Ei Espoo niin iso paikka ole, että emme tarvitsisi toisiamme

Transkriptio

1 Ei Espoo niin iso paikka ole, että emme tarvitsisi toisiamme Tutkimus seurakunnan nuorisotyönohjaajien, kaupungin nuorisotyöntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden yhteistyöstä Espoossa Pekka Tuppurainen Emmi Vanhanen Opinnäytetyö, syksy 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu Kauniaisten yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus

2 TIIVISTELMÄ Pekka Tuppurainen & Emmi Vanhanen. Ei Espoo niin iso paikka ole, että emme tarvitsisi toisiamme. Tutkimus seurakunnan nuorisotyönohjaajien, kaupungin nuorisotyöntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden yhteistyöstä Espoossa. Kauniainen, syksy 2006, 87 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Kauniaisten yksikkö, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä yhteistyötä Espoon kaupungin sosiaalityöntekijät, nuorisotyöntekijät ja Espoon seurakuntayhtymän nuorisotyönohjaajat tekevät. Tarkoituksenamme oli myös selvittää, mitä yhteistyötä nämä tahot haluaisivat tulevaisuudessa tehdä. Tutkimuksen aineisto kerättiin Espoossa keväällä ja kesällä Lähetimme kyselylomakkeen jokaiselle Espoon kaupungin nuorisotyöntekijälle, Espoon seurakuntayhtymän nuorisonohjaajalle sekä niille nuorten kanssa työskenteleville sosiaalityöntekijöille, joiden yhteistiedot saimme. Kyselylomakkeemme sisälsi avoimia ja monivalintakysymyksiä. Tutkimukseemme osallistui 18 seurakunnan nuorisotyönohjaajaa, 22 kaupungin nuorisotyöntekijää ja 9 sosiaalityöntekijää. Kyselylomakkeen teimme ja lähetimme Webropol-ohjelmalla. Käsittelimme aineiston kolmessa erillisessä osassa: kaupungin nuorisotyöntekijät, sosiaalityöntekijät ja seurakunnan nuorisotyönohjaajat. Näiden pohjalta analysoimme jokaisen kysymyksen erikseen. Webropol-ohjelma mahdollisti tutkimusaineiston helpon käsittelyn. Tutkimustuloksina nousi kyseisten kolmen instanssin heikko tuntemus toistensa työntekijöistä ja työtavoista. Niiltä osin kun yhteistyötä oli tehty, nousi merkittäväksi asiaksi henkilökemioiden toimivuus tai toimimattomuus. Selkeästi yhteistyön puuttumiseen vaikuttaa myös työntekijöiden oman työn synnyttämä kiire ja motivaation puute oma perustyö on tärkeämpää kuin yhteistyön kehittäminen. Johtopäätöksinä voidaan sanoa, että kaikilla kolmella taholla on halu lisäyhteistyöhön ja yhteistyön kehittämiseen. Kuitenkin tutkimukseen vastanneet näkivät lisäyhteistyön esteenä yhteistyön heikon koordinoinnin, resurssien puutteen sekä yhteistyön henkilösidonnaisuuden. Jatkoa ajatellen yhteistyö tulisi olla kirjattuna työn suunnitteluun sekä yhteistyön parantamiseksi tarvittaisiin esimiestason päätöksiä. Asiasanat: Yhteistyö, verkostoituminen, Espoon kaupunki, Espoon seurakuntayhtymä, kaupungin nuorisotyöntekijät, seurakunnan nuorisotyönohjaajat, sosiaalityöntekijät

3 ABSTRACT Pekka Tuppurainen & Emmi Vanhanen. Espoo is not so big place that we would not need each other. A study into the cooperation between church youth leaders, municipal youth workers and social workers in Espoo. Kauniainen, autumn 2006, 87 pages, 3 appendixes. Diaconia University of Applied Sciences, Kauniainen Unit. Degree Programme in Social Services. The aim of the study was to find out the level and nature of cooperation between social workers, municipal youth workers and church youth leaders in Espoo area. The aim was also to find out whether the above parties were willing to improve the level of work they undertake together in the future. The material was gathered in Espoo in the spring and summer of The questionnaire was sent to every municipal youth worker, church youth leader and social worker whose contact information was available. The questionnaire consisted of both open ended and multiple choice questions. Out of 49 responses 18 came from the church youth leaders, 22 from municipal youth workers and 9 from social workers. The Webropol programme was used to create and send out the questionnaire. First the data was analysed in three sections: municipal youth workers, social workers and church youth leaders. Then each question was separately analysed on the basis of this division. The use of Webropol programme enabled an easy data management. As the focal point of the findings rose the weak relationships and knowledge of each other among the three groups of workers. In case some cooperation had taken place, a significant contributor had been the presence or lack of personal chemistry between individuals. Central to the absence of cooperation was also the heavy workload in the parties' own work as well as their lack of motivation. Their own job took priority over the need for creating networks. As a conclusion it can be said that all three parties showed willingness to increase the amount of cooperation. As a hindrance to this, however, all respondents saw the lack of coordination and resources and the reliance on individual commitment. In the future building bridges between these sectors should be included in the work agenda. Furthermore also the involvement of decision makers is needed to improve the level of cooperation and its nature. Key Words: Cooperation, networking, city of Espoo, parishes of Espoo, municipal youth workers, church youth leaders, social workers

4 SISÄLTÖ 1 AMMATTINA VERKOSTOITUMINEN YLEISKUVAUSTA ESPOON KAUPUNGISTA Espoo numeroin Nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia Äidinkielenä suomi Asuntokunnat Perheet ja lapset Suurimmat työllistäjät Työttömyysaste 6,4 % Espoon sosiaaliset aluetyypit SOSIAALITYÖ Tavoitteena tukeminen ja auttaminen Lohkotut suuralueet Henkilöstömäärä Lastensuojelu Espoon kaupungin lastensuojelu toimintakertomuksessa Espoon painotuksia ESPOON KAUPUNGIN NUORISOTYÖ Alueellinen nuorisotyö Nuorisotilojen tavoitteet Kerhot, tapahtumat ja ryhmäytykset ESPOON SEURAKUNTIEN NUORISOTYÖ Tärkeimpien yhteistyötahojen kuvausta Nuorisotyön toimintaympäristö Nuorisotyön tavoitteet VERKOSTOTYÖ Verkostot, yhteistyö ja moniammatillisuus Haasteita verkostoissa TUTKIMUS Tutkimuksen tavoite Tutkimuksen luonne Tutkimuksen toteuttaminen, aineiston keruu ja osallistujat Tutkimusaineiston analysointi SOSIAALITYÖNTEKIJÄT Sosiaalityöntekijät ja tärkeimmät yhteistyötahot Espoon Sosiaalitoimi ei kohtaa nuorisotoimea Keitä ne edes on? Mielelläni ottaisin mukaan, mutta Sosiaalitoimi kohtaa seurakunnan nuorisotyönohjaajat En edes tiedä keitä siellä on töissä Seurakunnalla on resursseja ja ammattilaisia töissä Yhteistyö voisi olla hyvinkin järkevää, mutta kuka kehittää? Yhteistyöstä KAUPUNGIN NUORISOTYÖNTEKIJÄT Nuorisotyöntekijät ja tärkeimmät yhteistyötahot Yhteistyö kaupungin sosiaalityön kanssa Sosiaalitoimella on nuoria, joilla erityistarpeita, kaupungin nuorisotyöllä resursseja perustaa ryhmiä heitä varten...56

5 9.2.2 Vastuu tuijottaa minua peilistä ja resurssejakin löytyy Yhteistyö seurakunnan nuorisotyön kanssa Mahdollisuuksia miljoona, aikaa ja resursseja vain puuttuu Yhteistyöstä SEURAKUNNAN NUORISOTYÖNOHJAAJAT Nuorisotyönohjaajat ja tärkeimmät yhteistyötahot Seurakunnan nuorisotyönohjaajat toimimassa sosiaalityöntekijöiden kanssa Asiallista kanssakäymistä Yhteistyöstä asiakkaan edun mukaista kuka nappaa pallon? Seurakunnan nuorisotyönohjaajat kohtaavat kaupungin nuorisotyöntekijät Työntekijät vaihtuvat kun hollin tallissa Yhteistyö on voimaa Tahtoa on vaan ei resursseja kenellä vastuu? Yhteistyöstä YHTEISTYÖTÄ TULISI KEHITTÄÄ Johtopäätöksiä Miksi yhteistyötä ei tehdä jo nyt? Jatkotutkimusehdotukset...86 LÄHTEET LIITTEET Liite 1. Kyselylomake sosiaalityöntekijöille Liite 2. Kyselylomake kaupungin nuorisonohjaajille Liite 3. Kyselylomake seurakunnan nuorisotyöntekijöille

6 1 AMMATTINA VERKOSTOITUMINEN Opinnäytteen tavoitteena oli selvittää Espoon kaupungin nuorisotyöntekijöiden, seurakunnan nuorisotyönohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden yhteistyötä ja verkostoitumista. Selvitimme näiden kolmen eri tahon nykyistä yhteistyötä, sen mahdollisia ongelmia, kehittämistä ja tulevaisuutta. Opinnäytetyön empiirisen aineiston hankimme lähettämällä kyselylomakkeita sähköisesti Espoon kaupungin nuorisotyöntekijöille, seurakunnan nuorisonohjaajille ja niille sosiaalityöntekijöille, jotka tekevät työtä nuorten parissa. Tutkimuksen rajasimme koskemaan nuorten (noin vuotiaat) kanssa tehtävää työtä. Jos olisimme ottaneet mukaan eri ikäryhmiä, kuten alle 10-vuotiaat lapset, ja heidän parissaan työtätekevät, olisi tutkimuksesta tullut liian laaja. Puhuttaessa nuorista tutkimuksessamme käytämme heistä nimeä lapset ja nuoret. Tutkimus kattaa seurakuntien nuorisotyön, kaupungin nuorisotyön ja pieneltä osin sosiaalityön Espoossa. Opinnäytteen rakenne alkaa yleiskuvauksesta Espoon kaupungista, jonka jälkeen käsittelemme kolmen eri toimijan työn luonnetta. Sitten siirrymme tutkimukseemme ja analysoimme aineiston. Opinnäytetyön aihe liittyy hyvin läheisesti sosionomin ja kirkon nuorisotyönohjaajan työhön sekä laajemmin kasvatustyön ammattilaisiin. Valitsimme aiheen opinnäytetyöhömme omasta mielenkiinnosta ja omien työkokemuksien pohjalta Espoon seurakunnissa. Aihe on myös ajankohtainen, koska eri alojen työntekijöiltä odotetaan nykyään yhä enemmän yhteistyötä ja verkostoitumista keskenään. Yhteistyö nuorten asioiden puolesta vaikuttaa niin nuoren kuin koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Yhteistyö tuskin on koskaan täysin ongelmatonta, esimerkiksi vaitiolovelvollisuus saattaa hidastaa yhteistyötä tai olla sen esteenä. Joissakin tapauksissa eri tahojen olisi hyödyllistä tietää nuoresta enemmän. Erityisesti tämä korostuu silloin, kun nuoren kanssa tulee jossakin toiminnassa ongelmia.

7 7 Toivomme, että tutkimus on hyödyllinen erityisesti tutkimukseen osallistuneille mutta myös muille, jotka tekevät yhteistyötä ja verkostoituvat eri tahojen kanssa. Opinnäytetyömme pyrkimyksenä on tuoda esille eri tahojen mielipiteet ja toiveet yhteistyöstä. Työn tarkoituksena on olla pontimena yhteistyötahoille yhä saumattomampaan ja toimivampaan yhteistyöhön ja sen kehittämiseen. Kuvaamme tarkemmin toteutettua tutkimusta ja sen tavoitteita luvussa 7.

8 8 2 YLEISKUVAUSTA ESPOON KAUPUNGISTA 2.1 Espoo numeroin Espoo on ollut kaupunki vuodesta 1972 alkaen ja sen naapurikunnat ovat Nurmijärvi, Helsinki, Vantaa, Vihti, Kirkkonummi ja Kauniainen (Espoon sisällä). Espoon ruotsinkielinen nimi on Esbo. Espoo kuuluu Etelä-Suomen lääniin ja Uudenmaan maakuntaan. Espoo on ollut Suomen toiseksi suurin kaupunki vuodesta 1990 alkaen. Vuonna 2006 tehtyjen laskelmien mukaan Espoossa asuu yli henkilöä, ja miehiä siitä on 49 % ja naisia 51 %. Espoon muuttovoitto vuonna 2005 oli noin 2000 yksilöä ja väestönlisäystä edellisestä vuodesta oli reilut asukasta. Espoon asukasluvun odotetaan jatkossa yhä lisääntyvän. (Espoon kaupungin taskutilasto 2006, 1 2, 4 6; Österholm 2006, 1) Espoon pinta-ala on 528 neliökilometriä ja Espoon kaupunki omistaa siitä maata 31,7 %. Espoon suuralueisiin kuuluvat Leppävaara, Espoonlahti, Tapiola, Matinkylä, Vanha-Espoo, Pohjois-Espoo ja Kauklahti. Suurin alueista väestömäärältään on Leppävaara ( asukasta) ja seuraavana on Espoonlahti ( asukasta). (Espoon kaupungin taskutilasto 2006, 2.) Suomenkielisiä asukkaita Espoossa on 85,2 %, ruotsinkielisiä 8,6 % ja muunkielisiä 6,2 %. Espoon kaupungin asukkaista Luterilaiseen uskontokuntaan kuuluvia on 78,1 %, ortodokseja 1,2 %, muihin uskontokuntiin kuuluvia 1,4 % ja uskontokuntiin kuulumattomia espoolaisia on 19,2 %. (Espoon kaupungin taskutilasto 2006, 5 6.) Espoossa asuu eniten vuotiaita, joka on 57 % Espoon väestöstä. Toiseksi eniten on vuotiaita, joka on 13,2 % Espoon väestöstä. Alle kouluikäisiä lapsia Espoossa asuu 9,6 %. Pienin asukasryhmä Espoossa on yli 75- vuotiaat eläkeläiset. (Espoon kaupungin taskutilasto 2006, 5.)

9 9 Henkilöstömääriltään suurimmat työnantajat Espoossa ovat Espoon kaupunki (henkilöstöä ), Nokia (henkilöstöä 6 100), Teknillinen korkeakoulu (henkilöstöä 3 300), TietoEnator Oyj (henkilöstöä 2 300), Jorvin sairaala (henkilöstöä 2 200) ja Orion Oyj (henkilöstöä 2 200). (Espoon kaupungin taskutilasto 2006, 9.) 2.2 Nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia Vuoden 2004 aikana alle kouluikäisten lasten osuus Espoossa oli laskenut (supistui 9,6 %:iin). Vuodesta 1997 on ikäryhmän suhteellinen osuus pienentynyt. Kouluikäisten osuus väestöstä vuosina 2003 ja 2004 oli pysynyt samana vuotiaiden nuorten osuus oli myös pysynyt ennallaan, vaikka määrä oli heilläkin kasvanut. Vuoden vaihteessa Espoossa asui yli vuotiaita, vuotiaita oli reilut ja vuotiaita noin nuorta. Vuoden 2006 alussa vuotiaita oli Espoon väestöstä 13, 2 %. (Espoon kaupungin taskutilasto 2006, 5; Munter 2005, 4; Österholm 2006, 2.) Yli 75-vuotiaiden osuus oli vuoden 2005 alussa 3,8 % ja vuoden 2006 alussa eläkeläisten ryhmä oli pienentynyt 3, 1 %:iin. Vuonna 2004 alle 35-vuotiaiden osuus väestöstä oli 49 %: nuorin ikärakenne oli Vanha-Espoossa (noin 53 %) ja vanhin ikärakenne Suur-Tapiolassa ja Suur-Matinkylässä (noin 46 %). Vuonna vuotiaita oli 57 % koko Espoon alueella. Espoon väestön sukupuolijakauma oli pysynyt entisellään vuosina 2003 ja 2004: miehiä yli ja naisia yli Vuonna 2006 miehiä oli 49 % ja naisia 51 % Espoon väestöstä. (Espoon kaupungin taskutilasto 2006, 5; Munter 2005, 4; Österholm 2006, 2.)

10 Äidinkielenä suomi Suomenkieltä äidinkielenään puhuvien espoolaisten määrä on hieman vähentynyt samoin kuin ruotsinkieltä äidinkielenään puhuvien espoolaisten määrä (ruotsinkielisiä 8, 6 % vuonna 2006 eli noin henkilöä). Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien määrä on vastaavasti hieman kasvanut entuudestaan. Heidän osuus väestöstä vuonna 2006 oli 6, 2 % eli noin henkilöä. Yleisimmät Espoossa puhutut vieraat kielet olivat venäjä, somali, viro ja englanti. Vuoden 2005 alussa Espoossa asuvien ulkomaalaisten määrä oli yli henkilöä. Ulkomaalaisten osuus väestöstä oli 4, 6 % vuonna 2006, mikä on hieman enemmän kuin edellisenä vuonna. (Espoon kaupungin taskutilasto 2006, 5; Munter 2005, 6 7.) 2.4 Asuntokunnat Asuntokuntien määrä Espoossa oli vuoden 2005 alussa reilut Luku oli kasvanut edellisestä vuodesta hieman yli 300:lla. Asuntokuntien keskikoko pienentyi 2, 28 henkilöön johtuen ikärakenteen vanhenemisesta. Kaikista asuntokunnista yhden ja kahden hengen asuntokuntia oli 66 % vuoden 2005 alussa. Noin viidennes asuntokunnista oli vähintään neljän hengen asuntokunnat. Näiden suurten asuntokuntien osuus hieman laski kaikilla suuralueilla. (Espoon kaupungin taskutilasto 2006, 14; Munter 2005, 9.) Espoossa elää myös puutteellisesti asuvia. Heidän osuus koko Espoossa on 3, 5 %. Puutteellisesti asuvien henkilöiden asunnoista puuttuvat peseytymistilat ja/ tai keskuslämmitys (tai sähkölämmitys). (Espoo alueittain 2000-luvulla, 2002)

11 Perheet ja lapset Espoossa oli vuoden 2005 alussa yli perhettä ja vuoden kuluessa perheiden lukumäärä kasvoi yli 800:lla. Lapsellisten avioparien osuus hieman laski edellisestä vuodesta. Keskimääräinen lapsiluku oli 1,79 perheissä, joissa kotona asui lapsia. Eniten lapsia oli Pohjois-Espoossa ja Suur-Kauklahdessa, vähiten Suur-Matinkylässä asuvissa perheissä. Yksinhuoltajaperheitä oli noin perhettä vuoden 2005 alussa. Kaikista lapsiperheistä heitä oli 19,7 %. Perhetilastoihin sisältyvät myös 2003 alkaen rekisteröidyt parisuhteet. (Munter 2005, 9.) 2.6 Suurimmat työllistäjät Suurimmat Espoon työpaikat elinkeinoittain vuosina olivat palvelut (26,9 % Espoon työpaikoista) ja rahoitus (25,4 %). Palveluiden toimialoihin kuuluvat julkinen hallinto ja maanpuolustus, koulutus, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut, muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut, työnantajakotitaloudet, kansainväliset järjestöt ja ulkomaiset edustot. Rahoituksen toimialaan kuuluvat rahoitustoiminta ja liike-elämän palvelut, johon kuuluvat muun muassa kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut. Kolmanneksi suurin elinkeino oli kaupan toimiala (23 %), johon kuuluvat tukku- ja vähittäiskaupat sekä majoitus- ja ravitsemistoiminta. Neljänneksi eniten työpaikkoja tarjosi teollisuuden toimiala (14 %), johon kuuluvat mineraalien kaivu, teollisuus sekä sähkö-, kaasu ja vesihuolto. (Espoon kaupungin tilastollinen vuosikirja 2005, 43.) 2.7 Työttömyysaste 6,4 % Työttömiä vuoden 2003 lopussa oli Suur-Leppävaarassa 2 000, Suur- Tapiolassa 1 000, Suur-Matinkylässä 1 300, Suur-Espoonlahdessa 1 700, Vanha-Espoossa 1 400, Pohjois-Espoossa reilut 200 ja Suur-Kauklahdessa 200. Eli

12 12 suurin joukko työttömiä sijoittui Suur-Leppävaaraan ja Suur-Matinkylään ja vähiten työttömiä oli Suur-Kauklahdessa ja Pohjois-Espoossa. Työttömiä työnhakijoita vuonna 2005 oli lähes henkilöä. Koko Espoon työttömyysaste oli 6,4 %. (Espoon kaupungin tilastollinen vuosikirja 2005, 42, 49.)

