KALVOLAN KESTÄVÄN KEHITYKSEN INDIKAATTORIT

Transkriptio

1 KALVOLAN KESTÄVÄN KEHITYKSEN INDIKAATTORIT Ympäristöosaston monisteita HÄMEENLINNAN SEUDUN KANSANTERVEYSTYÖN KUNTAYHTYMÄN YMPÄRISTÖOSASTO Marja Kokko ja Susanna Kiijärvi

2 Lähdeviite Kokko M. & Kiijärvi S Kalvolan kestävän kehityksen indikaattorit. Ympäristöosaston monisteita 59. Hämeenlinnan seudun kansaterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. ISBN ISSN Kaaviot ja kartat: Piirroskuvat: Marja Kokko Elina Kanerva

3 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO KESTÄVÄN KEHITYKSEN INDIKAATTORIT ASUKKAIDEN TYYTYVÄISYYS ASUINKUNTAANSA HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖT TALOUSVEDEN LAATU ARSEENIN RISKIALUEET RADON PORAKAIVOVESISSÄ JÄRVIEN VEDEN LAATU RANNAT JA LOMA-ASUNNOT RANTOJEN SULKEUTUNEISUUS UIMAVEDEN LAATU METSIEN IKÄLUOKAT HENKEEN JA TERVEYTEEN KOHDISTUVAT RIKOKSET OMAISUUSRIKOKSET TOIMEENTULOTUKI KIRJASTOJEN LAINAT TYÖTTÖMYYS PITKÄAIKAISTYÖTTÖMYYS VÄESTÖ VAALIT JA OSALLISTUMINEN KOULUTUSTASO ENERGIANSÄÄSTÖSOPIMUKSET YHTEENVETO SINILEVÄ YHDYSKUNTAJÄTE PILAANTUNEET MAA-ALUEET YMPÄRISTÖMELU TIELIIKENTEEN PÄÄSTÖT LIIKENNEONNETTOMUUDET SUOJELUALUEET PERINNEMAISEMAT... 32

4 1. JOHDANTO Kestävä kehitys on yleisesti hyväksytty paikallishallinnon toimintaa ohjaava tavoite. Se on jatkuva prosessi, jonka päämääränä on turvata hyvät elämisen mahdollisuudet nykyisille ja tuleville sukupolville. Kestävä kehitys on laajempi käsite kuin ympäristönsuojelu. Se sisältää myös taloudellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden ympäristönäkökulman lisäksi. Kestävään kehitykseen liittyvät päätökset tehdään pääasiassa kunnissa. Paikallishallinnolla on keskeinen asema kestävän kehityksen edistäjänä mm. maankäytön suunnittelun, liikennesuunnittelun ja palveluiden järjestämisen kautta. Tämän vuoksi tarvitaan myös kuntakohtaista kestävän kehityksen seurantaa. Paikallishallinnon kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisen seuraamiseen tarvitaan erilaisia välineitä. Kestävän kehityksen indikaattorit eli mittarit ovat yksi osa seurantajärjestelmää. Seurannassa käytetään useita erilaisia mittareita, koska ei ole olemassa yhtä ainoaa kestävän kehityksen indikaattoria, joka sisältäisi ympäristön, talouden ja sosiaalisen kestävyyden monimutkaiset vuorovaikutussuhteet. Mihin Kalvolan kestävän kehityksen indikaattoreita tarvitaan? mittaamaan kestävän kehityksen tavoiteohjelman toteutumista selvittämään, onko kunnan kehitys kestävällä pohjalla antamaan tarvittavaa tietoa päätöksenteon pohjaksi selvittämään elinympäristön tilassa tapahtuvia muutoksia ennustamaan tulevia ympäristöongelmia ja auttamaan niihin varautumisessa Kalvolan kestävän kehityksen indikaattoriehdotuksia tarkasteltaessa on syytä muistaa, että kestävän kehityksen toteutumiseen vaikuttavat monet eri tekijät yhdessä: ihmisten tavoitteet, luonnonvarojen hyödyntämistavat, alueelliset erityispiirteet ja ekologiset reunaehdot. Jotta näiden eri tekijöiden monimutkaiset vuorovaikutussuhteet pystyttäisiin ottamaan huomioon, on tärkeää, että sosiaalisia, taloudellisia ja ekologisia kestävän kehityksen mittareita tarkastellaan yhdessä. Kuntien erityispiirteet kuten luonto, sijainti, elinkeinorakenne ja väestö edellyttävät omia, paikallisista lähtökohdista kehitettyjä indikaattoreita. Siksi eurooppalaiset, valtakunnalliset tai alueelliset indikaattorijärjestelmät eivät yksistään riitä kuntatason kestävän kehityksen seurantaan. 2 Kuva 1. Kataja (Elina Kanerva)

