TOIMITTAJALTA: Jouluisesta maisemasta

Transkriptio

1

2 Tässä lehdessä: TOIMITTAJALTA: Jouluisesta maisemasta... 3 PUHEENJOHTAJALTA: Jouluinen tervehdys!... 4 Yhdistykselle etsitään vetäjää... 4 Oppilaskunnan puheenjohtajalta: Jouluinen tervehdys kaikille!... 5 Toinen koulunkäynninohjaaja Mattilan kouluun... 6 Joululahja... 7 Eloilta... 9 Vaahteramarkkinat Mattilan nuorisoseura ry:n kuulumisia Kunnostushanke etenee hissuksiin Naisyrittäjiä Mattilasta: Iloa Lelupakista Käsityöläisen Nietos-paja Minun harrastukseni: Minitonni rata-autoilu Kravista moneksi Pohjoismainen vieras viikonlopuksi? Mattilasta kunnanvaltuustoon Talvinen luonto Joulutervehdykset

3 TOIMITTAJALTA: Jouluisesta maisemasta Paksu lumikerros peitti maan joulunalusajan kunniaksi ja maalasi maiseman valkeaksi ja valoisaksi. Joulunaika alkoi Mattilan kylässä kauneimpien joululaulujen merkeissä, kun vanhempainyhdistys, koulu sekä seurakunta järjestivät vuosittaisen joululaulutilaisuuden. Vaihteluksi mäenlaskuun ja lumisotaan kyläläiset tekivät myös uimaretken Kangasalle kyläyhdistyksen sekä nuorisoseuran yhteistempauksena. On hauska huomata, että Mattilan kylä on saanut koulun vanhempainyhdistyksestä aktiivisen uuden toimijan. Kuten voimme lukea sivulta yhdeksän, syksyn Elorieha keräsi runsaasti osallistujia sateisesta syyssäästä huolimatta. Samanaikaisesti Mattilan nuorisoseura harmittelee kutistuvaa jäsenkuntaa ja toivoo lisää osallistujia tapahtumiinsa, kuten Karppilan Kirsi kirjoittaa sivulla 12.. Uskon, että kasvavassa kyläyhteisössä on tilaa kolmellekin yhdistystoimijalle. Kylän väkiluku kasvaa, ja järjestettävien tapahtumien rajana on vain mielikuvitus. Uskon samaten, että yhteistyössä eri toimijoiden välillä piilee paljon mahdollisuuksia ilman, että toisten varpaille astutaan. Tämän osoittavat jo kuluneen syksyn metkut. Lumesta kimmeltävä kotimaisemani olisi kovin erilainen, mikäli 80-luvulla kaavaillut suunnitelmat kolmostien moottoritieosuuden rakentamiseksi Perälän kylän halki olisivat toteutuneet. Tätä nykyä nelikaistainen moottoritie huristaisi Korven rannasta pihaladon yli kohti Riitiäläntietä. Mattilalaisten onneksi linjaus vedettiinkin toiselle puolen järveä. Silloinen kyläyhdistys otti kantaa massiiviseen tienrakennushankkeeseen. Kyläyhdistys kun on kyläläisten väylä vaikuttaa niin suuriin kuin pieniin asioihin. Siksi toivoisinkin, että hallituksen viesti (seuraavalta sivulta) saisi vastakaikua. Kiitokset jälleen kerran kaikille Pilkkeen tekoon osallistuneille. Parasta tässä hommassa on lähettämienne tekstien lukeminen. Rauhallista joulua koko kylälle ja onnea uuteen vuoteen! Noora Kylälehti MATTILAN PILKE; ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Päätoimittaja Noora Mantere ), toimituskunnassa Petri ja Katja Korpela, Riitta Mäkinen sekä Pirkko Eskola. Jaetaan kaikkiin kylän talouksiin, kesänumero myös kesäasukkaille. Julkaisija Mattilan kyläyhdistys ry, pj. Pentti Ilvonen sihteeri Anna Ylimäki Facebookissa: Mattilan kyläyhdistys ry 3

4 PUHEENJOHTAJALTA: Jouluinen tervehdys! Taas on joulu lähellä ja vuosi vaihtumassa, eli omalta osaltani on päättymässä pitkä taival Mattilan kyläyhdistyksessä. Kuten kaikki varmaan tietää, olen muuttanut jo viime maaliskuussa pois Mattilasta ja olen nykyään Hakkarin poikia. Puheenjohtajuuteni päättyy nyt vuoden vaihteessa ja se on jäähyväisten aika. Kyläyhdistyksen hallituksessa tuli vietettyä varmaankin kymmenkunta vuotta ja pj:nä useita vuosia. Monia juttuja ja tapahtumia on vuosien varrella ollut ja mennyt, jotain on saatu aikaankin, joten täytyy tietysti tässä kiitellä ja kumarrella kaikkia mukana olleita ja tutuksi tulleita, mukavaa on ollut. 12 vuotta vierähti kylänraitilla, molemmat lapseni ovat syntyneet ja kastettu Pyhällöntiellä, paljon hyviä naapureita ja kavereita on saatu ym., joten aika ja vuodet Mattilassa ovat antaneet paljon hyvää meitin perheelle. Jälleen kerran lyhyestä virsi kaunis ja normi toiveet lopuksi:pitäkää hyvä huoli kylästä ja kyläyhdistyksestä, yhdessä saa paljon aikaan. Osallistukaa! Hyvää joulua ja huisin hauskaa uutta vuotta kaikille!!! Terv. Pena ja muut P.S. Tiesitkö että näemme varmasti aina silloin tällöin kylänraitilla ja tapahtumissa, so nähtäillään! Yhdistykselle etsitään vetäjää Vuoden vaihteessa pitkään palvellut kyläpäällikkö Pena jää tehtävästään eläkkeelle muutettuaan uusiin maisemiin. Syksyn aikana oli etsintä käynnissä uuden puheenjohtajan löytämiseksi kyläyhdistykselle, mutta innokkuutta ei löytynyt. Syyskokouksessa, johon kaikki kyläyhdistyksen jäsenet oli kutsuttu, valittiin vuodelle 2013 uusi hallitus, mutta puheenjohtajan valinnassa oli hieman jähmeyttä kun ehdokkaita ei löytynyt. Kyläyhdistyksen jatkuvuuden johdosta suostuin puheenjohtajan toimeen; ilman puheenjohtajaa yhdistys ei voi virallisesti toimia. Tämä on vain väliaikainen järjestely, ja toivonkin että kylältä löytyisi pitkään toimineelle kyläyhdistykselle uusi vetäjä. Vinkkejä mahdollisista halukkaista voi heitellä hallituksen jäsenille. Yhdistysterveisin, Petri Korpela 4

