ESPERANTOSEURA ANTAŬEN R.Y. ESPERANTO-SOCIETO ANTAŬEN DE TAMPERE

Transkriptio

1 46 ESPERANTOSEURA ANTAŬEN R.Y. ESPERANTO-SOCIETO ANTAŬEN DE TAMPERE UUDISTUNUT ANTAŬEN Uusi vuosikymmen alkoi uuden puheenjohtajan ja uusitun johtokunnan johdolla. Seuraavassa 1980-luvulla johtokunnassa vaikuttaneita, joista neljä on vielä (1996) nykyisessä johtokunnassa ja samoissa tehtävissäkin. puheenjohtaja Jukka Laaksonen koko 80-luvun varapuheenjohtaja Simo Saastamoinen 4 vuotta sihteeri Hilkka Rannisto koko 80-luvun kokoussihteeri Sylvia Hämäläinen koko 80-luvun rahastonhoitaja Veli Hämäläinen koko 80-luvun jäsen Lauri Häkli 8 vuotta varajäsen Ester Salo 8 vuotta Pentti Järvinen Rainer Arvola 7 vuotta 2 v. varapuheenjohtaja ja 5 v. varajäsen Muita johtokunnassa 80-luvulla vaikuttaneita, vakinaisena tai varajäsenenä olleita: Oiva Vehmas 3 vuotta, Terhi Laaksonen 3, Väinö Kauppinen 2, Jukka Pietiläinen 2, Seppo Jurvanen 1, Outi Aukeala 1, Sonja Maijanen 1, Pirjo Arvola 1, Kaija Salonen 1 vuotta. Jäsenmäärä vaihteli 60 ja 69 välillä, 70 jäsentä oli maaginen raja joka ei ylittynyt. Vuosikokouksessa talvella 1980 hyväksyttiin uudet säännöt Antaŭenille. Laatijoina laajennettu kehitystyöryhmä: Väinö Kauppinen, Seppo Jurvanen, Kalevi Toivonen ja Veli Hämäläinen. Uudet säännöt pyrkivät osaltaan antamaan mahdollisuudet tehokkaalle toiminnalle. Uusissa säännöissä muuttui hiukan myös seuran nimi. Sen tarkoituksena oli olla lyhyt ja alkaa esperanto-sanalla ja lisäksi se olisi saman muotoinen epävirallisen esperantonkielisen kanssa. Nimi on: Esperantoseura Antaŭen r.y. (Tampere) ja epävirallisessa muodossa: Esperanto-societo Antaŭen de Tampere. Uusien sääntöjen suurin periaatteellinen ero vanhoihin nähden on siinä, että yhdistyksen johtokunta valitaan vaalikokouksessa marras-joulukuussa, jolloin myös johtokunta voi järjestäytyä ja on toimintavalmiina heti vuoden alusta. Johtokunta hyväksyi v itselleen myös uuden toimintaorganisaatio-mallin, jonka tarkoituksena on systematisoida toimintaa ja tehostaa sitä, niin että jokainen toimihenkilö tietää toiminta- ja vastuualueensa.

2 47 Antaŭenin aktiivisimmat johtokunnan jäsenet 1980 Jukka Laaksonen Simo Saastamoinen Hilkka Rannisto puheenjohtaja varapuheenjohtaja sihteeri Sylvia Hämäläinen Veli Hämäläinen Lauri Häkli kokoussihteeri rahastonhoitaja jäsen Pentti Järvinen Ester Salo Rainer Arvola varajäsenjäsen varajäsen varapuheenjohtaja esperanton opettaja kerhoemäntä varajäsen

3 48 Yhdistyksemme sai pari huomattavaa lahjoitusta vuoden 1980 aikana. Monivuotinen jäsen ja toimihenkilö Saara Vakkinen lahjoitti 21 esperantokirjaa seuralle ennen kuolemaansa. Toinen lahjoitus saatiin K.A.Viherlehdon tyttäreltä Aunelta, joka lahjoitti isänsä 41 kirjaa käsittävän esperantokirjaston, joukossa monta 1910-luvulta peräisin olevaa harvinaisuutta. Muutamia kirjoja on lisäksi saatu eri henkilöiltä: Hilkka Rannistolta, Mauno Lauttiolta ja Milvi Myyriseppiltä Tamsaalusta Eestistä. Saadut kirjat on tarkoitus säilyttää omassa kirjastossa, joka sitä varten perustettiin uudelleen, siinä toivossa, että joskus olisi Antaŭenillakin "oma koto" tai vakituinen paikka, missä kokoontua ja säilyttää kirjastonsa ja arkistonsa. Antaŭenissa on useita pitkäaikaisia jäseniä, jotka ovat olleet aktiivisesssa toiminnassa pitkään. Heistä kolme valittiin vuosikokouksessa 1980 kunniajäseniksi, nimittäin Niku Tumi, Mauno Lauttio ja Hilkka Rannisto, joiden tehtävistä on historiikin aikaisemmilla sivuilla kerrottu. Särkänniemen kirpputori-katoksemme, myyjänä on Sylvia Hämäläinen, vas. Terhi ja Jukka Laaksonen. VAKAA TALOUS 1980-luku oli taloudellisesti vakaata, vaikka suuria varoja ei käytössä ollutkaan. Taseen loppusumma on vaihdellut mk. Jäsenmaksut ovat tuottaneet n mk/vuosi. Kaupungin kulttuurilautakunnan vuosittainen tuki seurallemme on ollut mk.

