Transkriptio

1 Sosiaalilääketieteen yhdistys on poikkitieteellinen eri ammattiryhmistä ja tieteenaloilta sekä eri paikkakunnilta tulevien yhteinen keskustelufoorumi. Yhdistys toimii Suomen sosiaalilääketieteen ja kansanterveystieteen tutkimuksen alalla tutkijoiden ja samalla myös tutkimuslaitosten yhdyssiteenä. Sosiaalilääketieteen yhdistyksen toiminnan tarkoitus on erilaisin tilaisuuksin, aloittein ja lausunnoin edistää sosiaalilääketieteen ja sen lähialojen tutkimusta ja koulutusta. Tiedot yhdistyksen järjestämistä tilaisuuksista löytyvät yhdistyksen kotisivuilta ja noin kaksi kertaa vuodessa ilmestyvästä jäsenkirjeestä. Jäsenille tiedotetaan toiminnasta yhdistyksen sähköpostilistalla. Sosiaalilääketieteen yhdistyksen toimintaan kuuluu myös Sosiaalilääketieteellisen Aikakauslehden toimittaminen. Lehden tilaus kuuluu jäsenmaksuun. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti on monitieteinen, vertaisarviointia käyttävä kotimainen foorumi yhteiskunnallisesti virittyneelle terveystutkimukselle. Se julkaisee empiirisiä, teoreettisia ja metodisia alkuperäisartikkeleita, tieteellisiä katsauksia ja tutkijapuheenvuoroja sekä muita kirjoituksia suomen ja ruotsin kielellä. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 1

2 Seminaarin ohjelma Maanantai Suuri sali Puheenjohtaja: Tea Lallukka, Sosiaalilääketieteen yhdistys, Työterveyslaitos Ilmoittautuminen Seminaarin avaussanat, SLY:n puheenjohtaja dos. Tea Lallukka Professori Juha Pekkanen, Helsingin yliopisto, Hjelt-instituutti: Mitä eri metodeilla tuotetusta tutkimustiedosta voidaan päätellä (Keynote 1) Kansanedustaja, VTL Osmo Soininvaara: Tutkimustiedon käyttö päätöksenteossa (Keynote 2) Lounas (omakustanteinen) Dos., yliopistonlehtori Pentti Nieminen, Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta: Tilastollisten menetelmien kirjo ja käyttö lääketieteen tutkimusjulkaisuissa Dos., Senior Research Fellow Pirjo Nikander, Tampereen yliopiston tutkijakollegium: Laadullinen seuranta tutkimusevidenssin tuottajana Professori Mervi Eerola, Turun yliopisto, tilastotieteen keskus: Mitä voimme päätellä kausaalivaikutuksista havainnoivassa tutkimuksessa? Kahvitauko (samanaikaisesti SLY:n Käyttäytymislääketieteen jaoksen vuosikokous salissa 309) Pienet salit Työryhmät: Sosiaalilääketieteen menetelmät (Sali 505) Käyttäytymislääketieteen 20-vuotisjuhlatyöryhmä (Sali 309) Ruokatutkimus (Sali 312) Kuolleisuus ja terveyserot (Sali 313) Terveydenhuoltotutkimus (Sali 401) Terveyssosiologia (Sali 405) Sosiaalilääketieteen yhdistys ry.:n syyskokous (Sali 312) 2

3 Tiistai Suuri sali Puheenjohtaja: Maijaliisa Erkkola, Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, Helsingin yliopisto Ilmoittautuminen Tutkimusprofessori Elina Hemminki, THL: Kokeelliset tutkimukset sosiaalilääketieteessä (Keynote 3) Professori Jaakko Nevalainen, Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö: Puuttuvan tiedon ongelmat pitkittäistutkimuksissa (Keynote 4) Kahvitauko Seppo Aro -palkinnon jako Dos., VTT Vesa Kuusela, Helsingin yliopisto: Tilastotiedon esittäminen visuaalisesti Paneelikeskustelu: pj. professori Ossi Rahkonen, Helsingin yliopisto tutkimusprofessori Elina Hemminki, THL yliopistonlehtori, dos. Ari Haukkala, Helsingin yliopisto yliopistotutkija, dos. Reijo Sund, Yhteiskuntatieteiden menetelmäkeskus, Helsingin yliopisto tohtorikoulutettava, VTM Heta Moustgaard, Helsingin yliopisto lääketieteen erikoistoimittaja Teija Riikola Seminaari päättyy 3

4 Lounasravintoloita 1. Tieteiden talon tiedekahvila, Kirkkokatu 6 2. Kotipizza Kruununhaka, Mariankatu UniCafe Prothania, Yliopistonkatu 3 4. Unicafe Päärakennus, Fabianinkatu Ravintola Savotta, Aleksanterinkatu Ravintola Rodolfo, Kirkkokatu 5 7. Korea house, Mariankatu Ravintola Paprika (Amica), Yliopistonkatu 4 9. Ristorante pizzeria Pompej, Snellmaninkatu Ravintola Zinnkeller, Meritullinkatu Piano, Rauhankatu 15 4

5 Työryhmät Työryhmät kokoontuvat klo Tieteiden talolla Sosiaalilääketieteen menetelmät Sali 505 Puheenjohtaja: Tea Lallukka 15:00 Kemppainen Teemu: Sosiaalitieteellistä aluemallinnusta pistedatalla: esimerkkinä kyselypohjainen analyysi koetusta terveydestä ja turvattomuudesta Helsingin metropolialueella 15:22 Kausto Johanna: Kokeellinen ja kvasikokeellinen asetelma osasairauspäivärahan vaikuttavuuden arvioinnissa 15:44 Hämäläinen Riitta-Maija: Ohjelmallinen tutkimusprosessi ja menetelmät liikuntapolitiikan tutkimuksessa 16:06 Borodulin Katja: Fyysisen aktiivisuuden mittaaminen: haasteita ja mahdollisuuksia Käyttäytymislääketieteen 20-vuotisjuhlatyöryhmä Sali 309 Puheenjohtaja: Sakari Suominen 15:00 Koponen Anne: Health care climate, perceived self-care competence and glycemic control among patients with type 2 diabetes in primary care 15:18 Tuomisto Martti: Lihavuusleikkauksiin liittyvät emotionaaliset tekijät 15:36 Lehto Ulla-Sisko: Impact of social capital on health and well-being after a cancer diagnosis 15:54 Konttinen Hanna: Psychological aspects of eating behavior as predictors of 10-year weight changes after surgical and conventional treatment for severe obesity: results from the SOS intervention study 16:12 Kiviruusu Olli: Interpersonal problems and development of self-esteem from adolescence to mid-adulthood. A 26-year follow-up. 5