5 Oppilaskunnan puheenjohtajalta: Jouluinen tervehdys kaikille! Oppilaskunnan hallituksella on syksy lähtenyt hyvin käyntiin. Kokouksia on pidetty, ja kaikki asiat ovat sujuneet hyvin. Syksymmällä oli oppilaskuntapäivä Ideaparkissa. Siellä sai kertoa, mitä parannettavaa koulussasi olisi tai mitä on touhuttu viime aikoina. Pohdimme myös tulevaisuuden koulua. Jokaisesta Lempäälän koulusta oli muutama oppilas paikalla. On ollut ihan mukavaa olla oppilaskunnan puheenjohtajana, kun saa vaikuttaa päätöksiin. Kokouksissa on keskusteltu mm. joulumyyjäisistä ja mahdollisista hankinnoista koululle. On ollut mukava nähdä, miten innoissaan porukka on mukana ja haluaa osallistua esim. juuri joulumyyjäisiin. Oppilaskunta on ainakin minusta hyödyllinen oppilaille, koska siinä oppilaat saavat näyttää aktiivisuuttaan ja osallistua päättämään asioista. Hyvää joulun odotusta kaikille! Toivottaa: Mattilan koulun oppilaskunnan puheenjohtaja Mila Lehtotie 5

6 Toinen koulunkäynninohjaaja Mattilan kouluun Olin ollut töissä edellisessä työpisteessäni isolla koululla jo kahdeksan vuotta. Välillä mielessäni kävi, että olisi jo aika vaihtaa työpaikkaa. Kun esimieheni sitten kertoi, että Mattilan koululla alkaisi taas tauon jälkeen aamu- sekä iltapäivätoiminta ja sinne tarvittaisiin yksi työntekijä lisää, niin pienen mietintätuokion jälkeen totesin, että tässä on mahdollisuuteni. Mattilan pieni kyläkoulu sijaitsi luonnon keskellä. Metsät, pellot ja luontopolut olivat ihan pienen matkan päässä. Ja koulun pihakin oli jotain muuta kuin pelkkää asfalttia. Välitunneilla voi todellakin leikkiä ja harjoitella tärkeitä taitoja kuten pyöräilyä. Ja tähän kaikkeen oli koulun puolesta annettu aikaa suunnittelemalla tunnit ja välitunnit niin, että se oli mahdollista! Mattilan kouluyhteisössä siis todellakin ajateltiin lapsia! Tässä arvomaailmassa halusin tehdä työtäni! Nyt koulun aloituksesta on takana jo lähes neljä kuukautta ja kun ajattelen seuraavaa työpäivää, tiedän, että tein hyvän päätöksen. Tiedän myös, että minulla on paljon asioita opeteltavana, mutta teen työtä yhteisössä, joka välittää lapsista. Se on tärkeää. Voimme pysähtyä kuuntelemaan lapsia ja voimme kulkea heidän vierellään kohti tulevaisuutta. He ovat ainutlaatuisia. Kulkekaamme siis kukin omaa polkua yhdessä, tukien toisiamme. Mukavaa ja rauhaisaa joulun odotusta! Jaana Suhonen, koulunkäynninohjaaja Mattilan koululta 6

