RAPORTTI 16USP LAPPEENRANNAN KAUPUNKI Munteron asemakaava. Luontoselvitys

Transkriptio

1 RAPORTTI 16USP LAPPEENRANNAN KAUPUNKI Munteron asemakaava Luontoselvitys

2 Sisältö 1 1 JOHDANTO 1 2 ALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET 1 3 MENETELMÄT Lähtötiedot Maastokartoitukset 2 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET Geologia ja vesistöt Kasvillisuus Eläimistö 3 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET 3 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 7 7 LÄHTEET 7 Valokuvat: Soile Turkulainen 2009 ja Kannen kuva: Ruoholammen pohjoisosan rantakallio. Raportin pohjakartat: Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen karttapalvelu, peruskarttarasteri 07/2012. Pöyry Finland Oy Soile Turkulainen biologi, FM Ismo Yli-Tuomi biologi, FM Yhteystiedot: Pöyry Finland Oy Ruissalontie11, Turku puh: etunimi.sukunimi@poyry.com

3 1 1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys on tehty Lappeenrannan kaupungin Munteron alueelle asemakaavaa varten. Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa lähtötietojen ja maastokäynnin perusteella alueen luonnonympäristön yleispiirteet ja luontoarvoiltaan merkittävät kohteet. Selvityksen teki biologi FM Soile Turkulainen Finland Oy:stä ja linnuston ja lepakot sitä varten kartoitti luontokartoittaja MMM Karri Kuitunen. 2 ALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET Selvitysalue sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa Lappeenrannan kaupungin luoteisosassa Munteron alueella. Noin 70 ha:n laajuinen alue sijoittuu Ruoholammen ja Saimaan Rovonlahden väliselle alueelle. Selvitysalueen läpi kulkee Munterontie, jonka varrella on asutusta ja peltoja. Muilta osin alue on harju- ja kangasmetsää. Ruoholammen rannassa ja Munteronjoen varrella on suota ja Munteronsuolla maankaatopaikka. Ruoholammen rannan läheisyydessä on Salpalinjan panssariesteitä ja linnoitteita. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti (nuoli) ja rajaus (harmaa alue asemakaava-alueiden välissä). 3 MENETELMÄT 3.1 Lähtötiedot Selvitysalue sisältyy Ruoholammen kaavarungon alueeseen, johon tehtiin luontoselvitys vuonna 2009 (Pöyry Finland Oy 2009). Silloin tarkistettujen lähtötietojen perusteella selvitysalueella tai sen läheisyydessä ei ole Natura 2000-alueita, valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita tai uhanalaisten lajien esiintymiä. Ruoholampi on huomioitu Lappeenrannan kaupungin ympäristötietojärjestelmässä pienvesi- ja lintuvesikohteena. Kaavarungon luontoselvityksessä todettuja arvokkaita luontokohteita olivat uhanalaisen kangasvuokon kasvupaikat Munteron harjulla sekä Ruoholammen rantaluhdat.

