KALA-MATIN SANOMAT 2/2014

Transkriptio

1 KALA-MATIN SANOMAT 2/2014 Espoon Klubitalon jäsenlehti

2 Sisällysluettelo 1 Kansikuva: Tiina 2 Sisällysluettelo 3 Matinkylästä Nihtisiltaan 4 Jos vain tukisimme ja ymmärtäisimme toisiamme 5 Hyvä paha hiljaisuus 6 Kaikki kohdallaan 7 On okei olla erilainen kuin muut 8 Mielen järkkymisen pelottavuus 9 Minne haluisit matkustaa ja miksi? Matka Istanbuliin 12 Första Maj - lunch i klubbhuset, Vappulounas klubitalolla Miten klubitalon muutto vaikuttaa elämääsi? 13 Hymyä huuleen ja Outoja otsikoita lehdissä 14 Onnistumiset, Tulevat tapahtumat, Talokokouksissa päätettyä 5 Synttärit ja Runo Kutojantie 3 LEHTITOIMIKUNTA: Hanne, Tarita, Berylli, Mariya, Lassi, Tiina, Sari L. Päätoimittaja: Soile Lehtonen Espoon Klubitalo on avoinna maanantaista torstaihin klo 8-16 perjantaina suljemme klo 14 Tervetuloa! 2

3 Matinkylästä Nihtisiltaan Espoon Klubitalo on toiminut Matinkylän tiloissa 11 ja puoli vuotta. Tilat ovat olleet sopivat toimintaa ajatellen ja jotenkin riittäneetkin. Hyvää on ollut ravintolayksikön valoisuus ja avaruus, hallinnon puoli on synkempi, koska ikkunoita ei ole. Ruokailutila on ollut talon sydän. Se on mahdollistanut yhteisöllisen toiminnan ja siinä on ollut hyvä pitää koko talon työnjakoja. Sijainti maan tasalla kerrostalossa, jossa on ollut oma sisäänkäynti klubitalolle, on ollut oiva. Meitä on palvellut Iso Omena, josta on voinut ostaa monipuolisia ruokatarvikkeita, käydä kahviloissa ja leffoissa. Myös ympäröivä puisto on toiminut eduksemme: nurmikkoa on riittänyt petankin ja mölkyn harrastamiseen kesällä. Toiminnan alusta saakka on ollut sählyvuoro lähikoululla ja toivomme sen jatkuvan muutosta huolimatta. Kävelymatkan päässä sijaitseva merenranta on houkutellut iltapäivisin, varsinkin keväästä syksyyn ja sieltä on päässyt lähisaarille, joilla olemme viettäneet ikimuistoisen hienoja hetkiä grillaten ja saunoen. Toistuneet vesivahingot ajavat klubitalon uusiin, totta kai kalliimpiin tiloihin, jolloin toimintaan jää yhä vähemmän rahaa. Olemme kuitenkin olleet mestareita keksimään halpoja tai kokonaan ilmaisia huveja kuten kävelyjä Kauppatorilla, näyttelyjä Kaupungintalossa tai retkiä Seurasaareen. Säästämisellä on kuitenkin rajansa. Osallistuminen Klubitaloverkoston kokouksiin ja tapahtumiin, kansainvälisiin tapaamisiin ja koulutuksiin on jäämässä vähiin. Samoin henkilökunnan määrä on liian haavoittuva, varsinkin kehittäminen vaatii riittävästi tekijöitä. Kesäkuun 10. päivä on muuttopäivä ja talo suljettuna. Nihtisillassa odottavat remontoidut, hieman aiempaa suuremmat tilat. Ehdottomasti hyvää niissä on valoisuus ja esteettömyys. Vihdoinkin pyörätuolilla liikkuvat voivat osallistua toimintaan. Toinen ehdoton plussa on suihku; pyörällä tulevat voivat hyödyntää sitä. Ruokatavarakauppa on aivan vieressä, mutta mölkyn pelaamiseen täytyy etsiä sopiva paikka jostain kauempaa. Viides kerros mahdollistaa kuntoilun portaissa; hissikin toki löytyy. Vastapäätä on kuntosali, tosin vain naisille. Tupakoitsijoille koittaa ankeat ajat: on matkattava pihalle asti. Vaikka Iso-Omena menetetään, on Sello kuitenkin bussimatkan päässä. Ja vaikka Matinkylässä ja Kivenlahdessa asuvat joutuvat matkustamaan pidemmälle ja ostamaan kuukausikortin, hyötyvät vuorostaan Espoon pohjoisosissa asuvat. Mahtavaa on ollut todeta, miten positiivisesti jäsenet ovat suhtautuneet muuttoon. Useimmat löytävät siitä hyviä puolia ja sopeutuvat. Kuun vaihteessa järjestämme käynnin uusissa tiloissa, jotta kaikille selviää, millä bussilla sinne pääsee ja missä pitää jäädä kyydistä. Elokuussa järjestämme tutustumispäivän kiinnostuneille. Hyvää Kesää! Berylli, Soile ja Tiina 3

