Juhannusaikoja. Kesäillan valssi

Transkriptio

1 1 Kesäillan valssi Juhannusaikoja Joulu ja juhannus olivat joskus juhlia isolla J:llä. Lapsen silmin ne saattoivat olla taianomaisempia kuin aikuisten vinkkelistä. Mutta olen varma, että päivittäistä rutiinia kovemman rutistuksen jälkeen, tuntui jokaisesta juhlavalta. Juhla tarkoitti pientä henkireikää ja vaihtelua arkeen.

2 2 Joulu ja juhannus kulkevat käsi kädessä, mutta säädyllisesti puolen vuoden päässä toisistaan. Niillä on paljon yhteistä niin kuin esimerkiksi siivous, josta ei tingitty, koristelu, joka kruunasi juhlan, sauna, joka jälkeen puettiin pyhävaatteet ja ruoka, joka ei tuottanut yllätystä. Mutta siinä missä joulu oli perheelle pyhitettyä aikaa, jolloin ei kotoa lähdetty no Tapanina ehkä - juhannuksena retkeiltiin. Juhannussiivoa tehtiin pitkin viikkoa. Jouluksi siivottiin kaapit, juhannuksena käytiin läpi komerot. Oli juhlaa, jos äiti ehti mukaan, kun parvekkeelle leviteltiin tuulettumaan vaatteita, kankaita, kenkiä ja hattujakin. Niitä riitti, koska varulta ei mitään heitetty pois. Vaatekappaleet kulkivat kädestä käteen äidin muistellessa, mihin tilaisuuteen hän oli kulloisenkin vaatteen tehnyt, tai millä konstilla tienannut rahat johonkin likkuuden aikaiseen hattuun. Erityisen hellän käsittelyn saivat vauvoina pitämämme irtoröyhelöt, pehmoiset flanellipaidat tai neulenutut. Se oli samalla pieni katsaus perheen historiaan. Muistelutuokion päätti miltei varmasti pieni kesäsade. Aarteet piti viikata pikapikaa takaisin pahvilaatikoihin; Jaana, kai sinä olet muistanut murustaa koimyrkkyä joka kerroksen väliin!

3 3 Sateen mentyä ohi hommani oli hakea hosia, eli koivun oksia siivousta varten. Koivunoksilla pyyhkäistiin kevyesti katonraja ja nurkat. Talven aikana ilmestyneet hämähäkinseitit menivät sen sileän. Mitä isommaksi tulin, sitä nolompi oli muka muina miehinä tuoda melkoinen kimppu pitkiä koivunoksia lähimetsästä. Ei saisi katkoa oksia!, opetettiin koulussa, Eikä KUKAAN muu enää hosi!, yritin kiemurrella hommasta. Tuplien poisto oli mieleistä puuhaa. Kuka muistaa vielä sen riemukkaan tunteen, kun koko ikkunapaperi irtosi kerralla, varovasti vetämällä? Joskus liimapaperia joutui raaputtamaan: Varovasti hyvänen aika, ei saa pilata maalia. Siinä hommassa sormet liimaantuivat yhteen ja paperisoiroja tarttui käsivarsiin. Liimapaperi muistutti, että ensimmäiset kasvit olisivat otettavissa prässistä. Tuplaikkunat kannettiin vintin komeroihin. Toivottavasti vaatelaatikot oli maltettu kantaa peremmälle, ettei painavien tuplien kanssa tarvitsisi kyyristellä pitkälle. Kun vielä kirkkaisiin ikkunoihin ripustettiin keveät kesäverhot ja puhtaille lattioille levitettiin tuoksuvat, vaaleat matot, tuntui joka paikka hehkuvan valoa.

4 4 Jussina Juhlien järjestämisessä miehillä on kaksi varmaa hommaa. Juhlapuiden hankkiminen ja pystytys sekä saunan lämmittäminen. Juhannuskoivut ilmaantuivat kuin tyhjästä. Aattona iltapäivällä ne vain yhtäkkiä olivat paikallaan rapun pielissä. Nuoret koivut olivat täydellisiä valkoisine runkoineen ja vielä tuoreine lehtineen. Jos oli kovin kuivaa, päästettiin letkulla vettä koloon, jossa koivu seisoi. Rautakaupan sulkeminen on yksinkertaisimmillaan oven sulkemista ja kassan tarkistamista. Se edellyttää, että asiakkaat ovat lähteneet. Juhlapyhien aattona riitti konttoriin yksi tai useampi, jolla ei ollut kiire kotiin. Ota, Masa, vielä yksi ryyppy. Ssä olet kunnon kaveri. Lainaa oman kylän pojaalle 50, että pääsen vähän juhannustunnelmiin, nääs. Kyllä sää tiärät sano, olenko koskaan jättäny maksamatta. Ai, sää et ota, määkään en sitten ota Monologi mollissa jatkuu. Isä on sillä välin sulkenut oven, kun minä olen nostanut pyörät sisään. Keinut jätetään pihaan. Ei niitä kukaan vie, sen paremmin kuin katiskoitakaan. Meillä päin kun lainehtivat vain pellot.

