilla on ollut vapaa pääsy vähittäismarkkinoille vuodesta Vuonna 2011 Britanniassa käynnistettiin sähkömarkkinareformi (Electricity Market Reform, EMR), jonka päätavoitteina on sähkön toimitusvarmuuden turvaaminen, sähköntuotannon hiili-intensiteetin vähentäminen sekä kohtuullisen sähkön hintatason varmistaminen [24]. Nämä tavoitteet ovat osittain ristiriitaisia toistensa kanssa, sillä fossiilisten polttoaineiden korvaaminen esimerkiksi vaihtelevasti sähköä tuottavalla tuulivoimalla tai heikosti joustavalla ydinvoimalla saattaa heikentää sähkön toimitusvarmuutta. Samalla uusiutuville energiamuodoille maksettavat tukimaksut nostavat yleensä kotitaloussähkön hintaa, kuten olemme nähneet Saksan tapauksessa. Saavuttaakseen EMR:n tavoitteet Ison-Britannian hallitus on määrittänyt erilaisia toimenpiteitä. Nämä toimenpiteet tähtäävät uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottoon, fossiilisten tuotantomuotojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, sähkön kysynnän ja kulutuksen vähentämiseen sekä kapasiteettimarkkinoiden luomiseen. Kapasiteettimarkkinoiden tehtävä on varmistaa riittävä ja luotettava kapasiteetti tukkumarkkinoilla tilanteissa, jolloin kulutus on huipussa ja vaihtelevaa tuotantoa ei ole saatavilla. Kapasiteettimarkkinat toimivat siis tukkumarkkinoiden rinnalla. Markkinoilla toimiville tuottajille maksetaan siitä, että he pitävä yllä valmiutta reagoida kysynnän ja tarjonnan vaihteluihin. Mikäli nämä toimijat eivät pysty tarjoamaan tukkumarkkinoille lisäkapasiteettia sopimuksen mukaisesti, heille kohdistetaan sanktioita. Kapasiteettimarkkinoilla sopimukset kapasiteetin tarjoajien kanssa tehdään neljä vuotta ennen kuin kapasiteetin tulee olla tarjolla. Tällä pyritään mahdollistamaan investoijille parempi arvio tulevista kassavirroista. [24] Euroopan komission tutkimuksen mukaan Ison-Britannian tukkumarkkinoiden HHIindeksi oli 1483 vuonna Kolmen suurimman tuottajan markkinaosuus on yli 45 %. Vähittäismarkkinoilla HHI-ideksi on Markkinoilla toimi yhteensä 36 myyjää vuonna 2012, joista 12 toimitti sähköä nimenomaan kotitalouksille. Kotitalouksien vähittäismarkkinoilla on kuusi merkittävää vertikaalisesti integroitunutta myyjää, jotka hallitsivat noin 95 %:a markkinasta vuonna [1] Kuluttajat arvioivat Ison-Britannian sähkömarkkinoiden toimivan huonommin kuin EU:n keskiarvo. Markkinat saivat kuluttajilta kolmanneksi huonoimman arvosanan 11

19 etenkin kotitalouksille tarjottujen palveluiden osalta. Erityisesti kuluttajien luottamus ja tyytyväisyys sähkönmyyjiin on heikko. Parhaat arvosanat kuluttajat antoivat vaihtoehtoisten myyjien määrälle ja myyjän vaihtamiselle. Vuonna 2012 sähkön myyjää vaihtoi 12 % kuluttajista. Tästä huolimatta kuluttajien kiinnostusta ja kykyä vertailla eri toimittajien tarjouksia on epäilty. Britannian kansallisen säätelystä vastaavan viranomaisen arvion mukaan yli 60 % kuluttajista ilmoittaa, ettei ole koskaan vaihtanut sähkön myyjää. Tämä tarkoittaa, että kyseiset kuluttajat maksavat sähköstään vanhan tariffin mukaista hintaa, joka ei ole yhtä kilpailukykyinen kuin markkinahinta. Monet kuluttajat kokevat myös