4 Jos vain tukisimme ja ymmärtäisimme toisiamme Tässä vuosien varrella olen usein törmännyt (etenkin netissä) siihen kuinka fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia vertaillaan ja rinnastetaan, kuinka esimerkiksi syöpä on pahempi sairaus kuin masennus. Aivan sairasta! Eihän mitenkään voi vertailla mitään psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia keskenään. Ne ovat niin erilaisia, (hoitomuodoista lähtien) ihmiset reagoivat niihin eri tavoilla. Vähän kuin vertailisi kissaa ja koiraa keskenään: kumpikin on eläimiä, mutta luonteeltaan ihan erilaisia. Esimerkki on vähän ontuva, mutta kuitenkin Kukaan ei sano auto-onnettomuudessa loukkaantuneelle joka lepää sohvalla kylkiluu poikki aivotärähdyksen saaneena: ota itseäsi niskasta kiinni valitettavan usein näin ajatellaan ja sanotaan ihmiselle jolla on jokin psyykkinen sairaus, ja on sairauden uuvuttama. Siinä missä jokin kehon osa voi sairastua tai menettää toimintakyvyn, niin kyllä mielikin voi murtua ja sairastua. Hyvin usein ajatellaan että on ihmisen oma vika, jos on mielenterveysongelmia, eihän se niin mene. Onneksi viime aikoina on alettu puhua mielenterveysongelmista vakavaan ja asialliseen sävyyn. Päivi Storgård on avoimesti kertonut kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä mikä on hyvä juttu, (kirjoittanut romaanin: Keinulaudalla) mitä enemmän puhutaan mielen sairauksista, sitä enemmän ihmiset tietävät, ymmärtävät. En tiedä mitään syövästä, mutta olen kuullut paljon. Rankat hoitojaksot, kuoleman pelko, ennusteet vaihtelevat, psyykkisesti raskas prosessi. Niin se on muidenkin sairauksien kohdalla, eri tavoilla, ihmiset kokevat asiat eri lailla nyt sitten itse sorrun siihen samaan: vertailen eri sairauksia keskenään. Traumaterapia, lääkekokeilut ovat yhtä lailla raskaita. Varsinkin jos ei saa riittävää apua, tai jos ei saa apua ollenkaan. On hyvin vaikeaa selvitä omin voimin, esimerkiksi itsetuhoisuuden kohdalla. On rankkaa valvoa öitä ja miettiä milloin tämä paha olo ja ahdistus helpottaa. Kysyt itseltäsi: muuttuuko mikään koskaan? Sen sijaan että vertaillaan sairauksia keskenään ja arvostellaan valintoja joita ihminen tekee sairaana, voitaisiin tukea toisia, ymmärtää, koska loppupeleissä olemme kaikki samassa laivassa. Ennen kaikkea on täysin tarpeetonta ja turhaa rinnastaa sydän- ja verisuonisairauksia skitsofreniaan. Ja mitä tulee kissoihin ja koiriin, ihmisen parhaimpiin ystäviin, eläin on hyvä matkakumppani kun käy läpi jotain sairautta ja toipuu siitä. Mummollani on kaksi kissaa: Eetu ja Minni. Minni on ollut minulle ystävä, olkapää jota vasten itkeä. Ihmisiltä on helppoa kätkeä paha olo, mutta eläin vaistoaa aina. Minni tulee aina lohduttamaan kun on vähänkin paha olo, tosin Minnillä taitaa olla pieni taka-ajatus: On aamu-, päivä-, iltapäivä-, ilta- ja yöharjaus. Kun Minniä harjaa, ja hän siinä kiitollisena kehrää, niin joskus Minni katsoo viattomin silmin: Ei tolla tosiaan oo kaikki kohdallaan Mutta siinä se kissa on aina valmiina tukemaan, olemaan läsnä, kunnes hänelle iskee nälkä Tarita 4

