Kylänraitti 1/ Sopusuhtainen talo kuka arvaisi, ettei se ole kerralla suunniteltu kokonaisuus?

Transkriptio

1 Kylänraitti 1/ Hurja muodonmuutos Viime lehdessä kerroimme Eero Aarnion kaikin puolin vaikuttavasta ateljeekodista. Vastapainoksi piti tällä kertaa olla vuorossa remonttihelvetti. Tällaisen remonttihelvetin luulimme löytävämme Johanna ja Toni Artolan luota. Sitten kävikin ilmi, että rakennuskustannukset eivät olleet paisuneet kolminkertaisiksi, remontin valmistuminen ei kestänyt vuosia, talon sopukoista ei löytynyt hometta eikä edes remontoijien avioliitto kariutunut projektin tuoksinnassa. Ennakkosuunnitelmista poiketen esittelemme teille siis tällä kertaa onnistuneen talonlaajennusprojektin! Artoloiden talo Perälänjärven rannalla rakennettiin sotien aikana. Nykyään tuntuu vaikealta kuvitella ison perheen mahtuneen tuohon pienen pieneen, 35 neliön mökkiin. Seinät tehtiin siihen aikaan rahaa säästäen laudasta, lämpöeristys sahanpurusta ja sammaleesta. Hyvänlaatuiset materiaalit ja ammattilaisen kädenjälki näkyvät kuitenkin edelleen mökin rakenteissa. Remontin 1. vaihe Nuori pariskunta Johanna ja Toni Artola etsivät vuonna 1997 pientä taloa maalta. Myyrmäessä asuttujen kerrostalovuosien jälkeen he kaipasivat mahdollisimman Sopusuhtainen talo kuka arvaisi, ettei se ole kerralla suunniteltu kokonaisuus? luonnonläheistä, edullista ja yksinkertaista asumismuotoa enintään 40 km säteellä Helsingistä. Söpö mökki järvenrannalla hurmasi asunnonetsijät kertaheitolla. Kauppahintakin (tontti 80 mk/m2, talo vähän kuin kaupan päälle!) edesauttoi nopeaa päätöksentekoa. Tilaa asumiseen kaivattiin kuitenkin kipeästi lisää ja niinpä remontin ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin vesi- ja viemäriyhteyksien lisäksi lämmin kuisti ja portaikon tilalle kylpyhuone. Remontin toinen vaihe Vuonna 2004 alettiin harkita talon laajennusta varsinkin kun perhe oli tällä välin kasvanut nelihenki- seksi. Sen sijaan, että Artolat olisivat purkaneet mökin ja rakentaneet tilalle (veikkolalaisille vähän liiankin tutun) valmispakettitalon, he laajensivat mökkiä, suunnittelijana veikkolalainen arkkitehti Jussi Aulanko. Arkkitehdillekin tehtävä oli haastava: miten hyödyntää mahdollisimman hyvin alkuperäinen rakennus ja liittää siihen saumattomasti uudet osat? Suunnittelemalla remontti niin, että asukkaat pystyivät rakennustöiden aikana käyttämään olemassaolevia huoneita, säästettiin myös paljon rahaa. Lopputulos: mittasuhteet kohdallaan Pitkän pohdinnan jälkeen päädyttiin yksinkertaiseen, mutta toimivaan lisäsiipiratkaisuun: keittiöön liitettiin ruokailutila ja yläkertaan rekennettiin 3 makuuhuonetta kauniilla näköalalla Perälänjärvelle. Kaiken kaikkiaan laajennusprojekti sujui pieniä kommelluksia lukuunottamatta ( kesämyrskyn takia valvottu yö katon sijalla olevia pressuja pidellen, korotuksen jäljiltä savupiippuun unohtuneen laastin purkaminen ylhäältäpäin köyteen kiinnitetyllä rautakangella yms.) yllättävänkin tuskattomasti. Remontti onkin nyt muutamaa listakiinnitystä vaille valmis ja asukkaat ovat enemmän kuin tyytyväisiä. Artolat asuvat tilavassa, modernissa, mittasuhteiltaan Tämän hellan äärellä valmistettiin 60 vuotta sitten pula-ajan ruokia 1-10 hengen asunto sota-aikana kauniissa talossa. Ja keskeltä taloa löytyy yhä se sama puuhella jonka äärellä talon ensimmäiset asukkaat keittivät pula-ajan vesivelliään! PS. Etsimme edelleen remonttihelvetin kokeneita. Jos siis tunnet kuuluvasi heihin, ota meihin yhteyttä ja ehkäpä seuraavassa Kylänraitissa on kertomus juuri sinun remonttikokemuksestasi! Teksti: Pikki Romakkaniemi ja Franz Raschbacher Kuvat: Franz Raschbacher ja Artolan kuva-arkisto

2 20 KYLÄNRAITILLA Kylänraitti 1/2006 VEIKKOLAN ASUINALUEET: Kylänraitilla -sarjassa esitellään Veikkolan eri aluita. Sarja alkoi Kylänraitin numerossa 2 / 2005 Kylän pääraitin eli Turuntien ja sen varren palveluiden esittelyllä. Lehdessä 3 / 2005 vierailtiin Testamenttitien alueella. Tässä numerossa tutustutaan Kalljärven itä- ja pohjoispuolen asuinalueisiin: Veikkolanpuron ja Rantatien alueeseen. Näitä kahta hyvin erilaista aluetta yhdistää pari vuotta sitten läpikululle avattu Puronsuuntie. Uudisasukkaiden Veikkolanpuro Turuntien vieressä, mutta kuitenkin melkein piilossa, avautuu tulijalle uusi, tiivis omakotialue. Vielä muutama vuosi sitten tällä paikalla, Kalljärven ja Urheilupuiston välissä, oli peltoa. Tiivis rakentaminen on jakanut veikkolalaisten mielipiteitä. Vaikka alue on saanut osakseen myös kritiikkiä, sen asukkaat viihtyvät alueella hyvin. Palveluiden ja virkistysalueiden läheisyys saavat kiitosta ja aivan erityisesti kehutaan naapureita! Vanhat veikkolalaiset muistavat nykyisen Veikkolanpuron alueen peltomaisemana. Vuonna 1967 vahvistetussa Veikkolan asemakaavassa koko alue oli kaavoitettu virkistysalueeksi, myös Kalljärven rannalla olleet neljä kesämökki- ja asuinkiinteistöä. Pienehkö peltoalue päätyi vuonna 1989 Lars Gerkmanin omistukseen ja hänen aloitteestaan kunta alkoi vuonna 1996 käsitellä kaavamuutosta, jossa ehdotettiin alueen kaavoittamista osittain asuinalueeksi. Pari vuotta myöhemmin uusi kaava vahvistettiin ja maanomistaja ja kunta tekivät maankäyttösopimuksen. Sopimuksen mukaan maanomistaja rakennutti alueelle kadut ja kunnallistekniikan, jotka myöhemmin siirtyivät kunnan haltuun. Kunnalle jäivät kaavaan merkityt virkistysalueet sekä toistaiseksi rakentamaton rivitalotontti alueen itäreunassa. Kaavasuunnitelmassa oli alun perin saman kokoinen asuinalue Veikkolanpuron alueen eteläpuolella. Kaava jäi tämän alueen osalta vahvistamatta, koska kunta ja maanomistaja eivät päässeet asiasta sopimukseen. Tällä hetkellä alue ei ole mukana meneillään olevissa kaavaohjelmissa. Ideana tiiviys Veikkolanpuron kaavaratkaisussa lähtökohtana oli hyödyntää alueen rakennusoikeus tehokkaasti tiiviin rakentamisen avulla, jotta myös rakentamatonta virkistyskäyttöön tarkoitettua aluetta voitaisiin jättää kaavaan. Ratkaisussa todetaan, että omakotitalojen tontit voivat olla pienet, koska alueen ympäristössä on runsaasti virkistysalueita. Kalljärven rannalle on jätetty puistoalue ja asuinalueen itäreuna rajoittuu Veikkolan urheilupuistoon. Alueen etelä- ja pohjoispuolella olevat metsiköt lisäävät osaltaan luonnonläheisyyttä. Kahden kylän rajalla Alueen rakentaminen aloitettiin vuosituhannen vaihteessa. Uudet asfalttitiet muodostivat entiselle pellolle kortteleita. Nimistötoimikunta oli tukeutunut teiden nimistöä pohtiessaan alueen historiaan. Veikkolanpuron alue sijaitsee kahden vanhan kylän: Koski-Navalan ja Veikkolan rajalla. Osa alueesta kuului Veikkolan Övergårdin tilaan. Övergårdin tilan päärakennus on Vanhatien varrella, parantolaa vastapäätä ja alueella oli tilan isopelto. Tästä tulee nykyisen Isonpellontien nimi. Toinen puoli alueesta kuului Koski-Navalan kylään ja siellä sijaitsevaan Eerikinkartonon tilaan. Loha oli vanha Eerikinkartonon torppa ja Lohansuo oli torpan mailla sijaitseva pieni suo. Torppaa kutsuttiin myöhemmin myös nimellä Puukko, siellä asuneiden Eerikinkartanon hevos- ja autokuskien David ja Hjalmar Puukon mukaan. Nykyisen asuinalueen pääkatu on nimeltään Puukontie ja useita sivukatuja on nimetty Lohansuon mukaan. Erilaista ja yhtenäistä Tontit löysivät pian ostajansa. Suurin osa tonteista päätyi perheille, jotka halusivat rakentaa kodin itselleen, mutta myös useat pienet rakennusliikkeet huomasivat alueen arvon. Rakennustyöt käynnistyivät nopeasti. Rakennustapaohje loi väljät puitteet rakentamiselle. Ainoat tiukat säädökset koskivat rakennusneliöitä sekä katon punaista väriä. Suosituksia oli muun muassa rakennusten sijoittamisesta tontille sekä rakennusten värityksestä. Jokainen rakentaja on käytännössä saanut hyvin vapaat kädet talonsa suunnittelua koskien. Vaikka alueelta löytyy hyvin erilaisia koteja moderneista kivitaloista puisiin perinnetaloihin, alueen ilme on yllättävän yhtenäinen. Sama aikakausi henkii taloista. Tilavat terassit ympäröivät taloja ja pienet pihat on huolella laitettu. Vastaistutetut puut ja pensaat antavat vielä vähän näkösuojaa, mutta jo muutaman vuoden kuluttua näkymä on erilainen. Yhteishenkeä Alueen 45 tontista on enää kolme rakentamatta. Taloissa asuu tyytyväisiä asukkaita, enimmäkseen lapsiperheitä. Alueella asuukin lähes sata lasta, joista suurin osa Veikkolanpuron alue Kalljärven suunnalta. on alle kouluikäisiä. Etenkin kesäaikaan kaduilla ja pihoilla on vilinää. Aikuiset viihtyvät pihatöissä, lapset leikeissään. Pimeänä syysiltana vastarannan asukas kertoo alueen näyttävän kuin Välimeren kylältä, valojen loistaessa kumpuilevalta rinteeltä. Samanhenkiset asukkaat, samankaltainen elämäntilanne sekä yhteinen virkistysalue ovat olleet hyviä lähtökohtia vireään asukasyhdistystoimintaan. Yhteiset tapahtumat, joista suurimpina kesäkauden avajaiset ja pikkujoulut, ovat koonneet asukkaat. Alueen koululaiset esittivät pikkujoulujen joulunäytelmää lähes satapäiselle yleisölle. Talkoilla ja yhteisellä varainkeruulla on kunnostettu yhteistä ranta-aluetta asukkaiden käyttöön: on muokattu maata, tuotu hiekkaa rantaan ja tehty nuotiopaikka. Jatkossa kunnostetun rannan on tarkoitus palvella yhä paremmin asukkaiden yhteisenä kokoontumispaikkana. Teksti ja kuvat: Minna Tormilainen

