K U L T T U U R I Y M P Ä R I S T Ö S E L V I T Y S -

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "K U L T T U U R I Y M P Ä R I S T Ö S E L V I T Y S -"

Transkriptio

1 E T E L Ä - S A V O N M A A K U N T A K A A V A K U L T T U U R I Y M P Ä R I S T Ö S E L V I T Y S - Etelä-Savon Kulttuuriperinnön kehityslinjat, jatkumot ja murrokset E T E L Ä - S A V O N M A A K U N T A L I I T O N J U L K A I S U 8 8 :

2 KULTTUURIYMPÄRISTÖSELVITYS - Etelä-Savon Kulttuuriperinnön kehityslinjat, jatkumot ja murrokset ETELÄ-SAVON MAAKUNTALIITON JULKAISU 88:2007

3 KULTTUURIYMPÄRISTÖSELVITYS - Etelä-Savon Kulttuuriperinnön kehityslinjat, jatkumot ja murrokset Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 88:2007 Teroprint Kansikuva: Kaitakosken mylly, Ristiina. Etelä-Savon maakuntaliitto Painosmäärä 300 kpl Mikkeli 2007 Etelä-Savon maakuntaliitto Hallituskatu 3 A MIKKELI puh info@esavo.fi faksi ISBN ISSN

4 SISÄLLYS ESIPUHE sivu 1. JOHDANTO 1 2. ETELÄ-SAVON KULTTUURIPERINNÖN KEHITYSLINJAT, JATKUMOT JA MURROKSET 2 FM Pia Puntanen ja suunnittelujohtaja Jarmo Vauhkonen: Etelä-Savon aluerakenteen sidetarina ja kehityksen aikavyöhykkeet 2 3. HISTORIAN KIRJOITUKSET 8 Yli-intendentti Helena Taskinen, Museovirasto: Saimaan muinaisrantojen kivikautinen ja varhaismetallikautinen asutus 8 Dosentti Teppo Vihola, Snellman-instituutti: Etelä-Savon sisäinen taloushistoria maakunnan kehitystä viitoittamassa 18 Dodentti Jyrki Paaskoski: Venäjän merkitys Etelä-Savon historiassa 31 Tutkija Juha Hiltula, Oulun yliopisto: Etelä-Savon kulttuuriympäristön kehityslinjat ja murrokset 42 Euroopan historian professori Laura Kolbe, Helsingin yliopisto: Etelä-Savo, alueiden Eurooppa ja uusi ylpeä paikallinen omakuva ETELÄSAVOLAISEN KULTTUURIYMPÄRISTÖN AIHEKOKONAISUUKSIA JA ERITYISPIIRTEITÄ 55 Yleistä 55 Sotahistoria 56 Rannat ja vesistöreitit YHTEENVETO LÄHTEET 60

5 Esipuhe Aluerakenteella tai palvelu- ja yhdyskuntarakenteella tarkoitetaan jokapäiväistä elinympäristöämme asiointi-, työssäkäynti ja palvelualueineen sekä liikenneyhteyksineen. Aluerakennetta ja sen ominaispiirteitä kuten saavutettavuutta, keskuksia ja niiden tarjoamia palveluja sekä vetovoimaista ympäristöä pidetään yleisesti alueellisina kilpailukykytekijöinä. Esimerkiksi valtatie 5:n ja Savonradan kehittäminen kuuluvat jatkuvasti aluekehityksen kärkihankkeisiin. Nykyisin puhutaan paljon myös luonto- ja kulttuuriympäristön aluetaloudellisesta hyödyntämisestä. Tämän suuntaisia strategisia tavoitteita on kirjattu mm. Etelä-Savon maakuntasuunnitelmaan, maakuntaohjelmaan ja maakuntakaavan tavoitteisiin. Uudet strategiset tavoitteet ovat kuitenkin usein kaukana käytännön toimintatavoista ja asenneilmapiiristä. Luonto- ja kulttuuriympäristöön ei suhtauduta samalla tavalla kuin tämän päivän runkoverkostojen kilpailukykyyn ja kehittämiseen. Päinvastoin: Esimerkiksi rakennusperintökohteita saatetaan pitää jopa kehityksen jarruna. Kulttuuriperintömme on kuitenkin osa alueemme luontaista vetovoimaisuutta ja kilpailukykyä. Sen hyödyntäminen vaatii tietoa, osaamista sekä pitkäjänteistä ja vuorovaikutteista yhteistyötä. Tämän päivän aluerakenne on huomisen kulttuuriperintöä ja -ympäristöä. Etelä-Savossa tätä perintöä on koottu omaan kulttuuriperinnön järjestelmään, jossa on yhteensä noin kulttuuriperintökohdetta. Kulttuuriperinnön inventoinnit tarjoavat jo hyvän perustietopohjan Etelä-Savon rakennusperintökohteista. Järjestelmää on mahdollisuus käyttää paitsi erilaisissa tutkimus- ja viranomaistehtävissä, kuten kaavoitus- ja rakentamishankkeissa, myös kulttuuriympäristön ja historian aluetaloudellisessa hyödyntämisessä mm. osana markkinointia, erilaisia matkailupalveluja ja reitistöjä. Pelkkä kohdekohtainen tietoaineisto saattaa jäädä lukijalleen irralliseksi. Ilman historian tuntemusta alueet ja kohteet eivät liity osaksi historiallista kehitystä, murroksia ja jatkumoa. Vasta historia saa kulttuuriperinnön inventoinnit elämään, muodostamaan tarinoita. Historian kautta kohteet kytkeytyvät toisiinsa, muodostavat kokonaisuuksia ja aluetta kuvaavia teemoja. Etelä-Savon sotahistoria sekä vesistö- ja rantarakentaminen ovat esimerkkejä maakunnalle tyypillisistä teemoista, joilla on rikas ja mielenkiintoinen historia, ja jotka tarjoavat hyvän perustan myös kulttuuriympäristön aluetaloudelliselle hyödyntämiselle. Historian avulla opimme ehkä jotain myös itsestämme ja eteläsavolaisuudesta, sekä voimme rakentaa tulevaisuuttamme. Mikkelissä Jarmo Vauhkonen suunnittelujohtaja

6 1. Johdanto Etelä-Savon kulttuuriperinnön kehityslinjat, jatkumot ja murrokset hankkeen taustalla oli vuoden 2005 joulukuussa päättyneen Etelä- Savon kulttuuriperinnön hoito projektin työn jatkaminen. Projektissa tuotettiin internetiin yhteiskäyttöinen Etelä-Savon maakuntaliiton tietojärjestelmä, jonne siirrettiin noin 1700: n maisema-alueen ja kulttuuriperintökohteen tietoja. Tietokanta on merkittävä lähdeaineisto mm. kaavoitukselle, rakennuslupavalvonnalle ja matkailulle. Tietokantaan sisältyvät kohteet edustavat tärkeää osaa Etelä-Savon kiinteästä kulttuuriperinnöstä ja pohjustavat meidän nykyistä yhdyskuntarakennettamme esittelemällä esimerkkejä sen vaiheista. Hhistorian kautta tulevaa tietoa kohteiden linkittymisestä monikerroksiseksi verkostoksi. Kulttuuriperinnön kehityslinjat, jatkumot ja murrokset hankkeen tarkoituksena oli selkeyttää rakennusperinnön luokittelua, sekä lisätä kulttuuriympäristön arvostusta löytämällä selityksiä ja yhteyksiä tämän päivän alue- ja elinkeinorakenteelle maakunnan historian tuntemuksen kautta. Materiaalin avulla toivottiin löytyvän laajempia kulttuuriympäristön kokonaisuuksia ja jatkumoita. Lisäksi työ tähtäsi eteläsavolaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen maankäytön keinoin, sekä kasvavaan omaehtoisuuteen kulttuuriympäristöjen hoidossa ja ylläpidossa. Tämä edellyttää kulttuuriympäristön näkemistä maakunnan vetovoimaisuus- ja kilpailukykytekijänä. Hankkeen tavoitteena oli tuottaa materiaalia paitsi maakunta- myös kuntatasoisen kulttuuriympäristön hoidon suunnittelun tarpeisiin. Hankkeessa arvotettiin maakunnallisesti merkittävät rakennusperintökohteet sekä muodostettiin laajempia kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kokonaisuuksia. FM Pia Puntanen ja suunnittelujohtaja Jarmo Vauhkonen kirjoittivat Etelä-Savon kehityksestä sidetarinan, jonka avulla kulttuuriperintökohteet voidaan sijoittaa osaksi Etelä-Savon historiallista kehitystä. Sidetarinan ja laajempien kokonaisuuksien muodostamisen tueksi ajateltiin pitää hankkeen päätösseminaari, johon olisi kutsuttu Etelä-Savon historian asiantuntijoita luennoitsijoiksi. Työn edetessä päädyttiin kuitenkin seminaarin sijaan tilaamaan Etelä-Savon aluerakenteen ja elinkeinojen kehityksen taustoja kuvaavia historiankirjoituksia seuraavilta kirjoittajilta: yli-intendentti Helena Taskinen Museovirastosta, dosentti Teppo Vihola Snellmaninstituutista, dosentti Jyrki Paaskoski Helsingin ja Joensuun yliopistoista, Euroopan historian professori Laura Kolbe Helsingin yliopistosta ja tutkija Juha Hiltula Oulun yliopistosta. Arkkitehti Tuija Mustonen kokosi ja toimitti aineiston julkaisuksi. Hankkeessa on saatua tietoa on jo käytetty hyödyksi maakuntakaavan alustavan luonnoksen laadinnassa. Kaavan laadinnan ohessa on rakennusperintökohteita tarkasteltu kirjoitusten pohjalta nousseiden ominaisuuksien kautta. Kokonaisuudet on pyritty kokoamaan siten, että niiden tuotteistaminen ja taloudellinen hyödyntäminen olisi tulevaisuudessa mahdollista ja kannattavaa. Seutu- ja kuntakohtaiset kulttuuriympäristöohjelmat ja kylähistoriat keräävät perustietopohjaa ja ovat käytännön työkaluja mm. alueen vetovoima- ja viihtyvyystekijöiden kehittämiselle ja matkailulle. Näiden laadinnassa voidaan käyttää yhtenä tietopankkina nyt koottua aineistoa.

7 2. Etelä-Savon kulttuuriympäristön kehityslinjat, jatkumot ja murrokset FM Pia Puntanen ja suunnittelujohtaja Jarmo Vauhkonen: Etelä-Savon aluerakenteen sidetarina ja kehityksen aikavyöhykkeet Yleistä Savo mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä vuonna 1323, jolloin Pähkinäsaaren rauhan asiakirjoissa Novgorodin läntisin kihlakunta eli Savilahden pogosta luovutettiin Karjalan ristiretken jälkeisten sotien seurauksena Ruotsin kuningas Maunulle. Sen jälkeen alueen historiassa on nähtävissä ajanjaksoja, joilla on kullakin omaleimaiset piirteensä aluerakenteen muodostumisen näkökulmasta tarkasteltuna: Erämaan valloituksen ja katolisen kirkon aika ( ) Kruunun vallan ja luterilaisen kirkon vakiinnuttamisen kausi ( ) Pietarin imun ja vaikutuksen kausi ( ) Teknologian ylivallan ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion aika sekä globalisaation aika (1917- ) Erämaan valloituksen ja katolisen kirkon aika ( ) Pysyvä asutus alkoi muodostua Savoon ensimmäisenä Mikkelin tienoille noin 800 ekr. Alue oli Novgorodin kauppaimperiumin läntisimpiä takamaita, josta tuotettiin turkiksia Bysanttiin ja Eurooppaan. Alueella kohtasivat Novgorodin ja Ruotsin kauppaintressit sekä itäisen ja läntisen kirkon käännytystyö. Pähkinäsaaren rauhassa alue sidottiin osaksi länttä, Ruotsia ja katolista kirkkoa. Viipuri perustettiin kehityksen tueksi. Seuraavan kahden sadan vuoden aikana Etelä- Savo profiloitui edelleen turkisten tuottajaksi, joskin kaskitalous valtasi koko ajan alaa. Turkisraja siirtyi lounaasta koilliseen sitä myöten, kun asutus levisi. Aikakauden loppuun mennessä Etelä-Savon läntinen osa oli vakaan asutuksen ja kaskitalouden piirissä, kun sen sijaan alueen itäosissa turkistaloudella oli vielä merkitystä luvun alkupuolella Savossa oli asukkaita arviolta Kaupan ja hallinnon voimakkain keskus oli Viipuri. Kirkkopitäjiä Savossa oli kolme, Savilahti eli Mikkeli (1323), Juva (1442) ja Sääminki (1510-l). Novgorodilaiset kauppiaat verottajina korvasivat katolinen kirkko ja Ruotsin kuningas. Olavinlinna rakennettiin itärajan suojaksi, ja Suuri Savontie Hämeenlinnasta Savonlinnaan oli alueen ensimmäinen maantie. Etelä-Savon saavutettavuus hallintokeskuksista käsin oli luontaisten kulkuyhteyksien (vesiyhteys, yhteys ilman rakennettua tietä) varassa. Helpointa kulkeminen oli talvisin pitkin järvenselkiä ja kannaksia. Erämaan valloituksen ja vakituisen asutuksen syntymisen ajalta Etelä-Savon aluerakenteessa on näkyvissä muutamia yksittäisiä kohteita sekä alueita, joilla samankaltainen toiminta on jatkunut katkeamatta. Mikkelin Kivisakastissa on osia Savon vanhimman seurakunnan kirkollinen rakennus. Kenkäveronniemessä oli pappila jo 1400-luvulla. Hallinnon ja sotilaallisen vallan symboli on puolestaan Olavinlinna ja Suuren Savontien tielinjaus, joka pääosin edelleenkin on olemassa. Etelä-Savon vanhimmat taajamat Mikkeli, Juva ja Savonlinna ovat tuolta ajalta.

