KOOVEE. Monen lajin mestari ILMOITUSLIITE 2/2010 KOOVEE HAPPEE. Salibandyliigan kotiavaus

Transkriptio

1 Monen lajin mestari ILMOITUSLIITE 2/2010 SUUNNISTUS Suunnistajat MM-kultavauhdissa sivut 6 7 TAITOLUISTELU Taitoluistelijoille uusi esikuva sivut Salibandyliigan kotiavaus HAPPEE Spiral-hallissa, Kaukajärvellä TÄNÄÄN MAANANTAINA KLO Avaustarjous: 3 henkilöä yhden hinnalla! (aikuisten lipun normaalihinta 10 eur) JÄÄKIEKKO Jääkiekkoilijat tähtäävät ylemmäksi sivut 16 UINTI Uinti kulkee myötävirtaa sivu 19

2 2 Julkaisija: Monen lajin mestari Jaostot: Mihin me joudutaan? Koovee ry Sarvijaakonkatu Tampere Puh Fax Päätoimittaja: Esa Koivisto Painopaikka: Kustannus Oy Aamulehti Painosmäärä: kpl Jakelualue: no.41 (Kangasala, Lempäälä, Pirkkala, Tampere, Ylöjärvi, Nokia) Taitto: Mauseri Oy Koovee ry:n yhteystiedot: Esa Koivisto Toimistosihteeri (taloushallinto): Tiina Pakarinen Liikuntapäällikkö: Jari Fagerström Järjestösihteeri: Mikko Mansikka-aho Järjestyksenvalvojat: Ville Koskinen Kuntojaosto: Veikko Gustafsson Veteraanit: Pentti Lähteinen Tässä lehdessä mm.: Jääkiekko Valmennuspäällikkö Olli Savikko Ari Jortikka Paini Markku Pääsky Pesäpallo Kauko Roininen (03) Petankki Lauri Kolehmainen Pyöräily Markku Hilden Salibandy Valmennuspäällikkö Hannu Santanen Suunnistus Raimo Arvola Taitoluistelu Suna Eloranta Uinti Kimmo Rautalin Kysymys voisi olla hyvinkin syvällinen, lähes raamatullinen. Siinä voisi Koiviston äireen poika miettiä syntyjä syviä ja pohdiskella luomakunnan asioita, ylhäältä ja alhaalta. Kysymys voisi toisaalta olla myös hyvinkin maallinen ja arkinen. Niin kuin, että mihin me urheiluihmiset joudumme tämän urheilun kanssa. Tai oikeammin tämän liikunnan kanssa. Kuulemme kauniita kahvipuheita ja yleviä lausuntoja seuratoiminnan merkityksestä. Kuinka nuorisolle on hyvä, kun on harrastusmahdollisuuksia. Kuinka hienoa on, kun urheilijamme menestyvät maailmalla. Kuinka upeata on seuroista huokuva yhteisöllisyys. Näitä me saamme kuulla vuosijuhlissa ja muissa merkittävissä juhlatapahtumissa. Joskus voisi kysyä, missä ovat ne teot. Ne todelliset kannustimet, joilla voisimme ylläpitää ja kehittää liikuntaa. Okei, paljon on hyvää, mutta paljon on myös petrattavaa. Hyvää on liikuntapaikat. Niitä ei ole vain riittävästi. Hyvää on toiminta-avustukset. Niissä vain on leikkurin uhka ohuessa narussa. Hyvää on epäsuora tuki. Sitäkin vain supistetaan jatkuvasti. Huonosta kuntataloudesta ei tarvitse sanoa muuta kuin, että liikunta on aina häviäjän puolella. En ole vielä kenenkään kuntaihmisen suusta kuullut, että euroleikkuria on käytettävä, mutta ei liikuntaan, päinvastoin, satsataan liikuntaan. Sen kautta se tulee takaisin moninkertaisena, säästyvinä terveysmenoina. En ole kuntaihmisen kuullut sanovan, että seuratoiminta sinällään on jo itseisarvo, johon kannattaa sijoittaa. Sen halvemmalla emme mitenkään saa niin laadukasta toimintaa. Satsataan seuratoimintaan. Sen sijaan liikuntapaikkojen maksut nousevat, tuet pienenevät, rakentaminen on pysähdyksissä ja terveysmenot kasvavat. Tosiasia on, että jatkossa kuntien rahat menevät enenevässä määrin terveys- ja sosiaalitoimeen. Silti joskus haluaisin kuulla, että suomalaista seuratoimintaa tuettaessa, tuettaisiin samalla juuri edellä mainittuja asioita kustannussäästöinä. Toisaalta, pitääkö meidän seuraihmisten ottaa uusia haasteita vastaan. Haistella muutoksia ympärillämme ja olla räpylä valmiina ottamaan koppeja. Voiko kopin ottaa terveyden edistämisestä, hyvinvoinnista ja good looking -ajattelusta tai jokapäiväisestä menestyksestä elämässä. Näitä minä mietin, syvällä Teiskon metsässä. Ai niin. Keväällä tuli tasavuosia täyteen ja pippalot jäähallissa olivat ikimuistoiset. Kiitoksia siitä teille, jotka kevätkiireistä huolimatta kerkisitte paikalle tai muutoin myötäelitte astuessani 100 vuoden jälkimmäiselle puoliskolle. Esa Koivisto 2 Toiminnnanjohtajan mietteet 14 Taitoluistelu 3 Puheenjohtajan sana 16 Jääkiekko 5 Paini 19 Uinti 6 Suunnistus 21 Olkkoset 8 Tomas Sladky 23 Petankki 9 Salibandy 25 Koovee-visa 13 Oona ja Veera Kauppi 27 Wirein Wirma