3 Kylänraitti 1/2006 KYLÄNRAITILLA 21 Kauko Mäki-Valkama viihtyy Rantatiellä Kalljarvi kuvattuna Vuorenmäen näköalapaikalta Kauko Mäki-Valkama pitää Veikkolan liittämistä Vihtiin kuolleena syntyneenä ajatuksena. Yhteistyöstä voi sen sijaan olla hyötyä. Lumimaja ja leikkimökki Kalljärven rannassa Rantatien varrella Näkymä Turuntieltä Kalljärvelle Kalljärven rantamailla Nykyisen maton pesupaikan lähellä oli 50-luvulla kalanviljelyslaitos. Se joutui lopettamaan vesien pilaannuttua. Tilalle saatiin vesien puhdistuslaitos altaineen. Kauton Pirkko muistaa, että Puronsuussa oli valtava lato, jonka alle lapsi mahtui seisomaan. Siwaa vastapäätä rannan puolella on Sahatie. Nimi on muistona Martti Nymanin ja Olavi Suomisen sahasta, joka toimi sillä paikalla. Kun oli saha, piti olla palokoppi. Palokopissa oli Veikkolan ensimmäiset palon torjuntavälineet, muun muassa kahden miehen vesipumppu. Alueella ei ollut montakaan taloa ja tietysti kesämökkejä. Someron Linjan omistajan Arvelan kesämökillä pelattiin kuulemma innokkaasti korttia. Ranta oli täynnä veneitä. Ihmiset tulivat Kalljärven Kurkiston päästä veneellä kaupunkiin tai kauppaan. Mäki-Valkamat muuttivat Veikkolaan vuonna Kauko muistaa hyvin, että oli vaikea töistä tullessa osata lähteä bussista oikeassa paikassa. 500 ihmisen Veikkolassa ei ollut katuvaloja. Alkuun Mäki- Valkamat asuivat vuokralla Ylitalossa ja vanhassa koulutalossa, joka purettiin tanssipari Eila ja Olavi Niemisen talon takaa Vanhalla tiellä luvulla maanantaisin, kun loma-asukkaat läksivät töihin Helsinkiin, kaikki eivät mahtuneet bussiin. Töihin lähtijät toivatkin usein aamulla laukkunsa pitämään paikkaa jonossa, Kauko muistelee kuulleensa. Täällä oli silloin venäläisiä emigrantteja sekä kesä- että vakioasukkaina. Rantatielle mieli Kauko haki perheelleen tonttia Kalljärven rannan tuntumasta lähettämällä kaikille alueella maata omistaneille kirjeen. Mielessä kävi jo, ettei kukaan myy, kun tärppäsi. Veikkolan kaava oli valmistunut, mutta alue oli toimenpidekiellossa. Kunnanhallitus epäsi Mäki-Valkaman poikkeusluvan. - Olin siihen aikaan maanmittaushallituksessa töissä lähellä lääninhallituksen toimistoa. Kävin siellä tapaamassa arkkitehti Fanny Selkiveä ja selvittämässä, että Kirkkonummen kunnanhallitus ohitti päätöksellään ylemmän viranomaisen, valtuuston hyväksymän kaavapäätöksen. Selkivi kirjoitti luvan vielä samana päivänä. Veikkolan kaava hyväksyttiin 1967, mutta ensimmäisen kylän kaavan oli tehnyt vuonna 1935 metsätoimisto Thomen Hiidenheimon ja Palojärven toimeksiannosta. Nämä vihtiläiset joutuivat lainan takaajina maksumiehiksi ja saivat velallisen maat Veikkolassa haltuunsa. Kokonaisuuksien hallintaa Kauko Mäki-Valkama oli vuodesta 1969 alkaen 16 vuotta kunnanvaltuustossa, joista 12 ryhmäjohtajana. - Ryhmän puheenjohtajana en voinut olla pelkästään nurkkapatriootti. Oli ajateltava kokonaisuutta. Gesterbyyn ruotsinkielisen koulukeskuksen rakentaminen tuli maksamaan kaksinkertaisesti sen, mikä oli ajateltu. RKP:lle hanke oli niin tärkeä, että sitä vastaan rakennettiin Veikkolan ja Masalan koulut. Kauko myöntää, että Kirkkonummen valtuustossa oli sellaista henkeä, ettei Veikkolassa tarvita mitään. - Tosiasia on, että kun Veikkolaan muuttaa lisää väkeä, vastuullisesti ajattelevat tietävät, että investoidakin pitää jatkuvasti. Tämän kevään 102 ekaluokkalaista on käsittämättömän iso määrä lapsia. Ämmässuon linjaus Veikkolan vesihuolto on pitkään ollut tapetilla. Ämmässuon putki ja pitkä putki olivat aikanaan vastakkain. Ämmässuon putki, Veikkolan nykyinen jätevesilinjaus, voitti kalliin pitkän putken, joka olisi vedetty läpi Kirkkonummen etelään. - RKP ajoi pitkää put- Ajankohtaista tietoa netistä: kea. Luulen, että he koettivat sillä konstilla vaikeuttaa Veikkolan rakentamista, Kauko epäilee. Kaukon aikoihin veikkolalaiset tekivät yhteistyötä yli puoluerajojen. Ennen vaaleja tehtiin kysely, jolla arvioitiin, että kustakin puolueesta menee läpi todennäköisesti niin ja niin monta, ja laskettiin, mitkä ovat mahdollisuudet saada kyläläisiä läpi. Yksi isoimmista virityksistä, joita Veikkolan asioissa koetettiin viedä läpi, oli Teräsbetonin sopimus. Sopimuksen keskeinen sisältö oli se, että Teräsbetoni olisi saanut haltuunsa Veikkolan koko nykyisen keskusta-alueen ja olisi rakentanut Kirkkonummelle uimahallin. - Sopimusta tehtiin, kun olin jo jäänyt pois. Heinosen Ossi joskus kävi kysymässä neuvoja. Kehotin häntä ajamaan sopimukseen konkurssisuojapykälää. Vastapuoli ei kuitenkaan sitä hyväksynyt. Olihan se vähän kyseenalainen sopimus, kun se lamakin alkoi, Kauko miettii. Demarit ja kokoomus tekivät ryhmäpäätökset asiasta. Kun veikkolalainen demari Pekka Hällström äänesti ryhmäpäätöksen vastaisesti, hänet erotettiin ryhmästä. Siitä huolimatta sopimus kaatui yhdellä äänellä. Lama tuli, ja Teräsbetoni meni konkurssiin. Kauko ja Liisa Mäki-Valkama viihtyvät Veikkolassa. Pojat Esa ja Aki perheineen asuvat myös täällä. Kylältä ei olla muuttamassa minnekään. Kauko on ajatellut rivitaloon muuttamistakin, kun omakotitalossa on aina huoltamista. Terveyskeskukseen Kauko on tyytyväinen, mutta, päivähoitopaikkoja saisi olla lisää. Teksti ja kuva: Raija Kari