5 2. KESTÄVÄN KEHITYKSEN INDIKAATTORIT Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto on ollut yksi edelläkävijöistä paikallistason kestävän kehityksen seurannan kehittämisessä Suomessa. Kestävän kehityksen indikaattoreiden kehittäminen aloitettiin vuonna 1998 ja tammikuussa 1999 julkaistiin ympäristöosaston internet-sivuilla 20 ensimmäistä kestävän kehityksen mittariehdotusta. Kaikki indikaattoriehdotukset ovat syntyneet yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Asukkailta, viranomaisilta ja luottamushenkilöiltä saadun palautteen ja erilaisten kyselyiden perusteella mittareita on uusittu ja päivitetty säännöllisesti. Vuosina Kalvola osallistui ympäristöosaston koordinoimaan ja Hämeen ympäristökeskuksen rahoittamaan EUprojektiin Kestävän kehityksen mittarit. Projektissa oli mukana kahdeksan Kanta-Hämeen kuntaa (Hämeenlinna, Hattula, Hauho, Kalvola, Renko, Janakkala, Forssa ja Riihimäki). Projektissa valmistui kestävää kehitystä kuvaavaa indikaattoria jokaiseen projektikuntaan. Indikaattorit valittiin pitkälti siten, että ne mahdollistavat vertailun muiden kuntien ja kaupunkien välillä. Muita tärkeitä mittareiden valintakriteereitä olivat niiden luotettavuus, käyttökelpoisuus (myös paikallisessa päätöksenteossa) ja päivitettävyys. Vuodesta 2003 lähtien ympäristöosasto on jatkanut kestävän kehityksen indikaattoreiden päivitystä EU-projektissa Hämeenlinnan seudun hyvä tulevaisuus. Tähän raporttiin on koottu ympäristöosaston keräämää elinympäristöä koskevaa tietoa, joka esitetään havainnollisina karttoina ja kaavioina. Raportissa kuvataan ympäristön tilaa, ympäristön terveyttä, luonnon monimuotoisuutta sekä sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä indikaattoreiden avulla. Raportin indikaattorit toimivat lähtökohtana Kalvolan kestävän kehityksen seurannalle. Niitä tullaan jatkossa päivittämään (muuttamaan, poistamaan ja lisäämään) elinympäristössä tapahtuvat muutokset huomioon ottaen. Indikaattoreiden kehittämistyön taustalla on ollut ajatus siitä, että niitä käytettäisiin hyväksi päätöksenteossa ja suunnitelmien laadinnassa. Indikaattoreiden avulla voidaan lisätä tietoisuutta ympäristö-, sosiaali- ja talousasioiden välisistä yhteyksistä ja siten osaltaan vahvistaa päätöksentekokykyä. Tämän poliittisen prosessin rinnalla on yhtä tärkeää tarjota asukkaille tietoa kunnan kestävästä kehityksestä. Tieto on kaiken osallistumisen perusedellytys. Kalvolalaiset tarvitsevat tietoa, jotta he voivat vaikuttaa siihen, mihin suuntaan kuntaa jatkossa kehitetään. Indikaattorit toivottavasti lisäävät asukkaiden kiinnostusta ja mahdollisuuksia vaikuttaa oman elinympäristönsä asioihin. Jo perustuslain tasolla on säädetty, että vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille, ja julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus hyvään elinympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Paikallistason elinympäristön seurannasta on säädetty ympäristönsuojelulaissa, jonka mukaan kunnan on alueellaan huolehdittava ympäristön tilan seurannasta ja julkistettava seurantatiedot sekä tiedotettava niistä. Kalvolan osalta näitä lakisääteisiä ympäristöviranomaisen tehtäviä hoitaa Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, joka seuraa Kalvolan ympäristön tilaa ja tiedottaa siitä. Kestävän kehityksen indikaattorit ovat yksi osa tätä seurantajärjestelmää. 3

6 3. ASUKKAIDEN TYYTYVÄISYYS ASUINKUNTAANSA ASUKKAIDEN TYYTYVÄISYYS KALVOLASSA 2004 Kevyenliikenteen oloihin Luonto-ja retkeilyreittien laatuun ja määrään Turvallisuus ja yleinen järjestys Mahdollisuus osallistua paikallistason suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseihin Julkinen liikenne Koulutusmahdollisuudet ja koulujen määrä Kulttuuri-,virkistys-ja vapaa-ajan palveluiden määrä ja laatu Sosiaali-ja terveyspalveluiden määrä ja laatu Rakennetun ympäristön laatu Luonnonympäristön laatu Työmahdollisuudet Asumistaso ja asunnon saatavuus 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % erittäin tyytyväinen melko tyytyväinen melko tyytymätön erittäin tyytymätön en osaa sanoa Kuva 2. Asukkaiden tyytyväisyys Kalvolassa 2004 Lähde: Ympäristökysely 2004, HML seudun ktt ky ympäristöosasto 4