8 3 TIEDOSSA OLEVAT MUINAISJÄÄNNÖKSET AJOITUKSEN MUKAAN JAOTELTUNA

9 SOTAHISTORIA AIHEKOKONAISUUDEN KOHTEITA ERI AIKAKAUSILTA

10 Kruunun vallan ja luterilaisen kirkon vakiinnuttamisen kausi ( ) ja 1600-lukujen Savo profiloitui kaskirukiin ja tervan tuottajaksi ja Ruotsin suurvaltasotien sotamiesten rekrytointialueeksi. Mikkelin tienoilta 1500-luvulla lähteneen voimakkaan muuttoaallon Pohjois-Savoon, Kainuuseen ja Oulun tienoille mahdollisti koskemattomaan korpimetsään tehdyn huuhtakasken taito luvun kuluessa tervasta tuli tärkein vientituote. Ruotsi oli Euroopan suurin tervantuottaja, Viipuri sen suurin tervanvientisatama ja Viipuriin terva tuli pääasiassa Savosta. Savon väestö väheni 1600-luvun alussa, mikä johtui sodista, kruunun raskaasta verotuksesta ja sen seurauksena poismuutosta muun muassa Ruotsin Värmlantiin. Väkiluku laski 1600-luvun alun :sta vuoteen 1680 mennessä noin :een luvun lopun pienoisjääkausi ja 1700-luvun alun isoviha vähensivät edelleen väkeä, mutta luvun puolivälissä oli palattu noin asukkaan väestöpohjaan. Etelä-Savon saavutettavuus kaupan keskuksesta eli Viipurista oli edelleen pääosin luontaisten kulkuyhteyksien varassa, mutta säilyi avoimena vuoteen 1721 saakka, jolloin Uudenkaupungin rauhan raja (lähes nykyinen raja) katkaisi kauppareitit Viipuriin. Ruotsin itäraja oli ollut vuodesta 1617 saakka kaukana Karjalassa, Inkerinmaalla ja Baltiassa. Talvi- ja vesitiet olivat edelleen liikennejärjestelmän perusta. Ruotsin hallintojärjestelmän tuominen ja vakiinnuttaminen loi omat jälkensä aluerakenteeseen. Maakuntaan perustettiin ensimmäinen kaupunki, Savonlinna vuonna Siitä ei muodostunut toivotunlaista vilkasta kauppapaikkaa, vaikka kaupankäynti oli tuolloin sallittu vain kaupungeissa. Pitäjien määrä lisääntyi ja maanteiden runkoverkko syntyi. Useimmat Etelä-Savon pitäjien kirkonkylät ovat tältä ajalta, vaikka jäljellä oleva rakennuskanta onkin nuorempaa. Sotaväen organisointi ruotuväkeen ja jakopalkkalaitokseen synnytti Savoon upseeriston sotilasvirkatalojärjestelmän, joka puolestaan edesauttoi kartanoiden muodostumista. Talonpoikaista rakentamista ja elämäntapaa edustaa Ristiinan Pien-Toijolan talomuseon vanhimmat osat. Olavinlinna, Savonlinna Valtakunnan rajalla elämisestä saamme kuvan kirjeestä, jossa Erik Akselinpoika kirjoittaa langolleen, vanhalle Herra Sten Sturelle v (meidän aikoihimme siitä on säilynyt Rasmus Ludviginpojan ottama ote): Siitä uudesta linnasta, jonka hän (Eerik Akselinpoika) oli rakennuttanut Savossa tämän maan puolustukseksi (hän kirjoittaa), että se ensin rakennettiin puuvarustuksin, mutta nyt hän rakentaa sen muuraamalla tornit, ympärysmuurit ja muut tarpeelliset rakennukset. Hänellä on 16 ulkomaalaista muuraria, ja kun työväen on lähdettävä tuomaan hiekkaa, kiviä ja kalkkia, on hänen pantava mukaan jokaiseen proomuun 12- tai 15-miehinen ruotu omia sotilaitaan haarniskaan puettuna ja miekoilla varustettuina venäläisten hyökkäysten varalta. Linnalle hän on antanut P. Olavin linna. (Savon historia, I osa Esihistoria ja keskiaika) Pietarin imun ja vaikutuksen kausi ( ) Ruotsin ja Venäjän välinen raja siirtyi vuonna 1743 Kymijoelle, jolloin osa Etelä-Savosta jäi Venäjän puolelle. Pietarin rakentaminen oli alkanut vuonna 1703 ja osa Etelä-Savosta pääsi osalliseksi kasvavan suurkaupungin, mutta myös edelleen Viipurin vaikutuksesta. Alueen vielä nykyisinkin jatkuva profiili metsäteollisuuden raaka-ainevarastona syntyi 1770-luvulta lähtien, kun sahatavaran vienti rajan yli Saimaalta Viipuriin sallittiin. Sen seurauksena Saimaalle perustettiin ensimmäiset sahat luvun aikana koko Itä-Suomesta tuli Pietarin huoltoaluetta, josta vietiin voita, halkoja ja työvoimaa kasvavan suurkaupungin markkinoille. 5

11 Pietarin kehitys ja tarpeet loivat tarpeita Etelä- Savon saavutettavuuden parantamiselle. Vesiliikenne ja Saimaan kanavan avaaminen olivat keskeisiä tekijöitä alueen kehittymiselle. Niiden myötä ja avulla avautuivat kansainväliset kauppayhteydet myös sisämaan tuotteille. Savon radan rakentamisen jälkeen vuonna 1889 maakunnan länsiosan saavutettavuus maan pääkaupunkiin Helsinkiin parani huomattavasti ja Helsingistä alkoi tulla merkittävä tekijä Viipurin ja Pietarin rinnalle luku oli voimakkaan väestönkasvun aikaa luvun puolivälistä noin asukkaasta väestö kasvoi vuoteen 1920 mennessä asukkaaseen. Samaan aikaan alue oli muuttotappioaluetta, kun tilaton väestö lähti erityisesti 1800-luvun loppupuolelta lähtien teollistuville seuduille töihin. Voidaan sanoa, että alueen elatuskyky ylittyi. Nykyisen aluerakenteen perusta ja kuusi prosenttia Etelä-Savon rakennuskannasta on peräisin tältä kaudelta. Tuolloin syntyi myös kansallinen, nykyisin perinteiseksi luonnehdittu maaseutumaisema. Tihenevä tieverkosto, rautatiet ja satamat loivat liikennejärjestelmän, joka on pääosin edelleen käytössä. Mikkeli ja Savonlinna alkoivat kasvaa kaupungeiksi ja maaseutukuntien eri taajamatyypit (kirkonkylä, teollisuustaajama, asemankylä) syntyivät. Ensimmäiset teollisuuslaitokset syntyivät koskien varsille, valtion aluehallinnon ja paikallishallinnon julkiset rakennukset pystytettiin. Teknologian nopean kehityksen, pohjoismaisen hyvinvointivaltion globalisaation aika (1917-) 1900-lukua leimasi teknologian laaja käyttöönotto ihmisen toiminnan eri sektoreilla. Tekniset innovaatiot tehostivat tuotantoa ja helpottivat ihmisen arkielämää. Samalla tuotannosta vapautui voimavaroja palveluihin, mikä edelleen monimuotoisti yhteiskuntaa. Profiililtaan Etelä-Savo oli edelleen agraarinen, hitaasti teknistaloudelliseen kehitykseen ja elinkeinorakenteen muutoksiin sopeutuva alue, jonka saavutettavuus heikkeni oleellisesti toisen maailmansodan jälkeen. Itä-Suomen ehdoton keskus Viipuri, johon koko alueen infrastruktuuri oli suuntautunut, jäi rajan taakse. Saimaan kanava suljettiin. Kun valtakunnalliset voimavarat sijoitettiin Lapin tuhojen korjaamiseen, ei Etelä-Savo saanut riittävän nopeasti parannettua tieverkkoaan Helsinkiin, josta kehittyi maan merkittävin keskus. Puuraaka-aineeseen perustuva teollistuminen loi koko Itä-Suomeen yhdyskuntarakenteen, johon kuului tehtäviltään erikoistuneita keskuksia Suomenlahden rannikon satamakaupungeista Saimaan vesistöalueen latvavesien metsätyömieskyliin saakka. Etelä-Savon roolina tässä ketjussa on ollut toimia lähinnä maakunnan ulkopuolisen teollisuuden raaka-ainevarastona. Vaikutus on edelleen selkeästi nähtävissä maaja metsätaloutta palvelemaan rakennetussa yhdyskuntarakenteessa, vaikka monet tekijät ovat tuoneet kuvaan uusia sävyjä. Kuomiokosken voimala, Ristiina Kehitys johti ensin agraariyhteiskunnan huippupisteeseen ja heti sen jälkeen kiihtyvään kaupungistumiseen ja maaseudun taantumaan. Teknis-taloudellinen kehitys ja elinkeinorakenteen kehitys puolestaan aiheuttivat maaseudun työpaikkojen ja väestön nopean vähenemisen 1960-luvulta alkaen. Teollisuuslaitokset kokivat samantapaisen karsinnan 1970-luvulla, hyvinvointivaltion rakentaminen vahvisti kaupunki-

12 ja kuntakeskuksia 1990-luvulle saakka ja erilaiset kasaantumisedut tukivat alueen tärkeimpien keskusten suhteellista asemaa. Samaan aikaan kun vakinainen asutus maaseudulla väheni, kesämökkeily ja vapaa-ajan asutus, ns. osa-aikaasuminen, alkoivat lisääntyä. Kehityksen myötä Etelä-Savo profiloitui paitsi osaksi taantuvaa maaseutua myös osaksi lomasuomea. Etelä-Savon väkiluku oli suurimmillaan henkilöä vuonna Yhteiskunnan rakennemuutos laski väkiluvun vuoteen 1970 mennessä :een. Väestö muutti maakunnan sisällä kaupunkeihin ja taajamiin ja alkoi valua vähitellen merkittävästi myös maakunnan ulkopuolelle. Etelä-Savon väestö on vähentynyt vuodesta 1995 vuoteen 2005 mennessä henkilöön oltuaan sitä ennen noin 25 vuotta lähes ennallaan. Nopea teknis-taloudellinen kehitys johti perinteisesti hitaan ja inhimilliseen mittakaavaan rakentuneen maaseutumaisen yhdyskuntarakenteen muutokseen. Sodan jälkeinen jälleenrakennusvaihe ja sitä seurannut suunnittelu- ja ympäristökysymysten korostuminen näkyvät myös yhdyskuntarakenteessa. Maaseutumaisten ympäristöjen kehitystä ohjattiin samoilla suunnitteluperiaatteilla kuin kasvavien kaupunkienkin kehitystä. Kun rakennettiin uusia teitä, siltoja ja rakennuksia, tuhottiin melko surutta samalla vanhaa, esimerkkinä perinteiset kirkonkylät. Kehityksen seurauksena alun perin maaseutumaisista ympäristöistä alkoi muodostua tyyliltään rikkonaisia. Taantuva kehitys näkyi mm. peltojen metsittymisenä. Etelä-Savon rakennuskannasta on noin 80 prosenttia 1960-luvulta tai sen jälkeiseltä ajalta. Tieverkko laajeni ja parantui edelleen, uutena tulivat metsäautotiet, joiden avulla maakunnan metsävaroja saatiin teollisuuden käyttöön. Kehityksen myötä aluerakenteeseen tuli uusia elementtejä kuten rantarakentaminen ja valtakunnalliset suojeluohjelmat. Pohjoismainen hyvinvointivaltio toteutui Suomessa 1970-luvulla ja globalisaation vahvaan virtaan Suomen talous kytkeytyi 1990-luvulla. Viime vuosikymmeninä Itä-Suomen ja koko maan väestömuutoksessa ja aluerakennekehityksessä tapahtuneet kolme pääprosessia ovat olleet maaseudun väestön väheneminen, väestön alueellinen keskittyminen ja kaupunkiseutujen asutuksen hajautuminen. Viimeaikainen kehitys, autoistuminen ja it-teknologia, on johtanut työn, asumisen ja vapaa-ajan sekoittumiseen, aika- ja paikkasidonnaisuuden murtumiseen, erilaisiin megatrendeihin ja marginaalisiin ilmiöihin. Perinteinen yhdyskunta- ja palvelurakenne sekä sen varaan rakentuneet aikamatkat, hallinnolliset rajat ja aluejaot ovat menettäneet osin merkityksensä. Valtakunnallinen liikenteen runkoverkosto on tuonut Etelä-Savon 2-3 tunnin etäisyydelle Helsingistä. Media- ja tietoliikenne on puolestaan tuonut maailman jokaiseen olohuoneeseen. Tulevaisuudessa saavutettavuus, väestö- ja markkinapotentiaali sekä vetovoima- ja viihtyvyystekijät ovat aluerakenteen kilpailukyvyn avainsanoja inhimillinen pääoma, ihmiset ja osaajat määrittävät tulevaisuuden menestyjät. Aluerakenteen fyysisten tekijöiden (saavutettavuus, kriittinen massa ja alueprofiili) ohella korostuvat paikallisuus/kulttuuri, ihmisten vuorovaikutuksen ja osaamisen kehittämisen infra sekä innovaatioympäristöt. Globaalin talouden ja kilpailukyvyn seurauksena hidas ja kilpailukyvytön talousalue sekä palveluja yhdyskuntarakenne pyritään ohittamaan. Johtopäätöksiä Aluerakenteen kilpailukyvyn ja sen tyypillisten mittareiden kuten kriittisen massan, saavutettavuuden ja alueprofiilin näkökulmasta Etelä- Savon kehityshistoriasta voidaan tehdä ainakin seuraavia yleisiä havaintoja: Etelä-Savo on ollut aina periferiaa ja rajaseutua. Vuoksen vesistöalue (ja Laatokan Karjala) on muodostanut luontaisen talousalueen, jonka yhtenäisyys ja lähimpien metropolialueiden (Pietari ja Helsinki) kehitys ja saavutettavuus on heijastunut merkittävästi Etelä-Savoon ja koko Itä-Suomeen. Etelä-Savon kriittinen massa on ollut aina alhainen ja hajanainen. Etelä- Savo on ollut aina ympäristö- ja raakaainevarasto. Osa-aikaisella asumisella on aina ollut merkittävä rooli Etelä-Savossa. Teknis-taloudellisen kehityksen seurauksena vesitie, rautatie ja maantie ovat kukin oman aikansa valtateinä muokanneet aluerakennetta ja sen painopisteitä. Tietoliikenteen vaikutus alueeseen ja sen kehitykseen tulee näkymään vasta vuosien kuluttua. 7