5 Hyvä paha hiljaisuus Milloin voi olla hiljaa? Milloin pitää puhua? Yhteiskunta ja maailma elävät hektistä aikaa, jossa riittää meteliä kiirettä, paljon kauniita puheita ja lupauksia, joista harva toteutuu. Kieli on ihmisin tärkein ja yleisin kommunikoinnin väline. Ei minulle. Olenkin alkanut epäillä vaikuttaako ja pahentaako se ongelmiani, puhumattomuus. Katsoin sanakirjasta mitä hiljaisuus tarkoittaa, äänen puutetta. Minulta puuttuu ääni, muttei puhe. Onhan kirjoittaminenkin puhetta. Olen vain huomannut, ettei kirjoittamisella tässä yhteiskunnassa pitkälle pääse, jos se on ainut kommunikoinnin väline. Miksi sitten puhuminen on niin vaikeaa? Tämän haasteen kohtaan terapiassa. On vaikea löytää sanoja menneille tapahtumille, joille ei voi enää mitään. On vaikea puhua tulevaisuudesta, jos se on ihan hämärän peitossa. Kun puhun, pelkään että sanon jotain väärin tai tunnen väärin. Terapeutti turhautuu hiljaisuuteen ja minä puhumattomuuteeni, vaikka kuinka kotona päätin: tänään minä puhun. Hiljaisuus. Ennen minua häiritsi hiljaisuus, jos ympärillä oli muita ihmisiä. Ajattelin että on pakko puhua, olivat ihmiset tuttuja tai ei. Enää en häiriinny hiljaisuudesta, en ota sitä taakaksi, jos kukaan ympärillä ei puhu. Vaivun omiin mietteisiin ja unohdan painostavan ilmapiirin. Mutta terapiassa minua alkaa pelottaa oma puhumattomuuteni ja vastaukseni kysymyksiin: emmä tiedä vaikka minä tiedän. Pelkään ryssiväni koko terapian hiljaisuudella. Monta kertaa mietin pitääkö terapeutti mua henkisesti väkivaltaisena kun olen aina vaan hiljaa oli tilanne mikä hyvänsä. Tiedän ettei pidä, mutta pelokas turhautunut mieleni kuvittelee kaikenlaista, aina sitä pahinta. Olen ennenkin ollut vaikeuksissa, vain sen takia kun olen hiljainen ihminen. Mietinkin onko olemassa hyvää ja pahaa hiljaisuutta? Eilen olin runokurssilla ja tajusin, siellä minä saan olla hiljaa. Kukaan ei odota tai vaadi että puhun. Enkä minä pelkää. Ja jos puhunkin, kaikki kuuntelee. Luonto on hiljaisuuden tyyssija, harvoin kävelen metsässä, mutta siellä on hiljaista, lukuun ottamatta lintujen laulua, lehtienhavinaa. Kaipaan usein hiljaisuutta, omaa rauhaa, hiljaisuus ja oma rauha ei aina ole ollut itsestään selvää. Mutta nykyään se on, oma koti kullankallis. Ei siellä kotonani kuitenkaan hiljaista ole, kuuntelen musiikkia ja ajattelen ääneen. Joskus tekisi mieli lähteä jonnekin eräretkellä, ja unohtaa yhteiskunnan sosiaaliset vaatimukset, ei tarvitsisi vastata kysymykseen: miksi olet niin hiljaa? (koska olen hiljainen tapaus) Jos mulla sattuu olemaan tärkeää asiaa, lähetän sähköpostia tai tekstiviestin. Kerran oli tilanne, että päädyin kirjoittamaan ihan kirjeen. Onneksi on olemassa kynä ja paperi! On äärettömän haikeaa ajatella että lyijykynät ja kumit ovat katoamassa maailmankartalta, eniten kouluista. Onneksi kävin kouluni siihen aikaan kun kynä ja kumi olivat itsestään selviä välineitä kirjoittamisessa ja opiskelussa ylipäätään. Mikään ei ollut yhtä mahtavaa, kun mennä Tiimariin ostamaan uudet kynät, kumit ja vihkot ennen koulun alkua. Nyt ei paljoa kumit ja kynät lohduta, on aika alkaa puhua. Ei se ehkä ole niin vaikeaa kun luulen, onneksi on ymmärtäväinen terapeutti, ainakin se välittää minusta, ei se muuten vaatisi minulta muutoksia vanhoihin tapoihini. Tarita 5

6 Kaikki kohdallaan! Uniklubi on palannut! Uniklubi julkaisi uuden singlen Sydän janoaa. Uutta musiikkia onkin bändiltä odotettu kuin kuuta nousevaa. Uniklubi jäi tauolle Kultakalat-kiertueen jälkeen syksyllä Tauon aikana solisti Jussi Selo julkaisi sooloalbumin: Jussi Selo & Nefernefernefer. Uniklubin muillakin pojilla oli omia musiikkiprojekteja tuohon aikaan. Nyt yhtye on tullut takaisin. Bändin kokoonpano on tauon aikana hieman muuttunut, uutta verta on tullut kehiin: uusi rumpali on Jani Auvinen ja bassossa on Teemu Mäntykorpi. Sydän janoaa, on silti taattua uniklubia. Osa kuuntelijoista on kommentoinut internetissä, että Sydän janoaa biisi on levyn täytettä eikä vakuuttava single-kappale. Niin minäkin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen ajattelin, mutta biisi sen kun vain soi, soi ja soi. Totesin sitten että kyllä on muuten hyvä biisi! Jussi Selo kuvaili Sydän janoaa kipaletta näin: Biisi kertoo siitä kuinka vaikeaa tämän päivän ihmisen on oppia tyytymään siihen mitä on. Ja siitä tunteesta kun täytyisi saada jotain enemmän. Erittäin tunnepohjainen kappale siis. Uniklubi on vuonna 1999 perustettu suomenkielistä rockia soittava yhtye Tampereelta. Suuren yleisön tietoisuuteen Uniklubi nousi 2004 ihastuttaneella ja vihastuttaneella hitillä Rakkautta ja piikkilankaa ja myös samanniminen albumi julkaistiin tuolloin. Sen jälkeen Uniklubi on julkaissut neljä albumia ja yhden kokoelmalevyn. Uniklubin muita tunnettuja biisejä on: Kaikki mitä mä annoin, Huomenna, Kukka, Näiden tähtien alla ja kyllä Sydän janoaa pääsee tähän tunnettujen biisien kategoriaan kevyesti. Kun yksi odotus päättyy, aina toinen alkaa, niin siis se uuden levyn odotus. Tarita 6