3 3 Risto Laine: Puuttuva vaih(d)e Urheiluseurojen yhtenä tehtävänä on tuottaa lupaavista urheilijoista kansallisen ja jopa kainsainvälisen tason huippuja. Valmentajilla on monipuolinen tietotaito sekä lajikohtaiseen opastamiseen samoin kuin psyykkiseen valmennukseen. Ne on hankittu opiskelun ja kokemuksen kautta. Urheilijan kehittyminen näkyy vuosittain tahtotilan lisääntymisenä, tulosten paranemisena ja hyvinä suorituksina. Juuri kun urheilija lähestyy kansallista huipputasoa tai on jo saavuttanut sen, tulee uudenlainen ongelma. Nyt pitäisi ottaa seuraava askel, löytää seuraava vaih(d)e. Harjoittelu ja kilpailut vaativat yhä enemmän aikaa työ ja opiskelu tahtovat väkisinkin jäädä vähemmälle. Kirjaimellisesti eväät ohenevat eivät valmennuksen vaan aivan konkreettisesti toimeentulon osalta. Stipendijärjestelmät eivät läheskään aina ulotu huippulupauksille, yleensä täytyy olla jo saavutuksia. Kooveessakin olemme luonnollisesti pohtineet asiaa ja päätyneet eräänlaiseen osaratkaisuun. Kun urheilija hankkii itselleen työ- tai opiskelupaikan, tuemme häntä taloudellisesti ja ja järjestämme harjoitteluolosuhteet joustaviksi. Itse kokonaisasia on kuitenkin vielä ratkaisematta. Koovee tunnetaan monen lajin urheiluseurana, jossa kilpaurheilun lisäksi voi ja saa harrastaa. Lajivalikoimasta löytyy vaihtoehtoja melkein vauvasta vaariin. Valmennus on osaavissa käsissä, eräissä lajeissa valmentajat ovat päätoimisia, kuten taitoluistelussa Stefan Zinz ja Minna Järvinen, uinnissa Kristiina Mäkinen, jääkiekossa Olli Savikko ja salibandyssa Hannu Santanen. Suunnistusvalmentajamme Juha Taini valittiin juuri suunnistusliiton päävalmentajaksi. Sivutoimisia valmentajia ovat esim. painissa Toivo Sillanpää, Pertti Ukkola ja Marko Asell tunnettuja ja arvostettuja herroja kaikki. Innostamme henkilöstöämme kouluttautumaan omalla osaamisalueellaan entistä paremmiksi ammattinsa osaajiksi. Olemme myös vuosien mittaan antaneet monille nuorille mahdollisuuden opiskella urheilutieteitä työn ohella työllistämällä heidät osa-aikaisesti. Tämä on osoittautunut molempia osapuolia palvelevaksi menetelmäksi. Liikuntapaikkojen puute alkaa olla jo kulunut murheen aihe. Erityisesti salibandy, jääkiekko, taitoluistelu ja uinti kaipaavat lisää tiloja ja harjoitusaikoja. Esimerkiksi uinnin pariin olisi tulossa jopa satoja harrastajia, mutta ryhmiimme he eivät kertakaikkiaan mahdu. Työmme asian hyväksi jatkuu. Toivotan kaikille kooveelaisille mukavaa talvikautta kilpailujen ja harrastusten parissa. Risto Laine Koovee ry:n puheenjohtaja

4 4 KAIVUUTYÖ HENRY LAHTI

5 PAINI Ammattitaitoiset Teksti: Pertti J. Pelkonen Kuvat: KIkka Kuusela, Kooveen arkisto keulakuvat vievät kooveelaista painia menestykseen Kun seuran painivalmennuksesta vastaavat miehet nimeltä Toivo Sillanpää ja Pertti Ukkola on selvää, että tietoa ja kokemusta löytyy monen molskin leveydeltä. Ukkola ohjasi Pohjanmaan painipoikia aktiiviuransa alussa ja suoritti myöhemmin kansallisen valmentajatutkinnon (KVT) Vierumäen Urheiluopistossa. Pertsa onkin tehnyt jo parin vuosikymmenen ajan arvokasta työtä Kooveen painijoiden valmentajana kiinteässä yhteistyössä Topi Sillanpään kanssa. Ja tulokset alkavat näkyä enenevässä määrin. 5 Suunniteltu kehitystie Kooveen painipojat ottavat ensimmäiset sidontaotteensa ja suorittavat heittonsa painikoulussa. Päämääränä on, että liikkeet opetetaan alusta alkaen oikein siitä vastaavat ohjaajat ja valmentajat. Pientä lisäpuristusta tuntuu syntyvän silloin kun itse Topi tai Pertsa vierailevat harjoituksissa. Paini kiinnostaa poikia ja heitä on painikoulussa paljon. Taitojen lisääntyessä he siirtyvät kilpailuryhmiin, joissa varsinaisten valmentajien apuna toimivat myös Kooveen parikymppiset painijat. Nuorille suositellaan myös muiden urheilulajien harrastamista, siitä painivalmentajat eivät ota hernettä nenään. Yksi ratkaiseva vaihe nuoren painijan elämässä osuu 15 vuoden tietämiin silloin varsin moni lopettaa harrastuksen. Sama tapahtuu muissakin lajeissa. Ne jotka jatkavat, tietävät, että edessä on entistä enemmän työtä menestyksen saavuttamiseksi. Kooveen paini hyvässä nostossa Pertti Ukkolan