TERVEYDENHOITAJIEN NÄKEMYKSIÄ UUDISTUVASTA PERHEVALMENNUKSESTA

Transkriptio

1 TERVEYDENHOITAJIEN NÄKEMYKSIÄ UUDISTUVASTA PERHEVALMENNUKSESTA Kati Kuusisto Heidi Mäki Opinnäytetyö, syksy 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Kati Kuusisto & Heidi Mäki Terveydenhoitajien näkemyksiä uudistuvasta perhevalmennuksesta. Helsinki, marraskuu 2004, 51 sivua, 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, terveydenhoitaja (AMK). Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Espoon kaupunki ovat sitoutuneet kehittämään yhdessä Perhekeskukseksi kutsuttua toimintamallia. Toiminta aloitettiin laajentamalla perhevalmennusta, jonka tarkoituksena on edistää lasten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehittymistä tukemalla vanhempia kasvatustehtävässään. Opinnäytetyömme tarkoituksena on tutkia espoolaisten kehittämiseen osallistuvien terveydenhoitajien näkemyksiä uudistuvasta perhevalmennuksesta, ennen sen konkreettista alkamista. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat Perhekeskusprojektissa mukana olevat äitiysja lastenneuvolan terveydenhoitajat. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla yhdeksää terveydenhoitajaa keväällä Tutkimus analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksessa nousi esille terveydenhoitajien työn muuttuminen perhevalmennuksessa. Perhevalmennus tulee muuttumaan moniammatilliseksi yhteistyöksi, jonka tavoitteena on tukea laajasti vanhemmuutta ja perheitä. Terveydenhoitajien mukaan uudistuvassa perhevalmennuksessa painotetaan asiakaslähtöisyyttä ja vertaistukea. Asiasanat: terveydenhoitajat; perhevalmennus; työn muuttuminen; moniammatillisuus; sisällönanalyysi

3 ABSTRACT Kati Kuusisto and Heidi Mäki. New Ante- and Postnatal Classes: Public Health Nurses Point of view. Helsinki, November 2004, Language: Finnish, 51 pages, 4 appendices. Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education, Bachelor of Public Health Care The purpose of this study was to describe the thoughts of public health nurses and particularly what kind of expectations they had for the new ante- and postnatal classes. Diaconia Polytechnic and the city of Espoo co-operate in a family centre project. The main idea of the family centre project is to support and to help parents in their upbringing task of children, and in developing their parenthood. The ante- and postnatal training is planned for parents expecting their first child and will be carried out in five separate districts in Espoo. The research material consisted of nine theme interviews with public health nurses from ante- and postnatal clinics in five districts of Espoo. We conducted all the interviews before the new training had started. The study was carried out using content analysis. The results of the study indicated that the work of public health nurses in ante- and postnatal training was undergoing a change. This training was to become more multi professional, meaning that different professions would join the teamwork. In the study, public health nurses indicated that the new training would support parents in bringing up their children. Particularly they believed that the new teamwork would improve possibilities to support parenthood. It is planned that parents will meet other parents in peer groups where they can give support, exchange information and their experiences with other group members. Keywords: public health nurse, ante- and postnatal training, multi professional, content analysis

4 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ...2 ABSTRACT...3 SISÄLLYS...4 JOHDANTO DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULUN JA ESPOON KUMPPANUUSHANKE Diakonia-ammattikorkeakoulun Perhekeskusprojekti Espoon perhekeskusprojekti Laajennetun perhevalmennuksen kuvaus ESPOO ASUINALUEENA TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT Terveyden edistäminen Terveydenhoitajan työ Eettiset ohjeet Terveydenhoitajan työn kvalifikaatiovaatimukset Terveydenhoitajan työ äitiysneuvolassa Äitiyshuollon tavoitteet Perhevalmennus Terveydenhoitajan työ lastenneuvolassa Lastenneuvolan tavoitteet AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET JA HANKKEET Aikaisemmat tutkimukset Aikaisemmat hankkeet TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat Sisällön analyysi TUTKIMUSTULOKSET Laajennettu perhevalmennus Perhevalmennuskertojen sisältö Vertaisryhmät Isien ryhmät Laajennetun perhevalmennuksen tavoitteet Asiakaslähtöisyys Parisuhteen tukeminen Vanhemmuuteen valmentautuminen Isyyden vahvistaminen Terveydenhoitajan työ laajennetussa perhevalmennuksessa Työnkuvan muutokset...33

5 7.3.2 Selkeämpi työnkuva Moniammatillisuus Työn monipuolistuminen Iltatyö Työn lisääntyminen Muutokset vastaanottotyössä Perhevalmennuksen resurssit Rahallinen korvaus Henkilökuntaresurssit Projekti rahoittaa lisätyövoimaa Henkilökunnan vaihtuvuudet Laajennetun perhevalmennuksen asiakaslähtöisyys Asiakkaiden valinta Asiakkaiden sitoutuminen Asiakkaiden ryhmäytyminen POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tulosten pohdinta Opinnäytetyöprosessi ja oman ammatillisenkasvun pohdinta Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet TUTKIMUKSEN ETIIKKA JA LUOTETTAVUUS Etiikka Luotettavuus...45 LÄHTEET...47 LIITTEET...51 Liite 1. Lupahakemus...52 Liite 2. Kirje terveydenhoitajille...53 Liite 3. Teemahaastattelurunko...54 Liite 4. Sisällön analyysi...55

6 JOHDANTO Opinnäytetyömme aiheen valitsimme kiinnostuksesta äitiys- ja lastenneuvolatyötä kohtaan. Diakonia-ammattikorkeakoulun (DIAK) Perhekeskusprojektista kuulimme ensimmäisen kerran keväällä 2003 tiedotustilaisuudessa, joka järjestettiin oppilaitoksessamme. Tilaisuudessa kerrottiin Espoon sekä Diakin Perhekeskusprojektien kumppanuushankkeesta, jonka tarkoituksena on kehittää ja uudistaa neuvolatyötä Espoossa. Espoon Perhekeskusprojektissa tavoitteena on käynnistää uudenlainen perhevalmennus ensimmäistä lastaan odottaville vanhemmille. Tarkoituksena on tukea lasten hyvinvointia vanhemmuutta tukemalla. Diakin Perhekeskusprojektin tarkoituksena on puolestaan huolehtia koulutuksesta ja kehittämistyöstä Espoon neuvolatyön uudistamisessa. Löysimme projektista nopeasti oman mielenkiintomme kohteen, joka oli tutkia terveydenhoitajien näkemyksiä uudistuvasta perhevalmennuksesta ja sitä miten, he kokevat muutoksen. Opinnäytetyötä varten haastattelimme neuvolan terveydenhoitajia viideltä pilottialueelta, yhteensä haastateltavia oli yhdeksän. Ensimmäiset uudistuneet perhevalmennukset käynnistyivät keväällä 2004, haastattelut teimme muutamia viikkoja ennen uudistuneitten perhevalmennusten aloittamista. Terveydenhoitajien työ oli tällöin suuren muutoksen edessä ja halusimme tutkia, miten he kokivat tulevan muutoksen sekä millaisia ajatuksia heillä oli tässä vaiheessa uudenlaisesta perhevalmennuksesta. Tietoa tästä Diakin ja Espoon kumppanuushankkeesta olemme saaneet opettajilta, jotka ovat mukana projektissa koulumme kautta, Espoon kaupungin sekä Perhekeskuksen internet sivuilta sekä kirjallisuudesta. Koko opinnäytetyöprosessimme aikana olemme säännöllisesti kokoontuneet muiden opiskelijoiden kanssa, jotka ovat mukana tässä samaisessa projektissa opinnäytetyöntekijöinä. Tällä hetkellä tekeillä olevia opinnäytetyön ovat esimerkiksi moniammatillinen perhevalmennus vanhempien näkökulmasta, moniammatillisen tiimin näkökulma vanhempainryhmästä sekä avoimen päiväkodin mahdollisuus tukea vanhemmuutta ja vertaisryhmätoimintaa.

