NUKKE- TEATTERI 1/2011

Transkriptio

1 NUKKE- TEATTERI 1/2011 Suomen Unima ry:n lehti Union International de la Marionnette

2 2 Nukketeatteri 1/2011 NUKKETEATTERI 1/2011 TÄSSÄ NUMEROSSA Sisällysluettelo 2 Pääkirjoitus 3 Vuoden nukketeatteriteko 4 Merja Pöyhöselle kritiikin kannukset 5 Esittelyssä UNIMAn uusi puheenjohtaja 6 Teatteritilastoja vuodelta Suomalainen nukketeatteri maailmalle 10 STOA täyttyi katsojista 13 TIP-Festin puuhanaiset Roosa ja Paula 14 Palkittuja esityksiä maailmalla 17 Teatteri Sixfingers Islannissa 18 Vekkulikettu Puolassa 20 Dance, Dance, Dance! Report from Africa 22 Mikropatia! 25 Uusi! Vanha! Nyky! Perinteinen 26 Puppeteeri matkailee: Warhorse 31 Terveisiä Onkiniemestä 41 Merkkipäiviä 41 UNIMAn vuosikokousuutisia 32 Arvioita esityksistä: Näyteikkuna 34 Arvioita esityksistä: Fanatic Figuras 38 Kolumni: Riku Laakkonen 42 Järjestösihteerin palsta: Johanna Uusiranta 43 Kuva: Maiju Tainio/ Sixfingers Theatre NYKYNUKKETEATTERI HAKEE UUSIA MUOTOJA JA PAIKKOJA SIVU 26 Kuva: Timo Väntsi Photo: Timo Väntsi SATU TEKI VUODEN NUKKETEATTERITEON SIVU 4 TIP-MOOTTORIT ROOSA JA PAULA PAGE 20

3 Nukketeatteri 1/ PÄÄKIRJOITUS 10. TOUKOKUUTA 2011 Pienin askelin, mutta koko ajan eteenpäin SUOMEN UNIMA RY Puheenjohtaja: Teija Muurinen Varapuheenjohtaja: Marja Susi varajäsen: Pia Kalenius Hallituksen jäsenet: Kati-Aurora Kuuskoski varajäsen: Roosa Halme Riku Laakkonen varajäsen: Aapo Repo Timo Väntsi varajäsen: Ilpo Mikkonen Järjestösihteeri: Johanna Uusiranta Kansainvälisen UNIMAn edustajisto: Katriina Andrianov Janne Kuustie Kati-Aurora Kuuskoski Nukketeatterin tekijät ovat vuosikymmeniä tehneet töitä sen puolesta, että tämä taidelaji otettaisiin taidemuotona muiden rinnalla. Joskus tuntuu, että otamme hyvin hitaita askelia. Samoja asioita jauhetaan vuodesta toiseen eikä edistystä tapahdu. Pitemmän aikaa kuvioissa mukana olleet tietävät sanoa, että edistystä on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan. Ja näkeehän sen toki nykysilminkin. Parin viime vuoden aikana nukketeatterikenttä on ruvennut suorastaan kihisemään positiivisella tavalla. Esityksiä tehdään valtavat määrät vuosittain, nukketeatteria palkitaan valtakunnallisesti, nukketeatteria napataan kerrontamuodoksi muihinkin taidemuotoihin, tekijät verkostoituvat Suomessa ja rajojen ulkopuolella. Taiteellisesti on lähdetty uusille vesille, samoin tuotannollisesti on keksitty uusia tapoja tehdä nukketeatteriesityksiä ja kaiken kaikkiaan nukketeatteri kiinnostaa mediaa ja suurta yleisöä aiempaa enemmän. Ja kun katsoo teatteritilastoja, ei nukketeattereita ainakaan laiskottelusta tai vero-eurojen tyhjäkäytöstä voi syyttää. Ilmassa ovat hyvät merkit nukketeatterin suuresta läpimurrosta, vaikka se edelleenkin tapahtuisi pikkuaskelin. Eteenpäin kumminkin! *** Tämä NUKKETEATTERI-lehti syntyi jälleen UNIMAn jäsenistön avulialla yhteistyöllä. Toivottavasti lehti tarjoaa ajateltavaa ja uusia näkökulmia nukketeatteriin. Iso kiitos kaikille lehden tekoon osallistuneille, kirjoittajille ja materiaalin toimittajille! Timo Väntsi päätoimittaja NUKKETEATTERI nro 1/2011 ISSN-L ISSN Julkaisija: Suomen Unima r.y. Hallituskatu 7 PL Oulun kaupunki unimafinland@gmail.com Painosmäärä 300 kpl Nukketeatteri-lehti on Suomen Unima ry:n lehti, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Lehti on ainoa säännöllisesti ilmestyvä, nukketeatteriin erikoistunut kulttuurilehti Suomessa. Lehti on Suomen Kulttuuri- ja mielipidelehtien liiton Kultti ry:n jäsenlehti. Tilaushinta 20 (Uniman jäsenille lehti sisältyy jäsenmaksuun) Seuraava numero ilmestyy lokakuussa Siihen tarkoitetut materiaalit tulee toimittaa mennessä osoitteeseen unimafinland@gmail.com. Lisätietoja: Timo Väntsi, vantsi@gmail.com. Toimitus Päätoimittaja: Timo Väntsi Toimituskunta: Johanna Uusiranta (tilaukset, laskutus), Teija Muurinen. Tämän numeron kirjoittajat: Raimo J. Kinnunen, Riku Laakkonen, Johanna Latvala, Antti-Juhani Manninen, Merja Pöyhönen, Johanna Salo, Maiju Tainio, Marjut Tawast. Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 400 1/2 sivua 200 1/4 sivua 100 1/8 sivua 50 Ilmoitustilavaraukset ja tilaukset osoitteeseen unimafinland@gmail.com Kannen kuva: Nukketeatteri HOX Company/ TEHDAS Teatteri: John - Eleanor, ohjaus Merja Pöyhönen, nuket Timo Väntsi, kuva Milla Järvipetäjä. Painopaikka: Painosalama Oy, Turku 2011

4 4 Nukketeatteri 1/2011 Kuva: Linnateatteri / Roni Lehti 3D sai valtakunnallista huomiota ja uusia yleisöjä nukketeatterille. Suurikokoisia nukkeja manipuloivat Satu Paavola ja Martti Suosalo. Satu Paavola palkittiin rohkeasta tien raivaamisesta Vuoden 2010 nukketeatteriteko-palkinnon sai teatteritaiteen maisteri, näyttelijä ja nukketeatteritaiteilija Satu Paavola. Perusteluna oli työskentely aikuisten nukketeatterin puolesta ja etenkin valtakunnallisesti huomiota saanut 3D. Suomalaisen nukketeatterin päivänä julkistettu palkinto jaettiin kolmatta kertaa. Palkinto annetaan henkilölle tai yhteisölle, joka on toiminnallaan edistänyt nukketeatteritaidetta poikkeuksellisella tavalla. Kyseeseen tulvat niin taiteelliset saavutukset kuin tuotannolliset toiminnat. Päätöksen palkinnosta tekee UNIMAn hallitus saatuaan ehdotuksia jäsenistöltä. UNIMAn hallituksen perusteluissa todetaan seuraavaa: Satu Paavola on näyttelijäntyönsä ohella vaikuttanut 1990-luvulta alkaen aktiivisesti suomalaisella nukketeatterikentällä. Hän on toiminut nukenrakentajana, käsikirjoittajana, ohjaajana ja nukeillanäyttelijänä lukuisissa esityksissä. Vuonna 2010 ensi-iltansa sai, valtakunnallisesti suurta huomiota herättänyt, Satu Paavolan ideoima nukketeatterinäytelmä 3D. Dirty, difficult and dangerous on musta komedia, jossa Paavola esiintyy yhdessä Martti Suosalon kanssa. Ohjaajaksi tähän esitykseen on Paavola saanut, kansainvälistä mainetta niittäneen, Neville Tranterin Näyttelijä ja nukketeatteritaiteilija Satu Paavola palkittiin UNIMAn vuosikokouksen yhteydessä keraamikko Tia Laukkasen veistoksella. Kuva: Timo Väntsi (Stuffed Puppet Theatre, Holland). Paavola valmisti esitykseen viisi ihmisen kokoista nukkea. Esitys on helsinkiläisen Nukketeatterikeskus Poijun ja turkulaisen Linnateatterin yhteistuotanto. Syksyllä D:tä on esitetty niin Turun Linnateatterissa kuin Aleksanterin teatterissa Helsingissä. Suomalaisella teatterikentällä nukketeatteri on helposti mielletty marginaaliseksi ilmiöksi ja esitykset ovat pääsääntöisesti pienimuotoisia ja lapsille suunnattuja. Satu Paavola on kuitenkin rohkeasti uskonut nukketeatterin ilmaisuvoimaan suurellakin näyttämöllä ja toteuttanut oman näköisiään esityksiä suurella ammattitaidolla ja ennen kaikkea suurella rakkaudella nukketeatteritaidetta kohtaan. Suomessa on näyttävä kaarti lahjakkaita nuoria nukketeatteritaiteilijoita. Heidän tietään Paavola on tasoittanut ravistelemalla teatterikenttää näkemään nukketeatterin mahdollisuudet. Paavola ei esityksissään pelkää tarttua vaikeisiinkaan aiheisiin. Satu Paavolassa yhdistyvät taiteilijan lahjakkuus ja toisaalta pyyteetön, koko sydämestä tehty työ rakastamaansa taiteenlajia, nukketeatteria kohtaan. Satu Paavola palkittiin UNIMAn vuosikokouksen yhteydessä Tämän vuoden nukketeatteriteko-ehdotuksia aletaan koota vuoden lopulla. Ehdotuksia voi lähettää Suomen UNIMAlle.