4 3.2 Maastokartoitukset Luontoselvitystä varten tehtiin maastokäynnit 4.5. ja Maastossa tarkennettiin aikaisemmassa selvityksessä todettujen luontoarvoiltaan merkittävien kohteiden rajauksia ja tarkistettiin liito-oravan ja kangasvuokon esiintyminen. Tarkoituksena oli löytää ja rajata alueelta seuraavat maankäytön suunnittelussa huomioon otettavat luontokohteet: luonnonsuojelulain 29 :n suojellut luontotyypit vesilain (2 luku 11 ja 3 luku 2 ) luonnontilaisina säilytettävät norot, lammet ja lähteet sekä purot metsälain 10 :n erityisen tärkeät elinympäristöt uhanalaisille lajeille (luonnonsuojeluasetuksen liite 4), luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeille soveltuvat elinympäristöt muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet Luontoselvitykseen sisältyi pesimälinnustoselvitys ja alkukesällä tehty lepakkokartoituskäynti. Niiden menetelmät on selostettu liitteenä olevassa linnusto- ja lepakkoselvitysraportissa (liite 1). 2 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET 4.1 Geologia ja vesistöt Selvitysalue sijoittuu I Salpausselän pohjoispuolelle. Sen pohjoisosassa on Munterontien suuntainen harjumuodostuma, joka jatkuu kaventuen ja madaltuen luoteen suuntaan. Muilta osin alue on kallio- ja moreenimaastoa ja peltojen kohdalla hietaa (Geologian tutkimuskeskus 2012). Turvetta on Munteronsuolla ja Munteronjoen varrella sekä Ruoholammen rannoilla. Selvitysalueen vedet virtaavat joko suoraan Rovonlahteen tai ensin Ruoholampeen ja sitten Munteronjoen kautta Rovonlahden Sahalahteen. Vesistöalueena on Ala-Saimaan lähialue (4.112). Ruoholampi on noin neliökilometrin laajuinen pieni järvi, jonka syvyys on pääosassa vesialuetta alle kaksi metriä. Rannat ovat etenkin etelä- ja länsiosissa leveälti soiset ja ruovikkoiset ja myös kelluslehtisiä vesikasveja on runsaasti. Ruoholammen vedenpinnan korkeus 75,8 m mpy on noin 10 cm Saimaan keskivedentasoa ylempänä. Läntisen Pien-Saimaan pintaveden ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2008). 4.2 Kasvillisuus Selvitysalue sijoittuu eteläboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle ja kuuluu kasvimaantieteellisessä aluejaossa Järvi-Suomeen. Eliömaakuntana on Etelä-Savo. Alueen metsät ovat peltoihin ja asutukseen rajoittuvia tuoreita ja lehtomaisia sekametsä- ja kuusikkosaarekkeita. Munteron harjun puusto varttunutta männikköä ja aluskasvillisuudessa tavataan harjujen kasvilajeja kuten Salpausselän alueella esiintyvää kangasvuokkoa. Munteronjoen itäpuolella rajoittuu Ruoholammen rantaan hakkuu- ja taimikkoalue. Ruoholammen lounais- ja luoteisrannat ovat vähäpuustoista ja osin avointa saravaltaista luhtaa ja luhtaista nevaa, joka muuttuu metsänreunassa ja Munteronjoen varrella isovarpurämeeksi. Munteronjoen alku- ja loppuosien varrella on myös koivuja ja pajuja kasvavia viitamaisia kohtia ja vanhoja ojia. Rantaluhdan valtalajeja ovat sarat, suokukka, raate, kurjenjalka, suoputki ja reunoilla suomyrtti, juolukka ja suopursu. Vesirajassa kasvaa järviruokoa ja paikoin osmankäämiä.

5 3 Kuva 2. Metsäsaarekkeita Munterontien varressa ja Munteronjoki. 4.3 Eläimistö Selvitysalueen pesimälinnuston pääosan muodostavat tavanomaiset metsä- ja kulttuuriympäristölajit. Merkittävimpiä lajihavaintoja olivat kaulushaikara ja ruskosuohaukka, jotka todennäköisesti pesivät Ruoholammen rantaluhdalla (liite 1). Kevään maastokäynnillä ei havaittu merkkejä liito-oravasta. Munteronjoen eteläpuolinen rinne, jossa todettiin vanhoja liito-oravan papanoita vuonna 2009, oli hakattu. Salpalinjan linnoitteet ja rehevät ranta-alueet saattavat tarjota lepakoille pesäpaikkoja ja ruokailualueita. Lepakkokartoituskäynnin tulokset on esitetty raportin liitteessä (liite 1). 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET Kohteiden rajaukset on esitetty kuvassa Munteron harju Munterontiehen rajoittuvan harjun etelärinteestä löytyi vuonna 2008 kangasvuokkoja seitsemältä lähekkäiseltä kasvupaikalta (Pöyry Finland Oy 2009). Yhteensä kukkia kasveja oli silloin noin 20. Lisäksi keväällä 2009 löytyi kangasvuokkoja hieman pohjoisempaa selvitysalueen ulkopuolelta. Keväällä 2012 kukkivia kasveja oli selvitysalueella noin 10 (kuva 3). Uusia kasvupaikkoja ei havaittu. Kangasvuokko on rauhoitettu (luonnonsuojeluasetuksen liite 3a) ja uhanalainen laji (luonnonsuojeluasetuksen liite 4). Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 42 ). Rauhoitus ei estä alueen käyttämistä maa- ja metsätalouteen eikä rakennustoimintaan ja alueellinen ympäristökeskus voi myöntää luvan poiketa rauhoitussäännöksistä, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. (luonnonsuojelulaki 48 ). Vuoden 2011 uhanalaisarvioinnissa kangasvuokko on luokiteltu vaarantuneeksi (VU). Munteron harju on kokonaisuudessaan huomionarvoinen harjumuodostuma. Harjualueen kasvillisuus on varpuvaltaista ja harjukasveista esiintyy kangasvuokon lisäksi keltaliekoa ja yhdellä kasvupaikalla sarjatalvikkia. Etelärinteessä kasvillisuus on osin rehevämpää ja harjuun on kaivettu juoksuhauta. Arvo: Uhanalaisen kasvilajin (kangasvuokko) kasvupaikka. Kokonaisuutena harjualue on muu huomionarvoinen luontokohde.