6 Ruokatutkimus Sali 312 Puheenjohtaja: Maijaliisa Erkkola 15:00 Roos Eva: Concept mapping of school nutrition environment among pupils in Finland 15:15 Huovila Janne: Globaali informaatioyhteiskunta terveellisen syömisen ymmärryksen kontekstina: retorinen diskurssianalyysi ravitsemusneuvoja antavista blogeista 15:30 Vepsäläinen Henna: Can gamification influence food behavior in adolescent athletes? 15:45 Itkonen Suvi: Development and validation of a food frequency questionnaire for assessment of vitamin D intake in Finnish adults 16:00 Meinilä Jelena: Development and validation of Healthy Pregnancy Diet Score (HePS) for pregnant women at high risk of gestational diabetes 16:15 Hovi Elli: Äidin raskaudenaikaisen ruokavalion yhteys lapsen ylipainoon 3- vuotiaana Kuolleisuus ja terveyserot Sali 313 Puheenjohtaja: Peija Haaramo 15:00 Manderbacka Kristiina: Onko sepelvaltimotoimenpiteiden vaikuttavuudessa sosioekonomisia eroja? 15:18 Vehko Tuulikki: Naisten rintasyöpä tuloryhmittäin Suomessa Rekisteritutkimus vuosilta :36 Pietiläinen Olli: Ammattiasemaluokkien eriarvoisuus sairaalakäyntien jälkeisissä sairauspoissaoloissa 15:54 Lumme Sonja: Vakavaa mielenterveyshäiriötä sairastavien ylikuolleisuus ajanjaksolla :12 Sumanen Hilla: Nuorten työntekijöiden lyhyiden sairauspoissaolojen sosioekonomisten erojen muutos 6

7 Terveydenhuoltotutkimus Sali 401 Puheenjohtaja: Riikka Lämsä 15:00 Törölä Miisa: Oikeuspsykiatriset potilaat hyvinvointivaltiossa 15:18 Turkia Mika: Tapausselostus: tutkimustiedon hyödyntäminen lääkintöhallituksen asiantuntijalausunnoissa 15:36 Lounamaa Anne: Statistical information systems for injury prevention in six Baltic Sea States 15:54 Kokkinen Lauri: Why democracy improves population health, and why is this not always the case? 16:12 Halme Nina: Rakenneyhtälömallin kehittäminen ja arviointi tutkimuksen kohteena avun antaminen lasten ja perheiden palveluissa Terveyssosiologia Sali 405 Puheenjohtaja: Anu Katainen 15:00 Pietilä Ilkka: Potilasnäkökulmia eturauhassyövän seulontaan 15:15 Sipilä Pyry: Alkoholi ja kuolleisuus - pitkittäistutkimus kaksosilla 15:30 Ruokolainen Otto: Suhtautuminen tupakkapolitiikkaan - väestötarkastelu tupakointistatuksen mukaan 15:45 Holstila Ansku: Vanhuuseläkkeelle siirtymisen yhteys liikunta-aktiivisuuden muutoksiin 16:00 Koponen Päivikki: Etnisten vähemmistöjen osallistuminen ja osallisuus väestötutkimuksissa 16:15 Harrasova Gulnara: The association between religiosity and eating disorders among Finnish women 7

8 Tiivistelmät pyydettyjen puhujien esityksistä Tilastollisten menetelmien kirjo ja käyttö lääketieteen tutkimusjulkaisuissa Pentti Nieminen, Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Hannu Vähänikkilä, Oulun yliopisto, hammaslääketieteen laitos Jorma Virtanen, Oulun yliopisto, hammaslääketieteen laitos Lääketieteen ja sen lähialueiden julkaisuissa tutkimuksen tuloksista ja uusista löydöksistä viestitään erilaisilla tilastollisilla esityksillä. Julkaistava osa tieteellisestä työstä tiivistetään tunnuslukuihin, taulukoihin, kuvioihin ja malleihin. Lisäksi käytetään tilastollista merkitsevyystestausta tehtäessä johtopäätöksiä otoksesta kohdeväestöön. Tilastomenetelmillä on siten merkittävä osuus lääketieteen ja hammaslääketieteen tieteellisissä julkaisuissa. Lääketieteen ja hammaslääketieteen kouluttajat kohtaavat merkittävän haasteen päättäessään mitä tutkimusmenetelmiä ja -taitoja opiskelijoille ja tutkijoille tulisi opettaa koulutuksen eri vaiheissa. Eräs strategia on keskittyä niihin tilastollisiin menetelmiin, joita lehtien lukijat tarvitsevat pystyäkseen tehokkaasti lukemaan alansa kirjallisuutta. Selvitimme menetelmien käyttöä ja raportointia 724 lääketieteen, hammaslääketieteen ja terveystieteiden artikkelissa. Tutkimus osoitti artikkeleiden perustuvan vahvasti tilastollisten menetelmien käyttöön. Tavallisin tutkimusongelma julkaisuissa oli ryhmien vertailu. P-arvojen ja luottamusvälien raportointi oli keskeinen osa tutkimustulosten esitystä. Menetelmäkirjoa hallitsivat ryhmien vertailun perusmenetelmät. Lukijat kohtasivat usein myös regressiomalleja. Sen sijaan lääketieteen julkaisujen kirjoittajat eivät ole omaksuneet perinteisten tilastollisten menetelmien rinnalle tarjottuja uusia laskennallisia analysointitekniikoita. Tilastollisten menetelmien menestyksellisessä hyödyntämisessä oleellista on havaintoaineiston ja sen muuttujien sisällöllisen merkityksen ymmärtäminen. Lisäksi kaikkien käytettyjen tilastomenetelmien perusteet tulee tutkimusryhmässä ymmärtää. Uusien menetelmien laajempi leviäminen lääketieteen julkaisuihin vaatinee laskualgoritmien liittämistä myös sellaisiin tilasto-ohjelmistoihin, joita lääketieteen tutkijat käyttävät yleisesti analysoidessaan omia aineistojaan. Lääketieteen tutkimustulosten kriittistä lukemista harjoitteleville opiskelijoille tai osaamistaan täydentäville terveydenhuollon ammattilaisille havaintomme tarjoavat yhteenvedon havaintoaineiston analysointimenetelmistä, joita tarvitaan tutkimustulosten lukemisessa ja ymmärtämisessä. Selvityksemme avulla voi myös tunnistaa ne tilastolliset perusmenetelmät, jotka on tärkeää hallita pyrittäessä julkaisemaan tutkimustuloksia erityisesti näkyvissä lääketieteen ja sen lähialueiden lehdissä. 8