4 22 KYLÄNRAITILLA Kylänraitti 1/2006 Impi Lindströmin elämän tärkeät asiat: kuorolaulu ja matot Aurinkoisena pakkaspäivänä kävimme Kauton Pirkon kanssa jututtamassa Impi Lindströmiä. Pirkko on tuntenut Impin jo lapsesta, joten puhetta riitti. Impin koti on Kalljärven ja Turuntien välissä lähellä nykyistä Siwaa. Talon moni muistaa Mattoja myytävänä -kyltistä. Sisällä talossa on valoisaa ja kodikasta. Hellassa palaa tuli. Lattioilla on oman kutomon kauniit raitamatot. Impille mieluisin asia on ollut kuorolaulu. Hän lauloi suomalaisen seurakunnan kuorossa yhdessä ystävänsä Vuohenojan Taimin kanssa 42 vuotta. Impi on elävä esimerkki tutkimuksissa todetusta kuorolaulun ikävuosia antavasta voimasta. - Taimilla oli todella kaunis ääni. Hänellä oli tapana laulaa linnuille. Minä lauloin koko ajan altossa. Laulutaitoaan ystävykset pääsivät käyttämään silloinkin, kun Koiton teatterin johtajan Sulo Autereen vetämä opintokerho esitti Välipuron rannassa laulunäytelmää Juhannustulilla ja Saimaan rannalla. Veikkolassa vaikuttivat myös Jorma Weneskoski ja Kaarlo Juurela. Juurelan johdolla näyteltiin vanhalla koululla. Nykyisen koulun paikalla oli taas Kansantalo. Mattojen kudonta Mattoja Impi kutoo yhä. Aikoinaan Lindströmin kutomo työllisti veikkolalaisia ihan kadehtimiseen asti. Jotkut pahantahtoiset kyselivät Impiltä, millä oikeudella hän ottaa ihmisiä mattokutomoonsa. Asiasta kuullut poliisi Edvardsson sanoi, että kudo sinä ihan rauhassa mattojasi ja käske kyselijät minun luokseni. Veikkolassa ei entisaikaan juuri muuta työtä ollut kuin se minkä isot talot, kuten parantola, Alitalo ja Ylitalo, tarjosivat. Vanhaa Veikkolaa Lindströmit muuttivat Palojärveltä hevosrattailla vuonna Mukana ei ollut montaa kaappia eikä juuri huonekaluja. Poika istui kuorman päällä. Itse olin silloin vasta 20-vuotias, Impi nauraa. - Ei täällä ollut kovin paljon taloja. Kautto oli ja Blomqvist, Tuomisen talo oli valmistumassa. Enholm asuu vieläkin samalla paikalla. Lammensaaren mökki oli tietysti ja Vuohenoja, Sundberg, Lindberg, Nykvistin rouvan talo, jonka toisessa päässä oli vuokralla Anderssonin pariskunta, Impi Lindström luettelee. Andelslagetin, Impi Lindström kertoo, että Palojärven ja Veikkolan kylät olivat ennen ennen vanhaan läheisissä yhteyksissä toisiinsa. nykyisen hammaslääkärin ja omalääkärin talon palon, Impi muistaa hyvin. - Asuimme silloin Ojalassa. Sänky oli niin, että näin kulmaikkunasta liekkien loimotuksen. Pelästyin, että neiti Wikströmin talo palaa. Neiti Ester Wikströmillä oli hoidossa sotaorpoja ja yksinäisiä äitejä lapsineen. Näistä lapsista moni jäi ottolapsiksi Veikkolaan. Neiti Wickström autettavineen asui nykyisessä Knuuttilan talossa. Muukkosten kaupan talo, vanha osuuspankki, nykyinen el Weicco rakennettiin 40-luvulla. Hirret taloon tuotiin järven takaa, jossa Inkiset olivat ennen asuneet. Isäpappa Armas Inkinen piti kauppaa, ja rouva oli Helsingissä töissä jonkin laitoksen kassana. Inkisillä oli puhelin. - Kerran kun olin Inkisillä, puhelin soi. Kuinka meninkin vastaamaan. Rouva soitti ja tiukkasi, ketä naisia siellä on. Isäntä ei aina muistanut, kenen kanssa oli naimisissa, Impi kertoo. Kauppaneuvos Hilma Koskisen talo oli aikoinaan kylän hienoimpia. Tällä Koskisella oli kauppapuutarha Pakilassa. Koskisen kanssa kauppaa tehnyt vanhapiika kukkakauppias osti kauppaneuvokselta palstan. Sitten neidin elämään tuli kulkumies, sellainen kuin näytelmän Gabriel, ja ryöväsi tämän neiti-ihmisen tyhjäksi. Neidin oli pakko myydä kaikki ja lähteä menemään. - Oli se vaan hieno herra, pitkä turkki sillä oli, karvaa sisällä, Impi muistelee. Sota-aikaan talossa asui ministeri Pekkala. Nykyään talo on jonkun varatuomarin suvulla. Siinä Lähellä oli Arho, Eila Packalenin kotitalo ja sitten Einar Juslinin talo, joka valmistui juuri ennen sotaa. Saunan korjaus Kylän rantasauna Lammaskallion rannassa on rakennettu 1800-luvulla Veikkolan kartanon alustalaisten käyttöön. Lammensaaren Julia on kertonut Pirkolle istuneensa saunan rappusilla nelivuotiaana. Silloin elettiin vuotta Lindströmin olohuoneen seinällä on Veikko Mäen maalaus kylän saunarannasta. Kyläsauna oli tärkeä, koska monella veikkolalaisella perheellä ei ollut omaa saunaa. Yhteisessä saunassa pestiin niin perhe kuin pyykitkin. Impi ja Pirkko muistavat, että saunan pata oli erinomainen. Siinä keitettiin pyykit. Pyykkäreitä saunalle tuli jopa Haapajärveltä saakka. Syksyllä 38 rantasauna oli niin huonossa kunnossa, että 12 perhettä päätti kokouksessaan saunan korjauksesta. Remontti tehtiin porukalla. Impi tarjoutui hoitamaan saunan kassaa, johon kerättiin rahaa korjauskulujen kattamiseksi. Palokunta ja Yhdyskunta Veikkola järjestivät saunarannassa juhlia. Siellä keitettiin oikein ruokia, paistettiin makkaroita ja lettuja. Tuotoilla kerättiin palokunnan koko kalustus. Juhannusjuhlissa saunarannassa oli kokko ja palokunta tietysti paikalla vahtimassa tulta. Välipuron rannan elojuhlia, jotka olivat jäähyväisjuhlat kesäasukkaille, organisoi Paavo Noposen veli Eero Noponen. Nyt yli sata vuotta myöhemmin sauna on kenties paremmassa kunnossa kuin koskaan. Talkoita on tehty, ja rahaa on kulunut. Ensi kesänä on viimeistelytöiden aika. Tiukka kieliraja Siihen aikaan Vihdin ja Veikkolan välit olivat likeiset. Talvisaikaan kuljettiin potkurilla niin Palojärvelle kuin Espooseenkin. Sen sijaan vieraiksi jäivät Haapajärvet ja Lapinkylät. Kieliraja oli hyvinkin tarkka. - Kirkkonummi oli aivan kuin olisi mennyt ulkomaille, Impi nauraa. Impi muistaa Lammensaaren mamman kertoneen, että ruotsalaiset omistajat testamenttasivat Eerikinkartanon kunnalle. Sotaaikana ruotsinkieliset saivat kansanhuollosta paremmin. Impikin kertoi, ettei saanut lupaa kenkien ostoon, vaikka entiset olivat hajalla. Impin miehelle Laurille, joka osasi ruotsia, sama lupa heltisi. Pirkon isällä oli lihakauppa. Tuoretuotteet, kuten vihannekset ja juurekset, ostettiin kauppaan lähiseudun maanviljelijöiltä. Kukaan ei olisi Suomiselle myynyt, jollei hän olisi puhunut ruotsia. Tilanne muuttui, kun Porkkalan alueen evakuointi alkoi ja majapaikka piti Veikkolasta saada. Hyvin alkoivat eteläkirkkonummelaisetkin Impin mukaan puhua ja ymmärtää suomea. Tämä kirjoitus on poimittu Impi Lindströmin haastattelusta, joka tehtiin joulukuussa Kuva ja Teksti: Raija Kari

