Toimiiko harjoittelun palapeli? Korkea-asteen harjoittelun käytännöt ja kehittäminen -hankkeen loppuraportti

Transkriptio

1 Toimiiko harjoittelun palapeli? Korkea-asteen harjoittelun käytännöt ja kehittäminen -hankkeen loppuraportti

2

3 Toimiiko harjoittelun palapeli? Korkea-asteen harjoittelun käytännöt ja kehittäminen -hankkeen loppuraportti toim. Jenni Iivonen, Mirva Keto ja Matias Erlund

4 JULKAISIJA: Turun yliopiston rekrytointipalvelut Kirjoittajat: Turun yliopisto: Jenni Iivonen, VTK Matias Erlund, VTK Mirva Keto, KTK Lahden ammattikorkeakoulu: Minna Porasmaa, KTM Hämeen ammattikorkeakoulu: Lauri Tenhunen KTT, dosentti Taitto ja ulkoasu: Janne Peltonen Painopaikka: Uniprint, Turku 2009 ISBN (nid.) ISBN (PDF)

5 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO HARJOITTELUN KEHITTÄMISHANKE Hankkeen toteutus rahoitus ja organisaatio Hankkeen tavoitteet Hankkeen tapahtumat ja toiminta Tiedottaminen... 4 OSIO I Kotimaisen harjoittelun käytännöt KORKEAKOULUHARJOITTELU SUOMESSA Yliopistojen harjoittelukäytännöt Ammattikorkeakoulujen harjoittelujärjestelmä Kotimainen harjoittelu työpajasarjan teemoja ja kehitysehdotuksia TYÖNANTAJAKYSELY Työnantajakyselyn taustaa Työnantajat, joilla ei ole ollut korkeakouluharjoittelijaa Työnantajat, joilla on ollut korkeakouluharjoittelija Kokemuksia korkeakouluharjoittelusta Yhteenveto työnantajakyselyn tuloksista HARJOITTELUN MONIMUOTOISUUS HAASTE VAI ARVO? KIRJAVAT KÄYTÄNNÖT JA TYÖNANTAJATAHO TYÖNANTAJAYHTEISTYÖN KEHITTÄMINEN JOHTOPÄÄTÖKSET Tiedotus Verkoston kehittäminen Työnantajayhteistyö OSIO II Kansainvälisen harjoittelun käytännöt ULKOMAALAISET TUTKINTO-OPISKELIJAT HARJOITTELUSSA SUOMESSA Tausta HAKE-hankkeen aikaiset toimenpiteet Työnantajien kokemuksia kansainvälisistä harjoittelijoista KORKEAKOULUOPISKELIJAN KANSAINVÄLINEN HARJOITTELU CIMOn ohjelmat CIMOn apurahat itse hankittuihin harjoittelupaikkoihin Muita ohjelmia Kansainvälisen harjoittelun ongelmia Analogian etsimistä suomalaisista harjoitteluorganisaatioista Kansainvälisen työharjoittelun kehittämismahdollisuuksia Esimerkkejä Metnet -verkoston esittämistä hankepohjaisista harjoittelumalleista Lähteet Liitteet 1-7

6 ESIPUHE Korkea-asteen harjoittelun käytännöt ja kehittäminen (HAKE) -hanke sai alkunsa lisärahoituksesta, jota tarjottiin harjoittelun ja työelämän ympärille tehtyjen aiempien hankehakujen pohjalta. Turun yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut lähti koordinoimaan hanketta kumppaneinaan Lahden ja Hämeen ammattikorkeakoulut. Hankkeen tarkoituksena oli kerätä tietoa harjoittelun järjestelmistä yliopisto- sekä ammattikorkeakoulusektorilla. Kummankin sektorin järjestelmäkartoitusta tehtiin osittain jo olemassa olevaa tietopohjaa hyödyntäen. Harjoittelun kehittämiseen etsittiin näkökulmia seminaarija työpajapäivillä. Lisäksi laaja työnantajakysely antoi arvokasta tietoa työnantajien näkemyksistä harjoittelun edistämiseksi. Lähtökohtana oli kartoittaa sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen osalta niitä osa-alueita, jotka vaativat toimenpiteitä harjoittelun kehittämiseksi. Hanketta toteutettiin siten, että Lahden ja Hämeen ammattikorkeakoulut käsittelivät kansainvälistä harjoittelua, Turun yliopiston puolestaan keskittyessä kotimaisen harjoittelun kenttään. Hankkeen kesto oli vain 2,5 kuukautta. Siksi voinkin luonnehtia erityisen onnistuneeksi sitä monimuotoista sidosryhmäyhteistyötä, jota hankkeen aikana tehtiin. Yhteistyö sujui erityisen hyvin muun muassa Elinkeinoelämän keskusliiton sekä eri yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Myös monet valtionhallinnon, kuntien ja järjestöjen toimijat osallistuivat hanketyöhön esimerkiksi seminaarien ja työpajojen puitteissa. Harjoittelun osalta hanke toi esille kummankin korkeakoulun oman erityisen aseman sekä niiden omat vahvuudet. Muun muassa työnantajapalautteet vahvistivat sitä, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen harjoittelujärjestelmiä on tulevaisuudessakin syytä kehittää erillisinä, mutta vahvasti yhteistyötä tehden. Tämä raportti antaa eväitä korkea-asteen harjoittelun käytäntöjen hahmottamiseen sekä visioi harjoittelun kehittämisteemoja. TURUSSA SANNA TUOMINEN PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ

7 1. JOHDANTO Harjoittelu on tärkeä osa korkeakoulujen ja työnantajatahojen välistä yhteistyötä ja harjoittelulla on erittäin olennainen rooli sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen opiskelijoiden työelämätaitojen opetuksessa. Tämän vuoksi harjoittelujärjestelmiä onkin tärkeää kehittää yhä tasa-arvoisemmiksi ja pyrkiä saamaan ne yhä tehokkaammin edistämään opiskelijoiden työllistymistä. Hankkeen toteuttamisajankohtaan vahvasti liittynyt talouden taantuma on asettanut haasteita korkeakoulujen työelämäyhteistyölle ja harjoittelujaksojen toteutumiselle. Muun muassa ammattiyhdistysliikkeet ja työmarkkinajärjestöt korostivat yhteisessä kannanotossaan, että taantumasta huolimatta korkeakoulujen ja työantajatahojen yhteistyöhön täytyy panostaa; jotta talous saadaan nousuun, tarvitaan osaavia ja innovatiivisia työntekijöitä. Yhteydet työelämään tuleviin nuoriin tarjoavat työnantajille mahdollisuuden saada tulevina vuosina palvelukseensa ammattitaitoisia työntekijöitä 1. Harjoittelun rooli nähdään siis hyvin keskeisenä sekä ammattijärjestöjen että työnantajajärjestöjen tahoilla. Raportissa kartoitetaan harjoittelun eri osa-alueita. Turun yliopiston rekrytointipalveluiden kokoamassa osiossa I keskitytään kotimaisen harjoittelun kehittämisteemoihin ja työnantajayhteistyön parantamiseen. Osiossa II aiheena ovat sekä kansainvälisen harjoittelun että ulkomaalaisten opiskelijoiden Suomessa suorittaman harjoittelun teemat. Näistä osiosta ovat vastanneet Hämeen ja Lahden ammattikorkeakoulut. 1 Akavan, Elinkeinoelämän keskusliiton, Kirkon työmarkkinalaitoksen, Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, SAK:n, STTK:n ja Valtion työmarkkinalaitoksen yhteinen kannanotto

