Työ ilona NLP Mielilehti 2/07

Transkriptio

1 Työ ilona NLP Mielilehti 2/07 Valoisuutta, iloisuutta, ystävällisyyttä, myötätuntoa säteilee haasteltavastani, buddhalainen nunna Thích Chân Thiěu Nghiêm. Valoisuutta on myös nimessään, sillä se tarkoittaa auringonvaloa ja keveyttä. Ja sitä hän todella on! Hänen lähellään on hyvä olla ja tuntea kosketuksen hänessä virtaavasta myönteisestä energiasta. Thích Chân Thiěu Nghiêm on syntyisin Vietnamista. Hän eli siellä yhdeksänvuotiaaksi, kunnes perhe joutui lähtemään sotaa pakoon päätyen pakolaiseksi Suomeen. Perheen äiti oli menettänyt pakomatkan aikana jalkansa, ja Suomi oli ainut maa, joka hyväksyi vammaisen perheen. Thích Chân Thiěu Nghiêm kertoo, miten jännittävää oli tulla keskellä talvipakkasia maahan, josta aikaisemmin ei ollut tiennyt mitään. Kylmää oli, mutta ihmiset olivat ystävällisiä! Meitä kohdeltiin tosi hyvin, hän toteaa. Suomi on Thích Chân Thiěu Nghiêm in toinen kotimaa. Hän kertoo rakastavansa Suomea, sen luontoa ja sen ihmisiä. Maammelaulu on lempilaulu vielä nytkin, vaikka hän on ollut jo yhdeksän vuotta poissa Suomesta. Thích Chân Thiěu Nghiêm kävi täällä koulunsa ja opiskeli lääketieteellisessä. Kun hän oli viittä vaille valmis, hän jätti opiskelut ja lähti buddhalaiseen luostariin ensin Ranskaan ja sitten Yhdysvaltoihin. Thích Chân Thiěu Nghiêm kirjoittaa mielellään. Hän kertoo, että pöytälaatikossa on tekstiä jo neljän kirjan verran. Milloin ne julkaistaan, sitä hän ei tiedä. Tätä artikkelia varten annoin hänelle ennen tapaamistamme kuusi kysymystä. Oma osuuteni kirjoittamisessa oli helppo, sillä sain vastaukset valmiiksi kirjoitettuna. elävällä suomen kielellä. Tekstistä olen joitain kohtia korjaillut, jotain lyhentänyt, poistanut ja joitakin kohtia yhdistänyt. Pääosin se on kuitenkin hänen kirjoittamaansa. Miksi valitsit tämän työn? Koska olen aina halunnut ymmärtää itseäni paremmin, ymmärtää tunteitteni juuria, elämän tarkoitusta. Minulla oli lapsena hyvin suuri pelko, että menetän rakkaani, vanhempani ja veljeni. Olin itse niiden tunteitteni heittelemänä. Mutta minulla ei silloin ollut keinoja elää tietoisesti ja arvostaa jokaista minuuttia, jonka

2 elän heidän kanssaan. Kaksitoistavuotiaasta lähtien olen päättänyt tulla nunnaksi. Perheeni oli buddhalainen niin kuin koko lapsuuteni ympäristö. Kotini lähellä näin Theravadamunkkien kulkevan usein kulho kädessään ruuan kerjuumatkoillaan. Tämä vaikutti päätökseeni suuresti. Myöhemmin siihen vaikutti myös vanhempieni avioliitto. Me nunnat emme tee työtä elättääksemme itsemme, vaan elämme tehdäksemme työtämme. Työ on ohjeiden harjoittamista, toisin sanoen elämme harjoittaaksemme. Tärkein asia työssäni on, että nautin sen tekemisestä. Että päivät ovat täynnä iloa, onnen hetkiä. Elämme ympäristössä, jossa on paljon rauhaa, tyyneyttä. Kauniita polkuja, joilla voimme harjoitella hidasta kävelyä. Kävellä nauttiaksemme kävelemisestä, ei kävelläksemme jotta pääsisimme jonnekin. Kävelemme päästäksemme perille jokaisella askeleella. Samalla yhdistämme tietoisen hengityksen askeleisiimme. Esim. hengittäessämme sisään otamme kolme askelta ja hiljaa sanomme sisään, sisään, sisään tai kyllä, kyllä, kyllä.. Hengittäessämme ulos sanomme perillä, perillä, perillä... Buddhan opetuksessa on niin paljon runoutta, etten malta olla jakamatta niitä kanssanne. Esimerkiksi kävelessämme voimme käyttää hyväksemme seuraavan runon sanoja: Mieli voi mennä tuhansiin suuntiin, silti kuljen rauhassa tätä polkua. Askeleeni on kuin tuuli lempeä, askeleeni on kuin kukka kaunis. Meillä on onneksemme terveet jalat, jotka auttavat meitä kantamaan itsemme ylellisesti. Emme kuitenkaan aina osaa tehdä niin, vaan kuljemme unohduksessa ja annamme mielemme mennä tuhansiin suuntiin. Ajattelemme asioita, jotka kuuluvat menneisyyten tai teemme suunnitelmia tulevaisuutta varten. Tämän pienimuotoisen runon, gathan, turvin voimme kulkea tietoisesti, rauhallisesti ja nähdä että jokainen askeleemme on kuin tuuli lempeä tai kukka kaunis. Silloin meistä itsestämme tulee myös lempeä tuuli tai kaunis, raikas kukka itsemme ja toisten iloksi. Tärkeää työssäni on siis se, että minulla on siitä iloa. Että voin hyvin ja tunnen itseäni eheäksi, kokonaiseksi, vapaaksi, vakaaksi, rauhalliseksi. Tärkeää on, että tunnen itselläni olevan loputtomasti aikaa ja että tunnen tilaa sekä sisälläni että ympärilläni. Tunnen sydämeni avautuvan suuremmaksi päivä päivältä ja voin olla sopusoinnussa luostarissa olevien sisarteni ja veljieni kanssa. Jos meillä on

