Terveyteen liittyvä elämänlaatu on

Transkriptio

1 T I E T E E L L I N E N A R T I K K E L I Lars Sörensen Mika Pekkonen Juhani Smolander Markku Alén Keski-ikäisten miesten työkyky ja terveyteen liittyvä elämänlaatu Onko fyysisellä kunnolla ja liikuntaharrastuksella merkitystä? Johdanto Tämän tutkimuskokonaisuuden tavoitteena on selvittää keski-ikäisten miesten koettua työkykyä ja terveyteen liittyvää elämänlaatua sekä näiden yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen ja kuntoon. Terveydenhuollossa tarvitaan kliinisten tutkimusten ohella päteviä ja kustannustehokkaita työ- ja toimintakyvyn mittareita, joiden avulla pyritään löytämään riittävän varhain henkilöt, jotka ovat varhaisen tai erityisen tuen, esimerkiksi kuntoutuksen tarpeessa. Työterveyslaitoksen kehittämä työkykyindeksi (Tuomi ym. 1994) on laajalti käytössä työkyvyn arvioinnissa suomalaisissa työterveyshuollon yksiköissä. Fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä arvioidaan yleisesti moniammatillisena tiimityönä, ja esimerkiksi fyysisen työ- ja toimintakyvyn arviointiin maassamme on käytössä valtava kirjo erilaisia mittareita (Paltamaa ym. 2006). Terveyteen liittyvä elämänlaatu on työkykyä ja toimintakykyä laajempi käsite, joka kuvastaa tarkemmin tutkittavan näkemystä omasta hyvinvoinnistaan. Vallitsee myös laaja yksimielisyys siitä, että potilaan näkemys ja kokemus omasta hyvinvoinnista ja hoidon merkityksestä on yhtä tärkeä kuin asiantuntijan arvio. Sairautta ei tämän takia pidä hoitaa huomioimatta ihmisen yksilöllisiä voimavaroja, elämäntilannetta ja sosiaalisia tekijöitä (Higginson ja Carr 2001). Niinpä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana terveyteen liittyvä elämänlaatu on noussut yhä tärkeämmäksi mittariksi arvioitaessa hoito- ja kuntoutusmenetelmien käyttökelpoisuutta, toisin sanoa niihin sitoutumisen astetta ja vaikuttavuutta. Terveyteen liittyvä elämänlaatu on tärkeä elementti mitattaessa laatupainotettuja elinvuosia (QALYs, Quality Adjusted Life Years) ja sen perusteella voidaan verrata myös eri hoitojen kustannusvaikuttavuutta. Ikääntyneen väestön kasvava määrä ja eri- 4 Kuntoutus

2 laisten uusien hoitojen lisääntyvä tarjonta ovat johtaneet mahdollisuuksien ja resurssien väliseen ristiriitaan terveydenhuollossa. Tilannetta yritetään hallita priorisoinnilla. Tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen asettamisen seurauksia voitaneen arvioida myös terveyteen liittyvän elämänlaadun mittaamisella (Räsänen ym. 2006). Fyysisen aktiivisuuden ja kunnon merkitystä terveyden osatekijänä on tutkittu paljon. Hyvällä fyysisellä kunnolla näyttää olevan monia myönteisiä vaikutuksia terveyteen, joskin välittävät mekanismit ovat vielä osittain hämärän peitossa (Blair ym. 1996). Samoin fyysisen aktiivisuuden ja terveyden välillä on todettu myönteisiä yhteyksiä, mutta ne ovat vielä monimutkaisempia ja vaikeampia tunnistaa kuin fyysisen kunnon ja terveyden väliset yhteydet (Kesäniemi ym. 2001). Fyysisen aktiivisuuden ja kunnon yhteyksiä terveyteen liittyvään elämänlaatuun ja työkykyyn on selvitetty varsin vähän ja osin ristiriitaisin tuloksin, vaikka yleisesti niiden uskotaan edistävän työ- ja toimintakykyä. Esimerkiksi Pohjosen tutkimuksessa (2001) keskimääräinen absoluuttinen hapenottokyky [VO 2 max (l/min) mitattuna suoralla polkupyöräergometritestillä] ennusti