8 2. HARJOITTELUN KEHITTÄMISHANKE 2.1 Hankkeen toteutus rahoitus ja organisaatio Korkea-asteen harjoittelun käytännöt ja kehittäminen (HAKE) -hanke toteutettiin ajalla Hanke sai rahoituksen Opetusministeriön kautta Euroopan rakennerahaston ohjelmakauden tavoite 3 -ohjelmasta. Projekti toteutettiin yhteistyössä Turun yliopiston, Lahden ammattikorkeakoulun ja Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa. Hankkeen hallinnoivana tahona toimi Turun yliopisto ja koordinaatiovastuu oli Turun yliopiston ura- ja rekrytointipalveluilla. Tapahtumien järjestämiseen ja tiedonkeruuseen liittyen tehtiin yhteistyötä myös Åbo Akademin, Turun kauppakorkeakoulun ja Turun ammattikorkeakoulun yksiköiden kanssa. Yhteistyötä pyrittiin tekemään sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Hankkeen lyhyen keston huomioiden ohjausryhmä muodostettiin pelkästään kaikkien mukana olevien organisaatioiden edustajista. Rahoittajan edustajaa informoitiin kokouksista ja hänelle raportoitiin hankkeen toiminnasta. Temaattisena työnjakona hankkeen yhteistyöorganisaatioiden kesken toimi korkeakouluharjoittelun jakaminen kotimaiseen ja kansainväliseen harjoitteluun. Turun yliopisto keskittyi kotimaisen harjoittelun käytäntöihin, kun taas HAMK ja LAMK painottivat toiminnassaan ulkomaalaisten opiskelijoiden harjoittelua Suomessa ja harjoittelua ulkomailla. Hankkeen kohderyhmänä olivat ensisijaisesti sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen ura- ja rekrytointipalveluiden työntekijät ja muut harjoittelun, kansainvälistymisen ja opetuksen työelämäyhteyksien kanssa korkeakouluissa työskentelevät henkilöt. Muiden korkea-asteen harjoittelun toimijoiden ja osapuolien näkökulmaa nostettiin esiin hankkeen järjestämissä tapahtumissa. Tapahtumiin pyrittiin saamaan kattavasti ja valtakunnallisesti harjoittelun toimijoita mukaan. Esimerkiksi työnantajayhteistyötä tehtiin sekä valtakunnallisella tasolla (EK) että alueellisesti (Turun kaupunki harjoittelutyönantajana). 2.2 Hankkeen tavoitteet Hankkeen tavoitteena oli kerätä eri korkeakoulujen harjoittelujärjestelmiä koskevaa laadullista ja määrällistä tietoa. Lähtökohtana oli lisätä läpinäkyvyyttä siitä, mitä harjoittelukäytännöt ovat eri sektoreilla. Tämä oli tärkeä tavoite erityisesti, koska korkeakoulujen harjoittelukäytäntöjen hajanaisuus koulutusohjelmien ja alojen sisällä luo suuria haasteita harjoittelujärjestelmän kehittämiselle ja työnantajayhteistyölle. Harjoittelun sirpaleisuus asetti haasteita käytäntöjen keräämiselle ja hankkeen lyhyen keston huomioon ottaen päädyttiinkin lähinnä kartoittamaan jo olemassa olevien harjoittelufoorumeiden tietoa. Tavoitteena oli myös kartoittaa harjoittelun kehittämishaasteita sekä kotimaisen että kansainvälisen harjoittelun osalta. Korkeakoulut ovat autonomisia yksiköitä, joten yksiselitteisiä ja yhdenmukaisia kehittämistarpeita harjoittelujärjestelmistä on vaikeaa osoittaa. Harjoittelun suhteen ei voidakaan puhua yhdenmukaisista käytännöistä tai ongelmakohdista siksi hanke lähtikin niistä teemoista, jotka ovat kaikille harjoittelun toimijoille yhteisiä. Harjoittelukäytäntöjen eroavaisuuksien korostamisen sijaan nostettiin siis esille kaikille toimijoille yhteisiä tavoitteita ja luotiin niiden pohjalta suosituksia harjoittelun järjestämisestä riippumatta siitä, millaiset käytännöt ja toimintatavat taustalla vaikuttivat. 2

9 Toimiva työnantajayhteistyö on harjoittelun kehittämisen peruslähtökohtia yli korkeakoulurajojen, joten hanke pyrkikin nostamaan esiin myös työnantajien näkemyksiä harjoittelusta. Lisäksi pyrittiin ottamaan huomioon myös vallitsevan taloustilanteen vaikutuksia korkea-asteen harjoittelujärjestelmien kehittämiseen sekä hahmottamaan harjoittelun yhteiskunnallista roolia. Tiivistetysti hankkeen tavoitteena oli: 1. Lisätä keskustelua eri korkeakoulujen harjoittelusta vastaavien tahojen kesken ja synnyttää vuoropuhelua harjoittelujärjestelmän kehittämistarpeista ja hyvistä käytännöistä ja koota vuoropuhelun pohjalta järjestelmille kehittämisteemoja. 2. Arvioida ja kartoittaa sitä, onko harjoittelukäytännöistä tarpeeksi tietoa saatavilla keskitetysti ja esittää kehittämisideoita siihen, miten tiedon saatavuutta ja läpinäkyvyyttä voitaisiin parantaa. 3. Tuoda työnantajapuolen näkemyksiä ja kokemuksia harjoittelusta mukaan keskusteluun arvioida tiedon riittävyyttä ja harjoittelujärjestelmien haasteita erityisesti siltä kannalta, mitkä ovat työnantajien tarpeet. 4. Selvittää pääpiirteissään suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden kansainvälisen harjoittelun nykyiset kv-harjoittelun käytänteet, tehdä analyysiä työnantajien rekrytointipäätöksistä ja tyytyväisyydestä harjoitteluun sekä tuoda analyyttisesti esiin uusia mahdollisuuksia kansainvälisen harjoittelun kehittämiseksi. 5. Kartoittaa ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden Suomen harjoittelun kehittämisteemoja. 2.3 Hankkeen tapahtumat ja toiminta Hankkeen toteutukseen kuului sekä tiedonkeruuta että tapahtumien koordinoimista. Tässä kerätty tieto ja järjestetyt tapahtumat täydensivät toisiaan ja kehittämiskohteita ja käytäntöjä saatiin kerättyä kumulatiivisesti koko hankkeen läpi. Projektissa toteutettiin tiedonkeruuta harjoittelujärjestelmistä ja kehittämiskohteista seuraavin tavoin: Kerättiin ja päivitettiin valtakunnallisesti tietoa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen harjoittelujärjestelmistä. Tässä käytettiin apuna aiemmin toteutettujen hankkeiden harjoittelukäytäntöjen kartoituksia ja jo olemassa olleita harjoitteluasioiden foorumeita. Tehtiin kysely korkea-asteen harjoittelusta noin 2500 työnantajalle. Pyydettiin kannanottoja korkea-asteen harjoittelun eri tahoilta syventäen harjoittelujärjestelmän kehittämiskohteista saatuja tietoja. Haastattelu tehtiin seuraaville tahoille: Opetusministeriö, Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen ylioppilaskuntien liitto, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto ja Turun kaupungin henkilöstöpalvelut. Haastateltavat tahot valittiin siten, että harjoittelun teemat tulisivat mahdollisimman monipuolisesti kommentoiduiksi eri näkökulmista. Projektin järjestämät tapahtumat ja toiminta ajalla (LIITE 1) Hankkeen aloituskokous mukana Turun yliopiston, Hämeen ammattikorkeakoulun ja Lahden ammattikorkeakoulun edustajat Ensimmäinen ohjausryhmän kokous Harjoittelun käytännöt ja kehittäminen 1. seminaari ja työpajat Lahdessa 3