4 49 Omatoimisuutta varainhankinnassa olemme pyrkineet harjoittamaan eri tavoin. Teatterinäytöksiä välitimme jäsenille muutaman kerran, joista saatiin n mk. Huomattavin tulonlähde on ollut Särkänniemen Jättiläiskirpputori, jolle olemme osallistuneet vuodesta 1982 lähtien, myynnin ollessa n mk/vuosi. Tuloja on hiukan saatu myös myymällä postikortteja, joita on painettu yhdeksän erilaista, suunnittelijana Veli Hämäläinen. Historiikin ensimmäisestä painoksesta on tuloja ollut vuosien kuluessa sen verran kuin menojakin, samoin historiikin esperanto-versiosta Jubilea Librosta, joita molempia on enemmän lahjoitettu kuin myyty. Kerhoiltojen kahvitustuloja kertyi hiukan silloin kun illat pidettiin Karjalaseuran huoneistossa, missä oli keittomahdollisuus. Tässä kuvia muutamasta postikortista KERHOILLAT Yhdistyksen kerhoillat olivat jo vakiintuneeseen tapaan maanantai-iltaisin, vuosikymmenen alussa joka toinen maanantai ja lopussa kerran kuussa. Kokoontumispaikkoja ovat olleet Opettajien ammattiyhdistyksen huoneisto, Kaupunkilähetyksen huoneisto ja Karjalaseuran huoneisto, joissa jokaisessa oli vuokra mk ilta. Vuodesta 1989 alkaen pääkirjastossa (Metsossa) sen valmistuttua. Metsossa kokoonnumme edelleen, ilmainen kokoushuone muuttui maksulliseksi 1994 maksaen 50 mk/ilta.

5 50 Kerhoiltojen ohjelmat on pyritty päättämään hyvissä ajoin ja tiedottamaan jäsenille Vekilossa ja joitakin kertoja postikortilla. Perusohjelmana on syksyisin ollut Kesän muistojailta, jolloin on kuunneltu ja katseltu jäsenten selostuksia ja kuvia kesän kongresseista, matkoista ja tapahtumista. Selostukset ovat olleet esperantoksi tai suomeksi kunkin taidon mukaan. Periaatteena on pidetty, että illat ovat olleet kaksikielisiä, jotta aloittelijatkin rohkenevat tulla mukaan. Osallistujia illoissa on ollut 1980 luvulla henkilöä vähentyen vuosikymmenen loppua kohti. Syksyn toinen vakio-ohjelma on ollut Zamenhof-ilta/pikkujoulu, ohjelman pyrkiessä olemaan hiukan molempia. Kevään eräs vakio-ohjelma on ollut tulevan kesän UEA:n kongressi ja kongressikaupunki. Useasti esittelijänä on vieraillut paikallisen ystävyysseuran edustaja tai on esittelymateriaalia saatu suurlähetystöstä Helsingistä. Joskus on myös jäseniltä löytynyt kuvia ja kokemuksia aikaisemmilta matkoilta ko. kongressikaupungista. Säännöllisesti toistuvia ohjelmia ovat tietysti vaalikokous syksyllä ja vuosikokous talvella. Muut kerhoillat ovatkin sitten vaihdellen vierailijoiden tai jäsenten esityksiä. Vieraita on käynyt 1980-luvulla paljon esittelemässä kukin alansa asioita. Seuraavassa luettelo: Kaupungin ystävyysasioita hoitanut Erkki Haapio, ja nykyinen hoitaja Pertti Paltila, matkailutoimenjohtaja Pentti Mustonen, Tapio Varis ja Vilho Harla Rauhan ja konfliktin tutkimuskeskuksesta Tampereelta, viimemainitun luona vierailimme. Monipuolinen keräilijä Björn Saarinen Tampereelta, esitelmöitsijät YK-liitosta Helsingistä ja Tampereen Postimerkkiseurasta, Tenho Takalo Suomi-Unkari seurasta, kulttuuritoimen johtaja Timo Kukkasmäki, Veli Rosenberg ja Jaakko Luoma Suomi-Kiina Seurasta, Simo ja Kyllikki Tapio ja Pekka Lehtonen Suomi-Puola seurasta, Karjala-seurasta kaksi esittelijää, asianhoitaja Lenstra Alankomaiden suurlähetystöstä, Ari Rannisto Radio 957:sta. Yksi kerhoilta pidettiin Goethe-instituutissa, josta kertoi sen johtaja. Kotimaisista esperantisteista ovat vierailleet kerhoilloissa Heikki Alikoski, "Avinjo" Irja Klemola Turusta, Hemmo Tietti Somerolta kaksi kertaa ja EAF:n puheenjohtaja Harri Laine. Ulkomaisia vieraita on myös käynyt illoissamme. Esim. Robert Deschamps vaimoineen Ranskasta, Erkki Raskun englantilaisvieraat ja Hungara Vivon päätoimittaja Vilmos Benczik Unkarista.