7 7 2. DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULUN JA ESPOON KUMPPANUUSHAN- KE Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Espoon kaupunki ovat sitoutuneet kehittämään yhdessä Perhekeskukseksi kutsuttua toimintamallia. Sen tehtävänä on edistää lasten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehittymistä tukemalla vanhempia näiden kasvatustehtävässä. Perheiden ja vanhemmuuden tukemiseen tarvitaan uusia keinoja. Nykyistä palvelujärjestelmää tulisi kehittää niin, että se kykenisi tukemaan vanhempia heidän kasvatustehtävässään riittävän varhain, ensimmäisistä elinvuosista alkaen. Projektissa on kysymys peruspalveluiden uudistamisesta vastaamaan paremmin tämän päivän haasteita. (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2002, 1.) Diakonia-ammattikorkeakoulun Perhekeskusprojekti ja Espoon Perhekeskusprojekti ovat yhteistyössä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Yhteistyösopimuksen mukaisesti Espoon kaupunki vastaa varsinaisesta perhekeskustoiminnasta ja Diak osallistuu suunnitteluun, koulutukseen, tutkimukseen ja arviointiin. Projektin on suunniteltu päättyväksi Kuitenkaan tarkoituksena ei ole muutaman vuoden kokeilu, vaan löytää toimiva malli, jolla neuvolatoimintaa voitaisiin pysyvästi uudistaa. Painopiste on aluksi neuvolan perhevalmennuksen laajentamisessa kokonaisvaltaiseksi vanhempainvalmennukseksi sekä tätä työtä tukevan moniammatillisen toimintamallin kehittämisessä. Espoon Perhekeskusprojektissa mukana ovat viisi pilottialuetta Espoosta; nämä alueet ovat Kilo, Suvela, Latokaski - Nöykkiö, Haukilahti ja Matinkylä Olari. (Diakoniaammattikorkeakoulu 2004.) 2.1 Diakonia-ammattikorkeakoulun Perhekeskusprojekti Diakin Perhekeskusprojektin tavoitteena on edistää lasten hyvinvointia vanhemmuutta tukemalla. Keskeistä toiminnassa on yhteistyö Espoon Perhekeskusprojektin pilottialueiden toimijoiden kanssa, sekä yhteistyön- ja tiedonvaihtoverkostojen solmiminen erilaisten yksiköiden ja Diakin perhekeskustoiminnan välille. Diak osallistuu Espoon kau-

8 8 pungin perhevalmennuksen muutos- ja kehittämistyöhön ja on näin mukana sekä alueellisella, että yhteiskunnallisella tasolla vaikuttamassa lapsiperheiden peruspalvelujen uudistamisessa. Diak on myös aktiivisesti mukana lasten hyvinvointia, vanhemmuuden vahvistamista ja isyyttä koskevissa arvokeskusteluissa ja järjestää esimerkiksi isyyttä koskevia seminaareja. (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2004.) Projekti tarjoaa Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijoille mahdollisuuden opinnäytetöitten tekemiseen sekä uudenlaisia harjoittelupaikkoja. Projektissa ovat mukana Diakin Helsingin ja Kauniaisten yksiköiden opettajat ja opiskelijat. Muutkin yksiköt voivat olla tekemässä projektin osatehtäviä. Lisäksi Diakin Perhekeskusprojektin ohjausryhmässä on edustajat: Sosiaali- ja terveysministeriöstä, Suomen Kuntaliitosta, Lastensuojelun Keskusliitosta sekä Espoon Perhekeskusprojektista. Diakin Perhekeskusprojektin toimintaa tukee rahoituksellaan Raha-automaattiyhdistys. (Diakoniaammattikorkeakoulu 2004.) 2.2 Espoon Perhekeskusprojekti Espoon sosiaali- ja terveystoimen palveluorganisaatio uudistui vuoden 2004 alussa. Silloin toimintansa aloitti Perhe- ja sosiaalipalveluiden tulosyksikkö, jossa lasten, nuorten ja perheiden palvelut ovat koottuna yhdeksi palvelualueeksi ja jonka painopistealueena pidetään Perhekeskustoiminnan kehittämistä. Tavoitteena on tulevaisuudessa vahvistaa sellaisia rakenteita ja toimintoja, joiden avulla voidaan vaikuttaa erityisesti lapsiperheiden hyvinvoinnin lisäämiseen. Huomiota tullaan kiinnittämään erityisesti vanhemmuutta korostavien moniammatillisten työmenetelmien kehittämiseen. (Viinikka 2004, 28.) Espoon perhevalmennusprojektin tavoitteet seuraavat Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan viitoittamaa linjausta. Lautakunta on julkaissut Lapsi- ja perhepoliittisen ohjelman: Espoossa lapsen on hyvä kasvaa. Sen pääsisällöksi nousee ajatus siitä, että lapsen hyvinvointia edistää parhaiten se, että koko perhe voi hyvin. Lapsiperheiden palvelut tullaan Espoossa suunnittelemaan siten, että ne ottavat huomioon koko perheen. Edellä mainitun ohjelman osoittamaa suuntaa noudattaen myös perhevalmennusprojektin pää-

9 9 tavoitteena on luoda lapsen hyvinvointia edistävä, vanhemmuutta vahvistava ja perheen syrjäytymistä ehkäisevä toimintamalli Espooseen. (Viinikka 2003, 5.) Perhekeskusprojekti käynnistyi alkuvuodesta 2003 ja vuoden 2004 maaliskuussa Espoo sai Etelä-Suomen lääninhallitukselta valtion avustusta varmistamaan projektin eteneminen. Hankkeen tarkoituksena on saattaa Perhekeskuksen monimuotoinen osaaminen lapsiperheiden avuksi luomalla perhe- ja sosiaalipalvelujen tulosyksikköön sellaisia uusia moniammatillisia toimintamalleja ja kulttuuria, jotka edistävät perheiden selviytymistä arjessa. Alueilla toimivien yhteistyötahojen ja sidosryhmien asiantuntemusta hyödynnetään vanhempainryhmätoiminnassa. (Viinikka 2004, 28.) Alueellinen Perhekeskus on kaikkia lapsiperheitä varten. Perhekeskuksen lähtökohtana on ennalta ehkäisevää työtä painottava toimintamalli, jossa lasten, nuorten ja perheiden palvelut toimivat yhteistyöverkostossa. Perhekeskukseen on koottu laajasti sosiaali- ja terveydenhuollon lapsiperhetyön asiantuntemusta. Tällöin on mahdollista luoda uusia toimintamalleja entistä tiiviimmän yhteistyön toteutumiseksi ja resurssien yhdistämiseksi (Espoon kaupunki 2003, 8.) Perhekeskus on toimintamalli, ei fyysinen toimipiste. Perhekeskus sisältää terveydenhoidon, sosiaalityön ja lasten terapiatyön palvelut. Kaikki kuntalaisille ja asiakkaille tutut ja hyvät palvelutoimintojen nimet säilyvät ennallaan: alueilla toimii edelleen esim. äitiys- ja lastenneuvoloita, kouluterveydenhoidon toimipisteitä, perheneuvoloita ja sosiaalipalvelutoimistoja. Perhekeskustoimintamalliin kuuluu tiivis yhteistyö esim. päivähoidon, koulujen ja nuorisotoimen kanssa. (Espoon kaupunki 2003, 8.) Espoon kaupungin Perhekeskustoiminta on saanut vaikutteita Ruotsin Leksandin kaupungin Perhekeskuksesta. Leksandin kaupungin Perhekeskus on kehittynyt vuosien varrella synnytysvalmennuksesta laajaksi perheitä tukevaksi eri toimijoiden yhteistyöksi (Paavola 2004, 8). Kuitenkin Espoossa laajennettu perhevalmennus on kehitetty omanlaisekseen, vastaamaan ensisijaisesti espoolaisten lapsiperheiden tarpeisiin ja tukemiseen. Perhevalmennusprojektissa projektipäällikkönä toimiva Anne Viinikka kertoo Espoon kaupungin omassa EE- Mail -lehdessä (2004/2), että kysymyksessä on nimenomaan toiminta, jota asiakkaat ovat erilaisissa perhevalmennusta koskevissa tutkimuksissa vuosien varrella toivoneet. Espooseen muuttaa paljon nuoria perheitä, joilla ei ole