5 Nukketeatteri 1/ Nukketeatterihistoriaa! Merja Pöyhöselle Kritiikin Kannukset Vuoden 2011 Kritiikin kannukset sai nukketeatteriohjaaja Merja Pöyhönen. Palkittu ohjaaja kiitteli palkinnonjakajia todeten kannusten olevan samalla huomionosoitus koko taidelajille. Erityisesti perusteluissa painoi Pöyhösen läpimurto-ohjaus John Eleanor, joka on saanut huomattavan kiittäviä arvioita valtakunnan medioita myöten. Palkinnon jakoi Suomen Arvostelijoiden Liitto ry. Palkinto annetaan vuosittain merkittävästä taiteellisesta läpimurrosta tai siihen verrattavasta suorituksesta, ja se jaettiin nyt 50. kerran. Kansallisteatterin Lavaklubi täyttyi keskiviikkona toimittajista, eri alojen kriitikoista ja menneiden vuosien palkituista. Turkulainen Merja Pöyhönen oli saapunut pokkaamaan huomattavan tunnustuspalkinnon, Kritiikin kannukset, joita ovat aiemmin saaneet monet sittemmin paikkansa vakiinnuttaneet taitelijat. Joukossa on mm. säveltäjä-kapellimestari Jorma Panula, teatteriohjaaja Kalle Holmberg, ohjaaja Risto Jarva ja taidemaalari Marjatta Tapiola. - Moni näistä palkituista on sittemmin vakiinnuttanut asemansa maamme taidekentässä, mutta täytyy muistaa, että palkittaessa he ovat olleet vielä uusia tekijöitä, muistutti liiton hallituksen puheenjohtaja Siskotuulikki Toijonen. Perusteluissa todetaan mm. seuraavaa: Merja Pöyhönen, 30, on tämän hetken aktiivisimpia ja lahjakkaimpia nuoria nukketeatterintekijöitä. Pöyhösen läpimurto on helmikuussa ensi-iltansa saanut John-Eleanor. Turun kulttuuripääkaupungin ohjelmistoon kuuluva aikuisten nukketeatteriesitys yhdistää kekseliäästi teatterin, historiantutkimuksen ja nukketeatterin keinoja. Näytelmä kertoo keskiajalla eläneestä transvestiitista ja prostituoidusta John Rykeneristä. Sukupuolen rajoja ja seksuaalinormeja omaperäisellä tavalla kommentoiva näytelmä risteilee onnistuneesti toden ja fiktion, historian ja nykyajan, komiikan ja draaman välillä. Pöyhösen ohjauksessa pääsevät oikeuksiinsa keskiajantutkija Tom Linkisen ja nukketeatteritaiteilija Timo Väntsin oivaltava käsikirjoitus ja hienosti toisiaan täydentävä näyttelijäntyö. Nukketeatteri on Suomessa pitkään ollut aliarvostettu taiteenlaji. Merja Pöyhösen kaltaisten kunnianhimoisten, koulutettujen tekijöiden myötä ala on 2000-luvulla alkanut näyttäytyä ennakkoluulottomana ja innovatiivisena, rohkeasti eri tekniikoita kokeilevana taidemuotona, jolle yhteiskunnallisetkaan aiheet eivät ole vieraita. Vakavia teemoja villalankanukeilla Merja Pöyhönen on ensimmäinen nukketeatteritaiteilija, joka on saanut Kritiikin Kannukset. Perusteluissa nostetaan esiin myös Pöyhösen toinen lähiaikojen ohjaustyö, työryhmä Kuuman Ankanpoikasen lasten nukketeatteriesitys Meteliä, parsakaalia ja possu tai hevonen. Antti-Juhani Mannisen ja Lotta Virtasen esittämän, ulkopuolisuuden, ulkomaalaisuuden ja pakolaisuuden teemoja käsittelevän näytelmän ydin on vakavaa asiaa, joka toteutuu lapsi- ja aikuisyleisölle erilaisilla, toisiinsa limittyvillä merkityksillä. Lapsen mielikuvitusleikkien maailma on teoksessa otettu haltuun niin hienosti, että villalangasta tehtyjen nukkien keskinäiset julmuudet ja ystävyydet tempaisevat aikuisenkin mukaan tarinan todellisuuteen. Turun taideakatemian nukketeatterilinjalta vuonna 2005 valmistunut Pöyhönen on esiintynyt nukketeatteriesityksissä Yhteenveto planeettojen välisistä etäisyyksistä, kokeilevassa yhteisproduktiossa Alla Poen sekä lasten nukketeatterinäytelmässä Likinäköinen prinsessa. Hän on toteuttanut sooloesityksensä Kiiltokuva. Hänen ohjauksiaan on myös Urpo ja Turpo Villissä Lännessä (Turun AMK ja Turun Kaupunginteatteri). Palkintojen jakotilaisuudessa Kansallisteatterin Lavaklubilla näytettiin myös katkelmat esityksistä John Eleanor sekä Meteliä, parsakaalia ja possu tai hevonen. teksti ja kuvat: Timo Väntsi Lisätietoja: Lautakunnan puheenjohtaja Heikki Kastemaa (vas.) ojensi palkinnon Merja Pöyhöselle. Jakajina myös Siskotuulikki Toijonen, sekä onnittelemaan saapunut Teoston edustaja.

6 6 Nukketeatteri 1/2011 Janne Kuustie jatkaa kansainvälisenä edustajana Teija Muurinen on Suomen UNIMAn uusi puheenjohtaja Suomen UNIMAn johtoon astui kevään vuosikokouksessa nukketeatteritaiteilija Teija Muurinen Helsingistä. Valinta tehtiin yksimielisesti ilman äänestyksiä. UNIMAa useamman vuoden johtanut Janne Kuustie jatkaa edelleen yhtenä kansainvälisenä edustajana ja toimii moottorina UNIMAn ja Akseli Klonkin kansainvälisessä suurhankkeessa, jossa yritetään saada UNIMAn kansainvälinen kongressi ja festivaali Ouluun vuonna Teija Muurinen tunnetaan Nukketeatterikeskus Poijun perustajajäsenenä ja yhtenä osakkaana. Hän on työskennellyt nukketeatterin saralla oman sooloteatterinsa Teatteri Helmen kautta. UNIMAn hallituksessa hän on ollut vuodesta 2008 asti. Teija, miksi halusit puheenjohtajaksi? Ennen puheenjohtajaksi tuloani ehdin toimia Uniman hallituksessa useamman vuoden ja koin sen mielekkääksi ja antoisaksi tavaksi osallistua koko nukketeatterialan kehittämiseen. Oma elämäntilanteeni on nyt, lasten ollessa jo isoja, sellainen että aikaa ja energiaa riittää paremmin myös yhteisten asioiden hoitoon. Lisäksi oma työni Nukketeatterikeskus Poijussa antaa minulle liikkumavaraa järjestötyöhön. UNIMA ei ole ammattijärjestö eikä teatteri. Mitä UNIMA sinulle on? Unima on vapaaehtoispohjalta toimiva järjestö, jossa edistämme omalle alallemme tärkeitä asioita ja kannamme vastuuta nukketeatteria koskevista kysymyksistä. Unima on nukketeatterilaisten kohtaamispaikka ja toimiminen Unimassa on minulle mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja tapoihin tehdä nukketeatteria. Mihin suuntaan haluaisit omalta osaltasi kehittää Suomen UNIMAa? Suomen Unima on kehittynyt upealla tavalla nukketeatterialaa palvelevaksi järjestöksi. Painopisteenä on ollut taiteilijoiden ammatillisen identiteetin tukeminen, ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja Suomalaisen Nukketeatterin Näyteikkuna-tapahtumien järjestäminen. Nyt koen tärkeäksi tehdä uudelleen näkyväksi myös sitä laajaa harrastajakenttää, josta suuri osa jäsenistöstämme tulee. Ammattilaisilla ja harrastajilla voi olla paljonkin annettavaa toinen toisilleen. Toivon että voimme löytää rahoitusmahdollisuuksia erilaisiin harrastajille suunnattuihin koulutuksiin ja tapahtumiin. On myös tärkeää, että harrastajaryhmillä olisi mahdollista saada ammattilaisten apua esim. käsikirjoitukseen ja ohjaukseen. Samalla ehkä pystyisimme työllistämään nuoria nukketeatteritaiteilijoita. Lasten taidekasvatus on toinen minulle tärkeä ja sydäntäni lähellä oleva asia: toivon että nukketeatterin tekemistä pääsisi kokeilemaan mahdollisimman moni lapsi koulujen ilmaisutaidon tunneilla ja että erilaisten taidekoulujen opetussuunnitelmiin lisättäisiin nukketeatteri yhtenä osa-alueena. Nukketeatterikasvatus voisi olla mahdollisuus nuorille taiteilijoille työllistyä. Missä asioissa Suomen UNIMA on mielestäsi toiminut hyvin? Suomen Unima on ollut ansiokkaasti nostamassa nukketeatteritaidetta muiden taidealojen rinnalle. Olemme olleet mukana kehittämässä koulutusjärjestelmää, joka takaa vastaisuudessakin sen, että Suomesta löytyy koulutettuja nukketeatterin ammattilaisia. Olemme onnistuneet järjestämään hienoja tapahtumia, joissa niin nuoret kuin kokeneemmatkin taiteilijat ovat näyttäneet parasta osaamistaan. Suomalaisen Nukketeatterin Näyteikkuna, joka on edellisen puheenjohtajan Janne Kuustien luomalla konseptilla ja taitavissa käsissä muotoutunut huikeaksi kokonaisuudeksi, on loistava esimerkki onnistuneista tapahtumista. Lisäksi oma lehtemme on viime vuosina kokenut muodonmuutoksen ja nyt siinä riittää ihastelemista muillekin kuin nukketeatterilaisille. Missä asioissa UNIMAlla olisi syytä parantaa toimintatapojaan? Onko joku asia jäänyt huonolle hoidolle? Varmasti on monia asioita, joissa on parantamisen varaa. Minusta ennen kaikkea on huomioitava ne resurssit, joilla me Unimassa toimimme. Järjestösihteerin palkkaaminen on ollut hurja harppaus eteenpäin. Ensimmäinen työntekijämme Kati Aurora Kuuskoski ja nykyinen Johannamme ovat tyhjästä luoneet toimintatapoja ja käytäntöjä, joilla Uniman toiminta on tullut tehokkaammaksi ja näkyvämmäksi. Ikävää on kuitenkin se, että pesti on ollut aina lyhyt, vain kahden vuoden mittainen. Toisin sanoen, juuri kun homma alkaa sujua, pitää työntekijää vaihtaa. Tavoitteena on tulevaisuudessa löytää ratkaisu siihen, että olisi taloudellisesti mahdollista saada jatkuvuutta järjestösihteerin työsuhteeseen ja näin ollen myös käytännön asioiden hoitaminen helpottuisi. Tämä ratkaisu olisi ehkä mahdollista löytää yhteistyössä Nukketeatterikeskus Poijun kanssa. Uniman hallituksessa on ideoitu monia hienoja työryhmiä, joiden toiminta on kuitenkin jäänyt käynnistämättä. Esimerkiksi TEMEen on perustettu nukketeatterilaisten oma kilta, mutta asian hoitaminen on jäänyt täysin kesken. Haluamme profiloitua nukketeatterin ammattilaisina, mutta emme silti ole saaneet aikaiseksi ohjeellista hinnastoa, jonka mukaan ammattilaisen olisi helpompi hinnoitella työnsä. Taidekasvatustyöryhmä ehti myös hautautua ennen syntymäänsä. Millaisin sanoin mainostaisit suomalaista nukketeatteria kulttuurialan vaikuttajille? Nukketeatteri on uskomattoman monipuolinen taiteenlaji, joka koskettaa, itkettää, naurattaa ja ihastuttaa. Se on monelle lapselle ensimmäinen kosketus teatteriin ja synnyttää kenties ikuisen rakkauden kaikkea kulttuuria kohtaan. Suomessa on vahvoja, osaavia nukketeatteritaiteilijoita, joiden esitykset kilpailevat kansainvälisellä tasolla. Olkaamme siis ylpeitä suomalaisesta nukketeatterista. Nukketeatterissa on taikaa! UNIMAn toimisto on siirtynyt usein puheenjohtajan mukana paikkakunnalta toiselle. Onko mahdollista, että UNIMAn toimisto toimii joskus Helsingissä, ja mitä etuja/haittoja siitä voisi olla? On mahdollista, että toimisto siirtyy jossain vaiheessa Helsinkiin. Nukketeatterikeskus Poijulla on hyvät resurssit vastaanottaa Uniman toimisto omiin tiloihinsa. Positiivista tässä muutossa olisi se, että Poijun tiloissa toimiessaan Unimalla olisi mahdollista hyödyntää sitä kulttuurituotantoon ja teatte-