6 51 TIEDOTUSTA Talvella 1980 näytti siltä, että esperantosta ja sen opiskelusta kiinnostuneet ovat loppuneet Tampereelta. Niinpä päätettiin heti keväällä osallistua Tampereen Messujen järjestämään Loma 80-näyttelyyn. Siellä annettiin kirjallista ja suullista informaatiota n. 800 henkilölle ja huomattavasti suurempi henkilömäärä näki ja totesi esperanton olemassaolon. Kun kesällä lisäksi oli Raumalla nuorten (TEJO) kansainvälinen esperantokongressi ja siitä tehty televisioohjelma esitettiin kansalle, niin syksyn kursseille ilmestyi kiitettävästi oppilaita. Näyttelytoimintaa jatkettiin osallistumalla keväisin Primavera-pienmessuille Kauppaopistossa vuodesta 1981 muutaman vuoden ajan. Ensimmäisen vuotena saimme esittelylehtiseen esperantoa esittelevän koko sivun artikkelin. Postikortti näyttelyitä on pidetty mm Työväen Säästöpankin pääkonttorissa ja Lentävänimen kirjastossa Sylvia Hämäläisen oppilaat pitivät näyttelyn. Näyttely oli myös "Ystävyyden markkinoilla" Sampolassa kuten myös Pääkirjastossa Esperanto-kulttuuria 100 vuotta. Pieni osasto oli Antaŭenilla myös Tullikamarin Punaisen Ristin nuorten tapahtumassa. Pentti Järvinen esittelemässä esperantoa Antaŭenin osastolla Loma 80-näyttelyssä jäähallissa v Paikallisiin lehtiin on pyritty saamaan esperanton esittelyä ja jonkinverran onnistuttukin. Lehdistön vaatimus on, että jotain merkittävää tapahtuu, jotta se suostuu lehdessä tilaa antamaan.

7 52 60-vitisjuhlissa jaettiin Antaŭenin kunniajäsenille Vilho Setälä mitalit. Jakamassa oli itse Setälä joka on kuvassa vasemmalla. Hänestä oikealle on Niku Tumi, Hilkka Rannisto, Mauno Lauttio, Kullervo Ylioja, Verna Vakkinen, Anna-Liisa Vakkinen, Ester Kirvesniemi, oikealla puheenjohtaja Jukka Laaksonen. Antaŭenin kutsusta kokoontuivat ystävyysseurat keskustelemaan yhteistoiminnasta mm. toimitiloista. Vasemmalta edustajat Japani-seurasta, Espanja-seurasta, Puola-seurasta ja Neuvostoliitto-seurasta.

8 53 Lehdet Aamulehti ja Tamperelainen ovat muutaman kerran esperantoa esitelleet. Antaŭenin täyttäessä 60 vuotta 1981 prof. Urpo Harva kirjoitti Aamulehdessä juhlan kunniaksi laajan artikkelin esperantosta. Ulkomaisten vieraiden haastattelut olivat hyviä aiheita lehdistölle ja niitä ilmestyikin useita. Myös Tammerkoski-lehdessä, sekä Lempäälän ja Ylöjärven Sanomissa esiteltiin esperantoa. Tampereen Kaapeli-TV:ssä oli kerhoiltojen mainos. Juhlan kunniaksi Antaŭen sai valmiiksi 64-sivuisen historiikin, "Esperanto Tampereella", kirjoittajana Veli Hämäläinen historiatoimikunnan Hilkka Järvisen ja Kaija Salosen avustuksella. Syksyllä 1983 historiikistä ilmestyi esperantonkielinen lyhennelmä Hemmo Tietin kääntämänä 58-sivuisena kirjasena. Kirjasta oli täydennetty yllämainitulla Urpo Harvan artikkelilla ja Tapio Variksen kerhoillassamme pitämällä esitelmällä. Kaupungin matkailutoimisto painatti 1982 esperantoksi kaupungin esitteen, joka uusittiin kpl painoksena. Esite jaettiin Budapestin kongressin osanottajille vuonna 1983 ja lähetettiin 40 maahan. Oma lehti Vekilo oli tietysti paras tiedon levittäjä oman väen ja muiden esperantistien keskuuteen. Vekilosta enemmän omassa luvussaan. Vuonna 1982 Veli Hämäläinen kokosi 12 sivuisen esitteen Niku Tumin lasten oppikirjasen pohjalta, jota on jaettu esittelytilaisuuksissa. Suurta yleisöä on yritetty tavoittaa myös Pirkanmaan puhelinluettelon kautta. Joka vuosi on luettelossa ollut Esperantosanan alla vähintään puheenjohtajan ja sihteerin numerot. Samoin on yhdistyksen tärkeimmät tapahtumat olleet kaupungin kulttuuritoimiston julkaisemassa tiedotteessa, jonka nimi nykyisin on "Tampereella tapahtuu". Esittelytilaisuuksia on myös pidetty sekä hyvällä että huonolla menestyksellä, mm. Ylöjärven työväenopistossa pidettyyn tilaisuuteen ei tullut visto valitaan tasa Mauno Koi- yhtään kiinnostunutta. Sen sijaan Pentti Järvinen esitteli esperantoa vallan presidentiksi. kiinnostuneelle kuulijakunnalle Päivölän kansanopistossa Valkeakoskella ja uudessa pääkirjastossa muutaman kerran eri vuosina. Myös yhdistyksen kokoontumistiloissa on pidetty esittelytilaisuuksia vaihtelevalla menestyksellä. Punkalaitumella ja Vammalassa ovat esperantoa esitelleet Simo Saastamoinen ja Lauri Häkli. Eniten kuulijoita sai kielten opettajille järjestetty tilaisuus, johon saapui yli 50 kiinnostunutta. Esperantoa esitteli EEC:n virkailija Hansjörg Kindler (Trixini). Vuosien 1983 ja 87 eduskuntavaalien jälkeen lähetettiin Hämeen pohjoisen vaalipiirin kansanedustajille onnittelut valinnasta ja esperanto-esite. Yksi kiitoskirje saatiin molemmista vaaleista, valittuja oli 16 edustajaa. Amurin työläismuseo-korttelin esitteen Sylvia Hämäläinen käänsi esperantoksi.