9 Laadullinen seuranta tutkimusevidenssin tuottajana Pirjo Nikander Dos. Senior Research Fellow Tampereen yliopiston tutkijakollegium Laadullinen seurantatutkimus (qualitative longitudinal research) on viime aikoina löydetty uudelleen ja nimetty omaksi menetelmäkseen. Sillä viitataan tutkimusotteeseen, jossa samoja ihmisiä tai yhteisöjä seurataan tietyin aikavälein, tyypillisesti haastatteluja ja etnografista otetta yhdistäen. Tämä ihmisten rinnalla kulkemisen metodi soveltuu erityisesti erilaisten elämänkulullisten siirtymien, esimerkiksi terveysurien, riskikäyttäytymisen, elämäntyylien sekä terveyttä koskevien ratkaisujen, toiminnan ja taitekohtien tarkasteluun. Sitä onkin mahdollista soveltaa esimerkiksi kroonisten sairauskokemusten, ikääntymisen myötä tapahtuvien muutosten, niiden kokemisen sekä hoitosuhteiden ja ihmisen toimijuuden tutkimukseen. Lähestymistapana laadullinen seuranta-asetelma tavoittaa ihmiselämän joustavan ja usein tilannesidonnaisen kokemuksen ja tulkinnan, joiden kautta ihmiset selviytyvät ja reagoivat elämänkulun tapahtumiin, siirtymiin ja muutokseen. Laadullisen seurantatutkimuksen tarkempi määrittely on sen pidemmästä historiasta huolimatta vielä käynnissä ja käytössä olevien menetelmällisten ja aineistokeruun muotojen valikoima täydentyy kaiken aikaa. Lähestymistavan voikin katsoa lukeutuvan monimenetelmien tai mixed methods- lähestymistapojen joukkoon ja sen viimeaikainen suosio selittyy sillä, että myös sosiaali- ja terveyspoliittinen päätöksentekotyö tarvitsee kysely- ja numerotiedon rinnalle muutosprosessien hienosyisemmän dynamiikan tavoittavia menetelmiä. Puheenvuorossani käyn läpi laadullisesta seurantatutkimuksesta erityisesti Britanniassa käytyä keskustelua ja kuvaan laadullisen seuranta-asetelman hyötyjä ja rajoituksia osana terveystutkimuksen kenttää. Kysyn miten laadulliselle aineistolle ja seuranta-asetelmalle rakentuva evidenssi voi olennaisesti täydentää terveyteen liittyvien, monimutkaisten kysymysten ymmärrystä ja tutkimukseen perustuvaa päätöksentekoa. 9

10 Mitä voimme päätellä kausaalivaikutuksista havainnoivassa tutkimuksessa? Mervi Eerola Professori Turun yliopisto, tilastotieteen keskus Sosiaalilääketieteellinen tutkimus voi harvoin nojautua kokeellisen tutkimuksen periaatteiden tarjoamaan vahvaan selkänojaan pyrkiessään arvioimaan sosiaalisten ilmiöiden tai ihmisen sosiaalisen ympäristön vaikutusta sairastavuuteen. Havainnoiva eli epäkokeellinen tutkimus on altis monenlaisille virhelähteille ja tutkijan onkin itse systemaattisesti arvioitava aineistonsa ja tutkimusasetelmansa luotettavuus tutkittavien valikoimattomuuden ja vertailukelpoisuuden suhteen. Tilastotieteen piirissä on viime vuosina syntynyt toisiaan täydentäviä ja toisaalta käsitteellisesti selvästi toisistaan eroavia koulukuntia tilastollisen kausaalipäättelyn suhteen, joiden pääpiirteitä esitellään vertailevasti ja esimerkkien avulla. Tilastotiedon esittäminen visuaalisesti Vesa Kuusela VTT, Dosentti, HY Tilastokuvio on yksi tapa välittää numerotietoa taulukon ja tekstin ohella. Hyvin tehty kuvio on kuitenkin tehokkain tapa. Siitä näkee asiatilan hetkessä ja vastaansanomattomasti ja usein alitajuisesti. Hyvän kuvion tekeminen ei onnistu, ellei tunne niitä periaatteita, joilla kuvallinen viesti tulkitaan. Keskeistä on huomata, että sillä, mitä kuvion tekijä tarkoittaa on vähemmän merkitystä kuin sillä, miten lukija kuvion ymmärtää. Yksi hyvä kuvio kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta yksi epäonnistunut kuvio valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa! Esityksessä tuodaan esiin kuvioesitysten luonteenomaiset piirteet verrattuna taulukkoon ja tekstiin. Samoin käydään läpi kuvioesitysten keskeisiä periaatteita yleisellä tasolla ja erikseen tavanomaisimpien kuviotyyppien laadinnan yleisperiaatteita. 10