10 Taloustilanteen haasteet yrityksille ja korkeakouluyhteistyölle seminaari Turussa Korkeakoulujen ura ja rekrytointiverkostojen ja kunnallisen työmarkkinalaitoksen tapaaminen Helsingissä Harjoittelun käytännöt ja kehittäminen 2. seminaari ja työpajat Helsingissä Toinen ohjausryhmän kokous Hankkeen järjestämissä asiantuntijaseminaareissa korostui erityisesti työnantajatahojen näkökulma. Turussa järjestetyssä seminaarissa tarkasteltiin taloustilanteen vaikutuksia yritysten toimintaan ja korkeakouluyhteistyöhön. Tilaisuudessa kuultiin myös työnantajien näkemyksiä korkeakouluyhteistyön kehittämisestä ja vuoropuhelun lisäämisestä. Toinen Helsingissä järjestetty seminaari oli Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja korkeakoulujen ura- ja rekrytointiverkostojen tapaaminen. Tapaamisessa keskusteltiin työmarkkinoiden toimivuudesta eläköitymisen lisääntyessä ja esiteltiin muun muassa Kuntarekry-hanketta. Konkreettisemmin korkeakouluharjoittelun haasteita ja kehittämistarpeita kartoitettiin kahdessa työpaja- ja seminaarikokonaisuudessa. Hankkeen kaksi työpajakokonaisuutta ( Lahdessa ja Helsingissä) toimivat foorumeina, joissa korkeakoulujen harjoitteluasioista vastaavat henkilöt nostivat esiin harjoittelun ajankohtaisia teemoja. Puheenvuoroissa käsiteltiin myös muun muassa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tekemien sijoittumisseurantatutkimuksien tuloksia harjoittelun vaikutuksista työllistymiseen ja työelämätaitojen kehittymiseen. Myös kansainvälinen harjoittelu oli näkökulmana vahvasti esillä. Työpajojen teemoja ja tuloksia esitellään tarkemmin seuraavissa luvuissa, joissa käsitellään kotimaisen ja kansainvälisen harjoittelun käytäntöjä. 2.4 Tiedottaminen Hankkeen tiedottamisen kohderyhmänä olivat sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen ura- ja rekrytointipalveluiden työntekijät ja muut harjoittelun, kansainvälistymisen ja opetuksen työelämäyhteyksien kanssa korkeakouluissa työskentelevät henkilöt. Tiedottamisesta vastasivat projektikoordinaattorit. Hankkeesta tiedotettiin valtakunnallisesti. Hankkeen lyhyen toteutusajan vuoksi hankkeen tiedotusväylänä käytettiin pääasiassa erilaisia jo olemassa olleita sähköpostilistoja. Erityisesti käytettiin Aarresaari-verkoston sisäistä sähköpostillistaa ja ammattikorkeakoulujen ura- ja rekrytointipalvelujen yhteistä werkkosähköpostilistaa. Hankkeen järjestämien tapahtumien osallistumismahdollisuudesta tiedotettiin myös eri korkeakoulujen sisäisen viestinnän kautta. Lisäksi järjestetyissä seminaareissa pyrittiin aina tiedottamaan tulevista tapahtumista ja hankkeen toiminnasta. Kansainvälisten opiskelijoiden harjoittelijoiden osalta tiedottaminen mahdollisille harjoittelutyönantajille koettiin hyvin tärkeäksi, jotta tietoa harjoittelun mahdollisuuksista saataisiin levitettyä. HAKE-projektin toteutusaikana julkaistiin kaksi artikkelia tähän liittyen. Artikkeleista ja Lahden ammattikorkeakoulun toteuttamasta tiedotustyöstä kerrotaan tarkemmin osion II luvussa 1. Hankkeen järjestämien työpajapäivien materiaalia ja loppuraporttia jaettiin sähköisesti Turun yliopiston rekrytointipalveluiden sivuston yhteyteen perustetun internetsivuston kautta. Työnantajakyselyn tuloksia tullaan levittämään myös Elinkeinoelämän keskusliiton valmisteilla olevan harjoittelusivuston kautta. Näin kyselyn tulokset ja esiin nousseet teemat saavat laajempaa julkisuutta ja myös korkeakouluharjoittelun mahdollisuudet tulevat työnantajille paremmin esille. Loppuraportista otettiin myös pieni painos paperiversiona. Tätä paperiversiota jaettiin kunkin organisaation omien väylien kautta harjoitteluasioista korkeakouluissa vastaaville henkilöille. 4