merkittävällä tavalla työkyvyn laskua (mitattuna työkykyindeksillä) viiden vuoden seurannan aikana verrattuna hyvään hapenottokykyyn (OR, 3.1). Toisaalta samassa tutkimuksessa heikko hapenottokyky ei ennustanut työkyvyn laskua (OR, 1.2). Niukan tutkimustiedon valossa on yllättävää, että Suomessa tehdään yksittäisiä kuntotestejä terveyttä ja työkykyä edistävän toiminnan nimissä vuosittain yli miljoona kappaletta (Helimäki ym. 2000). Menetelmät Tutkimustyön kohderyhmänä olivat keskiikäiset miehet (iän vaihteluväli vuotta). Aineiston muodostivat kaksi otosta Kelan ASLAK-kuntoutukseen osallistuneista keski-ikäisiä miehistä: ensimmäinen ryhmä käsitti 196 mieskuntoutujaa (ikä vuotta), toinen 104 mieskuntoutujaa (45 55 vuotta). Koettua työkyky arvioitiin vuonna 1996 Työterveyslaitoksen kehittämällä työkykyindeksillä (Tuomi ym. 1994). Työkykyindeksin kysymyksiä on kahdeksan: 1) työkyky nyt verrattuna elinikäiseen parhaimpaan, 2) työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta, 3) työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta, 4) sairauksien arvioitu haitta työssä, 5) sairauspoissaolot viimeisen vuoden aikana, 6) lääkärin toteamien sairauksien lukumäärä, 7) oma arvio kykenevyydestä työhön terveyden puolesta kahden vuoden kuluttua ja 8) psyykkiset voimavarat. Koettua terveyteen liittyvää elämänlaatu arvioitiin RAND-36 -kyselyllä (Hays ym. 1993), johon on saatavilla suomalaisen väestön viitearvot (Aalto ym. 1999). RAND-36 sisältää kahdeksan eri dimensiota; neljä fyysistä ja neljä psykososiaalista. Eri dimensiot ovat 1) fyysinen toimintakyky, 2) fyysisen terveydentilan aiheuttamat rajoitukset roolitoiminnalle, 3) emotionaalisten ongelmien aiheuttamat rajoitukset roolitoiminnalle, 4) tarmokkuus, 5) psyykkinen hyvinvointi, 6) sosiaalinen toimintakyky, 7) kivuttomuus ja 8) koettu terveys. Kunkin dimension minimiarvo on 0 ja maksimi 100. Myös summamuuttujan minimiarvo on 0 ja maksimiarvo 100, eli summamuuttujat lasketaan yhteen ja jaetaan kah- Kuntoutus

3 deksalla. RAND-36:n fyysiset dimensiot (1, 2, 7 ja 8) ja psyykkiset dimensiot (3, 4, 5 ja 6) muodostavat summamuuttujat F-RAND ja P-RAND. Myös näiden summamuuttujien minimiarvo on 0 ja maksimiarvo 100. Ensimmäisessä aineistossa työkykyindeksiä tarkasteltiin koko summaindeksin osalta suhteessa RAND-36:n eri dimensioihin. Toisessa aineistossa tutkittiin lisäksi työkykyindeksin yksittäisten kysymysten yhteyttä RAND-36:n eri dimensioihin. Fyysisen aktiivisuuden taso selvitettiin strukturoidulla kyselyllä. Hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon mittarina käytettiin submaksimaalisella polkupyöräergometrillä arvioitua maksimaalista hapenottokykyä (VO 2 max). Jälkimmäiseen kuntoutujien otokseen valikoitiin hieman ylipainoisia (painoindeksi ), fyysisesti kuormittavissa ammateissa (rakennusala, raskas teollisuus) työskenteleviä miehiä. Tälle ryhmälle tehtiin edellä mainittujen kyselyjen lisäksi myös suora maksimaalinen hapenottokyvyn mittaus polkupyöräergometrillä lääkärin valvonnassa ja pienryhmissä UKK-kävelytesti (Oja ym. 1991). Tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykyä mitattiin Invalidisäätiön lihaskuntotesteillä, joihin sisältyvät yläraajojen toistotesti 10 kg:n painolla sekä vartalolihasten ja alaraajojen lihaskunnon testaus (Alaranta ym.1990). Tilastolliset analyysit Tulosten