5 Kylänraitti 1/2006 YMPÄRISTÖ 23 Raitti kukkimaan! Itäiseen liikenneympyrään istutettiin runsaasti kukkasipuleita syksyllä Kuvassa vas. Antti Rautiainen ja Mari Aulanko. Istutusta seuraavana keväänä 19. toukokuuta 2002 ympyrän kukat näyttivät näin hehkeiltä. Kaikki halukkaat mukaan kylänraittia kaunistamaan Näin siinä kävi. Meillä oli hyvä alku liikenneympyröiden kukittamisessa jo neljä vuotta sitten. Perkasimme syksyllä ison liikenneympyrän todella hyvin kaikista rikkararuohoista, toimme lisämaata ja istutimme maahan hienon suunnitelman mukaisesti erivärisiä tulppaaneja, narsisseja, helmililjoja ja reunaa kiertämään viuhkoina rytmisesti väriään vaihtavat krookukset. Saimme sipuleita lahjoituksena kyläläisiltä, rahaa kylän yrityksiltä sipulien hankintaan kyläyhdistyksen ollessa suurin sponsori rahoituksessa. Menestystä Seuraavana keväänä veikkolalaiset saivat ihailla kättemme töitä: todella upea kukinta. Ensimmäinen vastoinkäymisemme oli se, että keväällä kylvämämme kehäkukat eivät pärjänneet rikkaruohojen kanssa, jotka ilmestyivät kuin tyhjästä.eiväthän ne todellisuudessa tyhjästä tulleet, vaan tajusimme myöhemmin, että lahjaksi saamamme kotikompostimulta olikin sisältänyt siemenrikkaruohojen siemeniä ja paljon! Ennen kuin kukaan huomasi tai ehti niitä kitkeä, rikkaruohot olivat ehtineet siementää. Vastoinkäymisiä Tästä olisimme selvinneet, mutta toinen vastoinkäyminen oli paljon kohtalokkaampi ja täysin arvaamaton. Kyseinen kesä oli hyvin kuiva, seuraava talvi oli hyvin kuiva. Muistattehan, miten pohjavesi laski niin, että monet kaivoveden varassa olevat eteläsuomalaiset olivat ilman vettä. Niin olivat sipulimmekin. Ne eivät jaksaneetkaan kukkia seuraavana keväänä kuin pienillä kukilla, ja suurin osa niistä ei noussut ollenkaan - eikä ole noussut tähän päivään mennessä. Samoin kävi monelle kotipuutarhurillekin. Sipulimme siis katosivat. Ja into. Sen jälkeen olemme hyvin pienellä joukkolla, oikeastaan vain parin kolmen ihmisen voimin yrittäneet pitää rikkaruohoja aisoissa, jotta tilanne ei olisi liian paha siinä vaiheessa, kun uusi innostus taas iskee. Uusi alku Tänä keväänä on tarkoitus aloittaa uudelleen. Ensimmäinen tehtävä on ryhtyä joukolla miettimään, miten saamme hienosta kylästämme ja kyläraitistamme ympäristöltään vieläkin kauniimman, siistimmän ja hoidetumman. Ei pelkästään liikenneympyrät, vaan niiden välillä oleva pitkä kaistojen välinen alue terveysaseman kohdalla, myöhemmin bussipysäkkien ympäristöt. Ensin on tarkoitus tehdä yleissuunnitelma pitkällä tähtäimellä, sitten aletaan toteuttaa siitä ensimmäisiä töitä yhteisvoimin jo tänä keväänä. Tähän tarvitaan väkeä - paljon enemmän kuin meitä oli silloin neljä vuotta sitten. Mukaan ovat tervetulleita sekä puutarhaihmiset että ne, jotka haluaisivat olla puutarhaihmisiä, mutta eivät tiedä tai osaa vielä mielestään riittävästi. Kaikille löytyy töitä. Kokemattomammalle on monenlaista työtä, esimerkiksi liikenneympyröiden ulkokehillä olevat angervopenkit. Kun erottaa pensaan muista kukista, pystyy hommiin eli poistamaan ne muut! (Tienpitäjä kyllä poistaa rikkaruohot loppukesällä, mikä on ihan liian myöhään; voikukat ja muut veijarit ovat jo ehtineet rauhassa rehottaa ja siementää ja kierre jatkuu). Toinen helppo alue on hiekkakuopan kohdalla oleva liikenneympyrä Tuulensuun mäellä: siinä on tarkoitus kasvaa erilaisia hienoja sammallajeja, mutta nyt ne näyttävät vähitellen jäävän rikkaruohojen komentoon. Työnjako Tarkoitus on hyvään vauhtiin päästyämme jakaa alueet siten, että kullakin pienellä alueella on oma vastuuhenkilönsä. Ei ole tarkoitus, että hän yksin huoltaa sen alueen, vaan hän vastaa, että alue on hoidettu. Vastuuihminen pyytää mukaan avukseen omia lähiihmisiään. Tällaisessa järjestelyssä olisi se hyvä puoli, että hoidon voi tehdä toisten aikatauluista riippumatta sovitun suunnitelman mukaan. Kun alue on riittävän pieni, sen hoito ei olisi kenellekään kohtuuton. Puutarhatöissä oppii paljon, ja ne ovat mukavaa puuhaa, kun kättentyö näkyy niin selvästi - samoin tekemättä jättäminen. Siinä oppii senkin, että tekemällä pienen homman oikealla ajallaan välttää suuren turhan työn tulevaisuudessa. Ensimmäinen kokoontuminen on klo koululla, jolloin on tarkoitus ideioida ja hahmotella suunnitelma. Voin tehdä alustavaa ehdotusta valmiiksi. Seuraava tapaaminen onkin sitten toukokuussa työmaalla. Olisi mukava kuulla halukkuudesta jo ennen kokoontumista. Lähetä yhteystietosi vaikkapa minulle. Kerro viestissäsi lisäksi, millä tavalla haluaisit olla mukana tässä projektissa ja montako teitä olisi tulossa mukaan. Mieti myös, ketä muita voisit saada innostumaan. Yhdessä on hauska tehdä! Sähköposti on toimivin tapa jättää viesti, ja toki voi soittaakin; puhelimeni on vain valitettavasti usein suljettu työstäni johtuen. Näen jo sieluni silmin kukkivat kunnaat. Mari Aulanko mari.aulanko@bene.fi tai Kuvat Marjokaisa Piironen

6 24 YMPÄRISTÖ Kylänraitti 1/2006 Tervetuloa kevät! Jälleen on uusi kevät aluillaan. Linnut ovat puhuttaneet viime aikoina paljon. Kaikki tietävät, miksi. Voimme kuitenkin toivottaa kaikki siivekkäät tervetulleeksi Suomen kamaralle kuukausia kestäneen talven jälkeen. Haluan vielä kerrata pääkohdat puhutusta lintuinfluenssasta välttäen liioittelua ja vähättelyä. 1. Lintuinfluenssan ei ole todettu tarttuneen luonnonvaraisesta linnusta ihmiseen. 2. Lintuinfluenssaan sairastuneet ihmiset ovat olleet jatkuvasti tekemisissä sairastuneiden lintujen kanssa, jotka ovat olleet kotieläimiä. 3. Suomi kuuluu länsimaisiin demokratioihin, joissa valtiovalta ei salaile asioita, vaan tiedottaminen on asiallista ja todenperäistä. 4. Julkisesti on todettu, että, jos kuolleita VESILINTUJA löytyy, on syytä ottaa yhteyttä kunnan eläinlääkäriin. Painotan sanaa VESILINTUJA. Turha pelko pois Keskusteluni virusopin asiantuntijoiden kanssa on selventänyt asioita sen verran, että tilanne ei ole lainkaan huolestuttava. Huolestuttavammaksi se muuttuu vasta silloin, jos virus muuntuu siten, että se tarttuu ihmisestä ihmiseen. Kyseistä virusta on saattanut olla maan päällä kautta maailmansivun. Nykyinen tieto viruksista auttaa oikean rokotuksen löytämiseen silloinkin, jos pahin mahdollinen toteutuu. Nykytilanteessa ollaan kaukana pahasta. Todennäköisesti vietämme koko tulevan kevään ja kesän luonnon kanssa, kuten aiemminkin. Mitään syytä lintupelkoon ei ole. Jos aikaisemmin tapasimme luonnossa kuolleen linnun, kuka meistä silloinkaan otti linnun kämmeniin hypisteltäväksi, kysyn vain? Vähän lunta ja jäätä Talven pakkasjaksot asettuivat tammi-helmikuulle niin kuin keskimääräisesti pitääkin. Vähälumisuus on leimannut talvea. Tämä on auttanut niitä lintuja, jotka hankkivat ravintoa lumen alta. Vähälumisuus ei auta silloin, kun ravintoa hankitaan oksistosta. Jos oksat jäätyvät, ne lajit, jotka etsivät oksistosta hyönteisiä, ovat vaikeuksissa. Näitä lajeja ovat muun muassa hippiäinen ja tiaiset. Jäätymistä ei tänä talvena ole juuri tapahtunut, joten talvehtivat kantamme ovat säilyneet suurempina kuin normaalisti. Tiaisia on ollut ruokintalaudalla suurin piirtein saman verran kuin aiempina talvina. Näitkö kuusitiaisen? Kuusitiaisen totaalinen puuttuminen kuitenkin puhuttaa. Onko joku havainnut kuusitiaisen menneenä talvena ruokintalaudalla? Kuusitiainen on pienimpiä tiaisiamme. Se on mustavalkoinen kuten hömötiainen, mutta päässä sillä on pieni tupsu ja niskassa valkea läikkä. Sen pää on selvästi hömötiaisen päätä pienempi. Sen käyttäytyminen on hömötiaista huomaamattomampaa. Voi olla, että vaatimaton kuusitiainen on huomaamatta käynyt ruokintalaudallani. Joka tapauksessa laji on nykyään melko harvinainen. Tikkoja on myös ollut jonkin verran vähemmän kuin viime talvina. Kiertelin tammikuun alkupuolella ennen pakkaskausia Haapajärven rannalla etsien merkkejä talvehtivista haikaroista. Olin onnellinen, kun niitä ei löytynyt. Tein tämän retken siitä syystä, että havaitsin Helsingissä ja Espoossa vuodenvaihteen jälkeen runsaasti talvehtivia harmaahaikaroita. Kun avovesi jäätyy, haikaran mahdollisuus löytää ravintoa loppuu. Pakkaskaudet jäädyttivät käytännössä kaikki avovedet, ja arvoitukseksi jää, lähtivätkö haikarat vielä lentämään kohti etelää, vai jäivätkö ne paikalleen etsimään ravintoa muutamista lauhdevesipaikoista. Pöllöjä odotellessa Putsasin pakkaskautena pöllönpönttöni ja odotan, joko lehtopöllö vihdoin pesisi johonkin niistä. Ääntelyä on kuulunut silloin tällöin heti vuoden alusta. Nyt pesiminen olisi mahdollista, koska myyrävuosi on erinomainen. Sekä pitkähäntäisiä metsähiiriä että myyriä on paljon, päästäisiä unohtamatta. Tämä mahdollistaa useamman pöllöparin pesinnän alueella, joka ei tavallisesti elätä montaa pesivää paria. Hyvänä myyrävuonna pöllöt suvaitsevat toisen pesivän parin lähempänä omaa pesää. On jännittävää havaita, ettei evoluutio tee virheitä. Eläinten käyttäytyminen perustuu aina järkevään toimintamalliin, joka vaistojen perusteella ohjaa oikeaan. Se ottaa aina huomioon ympäristön sekä omien lajikumppanien että myös niiden lajien osalta, jotka ovat läheisesti kytköksissä oman lajin elämään. On esimerkkejä siitä, että ihminen toimillaan on onnistunut pilaamaan evoluution aikaansaannokset vaikkapa siirtämällä lajeja maanosasta toiseen. Hyvänä esimerkkinä tästä on minkki. En tiedä, kuinka paljon Pohjois-Kirkkonummen järvien ja lampien rannoilla on karanneita ja villiintyneitä minkkejä, jotka harventavat lintupoikueita ja tuhoavat munintavaiheessa olevia pesiä. Jokin mekanismi saa minkin toimimaan Suomessa tällä tavalla. Onko niin, että alkuperäisessä elinympäristössään minkillä on enemmän luontaisia vihollisia ja se joutuu keskittymään siihen, miten selviytyä hengissä? Tämä voisi olla selitys käyttäytymiseen. Avopönttöjä tarvitseville Pikkulintujemme joukossa on lajeja, joiden etsimät pesäpaikat voidaan korvata avopöntöillä. Avopöntön korkeus, leveys ja syvyys on vain noin 15 senttiä kanttiinsa, ja etulevy on puoliksi avoin. Pönttö tarjoaa pesäpaikan harmaasiepolle, västäräkille ja punarinnalle. Västäräkin ja harmaasiepon pönttö tulee ripustaa noin kahden metrin korkeudelle ottaen huomioon sen, ettei kissa pääse pesälle. Punarinnan avopönttö sijoitetaan metsäisempään paikkaan ja suhteellisen alas, ei kuitenkaan kovin kosteaan paikkaan. Tämä saattaa olla hieman vaikeaa, koska kaikilta pihoilta tällaisia paikkoja ei löydy. Puukiipijän erikoismallinen pönttö saattaa tarjota lajille etsityn pesäpaikan. Puukiipijä pesii kaarnankoloissa, joita hoidetuissa metsissä ei enää paljon ole. Puukiipijänpönttö on yksinkertainen. Siinä on kaksi lautaa 90 asteen kulmassa ja tästä syystä kolmionmuotoinen pohja ja kansi. Kannen on syytä olla avattava, jotta pöntön voi puhdistaa. Pöntön voi vaihtoehtoisesti poistaa puun pinnalta puhdistamista varten. Pöntön takaseinähän muodostuu puun pinnasta. Pöntön voi kiinnittää mihin puulajiin hyvänsä, kunhan puu on riittävän paksu, jottei se syö kohtuuttomasti pöntön sisätilaa. Lisätietoja pöntöistä, ruokintaasemista ynnä muista löytyy osoitteesta Hyvää vuoden jatkoa ja hyvää kevättä kaikille toivottaen Topi Tjäder OMALÄÄKÄRI KIVINEN KY Yleislääkäri Ulla Kivinen, arkisin klo 8- Lastenlääkäri Petteri Hovi, tiistaisin klo 17- Vanhatie 26 Veikkola KOHTAUSPAIKKA KOSKENTORILLA Avoinna 365 päivää vuodessa Veikkauksen pelit ja arvat Ruoka-annoksia, hampurilaisia ja pikkulämpimiä Hyvää kahvia ja tuoretta pullaa edullisesti Elintarvikkeita monipuolisesti Jäätelöä, makeisia, kylmiä juomia lapsille ja aikuisille Avoinna: ma-pe 6-21, la-su Veikkolan kioski Ky Koskentori, Veikkola p OSTAA: vanhaa, mutta hyvää käyttötavaraa: huonekaluja, yms. Huom.haemme myös tavaraa pois nurkista! MYY: mm. upeita BILLNÄS-kalusteita ja uniikkeja kodin kalusteita, sisustustarvikkeita, kodinkoneita, astioita, kirjoja. HOITAA: etsimme kokonaisuuksistasi puuttuvia esineitä ja ilmoitamme löydöistä. Myynti: Pe klo 15-19, la klo Ma-pe sopimuksen mukaan! ostaa & myy & palvelee PALVELEE: talonmiespalveluita ja pikku remontit, huollot, korjaukset - ongelmajätteen kuljetukset... keksi itse lisää!! VUOKRAA: säilytys- ja varastotilaa edulliseen neliö- & kuutiohintaan! Tavara lahjoituksia - eko kierrätystä. Terveisin ja tervetulotoivotuksin Keijo Ruhanen keijo.ruhanen@aana.fi Puusepäntie 6, Lapinkylä /