5 5 Olenko mää Liisa-rouvan tiällä, molottaa viimeinen asiaskas, kun äiti tulee luutuamaan konttorin lattiaa. Masa häipy jonnekkin. Mutta jos sulla on, Liisa, antaa ryynimakkaraa, minä lähden! Äiti käskee minut makkaranhakuun. Se on kovasti kasvanu toi teirän likka. Ei se enää juttele sillai, kun piänempänä. Niin on meiränkin kloppi ihan puhumaton.minä sille no, antaa olla No, sitten tulee äitiinsä. Tässä on makkarat. Parempi olis, ettet lähtis mopolla, jos soitetaan pirssi, sanoo äiti sävyllä, jossa ei ole tulkinnan varaa. Minä en mopoa jätä pyhiksi koltiaisten kiusaksi. Varraastavat kumminkin! Isäntä on taluttanut moponsa jo pihan poikki, kun isä ilmoittaa saunan olevan valmis. Kysymykseen, haluaako Liisa mennä ensin, hän saa, samoin kuin jouluna, vain paljon puhuvan katseen. Me joutilaat, isä ja minä, menemme vähin äänin saunaan. Muutaman vuoden kuluttua varaan ensimmäisen vuoron yksin itselleni, että ehdin Särkän lavalle vievään linkkiin.

6 6 Kaikki kyydissä Meidän saunoessamme äiti ja apulaiset olivat ehtineet siivota kaupan. Tiskejä tyhjentäessään äiti on samalla laittanut styrox-laukkuihin evästarpeita. Erityistä herkkua ovat sormenpäänkokoiset uudet perunat. Äiti on muistanut laittaa laukkuun päällimmäiseksi pienen paketillisen metwurstia. Minä kun tulin helposti pahoinvoivaksi pienemmillä teillä. Sinulla on varmaan katsottuna kaasukeitin, retkituolit ja pöytä. Sitten tarvitaan kaksi uimapatjaa ja pumppu., listasi äiti armotta saunan raukaisemalle isälle. Isän sopi pitää kiirettä: Tauno sanoi, että viimeistään kolmelta pitää lähteä, että ehditään viimeiseen lossiin. Ja minä haluan rantapallon, joka tuli Koppertone-kassin mukana, manguin minä heti väliin. Hyvä, aurinkorasvan ja saippuan olisin unohtanut! Kipasepa, Jaana, sinä ne autoon, kun olet pukenut. Me Päivin kanssa käymme vähän virauttamassa sillä aikaa..

7 7 Seuraa tyyni hetki myrskyn silmässä. Isä yrittää löytää epätoivoisesti retkikeittiön tarpeita ja ottaa paremmin muistamistaan kätköistä virvoketta. Minulla, kalkkilaivankapteenilla, on aikaa tutkia pulloa, jossa lukee Itseruskettava. Pistävänhajuista valkoista rasvaa, vaikka pullo on ruskea. Valelen sitä reilusti käsivarsiini, jalkoihin ja kasvoihinkin. Sillä aikaa, kun äiti kiertää papiljotteja päähänsä ja kieltää isosiskoa laittamasta päälleen kikkulaa, itse batikivärjättyä laamapaitaa, minä koristelen autoa työntelemällä koivunoksia puskurin ja rekisterikilven väliin reilusti, kuinkas muuten. Isä toteaa, ettei retkipöytä mahdu kyytiin, vaikka itse asiassa hän ei oikeasti muista sen olevan kaupan pihassa keinun vieressä. Mutta lippu pitää muistaa vetää salkoon. Pakkaaminen on vielä pahasti kesken, kun Tuomistojen Mersu kaartaa pihaan. Tauno ja Sirkka hymyilevät aurinkolaseissaan, takapenkillä istuvat ryhdikkäinä ja reippaina maailman mallikelpoisimmat kaksoset ja snautseri, Jekku.