7 On okei olla erilainen kuin muut kirja- ARVOSTELu Luin jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovicin elämänkerran Minä, Zlatan Ibrahimovic Lukukokemus ja kirja jätti pysyvän vahvan jäljen minuun, hyvällä, kauniilla tavalla. Zlatan syntyi Malmössä ja kasvoi Rosengårdin kaupunginosassa. Rosengårdissa asuu paljon ulkomaalaistaustaisia, eniten Kosovosta ja Iranista. Kaupunginosassa on paljon työttömyyttä ja ihmiset elävät köyhyydessä. Ibrahimovićin isä on bosniakki ja äiti Bosnian kroaatti. Perhe on kotoisin Tuzlasta, Bosnia ja Hertsegovinan koillisosasta. Zlatan alkoi pelata jalkapalloa kymmenenvuotiaana. Zlatan halusi erottua joukosta ja harjoitteli ja teki paljon temppuja pallon kanssa. Zlatanin omin sanoin hän ei ollut pelaajana mikään luonnonlahjakkuus. Kentällä Zlatan oli tempperamentinen kova pelaaja joka kikkaili paljon pallon kanssa. Siitä ei aina pidetty. Junioriseurassa Malmö BI valitettiin ettei Zlatan Ibrahimovic pelaa joukkueelle. Muutenkin Zlatania pidettiin häirikkö lapsena Zlatan teki sitä ja Zlatan teki tätä. Koulussa puhuttelut rehtorin huoneessa olivat toistuvia. Kentän laidalla muiden pelaajien isien keskuudessa kiersi adressi: Zlatan Ibrahimovic pois joukkueesta. (Kikkailee liikaa, ei pelaa joukkueelle ja kaikkea muuta paskaa) Itse seuraan paljon jalkapalloa, mutta Zlatan ei koskaan kuulunut suosikkipelaajiini ja olen miettinyt miksi, mutta selkeää vastausta ei ole. En ole koskaan kyseenalaistanut Zlatan Ibrahimovicia pelaajana. Ajan kanssa aloin pitää hänestä. Kirjan luettuani arvostan Zlatan Ibrahimovicia hyvin, hyvin paljon ja pidän vielä enemmän. Ehkä en pitänyt Ibrasta sen takia kun hän oli oma itsensä, oman tien kulkija ja minä en uskaltanut olla oma itseni, en kulkenut omaa tietäni. Vaikka Zlatan on pelannut Italissa ja edustanut muutenkin suosikkijoukkueita, niin osa hänen pelivuosistaan on jäänyt minulle vähän hämärän peittoon. Zlatan voitti Italiassa Serie A maalikuninkuuden kaudella Interissä tehden 25 maalia ja Milanissa kaudella (28 maalia). Zlatan Ibrahimovic on menestynyt pelaajana ja saavuttanut paljon eri seuroissa, juuri sellaisena kun hän on. Mitä hänestä olisi tullut, jos hän olisi ollut kiltti koulupoika kentällä ja lopettanut kikkailun ja kaiken muun muita häiritsevän toiminnan. Sitä ei kukaan tiedä, mutta se on varmaa, että Zlatan ei olisi se Zlatan Ibrahimovic joka hän on tänä päivänä ja on aina ollutkin. Zlatan sanoo: mies voi irrota ghetosta, mutta ghetto ei koskaan miehestä. Älkää unohtako sitä. Vaikeissa kotiloiloissa elänyt, omin voimin selvinnyt ja kasvanut poika Rosengårdista on tänä päivänä yksi parhaista pelaajista ja Ruotsalaisten kansallisbändi. Ja tarina jatkuu, Ibra siirtyi kesällä 2012 PSG:hen ja pelaa siellä yhä. Minä Zlatan Ibrahimovic kirja alkaa näillä sanoilla: Haluan myös omistaa yhden ajatuksen kaikille lapsille siellä jossakin, kaikille jotka tuntevat itsensä hieman oudoiksi ja erilaisiksi, jotka eivät oikein sovi joukkoon ja tulevat johdetuksi harhaan. On okei olla erilainen kuin muut. Uskokaa yhä itseenne, se toimii minullakin kaikesta huolimatta Ja Minä Olen Tarita Ikonen. Tarita 7