10 10 olemassa valmiita verkostoja. Ajatuksena on luoda jo vanhempainvalmennuksesta lähtien asuinalueille lisää tällaista vertaistukeen perustuvaa toimintaa, jota esimerkiksi avoimet päiväkodit ovat jo viime vuosina aloitelleet. 2.3 Laajennetun perhevalmennuksen kuvaus Syksyn 2003 aikana hankkeen pilottityöntekijät tuottivat espoolaisen laajennetun perhevalmennusmallin. Uudessa mallissa perhevalmennuksen ryhmät kokoontuvat kuusi kertaa ennen synnytystä ja kuusi kertaa lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana. Isät ja äidit jakaantuvat välillä myös omiksi ryhmikseen. Ohjaajina ovat Perhekeskuksen moniammatillisen työntekijätiimin jäsenet kokoontumiskerran aiheen mukaan. Erityishuomiota on kohdistettu tuleviin isiin ja tavoitteeseen vahvistaa miesten isäidentiteettiä. Perhevalmennukseen on suunniteltu isille oma sisältökokonaisuus. (Viinikka 2004, 30.) Isäryhmien ohjaajiksi on koulutettu sekä Perhekeskuksen omia miestyöntekijöitä että kolmannen sektorin ammattilaisia. Ensimmäiset uuden valmennusmallin mukaiset ryhmät käynnistyivät Espoon viidellä pilottialueella Uutta vanhempainvalmennusta tarjotaan ensisijaisesti esikoistaan odottaville vanhemmille. Monilapsisten perheiden kokemuksia hyödynnetään sekä perhevalmennuksissa että alueellisissa vertaisryhmissä, jolloin myös nämä lapsiperheet ovat projektissa mukana sekä tiedon jakajina, että hyödynsaajina. Kohdennettuja teemaryhmiä perustetaan perheiden tarpeista nousevien aiheiden pohjalta. Valmennuksen ulkopuolisia isien alueellisia vertaisryhmiä käynnistetään yhteistyössä päivähoitosektorin kanssa. (Viinikka 2004, 30.) Toiminta organisoidaan niin, että perheet saavat vertaisryhmissä luonnollisia sosiaalisia verkostoja kannattelemaan arkeaan. Tapaamiskertojen aiheita ovat esimerkiksi: vanhemmuuteen kasvu, parisuhteen hoitaminen, synnytys ja siihen valmistautuminen, perheen kasvuun liittyvät käytännön asiat, vauvaperheiden arjen sujuminen, pienen vauvan hoitaminen ja asuinalueen lapsiperheiden palvelut sekä monet muut vanhempien esille nostamat asiat. (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2004.)

11 11 Perhevalmennuksen suunnittelussa on huomioitu Espoon alueelliset erityispiirteet sekä espoolaisten lapsiperheiden tarpeet. Terveydenhoitajien lisäksi perhevalmennuksessa ovat mukana mm. päivähoidon ja perheneuvolan työntekijät. Perinteinen perhevalmennus, joka on ollut terveydenhoitajan työkenttää, on muuttunut pilottialueilla moniammatilliseksi yhteistyöksi. (Viinikka 2003, 2.) 3. ESPOO ASUINALUEENA Espoo on kasvanut nopeasti Suomen toiseksi suurimmaksi kaupungiksi. Vaikka kaupunki kasvaa ripeästi ja rakennustoiminta on vilkasta, ympäristöä kunnioitetaan (Espoon kaupunki 2004.) Espoolaiset arvostavat asukaskyselyn mukaan asuinalueiden viihtyisyyttä, turvallisuutta, väljyyttä ja hyvää palvelutasoa. Toisaalta osa haluaa asua tiiviisti, lähellä palveluita ja joukkoliikenneyhteyksiä. Espoon asuin- ja elinympäristön laatu on korkea, joskin asumisessa ongelmana on sen kalleus. (Sisäasiainministeriö 2004.) Espoo on muuttovoitoltaan erityisesti nuoriin ikäluokkiin painottuva kaupunki. Kaupungin sisäinen muuttoliike on vilkasta, jonka vuoksi erityisesti nuoret perheet eivät useinkaan ehdi kiinnittyä asuinalueeseensa ja voivat kokea juurettomuutta ja yksinäisyyttä. Kaupungissa on muuhun maahan verrattuna paljon korkeasti koulutettuja ja hyvin ansaitsevia perheitä, mutta myös työttömyys on ollut viime vuosina nousussa. Espoon kotitalouksista noin kolmas osa on lapsiperheitä. (Viinikka 2004, 28.) Espoo poikkeaa perinteisestä suomalaisesta yhden keskuksen ympärille kehittyneestä kaupungista. Kaupunkirakenne koostuukin viidestä varsi-naisesta aluekeskuksesta; jotka sijaitsevat Suur - Leppävaarassa, Suur-Tapiolassa, Suur-Matinkylässä, Suur-Espoonlahdessa ja Vanhassa - Espoossa. Tämän lisäksi paikalliskeskuksia sijaitsee Suur-Kauklahdessa sekä Pohjois-Espoossa. (Espoon kaupunki 2004.) Espoon Perhekeskusprojektin suunnittelussa on pyritty lähtemään pilottialueiden asukkaiden tarpeista, jonka vuoksi halusimme esitellä projektiin kuuluvia pilottialueita. Laa-

12 12 jennettu perhevalmennus käynnistettiin Espoon viidellä alueella, jotka ovat Suvela, Kilo, Matinkylä Olari, Haukilahti ja Latokaski Nöykkiö. Suvela kuuluu Vanhan - Espoon alueeseen joka on pinta-alaltaan noin kolmanneksen koko Espoon pinta-alasta. Alueella on runsaat asukasta, mikä on vajaat 13 % koko Espoon kaupungin asukasmäärästä. Väestö lisääntyy tällä alueella kuitenkin Espoon keskimääräistä kasvua nopeammin. Suuralueen ikärakenne on jonkin verran nuorempi kuin Espoossa keskimäärin ja perheväestöä on myös suuralueella hieman keskimääräistä enemmän, samoin lapsiperheitä. Alueella toimii kuusi äitiys- ja lastenneuvolaa sekä yksi perheneuvola. (Jokiranta ym. 2002, 37, 39.) Kilon alue kuuluu Leppävaaraan, joka on väestömäärältään ( asukasta) suurin Espoon seitsemästä tilastollisesta suuralueesta. Leppävaaran monia alueita voidaan luonnehtia nuorten lapsiperheiden asuinalueiksi ja väestön ikärakenne noudattelee pitkälti Espoon keskimääräistä ikärakennetta. Alle kouluikäisiä ja kouluikäisiä on molempia runsaat 10 % väestöstä. Leppävaaran asuntokannasta runsas 61 % on kerrostaloasuntoja. Tämä on hieman enemmän, kuin Espoossa keskimäärin. Suur - Leppävaaran alue muodostaa sosiaali- ja terveysalan palvelupiirin, alueella toimii mm. perheneuvola ja kymmenen äitiys- ja lastenneuvolaa. (Jokiranta ym. 2002, 19, 20, 21.) Suur-Matinkylän alueella asuu runsaat ihmistä. Väestö jakautuu jotakuinkin tasan kahden taajaman, Matinkylän ja Olarin kesken. Perheväestöä on tällä alueella 81 % koko väestöstä, mikä on lähes tarkalleen sama, kuin Espoossa keskimäärin. Suur- Matinkylän alueella on etelästä kosketus mereen ja tälle alueelle onkin aivan viime vuosina syntynyt viihtyisiä ja haluttuja pientaloalueita. Suur-Matinkylän alueella toimii kaksi äitiys- ja lastenneuvolaa sekä perheneuvola. (Jokiranta ym. 2002, 27.) Meren läheisyys on leimaa-antava piirre useimmille Suur-Tapiolan asuinalueille. Niin myös Haukilahti Westendin alue on meren äärellä. Näille luonnonläheisille rantaalueille onkin kertynyt vaurasta väkeä hyville asuinpaikoille. Nuorten osuus väestöstä on selvästi Espoon keskimääräistä alhaisempi ja vanhemman väestönosan puolestaan taas suurempi. Suur-Tapiolan alueella asuu runsaat henkilöä. Suur-Tapiolan alueesta muodostuu sosiaali- ja terveysalan palvelupiiri ja alueella toimii viisi äitiys- ja lastenneuvolaa. (Jokiranta ym. 2002, 24, 25.)