8 8 Isä on jo hienoisessa juhlatunnelmassa ja jututtaa Tuomistoja sillä aikaa, kun äiti kantaa tavaraa autoon. Kun äiti on vihdoin pakannut myös Päivin ja minut takapenkille, kääntyy pihaan kuorma-auto! Koko viikon odotettu sementtikuorma saapui vihdoin. Kesäduuniblues Kiihtyykö auto vai kuka Minun tuli autossa paha olo jo ennen kuin se edes käynnistettiin. Me nimittäin odottelimme autossa paahtavassa helteessä, että miehet purkavat sementtikuorman. Kuorman purku sujui kyllä neljältä mieheltä ripeästi. Auto peruutettiin lastausmonttuun. Kahdet tiilikärryt kulkivat lavan ja varaston väliä. Säkkejä vaan oli paljon. Ulos pääsi vain Jekku-koira ja jopa aina iloisen Sirkka-tädin hymy alkoi kiristyä. Äiti katseli huolestuneena takapeilistä vuorotellen Sirkka-tätiä ja purkuhomman edistymistä.

9 9 Kuitenkin hän onnistui salamana aukaisemaan oven ensimmäisellä yökkäykselläni. Kuuma auto, jännitys ja eritoten uimapatjojen, Coppertonen sekä Munitusheltan hajujen yhteisvaikutus oli minulle liikaa. (Rehun haju oli pinttynyt autoon, jolla kuljetettiin pienemmät kuormat.) Taas me oltiin isän kanssa saunassa! Onni onnettomuudessa, että oksensin pihaan enkä autoon. Jälkimmäisessä tapauksessa Päivi olisi alkanut voida huonosti. Pihaa tutkivaa Jekkua ei haju haitannut. Sirkkatäti loi tuimia katseita nenäänsä piteleviin kaksosiin Jekun hypätessä kyytiin. Muuten Tauno-setäkin vaihtoi paitansa. Saunanlavolta löydettiin tulevalla viikolla Tauno-sedän kaipaamat aurinkolasit. Sitten ajettiin kohti Turun saaristoa kilpaa kellon ja muiden autoilijoiden kanssa. Siihen aikaan ei ollut onneksi turhia nopeusrajoituksia. Siispä Tauno-setä kokeili uuden Mersun kiihtyvyyttä. Äiti pysyi kuitenkin hammasta purren perässä, sillä lähtöhässäkässä ei muistettu sopia tarkkaa reittiä. Lossille olisi ehdittävä kuudeksi. Puoli seitsemältä päästiin kilometrin mittaisen autojonon hännille. Ei hätää, lossi ajoi niin pitkään kuin tulijoita riitti.

10 10 Nukuin makeasti auton viilennyttyä iltaa myöten. Päivi ja kaksoset keräsivät lossiin pääsyä odotellessa kukkia seitsemää sorttia. Oli jo melkein pimeää, kun tulimme majataloon. Olin virtaa täynnä, toisin kuin muut. Rannasta kantautui houkuttelevaa soittoa, mutta minut piti nukuttaa ensin. Äiti luovutti siinä vaiheessa, kun Päivi ja kaksoset olivat umpiunessa. Tauno-setä ei antanut periksi, vaan kokeili Valituista Paloista lukemaansa hybnoosia. Tauno-sedänkin pää alkoi nuokkua. Varmaan hän katseli itse liian tiiviisti heiluttelemaansa liinaa. Kuuntelin pitkään hanurin soittoa ja aamun jo sarastaessa katselin pitsiverhon poimussa pörräävää kärpästä. Juhannustanssit Ainutlaatuista Juhannuspäivän suunnitelmissa oli herätä varhain ja ajaa niin pitkälle, kuin tietä riittäisi. Jossakin suojaisassa kalloin kupeessa sitten söisimme uusia perunoita ja savukalaa, jota

11 11 hyväntahtoinen kalastaja suorastaan tyrkyttäisi meille. Meidän lasten uidessa ikiomalla hiekkarannalla, aikuiset joisivat kahvia tai vain loikoisivat auringossa. Vain Taunosetä voisi keksiä jotakin noin ainutlaatuista! Sää ei olisi voinut olla suotuisampi. Aurinko paistoi kirkkaasti ja paikoitellen pilkottava meri moninkertaisti valon. Aurinko ei tuntunut polttavalta, koska lännestä tuuli ajoittain navakastikin. Olimme varhain hereillä ja valmiina lähtöön ennen Tuomistoja. Ainutlaatuista! Kaksoset tulivat hetken päästä kysymään, olinko huomannut illalla Tauno-sedän jättäneen aurinkolasejaan yöpöydälleni. Vakuutin, ettei sedällä ollut illalla laseja. Sitten Sirkka-täti tuli hurmaavasti hymyillen juttelemaan äidin kanssa. Äiti puolestaan vakavoitui ja lopulta kysyi minulta erittäin vakavasti, mihin olin laittanut sedän aurinkolasit. Vakuutin, etten ollut koskenut olemattomiin laseihin. Äiti ja Sirkka-täti sanoivat tulevansa hyvin surullisiksi. Aloin itkeä sitä surun määrää. Sitten Sirkka-täti ja äiti sanoivat, että tulisivat oikein iloisiksi, jos kertoisin koko jutun. Minä kerroin kasvot kirkastuneena, että sedällä ei ollut illalla aurinkolaseja! Sirkka-täti kyllä narrasi, hän ei ollut ollenkaan iloinen mennessään takaisin sisään.