3 epäsopua, voimme harjoittaa tietoiseen hengitykseen palaamista kuullaksemme toisiamme. Tai harjoitamme kävelymeditaatiota rauhoittaaksemme tunteitamme, jotta voisimme kuunnella syvästi ja puhua ja rakastavasti. Kun minussa on voimakas tunne, kun epäsopua on itsessäni tai minun ja rakkaiten veljien ja sisarteni välillä, palaan hengitykseeni ja hiljaa lausun tai laulan seuraavan laulun: Hengitän sisään, hengitän ulos hengitän sisään, hengitän ulos kukoistava oon kuin kukka, raikas kuin kastepisara. Vakaa oon kuin vuori Lujaa oon niin kuin maa. Vapaa oon. Hengitän sisään, hengitän ulos Hengitän sisään, hengitän ulos Mik on totta, todellista sen kuin vesi heijastan. Tunnen, että sisimmässäin avaruutta, tilaa on. Vapaa oon, vapaa oon, vapaa oon. Kun ulkona on myrsky, meidän tulee mennä sisälle, sulkea ovet, ikkunat ja laittaa tuli takkaan. Tunteittemme kanssa meidän tulee tehdä samoin, tulee siirtyä tilanteesta pois. Meidän tulee keskeyttää keskustelu ja palata takaisin hengitykseen omaan saareemme, jossa on raikkautta, vakautta, lujuutta ja tyyneyttä. Hengitämme niin pitkään, että tunnemme rauhan ja tyyneyden palaavan takaisin sydämeemme, kehoomme ja mieleemme. Voimme lähteä ulos pienelle kävelylle ja nauttia raittiista ilmasta. Tietoinen hengittäminen ja kävely auttavat meitä olemaan jälleen kosketuksessa itsessämme olevan tyyneyden kanssa. Kun meissä on tyyneyttä, voimme nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat. Ymmärrämme paremmin, kuulemme paremmin ja silloin sisimmässämme on paljon tilaa ja tunnemme itseämme vapaaksi. Miten tiedät onnistuneesi työssäsi Tiedän siitä, että herään innoissani ja iloisena. Tervehdin uutta päivää ja sen mukanaan tuomia lahjoja ja mahdollisuuksia. Päivämme luostarissa alkaa hyvin