11 OSIO I Kotimaisen harjoittelun käytännöt Jenni Iivonen, Mirva Keto ja Matias Erlund, Turun yliopisto 3. KORKEAKOULUHARJOITTELU SUOMESSA 3.1 Yliopistojen harjoittelukäytännöt Korkeakoulujen harjoittelukäytäntöjä ja kehittämiskohteita kartoitettiin yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektoreilta pääasiassa päivittämällä jo olemassa olleiden foorumeiden tietoja. Yliopistoja pyydettiin päivittämään tiedot harjoittelukäytännöistään Suomen akateemisten rekrytointipalvelujen muodostaman Aarresaari-verkoston intranetiin. Yhteisiä säännöksiä tai ohjeistuksia ei yliopistoilla ole, joten harjoittelukäytännöt ja -määrärahat eroavat paikoin kovasti toisistaan. Valtioneuvoston asetuksessa yliopistotutkinnosta (715/2004) on säädetty, että alempaan korkeakoulututkintoon voi kuulua asiantuntijuutta kehittävää (9 ) ja ylempään korkeakoulututkintoon asiantuntijuutta syventävää harjoittelua (15 ). Pakollinen harjoittelu kuuluu ainoastaan lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääketieteen lisensiaatin tutkintoihin, yhteiskuntatieteellisen alan tutkintoon kuuluvaan sosiaalityön koulutukseen, proviisorin tutkintoon sekä psykologian maisterin tutkintoon. Kaiken kaikkiaan Aarresaaren intranetiin päivitetyt harjoittelukäytännöt osoittivat suurta vaihtelua eri yliopistojen välillä niin harjoitteluun osoitettujen määrärahojen kuin tuettavien summien ja harjoittelukuukausienkin suhteen. Monialayliopistoissa harjoittelua koordinoivat hallinnollisesti yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut, jotka valmistelevat harjoittelun määrärahajaon ainelaitoksille, ohjeistavat ja neuvovat harjoitteluun liittyvissä asioissa sekä markkinoivat ja kehittävät harjoittelua. Ura- ja rekrytointipalvelut välittävät virastoilta ja yrityksiltä tulleet harjoittelupaikkatarjoukset ainelaitoksille, joissa harjoittelun yhdyshenkilöt valitsevat harjoittelupaikat ja tiedottavat niistä opiskelijoilleen. Harjoittelutuen saamiseen on olemassa vaihtelevia käytäntöjä, joita yliopistot saattavat käyttää myös rinnakkain: 1) Valitut harjoittelupaikat tiedotetaan kaikille opiskelijoille ja paikasta kiinnostuneet opiskelijat lähettävät hakemuksensa laitoksen harjoitteluyhdyshenkilölle, joka välittää ne eteenpäin, tai suoraan työnantajalle. 2) Opiskelijalle myönnetään harjoittelutuki ja hän etsii itse harjoittelupaikan. 3) Opiskelija etsii itse harjoittelupaikan ja hakee sen jälkeen tukea harjoitteluyhdyshenkilöltä. Kauppakorkeakouluissa, teknillisissä korkeakouluissa ja taidekorkeakouluissa harjoittelun yhdyshenkilönä toimii usein ura- ja rekrytointipalvelujen harjoittelusta vastaava henkilö. Teknillisissä korkeakouluissa opiskelijat keräävät tarvittavat harjoittelunsa pääasiassa tehdyistä kesätöistä. Harjoittelupaikkatarjoukset tulevat pääsääntöisesti Aarresaaren toimeksiantolomakkeiden kautta, ja suurin osa ilmoitetuista paikoista on valtionhallinnon harjoittelupaikkoja. Harjoittelupaikkojen markkinointi yritys-, kunta- ja kolmannen sektorin toimijoihin on niukkaa, vaikka joissakin yliopistoissa järjestetään myös pienimuotoisia markkinointikampanjoita em. tahoille. Ura- ja rekrytointipalvelut tiedottaa Aarresaaren kautta ilmoitetuista harjoittelupaikoista laitoksille, jotka valitsevat paikat ja tiedottavat niistä opiskelijoitaan. Osa yliopistoista järjestää lisäksi vuosittain harjoitteluinfon harjoittelusta kiinnostuneille opiskelijoille. Kukin yliopisto varaa vuosittain budjetistaan haluamansa summan harjoittelun tukemiseen. Määrärahat ja yksittäiselle opiskelijalle myönnetty harjoittelutuki vaihtelevat yliopistojen välillä. Harjoittelutukea maksetaan työnantajille yliopistosta riippuen 700 eurosta 1450 euroon kuukaudessa. Jotkut yliopistot maksavat tukea ainoastaan valtionhallinnon harjoittelupaikkoihin kun taas toiset maksavat tukea kaikille työnantajasektoreille mukaan lukien ulkomailla olevat 5

12 harjoittelupaikat. Yliopistojen työnantajalle maksamat tukikuukaudet vaihtelevat pääsääntöisesti yhden ja kolmen kuukauden välillä. Usein tuen saamisen edellytyksenä on, että työnantaja osallistuu palkkakustannuksiin maksamalla itse vähintään yhden kuukauden palkan harjoittelijalle. Poikkeuksena on Ulkoasiainministeriö, joka ei osallistu harjoittelijoidensa palkkakustannuksiin, ja jolle näin ollen korvataan yleensä harjoittelija koko kolmen kuukauden palkka. Tuki maksetaan aina harjoitteluorganisaatiolle, eikä opiskelijalle. Harjoittelu on pääaineesta ja yliopistosta riippuen opiskelijalle joko pakollista tai vapaaehtoista. Yleisimmin harjoittelu ajoittuu opintojen keski- tai loppuvaiheeseen. Joissakin oppiaineissa harjoittelu kuuluu maisteriopintoihin ja toisaalta työnantajat myös luonnollisesti valitsevat mielellään jo pidemmälle opinnoissaan ehtineitä harjoittelijoita. Joissain yliopistoissa tuettu harjoittelu on mahdollista suorittaa kaksi kertaa eri kalenterivuosien aikana, kun taas toiset yliopistot ovat rajoittaneet harjoittelun tukemisen vain yhteen kertaan jokaisen opiskelijan kohdalla. Harjoittelumäärärahoilla tuetaan joko tasapuolisesti kaikkien pääaineiden opiskelijoita tai niiden alojen opiskelijoita, joiden työllistymismahdollisuudet ovat muita aloja heikommat. Opetusharjoittelu sekä lääkärien kliinisen vaiheen koulutukseen kuuluva harjoittelu on rajattu yliopiston harjoittelumäärärahan ulkopuolelle. Harjoittelumäärärahoilla tuetaan ainoastaan perustutkintoopiskelijoita, ei jatkotutkinto- eikä vaihto-opiskelijoiden harjoittelua. Jokaisen harjoittelijan harjoittelusta tehdään erillinen harjoittelijakohtainen sopimus. Harjoittelusopimus laaditaan harjoittelutyönantajan sekä opiskelijan ainelaitoksen tai tiedekunnan kesken. Yliopistoilla ja tiedekunnilla on myös sopimusten teossa toisistaan eroavia käytäntöjä. Kansainvälisistä harjoitteluasioista ovat yliopistoissa vastuussa Ura- ja rekrytointipalvelut yksin tai yhdessä kansainvälisten opiskelijapalveluiden kanssa. Kansainvälistä harjoittelua käsitellään tarkemmin osion II luvussa Ammattikorkeakoulujen harjoittelujärjestelmä Harjoittelu on ammattikorkeakouluissa opintokokonaisuus muiden tutkintoon kuuluvien opintokokonaisuuksien tavoin. Harjoittelu kuuluu pakollisena kaikkiin koulutusohjelmiin ja yliopistoihin verrattuna harjoittelun rooli on opinnoissa huomattavasti keskeisempi. Ammattikorkeakoulujen harjoittelusta on säädetty valtioneuvoston asetuksella (352/2003) ja 7 :n mukaan Harjoittelun tavoitteena on perehdyttää opiskelija ohjatusti erityisesti ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä. Valtioneuvoston asetuksella päätetään myös harjoittelun laajuudesta (asetus 497/ ). Ammattikorkeakoulututkintojen laajuus on opintopistettä ja opintoihin sisälle mitoitettua harjoittelua kuuluu tutkintoihin opintopisteen verran. Harjoittelu on siis kaikkein laajin yksittäinen opintojakso. Taulukossa 2 on eritelty harjoittelun laajuus eri koulutusaloissa. Yhdellä opintopisteellä tarkoitetaan keskimääräistä 27 tunnin työpanosta opintojen tavoitteiden saavuttamiseksi. Laajuus vaihtelee koulutusohjelmasta riippuen ja eniten harjoittelua on sosiaali- ja terveysalalla, jossa harjoittelua saattaa olla jopa puolet opinnoista. 6