7 ASUKKAIDEN TYYTYVÄISYYS KALVOLASSA 1995 Turvallisuus Julkinen liikenne Koulut Kulttuuri ja vapaaaika Sosiaali- ja terveys Rakennettu ympäristö Luonnonympäristö Asuminen 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % erittäin tyytyväinen melko tyytyväinen melko tyytymätön erittäin tyytymätön en osaa sanoa Lähde: Efektia (1995): Palvelujen laatu Hämeenlinnan seudulla 1995 Kuva 3. Asukkaiden tyytyväisyys Kalvolassa 1995 ASUKKAIDEN TYYTYVÄISYYS KALVOLASSA 2001 Turvallisuus Julkinen liikenne Koulut Kulttuuri ja vapaa-aika Sosiaali- ja terveys Rakennet t u ympärist ö Luonnonympärist ö Asuminen 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % erittäin tyytyväinen melko tyytyväinen melko tyytymätön erittäin tyytymätön en osaa sanoa Lähde: Efektia (2001): Palvelujen laatu Hämeenlinnan seudulla 2001 Kuva 4. Asukkaiden tyytyväisyys Kalvolassa Asukkaiden tyytyväisyys asuinkuntaansa on yksi tärkeimmistä kestävän kehityksen indikaattoreista. Kuntalaisille tulisi luoda mahdollisuus asua mm. seuraavat kriteerit täyttävissä olosuhteissa: turvallinen asuinympäristö, hyvä työpaikka, laadukas rakennettu- ja luonnonympäristö sekä mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa paikalliseen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Asukastyytyväisyydestä saadaan tietoa erilaisten kyselytutkimusten avulla. Kalvolassa on tehty vuosina 1995 ja 2001 kyselytutkimus palveluiden laadusta. Vuonna 2004 ympäristöosasto toteutti ympäristökyselyn, jolla selvitettiin sekä asukastyytyväisyyttä kunnan eri toimintoihin että ympäristöasenteita. Näiden kyselyiden perusteella voidaan todeta, että kalvolaiset pitävät kuntaansa turvallisena ja luonnonläheisenä asuinpaikkana. Uusimman asukaskyselyn (2004) mukaan kuntalaiset olivat tyytyväisimpiä luonnonympäristön laatuun. Kaikkein tyytymättömimpiä kalvolaiset olivat julkiseen liikenteeseen ja työmahdollisuuksiin. Kehitys Asukkaiden tyytyväisyydessä paikallisyhteisöön ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia vuodesta 1995 vuoteen Vuoden 2004 kysely poikkesi hieman aiemmista kyselyistä, mikä vaikeuttaa vertailua aiempiin vuosiin. Efektia (1995). Palvelujen laatu Hämeenlinnan seudulla Efektia (2001). Palvelujen laatu Hämeenlinnan seudulla Tutkimuksia Nurminen M. (2004). Hämeenlinnan seudun ympäristökysely Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä ympäristöosaston julkaisuja 31.

8 4. HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖT t/a KALVOLAN HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖT 1990, 2000 JA 2001 Maa- ja karjatalous Muu liikenne Tieliikenne Kiinteistöjen lämmitys ja muut aluelähteet Muu teollisuus : SYKE -Hertta-tietokanta. Rasilainen, T. ja Ruohonen, S. 2000: Hiilidioksidipäästöt projektikunnissa 1990 ja Ympäristöosaston monisteita 35. Kuva 5. Kalvolan hiilidioksidipäästöt Kasvihuonekaasupäästöjen määrä mittaa ihmistoiminnan aiheuttamaa kasvihuoneilmiön voimistumista ja ilmastonmuutosta. Hiilidioksidi on merkittävin kasvihuonekaasu, koska sitä on ilmakehässä huomattavasti enemmän kuin muita kasvihuonekaasuja. Hiilidioksidin osuus ilmastonmuutoksesta arvioidaan olevan noin 60 %. Hiilidioksidipäästöt voidaan jakaa luonnollisiin ja ihmisen aiheuttamiin päästöihin. Luonnon hiilenkierto käyttää jatkuvasti samaa hiiltä, joten hiilen kierto on tasapainossa lukuun ottamatta ihmisen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Suurin osa ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä syntyy poltettaessa fossiilisia polttoaineita energiantuotannossa ja liikenteessä. Muita merkittäviä päästölähteitä ovat mm. teolliset prosessit. Kehitys Ihmisen toiminta on lisännyt kasvihuonekaasujen pitoisuuksia ilmakehässä. Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ilmiö, jota pyritään torjumaan mm. Kioton pöytäkirjan avulla. Kalvolan hiilidioksidipäästöt ovat olleet vuodesta 1990 lähtien noin tonnia/vuosi. Suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja Kalvolassa on tieliikenne (43 %). Teollisuuden osuus hiilidioksidipäästöistä on 33 %. Tieliikenteen päästöjen määrään pystyy jokainen vaikuttamaan valitsemalla ympäristöystävällisen kulkumuodon. Tavoite Suomen tavoitteeksi on Kioton pöytäkirjassa asetettu kasvihuonekaasupäästöjen palauttaminen enintään vuoden 1990 tasolle. Velvoite on täytettävä vuosiin mennessä. Vuonna 2005 alkava EU:n sisäinen päästökauppa rajoittuu ensi vaiheessa hiilidioksidipäästöihin. Hiilidioksidipäästökaupan tarkoituksena on vähentää hiilidioksidipäästöt EU-alueella Kioton sopimuksen vaatimalle tasolle. Sen piiriin kuuluvat keskikokoiset ja suuret energian tuotantolaitokset sekä huomattava osa energiavaltaisesta prosessiteollisuudesta. Tietopaketti ilmastonmuutoksesta Kuntaliitto, Kuntien ilmastonsuojelukampanja 6;1033;36689;36692 Rasilainen, T. ja Ruohonen, S Hiilidioksidipäästöt projektikunnissa 1990 ja 1998 (Forssa, Hattula, Hauho, Hämeenlinna, Janakkala, Kalvola, Renko ja Riihimäki). Ympäristöosaston monisteita 35. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 6