7 Joululahja kirjoittanut Venla Ronja käveli koulusta kotiin ystävänsä Sennin kanssa. Senni höpötti koko ajan omista jalkapalloharkoistaan, mutta Ronja ei kuunnellut kuin vain puolella korvalla. Hän mietti joululahjoja. Ronja oli miettinyt joululahjoja jo viikon verran. Hän yritti keksiä mitä antaisi ystävilleen lahjaksi. Hän oli monesti todennut, että hänen rahansa eivät riittäisi mihinkään mitä myytiin kaupoissa. - Hei Ronja! Miksi sä olet noin hiljainen? Senni kysyi kummissaan. Ronja oli ollut jo koulussa kovin hiljainen. Normaalisti hän puhui muiden mukana ihan yhtä paljon kuin Sennikin. - Mä oon vaan miettinyt koko päivän yhtä juttua, Ronja vastasi. - Mitä juttua? Liittyykö se Miskaan? Kuoleeko se? Senni kysyi kaiken niin nopeasti, että Ronja ei meinannut saada selvää. Senni oli niin huolissaan Ronjan Miska-kissasta, josta tykkäsi kovasti. Hän ei halunnut, että se kuolee. - No ei! Ei se liity Miskaan millään lailla. Ja vaikka kysyisit en kerro muuta kuin että se liittyy jouluun, Ronja sanoi topakasti ja kääntyi omaan pihaansa. - Okei. Nähdään huomenna koulussa. Moikka! Senni sanoi alistuvasti. - Joo, paitsi että huomenna ei oo koulua kun on viikonloppu, Ronja korjasi ja veti avaimet taskustaan, avasi oven ja astui eteiseen. Miska hyppäsi Ronjan syliin tähystyspaikaltaan avainkaapin päältä. Ronja laski kissan sylistään ja vei reppunsa huoneeseensa. Sitten hän istui työpöytänsä ääreen miettimään joululahjoja. Ja aivan yhtäkkiä hän päätti tehdä lahjat itse. Ajatus oli pyörinyt Ronjan päässä jo hetken aikaa, mutta nyt hän vasta päätti sen. Enää piti vain keksiä mitä tekisi ja tietysti tarvikkeetkin piti hankkia. Hetken jälleen mietittyään Ronja sai uuden ajatuksen. Hän voisi tehdä ystävilleen pienet huopasydämet, jotka hän täyttäisi pumpulilla ja koristelisi ompelemalla niihin kauniita kuvioita. Tarvitsisi hankkia huopaa, neula, lankaa ja pumpulia. Neula löytyisi varmasti äidin laatikoista, kuten myös lanka. Pumpulia saisi vanoista tyynyistä joita oli kellarissa. Huopa täytyisi ostaa. Se ei taatusti maksaisi kymmentä euroa enempää. - Moi! Mä oon nyt kotona! äiti huusi yläkerrasta. - Ai, moi vaan. En mä ollenkaan huomannut että sä jo tulit, Ronja huusi takaisin ja juoksi raput ylös eteiseen. - Äiti, saanko tänään mennä kaupunkiin? Senni pyysi mua sen seuraksi, Ronja valehteli. Eihän joululahjoista saanut kertoa kenellekään. - No, mene nyt. Saatteko te kyydin Sennin äidiltä vai menettekö bussilla? äiti kysyi. Niin tosiaan. Millä Ronja aikoi mennä? - Kai me mennään bussilla, Ronja sanoi ja mietti, mistä hän kiskoisi rahat bussimatkaan. Eivät hänen rahansa riittäneet bussimatkaan ja huopaan. - Selvä. Minä voin antaa sinulle viisi euroa matkaa varten. Lopuilla rahoilla voit ostaa itsellesi jotain pientä, äiti lupasi. - Voi kiitos! Ronja iloitsi. Ongelma ratkaistu! Hän pääsisi helposti kaupunkiin ja loppurahat voisi säästää paluumatkaan. - Tule syömään niin ehdit bussiin eikä Sennin tarvitse odottaa, äiti hoputti. - Joo, mä tuun ihan kohta! Ronja etsi rahapussiaan hetken kunnes löysi sen, sitten hän söi ja pian hän istui jo bussin etummaisella penkillä. Pian bussi pysähtyi pysäkille. 7

8 Ronja laskeutui ihmisvirran mukana alas bussista. Ainoa tehtävä huovan oston lisäksi oli löytää joku paikka jossa sitä myytäisiin. Sitten Ronja huomasi naapuriluokan Ainon kävelevän tien toisella puolella. Aino harrasti lentopalloa samassa joukkueessa kuin Ronja. Aino tykkäsi askartelusta ja tiesi varmasti jonkun liikkeen jossa myytäisiin huopaa ja ehkä jotain muutakin askartelutarviketta. Ronja pinkaisi tien yli heti kun valot vaihtuivat vihreiksi. - Hei Aino, moi! Mä näin sut kun sä kävelit tuolla. Mä ajattelin että voisit tietää jonkun liikkeen jossa myytäisiin askartelutarvikkeita. Mä en tiedä missä semmoinen voisi olla, Ronja selitti asiansa. - Joo, kyllä mä tiedän pari. Voin tulla sun mukaan jos haluat. Mitä sä tarvitset sieltä? Aino kysyi. - Mä tarvitsen huopaa. Eikä sun mukaan tarvi tulla jos et ehdi, mutta kyllä seura kelpaa, Ronja kertoi. - Kyllä mä mukaan tuun. Oon menossa sinnepäin, Aino vahvisti kääntyessään kulmasta. Heti kulman jälkeen hän kääntyi pienen liikkeen ovesta sisään. - Täällähän on paljon kaikkea! Ja tää oli tosi lähellä, Ronja ihasteli. Huopaa löytyi helposti ja Ronja valitsi väriksi punaisen. Se väri sopi jouluun. Ronja valitsi myös kolme rullaa kivan värisiä nauhoja. Pumpuliakin olisi ollut, mutta rahat riittivät enää vain paluumatkaan. Kello oli jo niin paljon, että jos Ronja ei heti juoksisi bussipysäkille, hän myöhästyisi bussista. Kotona Ronja rupesi heti huoneen oven suljettuaan ompelemaan sydämiä. Hän sai niitä ennen nukkumaan menoaan valmiiksi kolme. Ja ne riittivät. Äidille, Sennille ja Ainolle. Nyt piti vain odottaa jouluaattoa. Siihen oli vain kolme päivää. Jouluaattona Ronja antoi lahjansa Sennille. - Vau! Vähän hieno! Ootko tehnyt tän itse? Senni kysyi avattuaan lahjan. - Joo, mä tein sen itse, mutta ei se nyt noin hieno ole, Ronja vähätteli. - Onpas. Tää on hieno. Mä pistän tän roikkumaan mun koulureppuun, mutta ensin se saa roikkua joulukuu sen oksalla, Senni päätti. - Sä siis tykkäsit siitä? Ronja varmisti. - Joo, tykkäsin tosi paljon, Senni vakuutteli. Ronja antoi lahjansa myös Ainolle. - Tässä on sulle joululahja, Ronja ojensi paketin Ainolle. - Hieno! Tää tulee mun ikkunalle roikkumaan. Kiitos! Aino sanoi ja halasi Ronjaa. - Ole hyvä vaan. Mä tein sen siitä huovasta jonka ostit mun kanssa, Ronja selitti. - Ai. Sä teit tämän siis itse. Tää on tosi kiva, Aino varmisteli. Ronja antoi viimeisen lahjansa äidille. - Kiitos! tää on ihana! Saako tän pistää keittiön ikkunalle? äiti kysyi. - Joo kyllä sen saa, Ronja antoi luvan. - Kiva, Sitten vien sen sinne heti, äiti sanoi ja rutisti Ronjaa. Sitten hän ripusti sen koukkuun patakintaiden viereen. Miskallekin Ronja oli tehnyt lahjan. Se oli värikäs virkattu hiiri. Miska vain maukaisi kiitokseksi kun Ronja antoi lahjan sille. Sitten se kipitti tyytyväisenä omalle patjalleen takan viereen. Siinä sen oli hyvä olla. 8