13 Koulutusala Harjoittelun laajuus (op) Humanistinen ja kasvatusala 30 Kulttuuriala 30 Luonnontieteidenala 30 Luonnonvara- ja ympäristöala Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 30 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Tekniikan ja liikenteen ala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala Taulukko 1. Ammattikorkeakoulujen harjoittelun mitoitus koulutusaloittain 2 Vaikka järjestelmän perusteet ovat yhtenäiset, on eri aloilla kuitenkin paljon eroavaisuuksia harjoittelun käytäntöjen suhteen. Kuten yliopistosektorillakin, sirpaleisuus ja hajanaisuus luovat haasteita yhteistyölle työnantajaorganisaatioiden kanssa ja asettavat myös opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Harjoittelusta käytetään erilaisia nimikkeitä ja sen tavoitteet vaihtelevat. Myös harjoittelun ohjauksen käytännöistä ja korvauskäytännöistä on hyvin erilaisia malleja eri koulutusaloilla. Lähtökohtaisesti harjoittelun korvausten katsotaan olevan työnantajan ja harjoittelijan välinen asia, eivätkä korkeakoulut myönnä harjoittelutukea. Esimerkiksi tekniikan alalla lähes kaikki harjoittelut tehdään palkallisina, kun taas sosiaali- ja terveysalalla palkattomuus on harjoittelussa yleistä. Sosiaali- ja terveysalalla on käytössä myös malleja, joissa harjoittelutyönantajille maksetaan tukea siitä, että he ottavat harjoittelijoita (ns. koulutuskorvauskäytäntö). Kaiken kaikkiaan käytännöt ovat siis hyvin alakohtaisia ja kirjavia. Ammattikorkeakouluissa on tehty paljon harjoittelun kehittämistyötä sekä yksikkökohtaisesti että yhteisesti koulujen kesken. Pirstaloituneiden käytäntöjen yhtenäistämiseksi on toteutettu myös erilaisia hankkeita, joilla on pyritty kehittämään koko harjoittelujärjestelmää. Esimerkiksi vuosina toteutettu HARKE-hanke pyrki korostamaan harjoittelun statusta ammattikorkeakouluopinnoissa ja työ- ja elinkeinosuhteiden kehittämisessä. 3 HARKE-hankkeen tuloksena annettiin sisällöllis-toiminnallisia ja resursointiin liittyviä yhteisiä suosituksia harjoittelun järjestämisestä. Autonomiset ammattikorkeakoulut saavat kuitenkin itse päättää siitä, millaisia käytänteitä he soveltavat, eikä ulkoapäin tulevien hankkeiden avulla ole saatu tehtyä yhtenäistämistyötä kokonaisvaltaisesti. Hanke levitti kuitenkin hyviä käytäntöjä ja nosti harjoittelun statusta opintojen osana. Hanke sai myös jatkoa INTO-hankkeesta, jossa keskitytään ammattikorkeakoulujen työelämäyhteistyön kehittämiseen. 2 Lähde: 3 Paula Salonen (2007): Harjoittelusta AMK-opintojen kuningas, Harjoittelun kehittämishankkeen loppuraportti 7

14 3.3 Kotimainen harjoittelu työpajasarjan teemoja ja kehitysehdotuksia Kotimaisen harjoittelun ajankohtaisia haasteita kartoitettiin hankkeen järjestämissä työpajoissa. Seuraavassa ovat yhteenvedot työpajasarjan teemoista ja kehitysehdotuksista. Lahdessa järjestetyssä Miten sitouttaa palkattu harjoittelu osaksi opintoja? -työpajassa vetäjinä toimivat Sanna Tuominen Turun yliopistosta ja Erik Lund Åbo Akademista. Työpajassa pyrittiin herättämään keskustelua ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen harjoittelujärjestelmien eroista ja erityisesti harjoittelun korvauskäytännöistä. Korkeakouluissa on hyvin erilaisia käytäntöjä harjoittelutuen ja palkallisuuden suhteen. Yliopistossa palkallisuus on kynnyskysymys harjoittelun järjestämiselle (ts. tuettu harjoittelu), kun taas ammattikorkeakoulussa tärkeintä on, että harjoittelu on opinnoissa sisällä ja siitä maksettu palkka nähdään täysin opiskelijan ja työnantajan välisenä asiana. Työpajassa nousikin jälleen vahvasti esiin se, että käytäntöjen vaihtelevuus ja harjoitteluun liittyvien ohjeiden sirpaleisuus luo ongelmia vuoropuhelulle. Koska sirpaleisuus luo haasteita korkeakoulujen sisälläkin, varmasti myös työnantajat ovat ymmällään muun muassa erilaisten korvaus- ja ohjauskäytäntöjen kanssa. Työpajassa nähtiinkin, että yhteistä tiedotusta ja työelämäyhteistyötä tulisi lisätä. Työpajasta nousi esiin seuraavia kehittämisteemoja, joihin erityisesti tulisi kiinnittää huomiota; Tiedotus tulisi lisätä tiedotusta kunkin tahon toimintamalleista eri korkeakoulujen ja koulutusohjelmien välille. Korvauskäytännöt Tulisi luoda alakohtaiset suositukset korvauskäytännöistä Ohjaus tulisi luoda yhteiset suositukset ohjauksen järjestämisestä Harjoittelun laatu ja tavoitteet tulisi luoda yhteiset suositukset harjoittelun laadun ja tavoitteiden suhteen Erilaiset korvauskäytännöt nousivat esiin myös Työharjoittelijoiden rooli yrityksissä palkattoman harjoittelun hyvät käytännöt ja kehittämishaasteet (Lahti ) -työpajassa, jossa vetäjänä toimi Susanna Ihanus Tampereen ammattikorkeakoulusta. Seuraavat kolme ongelmakohtaa nousivat työpajassa keskeisimmiksi: Oppilaitoksen valvonta harjoittelupaikoilla: Harjoittelun ohjauksessa on hyvinkin kirjavia käytäntöjä. Pidettiin tärkeänä, että harjoittelussa saa kokeilla monenlaisia tehtäviä ja myös oppia uusia käytännön taitoja, kaikkialla tämä ei toteudu. Ratkaisuiksi esitettiin lyhyesti seuraavaa; o Toimialakohtainen laatukriteeristö harjoitteluyrityksen toiminnalle o Syvempi työelämäyhteistyö o Harjoittelun aikainen yhteydenpito opiskelijan ja ohjaajan välillä. Nykyajan tekniikkaa tulee hyödyntää tässä. o Opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet harjoittelulle Toimialakohtaiset harjoittelusäännöt: Ongelmana ovat liian kirjavat harjoittelukäytännöt, jotka antavat työnantajille sekalaisen kuvan korkeakouluharjoittelusta. o Käytäntöjä tulisi kehittää toimialakohtaisesti niin, että mukana kehittämistyössä olisivat yliopistot, ammattikorkeakoulut, yritykset, kuntasektori ja opiskelijajärjestöt. Kehittämistyöhön tulisi suunnata riittävästi resursseja. o Kehittämisen painopisteitä voisivat olla esimerkiksi; yhteiset pelisäännöt harjoittelusta moniammatillisille työyhteisöille, korkeakouluharjoitelun statuksen. nostaminen ja harjoittelijan kompetenssin huomioiminen sen mukaan, kuinka pitkällä hän on opinnoissa. 8 Palkattomat harjoittelujaksot syövät työllistymismahdollisuuksia: Joillakin aloilla on se ongelma, että ammattitaitoisilla harjoittelijoilla teetetään paljon vakituisia työtehtäviä, vuoden ympäri. Moni työpaikka ei koskaan pääse avoimille työmarkkinoille, kun työt hoidetaan jatkuvasti harjoittelijoilla. o Harjoittelussa tehtävien on oltava oikean tasoisia o Toimialakohtaisesti huomioidut jaksotukset harjoittelussa o Tietyillä aloilla on liian suuret sisäänottoryhmät, ylikoulutusta