9 5. TALOUSVEDEN LAATU 20 VERKOSTOVEDEN LAATU KALVOLASSA Kalvolan vedenkäsittelylaitos on korjattu syyskuussa 2003, jolloin laitokselle on asennettu UV-desinfiointilaitteisto. näytteiden määrä kpl laatusuositusten ja vaatimusten raja-arvot ylittävät verkostovesinäytteet puhtaat verkostovesinäytteet Lähde: Hämeenlinnan seudun ktt ky ympäristöosasto Kuva 6. Verkostoveden laatu Kalvolassa Talousvedellä tarkoitetaan juomavettä sekä elintarvikkeiden tuotannossa, valmistuksessa, jalostuksessa, säilyttämisessä tai kaupanteossa käytettävää vettä. Talousveden valmistukseen käytetään pinta- ja pohjavettä. Pohjaveden laatu on yleensä pintavettä parempaa ja sen osuutta pyritään jatkuvasti nostamaan. Kehitys Vuosittain otettavien talousvesinäytteiden määrä Kalvolassa on vaihdellut näytteen välillä. Lähes kaikki Kalvolan verkostovesinäytteet täyttävät talousveden laatuvaatimukset. Kuvassa 6. näkyvät verkostoveden laatua heikentäneet ylitykset ovat johtuneet pääosin talousveden laatusuositusten ylityksistä. Vuonna 2003 ylitykset johtuivat raudan, mangaanin ja bakteerien kokonaislukumäärän laatusuositusten ylityksistä. Tavoite Vedellä on suuri kansanterveydellinen merkitys, joten tavoitteena on turvata laadultaan moitteetonta talousvettä juotavaksi, ruoanlaittoon, peseytymiseen, teollisuusprosesseihin ja palvelutuotantoon. Puhdas vesi ylläpitää väestön ja yksilön terveyttä. Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy Suomen ympäristökeskus, Talous- ja juomavesi Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut talousvedelle kemiallisia ja mikrobiologisia laatuvaatimuksia sekä muita tavoitearvoja, joita kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo säännöllisesti. Kalvolassa käyttövettä valmistaa ja jakaa Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy. Kalvolan vesi on jälleenimeytettyä pohjavettä eli raakavesikaivosta vesi pumpataan Kankaistenharjuun sadetukseen ja harjun juurella olevasta kaivosta vedenkäsittelylaitokselle. 7

10 6. ARSEENIN RISKIALUEET Arseeni (As) on luonnostaan maaperässä oleva alkuaine. Arseenia on kaikkialla luonnossa pieniä määriä, joten sitä liikkuu myös hydrologisen kierron eri vaiheissa ilmassa, maaperässä, kasveissa sekä pohja- ja pintavedessä. Arseeni tunnetaan paremmin nimellä arsenikki, jota on käytetty myrkkynä. Arseeni tulee porakaivovesiin pääosin maa- ja kallioperästä. Arseeni on yksi pahimmista yksittäisten kaivojen veden laadun ongelmista. Arseenia saa olla juomavedessä enintään 0,01mg/l. Pitkäaikaisen altistumisen seurauksena arseenin tiedetään aiheuttavan syöpäsairauksia ja ääreisverenkierron sairauksia. Arseenipitoista vettä ei tulisi käyttää juomavetenä. Muihin taloustarkoituksiin vettä voi käyttää, mutta joissakin kunnissa on kehotettu välttämään arseenipitoisen veden käyttämistä löylyvetenä. Kehitys Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä ja Geologian tutkimuskeskus tekivät vuonna 1996 kuntayhtymän alueen kaivovesien laatututkimuksen. Keväällä ja kesällä 1996 näytteitä otettiin 108 porakaivosta ja 19 maakaivosta. Arseenin rajaarvo ylittyi 17 % näytteistä. Korkeat arseenipitoisuudet keskittyivät kuntayhtymän keskiosiin, Hattulaan ja Kalvolaan sekä Hämeenlinnan kaupungin pohjoisosaan. Korkein mitattu arseenipitoisuus ylitti raja-arvon lähes 200-kertaisesti. Porakaivon syvyydestä ei voi päätellä arseenipitoisuutta. Maakaivojen arseenipitoisuudet osoittautuivat pieniksi huolimatta näytteenoton keskittämisestä runsaasti arseenia sisältäville moreenialueille. Porakaivoanalyysien sekä kallio- ja maaperätietojen perusteella kuntayhtymän keskiosaan rajattiin arseenin riskialueet. Kuva 7. Arseenin riskialueet Vuoden 2000 lopussa Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto toteutti porakaivovesitutkimuksen, jonka avulla kartoitettiin yksityisten porakaivojen veden laatua kuntayhtymän (Hämeenlinna, Hattula, Hauho, Kalvola ja Renko) alueella. Yksi tutkituista terveydellisten laatuvaatimusten 8