11 Tiivistelmät Sosiaalilääketieteen menetelmät Spatiaalista mallinnusta pistedatalla. Esimerkkinä kyselypohjainen analyysi koetusta terveydestä ja turvattomuudesta Helsingin metropolialueella Teemu Kemppainen tohtorikoulutettava, Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto Paikkatiedon mahdollisuudet ja haasteet ovat jääneet sosiaalitieteellisessä terveyden ja hyvinvoinnin tutkimuksessa toistaiseksi varsin vähäiselle huomiolle. Teknisessä mielessä tästä seuraa regressiomalleihin liittyvä ongelma. Mallin jäännötermeihin saattaa jäädä spatiaalista korrelaatiota, mikä rikkoo tavanomaisia regressioanalyysin oletuksia ja kertoo mallin puutteellisesta määrityksestä. Tämän seurauksena mallinnuksen tuloksena saatavat estimaatit ovat mahdollisesti virheellisiä. Sisällöllisessä mielessä paikkatieto avaa mahdollisuuksia ilmiön alueellisten trendien kuvaamiseen. Tämä tutkimus havainnollistaa paikkatiedon käyttöä kyselytutkimuksessa. Tutkimuksen päätarkoitus on esitellä spatiaalista analyysiä käytännöllisellä ja ei-matemaattisella tavalla. Esimerkkeinä käytetään koettua tervettä ja omaan asuinalueeseen liittyvää turvattomuuden kokemusta mittaavia kyselytuloksia. Aineistoina käytetään tuoretta kyselyaineistoa Helsingin seudulta (hanke: Katumetro, 2012, n=9609, vastausosuus n. 36 %), Ruututietokantaa sekä otoksen perustietoina saatuja vastaajan kotitalon koordinaatteja (YKJ). Koettua terveyttä ja turvattomuuden kokemusta visualisoidaan kuvailevasti alueellisten trendien näkökulmasta. Visuaalisen vaikutelman pitävyyttä koetellaan tilastollisen testaamisen avulla. Lisäksi mainittuja ilmiöitä mallinnetaan kolmella eri tavalla: tavanomaisella pienimmän neliösumman menetelmällä, asetelmaperusteisella mallinnuksella ja yksinkertaisilla spatiaalisen ekonometrian malleilla. Mallinnuksen sisällöllinen asetelma on vertailla lähiöitä muuhun kaupunkirakenteeseen ja tarkastella erityisesti naapuruston sosio-ekonomisen luonteen roolia koetun terveyden ja turvattomuuden mahdollisena tekijänä. Tulokset ovat sisällöllisessä mielessä alustavia, sillä täyttä sisältöartikkelin mukaista tarkastelua ei voitu menetelmäartikkeliin mahduttaa. Koetun terveyden kohdalla spatiaalisuus on selvästi vähäisempää kuin turvattomuudessa. Tämä näkyy niin visuaalisessa kuvailussa, tilastollisen testaamisen tuloksissa ja regressiomallien jäännöstermeissä. Koetun terveyden lähtökohtainen spatiaalinen korrelaatio tulee selitetyksi mallin muuttujien avulla. Turvattomuuden tapauksessa jäännöstermeihin kuitenkin jää spatiaalista korrelaatiota myös täydessä mallissa, mikä ratkaistaan soveltamalla yksinkertaisia spatiaalisia ekonometrisia malleja. Näiden tuottamat estimaatit eroavat kontekstimuuttujien osalta varsin selvästi tavanomaisten mallien tuloksista, mikä havainnollistaa tutkimuksen pääviestiä: sijainnilla on väliä. 11

12 Kokeellinen ja kvasikokeellinen asetelma osasairauspäivärahan vaikuttavuuden arvioinnissa Johanna Kausto, Erikoistutkija, FT Työterveyslaitos, Esitelmässä tarkastellaan kokeellisen ja kvasikokeellisen tutkimusasetelman soveltamista esimerkiksi sosiaali- ja terveyspoliittisten interventioiden tai toimintamallien arvioinnissa. Mikäli laajemmista kokonaisuuksista voidaan erottaa jokin selvärajainen interventio, sen vaikuttavuuden arviointi, tavallisesti määrällinen mittaaminen, saattaa olla mahdollista. Satunnaistetusta kokeellisesta tutkimuksesta saatua vaikuttavuusnäyttöä pidetään luotettavimpana. Usein kokeellinen asetelma ei ole kuitenkaan joko eettisistä tai käytännön syistä mahdollinen. Lisäksi kokeelliseen tutkimukseen osallistuvien joukko on yleensä rajattu, jolloin tulosten yleistettävyys kärsii. Kvasikokeellisessa tai luonnollisessa tutkimusasetelmassa tutkittavat voidaan poimia esimerkiksi valtakunnallisista rekistereistä, jolloin tutkimuksen yleistettävyys paranee. Kvasikokeellisen tutkimusasetelman haasteena on tutkittavien ryhmien (interventioon osallistuneet ja ei-osallistuneet) vertailtavuuden varmistaminen. Tämän vuoksi näissä asetelmissa on keskeistä pätevien tutkimusmenetelmien valinta. Luotettavin kuva vaikuttavuudesta saadaan, jos tutkimuskysymyksiä on mahdollista selvittää sekä kokeellisessa että kvasikokeellisessa asetelmassa, eri menetelmiä soveltaen. Tapausesimerkkinä esitelmässä on osasairauspäivärahaa koskevan sairausvakuutuslakimuutoksen vaikutus osasairauspäivärahaa saaneiden myöhempään työhön osallistumiseen. Ohjelmallinen tutkimusprosessi ja menetelmät liikuntapolitiikan tutkimuksessa Riitta-Maija Hämäläinen, FT Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Esitys kuvaa ohjelmallisen tutkimusprosessin menetelmiä, joita on käytetty monitieteisessä kuuden Euroopan unionin jäsenmaan ja Kanadan tutkimushankkeessa. Viisivuotisen, Euroopan komission rahoittaman Tutkimustietoa liikunnan politiikkatoimiin -hankkeen (Research into Policy to enhance Physical Activity REPOPA) tavoitteena on lisätä tutkimustiedon käyttöä politiikkatoimien suunnittelussa. Ohjelmallisessa tutkimusprosessissa tutkimus etenee vaiheittain ja edeltävien vaiheiden tuloksia hyödynnetään ja sovelletaan seuraavissa vaiheissa. Hankkeessa on tehty sisällönanalyysi siitä, miten 21:ssä politiikkatoimen asiakirjassa on käytetty tutkimustietoa, sekä 86 teemahaastattelua politiikkatoimien valmisteluun osallistuneille. Parhaillaan on menossa kaksi interventiota, kumpikin kolmessa maassa. Niissä tutkitaan strategiapelien sekä räätälöidyn intervention toimivuutta tutkimustiedon käytön lisäämisessä. Politiikkatoimien sisällönanalyysin ja interventioiden tuloksista, hyvistä käytännöistä, indikaattoreista ja menetelmistä keskustellaan ja niiden toimivuutta testataan Delfoi-paneelissa keväällä Kanadan hanketoimijat vastaavat 12