mielestä painiharrastus ja -valmennus on Kooveessa hoidettu hyvin. Esimerkkeinä viimeaikaisista tuloksista hän tuo esille kolme painijaa. Jussi-Pekka Niemistö otti 60-ki- loisten sarjassa sotilaiden MM-kisoissa hopeata. Hänen paininsa oli todella miehekästä, ei mitään poikapainia. Jussi-Pekka on lahjakas tyyppi, peräänantamaton ja innokas harjoittelija. Häneltä on lupa odottaa jatkossa mitä vaan, jos into ja terveys säilyvät. Lasse Mononen väänsi yllätyksellisen SM-hopeamitalin 82-kiloisissa. Lassella on luontaisia lahjoja ja kun hän pystyy panostamaan lisää harjoitteluun opiskelun ohella, tullaan hänestä kuulemaan paljon lisää. Valtteri Moisio on oikea himoharjoittelija, joka noudattaa valmentajan neuvoja tinkimättömästi. Tahtoa ja hyvää asennetta riittää. Matkan varrella on ollut pieniä ongelmia, 26-vuotiaasta miehestä nimittäin löytyy 9 leikkausarpea. Moskovan MM-kisoissa Valtteri oli hyvässä kunnossa ja paini hyvin. Pieni taktinen kömmähdys ottelun lopussa päätti hänen kisansa, mutta Valtterista kuullaan vielä. SM-kisoihin pyrimme saamaan kokoon painijan joukkueen, johon monikaan muu seura ei pysty, kuittaa Pertsa. Ylämäki, vastatuuli ja turkulaiset tuomarit Tuo otsikko oli aikanaan selitys tappiolle, kun juniorijääkiekkoa pelattiin ulkokentillä. Suomen painijatkaan ei- vät viime vuosina ole menestyneet odotusten mukaisesti. Onko syy valmennuksessa vai painijoissa? Tuohon kysymykseen ei ole yhtä vastausta. Täytyy muistaa, että valmennuksen luonne on menneistä vuosista muuttunut. Valmentajilla, jotka laativat harjoitusohjelmat, on varmasti riittävästi tietotaitoa, mutta toteuttamisprosessi jää entistä enemmässä määrin painijalle itselleen. Leirityksien ohjelmissa ja ajoituksissa voisi olla parannettavaa. Ja onhan asia niinkin, että huonokaan valmentaja ei voi estää harjoitteluun kaikkensa panostavan urheilijan menestymistä, analysoi Pertti Ukkola. Pertsa kaavailee, että näillä näkymin Lontoon Olympiakisoihin voisi Suomesta lähteä 3 4 painijaa. Kärkemme on kapea, toivottavasti siihen nousee nopeasti uusia nimiä. huonokaan valmentaja ei voi estää harjoitteluun kaikkensa panostavan urheilijan menestymistä Pertsan eväät huipulle nousuun Millä keinoin Pertti Ukkolasta tuli huippupainija ja olympiavoittaja? Vastaukset ovat sankarin itsensä antamia. Tinkimätön harjoittelu Työnteko tavoitteen saavuttamiseksi Voittamisen tahto Halu olla paras Itseluottamus Latautuminen otteluun Äidin- poronmaidon geenit Koovee salibandy järjestää joulukuussa 2010 matkan Salibandyn MM-KiSoihin! Matka järjestetään kisojen välierä- ja finaaliotteluihin. Välierät pelataan perjantaina ja finaalit lauantaina helsingin hartwall-areenalla. lippuja vielä saatavissa! Kisamatkan hinta (perjantai ja lauantai) on 160 /henkilö. hintaan sisältyvät pääsyliput otteluihin, matkat ja ruokailut. ilmoittautumiset ja lisätietoja: hannu Santanen KooVEE ry./salibandy valmennuspäällikkö , Sarvijaakonkatu 32, Tampere Salibandy Monen lajin mestari Vuokrataan lämpimiä autohallipaikkoja Tammelassa, hinta 65 /kk. Tiedustelut: Esa Koivisto, puh

6 6 SUUNNISTUS Mitaliketju sai lisää kultahohtoa Suunnistaja Merja Rantasen olemuksesta henkivät iloisuus ja hyväntuulisuus. Tyytyväisyyteen onkin muutamia tärkeitä syitä. Elokuussa MM-kisojen mitaliketju täydentyi viestikullalla ja niin vuoden 2008 kisojen viestikulta ja 2009:n viestipronssi saivat uutta kiiltoa. Kolme ja puolivuotias poika ottaa äidin kanssa ensimmäisiä suunnistusaskeleitaan maastossa ja siirtyminen Keski-Suomesta Kooveen riveihin on ollut Merjan mielestä onnistunut ratkaisu. Pikkuhiljaa suunnistajanaisen ajatukset kääntyvät vuoden 2013 koti-mm-kisoihin, mutta tärkeitä kilpailuja on sitä ennenkin. Teksti: Pertti J. Pelkonen, kuvat: Kikka Kuusela, Merja Rantasen arkisto Ura jatkuu Merja aloitti suunnistuksen koulun ala-asteiässä ja harrasti myös hiihtoa ja yleisurheilun juoksulajeja. Valinta vaikuttaa oikeaan osuneelta, yhtenä todisteena siitä on kymmenkunta naisten sarjojen SM-mitalia. Omaa kehitystään Merja pitää vuosien mittaan melko tasaisena, mutta toteaa saaneensa pojan syntymän jälkeen uutta