12 12 Taas tapahtui jotakin ainutlaatuista: kun hetken kuluttua Tuomistot asettuivat autoon, antoi Tauno-setä Mersun avaimet yhtä vastahakoisesti Sirkka-tädille, kuin Sirkka-täti otti ne käteensä. Kaksoset tirskuivat ja kukaan ei huomannut komentaa hämmennyksissään louskuttavaa Jekkua olemaan hiljaa. Parin käynnistysyrityksen jälkeen, pääsi täti tiehaaraan. Sitten odoteltiin, että ulkosaarille niinikään ajavat autot menisivät ohi. Äiti puhisi: Nyt Sirkka, nene nyt!, mutta Sirkka-tädiltä pääsi auto sammumaan. Mihinkähän näin paljon väkeä olikin liikkeellä? Lossin ansiosta autoletkaan tuli riittävän pitkä väli, että meidän lisäksemme neljä muuta majatalon pihassa odottavaa autoa pääsivät tielle. Tie oli mutkainen ja kapea, mutta nuo neljä autoa porhalsivat ohitsemme saman tien. Sitten vain katsomaan sopivaa leiripaikkaa. Melkein joka tiehaarassa oli kyltti Privat. Sitten huomasimme sopivan paikan, mutta viittoilu ei auttanut. Ei sen paremmin tööttäyskään, jolloin Sikka-täti kiihdytti vauhdin neljäänkymppiin. Hurjasteltuaan näin hetken, hän teki äkkijarrutuksen. Olimme jälleen pitkän autoletkan hännillä. Emme kuitenkaan kauan olleet hännänhuippuna. Lossillinen autoja oli saavuttanut meidät!

13 13 Tässä sitä ollaan, sanoi äiti epätoivoisena. Mulla on nälkä ja huono olo!, marisin. Kymmenistä autoista käryävä pakokaasu teki ilman siniseksi. Sitten isä äkkäsi maitolaiturin. Isä lähti kulkemaan pitkin letkaa, ja sitä mukaa moottoriit sammutettiin. Meillä oli lopulta hieno seisova pöytä maitolaiturilla Tuomistojen ja jokusen muun perheen kanssa. Leikimme 10 tikkua laudalla, kun aikuiset joivat kahvia. Jekku ei päässyt ulos, kun oli joku pikkulintujen suojeluaika. Uimaan pääsimme vasta illalla majatalon rannassa. Kuivatessaan minua, äiti kauhistui, kun ruskeat läntit eivät olleetkaan vain tomua. Se voi johtua maksasta!, epäili Sirkka-täti, joka tiesi kaiken sairauksista. Seuraavana aamuna lähdettiin ajoissa lossille. Ajatella: toisetkin olivat keksineet saman. Mutta Tauno-sedän nerokkuutta se ei himmentänyt. Hän keksi käyttää Sirkkatädin kissamaisia aurinkolaseja. Hän oli kieltämättä hassun näköinen, kun oli kaljukin. Erikoiselta näytin minäkin. Auringossa vietetyn päivän ansiosta läikät olivat tummentuneet. Minä tietysti tulin sairaaksi huolesta.

14 14 Juuri kun pääsimme ruuhkasta, poliisi pysäytti meidät. Rekisterikilpiä ei näkynyt kuihtuneidenkaan koivunoksien välistä. Rouva ajoi verrattain kovaa, totesi poliisi. Äiti selitti tyttären olevan sairas. Minut nähtyään, poliisi antoi luvan lähteä. Ehdimme kuulla, kun Tuomiston sedän kanssa jutteleva poliisi huusi: Erkkilä, tules kattoon tätä!, Tuomiston setä jäi koskettelemaan nenänpäätään, näin sen taka-ikkunasta. Aika erikoista. Vielä yksi hämmennys odotti kotipihassa. Yksi katiska oli lähes keskellä pihaa. Oliko voro yllätetty rysän päältä? Voro oli tarkemmin katsottuna edelleen rysässä. Jos haluatte tietää, sillä oli pitkä siimahäntä. Siitä arki taas alkoi.