9 54 Historiikkiamme, Vekilon vuosikertoja ja opetusmateriaalia on lahjoitettu lähiseudun kirjastoihin ja mm. Valamon luostariin, Peurungan kuntoutuslaitokseen ja Murikan kurssikeskukseen. Vuosikymmenen lopulla paikallisradioiden lisääntyessä päästiin myös radioon. Niilo Vihtakari esitteli esperantoa viisiosaisena sarjana Tampereen alueradiossa ja uudessa Yliopistoradiossa alkoi 1989 säännöllinen 15 minuutin esperanto-ojelma, joka jatkui useita vuosia. Ohjelmasta huolehti pääasiassa Jukka Laaksonen useiden jäsenten avustamana, haastatellen myös ulkomaisia vieraita. Esperanton 100- vuotis-näyttely pääkirjastossa 1987 Vuonna 1982 Antaŭen kutsui 23 Tampereella toimivaa eri maiden ystävyys-seuraa yhteiseen palaveriin keskustelemaan toimitilojen puutteesta. Kutsua noudatti yhdeksän seuraa. Kokouksessa valittiin toimikunta asiaa ajamaan, yksi heistä oli puheenjohtajamme Jukka Laaksonen. Toimikunta joutui toteamaan, että kaupungilla ei ole mitään mahdollisuutta tarjota sellaista. Toimitila-asiaa lähtivät kuitenkin ajamaan muut tahot kun tuli tietoon, että vanha kirjastotalo on vapautumassa muunlaiseen käyttöön. Varsin voimakkaan kampanjan jälkeen oli jälleen todettava, että Ystävyystaloksi sitä ei kaupunki luovuta. Talon sai kouluvirasto ja kulttuuritoimisto. Sieltä on mahdollista varata kokoushuoneita ja näyttelytilaa yhdistysten käyttöön. Kaapistot on varattu suuremmille yhdistyksille, siten Antaŭenin arkistot edelleen ovat eri paikoissa yksityisillä henkilöillä. Antaŭenin vanhempia asiakirjoja on kaupungin arkistossa, hyvin luetteloituina ja uudempaakin materiaalia, esim. pöytäkirjat, tilikirjat ja toimintakertomukset, on tarkoitus luovuttaa sinne säilytettäväksi.

10 55 Antaŭenissa oli jo vuosia sitten tehty ehdotus oman merkin tai tunnuksen hankkimisesta. Vuonna 1980 pidettiin merkin suunnittelukilpailu. Siihen jätettiin lähes 20 ehdotusta ja parhaaksi arvosteltiin ohessa kuvattu Sylvia Hämäläisen ehdotus. Merkistä teetettiin tarroja ja painatettiin sillä varustettuja kirjelomakkeita ja -kuoria. Alla Esperantolehtien näyttelystä pääkirjastossa KOULUTUSTA Vuoden 1980 mainoskampanjan avulla ilmestyi syksyllä työväenopistoon Sampolaan 30 uutta opiskelijaa Pentti Järvisen opetettavaksi. Lisäksi Kyröskoskella sai Lauri Häkli 20 oppilasta, sekä Parkanossa aloitti 30 opiskelijaa Simo Saastamoisen johdolla. Näin voitiin katsoa tiedotteiden menneen perille loistavasti. Simo Saastamoinen aloitti vuonna 1987 Vammalassa ja Hämeenkyrössä ja siirtyi sitten Punkalaitumelle opettamaan.