13 ohjelmallisen tutkimusprosessin arvioinnista. Ohjelmallinen tutkimusprosessi vaatii monitieteistä otetta sekä tutkimuskysymysten, menetelmien sekä toimintatapojen yhtenäistämisessä. Fyysisen aktiivisuuden mittaaminen: haasteita ja mahdollisuuksia Katja Borodulin Fyysisen aktiivisuuden terveysvaikutuksista on saatu vahvaa näyttöä jo pitkältä ajalta. Myös fyysisen aktiivisuuden mittausmenetelmät ovat kehittyneet vuosien varrella. Metodikatsauksen tavoitteena on kuvailla fyysisen aktiivisuuden mittaamisen menetelmiä ja ottaa kantaa menetelmien haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Keskityn objektiivisista menetelmistä kiihtyvyysanturimittauksiin ja itsearviointimenetelmistä kyselyihin ja niiden käytettävyyteen. Liikuntatutkimuksessa objektiivisten mittarien hyödyntäminen on avannut uusia mahdollisuuksia liikunnan, ja liikkumattomuuden, mittaamiseen. Tästä huolimatta, sekä itsearviointiin että objektiivisin mittauksiin perustuvilla menetelmillä on tutkimuksessa edelleen omat tarpeensa ja käyttökohteensa. 13

14 Käyttäytymislääketieteen 20-vuotisjuhlatyöryhmä Health care climate, perceived self-care competence and glycemic control among patients with type 2 diabetes in primary care Anne Koponen, Nina Simonsen, Ritva Laamanen & Sakari Suominen Folkhälsan Research Center and Hjelt Institute, Department of Public Health, anne.m.koponen@helsinki.fi Background: Type 2 diabetes is an important and increasing public health problem worldwide. Achieving and maintaining recommended levels of glycemic control is the main target in the management of diabetes. It is important to find efficient means by which health care personnel can support patients in this task. Objective: To extend previous research by examining the association of an autonomy supportive health care climate in primary care health centers with self-care competence and glycemic control as perceived and reported by patients with type 2 diabetes, taking into account a wide variety of important life-context factors. Research design: A cross-sectional mail survey in five municipalities in the Southern and Central Finland in 2011 (response rate 56%). Subjects: 2866 patients with a Social Insurance Institution registry-based right for long-term medication for type 2 diabetes, mean age 63 years (range years), 56 % men. Methods: The data were analyzed by multivariate linear and logistic regression models. Results: In line with the predictions derived from the self-determination theory, glycemic control was strongly associated with perceived self-care competence which in turn was strongly associated with autonomous motivation and autonomy supportive health care climate. In addition, disease severity and general well-being of patients played a role in the outcomes of care. Conclusion: Health care personnel have an important role in supporting patients autonomous motivation and perceived self-care competence in order to achieve and maintain longterm glycemic control among patients with type 2 diabetes. The general well-being of patients should also be examined and promoted. Lihavuusleikkauksiin liittyvät emotionaaliset tekijät Martti T. Tuomisto, Lauri Parkkinen, Ulla Siljamäki-Ojansuu, Elina Hautaniemi & Maaria Nikunen Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto ja Akuuttipsykiatria ja Ravitsemusterapiayksikkö, Tampereen yliopistollinen sairaala Sairaalloiseen lihavuuteen liittyy monenlaisten sairauksien vaara. Bariatrinen kirurgia on tehokas tällaisen lihavuuden hoitomenetelmä. Terveyden kannalta painonpudotuksen vaikutukset ovat pääosin positiivisia. Suomessa lihavuusleikkauksia pidetään perusteltuina, kun henkilö on jo yrittänyt muita keinoja, painoindeksi on yli 40 ja erityisesti, kun lihavuuteen liittyy oheissairaus. Harvoihin lääketieteellisiin toimenpiteisiin liittyy niin paljon ja niin erilaisia emotionaalisia ja sosiaalisia tekijöitä kuin lihavuusleikkauksiin ja niiden seurauksiin. Leikkauksen seurauksena paino putoaa 14