7 Nukketeatteri 1/ Kuva: Timo Väntsi Teija Muurinen johtaa puhetta Suomen UNIMAssa Janne Kuustien jälkeen. Janne jatkaa edelleen kansainvälisenä edustajana.tekemistä onkin, sillä Oululla on kova yritys saada UNIMAn kongressi ja festivaali vuonna Kolmikko edustaa Suomea Kiinassa 2012 reiden hallintoon liittyvää osaamista, joka Poijulla on olemassa. Toimiva ja asiantunteva työyhteisö tarjoaisi Uniman työntekijälle tukea käytännön asioiden hoitamiseen, talouteen, apurahoihin ja tapahtumien sekä koulutusten järjestämiseen liittyvissä ongelmissa. Käytännössä moni asia varmasti hoituu Helsingistä käsin helpommin. Lisäksi toimisto, kirjasto ja arkisto olisivat jäsenistölle sekä nukketeatterin tai teatterin opiskelijoille helpommin saavutettavissa. Mikä itseäsi kiinnostaa nukketeatterissa? Minua kiinnostaa nukketeatterin monipuolisuus taiteenlajina. Paitsi että nukketeatterissa yhdistyvät eri taiteen osa-alueet niin sen käyttömahdollisuudet ovat myös rajattomat etenkin taiteen soveltavalla puolella. Millaisista nukketeatteriesityksistä vaikutut eniten? Pieni on kaunista. Nukketeatteri kaikessa yksinkertaisuudessaan ja pienimuotoisuudessaan on monesti koskettavinta. Timo Väntsi Suomen UNIMAn kansainväliset edustajat seuraavalle nelivuotiskaudelle ovat Kati-Aurora Kuuskoski (Oulu), Katriina Andrianov (Akaa) ja Janne Kuustie (Oulu). Edustajat valittiin yhdistyksen vuosikokouksessa maaliskuussa. Kansainvälisten edustajen tärkein tehtävä on edustaa Suomen UNIMAa kansainvälisissä kokouksissa. Lähin kongressi on kesällä 2012 Kiinan Chengdussa. Kiinassa valitaan myös seuraavan kongressin ja festivaalin pitopaikka. Yksi vahva ehdokas vuodelle 2016 on Oulu, joten suomalaisilla on merkittävä rooli seuraavassa kongressissa. Suomen edustajiston määrä pieneni viime kaudesta neljästä kolmeen. Edustajien lukumäärä määräytyy kunkin yhdistyksen jäsenmäärän mukaan. Edellisen nelivuotiskauden kansainvälisiä edustajia olivat Katriina Andrianov, Anne Rautiainen, Hannu Räisä ja Janne Kuustie. Hallitukseen uusia jäseniä Suomen UNIMAn hallitus uusiutui osittain maaliskuisessa vuosikokouksessa. Uusina jäseninä hallitukseen tulivat oululainen Kati-Aurora Kuuskoski (UNIMAn järjestösihteeri ) ja akaalainen Riku Laakkonen, joka tunnetaan mm. Teatteri Ramppi&Kuumeesta. Laakkonen tuli hallitukseen Teija Muurisen tilalle yhdeksi vuodeksi. Muurinen valittiin puheenjohtajaksi, mutta hän olisi hallituksen jäsenenä erovuoroisena ensi vuonna. Erovuorossa ollut nukketeatteritaiteilija Timo Väntsi (Turku) valittiin uudelle kaksivuotiskaudelle. Hallituksessa jatkaa edelleen Turun taideakatemian lehtori Marja Susi Kaarinasta. Valinnoissa käytiin yksi äänestys Riku Laakkosen ja Aapo Revon kesken. Äänet jakautuivat Laakkosen hyväksi Varajäseninä toimivat Ilpo Mikkonen, Roosa Halme, Pia Kalenius ja Aapo Repo.

8 8 Nukketeatteri 1/2011 Poiju Teatteritilastojen 2009 nousija: Akseli Klonk esiintyi ja Mukamas liikkui eniten Esityskertojen määrissä laskien nukketeatteri Akseli Klonk Oulusta oli toissa vuonna maamme aktiivisimpia nukketeattereita. Vapaan kentän teattereista Klonk oli peräti ykkönen 468 esityksellään. Teatteri Mukamas on pitänyt pintansa maan kiertävimpänä teatterina. Tiedot käyvät ilmi vuoden 2009 Teatteritilastoista. Teatterin Tiedotuskeskus kokoaa maamme teatterien tiedot ja julkaisee ne vuosittain. Tuoretta tietoa saadaan piakkoin, sillä vuoden 2010 tilastot ilmestynevät kesän korvalla. Tilastoissa ovat mukana omissa taulukoissaan sekä teatteri- ja orkesterilain piirissä olevat teatterit (ns.vos-teatterit) että rahoituksen ulkopuolella olevat teatterit (ns. vapaan kentän teatterit). VOS- ja vapaan kentän nukketeatterien kärki on esitysmäärien mukaan seuraavanlainen: Nukketeatteri Akseli Klonk 468, Nukketeatteri Sytkyt 370, Nukketeatterikeskus Poiju 303, Teatteri Mukamas (VOS) 269, Teatteri Hevosenkenkä (VOS) 267 ja Nukketeatteri Sampo (VOS) 246. Katsojamäärien mukaan ykköspaikalle on sen sijaan kirinyt Nukketeatterikeskus Poiju. Katsojamäärien mukainen nukketeatterien kärki oli vuonna 2009 seuraava: Poiju , Hevosenkenkä , Sampo , Mukamas , Akseli Klonk ja Nukketeatteri Sytkyt Muiden tilastoissa olevien nukketeatterien esityskerrat jäävät alle sadan ja katsojamäärät ovat nelinumeroisia: Teatteri Taiga-Matto Turusta 71 esityskertaa (katsojia 7486), Mustan ja Valkoisen teatteri Imatralta 35 esityskertaa (katsojia 3073), Teatteri Capelle Jyväskylästä 49 esityskertaa (katsojia 2952), Nukketeatteri Rooma Helsingistä 27 esityskertaa (katsojia 1818) ja Matkalaukkuteatteri Rovaniemeltä 33 esityskertaa (katsojia 1042). Huomattavaa toki on, että kaikki ovat 1-2 henkilön teattereita. Huomattavaa on Poijun nousu kärkikolmikkoon millä mittarilla tahansa mitattuna. Rahoituslain ulkopuolisia teattereita tilastoissa on 53 kappaletta, ja niistä Poiju sai kolmanneksi suurimmat yleisöt heti Tampereen Komediateatterin (71.000) ja Uuden Iloisen ENITEN ESITYKSIÄ: Akseli Klonk, kuva esityksestä Merenkuninkaan lahja, näyttelijät Jouni Järvenpää ja Tobias Effe, nuket Virpi Tanskanen. Kuva Rauli Koskinen. ENITEN ESITYKSIÄ KOTIKUNNAN ULKOPUOLELLA: Teatteri Mukamas. Kuva esityksestä Sirkkaseikkailu, näyttelijä Annukka Martikainen, kuva: Patrick/Grass Teatterin (38.200) jälkeen. VOS-teattereista Mukamas on ryhmien ja pienteattereiden sarjassa tilastoissa esitysmääriltään toisena heti Linnateatterin jälkeen. Mukamaksella on ollut perinteisesti eniten esityksiä kotikunnan ulkopuolella, ja niin oli edelleen vuonna Perässä tulivat Eurooppa Neljä ja Kajaanin kaupunginteatteri. Myös rahoituslain ulkopuoliset ryhmät kiertävät aktiivisesti. Vapaan kentän ryhmistä eniten kotikunnan ulkopuolisia esityksiä oli Sytkyillä (295 eli 80% esityksistä) ja Poijulla (200 esitystä eli 66%). Sytkyt esiintyi ulkomailla kaikkiaan 29 kertaa vuonna 2009, toiseksi eniten vapaan kentän ryhmistä. Ohi meni Teatteri Quo Vadis, joka kävi esiintymässä ulkomailla 36 kertaa. Valtakunnan paras täyttöaste oli Nukketeatteri Sampolla, jonka sali täyttyi keskimäärin 99,7 prosenttisesti. Keskimääräinen täyttöaste teattereilla on 70%. Lisärahoitusta tuli vuodelle 2010 Sekä lainpiirissä olevat että lain ulkopuolella olevat teatterit saivat toiminnalleen lisärahoitusta vuodelle 2010, ja tämä näkyy jo arviona vuoden 2009 tilastoissa. VOS-nukketeatterien valtionavustukset kas-