11 56 Sampolassa opiskeli vuosikymmenen alkupuolella Pentti Järvisen johdolla joka vuosi kolmen ja loppupuolella kahden tasoisia ryhmiä. Lentävänniemen koulussa aloitti 1983 Sylvia Hämäläinen lasten esperantokerhon, saaden alkaessa jopa 17 oppilasta, kerho toimi vuosikymmenen loppuun asti eri luokilla. Syksyllä 1989 Sylvia kokeili pienelle opettajien ompeluseura-ryhmälle esperanton opetusta, innostusta riitti aina vuoden 1995 kongressiin asti. ETY:n eläkeläiset jatkoivat omassa ryhmässään Niku Tumin opettaessa vuoteen 1982 jolloin Oiva Paananen ryhtyi ohjaajaksi. Erkki Rasku aloitti vuorostaan 1984 ja hänen ohjauksellaan eläkeläiset kokoontuvat edelleen, tosin pienentyneellä joukolla. Kesän esperanto-viikoille ja kursseille ovat seuramme jäsenet osallistuneet kiitettävällä aktiivisuudella, mm. Vääksyssä, Jyväskylässä, Paimiossa, Alavetelissä, Valkekoskella, Hangossa, Kemiössä, Helsingissä, Rautavaarassa, Nicessä Ranskassa, Kungälvissä ja Karlskogassa Ruotsissa. MATKAILUA UEA:n kongressit ovat esperantistien päämatkailun kohteita, niin myös antaŭenilaisten. 80- luvun kongresseissa tamperelaisia kävi kaikissa muissa paitsi Brasíliassa (Brasilia) ja Vancouverissa (Kanada). Tukholmassa, Antverpenissä, Budapestissä, Augsburgissa, Pekingissä, Varsovassa, Rotterdamissa, Brightonissa matkalaisia oli useitakin. Budapestiin ja Pekingiin matkan järjestäjänä oli Pentti Järvinen. Varsovassa esperanton 100-vuotisjuhlissa antaŭenilaisia kävi 9. Muita vierailun kohteita ovat olleet Unkari, Viro, Neuvostoliitto, Kreikka, Tsekkoslovakia, Puola, Latvia, Ranska, Saksa, DDR, Tanska ja Ruotsi Berliinin muuri murtuu Eräs vakiokohde on ollut EAF:n talvi- ja syyspäivät. Niihin jokaiseen ovat antaŭenilaiset osallistuneet, osa jo viran puolesta, koska ovat osallistuneet EAF:n hallituksen työhön. Vieraita kävi Ruotsista, Englannista, Japanista, Bulgariasta, Neuvostoliitosta, Unkarista, Ranskasta, Puolasta, Sveitsistä, Luxemburgista, Tanskasta, Italiasta, Japanista, Bulgariasta, DDR:stä, Espanjasta, USA:sta, Tsekkoslovakiasta, Virosta ja Espanjasta. Esperantoryhmiä on luonamme vieraillut Turusta, Lahdesta, Jyväskylästä, FEJO:laiset, Puolasta ja Virosta. Kevätretkiä teimme Hämeenkyröön ja Viljakkalaan, Länkipohjaan ja Luopioisiin, Turkuun, Lahteen, Hilkka Ranniston kesämökille, Jyväskylään, Viikinsaareen, Metsoon uuteen kirjastotaloon, Vammalaan ja Helsinkiin.

12 57 Matkailuillassa talvella 1981 vierailimme matkailupäällikkö Jouko Mustosen vieraana matkailutoimistossa. Hän kertoi kaupungin tarjoamista matkailupalveluista ja ennen kaikkea näytti silloin uuden ja erikoisen multivideoesityksen kahdeksalla projektorilla esitettynä. ANTAŬEN JA EAF Suomen Esperantoliiton kokouksiin ovat antaŭenilaiset osallistuneet koko ajan ja EAF:n hallituksen jäseninä heitä on ollut lähes aina. Syys- ja talvipäivillä ovat yhdistystämme edustaneet Hilkka Rannisto, Pentti Järvinen, Jukka Laaksonen, Lauri Häkli ja Terhi Laaksonen Rainer Arvola, Antaŭenin silloinen puheenjohtaja oli EAF:n hallituksessa vuosina , hän oli myös 1983 tiedotustoimikunnan puheenjohtaja. Antaŭenin puheenjohtajasta EAF:n puheenjohtaja Jukka Laaksonen valittiin vuonna 1987 EAF:n puheenjohtajaksi, sitä ennen hän oli jo ollut hallituksen jäsenenä vuodesta 1982, josta kaksi vuotta rahastonhoitajana. Lauri Häkli oli vuosina EAF:n varajäsen. EAF:n syyspäiviä (Aŭtunaj Tagoj) on Antaŭen järjestänyt Tampereella 80-luvulla kahdet. Ensimmäiset oli hotelli Tampereessa esperantistin osallistuessa, mukana myös 18 vierasta Puolasta. Toiset 1987 jotka olivat samalla Suomen Esperanton 100-vuotisjuhlat, ne tapahtuivat hotelli Ilveksessä. Juhlapuhujana oli UEA:n varapuheenjohtaja Gregoire Maertens. Paneelissa keskustelijoina olivat mm. YK:n entinen apulaispääsihteeri Helvi Sipilä ja prof. Jouko Lindstedt Helsingin yliopistosta. Osanottajia 130 henkeä. Esperanton 100-vuotisjuhlien juhlapuhujana oli UEA:n varapuheenjohtaja Gregoire Maertens.

13 vuotisjuhlissa oli myös arvovaltainen paneeliryhmä keskustelemassa maailman kieliprobleemista. Vasemmalta Helsingin yliopiston prof. Jouko Lindstedt, YK:n entinen apulaispääsihteeri Helvi Sipilä, puheenjohtajana EAF:n entinen puheenjohtaja Harri Laine, opetusministeriön kulttuurisihteeri Eeva Hippula ja Pohjola-Nordenin puheenjohtaja rehtori Tuomo Nisula Ystävyyden markkinat Sampolassa 1986, esperantoa esittelivät Rainer Arvola ja Jukka Laaksonen