15 yleensä nopeasti %, jolloin kehonkuva, terveydentila, fyysinen ja emotionaalinen vointi, normaalielämään liittyvä toimintakyky ja ihmissuhteet ja sosiaalinen vuorovaikutus muuttuvat paljon. Näiden tulevien muutosten pitäisi toisaalta vaikuttaa leikkaukseen tulevaan potilaaseen niin, että hän ryhtyy valmistautumaan niihin. Psykologisten tekijöiden arviointi voi vaikuttaa paljon leikkauspotilaiden ohjaamiseen joko leikkaukseen tai johonkin muuhun interventioon (joka voisi johtaa leikkaukseen), leikkaukseen valmistautumiseen ja leikkauksen jälkeiseen sopeutumiseen. Arvioinnin lähtökohtana tulisi olla löytää jokaiselle arviointiin tulleelle potilaalle sopiva etenemisreitti. Bariatrinen kirurgia on siis vaikuttavaa, mutta valitettavasti tulokset eivät ole kaikilla potilailla yhtä hyviä. Vaikka tulokset alkuun olisivatkin hyviä, niin muutaman vuoden päästä painon lasku voi pysähtyä tai kääntyä nousuun. Jotkut potilaat palautuvat jopa lähtöpainoonsa. Myös psykologiset hyödyt, erityisesti syömiskäyttäytymisen normalisoituminen ja itsehavaittu elämänlaatu, voivat heikentyä. Joillakin potilailla elämänlaatu voi heikentyä rajusti, ja he voivat tällöin olla psykiatrisen hoidon tarpeessa. Osa leikatuista ei onnistu pudottamaan painoaan leikkauksen jälkeen. Ei ole olemassa riittävästi tietoa siitä, mitkä tekijät johtavat positiiviseen hoitotulokseen. Näitä tekijöitä tässä hankkeessa selvitetään. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää lihavuuden kirurgista hoitoa ja siihen liittyvää muuta terveydenhuoltoa laaja-alaisesti. Ennustettavia muuttujia tutkivat sekä ravitsemusterapeutit että psykologi seuraavin menetelmin: 1) Muutosvaihekysely, jolla kartoitetaan potilaan valmiutta painonpudotukseen ja elintapojen muutokseen, 2) motivaatiokysely, jolla mitataan samoja valmiuksia, 3) itsetuntomittari, jolla kartoitetaan potilaiden negatiivista tai positiivista käsitystä itsestään, 4) riskitilannekaavake, jolla mitataan liika- ja epäterveellisen syömisen vaaratilanteita ja vaarojen voimakkuutta ja tiheyttä. 5) painoa ja elämäntyyliä koskeva kysely, 6) oirekysely psykiatrisista oireista, 7) murehtimiskysely, jolla mitataan ahdistuneisuuteen liittyvää murehtimista, 8) toivottomuusmittari, jolla mitataan itsemurhavaaraa, 9) tunteiden hyväksynnän mittari, jolla mitataan yleistä, emotionaalista joustavuutta ja 10) depressiomittari. Arviointiin ja seurantaa kuuluu kuusi arviointikäyntiä, joista kolmea ensimmäistä käsitellään tässä esityksessä. Niistä yksi on 2 kk leikkauksen jälkeen. Tutkimus on meneillään. Sen suostumuslomakkeen on allekirjoittanut jo 80 tutkittavaa. Esityksessä kuvataan tutkimuksen ensimmäiset tulokset. Impact of social capital on health and well-being after a cancer diagnosis Ulla-Sisko Lehto, THL, Markku Ojanen, Tampereen yliopisto, psykologian laitos; Taina Turpeenniemi-Hujanen, Oulun yliopisto ja Oulun yliopistollinen sairaala OYS, syöpätaudit ulla-sisko.lehto@thl.fi The incidence of cancer diseases are rising in developed countries, including Finland ( Today, most cancers are detected in the early phase and treatments are effective leading to a good prognosis. Cancer survival is prolonged also due increasing ageing of population in the developed countries. Thus, people live long after a cancer diagnosis and an ever larger proportion of population has or has had a cancer disease (in Finland > persons). Most patients have seldom or none contacts to the health care system after the primary cancer treatment, and recovery and psychological reorientation rely on the patient s resources. Psychosocial and social resources seem to be particularly important. Social capital may be seen as a 15

16 personal resource that includes trust, reciprocity, social networks (e.g., access to information and support) and participation. Social capital is associated with health outcomes, and we assume that social capital predicts health and well-being of people after a cancer diagnosis. In consecutive samples of 225 breast cancer, c. 155 prostate cancer, and c. 80 lymphoma patients who entered Oulu University Hospital, oncology, we measured generalized and interpersonal trust, reciprocity, social networks and participation, other health determinants, and well-being (e.g., health-related quality of life, symptoms, satisfaction with life) with validated questionnaires 3 5 months after the diagnosis. The measurement is repeated four times up to five years, and the patients use of health care services is tracked. We investigate elements of social capital and their impact on the patients well-being with multivariate statistical methods. Cross-sectional data of the breast cancer patients has been finalized and analyses are going on. Elements of social capital associated with each other and the well-being measures as hypothesized. Indicators of social networks did not associate with trust. Comprehensive and detailed information on the social networks were obtained. Trust predicted most of the well-being dimensions, both individually and after adjusting for other variables. Also informal social networks and number of health care professionals associated with the well-being. Social capital associate with health and well-being after a cancer diagnosis. As suggested earlier, interpersonal trust demonstrates an independent association with health. Social networks associate with well-being. Psychological aspects of eating behavior as predictors of 10-year weight changes after surgical and conventional treatment for severe obesity: results from the SOS intervention study Hanna Konttinen 1, Markku Peltonen 2, Lars Sjöström 3, Lena Carlsson 3, and Jan Karlsson 4 2 National Institute for Health and Welfare, Finland 3 University of Gothenburg, Sweden 4 Örebro University Hospital, Sweden; Örebro University, Sweden hanna.konttinen@helsinki.fi Objective: There is a need for a better understanding on the factors that influence long-term weight outcomes after bariatric surgery. The present study aimed to examine whether pre- and posttreatment levels of cognitive restraint, disinhibition and hunger and 1-year changes in these eating behaviors predicted short- and long-term weight changes after surgical and conventional treatment for severe obesity. Methods: The participants were from an ongoing, matched (non-randomized) prospective intervention trial of the Swedish Obese Subjects (SOS) study. The current analyses included 2010 obese subjects who underwent bariatric surgery and 1916 contemporaneously matched obese controls who received conventional treatment. Physical measurements (e.g., weight, height) and questionnaires (e.g., Three-Factor Eating Questionnaire) were completed prior to intervention and 0.5, 1, 2, 3, 4, 6, 8 and 10 years after the start of the treatment. Structural equation modeling was used as the main analytical strategy. 16