9 Nukketeatteri 1/ VOS-NUKKETEATTERIEN SUURIMMAT KATSOJAMÄÄRÄT: Teatteri Hevosenkenkä. Kuva esityksestä Lohikäärme ja seitsemän prinsessaa, kuva: Miska Reimaluoto. ENITEN KATSOJIA KAIKISTA NUKKETEATTEREISTA: Nukketeatterikeskus Poiju. Kuva esityksestä Ofelia ja varjojen teatteri. Nukke ja valokuva: Iida Vanttaja. voivat 5-13%. Hevosenkenkä sai valtionosuutta ja -tukea , Sampo ja Teatteri Mukamas Kuntien osuudet pysyivät kutakuinkin ennallaan tai jopa hieman laskivat. Rahoituslain ulkopuolisista ryhmistä huima hyppäys vuodesta 2009 vuoteen 2010 tapahtui Poijulla ja Akseli Klonkilla. Poijun valtionavustus nousi eurosta peräti euroon. Akseli Klonkin nousu oli eurosta euroon. Tilastoissa todetaankin, että lakisääteisen tuen ulkopuolella olevien teatteri- ja tanssiryhmien määrä on voimakkaasti lisääntynyt viime vuosina ja paine tukijärjestelmän uusimiseen on edelleen suuri. Vuoden 2010 budjetista osoitettiinkin merkittävät korotukset teatterin, tanssin, sirkuksen ja säveltaiteen vapaalle ryhmäkentälle. Rahoituslain ulkopuolella olevien teatteriryhmien määräraha nousi 70% ja oli 2.4 miljoonaa euroa. Uusia ryhmiä otettiin tuettavien ryhmien piiriin kuusi. Toiminta-avustusta tältä momentilta sai 34 ryhmää. ENITEN ESITYKSIÄ ULKOMAILLA: Nukketeatteri Sytkyt. Kuvassa Juha Laukkanen hampaiden hoitovalistusesityksessä porilaisissa päiväkodeissa. Kuva: Heikki Westergård/SK. Näytäntökaudella maamme VOSteattereilla oli ohjelmistossa 345 eri näytelmää, joista kotimaisia kantaesityksiä 69 ja ulkomaisia kantaesityksiä 33 kpl. Aikuisten puhenäytelmiä kaikista kantaesityksistä oli 50%, musiikkinäytelmiä 15%, lasten- ja nuortennäytelmiä 18%, nukketeatteria 8% ja sekalaisia ohjelmia 8%. Rahoituslain ulkopuolisilla ryhmillä oli ensi-iltoja yhteensä 117, joista kantaesityksiä 96, eli 82%. Aikuisten puhenäytelmien osuus myydyistä lipuista oli 25%, lasten- ja nukkenäytelmien osuus 37% ja musiikkinäytelmien osuus 1%. Ryhmien esityksistä huomattava osuus on muita kuin em. näytelmälajeihin kuuluvia. Esim. musiikki- ja runoesityksiä, sirkusta, poikkitaiteellisia esityksiä, sanatonta teatteria jne. Niiden osuus myydyistä lipuista oli peräti 37%. Timo Väntsi Teatteritilastot löytyvät Teatterin Tiedotuskeskuksen sivuilta: KOMMENTTI Tilastot kertovat Teatteritilastot ovat jännää luettavaa. Ensi-illat, ohjelmistossa olevat esitykset, henkilötyövuodet, rahoitus, kiertue-elämä Kaikki on pakattu luvuiksi. Ja virkistävää on katsella teatteritoimintaa vaihteeksi pelkkinä lukuina; taiteellisen laadun tilastoimiseen ei ole vielä löytynyt yhteismitallisia määreitä. Lain piirissä olevia ja vapaalla kentällä toimivia teattereita ei kaikilta osin voi eikä kannata vertailla. Kentällä toimitaan niin erilaisin resurssein. Mutta vertailenpa silti. Vuosittaiset esitysmäärät ovat selkeitä lukuja, keikat ovat keikkoja pienellekin. Huomattavaa on, että esitysmääriltään vilkkaimpien nukketeatterien kärkikolmikko koostuu kolmesta vapaan kentän teatterista. Vasta sen jälkeen tulevat kolme VOSnukketeatteria. Kaikkea luvut eivät kerro. Luvut eivät kerro sitä, saivatko esim. vapaan kentän teatterien esiintyjät palkkaa esityksistä, mentiinkö keikalle lippuriskillä tai jouduttiinko esitys peräti perumaan kun ei tullut yleisöä. Tai istuiko katsomossa kaksi katsojaa? Palkka ja jollakin lailla varmistettu yleisö lienevät kunnossa vakiintuneilla teattereilla. Kun lukee katsojamääriä, nousevat Poiju ja VOS-teatterit ohi vapaiden ryhmien. Tämä kertonee toimivasta myyntikoneistosta, joka on vakiintuneilla teattereilla paremmalla tolalla. Voisiko lukuja tulkita niin, että lain piirissä olevat teatterit ja uutena tulokkaana Poiju, pystyvät tehokkaammin myymään esityksensä ja suuremmille saleille kuin vapaat ryhmät? Kaikille nukketeattereille yhteistä on kuitenkin huikea työmäärä ja suht pieni henkilökunta. Tätä ihmeellistä lukuviidakkoa lukiessa vastaan tulee kysymyksiä: onko mahdollista, että pienellä teatterilla on enemmän esityksiä kuin vuodessa on päiviä? Mistä koostuvat henkilötyövuodet? Kuinka nämä teatterit ylipäänsä pystyvät tulemaan toimeen? Tilastot eivät ole turhan takia olemassa. Onhan oikeus ja kohtuus, että kaikki näkevät, mitä julkisilla varoilla tehdään. Ne ovat myös tärkeää tietoa rahoituksista päättäville. Jos et ole tilastoissa, sinua ei ole ammattikentällä olemassa, taitaa kuulua julma totuus. Tällä rintamalla nukketeatterilaisilla on paljon tekemistä, sillä kaikki suomalainen ammattinukketeatteri ei vielä näy tilastoissa. Timo Väntsi

10 10 Nukketeatteri 1/2011 Kansainvälistyminen on ihmisten kohtaamista Unohda pororomantiikka ja ole oma itsesi Tee hyvä esitys! Lähde maailmalle! Tapaa ihmisiä! Ideoikaa yhdessä! Tavatkaa uudestaan! Periaatteessa kansainvälistyminen on näin yksinkertaista, jos on uskominen Stoassa pidettyyn seminaariin Suomalainen nukketeatteri maailmankartalle. Kansainvälistymisen askeleita pohtiva keskustelutilaisuus päätyi pohtimaan, mitä lopulta on suomalainen nukketeatteri? Miten suomalainen nukketeatteri sijoittuu kansainvälisesti ja missä sen paikka on nukketeatterin maailmankartalla? Ainakaan maailmalle ei väen väkisin tarvitse mennä porojen ja yöttömän yön klisheiden varassa. Suomen UNIMAn ja Nukketeatterikeskus Poijun järjestämä seminaari kokosi muutaman kymmentä keskustelijaa Näyteikkunan aattopäivänä. Alustajina keskustelussa olivat tutkija Katriina Andrianov, nukketeatteritaiteilija Rene Baker (UK), nukketeatteritaiteilija Ishmael Falke sekä tuottaja Jukka Hytti. Keskustelua juonsi näyttelijä Satu Paavola. Kansainvälisyys puhuttaa nukketeatteriväkeä, sillä moni tuotanto reissaa jo nyt ympäri maailmaa ja kansainväliset taiteilijat tekevät yhteistyötä suomalaisten kanssa. Voisi toisaalta sanoa myös, että kansainvälisyys on aina kuulunut suomalaiseen nukketeatteriin. Ensimmäisenä alustuksensa pitänyt tutkija Katriina Andrianov aloitti pohtimalla, mitä suomalainen nukketeatteri ylipäänsä on. Hän arvioi, että hänen olisi helpompi määritellä, mitä on australialainen nukketeatteri kuin suomalainen nukketeatteri. Erot sisältäpäin näyttävät usein suuremmilta kuin ne ulkopuolisen silmin ovatkaan. -Määrittelyt saattaisivat kuitenkin olla australialaisten mielestä liian kategorioituja. -Kun puhutaan, mitä on suomalainen nukketeatteri, pitää kysyä myös mitä on suomalaisuus ylipäätään. Suomalainen nukketeatteri on Andrianovin mielestä jo lähtökohdiltaan kansainvälistä. Monet tekijät ovat syntyjään ei-suomalaisia, ja tuovat suomalaiseen nukketeatterikulttuuriin oman kulttuurinsa traditiot. Andrianovin mielestä koko taidemuoto, nukketeatteri, on muualta tullut. -Väitteeni on, että Suomessa nukketeatteri on tuontituote. Karhunpeijaiset eivät ole nukketeatteria. Kansainväliset vaikutteet, erityisesti venäläiset, ovat selvästi näkyvissä suomalaisessa nukketeatterikentässä. Esimerkiksi Turun Taideakatemian sisältöön ja opetukseen on tullut venäläistä traditiota luonnollisesti pitkäaikaisen opettajan Anna Ivanova-Brashinskayan kautta. Vaihtoehtoa sanalle nukketeatteri? Englannin sana puppet aukeaa suurelle yleisölle ja erottaa teatterinuken lelunukesta, doll. Suomessa sanalle nukketeatteri koetetaan toisinaan löytää kattavampi termi. Andrianov itse on viehättynyt sanasta näyttämöanimointi, mutta laajalti ymmärrettävää termiä ei ole löytynyt. -Suomessa sinnikkäästi opetetaan yleisölle, että nukke voi olla mitä vain. Meille nukketeatterilaisille asia on päivänselvä, mutta uskon, että tulee menemään vielä pitkään, Halu kansainvälisyyteen tultava luonnostaan ennen kuin suuri yleisö ymmärtää asian kokonaisuudessaan. Andrianov on seurannut, miten nukketeatterin keinoja esiintyy runsaasti eri taiteenlajeissa, sirkus ja tanssi etunenässä. Nukketeatterilaiset saattavat joskus kritisoida teatterissa nähtyä epäammattimaista nuken käsittelyä tai animointia. Andrianovin mielestä meidän olisi syytä hyväksyä, että täydellinen animointi, elottoman herättäminen elolliseksi, ei aina ole edes esityksen tavoite. Suomalaiseen nukketeatterikenttään mahtuu perinteistä ilmaisua ja uutta estetiikkaa. Andrianov kaipaa suomalaiseen nukketeatteriin enemmän Teatteria. -Riittääkö kaunis ja hyvin tehty nukke hyvin manipuloituna hyväksi esitykseksi. Minusta ei riitä. Hän provosoi nukketeatteriväkeä katsomaan peiliin. -Joskus esiintyy sitä, että nukketeatteriväki väheksyy tai ylenkatsoo ammattitaidotonta nuken käsittelyä esimerkiksi teatteriesityksissä. Mutta toisaalta ei olla moksiskaan epäammattimaisesta näyttelijäntyöstä nukketeatteriesityksissä. Suomalaisten aika olla antava osapuoli Rene Baker työskentelee tällä hetkellä opettajana Turun Taideakatemiassa. Brittiläissyntyisellä, sittemmin Espanjaan muuttaneella taiteilijalla on pitkä suhde maahamme ja suomalaiseen nukketeatteriin. Hän on toiminut täällä esiintyjänä ja opettajana ensimmäisen kerran 90-luvun puolivälissä. Bakerin arvion mukaan suomalainen nukketeatterikenttä on ollut jo vuosikymmeniä avoin ja aktiivinen hankkimaan vaikutteita ja oppia ulkomailta. Moni kansainvälinen tähti ja teatteriseurue on tehnyt yhteistyötä suomalaisten kanssa. -Suomalaisten olisi aika sanoa, että ehkä meillä olisi nyt jotain tarjottavaa muualle. Tie kansainväliseen uraan on periaatteessa selvä ja yksinkertainen: hyvät esitykset. Ne puolestaan taas saavat katsojat kiinnostumaan, mistä tekijä on kotoisin. Mielikuvat syntyvät joskus pienistä osasista, jotka muodostavat jonkunlaisen kokonaiskuvan. Valmistautuessaan Suomen pestiinsä Baker näki Jani Nuutisen soolosirkusesityksen, jossa käytettiin esinemanipulaatiota.