potkua. Merjalla on takanaan parikymmentä vuotinen ura, onko missään vaiheessa mieleen tullut ajatus, että nyt tämä saa minun osaltani riittää? Täytyy sanoa, että viime keväänä tuli sellainen vaihe, että en kertakaikkiaan jaksa. Onneksi se meni nopeasti ohi ja nyt mennään taas täysillä, naureskelee Merja. Kartalla on pysyttävä Suunnistuksen perusolemuksen Merja kiteyttää pienen miettimisen jälkeen. Hänen sanomanaan laji kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ole. Kartan mukaan liikutaan tavoitteesta toiseen. Tuo ei nyt taida tosi kilpailussa ihan riittää. Onnistunut suoritus on tietysti monien tekijöiden summa, keskittäytyminen, fyysinen juoksukunto, kartanluku ja reittivalinnat kaiken täytyy naksata kohdalleen, miettii Merja. Tähän asti parhaana saavutuksenaan Merja pitää kevään viestikultaa. Hän suunnisti joukkuessa 2.osuuden ja nosti Suomen kakkossijalle. Tunnen, että se oli minulle henkilökohtainen hyvä suoritus. Viestin ja henkilökohtaisen kisan välillä Merja näkee pienen eron. Ainakin minun on helpompi keskittyä viestiin, kun joukkuetoverit ovat mukana. Tietysti pyrin saamaan parhaan mahdollisen latauksen myös henkilökohtaiseen kilpailuun, miettii Merja. Mitä sitten tulevaisuudessa? Kuten todettu, Merja Rantanen jatkaa kilpailu-uraansa näillä näkymin ainakin vuoden 2013 kotikisoihin saakka. Hänellä on jo ammatti hankittuna, mutta opiskelu tulevaisuudessa kiinnostaa suunnistajanaista. Urheilun parissa toimiminen ei välttämättä kuulu suunnitelmiin. Kooveen järjestämässä Merjan ja pyöräsuunnistaja Marika Haran mitalikahvitilaisuudessa palkittiin suuri joukko, osoitettiin ansaittua kunniaa myös seuran juniorisuunnistajille, jotka olivat menestyneet ikäluokkiensa kisoissa. Oli todettavissa, et- tä Kooveen tulevaisuus suunnistuksen mahtiseurana on turvattu nuorten nopsien jalkojen ja kompassinlukutaidon myötä. Mikä on sitten kokeneen suunnistajan viesti nuorille kyvyille? Suunnistus on hieno laji, siinä saa kokeilla omia rajojaan sekä fyysisesti että henkisesti. Jatkakaa ja jaksakaa, tulokset alkavat kyllä sitten näkyä, kannustaa Merja Rantanen. Jatkakaa ja jaksakaa, tulokset alkavat kyllä sitten näkyä onnistunut suoritus on tietysti monien tekijöiden summa, keskittäytyminen, fyysinen juoksukunto, kartanluku ja reittivalinnat kaiken täytyy naksata kohdalleen Voittajien kultahymy on herkässä. Mitalit ja mitalikahvit kakkuineen lämmittivät, sankareina Merja Rantanen (vas.) ja Marika Hara. Oikea on suunta, suoraan voittoon, toteaa Merja Rantanen.

7 SUUNNISTUS 7 MM-kultaa myös pyöräsuunnistuksessa Teksti: Pertti J. Pelkonen, kuva: Marika Haran arkisto Kooveen tunnuslause ei turhaan ole Monen Lajin Mestari. Koo- Pyöräsuunnistus veelaiset ovat vuosien kuluessa ottaneet lähes lukemattoman mää- tuntui haasteellisimmalta rän arvokisamitaleita sekä aikuisten että nuorten kamppailuissa. Marika Haralle metsät ja kompastulivat tutuiksi varhaisessa koutaitaisi olla helpompi etsiä ne Kooveen ohjelmaan kuuluvat lajit, si luiässä. Hän harrasti suunnistusta joissa Olympia-, MM- tai EM-mitaleita ei ole saavutettu. ja hiihtosuunnistusta, mutta päätvuosittain on seuran toimistolla saatu järjestää useitakin kakkukah- ti kymmenkunta vuotta sitten kovitilaisuuksia. Syyskuun alussa järjestetyssä tilaisuudessa katseltiin keilla pyöräsuunnistusta. Ja innosja ihailtiin Marika Haraa ja hänen kesällä taistelemiaan MM-mitalei- tui lajista. En osaa sanoa, onko pyöräsuunta, yhtä hopeista ja kahta pronssista. Viime vuonna kultaa tuli kes- nistus vaikeampi laji kuin esimerkikkimatkalla ja hopeaa sprintissä, joten sattumia Marikan saavutuk- si hiihtosuunnistus. Pyörä kilpailuset eivät ole. välineenä tuntui minusta jännältä ja erilaiselta, kertoo Marika. Suomessa pyöräsuunnistus ei vielä ole suurta suosiota nauttiva yleisölaji vaikka kilpailijoita kansallisissa kisoissa on KeskiEuroopassa määrä on 10-kertainen Suomeen verrattuna. Lajin arvokisoissa kilpaillaan printissä (20 min.), keskimatkalla (45 min.), pitkällä matkalla (1,5 tuntia) ja viestissä. Suluissa olevat ajat ovat kilpailun kärjelle ennakoituja aikoja muut tulevat sitten enemmän