* Laskiaisriemua yhdessä

Transkriptio

1 Tässä lehdessä mm. * Lääkäri viihtyy Suomen Napolissa * Ulkoilma-ihminen Matti Mielonen * Laskiaisriemua yhdessä * Tapahtumia Pikku Huopalahdessa

2 2

3 Pikku Huopalahden Päätoimittaja Eelis Juntunen Tiedotussihteeri Mirja Hannula Pentti Lääveri asianajaja Pertti Hyvärinen lakimies Jouni Suolanen toim./kolumnisti Henri Leikola avustava toimittaja Nyt kannattaa liittyä jäseneksi! Vuoden 2004 alusta siirryimme lehden jakelussa käytäntöön, että jäsenillemme tämä lehti tulee suoraan kotiin postitse. Yleinen jako tapahtuu noutopisteistä niin kauan kuin lehtiä riittää. Liittymällä jäseneksi varmistat lehden saamisen ja samalla tuet lehden ilmestymistä jatkossakin. Jäsenmaksu on vain 6 euroa! Jäsenmaksutili : Nordea/ Pikku Huopalahtiseura ry /viite 9988 Hyvä jäsenemme! Muistathan tarkistaa, että osoitetietosi on tiedossamme! Painos 4000 kpl Julkaisija: Pikku Huopalahtiseura ry Painopaikka: Uusimaa Oy Taitto ja grafiikka: Mirja Hannula Ilmoitushankinta: LC Helsinki/ Tilkka ILMOITUSHINNAT: Takakansi A4 600 euroa Sisäkannet A4 600 Sisäsivu A4 480 ½ sivu A /4 sivu A /8 sivu A7 60 Lehteen tarkoitettu materiaali tulee toimittaa päätoimittajalle tai tiedotussihteerille yllä olevan listan mukaan. Toimitus varaa oikeuden muttaa tekstiä, jos se taiton tai muun asian vuoksi on tarpeellista. Pikku Huopalahden KYLÄKUULUMISIA Kevään merkit Mistäkö kevään merkit. Minua kiehtoo ensimmäisenä sävähdyttävimmin ensimmäinen lokkien kirkuna. Meri avautuu jääpeittonsa uumenista ja saamme taas työntää venoset vesille. Hauki alkaa molskuta rantaruovikossa kutupuuhissaan. Fiktiosta syntymässä faktaa 2004 Edellisessä lehtemme numerossa kirjoitin kylämme ja asukasjärjestöjen kannalta tärkeistä asioista - Asukastalosta ja sen saamisesta todelliseen asukasten käyttöön - ei vain juhlatilana ja maksullisten kokousten pitopaikkana. Pikku Huopalahtiseuran ja Pikku Huopalahden asukasyhdistyksen puheenjohtajat allekirjoittivat vuoden alussa aiesopimuksen yhteistyöstä ja siihen liittyen Asukastalo Tapanilan aseman käytöstä. Molempien yhdistysten johtokunnat ovat hyväksyneet tämän aiesopimuksen kokouksissaan. Tämä aiesopimus oli keskustelujen pohjana kerhotilatyöryhmässä ja sen jälkeen myös Kytösuontien Pysäköinti Oy:n hallituksessa. Viimeksi mainittu päätti, että molemmat asukasjärjestöt ovat tasaveroisia käyttämään Asukastalon tiloja maksutta järjestämiinsä tilaisuuksiin ja kokouksiin. Lisäksi Asukastaloa voivat käyttää em. järjestöjen nimeämät yhdistykset, joiden vuotuinen jäsenmaksu ei ylitä 6 euroa. - Lisäksi käsittääksemme Kyläpajasta voidaan ATKpajan laitteistoa siirtää asukastalolle, johon syntyisi uusi nettipaja ja kylämme keskeisimmälle paikalle. Tyydytyksellä todettakoon vielä, että pysäköintiyhtiö kustansi asukastalon uusien verhojen hankinnan - vapaaehtoisvoimin verhot kyllä luvattiin ommella Kyläpajalla. Tämä on erinomaisen hieno alku, josta on