13 Espoon sosiaaliset aluetyypit Kuva 1 (Paakko 2003, 47)

14 14 Espoon alueet numeroituna (katso kuva 1). Pohjois- 111 Matinmetsä 311 Leppävaara Tiistilä 312 Etelä-Leppävaara 112 Matinlahti 313 Mäkkylä 113 Matinmäki 314 Lintukorpi 114 Nuottaniemi 315 Lintulaakso 115 Miessaari 316 Uusmäki 116 Friisilä 321 Lintumetsä 117 Olarinmäki 322 Perkkaa 118 Kuitinmäki 323 Ruukinranta 121 Henttaa 331 Pohjois-Laajalahti 122 Espoonlahden 411 Nuijala 131 Keskus Kuninkainen 132 Soukanmäki 412 Karakallio 133 Kivenlahti 413 Veininlaakso 141 Laurinlahti 414 Lähderanta 142 Soukanniemi 415 Jupperi 143 Kattilalaakso 421 Viherlaakso 151 Tillinmäki 422 Lippajärvi 152 Saunaniemi 423 Sepänkylä 161 Latokaskenmäki 431 Tapiolan Keskus 211 Eestinmalmi 432 Länsikorkee 212 Malminmäki 433 Otsolahti 213 Nöykkiönlaakso 434 Niittykumpu 214 Iivisniemi 441 Pohjois-Tapiola 215 Hannus 442 Otaniemi 222 Hannusjärvi 443 Westend 231 Suvisaaret 451 Haukilahti 232 Ulkosaaret 452 Vanha-Mankkaa 241 Kauklahti 551 Taavinkylä 242 Espoonkartano 512 Kurttila 521 Vanttila 522 Kirkkojärvi 611 Tuomarila 612 Suvela 613 Kuurinniitty 614 Kaupunginkallio 615 Muurala 621 Gumböle 622 Karvasmäki 631 Järvenperä 632 Högnäs 633 Karhusuo 634 Kunnarla 635 Kolmperä 641 Nupuri 642 Siikajärvi 643 Nuuksionpää 644 Röylä 711 Puotinen 712 Vanhakartano 713 Perusmäki 714 Niipperi 715 Kalajärvi 721 Luukki 722 Lahnus 723 Lakisto 724 Velskola 725

15 15 Perheetön väestö ja sen jakautuneet alueet, joissa on voimakkaasti yksin asuvia ja lapsettomia perheitä, painottuvat Tapiolan keskuksen, Länsikorkeen ja Otsolahden alueille sekä Mäkkylän alueelle. Suurimpia lapsiperheiden alueita ovat Niipperi, Lintukorpi, Taavinkylä, Tuomarila, Kaupunginkallio, Latokaskenmäki, Eestinmalmi, Malminmäki, Nöykkiönlaakso ja Nuottaniemi. (Paakko 2003, 33 37, 47.) Vahvasti huono-osaisimpiin alueisiin kuuluvat Kirkkojärvi, Suvela, Kauklahti, Espoonlahden keskus, Hannusjärvi, Tiistilä ja Matinmetsä. Lievemmin huonoosaisempiin alueisiin kuuluvat Kivenlahti, Eestinmalmi, Friisilä, Nuijala, Lippajärvi, Muurala ja Högnäs. Huono-osaisuuteen liittyviä tekijöitä ovat muun muassa toimeentulotuen saajat, vuokra-asuntojen osuus, työttömien osuus, pienituloisten osuus ja ulkomaalaisten osuus. Huono-osaisten aluetta kuvastavat siis vähäiset varat ja sosiaalinen epätasapaino. Voimakkaasti sosiaalisesti tasapainottuvia alueita ovat Lahnus, Perusmäki, Vanhakartano, Veininlaakso, Jupperi, Lintulaakso, Siikajärvi, Nupuri, Tuomarila, Otsolahti ja Tillinmäki. (Paakko 2003, 33, 35 36, 47.) Nuorten perheiden väestöön liittyviä tekijöitä ovat muun muassa vuotiaiden osuus, pienten lasten osuus, vuokra-asuntojen osuus ja keskiasteen tutkinnon suorittaneiden osuus. Näitä nuorten perheiden alueita ovat vahvasti Tuomarila, Kuninkainen, Pohjois- ja Etelä-Leppävaara, Lintukorpi ja Perkkaa. Nuoria perheitä on vähän Siikajärvellä, Espoonkartanossa, Kirkkojärvellä, Högnäsissä, Vanhakartanossa, Uusmäessä, Westendissä, Soukanmäessä, Suvisaarissa ja Saunaniemessä. Nuoria perheitä on sekä kerrostalo- että pientalo alueilla. Kun taas alueet, joissa nuorten perheiden osuus on vähäinen, alueet sijoittuvat rannikolle, Keski- ja Pohjois-Espooseen. (Paakko 2003, 36 37, 47.) Korkeakoulututkinnon suorittaneet ja hyvätuloiset työntekijät määrittelevät vahvasti vaurausalueita. Selkeä vaurausryhmittymä on Tapiolan keskustan ympärillä ja rannikolla: Soukanniemi, Hannusjärvi, Laurinlahti, Nuottaniemi, Haukilahti, Westend, Olarinmäki, Niittykumpu, Vanha-Mankkaa, Pohjois-Tapiola, Sepänkylä, Veininlaakso, Friisilä, Suvisaaret ja Kuurinniitty. (Paakko 2003, 38 40, 47.)

16 16 Vähävaraisten alueille ominaista ovat työttömyys, keskiasteen tutkinnon suorittaminen, ahtaasti asuminen, toimeentulotuen saaminen, kaupungin vuokraasuntojen osuus ja yksinhuoltajien osuus. Aluetta kuvaavat varsin vähäiset varat, mutta kuitenkin alueella on varsin tasapainoinen sosiaalinen rakenne. Vahvasti näitä alueita ovat Siikajärvi, Lahnus, Kalajärvi, Röylä, Perusmäki, Vanhakartano, Karhusuo, Karakallio, Nupuri, Uusmäki, Espoonkartano, Kauklahti, Kurttila ja Soukanmäki. (Paakko 2003, 38 40, 47.)

17 17 3 SOSIAALITYÖ 3.1 Tavoitteena tukeminen ja auttaminen Espoossa sosiaalityön tavoitteena on asiakkaiden tukeminen ja auttaminen elämän erilaisissa ongelmissa kuten päihdeongelmissa, lasten huolto- ja tapaamisasioissa, lastensuojeluasioissa, vanhus- ja vammaisasioissa sekä taloudellisissa vaikeuksissa. Tavoitteena on asiakkaan auttaminen vastuunottoon omissa asioissa ja auttaminen omatoimisuuteen. Sosiaalityö on jakautunut eri alueisiin: aikuissosiaalityöhön, johon kuuluvat sosiaaliturvatyö, toimeentulotuki, päihdepalvelut ja muutos- ja kumppanuussosiaalityö perhesosiaalityöhön, johon kuuluvat perhetyö, lastensuojelutyö, lastenvalvojatyö (huolto, tapaamis- ja elatusasiat sekä isyyden selvitykset) ja huolto- ja tapaamislausunnot vammaissosiaalityöhön (Vehviläinen 2002, 16; Espoon kaupunki 2006a.) Näistä sosiaalityön eri alueista keskitymme opinnäytetyössämme perhesosiaalityöhön ja siinä erityisesti lastensuojelutyöhön, koska tutkimuksemme käsittelee nuorten kanssa tehtävää työtä. 3.2 Lohkotut suuralueet Espoossa aikuis- ja perhesosiaalityön palveluja tarjotaan viidellä suuralueella ja vammaissosiaalityötä keskitettynä palveluna. Alueelliset sosiaali- ja terveyskeskukset sijaitsevat Espoon keskuksessa, Espoonlahdessa, Leppävaarassa, Matinkylä-Olarissa ja Tapiolassa. Näistä keskuksista kaikenikäiset asukkaat saavat tarvitsemansa palvelun. Lastensuojelu ja perhesosiaalityö on lohkottu pienem-

18 18 piin alueisiin näillä suuralueilla, joissa yksi tai useampi sosiaalityöntekijä vastaa omasta alueestansa. Aluejako on tehty asukkaiden kotiosoitteiden perusteella. (Espoon kaupunki 2006b.) Matinkylä-Olarin ja Tapiolan alueet ovat jaettu alueisiin: Matinmetsä, Matinmäki, Matinkylän keskusta, Tiistilä, Iirislahti, Koukkuniemi, Nuottaniemi, Miessaari, Matinkallio, Friisilä, Piispankallio, Lystimäki, Henttaa, Kuitinmäki, Piispankylä, Taavinkylä, Klovi, Lukupuro, Niittykumpu, Tontunmäki, Mankkaa, Sinimäki, Länsikorkee, Pohjois-Tapiola, Haukilahti, Westend, Laajalahti, Ruukinranta, Otaniemi, Otsolahti ja Kanta-Tapiola. (Espoon kaupunki 2006c.) Kuten jo kappaleessa 2.8 kerroimme, on tälle alueelle ryhmittynyt paljon vaurautta. Matinkylä-Olarin ja Tapiolan alue on kuitenkin laaja ja sinne mahtuu myös paljon maahanmuuttajia, huono-osaisia ja lievästi huono-osaisia, vähän nuoria perheitä, lapsiperheitä ja yksin asuvia. Tällä alueella erot vaihtelevat aina vauraista huono-osaisiin. (Paakko 2003, ) Espoonlahti on jaettu alueisiin: Eestinmetsä, Suomenoja, Länsiväylän pohjoispuoli, Latokaski, Nöykkiö, Raasila, Saunalahti, Tillinmäki, Espoonlahden keskus, Laurinlahti, Kivenlahti, Iivisniemi, Kaitaa, Riilahti, Hannusjärvi, Rullaniemi, Hyljelahti, Kuuttikuja, Soukka, Soukanniemi, Suvisaaristo ja ulkosaaret. (Espoon kaupunki 2006f.) Espoonlahden alueella on lapsiperheitä, vähän nuoria perheitä, vaurautta ja vähävaraisia. Alue on kuitenkin vahvasti sosiaalisesti tasapainottunut eli sosiaalinen rakenne on tasapainoinen, niin kuin edellä kuvailimme 2.8 kappaleessa. (mt. 2003, ) Espoon keskus on jaettu alueisiin: Röylä, Puotinen, Vanhakartano, Perusmäki, Niipperi, Kalajärvi, Luukki, Lahnus, Lakisto, Velskola, Kauklahden keskus, Vanttila, Espoonkartano, Kurttila, Lasilaakso, Mustalahti, Koskenmäki, Vanha- Nuuksio-Nupuri, Siikajärvi, Nuuksionpää, Kirkkojärvi, Kaupunginkallio, Muurala, Gumböle, Karvasmäki, Järvenperä, Högnäs, Karhusuo, Kunnarla, Kolmperä, Suvela, Tuomarila, Kuurinniitty, Ymmersta. (Espoon kaupunki 2006g.) Espoon keskus on pinta-alaltaan hyvin laaja ja siellä on lapsiperheitä, vähävaraisia ja vauraita alueita. Joillakin Espoon keskuksen alueista on nuoria perheitä ja joil-

19 19 lakin alueilla niitä ei ole yhtään. Tämän alueen sosiaalinen rakenne on tasapainoinen (katso kappale 2.8). (mt. 2003, ) Leppävaaran alue on jaettu alueisiin: Lippajärvi, Laaksolahti, Jupperi, Karakallio, Kilo, Sepänkylä, Lintuvaara, Leppävaara, Perkkaa, Vermo, Mäkkylä ja Laajalahti. (Sirpa Siivonen, henkilökohtainen tiedonanto ). Leppävaaran alueella on lievästi huono-osaisia ja vähävaraisia, mutta myös vaurautta. Siellä asuu niin lapsiperheitä kuin nuoria perheitä. Leppävaaran alueella on myös suuria alueellisia eroja, mutta se on kuitenkin vahvasti sosiaalisesti tasapainottunut, kuten kappaleessa 2.8 mainitsimme. (mt. 2003, ) Espoon kaupunki on laaja-alainen ja siellä on hyvin erilaisia alueita aina vauraista huono-osaisiin. Tämä tuo paikalliseen sosiaalityöhön erilaisia haasteita. Työ on eri alueilla erinäköistä kunkin alueen tarpeen mukaista. 3.3 Henkilöstömäärä Otimme lastensuojelutyön esille, koska se on tutkimuksemme kannalta tärkeä. Nuorten parissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden tehtävät ovat pääasiassa lastensuojelua. Lastensuojelutyötä tehdään alueilla usein työparin kanssa. Espoon keskuksen lastensuojelutyöstä vastaa kymmenen sosiaalityöntekijää. Espoonlahden alueella työskentelee lasten ja nuorten kanssa kahdeksan perhesosiaalityöntekijää ja yksi jengityöntekijä. Matinkylä-Olarin ja Tapiolan alueilla työskentelee kolme sosiaalityöntekijää, jotka tekevät aikuissosiaalityötä eli yli 18-vuotiaiden nuorten kanssa. Lisäksi Matinkylässä on kaksi ja Olarissa yksi lastensuojelun työntekijää. (Espoon kaupunki 2006c ja 2006f.) Leppävaaran alueella työskentelee 12 sosiaalityöntekijää ja neljä perhetyöntekijää sekä kaksi lastenvalvojaa. (Sirpa Siivonen, henkilökohtainen tiedonanto ).

20 Lastensuojelu Tavoitteena lastensuojelutyössä on tukea perhettä, jotta sijaishuollon tarpeelta vältytään ja perhe pysyy koossa. Joskus tämä on mahdotonta, ja silloin lapselle taataan mahdollisimman hyvä hoito kodin ulkopuolella. Tällaisessakin tilanteessa tuetaan perhettä ja yhteydenpitoa. Lapsen kotiin palaaminen on aina tavoitteena. (Espoon kaupunki 2006d.) Lastensuojelun tukitoimia ovat lapsen/nuoren koulunkäynnin tukeminen, tukihenkilön tai tukiperheen järjestäminen lapselle, lastensuojelun perhetyö vanhempien kasvatustyön tukemiseksi, neuvonta mielenterveys- ja päihdeasioissa sekä perhe- tai laitoshoidon järjestäminen lapselle. (Espoon kaupunki 2006d.) Sijaishuollon toimia tarvitaan silloin, kun oman perheen voimavarat eivät riitä lapsen tai nuoren kehityksen turvaamiseen. Perhehoito, Espoon omat lastensuojelulaitokset ja ulkopuoliset laitoshoitopaikat sekä ammatilliset perhekodit sisältyvät lasten sijaishuollon palveluyksikköön. Alle 21-vuotiaille nuorille on nuorisohuolto, joka vastaa jälkihuollosta yhdessä alueellisten sosiaalityöntekijöiden kanssa. (Espoon kaupunki 2006e.) Vuonna 2004 Espoossa oli huostaan otettuja lapsia vuoden aikana reilut 500, jälkihuollossa olevia lapsia oli yli 100 ja avohuollon piirissä olevia lapsia ja nuoria oli vuoden aikana yli (Espoon kaupungin tilastollinen vuosikirja 2005, 88.) Vuoden 2004 lopussa oli sijoitettuja lapsia kaikkiaan 406. Näistä lapsista 74 oli kunnallisessa laitoksessa, 124 ostopalveluiden laitoksessa, 46 ammatillisessa perhekodissa ja 162 sijaisperhehoidossa. (Kilponen & Kumpulainen 2005, 8.) Vuonna 2004 oli lastenkoteja Espoossa 4, nuorisokoteja 3 ja perhehoitokoteja 93 kappaletta. Ostopalveluita Espoon kaupunki hankki muiden kuntien ja järjestöjen lastenkodeista, nuorisokodeista ja perheryhmäkodeista sekä valtion ja yksityisten järjestöjen koulukodeista. Ostettuja hoitopaikkoja oli kaikkiaan 160. (Espoon kaupungin tilastollinen vuosikirja 2005, 89.)