13 3. Historian kirjoitukset Yli-intendentti Helena Taskinen, Museovirasto Saimaan muinaisrantojen kivikautinen ja varhaismetallikautinen asutus Varhaisin asutus Esihistoriallinen aika maassamme alkaa siitä, kun viimeisimmän jääkauden päätymisen jälkeen jäämassan sulamisvesien alta alkoi paljastua asumiskelpoista maata ja ihmiselle mahdollisuus asettua asumaan tänne. Vanhimmat asuinpaikat itäisestä Suomesta ajoittuvat yli vuotta vanhoiksi. Tällaisia pioneerivaiheen asuinpaikkoja ovat Juankosken Akonpohjan Helvetinhaudanpuro, josta löytynyt palanut hirvenluu on ajoitettu 8400 ekr. (Hela-918: 9200±75 BP). Joutsenon Kuurmanpohjan asuinpaikan luulöydöistä tehty radiohiiliajoitus (Hela-728: 9310±75 BP) antoi tulokseksi 8600 ekr. (Takala 2004, 161, Jussila 2000, Jussila & Matiskainen 2003, Jussila, Kriiska ja Rostedt 2006, 50). Enon Rahakankaan asuinpaikan luulöytö (Hela-882: 9405±80 BP) ajoittuu vielä hiukan Kuurmanpohjan löytöäkin vanhemmaksi (Pesonen 2005, 5). Mistä Suomi sai ensimmäiset asukkaansa? Tätä on viime vuosina käsitelty monissa arkeologisissa tutkimuksissa. Kun jääkausi päättyi noin 9500 ekr., metsävyöhykkeen pohjoisraja kulki Väinäjoelta Volgan yläjuoksulle ja Kamajoelle. Tämä linja muodosti myös asutun alueen pohjoisrajan. Keskisen Itä-Euroopan alueelle oli viimeisen jääkauden aikana tullut väestöä eri tahoilta - Mustanmeren suunnalta ja itäisen Puolan alueelta, mutta myös lännempää Euroopasta. Liettuasta Keski-Venäjälle saakka olevan alueen väestö muodostui useista arkeologisista kulttuureista, jotka olivat saaneet vaikutteita monilta eri suunnilta. Yhteistä niille oli piiesineiden valmistuksessa käytetty tekniikka, joka pohjautui itäisen Puolan myöhäispaleoliittiseen svidry-kulttuuriin. Noin 9500 ekr. alkoi Baltiasta Volgan yläjuoksulle ulottuvalta alueelta ihmisryhmien hidas levittäytyminen kohti pohjoista ja luodetta. Tämänhetkisten radiohiiliajoitusten perusteella väestöä oli ehtinyt Laatokan kaakkoisrannalle noin 8900 ekr., Kaakkois-Suomeen 8600 ekr., Pohjois-Savoon noin 8400 ekr., Kainuuseen 8100 ekr. ja Ylä-Lapin alueelle noin 7300 ekr. Väestön siirtyminen oli hyvin hidasta ja sitä kesti noin 2000 vuotta. Suomen alueelle väestöä siirtyi etelästä meren yli, kaakosta Karjalan kannaksen kautta ja idästä Laatokan ja Vienanmeren välialueiden kautta. Pohjoisimman Lapin varhaisimmat asukkaat poikkesivat kulttuuritaustaltaan maan muusta väestöstä, sillä he olivat Länsi-Euroopasta pitkin Norjan rannikkoa Varanginvuonolle edenneiden asukkaiden jälkeläisiä. Inariin ja Utsjoelle varhaisimmat asukkaat saapuivat noin 7900 ekr. (Carpelan 2002, 20, , Carpelan 2003, 31-32, Huurre 2003, Kerman kosken vanha maantiesilta, Heinävesi 170, Takala 2004, ).

14 Elinkeinot Vesistöillä on aina ollut suuri merkitys itäisen Suomen asukkaille, sitä suurempi mitä vanhemmasta ajasta on kysymys. Kivikaudelta lähtien kalastus on kuulunut alueen tärkeisiin elinkeinoihin. Varhaisimpien asuinpaikkojen sijoittuminen vesistöjen rannoille kertoo kalastuksen suuresta merkityksestä ja siitä, että vesistöt tarjosivat helpoimmat matkareitit kesäisin niitä pitkin pääsi liikkumaan ruuhilla ja veneillä, talvikaudella ne muodostivat tasaisia kulkuväyliä liikkua vaikkapa hiihtäen. Luonnollisesti metsästys oli kivikauden ihmiselle myös tärkeää. Metsästyksessä käytettiin luontaisia, helppokulkuisia reittejä eli harjuja, jotka ovat syntyneet jääkauden jäätikköjokien kohdalle. Harjuja pitkin liikkuivat usein myös riistaeläimet. Selviytyäkseen asukkailla on täytynyt olla hyvä luonnon ja ympäristön tuntemus. Hyvien kalapaikkojen ja riistan suosimien reittien tunteminen oli välttämättömyys ja elinehto. Kivikauden ihminen käytti monipuolisesti hyödykseen erilaisia luonnonresursseja. Myös marjoja, juuria, lehtiä, ym. ravinnoksi kelpaava käytettiin kalan ja riistan lisukkeena. Aiemmin arveltiin, että maamme ensimmäiset asukkaat olisivat seuranneet mannerjäätikön reunoilla eläneitä peuralaumoja ja siirtyneet niiden jäljessä vähitellen yhä pohjoisemmaksi. Arkeologisilta kaivauksilta löytyneet luulöydöt eivät kuitenkaan tue tätä näkemystä (Ukkonen 2002, 95). Varhaisimmat asukkaat näyttävät olleen tottuneita erilaisen metsäriistan pyyntiin, sillä noin 9000 vuotta vanhoiksi ajoitetuilta Askolan, Lahden, Hyrynsalmen ja Saarijärven asuinpaikoilta on tunnistettu hirven, majavan ja jäniksen luita. Saarijärveltä on lisäksi vielä ketun ja näädän luita (Ukkonen 2002, 95). Saman ikäiseksi on ajoitettu Saaarijärveltä myös koiran luu, mikä osoittaa koiran kuuluneen jo maamme varhaisimpien asukkaiden seuralaisiin (Ukkonen 1993, Schulz 1996, 24-25). Hyrynsalmen Nuoliharju W nimiseltä asuinpaikalta on vuonna 1994 tutkittu pyyntikuoppa, jonka pohjalta löytyneestä hiilestä tehty radiohiiliajoitus antoi kuopalle iäksi noin vuotta (Korteniemi & Suominen 1998, 54). Kuopilla pyynti on siten ollut käytössä aivan maamme varhaisimmasta kivikaudesta lähtien. Vanhimpien asuinpaikkojen, Juankosken Akonpohjan ja Joutsenon Kuurmanpohjan ajoitukset on tehty asuinpaikoilta löytyneistä hirven luista. Enon Rahakankaan radiohiiliajoitus on tehty myös luusta, mutta sitä ei ole voitu tarkemmin määrittää eläinlajiltaan. Metsäpeura on sitä vastoin suhteellisen nuori tulokas, sillä se on tullut eteläisen Suomen alueelle vasta pioneeriasutusvaiheen jälkeen. Vanhimmat metsäpeuraa olevat luulöydöt ajoittuvat varhaisen asbestikeramiikan aikaan eli noin 5000 ekr. Metsäpeurat lienevät tulleet Suomeen Siperian taigalta. (Ukkonen 2002, 96). Kivikautisilta asuinpaikoilta tutkitun luuaineiston perusteella väestön toimeentulo perustui hyvin merkittävältä osalta kalastukseen. Myös vesilintujen pyynti on ollut tärkeää toimentulon kannalta. Niiden havainnointia vaikeuttaa tosin se, että linnun luut ovat erittäin hauraita ja säilyvät siksi huonosti asuinpaikoilla. Suurriistasta hirvi ja majava ovat olleet koko kivikauden ajan kaksi tärkeintä saaliseläintä itäisessä Suomessa. (Ukkonen 1996, 80). Kivikauden ihminen sopeutui luonnon muutoksiin tai oikeammin hänen oli pakko sopeutua. Tämä tuhansia vuosia pitkä ajanjakso ei ollut staattista, vaan arkeologisissa kaivauksissa tulleen aineiston perusteella voimme nähdä ajanjakson aikana tapahtuneen paljonkin muutoksia. Selviytyäkseen muuttuneissa oloissa ihmisten täytyi pystyä kehittymään ja uusiutumaan sekä solmimaan ja ylläpitämään yhteyksiä kauaksikin tarvekalujen raaka-aineiden hankinnan johdosta tai vain saadakseen muuten haluamiaan esineitä kuten esim. vaikkapa meripihkaa 9

15 Muinaisrantojen ja asutuksen suhde Vesistöjen muinaisrannat ja esihistoriallisen ihmisen vaiheet liittyvät hyvin kiinteästi yhteen. Asuinpaikkalöydöt tulevat yleensä esille rantahiekasta ja hyvin usein muinaisen rantatörmän päältä. Viime vuosien tutkimuksissa on havaittu tästä pääsäännöstä myös muutamia poikkeuksia kuten esim. Tuusniemen Likolammen myöhäismesoliittinen asuinpaikka, joka on sijainnut rannasta noin 300 metrin päässä (Jussila ja Kriiska 2006, 43). Suomen maankamara kohoaa eri nopeudella eri puolilla maata. Maankohoamisnopeus on suurin alueilla, jotka ovat viimeisimmäksi vapautuneet mannerjään painosta. Saimaan alueen vesistöhistorian muutokset ovat siten olleet aiheuttamassa sen, että eriaikaiset asuinpaikat löytyvät tänä päivänä eri korkeuksilta järviallasta. Kun ranta maankohoamisen johdosta vetäytyi, kivikautinen asutus hakeutui uuden rannan läheisyyteen ja siten nuoremmat asuinpaikat löytyvät nyt alempaa. Kun vesistöaltaan kallistumisen johdosta vedenpinta kaakossa nousi ja siellä syntyi tulvimista, näillä alueilla sijainneet varhaisimmat kivikautiset asuinpaikat jäivät tulvineen veden alle. Arkeologisia tutkimuksia on suoritettu useilla sellaisilla asuinpaikoilla, joissa löytöjä on tullut esille eri rantakorkeuksilta ja eri rantaterasseilta. Rannan asemassa tapahtuneita muutoksia on tutkittu 1800-luvulta lähtien ja jo varhain sen perusteella on arvioitu muinaisen asutuksen ikää. Saimaan rannansiirtyminen ja kivikautiset asuinpaikat yhdistettiin ensimmäisen kerran geologisten tutkimusten yhteydessä vuonna 1925, jolloin M. Schjerfbeck ajoitti Vuoksen puhkeamisen noin vuoteen 2500 ekr. Perusteena hänellä oli Joroisten Kanavakankaan kampakeraamisen asuinpaikan ajoittaminen vuoteen 2500 ekr. ja sen sijoittuminen Suursaimaan maksimirannan alapuolelle (Schjerfbeck 1925, 8). Myös Aaro Hellaakoski (1936, 83-85, ) yhdisti kivikauden asuinpaikat Saimaan historiaan ja ajoitti Vuoksen puhkeamisen tyypillisen kampakeramiikan huipputyylin aikaiseksi. Varhaisimpia arkeologisia havaintoja muinaisrantojen ja kivikautisten asuinpaikkojen suhteesta ovat tehneet Aarne Äyräpää (1939), C.F. Meinander (1948) ja Torsten Edgren (1964, 34-37). Vuonna 1939 Aarne Äyräpää ajoitti Vuoksen puhkeamisen kampakeraamiseen aikaan. Hän perusti väitteensä Säämingin Pääskylahden vanhempaa tyypillistä kampakeramiikkaa edustavan asuinpaikan tutkimuksiin ja sen löytöjen sijoittumiseen Suursaimaan maksimirannan yläpuolelle (Äyräpää 1939, 38-41). Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin C.F. Meinander osoitti, ettei Suursaimaan rantalinja ole samanikäinen koko vesistöalueella. Ristiina-Joensuu linjan pohjoispuolella tyypillistä kampakeramiikkaa olevat asuinpaikat sijoittuvat maksimirannan alapuolelle ja järvialtaan kaakkoisosassa ne ovat maksimirannalla tai jääneet tulvineen vesimassan huuhtelemiksi. Meinanderin tutkimukset perustuivat Vehmersalmen Roikanmäen asuinpaikan tutkimuksiin. Myös hän totesi Vuoksen syntyneen parhaimman kampakeramiikan aikana. (Meinander 1948, 33-43). Matti Saarnisto (1970, 67) päätyi vuonna 1970 kivikautisten asuinpaikkojen suhteen jo aikaisemmin tehtyihin johtopäätöksiin eli siihen, että Vuoksen puhkeaminen sattui tyypillisen kampakeramiikan ns. huipputyylin aikaan. Arkeologisissa tutkimuksissa on voitu todeta, että Joensuun Mutalan mesoliittinen asuinpaikka on peittynyt runsaan tulvahiekan alle (Pälsi Sauramo 1937, 4). Samaa tulvimista todistaa myös Lappeenrannan Saksanniemen ilmeisesti osittain tulvahiekan alle jäänyt nuorempaa varhaiskampakeramiikkaa ja varhaista asbestikeramiikkaa edusta- 10