mahdollisuudet jatkaa pysäköintiyhtiöiden kanssa asioissa eteenpäin. Se, että kerhotilojen isännöinti on pysäköintiyhtiöillä, ei ole niiden syy, vaan rakennuttamisen alussa säästyttiin monenkertaiselta hallinnoinnilta. - Kuitenkin kerhotilatyöryhmä, joka käsittelee kerhotila-asiat, ei ole ottanut jäsenekseen käyttäjän edustajia, joita asukasjärjestöt edustavat. Työryhmähän koostuu ainoastaan Kytösuontien Pysäköinnin hallituksen jäsenistä. Te ta varttuvasta nuorisostamme (juttu toisaalla lehdessä) Pikku Huopalahden ala-asteelle kutsuttiin 1.4. eri tahojen päättäviä henkilöitä ja aktiivisia kyläläisiä etsimään ratkaisuja positiivisessa hengessä alueellamme esiintyviin nuoriso-ongelmiin, joita tosin aiheuttaa varsin marginaalinen osa nuoristamme. Aluksi haettiin ongelma-alueita ja sitten etsittiin niihin ratkaisuja pienissä työryhmissä. Mielekkään tekemisen puute on yksi selkeä syy jengiintymiseen ja sen kautta myös häiriökäyttäytymiseen. Yhtenä ratkaisuna tuli esiin nuorisokahvila ja sen aukipitäminen viikonloppuisinkin. Miksei vapaaehtoisia löytyisi valvojiksi silloin, kun Nuorisotalon työvoima ei ole käytettävissä. - Skeittiramppi on lopultakin saatava Viiripuistoon. Olisipa kokeiltava yhteisiä korisiltoja kesäisin maahanmuuttajanuorten kanssa. Olisi kuitenkin syytä saada myös kohdejoukkomme, varttuva nuoriso, mukaan suunnittelemaan itselleen mielekästä toimintaa - me muut pyrkisimme tukemaan esiin tulleiden fiksujen ideoiden toteuttamista. Tapahtumat Laskiaistapahtuma ja Mallikylätempaus järjestettiin Asukastalon maisemissa laskiaissunnuntaina. Tilaisuus keräsi taas runsaasti kävijöitä ja järjestäjiäkin oli mukana varsin useita. - Traditiota on syytä jatkaa. Tulevista toukokuun tapahtumista mainittakoon: - Lasten laulukilpailu pidetään Nuorisotalolla su 2.5., klo n (osallistujia 38)- - Kalastuskilpailu on Mätäpuron maisemissa la 8.5., klo Kaikista tapahtumista kirjoitettu lisää toisaalla tässä lehdessä. Antoisaa kevättä ja kesää teille kaikille! EelisJuntunen päätoimittaja 3

4 Lääkäri viihtyy Suomen Napolissa Juha Kiehelä pitää alueen arkkitehtuurista ja - Mitäs sinne teidän Napoliin kuuluu, kaveri kyselee Juha Kiehelälle soittaessaan. Lääketieteen ja kirurgian tohtori, Suomen Lääkäriliiton järjestöpäällikkö Juha Kiehelä on asunut Pikku Huopalahdessa yhteensä kymmenen vuoden ajan kolmessa eri paikassa. Välillä hän on tosin ollut vuosia ulkomailla. Siitä myöhemmin. Kiehelää viehättää Pikku Huopalahdessa erityisesti alueen arkkitehtuuri ja kansainvälinen ilmapiiri. Varsinkin kesäaikaan ulkona liikkuu iloisia ihmisiä, ja musiikki soi parvekkeilla kuten Napolissa ikään. - Kesäaikaan venesatama on erityisen piristävä. Kalaan pääsee, ja jos itsellä ei ole venettä, kaverilla on. On Kiehelällä toki oma venepaikkakin laiturissa, ja on veneitäkin. Mies osoittautuu varsinaiseksi venevelhoksi: navicare necesse est, hän saattaa heittää oikeutetusti. Hän on purjehtinut kolmevuotiaasta