olevansa epätietoisia eri vaihtoehdoista, sillä markkinoilla on tarjolla valtava määrä erilaisia sopimuksia ja tuotteita. [1] Tällaiset viestit kuvastavat hyvin, kuinka suuri merkitys on sillä, että kuluttaja saa riittävästi tietoa markkinoiden tarjoamista vaihtoehdoista ja ennen kaikkea niiden sisällöistä. Epäselvä tuotevalikoima saattaa siis passivoida kuluttajaa, jos kuluttaja ei koe olevansa tilanteen tasalla eri vaihtoehtojen kanssa. Kuvassa 11 on esitetty sähkön hinta komponentteineen Isossa-Britanniassa [15]. Kuvasta huomataan, että merkittävin tekijä sähkön hinnassa on sähköenergian osuus, joka on lähes kolminkertainen verrattuna Ranskaan ja Saksaan. Koska EMR:n yksi päätavoitteista on uusiutuvien energiamuotojen osuuden kasvattaminen, voidaan olettaa, että tukimaksujen osuus sähkön hinnassa tulee tulevaisuudessa kasvamaan. Tällä hetkellä verojen ja tukimaksujen osuus on Isossa-Britanniassa merkittävän pieni. Tämä johtuu muun muassa siitä, että kuluttajat maksavat sähköstä alennettua arvonlisäveroa [25]. 0,2500 0,2000 0,1500 0,1000 0,0500 4,77 % 21,00 % 74,23 % Verot ja tukimaksut Sähkön siirto Sähköenergia 0,0000 Iso-Britannia Kuva 11: Kotitaloussähkön hinta Isossa-Britanniassa 2014 (kulutus kwh/vuosi) [15] 2.3 Lounais-Eurooppa Lounais-Euroopan sähkömarkkina-alueen muodostavat Portugali, Espanja ja Ranska. Portugali ja Espanja aloittivat sähkömarkkinoiden yhdistämisen vuonna 1998 luoden Iberian sähkömarkkinat (Iberian Electricity Market, MIBEL). Lopullinen päätös yhteismarkkinan perustamisesta tehtiin vuonna 2001, ja markkina aloitti täyden toimintansa vuonna [26] MIBEL on kytketty Ranskan pörssiin, mutta maiden välinen siirtokapasiteetti rajoittaa kytkennän täyttä hyödyntämistä. 12

20 2.3.1 Espanja Espanjan sähköenergian tuotantomuodot on esitelty alla kuvassa 12. Uusiutuvien energiamuotojen osuus on kasvanut Espanjassa viime vuosina, ja ne kattoivatkin sähköntuotannosta 40,9 % vuonna [27] Espanja 5,1 % 1,9 % 21,9 % 20,4 % 15,4 % 35,3 % Ydinvoima Fossiliset Vesivoima Tuulivoima Aurinkovoima Muut Kuva 12: Sähköenergian tuotanto Espanjassa vuonna 2014 [27] Espanjan parlamentti julkaisi vuonna 2013 lainsäädäntöpaketin sähkömarkkinoiden uudistamiseksi. Markkinareformin tärkein tavoite on poistaa niin sanotut tariffialijäämät alentamalla sähköjärjestelmän ylläpitoon liittyviä säädeltyjä kustannuksia. [1] Tariffialijäämät ovat syntyneet valtion velvoitettua verkkoyhtiöt maksamaan takuuhinnan uusiutuville energialähteille, mutta nämä eivät ole saaneet kerätä tukimaksujen aiheuttamia kustannuksia täysimääräisesti asiakkailtaan. Lakiuudistus sisältää uuden tukijärjestelmän uusiutuville energiamuodoille ja CHP-tuotannolle sekä muutoksia verkkoliiketoiminnan korvauksiin ja loppukäyttäjien tariffeihin. Uudet tariffit sisältävät säädellyn hinnan pienille asiakkaille ja uuden liittymismaksun mikrotuotannolle, jonka on tarkoitus kattaa näiden verkkoon liittämisen kustannukset. Perusajatus on, että sähköjärjestelmän kehittäminen ei saa tuottaa kustannuksia ilman, että ne johtavat joko vastaavan suuruiseen tulojen lisäykseen tai muiden kustannusten alenemiseen. Monet