7 Kylänraitti 1/2006 YMPÄRISTÖ 25 Kuutamokeikat Täyden kuun aikaan Veikkolan kyläyhdistys on houkutellut kyläläisiä kuutamokeikalle. Ensimmäisellä keikalla tammikuun puolivälissä käveltiin klo 21 aikaan Lamminjärven eteläpään rantapoluilla. Kuun ollessa pilvessä onnistuin kuvaamaan Leena Aarraksen hyppäämässä kirjastonojan yli ja Tapani Iivarin ottaessa vastaan. Kuva 1. - Kyseisestä ojasta tulleet lietteet tukkivat Lamminojaa. Tielaitos ja kunta ovat luvanneet korjata virheensä. - Kävelyn jälkeen kyläsaunassa viihdyttiin pari tuntia. Mukaan tuli myös neljä ensikertalaista kyläsaunojaa, joista kolme kävi myös avannossa. Helmikuussa ystävänpäivän kuutamokeikalla saatoimme hiihdellä jäällä. Kuvaan osuivat Kari Haapala, Pirkko-Liisa Iivari ja Leena Aarras. Otsalamppuja ei tarvittu, sillä jäällä on yllättävän valoisaa. Ratkaisu Sudokuun sivulla 9. T:mi Nikkarin Sauna ja Lista Listoitan talosi Paneloin saunasi Laatoitan kylpyhuoneesi Myös maalaustyöt VEIKKOLAN SIVUAPTEEKKI Avoinna ma klo 9-18 ti-pe klo 9-17 Koskentie 3, Puh Nikkarin putki- ja peltityö KIRKKONUMMI, VEIKKOLA, ESPOO - Rakennuspeltityöt - Saumaton kouru - Palotikkaat - Piipunpellit - Valmispiiput - Putkityöt - IV-työt - Hitsaustyöt - Jätevesijärjestelmät Osaava ammattilainen palvelee Veikkolaa TILITOIMISTO VEIKKOLASSA 16 vuoden kokemus tilitoimistotyöstä ja eri toimialoista, myös taloyhtiöt. Pyydä tarjous! Teollisuustie 9, Veikkola, puh , gsm satu.nerola@tilipalvelunerola.fi,

8 26 NUORET Kylänraitti 1/2006 Pitkä matka mummolaan Lähdin perheeni kanssa joulukuussa jo pitkään suunnitteilla olleelle sukulaisvierailulle Intiaan. Suurimman osan ajasta vietimme Gujaratin osavaltiossa sijaitsevassa Suratin kaupungissa. Intialaisen mittapuun mukaan se on keskikokoinen kaupunki, vaikka siellä onkin yli kolme miljoonaa asukasta. Surat on kuuluisa tekstiiliteollisuudestaan ja erityisesti hienoista sarikankaistaan, joihin intialaiset naiset pukeutuvat. Astuessamme ulos Mumbain lentokentältä ensimmäinen näky oli aamuauringossa huojuva pitkä palmurivistö. Niiden takana näkyi räikeän mustakeltaisten taksien jono. Meitä oli kuitenkin vastassa sukulaisten lähettämä auto kuljettajineen. Matkalaukkumme sidottiin ripeästi auton katolle ja niin alkoi vaiherikas matkamme kohti pohjoista. Olin väsynyt pitkän lentomatkan jälkeen, mutta en malttanut sulkea silmiäni. Halusin nähdä kaiken, mitä matkan varrella tapahtui. Ohi vilisi lehmiä, kouluun ja työpaikoille kiirehtiviä ihmisiä, takseja, kulkukoiria, erilaisia kauppiaita kärryineen, polku- ja moottoripyöriä, korkeita kerrostaloja ja ränsistyneitä hökkeleitä. Näin myös liikennemerkin, jota ei varmasti löydä Suomesta vaikka kuinka etsisi. Se oli varoituskolmio, jonka keskellä oli leopardi. Kun olimme matkan puolivälissä, pysähdyimme lounaalle paikalliseen majataloon. Tilasimme uttappam-nimisiä riisi- ja linssijauhoista valmistettuja pannukakkuja, jotka oli täytetty tomaatilla ja sipulilla. Lisäksi söimme ohuesta taikinasta pais- tettuja dosa-leipiä, joita kastoimme mukana tulleisiin maustekastikkeisiin. Yö täynnä ääniä Ensimmäisenä iltana olin liian väsynyt edes ajatellakseni mitään, kupsahdin vain sänkyyn. Seuraavana iltana lepäsin sängyssäni ja odottelin liikenteen äänien hiipuvan pikkuhiljaa. Sitä sainkin odotella aika pitkään, sillä keskiyön paikkeilla tajusin, että eiväthän ne äänet täällä Intiassa vaimene! Yritä nyt siinä sitten nukkua, kun puoli yksi yöllä alkaa kulkukoirien jokaöinen roskaserenadi. Silloin tyhjennetään kaupungin roskalavoja, joita koirat tonkivat nälissään. Valtava lauma resuisia, dingoja muistuttavia koiria haukkuu ja ulvoo monen tunnin ajan. Pahinta on vielä se, että joka korttelilla on oma koirajenginsä niin, että unettomien öiden syyllisiä ei pääse pakoon naapurissakaan. Päiväsaikaan koiria kohdellaan välinpitämättömästi. Autot eivät juurikaan väistä niitä, mutta onneksi koirat ovat kehittyneet taitaviksi selviytyjiksi intialaisessa liikennekaaoksessa. Öiseen aikaan, kun kadut ovat tyhjiä, koirat ovat kaupungin valtiaita. Kulkukoiren lisäksi kaupungissa ovat olleet vitsauksena myös villisiat, mutta villisikarankkurin ansiosta possut on nyt saatu kuriin ja nykyään niitä onkin melko harvassa. Leijanlennätysjuhla Eräs matkan kohokohdista oli Utaran, leijanlennätysjuhla, jota vietetään tammikuussa kevätpäiväntasauksen aikaan. Talvikausi on jäämässä taakse ja kesä tekee tuloaan. Virallisesti kaksi päivää kestävän juhlan aikana lennätetään silkkipaperista tehtyjä leijoja, joiden naru on päällystetty lasimurskasta tehdyllä jauheella. Ideana on katkaista oman leijan narulla toisten lennättäjien narut. Leijoja hankitaan paljon - yleensä useita satoja. Juhlapäivänä koko perhe lennättää yhdessä leijoja. Talojen kattoterasseilla on tuhansia ihmisiä viettämässä juhlaa. Jotkut ovat raahanneet katolle jopa stereot kohottamaan tunnelmaa. Iltaisin jäimme usein katselemaan vielä viimeisiä leijoja hämärtyvällä taivaalla. Kukapa olisi arvannut, että saisimme seuraamme lauman suuria apinoita! Ne olivat kaikessa hiljaisuudessa kiivenneet parvekkeita ja putkia pitkin kerrostalon katolle ja siinä ne nyt katselivat meitä, irvistellen ja hännillään huitoen. Aikansa pällisteltyään ne hyppelivät ketterästi t akaisin maan kamaralle. Hyvä koulukuri Intialainen perhekulttuuri on hyvin tiivis ja usein samassa asunnossa asuukin monta sukupolvea. Vanhempia kunnioitetaan suuresti ja minunkin piti koko matkan ajan teititellä kaikkia itseäni vanhempia henkilöitä. Kotiin palattuani tuntuikin oudolta sanoa opettajalle sä. Kävin myös tutustumassa intialaisen ystäväni kouluun. Se oli melko samanlainen kuin useimmat koulut täällä Suomessa, mutta oppilaat olivat uskomattoman kurinalaisia ja tottelevaisia. Heille esimerkiksi huomautettiin heti, jos he kulkivat väärällä puolella portaikkoa. Oppilaiden piti myös kävellä koko ajan ryhdikkäästi kädet siististi selän takana. Koulussa käytettiin koulupukuja. Tyttöjen pukuun kuului tummansininen vekkihame ja valkoinen paitapusero. Hiukset piti letittää kahdelle palmikolle ja kiinnittää ne lettinauhoilla. Poikien pukuun kuului vastaavasti tummansiniset housut ja valkoinen paitapusero. Viisi viikkoa siinä toisessa maailmassa oli unohtumaton kokemus! Vieläkin illalla nukkumaan mennessäni voin kuulla korvissani liikenteen äänet, kaduilla soivan musiikin, teenmyyjien ja vihanneskauppiaiden huudot ja temppelien kellojen kilinän. Teksti ja kuvat: Nirali Parekh