isän kanssa maailman vesiä, ja rakentanut itse useita purjeveneitä. Hänellä oli 25 metrinen vanhan ajan purjelaiva, kaksimastoinen tasalatvakuunari eli hoilo. Kimppavene oli Itämerellä. Kun vaimoväki halusi lämpimämpään ilmanalaan, vene siirtyi Välimerelle Kroatian Dalmatiansaaristoon. Nuorta ja Tervettä porukkaa Jos Kiehelä haluaisi korjata kotialueella jotain, se on Paciuksensadun silta: sillan korottaminen ja alikulkuaukon suurentaminen olisi paikallaan. Samalla veneilymahdollisuudet paranisivat, ja lahden vesi puhdistuisi uimakelpoiseksi. Toimittaja lisää tähän, että kyseessä olisi myös melkoinen turvallisuustekijä, kun Paciuksenkadun raitiatievaunukiskojen yli hyppiminen loppuisi. Valitettavasti hanke on Kiehelän tietojen mukaan jälleen pudotettu ainakin toistaiseksi pois kaupungin investointilistalta. Kiehelä kertoo, että lääkärimatrikkelin mukaan Pikku Huopalahdessa asuu kymmenisen lääkäriä. Kysynkin Kiehelän vaikutelmaa lääkärinä alueen asukkaista. - Nuorta ja tervettä porukkaa, Kiehelä vastaa yleisvaikutelmanaan. Toki hän näkee myös vanhuksia, ja vammaisia, mutta ei juuri varsinaisia puliukkoja. Tosin hän lisää, että jo määritelmän mukaisesti syrjäytyneet ovat piilossa. Kiehelän viihtymistä alueella lisäävät myös alueella asuvat pikkuveli ja serkkupoika, joiden kanssa voi käydä lyömässä sulkapalloa ja tennistä Talissa. Kiva on myös muu kantapöydän tuttu porukka. Lääkäri auttaa kriisialueilla Työssään Suomen Lääkäriliiton järjestöpäällikkönä Kiehelä on valvonut lääkäreiden etuja jo neljännesvuosisadan ajan. Työsopimus lääkäriliitossa velvoittaa myös praktiikanpitoon. Hän ottaa vastaan Diakonissalaitoksella kuudesta kahdeksaan tuntiin viikossa. - Minusta on kiva tehdä peruslääkärin työtä. Siitä nauttii, kun saa auttaa ja samalla ylläpitää perusammattitaitoa. Iso osa lääkäreistä on niin työhulluja, että tekevät työtä vapaa-aikanakin, Kiehelä sanoo. Kiehelän auttamisen halu on ulottunut myös maan rajojen ulkopuolelle. Hän on ollut lääkärinä kehitysyhteistyössä yhteensä yli viisi vuotta eri pituisia jaksoja muun muassa Afrikassa ja Aasiassa. Namibiassa hänen vastuullaan oli ainoana lääkärinä kolme sairaalaa ja noin ihmistä. Viime syksynä hän palasi Eritreasta auttamasta rajasodan uhreja, joille piti tehdä muun muassa puujalkoja. Sama auttamisen meininki ja ammatin puitteissa erilaisen työn tekeminen vetää sinnekin. Se on monipuolista ja opettavaista. Samalla oppii arvostamaan kotimaata ja kotiseutua, ja näkee hyvät puolet ihan eri tavalla, Kiehelä vakuutta Namibiassa Punaisen Ristin lääkäri ohjasi Kiehelää siihen tyyliin, että olet tullut tänne auttamaan ihmisiä, et tappamaan itseäsi. - Hätä ja kurjuus ahdistaa aina, mutta se ei saa lamauttaa niin, ettei pysty toimimaan. Omasta ahdistuksesta pitää päästä ylitse niin, että pystyy tekemään työn, Kiehelä korostaa. Tähän ei ole juuri lisäämistä, vähintään voisi kuitenkin tykönään miettiä asioita ja niiden tärkeysjärjestystä Teksti: Jouni Suolanen Kuvat: Eelis Juntunen Halu auttaa lääkärinä ihmisiä on vienyt Juha Kiehelää maailman kriisipesäkkeisiin vuosikausiksi. ANNA VINKKI! Kerro kenestä alueemme asukkaasta haluaisit tietää enemmän, eli kenen haastattelun haluaisit lukea? Kerro toiveesi lehtitoimikunnan jäsenille! 4