21 Espoon kaupungin lastensuojelu toimintakertomuksessa 2005 Sosiaali- ja terveystoimen toimintakertomuksessa 2005 oli muutoksia tehty sosiaalityössä koskien lastensuojelua. Vuonna 2004 alkanutta lastensuojelun kehittämishanketta jatkettiin; lastensuojelun ostopalvelut ovat lisääntyneet edellisestä vuodesta, lasten ja nuorten ongelmat ovat vaikeutuneet, sijoitukset ovat entistä kalliimpia ja pidempiaikaisia sekä vaativampia. Lasten ja nuorten sijoittamiset pyritään saamaan maantieteellisesti lähelle kotia, jotta jälkihuollon järjestäminen ja palveluiden hallinta voisi onnistua mahdollisimman sujuvasti. (Sosiaali- ja terveystoimen toimintakertomus 2005, 4, 15.) Koko pääkaupunkiseudulla nuorten sijoitusikä on noussut edellisistä vuosista. Nuorten ongelmat liittyvät usein kehitykseen, oppimisvaikeuksiin ja läheissuhteisiin. Vuonna 2005 nuorten ohjaus huume- ja päihdehoitoihin tapahtui pääsääntöisesti lastensuojelulaitoksiin ja perhekoteihin. Tällöin alaikäiselle ei muodostu päihdeongelmaisen leimaa, kun häntä ei ohjata päihdehoitoyksikköön. Nuori voi saada tällä tavoin uuden suunnan ja terveemmän pohjan elämälleen. Lastensuojelussa tavoitteena olikin siirtää painopistettä avohuoltoon ja ennaltaehkäisevään toimintaan. (mt. 4, 15.) Perhe- ja sosiaalipalveluiden menot kasvoivat edellisvuodesta 10,6 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa 9,7 %. Erityisesti kasvua oli lasten sijaishuollon palveluissa, vammaispalveluissa, pakolais- ja maahanmuuttajapalveluissa sekä lastensuojelun tasausrahaston menoissa. (mt. 4, 15.) 3.6 Espoon painotuksia Vuosille ajoittuva Perhekeskus kumppanina -hanke käynnistyi uutena hankkeena elokuussa Sosiaali- ja terveystoimen hanke painottaa moniammatillisten toimintatapojen kehittämistä, jossa tavoitteena on vanhemmuuden vahvistaminen, yhteisöllisyyden tekeminen ja nopea puuttuminen ongelmien ilmaantuessa. Espoossa painottuvat muun muassa laatu, asiakasläh-

22 22 töisyys, moniammatillisuus sekä monikulttuurisuuden huomioon ottaminen. Ongelmatilanteiden ehkäisyyn ja ennakointiin asukkaiden elämäntilanteissa panostetaan kehittämällä ehkäiseviä työmuotoja ja työvälineitä. Keskeistä on yhteistyö. (Vuoden 2006 talousarvio sekä taloussuunnitelma, 2006, 75.) Vuoden 2005 Espoon kaupungin strategiset linjaukset palveluiden ja henkilöstön näkökulmasta olivat: Asukkaiden elämäntilanteisiin ja tarpeisiin sopivien laadukkaiden palveluiden tarjoaminen molemmilla kotimaisilla kielillä. Painotuksena ennakoiva ja ehkäisevä toiminta sekä seudullinen yhteistyö. Espoon kaupunki on palveluiden tuottaja ja järjestäjä, johon kuuluu muun muassa palveluiden suunnittelu, arviointi ja valvonta. Palvelut laadukkaita, tehokkaasti tuotettuja ja hyvin saatavissa. Espoon kaupunki pitää huolta kilpailukyvystään työmarkkinoilla kehittämällä henkilöstön osaamista, työelämän laatua ja organisaation uudistumiskykyä. (mt )

23 23 4 ESPOON KAUPUNGIN NUORISOTYÖ Espoon kaupungin nuorisotyö on Espoon kaupungin nuorisotoimen alaista työtä. Nuorisotoimen toiminnasta vastaa nuorisotoimenjohtaja, jonka vastuulla on kolme erillistä yksikköä. Yksiköt ovat: alueelliset nuorisopalvelut, keskitetyt nuorisopalvelut ja sisäiset tukipalvelut. Nuorisotoimen alueellisten nuorisopalveluiden tehtävänä on huolehtia kaupungin alueellisesta nuorisotyöstä: nuorisokasvatuksesta ja nuorisotoiminnoista sekä muista alueellisista nuorisopalveluista mm. projekteista ja erilaisista tapahtumista viidellä eri palvelualueella, jotka ovat Espoon keskuksen, Espoonlahden, Leppävaaran, Matinkylä-Olarin ja Tapiolan alue. (Verkostotyökartoitus nuorisotoimessa toimintakaudella ) Keskitettyihin nuorisopalveluihin kuuluvat nuorison tiedotus, jota tehtiin kahdessa yesbox pisteessä, sekä vapaaehtoistoiminnan tukeminen. Vapaaehtoistoiminnan tukemisen tarkoituksena on tukea nuorisojärjestöjen, nuorisoyhdistysten ja nuorten toimintaryhmien toimintaa. Yksikön toimintamuotoihin kuuluu avustukset, leirivälineiden lainaus, leirikeskusten vuokraus, aluetoimintaraha, tiedotus- ja neuvontapalvelut sekä nuorten osallisuuden edistäminen. (Verkostotyökartoitus nuorisotoimessa toimintakaudella ) Nuorisotoimen sisäisillä tukipalveluilla tarkoitetaan tehtäviä, jotka liittyvät muun muassa henkilöstöpolitiikkaan, suunnitteluun, kehittämiseen ja konsultointiin. Lyhyesti sanottuna nuorisotoimen sisäisiä tukipalveluita voisi kutsua yhteisnimellä hallinto. Espoon kaupungin nuorisotyön budjetti vuonna 2005 oli kokonaisuudessaan reilut 5 miljoonaa euroa, josta henkilöstömenot olivat yli 3 miljoonaa euroa. Tällä määrärahalla nuorisotoimi pyrkii edistämään Espoon kaupungin nuorten elinoloja ja luomaan nuorten ryhmille ja nuorisojärjestöille edellytyksiä kansalaistoimintaan. Nuorisotoimen tavoitteena on nuorisokasvatuksen ja verkostoitumisen kautta ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja lisätä osallistumismahdollisuuksia nuorille, jotta Espoon kaupunki olisi tukemassa espoolaisnuorten kasvua ja itsetuntoa. (Espoon kaupungin nuorisotoimi, toimintakertomus 2005.)

24 24 Nuorisotoimen vakanssien määrä vuonna 2005 oli 69 henkilöä. Nuorisotoimen henkilökunta tekee säännöllistä nuorisotoimintaa 15 eri nuorisotilalla koko Espoon alueella ja sen lisäksi kahdella nuorten neuvonta- ja tiedotuspalveluja antavalla toimipisteellä. Kaupungin nuorisotyö onkin toimipistekeskeistä työtä, jossa tietyn toimipisteen työntekijät tekevät työtä oman alueensa nuorten parissa. Toimipisteiden työntekijät tekevät omalla alueellaan esimerkiksi koulukummin tehtäviä, päihdevalistusta, ryhmäytyksiä, järjestävät tapahtumia ja pitävät erilaisia kerhoja, näistä toiminnoista myöhemmin kappaleessa 4.3 Kerhot, tapahtumat ja ryhmäytykset (Espoon kaupungin nuorisotoimi, toimintakertomus 2005; Verkostotyökartoitus nuorisotoimessa toimintakaudella ) 4.1 Alueellinen nuorisotyö Espoon kaupungin nuorisotyötä tehdään viidellä alueella, jonka lisäksi on ruotsinkielistä nuorisotyötä. Viisi Suur-Espoon aluetta on Espoonlahden, Espoon keskuksen, Leppävaaran, Matinkylä-Olarin ja Tapiolan alueet, joilla jokaisella on omat toimipisteensä, eli nuorisotilansa. Seurakunnan nuorisotyön kanssa yhtäläistä ovat samanlainen aluejako, vaikka seurakunnalla ei ole yhtä paljon nuortentiloja (vertaa kuvio 1). Maantieteellisesti seurakunnan ja kunnan nuorisotyön alueet ovat hyvin samanlaiset, vaikka seurakunnalla nuorisotyö on selvästi vähemmän nuorisotila-keskeistä. (Espoon kaupungin nuorisotoimi, toimintakertomus 2005.)

25 25 KUVIO 1. Espoon seurakuntayhtymän seurakunnista ja Espoon kaupungin alueista ja nuortentiloista Espoon kaupungin nuori-nuorisotilosotyön Espoon seurakunnat Nuorisotiloja alueet ja (kpl) (kpl) Espoonlahden alue 4 (3) Espoonlahden seurakunta 1 Espoon keskuksen alue 4 Tuomiokirkkoseurakunta 1 Leppävaaran alue 3 Leppävaaran seurakunta 1 Matinkylä-Olarin alue 2 Olarin seurakunta 1 Tapiolan alue 3 Tapiolan seurakunta 1 Ruotsinkielinen nuorisotyö (1) Esbo svenska församling 1 Kuvio 1. Espoon kaupungin nuorisotyöllä on selvästi seurakuntaa enemmän nuorisotiloja, vaikka alueellinen nuorisotyö on maantieteellisesti samoihin alueisiin sidottua. Suluissa olevat numerot kertovat ruotsinkielisistä toimipisteistä. Kaupungin alueellinen nuorisotyö vaikuttaa siten, että jokaisella nuorisotilalla on omat työntekijänsä ja nuorisotilan työ muotoutuu hyvin paljon tekijöidensä näköiseksi, heidän oman aktiivisuutensa ja ammattitaitonsa mukaan. Toki selvä yhdistävä tekijä nuorisotilojen työntekijöillä on sama työnantaja ja peruslinjaukset, mutta myös samankaltainen koulutustaso. (Espoon kaupungin nuorisotoimi, toimintakertomus 2005.) 4.2 Nuorisotilojen tavoitteet Jokainen kaupungin nuorisotila asettaa omat tavoitteensa toimitilan lasten- ja nuorten kohtaamiselle. Yhteinen tavoite kaikissa Suomen kunnissa tehtävässä nuorisotyössä pohjautuu nuorisolakiin (2006). Tämän lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansain-

26 26 välisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen. (Nuorisolaki /72) Nuorisotyö on opetusministeriön alaista toimintaa ja sen lain määrittelemä tarkoitus on edistää nuorten elinoloja ja mahdollistaa Suomen nuorten toimintamahdollisuuksia esimerkiksi kansalaistoiminnan kentällä. Espoon kaupungin alueella toimivilla nuorisotiloilla on yhteisiä tavoitteita, joiden tarkoitus on toteuttaa omalla panoksellaan nuorisotyölain henkeä. Yhteisiä tavoitteita ovat esimerkiksi turvallisen kohtaamispaikan tarjoaminen nuorille, päihteettömän ja mielekkään vapaa-ajantoiminnan mahdollistaminen ja espoolaisnuorten auttaminen itsenäiseen päätöksentekoon ja elämään. Erityisiä tavoitteita eli yksittäisten nuorisotilojen omia päämääriä on esimerkiksi niiden nuorten tavoittaminen, joilla ei ole harrastuksia, lasten ja nuorten hyvien tapojen ja sosiaalisten taitojen kehittäminen, vuorovaikutustaitojen kehittäminen, kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen ja ymmärryksen lisääminen. Käytännössä erilaisten tavoitteiden saavuttaminen nuorisotiloilla voi olla vaikeaa ja tavoitteiden asettaminen itsessään on jo hankalaa, mistä kertoo se, että kaikilla nuorisotiloilla ei ole erityisiä tavoitteita kirjattuna vuoden 2005 toimintakertomuksessa. (Espoon kaupungin nuorisotoimi, toimintakertomus 2005.) 4.3 Kerhot, tapahtumat ja ryhmäytykset Kuten jo edellisessä kappaleessa mainitsimme, on jokaisen alueen toimipisteiden työntekijöillä erilaisia tehtäviä. Toisilla toimipisteillä on enemmän kerhoja kuin toisilla ja vastaavasti toiset toimipisteet ovat selvästi asiakasryhmään sidotumpia. Esimerkiksi Espoon keskuksen alueen Suvelan toimipisteen asiakasryhmä on pääasiallisesti maahanmuuttajanuoria, joten toimintakin on erilaista kuin muiden nuorisotilojen toiminta. Yhteistä toimipisteille on viikkotoiminnan järjestäminen eli viikoittainen aukiolo. Suurin osa nuorisotiloista pitää oviaan auki kolmesta viiteen kertaan viikossa, mutta toiset nuorisotilat, esimerkiksi Kivenlahden nuorisotila piti vuoden 2005 aikana tilojaan auki vain kerran viikossa. Yhteistyötä seurakunnan kanssa tekee esimerkiksi Soukan nuorisotila, joka pitää oviaan auki joka toinen lauantai, seurakunnan pitäessä omat tilansa auki

27 27 vastaavasti parittomien viikkojen lauantaisin. Tapiolan Dico tekee yhteistyötä paikallisen helluntaiseurakunnan kanssa sunnuntai aukiolojen suhteen.. (Espoon kaupungin nuorisotoimi, toimintakertomus 2005.)

28 28 5 ESPOON SEURAKUNTIEN NUORISOTYÖ Toisin kun Espoon kaupungin sosiaalitoimella ja nuorisotoimella Espoon seurakunnilla on hengellinen työnäky. Toisaalta se selvästi linjaa työtä, mutta samalla aiheuttaa yhteistyön asenteellista vaikeutumista tietyillä osa-alueilla. Seurakunnan toiminnassa yhtenä selvänä linjauksena voisi pitää, että kaikkeen toimintaan keskeisenä kuuluu Luterilaisen tunnustuksen ylläpitäminen ja kristillisen perinteen ja uskon edistäminen. Niin sosiaali- kuin nuorisotoimella on saman kaltainen vastuu ja huoli Suomen nuorisosta, kuin luterilaisen kirkon seurakunnillakin. Vaikka laki ei velvoitakaan kirkkoa tekemään nuorisotyötä, on sen panos suomen nuorison keskellä väistämättä erittäin suuri. Hyvänä esimerkkinä tästä on se, että ~90 % ikäluokasta käy vuosittain rippikoulun ja isosenakin toimivat vuosittain noin nuorta (Niemelä 2002). Espoon seurakuntayhtymään kuuluu viisi suomenkielistä seurakuntaa: Tapiolan seurakunta, Espoonlahden seurakunta, Espoon tuomiokirkkoseurakunta, Leppävaaran seurakunta sekä Olarin seurakunta. Kaikissa seurakunnissa tehdään varhaisnuorisotyötä, rippikoulun jälkeistä nuorisotyötä sekä erityisnuorisotyötä. Virkojen määrä on suorassa suhteessa seurakunnan jäsenmäärään. Espoon suomenkielisistä seurakunnista Tuomiokirkkoseurakunta on suurin ja Tapiolan pienin, lisäksi Espoossa on jäsenmäärältään noin jäsenen ruotsinkielinen seurakunta. ( Espoon seurakuntien nuorisotyö on Espoon seurakuntayhtymän alaista toimintaa. Kuitenkin jokainen seurakunta toimii itsenäisesti tehden oman toimintasuunnitelmansa oman budjettinsa puitteissa. Yleisesti seurakunnan nuorisotyön luonteesta johtuen, on eri seurakuntien nuorisotyö aika lailla yhtenäistä. Seurakunnan nuorisotyön tavoitteena on, että nuori ymmärtää olevansa hyväksytty, Jumalan luomana ja lunastamana. Seurakunta haluaa tarjota nuorille paikan, jossa he voivat kokea kristittyjen yhteyttä sekä yhteisöllisyyttä sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Kirkon kasvatustyö perustuu Jeesuksen kaste ja

29 29 lähetyskäskyyn. Tämän tavoitteena on auttaa nuorta uskomaan kolmiyhteiseen Jumalaan. Seurakunnan nuorisotyö jakaantuu pääsääntöisesti kolmeen työalaan: varhaisnuorisotyö, varsinainen nuorisotyö sekä erityisnuorisotyö. Jokaisella työalalla on omat tavoitteensa ja toiminta-ajatuksensa. Koko seurakunnan nuorisotyön kohderyhmänä on jokainen Espoon seurakuntien alueella asuva 7 24-vuotias nuori ja hänen perheensä. (Olarin seurakunnan nuorisotyön perustoimintakuvaus 2005) Varhaisnuorisotyön toiminta-ajatuksena on huolehtia 7 14-vuotiaiden nuorten kristillisestä kasvatuksesta sekä löytämään paikkansa seurakunnassa. Varsinaisen nuorisotyön perusajatuksena on tarjota paikkaa seurakunnassa yli 15- vuotiaille nuorille. Pyrkimyksenä on myös saada nuorten tietoisuuteen heidän olevan Jumalalle arvokkaita ja hyväksyttyjä omina itsenään. Työntekijöiden tulisi olla aikuisena läsnä ja toimia esimerkkinä kristitystä aikuisesta. Erityisnuorisotyön tehtävä on erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten löytäminen, tukeminen ja tuen piiriin saattaminen. Erityisnuorisotyö pyrkii tarjoamaan armon, kasvun ja seurakuntayhteyden mahdollisuutta kaikkein heikoimmassa asemassa oleville lapsille ja nuorille. Tämä on lähimmäiskeskeistä nuorisotyötä, joka kohdistuu niihin nuoriin, joiden voidaan olettaa olevan erilaisille riskitilanteille alttiita tai ovat jo joutuneet vaikeuksiin. (Olarin seurakunnan nuorisotyön perustoimintakuvaus 2005) Seurakunnan nuoriso- ja erityisnuorisotyön toiminnot koko Espoon alueella ovat jossakin määrin yhteneväiset. Jokaisella seurakunnalla on myös omat erityispiirteensä ja painopisteensä. Varhaisnuorisotyön perustoimintoja ovat kerho-, leiri- ja koulutyö. Seurakunnat järjestävät erilaisia kerhoja omalla alueellaan 7 14-vuotiaille varhaisnuorille resurssien ja kiinnostuksen mukaan. Kerhojen ylläpitämiseen kuuluu olennaisena osana kerhonohjaajien koulutus ja heidän työnohjauksestaan huolehtiminen. Leirejä pyritään järjestämään jokaiselle ikäluokalle vähintään yksi kaudessa. Koulutyötä tehdään esimerkiksi leirikoulujen sekä aamunavausten muodossa. (Espoonlahden seurakunnan varhaisnuorisotyön perustoimintakuvaus 2005)

30 30 Varsinaisen nuorisotyön perustoimintoja ovat isoskoulutus, leirit, nuorten messut sekä koulutyö. Isoskoulutus kokoontuu viikoittain ja on seurakunnasta riippuen joko yksi- tai kaksivuotinen. Olennaisena osana nuorisotyöhön kuuluu rippikoulutyö. Rippikouluikäluokalle järjestetään tutustumiskäyntejä ja konsertteja ennen ja jälkeen leirijakson sen ajankohdasta riippuen. Leirejä eri teemasisällöin järjestetään noin kymmenkunta vuosittain seurakunnasta riippuen. Kouluilla vieraillaan esimerkiksi aamunavauksen ja rippikoulutyön merkeissä. Kaikissa Espoon seurakuntayhtymän seurakunnissa järjestetään myös nuorille avointen ovien toimintaan vähintään kerran viikossa. Esimerkiksi Espoonlahden seurakunnan nuorisotyön tila Sode on avoinna tiistai-, perjantai ja joka toinen lauantai-ilta. (Espoonlahden seurakunnan nuorisotyön perustoimintakuvaus 2005.) Erityisnuorisotyön toiminta vaihtelee seurakunnittain Espoon alueella. Monien vuosien ajan on perustoimintaa ollut palveluoperaatio Saapas, joka on päivystänyt pääosin perjantai-iltaisin oman seurakuntansa alueella. Tänä päivänä Saapas-toiminta on vähentynyt osittain vapaaehtoisten puutteen ja tarpeen vähenemisen vuoksi. Neljässä Espoon seurakunnassa (Espoonlahti, Tapiola, Olari, Leppävaara) ryhmäytetään alueen koululuokkia ja se on jo tullut joissakin osaksi perustoimintaa. Erityisnuorisotyö tekee alueen erityisluokkien kanssa yhteistyötä resurssien ja tarpeen mukaan. Avointen ovien toiminta on matalan kynnyksen toimintaa myös niille nuorille, jotka eivät muuten osallistu nuoren seurakunnan toimintaan. (Espoonlahden seurakunnan erityisnuorisotyön perustoimintakuvaus 2005; Espoonlahden seurakunnan nuorisotyön perustoimintakuvaus 2005.) 5.1 Tärkeimpien yhteistyötahojen kuvausta Seurakunnan nuorisotyö tekee monenlaista yhteistyötä eri tahojen kanssa. Sisäisiä sidosryhmiä ovat rippikoulutyö, alueellinen seurakuntatyö, kirkon palveluskunta, muut työmuodot, nuorisotyön johtokunta, seurakuntaneuvosto sekä Espoon seurakuntien varhais-, erityis- ja varsinainen nuorisotyö. Ulkoisia sidosryhmiä eri seurakunnissa ovat esimerkiksi alueiden koulut, Espoon kaupungin nuorisoasiankeskus, alueen sosiaali- ja terveyskeskukset, Espoon kaupungin