9 Eloilta Mattilan koululla vietettiin Vanhempainyhdistyksen järjestämää Eloiltaa. Illan tavoitteena oli vaihtaa kuulumisia uusien ja vanhojen tuttujen kanssa heti syyslukukauden aluksi. Sateisesta säästä huolimatta Eloiltaa saapui viettämään noin sata henkilöä. Rennon jutustelun lisäksi ohjelmassa oli kisailua; Lapset vs. aikuiset -turnaus sai etenkin lapset liikkeelle! Lapsista muodostettiin kaksi joukkuetta, ja aikuiset kisailivat yhden joukkueen voimin kolikon- ja hevosenkengänheitossa sekä norsujalkapallossa. Lapsilla oli kolikonheitto hienosti hallussa, ja tästä lajista tulikin murskavoitto. Aikuiset pääsivät kuittaamaan turnauksen nimiinsä, voittamalla hevosenkengänheiton ja norsujalkapallon. Tärkeintä lienee kuitenkin, että kaikilla oli mukavaa ja kisailun jälkeen päästiin paistamaan makkaraa sekä syömään herkullisia muurinpohjalättyjä! Tapahtumareportterina vanhempainyhdistyksen pj Johanna Korte 9

10 Vaahteramarkkinat Vaahteramarkkinat ja mistä kaikki oikein alkoi? Markkinoinnin edistämiskoulutus kun alkoi tammikuussa 2012, niin koulun käytävältä löytyi kylältä tuttu Sivulan Mirkku. Aiheeseen sopivasti aloimme yhteisten automatkojen aikana heitellä ideoita yhdessä järjestettävästä tapahtumasta ilmaan, ja pian oli sovittuna jo sekä ajankohta että paikkakin. Mikäpä muu sopisi paremmin, kuin kaunis ja idyllinen Alla vaahteran ateljeen ympäristö? Tässä vaiheessa mukaan pyydettiin vielä Järvenpään Eeva Nietospajasta, ja järjestelyt pääsivät toden teolla vauhtiin. Syyskuun 1. päivä lähestyy Huolimatta siitä, että valmistelut aloitettiin jo hyvissä ajoin mainoksia ja ohjelmaa suunnittelemalla, loppua kohden vauhti kiihtyi. Satumetsän toteuttamista ja testaamista (missä omat pojat olivat loistava testiryhmä, varsinkin nuo nuoremmat), tarjoilujen hankkimista, keppihevosten valmistelua, myyjien rekrytointia ja muuta touhua oli paljon. Yksi tapahtuman järjestäjistä, Sivulan Mirkku, toivottamassa väkeä tervetulleeksi. Sivulan Maria järjestämässä kahvitarjoilua. Mattilan nuorisoseurasta oli onneksi luvassa apua askartelupajan toteuttamiseen, ja kanavakävelykin oli kivasti järjestetty samalle päivälle ja vielä loppumaan sopivasti markkina-alueen nurkille. Vähän taidettiin jännittää sateisen kesän jälkeen, onko 10

11 luvassa vettä niskaan taivaan täydeltä vai saataisiinkos kenties aurinkoa näkyviin. ja viimein odotettu päivä koittaa Syyskuun ensimmäinen päivä valkeni tuulisena, ja tummia pilviäkin oli kertynyt taivaalle. Sadetutka kyllä näytti, että sade alkaisi vasta iltapäivällä. Myyjiä alkoi saapua, myyntikojuja pystytettiin ja kahvilassakin kaikki oli valmista. Nuotiokin oli valmiina vieraita varten. Ensimmäisten joukossa paikalle saapui n. 30 henkilön joukko kanavakävelijöitä, nälkäistä väkeä, jotka jo matkalta varmistivat, että makkarat ovat valmiina Siitä se tapahtuma sitten lähti. Loruhaltijatar jakeli runosäikeitä, lapset kirmailivat satumetsässä keppihevosilla ratsastaen ja kyläläiset vaihtoivat kuulumisia kahvikupposen äärellä. Välillä käytiin tutustumassa ateljeeseen ja myyntikojujen tarjontaan. Valikoimasta löytyi syksyn satoa, leluja, kalastustarvikkeita, koruja, laukkuja, koristetyynyjä, essuja, lastenvaatteita, lampaantaljoja ja vaikka mitä. Näytteilleasettajia oli yhteensä 11 laidasta laitaan. Palautettakin saatiin Tapahtumasta tuli niin paljon kiitosta, että päätimme pitää Vaahteramarkkinat ensi vuonna uudestaan! Mukaan ovat tervetulleita kaikki muutkin kylän yrittäjät ja kädentaitajat. Markkinoita odotellessa joululahjaostoksilla voi käydä Mirkun ateljeessa Saarikunnantiellä tai poiketa Lelupakin varastossa Niementiellä. Löydät meidät kaikki myös netistä, lisäksi Facebookista löytyy Lelupakki ja ateljee Alla Vaahteran. Käykäähän tykkäämässä! Osoitteet ovat Rauhaisaa joulun odotusta! Terveisin, Tuija Lelupakista Noora ja Aaro lähdössä keppihevosretkelle. 11