tallentamiseen ja analysointiin käytettiin SPSS-ohjelmia (versiot 10.0, 11.5 ja 12.0, SPSS Inc.USA). Aineistojen kuvaamiseksi laskettiin keskiarvoja ja hajontoja. Eri muuttujien välisiä yhteyksiä laskettiin aluksi yksinkertaisilla korrelaatiokertoimilla. Jatkuvien muuttujien osalta käytettiin Pearsonin korrelaatiokerrointa. Jotta tutkimukseen osallistuvien miesten elämänlaatua kyettäisiin vertaamaan suomalaiseen samanikäiseen miespopulaatioon, kummastakin aineistosta laskettiin kullekin RAND-36:n dimensiolle 95 %:n luottamusvälit. Ensimmäistä kuntoutuja-aineistoa analysoitiin lisäksi lineaarisella regressioanalyysillä. Ensimmäisessä analyysissä ikä, työkykyindeksi, fyysisen aktiivisuus ja aerobinen kunto valittiin selittäviksi muuttujiksi, ja RAND-36:n eri dimensiot valittiin selitettäviksi muuttujiksi kuhunkin malliin. Toisessa analyysissä ikä, fyysisen aktiivisuus ja aerobinen kunto valittiin selittäviksi muuttujiksi, ja työkykyindeksi valittiin selitettäviksi muuttujiksi kuhunkin malliin. Kunkin mallin selitysaste laskettiin R 2 -arvoina. Standardoidulla beetakertoimella (β) laskettiin kunkin selittävän muuttujan ennustearvo. Fyysisen kunnon mittausten ennustearvon laskemiseksi suhteessa F-RAND:iin ja työkykyindeksiin analysoitiin aineistoa edelleen multippelilla lineaarisella regressioanalyysillä. Ensimmäisessä analyysissä aerobisten testien tulokset (viimeinen kuorma maksimaalisesessa ergometritestissä, VO 2 max mitattuna suoralla mittauksella maksimaalisessa ergometritestissä, VO 2 max arvioituna UKK-kävelytestin perusteella ja kuntoindeksi laskettuna UKK-kävelytestin perusteella) valittiin selittäviksi muuttujiksi ja F-RAND tai työkykyindeksi selitettäviksi muuttujiksi kuhunkin malliin. Toisessa analyysissä valittiin selittäväksi muuttujaksi 6 Kuntoutus

4 yläraajojen dynaaminen testi ja selitettäväksi muuttujaksi kuhunkin malliin valittiin P- RAND tai työkykyindeksi. Vain ne muuttujat, jotka selittivät merkittävästi F-RAND:in ja työkykyindeksin varianssia (beetan merkitsevyys < 0.05) hyväksyttiin viimeiseen malliin, jolla laskettiin kunkin muuttujan selitysastetta (R 2 ). Tulosten tilastollista merkittävyyttä arvioitiin p-arvolla. Raja-arvoksi valittiin p < Tulokset Kun verrattiin ASLAK-kuntoutuksessa olleiden miesten ja vertailuväestön välisiä RAND-36 -dimensioiden keskiarvoja, havaittiin ensimmäisen kuntoutuja-aineiston kuntoutujien kokevan merkitsevästi enemmän kipuja kuin vertailuväestön. Muissa dimensioissa ei tullut esiin merkittäviä eroja (Taulukko 1). Ensimmäisessä kuntoutuja-aineistossa työkykyindeksi selitti tilastollisesti merkitsevällä tavalla kaikkia RAND-36 -dimensioita (standardoitu β-kerroin , taulukko 2). Tässä poikkileikkaustarkastelussa koettu tarmokkuus ja psyykkinen hyvinvointi lisääntyivät iän myötä. Aerobinen kunto oli yhteydessä ainoastaan fyysisen toimintakyvyn dimensioon, fyysinen aktiivisuus ei puolestaan ollut yhteydessä yhteenkään RAND-36:n dimensioon. Työkykyindeksin kahdeksasta kysymyksestä vain Työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta ei ollut yhteydessä RAND-36:n fyysisiin dimensioihin (Taulukko 3). Taulukko 1. Terveyteen liittyvä elämänlaatu (RAND-36) kuntoutujilla verrattuna samanikäiseen väestöotokseen (Aalto et al. 1999). 95% CI = 95% luottamusväli. Kunkin dimension arvo voi vaihdella välillä (100 = paras mahdollinen elämänlaatu). Rand-36 -dimensio Kuntoutuja-aineisto I, n = 196 Kuntoutuja-aineisto II, n = 96 Väestöotos suomalaisista miehistä, n = 180 Keskiarvo 95% CI Keskiarvo 95% CI Keskiarvo 95% CI Koettu terveydentila Fyysinen toimintakyky Fyysisen terveyden tilan aiheuttamat rajoitukset roolitoiminnalle Kivuttomuus Emotionaalisten ongelmien aiheuttamat rajoitukset roolitoiminnalle Psyykkinen hyvinvointi Sosiaalinen toimintakyky Tarmokkuus Kuntoutus