15 Kolmannessa kotimaiseen harjoitteluun liittyneessä työpajassa (Lahti ) vetäjänä toimi Kimmo Greis Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta. Työpajassa heräteltiin keskustelua otsikolla Maailma täytyy keskivertomaistereista keskustelunavauksia harjoittelupedagogiikkaan. Harjoittelua lähestyttiin teoreettisesta näkökulmasta ottaen keskusteluun mukaan koulutuksen työelämävastaavuuden haasteita. Harjoittelu on tärkeä koulutuksen osa-alue, jonka avulla teoreettista tietoa voidaan todella soveltaa käytännössä. Harjoittelulla nähtiin olevan tärkeä arvo muun muassa oman osaamisen reflektoinnin, verkostoitumisen ja työnhakutaitojen kannalta. Kehittämiskohteeksi nostettiin tarve luoda ns. harjoittelulehtori-verkosto. Jokaisessa koulutusohjelmassa ja laitoksella tulisi olla nimettynä henkilö, jonka työnkuvaan kuuluisi harjoittelun organisointi ja työnhakutaitojen ohjaaminen. Tämän verkoston luomisessa nähtiin korkeakoulujen ura- ja rekrytointipalveluilla olevan tärkeä rooli. Verkosto-kehitysidean syventämistä jatkettiin Helsingissä järjestetyssä työpajassa, jonka vetäjänä toimi koordinaattori Laura Kopu Turun yliopiston viestintäyksiköstä. Työelämäyhteyshenkilöiden verkoston luominen korkeakoulujen sisälle kohti parempaa tiedonkulkua -työpaja käsitteli korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön koordinointia sekä kehittämistä. Haasteena nähtiin tiedon välittyminen olemassa olevista yrityskontakteista korkeakoulun sisällä ja tiedonkulun jatkuvuus määräaikaisen työntekijän lopettaessa työnsä korkeakoulun palveluksessa. Tavoitteena on, että tietoa yrityskontakteista kerättäisiin yliopistossa keskitetysti synergiaetujen saavuttamiseksi. Kuten kuviosta 1. voidaan huomata, työelämäyhteistyöverkosto koostuu monista eri toiminnoista korkeakoulun sisällä. Näiden toimintojen yhteistyö on tärkeää muiden toimijoiden osaamisen ja kontaktien hyödyntämiseksi. Kuvio 1. Työelämäyhteistyöverkosto 4 Työpajan vetäjä ehdottikin työelämäyhteistyön toimintojen yhdistämistä oppiainetasolla yhden työelämäyhteyshenkilön tehtäväkokonaisuudeksi. Näin esimerkiksi harjoittelu, alumnitoiminta ja opetuksen kehittäminen tukisivat toisiaan ja syntyneitä yrityskontakteja voitaisiin käyttää toiminnassa hyväksi tehokkaammin. Työpajassa tultiin siihen tulokseen, että työelämäyhteistyön verkostoitumisella on synergiaetuja. Esimerkiksi harjoittelu tulisi kytkeä opetuksen työelämävastaavuuteen ja sitä kautta opetuksen kehittämiseen käymällä palautekeskusteluja opiskelijoiden kanssa harjoittelun jälkeen. Työpajassa tuotiin myös esille yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen eroja siinä, miten yritysyhteistyö on integroitu osaksi opintoja. Helsingissä järjestettiin myös harjoittelun laatuun liittyvä työpaja, jossa vetäjänä toimi Hannele Tiittanen Lahden ammattikorkeakoulusta. Liitteenä olevassa työpajaraportissa on purettu työpajan tuloksia tarkemmin (LIITE 2). Lisäksi hankkeen puitteissa järjestettiin yksi työpaja, jossa keskusteltiin työnantajayhteistyön kehittämisestä työnantajakyselyn tuloksien pohjalta. Työpajan tuloksia on hyödynnetty tämän raportin johtopäätöksiä kirjoittaessa. 4 Turun yliopiston viestintä, koordinaattori Laura Kopu, seminaarialustus