6 4 Kuva 3. Harjumännikköä ja kukkiva kangasvuokko Munteron harjulla. 2. ja 3. Ruoholammen rantaluhdat ja ruovikot Ruoholammen rantasuot ovat avointa saravaltaista luhtaa ja luhtaista nevaa ja kitumäntyjä kasvavaa vähäpuustoista rämettä (kuva 4). Selvitysalueen kohdalla ne reunustavat leveälti rantaa etenkin lammen lounais- ja luoteisosissa, ja avoveden puolella niihin liittyy laajoja ruoko- ja kortekasvustoja ja paikoin osmankäämiä. Kuivimmilla rantasoilla tavallisimpia lajeja ovat jouhisara ja muut suursarat, juolukka, vaivero, suomyrtti, tupasvilla, suokukka, raate, suoputki ja isokarpalo. Luhta-alueilla ja ruovikoilla on linnustollista arvoa, sillä siellä todennäköisesti pesivät mm. kaulushaikara ja ruskosuohaukka (liite 1). Rantasuot jatkuvat selvitysalueen ulkopuolella lammen etelä- ja pohjoisosissa. Rantavyöhykkeen kautta muodostuu pohjois-eteläsuuntainen viheryhteys läpi alueen. Arvo: Metsälakikohde (vähäpuustoinen suo ja rantaluhta), jolla on myös linnustollista arvoa ja joka on todennäköinen lepakoiden ruokailualue (liite 1). Kuva 4. Ruoholammen rantasuota lammen luoteis- ja lounaisosissa. 4. Munteron tervalepikko Munterontien eteläpuolella olevien rantamökkien kohdalla rannassa kasvaa isoja tervaleppiä, joita järeimmät ovat läpimitaltaan yli puolimetrisiä (kuva 5). Osa rungoista on lahonnut ja niissä on koloja. Tervaleppien alla on kirkasvetinen vesikuoppa, jonka reunalle on asetettu lautoja ja joka saattaa olla lähde. Rehevän aluskasvillisuuden lajeja ovat mm. mesiangervo, nokkonen, metsä- ja lehtokorte, rentukka ja vehka. Arvo: Metsälakikohde (rantaluhta, mahdollisesti lähteen lähiympäristö) ja mahdollisesti vesilakikohde (luonnontilainen lähde).

7 5 Kuva 5. Ruoholammen rannan tervaleppäryhmä ja mahdollinen lähde. 5. Munteronjoki Munteronjoki virtaa vajaan kilometrin matkan Ruoholammesta Rovonlahden Sahalahteen leveänä ojamaisena uoma, jota on muutettu kaivamalla ja johon liittyy sivuojia (kuva 2). Uoman varrella on pellonreunaniittyä, rantarämettä ja viitamaisia koivikoita, joissa kasvaa koivua ja pajuja sekä kastikkaa, saroja ja kurjenjalkaa. Ojamaisuudestaan huolimatta joki muodostaa huomionarvoisen kosteikkoalueen ja läpi selvitysalueen ulottuvan viheryhteyden. Ruoholammen puolella se jatkuu rantaluhtana ja myös Sahalahden pohjukassa on rantakosteikkoja. Arvo: Muu huomionarvoinen luontokohde ja viheryhteys. 6. Ruoholammen rantakallio Ruoholammen pohjoisrannalla on matala rantakallio, johon johtaa polku ja jonka kasvillisuus on virkistyskäytön takia kulunut (kansikuva). Kalliolla kasvaa kissankäpälää, joka on uhanalaisarvioinnissa arvioitu silmälläpidettäväksi lajiksi (NT). Kallion molemmin puolin on ruovikoita, joilla on linnustollista arvoa (liite 1). Arvo: Muu huomionarvoinen luontokohde.