8 MIELEN JÄRKKYMISEN PELOTTAVUUS Ihmisen mieli on ihmeellinen, se on sanomattakin selvää. Kun oma, tai läheisen mieli järkkyy, voi asian hyväksyntä tuntua jopa ylitsepääsemättömältä. Toisille asia taas saattaa olla helpompi hyväksyä, varsinkin, jos oireet ovat tulleet pikkuhiljaa, ja on kuunnellut itseään jonkin aikaa ja ehkä ottanut aiheesta enemmän selvää. Sitten on ihmisiä, jotka saattavat viilettää työssään menestyvästi tai muissa asioissa, vaikkapa harrastuksissa, täysin voimissaan tai ainakin näin luulen. He eivät ehkä ole pysähtyneet ja asia mielen särkymisestä saattaa tulla kovana iskuna, kuin pommina. Ajatuksiin saattaa tulla: Enkö olekaan normaali, olenko nyt tulossa hulluksi?! Hyvä kysymys, mikä onkaan normaali ihminen? Ihmiset ovat kautta historian halunneet kuulua joukkoon, sulautua (tietenkin joitain poikkeuksia lukuun ottamatta). Jo lapset päiväkodeissa tekevät tätä. Kuka nyt yksin nurkassa haluaisi kököttää kummajaisena! Nykyään toki puhutaan enemmän erilaisuudesta kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten. Muistan itse, kun vuonna 1989 menin kuusivuotiaana esikouluun. En tuntenut ketään, ujona lapsena kökötin nurkassa tuntien itseni kummajaiseksi. Mutta itse pääaiheeseen, mikä psyykkisen pahan olon mörön aiheuttaa? En ole tätä kirjoittaessani hakenut taustatietoa, joten tämä ei ole mielenterveyden ammattilaisen näkökanta, vaan miten olen itse asiaa pohtinut. Ehkä kun läheinen sairastaa, se saattaa tuoda esiin ajatuksia, että onko tuttu ihminen muuttunut täysin, kadottanut lopullisesti elämän ja mielen hallinnan. Ehkä se saattaa muistuttaa omista psyykkisistä heikkouksista, joita ei ole käsitellyt, vaan pyyhkinyt ne vain ajan saatossa pois mielestä. Joskus psyykkiset sairaudet näkyvät ulospäin: miltä läheinen näyttää, miten puhuu, käyttäytyy, liikehtii ja ilmehtii. Kun verrataan psyykkistä sairautta fyysiseen sairauteen, jos vaikkapa ihminen on ollut onnettomuudessa ja joutunut pyörätuoliin, niin moni usein haluaa tarjota apua ja helpommin kysellään vointeja (jopa niin, että ns. ylihuolehtiminen saattaa rasittaa potilasta, jos se menee yli). Mutta kuinka moni rohkenee kysellä mielenterveys-potilaalta, kuinka mielesi syöverit voivat, mitä tunnet sielussasi? Ihmisen aivot ovat kuitenkin ne, jotka pitkälti määrittelevät toimintamme, puheemme, ajatuksemme, neurologisen toimintakyvyn, tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kun mieli järkkyy psyykkisesti (itsensä tai läheisen), saatetaan pelätä, että onko koko itsekontrolli lopullisesti mennyttä, eikö mitään ole tehtävissä, ja syyllisyyskin saattaa astua peliin. Mutta takaisin siihen, mikä onkaan sitä niin kutsuttua normaalia. Mielestäni se on melko usein yhteiskunnan mittapuiden määritelmä, joka luo paljon paineita, muotti ihanneyksilöstä (joka sanana tässä ei tarvitse paljoa selvennystä ). Jos on pakko käyttää sanaa normaali, mielipiteeni on, että tekee sen minkä kykenee, ei vaadi itseltään eikä muilta liikaa (vaikka toisinaan tähän sorrumme). Varmasti meillä kaikilla on omat kummallisuutemme, myös sillä naapurin tutulla, terveellä Liisa-tädillä ;). Sen mitä itse olen muihin mielenterveyspotilaisiin tutustunut, niin vaikka he olisivat yhteiskunnan vähemmistöä, olen huomannut miten luontevasti ja aidon lämminsydämisesti jokainen voimiensa mukaan täällä klubitalolla esimerkiksi toivottaa hyvät huomenet ja hyvät viikonloput jne. Se kun ei joka paikassa ole itsestäänselvyys, vaikka niin voisi luulla. Ja moni osaa myötäelää, henkisistä vajavaisuuksista huolimatta. Ehkä se juuri luokin empatiaa, kun tietää itse käytännössä miltä tuntuu, kun henkinen paha olo iskee kunnolla. Mielenterveyspotilaiden välttely, pelkääminen, kummastelu ja muu sellainen on mielestäni sitä epänormaalia ( jos näin täytyisi sanoa), vaikkakin inhimillistä. Tätäkin ihmimillisyyden puolta voisi opetella kehittämään parempaan suuntaan. Ihmisen aivot ovat ikuinen arvoitus niin tiedemiehille kuin psykiatreille. Ollaan siis yhdessä normaaleja tai epänormaaleja, mutta leimaamatta toisia vähempiarvoisiksi. Älä siis leimaa, rohkeasti vain ja pelko pois! Hanne 8