5 NUORTEN VUOSI Pikku Huopalahden kyläfoorumia varten piti miettiä tälle vuodelle teemaa. Itselläni ei kauan tuon aiheen löytämiseen mennyt aikaa. Vanha, mutta nyt erityisen ajankohtainen aihe tuli kuin itsestään mieleen. Kaupunginosa on itse teini-iässä ja sen myötä alueella syntyneet lapset myös. Helsingin vilkas harrastustoiminta vetää puoleensa useimmat nuoret ja useimmat kodit tarjoavat kotona riittävästi tekemistä. Kaikilla perheillä ei henkiset ja taloudelliset voimavarat kuitenkaan riitä lasten harrastusten tukemiseen ja kodin virikkeelliseen toimintaan. Kaupunki tarjoaa ilmaista tai edullista toimintaa nuorille nuorisotalon puitteissa. Tämäkään toiminta ei kaikkia tavoita ja jäljelle jäävät syrjäytyneet nuoret, jotka eivät hakeudu mihinkään toimintaan mukaan tai oleskelevat yhdessä toisten saman kohtalon kokeneiden kanssa. Oleskelu yksin tai porukassa ei sinänsä ole tuomittavaa, eikä nuorten sen enempää kun aikuistenkaan tarvitse olla koko ajan jotain harrastamassa. Ongelmaksi oleskelu muodostuu silloin kuin se on ympäristön sanelemaa tai oma tahto toimintaan jostain syystä puuttuu. Etenkin nuorten osalta ei voi pitää vain oleskeluun perustuvaa ajanviettoa hyvänä, sillä tuossa iässä hankitaan eniten niin tiedollisia, taidollisia kuin sosiaalisia valmiuksia myöhempää elämää varten. Toimiessani Länsi- Helsingin sosiaali- ja terveysjaoston jäsenenä viimeisenä kolmena vuotena olen joutunut perehtymään useaan alueella asuvan nuoren huostaanottoon eli nuoren sijoittamiseen elämään sijaisperheessä tai hoitolaitoksessa. Huostaanottokin valitettavan yleistä Yleensä huostaanottojen takana on perheen päihde-, mielenterveys tai väkivaltaongelmat. Sosiaalitoimen mahdollisuudet auttaa nuoria ja heidän vanhempiaan ovat rajalliset ja entistä enemmän tulisikin kiinnittää huomiota ongelmien synnyn ennaltaehkäisyyn. Ongelmaperheitä voidaan osittain auttaa taloudellisella ja sosiaalisella tuella, mutta suurin käyttämätön voimavara on välittävän ja vaativan kulttuurin puuttuminen. Vapaa kasvatus, joka otettiin käyttöön ankaran ja osittain ruumiilliseen kuritukseen perustuvan kasvatuksen vastapainoksi, ei ole tuonut toivottua hedelmää. Nyt kun päämäärättömät tai epäterveen ylimielisen itsetunnon omaavat nuoret ja aikuiset työllistävät sosiaalitointa, on jälleen alettu puhua rajojen asettamisesta lapsille ja nuorille. On ymmärretty, ettei vapaa kasvatus ole itse asiassa kasvatusta ollenkaan ja että vastuullinen kasvattaminen edellyttää rajojen asettamista ja lasten opettamista ottamaan vastuuta itsestään ja toisista. Vastuu nuorten elämästä lähtee siis kodista, mutta