8 Kuva 6. Luontoarvoiltaan merkittävät kohteet. 1. Munteron harju (kangasvuokkojen kasvupaikka on merkitty ympyrällä, kangasvuokkoja esiintyy myös selvitysalueen ulkopuolella katkoviivalla rajatun ympyrän alueella) 2. Ruoholammen rantaluhta ja ruovikko 3. Ruoholammen rantaluhta ja ruovikko 4. Munteron tervalepikko 5. Munteronjoki 6. Ruoholammen rantakallio

9 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Luontoselvityksen perusteella selvitysalueen merkittävimmät luontoarvot ovat Munterontiehen rajoittuvalla harjulla ja Ruoholammen ranta-alueella. Munteron harju on kokonaisuutena huomionarvoinen luontokohde, ja siellä kasvaa kangasvuokkoa, joka on rauhoitettu ja uhanalainen, vaarantuneeksi luokiteltu laji. Kangasvuokon kasvupaikat tulee huomioida maankäytön suunnittelussa, niin että niiden säilymistä ei vaaranneta, vaan pyritään turvaamaan niiden säilyminen. Ruoholammen rantaluhtia voidaan pitää metsälain (10 ) erityisen tärkeinä elinympäristöinä, joiden metsänhoidolliset hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Rantaluhdilla on myös linnustollista arvoa ja ne ovat todennäköisiä lepakoiden ruokailualueita. Ruoholammen rannan tervalepikkoon saattaa sijoittua lähde, joka on vesilain (2 luku 11 ) nojalla luonnontilaisena säilytettävä kohde. Muita luontoarvoiltaan huomionarvoisia kohteita alueella ovat Munteronjoki ja Ruoholammen pieni rantakallio, joiden huomioon ottamista maankäytön suunnittelussa suositellaan. Alueella ei todettu kohteita, jotka täyttäisivät luonnonsuojelulain 29 :n kriteerit suojelluista luontotyypeistä. Linnusto- ja lepakkoselvityksen tulokset on esitetty liitteessä LÄHTEET Geologian tutkimuskeskus 2012: Geokartta-palvelu. Pöyry Finland Oy 2009: Ruoholammen kaavarungon luontoselvitys (työnumero ). 10 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja s. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. Valtion ympäristöhallinnon virastojen OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelu.