11 Nukketeatteri 1/ Kuva: Ilpo Mikkonen Jukka Hytti, Ismael Falke, Katriina Andrianov, Rene Baker ja juontaja Satu Paavola (takana) pohtivat suomalaisen nukketeatterin mahdollisuuksia maailmalla. Samoihin aikoihin hän näki erikoisen suomalaisen elokuvan, jossa liikuttiin sirkuksen maailmassa. -Tämän erikoisen elokuvan ja näkemäni esityksen linkitin jotenkin mielessäni. Siitä tuli minun Suomi. Voimakas mielikuva avaa portteja muullekin kulttuurille kyseisestä maasta. Esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvat ovat taatusti avanneet tietä muillekin suomalaisille elokuville. Rene Baker siteerasi suomalaista animaatiota käsittelevää lehtijuttua, jossa sitä luonnehdittiin small mental movements between people. Niin ikään animaation arveltiin olevan tiukasti kiinni yhteiskunnallisessa keskustelussa, sosiaalisissa ongelmissa ja jopa maan historiassa. Voisikohan suomalaisesta nukketeatterista tehdä samansuuntaisen analyysin? Onko pakko kansainvälistyä? Small mental movements between people? Suomalaisen nukketeatterin ei Bakerin mielestä pidä yrittää olla etnologisten klisheiden orja. Tärkeää on, että on jotakin sanottavaa, ja selkeästi oma tapa sanoa se. Sadut ovat Bakerin mielestä tarpeellisia, mutta kansainvälisille areenoille on turha viedä esim. klassikkosatua, jos kyseessä ei ole erityisen omanlainen tulkinta ja näkökulma. Turun Taideakatemian Baker sijoittaa kärkikolmikkoon kaikissa kansainvälisissä opiskelijatapaamisissa. Saattaa olla, että pitemmän tradition maat menevät teknisissä taidoissaan ohitsemme, mutta turkulaisten opiskelijoiden esityksissä on usein sellaista särmää, mikä puhuttelee. -Festivaaleilla on ilmiselvää, että nämä tekijät ovat tutkimusretkellä, raivaamassa uusia teitä. Ja usein esitykset ovat todella hyvin tehtyjä. - Miten tulla kansainväliseksi, on hyvä kysymys, mutta yhtä hyvä on myös: Onko välttämätöntä olla kansainvälinen? Rene Baker kysyy meiltä suomalaisilta, onko meidän veressäämme luonnostaan halu olla pikkaisen omissa oloissamme. Maailmalle lähteminen ei ole meille ehkä ollenkaan luonnollinen asia. Rene Baker ei pidä kansainvälistymistä mitenkään välttämättömänä. Toimiminen omassa maassa on arvokasta, mutta ulkomaan keikat ja vierailut ovat kovin hauskaa tapa elää. Kohtaamiset eri kulttuurien välillä voivat olla hyvinkin sykähdyttäviä. Rene Bakerin muistoissa on Peukalo-Liisan esitys Kajaanissa. -Myyrä kysyy Peukalo-Liisalta, haluatko mennä kanssani naimisiin ja oletko valmis elämään pimeydessä koko lopun elämääsi? Ymmärsin siinä hetkessä, että nämä lapset tietävät syvästi, mitä on pimeys. Joissain

12 12 Nukketeatteri 1/2011 muissa maissa tulee ihan toisenlaisia reaktioita. Teatteri ei ole teollisuutta tai bisnestä Tuottaja Jukka Hytti kritisoi valtiovallan suunnalta tullutta painostusta kulttuurivientiin. Hytti puhuisi mieluummin kulttuuriyhteistyöstä, johon kuuluisi niin vaihtoa, vientiä ja tuontia. -Se on iso ongelma, jota vastaan haluan taistella. Kulttuurivienti on kuin teollisuutta tai jonkinlaista bisnestä. Se ei sellaisenaan sovi teatteritaiteelle, joka on hetken taidetta. Festivaalirintamalla uusin trendi on Hytin mukaan se, että festivaalit eivät ainoastaan hanki esityksiä, vaan toimivat myös uusien kansainvälisten esitysten tuottajina. Näin esimerkiksi NXTSTP-hankkeessa, jossa seitsemän teatteritapahtumaa Euroopassa valitsevat yhden kiinnostavan, nuoren ohjaajan ja antavat tälle mahdollisuuden toteuttaa oma suunnitelmansa. Teatteriryhmien välinen kanssakäyminen on edelleen aktiivista, samaten eräänlainen koulutus ja mentorointitoiminta, usein Euroopan kulttuurirahaston tuella. Tällaisesta esimerkkinä on BaND Balttian ja Pohjolan alueella. Connect Connect puolestaan on tuotanto- ja kiertueprojekti, jossa Q-teatterin Baltic Cirklekin on mukana. -Baltic Cirkle ei esittele varastossa olevia esityksiä, vaan tuomme esityksiä, jotka ovat parhaillaan nähtävissä eri maissa. Miten taitelija verkostoituu ja kansainvälistyy? Moni ajattelee, että kansainvälistyminen on vaikeaa ja muodollista. -Tavatkaa ihmisiä, keskustelkaa, vaihtakaa ajatuksia, kutsukaa, päättäkää tavata seuraavassa paikassa uudelleen. Kansainvälistyminen on nykyään hyvin epämuodollista! Hytti kehottaa nukketeatterin tekijöitä ajattelemaan isosti. Pelkkä festivaalikiertäminen on pitkän päälle uuvuttavaa, mutta jos samalla vaivalla saa vietyä mukaan vaikka työpajan tai kurssin, niin anti on jo paljon isompi kuin pelkässä pistokeikassa. Isosti ajattelu kannattaa ottaa mukaan jo siinä vaiheessa, kun väsää apuraha-anomuksia. Isolla rintamalla maailmalle Raja-aidat eri taiteenlajien kesken ovat Suomessa korkeammat kuin monessa Euroopan maassa. Nukketeatteri painii teatterin kanssa samassa sarjassa, samoilla festivaaleille. Näille areenoille voisi suomalaisen nukketeatterin olla helppokin päästä. -Rohkeasti verkostoitumaan! Meidän täytyy isolla rintamalla mennä kertomaan suomalaisesta kulttuurista. Etenkin valtionosuutta nauttivat teatterit Taidelajien rajaaidat ovat matalat muualla Euroopassa joutuvat koko ajan laajentamaan tarjontaansa muuhunkin kuin pelkkään esitysten tekemiseen. Kansainvälisyys, yleisötyö, yhteistyö sosiaalitoimen ja nuorisotyön kanssa ja harrastustoiminnan kehittäminen ovat teemoja, joihin teatterit pikkuhiljaa velvoitetaan. -Jotain VOS-teattereissa pitää keksiä, tai muuten niitä ajetaan alas, ennustaa Hytti. Suhde mediaan ja toimittajiin on muuttunut paljon viime vuosina. -Asiantuntija kohtaa asiantuntijan, siitä on kyse. Ennen lähetettiin lehdistötiedote ja toivottiin, että joku toimittaja nappaa siihen. Nykyään teatterintekijöiden täytyy tuntea toimittajat ja heidän erityisosaamisensa ja tarjota suoraan juttuideoita. -Me teatterintekijät helposti unohdamme, että olemme oikeasti oman alamme asiantuntijoita. Se pitää osata valjastaa ja tuoda esille. Kahden kansallisuuden edustajana Turkulainen Sixfingers Teatteri edustaa uuden polven ryhmää, joka on lyhyessä ajassa löytänyt tiensä maailmalle. Ryhmän perustajajäsen Ishmael Falke pohtii, onko hänen taiteensa suomalaista. -En ole varma olenko suomalainen, mutta melko varma olen siitä, että olen suomalainen nukketeatterintekijä. Israelissa syntynyt ja kasvanut Ishmael on asunut Suomessa kymmenisen vuotta ja luonut nukketeatteriuransa pääosin Suomessa. Maailmalla Ishmael on huomannut, ettei häntä välttämättä aina luokitella suoraan suomalaiseksi, osaksi siitä syystä, ettei ole ihan tyypillisen suomalaisen näköinen. -Tavallaan edustan kahta kansallisuusidentiteettiä. Israelilaisena häneen kohdistuu odotuksia ja ennakkoasenteita. Toisaalta taas suomalainen taiteilija on maailmalla edelleen melko lailla tabula rasa, eikä ennakko-odotuksia ole juuri mitään. Falke on joutunut suomalaisuudestaan vain kerran tilille. -Brasiliassa, jossa suomalaisella yrityksellä oli likaisia bisneksiä, Ishmael Falke kertoo viitaten Stora Enson metsäkauppoihin. Suomalaisuus kulkee mukana koulutustaustassa Vaikka Falke seurueineen usein edustaa Suomea, esimerkiksi festivaaleilla, eivät esitykset ole mitään Suomi-brändin kiillotusta. Falke uskoo, että suomalaisuutta on silti väistämättä livahtanut esityksiin. Esimerkiksi Turun kaupunginteatterissa esitetty Keskitalven uni pohjautui Kalevalaan ja toisaalta Golemanualissa käytetty Kimmo Pohjosen musiikki on herättänyt kiinnostusta esityksen kiertäessä maailmaa. Falke kokeekin, että isoa osaa suomalaisuutta hän kantaa saamansa koulutuksen kautta, vaikka Taideakatemian opetus olikin hyvin paljon kansainvälisten opettajien varassa. -Moni kysyy, where have you studied? Sitä kautta edustan tietysti Suomea ja Turkua. Konkreettista suomalaista nukketeatteria Falke kertoo tehneensä menneenä talvena. Mikropatia-festivaalin osana Sixfingers työskenteli kaduilla liikennemerkkien kanssa. 25 asteen pakkasessa oli kyse selviytymisestä ja kamppailusta kylmää vastaan. -Koin sen hyvin suomalaiseksi. Miten tällaisen voi ikinä viedä etelään? Timo Väntsi Juttu on koostettu tilaisuudesta tehdyn viedotallenteen pohjalta (kuvaus: Laura Hallantie).