sidosryhmät verkkoyhtiöistä sähköntuottajiin ovat kritisoineet uudistuksia, sillä ne heikentävät kohtuuttomasti heidän saamiaan korvauksia ja kasvattavat sääntelyyn liittyviä riskejä. Lisäksi monet kuluttajat kritisoivat uudistusten nostavan sähkön hintaa. [1] Espanjan tukkumarkkinat on jaettu kahteen osaan, jotka ovat normaalijärjestelmä (ordinary regime) ja erityisjärjestelmä (special regime). Näistä erityisjärjestelmään kuuluvat pienet tuottajat sekä uusiutuvat energiamuodot, joille maksetaan tuotantomuodosta ja -määrästä riippuen erilaisia tukia. Normaalijärjestelmän tuottajat toimittavat sähkönsä pörssin välityksellä tai bilateraalisilla sopimuksilla suoraan tietyille asiakkaille. [28] Tukkumarkkinoiden keskittyneisyys on vähentynyt uusiutuvien energiamuotojen myötä, sillä pienemmät tuottajat ovat tulleet markkinoille niiden avulla. Markkinoiden HHI-indeksi onkin verrattain matala Iberian markkinat kytkettiin Keski-Euroopan markkinoihin vuonna Tämä mahdollistaa Ranskan ja Espanjan välisen siirtokapasiteetin tehokkaamman hyödyntämisen, tosin siirtoyhteyttä on jo aiemminkin hyödynnetty lähes täydellä kapasiteetilla. [1] 13

21 Jokaisella espanjalaisella on ollut mahdollisuus valita sähköntuottajansa vuodesta 2003 eteenpäin. Tästä huolimatta suurimmalla osalla kuluttajista sähkösopimus perustuu säädeltyyn tariffiin. Kilpailu vähittäismarkkinoilla on kasvanut viime vuosina, ja vuonna 2012 sähkön myyjää vaihtoi 12,1 % kuluttajista. Suurin osa toimittajista keskittyy kuitenkin pääasiassa yritysasiakkaisiin. Vaikka markkinat luovat hyvät edellytykset kilpailulle, kuluttajien maksamat hinnat sähköenergiasta ovat kuitenkin kasvaneet. Esimerkiksi vuodesta 2008 vuoteen 2012 kotitalouksien sähkön hinta nousi 9,9 % vuodessa. Samaan aikaan yritysasiakkaiden hinnat nousivat vain 3 % vuodessa. Hintojen nousuun vaikuttivat erityisesti sähkön siirrosta aiheutuvat kustannukset ja veronkorotukset. Espanjan hallitus loi vuonna 2014 uuden mekanismin, jonka tarkoitus on kytkeä vähittäismarkkinoiden hinta paremmin tukkumarkkinoiden hintoihin poistamalla sähkön hintaan liittyvää sääntelyä. [1] Espanjan kotitaloussähkön hinta vuonna 2014 on esitetty alla kuvassa 13 [15]. 0,2500 0,2000 0,1500 0,1000 0, ,38 % 21,00 % 57,63 % Verot ja tukimaksut Sähkön siirto Sähköenergia 0,0000 Espanja Kuva 13: Kotitaloussähkön hinta Espanjassa vuonna 2014 (kulutus kwh/vuosi) [15] Espanjalaiset kuluttajat arvioivat maan sähkömarkkinoiden toiminnan toisiksi heikoimmaksi kaikista EU-maista. Markkinat sijoittuvat myös neljänneksi heikoimmin erityisesti kotitalouksille tarjottavien palveluiden vertailussa. Kuluttajien tyytyväisyys ja luottamus markkinoihin ovat komission raportin mukaan heikoimmasta päästä vertailussa. Yhtenä markkinoiden keskeisenä ongelmana pidetään tiedonkulkua toimittajien ja kuluttajien välillä. Toimittajien ja hintojen vertailu on hankalaa, ja ongelmatapauksien ratkaiseminen on hidasta. [1, 19] Portugali Portugalin siirtoverkkoyhtiö REN:n mukaan suurin osa sähköstä tuotetaan uusiutuvilla energiamuodoilla, kuten seuraavalla sivulla esitetystä kuvasta 14 voidaan havaita [29]. Huomionarvoista on myös, että maassa ei tuoteta lainkaan ydinvoimaa. Yksittäisistä tuotantomuodoista merkittävimmät ovat fossiiliset polttoaineet sekä vesi- ja tuulivoima. 14