14 59 VEKILO Neston huomattavin aikaansaannos on ollut jäsenlehti Vekilo eli Vekhorloĝo, kuten nimi alussa kuului. Vekhorloĝo perustettiin v korvaamaan jäsentiedotteita ja piti saada aikaiseksi (tietysti) vähintään turkulaisten Informilon veroinen lehti "kilpailijaksi". Vekhorloĝo-nimeä oli ehdottanut Hampurin esperanto-yhdistys. Vekilon toimittaja ja painaja oli koko sen alkuhistorian ajan vuoteen 1980 asti Niku Tumi, joka keräsi aineiston ja usein itse kirjoitti suurimman osan sekä monisti sen omalla sen ajan monistuskoneellaan. Toimittajana mainitaan Niku Tumin lisäksi v Erkki Mänty, v Erkki Rasku, ja vuodesta 1966 lähtien jälleen Niku Tumi yksin, aina vuoteen 1968, jolloin Rainer Arvola oli toimittajana vuoden. V lehteä ei ilmestynyt, mutta vuosina ilmestyi Tumin toimesta muutama numero. Lehden koko alkuajan on sen ilmestymisen jarruna ollut varojen puute. Niitä on kerätty mm. tukirenkaan avulla eli kukin vuorollaan on rahaa antanut ja lehti ilmestyi lähes tekijöittensä rahoittamana. Nykyisen Vekilon painatuskuluihin ja postitukseen riittävät jäsenmaksutulot. Vuonna 1966 Vekhorloĝo-nimi muuttui Vekilo-nimeksi ja sen taiteili lehden kanteen v Rainer Arvola. Vuonna 1987 nimeä muotoiltiin kolmiulotteiseen muotoon. Vuosina ei Vekilo ilmestynyt, mutta v Niku Tumi aloitti uudelleen ja nyt löytyi myös uuden Antaŭenin kassasta tarpeelliset varat kustannusten peittämiseen. Niku Tumi toimitti lehteä vuoden 1980 syksyyn, jolloin luovutti toimittamisen Veli ja Sylvia Hämäläiselle.

15 60 Vekilon tarkoitus on olla riippumaton, jäsenistön mielipiteitä peilaava lehti. Siksi jäsenten kirjoituksia voisi olla paljon nykyistä enemmän. Sen tarkoitus on olla myös kiintoside tamperelaisten esperantistien kesken, sekä myös ystävyys- ja viestiväline ulkomaisten ystävien, ennen kaikkea ystävyyskaupunkien esperantistien välillä. Sisällöltään Vekilo on ollut kaksikielinen, pyrkien siten palvelemaan sekä opiskelijoita että esperanton taitajia. Kokoustiedotteet ja kurssiohjelmat ovat olleet sen vakiotekstiä. Myöskin opiskeluaineistoa on ollut Tumin ajan Vekilossa sanavaraston kasvattamiseksi sekä kieliopillista neuvontaa. Myös yhden käännöskilpailun Tumi järjesti lehdessä. Hannes Koivu valitsi kolmesta kilpailijasta parhaaksi nimimerkki "Urtiko":n tekemän käännöksen, oikeaa nimeä ei ole tiedossa. Niku Tumi kuvitti lehteä omilla piirroksilla. Jäsenten käännöksiä ja matkakuvauksia on julkaistu useasti. Selostukset kongresseista ja esperantotapahtumista ovat "normaalia" tekstiä. Tamperetta ja Suomea esitteleviä artikkeleita on ollut useita varsinkin 1990-luvulla kun lähestyttiin vuoden 1995 UEA:n kongressia. Kaunokirjallista tekstiä on ollut hyvin vähän, pääasiassa muutama runo. Vekilo on jaettu ilmaiseksi kaikille jäsenille, jokaiselle Suomessa toimivalle esperantoseuralle tai kerholle ja joillekin esperantoaktiiveille, Tampereen ja lähikuntien kirjastoille sekä ennen kongressia LKK:n jäsenille. Myös esperanton opiskelijat ovat saaneet joitakin numeroita, lisäksi on ollut muutama maksava tilaaja. Vekilo on rekisteröity ISSN-numerolla ja sen vuoksi painaja on velvollinen lähettämään lain määräämät vapaakappaleet kuudelle kirjastolle Suomessa. Syksyllä 1980 uusien toimittajien myötä lehden painotekniikka muutettiin, ns. kopio-oftsettekniikaksi ja sivukoko pienennettiin. Myös valokuvien käyttö lisääntyi toimittajien oman laboratorion ansiosta. Puheenjohtajan palsta saatiin ensimmäiselle sivulle, värillistä paperia oli mahdollista käyttää kansilehdellä ja paljon muuta pientä edistystä. Ensimmäisinä vuosina teksti tehtiin tavallisella matkakirjoituskoneella, sitten löytyi edullinen vanha sähkökirjoituskone, jolla sai jo tasaisempaa jälkeä. Huomattava parannus tuli, kun Veli Hämäläinen hankki muistilla varustetun kirjoituskoneen, jolla tekstiä voi muokata jälkeen päin ja mikä parasta sillä voi myös jo palstoittaa. Niiden avulla Vekilon tekninen taso muuttui huomattavasti. Tietokoneen tulo paransi sitä vielä, mutta ennen kaikkea se helpotti lehden tekoa. Kun vielä 1990-luvulla saatiin esperanton erikoiskirjaimet tietokoneeseen, niin toimituksessa voidaankin keskittyä enemmän sisältöön. Kuvien käsittely tietokoneella voisi olla seuraava tavoite.