13 Nukketeatteri 1/ Katsomot täyttyivät Näyteikkunassa Kuva: Timo Väntsi Suomalaisen nukketeatterin Näyteikkuna Stoassa keräsi kaikkiaan 600 katsojaa. Alkamassa Nukketeatteri Akseli Klonkin esitys Hurjan hauska autokirja. Ohjaus Janne Kuustie, nuket ja visuaalisointi Virpi Tanskanen. Suomalaisen Nukketeatterin Näyteikkuna järjestettiin Helsingin Kulttuuritalo Stoalla Kaikkiaan Näyteikkunoita on järjestetty viisi: Ensimmäisen kerran Jyväskylässä marraskuussa vuonna 2007, sitten vuonna 2009 helmikuussa Oulussa ja maaliskuussa Helsingissä sekä vuonna 2010 helmikuussa Oulussa. Näyteikkuna polkaistiin käyntiin hyvin nopealla aikataululla, ja yksi peruutuskin tapahtui, mutta itse tapahtuma sujui hienosti. Siitä kuluu kiitos kaikille tapahtuman tekijöille. Niin antoisa seminaari, komea aulanäyttely, kuin mielenkiintoiset työpajat ja korkeatasoiset esityksetkin järjestettiin pääosin talkootyönä. Esityksiä oli kahden päivän aikana 11, myytyjä lippuja oli noin 440, kutsuvieraslippuja n. 20, yhteensä näytöksissä oli yleisöä 600 henkeä. Esiintyjät eri puolilta Suomea saivat tilaisuuden nähdä myös toistensa esityksiä. Esitykset olivat kattava katsaus tämän päivän Suomalaiseen Nukketeatteriin. Oli esityksiä lapsille, nuorille, perheille ja aikuisille. Aikuisnukketeatteri on vihdoinkin saamassa ansaitsemaansa huomiota ja jalansijaa itsenäisenä taidemuotona. Kiitosta tuli niin esiintyjiltä kuin yleisöltäkin. Stoan henkilökunta sai kiitoksia hyvin hoidetusta työstä ja avuliaisuudesta esitysten rakentamisessa. Yleisö oli innostunutta ja kiinnostunutta. Kutkuttavaa oli tietysti, että valtakunnan ykköslehti Helsingin Sanomat antoi reilusti palstatilaa Näyteikkunalle. Suurempana tavoitteena on, että Näyteikkuna tuo työmahdollisuuksia pienille teattereille ja ryhmille, ja että päättäjät huomaavat nukketeatterin mahdollisuudet apurahoja jakaessaan. Johanna Uusiranta Lisää kuvatunnelmia Näyteikkunasta tämän lehden takasivulla. Kertun juhlasta kulttuuritapahtuma Nukketeatteri Piironginlaatikon vetäjän Kerttu Aaltosen 60-vuotisjuhla ja 40-vuotistaiteilijajuhla kasvoi Uudessakaupungissa suorastaan kulttuuritapahtuman mittoihin. Nukketeatterinäyttely Kulttuurikeskus Cruselllissa tarjosi Poimintoja Piironginlaatikosta Esillä oli lavastuskokonaisuuksia nukkeineen ja pukuineen eri tekijöiltä. Oli myös valokuvia sekä teltta, jonka seinät oli koottu lehtileikkeistä ja teltan sisällä oli nukketeatterikirjallisuutta. Näyttelyssä oli lukuisia Kitta Saran suunnittelemia lavasteita sekä Kertu Aaltosen omien kätten töitä. Piironginlaatikon näyttelyssä olleita nukkeja ovat toteuttaneet Kerttu Aaltosen lisäksi Aapo Repo, Anna Hilska, Kitta Sara ja Milla Risku. Pukuja ovat tehneet Mervi Lamminen, Sirpa Niemelä ja Marja Heilä. Valokuvat olivat Mika Reinholmin käsialaa sekä diaheijasteet Jukka Salosen. Näyttelyn avajaiset pidettiin 2.4. Satavuotisjuhlien yhteydessä. Näyttelyssä kävi yli 600 henkilöä, joista suuri osa koululaisia ja päiväkotilapsia, joille esittelin näyttelyn. Kitta Saran ohjaamaa Kaarina Helakisan satuun perustuvaa Todellisen prinsessan vaiheet-näytelmää esitettiin joitakin kertoja näyttelyn yhteydessä. -Tapahtumasta tuli paljon hyvää palautetta. Näyttely oli suuri ponnistus ja ainutlaatuinen alueellamme. Ihmiset voivat itse todeta, miten monipuolinen taiteenlaji nukketeatteri voi olla ja mitä kaikkea siihen liittyy. Ei pelkästään tumppuja, valistustyö on jatkuvaa..., kommentoi Kerttu. Nukketeatteria gaalassa Teatteriväen vuosittaisessa palkitsemisjuhlassa Thalia-gaalassa nähtiin tänä vuonna myös nukketeatteria, joskaan pokaaleja ei nukketeatterin sarjassa ainakaan toistaiseksi jaettu. Turun Taideakatemian nukketeatterilinja toi sekä livenä että videotallenteena esiin diivan, valtavan kokoisen naishahmon, joka suurine säärineen loikki yli lavan. Useamman henkilön liikuteltavaa nukkea oli ohjannut koulussa työskentelevä Rene Baker. Videoklippinä nähtiin HOX Companyn ja TEH- DAS Teatterin kulttuuripääkaupunkituotannosta John-Eleanor katkelma. Esityksen on ohjannut Merja Pöyhönen. Lavalla ja klipissä esiintyvät Timo Väntsi ja Tom Linkinen. Laurilla on nukkeystävä Nukketeatterin keinoja nähdään aina silloin tällöin myös musiikkibisneksessä. Suomessa viimeisin esimerkki tästä on Lauri Ylösen hittibiisi Heavy. The Rasmuksen laulajana tunnettu Lauri Ylönen käyttää nukketeatterin keinoja uudella videollaan. Lauri esiintyy soololevynsä ensimmäisen singlensä videossa pienen nukkehahmon kanssa. Videolla laulajalla on kantikaspäinen ystävä lintuhäkissä. Nukke on sovellus käsinukketekniikasta. Kappale Heavy löytyy Laurin uudelta soololevyltä New world.

14 14 Nukketeatteri 1/2011

15 Nukketeatteri 1/ Uusi festivaali ja nukketeatteri toivat Turkuun VALOA JA ENERGIAA Paula Vilmi ja Roosa Halme ovat nuoria nukketeatterin tekijöitä, jotka yhdessä kollegojensa kanssa tarttuivat toimeen ja perustivat uuden nukketeatteritapahtuman Turkuun, Nukketeatterijuhla TIP-Festin. Tapahtuma oli kuin pääorganisaattorit itse, täynnä valoa ja energiaa. - Annan 9 ja puoli siitä kun ylitimme ihtemme, Paula Vilmi sanoo. Samansuuntaisen arvion antaa myös toinen festivaalin tuotantokoordinaattori Roosa Halme. Festivaali sai ihmiset sankoin joukoin liikkeelle, ja ilmassa oli jännittävää kihinää. Uusi festivaali oli syntynyt Suomen Turkuun, ja etujoukoissa olivat Roosa Halme ja Paula Vilmi, apunaan seudun muut nukketeatterin tekijät. - Halusimme näyttää turkulaisille, mitä kaikkea nukketeatteri voikaan olla. Ja hienoa oli, miten moni ihminen tuli näytöksistä ulos todeten, ettei arvannutkaan että tää on nukketeatteria, Roosa sanoo. - Hulluja me oltiin, ja paljon opittiin, sanoo Paula. Palautteesta saattoi päätellä, että hulluus kantoi hedelmää. - Tapahtuma oli kiireetön, mutta juhlava niin kuin halusimme. Se oli dynaaminen ja energinen, ilon ja riemun tunnelma säilyi koko ajan, Roosa analysoi mennyttä. Mutta miten kaikki alkoi? Miksi pieni joukko hiljattain valmistuneita nukketeatteritaiteilijoita haluaa pistää pystyyn festivaalin? Eikö niitä ole Suomen niemellä jo aika paljon? Roosa ja Paula olivat joulukuussa 2009 palaverissa Seikkailupuistossa. Tuottaja Benny Majabacka ja toiminnanjohtaja Toni Ekroos totesivat, että olisi hienoa saada nukketeatterifestivaali Seikkailupuistoon. Ennen kuin Roosa ja Paula ehtivät ajatellakaan asiaa, he huomasivat olevansa uuden festivaalin tuotantokoordinaattorit. - Minä en ole oikein ikinä ollut festivaali-ihminen. Niissä on aina jotenkin sama kaava. Hirveästi esityksiä kauhealla vauhdilla, ketään ei ehdi tavata, mitään ei ehdi sulatella eikä kirjoittaa mitään muistiinpanoja esitysten välissä. Ja nyt huomasin olevani itse järjestämässä festivaalia, Paula naurahtaa. TIP-Fest tuntui syntyvän sopivaan ajankohtaan: Kaamos syvimmillään ja joulu ei vielä painamassa liikaa päälle. Yleisöryntäyksestä päätellen voisi uskoa, että tällaiselle tapahtumalle oli Turussa tilausta. Festivaali on jatkossakin aika omavarainen, sillä Turussa syntyy tiuhaan tahtiin uusia esityksiä. Jo pelkästään niistä saisi vuosittain ainakin jonkinmoisen katsauksen. Kyselyjä ulkomailta tippuu jo nyt - Mutta tarkoitus on saada aina mukaan myös ulkomaisia vieraita suomalaisten lisäksi. TIP Fest sai taloudellista tukea Turku säätiöltä, ja se on myös tänä vuonna kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmistossa. Kansainvälistä väkeä nähdään siis myös tänä vuonna järjestettävässä TIP-Festissä, jonka ohjelmaa kasataan jo. Jokin ilmeisesti naksahti oikealle paikalleen, sillä TIP-Festin järjestäjä, The Turku International Puppetry Connection eli TIP-Connection on jo nyt saanut ulkomaisilta ryhmiltä tiedusteluja mahdollisuudesta osallistua tulevaan festivaaliin. Kyselyjen määrä on yllättänyt organisaattoritkin! Viime vuoden Festiin tulleet ulkomaiset vieraat, Svarta Katten Ruotsista, András Lénárt Unkarista ja suomalais-ranskalais-saksalainen Iarn Vith -työryhmä Saksasta saatiin mukaan henkilökohtaisten kontaktien kautta. Juhlien erikoisvieras, TV2:n tähti Ransu Karvakuono oli oikea työvoitto, sillä kultaisen videonoutajan henkilökohtainen avustaja ei keikkaile enää usein koiransa kanssa. Festivaali oli koko turkulaisen nukketeatterikentän yhteisponnistus. Talkoolaiset jakoivat lennäkkejä, Kuuma Ankanpoikanen järjesti festivaaliklubeja ja Iisa Ilona Tähtinen Puppet Studiosta järjesti teatterinukkeja turkulaisten liikkeiden näyteikkunoihin. Tuttuja esineitä uudessa valossa Roosa ja Paula valmistuivat Turun Taideakatemiasta vuosikurssilta, jonka opiskelu päättyi keväällä He ovat festivaaliurakointinsa lisäksi tehneet myös taiteellista yhteistyötä. Lapsille suunnatuissa esityksissä Tarinataikina sekä Venyy ja paukku on teemana ollut tuttujen esineiden uudenlainen, hullu käyttö. Roosa ja Paula myöntävät, että pietarilaisen Akhe-ryhmän työtavoilla on ollut vaikutusta heidän taiteelliseen työskentelyynsä. Esityksissä työskennellään tutuilla esineillä, esimerkiksi ruuanlaittovälinellä. Mutta niihin lisätään hulluuskierroksia ja esineitä käytetään eri tavalla kuin on totuttu. - Esineet luovat assosiaatioita ja kuljettavat tarinaa taas jonnekin muualle, ja ne taas jonnekin eteenpäin, Roosa sanoo. Ihan perinteistä nuketusta, nuken elävöittämistä, Roosan ja Paulan esityksissä harvemmin nähdään. Silti kyse on heidän mielestään nukketeatterista. Lapset ovat joka tapauksessa ottaneet tämän kaltaisen kerronnan omakseen. Kaksi temperamentiltaan erilaista esiintyjää, tutut esineet ja oudot käyttö-