16 va asuinpaikka (Meinander 1948, 40). Sen sijaan yksikään nuoremman tyypillisen kampakeramiikan asuinpaikka ei näytä jääneen Saimaalla tulvan alle Meinanderin mukaan (Saarnisto 1970, 70). Nämä stratigrafiset havainnot osoittavat Vuoksen puhkeamisen tapahtuneen ennen nuoremman tyypillisen kampakeramiikan käyttööntuloa. Jokainen uusi arkeologinen tutkimus testaa, varmistaa, täydentää ja tarkentaa aiempia havaintoja ja ajoituksia. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on pyritty selvittämään huolella asuinpaikoilla näkyvien rantavallien korkeus, rakenne ja törmän muoto. Radiohiiliajoitukset ovat tuoneet merkittävän lisän asuinpaikan ajoituksen selvittämiseen. Voidaan todeta, että Saimaan alueelta on melko runsaasti kivikautisilla asuinpaikoilla tehtyjä rannankorkeusmittauksia. Pielisen alueella tilanne on heikompi. Kalliomaalausten ajoitus perustuu myös vedenpinnan korkeuteen Myös kalliomaalausten ajoituksessa käytämme hyväksi vesistöhistoriaa. Maalausten ajoitus on perustunut siihen olettamukseen, että kuviot on maalattu noin rinnan korkeudelle joko jäältä käsin tai sitten veneestä. Kun on mitattu kallioseinämästä maalauskuvioiden korkeus, niin siitä on sitten saatu muinainen vedenpinnan korkeus ja ajoitus maalaukselle. Astuvansalmen kalliomaalaukset Ristiina Esimerkiksi Ristiinan Astuvansalmen kohdalla kallion kaikkein ylimmät kuviot ovat periaatteessa juuri ja juuri olleet Suursaimaan maksimin yläpuolella, mutta niiden maalaaminen on kaiken todennäköisyyden mukaan alkanut vasta Vuoksen puhkeamisen jälkeen. Kalliomaalaukset liittyvät myös kiinteästi Saimaan vesistöhistorian vaiheisiin. Se mille korkeudelle ja tavallaan myös se, mihin niitä on maalattu, on ollut riippuvainen vedenpinnan korkeudesta. Maastamme tunnetaan tällä hetkellä yli 120 kalliomaalausta. Useimmat niistä sijoittuvat Kaakkois- ja Itä-Suomeen, Saimaan alueelle. Suurin osa kalliomaalauksista on kampakeraamiselta ajalta, ajanjaksolta ekr. Nuorimmat maalaukset saattavat ajoittua vuoden 2000 ekr. vaiheille. Maalaukset voidaan liittää kivikauden ihmisten uskomuksiin ja heidän henkiseen elämäänsä. Kuva-aiheissa on yhtymäkohtia pohjoisen havumetsävyöhykkeen pyyntikulttuurin šamanistiseen uskomusmaailmaan. Tulkinnoissa tulee kuitenkin olla varovainen, sillä meidän uskomusmaailmamme on erilainen kuin tuhansia vuosia sitten eläneiden esi-isiemme. Ehkä kuvioille ei kivikaudellakaan ollut yhtä ainoaa selitystä. Pitkään jatkuneen perinteen aikana kuvioiden sisällöt ovat voineet saada erilaisia painotuksia tai jopa erilaisia merkityksiä. Kalliomaalausten äärellä olemme hyvin lähellä muinaisia esi-isiämme. Ikiaikaisesta kallioseinämästä voimme hahmottaa aivan samat kuviot kuin tuhansia vuosia sitten eläneet esivanhempamme. Asumukset ja haudat Kivikautisilla asuinpaikoilla on usein nähtävissä pyöreähköjä tai soikeahkoja painaumia. Yleensä ne ovat cm syviä ja halkaisijaltaan muutamasta metristä jopa yli 11

17 kymmeneen metriin. Niiden ympärillä voi olla myös matala hiekkavalli, jossa näkyy yksi tai useampia aukkoja. Painaumat ovat osittain maahan kaivettujen kivikautisten talojen jäännöksiä. Niitä on tutkittu Itä-Suomessa esim. Kerimäellä, Outokummussa, Pieksämäen maalaiskunnassa, Rantasalmella Rääkkylässä ja Puumalassa (Pesonen 2002, 19-22, 30, 37-41) Viimeksi mainitun talon kaivaushavaintojen perusteella on tehty myös talorekonstruktio (Katiskoski 2002, 197). Vainajat haudattiin kivikaudella ruumishautauksina asuinpaikoille kaivettuihin kuoppiin. Arkeologisilla kaivauksilla on silloin tällöin tullut esille punamultahautoja ja joskus jopa yli kahden kymmenen haudan muodostamia kalmistoja. Osa haudoista on löydöttömiä ja ne erottuvat maaperässä vain pitkänomaisen punamultakuvion perusteella. Osassa haudoista vainajalle on laitettu hauta-antimina mukaan liuskenappeja, liuskeriipuksia, meripihkakoruja ja keramiikka-astioita. Joissakin haudoissa on säilynyt myös vainajien luita ja hammaskiillettä. Niiden perusteella osteologit ovat voineet määrittää vainajien iän ja sukupuolen. (Katiskoski 2004, , Miettinen 1992, 9-23, Lahti 2004, ). Viimeisimmäksi Savon alueella on tutkittu Joroisten Kanavan asuinpaikan punamultahautoja vuosina 2002 ja Kaivauksissa tuli esille ensiksi yksi yksittäinen hauta ja seuraavana vuonna joukkohauta, johon on hammaslöytöjen perusteella haudattu ilmeisesti neljä vainajaa. Hauta-antimiksi heille oli annettu meripihkahelmiä ja riipuksia. ( Mustonen 2005, Schulz 2006, ) Keramiikka Saviastioiden teko opittiin maassamme noin 5000 ekr. Kivikautisella asuinpaikalla yksi selvimpiä kulttuurivaiheen todisteita on juuri keramiikka, jonka koristelu ja savimassan sekoiteaineet ilmentävät helpoimmin sen, mihin kulttuurivaiheeseen kyseinen keramiikka on luokiteltavissa ja kuinka se on ajoitettavissa. Muoti ja mieltymykset tuntuvat meistä hyvin staattisilta ja melkeinpä ikuisilta, kun esimerkiksi yksi yleisimpiä ja laajimmalle levinneitä keramiikkatyylejä, tyypilliseksi kampakeramiikaksi nimetty pysyi käytössä noin 500 vuotta ( ekr.). Keramiikassa näemme myös yhden alkujaan itäsuomalaisen innovaation. Varhaiskampakeramiikan aikaan jossakin Saimaan alueella alettiin keramiikkasaven sekaan lisätä asbestikuituja. Näin voitiin tehdä ohuempiseinäisempiä ja kestävämpiä saviastioita. Syntyi uudenlainen tuote, jota voitaneen pitää suomalaisena tai jopa savolaisena keksintönä. Itä- ja Pohjois-Suomessa sen ryhmiä levisi napapiirille asti ja myöhemmällä kivikaudella se oli alueellaan lähes ainoa keramiikkatyyppi. (Huurre 1998, 132) Varhaismetallikautiset asuinpaikat ja lapinrauniot Kivikauden jälkeistä aikaa 1900 ekr. 300 jkr. nimitetään Itä- ja Sisä-Suomessa varhaismetallikaudeksi. Länsi-Suomessa ajanjaksoa 1900 ekr. 500 ekr. kutsutaan pronssikaudeksi. Varhaismetallikaudelle / pronssikaudelle ajoittuu maassamme monia suuria muutoksia, kuten esim. pronssin ja raudan käyttöönotto sekä uudenlaisen hautaustavan omaksuminen. Tuona aikana maamme oli myös hyvin selvästi jakaantunut kahteen eri kulttuuripiiriin. Itä- ja Sisä-Suomessa keramiikassa ja esineistössä näkyy Venäjän pronssikulttuurin vaikutus, mutta maamme rannikkoalueet sitä vastoin kuuluivat läntisen pronssikulttuurin piiriin. (Huurre 2004, ) 12

18 Sisä-Suomessa asuinpaikat sijoittuivat edelleen järvien rannoille ja ihmisten toimeentulo perustui metsästykseen, kalastukseen ja keräilyyn kuten edeltäneellä kivikaudellakin. Keramiikassa jatkui tuhansia vuosia vallinnut asbestikeraaminen traditio. Ajanjakson aikana omaksuttiin uudenlainen uskonto. Vainajia ei enää haudattu ruumishautauksina asuinpaikoille, vaan heille rakennettiin hautapaikat kallioisten saarten tai niemenkärkien korkeille kohdille. Ajanjakson alussa vainajat haudattiin röykkiöihin vielä ruumishautauksina, mutta pian siirryttiin polttohautaukseen ja vainajien poltetut jäännökset kätkettiin tai peitettiin kiveyksen alle. Joskus nämä lapinraunioiksi kutsutut kiveykset ovat niin matalia, että ne voivat olla osittain jäkälän ja varpujen peitossa. Lapinraunioiden paikalla ja niiltä avautuneella maisemalla on todennäköisesti ollut suuri merkitys varhaismetallikauden ihmiselle,, sillä rauniot on haluttu tehdä paikoille, joilta on avautunut laajat näkymät ympäristöön. Lapinraunioita on tutkittu hyvin vähän. Kaivauksissa ne ovat useimmiten osoittautuneet löydöttömiksi tai niistä on löytynyt korkeintaan hiukan palanutta luuta. Kulttuurimaiseman kerroksellisuus ja ajallinen ulottuvuus Arkeologisten tutkimusten perusteella voimme todeta, että ihminen saapui maamme alueelle pian sen jälkeen, kun asumiskelpoista, kuivaa maata alkoi paljastua mannerjään sulamisvesien alta. Luonto on muuttunut paljon niistä alkuajoista. Monet muutoksista ovat tapahtuneet hitaasti, mutta Vuoksen puhkeaminen on ollut niin raju, että sitä voinemme kuvata suurimmaksi luonnonmullistukseksi, mitä ihminen on ollut maassamme näkemässä. Uuden lasku-uoman puhjettua vesi laski melko nopeasti 2-2,5 metriä. Entiset asuinpaikat jäivät kauaksi rannasta, aiemmat hyvät kalapaikat jäivät kuiville ja ennen käytettyjä salmikapeikkoja myöten ei ollutkaan enää pääsyä eteenpäin. Vuoksen puhkeaminen oli katastrofi myös maamme lähialueilla, sillä se aiheutti äkillisen tulvan Laatokalla ja kasasi Jääskeen suuren tulvadeltan. Vuoksen puhkeamisen jälkeenkin vedenpinta on jatkanut laskuaan, tosin hitaasti ja hallitusti. Kun katsomme itäisessä Suomessa maisemaa, emme voi nähdä siinä kivikautisen ihmisen jälkeensä jättämiä suuria jälkiä. Maan päälle näkyviä merkkejä ovat ainoastaan heidän talojensa kohdalle muodostuneet matalat painanteet ja riistan pyynnistä jälkeen jääneet pyyntikuopat. Vainajille ei vielä kivikaudella rakennettu maanpäälle näkyviä hautamuistomerkkejä, vaan heidät haudattiin asuinpaikoille ja joskus punamullalla merkittyjä hautoja tulee esille kaivauksissa. Varhaismetallikaudella rakennettiin vainajille kivistä viimeinen leposija. Nämä lapinrauniot on tehty korkeiden rantakallioiden kohdalle, paikoille, joista on avautunut laajat järvinäkymät. Esihistoriallisen ihmisen käyttämät paikannimet, heidän mahdollisesti käyttämänsä polut, tekemänsä tai tulkitsemansa rajamerkit tai palvontapaikat, joista meille ei ole jäänyt todisteita, ovat hävinneet esihistorian hämärään. Niistä emme saa tietoa ja siihen joudumme tyytymään. Mutta tietoisuus järvenrantakallioissa olevista kalliomaalauksista ja esihistoriallisen ihmisen asuinpaikkojen olemassaolosta Saimaan vesistöhistorian synnyttämillä muinaisilla rantaterasseilla antaa maisemaan syvyyttä, sävyjä ja huikean ajallisen ulottuvuuden. 13

19 Kirjallisuus Carpelan, Christian, Arkeologiset löydöt aikaportaina. Ennen, muinoin. Miten menneisyyttä tutkitaan. Tietolipas 180. Helsinki. (s ) Carpelan, Christian, Esihistorian vuosiluvut, ajoitukset ja kronologia. Ennen, muinoin. Miten menneisyyttä tutkitaan. Tietolipas 180. Helsinki. (s ) Carpelan, Christian, Inarilaisten arkeologiset vaiheet. Inari Aanaar. Inarin historia jääkaudesta nykypäivään. Oulu. (s ) Edgren, Torsten, Jysmä i Idensalmi. Finskt Museum Helsingfors. (s ) Hellaakoski, Aaro, Das Alter des Vuoksi. Bulletin de la Commission géologique de Finlande N:o 115. (s ) Huurre, Matti, Kivikauden Suomi. Helsinki. Huurre, Matti, Viipurin läänin kivikausi. Karjalan synty. Viipurin läänin historia I. Jyväskylä. (s ) Huurre, Matti, vuotta Suomen esihistoriaa. Keuruu. Jussila, Timo, Joutsenon Kuurmanpohjan kivikautisten asuinpaikkojen koekaivaus v Excavation reports publised in : fi/kuurmanp/esipuhe.htm Jussila, Timo ja Kriiska, Aivar, Pyyntikulttuurin asuinpaikkojen rantasidonnaisuus. Uusia näkökulmia Suomen ja Viron kivi- ja varhaismetallikautisten asuinpaikkojen sijoittumiseen. Arkeologipäivät Hamina. (s ) Jussila, Timo, Kriiska Aivar ja Rostedt, Tapani, Varhaismesoliittisesta asutuksesta Koillis-Savossa alustavia tuloksia Juankosken Akonpohjan Helvetinhaudanpuron asuinpaikan kiviaineistosta. Arkeologipäivät Hamina. (s ) Katiskoski, Kaarlo, The Semisubterranean Dwelling at Kärmelahti in Puumala, Savo Province, Eastern Finland. Huts and Houses. Stone Age and Early Metal Age Buildings in Finland. Jyväskylä. (s ) Katiskoski, Kaarlo, The cemetery and the dwelling site Vaateranta in Taipalsaari, southeastern Finland. Suomen Museo Helsinki (s ) Korteniemi, Markku ja Suominen, Esa, Nuoliharju W Suomen vanhin pyyntikuoppa? Rajamailla IV. Studia Historica Septentrionalia 34.Rovaniemi 1998 (s ) Meinander, C.F., Vehmersalmen Roikanmäen kivikautinen asuinpaikka. Suomen Museo (s ) Miettinen, Mirja, Laukaan Hartikan kivikautinen kalmisto. Keski-Suomen museon julkaisuja. Keski-Suomi 19 (s. 8-23) Mustonen, Riikka, Joroisten Kanavan punamultahaudat. Kentältä poimittua 6. Helsinki. (s ) Pesonen, Petro, Semisubterranean Houses in Finland a Review. Huts and Houses. Stone Age and Early Metal Age Buildings in Finland. Jyväskylä (s. 9-41) Pesonen, Petro, Sarvingin salaisuus Enon Rahakankaan varhaismesoliittinen ajoitus. Muinaistutkija 2/2005. Vantaa (s. 2-13) Pälsi, Sakari Sauramo, Matti, Pielisensuun Mutalan kivikautinen liesi. Suomen Museo Helsinki. (s. 1-13) Saarnisto, Matti, The Late Weichselian and Flandrian History of the Saimaa Lake Complex. Soc.Sci.Fenn.Comm.Phys-Math.Vol. 37, Schjerfbeck, M När uppstod Vuoksen?. Fennia 45, N:o 16. Helsingfors. (s. 3-9) 14