17 Results: The surgery group lost more weight and reported greater decreases in disinhibition and hunger at 1- and 10-year follow-ups (all P < in both genders) than the control group. Pretreatment eating behaviors were unrelated to subsequent weight changes among surgically treated patients. However, patients who had lower levels of 6-month and 1-year disinhibition and hunger (β= , P < 0.01 in men; β= , P < in women) and experienced larger 1-year decreases in these behaviors (β= , P < in men; β= , P < in women) lost more weight 2, 6 and 10 years after the surgery. Among control patients, larger 1-year increases in cognitive restraint predicted greater 2-year weight loss in both genders. Conclusions: Higher tendency to eat in response to various internal and external cues shortly after the surgery predicted less successful short- and long-term weight outcomes, making postoperative susceptibility for uncontrolled eating an important indicator of targeted interventions. Interpersonal problems and development of self-esteem from adolescence to mid-adulthood. A 26-year follow-up Olli Kiviruusu a, Noora Berg a, Taina Huurre a, Hillevi Aro a, Mauri Marttunen a, Ari Haukkala b a National Institute for Health and Welfare (THL) b University of Helsinki olli.kiviruusu@thl.fi This study investigated whether interpersonal problems affect the developmental trajectory of selfesteem from adolescence to mid-adulthood. Directionality of effects between self-esteem and interpersonal problems was also studied. Participants of a Finnish cohort study in 1983 at age 16 (N=2194) were followed up at ages 22 (N=1656), 32 (N=1471) and 42 (N=1334) using postal questionnaires. Measures at each time point covered self-esteem and interpersonal problems including problems with parents, friends, colleagues, partner, break-up with girl/boyfriend, and divorce. Using latent class analysis participants were grouped to those having 1) consistently low, 2) increasing, and 3) high/decreasing number of interpersonal problems from adolescence to adulthood. The latent growth curve of self-esteem was then estimated in these groups for comparisons. Among both females and males the self-esteem growth trajectory was most favourable in the group with consistently low number of interpersonal problems. Compared to the low group, the group with high/decreasing number of interpersonal problems had a self-esteem trajectory that started and remained at a lower level throughout the study period, although among females the gap between the trajectories narrowed by the end of the study period. The group with increasing number of interpersonal problems had significantly slower self-esteem growth rate as compared to the other groups among both females and males, and also the lowest self-esteem level at the end of the study period. Cross-lagged autoregressive models indicated significant crosssectional correlations between low self-esteem and interpersonal problems. Lagged effects were found from low self-esteem to later interpersonal problems, but only among males, while there were no effects to opposite direction among either gender. The self-esteem growth trajectories are different in the groups with different longitudinal patterns of interpersonal problems. While being theoretically sound these results differ from some earlier findings, highlighting the importance of chosen methods to display these types of effects. 17

18 Ruokatutkimus Concept mapping of school nutrition environment among pupils in Finland Eva Roos 1, Kati Nyman 2, Carola Ray 1, Henna Vepsäläinen 1, Henrica de Vet 3, Nanna Lien 4 1=Samfundet Folkhälsan, Folkhälsan research institute, Helsinki, Finland, eva.roos@folkhalsan.fi 2=Arcada, Helsinki, Finland 3=EMGO, Amsterdam, The Netherlands 4= University of Olso, Norway The school has an important role in promoting good nutrition especially in Finland, where pupils are served every school day a proper meal with main course, fresh vegetables, bread, bread spread and milk. School is also an important arena for health promoting, because children of all socioeconomic backgrounds can be reached, it is a place for learning, and schools can potentially also influence their staff, the parents and the wider community. More knowledge is needed of how school nutrition environment influences dietary intake and dietary habits of children. The pupils are one of the key stakeholders and it is important to map their views. Several conceptual models of the school nutrition environment exist, but studies have had limited success in showing associations between school level factors and pupil s dietary behaviors. One cause of the lack of associations may be differences in conceptualization of the school nutrition environment between experts and other stakeholders (i.e. pupils, teachers, parents). Traditionally stakeholder interviews (individual or as focus groups) have been conducted to find the most important factors, but the results might be biased by conveying the views of those most verbal and the interpretation of the researcher. The concept mapping method combines qualitative and quantitative methods in such a way that the concepts are more likely to be grounded in the view of all the stakeholders participating in the group. The aim was to get more knowledge of the school nutrition environment and factors in schools influencing what school children eat and drink in school and to test a different method, concept mapping, to collect this kind of data. The method was conducted in spring 2014 in a primary school, in the Helsinki region, in one class with 17 pupils (13-14 years) divided into 2 groups. Two different concept maps were constructed during a class visit. The method was appreciated by the pupils. The two groups came up with very different cluster maps of the food nutrition environment. More groups conducting concept mapping are needed to get a general picture of pupil s views on school nutrition environment. 18