tai vähemmän perässä. Pääsy huipulle vaatii työtä Vaikka pyöräsuunnistusharrastus on vasta leviämässä Suomeen, on meillä esitellä lajin maailman huippu. Marika Haran mitalisuma ei ole sattuma, sillä suoritusvarmuus näyttää säilyneen vuodesta toiseen. Lisäksi Marika sijoittui vuoden Maailman Cupin viimeisessä osakilpailussa sijalle 3 ja säilytti pronssisijoituksensa. Marika pistää vauhtia urheiluvälineeseensä. Ilman harjoittelua ei maailmanmestaruuksia kuitenkaan oteta. Kyllä se jatkuvan ja kovan treenin vaatii. Pyöräsuunnistuksessa tarvitaan samoja ominaisuuksia kuin muissakin suunnistuslajeissa: keskittymiskykyä, hyvää fyysistä kuntoa ja kartanlukutaitoa. Harjoitteluuni kuuluu myös oma kuntopiiri, kertoo Marika. Seuraavat MM-Kisat ovat jo ensi vuonna ja on helppo päätellä, millä mielellä Marika niihin lähtee. Nuoria tulossa Vaikka pyöräsuunnistuksen harrastaminen Suomessa on vielä vähäistä, on seuraava sukupolvi jo näkyvissä. Marika tietää, että lupaavista harrastajista löytyy sekä tyttöjä että poikia. Pyöräsuunnistus tarvitsee itse kokeilla, kuinka lujaa uskaltaa mennä ja varmistaa, että rastitkin löytyvät. Tarvitaan hyvä peruskunto, kompassi, innostus ja polkupyörä, neuvoo Marika. Niin, siitä pyörästä, taitaa olla melkoinen erikoisvehje? Ei se tavallisesta retki- tai maastopyörästä niin kauheasti erotu...toki ei sitä nyt kannata jättää lukitsemattomana marketin parkkipaikallekaan, nauraa Marika. Pyöräsuunnistus tarvitsee itse kokeilla, kuinka lujaa uskaltaa mennä ja varmistaa, että rastitkin löytyvät. Anja opettaa pieniä suunnistajia löytämään ensimmäiset rastit Teksti: Pertti J. Pelkonen, kuvat: Kikka Kuusela, Timo Taskinen Kuva: Timo Taskinen Anja Wilen (oik.) on tottunut järjestelemään myös mitalikahvitilaisuudet Kooveen menestyneille suunnistajille. Nuorten Jukolassa 2010 tuli hopeaa (alakuva). Anja Wilen on ollut mukana Kooveen suunnistusjaoston toiminnassa jo vuosikymmeniä. Entinen huippusuunnistaja (meriitteinä mm. naisten MM-viestihopea vuodelta 1966 ja kapallinen SM-mitaleja) toimii nykyisin alle kouluikäisten lasten suunnistuskoulun seuraohjaajana. Innostus lajiin ja sen opettamiseen ovat säilyneet. Jonkun on opetettava lajin alkeet siitä innostuneille lapsille ja kenelle se tehtävä paremmin sopisikaan kuin henkilölle, joka on itse harrastanut suunnistusta, sanoo Anja topakasti. Aikaisemmin Anja on ohjannut myös eri ikäluokkien edustusryhmiä, joihin suunnistuskoulusta iän ja taitojen karttuessa siirrytään. Nyt hänen kiinnostuksensa suurimpana kohteena ovat aivan nuorimmat suunnistajanalut. Täytyy ihailla sitä innostuksen paloa, jota pieniltä lapsilta löytyy, samoinkuin työtä. jota heidän vanhempansa lasten kuljettajina ja kannustajina tekevät, kiittelee Anja Wilen.

8 8 SALIBANDY Tomas tykkää Tampereesta ja pelaamisesta Kooveessa Teksti: Pertti J. Pelkonen, kuvat: Kikka Kuusela Kesällä ilmeistyi Tampereen katukuvaan pitkä, hoikka ja tumma nuorimies. Ulkonäön perusteella hänet voisi mieltää valokuvamalliksi, tangokuninkaaksi tai filmitähdeksi. Rento olemus ja herkästi irtoava hymy viittaavat samaan suuntaan. Hän ei kuitenkaan ole mikään edellämainituista. Hän on aito tsekki Tomas Sladky, Kooveen salibandyjoukkueen uusi keskushyökkääjä! Kokenut pelaaja Nuoresta iästään ( 24 vuotta) huolimatta Tomas Sladky on varsin kokenut pelimies. Kotimaansa lisäksi hän pelannut Sveitsissä. Tsekin maajoukkuepaidan Tomas on tähän mennessä pukenut päälleen 46 kertaa. Miehen meriitteinä on mm. kaksi MM-Kisojen nelossijaa ja Sveitsin Liigan mestaruus pienemmistä saavutuksista puhumattakaan. Salibandyn pelaamisen Tomas aloitti kouluaikana varsin nuorena harrastettuaan sitä ennen jalkapalloa. Totesin, että jalkapallokenttä oli minulle liian suuri ja kokeilin koulussa salibandya. Innostuin heti ja tämä peli vei sydämeni, naureskelee Tomas. Uutta panostusta Kooveelle ja samalla oppia itselle Tomas näkee itsensä pelintekijänä ja haluaa luoda maalintekopaikkoja joukkuetovereilleen, mutta tekee myös omia ratkaisuja. Miehen hyvästä pelikäsityksestä kertovat esimerkiksi Tsekin maajoukkueen tilastot: tehopistettä 46 ottelussa. Vaikka