5 Taulukko 2. Terveyteen liittyvän elämänlaadun eri dimensioiden (RAND-36) yhteys ikään, koettuun työkykyyn (TKI), aerobiseen kuntoon (arvioitu VO 2 max, ml/kg/min) ja fyysiseen aktiivisuuteen. Lineaarisen regressioanalyysin tulokset. Ikä, TKI, aerobinen kunto ja fyysinen aktiivisuus olivat selittävinä muuttujina. RAND-36 -kyselyn eri dimensiot olivat selitettäviä muuttujia. Mallin selitysaste on ilmoitettu R 2 arvoina. Standardoitu beetakerroin (β) ilmoittaa kunkin selittävän muuttujan ennustearvon. Koehenkilöt olivat ASLAK-kuntoutujia (n = 196). RAND-36 -dimensio R 2 Ikä TKI VO 2 max Fyysinen aktiivisuus Fyysinen toimintakyky *** 0.20** 0.04 Fyysisen terveydentilan aiheuttamat rajoitukset roolitoiminnalle *** Emotionaalisten ongelmien aiheuttamat rajoitukset roolitoiminnalle *** Tarmokkuus * 0.64*** Psyykkinen hyvinvointi ** 0.48*** Sosiaalinen toimintakyky *** Kivuttomuus *** Koettu terveys *** Tilastollinen merkitsevyys: *p < 0.05, **p < 0.01, *** p < Taulukko 3. RAND-36 -kyselyn fyysisten dimensioiden yhteys työkykyindeksin eri kysymyksiin lievästi ylipainoisilla mieskuntoutujilla. F-RAND on summamuuttuja RAND-36:n fyysisistä dimensioista. Yhteyden voimakkuus on ilmoitettu Pearsonin korrelaatiokertoimella. Koehenkilöt olivat lievästi ylipainoisia ASLAK-kuntoutujia (n = 104). Työkykyindeksin kysymykset Fyysinen toimintakyky Fyysisen terveydentilan aiheuttamat rajoitukset Kivuttomuus Koettu terveys F-RAND Työkyky nyt verrattuna elinikäiseen parhaimpaan 0.32* 0.52*** 0.34* 0.34* 0.47** Työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta 0.50*** 0.43** 0.45** 0.31* 0.49*** Työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta Oma arvio kykenevyydestä työhön terveyden puolesta 0.32* 0.52*** 0.39** ** kahden vuoden kuluttua Lääkärin toteamien sairauksien lukumäärä ** 0.33* 0.41** 0.43** Sairauksien arvioitu haitta työssä 0.45** 0.55*** 0.43** 0.42** 0.55*** Sairauspoissaolot viimeisen vuoden aikana 0.33* 0.38** 0.31* 0.37** 0.41** Psyykkiset voimavarat 0.31* 0.34* 0.32* * Tilastollinen merkitsevyys: *p < 0.05, **p < 0.01, *** p < Kuntoutus

6 Vain Työkykyindeksin kysymykset Lääkärin toteamien sairauksien lukumäärä ja Psyykkiset voimavarat olivat yhteydessä RAND- 36:n psyykkisiin dimensioihin (Taulukko 4). Taulukko 4. RAND-36 -kyselyn psykososiaalisten dimensioiden yhteys työkykyindeksin eri kysymyksiin lievästi ylipainoisilla mieskuntoutujilla. P-RAND on summamuuttuja RAND- 36:n psykososiaalisista dimensioista. Yhteyden voimakkuus on ilmoitettu Pearsonin korrelaatiokertoimella. Koehenkilöt olivat lievästi ylipainoisia ASLAK-kuntoutujia (n = 104). Työkykyindeksin kysymykset Emotionaalisten ongelmien aiheuttamat rajoitukset Tarmokkuus Psyykkinen hyvinvointi Sosiaalinen toimintakyky P-RAND Työkyky nyt verrattuna elinikäiseen parhaimpaan Työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta Työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta Oma arvio kykenevyydestä työhön terveyden puolesta kahden vuoden kuluttua Lääkärin toteamien sairauksien lukumäärä 0.32* * 0.30* 0.35* Sairauksien arvioitu haitta työssä Sairauspoissaolot viimeisen vuoden aikana Psyykkiset voimavarat ** 0.31* Tilastollinen merkitsevyys: *p < 0.05, **p < 0.01, *** p < Kuntoutus