10 Liite 1: Linnusto- ja lepakkoselvitys 1 LAPPEENRANNAN MUNTERON LINNUSTO- JA LEPAKKOSELVITYS VUONNA 2012 Karri Kuitunen 1. AINEISTO JA MENETELMÄT 1.1. Pesimälinnusto Linnustoselvityksen päätarkoitus oli huomionarvoisten lajien ja lintualueiden esiintymisen selvittäminen. Huomionarvoisia ovat uhanalaiset, silmälläpidettävät ja lintudirektiivin I-liitteen lintulajit (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY; lintudirektiivi, Rassi ym. 2010). Linnustoselvitys toteutettiin kartoituslaskentamenetelmää soveltaen 21.5., 4.6. ja (Koskimies ja Väisänen 1988). Kulkulinjat valittiin siten, että mikään osa kartoitettavasta alueesta ei jäänyt 100 metriä kauemmaksi havainnoitsijasta. MMM Karri Kuitunen teki linnustoselvityksen maastotyöt klo 5.15 ja klo välisenä aikana heikkotuulisella ja poutaisella säällä. Havainnot reviireillään olevista linnuista ja tärkeimmät lintujen elinympäristöt merkittiin maastokartoille. Pesiväksi pariksi tai muuksi pysy-väksi reviiriksi tulkitseminen edellytti havaintoa laulavasta koiraasta tai muuta havaintoa koiraasta/naaraasta kahdella laskentakerralla samalla paikalla sopivassa pesimäympäristössä. Edellä kuvatun kaltainen havainto yhdellä käyntikerralla tulkittiin mahdolliseksi reviiriksi. Yksikin havainto riitti pesiväksi pariksi tulkitsemiseen, jos se koski pesää, poikuetta, pesää rakentavaa, varoittelevaa tai ruokaa/ulosteita kantavaa emoa. Huomionarvoisten tikkalajien (erityisesti valkoselkätikka) esiintymistä kartoitettiin atrappia apuna käyttäen erillisellä käyntikerralla Tikkakartoituksessa erityisesti Munteron ja Rutolan välinen ranta-alue käytiin hiihtäen läpi Lepakot Lepakoiden esiintymistä selvitettiin kerran 2,8 km pituisella kuuntelureitillä klo (kuva 2). Reitille subjektiivisesti valittuja, oletettuja lepakoiden saalistusalueita olivat rehevät metsänreunat, kylätien varsi, Ruoholammen rehevä rantavyöhyke ja aluskasvillisuudeltaan rehevä ojanvarsi ojitetulla rämeellä (kuva 1). Lepakoita havainnoitiin Ciel Observer Dual CDB merkkisellä yhdistelmädetektorilla (heterodyne ja taajuusjako). Detektoria pidettiin reitillä kuljettaessa koko ajan auki ja mahdollisia lepakoiden ääniä haarukoitiin jatkuvasti heterodynemenetelmällä taajuusalueella 20 khz 50 khz. Lepakkohavaintojen koordinaatit ja kuuntelutaajuus (khz) tallennettiin gps-paikantimeen. Selvityksessä käytetyt lepakkojen tunnistamisperusteet Pohjanlepakko heterodyne-detektorilla parhaiten n. 28 khz taajuudella kuuluvat kaikuluotausäänet hidastempoinen, rytmiltään useimmiten vaihteleva ja esim. käsien läpsyttelyä muistuttava kaikuluotausääni Siippa-laji heterodyne-detektorilla parhaiten n khz taajuudella kuuluvat kaikuluotausäänet nopeatempoinen, rytmiltään pääasiassa säännöllinen rätinäsarja 2. TULOKSET 2.1. Pesimälinnusto Selvitysalueella havaittiin 54 pesivää ja mahdollisesti pesivää lintulajia. Lisäksi selvitysalueen lähiympäristössä havaittiin 14 pesivää ja mahdollisesti pesivää lintulajia (liite 1). Tavanomaisia met-