22 Portugali 0,0 % 1,0 % 8,0 % 36,0 % 24,0 % 31,0 % Ydinvoima Fossiliset Vesivoima Tuulivoima Aurinkovoima Muut Kuva 14: Sähköntuotanto Portugalissa vuonna 2014 [29] Portugalin tukkumarkkinoiden rakenne on epätavanomainen. Aiemmin täysin valtio-omisteinen EDP-yhtiö hallitsee markkinoita yli 43 % markkinaosuudella. Tämän lisäksi yli 42 % markkinoilla tarjotusta sähköenergiasta tulee säädellyiltä toimijoilta, joihin perinteiset markkinariskit eivät vaikuta. Tällainen toimija on esimerkiksi REN Trading, joka vastaa 7,6 %:sta kotimaisesta sähköntuotannosta. Uusiutuvan energian ja CHP:n tuottajia, jotka hyödyntävät erilaisia tukitariffeja, edustaa markkinoilla yksi säädelty toimija. Vanhat sähköntuottajat ovat hyötyneet kiistanalaisista säädellyistä sopimuksista, joiden tarkoitus on kompensoida sähkömarkkinoiden vapautumisesta aiheutuvia lisäkustannuksia. Näitä sopimuksia on haluttu muuttaa, mutta muutoksia ei ole vielä vuoteen 2014 mennessä saatu vietyä läpi. Sopimuksien tarjoamia kompensaatioita on saatu kuitenkin viimeaikoina pienennettyä. Myös CHP:n ja uusiutuvan energian tuottajien saamat syöttötariffit ovat olleet viime vuosina ongelmallisia, ja Portugali kärsiikin tariffialijäämästä. Tariffien suuruutta on tarkasteltu ja korjattu vuonna 2012, ja vuonna 2013 maan hallitus asetti ylimääräisen veron sähkön tuotannolle, siirrolle ja jakelulle hillitäkseen tariffialijäämää. [1] Portugalin sähkömarkkinat ovat avautuneet asteittain vuosina , ja kuluttajilla on ollut mahdollisuus valita sähkönmyyjänsä vuodesta 2006 alkaen [30]. Tästä huolimatta varsinkin vähittäismarkkinat ovat aiemmasta kehityksestä ja monopolistisesta rakenteesta johtuen erittäin keskittyneet. Vaikka markkinoiden lopullisesta vapauttamisesta onkin jo kulunut lähes kymmenen vuotta, on kolmen suurimman tuottajan yhteenlaskettu markkinaosuus yhä yli 80 %. Vähittäismarkkinoiden HHI-indeksi on kotitalousasiakkailla 6918, ja teollisuusasiakkailla [1] Kuluttajan asema sähkömarkkinoilla on siis huomattavasti heikompi kuin yrityksillä. Myös Portugalissa sähkön hinta on noussut viime vuosina merkittävästi verojen ja uusiutuvan energian tukimaksujen vuoksi [1]. Kuluttajat suhtautuvat Portugalissa vähittäismarkkinoiden toimintaan negatiivisemmin kuin EU-maissa keskimäärin. Erityisesti kotitalouksille tarjotuissa palveluissa kuluttaja-arvion tulokset ovat kyselyn toisiksi huonoimmat. Luottamusongelmat kuluttajien ja toimittajien välillä ovat suuria, ja kuluttajat kohtaavat keskimääräistä useammin ongelmia sähkönjakelun kanssa. Mahdollisuudet myyjän vaihtamiseksi ja vaihtamisen helppous ovat kuitenkin kyselyn mukaan parantuneet viime vuosina. Portugalilaisista kotitalouksista 26,8 % vaihtoi sähkön myyjää vuoden 2013 aikana, kun 15