9 Minne haluaisit matkustaa ja miksi? Sirpa: Sari: Ihan minne vain palmurannalle loikoilemaan. Joka paikallinen nähtävyys pitää käydä katsomassa. Lontooseen, katsomaan muun muassa nähtävyyksiä esim. Buckinghamin palatsia. Mariya: Malediiveille taikka Belizeen, koska en ole käynyt semmoisissa paikoissa. Kristiina: Kanadaan, USA:n New Yorkiin sekä Espanjaan, Portugaliin ja Islantiin. Ulla: Tommi: Leena: Sylvia: JP: Berylli: Tiina: Petrus: New Yorkiin tai Lontooseen katselemaan kuuluisia nähtävyyksiä. Thaimaa. En ole kymmeneen vuoteen käynyt ja olisi korkea aika. Barcelonaan katsomaan Gaudín arkkitehtuuria. USA:han ja Australiaan, olen kiinnostunut molempien maiden kulttuurista. Myös Keski-Euroopassa Alpeilla olisi kiva käydä, siellä on varmasti hienoja maisemia. USA: Washington DC, Lincoln Memorial, Capitol, New York, vapaudenpatsas. Intia: Taj Mahal, Delhi. Islanti kiinnostaa, kuumat lähteet ja kuumaisema Kuuban kulttuurin ja elämänmenon näkeminen kiinnostaa. Ja pian, ennen kuin maa muuttuu. Suomen Lapin karu ja kaunis luonto houkuttelisi esimerkiksi vaellukselle. Mikko P: En halua matkustaa minnekään. Viihdyn Suomessa! Pasi R: Eero: Lasse: Kim: Satu: Portugalin Azorit olisi varmasti mielenkiintoinen paikka; en ole vielä käynyt siellä. Haluaisin nähdä Norjan vuonot ja Islannin lämpimät lähteet sekä New Yorkin ja Houstonin. Haluaisin Espanjaan tai Etelä-Amerikkaan kieltä oppimaan. Bahamasaarille aurinkoa ottamaan. Lämpimään, Kreikkaan 9

10 Matka Istanbuliin Matkasimme pääsiäistä edeltäneellä viikolla Istanbuliin. Noin kolmessa tunnissa olemme saapuneet Istanbuliin. Lentokentällä on totisesti jonoa, onhan Istanbul suurkaupunki. Ensimmäiseksi pistävät silmään tulppaani-istutukset tien varsilla. Teemme aluksi kaupunkikierroksen, jossa oppaat esittelevät meille historiallisia paikkoja kaupungissa, jota on aiemmin kutsuttu Konstantinopoliksi ja jota ovat myös roomalaiset hallinneet. Käymme mm. Basilikan vesisäiliössä, joka on ollut aikoinaan yksi maanalaisista vesisäiliöistä. Siellä on valtavasti joonialaisia ja korinttilaisia marmoripylväitä. Sieltä kuljemme mattokauppaan jossa näemme mitä erilaisimpia itämaisia silkkimattoja ja myös käsinkudontaa. Opas kuljettaa meidät Siniseen moskeijaan joka on yksi kaupungin symboleista. Se on rakennettu 1600-luvulla Ottomaanien valtakunnan aikoihin ja siinä on poikkeuksellisesti jopa kuusi minareettia. Pääsemme sisään muslimien rukoushetken jälkeen. Kengät on riisuttava pois. Moskeija on saanut nimensä runsaasta mosaiikkikoristelusta. Aikaa ei ole kuitenkaan sen enempää tutustumiseen. Moskeijan lähettyvillä on Hagia Sofian kirkko jonne jotkut meistä vielä jaksavat mennä. Me kuitenkin jatkamme Suureen Basaariin, jossa on valtavasti liikkeitä jotka myyvät esim. paitoja ja koruja ym. rihkamaa. Seuraavana päivänä on ohjelmassa Bosporinsalmen kokopäiväretki. Bosporinsalmi erottaa Euroopan Aasiasta ja yhdistää Mustanmeren ja Marmaranmeren. Menemme laivalla siltojen alitse. Rannoilla näkyy palatseja ja linnoituksia. Yhdessä kohtaa delfiinit hyppivät vedessä. Nautimme lounaan kalastajakylässä. Paluu tapahtuu pikkubussissa rantoja myötäillen ja siltojen yli. Tarkempi reitti jää kuitenkin hämäräksi meille. Istanbulissa on kaikkiaan noin 16 miljoonaa asukasta ja kaduilla näkyy paljon ihmisiä. Eritoten basaarissa tuntuu väentungos ja sinne voisi eksyäkin. Hotellimme on hyvä ja eritoten hunaja maistuu aamiaisella. Ainoa miinus on se, että huoneeseemme vetää 10

11 kylmää ilmaa yöllä ja matkan jälkeen olen flunssassa. Opas on hauska ja kokenut. Sää vaihtelee sateesta aurinkoon. Mukaan tarttuu muutama paita yms. kaupustelijoilta. Olemme tyytyväisiä matkaan, kun kaikki järjestyy, mutta paljon jää näkemättäkin. Kolmessa päivässä pystyy näkemään vain osan suurkaupungin nähtävyyksistä. Matkaterveisin Lassi 11