takana Kooveen riveissä on vasta harjoituksia ja yksi turnaus, näkee Tomas Sladky jo pelillisiä eroja Tsekin ja Euroopan sarjoihin. Peli on nopeampaa ja fyysisempää, koko ajan tapahtuu ja on oltava valmiina, toteaa Tomas. Kun mahdollisuus Kooveehen siirtymiseen tuli, ei mies miettinyt hetkeä kauempaa. Koovee on hänen mielestään taidollisesti ja hengeltään hyvä joukkue, sopiva yhdistelmä kokemusta ja nuoruutta. Tämä antaa minulle uusia mahdollisuuksia kehittyä ja toisaalta haluan tuoda oman osaamiseni 100%:sesti joukkueen hyväksi. Itselleen tärkeänä tapahtumana Tomas näkee elokuun alussa Tsekissä pelatun kansainvälisen turnauksen, johon Koovee osallistui. Sain olla yhdessä joukkueen kanssa paitsi itse peleissä, myös niihin valmistaumisessa, pelien jälkeisissä tapahtumissa ja vapaa-aikana. Tunsin todella päässeeni sisään joukkueeseen. Koovee on hänen mielestään taidollisesti ja hengeltään hyvä joukkue, sopiva yhdistelmä kokemusta ja nuoruutta Suomi ja Ruotsi lajin kärkimaita Tomasin mielestä Suomi ja Ruotsi ovat salibandyn ehdottomia kärkimaita pelaajien tekniikassa, joukkueen taktisessa valmiudessa ja asennepuolella. Tsekki, Sveitsi ja muut maat kurovat kaiken aikaa eroa kiinni tekniikassa ja taktiikassa. Suurin ero on mielestäni henkisellä puolella, meidän on uskottava itsemme ja opittava voittamaan sekä Suomi että Ruotsi, pohtii Tomas. Myös pelikulttuurilla on tärkeä merkitys. Voitte varmaan kuvitella, millainen tunnelma on sekä kentällä että katsomossa, kun voittaa Sveitsin mestaruuden 9000 katsojan silmien edessä. Tavoitteena ammatti urheilun parissa Tietenkin on ennenaikaista puhua peliuran jälkeisistä asioista sellaisen miehen kanssa, jonka parhaat pelikaudet ovat vasta tulossa. Tomas Sladkylla on kuitenkin jo tästä asiasta selkeä visio. Hän opiskelee urheilutieteitä ja valmennusta ja toimii Koovee A-juniorien salibandyjoukkueen apuvalmentajana. Opiskelun ohella kertyy siis myös käytännön kokemusta. Meillä on omassa joukkueessamme hyvä päävalmentaja ja kuuntelen mielelläni hänen ohjeitaan. Haluan myös siirtää ne opit ja oman kokemukseni nuoremmille, sanoo Tomas. Tampereella on mahtava life-style Tomasin mielestä Tampere on sopivan ja kokoinen kaupunki ja eksoottinen sellainen. Ensimmäistä kertaa Tomas ei Tampereella ole, muutama vuosi sitten hän oli täällä pelaamassa maajoukkueiden turnausta ja on viettänut kaupungissa myös lomaa. Häntä viehättävät erityisesti Tampereen siisteys sekä ostos- ja harrastusmahdollisuudet. Kun puhe siirtyy Tampereen tunnetusti kauniisiin naisiin Tomas vakavoituu hetkeksi, mutta ystävällinen hymy palaa nopeasti. Olen seurustellut kuusi vuotta. Tyttöystäväni opiskelee ja pelaa tennistä USA:ssa ja meillä on erittäin lämmin, luottamuksellinen suhde. Tottakai haluan tustustua sekä tyttöihin että poikiin ja saada heistä hyviä ystäviä, kertoo Tomas. Pelisäännöt ovat siis tältäkin osin selvät. Vähän kummallinen tsekiksi? Tomas pelaa tennistä, pyöräilee ja kuuntelee musiikkia mielellään. Hän sanoo olevansa kaikkiruokainen erityisesti POP-musiikin suhteen ja kuuntelee myös suomalaisia iskelmiä, vaikkei sanoja ymmärräkään. Hänen mielestään ne kuulostavat eksoottisilta (lieneekö samanlainen tunne, kun meikäläinen kuulee imaamin joikumista minareetista). Tähän asti kaikki on ihan ok! Tomas ei juo alkoholia lainkaan. Siinäkään ei ole mitään moitittavaa, päinvastoin. Tomas ei tykkää oluesta. Ohhoh! Tunnetun olutmaan kansalaiselle ei siis ohrapirtelö maita! Hän juokin mehuja, Coca-Colaa tai vettä. Tomas kertoi mieliruuakseen kanan eri muodoissaan. Tietysti pelikaverit veivät hänet syömään hyvin maustettuja suomalaisia kanankoipia ja -siipiä. Ei oikein maittanut, liian tulista, oli Tomasin kommentti. Kummallinen mies. Sanoo kanan mieliruuakseen, eikä kuitenkaan tykkää siitä! Tomas on jo oppinut muutamia sanoja Suomea, muun muassa moro ja kauhea kankkunen. Viimeksimainitun oppiminen juontanee elokuvasta Hang-over, johon hän on pyytänyt suomenkielisen käännöksen, vaikkei ole olotilaa itse kokenutkaan. Mennääs oikee porukalla kattoon Tomasin pelejä, siä loorassa voi sattua jänskiä juttuja!