31 31 nuorisotyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus, kirkolliset järjestöt Snellu, Espoon Poliisi, Johanniitat ja esimerkkinä Olarin seurakunnan alueelta Matinkylän ja Olarin asukaspuistot sekä Matinkylän monikulttuurinen toimintakeskus Laituri. (Espoonlahden seurakunnan nuorisotyön perustoimintakuvaus 2005) ja (Olarin seurakunnan nuorisotyön perustoimintakuvaus 2005) Sisäisistä asiakkaista nuorisotyö palvelee rippikoulutyötä kouluttamalla ja kasvattamalla isosia. Isoskoulutuksen myötä monet nuoret ovat innostuneet toimimaan isosena olon lisäksi myös muissa seurakunnan toiminnoissa. Esimerkiksi messuavustajina, perheleirien isosina/apuohjaajina ja pyhäkoulunopettajina. Lapsiin ja nuoriin liittyvissä erityiskysymyksissä (päihdekysymykset, lastensuojelukysymykset, oirekäyttäytyminen ja niin edelleen) erityisnuorisotyön sisäisenä asiakkaana voi olla mikä tahansa työmuoto. (Olarin seurakunnan koko nuorisotyön perustoimintokuvaus, 2005). Ulkoisten sidosryhmien varsinaisen nuorisotyön tärkeimpiä asiakkaita ovat rippikoulun käyneet nuoret. Tämän kautta toiminnan asiakkaiksi tulevat myös nuorten vanhemmat, jotka ovat toiminnassa mukana esimerkiksi vanhempainiltojen myötä. Jokaisen seurakunnan alueen suomenkielisten yläkoulujen ja lukioiden oppilaat ja opettajat ovat eri tilanteissa ja projekteissa yhteistyökumppaneita, mutta välillä myös asiakkaita. (Espoonlahden seurakunnan koko nuorisotyön toimintakertomus 2005) Erityisnuorisotyön ulkoiset asiakkaat muodostuvat erityistä tukea tarvitsevista ja syrjäytymisvaarassa olevista lapsista ja heidän perheistään. Esimerkiksi Matinkylän alueella, Olarin seurakunnan piirissä kaikki suomenkielisten koulujen oppilaat ja opettajat ovat asiakkaita Lobbyn toiminnan kautta. Espoonlahden seurakunnan nuorisotyö tekee tiivistä yhteistyötä alueen kaupungin nuorisotyön kanssa pitämällä tilaa auki vuorolauantaisin. Monessa Espoon alueen seurakunnissa yhteistyö kaupungin nuorisotyön kanssa on tiivistä. Esimerkiksi seurakunnan nuorisotyönohjaajat käyvät yhdessä kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa tekemässä tuntivierailuja kouluille, joissa nuorten kanssa puhutaan esi-

32 32 merkiksi päihteistä sekä elämän valinnoista. (Espoonlahden seurakunnan erityisnuorisotyön toimintakertomus 2005) ja (Olarin seurakunnan erityisnuorisotyön perustoimintakuvaus 2005) 5.2 Nuorisotyön toimintaympäristö Espoon seurakuntien yhteinen jäsenmäärä on noin ( Seurakunnan nuorisotyön toimipisteitä on kuusi. Seurakunnan nuorisotyön näkökulmasta espoolainen toimintaympäristö on haasteellinen. Nuorten koulujen ulkopuolisesta ajasta taistelevat monet tahot. Eri harrastusmahdollisuudet liikunnan, kulttuurin, taiteen sekä toiminnallisen tekemisen parissa tarjoavat seurakuntien nuorisotyönohjaajille haastetta oman toiminnan kehittämiseen. Nykypäivän nuorten harrastukset ovat tavoitteellisia, myös koulumaailma vie paljon nuorten resursseja. Monelle Espoon alueen seurakunnille on ykköshaasteena toimintojen ulkopuolelle jäävät nuoret. Tähän ryhmään kuuluvat nuoret, joilla on sosiaalisia kontakteja vertaisryhmään, mutta aikuiskontaktit jäävät vähäisiksi, koska he eivät osallistu järjestettyyn vapaa-ajan toimintaan. Tähän ryhmään kuuluu myös pieni joukko nuoria, joilla ei ole reaalimaailmassa kontakteja edes vertaisryhmään vaan jotka viettävät kaiken vapaa-aikansa virtuaalitodellisuudessa. Näiden nuorten tavoittamiseksi ja heidän elämän olojen parantamiseksi näemme selvää yhteistyöhaastetta ja eri toimijoiden verkostoitumisen kautta tapahtuvaa löytämistä. (Olarin seurakunnan koko nuorisotyön perustoimintakuvaus 2005.) 5.3 Nuorisotyön tavoitteet Seurakunnan nuorisotyössä määrällisten tavoitteiden asettaminen ja mittaaminen on hankalaa. Kuitenkin sitä pyritään toteuttamaan niin, että vuosittain tilastoidaan toiminnan määrää ja toimintaan osallistuvat henkilöt. Näiden tilastojen pohjalta tehdään päätelmiä mihin suuntaan toiminta on kehittymässä ja mikä on työn tavoitettavuus. Toimintaa arvioidessa määrällisen mittarin avulla saadaan vain yksi kuva seurakunnan nuorisotyöstä. Tämän takia nuorisotyön arvioinnissa pääpainon tulisikin olla laadullisessa arvioinnissa.

33 33 Laadullista arviointia pyritään pitämään jatkuvasti esillä. Työn pitäisi olla niin laadukasta, että nuoret kokisivat toimintaan osallistumisen mielekkääksi. Tärkeä osa nuorisotyön arviointia on nuorisotyön sisäinen kriittinen työn arviointi. Tässä apuna toimii nuorisotyön johtokunta. Erityisnuorisotyön laadullisia tavoitteita ovat esimerkiksi tuottaa asiakasta arvostavaa ja ammattitaitoista palvelua. Tämä sisältää muun muassa koulujen ja sosiaalitoimen tukipalveluja. Lisäksi erityisnuorisotyön tulisi pystyä reagoimaan nopeasti alueelta ja seurakuntalaisilta nouseviin tarpeisiin. Espoon seurakuntien yhteisen erityisnuorisotyön arviointi tapahtuu tiimin kokouksissa ja erillisessä tiimin kehittämispäivissä. Myös tärkeä osa arviointia ja palautetta on seurakuntien ulkopuolelta tuleva palaute. Nuoria pyritään haastamaan sekä suulliseen että kirjalliseen palautteen antoon. Näitä kerätään muun muassa yksittäisten toimintojen yhteydessä (esimerkiksi leirit). Tärkeä osa ulkoista arviointia on myös se kuinka merkittävänä yhteistyökumppanina seurakuntamme nuorisotyö nähdään poikkihallinnollisissa yhteistyöverkostoissa. (Espoonlahden seurakunnan koko nuorisotyön perustoimintakuvaus 2005,12). Nuorten sitoutuminen toimintaan on merkittävä palaute. Varsinkin erityisnuorisotyön laadusta kertoo paljon kuinka merkittävänä tukijana nuori tämän työnmuodon kokee. Hyvänä esimerkkinä käytämme Espoonlahden seurakunnan nuorisotyön laadun tarkkailuun käyttämää kolmiportaista menetelmää, jolla nuorisotyönohjaajat seurakunnassa tarkastelevat oman työnsä ja yleisesti nuorisotyön laatua: Nuoren näkökulmasta: miten merkityksellisenä nuori yksilötasolla kokee seurakunnan nuorisotoiminnan, kuinka hän tulee kohdatuksi, kokeeko hän itsensä hyväksytyksi, löytääkö hän oman yhteytensä seurakuntaan. Seurakunnan näkökulmasta: kuinka toimintamme vastaa perustehtäväämme, miten Kristillisyys toteutuu, kuinka taloudellista tai järkevää toimintamme on. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta: kuinka toimintamme vastaa yhteiskunnallisiin tarpeisiin tässä ajassa, miten täydennämme nuorille suunnattua kokonais-

34 34 tarjontaa sekä toiminnan riittävyys. (Espoonlahden seurakunnan koko nuorisotyön perustoimintakuvaus 2005.) Espoon seurakuntayhtymän seurakuntien seurakuntaneuvostot myöntävät vuosittain nuorisotyölle rahasumman, jolla toimintaa järjestetään. Espoon alueella taloudelliset resurssit ovat hyvät. Tämä mahdollistaa sen, että taloudelliset resurssit ja toiminta ovat tasapainossa keskenään.

35 35 6 VERKOSTOTYÖ 6.1 Verkostot, yhteistyö ja moniammatillisuus Espoon kaupunki asetti vuosien palvelusstrategiassaan tavoitteekseen verkostojen luomisen: "Jokaisella suuralueella toimii lasten ja nuorten kasvuympäristöä tarkasteleva sekä yksilön kasvua tukeva viranomais- ja yhteistyöverkosto." (Verkostotyö nuorisotoimessa toimintakaudella , 3) luvulta lähtien on pyritty kehittämään hyvinvointipoliittisia palveluita verkostomaiseen suuntaan. Verkostoja ja yhteistyötä on rakennettu erityisesti erilaisten projektien ympärille, mutta projektien ulkopuolelle ovat levinneet myös kehittämistavoitteet. Verkostoitumisen ja yhteistyön tarve syntyy, kun eri alojen ammattilaiset tulkitsevat nuorten ongelmat kokonaiselämäntilanteen ongelmiksi, mutta kenelläkään asiantuntijalla ei ole vastuuta tästä nuoren kokonaiselämäntilanteesta. (Vehviläinen 2002, 5 6.) Verkostot ovat ihmisten välisiä yhteistyösuhteita ja ne muodostuvat usein erilaisista toimijoista, joita yhdistää sama asia. Perusoletuksena verkostoissa on eri toimijoiden voimavarojen yhdistäminen ja sillä saavutettu hyöty. Kun verkostoja luodaan ja muodostetaan, on tehtävä päätöksiä ja valintoja siitä miten verkosto kootaan ja miten sen on tarkoitus toimia. On päätettävä kenen kanssa verkostossa toimitaan, miten ja millä tavoin verkostoyhteistyötä tehdään sekä miettiä ja pohtia yhteistyön lähtökohtia miksi yhteistyötä on tarkoitus tehdä ja mitä yhteistyöllä voidaan saavuttaa. (Mustikkamäki & Viljamaa 2001.) Verkostot voivat olla kestoltaan erimittaisia ja eriluonteisia, riippuen onko kyseessä hanke, tapahtuma, toiminta, projekti tai jokin muu vastaava. Verkostot toimivat eri toiminta-alueilla ja niiden kokoontumistiheys riippuu verkoston luonteesta ja tarpeesta. Verkostojen avulla pyritään järjestämään konkreettista toi-

36 36 mintaa ja apua nuorille. (Mustikkamäki & Viljamaa 2001; Verkostotyö nuorisotoimessa toimintakaudella ) Usein jo olemassa olevien henkilösuhteiden varaan voidaan yhteistyötä rakentaa. Samoilla alueilla ja verkostoissa työskentelevät toimijat ovat toisilleen jo mahdollisesti ennestään tuttuja. Asiakaskuntakin usein on sama, esimerkiksi seurakunnan nuorisotyön nuoret ja kaupungin nuorisotyön nuoret ovat monesti samoja nuoria. Verkostojen avulla työntekijät ja toimijat tulevat tutuiksi nuorille ja samoin myös toisin päin. (Mustikkamäki & Viljamaa 2001; Verkostotyö nuorisotoimessa toimintakaudella ) Nuorisotyötä tehdään usein monien ammattilaisten ja joskus myös vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa. Eli moniammatillista nuorisotyötä tekevät esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimi, erilaiset järjestöt ja oppilaitokset. (Vehviläinen 2002, 99.) Nuorten ja lasten kokonaisvaltainen kasvatus vaatii eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja yhteisiä tavoitteita. Kasvattaminen on yhteistyötä, joten on tärkeä kuulla eri osapuolten näkökulmia ja näkemyksiä. Yhteinen keskustelu usein auttaa saavuttamaan yhteisymmärryksen konfliktitilanteissa ja kasvattajat voivat yhteistyössä jatkaa nuoren parhaan edistämistä. Verkostossa luottamuksellisuus ja avoimuus ovat tärkeitä piirteitä yhteistyön sujumisen kannalta. (Tirri 2000, 45; Bouhlal ja Heinonen ja Sulaoja 2006, 12.) Tiedon välittäminen on yleensä verkoston yksi keskeisimmistä tehtävistä. Sitä tapahtuu erilaisten verkostojen välillä, verkoston toimintaympäristössä ja verkoston sisällä. Verkosto on vaativa toimintaympäristö, sillä sitä ruokitaan informaation vaihdolla, innovaatiolla, tuloksia tuottavalla toiminnalla ja uusilla haasteilla. (Virtanen 1999, 38.) Moniammatillinen yhteistyö on oikeastaan verkostotyön synonyymi: moniammatillisessa yhteistyössä eri alojen ammattilaiset muodostavat verkoston. Moniammatillinen yhteistyö usein rakentuu paikallisesti. Yhteistyössä pyritään so-

37 37 pimaan menettelysäännöistä ja erilaisista strategioista. Esimerkiksi yhteiset linjaukset voivat koskea varhaisen puuttumisen mallia. Kun kaikki toimijat ovat ohjeistettu toimimaan yhdenmukaisella tavalla, on kaikilla selkeät ohjeet tilanteissa toimimiseen: kehen ottaa yhteyttä?, mitä nuorelle tehdään?, kuka on vastuuhenkilö? ja niin edelleen. (Vehviläinen 2002, ) 6.2 Haasteita verkostoissa Verkostoissa toimiminen on myös vaativaa, koska usein verkostoon kuuluminen vie jokaiselta työntekijältä omaa työaikaa. Tämä aika jokaisen verkostoon kuuluvan on vain onnistuttava järjestämään, koska ajatuksen voimin ei verkosto pysy kasassa. Myös ennen liikkeelle lähtöä on tarkistettava verkostoitumisen todellinen tarve, osallisten todellinen motivaatio ja verkostotoiminnan todelliset edellytykset, jottei työhön lähdettäisi soitellen sotaan. Tällainen uuvuttaa jokaista toimijaa eikä verkosto toimi silloin täydellä teholla. (Virtanen 1999, 38, ) Vaarana verkostoituvassa asiakastyössä voi olla myös asiakkaan/nuoren unohtuminen jalkoihin. Lastensuojelutyössä nuori on kuitenkin asianosainen. Tulisikin muistaa, mikä ulottuvuus verkostoon halutaan eli onko kyse asiakaslähtöisestä ajattelusta, mikä näkyy verkoston toiminnassa vai halutaanko toimia ikään kuin väliaikaisesti asiakasta/nuorta palvellen. (mt. 38, ) Verkostoissa toimimisen esteinä voi olla myös tietojen salassapito, koska työntekijöitä sitoo kuitenkin vaitiolovelvollisuus. Toimivan yhteistyöverkoston luominen ja ylläpitäminen on käytännössä haasteellista, ja sen saavuttamiseksi on yleensä tehtävä paljon työtä. (Bouhlal ja Heinonen ja Sulaoja 2006, 12). Koska verkostoissa työskentelevät ihmiset, on henkilökemiat onnistuttava saamaan toimiviksi. Joskus yhteistyö on toimivaa tuttujen yhteistyötovereiden kanssa, mutta muiden kanssa yhteistyön tekemiselle on vaikeampaa löytää yhteistä säveltä.

38 38 7 TUTKIMUS 7.1 Tutkimuksen tavoite Opinnäytetyömme aihe on noussut työelämästä. Olemme tahoillamme olleet töissä seurakunnan nuorisotyössä ja lastensuojelussa. Työjaksojemme aikana on noussut pintaan ajatuksia eri tahojen yhteistyöstä ja sen kehittämisestä. Ajattelimme, että olisi mielenkiintoista kartoittaa jonkun rajatun alueen nuoriin kohdistuvan työn verkostoitumista. Koska opiskelupaikkamme on Kauniainen ja olemme tehneet Espoon alueella töitä sekä Espoo alueena on tutkimuksen kannalta tarpeeksi laaja, oli Espoon valinta tutkimuskohteeksi luonteva. Tavoitteeksemme muodostui kartoittaa Espoon alueella verkostoitumista, yhteistyön ongelmakohtia sekä kehitysalueita kyselylomakkeen avulla. Petri Cederlöf kirjoittaa kirjassaan Seutuyhteistyön mahdollisuudet nuorisotyössä (Tampereen yliopistopaino, Tampere 2005, 21): Jos kuntien eli julkisyhteisöjen päätöksenteossa ja toiminnassa (ja vastaavasti alueellisissa organisaatioissa) voi havaita jotain selvästi kyseenalaista, on paitsi tutkijana myös kansalaisena velvollinen tuomaan sen julkisuuteen. Cederlöf jatkaa huomanneensa omassa tutkimuksessaan kunnan päättävien tahojen suhtautuvan huonosti nuorisotyötä tekeviin tahoihin. Olemme myös itse omassa työelämässämme ja keskusteluissamme työntekijöiden kanssa seurakunnassa huomanneet nuorisotyön olevan heikommassa asemassa muuhun työhön verrattuna. Nuorisotyön kehittämiseen ja arvostuksen lisäämiseen tulisi kaikkien eri toimijoiden panostaa. Toivomme, että tutkimuksestamme olisi hyötyä niin seurakunnan kuin kaupungin eri toimijoille ja, että se voisi avata uusia yhteistyöväyliä. Nykypäivänä myös sosiaalialalla pyritään mahdollisimman laajaan verkostoitumiseen. Näemme, että tämä kehitys on vielä lapsenkengissä. Työn kehittymisen kannalta verkostoituminen eri tahojen kanssa on välttämätöntä. Espoon alueella moni nuori kuuluu kaikkien näiden kolmen, sosiaalitoimen, kaupungin ja

39 39 seurakunnan nuorisotyön piiriin. Mikäli nämä tahot eivät ole tietoisia toistensa toiminnoista, saatetaan tehdä päällekkäistä työtä nuoren asioita hoitaessa. Selvitimme näiden kolmen eri tahon nykyistä yhteistyötä, sen mahdollisia ongelmia, kehittämistä ja tulevaisuutta. Asiaa ei ole näiden kolmen eri toimijoiden kesken tutkittu aikaisemmin Espoossa. Näemme, että tutkimuksellemme on käyttöä niin seurakunnan kuin kaupungin nuorisotyössä sekä sosiaalitoimessa. 7.2 Tutkimuksen luonne Tutkimuksemme on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Hirsijärvi toteaa kirjassaan (2004,127), että kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen lähestymistapoja on vaikea selkeästi erottaa toisistaan ja ne voivat olla myös toisiaan täydentäviä lähestymistapoja. Tutkimuksemme on kvantitatiivinen eli määrällinen siinä määrin, että materiaalimme aineistoa voidaan mitata numeerisesti ja taulukointi on mahdollista. Käytämme tutkimusaineiston analysoimisessa myös prosenttilukuja. Tutkimuksemme on kvalitatiivinen eli laadullinen, koska tiedon hankinnassa oli kyselylomakkeissa avoimia kysymyksiä, joissa vastaajien omat mielipiteet ja näkemykset tulivat esille. Tutkimuksemme kohdejoukko oli rajattu, mutta toisaalta vastaajat olivat satunnaisotoksia. (Hirsijärvi ja Remes ja Sajavaara 2004, 131,155.) 7.3 Tutkimuksen toteuttaminen, aineiston keruu ja osallistujat Aineiston tutkimukseemme keräsimme Espoon kaupungissa keväällä ja kesällä Tutkimukseemme olimme valinneet kolme eri tahoa, joiden yhteistyötä tutkimme. Tutkittavat toimijat olivat Espoon seurakuntien nuorisotyönohjaajat, Espoon kaupungin nuorisotyöntekijät ja Espoon kaupungin sosiaalityöntekijät. Sosiaalityöntekijöistä yritimme tavoittaa vain ne jotka tekevät työtä nuorten kanssa. Aineiston keruu tapahtui sähköisessä muodossa. Jokaiselle tutkimukseen osallistujalle lähetimme sähköpostia, jossa oli linkki kyselyymme. Kyselyn toteutimme Webropol-ohjelmalla internetissä (Liitteet 1,2 ja 3).