23 vuonna 2012 vastaava luku oli 13,2 %. Suurin osa kuluttajien tekemistä valituksista liittyy hinnoitteluun, verkkoon liittymiseen ja myyjän vaihtamiseen. [1, 19] 0,2500 0,2000 0,1500 0,1000 0,0500 0, ,69 % 26,85 % 31,47 % Portugali Verot ja tukimaksut Sähkön siirto Sähköenergia Kuva 15: Kotitaloussähkön hinta Portugalissa vuonna 2014 (kulutus kwh/vuosi) [15] 2.4 Yhteenveto Edellisten alalukujen perusteella voidaan todeta, että eurooppalainen sähköjärjestelmä ja -markkinat ovat yhä monin tavoin hajanaisia. Eroja aiheutuu niin sähkön tuotantomuodoista kuin eri valtioiden energiapolitiikasta, kuten hintasääntelystä ja erilaisista tukitariffeista. Erityisesti kuluttajan asema eri maissa vaihtelee huomattavasti. Keskeisimmät ongelmat on koottu yhteenvetona alle: Markkinoiden keskittyneisyys ja aidon kilpailun puute. Hintasääntely estää markkinoiden tehokkaan toiminnan. Läpinäkyvyyden puute sähköenergian hinnan muodostumisessa. Kuluttajat eivät tiedä, mistä maksavat. Tukimekanismien luominen on osoittautunut monissa maissa ongelmalliseksi, ja mekanismit ovat vääristäneet markkinoita. Uusiutuvien energiamuotojen tukimaksut nostavat erityisesti kotitaloussähkön hintaa. Kuluttajien kyky vertailla ja ymmärtää eri sopimuksien ja tuotteiden sisältöjä ei ole riittävä. Seuraavalle sivulle on koottu vertailun helpottamiseksi yhteenveto esimerkkimaiden kotitaloussähkön hinnoista [15]. 16

24 0,3500 0,3000 0,2500 0,2000 0,1500 0,1000 0,0500 0, ,85 % 51,58 % 4,77 % 41,69 % 21,38 % 36,08 % 21,00 % 21,00 % 25,89 % 31,75 % 31,13 % 28,84 % 27,90 % 74,23 % 39,40 % 31,69 %38,38 % 22,46 % 43,17 % 32,38 % 26,85 % 57,63 % 25,96 % 15,25 % 36,56 % 34,72 % 25,54 % 28,00 % 31,47 % 36,49 % Verot ja tukimaksut Sähkön siirto Sähköenergia Kuva 16: Kotitaloussähkön hinta esimerkkimaissa vuonna 2014 (kulutus kwh/vuosi) [15] 2.5 Euroopan unionin tavoite yhteisille sähkömarkkinoille Yksi yhteinen sähkömarkkina toisi Euroopalle monia etuja. Tuotantomuotojen monipuolisuus ja riittävä siirtokapasiteetti parantaisivat sähkön toimitusvarmuutta. Täysin vapautetut markkinat johtaisivat suurempaan kilpailuun parantaen sähköyhtiöiden kustannustehokkuutta ja sähkön laatua. Kuluttajan asema markkinoilla paranisi vaihtoehtojen määrän kasvaessa. Lisäksi järjestelmän energiatehokkuus paranisi hilliten ilmastonmuutosta ja tehostaen luonnonvarojen käyttöä. [31] Seuraavan sivun kuva 17 esittää eurooppalaisen sähköalan edunvalvontajärjestön EURELECTRICin vuonna 2005 hahmotteleman tiekartan sähkömarkkinoiden yhdistämiseksi. [32] Kuvasta nähdään, että ensimmäinen askel kohti yhteisiä markkinoita on kansallisten markkinoiden vapauttaminen kilpailulle. Tämä sisältää hintasääntelyn purkamisen lisäksi vertikaalisten integraatioiden purkamisen, eli sähkön tuotannon ja jakelun eriyttämisen eri yhtiöihin. Tämä kehitys on saatu hyvälle alulle 1990-luvulla ja 2000-luvun alun aikana. Alueellisten markkinoiden välisestä yhteistyöstä on hyvänä esimerkkinä market coupling, jota voidaan pitää yhtenä merkittävänä askeleena kohti yhtä yhtenäistä sähkömarkkinaa, sillä se yhdistää kahden alueen sähköpörssit siirtokapasiteetin sallimissa rajoissa. Siirtokapasiteetin vahvistaminen eri alueiden välillä onkin yksi keskeinen haaste matkalla kohti yhteismarkkinaa, sillä se rajoittaa sähkömarkkinoiden fyysistä yhdentymistä. EU:n tämän hetkinen tavoite on, että jäsenmaiden