19 Globaali informaatioyhteiskunta terveellisen syömisen ymmärryksen kontekstina: retorinen diskurssianalyysi ravitsemusneuvoja antavista blogeista ETM, tohtoriopiskelija Janne Huovila Helsingin yliopisto Sosiaalinen media on merkittävä terveellisen syömisen kulttuurisen määrittelyn areena. Blogit osana sosiaalista mediaa ovat suosittuja ravitsemustiedon julkaisualustoja ja keskusteluympäristöjä. Yksittäiset suomenkieliset ravitsemusneuvoja antavat blogit voivat saavuttaa satojatuhansia lukijota. Tässä tutkimuksessa tarkastelen ravitsemusneuvoja antavia blogeja Manuel Castellsin informaatioyhteiskuntaa koskevan teorian kautta. Castellsin mukaan blogit ovat henkilökohtaista joukkoviestintää, jotka suosion saavuttaessaan toimivat merkittävinä tiedon ja ihmisten verkostojen, ja sitä kautta vallan, solmukohtina. Ne ovat osa horisontaalisia ei-keskusjohtoista viestintää, jolla on yhä enemmän valtaa määritellä, mitä pidetään terveellisenä syömisenä. Samalla blogeilla on radikaali yhteiskunnallinen luonne: toisin kuin vahvaan portinvartijuuteen perustunut perinteinen media, blogin kautta kuka tahansa internetin käyttäjä voi ottaa julkista tilaa. Terveellistä syömistä on määritelty kautta historian. Viimeisen sadan vuoden ajan erityisesti tieteen kehitys on vaikuttanut keskeisesti siihen, mitä pidetään terveellisenä syömisenä. Nykyyhteiskunnassa terveellisen syömisen tiedon ja ymmärryksen on nähty kuitenkin rakentuvan sirpaleisemmin ja mosaiikkimaisemmin niin yksityisen kuin julkisen elämän piirissä. Yksi keskeinen vaikuttava tekijä tähän on ollut informaatioteknologian kehitys ja internetin synnyttämä uusi globaali julkisuus. Tutkimukseni tavoitteena on ymmärtää ravitsemusneuvoja antavien blogien kautta, kuinka globaali informaatioyhteiskunta vaikuttaa siihen, miten terveellinen syöminen määrittyy. Tarkastelen sitä, miten internet viestintäympäristönä vaikuttaa terveellisen syömisen retorisiin diskursseihin: muovaavatko henkilökohtainen joukkoviestintä ja horisontaalinen viestintä terveellisen syömisen uskottavan ymmärryksen kulttuurista ja historiallista perustaa? Analysoin suomenkielisiä ravitsemusneuvoja antavia blogitekstejä retorisen diskurssianalyysin (RDA) keinoin. Tarkastelen tekstien diskursiivisuutta, sitä miten tekstit rakentuvat kulttuuriskielellisenä toimintana, retoriikan teoriasta käsin. Retoriikka on symbolista, sosiaalista ja suostuttelevaa toimintaa, joka on suunnattu tietylle yleisölle. Retorinen toiminta on strategista: pyrkiessään vakuuttamaan tietyn yleisön hyväksymään argumentin ja sitoutumaan siihen se aktivoi retorisin keinoin lukijoissaan tietynlaisia tapoja hahmottaa terveellistä syömistä ja samalla sulkee toisia pois. Tutkimuksen keskeisinä analyyttisina käsitteinä ovat retorinen diskurssi ja retorinen resurssi. Retorinen diskurssi muodostuu yhtenäisestä kokonaisuudesta perustuen samankaltaisiin retorisiin keinoihin sekä tapoihin argumentoida ja representoida terveellistä syömistä. Retoristen diskurssien keskiössä ovat ne kulttuurisesti jaetut tavat, joiden kautta kirjoittajat tekevät terveellistä syömistä käsittelevistä teeseistä uskottavia yleisölleen. Käsitteellä retorinen resurssi viittaan niihin hienovaraisempiin kielellisiin tapoihin, joiden kautta diskursseista ja kirjoitusten pääteeseistä pyritään tuottamaan uskottavia. Retorisia resursseja hyödyntämällä kielelliskulttuurinen ymmärrys 19

20 terveellisestä syömisestä 4 muovautuu tiettyyn viestintätitalanteeseen sopivaksi niin, että se pyrkii vakuttaamaan yleisönsä tietyistä syömisen tavoista. Tutkimusaineistona on kuusi suosittua suomenkielistä ravitsemusneuvoja antavaa blogia. Aineiston analyysi on kesken. Can gamification influence food behavior in adolescent athletes? Vepsäläinen H 1, Lehtovirta M 2, Aistrich A 3, Quarshie M 3, Fogelholm M 1, Erkkola M 1. 1 Department of Food and Environmental Sciences, Division of Nutrition, University of Helsinki 2 Department of Public Health, Hjelt-institute, University of Helsinki 3 Wellness Foundry Holding Ltd., Helsinki, Finland henna.vepsalainen@helsinki.fi Objectives: We aimed to determine if the eating habits of adolescent athletes could be influenced using a smartphone application. Materials and methods: A total of 53 adolescent basketball (34%) and soccer players (66%) were recruited to the study. They were randomized to game (n=24, 45%) and tutorial (n=29, 55%) groups. The game group members kept visual food journals during a four week study period using a smartphone application. The meals uploaded to the application were given scores by a nutritionist if specific food items defined in the rules were present. The participants were able to see each other s scores and they competed with each other. Each tutorial group member took part in a single small group meeting discussing healthy diets. Food intake was measured at baseline and after the intervention using a food frequency questionnaire (FFQ) specifically designed for the study. The changes occurring during the intervention were examined within and between the game and tutorial groups. Results: Altogether 40 participants (77%) completed the FFQ after the intervention. Among the female athletes, the gamified application triggered a more substantial increase in the consumption of wholegrain porridge compared to the tutorial group (p=0.028). Among the male athletes, the tutorial group increased the consumption of vegetables, fruits, and berries more than the game group (p=0.005), whereas changes in the consumption of milk were more apparent in the game group (p=0.009). Among the male athletes within the game group, the consumption of milk with 1% or more fat and that of total milk decreased 2.2 (SD 1.9) and 1.5 times/day (1.8), (p for both =0.028), respectively. The male athletes within the tutorial group increased their consumption of vegetables, fruits, and berries 1.4 times/day (SD 1.9, p=0.024) and nuts 1.5 times/week (SD 2.2, p=0.019). The smartphone application was thought to be fun, challenging, and educational. Key findings: Among the male athletes, both the gamified and the more conventional interventions were effective. In the future, the two intervention methods could be combined to enhance the role of social support and to enable individual tailoring. 20