13 13 Suur-Espoonlahdella mihin Nöykkiön alue sijoittuu on enemmän rantaviivaa kuin millään muulla Espoon suuralueella. Sen läntisen rajan muodostaa Espoonlahti ja lisäksi sen eteläosassa on laaja Suvisaaristo. Tälle ranta-alueelle on viimeisen kymmenen vuoden aikana rakennettu korkeatasoisia pientaloasuntoja ja alueita. Perheväestön osuus alueen väestöstä on hieman keskimääräistä suurempi. Erityisesti Nöykkiö - Latokasken alueet ovat juuri perheiden asuinalueita. Suur-Espoonlahden alueella asuu noin asukasta. Suuralueella toimii kolme terveysasemaa ja kuusi äitiys- ja lastenneuvolaa. (Jokiranta ym. 2002, 30, 31.) 4. TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 4.1 Terveyden edistäminen Terveyden edistämisen sisältö on muotoutunut pääasiassa Maailman terveysjärjestön (WHO 1986, 30) kehittämistyön tuloksena. Sen mukaan terveyden edistäminen on toimintaa, joka lisää ihmisten mahdollisuuksia niin terveytensä hallintaan, kuin sen parantamiseen. Jotta täydellinen fyysinen, henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi voitaisiin saavuttaa, on yksilöiden ja ryhmän kyettävä toteuttamaan toiveensa, tyydyttämään tarpeensa ja muuttamaan ympäristöä tai opittava tulemaan toimeen sen kanssa. Vertio (2003, 29) määrittelee terveyden edistämisen toiminnaksi, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisten mahdollisuuksia oman ja ympäristönsä terveydestä huolehtimisessa. Terveyden edistäminen on myös terveyden edellytysten parantamista yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kannalta. Terveyden edistäminen Perttilän (1999, 67, 72) mukaan juontaa juurensa kokonaisvaltaiseen ihmiskäsitykseen perustuvasta lääketieteestä, joka jakautuu sairauksien ja terveyden hoitoon. Terveydenhoidon tehtävänä on pitää yllä terveyttä sekä ymmärtää terveyteen ja sen säilymiseen vaikuttavia tekijöitä. Terveyden edistämisen määrittely muotoutuu yksilötasolla sen mukaan, nähdäänkö yksilö toimijana vai toiminnan kohteena. Yksilön ollessa toimija terveyden edistäminen määrittyy ihmisten omana vastuuna ja

14 14 valintana. Ihmisille tarjotaan tietoa terveyteen vaikuttavista tekijöistä ja mahdollisuuksia terveellisiin valintoihin. Terveyden edistäminen on terveystiedon välittämistä. Sosiaalija terveysministeriö (2001) linjaa suomalaista terveyspolitiikkaa Terveys kansanterveysohjelmassa. Ohjelmassa korostetaan alhaalta ylöspäin nousevaa otetta, joka edellyttää kansalaistoiminnan roolin voimistamista. Siinä myös korostetaan kansalaisten oman roolin rohkaisemista terveytensä edistämisessä. 4.2 Terveydenhoitajan työ Opetusministeriö (2001) on laatinut terveydenhuoltohenkilöstön ammatilliset osaamisvaatimukset. Opetusministeriön julkaisussa Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon, on terveydenhoitotyötä määritelty seuraavasti: Terveydenhoitotyö on yksilöiden, perheiden, yhteisöjen, väestön ja ympäristön terveyttä edistävää ja ylläpitävää sekä sairauksia ehkäisevää hoitotyötä, jossa pyritään vahvistamaan asiakkaiden voimavaroja ja itsehoitoa. Terveydenhoitotyö on kokonaisvaltaista hoitoa, joka vaikuttaa yksilölliseen, yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen hyvinvointiin. Terveydenhoitaja on hoitotyön, kansanterveystyön, terveyden edistämisen ja terveydenhoitotyön asiantuntija elämänkulun eri vaiheissa. Keskeistä terveydenhoitajan alue- ja väestövastuisessa työssä on väestön osallistaminen ja aktivoiminen oman terveytensä ylläpitämiseen ja edistämiseen (Opetusministeriö 2001, 69.) Terveydenhoitajan työssä on tärkeää terveyden tasa-arvon lisääminen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentäminen. Työtä suunnitellessaan, toteuttaessaan ja arvioidessaan terveydenhoitaja ottaa huomioon yhteiskunnalliset ilmiöt ja ennusteet, jotka vaikuttavat ihmisten elinympäristöön, elinolosuhteisiin ja hyvinvointiin. Terveydenhoitajan tehtäväalueeseen kuuluu osallistuminen terveysriskien ja sairauksien ehkäisyyn, varhaiseen toteamiseen ja sairastuneiden hoitamiseen sekä terveellisen ympäristön suunnittelu- ja kehittämistyöhön. (Opetusministeriö 2001, 69.) Terveydenhoitaja tekee työtään sekä itsenäisesti että asiantuntijana monialaisissa ja - ammatillisissa työryhmissä toimien väestön, yhteisöjen, perheiden ja yksilöiden kanssa

15 15 terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Terveydenhoitajan keskeisenä tehtävänä on tukea ja vahvistaa asiakkaiden omien voimavarojen käyttöä ja jokapäiväistä elämässä selviytymistä. Työ edellyttää näyttöön perustuvaa osaamista sekä kykyä ja rohkeutta eläytyä ja puuttua tarvittaessa asiakkaan tilanteeseen elämänkulun eri vaiheissa. Terveydenhoitaja toimii terveydenhoitotyön ja kansanterveystyön asiantuntijana työyhteisössään sekä työryhmänsä jäsenenä että johtajana. Terveydenhoitaja osaa arvioida ja kehittää työtään asiakaslähtöisesti ja toiminnallaan tukea asiakasta terveysmuutoksissa. (Opetusministeriö 2001, 69.) 4.3 Eettiset ohjeet Etiikka määritellään tavallisimmin opiksi hyvästä ja pahasta, sekä oppia hyvästä jonkin inhimillisesti tärkeän arvon kannalta. Terveydenhoidon etiikka lähtee siitä, että sairas ihminen saisi kaikissa oloissa parhaan mahdollisen hoidon. (Ryynänen & Myllykangas 2000, 9, 282.) Terveydenhuollon ammattiryhmien eettiset ohjeet perustuvat yhteisiin arvoihin. Niistä keskeisiä ovat ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, ihmiselämän suojelu ja terveyden edistäminen. Perusoikeudet kieltävät ikään, sukupuoleen, terveydentilaan, vammaisuuteen ja kulttuuritaustaan perustuvan syrjinnän ja edellyttävät tasavertaisuutta terveyspalvelujen saamisessa. Terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti. Hän on velvollinen pitämään potilastiedot salassa sekä ylläpitämään ja kehittämään ammattitaitoaan jatkuvasti. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003.) Ammattieettiset velvollisuudet säädetään ammattihenkilölaissa. Sen mukaan terveydenhuollon ammattitoiminnan päämääränä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimyksien lievittäminen. Ammattieettisiin velvollisuuksiin kuuluu lain mukaan myös avunantaminen aina kiireellistä hoitoa tarvitsevalle. Ammattieettisillä velvollisuuksilla on keskeinen merkitys toteuttaa potilaan oikeutta hyvään hoitoon. (Lohiniva - Kerkelä. 2004, ) Eettisyys on Munnukan ja Kiikkalan (1994, 80) mukaan persoonallinen ominaisuus, joka perustuu elämän varrella omaksuttuihin arvoihin. Hoitotyössä yksilö sovittaa omat