välinen siirtokapasiteetti olisi vähintään 10 % maiden sähköntuotantokapasiteetista, ja komissio on esittänyt uudeksi yhteenliittämistavoitteeksi 15 % vuoteen 2030 mennessä [33]. Markkinoiden yhdistämisen jälkeen on siirrytty vaiheeseen, jossa seuraavan päivän tukkumarkkinahinta lasketaan kaikille alueille kerralla. Kuvasta 16 nähdään, että markkinaintegraation vaiheet etenevät rinnakkain, ja vaiheet tulee saada valmiiksi tietyssä järjestyksessä. Edellisen vaiheen täysi täytäntöönpano on edellytys seuraavan vaiheen loppuunsaattamiselle. 17

25 Euroopanlaajuinen markkinaintegraatio Alueellisten markkinoiden välinen yhteistyö Alueellisten markkinoiden kehittäminen Kansallisten markkinoiden vapauttaminen Kuva 17: Tiekartta Euroopan sähkömarkkinoiden integroimiseksi Kolmas energian sisämarkkinapaketti, eli direktiivi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä, pyrkii jatkamaan sähkön sisämarkkinoiden vapauttamista. Direktiivissä säädetään muun muassa siirtoverkkojen omistusoikeudesta erottamalla toimitus- ja tuotantotoiminta verkkotoiminnoista. Direktiivi parantaa kuluttajien suojaa ja varmistaa heikossa asemassa olevien kuluttajien suojelemisen. Lisäksi direktiivi varmistaa aidosti riippumattomien kansallisten viranomaisten harjoittaman valvonnan tehostamisen lisäämällä ja yhdenmukaistamalla niiden toimivaltaa ja riippumattomuutta. Tämä mahdollistaa siirtoverkkojen tehokkaan ja syrjimättömän käytön. [34] Vähittäismarkkinoiden kehityksessä keskeisessä asemassa on ollut vaihtoehtoisten toimittajien tarjoaminen kuluttajille, järjestelmän ja hinnoittelun läpinäkyvyyden parantaminen sekä kilpailun kautta saavutettavan kustannustehokkuuden hyödyntäminen. Päämäärä kehityksessä ei ole yksi yhteinen vähittäismarkkina, vaan tavoite on, että kuluttajan asema on kaikissa jäsenvaltioissa sama. Kolmas energian sisämarkkinapaketti sisältää myös useita kuluttajasuojatoimenpiteitä. Näiden on tarkoitus parantaa asiakkaiden ja palveluntarjoajien välisten sopimusten sekä hinnoittelun läpinäkyvyyttä. Lisäksi direktiivi vaatii jäsenvaltioita varmistamaan älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönoton, joka edistää kuluttajien aktiivista osallistumista vähittäismarkkinoille. [34] Kuluttajien saama tieto omasta sähkönkäytöstä onkin olennaisessa asemassa järjestelmän läpinäkyvyyden kannalta. Se mahdollistaa myös kulutustottumusten muuttamisen. Komissio esittää energiaunionia käsittelevässä tiedonannossaan useita ongelmia Euroopan unionin nykyisessä energiajärjestelmässä. Käytännössä EU:n alueella on käytössä 28 kansallista sääntelyjärjestelmää, vaikka säädöksiä on asetettu koskien koko unionin aluetta. Vähittäismarkkinat eivät toimi vielä halutulla tehokkuudella. Monilla kotitalouksilla on esimerkiksi liian vähän mahdollisuuksia valita energianmyyjänsä tai vaikuttaa energiakustannuksiinsa. EU:n alueella on yhä energiasaarekkeita, jotka eivät ole tarpeeksi vahvassa yhteydessä muuhun infrastruktuuriin. Tämä aiheuttaa kuluttajille ylimääräisiä kustannuksia ja tekee heistä myös haavoittuvia toimitushäiriöille. Lisäksi energiainfrastruktuuri ikääntyy, eikä se pysty täysin vastaamaan uusiutuvien energiamuotojen käyttöönoton tuomiin haasteisiin. Infrastruktuurin uudistaminen vaatii investointeja, mutta kansalliset säädökset eivät tarjoa riittäviä kannustimia sijoittajille. [35] Näihin haasteisiin komissio on luonut energiaunionipaketin, joka toimii EU:n strategiana yhtenäiselle energia- ja ilmastopolitiikalle. Energiaunionin sisältöä käsitellään tarkemmin luvussa