40 40 Kyselylomakkeemme sisälsi sekä avoimia kysymyksiä että monivalintakysymyksiä. Avoimissa kysymyksissä vastaajat saivat ilmaista itseään omin sanoin ja näin he saivat oman äänensä kuuluviin. Kirjoittaessamme avoimien kysymysten lainauksia tutkimuksessamme, kirjoitimme ne siinä muodossa kun ne kyselymme vastauksissa oli kirjattu. Emme korjanneet vastauksissa olleita kirjoitusvirheitä. Monivalintakysymyksissä oli annettuja vastausvaihtoehtoja, jonka mukaan vastaaja itse sai valita vastauksen, joka kuvasi parhaiten hänen mielipidettään. Kyselylomakkeessamme käytimme vääriä nimityksiä kaupungin nuorisotyöntekijöistä sekä seurakunnan nuorisotyönohjaajista. Tästä syystä opinnäytetyössämme on erilaiset nimitykset kaupungin ja seurakunnan nuorisotyössä toimiville henkilöille kuin kyselylomakkeissamme. Raportissamme olevat taulukot on kopioitu suoraan kyselylomakkeestamme ja siksi niissä on harhaanjohtavat nimitykset. Oikeat nimitykset ovat siis seurakunnan nuorisotyönohjaajat ja kaupungin nuorisotyöntekijät. Tutkimukseemme osallistui kaupungin nuorisotyöntekijöistä 22, sosiaalityöntekijöistä 9 ja seurakunnan nuorisotyönohjaajista 18 henkilöä. Vastausprosentti kaupungin nuorisotyöntekijöillä oli 48,9 %, sosiaalityöntekijöillä 32,2 % ja seurakunnan nuorisotyönohjaajilla 37,5 %. Kaikkiaan vastanneita oli 49 henkilöä. Aineiston keräsimme ja kokosimme näiden osallistujien antamista vastauksista. Tutkimuksen toteuttamisessa ongelmallista oli Espoon kaupungin sosiaalityöntekijöiden sähköpostiosoitteiden saaminen. Sosiaalityöntekijöiden vastausten määrä jäi kovin vajavaiseksi. Tavoitimme muutamia johtavia sosiaalityöntekijöitä, joiden kautta olisimme voineet saada heidän alaistensa yhteystiedot, mutta meidän yhteydenottoihimme ei vastattu. Ilmeisesti tämä johtuu lastensuojelutyön luonteesta ja työntekijöiden omasta halustaan jakaa yhteystietojaan.

41 Tutkimusaineiston analysointi Keräsimme aineiston kyselymenetelmällä. Kyselymenetelmä tunnetaan surveytutkimuksen keskeisenä menetelmänä. Survey tarkoittaa kyselyä, haastattelua ja havainnoinnin muotoa, jossa aineisto kerätään standardoidusti ja joissa kohdehenkilöt muodostavat otoksen tai näytteen tietystä perusjoukosta. Halutessaan saada selville vastaajista jonkin asian on tätä kysyttävä kaikilta vastaajilta täsmälleen samalla tavalla. Laaja tutkimusaineisto saadaan helposti kerättyä kyselytutkimuksella. Tämä säästää tutkijan aikaa ja vaivannäköä. (Hirsijärvi ja- Remes ja Sajavaara 2001, 180, 182.) Kyselylomakkeessa käytimme enimmäkseen avoimia kysymyksiä. Avoimia kysymyksiä ovat sellaiset, joissa on vain kysymys ja tyhjä tila vastausta varten. (mt. 185). Kyselyssämme oli myös strukturoituja kysymyksiä, koska halusimme selvittää yhtenäisiä mielipiteitä koko otoksesta. Valmiiden vastausvaihtoehtojen jälkeen on esitetty avoimia kysymyksiä. Avoimen vaihtoehdon avulla ajatellaan saatavan esiin sellaisia näkökulmia, joita tutkija ei ole etukäteen osannut ajatella. (mt. 186). Päädyimme avoimiin kysymyksiin koska tarkoituksenamme oli havainnoida tutkittavien tuntemuksia ja ajatuksia. Avoimet kysymykset antavat vastaajalla mahdollisuuden ilmaista omia mielipiteitään ja ajatuksiaan vapaasti kun taas monivalintakysymykset pakottavat vastaajan valmiiksi rakennettuihin vaihtoehtoihin. Monivalintakysymykset rajaavat aineiston koskemaan tiettyä aihepiiriä. (mt. 188) Tutkimusaineiston analyysi aloitettiin lukemalla aineisto läpi. Webropol-ohjelma taulukoi monivalintakysymykset automaattisesti. Laadullisen tutkimuksen kaksi vaihetta ovat havainnon pelkistäminen ja arvoituksen ratkaiseminen (Alasuutari 1995, 30). Tarkastelimme aineistoamme tutkimustehtävän tuomista näkökulmista käsin ja etsimme sen kannalta olennaisia asioita. Analyysiprosessi eteni avoimien kysymysten kohdalla pääsääntöisesti aineistosta käsin. Aineistosta

42 42 tehtiin raakahavaintoja alleviivaamalla tulosteisiin merkittävimpiä asioita. Käytännössä analyysi tapahtui alleviivaamalla havaintoja erivärisillä kynillä ja kirjaamalla yhteiset nimittäjät tietyillä väreillä. Tämän jälkeen havainnot koottiin erilliselle paperille yhteisen nimittäjän alle ja vastauksia käsiteltiin vertailemalla eri tahojen vastauksia toisiinsa. Lukuisat kysymykset on yhdistetty tulososassa yhteisten nimittäjien alle lukemisen helpottamiseksi.

43 43 8 SOSIAALITYÖNTEKIJÄT 8.1 Sosiaalityöntekijät ja tärkeimmät yhteistyötahot Lähetimme kyselymme 28 sosiaalityöntekijälle. Heistä tutkimukseen osallistui vain 9 työntekijää. Sosiaalityöntekijöiden vastausprosentti oli 32,2 %. Neljän työntekijän työala oli lastensuojelu, yhden oli nuorten oikeusedustus ja yhden työala oli lasten ja nuorten erityispalveluohjaus sekä päihdetyö. Kolme toimi nuorisohuollossa ja yksi näistä toimi lisäksi nuorten oikeusedustuksessa. Yksi nuorisohuollossa toimivista jätti vastaamatta muihin kysymyksiin, koska ei kokenut pystyvänsä vastaamaan asiakaskuntansa ollessa iäkkäämpää, kuin tutkimuksemme ikärajaus antoi hänelle ymmärtää. Eli vastaajia oli kaikkiaan 8 työntekijää. Sosiaalityöntekijöitä osallistui tutkimukseemme Espoon keskuksen alueelta 11 % (1/9), Tapiolan alueelta 11 % (1/9) ja Espoonlahden alueilta 45 % (4/9). Vastaajista 33 % oli merkinnyt työalueekseen jokin muu alue (ei edellä mainitut alueet, eikä Leppävaaran tai Matinkylä-Olarin alueet). Tärkeimpinä yhteistyötahoina työntekijät pitivät päiväkoteja, psykiatrisia hoitolaitoksia (joihin kuuluvat sairaalat ja poliklinikat), kouluja, neuvoloita ja lastensuojelulaitoksia (nuorisokodit, turvakodit, perhekodit ja niin edelleen). Työntekijät olivat maininneet jokaisen näistä tahoista kolmesti. Toiseksi eniten mainintoja saivat Espoon diakoniasäätiö, kiinteistöpalvelukeskus, työvoimatoimisto ja poliisi. Vain kerran oli mainittu yhteistyötahoiksi Espoonkruunu, KELA, ETYP, Espoonlahden seurakunta (erityisnuorisotyö), käräjäoikeus, nuorisoasema, päihdehoitopaikat, asuntoviranomaiset jälkihuollon puolella ja muu sijaishuolto kuin kaupungin oma. Tärkeimmissä yhteistyötahoissa oli mainittu vain yksi seurakunta, Espoonlahden seurakunta. Vastaaja itse työskentelee Espoonlahden alueella. Yhteistyötahojen laaja joukko johtuu todennäköisesti siitä, että vastaajien työalat ovat erilaiset. Sosiaalityöntekijät tekevät työn luonteesta johtuen hyvinkin paljon yhteistyötä erilaisten tahojen kanssa.

44 Espoon Sosiaalitoimi ei kohtaa nuorisotoimea Kyselyyn vastanneista Espoon kaupungin sosiaalityöntekijöiden vastauksista kävi ilmi käsiteltäessä Espoon kaupungin nuorisotyötä, että sosiaalityöntekijöillä oli hyvin kapea-alainen kuva kaupungin nuorisotyöstä. Vastauksista heijastui kehittämisnäkökulmien puute ja nykyisin tehtävän yhteistyön vähyys. Pääosaltaan Espoon kaupungin sosiaalitoimella ei ole tietoa siitä mitä kaupungin nuorisotyöntekijät ovat ja tekevät. Seitsemän (7/8) työntekijää vastasi, että ei tee ollenkaan yhteistyötä tai se on erittäin vähäistä kaupungin nuorisotyön kanssa. Vastaajista kaksi mainitsi kuitenkin yhteistyöstä kaupungin nuorisotyön kanssa (PUUMA ja 7.lk:laisten ryhmäytykset), mutta eivät itse henkilökohtaisesti tee yhteistyötä. Yksi vastaajista (1/8) kertoi tiiviistä yhteistyöstä kaupungin jengityöntekijän kanssa sekä kertoi nuorisohuollon kanssa tehtävästä yhteistyöstä jälkihuoltonuorten osalta. TAULUKKO 1: Yhteistyö nuorisotyöntekijöiden kanssa. Taulukko 1. Sosiaalityöntekijöistä yksi koki tämänhetkisen yhteistyön kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa jokseenkin kuormittavana. Kuusi ei osannut sanoa yhteistyön kuormittavuudesta. Kuusi (6/8) työntekijää kommentoi yhteistyön kuormittavuudesta ja helpottavuudesta. Katso taulukko 1. Kolme vastaajaa totesi, ettei tee yhteistyötä kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa. Yksi työntekijöistä ajatteli yhteistyön olevan luontevampaa perhetyöntekijöille ja -ohjaajille, kun itse toimii koordinoijana asiakkaan asioissa ja hoitaa juridiikkaa. Yksi työntekijä, joka oli ainoana vastaajista kokenut yhteistyön jokseenkin kuormittavana, ihmetteli nuorisotyöntekijöiden välillä tekemiä yllättäviä linjavetoja ja kertoi, että asiat pitää sopia moneen ker-

45 45 taan kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa. Työntekijä koki yhteistyön vaikeana nuorisotyöntekijöiden kanssa ja osaksi tämän johdosta heidän välinen yhteistyö on vähentynyt Keitä ne edes on? Kuten edellä mainitsimme, Espoon kaupungin sosiaalityöntekijöistä kaikki yhtä lukuun ottamatta kokivat, etteivät osaa sanoa onko yhteistyö kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa helpottavaa vai kuormittavaa. Eräs työntekijä kokee yhteistyön takkuiseksi, koska asiat pitää sopia moneen kertaan. Sama työntekijä kokee kaupungin nuorisotyöntekijöiden taholta yllättäviä linjanvetoja sekä, että toimintatavat ovat liian passiiviset. Hän kokee myös hieman turhauttavana, ettei apua nuoren ongelmien ratkaisemiseksi ole pyydetty, vaikka nuoren ongelmat ovat olleet hyvin tiedossa. Yhteistyön puuttumiselle nähtiin yhtenä syynä, ettei edes tiedetä keitä kaupungin nuorisotyöntekijöinä on. Toimintatavat nuorisotyössä mielestäni liian passiiviset. Ohjaajien on oltava läsnä myös henkisesti. ei riitä, että meillä on tila jossa biljardi ja ajattelumaailma -> antaa nuorten pelailla. Nuoria pitää ohjata. Apua ei ole pyydetty nuorten ongelmien ratkaisemiseksi ollenkaan, vaikka nuorella on ollut sijoitukseen johtavia ongelmia ja ne ongelmat ovat olleen nuoriso-ohjaajien tiedossa. Välillä yllättäviä linjanvetoja, mitä ei voi kun ihmetellä. Asiat pitää sopia moneen kertaan, yhteistyö vaikeaa, osaksi sen johdosta yhteistyö on vähentynyt rajusti. Ei ole ollut edes yhteisiä tapaamisia, en tiedä edes, keitä siellä on töissä. Sosiaalityöntekijät näkivät, että yhteistyölle ei ole aina tarvetta. Esimerkiksi jokapäiväisessä asiakastyössä yhteistyöstä ei koeta olevan hyötyä. Eräs työntekijä kokee yhteistyön vievän yllättävän paljon aikaa, jolloin omaa työtä pitäisi rajata jostakin muualta. Yksi vastaajista kokee, ettei yhteistyölle ole mitään tarvetta, koska yhteistyö kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa ei kuulu hänen työnkuvaansa. Jokapäiväisessä asiakastyössä ei ole tarpeellista.

46 46 Vois sanoa että yhteistyö on enemmän luontevaa perhetyöntekijöille ja ohjaajille kuin sosiaalityöntekijälle joka koordinoi asiakkaan asiaa ja hoitaa juridiikan yms Mielelläni ottaisin mukaan, mutta... Sosiaalityöntekijöistä suurin osa (83.3 %) tahtoisi kehittää yhteistyötä nuorisotyön kanssa, mutta käytännön kehittämiskeinoja tarjotaan vain kohtuullisesti. Nykyisen yhteistyön puuttuessa kehittämisehdotuksien lähtökohdat ovat hyvin matalia: toisille esittäytyminen, työskentely tapojen kertominen, tulevista tapahtumista tiedottaminen, yhteistä harrastustoimintaa, kehittämispäiviä ja niin edelleen. Eräs kaupungin sosiaalityöntekijä visioi alueen toimijoiden tulevaisuuden yhteistyötä seuraavanlaisesti: kun alueen toimijat puhuisivat ja ohjaisivat nuoria yhtenäisesti, mahdollistettaisiin nopea puuttuminen nuoren vaikeaan tilanteeseen ja näin saavutettaisiin nuoren ja hänen perheensä etu. Työntekijä näkee tämän tehokkaan viranomaisverkoston säästävän lopulta myös taloudellisia resursseja. Jonkinlaista tietämystä toisistamme olisi ehkä hyvä olla. Ehkä voisi olla apua jos olisi yhteisiä kehittämispäiviä (alueen lastensuojelutyö, srk:n ja kunnan nuorisotyö) Yhteistä harrastustoimintaa, voitaisiin puolin ja toisin sopia yhteistä. Työn kehittäminen siirretään hallinnon tehtäväksi ja yhteistyön ongelmat nähdään henkilösidonnaisina vaikeuksina ja siinä, että yhteistyötä on vaikea lähteä kehittämään ilman esimiestason päätöksiä. Lisäksi osa sosiaalityöntekijöistä ei koe työajattelun ja motivaation kohtaavan. Erityisesti nuorisotilojen työntekijät voisivat olla halukkaampia yhteistyölle tuomalla itseään enemmän esille ja olemalla enemmän yhteydessä sosiaalitoimeen. Eräs työntekijä nostaa esille lastensuojelutyön tarpeen lasten ja nuorten auttamiseksi avohuollossa. Toimialojen johdon pitää päättää, että yhteistyötä tehdään. Vuosia on yritetty paikallista yhteistyötä. se on liian henkilösidonnaista

47 47 (varsinkin kun henkilökuntaa vaihtuu nykyään lähes kuukausittain) Tällöin joitakin ei vain kiinnosta työ ja mennään sieltä mistä aita on matalin ja unohdetaan kaikki yhteistyö. Alueen lastensuojelutyössä kaipaamme hyviä paketteja lasten ja nuorten auttamiseksi avohuollossa! 8.3 Sosiaalitoimi kohtaa seurakunnan nuorisotyönohjaajat Tutkimuksemme pieni vastaajamäärä kaupungin sosiaalityöntekijöistä ei todennäköisesti anna oikeaa kuvaa koko Espoon laajuisesta yhteistyöstä seurakunnan kanssa. Puolet kyselyyn vastanneista sosiaalityöntekijöistä oli Espoonlahden alueelta, joten kyseisen alueen yhteistyökuviot ovat muita alueita paremmin esillä tutkimuksessamme. Yhteistyötä tai sen puuttumista leimaa paljon työntekijöiden runsas vaihtuvuus ja toisaalta työntekijöiden keskinäinen tuttuus. Henkilökemioiden merkitys nousee tärkeämmäksi silloin kun yhteistyö ei ole perustyöhön liittyvää. Kuusi sosiaalityöntekijää (6/8) kertoi, ettei tee yhteistyötä seurakunnan nuorisotyön kanssa tai se on vähäistä. Kaksi työntekijää (2/8) kertoi aktiivisemmasta yhteistyöstä seurakunnan kanssa. Yksi työntekijöistä kertoi lähettäneensä lapsia seurakunnan järjestämille kesäleireille. Sosiaalityöntekijät ovat motivoineet vanhempia lapsia menemään seurakunnan pitämiin kerhoihin ja vertaisryhmiin. Eräs sosiaalityöntekijä kertoi myös yhteisistä ryhmätapaamisista nuorisotyönohjaajien kanssa. Nykyinen yhteistyö seurakunnan nuorisotyönohjaajien kanssa on neljän työntekijän mielestä riittävää ja kahden mielestä se ei ole riittävää.