7 Taulukko 5. Fyysisen kunnon yhteys [suoraan mitattu (VO 2 max, ml/min/kg), ergometritestin viimeinen kuorma (watteina), kävelyaika UKK-kävelytestissä (min), arvioitu VO 2 max -arvo UKK-kävelytestin perusteella, kuntoindeksi UKK-kävelytestin perusteella] työkykyindeksiin (TKI) ja RAND-36:n fyysisiin dimensioihin. Yhteyden voimakkuus on ilmoitettu Pearsonin korrelaatiokertoimella (r). F-RAND on summamuuttuja RAND-36:n neljästä fyysisestä dimensiosta. Koehenkilöt olivat lievästi ylipainoisia ASLAK-kuntoutujia (n = 104). TKI Koettu terveys Fyysinen toimintakyky Fyysisen terveydentilan aiheuttamat rajoitukset Kivuttomuus F-RAND VO 2 max Viimeinen kuorma * Kävelyaika UKK-kävelytestissä * -0.24* -0.23* * VO 2 max UKK-kävelytestin 0.33* 0.30* 0.25* 0.24* * mukaan Kuntoindeksi UKK-kävelytestin mukaan 0.30* 0.23* Tilastollinen merkitsevyys: *p<0.05 UKK-kävelytestillä oli merkitsevä yhteys koettuun työkykyyn ja terveyteen liittyvään elämänlaatuun. (Pearsonin korrelaatiokerroin , taulukko 5). Sen sijaan ergometritestillä suoraan tai epäsuorasti mitatulla hapenottokyvyllä ei ollut yhteyttä työkykyyn tai elämänlaatuun. Yläraajojen dynaamisen toistotestin tuloksella oli merkittävä yhteys sekä työkykyindeksiin (Pearsonin korrelaatiokerroin , taulukko 6), että RAND-36:n fyysisiin dimensioihin (Pearsonin korrelaatiokerroin , taulukko 7). Missään aineistossa ei tullut esiin tilastollista yhteyttä fyysisen aktiivisuuden ja työkyvyn välillä. Taulukko 6. Tuki- ja liikuntaelimistön toimitakykytestien yhteys työ kykyyn (TKI). Yhteyden voimakkuus on ilmoitettu Pearsonin korrelaatio kertoimella (r). Koehenkilöt olivat lievästi ylipainoisia ASLAK-kuntoutujia (n = 104). TKI Oikean käden puristusvoima 0.00 Vasemman käden puristusvoima 0.14 Oikean yläraajan dynaaminen testi 0.31* Vasemman yläraajan dynaaminen testi 0.34* Vartalon ojentajalihasten dynaaminen testi 0.19 Vartalon koukistajalihasten dynaaminen testi 0.17 Kyykistystesti 0.12 Tilastollinen merkitsevyys: *p < Kuntoutus

8 Taulukko 7. Tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykytestien yhteys RAND-36:n fyysisiin dimensioihin. Yhteyden voimakkuus on ilmoitettu Pearsonin korrelaatiokertoimella (r). F-RAND on summamuuttuja RAND-36:n neljästä fyysisestä dimensiosta. Koehenkilöt olivat lievästi ylipainoisia ASLAK-kuntoutujia (n = 104). F-RAND Koettu terveys Fyysinen toimintakyky Fyysisen terveydentilan aiheuttamat rajoitukset Kivuttomuus Oikean käden puristusvoima Vasemman käden puristusvoima Oikean yläraajan dynaaminen testi 0.25* * 0.25* 0.23 Vasemman yläraajan dynaaminen testi 0.28* * 0.28* 0.27* Vartalon ojentajalihasten dynaaminen testi Vartalon koukistajalihasten dynaaminen testi Kyykistystesti * Tilastollinen merkitsevyys: *p < 0.05 Pohdinta Tässä tutkimuksessa todettiin yhteys koetun työkyvyn ja terveyteen liittyvän elämänlaadun välillä. Ne voinevat vaikuttaa toisiaan tukevasti tai heikentävästi. Työkyvyn taso ei kuitenkaan selittänyt kokonaan terveyteen liittyvän elämänlaadun tasoa. Terveyteen