26 3 Uusi teknologia avain kuluttajalähtöisille sähkömarkkinoille Ilmastonmuutosta voidaan pitää tänä päivänä suurimpana globaalina uhkana ihmiskunnalle. Energiasektorin ympäristövaikutusten pienentämiseksi on kehitetty uusia teknologioita, jotka mahdollistavat ympäristöystävällisen ja kestävän sähkön tuotannon. Tässä luvussa luodaan katsaus teknologian kehitykseen ja sen suomiin mahdollisuuksiin energiasektorin uudistamiseksi. 3.1 Älykäs mittaus perustana sähköjärjestelmän ohjaukselle Uusiutuvien energiajärjestelmien integroiminen sähköjärjestelmään, sähkön toimitusvarmuuden ja laadun ylläpitäminen ja parantaminen sekä kysyntäjouston hyödyntäminen asettavat uusia haasteita sähköjärjestelmän ohjaukselle ja hallinalle. Vastauksena näihin haasteisiin alettiin hahmotella konseptia älykkäästä sähköverkosta. Käsite älykäs sähköverkko viittaa jakeluverkon tai jakelu- ja siirtoverkon älykkyyteen. Sarvaranta on selvityksessään [36] tiivistänyt älykään sähköverkon tarkoittavan: Tulevaisuuden tarpeita tyydyttäviä sähkönjakeluverkkoja, joiden tehokkuutta, luotettavuutta ja joustavuutta on kehitetty automaatio-, tieto- ja viestintäteknologialla, ja jossa kuluttajat osallistuvat nykyistä enemmän sähkömarkkinoiden toimintaan kaksisuuntaisen tiedonkulun kautta. Älykäs sähköverkko tukee lisääntyvästi hajautetun, uusiutuvilla energialähteillä tuotetun energian jakelua sekä uusia sähkön varastointiteknologioita. Älykäs sähköverkko yhdistää perinteiset voimansiirtoteknologiat automaatio- ja ICTteknologioihin. Perinteinen ja älykäs sähköverkko eroavat toisistaan merkittävimmin siten, että älykkäässä järjestelmässä tieto ja sähkö kulkevat kulutuspisteessä kahteen suuntaan, ja verkko hyödyntää edistyneitä teknologioita parantaakseen sähkönsiirron tehokkuutta ja luotettavuutta. [36] Älykkään sähköverkon perustana voidaan pitää älykästä mittausta, jonka tuottamaa tietoa voidaan käyttää hyväksi sähköjärjestelmän ohjauksessa ja hallinnassa. Tuntimittaavat älykkäät mittarit ja tuntitietoihin perustuva taseselvitys luovat edellytykset kysyntäjoustolle ja hajautetulle käyttöpaikkakohtaiselle sähköntuotannolle. Lisäksi mittaustiedot parantavat eri toimijoiden tilannekuvaa verkon tilasta ja helpottavat siten verkon ohjausta. Mittarijärjestelmään voidaan integroida erilaisia käyttövarmuutta parantavia hälytystoimintoja, kuten kyky ilmoittaa sähkön syötön katkeamisesta. Mittareista saatavan tiedon määrä on valtava. Tämä aiheuttaa haasteita järjestelmän kehittäjälle, mutta tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia niin kuluttajille kuin sähköalan toimijoille. [36] Mittareiden yleistyttyä Euroopassa on alettu pohtia, miten niiden tuottamaa tietoa pitäisi hallinnoida, ja miten varmistetaan että olennainen tieto on kaikkien osapuolinen saatavissa tasapuolisesti. Monissa Euroopan maissa onkin alettu kehitellä niin sanottua datahubia, eli tietojärjestelmää, joka kokoaa sähköverkon tilaa koskevaa tietoa keskitetysti kaikkien osapuolien saataville [1]. 19