12 Första Maj lunch i klubbhuset Det var en kylig första Maj -morgon vi samlades till klubbhuset för att avnjuta första Maj -lunch. Soile var ledare och nio medlemmar var på plats. Alla fick göra nånting och endel förberedde maten, som denna gång bestod av nypotatis med härlig siltartare, laxsmörgåsbitar, skinkknyten och olika ostar. Och ost med fruktspett, måltidsdryck var såklart mjöd. Sedan fick vi kaffe och donits. Sedan circa ett-tiden for alla hem och fira vappen. Det är mycket trevlig, att klubbhuset ordnar sådana här tillfällen. Tack så mycket. I väntan på varmare väder, hälsningar, Mariya. Vappulounas klubitalolla Oli viileä vappupäivä, kun kokoonnuimme klubitalolle nauttimaan vappulounasta. Soile oli ohjaajana ja yhdeksän jäsentä oli paikalla. Kaikki saivat tehdä jotain. Osa teki ruoan, joka koostui uusista perunoista, sillitartarista, lohivoileipäpaloista ja kinkkunyyteistä. Oli myös erilaisia juustoja. Ruokajuomana oli tietysti sima. Jälkiruoaksi saimme kahvia ja donitsin. Noin yhden aikaan iltapäivällä lähtivät kaikki kotiin juhlimaan vappua. On todella mukavaa, että klubitalo järjestää tällaisia tilaisuuksia. Kiitos paljon! Lämpimämpiä päiviä odotellessa, terveisin, Mariya. Käännös Sari L. Miten klubitalon muutto vaikuttaa elämääsi? Satu: Käyntipäivät saattavat muuttua, matka pysyy samana. Jukka: Matka lyhenee kävelymatkaksi, käyntipäivät pysyvät samana. Vesa: Matka pitenee, mutta yritän käydä pari kertaa viikossa. Sylvia: Matka pitenee entisestä viidestä minuutista yli puoleen tuntiin. Ulla: Matka lyhenee; voisin käydä useammin kuin aikaisemmin. Berylli: Työmatkaan kuluva aika tuplaantuu. Toisaalta pääsemme eroon vanhan tilan toistuvista vesivahingoista. Mariya: Bussimatka lyhenee. Sillä lailla, että pääsen yhdellä bussilla lähelle klubitaloa. Halutessani voin jopa pyöräillä, jos viitsisin. S-market ja ravintola Peshawar on ihan muutaman askeleen päässä. Tosi nastaa! Sari: Matkani klubitalolle pitenee. Asun nykyisen klubitalon lähellä, kadun toisella puolella. Täytyy myös varata enemmän aikaa matkaan. Enää ei riitä, että herää 7.30 ja lähtee klubitalolle aamukahvin jälkeen. Tarvitsen myös matkakortille latausta. Sirpa: Matkat helpottuvat. On kiva päästä uusiin, klubitalon tarpeisiin suunniteltuihin ja remontoituihin tiloihin. Odotan muuttoa! Mikko: Ei vaikuta mitenkään. Pasi: Bussimatka vain lyhenee. Kristiina: Matka lyhenee ja helpottuu. Pääsen yhdellä bussilla : ) Uusista tiloista tulee varmasti hienot ja avarat. Vähän jänskättää! Teija: Vähän harmittaa, kun matka pitenee. Pääsen kyllä bussilla numero 5. Ja aion ajaa pyörällä, ainakin kesällä. Kiva muuttaa uusiin tiloihin. Mutta matka tosiaan harmittaa. Leena: Matka helpottuu. Kokosi Sari L. 12

13 Hymyä huuleen Laihialaisisäntä oli ostanut pojalleen uudet saappaat. He olivat menossa illalla kävelylle. Ovatko nuo ne uudet saappaat? Isäntä kysyy. Kyllä ovat, poika vastaa. Ota sitten pitkiä harppauksia etteivät saappaat kulu. ***************** Katsastuskonttorin johtaja on ajamassa myöhään illalla lumisateessa autoa. Yhtäkkiä hän pysäyttää auton ja astuu ulos autosta. Miksi sinä noin teit, kysyy kyydissä ollut kaveri. Nyt on kaksikymmentä kilometriä täynnä. Öljynvaihto ja määräaikaiskatsastus. ***************** Nainen soitti hätäkeskukseen ja pyysi palokuntaa nopeasti paikalle. Hätäkeskuspäivystäjä kysyi, miten nainen itse on koittanut paloa sammuttaa ja nainen vastasi: olen heittänyt liekkeihin vettä, mutta palo ei ole sammunut. Hätäkeskuspäivystäjä vastaa: -No ei sinne sitten kannata palokuntaa lähettää koska ei heilläkään ole muuta kuin vettä. ***************** Laihialainen on mennyt juuri naimisiin. Hän näkee kaverinsa kadulla. Missä sinun kihlasormuksesi on? Kaveri kysyy. Me käytetään vuoroviikoin sitä sormusta. Nyt on vaimon viikko menossa. Outoja otsikoita lehdissä Oravan löytyminen ei vielä tarkoita sitä, että niitä pesisi lähistöllä. Se tarkoittaa vain, että kuollut eläin on liikuskellut alueella. (Savon Sanomat) Vuodepotilaan syöminen voi olla hankalaa. (Otsikko Sydän-Satakunnassa) Mika Lahti kaatoi keilat naisia paremmin. (Otsikko Helsingin Sanomissa) Kauppiaan sydän on lihatiskillä. (Otsikko Kauppalehdessä) Äkillinen tulva vaikeutti autojen kulkua Vammalan Kävelykadulla. (Tyrvään Sanomat) Myydään kaksi langatonta lankapuhelinta. (Ilmoitus Helsingin Sanomissa) Kymmenen hevosen emäntä myös ravaa itse, ja on jopa voittanut Suomen mestaruudenkin. (Itä-Häme) Miehet ovat tavallisen näköisiä nuoria miehiä. Havainnoista voi ilmoittaa lähimmälle poliisille. (Helsingin Sanomat vankikarkureista) 13