16 16 arvonsa yhteen hoitotyön arvojen kanssa ja ammatillisena asiantuntijana hän sovittaa edelleen henkilökohtaiset, ammatilliset ja organisaation sekä yhteiskunnan arvot yhteen. Tältä perustalta versoo se eettisyys, joka ohjaa käytännön hoitotyössä tehtäviä eettisiä ratkaisuja yksilötasolla. Terveydenhoitajan työssä eettiset kysymykset ovat aina läsnä ja on tärkeätä, että terveydenhoitajan tekemät valinnat ovat tietoisia ja perusteltuja. Eri ihmiskäsitysten ja etiikan suuntausten tunteminen luo eettistä taustaa ammatilliselle toiminnalle. Terveydenhoitajan työssä tulee vastata päätöksentekotilanteista, jotka edellyttävät erityistä eettistä vastuuta. Tällaisia ovat esimerkiksi perheen sisäisiin ongelmiin liittyvät tilanteet. Monet yleishumaanit arvot sopivat myös terveydenhoitajan työhön. Näistä voidaan pitää sen perusarvoina: ihmisarvon kunnioittamista, itsemääräämisoikeutta, valinnanvapautta, ymmärtävää hyväksymistä, yksilöllisyyttä ja tasa-arvoista kohtelua. (Härmälä ym. 1998, ) Mielestämme eettisyyden periaatteita on huomioitu myös laajennetun perhevalmennuksen suunnittelussa. Asiakasnäkökulman kunnioittaminen on huomioitu suunniteltaessa perhevalmennusta vanhempien tarpeista lähtevään toimintaan, sekä tarjoamalla valmennusta oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kaikille ensisynnyttäjille Espoon pilottialueilla. Vanhemmuuden tukeminen laaja-alaisesti edistää niin lasten kuin vanhempienkin hyvinvointia ja terveyttä, vanhempien voidessa hyvin, se heijastuu myös lasten hyvinvointiin ja terveyteen. Vertaisryhmätoiminnalla voidaan vaikuttaa alueellisten yhteisöjen toimivuuteen tutustuttamalla samassa elämäntilanteessa olevia perheitä ja tukemalla sosiaalisten suhteiden syntymistä. 4.4 Terveydenhoitajan työn kvalifikaatiovaatimukset Lohiniva (1999, 25, 113) on tehnyt tutkimuksen terveydenhoitajan työn kvalifikaatiovaatimuksista pohjoisessa toimintaympäristössä. Kvalifikaatiot ovat työelämän näkökulma ammattitaitoon joka muovautuu työntekijän, muuttuvan yhteiskunnan sekä työelämän välisessä vuorovaikutussuhteessa ja kehittyy työelämän tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa. Tutkimustulosten mukaan terveydenhoitajan asiakastyössä vaaditta-

17 17 vat kvalifikaatiot koostuvat vuorovaikutustaidoista, ammattietiikasta, toiminnan teoreettisista perusteista ja terveydenhoitotaidoista. Muuttuvan toimintaympäristön edellyttämät kvalifikaatiot taas muodostavat oman ammattitaidon ylläpitämisestä ja kehittämisestä, oman työn kehittämisestä, työssä tapahtuviin muutoksiin mukautumisesta sekä työn mielekkyydestä. Moni- ja transkulttuurisesta hoitotyöstä sekä itsenäisen päätöksenteon ja yksintyöskentelyn taidoista koostuvat pohjoisen toimintaympäristön asettamat kvalifikaatiovaatimukset. Metsämuurosen (1998, 40, 42, 43, 154) tutkimuksessa: Maailma muuttuu, miten muuttuu sosiaali- ja terveysala, on tutkittu tulevaisuuden kvalifikaatiovaatimuksia sosiaali- ja terveysalalla. Metsämuuronen on määritellyt kvalifikaation työelämän tuottamiksi vaatimuksiksi, joita ammattitaitoiselta työntekijältä vaaditaan. Työn tekeminen ja kehittäminen edellyttävät tietynlaista osaamista, ja näitä osaamistarpeita nimitetään kvalifikaatio-vaatimuksiksi. Tutkimuksen mukaan yhteiskunnassa, ihmisissä, työelämässä ja työssä itsessään tapahtuu tulevaisuudessa muutoksia ja tämä heijastuu uusina kvalifikaatiovaatimuksina. Tulevaisuuden aidoiksi osaamistarpeiksi nousivat teknologian osaaminen, kansainvälisyysosaaminen ja yrittäjyysosaaminen. Espoon pilottialueiden perhevalmennuksen muuttuminen asettaa mielestämme terveydenhoitajille uudenlaisia osaamistarpeita. Terveydenhoitajien työnkuva muuttuu moniammatilliseksi yhteistyöksi ja uudenlaisia työmenetelmiä otetaan käyttöön, esimerkiksi vertaisryhmät. Työn muuttuminen lisää terveydenhoitajilta vaadittavia kvalifikaatiovaatimuksia, joita ovat esimerkiksi oman ammattitaidon- ja työn kehittäminen sekä mukautuminen työelämän muutoksiin. 4.5 Terveydenhoitajan työ äitiysneuvolassa Terveydenhoitajan työhön äitiysneuvolassa kuuluu Opetusministeriön (2001,71) laatiman ohjeistuksen mukaan kokonaisvaltainen lasta odottavan perheen hyvinvoinnin ja voimavarojen tukeminen heidän yksilöllisessä elämäntilanteessa. Terveydenhoitajan tulee hallita normaalin raskauden ja lapsivuodeajan hoito sekä ohjaus äitiyshuollossa. Terveydenhoitaja tukee perhettä ja vanhemmuuteen kasvua yksilö- ja perhevalmennus-

18 18 tilanteissa sekä ottaa huomioon miesten tarpeet isäksi kasvamisessa. Äitiysneuvolassa työskentelevän terveydenhoitajan tulee hallita äidin ja sikiön voinnin seuranta- ja seulontamenetelmät sekä niihin liittyvän ohjauksen ja jatkohoitoon ohjauksen. Terveydenhoitajan tehtäviin kuuluun tunnistaa raskauteen ja synnytykseen liittyviä riskitekijöitä sekä toimia niiden ehkäisemiseksi. Hän osaa toimia erityistarkkailua vaativien äitien ja riskiperheiden tunnistamisessa, seurannassa, jatkohoitoon ohjauksessa ja hoidossa. Palvelujärjestelmän tunteminen ja yhteistyökyky toimiessa äitiyshuollon muiden asiantuntijoiden kanssa, ovat terveydenhoitajan tärkeää osaamisaluetta. Terveydenhoitajan tulee hallita hätäsynnytyksen hoito ja vastasyntyneen tarkkailu, hoito sekä imetysohjaus. Hänen tulee osata ohjata ja tukea eri-ikäisiä asiakkaita seksuaaliterveyteen ja perhesuunnitteluun liittyvissä asioissa. (Opetusministeriö 2001, 71.) 4.6 Äitiyshuollon tavoitteet Äitiyshuollon tehtävänä on turvata odottavan äidin, sikiön, vastasyntyneen ja perheenjäsenten paras mahdollinen terveys. Pyrkimyksenä on raskaudenaikaisten häiriöiden ehkäisy, häiriöiden varhainen toteaminen ja sujuva hoitoon ohjaaminen, tehokas hoito ja kuntoutus, hyvä synnytyksen hoito ja vastasyntyneestä huolehtiminen sekä perheen tukeminen sairauden tai vamman kohdatessa. Työ tulee perustua luotettavaan tietoon ja sen tulee toteuttaa tehokkaasti annettujen voimavarojen turvin. (Perhesuunnittelun ja äitiyshuollon asiantuntijatyöryhmä 1999, 9.) Äitiyshuollon tavoitteena laajemmin on edistää tulevien vanhempien terveyttä ja hyvinvointia sekä auttaa heitä suhtautumaan myönteisesti perhe-elämään ja perheen asemaan yhteiskunnassa. Äidin, isän ja koko perheen tulisi voida tuntea lapsen odotus, syntymä ja imeväisen hoito turvalliseksi ja perhe-elämää rikastuttavaksi kokemukseksi. Valmistautuminen vanhemmuuteen ja lapsen kasvatukseen luovat pohjan pitkään jatkuvalle kypsymiselle. Odottavat vanhemmat edellyttävät äitiyshuollolta terveydentilan seurannan ja hoidon lisäksi sosiaalista ja henkistä tukea ja apua uudessa elämäntilanteessa: lapsen ja erityisesti ensimmäisen lapsen suunnittelussa, odotuksessa ja synnytyksessä. (Perhesuunnittelun ja äitiyshuollon asiantuntijatyöryhmä 1999, 9.)