16 4. TYÖNANTAJAKYSELY 4.1 Työnantajakyselyn taustaa 4. TYÖNANTAJAKYSELY 4.1 Työnantajakyselyn taustaa Kyselyn tavoitteena oli kartoittaa työnantajien näkemyksiä korkeakouluharjoittelusta. Kyselyssä tiedusteltiin työnantajien kokemuksia harjoittelun ohjauksesta, palkasta sekä rekrytointikanavista Kyselyn (ks. kysymykset tavoitteena LIITE oli kartoittaa 3). Lisäksi työnantajien työnantajilta näkemyksiä kysyttiin muun korkeakouluharjoittelusta. muassa minkä kanavien Kyselyssä kautta he tiedusteltiin toivoisivat saavansa työnantajien tietoa kokemuksia eri korkeakoulujen harjoittelun harjoittelukäytännöistä. ohjauksesta, palkasta Tavoitteena sekä rekrytointikanavista oli kuulla myös (ks. niiden kysymykset työnantajien LIITEmielipiteitä, 3). Lisäksi joilla työnantajilta ei ole ollut kysyttiin korkeakouluharjoittelijaa muun muassa minkä lähivuosien kanavien aikana. kautta he toivoisivat saavansa tietoa eri korkeakoulujen harjoittelukäytännöistä. Tavoitteena oli kuulla myös niiden Työnantajakysely työnantajien toteutettiin mielipiteitä, sähköisesti, joilla ei ole ollut Webropol-kyselylomakkeella. korkeakouluharjoittelijaa lähivuosien Linkki kyselylomakkeeseen aikana. lähetettiin sähköpostitse 2512 henkilöstöpäättäjälle ympäri Suomen. Pieniksi luokitellut eli alle Työnantajakysely toteutettiin sähköisesti, Webropol-kyselylomakkeella. Linkki 50 työntekijän yritykset rajattiin pois kyselyn kohderyhmästä. 160 sähköpostia palasi heti takaisin kyselylomakkeeseen lähetettiin sähköpostitse 2512 henkilöstöpäättäjälle ympäri Suomen. toimimattomien sähköpostiosoitteiden vuoksi. Vastaanottajille annettiin mahdollisuus lähettää Pieniksi luokitellut eli alle 50 työntekijän yritykset rajattiin pois kyselyn kohderyhmästä. 160 kyselyn linkkiä edelleen talon sisällä muiden osastojen henkilöstövastaaville. Kyselyyn oli lisäksi sähköpostia palasi heti takaisin toimimattomien sähköpostiosoitteiden vuoksi. Vastaanottajille annettiin mahdollista mahdollisuus vastata joko lähettää suomen kyselyn tai ruotsin linkkiä kielellä. edelleen Tavoitteena talon sisällä oli luoda muiden vastaamisen osastojen kannalta henkilöstövastaaville. mahdollisimman helppo Kyselyyn ja nopea oli lisäksi kysely, mahdollista joten kyselyssä vastata käytettiin joko suomen paljon monivalintakysymyksiä tai ruotsin kielellä. Tavoitteena ja avoimia kysymyksiä oli luoda vastaamisen puolestaan kannalta vältettiin. mahdollisimman Ne vastaajat, joilla helppo ei ollut ja nopea kokemuksia kysely, harjoittelusta, joten kyselyssä siirrettiin automaattisesti käytettiin paljon tiettyjen monivalintakysymyksiä kysymysten yli. ja Lisäksi avoimia ne työnantajat, kysymyksiä puolestaan joilla oli kokemusta vältettiin. Ne vastaajat, kansainvälisestä joilla ei ollut harjoittelijasta, kokemuksia saivat harjoittelusta, omat lisäkysymykset, siirrettiin automaattisesti jotka analysoidaan tiettyjen tämän kysymysten raportin yli. kansainvälisessä Lisäksi ne työnantajat, osassa. joilla oli kokemusta kansainvälisestä harjoittelijasta, saivat omat lisäkysymykset, jotka analysoidaan tämän raportin kansainvälisessä osassa. Työnantajakyselyyn tuli 377 vastausta ja vastausprosentti oli näin ollen 16 %. Luku on tyydyttävä, Työnantajakyselyyn sillä työnantajakyselyt tuli joutuvat 377 vastausta usein tyytymään ja vastausprosentti alhaiseen oli vastausprosenttiin. näin ollen 16 %. Luku Kyselyssä on tyydyttävä, ei ollut sillä seurantaa työnantajakyselyt vastaajien joutuvat alkuperästä usein eli tyytymään sen perusteella alhaiseen ei pystytä vastausprosenttiin. seuraaman miltä Kyselyssä yritykseltä ei ollut tietty seurantaa vastaus on vastaajien peräisin. alkuperästä Taustakysymysten eli sen perusteella avulla on kuitenkin ei pystytä mahdollista seuraaman ryhmittää miltä yritykseltä vastaukset. tietty vastaus Taustakysymyksinä on peräisin. Taustakysymysten kysytyt muuttujat olivat avulla organisaation on kuitenkin toimiala, mahdollista päätoimipaikka ryhmittää vastaukset. maakunnittain Taustakysymyksinä sekä jaottelu julkisen, kysytyt yritys- muuttujat muiden olivat sektoreiden organisaation toimijoihin. toimiala, päätoimipaikka maakunnittain sekä jaottelu julkisen, yritys- ja muiden sektoreiden toimijoihin. Puolella kyselyyn vastanneista organisaatioista oli päätoimipaikka Uudellamaalla ja lähes neljä Puolella viidesosaa kyselyyn kyselyn vastanneista vastaajista organisaatioista edusti yrityssektorin oli päätoimipaikka toimijoita. Vastauksia Uudellamaalla yrityksiltä ja lähes tuli yhteensä neljä viidesosaa 295 kappaletta, kyselyn toiseksi vastaajista suurin edusti vastaajaryhmä yrityssektorin puolestaan toimijoita. oli Vastauksia valtiotyönantajat yrityksiltä 37 vastauksella. tuli yhteensä 295 Kuntatyönantajilta kappaletta, toiseksi vastauksia suurin vastaajaryhmä saatiin 29 järjestöiltä puolestaan 11 kappaletta. oli valtiotyönantajat Vastanneista 37 vastauksella. yrityksistä Kuntatyönantajilta suuryrityksiä oli 157, vastauksia keskisuuria saatiin ( ja järjestöiltä työntekijää) kappaletta. ja pieniä Vastanneista yrityksiä kymmenen. yrityksistä Suurin suuryrityksiä yksittäinen toimiala oli 157, vastaajien keskisuuria keskuudessa ( työntekijää) oli teollisuusala, 138 ja pieniä jolta vastauksia yrityksiä kymmenen. tuli 42 prosenttia. Suurin yksittäinen Julkista hallintoa toimiala edusti vastaajien 14 prosenttia keskuudessa ja palvelualalla oli teollisuusala, toimi 11 jolta prosenttia vastauksia vastaajista. tuli 42 prosenttia. Julkista hallintoa edusti 14 prosenttia ja palvelualalla toimi 11 prosenttia vastaajista Yritys Kuntatyönantaja Valtiosektorin toimija Järjestö Kuvio 2. Kyselyyn vastanneiden organisaatioiden jakautuminen sektoreittain Kuvio 2. Kyselyyn vastanneiden organisaatioiden jakautuminen sektoreittain 10 15

17 Työnantajakyselyn tuloksista päätelmiä tehtäessä tulee siis huomioida, että suuri osa vastauksista tulee teollisuusyrityksiltä Uudeltamaalta. Tämä näkyy erityisen vahvasti esimerkiksi kysymyksissä, joissa käsitellään harjoittelijoille maksettua palkkaa. Monet teollisuusyritykset maksavat palkkaa kaikille harjoittelijoillensa, kun taas toisilla aloilla harjoittelusta ei makseta lainkaan palkkaa. Vastanneista suurimmalla osalla oli ollut korkeakouluharjoittelija viimeisen viiden vuoden aikana. Vain 18 prosenttia eli 65 työnantajaa vastasi, ettei heillä ole ollut korkeakouluharjoittelijaa viimevuosina. Niillä työnantajilla, joilla oli ollut palveluksessaan korkeakouluharjoittelijoita, oli valtaosalla kokemusta sekä yliopistoharjoittelijasta että ammattikorkeakouluharjoittelijasta (Kuvio 3). Vain kolmanneksella vastaajista oli kokemusta ainoastaan toisen korkeakoulun harjoittelijasta. Kyselyn vastausten analysoinnissa on täten ongelmallista se, ettei vastaajia voida yksiselitteisesti erotella sen perusteella, onko työnantajalla ollut palveluksessaan yliopisto- vai ammattikorkeakouluharjoittelija. 21 % 11 % 68 % Ammattikorkeakoulusta Yliopistosta Molemmista Kuvio 3. Harjoittelijoiden koulutusaste 4.2 Työnantajat, joilla ei ole ollut korkeakouluharjoittelijaa Työnantajille (18 prosenttia vastaajista eli 66 kappaletta), joilla ei ole ollut harjoittelijaa viimeisen viiden vuoden aikana annettiin kyselyssä omat lisäkysymykset. Vastauksista kävi ilmi, että monelta työnantajalta puuttui käytännön tietoja korkeakouluharjoittelusta. Suurin osa ei tiennyt millaisiin tehtäviin harjoittelijan voi ottaa. Suurin este korkeakouluharjoittelijan ottamiselle oli vastaajien mielestä sopivien työtehtävien puute omassa organisaatiossa (Kuvio 4). Vain seitsemän vastaajan mielestä riittämättömät taloudelliset resurssit olivat esteenä harjoittelijan ottamiselle. Kymmenen vastaajaa valitti tiedon tai osittain kysynnän puutteen olevan syynä siihen, ettei heillä ole ollut korkeakouluharjoittelijaa. 33 vastaajaa, eli puolet niistä, joilla ei ole ollut korkeakouluharjoittelijaa viimeisen viiden vuoden aikana, olisi kuitenkin kiinnostunut ottamaan harjoittelijan, jos heillä olisi enemmän tietoa rekrytointiprosessista. Lisäksi suurimmalle osalle ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen harjoittelukäytäntöjen väliset erot ovat epäselviä. Kaiken kaikkiaan siis osaa työnantajista kiinnostaisi harjoittelijan ottaminen, jos he saisivat lisää tietoa rekrytointiprosessista sekä siitä, millaisiin tehtäviin harjoittelijan voi ottaa. 11