16 16 Nukketeatteri 1/2011 kuva: Mikko Pitkäniemi Tarinataikina-esityksessä viihdytetään omapäistä prinsessaa. Kuvassa Paula Vilmi ja Roosa Halme. tarkoitukset ovat yhdistelmä, joka uppoaa lapsiin. - On mahtavaa, kun katsomosta kuuluu oikein räkänaurua, Paula kommentoi. Roosan ja Paulan mielestä suomalainen nukketeatteri elää mielenkiintoista vaihetta. Uusia tekijöitä tulee koko ajan kentälle. Taideakatemialla on ehdottoman virkistävä vaikutus. - Mielenkiintoista nähdä, mitä tästä syntyy. Uusia ryhmiä, uusia tiloja? Roosa pohtii. Paulan tausta on selkeästi draamateatterin puolella. Nyt hän kokee pelkän näyttelemisen hyvinkin vieraana kerrontamuotona itselleen. Äskettäiset kokemukset teatteriharjoituksissa saivat Paulan arvostamaan nukketeatteria jälleen erityisellä tavalla. - Oikein ihmettelin, miten teatterissa kaikki asiat sanotaan ääneen. Nukketeatterissa samat jutut näytettäisiin ihan eri tavalla. Nukketeatterin arvo on Paulan ja Roosan mielestä siinä, miten isoja tunteita ja tapahtumia voidaan ilmaista yksinkertaisesti ja visuaalisesti, ilman valtavia sanavyörytyksiä. Nukketeatterin saaminen mukaan osaksi teatterikenttää on iso urakka. Asenteita on niin teatterin puolella mutta myös nukketeatterin tekijöissä itsessäänkin. - Tärkeää olisi, että ihmiset arvostaisivat itseään enemmän. Me tehdään pienesti ja kauniisti. Kun arvostetaan itseä ja omaa tekemistä, niin muutkin arvostavat. Ja pitää mennä vaan kysymään ja tarjoamaan, Paula toteaa. Opiskelujen päättymisestä on parisen vuotta. Millaisia ajatuksia liikkuu menneistä oppivuosista? kuvat Timo Väntsi - Paljon riippuu omasta asenteesta. Päätin koulussa, että otan vastaan mitä saan. Ja jos on aukkoja, niin täytän ne itse, Paula sanoo. - Minulle kouluvuodet olivat merkittäviä; niiden aikana valkeni, mitä nukketeatteri oikeastaan on. Me näimme ja teimme paljon kouluaikana, se on ollut tärkeää, Roosa sanoo. TIP-Festiin on vielä aikaa. Tällä hetkellä Roosa työskentelee nukketeatteritaiteilijana Porin lastenkulttuurikeskuksessa - Satakunnan lastenkulttuuriverkostossa järjestäen työpajoja ja TIP-Festin poikasta PIP-Festiä (Pori International Puppetry Festival) ensi syksyksi. Paula puolestaan haaveilee nukketeatterityöstä omalla kotiseudullaan Kuhmossa. Nukketeatterin tyhjiöitä on paljon ympäri maata. Timo Väntsi Paula Vilmi haastatteli Tatua ja Patua, jotka olivat Festin toisia julkkisvieraita Ransu Karvakuonon rinnalla. Nukketeatterijuhla TIP-Fest Tiedustelut: Lähde kesällä festivaaleille Mustan ja Valkoisen VI Teatterifestivaali valtaa Imatran Festivaalilla esiityy 20 ryhmää 11 maasta. Luvassa on tanssiteatteria, balettia, ooperaa, pantomiimia, nukketeatteria jpm. Esiintyjiä saapuu mm. Israelista, Virosta, Iranista, Tsekistä, Iso-Britanniasta, Venäjältä, Romaniasta, Sloveniasta ja Kataloniasta. Lisätietoa Mikkelissä vietetään koko perheen taidefestivaalia koko elokuun ajan. Yksi viikonloppu painottuu nukketeatteiin. Satujen sateenvarjon nukketeatterifestivaalia vietetään elokuuta. Tapahtuman taiteellisena johtajana toimii läänintaiteilija Aapo Repo. Tapahtuman ohjelmisto julkaistaan toukokuun aikana. Lisätietoja Kannattaa tarkistaa tarjonta myös Jyväskylän kesässä heinäkuuta ja Tampereen Teatterikesässä 1-7. elokuuta. Jyväskylässä nähdään mm. Nukketeatterikeskus Poijun ja Linnateatterin Neville Tranter-ohjaus 3D. Lisätietoja ja

17 Nukketeatteri 1/ Teatteri Mukamaksen Hölmöläisille Grand Prix-palkinto Omskissa Tamperelainen Teatteri Mukamas vieraili Omskissa, Lounais-Siperiassa Venäjällä, kansainvälisellä nukketeatterifestivaalilla Visiting Arlekin esityksellä Hölmöläiset, jonka on ohjannut Mansi Stycz. Kansainvälinen raati valitsi yksimielisesti Hölmöläiset koko festivaaliohjelmiston parhaaksi esitykseksi. Festivaalin aikana nähtiin 23 eri esitystä, jotka olivat 14 eri maasta. Mukana oli teattereita Bulgariasta, Englannista, Espanjasta, Iranista, Israelista, Kanadasta, Kiinasta, Puolasta, Ranskasta, Serbiasta, Suomesta, Venäjältä ja Virosta. Hölmöläisten nuket on rakentanut Annukka Martikainen ja lavastuksen Heikki Kuusela. Musiikista vastaavat Edward Stycz (vier.) ja Katarina Stycz, joka nähdään myös esityksessä livemuusikkona ja näyttelijänä. Kuva: Patrick/Grass PALKITTUJA Lisätietoja esityksestä: Teatteri Mukamaksen Hölmöläisissä näyttelevät Katarina Stycz (vas.), Annukka Martikainen ja Heikki Kuusela. Jyrkserge sai pääpalkinnon festivaalilla Marissa Kuva: Jussi Virkkumaa Jousenpoika Jyrksergen nuket on rakentanut Heini Maaranen. Toisena näyttelijänä Anne Lihavainen. Suomalainen nukketeatteriesitys voitti ensimmäistä kertaa suomalais-ugrilaisten teattereiden festivaalin pääpalkinnon. Nukketeatterikeskus Poijun tuotanto, Anne Lihavaisen ja Teija Muurisen esittämä Joutsenpoika Jykserge lumosi sekä yleisön että tuomariston. Joutsenpoika Jykserge on Oili Sadeojan kirjoittama ja ohjaama nukketeatteriesitys, jonka nuket ja lavastus ovat Heini Maarasen käsialaa. Esityksen lähtökohtana ovat suomalais-ugrilaisten luonnonkansojen maagiset käsitykset kaiken elollisen yhteydestä. Marilaiseen mytologiaan perustuvassa tarinassa Joutsenpoika elää kahden maailman välissä. Valkosiipinen Jykserge on puoliksi poika ja puoliksi joutsen. Hän kasvaa ja kohoaa siivilleen, mutta ei opi puhumaan ihmisten kieltä. Eläinten ja luonnon ääniä hän sen sijaan ymmärtää. Lopulta Jykserge harjaantuu elämään molemmissa maailmoissa. Esitys lumoaa runollisella otteellaan sekä maailmankuvalla, joka kunnioittaa kaikkea elollista. Nukkien kyky ilmaista Joutsenpojan kokemuksellisen äärettömyyden erilaisia tasoja on puhdistettua ja kirkasta. Taruolentojen ja myyttien tulkitsijoina olevat näyttelijät ovat syvästi sisäistäneet tulkitsemansa maailman. Tuomariston puheenjohtaja Kirsikka Moring kiteyttää. Festivaali pidettiin Mari Elin tasavallassa Venäjällä. Joka toinen vuosi järjestettävä suomalais-ugrilainen teatterifestivaali Mayatul VIII toteutui viime vuonna, , kahdeksannen kerran. Festivaalilla nähtiin yhteensä 13 esitystä, yhtä monella eri kielellä. Lisätietoa Jyrksergestä:

18 18 Nukketeatteri 1/2011 Lemmentauti levisi Islantiin Olimme Islannissa osallistumassa ensimmäisille Borgarnes International Puppetry Festivaleille. Festivaalijärjestelyt oli hoidettu saksalaisella tarkkuudella ja islantilaisella lämmöllä, ja festivaali olikin järjestäjiensä Bernt Ogrodnikin, Hildur Jönsdottirin ja Sigríður Sunna Reynisdóttirin näköinen; lämmin, intiimi ja keskittynyt. Esitykset olivat meidän esityksiämme lukuun ottamatta sooloja. Hurjalta tuntui, miten kaikki kollegat olivat tulleet esittämään soolojaan yksin, ilman teknikkoja ja kouluttivat nopeasti paikan päällä valo- ja ääniajajat. Oli tanskalaisen, Espanjassa toimivan Sophie Krogin hauska ja kummallinen Diva-esitys, joka oli tulvillaan hulvattomia teknisiä kommervenkkejä. Divan voi nähdä muuten ensi kesänä myös Suomessa! Niin ikään tanskalaisen Astrid Jensenin käsiteatteriesitys Lilith tarttui rempseän tyttömäisesti myyttiin Aatamin exästä, Lilithistä, joka oli niin emansipoitunut, että katsomossa eräällä ainakin posket punastuivat. Amerikkalainen kuvataiteilija ja nukenrakentaja Marie Keller työsti viikon ajan festivaalien lopetusjuhlaan ohjelmaa. Ranskalainen Nicolas Goussef toi festivaaleille esityksensä Dormir, joka tutkii yöpuulle käymiseen liittyviä rituaaleja, nukkumista, unia ja niiden logiikkaa. Mimiikasta ja esineteatterista ammentava esitys tarjosi kavalkadin tunnistettavia unimaailmojen nyrjähdyksiä. Bruduheimarin isäntä Berndt Ogrodnik esitti kaksi esitystä; festivaaleja kiertäneen Metamorphosiksen, joka esitteli monipuolisesti erilaisia nukketekniikoita käsiteatterista marionetteihin ja sauvanukkeihin sekä uuden Gilitrutt-esityksen, joka on Tittelintuuren islantilainen toisinto ja johon Turun nukketeatterilinjalta valmistuva Erika Aalto oli työharjottelussaan huovuttanut upeat lavasteet. Kööpenhaminassa Downstairs Puppet Cabareta pyörittävä Sif Jessen emännöi suuren suosion saanutta Milk House Puppet Cabaret-iltamaa, jossa mm. festivaalien esiintyjäkaarti esitteli katkelmia esityksistään. Kabareessa oli tupa täynnä, ilahduttava määrä silmin nähden tyytyväisiä paikallisia katsojia. Muutenkin B.i.p.-festivaalit olivat tärkeä juttu borgarnesilaisille, näin meille kertoivat monet paikalliset niin uimahallissa kuin näyttelyn avajaisissakin. Todella tärkeä osa festivaaleja oli Michael Meschken nukeista koottu näyttely. Meschke, joka itsekin oli vaimonsa Elisabethin kanssa paikalla, on merkittävä hahmo islantilaiselle nukketeatterille ja on ollut mm. mukana perustamassa Islannin Unimaa. Nukettajan keho-työpaja Le corps castelet-työpajassa tutkittiin nukettajan kehoa näyttämönä ja nuken ja nukettajan välistä suhdetta välillä ihanan aivot nyrjäyttävillä harjoitteilla (kuten sellaisella, jossa käsinukke toimii neuroottisen nukettajansa psykoterapeuttina), yksinkertaisia käsinukkeja käyttäen. Työpajan vetäjä Nicolas Goussef on kiertänyt pitkään Philippe Gentyn ryhmässä ja pohjaa työnsä nukketeatterin lisäksi fyysiseen teatteriin ja mimiikkaan. Työpajassa tutustuttiin myös hienovaraiseen Feldenkreis-kehotekniikkaan. Erityisesti mieleen jäivät harjoitukset, joissa nukke manipuloi nukettajan kehoa (ja mieltä), ihanat tilojen ja linjojen luonnit keppiä käyttäen ja Goussefin kiinnostavasti Kuva: Maiju Tainio Le corps castelet-työpajan osallistujia ja työpajan vetäjä Nicolas Goussef (edessä oikealla) Bruduheimarin teatteritilassa.