19 19 Äitiysneuvoloiden työmuotoina ovat terveystarkastukset seulontoineen, henkilökohtainen ohjaus ja perhevalmennus. Neuvolatarkastuskäyntien vähimmäismääräksi ehdotetaan ensisynnyttäjillä käyntiä ja uudelleensynnyttäjillä 9-13 käyntiä. Näihin tarkastuksiin sisältyy kaksi tarkastusta synnytyksen jälkeen. Erikoissairaanhoito vastaa raskauden ajan ongelmien ja sairauksien tutkimuksista ja hoidoista sekä synnytysten hoidosta. Asiakkaiden tarpeet ja odotukset palvelujärjestelmää kohtaan muuttuvat ajan mukana. Palvelujen laajuutta ja tasoa säätelevät lääketieteen, terveydenhuollon teknologian ja hoitotieteen kehitys sekä yhteiskunnallinen tilanne. (Perhesuunnittelun ja äitiyshuollon asiantuntijatyöryhmä 1999, 11, 15.) Äidiksi tulo aiheuttaa Tarkan (1996, 119) mukaan suuria muutoksia naiselle niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Tämä muutos voi vaikuttaa eri tavalla eri äiteihin, joten äidin yksilölliset tuntemukset on hyvä ammattihenkilöiden tiedostaa. Hoitotyön ammattilaisten asiantuntijuus ja erityisesti terveydenhoitajan antama emotionaalinen ja päätöksenteon tuki on tärkeä tekijä ensisynnyttäjä äidille, heidän opetellessa lapsen tarpeiden tunnistamista äitiyden varhaisvaiheessa. 4.7 Perhevalmennus Perhevalmennuksen tarkoituksena on valmentaa paitsi äitiä ja isää myös sisaruksia lapsen odotukseen ja synnytykseen ja tämän jälkeiseen aikaan. Lähes jokainen suomalainen nainen ja tilastojen mukaan noin kolme neljäsosaa miehistä osallistuu neuvolan (tai paikkakunnittain yhdistetyn sairaalan) järjestämään perhevalmennukseen erityisesti ensimmäisen raskauden aikana. Suomalaiset perheet ovat aktiivisia, ja tietojen taso on perheissä suhteellisen korkea. Pariskunnat odottavat neuvolalta sosiaalista tukea, joka tarkoittaa tiedollista, emotionaalista ja konkreettista tukea uudessa elämäntilanteessa erityisesti ensimmäisen lapsen syntyessä. (Paunonen & Vehviläinen - Julkunen 1999, 169.) Vanhemmuus on aikuisen elämän suurimpia haasteita. Siirtyminen vanhemmuuteen voi joillekin olla helppoa, mutta monet kokevat hyötyvänsä perhevalmennuksen tarjoamasta

20 20 avusta. Perhevalmennusryhmät ovat oleellinen osa äitiyshuoltoa ja sitä tulisi tarjota erilaisille lasta odottaville perheille, kuten monikkoperheille heidän tarpeistaan lähtien. Myös vähemmistöryhmillä tulisi olla mahdollisuus perhevalmennukseen kulttuurinsa ja oman kielensä puitteissa. Perhevalmennuksessa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota myös isien odotuksiin ja tarpeisiin. (Perhesuunnittelun ja äitiyshuollon asiantuntijatyöryhmä 1999, 79.) Päävastuu valmennuksen toteutuksesta on neuvolan terveydenhoitajalla, mutta valmennuksen sisältö voidaan laatia yhteistyössä perusterveydenhuollon muiden asiantuntijoiden sekä sairaalan kanssa. Perheen tarpeet on muistettava laittaa aina etusijalle. Valmennuksen onnistumiseksi on tärkeää, että neuvola on selvillä sen sairaalan hoitokäytännöistä, johon vanhempia valmennetaan. Tutustumiskäynti synnytyssairaalaan on hyödyllinen vanhemmille ja sairaalan on tunnettava neuvolan valmennuksen sisältö. Perhevalmennuksen sisällön keskeisiä aiheita ovat esimerkiksi ajan tasalla oleva tieto raskauden kulusta ja kehityksestä sekä siihen liittyvistä tunne-elämän muutoksista, synnytyksen kulusta ja erilaisista synnytystavoista sekä kivun lieventämisestä synnytyksessä. Lapsivuodeaika, lapsen hoito ja imetys on hyvä käydä perhevalmennuksessa läpi. Poikkeavista synnytyksistä ja synnytyspeloista on hyvä puhua sekä sosiaalisen tuen ja isän roolin merkityksestä raskauden ja synnytyksen aikana sekä pienen lapsen hoidossa. (Perhesuunnittelun ja äitiyshuollon asiantuntijatyöryhmä 1999, 79, 80.) Merkittävä aihekokonaisuus perhevalmennuksessa on Hovin (1998, 51) mukaan vanhemmuus ja parisuhde. Perhevalmennuksessa olisi hyvä keskustella uudesta elämäntilanteesta parisuhteen kannalta ja mitä yleisimpiä karikoita ensimmäisen lapsen syntymä voi tuoda parisuhteeseen. Viljamaan (2003, 39) mukaan neuvolassa käsitellään puolisoiden välistä suhdetta liian vähän. Hyvän parisuhteen on kuitenkin todettu olevan sekä keskeinen voimavara vanhemmuuteen siirryttäessä että hyvä sosiaalinen tuki perheen sisällä. Vehviläinen- Julkusen (1998, 7) mukaan terveydenhoitajat pitivät tärkeänä perhevalmennuksessa parisuhteen tukemista, tunteiden tiedostamista ja niiden ilmaisemista, positiivisen asenteen luomista vanhemmuutta kohtaan sekä vanhempien tukemista ratkaisemaan mahdollisia ongelmiaan. Lisäksi perheiden voimavaroihin, ongelmiin ja jaksamiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