12 Mattilan nuorisoseura ry:n kuulumisia Nuorisoseura syyskokousti Maasaaren korsulla lokakuun puolen välin paikkeilla. Mukavaan kokousiltaan olisi mahtunut mukaan enemmänkin väkeä, vaikka jouduimme kesken kokouksen siirtymään sisälle Reijon lämmittämän kaminan houkuttelemana. Syyskokouksessa päätettiin, että johtokunnan puheenjohtajana jatkaa Lehdon Olli (Riitiäläntie 413), muina jäseninä Järvenpään Eeva, Lehdon Päivi, Mustilan Maili, Ruhalan Aila ja Reijo, Karppilan Kirsi ja uutena johtokuntaan valittiin Lehtomäen Tiina. Suunnittelimme, että alkavana vuonna Mattilan Nuorisoseura ry järjestäisi kolme retkeä: teatteriretken Valkeakoskelle, kesäkuussa retken Hämeenkyröön Purimolaivan risteilylle ja Frantsilan yrttitilalle sekä lisäksi loppukesällä Lysy ry:n kanssa yhteisretken Helvetinjärven kansallispuistoon. Luonto-liikuntakerho jatkaa yhteistyötään Mattilan koulun kanssa; Aila oli suunnitellut esim. kotapäivää kevätlukukaudelle ja kädentaitopäivää syyslukukaudelle. Kokouksessa olimme hieman huolissamme jäsenmäärämme pienenemisestä. Kuluneen vuoden puuhista esim. Vaahteramarkkinoiden puuhapajapiste keräsi hyvin kävijöitä, mutta kädentaitokursseille, retkille ja nuorten nuotioiltaan olisimme mielellämme ottaneet enemmänkin osallistujia. Toivottavasti vuonna 2013 Sinäkin ennätät mukaan jollekin retkistämme ja lainaat jompaakumpaa venettämme omaan souturetkeesi! Jos mielessäsi on uusia toimintaideoita, kerrothan niistä johtokunnan jäsenille. Olet tervetullut mukaan toimintaan! Ja jäseneksikin! (Jäsenmaksu on 5 euroa/yli 16-vuotias ja 3 euroa/lapsi ja sen voit maksaa Eevalle, Mailille tai Kirsille tai tilille viitenro 9988.) Nuorisoseura myy sekä isoja että pieniä Hämeen adresseja, niitä voit tiedustella Maililta (puh ja ) ja Kirsiltä (puh ). Kirsi Karppila Nuorisoseura järjesti lapsille ja vähän isommillekin askartelua syyskuun Vaahteramarkkinoilla. 12

13 Kunnostushanke etenee hissuksiin Kunnat Akaa, Vesilahti ja Lempäälä ovat sitoutuneet lähtemään mukaan Hulauden vesialueen kunnostushankkeeseen. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan putki- ja kanavayhteys Korteselästä Rikalan järveen Rikalankanavan kautta. Yhteyden kautta johdetaan parempilaatuista vettä Hulauden vesialueen järviin. Putkea jatketaan Heinälahteen johtavalla putkella, jolla saadaan selkeästi parannettua järven happitilannetta erityisesti talvella. Lempäälän kunta on ottanut hankkeessa vetovastuun ja alkanut valmistella rahahakemusta EU-rahoitusta varten. EUrahoituksella olisi monta muutakin hyvää hanketta ottajana, joten rahoituksen saaminen hankkeelle on edelleen epävarmaa ja vaatii panostusta ja markkinointia. Kunta on myös tilannut kunnostussuunnitelman laatijalta Jami Aholta tarkemman toteutussuunnitelman, ja siihen liittyen tehdään putken sijoitusalueella radan lähellä lähiaikoina pohjatutkimuksia. Työsuunnitelmassa selvitetään työkoneiden kulkureitit ja maanläjityspaikat, mihin tarvitaan apua alueen asukkailta ja maanomistajilta. Rakennustyöt pyritään tekemään talviaikaan, jolloin rakentamisen aikaiset haitat jäävät mahdollisimman pieniksi. Hanketta varten on pyydetty jo monenlaisia lupia. Kanava-alueen länsipään omistajat eli Laiska-Jaakon kanavan ja uimarannan yhteisen maa-alueen osakaskunta on antanut luvan kanavarakenteiden rakentamiseen alueelleen. Kanava-alueen itäpään omistaa Lempäälän kunta. Korteselän vesialueiden 13 haltijoilta eli Häihenmatkan yhteisen vesialueen osakaskunnalta on saatu suostumus veden johtamiseen vesialueeltaan kanavan kautta Hulauden vesialueelle. Rikalan-Ylämäen osakaskunnalta eli entiseltä kalastuskunnalta on saatu lupa vedenjuoksutukseen ja putken asentamiseen järven pohjaan Heinälahden hapettamiseksi. Lisäksi tarvitaan luvat teiden ja rautatien alitukseen sekä osallisten eli naapurikiinteistöjen kommentteja. Kunnostusyhdistys on kesällä tehnyt kunnilta saadun omatoimirahan puitteissa ja kiinteistönomistajien kustantamana vesikasvuston niittoa ja taittanut vihkosia omatoimiseen seurantaan. Lisäksi yhdistys on tehnyt alustavia töitä omarahoitusosuuden keräämistä varten. Rahankeräyslupa poliisilta on jo saatu, keräys käynnistetään, kun hakemus EU-rahoitusta varten on jätetty. Rantakiinteistöjen omistajien ja järvien aktiivisten käyttäjien odotetaan osallistuvan rahoitukseen halukkaasti, koska ovat saamassa kunnostustoiminen kautta selvää etua järven virkistysarvojen ja kalakannan paranemisen sekä kiinteistöjen arvon nousun myötä. Tukea toivotaan myös muilta alueen asukkailta ja lempääläläisiltä yrityksiltä. Talkootyötäkin on jonkin verran mahdollisuus tehdä, esimerkiksi raivaustöitä kanavalinjalla. Ruoppauksia ei hankkeen yhteydessä tänä talvena vielä tehdä, mutta mikäli kelit kehittyvät suotuisiksi ja jollakulla rantaomistajalla on kiinnostusta teettää ruoppauksia, autamme mielellämme ruoppaushakemusten laatimisessa.