9 Kylänraitti 1/2006 NUORET 27 Sanapajalaiset voittivat lasten näytelmäkilpailun Helmikuun alussa Sanapajan vuotiaiden ryhmässä oli paikalla iloisia tyttöjä. Ohjaaja Arja Puikkonen oli saanut kirjeen, jossa lasten taidetapahtuma Lemin kesähauska taidetta lapsille ilmoitti tyttöjen ryhmän voittaneen lemiläisten julistaman lasten näytelmäkilpailun. Tyttöjen näytelmä Hiiri kirjeenkantajana esitetään ammattilaisvoimin ohjattuna Lemin taidetapahtumassa Tapahtumassa Veikkolan tytöille luovutetaan palkinnoksi heidän oma näytelmänsä kirjaksi painettuna. Näytelmää kirjoitettiin Sanapajan ryhmässä pitkin syksyä, sillä kilpailun säännöt sallivat yhteistyön ryhmän ohjaajan Arja Puikkosen kanssa. Arja piti huolta, että näytelmään tuli alku, keskikohta ja loppu. Kaikki muu jäi tyttöjen mielikuvituksen varaan. Näytelmän hahmoja ovat muun muassa rutiköyhä tyttö, sairas äiti, puhuva hiiri, kasvissyöjäsusi, hirvi ja koulubussin kuljettaja. Pieni monologi tyttöjen kirjoittamasta näytelmästä julkaistaan myös Otavan lastenteatterin tekemisen oppikirjassa, ja tytöt saavat kustantajalta jokainen oman kappaleensa tätäkin kirjaa. Eikä Irinan, Miran, Camillan, Tarun, Annin ja Anna-Sofian kirjallinen aktiivisuus tähän lopu. Tyttöjen sormenjälki näkyy sanataideohjaaja Arja Puikkosen tulevassa nuortenkirjassa Minä ja Mozart. Yhden kirjan päähenkilön kirjoittamassa aineessa vilahtaa Sanapajan tyttöryhmää kirjoituskilpailun voitto hymyilyttää. Vasemmalta Irina, Anni, Mira, Taru ja Camilla, kuvasta puuttuu Anna-Sofia. Veikkolan tyttöjen käsityksiä karseasta koulupäivästä. Kivointa näytelmän kirjoittamisessa oli, että kaikki saivat vaikuttaa näytelmän sisältöön paljon, kertoi Irina Karvinen. Se myös oli kivaa, että se ei ollut kaikilta osilta todellista elämää, vaan siinä oli mielikuvitusta niin kuin se, että eläimet osasivat puhua. Sanapajaharrastukseni alkoi Metsänpeitto-sanataideleirillä kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen olen ollut toisellakin leirillä ja talvella sanapajaryhmässä. Sanapajassa opettaja antaa aiheen, ja siitä sitten kirjoitetaan. Parasta on, että saa kivoja aiheita. Kotona olen itse kirjoittanut kirjan nimeltä Anna ja Liisa, ja se kertoo kahdesta tytöstä vanhassa ajassa. Olen ollut sanapajaryhmässä kuusi vuotta eli aloitin 4-vuotiaana, laskeskeli Mira Orko. Miran kanssa samaan aikaan pienten ryhmässä harrastuksensa aloittivat aikoinaan myös Anni, Anna-Sofia ja Taru. Tosi hauskaa oli keksiä näytelmään kurjan koulupäivän karseuksia. Ja tietysti oli kivaa tämä, että sai kuulla meidän näytelmän voitosta. Minä olen mukana toista vuotta. Olen ollut yhdellä sanataideleirillä, kertoi Camilla Ekroos. Palajärven salaisuus -leirillä, jossa tehtiin oma elokuva. Minusta on mukava kirjoitella satuja. Näytelmään kirjoitin tarinaa koulubussin kuljettajasta. Aloitin sanapajassa pienenä, mutta sitten pidin taukoa ja tulin takaisin pari vuotta sitten, summasi harrastusvuosiaan myös leireihin osallistunut Taru Westerholm. Sanapajassa kirjoitetaan tarinoita ja leikitään, ja opettaja lukee meille kirjaa. Mielelläni kuuntelen, kun opettaja lukee, sanoi Taru, joka keksi näytelmään henkilöksi kasvissyöjäsuden. Minä olen tehnyt tarinoita muutenkin, sekä koulussa että kotona, kertoi konkari sanapajalainen Anni Torkko. Näytelmän teossa pidin kohdasta, jossa köyhä tyttö kirjoitti kirjettä, sillä se on minun tekemäni. Minusta parasta oli, että kaikki saivat vaikuttaa näytelmän sisältöön. Teksti: Arja Puikkonen Kuva: Juha Puikkonen Kansainvälistä yhteistyötä Veikkolassa Comenius-projekti on EU:n hanke, jonka avulla luodaan parempi yhteys eri maiden koulujen välille. Tänä lukuvuonna projektissa ovat mukana Italia, Iso-Britannia ja tietysti Suomi. Tällä hetkellä teemme yhteistyötä sardinialaisen koulun kanssa. Syksyllä sardinialaisesta koulusta tuli viisi erittäin mukavaa oppilasta ja yksi opettaja vierailemaan koulussamme. Vaikka osa vieraista oli lukenut englantia vasta vuoden, yhteistyö sujui silti melko hyvin. Tutustutimme ystävämme suomalaiseen musiikkiin ja kerroimme Suomen historiasta. Elämyksiä Suomesta Tutustutimme heidät myös Heure- kaan, Ateneumiin ja pääkaupunkiimme Helsinkiin. Viimeisenä iltana pelasimme Parantolan salissa ja vietimme saunailtaa Lammaskalliolla. Tytöt eivät uskaltautuneet löylyihin puhumattakaan hyisestä avantouinnista, mutta italialainen ystävämme Fabrizio tuntui nauttivan näistä kansallisherkuistamme. Tavoitteena vastavierailu Tällä hetkellä me 9. luokan Comenius-oppilaat keräämme kuumeisesti rahaa päästäksemme ystäviemme luokse Italiaan, koska EU:n rahat riittävät vain muutaman oppilaan matkoihin. Tähän asti varojen keräys on sujunut hyvin. Ennen joulua aloitimme palvelutarjontatempauksen, joka jatkuu koko kevään. Kuka tahansa voi tilata meiltä apua lumitöihin, siivoukseen, koiranulkoiluttamiseen ja muihin arjen askareisiin pientä korvausta vastaan. Olemme myös pitäneet yhden discon ja monenlaisia kahvituksia. Rahaa tarvitsemme rutkasti lisää, sillä meitä Italiaan lähtijöitä olisi reilut kaksikymmentä. Toivottavasti saisimme rahat kasaan, koska ketään ei viitsisi jättää pois matkalta. Toivotamme kaikille hauskaa ja aurinkoista talven jatkoa. Veikkolan koulun Comenius-ryhmäläiset, Comenius-palveluesite Saamamme EU-apuraha matkaa varten on vähäinen, ja yritämme kerätä rahastoa, jolla voisimme lähettää useampia oppilaita Italiaan. Tilaamalla esitteessä mainittuja palveluja tuet rahastoamme ja samalla nuorten tutustumismatkaa Italiaan. Tilausohje: Soita haluamasi palvelun varausvastaavalle (numerot alla) ja sovi ajankohta, tilausosoite, maksutapa (mieluiten käteinen) ja apulaisten lukumäärä. Tilaukset vastaanotetaan mieluummin vähintään edellisenä päivänä. Lumityöt 5 euroa/tunti Nico Vehmas Siivousapu 7 euroa/tunti Jenni Kemppinen Yleiset palvelut hinnat erillisen sopimuksen mukaan Riina Huhta Koirien ulkoilutus 4 euroa/kerta Sini Saransalmi