11 parametreista oli arseenin pitoisuus vedessä. Kuntayhtymän alueen tutkituista 72 näytteestä 12 eli 17 % ylitti arseenin osalta annetun laatuvaatimuksen 0,01 mg/l. Arseenin raja-arvon ylittävien näytteiden suhteellinen osuus oli sama kuin vuonna 1996 tehdyssä tutkimuksessa. Verrattaessa tuloksia aiempiin tuloksiin, huomattiin että korkeat arseenipitoisuudet löytyivät suurimmaksi osaksi niiltä alueilta, jotka jo aikaisemmin oli luokiteltu riskialueiksi. Tavoite Tavoitteena on puhdas juomavesi. Kaivovesissä tulisi pyrkiä noudattamaan haitalliselle arseenille juomavedessä annettua enimmäisraja-arvoa 0,01 mg/l. Vesi tulisi puhdistaa tai siirtyä käyttämään puhdasta vettä mikäli raja-arvo ylittyy. Geologian tutkimuskeskus (2002). Tutkimusraportti 155. Tuhat kaivoa Suomen kaivovesien fysikaalis-kemiallinen laatu vuonna Idman (1996) Kaivovesitutkimus Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän alueella Geologian tutkimuskeskus. 9

12 7. RADON PORAKAIVOVESISSÄ Alueilla, joilla maaperässä on uraania, on pohjavedessä myös radonia (Rn), joka on Säteilyturvakeskuksen mukaan yleisin veden korkean radioaktiivisuuden aiheuttaja Suomessa. Radon on hajuton, väritön ja mauton radioaktiivinen kaasu, joka on terveysriski sekä hengitettynä että joutuessaan veden mukana juotuna elimistöön. Vedestä radonia vapautuu erityisesti astioiden- ja pyykinpesun yhteydessä, suihkussa ja muuten vettä lämmitettäessä avoimessa astiassa. Vedessä oleva radon haihtuu helposti huoneilmaan vettä lämmitettäessä. Juomaveden radonille altistutaan siten sekä hengitysteitse että juodussa vedessä. Juomaveden radonin aiheuttama säteilyriski on Suomessa huomattavasti pienempi kuin huoneilman radonin aiheuttama riski. Porakaivon käyttäjillä se on kuitenkin samaa luokkaa huoneilman riskin kanssa. Erot yksittäisten asuntojen ja kaivojen välillä ovat suuria. Rengas- ja lähdekaivoissa sekä vesilaitosvesissä radonpitoisuudet ovat yleensä pieniä. Kuva 8. Porakaivovesien radonpitoisuuksien keskiarvot ja porakaivovesitutkimustulokset (lähde: Säteilyturvakeskus STUK-A 171, Hämeenlinnan seudun ktt ky ympäristöosasto) tutkimuskaivoja kpl PORAKAIVOVESIEN RADONPITOISUUS KALVOLASSA Veden radonpitoisuus >1000 Bq/l Veden radonpitoisuus 300<1000 Bq/l Veden radonpitoisuus 100<300 Bq/l Veden radonpitoisuus 0<100 0 Bq/l Kuntayhtymän STUK:n tutkimus tutkimus Lähde: Hämeenlinnan seudun kkt ky ympäristöosasto ja STUK-A171 Kuva 9. Porakaivovesien radonpitoisuus 10