14 Kanavakävelyllä syyskuussa kävelimme kanavan päästä päähän ja totesimme sen pääosin melkoiseksi ryteiköksi. Kävelyn yhteydessä pohdimme, miltä kanava voisi näyttää putken rakentamisen jälkeen. Monen mielestä olisi tärkeää, että vesiaihe jotenkin kanavassa edelleen näkyisi vaikkapa koulun kohdalla. Tätä voisi miettiä kunnostushankkeen toimien rinnalla. Ideana on esitetty, että ison lappoputken rinnalle rakennettaisiin toinen, pienempi putki, joka toisi kanavaa jatkuvan pienen virtauksen radan ja koulun väliselle osuudelle. Ajatuksen eteenpäin vieminen vaatisi vetäjää, löytyisikö kiinnostusta? Kyläyhdistykselle on ehdotettu kanavan adoptoimista, joten kyläyhdistys voisi toimia tältä osiin vastuutahona. Lisätietoja hankkeesta löytyy hankkeen uudistuneilta kotisivuilta Minna Leppänen Kuva: Riitta Mäkinen Naisyrittäjiä Mattilasta: Iloa Lelupakista Hartuksen Tuija Niementieltä kaipasi kotiäidin arkeen lisää haastetta ja perusti Lelupakki-nimisen yrityksen vuonna Yritysidea syntyi omasta tarpeesta, sillä kolmelapsisessa perheessä oli jo nähty jos jonkinlaista leikkikalua. Halusin löytää ajattomia leluja, joilla lapsi jaksaa leikkiä pidempäänkin kuin kaksi päivää, Tuija summaa. Tämä näkyy käytännössä Hartusten kotonakin: legoista muodostuu kokonaisia 14 kaupunkeja, ja pyramidilelut kaivetaan esiin aina sadepäivän sattuessa. Tuijalla oli aiempaa kokemusta myyntityöstä sisustusmyyjänä, ja mies, Teemu Hartus, oli toiminut yrittäjänä jo pidempään. Aluksi Tuija aloitti kiertämällä kutsuilla, mikä olikin hauskaa vaihtelua. Nykyään valtaosa leluista vaihtaa omistajaa nettikaupan välityksellä, sillä kutsuille ei aina riitä aikaa. Uskollisimpia

15 asiakkaita ovat oman kylän ja lähialueen asukkaat. Hauskaa kyllä nettikaupan kautta tehdyt tilaukset päätyvät useimmiten joko Helsinkiin tai Lappiin. Tällä hetkellä Tuija suorittaa yrittäjän ammattitutkintoa, jonka jälkeen odottaa yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto. Jossain välissä Tuija ehtii hoitaa myös miehensä remonttifirman paperityöt. Miten sitten sujuu arki yrittäjäperheessä? Tuija herää aamuisin ennen lapsia tarkistamaan tulleet tilaukset. Iltapäivisin vanhempien lasten palatessa koulusta nämä leikittävät myös nuorimmaista, jolloin äiti saa hetkeksi paneutua töihinsä. Tai sitten pojat kaipaavat äitinsä huomiota, ja yhdessä lähdetään vaikka pulkkamäkeen tai uimahalliin. Myös naapuriapu on ollut korvaamatonta, kun lapset kyläilevät vuorotellen toistensa luona. Tuija uskoo vahvasti perheyrityksen menestykseen, eikä enää vaihtaisi itsenäistä elämäntyyliä palkkatöihin. Hän toivoo lelubisneksen kannattavan tulevaisuudessakin. Noora Mantere Käsityöläisen Nietos-paja Eeva Järvenpää korjasi ja entisöi huonekaluja 12 vuoden ajan, kunnes jatkuva altistuminen puupölylle ja koville liuottimille pakotti vaihtamaan vähän terveellisempään alaan. Hän vaihtoi yrityksensä nimeä ja toimialaa joulukuussa Nietos-pajalla valmistuu nyt pääosin eläinaiheisia tyynyjä, tyynyliinoja, essuja, laukkuja, erilaisia pusseja, koruja, 15

16 kortteja jne. Keskiaikamarkkinoilla päähuomion saavat kuitenkin pikkuritarien ja linnanneitojen vaatteet ja asusteet. Työpäivät eivät ole koskaan yksitoikkoisia, koska Eeva käyttää monia eri menetelmiä: ompelua, virkkausta, kirjontaa, kankaanpainantaa, puutöitä ja kangaspuutkin odottavat kutojaa. Hän pyrkii hyödyntämään ylijäämä- ja kierrätysmateriaaleja. Omista varastoista ja kirpputoreilta löytyy aina aarteita, joita voi käyttää osana uutta tuotetta. Esim. verhoilukangaspaloista voi tehdä kännykkälaukkuja ja kynäpusseja ja aplikoida päälle eläimen kuvan. Vanhoista pöytäliinoista voi tehdä ritariliivejä, ja ohuista verhoista ja huiveista saa upeita keskiaikaisia rengaspäähineitä. Eeva kiertää eri myyntitapahtumissa ja markkinoilla myymässä tuotteitaan. Hän on myös osakkaana Ideaparkin Pegasosliikkeessä, jossa hän käy kerran viikossa puotivuorossa myymässä omia ja neljän muun käsityöyrittäjän aikaansaannoksia. Vuoden tunnelmallisin markkinapaikka on Tampereen Joulutori keskustorilla. Siellä on myös kansainvälistä tunnelmaa, kun Tampereen ystäväkaupungin yrittäjät Saksasta tulevat herkkujensa kanssa torille. Eevan tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu nettimyynnin kehittäminen ja uusien mielenkiintoisten markkinoiden etsiminen. Uusien tuotteiden suunnittelu ja vanhojen mallien kehittäminen ovat jokavuotinen haastava tehtävä. Se ei kuitenkaan yrittäjää haittaa, koska työ on niin monipuolista ja mukavaa. Eeva Järvenpää ja Noora Mantere 16