18 Muu syy, mikä? 7 Meillä ei ole resursseja perehdyttää harjoittelijaa 13 Meillä ei ole taloudellisia resursseja harjoittelijan palkkaamiseen 7 Koemme ettei meillä ole tarvetta harjoittelijalle/organisaatiossamme ei ole harjoittelijoille sopivia työtehtäviä 34 Liian vähäinen tieto harjoittelijoiden osaamisesta ja rekrytointimahdollisuuksista Kuvio 4. Esteet korkeakouluharjoittelijan ottamiseksi organisaatioon 4.3 Työnantajat, joilla on ollut korkeakouluharjoittelija Niiden työnantajien mielestä, joilla on ollut korkeakouluharjoittelija viimeisen viiden vuoden aikana, harjoittelulla on pitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia. Kysyttäessä harjoittelun hyödyistä suurin osa vastasi saavansa harjoittelijasta hyvän tulevaisuuden työntekijän (Kuvio 5). Lyhyemmän tähtäimen hyötynä valtaosa vastanneista kertoi saavansa harjoittelijasta loma-aikojen tuurausapua. Jotkut työnantajat painottivat avoimissa vastauksissa sitä, että harjoittelu on edullinen tapa perehdyttää uusi työntekijä työhönsä, sillä harjoittelijat oppivat paljon harjoittelunsa aikana ja moni heistä jatkaa myöhemmin työskentelyä saman organisaation palveluksessa. 12

19 Saimme harjoittelijasta hyvän tulevaisuuden työntekijän Loma-aikojen tuurausapua Osaavaa työvoimaa, joka helpottaa organisaation muiden henkilöiden työtaakkaa Loimme tärkeitä kontakteja tulevaisuutta varten Uusia näkemyksiä ja taitoja organisaation työtapoihin Selvityksen tai tutkimuksentekoapua harjoittelija teki organisaatiollemme opinnäytetyön gradutyön /Pro Tietoa korkeakoulujen opetuksen sisällöstä Muuta, mitä 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % Kuvio 5. Harjoittelijoiden hyödyt Korkeakouluharjoittelijoita palkanneilta työnantajilta kysyttiin, oliko harjoittelijan työsuhde jatkunut harjoitteluajan jälkeen. Noin kahdeksan prosenttia työnantajista vastasi kyllä, ja noin 77 prosenttia kertoi työsuhteen jatkuneen joidenkin harjoittelijoiden kohdalla (Kuvio 6.). Yhteensä 85 prosenttia työnantajista siis oli palkannut jonkun harjoittelijoistaan jatkotyösuhteeseen ja vain 15 prosenttia ilmoitti, ettei työsuhdetta oltu kertaakaan jatkettu. Jatkuiko harjoittelijan/harjoittelijoiden työsuhde harjoitteluajan jälkeen? Joissakin tapauksissa Ei Kyllä 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % Kuvio 6. Työsuhteen jatkuminen 13

20 Työsuhdetta jatkettiin useammin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Yksityisellä sektorilla harjoittelijan työsuhdetta oli jatkanut 90 prosenttia kysymykseen vastanneista, kun taas julkisella puolella vastaava luku oli 69 %. Ammattikorkeakoulu- ja yliopistoharjoittelijoiden välillä ei kuitenkaan jatkotyöllistymisessä ollut merkittävää eroa. Palkallisessa harjoittelussa olleet työllistyivät harjoittelun jälkeen samaan organisaatioon useammin kuin palkattomassa harjoittelussa olleet ja myös pitkä harjoittelujakso ennusti todennäköisempää jatkotyöllistymistä. Kysyttäessä syitä siihen, ettei työsuhdetta oltu jatkettu, 26 prosenttia työnantajista ilmoitti, ettei harjoittelijan palkkaaminen jatkotyösuhteeseen ollut taloudellisesti mahdollista. Työnantajat saivat kertoa vapaamuotoisesti antamansa perehdytyksen sekä harjoittelun ohjauksen laadusta. Useimmat vastasivat antamalla harjoittelijalle aluksi yleisperehdytystä organisaation toimintaan sekä lisäksi työhönopastuksen. Tehtäväkohtaista opastusta annettiin tämän jälkeen tarvittaessa. Jotkut vastaavat antoivat harjoittelijalle aluksi helpompia tehtäviä, lisäsivät tehtävien vaativuutta taitojen kasvaessa ja luottivat perehtymisen tapahtuvan näin itsestään. Toisaalta joissain organisaatioissa harjoittelun alussa tehtiin hyvinkin tarkka suunnitelma harjoittelun etenemisestä ja sen tavoitteista, ja tavoitteiden toteutumista seurattiin ajoittain pitämällä työnseurantapalavereja. Myös harjoittelijalle nimetty henkilökohtainen ohjaaja tai tutor oli monella työnantajalla käytössä. Harjoittelun päättyessä osa työnantajista järjesti loppukeskustelun, jossa harjoittelun tavoitteiden toteutumista käytiin läpi. Noin neljä viidesosaa kyselyyn vastanneista eli kaiken kaikkiaan 244 työnantajaa oli maksanut palkkaa harjoittelijoilleen (Kuvio 7). Kyselyn mukaan yksityisen ja julkisen sektorin työnantajat maksavat harjoittelijoilleen yhtä usein palkkaa. Yliopisto-opiskelijoille oli maksettu harjoittelustaan palkkaa lähes kaikissa tapauksissa. Yliopisto- ja ammattikorkeakouluharjoittelijoiden palkkausta on tehdyn kyselyn perusteella kuitenkin hieman ongelmallista vertailla, sillä 68 prosentilla vastanneista työnantajista oli ollut harjoittelijoita molemmista korkeakouluista. Ammattikorkeakoulusektorilla tehdyn HARKE-projektin perusteella kuitenkin kaksi kolmasosaa työnantajista oli maksanut ammattikorkeakouluharjoittelijalleen palkkaa 5. Palkkaa harjoittelijoille maksavien työnantajien suurta määrää selittää osittain se, että yli 40 prosenttia vastanneista yrityksistä toimii teollisuusalalla. Teollisuus- ja rakennusaloilla palkkaa maksoi 90 % kyselyyn vastanneista työnantajista. 18 % 82 % Ei Kyllä Kuvio 7. Maksoitteko harjoittelijoille palkkaa? Palkkaa maksaneilta harjoittelutyönantajilta kysyttiin palkan suuruutta. 63 prosenttia vastanneista kertoi maksavansa harjoittelijoilleen palkkaa yli 1200 euroa kuukaudessa, kun taas noin 30 prosenttia vastasi maksavansa euroa kuukaudessa (Kuvio 8). Vain noin kuusi prosenttia ilmoitti palkan olevan kuukaudessa 900 euroa tai vähemmän. Suurin osa julkisen sektorin toimijoista oli maksanut euroa kuukaudessa, sillä he rekrytoivat paljon harjoittelijoita, jotka ovat yliopistojen palkkatuen piirissä. Teollisuus- ja rakennusalalla harjoittelupalkat olivat korkeimpia ja ne asettuivat useimmin 1200 euron yläpuolelle. Koska kyselyyn ovat vastanneet enimmäkseen suuryritykset, vastaukset eivät kuitenkaan anna kattavaa kuvaa keskimääräisistä harjoittelupalkoista. 5 Lähde HARKE-hanke; Salonen, P. (toim.) Harjoittelusta helpotusta rekrytointiin 14