9 Koovee lähtee Salibandyn SM-Liigaan mitalinkiilto silmissä Viime kaudella todellinen menestys näytti olevan lähellä, mutta jäi sitten harmittavan kauaksi. Koovee johti runkosarjaa joulutauolla ja odotukset olivat korkealla. Vaikka kevät ei mennytkään ihan putkeen oli tuloksena runkosarjan 4. sija. Puolivälierissä tuli sitten kylmää kyytiä ja Kooveen lopullinen sijoitus sarjassa oli viides. Päävalmentaja Arto Japi Riihimäki ei halua selitettä kevätkauden pelillisiä ailahteluja työesteillä, sairastumisilla eikä ehkä hienoisen tyytyväisyyden tunteen hiipimisestä pelaajien mieleen. Kokonaisuutena viime kausi oli hyvä. Teimme vuosi sitten tärkeän linjanvedon siitä, että harjoittelemme niin ammattimaisesti, kuin se tällä tasolla on mahdollista. Siihen pelaajat sitoutuivat kiitettävästi ja kehitystä tapahtui selvästi. SALIBANDY Teksti: Pertti J. Pelkonen, kuvat: Kikka Kuusela, Kooveen arkisto 9 Japi toimii myös Suomen B-maajoukkueen päävalmentajana Menneet unohdettu, katseet tulevaisuudessa Alkavaan kauteen sekä valmentajat että joukkue lähtevät luottavaisina ja taistelumielin. Treenien viikkoohjelma ei ole juurikaan muuttunut, mutta pelitapahtumien analysointia videolta on syvennetty. Käymme läpi jokaisen pelin tilanteet ja annamme palautetta henkilö-, viisikko- ja joukkuetasolla. Tästä vastaa ensisijaisesti viime kauden pelaajista valmennustiimiimme siirtynyt Juuso Jehkinen. Tämä on osa kokonaisuutta, jolla pyrimme saamaan entistä enemmän ammattimaisuutta toimintaan yhdessä pelaajien ja seuran kanssa, kertoo Arto Riihimäki. Pelaajamateriaaliltaan joukkue on jonkin verran muuttunut. Muutamia viime kauden pelaajia on lopettanut tai siirtynyt muualle. Tilalle on saatu uusia nimiä kuten Tomas Sladky, Lasse Salminen, Jukka Laurila ja omista A- junioreista tullut Jussi Luoma. Ovatko he vahvistuksia joukkueelle? Haluan uskoa näin. Sentteri Tomas on mahtava taistelija- ja johtajatyyppi, Lasse puolestaan kokenut maalintekijä. Pakkina pelaavalla Jukalla riittää kokemusta ja nuorelta Jussi Luomalta odotan todella hyvää kautta. Mielestäni joukkue on hengeltään vielä yhtenäisempi kuin viime kaudella ja valmis taistelemaan, analysoi Japi. Valmennus osaavissa käsissä Arto Riihimäki ryhtyi valmentajaksi heti oman ansiokkaan pelaajauransa (yli 200 ottelua SM-tasolla) jälkeen. Koveen salibandyjoukkueen päävalmentajana hänellä on nyt meneillään toinen kausi. Japin mukaan joukkue on tasainen, heikkoa kohtaa ei löydy enempää molariosastolta kuin puolustuksesta tai hyökkäyksestä. Tarvittaessa lähes jokaiselle pelipaikalle löytyy mitat täyttävä vaihtopelaaja. Valmennuksen hoitaa valmennustiimi, mutta vastuu on luonnollisesti päävalmentajalla. Millainen valmen- taja Arto Japi Riihimäki sitten on? Pyrin olemaan ennen kaikkea keskusteleva ja ohjaava, mutta tarvittaessa myös määräävä. Entä onko omasta pelaajataustasta apua valmentamiseen? Kyllä se antaa lisävalmiuksia, uskon kokemuksesta tietäväni, mitä pelaajan pääkopan sisällä liikkuu. Turnaukset tärkeitä kauteen valmistaumisessa Kooveen salibandyjoukkue osallistui elokuussa kahteen harjoitusturnaukseen. Tsekeissä otettiin mittaa Euroopan huippujoukkueista ja kuun lopulla pelattiin oma kutsuturnaus kotikentällä, Spriraali-areenalla. Pelien lopputulokset eivät kuitenkaan olleet oleellisin asia. Nämä turnaukset ovat tarkeitä askeleita valmistautumisessa kauteen. Kovien otteluiden pelillistä antia tärkeämpänä pidän yhteishengen hioutumista jokkueen sisällä. Varsinkin Tsekin turnaus oli meille loistava matka. Saimme olla viisi päivää tiiviisti yhdessä ja uudet pelaajat pääsivät todella sisään joukkueeseen, sanoo päävalmentaja. Yleisön tuki tärkeä Vaikkei katsojien tuki ihan kuudetta kenttäpelaajaa vastaakaan, on sillä merkityksensä pelihengen luomisessa. Kyllähän siitä syntyy loistava tunnelma, kun viisisataa ihmistä kannustaa omiaan suhteellisen pienessä tilassa. Avausottelumme Happeeta vastaan pelataan maanantaina Lupaamme tarjota hyvää salibandya pääsylipun vastineeksi, tervetuloa katsomaan, houkuttelee Ari Japi Riihimäki. vaikkei katsojien tuki ihan kuudetta kenttäpelaajaa vastaakaan, on sillä merkityksensä pelihengen luomisessa Maalivahti Pekka Nupi Nieminen latautuu tuleviin peleihin... Suomi Tsekki -sanakirja, lyhyt oppimäärä housut kalhoty hyökkääjä útocník ˇ kana slepice katu trída ˇ kattila hrnec kaupunki mésto kesä léto kirkko kostel kynä propiska koti domov leipä chléb lentokone leladlo linja-auto autobus lääkäri lékar ˇ maali gól olut pivo pallo micˇ pelikenttä hríšté ˇ pöytä stul raha peníze tietokone pocítac ˇ ˇ tuomari sudi valmentaja trenér vuori hora Siellä lepää ja maalintekijä on Kooveen numero 12, Tomas Sladky!