21 21 Tutkimusten ja kokemusten mukaan perhevalmennus onnistuu parhaiten pienryhmätoimintana. Suositeltava ryhmän koko on 4-6 paria, jolloin keskustelulle on paremmat edellytykset. Ryhmän kokoonpanossa on myös hyvä ottaa huomioon ryhmän tietotaso. Siten voidaan tarjota heikomman tietotason omaaville perheille heidän tarvitsemaansa tukea sekä auttaa heitä myönteisempään synnytyskokemukseen. Samalla vältetään asioista paremmin perillä olevien perheiden turhautuminen. (Perhesuunnittelun ja äitiyshuollon asiantuntijatyöryhmä 1999, 80.) Perhevalmennuksen sisällön ja toteuttamismenetelmien kehittäminen on Vehviläinen- Julkusen (1996, 8, 9) mielestä tärkeää, koska nykyisin syntymä koetaan useimmiten vain yksi tai kaksi kertaa naisen ja perheen elämässä. On tärkeää, että neuvoloiden terveydenhoitajat yrittävät ottaa yhä selvemmin huomioon mahdollisuudet kehittää perhevalmennusta keskustelevaan suuntaan, sillä toisten ryhmäläisten tarjoama sosiaalinen tuki voi olla merkittävää samassa elämäntilanteessa oleville. Neuvoloiden terveydenhoitajien näkökulmasta tilanne on erinomainen, sillä asiakkaat pitävät heitä erittäin tärkeinä asiantuntijoina perhevalmennuksessa - kuitenkin valmennusta olisi tutkimuksen mukaan kehitettävä moniammatilliseen suuntaan. 4.8 Terveydenhoitajan työ lastenneuvolassa Terveydenhoitaja osaa itsenäisesti arvioida ja tukea lapsen kasvua ja kehitystä sekä pystyy arvioimaan elintapojen ja ympäristön merkitystä terveydelle. Hän ymmärtää tyttöjen ja poikien erilaisuuden ja erilaisen kehitysrytmin sekä osaa ottaa sen huomioon toimintansa suunnittelussa ja toteutuksessa. Terveydenhoitaja hallitsee kehityksen eri osaalueiden seuranta- ja seulontamenetelmät lastenneuvolatoiminnassa sekä osaa tunnistaa lapsen terveyden, turvattomuuden ja sosiaalisen kehityksen riskejä ja häiriöitä sekä puuttua niihin riittävän varhain. Terveydenhoitajan tulee osata arvioida ja tukea lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta ja perheen sekä hoitoyhteisön kykyä tarjota turvallinen kasvuympäristö. Hän osaa arvioida lasten erityistuen ja -hoidon tarvetta yhteistyössä perheiden ja muiden hoidontarpeen arviointiin osallistuvien kanssa. Terveydenhoitaja ymmärtää lapsen terveen ja hyvinvoivan leikki- ja asuinympäristön kehittämisen osaksi omaa työtään. (Opetusministeriö 2001, 71, 72.)

22 22 Perhekeskeisen lastenneuvolatyön näkökulmasta on erittäin tärkeää, että terveydenhoitaja on ystävällinen, luonnollinen, rehellinen ja tasa-arvoinen. Terveydenhoitajan toiminta heijastaa yleensä hänen persoonallisuuttaan, koska tärkein käytettävissä oleva työväline on tavallisimmin työntekijä itse. Hoitosuhteen kannalta on keskeistä paitsi se, mitä työntekijä tietää ja osaa, myös se, minkälainen hän on ja miten hän käyttää hyväkseen omaa persoonallisuuttaan. Terveydenhoitajan on kyettävä muuttamaan rooliaan tilanteen mukaan, mutta hänen on osattava olla joustava myös oman persoonallisuutensa ja omien mielipiteidensä ja kannanottojensa suhteen. (Viljanen 1999, 298.) 4.9 Lastenneuvolan tavoitteet Neuvolan ensisijaisena tavoitteena on jokaisen lapsen mahdollisimman suotuisan kehityksen, terveyden ja hyvinvoinnin turvaaminen. Tämä edellyttää lapsilähtöisyyden huomioon ottamista neuvolan työskentelyssä ja tarvittaessa lapsen edun asettamista vanhempien edun edelle. Lapsen paras ei yleensä voi toteutua ilman vanhempia, sillä lapsen hyvinvointi riippuu koko perheen hyvinvoinnista, erityisesti vanhempien parisuhteen ja vanhemmuuden laadusta. Perhekeskeisyys tarkoittaa muun muassa sitä, että äidit, isät ja lapset ovat neuvolan asiakkaita, joiden näkökulma otetaan toiminnassa huomioon. Perheen elämäntilanne ja vanhempien ilmaisemat päällimmäiset tarpeet tai huolet otetaan kulloisenkin tapaamisen lähtökohdaksi. Asiakasta kuunnellaan aktiivisesti ja toiminnassa vältetään kaavamaisia ratkaisuja. Tällainen toiminta edellyttää perheen riittävää tuntemista, tilanneherkkyyttä, vanhempien oikeuksien ja päätöksenteon kunnioittamista sekä luottamuksen hankkimista. (Neuvolatoiminnan asiantuntijatyöryhmän muistio 2003, 11.) Neuvolassa kiinnitetään huomiota lapsen ja perheen terveen elämän edellytyksiin ja vanhempien ja lasten taitoihin tehdä esimerkiksi terveyttä edistäviä elämäntapavalintoja. Neuvolassa kiinnitetään aktiivisesti huomiota vanhempien ja lasten voimavaroihin, niitä suojaaviin ja vahvistaviin tekijöihin sekä perhettä kuormittaviin tekijöihin. Voimavarojen vahvistaminen on eräs keino toteuttaa terveyttä edistävää toimintaa. Terveyttä edistävien yhteisöjen luominen sekä moniammatillinen yhteistyö kuuluvat myös neuvolan työtapaan. Neuvolassa terveys ymmärretään moniulotteisena kokonaisuutena, johon

23 23 kuuluvat niin fyysinen terveys kuin mielenterveys samoin kuin ihmisten väliset suhteet ja elämänhallinta. (Neuvolatoiminnan asiantuntijatyöryhmän muistio 2003, 11, 12.) Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen on lastenneuvolan tärkeä tehtävä, huomiota tulee kiinnittää vanhemman ja vauvan keskinäiseen sävyyn, tunnetilojen jakamiseen ja vanhemman ajatuksiin vauvasta. Hyvää vuorovaikutusta tuetaan antamalla myönteistä palautetta hyvin toimivista vuorovaikutustilanteista ja puuttumalla korjaavasti vauvan ja vanhemman kannalta huonosti toimiviin tilanteisiin. (Kauppinen-Karlsson & Lindholm 2004, 103.) Neuvolan tehtäviin kuuluu osallistua lapsiperheitä koskevien ongelmien ennalta ehkäisyyn ja tunnistettujen ongelmien pahenemisen estämiseen. Tasa-arvon periaate ohjaa kohdentamaan neuvolan palveluja perheiden tarpeiden mukaan. Toiset perheet selviävät hyvin neuvolasta saamiensa peruspalvelujen ja varmistuksen varassa, toiset tarvitsevat hyvinkin intensiivistä tukea. Neuvolan tulee rohkeasti olla mukana tässä terveyseroja kaventavassa ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta lisäävässä työssä. (Neuvolatoiminnan asiantuntijatyöryhmän muistio 2003, 12.) 5. AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET JA HANKKEET 5.1 Aikaisemmat tutkimukset Aikaisemmissa tutkimuksissa on käsitelty perhevalmennuksen kehittämistä. Terveydenhoitajan rooli on tutkimusten mukaan keskeinen perhevalmennuksen kehittämisessä ja suunnittelussa. Vehviläinen - Julkunen ja Naumanen-Tuomela (1998) ovat tutkineet terveydenhoitajan näkemyksiä perhevalmennuksen kehittämisestä. Tutkimuksen mukaan terveydenhoitajilla on halua ja näkemystä kehittää perhevalmennusta perheiden toiveiden mukaisesti, mutta tämä vaatii ajan tasalla pysymistä ja erilaisten ohjaus- ja opetusmetodien hallit-