liittyvä elämänlaatu onkin huomattavasti laajempi käsite kuin työkyky. Tarmokkuus ja psyykkinen hyvinvointi olivat sitä paremmat, mitä korkeampi tutkitun kuntoutujan ikä oli. Myöhemmässä keski-iässä elämä saattaa olla seesteisempää ja vakiintuneempaa, joka näyttäytyy lisääntyneenä tarmokkuutena ja psyykkisenä hyvinvointina. Koska aineistomme oli poikkileikkaus, tulee tuloksia tulkita varoen. Tutkimillamme henkilöillä työkyvyn ja terveyteen liittyvän elämänlaadun fyysisillä dimensioilla oli enemmän yhteyttä kuin työkyvyllä ja elämänlaadun psykososiaalisilla dimensioilla. Näyttää siltä, että tutkimuksessa käytetty työkyvyn mittari, työkykyindeksi, ei ehkä mittaa kovin hyvin elämänlaadun psykososiaalisia tekijöitä. Jos tämä oletus pitää paikkaansa, käyttämämme mittari ei vastaa kattavasti nykyajan tarpeisiin työkyvyn arvioinnissa, sillä noin :sta työkyvyttömyyseläkkeen saajasta yli kolmannes on työkyvytön mielenterveyden ongelmien vuoksi (Hiltunen ja Kiviniemi 2008). Tässä tutkimuksessa tutkitut kuntoutujat olivat fyysisesti raskaan työn tekijöitä, joten työkyvyn ja elämänlaadun fyysisten osa-alueiden yhteys voi heillä tulla korostetusti esiin. Fyysinen aktiivisuus ei ollut yhteydessä työkykykyyn tai elämänlaatuun keski-ikäisillä miehillä. Fyysisen toimintakyvyn testeistä UKK-kävelytestillä ja dynaamisella yläraajojen lihaskuntotestillä oli pienehkö, mutta Kuntoutus

9 tilastollisesti merkitsevä yhteys sekä koettuun työkykyyn että terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Sen sijaan polkupyöräergometrillä mitatulla maksimaalisella hapenottokyvyllä emme havainneet olevan yhteyttä koettuun työkykyyn ja terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Tutkimusryhmän miehet työskentelivät rakennusalalla tai raskaassa teollisuudessa. Tulostemme mukaan näyttäisi siis siltä, että ammateissa, joissa joudutaan seisomaan ja kävelemään paljon työpäivän aikana, kävelykyky on tärkeämpi ominaisuus kuin maksimaalinen hapenottokyky. Työkykyä voidaan tarkastella toimintakyvyn näkökulmasta ja voidaan pohtia, minkälaisia vaatimuksia työ asettaa fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle toimintakyvylle. Fyysinen kunnon ja aktiivisuuden vaikutuksia ja vasteita fyysiseen toimintakykyyn on helpompi mitata ja arvioida kuin vaikutuksia työkykyyn. Liikunta parantaa fyysistä toimintakykyä harjoitustavan ja muodon mukaan spesifillä tavalla. Mutta onko fyysisellä kunnolla ja aktiivisuudella positiivista siirtovaikutusta työkykyyn tai esimerkiksi ammatilliseen osaamiseen, on jo vaikeampi pohdittava. Fyysinen aktiivisuus voi kuitenkin vaikuttaa terveyteen ja terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Parantuneen fyysisen kunnon ja lisääntyneen fyysisen aktiivisuuden realisoituminen parempana työkykynä on mutkikas prosessi, koska työkykyyn vaikuttavat monet psykososiaaliset (esimerkiksi työn organisointi, johtaminen) ja työympäristöön (esimerkiksi ergonomia) liittyvät tekijät. Koska harvalla fyysisen kunnon testillä oli yhteyttä työkykyyn tai elämänlaatuun, tulisi sekä työterveyshuollossa että kuntoutuksessa vakavasti harkita, mihin rajalliset resurssit käytetään. Käytetäänkö resurssit esimerkiksi fyysisen kunnon testaamiseen vai neuvontaan? Tutkimusten mukaan fyysinen aktiivisuus ei näytä lisääntyvän lisäämällä kunnon testaamista (Aittasalo ym. 2004). Tutkimusten