myös ympäristöllä on siitä oma vastuunsa. Suomalainen perhe ja sen ympäristö on kokenut melkoisen muutoksen viime vuosikymmeninä. Kasvattamiseen ottivat osaa vanhempien lisäksi osaa isovanhemmat ja suuremmat sisarukset. Asuminen saattoi olla ahdasta ja taloudellisesti niukkaa, mutta välittämiseen ja rajojen asettamiseen olivat paremmat mahdollisuudet. Sama muutos, mikä koskee perheitä on tapahtunut pitkälti myös suvulle ja muulle lähiympäristölle. Sukulaiset eivät enää usein asu lähellä toisiaan vaan opiskelu ja työpaikan perässä muuttaminen on hajaannuttanut suvun ympäri Suomea ja ulkomaita. Muutto maalta kaupunkiin on usein merkinnyt tutun ja tiiviin kyläyhteisön vaihtumista eristäytyneeseen kaupunki- tai asuntoalue asumiseen Kun nämä yhteiskunnalliset muutokset yhdistetään yksilöllisyyttä ja omatoimisuutta korostavaan kulttuuriimme, ei ole enää ihme, että moni ei vain nuori sekä aikuinenkin putoaa kelkasta. Paluuta menneeseen ei monessa suhteessa kuitenkaan enää ole. Työryhmä alkoi suunnitella! Nyt on etsittävä uusia keinoja ja toimintatapoja sosiaalisten verkkojen harventumiseen. Kaupungin taloudellisen tilanteen heikennettyä on katseet käännetty vapaaehtoisen ns. kolmannen sektorin puoleen. Erilaiset alueelliset asukasjärjestöt, seurat, seurakunnat ja yhdistykset ovat ottaneet oman vastuunsa uuden yhteisöllisyyden luomisesta. Pikku Huopalahtiseura ry otti omalta osalta haasteen vastaan ja perusti työryhmän kolmen (Mirja Hannula, Minna Hämäläinen ja Anssi Vienola) suunnittelemaan seuran osuutta nuorten hyväksi. Yhdessä löysimme kaksi ajatusta, joita lähtisimme viemään eteenpäin. Päätimme kartoittaa mitä alueella toimivat yhdistykset, seurat ja nuorisotalo tarjoavat nuorille. Toinen ajatus oli asettaa tavoitteeksi nykyisen toimintatarjonnan ulkopuolelle jäävän nuorison mukaan saaminen. 5 Vaikka emme pitäneet ala-asteen oppilaita vielä nuorisoon kuuluvina, koimme tärkeänä, että tieto eri toimintamahdollisuuksista saataisiin viimeisen luokan oppilaille, jolloin ns. väliinputoamista ei nuoruusvaiheeseen siirryttäessä syntyisi. Jotta kaikki alueen nuorisotoiminnan järjestäjät tai sellaisesta kiinnostuneet saataisiin mukaan yhteiseen hankkeeseen päätimme ehdottaa yhteisen nuorille suunnatun tapahtuman järjestämistä. Yhteistapahtumassa eri järjestäjät voisivat esitellä omaa toimintaansa ja nuorille olisi tiedon lisäksi tarjolla kiinnostavaa ohjelmaa. Koska nuorten mukaan saaminen toimintaan on kiinni paitsi nuorista itsestään myös usein heidän vanhemmistaan, päätimme myös esittää vanhemmille tarkoitetun keskusteluillan järjestämistä Keskustelutilaisuuteen aiheena olisi harrastustoiminnan merkitys nuorten kasvamiseen ja kehittymiseen. Alustajina olisivat alan asiantuntijat. Nuorisotapahtuman ja keskustelu-illan ajankohdaksi kaavailimme ensi syksyä. Tämä kirjoitus toimikoon ennakkokutsuna kaikille asiasta kiinnostuneille ennen varsinaista yhteydenottoa alkusyksystä. Pikku Huopalahti on teini-iässä, ottakaamme yhdessä vastuu alueen nuorista nyt kun siihen on vielä tilaisuus. Hyvää kesää! Syksyllä tarkemmin asiasta. Anssi Vienola