10 28 AJANVIETE Kylänraitti 1/2006 VIRKISTY JA VIISASTU RATKAISE VEIKKOLA-RISTIKKO! Kapellimestari Jorma Panulan juhlaristikko Kylänraitin edellisessä numerossa sai luvan edustaa ristikkoa vaikeammasta päästä. Ristikossa oli annettu huomattavasti painoa Panulan sävellykselle Mä oon mikä oon. Vaikka kappale on luultavasti tunnetuin hänen kevyen musiikin sävellyksistään, sen ranskalaisen version nimi JE SUIS COMME JE SUIS aiheutti odotetusti eniten päänvaivaa. Sensijaan itse säveltäjän luonnehdinnaksi tarkoitettu lause SIIS ILOITSEN ELÄMÄSTÄ, joka on saman laulun sanoituksesta, oli hyvin tunnettu. Panulan laatua pedagogina luonnehtiva ilmaisu INFORMAALI- NEN tarkoittaa epämuodollista, mutta, koska sana sisälsi kaksi piilokirjainta, muitakin vaihtoehtoja tarjottiin. Näistä herkullisin lienee infernaalinen, johon oli päätynyt ratkaisija, joka on ammattimuusikko ja tuntee Jorman hyvin. Hieman yllättäen kukaan ei ole purnannut ilmaisusta LERBACKAN ISÄNTÄ, sillä sitä, että Lerbacka on hänen tilansa nimi, voi pitää jo lähes sisäpiiritietona. Tosin sana esiintyy myös postiosoitteessa Lerbackantie. Ristikon vaikeudesta huolimatta palaute on ollut hyvin myönteinen, innostunut, jopa ylistävä. Tämän voi katsoa tukevan käsitystä, että pienen kylälehden ristikon ei tarvitse olla ensisijaisesti helppo. Jotta palaute ristikosta olisi mahdollisimman kattava ja johtopäätökset mahdollisimman oikeat, rohkaisen palautteen antamiseen antamalla alla sähköpostiosoitteeni. Tämänkertainen ristikko on asteikon helpommasta laidasta. Vaikeustaso on yhden tähden luokkaa tai vähän päälle. Ristikolla ei ole yhtä voimakkaasti esiintuotua teemaa kuin edellisellä, mutta muutamat keskeiset sanat nousevat lehden tämän numeron teemasta. Veikko Pohjola Viimekertaisen ristikon oikea ratkaisu.

11 Kylänraitti 1/2006 URHEILU 29 Veteraanien SM-hallit VeVe yleisurheilujaoston kevään liikuntatarjonta Veikkolan Veikkojen yleisurheilujaos jatkaa monipuolisten liikuntapalvelujen tarjontaa koko kevään ajan. Toukokuun alusta alkaen yleisurheilukoulut ja yu-harjoitukset siirtyvät kentälle, jossa ne pidetään totuttuun tapaan maanantaisin ja torstaisin klo alkaen. Salitoiminta jatkuu koulujen päättymiseen asti. Kevään toiminta pähkinänkuoressa Liikuntaleikkikoulut 3-4v ja 5-6v (3 ryhmää) tiistaisin parantolan salissa Perheliikuntaa 1-4v (4 ryhmää) tiistaisin parantolan salissa ja perjantaisin Koskentorin päiväkodissa. Yleisurheilukoulut ja harjoitukset (5 ryhmää) 4v-veteraanit torstaisin koululla. Juoksuharjoitukset huhtikuun alusta alkaen lauantaisin kirjastolta. Kilpailijoiden harjoitukset lauantaisin Otahallissa. Aerobic kaiken ikäisille maanantaisin koululla. Sulkapalloa koulun salissa keskiviikkoisin. Peli-ilta (esim. sähly, koris) varttuneemmille keskiviikkoisin koululla. Kuntosalitoimintaa koululla kolme kertaa viikossa ja rajoitetusti kirjaston alakerrassa päivittäin. Lamminjärven ympärijuoksu sunnuntaina klo Kirkkonummen Veikkolan koululla Ensimmäisen päivän palkintojenjakoseremonioiden aktiiveja. VeVe:n yleisurheilujaosta on totuttu järjestelyissä. Näihin Helsingin pitämään lähinnä nuorison Liikuntamyllyssä järjestettyihin ja lasten liikuttajana. Kuitenkin myös veteraanitoiminta on jaoksessa hyvin vireää. Niinpä VeVe kisoihin ( ) osallistui 600 urheilijaa, joista vanhimmat yli 90-vuotiaita! Myös VeVe:n omat yhdessä kahdeksan muun piirin edustajat ehtivät toimitsijatehtävien seuran kanssa oli merkittävällä tavalla mukana Veteraanien lomassa osallistua jaloon kamppailuun. yleisurheilun SM-hallikilpailujen Kunniakierros tulossa Suomen Urheiluliiton ja sen jäsenseurojen yhteinen liikunta- ja varainhankintaprojekti KUNNIA- KIERROS on alkamassa. 25. KUNNIAKIERROS järjestetään valtakunnallisena ja siihen osallistuu satoja urheiluseuroja ja kymmeniätuhansia tukijoita. Tuotoilla toteutetaan tänäkin vuonna urheiluseuroissa laadukasta toimintaa erityisesti nuorille ja lapsille. Osallistuessasi tapahtumaan annat tukesi VeVe:n yu-jaostolle ja sille mahdollisuudet toteuttaa nuorille terveitä harrastuksia! Tukijana annat vain nimesi ja osoitteesi VeVe:n edustajalle. Hän kirjaa tiedot/tukesi viralliseen KUNNIAKIERROS-lomakkeeseen ja sinä vahvistat osallistumisesi allekirjoituksellasi Lasku toimitetaan sinulle myöhemmin. Nuorempi VeVe:n veteraaniviestijoukkue (4x200 m) potretissa Call-in valmiina haasteisiin Pienin tukisumma on 8 e. Tapahtuma järjestetään Veikkolassa touko- kesäkuussa. Voit osallistua itse kyseiseen liikuntatapahtumaan kävellen, juosten tai vaikkapa rullaluistellen. Vauhdista ja matkasta vastaat tunnin ajan sinä itse. Järjestäjä: Veikkolan Veikot yu-jaosto Matkat 9.2km N/M ja hölkkäsarja 4.6km T/P15-17, N/M, hölkkäsarja ja veteraanit 1km T/P9-13 Os.maksu Kilpailupaikalla 10 e, lapset 6 e (sis. alkujumpan, huollon ja mitalin) Palkinnot Kolmelle parhaalle kussakin sarjassa. Nopeimmalle 4.6 km juoksijalle kiertopalkinto. Hyvät arvontapalkinnot. Ilm./tied. Vesa Vainionpää p vesa.vainionpää@kolumbus.fi Kurt Tulonen p tai kilpailupaikalla klo mennessä Lisätietoja Kevään kilpailukalenteri la Sisulisähallit 9-11v Liikuntamylly su Siulisähallit 13-15v Liikuntamylly la PM--maantiejuoksut Eläintarha su Piiriottelu HELSY-NÅID-VARSY Liikuntamylly su Länsiväylä juoksu + kävely Otaniemi la PM-maastot Leppävaara ke Sisulisämaastot Hakunila to Veteraanikisat Eläintarha la Helsinki City Run maraton+½ma. Helsinki su Lamminjärven ympärijuoksu Veikkola la Veteraanikisat Eläintarha su Sinettikisat Myyrmäki to Toukokuun kisat Otaniemi su Kisis-kisat Eläintarha Ajankohtaista tietoa netistä: Unohtumattomia MM-kisaelämyksiä Elokuun Helsingin MM-kisat olivat monelle VeVe yu-jaoston jäsenelle ikimuistoinen tapahtuma, jota kelpaa muistella vielä vuosikymmenten jälkeenkin kiikkutuolissa mummona tai vaarina. Jaostolla oli nimittäin onni ja kunnia heittää peliin lähes 30 henkeä tuomari- ja toimitsijatehtäviin, yhdysmiehiksi, läheteiksi ja kisaohjelmien myyntityöhön. Haku- ja hyväksymisprosessin jälkeen valmistautuminen ja kouluttautuminen monien kohdalla alkoi jo vuosi ennen kisaa ja jatkui aivan loppumetreille asti. MM-tapahtumissa jaoston jäsenille tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus nähdä kasvotusten maailman huiput ja haistella kisatunnelmia aitiopaikalta keskeltä mieletöntä hornan kattilaa salamavalojen ja tv-kameroiden ristitulessa. Tommi Evilän ja monen muun huipun nimmarit tulivat siinä sivussa kalastetuiksi ja onnekkaimmat olivat vielä kantamassa osallistujamaiden lippuja kisojen päätösjuhlassa. Erikoismaininnalla VeVe sai vielä Suomen toiseksi suurimman lisenssiurheilijamäärän perusteella etuoikeuden lähettää stadionille lauantaina ennen miesmaratoonarien maaliin tuloa oman 40 hengen (ikäjakautuma 7-70v) tiimin esittämään aitajuoksua ja sukkulaviestiä teemalla Athletic Trough Generations. Vaikka itse tehtävät kestivät monilla kellon ympäri kahden viikon ajan, kaikkien vapaaehtoisten työinto ja tsemppi säilyivät esimerkillisen vahvoina loppuun asti. Tästä VeVe saikin erikoiskiitokset. VeVe:n vapaaehtoisten ja nuorten määrä oli lisäksi yksi suurimpia kaikkien mukaan kelpuutettujen seurojen joukossa. Arimo Bäckman Apua arkeesi ja juhlaasi Luotettava KOTI- JA JUHLAPALVELU PIKKIRILLI Ystävällinen Tässä muutamia esimerkkejä tarjoamistamme palveluista: Vanhusten, lasten ja sairaiden hoivatyö Siivouspalvelut (koti ja liiketilat) Pihatyöt, lumityöt Pienkorjaustyöt Lemmikkieläinten hoito Pitopalvelu & astiavuokraus juhliinne tarjoiluapua pitkällä työkokemuksella maukkaat, kotitekoiset täyteja voileipäkakut, sekä leivonnaiset tilauksesta autamme myös juhlienne suunnittelussa Yhteydenotot: Mona Hörman Mari Lepistö