20 Schulz, Eeva-Liisa, Joroisten Kanavan radiohiiliajoitukset. Arkeologipäivät Hamina. (s ) Schulz, Hans-Peter, Pioneerit pohjoisessa. Suomen varhaismesoliittinen asutus arkeologisen aineiston valossa. Suomen Museo Helsinki. (s. 5-45) Takala, Hannu, The Ristola Site in Lahti and the Earliest postglacial Settlements of South Finland. Jyväskylä. Ukkonen, Pirkko, The postglacial history of the Finnish mammalian fauna. Ann. Zool.Fennici 30. (s ) Ukkonen, Pirkko, Osteological Analysis of the Refuse Fauna in the Lake Saimaa Area. Environmental Studies in Eastern Finland. Helsinki Papers in Achaeology No. 8. Helsinki (63-91) Ukkonen, Pirkko, Hirvenkaatajia ja hylkeenpyytäjiä. Ennen, muinoin. Miten menneisyyttämme tutkitaan. Tietolipas 180. (s ) Äyräpää, Aarne, Katsaus Savon muinaisuuteen. Viidennet museopäivät Kuopiossa Suomen museoliiton julkaisuja 6. Helsinki. (s ) 15

21 16 ETELÄ-SAVON ASUTUSRAKENTEEN KEHITYSTÄ 1500-LUVULTA NYKYPÄIVÄÄN

22 17 RANNAT JA VESISTÖREITIT AIHEKOKONAI- SUUDEN KOHTEITA TYYPEITTÄIN

23 Dosentti Teppo Vihola, Snellman-instituutti Etelä-Savon sisäinen taloushistoria maakunnan kehitystä viitoittamassa Etelä-Savon varhaishistoria vankkaa asumista Etelä-Savo mielletään nykyään heikosti kehittyneeksi alueeksi, mutta aina näin ei suinkaan ole ollut. Ensimmäiset asukkaat saapuivat Savoon jo esikeraamisella kivikaudella, mutta tällöin asutus keskittyi vahvasti Pohjois-Savoon, josta tunnetaan monilukuinen määrä varhaisia kivikautisia asuinpaikkoja. Sen sijaan Etelä-Savo on esikeraamisten löytöjen osalta merkittävästi maakunnan pohjoisosaa köyhempää. 1 Kun siirrytään ajassa eteenpäin kampakeraamiselle ajalle, tilanne on jo aivan toinen. Koko Savo on vahvasti asutettu, ja jo nyt asutuksen painopiste sijoittui Etelä-Savoon josta tunnetaan tältä ajalta lukuisia asuinpaikkoja ja merkittävä määrä kalliomaalauksia. Näin Etelä-Savo sai vankan pyyntiväestön viimeistään noin 4000 eaa eli vuotta sitten. 2 Viimeistään rautakaudella Etelä-Savo on ollut vankasti asuttua seutua, josta osoituksena ovat esimerkiksi Mikkelin seudun suuret ja rikkaat kalmistot. Asujaimisto oli sijoittunut maakuntaan, jossa sille oli hyvät elämisen edellytykset. Järvet ja niiden rannat olivat otollisia kalastukselle, ja metsät tarjosivat mahdollisuuden kaskeamiseen. Kaikkiaan pyyntikulttuurien aikana yhden ihmisen elättäminen vaati valtavan maaalan, ja Savossa oli varmaankin ihmisiä ja asutusta juuri sen verran, kun alue kykeni elättämään. Savon suurina etuina pyyntikulttuurin aikaan olivat alueen järvet, jotka tarjosivat oivallisen mahdollisuuden kalastukseen ja sitä kautta suhteellisen helppoon ravinnon saantiin. Ehkäpä juuri Saimaan vesistön valtava rikkonaisuus ja laajat rannat olivat se tekijä jotka kohottivat alueen asutuksen aivan kärkisijoille maassa. Tilanne ei juuri tästä muuttunut siirryttäessä rautakaudelle, jolloin viljelyskulttuuri alkoi nousta pyyntikulttuurin rinnalle ja alueen mahdollisuudet elättää entistä suurempi asukasjoukko kasvoi. Tällöin alkoi kaskeaminen ja jo peltoviljelykin, ja asutus sai entistä vakaamman ja vakituisemman muodon. Mikkelin seudulle syntyi erittäin vahva asutuksen keskittymä, jota on myöhemmin luonnehdittu koko Savon asutuksen siemeneksi. Kuuluisia ovat esimerkiksi Kyyhkylän ja Moision rautakautiset kalmistot. 3 Näin Savo ja Etelä-Savo olivat esihistorian aikana suomalaisen asutuksen rintaseutuja. Luonnon tarjoamista erinomaisista lähtökohdista syntyi maakunta, jonka ei tarvinnut missään suhteessa tuntea heikommuutta muuta maata kohtaan vaan pikemminkin päinvastoin. Tilanne ei tästä keskiajalla juuri muuttunut. Tosiasiassa esihistorian ja keskiajan taite oli Savossa, kuten koko Suomessakin erittäin heikko ja herkkä. Mikkeli oli Savon keskus ja sen Savilahden mukaan koko maakunta sai nimen, jolla se edelleen tunnetaan. 4 Väestö ja asutus uuden ajan alusta 1900-luvun alkuun Savo muodostui 1500-luvun puoltaväliä lähestyttäessä viidestä hallintopitäjästä, jotka olivat Pellosniemi, Vesulahti, Juva, Rantasalmi ja Sääminki sekä pohjoisosassa sijain- 18

24 neesta Juvan ja Rantasalmen yhteisalueesta. 5 Tämäkin jako kuvastaa selvästi asutuksen keskittymistä nimenomaan maakunnan eteläosaan ja pohjoisosa oli vastaavasti edelleen erämaata. Pohjois-Savon asutus näyttäisi taantuneen kivikaudesta. Koko ajanjakson 1500-luvun alusta aina 1700-luvun alkuun saakka Savo oli rajamaata: milloin lähempänä ja milloin kauempana todellisesta Ruotsin ja Venäjän rajasta. Tämä teki alueesta hieman rauhattoman, ja se toi asukkaille myös oikeuden viettää hennommin hallittua elämää kuin maan länsiosassa. Savolaiset saivat käytännöllisistä syistä vapauksia, jotka Länsi-Suomessa olivat tuntemattomia. Asutus sai levitä vapaammin ja ruotsalainen valtiovalta tahtoi jopa levittääkin sitä saadakseen alueen tiiviimmin liitetyksi itseensä. Olihan totta, että ensimmäinen valtaraja Pähkinäsaaren rauhan raja käytännössä jakoi savolaisten asuttaman erämaan keskeltä kahtia. Ruotsi tuki asutusta, ja savolaiset käyttivät tilaisuutta hyväkseen levittäytymällä tehokkaasti kohti pohjoista. 6 Savolaiset valtasivat luvan kanssa maata ja kaskisavut kohosivat tiiviinä vaarojen rinteiltä. Tässä yhteydessä maakunta sai oman erityisen talousmuotonsa, johon kuului vanha kaskeaminen ja hennompi peltoviljely. Tällaiseen talouteen pakotti toisaalta asutuksen leviäminen ja toisaalta Savon luonnonolot, jotka kaikin paikoin eivät suosineen pellonraivausta. Maa oli suurelta osin kivistä, minä vuoksi laajojen peltojen ja peltoaukeiden raivaus oli suuressa osassa maakuntaa jos ei aivan mahdotonta niin kuitenkin varsin työlästä. Näin kaskesta tuli Savon vallitseva viljelysmuoto ja se säilyi sellaisena paljon pitempään kuin muualla Suomessa. Tästä tuli olemaan merkittäviä seurauksia koko maakunnan ja sen talouselämän kehitystä silmällä pitäen. Savon elämässä ehkä suurin muutos vanhaan aikaan oli isojako, joka toteutettiin maakunnassa pääsääntöisesti 1850-luvun puolivälissä. Tämä maanjako oli merkittävä siksi, että siinä jaettiin alueen metsät ensimmäisen kerran yksityisomistukseen. Aiemmin metsät olivat olleet kyläkuntien ja jakokuntien yhteisiä, ja niiden hyödyntäminen oli ollut varsin vapaata. Metsäalueiden jakaminen, ja rajojen määrittely muutti ne kuitenkin yksityisomaisuudeksi, ja metsien vapaa hyödyntäminen loppui. Tämä alkoi vaikuttaa kaskeamiseen ja teki maata omistamattomien elämän vaikeaksi: Savoon syntyi vaikea tilattoman väestön ongelma, jonka ratkaisemisesta tuli vuosikymmeniä kestänyt suuri ongelma. Tilattomalla väestöllä ei ollut oikein mitään elämän ehtoja ennen kaupallisen metsätalouden alkamista ja senkin jälkeen ansiotyöt olivat ajoittaisia. Maataloudessa palkkatyön käyttö oli pienipeltoalaisilla tiloilla kannattamatonta ja erityisen kannattamattomaksi se kävi, kun palkat kohosivat voimakkaasti metsätöiden alkamisen jälkeen. 7 Kun muualla maassa isojako ja sen mukana metsien jakaminen talollisille oli suuri taloudellinen toimenpide, joka muutti koko maalaisyhteisöä, Etelä-Savossa tilanne ei ollut aivan yhtä dramaattinen. Kaskeamisen runtelemat metsät eivät olleet niin arvokkaita kuin monella vedenjakajaseudulla, eivätkä ne pitkään aikaan muodostuneet sellaiseksi taloudellisiksi sammoiksi kuin monella muulla seudulla, jolla kaskeaminen oli ollut pidättyvämpää ja metsät siksi paremmassa kunnossa. Tietenkin tilattoman väestön ongelma kasvoi myös Etelä-Savossa, kun väestö kasvoi ja maata ei voinut vapaasti jakaa. Näin maaseudun sosiaaliset ongelmat kärjistyivät ja syntyi mökkiläisasutus, joka lopulta myöhemmin katosi kokonaan maisemasta. 19

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 1 KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 Hannu Poutiainen, Hans-Peter Schulz, Timo Jussila Kustantaja: Kuortaneen kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Kartoitustyö...

Lisätiedot

HISTORIA 5: RYHMÄTEHTÄVÄT SUOMEN ESIHISTORIASTA

HISTORIA 5: RYHMÄTEHTÄVÄT SUOMEN ESIHISTORIASTA HISTORIA 5: RYHMÄTEHTÄVÄT SUOMEN ESIHISTORIASTA 1. Suomusjärven kulttuuri PEPPI, JANNA, LOVIISA, MINNA 2. Kampakeraaminen kulttuuri JONNA, SALLA, ESSI, JUHANI 3. Vasarakirveskulttuuri (nuorakeraaminen

Lisätiedot

Suomen Arkeologinen Seura ry. Arkeologia ja kulttuuri. Uutta kivikauden tutkimuksessa.

Suomen Arkeologinen Seura ry. Arkeologia ja kulttuuri. Uutta kivikauden tutkimuksessa. Suomen Arkeologinen Seura ry Arkeologia ja kulttuuri. Uutta kivikauden tutkimuksessa. A r k e o l o g i p ä i v ä t 2005 ARKEOLOGIPÄIVÄT 2005 Arkeologia ja kulttuuri & Uutta kivikauden tutkimuksessa Toimittaneet:

Lisätiedot

KUOPION RIISTAVEDEN ITÄOSAN YLIMMÄINEN-JÄRVEN JA TUUSJÄRVEN VÄLISEN HARJUALUEEN (Muuranmäki - VT 17 välillä) MUINAISJÄÄNNÖSINVENTOINTI 2002

KUOPION RIISTAVEDEN ITÄOSAN YLIMMÄINEN-JÄRVEN JA TUUSJÄRVEN VÄLISEN HARJUALUEEN (Muuranmäki - VT 17 välillä) MUINAISJÄÄNNÖSINVENTOINTI 2002 1 KUOPION RIISTAVEDEN ITÄOSAN YLIMMÄINEN-JÄRVEN JA TUUSJÄRVEN VÄLISEN HARJUALUEEN (Muuranmäki - VT 17 välillä) MUINAISJÄÄNNÖSINVENTOINTI 2002 Timo Jussila Mikroliitti Oy Kustantaja: Pohjois-Savon Liitto

Lisätiedot

Saimaa jääkauden jälkeen

Saimaa jääkauden jälkeen Saimaa jääkauden jälkeen Matti Saarnisto Matti.Saarnisto@Saunalahti.fi Suomen luonnon ja Geologian päivän seminaari Imatra 27.8.2016 Saimaa jääkauden jälkeen Matti Saarnisto Imatra 27.8.2016 Salpausselät

Lisätiedot

SUOMEN ESIHISTORIA. Esihistoria

SUOMEN ESIHISTORIA. Esihistoria Suomen esihistoria / Ulla-Riitta Mikkonen 1 SUOMEN ESIHISTORIA Suomen historia jaetaan esihistoriaan ja historiaan. Esihistoria tarkoittaa sitä aikaa, kun Suomessa ei vielä ollut kristinuskoa. Esihistorian

Lisätiedot

Laukaa Kirkonkylän Kylmäniemen asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2009

Laukaa Kirkonkylän Kylmäniemen asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2009 1 Laukaa Kirkonkylän Kylmäniemen asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2009 Timo Jussila Kustantaja: Laukaan kunta 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi... 3

Lisätiedot

Materiaalinen kulttuuri päälähteenä Menetelminä arkeologinen kaivaus ja inventointi

Materiaalinen kulttuuri päälähteenä Menetelminä arkeologinen kaivaus ja inventointi Savon keskus? Arkeologia tutkii menneisyyttä maassa ja vedessä säilyneiden jäännösten avulla. Sen tutkimuskohteina ovat esineet ja rakenteet tai muodostelmat, jotka ovat syntyneet paikalla eläneiden ja

Lisätiedot

Laukaa Kirkkoranta Asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2013

Laukaa Kirkkoranta Asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2013 1 Laukaa Kirkkoranta Asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2013 Timo Jussila Timo Sepänmaa Kustantaja: Laukaan kunta 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot:... 2 Inventointi... 3 Valokuvia... 4

Lisätiedot

ENONKOSKI Käkötaipale kiinteistön muinaisjäännösinventointi v. 2011

ENONKOSKI Käkötaipale kiinteistön muinaisjäännösinventointi v. 2011 1 ENONKOSKI Käkötaipale kiinteistön 46-416-2-41 muinaisjäännösinventointi v. 2011 Timo Jussila Timo Sepänmaa Kustantaja: UPM / Sulkavan Palvelut Oy 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi...