17 Minun harrastukseni: Minitonni rata-autoilu Olen Teemu Hartus Niementieltä Mattilasta, ja perheeseeni kuuluu vaimo Tuija sekä pojat Miikka, Oskari ja Rami. Oma autourheilutausta pähkinänkuoressa Aloitin karting-harrastuksen noin 10- vuotiaana, ja silloin tehtiin tielaitoksen Lempäälän toimipisteen pihaan renkaista rata, jossa sitten kurvailtiin onnesta soikeina. Kilpailemisen aloitin vuoden, kaksi myöhemmin ja ehdin ajaa kilpaa kartingautolla 5-6 vuotta. Vuonna 1995 aloitin Minitonneissa kilpailemisen, ja ajoin vuoteen 2000 asti, mutta kun aloimme rakentamaan tänne Mattilaan taloa syyskuussa 2000, niin vuosi 2001 jäi väliin, ja Mini ajettiin Haavistojen ladon alle säilöön. Vuoden 2002 keväällä myin Minin pois, ja siitä saadulla rahalla sisustettiin taloa. Kun rataleimatutkinto oli umpeutumassa 2005, lainasin tutun Minitonni-kilpuria ja kävin ajamassa yhden kilpailun. Ja kun autourheilija ei voi ajaa vain vähän, vaan joko ei ollenkaan tai koko ajan, niin laina-autolla tuli ajettua kaudet ja 2009 kaudesta vielä puolet, kunnes ostin taas itselle oman auton! Tällä autolla voitin 2010 Mini Cupmestaruuden olin viides. rattiakseli irti hammastangosta kaksi kierrosta ennen maalia kiperässä paikassa, ja auto tössähti hiekkakasaan ja lähti pyörimään. Auton pyöriessä siihen törmäsi toinen auto, jonka voimasta auto nousi korkeammalle ilmaan ja sai lisää vauhtia pyörimiseen. Autosta ei jäänyt ehjäksi muuta kuin moottori ja takaluukku. Itse teloin olkapääni, joka tätä kirjoittaessa on jo melkein oireeton. Yksi kisaviikonloppu jäi väliin, ja kun lääkäriltä sain luvan taas kilpailla, niin rakensimme uuden Minitonni auton muutamassa viikossa. Kauden päätöskilpailuissa olin jo mukana uudella autolla. Uuden auton debyytti radalle sujui mallikelpoisesti: aamun harjoitusten 1. aikaajon 5. ja molemmissa kilpailussa 5. sija. Kautta 2013 odotan jo uudella innolla. Minitonnit, kohta 35 vuotta kotimaisen rata-autoilun huipulla Vuodesta 2012 tulikin sitten erilainen: heinäkuussa Seinäjoen Vauhtiajoissa lähti Minitonni-sarjaa on ajettu vuodesta 1978 lähtien. Joka vuosi se on ollut lähes suurin 17

18 osanottajamäärältään. Mistä se kertoo? Minitonni on sekoitus järkeä ja tunnetta. Tunnepuoleen kuuluu sympaattinen pieni kansanauto, jonka ympärille on vuosien varrella muodostunut mitä moninaisempia kerhoja ja toimintaa, niin kilpailullista kuin myös yhteisöllistä ja sosiaalistakin. Kerho- ja kilpailutoiminta on kansainvälisestikin merkittävää monien vuotuisten jäsentapaamisten merkeissä. Miniharrastajat muodostavat yhdessä perheeseen rinnastettavan yhteisön. Tunteisiin vetoavaa on myös se yhteishenki ja toisten kuljettajien auttaminen, mistä Minitonni-team tunnetaan. Mukavaan ja muuttuvaan joukkoon on helppo liittyä ja sitoutua. Tänäkin vuonna kuljettajien ikäjakauma oli vuotta, ja silti nämä herrasmiehet, vanhemmat ja nuoremmat, ajavat tosissaan kilpaa keskenään. Minitonnien järkipuoleen taas kuuluu se, että Mini on kohtuullisen edullinen kilpa-auto ja Mini 1000 Team ry on osaltaan pitänyt alusta asti huolen, että auton rakentamis-, ylläpitoja kilpailukustannukset ovat pysyneet aisoissa. Rata-autoilun merkkiluokkia on tullut ja mennyt, mutta Minitonni on, säilyy ja kehittyy. Kaudelle 2013 on uusia autoja tulossa lisää, ja mikä hienointa, vanhemmat autot ovat saamassa niin nuoria kuin jo uransa kerran lopettaneita kuljettajia ohjaimiinsa. Lisää tietoa ja tarinaa löydät Mini 1000 Team ry:n kotisivuilta: Teemu Hartus, Puheenjohtaja Mini 1000 Team ry 18