mukaan vain osa aikuisista kokee hyötyvänsä testauksesta ja siihen liitetystä neuvonnasta. Liikunnasta innostuneet kokevat testit hyödyllisiksi. Vähän liikkuvat, huonokuntoiset ja ylipainoiset henkilöt voivat kokea testitilanteen ja testipalautteen epämiellyttävänä. Kustannustehokkainta lienee antaa tiivistä neuvontaa terveydenhoitajien, lääkärien, fysioterapeuttien, psykologien, liikunnanohjaajien, liikunnanopettajien ja muiden ammattihenkilöiden tapaamisissa ja integroida tämä muuhun terveyden edistämiseen. Myös arki- ja hyötyliikunnan vähäinen osuus ihmisten arjessa johtaa huonokuntoisuuteen ja fyysisen toimintakyvyn sekä elämänlaadun ennenaikaiseen heikkenemiseen. Yhteenvetona voidaan todeta, että asiakasnäkökulma otetaan tänä päivänä huomioon erilaisissa toimintajärjestelmissä, mutta toiminnan vaikuttavuutta mitattaessa tämä dimensio valitettavan usein unohtuu. Erilaisilta laatujärjestelmiltä tulisi vaatia myös toiminnan vaikuttavuuden mittaamista, varsinkin, kun tarve priorisoida erilaisia hoitomuotoja edellyttäisi monien nykyisten toimintojen kriittistä arviota. Tästä tutkimushankkeesta tehty väitöskirja osajulkaisuineen on kokonaisuudessaan nähtävissä Kuopion yliopiston sivuilla fi/vaitokset/2008 tai saatavilla painetussa muodossa väitöskirjan tekijältä. 12 Kuntoutus

10 Abstract Health-related quality of life (HRQoL) measurements are increasingly used as an outcome measure in health care, but in occupational health care these measurements are seldom used. Different fitness test are also widely used in health care, but, there is only a few studies on the relationship of healthrelated quality of life, physical activity and physical fitness. Thus, the aims of the present study were to examine the relationship between the perceived work ability and healthrelated quality of life and to investigate their associations with physical activity and physical fitness in middle-aged Finnish men. This investigation included two crosssectional studies (I and II). The subjects in the cross-sectional studies (n = 196 and n = 104) were middle-aged men working in blue collar occupations. They participated in occupationally oriented medical rehabilitation courses. The methods included questionnaires on perceived work ability assessed by the work ability index (WAI), HRQoL assessed with the RAND-36 and on type and frequency of physical activity. Different test modes were compared in order to assess the association of fitness test results with the perceived work ability and HRQoL. In the first cross-sectional study (I) the physical fitness was assessed by a submaximal cycle-ergometer test and in the second (II) by a maximal cycle-ergometer test, the UKK Walk Test and muscular performance tests (grip force, sit-ups, back endurance, squatting and dynamic lifting with both upper extremities). In the cross-sectional design with middle-aged men, the WAI correlated strongly with the items of RAND-36. Perceived energy and emotional well-being seemed to be higher the older the subjects were. Cardio-respiratory fitness assessed with the cycle-ergometer and physical activity had only weak correlations with the work ability and quality of life in our study populations. Instead, the cardio-respiratory fitness assessed by the UKK Walk Test had a significant correlation with the WAI and it also predicted