Lisätiedot

LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006

LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 1 LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila Kustantaja: Lappeenrannan kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Maastokartta, tutkimusalue,

Lisätiedot

Kutveleen kanavan tiesuunnittelualueen muinaisjäännösinventointi Taipalsaaren ja Ruokolahden kunnissa syksyllä 2000

Kutveleen kanavan tiesuunnittelualueen muinaisjäännösinventointi Taipalsaaren ja Ruokolahden kunnissa syksyllä 2000 Kutveleen kanavan tiesuunnittelualueen muinaisjäännösinventointi Taipalsaaren ja Ruokolahden kunnissa syksyllä 2000 Timo Jussila Kustantaja: Kaakkois-Suomen tiepiiri 2 Kutveleen kanavan tiesuunnittelualueen

Lisätiedot

Joutseno Mielikonoja Kivikautisen asuinpaikan koekuopitus 2009

Joutseno Mielikonoja Kivikautisen asuinpaikan koekuopitus 2009 1 Joutseno Mielikonoja Kivikautisen asuinpaikan koekuopitus 2009 ver. 1 Timo Jussila Aivar Kriiska Tapani Rostedt 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Abstrakti... 2 Tutkimus... 2 Sijaintikartat... 4 Yleiskartta...

Lisätiedot

HIEKKANIEMEN KAIVAUS Kesällä 2011

HIEKKANIEMEN KAIVAUS Kesällä 2011 1 Kaivaustiedote 3.6.2011 HIEKKANIEMEN KAIVAUS Kesällä 2011 Kaivausaika ti 9.8 la 13.8 Kaivauksen johtaja Ville Laakso puh. 050 555 6312 Taustaryhmä Matti Hakulinen puh. 0400 158374 ja Jukka Luoto 040

Lisätiedot

Sisällys: Negatiiviluettelo 9 Dialuettelo 9

Sisällys: Negatiiviluettelo 9 Dialuettelo 9 1 Sisällys: Sisällysluettelo 1 Arkistotiedot 2 1. Johdanto 3 Kartta inventoitavasta alueesta 4 2. Kaava-alueen topografia ja tutkimukset 5 Kartta alueelle tehdyistä koekuopista 6 Valokuvat 7 Negatiiviluettelo

Lisätiedot

Joutseno Muilamäki Kivikautisen asuinpaikan koekuopitus 2009

Joutseno Muilamäki Kivikautisen asuinpaikan koekuopitus 2009 1 Joutseno Muilamäki Kivikautisen asuinpaikan koekuopitus 2009 ver. 1 Timo Jussila Aivar Kriiska Tapani Rostedt 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Abstrakti... 2 Tutkimus... 2 Sijaintikartat... 4 Yleiskartat...

Lisätiedot

HISTORIA 5: RYHMÄTEHTÄVÄT SUOMEN ESIHISTORIASTA

HISTORIA 5: RYHMÄTEHTÄVÄT SUOMEN ESIHISTORIASTA HISTORIA 5: RYHMÄTEHTÄVÄT SUOMEN ESIHISTORIASTA TEEMAT 4. Pronssikausi JONI, TITTA, TUULI, JUTTA 5. Esiroomalainen rautakausi (ennen ajanlaskun alkua) MILJA, ANITRA, VENLJA 6. Roomalainen rautakausi ATTE,

Lisätiedot

Hämeenkyrö Kyröskosken pohjoisen teollisuusalueen asemakaava alueen. muinaisjäännösinventointi 2007

Hämeenkyrö Kyröskosken pohjoisen teollisuusalueen asemakaava alueen. muinaisjäännösinventointi 2007 1 Hämeenkyrö Kyröskosken pohjoisen teollisuusalueen asemakaava alueen muinaisjäännösinventointi 2007 Timo Jussila ja Hannu Poutiainen Kustantaja: Pöyry Oyj 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Paikannuskartta...

Lisätiedot

Kerimäki Raikuunkangas Vedenpullottamon suunnittelualueen inventointi Kreetta Lesell 2009

Kerimäki Raikuunkangas Vedenpullottamon suunnittelualueen inventointi Kreetta Lesell 2009 Kerimäki Raikuunkangas Vedenpullottamon suunnittelualueen inventointi Kreetta Lesell 2009 M U S E O V I R A S T O 1 Sisällys: Sisällysluettelo 1 Arkistotiedot 2 1. Johdanto 3 Peruskarttaote 4 2. Lähistön

Lisätiedot

Suomen aluerakenteen muutokset kansainvälisessä ja kansallisessa perspektiivissä

Suomen aluerakenteen muutokset kansainvälisessä ja kansallisessa perspektiivissä Suomen aluerakenteen muutokset kansainvälisessä ja kansallisessa perspektiivissä Sosiaalialan osaamiskeskuspäivät Pyhätunturi 27.8.2009 Heikki Eskelinen Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos 1. Johdanto

Lisätiedot

Matti Hakulinen Saraakallio vai Astuvansalmi - kumpaa maalattiin ensin?

Matti Hakulinen Saraakallio vai Astuvansalmi - kumpaa maalattiin ensin? 1 Kirjoitus on julkaistu saman sisältöisenä Hiisilehdessä 2/2012 Matti Hakulinen Saraakallio vai Astuvansalmi - kumpaa maalattiin ensin? Pekka Kivikäs totesi keskusteltuamme jälleen kerran Saraakallion

Lisätiedot

Laukaa Laajalahti asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013

Laukaa Laajalahti asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013 1 Laukaa Laajalahti asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013 Timo Jussila Timo Sepänmaa Kustantaja: Laukaan kunta 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot:... 2 Inventointi... 3 Valokuvia... 3 Yleiskartta...

Lisätiedot

Puumala Pistohiekka muinaisjäännösinventointi 2013

Puumala Pistohiekka muinaisjäännösinventointi 2013 1 Puumala Pistohiekka muinaisjäännösinventointi 2013 Timo Jussila Tilaaja: Sulkavan Palvelut Oy 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartat... 3 Inventointi... 4 Valokuvia... 5 Alueelle v. 1994 laadittu

Lisätiedot

Lieksa Mäntyjärven ranta-asemakaavan muinaisjäännösselvitys Kesäkuu 2012

Lieksa Mäntyjärven ranta-asemakaavan muinaisjäännösselvitys Kesäkuu 2012 Lieksa Mäntyjärven ranta-asemakaavan muinaisjäännösselvitys Kesäkuu 2012 FT Samuel Vaneeckhout TAUSTA Muinaisjäännösselvityksen tavoitteena oli selvittää muinaisjäännösrekisteriin kuuluvia kohteita UPM:n

Lisätiedot

KUOPIO Viitaniemen ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2018

KUOPIO Viitaniemen ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2018 1 KUOPIO Viitaniemen ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2018 Hannu Poutiainen Timo Sepänmaa Tilaaja: FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2 Sisältö Perustiedot... 2 Kartat... 3 Inventointi...

Lisätiedot

PIELAVESI Sulkavajärven rantayleiskaavaalueen muinaisjäännösinventointi 2004

PIELAVESI Sulkavajärven rantayleiskaavaalueen muinaisjäännösinventointi 2004 1 PIELAVESI Sulkavajärven rantayleiskaavaalueen muinaisjäännösinventointi 2004 Timo Jussila Kustantaja: Pielaveden kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 2 Täydennysinventointi lokakuussa 2004...

Lisätiedot

LAPPEENRANTA Ruohosaaren muinaisjäännösinventointi 2005

LAPPEENRANTA Ruohosaaren muinaisjäännösinventointi 2005 1 LAPPEENRANTA Ruohosaaren muinaisjäännösinventointi 2005 Timo Jussila Kustantaja: Lappeenrannan kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Maastokartta 1: 20 000... 5 Kansikuva: Ruohosaaren

Lisätiedot

Valkeakoski Holminrannan ja Kipparin-Yli-Nissin asemakaavoitettavien alueiden muinaisjäännösinventointi 2008

Valkeakoski Holminrannan ja Kipparin-Yli-Nissin asemakaavoitettavien alueiden muinaisjäännösinventointi 2008 1 Valkeakoski Holminrannan ja Kipparin-Yli-Nissin asemakaavoitettavien alueiden muinaisjäännösinventointi 2008 Hannu Poutiainen Timo Jussila Kustantaja: Valkeakosken kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot...

Lisätiedot

Lapinlahti Alapitkän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2009

Lapinlahti Alapitkän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2009 1 Lapinlahti Alapitkän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2009 Timo Jussila Kustantaja: Lapinlahden kunta 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi... 3 Kirveen löytöpaikka...

Lisätiedot

YLÖJÄRVI Mettistön asemakaavalaajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015

YLÖJÄRVI Mettistön asemakaavalaajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 1 YLÖJÄRVI Mettistön asemakaavalaajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Timo Sepänmaa Ville Laakso Tilaaja: Ylöjärven kaupunki 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi... 3 Vanhoja

Lisätiedot

PIHTIPUTAAN KUNTA. Niemenharjun alueen maisemaselvitys

PIHTIPUTAAN KUNTA. Niemenharjun alueen maisemaselvitys PIHTIPUTAAN KUNTA Niemenharjun alueen maisemaselvitys FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P33004P003 Maisemaselvitys 1 (8) Kärkkäinen Jari Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Käytetyt menetelmät... 1 3 Alueen

Lisätiedot

KIIHTELYSVAARAN RANTAOSAYLEISKAAVA

KIIHTELYSVAARAN RANTAOSAYLEISKAAVA Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, hyväksytty valtioneuvostossa 31.11.2008 ja tulleet voimaan 1.3.2009 Alueidenkäyttötavoitteiden tehtävä Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö-

Lisätiedot

Kouvola Repovesikylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014

Kouvola Repovesikylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014 Kouvola Repovesikylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014 Timo Jussila Tilaaja: UPM-Kymmene Oyj / Karttaako Oy Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi... 2 Yleiskartat... 6 Tutkimusalueen

Lisätiedot

LEMI kunnan pohjoisosan tuulivoimayleiskaava-alueiden muinaisjäännösinventointi 2015

LEMI kunnan pohjoisosan tuulivoimayleiskaava-alueiden muinaisjäännösinventointi 2015 1 LEMI kunnan pohjoisosan tuulivoimayleiskaava-alueiden muinaisjäännösinventointi 2015 Timo Sepänmaa Ville Laakso Tilaaja: Lemin kunta 2 Sisältö Perustiedot... 2 Kartat... 3 Inventointi... 5 Tulos... 6

Lisätiedot

ESIHISTORIA PRONSSIKAUSI (1500 500 EKR.)

ESIHISTORIA PRONSSIKAUSI (1500 500 EKR.) ESIHISTORIA Merkittävimmät aikakaudet löydösten perusteella Nakkilassa ovat pronssikausi ja rautakauden alkuperiodit eli esiroomalainen ja roomalainen aika. Ensimmäiset asukkaat Nakkilan seuduille ovat

Lisätiedot

Leena Lehtinen 30.8.2014

Leena Lehtinen 30.8.2014 Rokuan ympäristön muinaisjäännökset mitä ne kertovat varhaisimmasta historiasta suurelle yleisölle Leena Lehtinen 30.8.2014 Inventoinnit (suurin osa löytyy Mj-rekisterin hankerekisteristä). Näiden lisäksi

Lisätiedot

Rautujärven pohjoisrantaa kuvattuna sen itäosasta länteen. Perustiedot

Rautujärven pohjoisrantaa kuvattuna sen itäosasta länteen. Perustiedot 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 2 Yleiskartta (ilmakuva)... 3 Yleiskartta 2... 4 Muinaisjäännökset... 5 KOLARI 28 ÄKÄSJOEN PATO... 5 KOLARI 83 RAUTUJÄRVI... 5 KOLARI 84 AHVENJÄRVI... 8 KOLARI

Lisätiedot

Kangasala Keskustan osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2009

Kangasala Keskustan osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2009 1 Kangasala Keskustan osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2009 Tapani Rostedt Timo Jussila Kustantaja: Kangasalan kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Yleiskartta... 2 Inventointi... 3 Kylätontit...

Lisätiedot

Tervola Varevaaran tuulivoimalahankkeen alueen muinaisjäännösinventointi 2010 Ver 2 Tapani Rostedt Hannu Poutiainen Timo Jussila

Tervola Varevaaran tuulivoimalahankkeen alueen muinaisjäännösinventointi 2010 Ver 2 Tapani Rostedt Hannu Poutiainen Timo Jussila 1 Tervola Varevaaran tuulivoimalahankkeen alueen muinaisjäännösinventointi 2010 Ver 2 Tapani Rostedt Hannu Poutiainen Timo Jussila Kustantaja: TuuliWatti Oy 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi...