19 Kravista moneksi Kunnostusyhdistyksen Kravi-kävelyllä tuli puheeksi monta muistoa siitä, mitä kaikkea käyttöä tuolla vähäisellä kanavayrityksellä onkaan ollut. Rannalla vuosikymmeniä asustanut Taimi Mattila tiesi, että jonnekin 60-luvun taitteeseen Kravin äärellä porisi pyykkipata, jota hoitelivat ainakin Tipan Sylvi (tyttönimellään Kyllönen) ja Aallon Enni. Pata- ja punkkakäsittelyn jälkeen pyykit myös huuhdottiin Kravissa. Veikko Kopperoisen muistellaan uineen saunarannassaan, mutta yleisesti ottaen Kravia ei ole ainakaan muistin aikana pidetty uimavetenä, vaikka juuri Mattilan kohdalla on vähän leveyttäkin. Taimin lapsenlapset keksivät muuta hauskaa: He mm. rakensivat lautan ja hinasivat itseään köyden avulla rannalta toiselle. Kravi toimi ennen koululaisten luistinratana, mutta ei idea nytkään vieras ole. Janne Ylimäki puhdistaa Kravia kotinsa kohdalta itsenäisyyspäivän aattona ja toivoo, että ilman lumivaippaa jää vahvistuu turvallisen paksuksi. Sateisen kesän jälkeen vettä on ollut Kravissakin epätavallisen paljon. Melkein ikänsä samassa Pyhällöntien alkupään kodissaan asunut Jukka Selander kertoi, että sillan länsipuolella pienen levenemän kohdalla oli koulun ja kylän luistinrata. Siitä lakaistiin tai kolattiin lumi, ja peli vaan käyntiin. Katuvaloja ei tietenkään ollut, eikä muutakaan valonlähdettä, joten mitään iltaharrastusta Kravi ei tarjonnut, ellei nyt sitten täydellä kuutamolla. Saman luistelupaikan muistaa Kuupon Kari (nykyään rakennusinsinööri Vesilahdesta). Hän muistaa myös, että pojat (heitä oli lukujen taitteessa mukavan kokoinen porukka) järjestivät Kravin yli omia siltoja kaatamalla muutamia puita. Valitettavasti puut eivät olleet omalta tontilta. Karilla on myös muistikuva, että (Taimi) Mattilan tontilta Korteselälle päin olisi ollut sammaloitunut kivi, jota pidettiin Kuninkaankivenä. Siinä nimittäin oli jotain sen suuntaisia kaiverruksia. Kuinkas tämä kivi on päässyt vallan unohtumaan, kun legenda kivestä kumminkin elää? Yksi muu lupaava kivi löytyi eräästä kukkapenkistä joitakin

20 vuosia sitten, mutta sen kaiverruksille löytyi sitten muita hyviä selityksiä. Vanhassa Mattilan nuorisoseuran lehdessä, Pyryssä, viittaillaan Kravin yli rakennettavaan siltaan, jonka päällä voisi vaikka tanssia. Vanhojen Pyryjen haltijan, Maili Mustilan mukaan tämä oli vain haavetta. Tosiasiassa siltana toimi pari kiikkerää hirttä. Joskus ne olivat roudan mukana liikkuneet puolittain irtonaisiksi, ja Mailikin sai kerran melkein kontata ja sitten hypätä, että pääsi kuivana yli. Kanavayrityksen kauniit piirustukset ja Kustaa III:n hyväksymisallekirjoituksen löysi 90- luvulla Tukholman valtionarkistosta Ilkka Mäkinen. Hän oli varsinaisesti tutkimassa ihan muuta, mutta kun arkistossa on paikkakuntakortisto, kokeili hän, löytyisikö jotain tuttua. Jo vain! Piirustusten kopioita käytettiin mm. kyläkirjan kuvitukseen. (Arkistosta löytyi myös mm. Pyhällön alueen kartta 1700-luvun lopusta. Siinä kartassa vuoren nimi on Häppäröisvuori.) Kun uusi Kravin kunnostusprojekti käynnistyi kymmenisen vuotta sitten, Valkeakosken Sanomat tuli tekemään aiheesta juttua. Kunnostusyhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Hakama kutsui Kravin loppupään ääreen kaveriksi kyläyhdistyksen v.t. pj:n Riitta Mäkisen. Lehteen tulikin juttu kuvineen ja kuvatekstiksi hehkutusta muinais-muistoista. Kuvassa näkyivät parhaiten Pirjo ja se toinen muinaismuisto. Riitta Pohjoismainen vieras viikonlopuksi? Mattilasta on tehty leirikoulumatkat Lempäälän ystävyyspaikkakunnille Tanskan Kertmindeen ja Norjan Øvre Eikeriin, ja koululla on pidetty taideleiriä samojen paikkakuntien nuorten kanssa. Useampi kyläläinen on käynyt kesämatkoilla ja/tai vastaanottanut vieraita, kun vaihtoa on harrastettu suuntaan ja toiseen. Taas olisi tilaisuus yhteydenpitoon: Lempäälän Pohjola-Norden saa vieraakseen kolmen paikkakunnan ystäviä perjantaiiltapuolesta (osa vasta lauantaista) maanantai-aamupuoleen Systeemiin kuuluu perhemajoitus, jolloin tutustutaan naapurimaahan sisältäpäin, ja sitä paitsi reissut tulevat edullisemmiksi. Osan ajasta yhdistys järjestää ohjelmaa pelkästään vieraille, välillä sekä vieraille että isännille ja osan aikaa vieraat ovat perheidensä kanssa. Tapauksesta riippuen puhutaan ruotsia (norjaa, tanskaa), englantia, käsikieltä tai kaikkien sekoitusta. Ihmiset, jotka tällaisia reissuja harrastavat, ovat lähtökohtaisesti mukavia ja joustavia. Mitään viiden tähden hotellia ei siis odoteta. Viime aikoina vanhemmat ikäluokat ovat painottuneet, mutta vuosien mittaan mukana on ollut myös paljon lapsia. Tässä siis mahdollisuus esim. koululaisten perheelle treenata kieliä käytännössä. Jos sattuu niin, että naapurukset ottavat vieraita, aina parempi: voi järjestää yhteisiä ja vuoroittaisia kuvioita. Jos kiinnostut, ota yhteyttä Riitta Mäkiseen ( ) tai Aila Ruhalaan ( ) ja kysy lisää. 20