12 Aina yhtä edullinen! Kariniemen Broilerin rintaleike 4 marinoitu 49 /kg Hinnat voimassa koko maaliskuun 1 99 Meira Kulta Katriina -kahvi 500 g (3,98/kg) 0 29 Ingman Jogurtit 200 g (1,45/kg) /kg Tamminen Takuumurea naudan ulkofilee Karjala III 12-Pack (1,94/l) (sisältö 7,70 + pantti 1,20) 8 90 Vaasan Lounassämpylät tumma tai vaalea 8 kpl 320 g (3,09/kg) Atria Pizzat 200 g (3,75/kg) 1 99 HK Saunapalvikinkku tai Ylikypsäsaunapalvikinkku 300 g (6,63/kg) Fazer Maitosuklaalevy 200 g (7,95/kg) 1 59 Kantolan Safari Cookie tai Suklaa Cookie 200 g (7,50/kg) 1 50 Atria Lihapyörykkä tai jauhelihapihvi g (2,23-2,34/kg) Apetit Kasvissuikaleet 250 g (1,16/kg) Pepsi tai Pepsi Max 2-Pack 3 l (0,68/l) (sisältö 2,05 + pantti 0,80) Pågen Korvapuusteja 260 g (7,31/kg) 1 90 Bonusta jopa 5 % Asiakasomistajaksi voit liittyä myös osoitteessa Palautteesi on meille tärkeää! asiakaspalaute.varuboden@sok.fi Puhelinpalvelunumero: Veikkola, Koskentie 2 puh Palvelemme ma-pe 7 21, la 8 18

13 Kylänraitti 1/2006 TAPAHTUMAKALENTERI 31 Kyläpäivä Länsi-Uudenmaan kylien edustajat vierailevat Veikkolassa lauantaina Tilaisuuteen ovat tervetulleita kaikki Länsi-Uudellamaalla asuvat, jotka ilmoittautuvat mennessä os. Tilaisuuteen osallistuvilta peritään osallistumismaksu, jota ei ole vielä Kylänraitin painoon mennessä päätetty. Tarkemmat tiedot kyläpäivän ohjelmasta yms. Veikkolaverkosta os. tai sähköpostitse os. Alustava ohjelma: 9.30 Aamukahvit Eerikinkartanolla Länsi-Uudenmaan kylät ry:n vuosikokous: kaikki voivat olla läsnä tai tutustua sillä välin Eerikinkartanon maihin tarkemmin Kirkkonummen kunnanjohtaja Tarmo Aarnion puheenvuoro Parempi elämä verkostoitumalla Mari Aulanko Keittolounas 12:45 Eerikinkartanon esittely 13:00 Veikkolan esittely ja kyläkyselyn alustavia tuloksia Muut kylät esittäytyvät 14:45 Lähtö bussilla Navalan puistoon, opastus henkilöautoilla tuleville 15:00 Kahvi ja letut Navalan rannassa, keskustelua ja yhdessäoloa sekä Porkkala-oopperasta pieni kohtaus 16:00 Kiertoajelu Veikkolassa: näköalapaikka, koulu, parantola, kyläsauna 18:00 Mahdollisuus saunoa kyläsaunassa ja uida Lamminjärvessä. Lintu- ja sahtiretki Linturetki Perälänjärvelle la klo 10 Tapaaminen Lamminpääntiellä kohdassa, jossa tie on lähimpänä Perälänjärveä. Laita jalkaan pitkävartiset saappaat ja ota mukaan kiikari tai kaukoputki, jos sellaisen omistat. Oppaana toimii tuttuun tapaan Rautavirran Tommi. Jos myöhästyt lähdöstä, tavoitat meidät soittamalla numeroon Retken järjestää KIRVES. Lamminjärven ympäri-imellytys la alkaen klo 12 Sahtipäät marssivat sahtikärryä työntäen ja vetäen Veikkolan Lamminjärven ympäri ja imellyttävät maltaita koko 3,7 km:n matkan ajan. Matkan varrella pysähdytään lisäämään keitokseen kuumempaa vettä ja samalla kerrotaan vastaantuleville sahdin valmistuksesta ja tarjotaan maistiaisia. Arvioidut pysähtymisajat ja paikat: Lähtö Lamminpääntie 8:sta klko 12.00, Välipuron uimaranta 13.00, Veikkolan Torpan piha klo 14.00: keittolounas ja vierremäskileipää. Veikkolan kirjaston piha klo Kierroksen lopuksi mäski keitetään Lamminpääntie 8 rannalla. Tilaisuuden järjestää Pääkaupunkiseudun sahtiseura SahtiPäät ry. Tule mukaan sahtitempaukseen, lisätietoja ja ilmoittautumiset sahti@saunalahti.fi Kyläyhdistyksen tilaisuudet Vauvojen Veikkola, tiistaina klo koululla. Neuvolaan on saatu lisää työvoimaa. Uudet tilat on otettu käyttöön. Tule kyselemään neuvola-asioista. Vastaajina ylilääkäri Jaana Santaholma ja osastonhoitaja Kristiina Lyyrtö. Miten on päivähoidon laita, riittävätkö tilat kaikille vauvoille ja vähän vanhemmillekin? Päivähoitokysymyksiin vastaa päivähoitopäällikkö Raili Santavuori. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Lastenhoito ja kahvitarjoilu. Veikkolan kyläyhdistyksen vuosikokous pidetään yleisötilaisuuden jälkeen. Raitti kukkimaan, tiistaina klo Mietimme joukolla, miten saamme kylästämme ja kyläraitistamme kauniimman, siistimmän ja hoidetumman. Työ aloitetaan jo tänä keväänä. Tähän tarvitaan väkeä. Kaiki ovat tervetulleita. Ensimmäinen suunnittelukokous koululla tiistaina klo Seuraava tapaaminen onkin sitten toukokuussa työmaalla. Lisätietoja saat Mari Aulangon jutusta tässä lehdessä. Ennakkokyselyt mari.aulanko@bene.fi tai Miten sujuu kunnilta yhteistyö, keskiviikkona 3.5. klo Veikkolan ja Nummelan kunnallisten palvelujen yhteistyöselvitys valmistuu toukokuun alussa. Kunnanjohtajat, Kirkkonummen Tarmo Aarnio ja Vihdin Petri Härkönen, kertovat kylien yhteistyömahdollisuuksista. Nyt sinulla on ainutlaatuinen tilaisuus: kaksi kunnanjohtajaa yhtä aikaa tuoreeltaan tentattavana. Tervetuloa! Kahvitarjoilu. Porukalla siivoustalkoisiin, lauantaina 6.5. klo Tule siivoamaan kylänraittia. Aloitus ja lopetus kirjaston pihalta. Kaikille talkoolaisille on tarjolla kärymakkaraa ja juotavaa. Neljästä alkaen pääsee kyläyhdistyksen talkoosaunaan Lamminjärven rannalla. Seuraavana viikonloppuna Veikkolassa on Länsi-Uudenmaan kyläpäivä. Saamme vieraita ympäri läntistä Uuttamaata, joten olisi hienoa, että kylämme olisi silloin siisti. Mihin mahtuvat koululaiset ja esikoululaiset, maanantaina klo Koulutilat ovat taas vähissä. Ekaluokkalaisia on ennätykselliset yli sata. Esikoulurakennukseen sijoitetaan kaksi luokkaa. Uusia koulutiloja ei ole edes suunnitelmissa. Kouluverkkoselvitys kertoo karmeaa kieltä. Koulutoimen johtaja Hannele Kujala ja tilahallinnon johtaja Eva Forstén ovat kyläläisten tavattavissa. Vuosikokouksia Kirkkonummen Veikkolan vesiensuojeluyhdistys KIRVES ry:n vuosikokous pidetään ke klo Veikkolan koulun Kesti-tilassa. Lisätietoja Veikkolan kalastuskunnan vuosikokouksessa klo käsitellään sääntömääräiset asiat. Lisätietoja Tehokalastus Tehokalastus jatkuu ma ke 22. maaliskuuta 2006 Uudenmaan ympäristökeskuksen tehokalastusryhmä tulee jälleen avuksemme. Kalljärvi nuotataan nyt talvella, jotta saataisiin sieltä pienet lahnat pois pohjamutia tonkimasta. Talkooapua tarvitaan kaikille päiville n. klo 9-16 väliseksi ajaksi: mikäli voit osallistua vaikka puoleksi päiväksi, niin ilmoittaudu heti Kaisalle puh tai kirves@saunalahti.fi Lisätietoja

14