48 48 TAULUKKO 2: Yhteistyö nuorisotyönohjaajien kanssa. Taulukko 2. Kahden työntekijän mielestä nykyinen yhteistyö koettiin erittäin helpottavana seurakunnan nuorisotyönohjaajien kanssa ja viisi työntekijää ei osannut sanoa. Kukaan vastaajista ei kokenut yhteistyötä seurakunnan nuorisotyönohjaajien kanssa kuormittavaksi En edes tiedä keitä siellä on töissä Sosiaalitoimen tekemä yhteistyö seurakunnan nuorisotyönohjaajien kanssa on pääsääntöisesti vähäistä. Toisaalta yksi tutkimukseemme vastanneista sosiaalityöntekijöistä kertoo yhteistyön olevan jopa viikoittaista. Selvänä yhteistyön puuttumisen syynä on sosiaalityöntekijöin tietämättömyys siitä, keitä seurakunnan nuorisotyönohjaajat ovat tai mikä on heidän työnkuvansa. Syitä yhteistyön puuttumiselle tutkimukseen vastanneet sosiaalityöntekijät mainitsevat seurakunnan työntekijöiden vaihtumisen, tuntemattomuuden ja sen, että yhteistyö ei edes ole tarpeellista jokapäiväisessä työssä. Vaikea sanoa. Ei ole ollut edes yhteisiä tapaamisia, en tiedä edes, keitä siellä on työssä. Ei tarpeen jokapäiväisessä työssä. Jonkinlaista tietämystä toisistamme olisi ehkä hyvä olla. alueen sosiaalityöntekijällä ei ole nykyään tietoa mitä esim srk:mn nuorisotyö tai erityisnuorisotyö tekee. Ehkä voisi olla apua jos olisi yhtenäisiä kehittämispäiviä(alueen lastensuojelutyö, srk:n ja kunnan nuorisotyö)

49 Seurakunnalla on resursseja ja ammattilaisia töissä Kappaleessa 5 Espoon seurakuntien nuorisotyö oletimme yhteistyön Espoon kaupungin eri toimijoiden ja seurakunnan välillä olevan seurakunnan hengellisen työnäyn takia ongelmallista. Kuitenkin tutkimuksessamme kävi ilmi, että osa sosiaalitoimen työntekijöistä arvosti seurakunnan työntekijöissä juuri tätä hengellisen työnäyn mukanaan tuomaa ammatillista työotetta ja sitoutumista työhön. Seurakunnan resurssit ja yhteinen arvomaailma vaikutti sosiaalityöntekijöiden tahtoon tehdä ja kehittää yhteistyötä. Taloudellisesti yhteistyö nähtiin myös kannattavaksi, jotta useat tahot eivät tekisi päällekkäistä työtä tiettyjen asiakkaiden kanssa. Yhtenäinen arvomaailma ja näkemys nuorten tarpeista ja ohjaamisesta (joka osin kaupungin nuorisotyöltä puuttuu). Kaupungin nuoriin panostamat resurssit ovat naurettavan pieniä, tai ei niitä oikeasti ole olemassakaan. Seurakunnalla on resursseja sekä ammattilaisia työntekijöitä. Lisäksi seurakunnan nuorisotyössä Yhteinen näkemys nuorten tarpeista ja nuorten ohjaamisesta. Yhteistyö säästää lopuksi taloudellisia resursseja, kun es. on tehokas virannomaisverkko Yhteistyö voisi olla hyvinkin järkevää, mutta kuka kehittää? Osa kaupungin sosiaalitoimen työntekijöistä kokee, ettei heillä ole tarvetta jatkuvaan yhteistyöhön seurakunnan nuorisotyönohjaajien kanssa. Riittävänä yhteistyön kokee ~65 % kyselyyn vastanneista sosiaalityöntekijöistä, mutta samalla yhteistyön kehittämiseksi annetaan hyviä ehdotuksia. Tehokkaalla viranomaisverkolla säästettäisiin resursseja ja yksittäisten asiakkaiden kohdalla seurakunnan nuorisotyönohjaajat otettaisiin mukaan työhön, jos asiakas hyväksyisi sen. Sosiaalityöntekijät ehdottivat muun muassa yhteistä harrastustoimintaa, palavereja, yleistä esittäytymistä toisille sekä yhteisiä kehittämispäiviä. Yhteistyö painottuu sosiaalityöntekijöiden vastausten mukaan naamojen tuntemiseen ja yleisen informaation kulkuun. Harva sosiaalityöntekijä osasi nimetä selkeitä yhteistyömalleja, joiden avulla yhteistyötä kehitettäisiin ja osaa ei yhteistyö edes

50 50 kiinnostanut. Suuri osa sosiaalityöntekijöistä oli yhteistyön kehittämisen kannalla, mutta toimivien ratkaisujen sijasta moni siirtäisi kehittämisvastuuta eteenpäin nuorisotyönohjaajille ja esimiehille. Alueen toimijoiden pitäisi puhua ja ohjata nuoria yhtenäisesti. Nuoren etu on että puhalletaan yhteen hiileen, yhdistetään tietotaito ja saadaan informaatio kaikkien yhteiseen käyttöön nuorten hyväksi. En näe siihen tällä hetkellä tarvetta, yksittäisen nuoren kohdalla se voisi olla hyväksi. Meillä kaikilla on vastuu. Mutta toivoisin nuorisonohjaajien tulevan kertomaan toiminnastaan sos.toimelle. Edelleen johtotason on sovittava asioista ja työtaso ne sitten toteuttaa... Niin kuin edellä totesimme, vain pieni osa sosiaalityötekijöistä vastasi kyselyymme. Pienen osan vastaukset lisäyhteistyön resursseista ovat tästä johtuen puutteelliset. Kuitenkin 50 % koki, että olisi resursseja lisäyhteistyölle. Tulevaisuudessa kaksi sosiaalityöntekijää olisi valmiita tekemään yhteistyötä seurakunnan nuorisotyönohjaajien kanssa. 8.4 Yhteistyöstä Yhteistyön määrä ei ratkaise sitä, mielletäänkö yhteistyön olevan riittävää toimijoiden kesken. Sosiaalityöntekijät tekevät yhteistyötä hieman enemmän seurakunnan nuorisotyönohjaajien kanssa kuin kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa. Kysymykseen, onko nykyinen yhteistyö kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa riittävää, vastasi 6 työntekijää. Työntekijöistä yksi (1/6) oli sitä mieltä, että nykyinen yhteistyö on riittävää ja viiden (5/6) mielestä se ei ole riittävää. Vastaaja, joka kertoi yhteistyön olevan vähäistä, kuitenkin oli sitä mieltä, että yhteistyö nuorisotyöntekijöiden kanssa on riittävää.

51 51 Sosiaalityöntekijät ovat tyytyväisempiä seurakunnan nuorisotyönohjaajien, kuin kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Seurakunnan työntekijöiden kanssa yhteistyö koettiin erittäin helpottavana tai ei osattu sanoa, kun taas kaupungin työntekijöiden kanssa tehtävä yhteistyö koettiin joko jokseenkin kuormittavana tai ei osattu sanoa. Seurakunnan kanssa tehtävä yhteistyö oli sosiaalityöntekijöiden mielestä riittävämpää kuin kaupungin kanssa tehtävä yhteistyö. Kyse voisi olla henkilökemioista, yhteistyön luonteesta tai työntekijöiden mielenkiinnosta ja resursseista yhteistyötä kohtaan. Voisi siis sanoa, että samanlainen arvomaailma ja samansuuntainen näkemys työstä saattavat myös vaikuttaa yhteistyön onnistumiseen tai sen puuttumiseen. Yhteistyön vahvistavia tekijöitä voisivat olla yhteistyökumppanin tunteminen ja luottamus näiden henkilöiden välillä.

52 52 TAULUKKO 3: Sosiaalityöntekijät ja yhteistyön resurssit. Taulukko 3. Sosiaalityöntekijät näkevät resursseja olevan jonkin verran yhteistyölle. Resurssien puolesta yksi työntekijä on halukkaampi tekemään yhteistyötä kaupungin, kuin seurakunnan kanssa. TAULUKKO 4. Tämänhetkisen yhteistyön positiiviset ja negatiiviset näkemykset Kaupungin sosiaalityöntekijät näkevät positiivisina asioina yhteistyön seurakunnan nuorisotyönohjaajien kanssa seuraavissa asioissa: Resurssien olemassaolon Ammattilaiset töissä Yhtenäinen näkemys nuorten tarpeista Yhtenäinen arvomaailma Yhteistyö olisi helpottavaa, jos sitä olisi Hurjan mukavia ihmisiä yhteistyö on mutkatonta Kaupungin sosiaalityöntekijät näkevät negatiivisina asioina yhteistyön seurakunnan nuorisotyönohjaajien kanssa seuraavissa asioissa: Yhteistyö ei ole tarpeellista Ei tunneta työntekijöitä Vie liikaa aikaa Yhteistyötä ei ole Kaupungin sosiaalityöntekijät näkevät positiivisina asioina yhteistyön kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa seuraavissa asioissa: Kaupungin sosiaalityöntekijät näkevät negatiivisina asioina yhteistyön kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa seuraavissa asioissa: Ei tämänhetkistä yhteistyötä Yllättäviä linjanvetoja Asiat pitää sopia moneen kertaan Yhteistyölle ei ole tarvetta Toimintatavat ovat liian passiiviset Apua ei ole pyydetty ollenkaan, vaikka syytä olisi ollut Vie liikaa aikaa Taulukko 4. Tämänhetkisessä yhteistyössä sosiaalityöntekijät näkevät enemmän positiivisia asioita seurakunnan, kuin kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa.

53 53 9 KAUPUNGIN NUORISOTYÖNTEKIJÄT 9.1 Nuorisotyöntekijät ja tärkeimmät yhteistyötahot Lähetimme sähköpostia 45:lle Kaupungin nuorisotyöntekijöistä. Tavoitimme heistä 22 työntekijää. Vastausprosentti oli 48,9 %. Vastauksia saimme kaikilta Espoon kaupungin nuorisotyön alueilta. Vastanneita työntekijöitä oli Espoon keskuksen alueelta 19 % (4/21), Leppävaaran alueelta 19 % (4/21), Matinkylä-Olarin alueelta 19 % (4/21), Tapiolan alueelta 19 % (4/21) ja Espoonlahden alueelta 24 % (5/21). Vastaajia oli kaikkiaan 22 henkilöä, mutta yksi heistä vastasi vain monivalintakysymyksiin. Vastanneista työntekijöistä kaikkien toimi oli nuorisotyö ja yksi heistä toimi johtavana nuorisotyöntekijänä. Yksi vastaajista mainitsi työskentelevänsä lähinnä kerhotoiminnassa. Nuorisotyöntekijöiden tärkeimpiä yhteistyötahoja olivat eri alueiden koulut, seurakunnat ja poliisi. Koulun tärkeimpänä yhteistyötahona mainitsi 19 (19/21) työntekijää, seurakunnan 15 työntekijää ja poliisin 8 työntekijää. Kolme työntekijää mainitsi eri yhdistykset ja järjestöt (esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto). Lasten ja nuorten vanhemmat saivat kolmen työntekijän maininnan yhteistyöntekijöinä. Kulttuuri- ja sosiaalitoimi sekä Lobby ilmaistiin jokainen kahdesti. Muut tärkeät yhteistyötahot saivat kukin yhden maininnan ja niitä olivat: nuorten ja perheiden palvelupiste, asukaspuisto ja omakotitaloyhdistys, terveydenhoitajat, keramiikkaohjaajat, eri kauppiaat ja AikaEuro-projekti. Monien erilaisten yhteistyötahojen mainitseminen kertoo siitä, että nuorisotyöntekijöillä on erilaiset työnkuvat ja näin ollen yhteistyötä tehdään hyvinkin erilaisten toimijoiden kanssa, vaikka kaikki vastaajat ovat nuorisotyöntekijöitä.

54 Yhteistyö kaupungin sosiaalityön kanssa Tutkimuksessa kävi ilmi, että usealla Espoon kaupungin nuorisotyöntekijällä on halua tehdä yhteistyötä sosiaalityöntekijöiden kanssa, mutta tämän hetkinen yhteistyö ei ole riittävää. Suurin osa ei kokenut riittävänä nykyisen yhteistyön sosiaalityöntekijöiden kanssa, joka oli 82 % (18/22) vastaajista. Nykyisen yhteistyön koki riittävänä vain 18 % (4/22) vastaajista. Noin puolet työntekijöistä (10/21) vastasi, ettei tee yhteistyötä kaupungin sosiaalityön kanssa tai yhteistyö on erittäin vähäistä. Toisaalta taas puolet (11/21) työntekijöistä kertoi tekevänsä yhteistyötä sosiaalityön kanssa jokseenkin säännöllisesti. Tällaiseen yhteistyöhön kuuluivat yhteydenotot sosiaalityöntekijöihin silloin, kun on jostakin nuoresta huoli tai työntekijä tarvitsee konsultointiapua, kokouksissa ja verkostopalavereissa tapaaminen, keskustelua yksittäisten nuorten asioista, tiedon välittäminen kaupungin kerhoista ja leireistä, 7-luokkalaisten ryhmäytyksissä ja päihdevalistuksissa kouluilla on mukana nuorisotyöntekijöiden lisäksi sosiaalityöntekijöitä. Yksi vastaajista mainitsi yhteistyön kehittämisen sosiaalityön kanssa yhteistyömuodoksi. Verkostotapaamisia ja kokouksia on vaihdellen eli muutamasta tapaamisesta vuodessa tiiviimpään tapaamiseen, niin kuin kappaleessa 6.1 esitimme. Yhteistyö sosiaalityön kanssa on enimmäkseen lastensuojeluilmoituksia ja neuvonta/konsultointiapua, jota tapahtuu tarvittaessa. Vastaajista 13,5 % (3/22) piti yhteistyötä sosiaalityöntekijöiden kanssa jokseenkin helpottavana, 4,5 % (1/22) jokseenkin kuormittavana ja 82 % (18/22) ei osannut sanoa. Kukaan työntekijöistä ei kokenut yhteistyötä erittäin helpottavaksi eikä myöskään erittäin kuormittavaksi.

55 55 TAULUKKO 5: Yhteistyö sosiaalityön kanssa. Taulukko 5. Harva kaupungin nuorisotyöntekijä osasi sanoa, onko yhteistyö sosiaalityöntekijöiden kanssa helpottavaa tai kuormittavaa. Yksi työntekijöistä, joka koki yhteistyön jokseenkin helpottavana, kommentoi vastaustaan: Nuoren ja hänen perheen auttamisen kannalta sosiaalityöntekijän konsultointi on tarpeellinen joissakin tilanteissa, ennen kaikkea jos tiedetään, että perhe on jo ennestään sosiaalitoimen asiakas, näin pystytään noudattamaan samaa linjaa eri toimijoiden kesken. Sosiaalitoimen kanssa konsultointi on helpottavaa, koska aina ei tiedä mistä asioista jo ollaan perillä ja onko asialle tehtävä jotakin ja näin saa myös oman huolensa lapsesta/ nuoresta ilmaistua eteenpäin, vaikka lastensuojeluilmoitukseen ei vielä olisikaan perusteita! Toinen vastaajista, joka koki myös yhteistyön jokseenkin helpottavana, ilmaisi toiveensa yhteistyön kehittämisestä paremmin toimivaksi ja riittävämmäksi. Kolmas työntekijä kertoi kokevansa tulevansa kuulluksi sosiaalityöntekijöiden puolelta ja he yhdessä etsivät ratkaisuja ongelmatilanteisin. Niistä työntekijöistä, jotka eivät osanneet sanoa yhteistyötä kuormittavaksi tai helpottavaksi, suurin osa (7/18) perusteli vastaustaan sillä, että yhteistyötä on vähän eikä sen perusteella voi määritellä työtä kummaksikaan. Yksi vastaajista kuvaili yhteistyötä yksisuuntaiseksi sosiaalityöntekijöiden vaitiolovelvollisuuden vuoksi ja koki sosiaalityöntekijöiden resurssipulan olevan ahdistava kaikille osapuolille. Eräs toinen työntekijä, joka ei osannut määritellä yhteistyötä helpottavaksi tai kuormittavaksi, pohti sosiaalityöntekijöiden nopeaa vaihtuvuutta ja koki ammattien väliset rajat toisinaan esteeksi yhteistyölle. Työntekijä koki hankalaksi myös sen, ettei ole tiettyä/tiettyjä työntekijöitä sosiaalitoimen puolella, koska asiakkaat ovat

56 56 ympäri Espoota. Yhteistyön hän koki sujuvammaksi joidenkin toisten sosiaalityöntekijöiden kanssa kuin taas toisten Sosiaalitoimella on nuoria, joilla erityistarpeita, kaupungin nuorisotyöllä resursseja perustaa ryhmiä heitä varten Espoon kaupungin nuorisotyöntekijät näkevät yhteistyön sosiaalitoimen kanssa kehittämistä vaativaksi työksi. Kaikki kyselyyn vastanneet nuorisotyöntekijät yhtä lukuun ottamatta näkivät että yhteistyötä kaupungin sosiaalityön kanssa tulisi kehittää. Nuorisotyöntekijöillä oli paljon ideoita yhteistyön kehittämiseksi. He ajattelivat, että voisivat kehittää yhteistyötä tarjoamalla sosiaalityön nuorille asiakkaille esimerkiksi kerhoja, yksilötyötä ja erilaista ennaltaehkäisevää työtä Sosiaalityöntekijät tietäisivät varmasti nuoria/lapsia joilla on erityistarpeita. Meillä luultavasti olisi resursseja perustaa ryhmiä heitä varten. Edelleen tarjoamme leirejä ja pienryhmätoimintoja jos heillä joku asiakas sitä tarvitsee ja meiltä sopiva ryhmä löytyy. Kaupungin nuorisotyöntekijät näkivät sosiaalitoimen tärkeänä tiedollisena kanavana käsiteltäessä tiloilla käyvien lasten ja nuorten asioita. Nuorisotyöntekijät toivoivat konsultaatioapua puolin ja toisin, verkostoyhteistyötä sekä yksinkertaisesti kuulumisten vaihtoa. Nuorisotyöntekijät nostivat esille tarpeen puhua nuorten asioista mikäli ne huolettavat ilman lastensuojeluilmoituksen tekoa. He näkivät että sosiaalityöntekijöillä on tärkeää ja ensiarvoista tietoa Espoon alueen nuorten hyvinvoinnista. Nuorisotyöntekijät peräänkuuluttivat lapsilähtöistä näkökulmaa. Verkostoyhteistyöllä, tapaamisia jotta tiedetään keiden kanssa tätä työtä tehdään. Saamme molemmin puolin arvokasta tietoa asiakkaistamme. Meidän asiakkaistamme suurin osa on myös sosiaalitoimen asiakkaita. Lapsilähtöinen näkökulma lähemmäksi ja konkreettinen tutustuminen alueen sosiaalityöntekijöihin.