19 Nukketeatteri 1/ artikuloitu käsitys nukesta Itsen peilinä. Työpaja oli hieno startti festivaalille. Joskus festivaaleilla ei juuri ehdi muihin esiintyjiin tutustua ja olikin ihanaa aloittaa viikonlopun esitykset kun alle oli vedetty yhdessä inspiroiva työpaja, josta jäi pureskeltavaa myös kotiin viemisiksi. Viikon aikana osallistujista muodostuikin kuin perhe. Bruduheimar nukketeatterikeskus meren rannalla Festivaalin koti, vuosi sitten auennut Bruduheimar-nukketeatterikeskus Borgarnesissa sopisi hyvin jokaisen nukketeatteritaiteilijan pyhiinvaelluskohteeksi. Se on jopa Michael Meschken sanojen mukaan täysin ainutlaatuinen paikka maailmassa. Meren rannalla, vuoren kainalossa lepäävä vanhojen talojen rykelmä on kunnostettu taidolla ja rakkaudella. Keskusta vetävä aviopari Berndt Ogrodnik ja Hildur Jönsdottir ovat todennäköisesti tehneet vähintään taikoja. Hyvin varustettu teatteritila, Ogrodnikin nukkeja esittelevä hauska museo, vapaamuotoinen residenssitoiminta ja viihtyisä luomuravintola Hildurin herkullisine kaakkuineen muodostavat hämmentävän toimivan kokonaisuuden. Kahvilan monipuolisessa kirjastonurkkauksessa voi syventää nukketeatterisivistystään ja yläkerrassa on oma leikkiteatteri lapsille roolivaatteineen ja pienine käsinukkenäyttämöineen. Vastaanotossa myydään pieniä käsintehtyjä puuveistoksia matkamuistoiksi. Berndtin nukkepajan laajuus, kattavuus, valoisuus ja pedantti järjestys vetävät hiljaiseksi. Valmisteilla olevien nukkien äärellä keskuksen isäntä jakaa avoimesti vuosien varrella oppimiaan nukenrakennussalaisuuksia. Tietenkin idylliin kuuluu, että Bruduheimarin baarissa järjestetään silloin tällöin klubeja, joissa kaiken ikäiset paikalliset istuvat iltaa yhdessä ja hoilaavat singer-songwriter-hipsterin johdolla lauluja. Kaiken kruunaa kahvilan ikkunasta avautuva maisema Atlantille nousevine ja laskevine vuorovesineen. Kalpene Strömsö! Omat esiintymiskokemukset Veimme festivaaleille kolme esitystä. Paikallisessa koulussa vedimme ihanan Sigga Sunnan englannista islanniksi simultaanitulkkaamana Hakatumbala-käsiteatterityöpajan, jossa sukelletaan afrikkalaisten lasten arkeen pitkine koulumatkoineen ja vuohen lypsämisineen laululeikin avulla. Cabaretiltaan teimme uuden version Mikropatiassa seikkailevasta Babel Cateringista, jossa friikit tarjoilijahahmot esittävät materiaalilähtöisiä numeroitaan. Esityksen huumori on melko synkkää, joten odotimme kiinnostuneina, miten islantilaisyleisö ottaa sen vastaan. Mutta kuten monta kertaa islantilaisten kuulimme sanovan, me suomalaiset ja islantilaiset olemme aika samalaisia. Yleisön reaktioista päätellen ymmärrämme molemmat pimeän sävyjä... Kolmas festivaaleilla esittämämme esitys oli viime syksynä Islannissa alkunsa saanut Lemmentauti, joka myös on Mikropatian ohjelmistoa. Lemmentauti ei oikeastaan ole esitys vaan tarot-korttien katsomiseen verrattavissa oleva intiimi sessio, jossa asiakas käy keskustelua itsensä kanssa tutustumalla lemmenrohtoihin eli pulloihin, joiden sisälle on rakennettu installaatiomaisia hetkiä rakkaudesta. Olemme Suomessa esittäneet Lemmentautia torilla, kahviloissa ja linjaautossa mutta festivaaleilla esitys pääsi aivan uuteen muotoon kun saimme sisustaa meren rantaan ajetun, kuhmuisen pakettiauton unelmiemme kauppapaikaksi. Pitsiverhojen heilahdellessa merituulessa ja Tamara Lundin huokaillessa taustalla vastaanotimme kymmeniä islantilaisia; miehiä ja naisia, lapsia ja vanhuksia ja kävimme toinen toistaan koskettavampia keskusteluja rakkaudesta. Vanhaan saagankertojien sukuun kuuluvat nukketeatteritaiteilijat Hallveig Thorlacius ja Helga Arnalds toimivat tarvittaessa tulkkeinamme mutta yleensä keskustelut sujuivat englanniksi. Olimme asennoituneet täydellisen islanninvillapaidan metsästykseen mutta loppujen lopuksi istuimme tunnista toiseen romanttisessa pakussamme aina vain uusien asiakkaiden astuessa sisään pitsiverhojen lomasta emmekä malttaneet lopettaa ollenkaan. Tuntui kuin ympyrä olisi sulkeutunut: puoli Kuva: Maiju Tainio vuotta sitten, kun saavuimme Islantiin ensimmäisen kerran, esitys oli vasta pilke silmäkulmissamme. Nyt palasimme vulkaaniselle maaperälle onnellisina ja kiitollisina. Ajatustenvaihtoa nukketeatteritaiteilijan roolista Yhteisillä aterioilla käytiin syväluotaavia keskusteluja nukketeatteritaiteilijan oleellisesta ammattitaidosta: onko hän kuin klassisen musiikin virtuoosi, joka harjoittelee välineensä kanssa päivittäin? Myykö hän tarkasti määriteltyä palvelua, jonka katsoja tilaa? Onko hänellä tilaa kokeilla itseään intuitiivisesti kiinnostavia esitysmuotoja vaarantamatta taiteenlajin mainetta? Oma esityksemme oli suora puheenvuoro tässä keskustelussa. Lemmentauti Potions for the Incurable on esitys, jonka tekeminen alkoi yhdellä sopimuksella: emme hoputa esitystä syntymään, stressaa tai yritä liikaa vaan kuljemme luottavaisina eteenpäin kunnes idea ilmestyy. Taideteos ei ole mitattava suoritus vaan ihme. Johanna Latvala ja Maiju Tainio Sixfingers Theatre Kuva: Johanna Latvala Johanna Latvala (vas.) ja Maiju Tainio Lemmentauti-esityksen tauolla auringonlaskua ihailemassa pakettiautossa.

20 20 Nukketeatteri 1/2011 Vekkulikettu loikkasi pikavisiitille Puolaan Absolute brilliant! Helokruunun tarinan visuaalisuuden on suunnitellut Anna-Liisa Tarvainen. Tarina alkoi keväällä 2010 Mukamas-festivaaleilla, kun puolalainen nukketeatterin voimahahmo Marek Waszkiel näki Teatteri Vekkuliketun esityksen Helokruunun tarina ja ihastui esitykseen. Hän arveli, että tällä soivan äänimaailman myötä hitaasti virtaavalla ja väreissä kylpevällä kukkasen tarinalla olisi jotain sanottavaa Puolassa, jossa ei tehdä tämän tyyppistä lastenteatteria. Hänen mielestään Skandinaviassa on erilainen suhde lapsiyleisöön, sen erityistarpeet otetaan täällä enemmän huomioon. Myöhemmin syksyllä Vekkulikettu sai kutsun esiintyä The Little Kontrapunkt -festivaaleilla Szczecinin kaupungissa. Pienen Kontrapunktin esitykset keskittyivät kahteen viikonloppuun ennen varsinaista isoa festivaalia. Monien valmistelujen jälkeen Vekkuliketun ydinkaksikko, Matti Koskinen ja Anna-Liisa Tarvainen, lähti seilaamaan pakettiauton kanssa Helsingistä kohti Gdyniaa. Seikkailun tuntua retkeen toi laivayhtiön toimet. Lähtö myöhästyi viidellä tunnilla, joten saavuimme perille vasta puolenyön jälkeen, mikä aiheutti ongelmia asiaan kuuluvien informaatiokatkoksien takia. Seuraavana päivänä kuulimme, että paluulaivamme on rikki, joten jouduimme palaamaan takaisin kotiin vuorokautta aiemmin. (Vuorokautta myöhemmin Matti ei olisi ehtinyt Pohjanmaan keikoilleen.) Saatoimme siis viipyä festivaaleilla ruhtinaalliset kaksi päivää. Lauantaina aamulla ehdimmekin tutustua vähän kaupunkiin ennen kuin nukketeatterin väki tuli töihin ja pääsimme itse asiaan. Teatr Lalek Pleciugalla on ollut jo 4 vuotta käytössään moderni, iso nukketeatteri-talo, jossa on kaksi esityssalia (isommassa 300 paikkaa) ja tekniikka meikäläisten resursseihin verrattuna huippuluokkaa. Matti totesi, että ison salin yksi moottori-ohjattu heitin ylittää Vekkuliketun koko valokaluston budjetin. Teatterin aulaan oli tehty ihan oikea leipomo uuneineen ja myyntivitriineineen ja siellä paakari leipoi yhdessä lasten kanssa isolla pöydällä. Se oli hauskaa puuhaa esityksiä odottaessa ja taloon levisi ihanan vastaleivotun pullan ja mausteiden tuoksu. Aulassa toimi myös pikku kahvila, josta sai keittoa, erinomaista cappuccinoa sekä herkullisia kakkuja. Talossa työskentelee kaikkiaan 60 henkeä. Henkilökunta on ystävällistä ja avuliasta. Festivaaleilla jokaiselle vierailevalle teatteriryhmälle oli osoitettu vapaaehtoiset avustajat. Meillä oli kolme innokasta ja ystävällistä lukiolaista, jotka toimittivat kaikenlaisia käytännön asioita, huolehtivat teestä ja ruokailuista sekä esittelivät kaupunkia illalla harjoitusten jälkeen. Heidän ansiostaan tunsimme olevamme tärkeitä ja odotettuja vieraita. Esityksemme pystytys kävi salamavauhtia, apulaiset kilpailivat, kuka saa roudata laatikot tai ehtii vääntää useamman ruuvin. Tekninen henkilökunta ja kääntäjät olivat koko ajan läsnä ja harjoitukset sujuivat mutkattoman mukavasti. Sunnuntaina esitimme Helokruunun tarinan kolme kertaa täydelle katsomolle. Esitykset saivat paljon kiitosta ja ihastuneita kommentteja. Pieni kulttuurinen ero oli huomattavissa esitysten jälkeen. Miehet olivat yllättävän aktiivisia ja kävivät kehumassa esitystä Matille ja kaikki naiset puolestaan tulivat kiittelemään Anna-Liisaa. Vekkuliketun esitysten jälkeen oli järjestetty keskustelutilaisuus, jossa Anna-Liisa kertoi työstään taideterapeuttina sekä nukketeatterin terapeuttisista mahdollisuuksista - esimerkkinä Helokruunun tarina, jonka kaikki olivat juuri nähneet. Paikalle oli kutsuttu terapeutteja, erityishoitajia, teatterin väkeä, lehdistöä, kaupungin edustajia sekä muita kiinnostuneita. Tilaisuus myös nauhoitettiin, mikä toi tiettyjä lisäpaineita allekirjoittaneelle. Englanninkielisenä tulkkina toimi onneksi erittäin hyvä ammatti-ihminen. Me onnistuimme näkemään vain yhden nukketeatteriin liittyvän esityksen, joka oli norjalaisen dramaturgian opettajan Henriette Harbitzin valmistama. Hän kertoi myöhemmin, että sen tarkoituksena oli inspiroida lapsia osallistumaan työpajaan esityksen jäl-