16 61 Suurempi parannus onkin sitten jo kiinni seuran rahavaroista, eli voitaisiin painattaa lehti oikeassa kirjapainossa ja värillisillä kuvilla. Toimittajien työnjako on ollut se, että Veli on ollut lain tarkoittama ns. vastaava toimittaja ja hoitanut teknisen osuuden, kirjoittanut puhtaaksi, taittanut, painattanut ja postittanut ja Sylvia on tarkastanut tekstit. Lehden valmistusvälineistö on ollut toimittajien oma ja harrastuksen kohde. Kirjoituksia ovat tehneet toimittajien lisäksi, ahkerimmin puheenjohtaja Jukka Laaksonen, jokaiseen lehteen pääkirjoituksen ja paljon muuta. Terhi Laaksonen käännöksiä ja omaa tekstiä. Ystävyyskaupungeista on saatu tekstiä jonkin verran, varsinkin Essenin "privata delegito" Karl-Heinz Kersting on ollut ahkera kirjoittelemaan kotikaupungistaan ja monesta muustakin aiheesta. Huomattava sarja oli myös olomoucilaisen Maria Brehovan tekemät käännökset tunnetun tsekkoslovakialaisen kirjailijan Karel Ĉapekin novelleista. Valitettavasti jäsenistä vain harvat rohkenevat kirjoituksiaan lähettää, pyydettäessä on joitakin saatu. Vuonna 1983 oli EAF:n syyspäivät Tampereella ja sen kunniaksi julkaistiin yhteisnumero Vekilo-Esperanta Finnlando. Painosmäärä oli 800 kpl ja se jaettiin koko EAF:n jäsenkunnalle ja mainoksena laajemminkin. Vuosina kun EAF:n Esperanta Finnlando ei ilmestynyt, tehtiin Vekilon toimituksessa myös muutama numero tiedotelehteä Cirkulero de EAF yhteistyössä muiden esperantoseurojen kanssa. Vekilo on ollut huomattava seuramme aktiivisuuden näyttö, joka lienee osaltaan vaikuttanut Tampereen kaupungin myötämieliseen suhtautumiseen seuraamme. Nykyajan tekniikka saavuttaa Vekilon myös muulla tavalla kuin toimittamisessa mm. sähköposti-osoitteella voi ottaa yhteyttä. Piakkoin myös ns. Kotisivulta voi saada tietoa Antaŭenista ja Vekilosta ja sen tiedotteita. Vekilon vuosikerrat sidottuna kahdeksi osaksi, on lahjoitettu Wienin esperantomuseolle, sitojana Veli Hämäläinen. Seuraava 5- vuotiskerta odottaa sitomista.

17 62 Vekilon nimen kaligrafia-muotoja vuosien kuluessa. Rainer Arvolan muokkaama Vekilon nimi 1968.

18 63 YSTÄVYYSKAUPUNKIYHTEYDET Vuonna 1980 valittiin Veli Hämäläinen Antaŭenin johtokuntaan ja rahastonhoitajaksi, hän pyysi ensimmäiseksi valtuuksia yhdistyksen nimissä etsiä yhteyksiä Tampereen ystävyyskaupunkeihin. Siitä alkoi säännöllinen kirjeenvaihto ystävyyskaupunkien esperantistien kanssa. Kontakteja on etsitty monella tapaa, delegittojen kautta, kongressikirjan osoitteiston kautta, kongressitapaamisen avulla ja tuttujakin avuksi pyytäen. Yhteyksiä on toki ollut aikaisemminkin, mm Pentti Järvinen vieraili 1970 luvulla Norrköpingissä, Lodzissa ja Miskolcissa saaden kaupungilta viirin vietäväksi lahjana. Muitakin pikavierailuja ovat yksittäiset esperantistit tehneet. Seuraavassa on Tampereen ystävyyskaupunki-luettelo ja edessä vuosi milloin kaupunki teki sopimuksen yhteistoiminnasta ja lopussa milloin saimme säännöllisen yhteyden esperantisteihin Kiova Ukraina 1979 Ottivat yhteyttä 1956 Norrköping Ruotsi 1979 Ryhmä vierailun jälkeen 1958 Lodz Puola Essen Saksa Linz Itävälta Chemnitz Saksa 1983 Entinen Karl-Marx-Stadt 1963 Miskolc Unkari Kopavogur Islanti 1977 Ei kirjeenvaihtoa 1964 Trondheim Norja Odense Tanska Syracuse USA Ei kontaktia 1981 Brasov Romania Olomouc Tsekki Tartto Viro 1988 Kyläilyn jälkeen 1995 Nizhni Novgorod Venäjä 1995 Vanhin ystävyyssuhde Tampereella on ollut Norrköpingin kanssa, vaikka nykymuotoinen molemminpuolinen yhteistyösopimus onkin tehty vasta Jo heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen olivat norrköpingiläiset auttaneet puutetta kärsineitä tamperelaisia monin tavoin lahjoittaneet mm. kuorma-auton. Suhde oli samantyyppinen kuin nyt on esim. Mwanzan kanssa. Uusina ystävyyskaupunkeina 90-luvulla mukaan tulivat Tartto Virosta ja Nizhni Novgorod Venäjältä, Kiovan jäädessä Ukrainan ystävyyskaupungiksi Neuvostoliiton hajottua. Edellä mainittujen lisäksi on kaksi ns. ystäväkaupunkia, Mwanza Tansaniassa ja Leon Nicaraguassa, jotka kaupunki on valinnut avustuskohteiksi.