57 57 Aina jos jonkun nuoren asiat huolestuttavat, voisi asiasta kertoa. Vaikka ei tekisikään varsinaista lastensuojeluilmoitusta Vastuu tuijottaa minua peilistä ja resurssejakin löytyy Kaupungin nuorisotyöntekijät kokivat että vastuu yhteistyön kehittämisestä sosiaalitoimen kanssa on yhtäläisesti molemmilla tahoilla. Neljä vastaajista näki, että vastuu on ensisijaisesti esimiehillä. Kaksi vastaajista ajatteli, että yhteistyökuviot käynnistyvät kunhan tarvetta ilmenee. Yksi kaupungin nuorisotyöntekijä näki että yhteistyö vaatisi aikaa, paneutumista ja molempien tahojen sitoutumista. Tutkimuksesta käy ilmi, että nuorisotyöntekijät ovat valmiita kantamaan vastuuta yhteistyön kehittämisestä. 18 vastasi lisäresursseja löytyvän yhteistyölle sosiaalityöntekijöiden kanssa. Kaksi vastaajaa näki lisäyhteistyön olevan mahdollista tulevaisuudessa ja vain kaksi vastasi, ettei lisäyhteistyö sosiaalityöntekijöiden kanssa ole mahdollista. Kaikilla osapuolilla... kyllä yhteistyökuvioita aletaan ehdottelemaan ja suunnittelmaan, kun tarve ilmenee... Yhteistyötä saadaan aikaan, jos siihen kunnolla paneudutaan, eikä vain tuijoteta omaan napaan. Hedelmällisintä se on silloin kun molemmat osapuolet sekä antavat että saavat yhteistyöstä jotain! Vastuu lähtee nuorisotoimen päälliköltä, että hänen mielestään se on hyvä ja tarpeellinen homma. Jos ei noin ole, niin meidän on vaikea lähteä täältä itse toimimaan ja määrittelemään tärkeyksiä. 9.3 Yhteistyö seurakunnan nuorisotyön kanssa Espoon kaupungin nuorisotyöntekijöistä hieman yli puolet (12/22) olivat valmiit kehittämään yhteistyötä seurakunnan nuorisotyönohjaajien kanssa. Vastaavasti lähes puolet eivät nähneet yhteistyön kehittämistä tarpeelliseksi. Konkreettisella tasolla heillä oli ideoita yhteistyön kehittämiseksi vain muutamia. Yksittäisiä mainintoja tuli muun muassa nuorten toimintapäivistä, konserteista nyt jo mo-

58 58 nella alueella käynnistä olevista ryhmäytyksistä. Kaupungin nuorisotyöntekijöistä lähes jokainen vastasi tekevänsä jonkinlaista yhteistyötä seurakunnan nuorisotyön kanssa. Vain kaksi vastaajaa (2/21) kertoi yhteistyön olevan vähäistä ja epäsäännöllistä. Yhteistyömuodoista selvästi nousi esiin yhteiset 7-luokkalaisten ryhmäytykset alueiden kouluilla. Työntekijöistä 15 (15/21) mainitsi ryhmäytykset. Yhteistyöstä katupartioinnissa kertoi viisi (5/21) työntekijää ja partioinnit tapahtuvat lähinnä juhlapyhien aikoihin. Nuorisotyöntekijät ovat mukana seurakunnan kanssa myös joissain erilaisissa tapahtumissa. Saapas työntekijöiden kanssa kaksi nuorisotyöntekijää mainitsi vaihtavansa kuulumisia nuorista. Verkostopalaverit ja aluetyöryhmät keräävät nuorisotyöntekijöitä ja seurakunnan työntekijöitä yhteisiin tapaamisiin. Kaupungin nuorisotyöntekijöistä seitsemän (7/21) kertoi olevansa mukana joko verkostopalaverissa tai aluetyöryhmässä. Näiden ryhmien tapaamiset vaihtelevat toimintakausilla, kuten mainitsimme luvussa 6.1. Muutama työntekijä kertoi tekevänsä ennaltaehkäisevää päihdetyötä yhdessä seurakunnan kanssa. He pitävät alueiden kouluilla päihdevalistustunteja. Kaksi työntekijää kertoi Hyvinvointiseminaarin suunnittelusta ja sen toteutuksesta. Yksi työntekijä kertoi myös osallistuneensa ryhmänohjaajakoulutukseen, jonka seurakunta oli järjestänyt. Yksi vastaajista kuvasi yhteistyötä, jota tehdään nuorten auttamis- ja palveluoperaatiossa. Useat kaupungin nuorisotyöntekijät kertoivat yhteistyön olevan säännöllistä seurakunnan kanssa. TAULUKKO 6: Yhteistyö nuorisotyönohjaajien kanssa. Taulukko 6. Tämänhetkisen yhteistyön seurakunnan nuorisotyönohjaajien kanssa koki erittäin helpottavana 9 % työntekijöistä, 41 % jokseenkin helpottavana ja 50 % ei osannut sanoa. Kukaan työntekijöistä ei kokenut nykyistä yhteistyötä nuorisotyöohjaajien kanssa jokseenkin kuormittavaksi tai erittäin kuormittavaksi.

59 59 Kaksi työntekijää, jotka kokivat yhteistyön seurakunnan nuorisotyönohjaajien kanssa erittäin helpottavaksi, kommentoi toinen heistä toimintamallien olevan samanlaisia ja yhteistyöllä saavan paljon aikaiseksi. Toinen vastaajista koki yhteistyön helpoksi ja sujuvaksi nuorisotyönohjaajien kanssa sekä kertoi heidän olevan ammattitaitoisia ja sitoutuneita työhönsä katso taulukko 6. Jokseenkin helpottavaa -vastauksen antoi 9 ja heistä 8 kommentoi vastauksiaan. Kaksi työntekijää kertoi henkilösuhteiden olevan hyvät ja avoimet sekä yhteistyö koettiin mutkattomaksi. Nuorisotyönohjaajilta toinen vastaajista koki saavansa paljon apua erityistä tukea tarvitsevien lasten tunnistamisessa ja heidän tilanteensa seuraamisessa. Kolme työntekijää koki helpottavaksi resurssien jakamisen, esimerkiksi 7-luokkalaisten ryhmäytyksissä, johon kaupungilla ei ole riittävästi työntekijöitä laitettavana. Yksi työntekijä totesi yhteistyön olevan sekä helpottavaa että kuormittavaa, esimerkiksi yhteistyö tuo lisätyötä, mutta samalla se jakaa ja helpottaa joitakin töitä työntekijöiden kesken. Eräs työntekijä mainitsi yhteistyön sujuvan hyvin, silloin kun sitä on, mutta hänen mielestään tarvitaan molemminpuolista aktiivisuutta ja toimivia henkilösuhteita. Vastaajista, jotka eivät osanneet sanoa yhteistyötä kuormittavaksi tai helpottavaksi, viisi kommentoi vastauksiaan. Yksi kertoi tämän hetkisen yhteistyön olevan niin vähäistä, ettei osannut arvioida sitä kuormittavaksi eikä helpottavaksi. Eräs toinen kertoi myös yhteistyön olevan vähäistä, mutta silloin kun yhteistyötä on, niin se toimii ja työskentely on helppoa nuorisotyönohjaajien kanssa. Yksi koki helpottavaksi yhdessä tekemisen, mutta kuormittavaksi sen, että jonkun sieltä (seurakunnasta) täytyy yrittää olla pomo ja srk:n kylttiä kohotetaan. Työntekijä koki, ettei yhteistyö ole tasavertaisten tahojen yhteistyötä ja että yleisesti tämä on Espoon ongelma. Yksi työntekijä kertoi, että tapaa vain kokouksissa seurakunnan työntekijöitä ja kokoukset ovat lähinnä informatiivisia. Kyseisen alueen työntekijää hän ei ole nähnyt vuoteen, koska tämä on ollut estynyt saapumaan kokouksiin. Eräs työntekijä kertoi työntekijöiden vaihtuvuudesta usein ja heidän kovasta kiireestään, mutta muuten yhteistyölle ei ole ollut esteitä. Yksi Nykyinen yhteistyö seurakunnan nuorisotyönohjaajien kanssa oli riittävää 68 % (15/22) mielestä ja 32 % (7/22) oli sitä mieltä, ettei nykyinen yhteistyö ole riittävää. Niistä työntekijöistä, jotka kokivat yhteistyön riittämättömäksi, kolme (3/4)

60 60 heistä tekeekin yhteistyötä vähemmän seurakunnan kanssa. Yksi näistä ei kokenut yhteistyötä tasavertaisten tahojen yhteistyönä. Nämä saattoivat vaikuttaa heidän vastauksiinsa yhteistyön riittävyydestä. 9.4 Mahdollisuuksia miljoona, aikaa ja resursseja vain puuttuu Espoon kaupungin nuorisotyöntekijöiden vastauksista nousi esille kahden vastaajan näkemys siitä, että seurakunnan hengellinen työnäky on esteenä yhteistyölle. Toinen näistä työntekijöistä näki, että seurakunnan uskonnollisuus on esteenä maahanmuuttajalasten kanssa tehtävälle työlle. Seitsemän työntekijää kokee kommenttivastausten perusteella, että nykyisen yhteistyön tilanne on hyvä. Yksi vastaaja kirjoittaa olennaista olevan nykyisen toiminnan kehittäminen ja jatkuvuuden säilyttäminen. Nuorisotyöntekijät nostavat esille ajallisten resurssien rajallisuuden kaikkeen ei vain aika riitä. Eräs työntekijä näkee yhteistyön näinkin optimistisena: Srk:n kanssa mahdollisuuksia on ihan miljoona. Henkilökohtaisesti en halua tulla luulluksi seurakunnan työntekijäksi, niinkuin on jo tapahtunut. Haluan ehdottomasti tarjota sitoutumattomia palveluita. Uskonnollisuus ei oikein sovi meidän toimintaan, koska on paljon maahanmuuttajalapsia, jotka edustavat eri uskontoja. Nykyiset yhteistyömuodot ovat hyviä, joten olennaisinta on niiden toimivuuden lisääminen ja toiminnan jatkuvuuden säilyttäminen. Vain 12 vastaajaa 22:sta on halunnut kertoa minkälaiset yhteistyökuviot seurakunnan kanssa olisivat mahdollisia. Näistä 12 vastaajasta viisi antoi konkreettisia ehdotuksia. Yksittäisinä mainintoina nousi esille yhteisten tapahtumien järjestäminen, vanhempien ryhmät, työntekijätapaamiset, ennaltaehkäisevän nuorisotyön kehittäminen sekä toiminnan kehittäminen syrjäytymisriskin alla oleville lapsille. Jälleen kerran nousi esille henkilöresurssien vähyys. Yhteistyötä ei tahdota tehdä oman työn ja omien tilojen aukipitämisen kustannuksella. Ihan jo se, että tavattaisiin kerran kuukaudessa ja keskusteltaisiin alueen asioista.

61 61 Osaamisen jakamista ja resursseja esim. yhteisten tilaisuuksien/tapahtumien järjestämiseen. Olen tyytyväinen nykytilanteeseen, niin kauan kuin omat henkilöresurssimme pysyvät samoina (3 työntekijää/kaupungin nuorisotila). Mikäli tämä muuttuu, tulee mielestäni kuitenkin ensiarvoiseksi turvata paikallisen nuorisotilan toiminnan jatkuvuus. Vastuun yhteistyön kehittämisestä seurakunnan nuorisotyön kanssa, jakoivat kaupungin nuorisotyöntekijät tasapuolisesti molemmille. Vain yksi vastaajista oli sitä mieltä, että kehittäminen kuuluu seurakunnalle, kaksi näki vastuun olevan esimiehillä ja yksi oli sitä mieltä, ettei vastuuta tarvitse olla kenelläkään homman toimiessa nykyisellä tavalla. Vaikka edellisissä vastauksissa esille nousi työntekijöiden ajan ja resurssien puute, oli yli 50 % vastaajista lisäresursseja yhteistyölle seurakunnan nuorisotyön kanssa. Vajaa 20 % näki, että tulevaisuudessa yhteistyön lisääminen on mahdollista. Hieman yli 20 % vastasi, ettei heillä ole resursseja lisäyhteistyölle. Katso taulukko 7 sivu Yhteistyöstä Kaupungin nuorisotyöntekijöistä puolet tekee yhteistyötä sosiaalityöntekijöiden kanssa jokseenkin säännöllisesti. Yhteistyön koki riittämättömänä kuitenkin reilusti yli puolet vastaajista (18/22). Nykyistä yhteistyötä pidettiin jokseenkin helpottavana ja jokseenkin kuormittavana, mutta suurin osa (18/22) ei osannut määritellä yhteistyötä kummaksikaan. On siis tärkeää eri toimijoiden olla tietoisia toisistaan, jotta lasten ja nuorten asioihin voidaan antaa paras mahdollinen apu. Henkilökemioilla on oma osuutensa yhteistyön toimivuudessa, kuten kappaleessa 6.2 kerroimme, tämä sama piirre näyttää ilmenevän myös tässä kohden. Luulemme, että ne työntekijät, jotka kokivat yhteistyön sosiaalityöntekijöiden kanssa jokseenkin helpottavana, vaikuttaa yhteistyönmäärä heidän vastaukseensa tässä kohden. Nämä työntekijät siis tekevät yhteistyötä sosiaalityöntekijöiden kanssa ja se on jokseenkin säännöllistä.

62 62 Yhteistyökuvioissa kohdataan erilaisia persoonia ja jokaisella on omanlainen työtapansa, joka voi hankaloittaa tai olla edesauttamassa yhteistyön sujuvuutta eri henkilöiden välillä. Yhteistyö voi sujua joidenkin toisten henkilöiden kanssa paremmin kuin taas toisten. Tämä voi olla syynä tai esteenä toimivalle ja mielekkäälle yhteistyölle, kuten kappaleessa 6.1 kuvasimme. Nuorisotyöntekijät tekevät yhteistyötä enemmän seurakunnan kanssa kuin sosiaalitoimen kanssa. Vain kaksi sanoi yhteistyön olevan vähäistä ja epäsäännöllistä. Ryhmäytykset nousivat vahvasti yhdeksi yhteistyömuodoksi seurakunnan kanssa. Erilaisissa verkostopalavereissa ja aluetyöryhmissä seitsemän (7/21) nuorisotyöntekijää kertoi olevansa mukana. Näissä yhteisissä palavereissa on tärkeätä tiedon välittäminen muille verkoston jäsenille, kuten kappaleessa 6.1 mainitsimme. Vaikka muutama työntekijä tekeekin vähemmän yhteistyötä seurakunnan kanssa, niin silti yhteistyötä on. Kaikki vastaajat tekevät siis jonkinlaista yhteistyötä seurakunnan kanssa. Lähes puolet kaupungin nuorisotyöntekijöistä taas ei tee yhteistyötä tai se on vähäistä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Suurin osa nuorisotyöntekijöistä (15/22) koki yhteistyön seurakunnan nuorisotyönohjaajien kanssa riittävänä, mutta he eivät selvästi koe nykyistä yhteistyötä riittävänä sosiaalityöntekijöiden kanssa.

63 63 TAULUKKO 7: Kaupungin nuorisotyöntekijät ja yhteistyön resurssit Taulukko 7. Kaupungin nuorisotyöntekijät kokevat, että heillä on resursseja tehdä yhteistyötä niin seurakunnan, kuin sosiaalitoimenkin kanssa. Sosiaalitoimi on resurssien perusteella halutumpi yhteistyötaho, kuin seurakunnan nuorisotyö.

64 64 Taulukko 8. Tämänhetkisen yhteistyön positiiviset ja negatiiviset näkemykset Kaupungin nuorisotyöntekijät näkevät positiivisina asioina yhteistyön sosiaalityöntekijöiden kanssa seuraavissa asioissa: Sosiaalityöntekijät kuuntelevat ja heidän kanssaan mietitään ratkaisuja Sosiaalityöntekijöille voi ilmaista oman huolensa nuorten asioista Sosiaalityöntekijät ovat ammattitaitoisia Sosiaalityöntekijöiltä saa ammattiapua saman linjan vetäminen Kaupungin nuorisotyöntekijät näkevät positiivisina asioina yhteistyön seurakunnan nuorisotyöntekijöiden kanssa seuraavissa asioissa: Toimintamallit ovat samanlaisia, yhteistyöllä saadaan paljon aikaan Yhteistyö on mutkatonta, henkilösuhteet ovat hyvät ja avoimet Apua saa erityislasten kanssa Henkilökemiat toimivat Helpottaa omaa työtä, vähentää työtaakkaa Työntekijät ovat ammattitaitoisia ja sitoutuneita Ei tarvitse itse tehdä kaikkea Tuo resursseja lisää Yhdessä tekeminen on mukavaa Asiat hoituvat Ehkäisee tuplatyötä Ollaan tietoisia toisten tekemisistä Kaupungin nuorisotyöntekijät näkevät negatiivisina asioina yhteistyön sosiaalityöntekijöiden kanssa seuraavissa asioissa: Yhteistyö sosiaalityöntekijöiden kanssa on yksisuuntaista, koska sosiaalityöntekijöillä on vaitiolovelvollisuus ja resurssipula Kunnon kontaktia ei ole ja yhteistyö puuttuu tai sitä on vähän Vaikea tavoitettavuus Työntekijöiden vaihtuvuus Ei ole tiettyä sosiaalityöntekijää, johon olisi yhteydessä, vaan yhteenotot tehdään koko sosiaalityöhön Yhteistyö ei ole osa perustoimintaa Ei ole tarvittavia yhteistietoja Sosiaalityöntekijöillä on ainainen kiire Sosiaalityöntekijöillä on paljon töitä Ei ole aikaa kuin välttämättömimpiin yhteydenottoihin Ei tunneta työntekijöitä Kun toimivat yhteistyökontaktit on luotu, työntekijät vaihtuvat ja homma alkaa alusta Asiakaskunnan laajuus Sosiaalityöntekijöitä on vaikea lähestyä Kaupungin nuorisotyöntekijät näkevät negatiivisina asioina yhteistyön seurakunnan nuorisotyöntekijöiden kanssa seuraavissa asioissa: Työntekijät vaihtuvat ja siellä on kova kiire Yhteistyötä ei ole Tuo lisätyötä Seurakunnassa joku aina yrittää olla pomo ja seurakunnan kylttiä kohotetaan kaivataan tasavertaisuutta Yhteisten projektien puuttumattomuus Ajan puute Yhteistyökulttuurin puuttuminen Eri kävijäkunta Taulukko 8. Kaupungin nuorisotyöntekijöillä on hyvin vähän positiivia näkemyksiä tämän hetkisestä yhteistyöstä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Toisaalta seurakunnan nuorisotyöntekijöiden kanssa positiivisia asioita nähtiin enemmän kuin negatiivisia

65 65 10 SEURAKUNNAN NUORISOTYÖNOHJAAJAT 10.1 Nuorisotyönohjaajat ja tärkeimmät yhteistyötahot Lähetimme sähköpostia 48 seurakunnan nuorisotyönohjaajalle. Tästä määrästä 18 työntekijää vastasi kyselyymme. Vastausprosentti oli 37,5 %. Vastanneista seurakunnan nuorisotyönohjaajista 50 %:lla oli työalanaan nuorisotyö (9/18). Varhaisnuorisotyössä toimi neljä työntekijää (4/18), erityisnuorisotyössä kolme (3/18) ja esimiestehtävissä kaksi (2/18). Vastanneet edustivat kaikkia Espoon suomenkielisiä seurakuntia. Alueellisesti vastanneita oli eniten Espoonlahden seurakunnasta (33 %). Nuorisotyönohjaajien tärkeimpiä mainitsemia yhteistyötahoja seurakunnan ulkopuolella oli koulut. Vastaajista 16 mainitsi yhtenä tärkeimmistä yhteistyötahoista oman työalueensa koulut. Tärkeänä yhteistyötahona vastaajista 14 piti joko poliisia, kunnan nuorisotyötä ja sosiaalitoimea tai kaikkia näitä kolmea toimijaa. Vastaajista kaksi mainitsi seurakuntayhtymän muut seurakunnat ja sen eri kasvatustyön tekijät. Viisi eri vastaajaa antoi yhden maininnan kustakin tärkeimmistä yhteistyötahoistaan, jotka olivat Lobby, kaupungin liikuntatoimi, Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus, Halmeen kahvila, alueen lehdet ja Espoon hiippakunnan eri kasvatustyön työntekijät Seurakunnan nuorisotyönohjaajat toimimassa sosiaalityöntekijöiden kanssa Tutkimuksesta tuli ilmi, että yhteistyö Espoon alueella seurakuntien ja sosiaalityön välillä on vähäistä. Kuitenkin puolet vastanneista näki yhteistyön olevan riittävää. Syitä yhteistyön puuttumiselle nähtiin monia niin seurakunnan kuin sosiaalitoimen puolelta.