10 10 SALIBANDY Salibandynaisten lupaus: pudotuspeleihin! Kooveen naiset pelasivat viime keväänä salibandyliigan runkosarjan jälkeisiä jatko-otteluita. Pelien panos ei kuitenkaan ollut se, mitä odotettiin ja toivottiin. Tavoiteltujen play-offs-pelien sijaan joukkue taisteli nimittäin liigapaikkansa puolesta putoamiskarsintaotteluissa. Karsinnat selvitettiin puhtaalla pelillä, ja valmistautuminen tulevaan liigakauteen aloitettiin uuden päävalmentajan Jani Perkonmäen johdolla heti toukokuun alussa. Teksti: Saija Sippola, kuvat: Kimmo Pitkänen Naisten liigajoukkue on uudistunut kesän aikana rajusti. 23 pelaajasta peräti 13 ei pelannut joukkueessa viime kaudella ja 6 pelaajalla ei ole kokemusta salibandyliigasta. Päävalmentaja Perkonmäki laskee joukkueen kuitenkin vahvistuneen viime vuodesta. Joukkue on vahvistunut varsinkin pallollisesti. Hyökkäykseen on tullut luovuutta, joten tulemme näkemään entistä mielikuvituksellisempaa hyökkäyspeliä. Olemme myös saaneet lisää oikeanlaista kovuutta, mistä on apua etenkin puolustuspään pallontavoittelu- ja maalinedustilanteissa, Perkonmäki luonnehtii. Omia junnuja nousee edustukseen Uusista pelaajista salibandyliigakokemusta tuovat mukanaan eniten maalivahti Tiina Kallio sekä Turun trio Reetta Käpylä, Milla Ranne ja Jonna Rousku. Joukkueen kapteeniksi valittu Käpylä pystyy pelaamaan paikkaa kuin paikkaa, Ranteella riittää pelikäsitystä ja käsien pehmeyttä ja Rousku pystyy suoraviivaiseen maalintekoon. Kovien pelien kokemusta löytyy runsaasti myös taitavalta hyökkääjältä Henna-Maija Turuselta, joka on jääkiekon puolella tahkonnut yli 250 liigapeliä. Mielenkiintoisia otteita odotetaan myös neljältä juniori-ikäiseltä pelaajalta, jotka Classicista siirtyneen Tiia Leppäsen johdolla tulevat varmasti taistelemaan peliajasta. Omista junioreista nostimme joukkueeseen kaksi taitavaa ja kovasti töitä tekevää pelaajaa, Ilona Huhtalan ja Essi Kolpon. On hieno juttu, että Suomen suurimman salibandyseuran junioritoiminta alkaa tuottaa pelaajia edustusjoukkueeseen myös naisten puolella, Perkonmäki kiittelee juniorimyllyä. Viime kauden runkopelaajista joukkueessa jatkavat mm. maajoukkueleirityksessä kesällä olleet hyökkääjä Tiina Lehto ja maalivahti Tanja Henttinen, loukkaantumisen jälkeen paluun tekevä hyökkääjä Minna Uotila, vahvan debyyttikauden liigassa pelannut puolustaja Teija Riihimäki ja liigaotteluiden määrässä mitattuna joukkueen kokenein pelaaja, puolustaja Satu Sainio. Maalivahti Tanja Henttinen on kolkutellut viime vuosina maajoukkueen portteja. Asenne kunnossa Kesän aikana joukkue on tehnyt reippaasti töitä sekä fysiikan että lajitaidon kehittämiseksi. Oheisharjoittelun suunnittelusta ja vetämisestä on vastannut fysiikkavalmentaja Minna Simonen. Kesän aikana on tehty töitä joka osa-alueella. Erityisesti on pyritty saamaan lisää nopeutta ja ketteryyttä. Treenit ovat sujuneet suunnitellusti. Erityisen positiivista on ollut pelaajien hyvä asenne ja tekemisen meininki, Minna Simonen kiittelee. Myös Jani Perkonmäki on tyytyväinen joukkueen asenteeseen. Suurin ero viime vuoteen on joukkueen nälkäisyydessä, sykkeessä ja asenteessa. Uskallan luvata, että tämä joukkue ei säästele otteluissa, kun se ei säästele reeneissäkään, Perkonmäki vakuuttaa. Perkonmäen ja Simosen lisäksi joukkueen valmennusryhmään kuuluvat lajivalmentajat Janne Nousiainen ja Maarit Nissilä sekä maalivahtivalmentaja Mikko Liikanen. Joukkueenjohdossa jatkavat Kimmo Pitkänen, Saija Sippola ja Mikko Uotila. Fysioterapeuttina toimii Anne Rapola ja joukkuetta huoltaa pelaajauransa liigassa keväällä päättänyt Susanna Sahla. Naisten edustusjoukkueen liigakausi käynnistyy kotiottelulla SB Vantaata vastaan 26. syyskuuta. Seuraava kotiottelu pelataan Porvoon salibandyseuraa vastaan sunnuntaina Molempien joukkueiden osalta voidaan puhua kauden päävastustajista. Ainakin Koovee on tosin uudistunut niin rajusti sitten viime kauden, että tulosten veikkaamisen asemesta kausi kannattaa katsoa heti avauksesta alkaen. Aikuisten liput maksavat 5 euroa ja 7 15-vuotiaiden 3 euroa. Kooveen juniorit pääsevät otteluihin ilmaiseksi. Kausikortti heltiää aikuiselle 35 eurolla ja VIP-kortti 55 eurolla. Piia Niemi pelasi nousujohteisen debyyttikauden liigassa ja jatkaa syksyllä siitä, mihin keväällä jäi (kuva vasemmalla). Kooveen naisten salibandyliigajoukkue Tiina Lehto teki viime kaudella liigan piste-ennätyksensä. Toivottavasti ennätys pistetään uusiksi taas tällä kaudella! (kuva oikealla). Tanja Henttinen (MV) Ilona Huhtala (Koovee, jun.) Kaisa Kaipio (Nokian KrP, 1-div.) Tiina Kallio (Nokian KrP, 1-div.) Essi Kolppo (Koovee, jun.) Reetta Korkki (Probelli, 2-div.) Reetta Käpylä (TPS, liiga) Tiina Lehto Tiia Leppänen (Classic, liiga ja jun.) Ninja Lindholm Pia Mäenpää (Koovee, 2-div., liiga 08-09) Sonja Mäkinen (MV) Elina Mäntylä Piia Niemi Henriikka Peni (Nokian KrP, 1-div.) Milla Ranne (viimeksi TPS, liiga) Teija Riihimäki Jonna Rousku (AFC, 1-div.) Satu Sainio Henna-Maija Turunen (Nokian KrP, 1-div.) Jetta Uotila Minna Uotila Milla Vähälä (Nokian KrP, 1-div.)