Lisätiedot

Kiuruvesi Rantakylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2008

Kiuruvesi Rantakylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2008 1 Kiuruvesi Rantakylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2008 Timo Jussila Kustantaja: Kiuruveden kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Muinaisjäännökset... 4 KIURUVESI 60

Lisätiedot

HAUHON LUOTIAN RANTAKAAVA-ALUEEN INVENTOINTI Kreetta Lesell f

HAUHON LUOTIAN RANTAKAAVA-ALUEEN INVENTOINTI Kreetta Lesell f HAUHON LUOTIAN RANTAKAAVA-ALUEEN INVENTOINTI Kreetta Lesell 2007 f. 144134 MUSEOVIRASTO 1 Sisällys: Sisällysluettelo 1 Arkistotiedot 2 1. Johdanto 3 2. Kaava-alueen topografia ja tutkimukset 4 Kaava-aluekartta

Lisätiedot

Inkoo Smeds 1 asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2016

Inkoo Smeds 1 asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2016 1 Inkoo Smeds 1 asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2016 Timo Jussila Tilaaja: Inkoon kunta 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Kartat... 4 Kuvia... 6 Alueen luoteisosan

Lisätiedot

Juankoski Nuottiniemen alueen muinaisjäännösinventointi 2009

Juankoski Nuottiniemen alueen muinaisjäännösinventointi 2009 1 Juankoski Nuottiniemen alueen muinaisjäännösinventointi 2009 Timo Jussila Kustantaja: FCG Finnish Consulting Group Oy 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Maastokartta... 3 Muinaisjäännökset...

Lisätiedot

Taipalsaari Sarviniemen ranta-asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2009

Taipalsaari Sarviniemen ranta-asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2009 1 Taipalsaari Sarviniemen ranta-asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2009 Timo Jussila Kustantaja: Saimaa Spirit Oy 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Kartat... 4 Kuvat... 5 Kansikuva:

Lisätiedot

Ilomantsi Mekrijärvi Huohvanala Muinaisjäännösinventointi 2014

Ilomantsi Mekrijärvi Huohvanala Muinaisjäännösinventointi 2014 1 Ilomantsi Mekrijärvi Huohvanala Muinaisjäännösinventointi 2014 Timo Jussila Timo Sepänmaa Tilaaja: Farmi Salliset Ay 2 Sisältö Perustiedot... 2 Inventointi... 2 Kartat... 5 Kansikuva: suunnitellun maanottoalueen

Lisätiedot

Kaavi Kirkonkylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2009

Kaavi Kirkonkylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2009 1 Kaavi Kirkonkylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2009 Timo Jussila Kustantaja: Kaavin kunta 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi... 2 Yleiskartta... 3 Muinaisjäännös...

Lisätiedot

Parkano Pentinrannan asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2011

Parkano Pentinrannan asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2011 1 Parkano Pentinrannan asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2011 Timo Jussila Tapani Rostedt Kustantaja: Suunnittelutalo Oy / Parkanon kaupunki 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartta...

Lisätiedot

Siilinjärvi-Maaninka Harjualueen yleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2012

Siilinjärvi-Maaninka Harjualueen yleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2012 1 Siilinjärvi-Maaninka Harjualueen yleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2012 Timo Jussila Timo Sepänmaa Kustantaja: Siilinjärven kaupunki, Maaningan kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi...

Lisätiedot

Alavus Härkösen alueelle suunnitellun uuden tielinjan muinaisjäännösinventointi 2009

Alavus Härkösen alueelle suunnitellun uuden tielinjan muinaisjäännösinventointi 2009 1 Alavus Härkösen alueelle suunnitellun uuden tielinjan muinaisjäännösinventointi 2009 Timo Jussila Hannu Poutiainen Kustantaja: Alavuden kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Historiallinen

Lisätiedot

Saarijärvi Soidinmäen tuulipuiston muinaisjäännösten täydennysinventointi 2014

Saarijärvi Soidinmäen tuulipuiston muinaisjäännösten täydennysinventointi 2014 1 Saarijärvi Soidinmäen tuulipuiston muinaisjäännösten täydennysinventointi 2014 Timo Sepänmaa Tilaaja: Megatuuli Oy 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi... 4 Kansikuva: Vuoden 2014

Lisätiedot

Lataa Suursaimaa - Matti Hakulinen. Lataa

Lataa Suursaimaa - Matti Hakulinen. Lataa Lataa Suursaimaa - Matti Hakulinen Lataa Kirjailija: Matti Hakulinen ISBN: 9789529314409 Sivumäärä: 103 Formaatti: PDF Tiedoston koko: 26.36 Mb Noin 7000 vuotta sitten epätasainen maankohoaminen yhdisti

Lisätiedot

Pihtipudas Niemenharju Kunnalliskoti kivik. asuinpaikan ympäristön kartoitus 2006

Pihtipudas Niemenharju Kunnalliskoti kivik. asuinpaikan ympäristön kartoitus 2006 1 Pihtipudas Niemenharju Kunnalliskoti kivik. asuinpaikan ympäristön kartoitus 2006 Timo Jussila Kustantaja: Pihtiputaan kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Maastokarttaote... 3 Kartoitus... 3 Maasto...

Lisätiedot

Iisalmi Lampaanjärvi-Pörsänjärvi Osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013

Iisalmi Lampaanjärvi-Pörsänjärvi Osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013 1 Iisalmi Lampaanjärvi-Pörsänjärvi Osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013 Timo Jussila Timo Sepänmaa Tilaaja: Iisalmen kaupunki 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi... 3

Lisätiedot

Merikarvia Korpi-Matti - Puukoski voimajohtolinjan arkeologinen inventointi 2013

Merikarvia Korpi-Matti - Puukoski voimajohtolinjan arkeologinen inventointi 2013 Merikarvia Korpi-Matti - Puukoski voimajohtolinjan arkeologinen inventointi 2013 Tiina Vasko 2013 Satakunnan Museo 2 SISÄLLYSLUETTELO Arkisto- ja rekisteritiedot Tiivistelmä Sijaintikartta Linjakartta

Lisätiedot

LUUMÄKI SUO-ANTTILA MÄNNIKKÖMÄKI 2

LUUMÄKI SUO-ANTTILA MÄNNIKKÖMÄKI 2 1 LUUMÄKI SUO-ANTTILA MÄNNIKKÖMÄKI 2 Kivikautisen asuinpaikan koekaivaus 2004 Timo Jussila ja Tapani Rostedt 2 Sisältö: Maastokarttaote... 2 Perustiedot... 3 Abstrakti... 3 Kaivaus... 3 Yleiskartta 1:500...

Lisätiedot

Hankasalmi Revontulen ranta-asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2014

Hankasalmi Revontulen ranta-asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2014 1 Hankasalmi Revontulen ranta-asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2014 Timo Jussila Timo Sepänmaa Tilaaja: Lomakeskus Revontuli Oy 2 Sisältö Perustiedot... 2 Kartat... 3 Inventointi... 5

Lisätiedot

INVENTOINTIRAPORTTI. Sotkamo. Nivun teollisuusalueen asemakaavan arkeologinen inventointi Arkeologiset kenttäpalvelut.

INVENTOINTIRAPORTTI. Sotkamo. Nivun teollisuusalueen asemakaavan arkeologinen inventointi Arkeologiset kenttäpalvelut. INVENTOINTIRAPORTTI Sotkamo Nivun teollisuusalueen asemakaavan arkeologinen inventointi 5.7.2016 Arkeologiset kenttäpalvelut Vesa Laulumaa Tiivistelmä Sotkamon Nivun teollisuusalueen asemakaavan arkeologinen

Lisätiedot

TERVEISIÄ TARVAALASTA

TERVEISIÄ TARVAALASTA TERVEISIÄ TARVAALASTA TIESITKÖ, ETTÄ TARVAALA ON MAAKUNNALLISESTI ARVOKASTA MAISEMA- ALUETTA. TARVAALASSA ON MYÖS VALTAKUNNALLISESTI ARVOKASTA RAKENNUSPERINNETTÄ. NO NIIN, ASIAAN! eli hieman taustaa Sotilasvirkata-losta

Lisätiedot

Lapua Keskustaajaman ympäristön osayleiskaava-alueen 5 Ruha ja alueen 2 Keskustaajaman eteläosan muinaisjäännösten täydennysinventointi 2010

Lapua Keskustaajaman ympäristön osayleiskaava-alueen 5 Ruha ja alueen 2 Keskustaajaman eteläosan muinaisjäännösten täydennysinventointi 2010 1 Lapua Keskustaajaman ympäristön osayleiskaava-alueen 5 Ruha ja alueen 2 Keskustaajaman eteläosan muinaisjäännösten täydennysinventointi 2010 ESIRAPORTTI Timo Jussila Tapani Rostedt Hannu Poutiainen Kustantaja:

Lisätiedot

KOLARI Nuottajärvi 1. Ylisen Nuottalompolonvaaran kivikautinen

KOLARI Nuottajärvi 1. Ylisen Nuottalompolonvaaran kivikautinen KOLARI Nuottajärvi 1. Ylisen Nuottalompolonvaaran kivikautinen asuinpaikka Inventointiraportti 2012 Göran Lybäck 1 Sisällysluettelo JOHDANTO 1 KOLARI, NUOTTAJÄRVI 1 2 KUVAUS 3 LUETTELO VALOKUVISTA, ILMAKUVISTA

Lisätiedot

Riihimäki Herajoki 110 kv voimajohtoreitin välillä Karoliinan sähköasema - Herajoki muinaisjäännösinventointi 2014 Timo Jussila Timo Sepänmaa

Riihimäki Herajoki 110 kv voimajohtoreitin välillä Karoliinan sähköasema - Herajoki muinaisjäännösinventointi 2014 Timo Jussila Timo Sepänmaa 1 Riihimäki Herajoki 110 kv voimajohtoreitin välillä Karoliinan sähköasema - Herajoki muinaisjäännösinventointi 2014 Timo Jussila Timo Sepänmaa Tilaaja: Ramboll 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartta...

Lisätiedot

- Infraa on rakennettu aina

- Infraa on rakennettu aina - Infraa on rakennettu aina - Varhaiset rakenteet (kivikaudelta 1800-luvulle) - Teollistuvan Suomen rakentaminen (1800-luvun jälkipuoliskolta alkaen) - Kaupungistuvan Hyvinvointi-Suomen rakentaminen (1950-)

Lisätiedot

PISTOHIEKAN MUINAISJÄÄNNÖKSET

PISTOHIEKAN MUINAISJÄÄNNÖKSET 1 PISTOHIEKAN MUINAISJÄÄNNÖKSET Timo Jussila, Mikroliitti Oy (email: Mikroliitti@dlc.fi, p: 0400-530057) Tutkimukset tehty vuosina 1994-1995 Puumalan kunnan kustannuksella, Puumalan muinaisjäännösten merkinnän

Lisätiedot

Jämsä Kurra Asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2008

Jämsä Kurra Asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2008 1 Jämsä Kurra Asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2008 Timo Jussila Kustantaja: Jämsän kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 2 Kuvia... 3 Kartat... 4 Muinaisjäännökset... 5

Lisätiedot

Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys Osa 2

Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys Osa 2 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys Osa 2 2008 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 Etelä-Karjalan liitto Lappeenranta Pohjakartat: Maanmittauslaitos, lupanro 846 / MML

Lisätiedot

Tästä kaikki lähti: Rajakauppa ja väestön liikkuminen itärajan yli. Pielisen Karjalan V Tulevaisuusfoorumi 6.11.2012 Lieksa, FL Asko Saarelainen

Tästä kaikki lähti: Rajakauppa ja väestön liikkuminen itärajan yli. Pielisen Karjalan V Tulevaisuusfoorumi 6.11.2012 Lieksa, FL Asko Saarelainen Tästä kaikki lähti: Rajakauppa ja väestön liikkuminen itärajan yli Lieksasta itään johtava suunta on ollut merkittävä kauppareitti vuosisatojen ajan. Karjalaisten ja venäläisten kauppatie Laatokalta Pielisen

Lisätiedot

Kuortane Kaarankajärven rantaosayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2010

Kuortane Kaarankajärven rantaosayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2010 1 Kuortane Kaarankajärven rantaosayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2010 Hannu Poutiainen Tapani Rostedt Kustantaja: Kuortaneen kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Yleiskartta...

Lisätiedot

Puruveden kehitys ja erityispiirteet. Puruvesi-seminaari 6.8.2011 Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto

Puruveden kehitys ja erityispiirteet. Puruvesi-seminaari 6.8.2011 Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto Puruveden kehitys ja erityispiirteet Puruvesi-seminaari 6.8.2011 Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto PURUVESI KARU JA KIRKASVETINEN SUURJÄRVI Sekä Puruvesi että Pyhäjärvi ovat kirkasvetisiä suurjärviä,

Lisätiedot

Muinaisjäännökset Muinaisjäännösrekisterin mukaiset kohteet Kirmanseudun osayleiskaava alueella.

Muinaisjäännökset Muinaisjäännösrekisterin mukaiset kohteet Kirmanseudun osayleiskaava alueella. Muinaisjäännökset Muinaisjäännösrekisterin mukaiset kohteet Kirmanseudun osayleiskaava alueella. 0010 Kauppis-Heikin koulu 140010010 Nimi: Kauppis-Heikin koulu Kunta: Järjestysnumero : 10 Tyyppi: asuinpaikat

Lisätiedot

Ruovesi Visuvesi Vuolleniemi muinaisjäännösinventointi 2010

Ruovesi Visuvesi Vuolleniemi muinaisjäännösinventointi 2010 1 Ruovesi Visuvesi Vuolleniemi muinaisjäännösinventointi 2010 Hannu Poutiainen Kustantaja: Ramboll Finland Oy 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Muinaisjäännös... 3 RUOVESI 94 VUOLLENIEMI...