13 Kehitys Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto teki vuonna 2000 tutkimuksen porakaivovesistä. Kalvolassa tutkittiin 12 porakaivoa, jotka kaikki alittivat Säteilyturvakeskuksen yksityisille kaivoille antaman radonpitoisuuden suosituksen 1000 Bq/l. Näytteiden tuloksia verrattiin Säteilyturvakeskuksen vuosina tekemiin tutkimuksiin porakaivovesien radonpitoisuuksista. Säteilyturvakeskuksen tutkimuksissa Kalvolassa tutkittiin 9 porakaivoa, joista kaikki alittivat Säteilyturvakeskuksen yksityisille kaivoille antaman radonpitoisuuden suosituksen 1000 Bq/l. Tavoite Säteilyturvakeskus on antanut säteilylakiin 592/91 perustuen STohjeen vuonna Sen mukaan Säteilyturvakeskus suosittelee yksityisille kaivoille radonpitoisuuden pienentämistä, mikäli veden radonpitoisuus ylittää 1000 Bq/l. Niissä tapauksissa, joissa veden radonpitoisuus on suuri tai siinä on haitallisia määriä muita radioaktiivisia aineita, Säteilyturvakeskus suosittaa harkitsemaan liittymistä kunnan vesijohtoverkkoon tai kylän yhteiseen veden hankintaan, siirtymistä rengaskaivoon tai veden puhdistamista haitallisista aineista. PORAKAIVOVESIEN RADONPITOISUUS SUOMESSA 20 % 7 % 3 % 40 % 30 % Lähde: Säteilyturvakeskus, Säteily- ja ydinturvallisuuskatsauksia, Juomaveden radioaktiivisuus alle >100 Bq/l Bq/l Bq/l Bq/l yli 3000 Bq/l Kuva 10. Porakaivovesien radonpitoisuus Suomessa Mäkeläinen I, Huikuri P, Salonen L, Markkanen M, Arvela H (2001). Talousveden radioaktiivisuus perusteita laatuvaatimuksille. STUK-A Suomen ympäristökeskus, Radon porakaivovedessä Säteilyturvakeskus, Talousveden radon ja muut radioaktiiviset aineet ousvesi/fi_fi/esiintyminen/ Säteilyturvakeskus, Juomaveden radioaktiivisuus, Säteily- ja ydinturvallisuuskatsauksia. Voutilainen A, Mäkeläinen I, Huikuri P, Salonen L (2000). Porakaivoveden radonkartasto STUK- A

14 8. JÄRVIEN VEDEN LAATU Vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus kuvaa pintavesien keskimääräistä vedenlaatua sekä soveltuvuutta vedenhankintaan, kalavesiksi ja virkistyskäyttöön. Laatuluokka määräytyy vesistön luontaisen vedenlaadun ja ihmisen toiminnan vaikutuksien mukaan. Vesistöt luokitellaan viiteen luokkaan: Kuva 11. Vesistöjen yleinen käyttökelpoisuusluokitus Kalvolassa (lähde: Hämeenlinnan seudun ktt ky ympäristöosasto ja Hämeen ympäristökeskus) 12 Erinomainen: Vesialue on luonnontilainen. Vesistö on yleensä karu, kirkas tai lievästi humuspitoinen. Veden käyttöä rajoittavia leväesiintymiä ei todeta. Vesistö soveltuu erittäin hyvin kaikkiin käyttömuotoihin. Hyvä: Vesialue on lähes luonnontilainen, mutta lievästi rehevöitynyt tai selvästi humuspitoinen. Paikallisesti rajoittuneita leväesiintymiä voi esiintyä satunnaisesti. Vesistö soveltuu hyvin eri käyttömuotoihin. Tyydyttävä: Vesialue on jätevesien, hajakuormituksen tai muun toiminnan lievästi rehevöittämä tai vedenlaatu on muuten muuttunut. Tähän luokkaan kuuluvat myös luonnostaan huomattavan rehevät tai erittäin humuspitoiset vedet. Levähaittoja voi esiintyä toistuvasti. Haitallisten aineiden pitoisuudet vedessä, pohja-aineksessa tai eliöstössä voivat olla hieman luonnontilaisista arvoista kohonneet. Vesistö soveltuu yleensä tyydyttävästi useimpiin käyttömuotoihin. Välttävä: Vesialue on jätevesien, hajakuormituksen tai muun toiminnan voimakkaasti rehevöittämä tai vedenlaatu on muuten muuttunut. Levähaitat ovat yleisiä ja saattavat rajoittaa veden käyttöä pitkiä ajanjaksoja. Haitallisten aineiden pitoisuudet vedessä, pohja-aineksessa tai eliöstössä voivat olla selvästi luonnontilaisia arvoja korkeampia. Litorina-savimaiden vesistöissä ph-arvot voivat olla hetkellisesti hyvin alhaisia ja happamuudesta johtuvia kalakuolemia saattaa ajoittain esiintyä. Vesistö soveltuu yleensä vain sellaisiin käyttötarkoituksiin, joiden vedenlaatuvaatimukset ovat vähäiset. Huono: Vesialue on jätevesien, hajakuormituksen tai muun toiminnan pilaama. Levähaitat ovat erittäin yleisiä ja runsaita