11 Liite 1: Linnusto- ja lepakkoselvitys 2 sien ja pensaikkojen lajeja olivat muun muassa (ei runsausjärjestyksessä) peippo, pajulintu, lehtokerttu, pensaskerttu, laulurastas, mustarastas, punarinta, harmaasieppo talitiainen, sinitiainen ja metsäkirvinen. Vähälukuisemmista metsälinnuista havaittiin muun muassa käpytikka, käki, leppälintu, hernekerttu, puukiipijä (mahdollinen reviiri) ja tiltaltti, kulttuurilajeista viherpeippo ja tikli (mahdollinen reviiri) sekä avomaalajeista pensastasku (2 4 paria) ja västäräkki. Tavanomaisia kosteikkolajeja olivat ruokokerttunen (6 7 reviiriä) ja pajusirkku (2 3 reviiriä) sekä tavanomaisia vesilintuja toukokuun käynnillä haapana (1 pari), sinisorsa (3 koirasta) tavi (3 koirasta). Lisäksi havaittiin kesäkuun alussa lapasorsakoiras. Erityisesti suojeltavia lintulajeja ei havaittu. Uhanalaisista lintulajeista havaittiin selvitysalueella kivitasku ja selvitysalueen lähiympäristössä mehiläishaukka. Muista huomionarvoisista lintulajeista havaittiin viisi silmälläpidettävää, yksi alueellisesti uhanalainen ja 12 lintudirektiivin I liitteen lajia. Vaarantuneet Kivitasku Pari sopivassa pesimäympäristössä selvitysalueen pohjoisosassa 4.6. kartoituskerralla. Mahdollinen reviiri. Mehiläishaukka Mahdollinen pesintä Munteronsuon ympäristössä vuonna 2012, ilmeisesti selvitysalueen rajauksen ulkopuolella (Esa Sojamo, suullinen tiedonanto). Silmälläpidettävät Kalasääski Havainto Ruoholammen yli lentävästä yksilöstä 4.6. kartoituskerralla. Ei kuulu pesimälajistoon, mutta Ruoholampi lienee sääksien saalistusaluetta. Käenpiika Yksi havainto laulavasta koiraasta kartoituskerralla. Havainto saattaa koskea pysyvää reviiriä, sillä laulukauden päätyttyä laji on vaikeasti havaittava. Metso Yksi ulostehavainto mahdollisessa pesimäympäristössä Munteronsuon pohjoisosassa (kuva 1). Punavarpunen Yksi havainto laulavasta koiraasta kartoituskerralla selvitysalueen itäosassa (kuva 1). Mahdollinen reviiri. Sirittäjä Yksi havainto laulavasta koiraasta selvitysalueen itäosassa kartoituskerralla (kuva 1). Mahdollinen reviiri. Alueellisesti uhanalaiset Taivaanvuohi Pysyvä reviiri selvitysalueen keskiosan rantaluhdalla: havainto soidintavasta yksilöstä kaikilla kartoituskerroilla (kuva 1). Lintudirektiivin I liitteen lajit Kalatiira Selvitysalueelta ei pesintään viittaavia havaintoja, mutta saattaa pesiä Ruoholammen muissa osissa. Saalistava kalatiira havaittiin Munteron ja Rutolan ranta-alueella ja kartoituskerroilla.

12 Liite 1: Linnusto- ja lepakkoselvitys 3 Kaulushaikara Pysyvä reviiri selvitysalueen länsiosan ruovikossa: soidintava ja 4.6. kartoituskerroilla (kuva 1). Kuikka Ruoholammen selvitysalueen ulkopuolisilla osilla kuusi ja kaksi kuikkaa. Mahdollisista pesinnöistä vuonna 2012 ei ole tietoa. Kurki Kurkipari sopivassa pesimäympäristössä selvitysalueen eteläosassa Rutolan länsipuolisella rantaalueella 4.6. kartoituskerralla. Mahdollisesti samojen kurkien ääniä kartoituksen aikana myös Munteron ranta-alueella. (kuva 1). Mahdollinen reviiri. Käenpiika Ks. kohta silmälläpidettävät. Laulujoutsen Pesinnän varmistava havainto selvitysalueen eteläosassa: pari ja vähintään 5 poikasta (kuva 1). Mehiläishaukka Ks. kohta vaarantuneet. Metso Ks. kohta silmälläpidettävät Pikkulepinkäinen Koiras reviirillä selvitysalueen pohjoisosassa ja 25.6 kartoituskerroilla (kuva 1). Palokärki Soidinta selvitysalueen itäpuolella kartoituskerralla. Selvitysalue on mahdollisesti osa palokärjen laajaa reviiriä. Pyy Yksi ulostehavainto mahdollisessa pesimäympäristössä Munteronsuon pohjoisosassa (kuva 1). Ruskosuohaukka Epäonnistunut pesintäyritys Ruoholammen pohjoisosassa, hieman selvitysalueen luoteispuolella (kuva 1; Esa Sojamo, suullinen tiedonanto). Onnistunut pesintä Ruoholammen länsiosassa vuonna 2011 ja epäonnistunut pesintä vuosituhannen vaihteessa (Esa Sojamo, suullinen tiedonanto). Luokittelemattomat huomionarvoiset lajit Härkälintu Yksi yksilö hieman selvitysalueen ulkopuolella Munteron länsipuolisella ranta-alueella. Nuolihaukka Reviiriääntelyä Munteron ja Rutolan välisellä ranta-alueella 21.5., mutta ei muilla kartoituskerroilla. Mahdollinen reviiri ilmeisesti selvitysalueen ulkopuolella. Pyrstötiainen: Varmistettu pesintä (pesälöytö) Munteronjoen varrella (kuva 1). Varpushaukka: Pesintä hieman selvitysalueen ulkopuolella Munteronsuon pohjoispuolella. Varoitteleva naaras ja pesä varttuneessa kuusessa havaittiin ja kartoituskerroilla.