27 3.2 Hajautettu sähköntuotanto Hajautetun sähköntuotannon ajatellaan usein olevan uusi keksintö. Sähköntuotannon alkuvaiheessa se oli kuitenkin vallitseva tapa. Ensimmäiset voimalaitokset syöttivät sähköenergiaa vain niille asiakkaille, jotka olivat kytketty voimalaitoksen ympärille muodostuneeseen mikroverkkoon. Uudet teknologiat, kuten muuntajat, johtivat kuitenkin vaihtovirran yleistymiseen, sillä sen avulla sähköenergiaa pystyttiin siirtämään pitkiä matkoja. Tämä johti merkittäviin mittakaavaetuihin sähköntuotannossa. Suuri keskitetty voimalaitos pystyi toimittamaan sähkön yhä laajemmalle alueelle. Kehitys johti keskittyneeseen sähköntuotantoon, jossa suuret, usein fossiilisia polttoaineita hyödyntävät, voimalaitokset muodostavat järjestelmän tukijalan. Viime vuosikymmeninä uudet innovaatiot sekä muuttunut taloudellinen ja lainsäädännöllinen ympäristö ovat herättäneet uuden kiinnostuksen hajautetulle sähköntuotannolle. Etenkin uusiutuville energiamuodoille, kuten tuuli- ja aurinkovoimalle, tyypillinen tuotannonvaihtelu vaatii verkkoinfrastruktuurin ja sähköjärjestelmän kehittämistä. [37, 38] Hajautettu tuotanto on käsitteenä laaja, ja sille on olemassa useita määritteleviä tekijöitä. Ackermann et al. esittävät artikkelissaan määritelmien ottavan yleensä kantaa esimerkiksi tuotantoyksikön kokoon, sijaintiin, tarkoitukseen, ja teknologiaan [39]. Djapic et al. laajentavat tätä näkemystä kattamaan tuotannon lisäksi myös sähkön varastoinnin ja kuormituksen jouston [40]. Sähkön varastointia käsitellään tarkemmin seuraavassa luvussa ja kysyntäjoustoa luvussa 3.4. Euroopan komission mukaan hajautetulla sähköntuotannolla on monia etuja. Sen keskeinen tavoite on käyttää primäärienergianlähteitä mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman pienin ympäristövaikutuksin. Samalla se parantaa sähkön saatavuutta ja laatua kilpailukykyisin kustannuksin. Komission esittämät hajautetun tuotannon keskeisimmät hyödyt on esitetty alla. [41] Uusiutuvien energiamuotojen hyödyntäminen vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä sekä kasvihuone- ja pienhiukkaspäästöjä. Uusien teknologioiden, uusiutuvien energiamuotojen ja pientuotannon hyödyntäminen lähellä lopullista kulutuspaikkaa. Teknologiat tarjoavat uusia markkinamahdollisuuksia ja parantavat kilpailukykyä. Lähituotanto pienentää sähkön siirrossa tapahtuvia häviöitä. Sähkön kysynnän ja laatuvaatimusten kasvaessa hajautettu tuotanto tarjoaa vaihtoehtoja kotitalouksille ja yrityksille. Markkinalähtöisyyden kasvu sähkön tuotannossa. Hajautettu tuotanto pystyy reagoimaan hinnan muutoksiin. Voimalaitosinvestointien kustannukset ja riskit pienenevät ja pienille voimalaitoksille on helpompi löytää sopivia sijoituspaikkoja. Tuotantomuotojen monipuolistuminen uusiutuvien energialähteiden myötä parantaa toimitusvarmuutta vähentämällä sähkön tuontia. 20