15 estäen vesistön käytön usein pitkäksikin aikaa. Rehevyydestä johtuen myös happitilanne voi olla heikko. Haitallisten aineiden pitoisuudet vedessä, sedimentissä tai eliöstössä voivat olla tasolla, josta aiheutuu selvä riski vesistön käytölle tai vesiluonnolle. Litorina-savimaiden vesistöissä ph-arvot voivat olla hyvin alhaisia pitkiä ajanjaksoja, jolloin happamuudesta johtuvia kalakuolemia esiintyy toistuvasti. Vesistön käyttöä rajoittaa pysyvästi tai ajoittain jokin edellä mainituista tekijöistä. Ympäristöosaston julkaisuja 29. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPAprojekti. Kalvolan järvien veden laatu vaihtelee välttävästä erinomaiseen. Järvikohtainen luokitus on esitetty kuvassa 11. Vedenlaadultaan erinomaisia ovat Kotkajärvi ja Renkajärvi. Hyvälaatuisia järviä ovat Ahvenuslammi, Iso-Ohtislammi ja Kanajärvi. Veden laadultaan tyydyttävään luokkaan kuuluvia järviä ovat Ahlajärvi, Harvianjoki, Kallijärvi, Lapiolammi, Leinamonjärvi, Lintumaanjärvi, Murhalammi, Uurtaanjärvi, Vanajanselkä ja Äimäjärven Rastinselkä. Veden laadultaan välttäväksi luokitellaan Iso-Salanti, Muulinjärvi, Ojajärvi, Keihäsjärvi, Tyvijärvi ja Äimäjärven pohjoisosa. Tavoite Tavoitteena on säilyttää järvien veden laatu mahdollisimman hyvänä. Tavoitteeseen päästään vähentämällä vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta. Erilaisia kuormitusmuotoja ovat pistekuormitus, hajakuormitus, laskeuma ja luonnonhuuhtouma. Koska pistekuormitus on nykyisin saatu pääosin kuriin, haasteena on hajakuormituksen vähentäminen. Hämeenlinnan seudun ktt ky ympäristöosasto, Vesistöjen tila Hämeenlinnan seudulla Suomen ympäristökeskus, Yleisluokituksen kriteerit Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen (JÄRKIhanke), suullinen tiedonanto projektipäällikkö Heli Jutilalta Jutila H. & Harju H. (2004). Kalvolan luonto-opas. 13

16 9. RANNAT JA LOMA-ASUNNOT kpl KESÄMÖKKIEN MÄÄRÄ KALVOLASSA Edellä lueteltujen negatiivisten vaikutusten lisäksi mökkeilyllä on myös useita positiivisia vaikutuksia: mökkiläiset lisäävät kunnan palvelujen käyttöastetta, mökkeilyllä voidaan edesauttaa maaseudun ja kaupungin välistä vuorovaikutusta, mökeillä käytetään paljon uusiutuvaa puuenergiaa ja mökkeily lisää maaseudun elävänä säilymistä. Tärkeintä on kuitenkin se, että loma-asunto on suomalaisille merkittävä virkistäytymisen ja rentoutumisen paikka Lähde: Tilastokeskus Kuva 12. Kesämökkien määrä Kalvolassa Ranta on monimuotoinen elinympäristö, jossa maa- ja vesiluonto kohtaavat ja elävät vuorovaikutuksessa. Rantarakentamisella vaikutetaan suhteellisen pysyvästi rannan käyttöön, kuten jokamiehen oikeuksien mukaiseen virkistyskäyttöön. Kaavoituksen avulla pyritään ohjaamaan rantojen käytön suunnittelua. Loma-asumisella on lukuisia ympäristövaikutuksia: kahdessa paikassa asuminen lisää luonnonvarojen kulutusta, mökkiliikenne aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä, mökkien jätevedet lisäävät vesistöjen ravinnekuormitusta, rantaviivan kaavoittaminen vie tilaa kasveilta ja eläimiltä, mökkirakentaminen vähentää rantojen yleistä virkistyskäyttöä ja sähkön kulutus on kasvaa mökkien talvikäytön myötä. Kuva 13. Kalvolan loma-asuntojen sijainti 14

17 Kehitys Suomi on aikaisemmin ollut ainoa Euroopan maa, jossa rannoille rakentamista ei rajoitettu suojavyöhykkeillä tai tiukoilla kaavamääräyksillä. On esitetty arvioita, että noin 80 % Suomen rantarakentamisesta on toteutunut ilman varsinaista maankäytönsuunnittelua. Viime vuosina ranta-alueiden maankäytön suunnittelua on tehostettu. Vuonna 1997 voimaan tuli rantojen kaavavelvoite ja vuonna 2000 voimaan tulleessa maankäyttö- ja rakennuslain 72 pykälässä on ranta-alueita koskevat erityiset säännökset. Säännösten mukaan ranta-alueelle ei saa rakentaa ilman asemakaavaa tai rakentamisen ohjaamiseen tarkoitettua yleiskaavaa. Kalvolassa oli vuonna 2003 Tilastokeskuksen mukaan 1014 lomaasuntoa. Vuodesta 1980 lähtien loma-asuntojen määrä on tasaisesti kasvanut. Kalvolassa reilu puolet loma-asunnoista sijaitsee korkeintaan 100 m etäisyydellä rantaviivasta. Tavoite Maankäyttö- ja rakennuslaissa on annettu ranta-alueiden lomaasutusta koskevia kaavoja varten erityiset sisältövaatimukset, joissa otetaan huomioon mm. luonnonsuojelu, virkistystarpeet, maisemaarvot, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen. Kunnilla on mahdollisuus vaikuttaa rantarakentamiseen kaavoituksen ja rakennusvalvonnan keinoilla, joilla ympäristöarvot voidaan kytkeä yhä paremmin mukaan suunnitteluun ja rakentamiseen. Maankäyttö- ja rakennuslaki /132. Sisäasiainministeriö (2003). Saaristo-ohjelma C2256CA7002E46E6/$file/saaristo_ohjelma_2003_2006.pdf Stranden, L. (2003). Joka niemeen notkoon saarelmaan. Ympäristö ja terveys 2/2003. Väestörekisterikeskus, Rakennus- ja huoneistorekisteri. 15