Lisätiedot

Viljakkala Särkänmäki II asemakaavan ja Särkänmäki asemakaavan muutosalueen. muinaisjäännösinventointi Timo Jussila ja Timo Sepänmaa

Viljakkala Särkänmäki II asemakaavan ja Särkänmäki asemakaavan muutosalueen. muinaisjäännösinventointi Timo Jussila ja Timo Sepänmaa 1 Viljakkala Särkänmäki II asemakaavan ja Särkänmäki asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila ja Timo Sepänmaa 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Kaavakarttaote 1:4000...

Lisätiedot

Maisema-alueet maankäytössä

Maisema-alueet maankäytössä Maisema-alueet maankäytössä Anna-Leena Seppälä Varsinais-Suomen ELY/ Anna-Leena Seppälä 26.11.2013 1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Kulttuuriympäristöä koskevien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden

Lisätiedot

IISALMI Kirmajärven ympäristö ja Peltosalmen entisen varikon länsi- ja eteläpuolinen harjualue Lapinlahden rajalle. Muinaisjäännösinventointi 2005

IISALMI Kirmajärven ympäristö ja Peltosalmen entisen varikon länsi- ja eteläpuolinen harjualue Lapinlahden rajalle. Muinaisjäännösinventointi 2005 1 IISALMI Kirmajärven ympäristö ja Peltosalmen entisen varikon länsi- ja eteläpuolinen harjualue Lapinlahden rajalle. Muinaisjäännösinventointi 2005 Timo Jussila ja Hannu Poutiainen Kustantaja: Iisalmen

Lisätiedot

ALAVUS Alavuden pohjoisosan järvien rantaosayleiskaava-alueiden

ALAVUS Alavuden pohjoisosan järvien rantaosayleiskaava-alueiden 1 ALAVUS Alavuden pohjoisosan järvien rantaosayleiskaava-alueiden muinaisjäännösinventoinnin täydennys 2007 Timo Jussila Kustantaja: Alavuden kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Taipaleenjärvi...

Lisätiedot

Saimaa Geomatkailukohteeksi Saimaa Geopark valmisteluhanke

Saimaa Geomatkailukohteeksi Saimaa Geopark valmisteluhanke Saimaa Geopark valmisteluhanke Geopark Saimaalle -seminaari 4.11. 2014 projektipäällikkö Minna Kähtävä-Marttinen Saimaa geomatkailukohteeksi - miksi? Saimaalla on kansainvälisestikin katsottuna ainutlaatuinen

Lisätiedot

Kontiolahti Kulho Pohjavesikaivojen ja vesijohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2014

Kontiolahti Kulho Pohjavesikaivojen ja vesijohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2014 1 Kontiolahti Kulho Pohjavesikaivojen ja vesijohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2014 Timo Jussila Timo Sepänmaa Tilaaja: Joensuun Vesi 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartat... 3 Inventointi...

Lisätiedot

Forssa-Jokioinen-Tammela Kiimassuon tuulipuiston muinaisjäännösinventointi 2011.

Forssa-Jokioinen-Tammela Kiimassuon tuulipuiston muinaisjäännösinventointi 2011. 1 Forssa-Jokioinen-Tammela Kiimassuon tuulipuiston muinaisjäännösinventointi 2011. Timo Jussila Tapani Rostedt Kustantaja: Voimavapriikki Oy 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Suunitelmakartta...

Lisätiedot

Nurmes Pitkämäen teollisuusalueen asemakaavan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2013

Nurmes Pitkämäen teollisuusalueen asemakaavan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2013 1 Nurmes Pitkämäen teollisuusalueen asemakaavan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2013 Timo Jussila Timo Sepänmaa Tilaaja: Nurmeksen kaupunki 2 Sisältö Perustiedot... 2 Inventointi... 4 Rannansiirtyminen...

Lisätiedot

Lappeenranta Höytiönsaari Marjolan eteläpuolinen alue muinaisjäännösinventointi Timo Jussila Timo Sepänmaa

Lappeenranta Höytiönsaari Marjolan eteläpuolinen alue muinaisjäännösinventointi Timo Jussila Timo Sepänmaa 1 Lappeenranta Höytiönsaari Marjolan eteläpuolinen alue muinaisjäännösinventointi 2011. Timo Jussila Timo Sepänmaa Kustantaja: Lappeenrannan Yritystila Oy 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi...

Lisätiedot

Hämeenkyrö Ahrolantien asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi v. 2010

Hämeenkyrö Ahrolantien asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi v. 2010 1 Hämeenkyrö Ahrolantien asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi v. 2010 Hannu Poutiainen Timo Sepänmaa Timo Jussila Kustantaja: Hämeenkyrön kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Muinaisjäännös...

Lisätiedot

VARKAUS Konnasalon asemakaavoitettavan alueen muinaisjäännösinventointi 2006

VARKAUS Konnasalon asemakaavoitettavan alueen muinaisjäännösinventointi 2006 1 VARKAUS Konnasalon asemakaavoitettavan alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila Kustantaja: Varkauden kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Mastokarttaote... 3 Konnansalon muinaisjäännökset...

Lisätiedot

Mikkelin läänin maakuntayhtymän Kiinteät muinaisjäännökset luettelossa kohde on numerolla 32.

Mikkelin läänin maakuntayhtymän Kiinteät muinaisjäännökset luettelossa kohde on numerolla 32. 1 TARKASTUS Mikkeli Kenkäveronniemi 1000002232 Laji: kiinteä muinaisjäännös Muinaisjäännöstyyppi: asuinpaikat Rauhoitusluokka: 2 Lukumäärä: 1 Ajoitus: rautakautinen Koordinaatit: P: 6838662 I: 514945 P

Lisätiedot

Rautalammin kunta Kirkonkylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014. Aura OK

Rautalammin kunta Kirkonkylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014. Aura OK Rautalammin kunta Kirkonkylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014 Samuel Vaneeckhout Aura OK Työn suorittaja: FT Samuel Vaneeckhout (Osuuskunta Aura) Työn tilaaja: Rautalammin kunta Kenttätyöajankohta:

Lisätiedot

ALAKÖNKÄÄN KOSKIMAISEMA. Maisema-alueen aikaisempi nimi ja arvoluokka: Ehdotettu arvoluokka: Valtakunnallisesti arvokas maisemanähtävyys

ALAKÖNKÄÄN KOSKIMAISEMA. Maisema-alueen aikaisempi nimi ja arvoluokka: Ehdotettu arvoluokka: Valtakunnallisesti arvokas maisemanähtävyys ALAKÖNKÄÄN KOSKIMAISEMA Maisema-alueen aikaisempi nimi ja arvoluokka: Ehdotettu arvoluokka: Valtakunnallisesti arvokas maisemanähtävyys Kunta: Utsjoki Pinta-ala: 780,1 ha Maisemaseutu: Pohjois-Lapin tunturiseutu

Lisätiedot

Kirkkonummi Överkurk Kurkgårdin ranta-asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2011

Kirkkonummi Överkurk Kurkgårdin ranta-asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2011 1 Kirkkonummi Överkurk Kurkgårdin ranta-asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2011 Timo Jussila Kustantaja: Seppo Lamppu tmi 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi...

Lisätiedot

MUUTTOLIIKE KAUPUNGISTUMISEN MUUTOSAJURINA. Valtiotieteen tohtori Timo

MUUTTOLIIKE KAUPUNGISTUMISEN MUUTOSAJURINA. Valtiotieteen tohtori Timo MUUTTOLIIKE KAUPUNGISTUMISEN MUUTOSAJURINA Valtiotieteen tohtori Timo Aro @timoaro 17.5.2017 KAUPUNGISTUMINEN NYKYISESSÄ HALIITUSOHJELMASSA? KESKITTYMIS- JA HARVENEMISKEHITYS Kaupunkialueiden väkiluku

Lisätiedot

Siuntio Klobben -saaren muinaisjäännösinventointi 2010

Siuntio Klobben -saaren muinaisjäännösinventointi 2010 1 Siuntio Klobben -saaren muinaisjäännösinventointi 2010 Timo Jussila Kustantaja: Nokia Asset Management Oy 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi... 2 Yleiskartta... 5 Muinaisjäännös... 6

Lisätiedot

LIITE 5. Arkeologinen inventointi Hikiä Forssa 400 + 110 kv:n. voimajohtohankkeen alueella. Vesa Laulumaa 2008

LIITE 5. Arkeologinen inventointi Hikiä Forssa 400 + 110 kv:n. voimajohtohankkeen alueella. Vesa Laulumaa 2008 1 Arkeologinen inventointi Hikiä Forssa 400 + 110 kv:n voimajohtohankkeen alueella Vesa Laulumaa 2008 Sisällys Johdanto 2 Inventointialue 2 Työnkulku ja tulokset 3 Kommenteja voimalinjan alueella sijaitsevista

Lisätiedot

Historian ilmiöitä & rakennetun ympäristön piirteitä

Historian ilmiöitä & rakennetun ympäristön piirteitä Historian ilmiöitä & rakennetun ympäristön piirteitä Kulttuuriympäristöt huomion kohteena eri mittakaavoissa MRL-neuvottelupäivät 7.-8.9.2016 Muonio, Olos Mikko Mälkki Intendentti MUSEOVIRASTO Kulttuuriympäristö:

Lisätiedot

Kaupunkiseutujen toimialojen kasautuminen, YKR analyysi. Paavo Moilanen

Kaupunkiseutujen toimialojen kasautuminen, YKR analyysi. Paavo Moilanen Kaupunkiseutujen toimialojen kasautuminen, YKR analyysi Paavo Moilanen Kaupunkiseutujen kasautumisanalyysi Ydinalue = pienin alue/tila (250 m ruudut) jolle sijoittuu 90 % työntekijöistä Kasautumisluku

Lisätiedot

Tampere Lahdesjärvi-Lakalaiva osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2007

Tampere Lahdesjärvi-Lakalaiva osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2007 1 Tampere Lahdesjärvi-Lakalaiva osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2007 Timo Jussila Kustantaja: Tampereen kaupunki 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Maastokartta... 4

Lisätiedot

Pälkäne Laitikkala Katajan tilan Ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2011 Hannu Poutiainen Timo Jussila

Pälkäne Laitikkala Katajan tilan Ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2011 Hannu Poutiainen Timo Jussila 1 Pälkäne Laitikkala Katajan tilan Ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2011 Hannu Poutiainen Timo Jussila Kustantaja: Arkkitehtitoimisto Helena Väisänen 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot...

Lisätiedot

Iisalmi Salmenranta-Taipale-Kirma-Kilpijärvi osayleiskaava-alueiden muinaisjäännösten täydennysinventointi 2013 Timo Jussila Timo Sepänmaa

Iisalmi Salmenranta-Taipale-Kirma-Kilpijärvi osayleiskaava-alueiden muinaisjäännösten täydennysinventointi 2013 Timo Jussila Timo Sepänmaa 1 Iisalmi Salmenranta-Taipale-Kirma-Kilpijärvi osayleiskaava-alueiden muinaisjäännösten täydennysinventointi 2013 Timo Jussila Timo Sepänmaa Tilaaja: Iisalmen kaupunki 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartta...

Lisätiedot

Imatra Ukonniemen alueen sekä sen pohjoispuolisen rantaalueen ja kylpylän ranta-alueen muinaisjäännösinventointi 2012

Imatra Ukonniemen alueen sekä sen pohjoispuolisen rantaalueen ja kylpylän ranta-alueen muinaisjäännösinventointi 2012 1 Imatra Ukonniemen alueen sekä sen pohjoispuolisen rantaalueen ja kylpylän ranta-alueen muinaisjäännösinventointi 2012 Timo Jussila Kustantaja: Imatran kaupunki 2 Sisältö: Kansikuva Perustiedot... 2 Inventointi...

Lisätiedot

Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998

Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998 Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998 Vuonna 1998 Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi keskittyi Änättijärven rantoihin. Kyseessä oli jatko vuonna 1987 alkaneelle inventointityölle.

Lisätiedot

ENO-TUUPOVAARA RANTAOSAYLEISKAAVA

ENO-TUUPOVAARA RANTAOSAYLEISKAAVA Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, hyväksytty valtioneuvostossa 31.11.2008 ja tulleet voimaan 1.3.2009 Alueidenkäyttötavoitteiden tehtävä Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö-

Lisätiedot

Ranta-asemakaavan muutos koskee osaa Sulkavan kunnan Ruokoniemen kylän tilasta 2:49.

Ranta-asemakaavan muutos koskee osaa Sulkavan kunnan Ruokoniemen kylän tilasta 2:49. SULKAVAN KUNTA RANTA-SASTAVIN RANTA-ASEMAKAAVAN MUUTOS Kaavaselostus 26.11.2013 Ranta-asemakaavan muutos koskee osaa Sulkavan kunnan Ruokoniemen kylän tilasta 2:49. Ranta-asemakaavan muutoksella muodostuu

Lisätiedot

Kirkkonummi Öfvergård kiinteistöjen 2:94, 2:8 ja 3:34 muinaisjäännösinventointi 2016

Kirkkonummi Öfvergård kiinteistöjen 2:94, 2:8 ja 3:34 muinaisjäännösinventointi 2016 1 Kirkkonummi Öfvergård kiinteistöjen 2:94, 2:8 ja 3:34 muinaisjäännösinventointi 2016 Timo Jussila Tilaaja: TENGBOM ERIKSSON ARKKITEHDIT OY 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartat... 3 Vanhat

Lisätiedot

Etelä-Savon, Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun maakuntaliitot sekä Kouvolan ja Porvoon kaupungit

Etelä-Savon, Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun maakuntaliitot sekä Kouvolan ja Porvoon kaupungit NOPEAT ITÄRADAT OSANA KESTÄVÄÄ ALUEKEHITYSTÄ Etelä-Savon, Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun maakuntaliitot sekä Kouvolan ja Porvoon kaupungit Timo Aro, MDI Rasmus Aro, MDI Timo

Lisätiedot

TAMPERE Pohtola, Pohtosillankuja muinaisjäännöskartoitus 2011

TAMPERE Pohtola, Pohtosillankuja muinaisjäännöskartoitus 2011 TAMPERE Pohtola, Pohtosillankuja muinaisjäännöskartoitus 2011 Tapani Rostedt Timo Sepänmaa Kustantaja: Tauno Syrjäsen perikunta Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Kartoitus... 2 Kartat... 4 Sijaintikartta...

Lisätiedot