24 24 semista sekä runsasta yhteistyöverkostoa eri sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöiden kesken. Terveydenhoitajien mukaan perhevalmennusta olisi hyvä jatkaa synnytyksen jälkeen erilaisten ryhmä ja kahvilatoimintojen avulla. Toiminnan järjestämisvastuu voisi toiminnan käynnistyttyä siirtyä vanhemmille. Leinonen, Sjögren ja Vehviläinen Julkunen (1992, 3, 61) ovat selvittäneet terveydenhoitajien käyttämiä opetusmenetelmiä perhevalmennuksessa ja haastatelleet heidän kokemuksiaan perhevalmennuksen ohjaajina, koulutustarpeita sekä mielipiteitä perhevalmennuksen kehittämisestä. Terveydenhoitajan rooli perhevalmennuksen ohjaajana on muuttunut yksinomaan tiedon jakajasta vanhempien kanssa yhteistyössä toimivaksi ohjaajaksi ja tiedonlähteeksi. Muutos vaatii terveydenhoitajien koulutusta, jossa painotetaan oppimisprosessia ja erilaisten opetusmenetelmien hallintaa. Anne- Marie Hovi (1998, 10, 68) on tehnyt tutkimuksen Perhevalmennuksen laadunvarmistuksesta. Hän on kehitellyt työssään Hyvä Perhevalmennus laatumittarin, jonka avulla perhevalmennuksen pitäjä voi seurata perhevalmennuksen laatua valmennettavien näkökulmasta ja tulosten pohjalta kehittää perhevalmennusta vastaamaan valmennettavien tarpeita. Laatumittarin yleisenä tavoitteena on tutkia millaista valmennusta perhevalmennukseen osallistujat tarvitsevat ja kokevatko valmennettavat saavansa tarpeitaan vastaavaa perhevalmennusta. Laatumittari on lomake jonka perhevalmennuksen pitäjä jakaa ennen perhevalmennuksen alkua ja vastausten perusteella suunnittelee valmennettavien tarpeita vastaavan valmennusohjelman. Laatumittari on kaksi vaiheinen ja toinen vanhemmille jaettava lomake arvioidaan perhevalmennuskertojen päätyttyä, tällä pyritään selvittämään vanhempien tyytyväisyyttä valmennuskertoihin. 5.2 Aikaisemmat hankkeet Pilottialueiden terveydenhoitajien työmenetelmiä kehitetään ja ne tulevat muuttumaan. Näissä aikaisemmissa hankkeissa käsittelemme neuvolan terveydenhoitajan työmenetelmien kehittämistä ja uudistamista.

25 25 Stakes käynnisti vuonna 2001 Vanhemmuuden aika hankkeen, jonka tavoitteena oli selvittää vanhemmuuden tukemisen toimintakäytäntöjä ja haasteita ammatillisessa hoito- ja kasvatustyössä. Kunnallisiin neuvoloihin ja päiväkoteihin lähetetyllä kyselyllä kerättiin tietoa vanhemmuuden tukemiseen liittyvästä pysyvästä toiminnasta sekä erilaisista projekteista. Tavoitteena oli löytää uusia näkökulmia alle kouluikäisten lasten vanhempien tukemiseksi. Neuvoloissa yleisimmin mainittuja vanhemmuuden tukemisen tavoitteita olivat varhaisen vuorovaikutuksen edistäminen, vanhemmuuteen kasvaminen, ongelmien ennaltaehkäisy sekä parisuhteen tukeminen. Isyys nousi neuvoloissa esille tulevaisuuden teemana. (Lammi - Taskula & Varsa 2001, 4.) Neuvolakyselyn tulosten ja seminaaripalautteen viitoittamana käynnistettiin Vanhemmuuden aika hankkeen jälkimmäisenä vuonna (2001) koulutuskokeilu neuvolapalvelujen työ- ja toimintakäytäntöjen kehittämiseksi. Hankkeen lähtökohtana oli kysymys siitä, miten muuntaa työntekijän havainto vanhemmuuden sukupolvisesta muutoksesta yhteistyötä rakentavaksi ja vanhemmuutta vahvistavaksi työotteeksi. Koulutukseen osallistui työntekijöitä muun muassa Espoon neuvoloista. Vanhemmuuden muistelu-työssä ja sukupolvisessa paikantamisessa hyödynnettiin vanhemmuuden roolikarttaa. Roolikartta on voimavarakeskeinen, asiakaslähtöinen, helposti ymmärrettävä ja visuaalisesti selkeä. Roolikartta tarjoaa sekä työntekijälle että vanhemmalle mahdollisuuden tasavertaisesti ja avoimesti keskustella vanhemmuuden osa-alueista. (Kekkonen. 2004, 16, 33, 97.) Thomas Johansson ja Ingegerd Jons käynnistivät perhekeskustoiminnan Leksandissa vuonna Kehittämiselle ei ole ollut valmista mallia, vaan ajatus siitä, että lasten hyvinvointia voidaan parhaiten parantaa lisäämällä vanhemmuuden ja parisuhteen tukea sekä vanhempien vertaisryhmätoimintaa. Tavoitteena on luoda sosiaalinen verkosto, johon vanhemmat ja lapset osallistuvat ja jota he kehittävät lasten kasvamisen aikana. Vanhemmille järjestetään 18 ryhmätapaamista, joista kahdeksan ennen lapsen syntymää ja kymmenen lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Perhekeskuksen moniammatilliseen työryhmään kuuluu esimerkiksi neuvolan terveydenhoitaja, päivähoidon edustaja, psykologi ja isä ryhmän vetäjä. Vanhempainryhmien toiminnasta ja vanhempainkoulutuksesta tehdyn kyselyn mukaan 62 % vastaajista kertoi suuresti hyötyneensä sekä ryhmistä että koulutuksesta. Vanhemmat aikaisempaa enemmän ottavat oma-aloitteisesti yhteyksiä ja hakevat tukea perhekeskustiimin jäseniltä. Mahdollisuudet ennaltaehkäise-

26 26 vään toimintaan ja ongelmien varhaiseen hoitamiseen ovat parantuneet. (Paavola. 2004, 8-9, ) 6. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää Espoon Perhekeskusprojektiin mukaan lähtevien terveydenhoitajien näkemyksiä uudistuvasta perhevalmennuksesta. Tavoitteena oli selvittää miten terveydenhoitajat kokivat perhevalmennuksen uudistamisen ja siihen liittyvän moniammatillisen yhteistyön. Lisäksi halusimme selvittää terveydenhoitajien ajatuksia oman työn jakamisesta ja miten uudistuva perhevalmennus eroaa entisestä perhevalmennuksesta terveydenhoitajien näkökulmasta. Tutkimuksemme kohdistui terveydenhoitajien omiin ajatuksiin uudistuvasta perhevalmennuksesta ennen sen konkreettista toteutumista. Olimme ennen tutkimusluvan hakemista yhteydessä Espoon perhekeskuksen projektipäällikköön, jolle kerroimme tutkimuksestamme ja saimme pilottialueiden osastonhoitajien sekä ylihoitajan yhteystiedot. Näiltä henkilöiltä haimme tutkimuslupaa haastattelujen tekemiseen. Tutkimuslupahakemuksen (Liite 1) lähetimme sähköisesti ja parin viikon kuluttua olimme puhelimitse yhteydessä ylihoitajaan sekä kaikkiin osastonhoitajiin. Tässä vaiheessa kerroimme käyttävämme haastattelun tuloksia vain opinnäytetyöhömme, emmekä yksilöi tutkimukseen osallistuvia terveydenhoitajia, tämä oli tärkeää, koska olimme unohtaneet sen mainita aikaisemmin lähettämässämme tutkimuslupahakemuksessa. Saimme kaikilta osastonhoitajilta sekä ylihoitajalta suullisen luvan haastattelujen tekemiseen. Otimme yhteyttä lisäksi Espoon sosiaali- ja terveyspalveluiden päällikköön, jolta saimme myös suullisen luvan haastattelujen tekemiseen. Tämän jälkeen olimme yhteydessä pilottialueiden terveydenhoitajiin, jotka ovat Perhekeskusprojektissa mukana. Tiedustelimme heidän halukkuuttaan haastateltaviksi sähköpostilla (Liite 2), jossa kerroimme opinnäytetyöstämme, haastattelun teema-alueista sekä käyttävämme haastattelujen tuloksia vain opinnäytetyömme tekemiseen, jossa terveydenhoitajien kommentteja käsi-