14 Onnistumiset Sylvia: Sari onnistui opettelemaan ulkoa vitsejä ja jakamaan niitä muille. Mikko: Tommi onnistui hyvin kokkaamisessa. Kristiina: Mikko ja Niina ovat käyneet ahkerasti kaupassa. Sari: Soile onnistui tulemaan ajoissa töihin Petterin avulla perjantaina. Jukka: Pasi ja Kari kävivät onnistuneesti alkuviikosta kaupassa. Petteri: Mikko paistoi hyvät jauhelihat torstaina. Mariya: Johanna tuli jo kahdeksan jälkeen minun lisäkseni klubitalolle. Jussi: Lassi, Jukka ja Niina onnistuivat pyörittämään maukkaannäköisiä laskiaispullia. Talokokouksissa kuultua ja päätettyä Kokous Uudeksi jäseneksi hallintoon tuli Sami. Kokous Varaturvallisuusvastaavaksi valittiin Jukka. Päätettiin perustaa Facebook-ryhmä. Kokous 5.5. Verkoston kevätseminaariin lähtevät Jukka ja Tiina. Keskusteltiin, miten toimitaan jos jäsen jää useasti pois tapahtumista, joihin on etukäteen ilmoittautunut mutta ei saavu eikä myöskään peru osanottoa, jolloin hän vie näin paikan joltain toiselta. Todettiin, että toistuva rike vie oikeuden osallistua tapahtumiin, tosin määräajaksi. Niistä päätetään tapauskohtaisesti. Keskusteltiin uusista tiloista. Toivottiin käyntiä Nihtisillassa ennen muuttoa. Tuli kaksi ehdotusta pe tai ma 2.6. Päätös riippuu remontin edistymisestä Berylli: Tiina onnistui aloittamaan työt. Mikko: Niina, Jukka ja Soile tekivät hienoja lihapullia. Jukka: Tehtiin 127 lihapullaa. Kristiina: Jukka onnistui perunateatterissa. Eelis: Jukka onnistui tiskauksessa. Pasi: Soile onnistui hyvin ruoanlaiton opastuksessa. Hanne: Jukka opasti välitiskeissä. Jukka: Hanne oli ahkera välitiskeissä Tiina M: Jussi onnistui lähettämään lehden sähköpostin liitteenä. Sylvia: Tarita onnistui kirjoittamaan hyviä juttuja lehteen. Mikko: Keittiöporukka onnistui makkarakeiton valmistamisessa. Tulevat tapahtumat Pakkaamme Kala-Matissa talkoohengessä helatorstaina klo 9-13, talo tarjoaa purtavaa. Ilmoittaudu mukaan! Muutto Nihtisiltaan ti Hae sisäkenkäsi pois ennen sitä. Talo on auki kesäkuussa normaalisti ma-to klo 8-16 ja pe 8-14, paitsi muuttopäivänä jolloin talo on kiinni. Heinäkuussa talo on auki ma-pe klo 8-14 ja elokuussa taas mato klo 8-16 ja pe Elokuussa on avoimet ovet torstaina klo

15 Huhti- ja Toukokuu S Y T N T Ä R T 2.4. Taru L. ja Anne T Sonia 6.4. Ulla K. ja Martin Pejman, Kaisa ja Tinka Tarja Leena K. ja Staffan Timo M Jani ja Pentti Anneli Tiina L Elina, Lauri, Jaakko P. ja Peter Jaakko H., Juha P., Jarno R. ja Kari S Timo S Tarita ja Rasmus Mirjam Tommi H Ulla H Lauri ja Patrik Minna ja Leena Tommi A., Otso, Freddy ja Hanna S Kari K Susanna ja Mira 7.5. Anne K Antti R. ja Oskari Kirsi K. ja Otto Henry Juha H Jukka J., Klaus ja Maija Sami R. ja Yrjö Annikka Outi W Pasi H. I Kevätjuhla Nyt kukkahameet koristaa ihmiset hienoja olla saa; he menevät kevätjuhlaan ja ihana kesä alkaa. Nyt tuomenkukkien tuoksussa ihmiset palaavat juhlistaan. Linnunlaulua tulvillaan on koko kukkamaa. Suvi 15

16 Espoon Klubitalo Kutojantie 3, 5. kerros Espoo Puh Espoon Klubitalo on tarkoitettu mielenterveyskuntoutujille. Klubitalo tarjoaa jäsenilleen työpainotteisen päivän. Töitä tehdään kahdessa yksikössä: ravintola ja hallintoyksikössä. Jäsenet osallistuvat yhdessä henkilökunnan kanssa toiminnan suunnitteluun, päätöksentekoon ja toteutukseen. Jäsenyys on maksutonta ja jokaisella on oikeus palata klubitaloon pitkänkin tauon jälkeen. Varaa tutustumisaika puhelimitse. Liikenneyhteydet busseilla: Espoonlahdesta 3 ja 543 Espoon Keskuksesta 18 Matinkylästä 5 ja 533 Tapiolasta 15 ja 110 Leppävaarasta 3 ja 5 Kauniaisista 15, 212 ja 533 Lähderannasta 15 Viherlaaksosta 15 Junalla Keran asemalle