66 66 Suurin osa kyselyyn vastanneista seurakunnan nuorisotyönohjaajista ei osaa sanoa onko yhteistyö sosiaalityöntekijöiden kanssa helpottavaa vai kuormittavaa. Kommenttivastauksista käy ilmi yhteistyön vähyys. Vain neljä vastaajaa 17:sta kommentoi tekevänsä jonkinasteista yhteistyötä sosiaalitoimen kanssa. Nämäkin yhteistyökuviot kulminoituvat samaan työntekijään samalla alueella. Sitä ei juurikaan ole. Minulla ei ole operatiivista yhteistyötä kaupungin sosiaalitoimen kanssa. Tällä hetkellä se ei ole kumpaakaan, sillä en ole nähnyt livenä kun yhden sossun joka kylläkin kaiken kiireen ja tuhannen homman keskellä on hoitanut asiat sovitusti. Syitä yhteistyön puuttumiselle löydettiin monia. Erityisesti kaksi syytä nousi tutkimuksessamme esille: yhteistyö ei kuulu tai mahdu vastaajan työnkuvaan sekä molemmilla tahoilla on liian kiire jatkuvalle yhteistyölle. Kyseisillä vastaajilla ei ole ollut erityistä tarvetta olla yhteydessä sosiaalitoimeen. Myös kaksi edellä mainituista seurakunnan nuorisotyönohjaajista koki, että yhteistyö kuuluu enemmän erityisnuorisotyönohjaajien tai seurakunnan diakoniatyöntekijöiden toimenkuvaan. Työnkuvani luonteen vuoksi yhteistyötä ei ole. Muita, esim. asennetms.syitä ei ole en osaa vastata. työalueeseeni ei kuulu sen kummemman yhteistyön ylläpitäminen sosiaalityöntekijöihin. Tällä hetkellä se ei kuulu työalaani, koska meillä on erityisnuorisotyön virka. Kiire sekä seurakunnassa että sosiaalitoimessa nousi esille kyselyyn vastanneiden vastauksista. Sosiaalitoimen kiireestä kertoo erään vastaajan kokemus etteivät sosiaalityöntekijät ole koskaan tavoitettavissa ja, että mikäli ilmaisee huolensa jostain nuoresta, ei asialle kuitenkaan tapahdu mitään. Osa seurakunnan työntekijöistä näkee, että sosiaalityöntekijät ovat ylityöllistettyjä ja resurssit ovat huonot.

67 67 Molempien osapuolten kiire sossuja ei saa koskaan kiinni ja niillä on aina kiire. kun esittää huolensa jostain asiakkaasta, mitään ei pitkiin aikoihin (jos koskaan) tapahdu. se turhauttaa! Uskoakseni kaupungin sossut ovat ylityöllistettyjä ja resurssit ovat muutenkin huonot. Kyselyyn vastanneista seurakunnan nuorisotyönohjaajista osa näkee yhteistyön sosiaalitoimen kanssa olevan poissa omasta perustyöstä. Näin vastanneet olivat rippikoulun jälkeistä nuorisotyötä tai varhaisnuorisotyötä tekeviä. Jälleen samalla vastaajalla oli sama kokemus yhteistyöstä sosiaalitoimen kuin kaupungin nuorisotyön kanssa, että hyöty korjataan muualla kuin omassa perustyössä. Näin vastanneet eivät selkeästi näe, että yhteistyö sosiaalitoimen kanssa voisi olla omaa perustyötä helpottavaa tai tukevaa. Se vie hiukkasen aikaa omalta perustyöltä ja siinä joutuu usein antavaa asemaan. Hyöty korjataan siis muualla kuin seurakunnan työssä. Syitä yhteistyön puuttumiselle yksittäisinä mainintoja Espoon alueen seurakunnan nuorisotyönohjaajat näkivät muun muassa rakenteelliset eroavaisuuden tiet eivät kohtaan luonnollisesti, sosiaalitoimen tarpeettomuuden rippikoulun jälkeisessä varsinaisessa nuorisotyössä, sosiaalitoimen erilaisen työkulttuurin, jossa ei osata verkostoitua eikä voida jakaa tietoa muille toimijoille. sossulan kiire ja jotenkin erilainen työkulttuuri, jossa ei osata oikein verkostoitua eikä käyttää hyväksi muita toimijoita. eikä pystytä jakamaan tietoa, vaikka se olisi kaikkien edun mukaista. välillä tuntuu, että on myös saamattomuutta. tiedä häntä. mutta ehkä tällä hetkellä tämä ei ole niin tärkeä linkki perusnuorisotyötä ajatellen Asiallista kanssakäymistä Tutkimukseemme vastanneet Espoon seurakuntien nuorisotyönohjaajat löysivät hyvin vähän positiivisia ajatuksia yhteistyöstä Espoon kaupungin sosiaalitoimen

68 68 kanssa. Niin kuin edellä mainitsimme suurin osa positiivisista kokemuksista kulminoituvat yhden alueen yhteen sosiaalityöntekijään, joka tekee verrattain paljon yhteistyötä seurakunnan kanssa. Eräs vastaaja sanoi kanssakäymisen olevan sosiaalitoimen kanssa asiallista, mikäli jonkun nuoren asioissa on tarvetta olla sosiaalitoimeen yhteydessä. Kyseisen työntekijän kanssa on helppo toimia. Hänellä on toteutuskelpoisia ideoita ja meillä on samanlainen näky siitä, miten asiat pitäisi hoitaa. Jos olen jonkun nuoren tiimoilta ollut heihin yhteydessä, on kanssakäyminen ollut asiallista Yhteistyöstä asiakkaan edun mukaista kuka nappaa pallon? Lähes kaikki tutkimukseemme vastanneista seurakunnan nuorisotyönohjaajista näki tarpeellisena yhteistyön kehittämisen kaupungin sosiaalitoimen kanssa. Ainoastaan kolme vastanneista oli yhteistyön kehittämistä vastaan. Seurakunnan nuorisotyönohjaajat perään kuuluttivat järjestelmällisempää systeemiä yhteistyön pohjaksi. Nuorisotyönohjaajat näkivät, että alkuun olisi hyvä saada molemmin puolin naamoja ja työtapoja tutuksi. Eräs työntekijä näki, että ei ole ainoastaan tarpeellista sosiaalitoimen tietää seurakunnan työtavoista vaan myös seurakunnan työntekijöillä tulisi olla selkeämpi kuva sosiaalityöntekijöiden työtavoista ja mahdollisuuksista. Helpottavampaa olisi vielä järjestelmällisempi systeemi yhteistyöhön. Alkuun riittäisi jo se, että naamat tulisivat tutuiksi ja tietäisimme toistemme työtavoista ja periaatteista. Joo, kirkon puolen ihmisillä pitäisi olla selkeämpi taju sosiaalitoimen toimijoiden toimista ja mahdollisuuksista. Joteskin siinäkin vain tuttuus kehiin ja homma alkaa rullaa hi-ve-nen paremmin. Suuntaan ja takas. Tutkimukseen vastanneet Espoon seurakuntien nuorisotyönohjaajat eivät unohda sosiaalitoimea. He ovat valmiita kuulemaan sosiaalitoimen toiveita yhteistyön saralla. Kolmas osa kommenttivastauksiin kirjoittaneista näkee tarpeel-

69 69 lisena saada tietoa alueen nuorista. Tällöin mahdollisimman moni eri taho pystyy tavoittamaan ja kohtaamaan tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria. Eräs vastanneista näytti esimerkkinä rippikoululeirille lähtöä, jolloin olisi oleellista tietää, mikäli joku nuorista on sosiaalitoimen piirissä. Nuorten asioista tietäminen helpottaisi tarjoamaan oikeanlaista tukea nuorelle. Yksi vastanneista näki, että sosiaalitoimi ei vielä hyödynnä täysipainoisesti seurakunnan resursseja ja työntekijöiden ammattitaitoa. Vastaaja näkee, että resurssien hyödyntäminen helpottaisi myös sosiaalitoimen työtaakkaa. Olisi hyvä tavata muitakin sosiaalitoimen työntekijöitä ja vähän kuulla, mitä he meiltä toivovat. On tärkeä tavoittaa ja kohdata kaikin mahdollisin tavoin niitä lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat tukea elämänsä eri alueilla. Olisi kiva tietää oman alueen ongelmien kanssa painivista lapsista ihan nimellä. Helpottaisi heidän ohjaamista esim. harrastetoimintaan mukaan. Olisi kiva tietää, ennen kuin lähtee viikoksi rippikoululaisten kanssa leirikeskukseen... voisi ottaa huomioon... He voisivat paremmin hyödyntää meidän osaamista ja työvoimaresursseja. Yhteistyö olisi asiakkaan edun mukaista. Ja helpottaisi heidän työkuormaansa. Espoon seurakuntien nuorisotyönohjaajat näkevät, että vastuu yhteistyön kehittämisestä sosiaalityöntekijöiden kanssa on molemmilla tahoilla. Kuitenkin moni vastaajista näkee pallon olevan sosiaalitoimella. Muutama seurakunnan työntekijöistä ajattelee, että yhteistyön toimivuus on sosiaalityön käsissä; mikäli sosiaalitoimi ei näe tarvetta yhteistyölle, on työn kehittäminen mahdotonta. Osa vastaajista kokee, että tarvittaisiin toimintamalli ylemmältä taholta, sekä yhteistyö tulisi kirjata perustoimintakuvauksiin ja toimintasuunnitelmiin. Kaksi vastaajaa sanoo seurakunnan olleen aktiivinen ja kiinnostunut yhteistyöstä sosiaalitoimen kanssa, mutta sosiaalitoimi ei ole tarttunut näihin mahdollisuuksiin. Tässäkin vastuu on yhteinen, mutta sosiaalityöllä on tavoittamisessa isompi vastuu asiakaskontaktien ja keskusteluiden kautta. Yhteistyötä ei voisi edes kehittää, jos vaikka sossulasta sanottaisiin ettei kiinnosta tj...

70 70 Seurakunta on meillä aktiivinen ja kiinnostunut yhteistyöstä. Mielestäni sosiaalitoimella on nyt pallo kädessään. Eli hyvin pitkälti vastuu on heillä. Meillä ja erityisesti niillä, koska me tarjotaan mahdollisuuksia kyllä koko ajan, mutta ne ei jotenkin osaa tarttua ja hyödyntää. Seurakunnan työntekijät kokivat resurssit lisäyhteistyöhön sosiaalityöntekijöiden kanssa samankaltaisiksi kuin kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa. Halua ja tahtoa kyllä on, mutta resursseja nähtiin olevan ehkä vasta tulevaisuudessa. Katso taulukko 11 sivulla 82. Ainoastaan yksi 17:sta vastaajasta ei nähnyt resursseja olevan nyt eikä tulevaisuudessa. Eräs vastaaja näki, että mikäli lisäyhteistyötä tarjotaan, on jälleen luovuttava jostakin osasta omaa perustyötä. Sosiaalitoimen kanssa voisi olla esim. yhteistä isä-poikatoimintaa tai esim. äiti-tytär toimintaa. Samaan aikaa täytyisi miettiä, mistä luovutaan kunkin toimijan nykyisessä perustyössä, koska kaikkea kivaa ei vain voi ottaa kalenteriin lisää Seurakunnan nuorisotyönohjaajat kohtaavat kaupungin nuorisotyöntekijät Seurakunnan nuorisotyönohjaajien suhtautuminen yhteistyöhön kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa ei ole välinpitämätöntä. Ajatuksia työn kehittämisestä on monia, esteenä tälle on tutkimuksen mukaan resurssien puute. Seurakunnan nuorisotyönohjaajat olivat selkeästi paneutuneet tutkimuksen vastaamiseen. Tämä näkyi siinä, että tutkimukseen käytetty aika oli pidempi ja vastaukset olivat selkeästi mietittyjä sekä vastauksissa näkyi työntekijän omaa pohdintaa. Kaupungin nuorisotyön kanssa seurakunnan nuorisotyönohjaajat tekevät yhteistyötä lähtien parista tapaamisesta vuodessa aina jatkuvaan yhteistyöhön. Yhteistyö on vaihtelevaa riippuen työntekijöiden työnkuvasta sekä Espoon alueista. Kaksi vastaajaa (2/18) totesi, että tekee yhteistyötä kaupungin nuorisotyön kanssa hyvin vähän ja että ei ole ollut operatiivista yhteistyötä kaupungin nuorisotoimen kanssa. Jälkimmäinen vastaajista toimii esimiestehtävissä, joka voi kertoa yhteistyön resursseista kaupungin nuorisotyön kanssa siinä määrin, ettei

71 71 omaan toimenkuvaan ole mahdollista lisätä yhteistyötä. Kuitenkin tämän vastaajan alaisista osa tekee yhteistyötä kaupungin nuorisotyön kanssa. Niin kuin luvussa 6.2 kerroimme, miten esimerkiksi yhteistyö on jokaisen työntekijän omasta työajasta pois ja tämä voi muodostua esteeksi yhteistyölle. Toinen näistä vastaajista koki olevansa lähes pakotettu yhteistyöhön. Vastaus ilmeisesti viittaa henkilökemioihin tai mahdollisesti työn määrään, joka on työntekijän omaa työaikaa vievää. Nämä voisivat selittää vastaajan kokemusta pakotettuna olemisesta. Yhteistyömuodoista kaupungin nuorisotyön kanssa nousi esiin vahvasti 7- luokkalaisten ryhmäytykset, jonka mainitsivat 11 vastaajaa (11/18). Ryhmäytyksiä tehdään syksyllä koulujen alettua. Näistä 11 työntekijästä viisi tekee vain näitä ryhmäytyksiä eli niiden jälkeen yhteistyökuviot hiipuvat tai niitä on vain satunnaisesti esimerkiksi kriisipalaverien yhteydessä. Kuusi työntekijää tekee muutakin yhteistyötä kaupungin nuorisotyön kanssa kuin vain pelkästään ryhmäytyksiä: vierailut nuorisotilalla, tukioppilastoiminta muutaman kerran syksyssä, erilaiset projektit, päihdevalistusta sekä tuntivierailuja paikallisilla kouluilla. Näiden yhteistyön kesto riippuu työn luonteesta eli onko kyse projektista tai laajemmasta verkostokokoontumisesta, jolloin yhteisiä tapaamisia on vähän esimerkiksi kerran kuukaudessa tai pari kertaa vuodessa, kuten luvussa 6.1 kuvailimme. Kolme vastaajaa kertoi tekevänsä tiiviimpää yhteistyötä kaupungin nuorisotyön kanssa ryhmäytyksien ulkopuolella. Työmuotoina olivat koulupastoritoiminta, erilaisten retkien järjestäminen, alueen asioista neuvottelut, alueellista ennaltaehkäisevää päihdetyötä, toisten tilojen lainaamista, nuorten lauantaikahvilan pitämistä ja Saapas-toiminnan kolmeen isoon operaatioon osallistumista vuodessa. Nämä toiminnat ovat kestoltaan viikoittaisia, kuukausittaisia ja kausiluonteisia. Yhteistyön kesto riippuu siis työn luonteesta ja nuorten/asiakkaiden tarpeista, kuten kappaleessa 6.1 esitimme.

72 72 TAULUKKO 9: Yhteistyö nuorisotyöntekijöiden kanssa. Taulukko 9.Tämänhetkisen yhteistyön kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa koki useimmat helpottavaksi tai eivät osanneet sanoa. Toisaalta jokseenkin kuormittavien määrä on merkittävä. Onko yhteistyö kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa helpottavaa/kuormittavaa -kysymykseen vastasi 18 työntekijää. Työntekijät, jotka kokivat yhteistyön erittäin helpottavana, kommentoivat asiaa siten, että yhteiset työt tulee tehtyä, työntekijät ovat mukavia ja heidän kanssaan on helppo tulla toimeen. Työntekijät ovat tuttuja puolin ja toisin, eikä skismaa ole työntekijöiden välillä. Vastaajat kuvailevat kaupungin nuorisotyöntekijöitä ammattitaitoisiksi ja verkostoituneiksi. Samansuuntaiset työnäyt ja haasteet tekevät yhteistyöstä erittäin helpottavaa. On myös helpompi yhdessä paneutua samoihin ongelmiin yhdessä, kuin kumpikin erikseen omassa työssään. Vastanneiden työala voi myös omana osanaan vaikuttaa työntekijöiden vastauksiin. Heidän monipuolinen ja pitempi aikainen yhteistyökuvionsa voi olla jo luontevaa ja jokapäiväistä, joka vaikuttaa vastauksiin. Luvussa 6.1 kerroimmekin yhteistyön sujuvuudesta tuttujen henkilöiden kanssa ja kuinka yhteistyöverkostoja on helpompi rakentaa jo olemassa olevien ihmissuhteiden kanssa. Yhteistyön kokivat jokseenkin helpottavana 4 työntekijää. Yksi työntekijöistä kuvasi yhteistyötä sujuvaksi, muttei niin sujuvaksi, että sillä olisi ollut erittäin helpottava vaikutus. Toinen työntekijöistä ajatteli yhteistyön olevan voimaa ja koki helpottavaksi tehdä työtä toisten nuorisotyötä tekevien toimijoiden kanssa. Kolmas totesi yhdessä saadaan aikaan enemmän. Neljäs työntekijä kommentoi kysymystä persoonakysymykseksi ja hän oli kokenut omassa työssä yhteistyön onnistuneen. Sama vastaaja mietti työntekijänä seurakunnan edustamisen