the physical dimensions of the RAND-36. Among middle-aged men (II) muscular fitness of upper and lower limbs had a significant correlation with both the WAI and the physical dimensions of the RAND-36. These studies demonstrate that perceived work ability and HRQoL are significantly and positively associated with each other, and that walking ability and muscular fitness may be contributing factors for both work ability and quality of life. LT Lars Sörensen, työterveyslääkäri Työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri, kuntoutuksen erityispätevyys Laukaan Terveyspalvelut Oy LL Mika Pekkonen, johtava ylilääkäri Erikoislääkäri, kuntoutuksen erityispätevyys Kuntoutus Peurunka Dosentti Juhani Smolander, tutkija Orton Professori Markku Alén, ylilääkäri Fysiatrian ja liikuntalääketieteen erikoislääkäri Oulun yliopistollinen sairaala Lääkinnällinen kuntoutus Kuntoutus

11 Lähteet Aalto A-M, Aro A, Teperi J. RAND-36 terveyteen liittyvän elämänlaadun mittarina. Mittarin luotettavuus ja suomalaiset väestöarvot. Stakesin raportti 101. Saarijärvi, Finland: Gummerus Aittasalo M, Miilunpalo S, Suni J. The effectiveness of physical activity counseling in a work-site setting. A randomized controlled trial. Patient Education and Counseling 2004; 55: Alaranta H, Soukka A, Harju R, Heliövaara M. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien diagnostiikan kehittäminen. Selän ja niska-hartiaseudun suorituskyvyn mittaaminen työterveyshuollossa. Helsinki: Työsuojelurahaston julkaisuja A7; Blair S, Kampert J, Kohl H III, et al. Influences of cardio-respiratory fitness and other precursors on cardiovascular disease and all-cause mortality in men and women. JAMA 1996; 276: Hays RD, Sherbourne CD, Mazel R. The RAND- 36-item Health Survey 1.0. Health Economics 1993; 2: Helimäki E, Keskinen K, Alén M, Komi P, Takala T. Fitness testing in Finland. Publications from the Department of Biology of Physical Activity, Jyväskylä University Higginson I, Carr A. Using quality of life measures in the clinical setting. BMJ 2001; 322: Hiltunen M, Kiviniemi M. Eläketurva vuonna Eläketurvakeskuksen tilastoraportteja 6/2008. Multiprint Oy, Helsinki 2008: Kesäniemi YA, Danforth E Jr, Jensen MD, Kopelman PG, Lefébvre P, Reeder BA. Dose response issues concerning physical activity and health; an evidence-based symposium. Med Sci Sports Exerc 2001; 33 (suppl 6): Oja P, Laukkanen R, Pasanen M, Tyry T, Vuori I. A 2-km walking test for assessing the cardiorespiratory fitness of healthy adults. Int J Sports Med 1991; 12: Paltamaa J, Sarasoja T, Wikström J, Mälkiä E. Physical functioning in multiple sclerosis: a population-based study in central Finland. J Rehabil Med 2006; 38: Pohjonen T. Age-related physical fitness and the predictive values of fitness tests for work ability in home care work. J Occup Environ Med 2001; 43: Räsänen P, Roine E, Sintonen H, Semberg- Konttinen V, Ryynänen O-P, Roine RP. Use of quality-adjusted life years for the estimation of effectiveness of health care: a systematic literature review. Finohta s report 29/2006. Finnish Office for Health Technology Assessment (Finohta)/National Research and Development Centre for Welfare and health (STAKES). Helsinki, Finland Tuomi K, Ilmarinen J, Jahkola A, et al. Work ability index. Helsinki: Institute of Occupational Health, Kuntoutus