4 aikaisin, eli kello Aloitamme istumameditaatiolla. Se on mitä ihanin tapa aloittaa päivä. Vain istua hiljaisuudessa 5, 10,20, 30 tai 45 minuuttia ja tarkastella elämän olomuotoja, olemistamme. Tai ylipäätään vain istua ja nautia siitä, että elämä on; aurinko vähitellen nousee, linnut heräävät ja jatkavat eilistä lauluaan, purot jouksevat, peurat tulevat metsästä nurmikoillemme syömään. Olemme itse elämää täynnä ja elämää on kaikkialla. Meidän tarvitsee vain istua alas selkä nojautuneena taaksepäin ja rentoutua, jotta voimme huomata sen. Onnistumisen tunne on minulle tärkeää, mutta epäonnistumisen tunne on myös yhtä tärkeää. Sillä ne molemmat ovat osaa minua. Ilo, onni, rauha, avaruus, vakaus, tilavuus, tyyneys ovat tärkeitä mielentiloja harjoittajan elämässä, koska ne ovat osoittavat, että meillä on ilo harjoittaa ja että olemme onnistuneita. Mutta elämä ei ole pelkästään vain hyviä hetkiä, samoin me emme ole vain enkeleitä. Meissä on myös musta puolemme. On vihaisuuden, kateellisuuden, syyllisyyden ym. tunteet. Tiedostan ne itsessäni. En aja pois tai sano, että ne eivät olisi osa itseäni. Hyväksyn ja olen niiden kanssa. Jos mahdollista niin silloin meditoin joko kävellen tai istuen, jotta voisin syleillä tunteitani. Minkä viestin haluaisit jättää itsestäsi tuleville sukupolville? Haluaisin elämälläni, esimerkilläni, välittää rakkaille ja ympärilläni tällä hetkellä oleville, että on mahdollista elää iloisesti ja huoletta. On mahdollista elää tietoisena siitä, mitä tapahtuu tällä hetkellä ja tehdä sen hetkiset parhaimmat valinnat. Sillä kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu nykyhetkellä. Tärkein asia on asia, joka on meneillään tällä hetkellä. Tärkein teko on teko, joka vallitsee tällä hetkellä. Mitä toivot tulevaisuudelta? Tämä on vaikea kysymys, sillä minulla ei tosiaan ole vastausta siihen. Elän jokaista hetkeä niin syvästi ja näen jo saavani niin paljon nykyhetkessä, etten odota tai toivo mitään lisää tulevaisuudelta. En odota mitään edes nykyhetkeltä, koska joka hetki on niin ihmeellinen hetki itsessään. Joka hetki elämä tarjoaa niin paljon minulle, että minun tarvitsee vain pysähtyä ja hengittää syvään, jotta voin ottaa vastaan kaikkia elämän ihmeitä. Kun aurinko nousee aamulla, olen läsnä nähdäkseni sen tuoman kauneuden. Kun aurinko laskee, näen sen. Katselen kuun nousemista ja hymyilen sille. Tuulessa kuulen puitten keskusteluja ja naurua. Voin vain kuunnella syvästi ja hymyillä niille takaisin. Elämä tarjoaa niin

5 paljon joka hetkessä, etten osaa odotta parempaa. Tämä hetki on ihmeellinen hetki itsessään. Herätessäni tänä aamuna Näen sinisen taivaan Kädet yhteen liittyneinä kiitän ihmeellistä elämää... Joka aamu herätessäni, ennen kuin nousen ylös istumaan, lausun itsekseni gathan, joka muistuttaa minua siitä, että minulla on jälleen uusia mahdollisuuksia. Minulla on 24 upouutta tuntia elettävänäni. Joka minuutti minulla on mahdollisuus iloita siitä, mikä on hyvää ja parantaa sitä, mikä kaipaa parantamista. Elämän lahja on, että minulla on täysin terveet silmät, joilla voin nähdä sinisen taivaan. Täysin terveet korvat, joilla voin kuulla lintujen ja purojen laulua. Terveet jalat, kädet, joilla voin luistella, hiihtää, uida, juosta, kävellä hitaasti nauttien luonnon kauneudesta. Ne ovat kaikki elämän lahjoja, jotka ovat minulla joka minuutti. Muistan joka hetki olla kiitollinen, tyytyväinen ja iloita siitä, mikä on tällä hetkellä hyvin. Mitä muuta haluaisit sanoa lehden lukijoille? Kutsuisin teidät, lukijani tekemään kanssani näin: tämän artikkelin lukemisen jälkeen sulkekaa vähäksi aikaa tämä lehti. Nojatkaa istuimen selkänojaan, rentoutukaa ja vetäkää kerran syvään sisään ja ulos. Ulos hengittäessänne päästäkää irti kaikki huolet, kireydet, suunnitelmat, käsitykset jne, joita teillä mahdollisesti on tällä hetkellä. Hengittäkää syvään sisään ja syvään ulos. Antakaa itsenne hiljaa täyttyä elämän ihmeillä ja havainnoikaa kaikkea sitä hyvää, mitä on käsillänne tällä hetkellä. Toivotan kaikille NLP Mielilehden lukijoille paljon syviä lukuhetkiä ja syviä elämänkokemuksia. Seija Mauro