18 10. RANTOJEN SULKEUTUNEISUUS KALVOLAN RANTOJEN SULKEUTUNEISUUSASTE Renkajärvi Kotkajärvi Vanajavesi Äimäjärvi Kanajärvi Iso-Salanti Ke ihäsjärvi Lintumaan Tyvijärvi Leinamonj Ahlajärvi Uurtaanjär Ojajärvi Muulinjärvi Kokkijärvi 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Vapaata rantaa Sulkeutunutta rantaa : HML seudun ktt ky ympäristöosasto, Väestörekisterikeskus (rhr- Kuva 14. Kalvolan rantojen sulkeutuneisuusaste Rantojen luonnontilaa muuttavat vakituinen asutus, teollisuus ja vapaa-ajan asutus. Rantarakentamisen yhteydessä puhutaan usein myös rannan sulkeutuneisuudesta. Rannan sulkeutuneisuudella tarkoitetaan sitä, että rakennettu rantavyöhyke vaikeuttaa rantaalueiden hyödyntämistä muihin maankäyttömuotoihin ja samalla rajoittaa rantojen jokamiehenoikeuteen perustuvaa virkistyskäyttöä. Kalvolan rantojen sulkeutuneisuusaste on 48 % eli lähes puolet rannoista on rakennusten lähivaikutuspiirissä. Vapaita järvenrantoja voidaan siis arvioida olevan 52 %. On kuitenkin huomattava, että Kalvolassa vapaan rannan käyttömahdollisuuksia vähen tävät olemassa olevien rakennusten lisäksi tiet ja monet luonnontekijät. Kuva 15. Kalvolan rantojen sulkeutuneisuus Kalvolan rantojen sulkeutuneisuus arvioitiin siten, että Väestörekisterikeskuksen rakennus- ja huoneistorekisteristä paikannettiin rakennusten sijainti koordinaattitiedoin. Tämän jälkeen yksittäisen rakennuksen lähivaikutusalue määriteltiin ympyräksi, jonka säde on 100 metriä. Se osa rantaviivasta, joka sisältyy edellä määriteltyyn rakennuksen lähivaikutusalueeseen, katsotaan sulkeutuneeksi. Lähivaikutusalueiden ulkopuolisista rannoista käytetään nimitystä vapaat rannat. 16

19 Kalvolan järvenrantojen sulkeutuneisuusanalyysissä otettiin huomioon kaikki vuoden 2002 rakennus- ja huoneistorekisterissä olevat rakennukset, joiden koordinaattitiedot olivat saatavissa. Tiedot puuttuivat noin 10 % rakennus- ja huoneistorekisterissä olevista rakennuksista. Näitä rakennuksia ei voitu ottaa sulkeutuneisuusanalyysissä huomioon. Tämän vuoksi rantojen todellinen sulkeutuneisuusaste voi olla tässä esitettyä hieman suurempi. Tavoite Rantarakentamisessa kuten muussakin rakentamisessa noudatetaan maankäyttö- ja rakennuslakia. Lain ensimmäisen luvun ensimmäisessä pykälässä todetaan, että lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Rantarakentamisessa tavoitteena on, että ennen rakentamista ranta-alueen käyttö suunnitellaan joko yleis- tai asemakaavalla. Maankäyttö- ja rakennuslaki /132. Rantojen suojelu ja rantojen maankäytön ohjaus sluettelo.htm Wakkanet Oy, Kestävä rakentaminen Väestörekisterikeskus, Rakennus- ja huoneistorekisteri. 17

20 11. UIMAVEDEN LAATU 10 8 UIMAVESIEN LAATU URHEILUKENTÄN RANNALLA KALVOLASSA huonoja tai välttäviä hyviä näytteitä kpl Lähde: Hämeenlinnan seudun ktt ky ympäristöosasto 10 8 Kuva 16. Uimavesien laatu Urheilukentän rannalla UIMAVESIEN LAATU LEPAANRANNAN ULKOILUMAJALLA KALVOLASSA huonoja tai välttäviä hyviä näytteitä kpl Kuva 18. Kalvolan yleiset uimarannat Lähde: Hämeenlinnan seudun ktt ky ympäristöosasto Kuva 17. Uimavesien laatu 2003 Kalvolassa tarkkaillaan säännöllisesti kahden uimarannan veden laatua, yleistä kuntoa ja varustetasoa neljä kertaa kesässä. 18