13 Liite 1: Linnusto- ja lepakkoselvitys 4 Kuva 1. Huomionarvoisten lintulajien havaintopaikat Lappeenrannan Munteron luontoselvityksessä. Symbolien selitykset: Tähdet: Kolmiot: punainen= nuolihaukkahavainto punainen= laulava punavarpunen sininen= pyrstötiaisen pesintä sininen= pikkulepinkäisreviiri vihreä= laulava sirittäjä musta= kurkipari valkoinen= joutsenpoikue harmaa= laulava käenpiika musta= taivaanvuohireviiri ruskea= pyyn ulostehavainto ruskea= kaulushaikarareviiri vihreä= metson ulostehavainto harmaa ruskosuohaukkareviiri keltainen= kivitaskupari 4.6. keltainen= varpushaukan pesintä

14 Liite 1: Linnusto- ja lepakkoselvitys Lepakot Selvitysalueella tehtiin viisi havaintoa saalistelevista lepakoista (kuva 2, liite 2). Havainnoista kolme koski siippa-lajia (todennäköisiä viiksi- tai isoviiksisiippoja), yksi pohjanlepakkoa ja yksi määrittämätöntä lepakkoa. Kuva 2. Lepakoiden kartoitusreitti (kulku vastapäivään) ja havaintopaikat Lappeenrannan Munteron luontoselvityksessä. Keltainen tähti= pohjalepakko, punainen tähti= siippalaji, sininen tähti= määrittämätön lepakko. 3. TULOSTEN TARKASTELU Munteron ja sen lähiympäristön pesimälinnusto on varsin monipuolinen. Useiden erilaisten elinympäristötyyppien (järvi ranta-alueineen, metsät, ojitettu suo, reunapensaikot, pellot, ihmisen muok-

15 Liite 1: Linnusto- ja lepakkoselvitys 6 kaamat ympäristöt) muodostamalla luontokokonaisuudella lajimäärä on varsin suuri. Maankäytön suunnittelun kannalta erityishuomiota vaatii Ruoholammen rehevä rantaluhta (pensas- ja avoluhta), jolla on merkitystä huomionarvoisten ja vaateliaiden kosteikkolintujen (mm. kaulushaikara, ruskosuohaukka, taivaanvuohi, kurki) ja vesilintujen elinympäristönä. Ruoholammella lienee ainakin paikallista merkitystä myös vesi- ja rantalintujen muutonaikaisena levähdysalueena. Yhden kesäkuisen kartoituskerran (Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen vuoden 2011 kartoitusohjeissa suositus kolme käyntikertaa) perusteella ranta-alueella on merkitystä myös lepakoiden saalistusalueena. Saalistushavaintojen perusteella ei voi päätellä mahdollisten lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sijaintia, sillä etäisyys lepo- ja saalistuspaikkojen välillä saattaa olla jopa kilometrejä (esim. Vihervaara ym. 2008). Selvitysalueella ja sen ympäristössä on Salpalinjaan liittyviä luolia ja linnoitteita, joilla on mahdollisesti merkitystä lepakoiden talvehtimispaikkoina. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja voi kuitenkin olla muuallakin, sillä lepakot eivät vesisiippaa lukuun ottamatta käytä talvehtimisluoliaan kesäaikana (Terhi Wermundsen, kirjallinen tiedonanto). 4. KIRJALLISUUS Koskimies, P., Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. 143 s. Neuvoston direktiivi 79/409/ETY: luonnonvaraisten lintujen suojelusta (lintudirektiivi). Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys r.y. 2011: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys r.y:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. Vihervaara, P., Virtanen, T. & Välimaa, I. 2008: Lepakot ja metsätalous Isoviiksisiippojen radioseurantatutkimus UPM-Kymmene Oyj:n Janakkalan Harvialassa sijaitsevilla metsätiloilla UPM Kymmene Oyj Metsä & Biologitoimisto Vihervaara. Tutkimusraportti. 52 s.

16 Liite 1: Linnusto- ja lepakkoselvitys 7