19 64 Mwanzasta löydettiin v esperantoa opiskelevia UEA:n kautta ja nyt heillä on aktiivinen v perustettu Viktoria Esperanto Klubo. Heille on vuosien aikana lähetetty opiskelumateriaalia, rahaa ja henkilökohtaistakin apua. Osallistuttiin myös heidän osallitumis kustannuksiinsa Afrikan 4. kongressiin vuosien taitteessa. Heidän monia muita toiveitaan ei ole kyetty toteuttamaan. Leonista ei ole kirjeisiin saatu vastausta. Valtiollisten olojen Romanissa vapauduttua on Brasoviin jälleen saatu kirjeyhteys. Se oli poikki usean vuoden Brasovan esperantistien toimintakiellon takia. Tampere neuvotteli 80-luvulla myös Ranskan Lyonin kanssa ystävyyssuhteesta, mutta se kariutui Ranskan vaaleihin. Nyt on näkynyt tietoja uusista kontakteista Lyoniin tai johonkin muuhun Ranskan kaupunkiin. Me otimme yhteyttä heti, kun saimme tietää kaupunkien neuvotteluista ja saimmekin kontaktin Lyonin aktiiviseen esperantistoseuraan Centre Espéranto de la Région Lyonnaise joka jatkuu edelleen, vaihdamme tiedotteita. Tärkein yhteysväline on luonnollisesti kirjeet ja tiedotteet. Me olemme lähettäneet lehtemme Vekilon kaikille ja joistakin on saatu heidän lehtensä tai tiedotteensa, vähintään on vaihdettu joulutervehdykset. Joidenkin kaupunkien kanssa on hyvinkin vilkasta kirjeenvaihtoa. Essenin Karl-Heinz Kersting on jopa käynyt Tampereella kolme kertaa, ensin kutsuttuna vieraana 70- vuotisjuhlilla, sitten hän osallistui kesän 1994 Esperantoviikolle ja viimeksi avuliaana avustajana kongressissa. Hän on lisäksi innokkaasti avustanut Vekiloa kirjoituksillaan. Essenin miljoonakaupungissa ei ole esperantoseuraa, esperantistejakin vain kaksi, joten Karl- Heinz osallistuukin naapurin Duisburgin rautatieläiskerhon kokouksiin. Kontakteja on ylläpidetty myös vierailuilla, mm. Sylvia ja Veli Hämäläinen on vieraillut 12 ystävyyskaupungissa ja tehneet henkilöautolla ystävävyyskaupunki-kierroksen reitillä Norrköping, Karl Marx-Stadt (Chemnitz). Essen ja Odense. Essenistä Karl-Heinz Kersting ja Norrköpingistä Eva ja Haldo Vedin olivat kutsuttuina Ataŭenin 70-vuotisjuhlille Muitakin ystävyyskaupunkilaisia kävi Tampereella jo ennen kongressia, kaikkiaan neljästä kaupungista ja kongressissa oli osanottajia kymmenestä ystävyyskaupungista. Kongressin aikana kaupungin kansainvälisiä asioita hoitava sihteeri Pertti Paltila järjesti kahvitilaisuuden ystävyyskaupunkien edustajille ja siellä oli paikalla esperantisteja seitsemästä kaupungista tamperelaisten lisäksi. Näin on käytäntö osoittanut esperanton käyttökelpoisuuden kanssakäymiseen eri maiden kesken.

20 65 Kopavogurin kontakti tapahtuu kongressitapaamisten yhteydessä, vanha esperantisti ei halua harrastaa kirjeenvaihtoa. Kopavogurin ja Syracusen eräälle koululle olemme lahjoittaneen Setälän oppikirjasarjan 1982, jotta joku innostuisi esperantosta, mutta kirjojen kohtalosta emme ole kuulleet mitään. Kerho-illassamme ovat vierailleet kaupungin ystävyyskaupunkitoimintaa hoitavat henkilöt, aikaisempi koulutuspäällikkö Erkki Haapio sekä nykyinen kansainvälisten asioiden sihteeri Pertti Paltila. Yläkuvassa vasemmalla ystävyyskaupunki-kahvitilaisuuden isäntä Tampereen kansainvälisten asioiden sihteeri Pertti Paltila, seuraava Frank Nitzsche ja Manfred Graenitz Chemnitz Saksa, Sofia G. Baranska Lodz Puola, Sylvia Hämäläinen. Keskikuvassa oikealta Herman Lundholm Kopavogur Islanti, Haldo Vedin ja Magnus Persson Norrköping Ruotsi. Velta Lokk ja Madis Linnamägi Tartto Viro ja Veli Hämäläinen. Vasemmalta Sylvia Hämäläinen, Karl-Heinz Kersting Essenistä ja Jukka Laaksonen,

21 66 Bergenin kongressista 1991 Jyväskylän "karavaani" palasi kotiin pohjoisen kautta, ylitettyämme Norjan tunturit yövyimme ystävyyskaupungissamme Trondheimissa. Trondheimilaiset nuoret esperantistit olivat jo ehtineet kotiin ja viettivät illan seuranamme. Kuvassa mukana olleet tamperelaiset yhteiskuvassa. Edessä vasemmalta Jukka Laaksonen, Sylvia Hämäläinen, Terhi Laaksonen ja Lauri Häkli. Takana Agnar Tore Vaaje, Cristian Fossen, Torstein Kvakland ja Veli Hämäläinen. Syyspäivien 1991 kutsuvieraille Jukka Pietiläinen, oikealla, esittelee Tamperetaloa, vasemmalta Eva ja Haldo Vedin Norrköpingistä Ruotsista ja Karl- Heinz Kersting Essenistä Saksasta.