6 Ulkoilmaihminen Matti Mielonen kalastaa ja sienestää. - Aina kun voin, menen ulos. Tässä hommassa voin ja täytyy mennä, kalastuspäällikkö Matti Mielonen Liikuntavirastosta toteaa. Mielonen on hyvä esikuva usein maalta tulleille, mutta meille urbanisoituneille sohvaperunoille kaupunkilaisille. Kun Mielonen ei kalasta, hän lenkkeilee metsässä, marjastaa ja sienestää syksyllä Nuuksion maisemissa. Ja kuitenkin mies on stadilainen syntyjään. Hän asui Nordenskiöldinkadulla, ja onki pikkunaskalina ensimmäiset kalansa Rajasaaren sillalta isän kanssa. Madot haettiin viereisestä puistosta. - En voinut silloin aavistaa, että joskus olisin töissä tässä, Mielonen toteaa Liikuntaviraston tukikohdassa Rajasaaressa ja katselee mieli muistoja täynnä kohti ikkunasta näkyvää Rajasaaren siltaa. Nuoria mukaan kalastukseen Kalastuspäällikkö Mielonen on työskennellyt kalastuksenvalvonnassa vuodesta 1979 asti. Aisaparina hänellä on kalastuksen valvonnasta merellä vastaava Mikko Karvonen. - Nyt tämä jo menee. Osittain työ on harrastus, mutta aina tämä ei ole ihannehomma, kun joutuu selvittäjän rooliin erilaisten kalastajaryhmien välisissä riidoissa, Mielonen kertoo. Työ on kaikkea kalastukseen liittyvää eli kalastuksen järjestämistä, valvontaa, ja istutuksista huolehtimista. Iso osa työtä on puhdistettujen jätevesien seurantaa. Tulokset ovat lohdullisia: Merivesi on puhdasta, ja jatkuvien ahvenen makutestien mukaan kala on syömäkelpoista. Mielonen käy puhumassa kalastuksesta kouluissa ja kalastusseuroissa. Tilaisuudet ovat aina suosittuja, mutta kalastusseuroissa kuulijoina istuu etupäässä keski-ikäisiä äijiä. - Nuorisotoiminta on tärkeää heti alkuun. Nuorisoa on vaikea saada kalastamaan, kun tarjolla on nykyään niin paljon muuta, Mielonen sanoo. Verkkokalastajien määrä Helsingin vesillä on pudonnut takavuosien 8000:sta nykyiseen 4000:een. Seurasaaren selällä kalastus on kuitenkin lisääntynyt, kun on Huttusen kanssa käyty verkoilla, Mielonen viittaa MTV:n aamutelevisio ohjel- maan.- Verkkokalastus on keski-ikäisten miesten hommaa. Nuoret eivät ymmärrä verkkojen päälle, mutta harrastavat uistin- ja viehekalastusta.mielosen linjana onkin tarjota jokaiselle jotakin. Siitä hyvä osoitus on jokakeväinen kirjolohen istutus Pikku Huopalahteen. Istutus ja kalojen onginta on toiminut hyvin siksikin, että järjestämässä on ollut Mielosen mukaan hyvä paikallinen porukka. Kuhafilettä voissa paistaen Pääkala Seurasaarenselällä ja Laajalahdella on kuha, jota saadaan etupäässä verkoilla ja uistelemalla. Kuhakanta on ollut lisääntymään päin, ja sitä lisännee entisestään vuoden 2006 alusta voimaan tuleva verkon solmuvälin nousu 45:stä 50 millimetriin, ja kuhan alamitan kasvu 40 senttimetriin. Lahdissa liikkuu monenlaista kalaa silakasta siikaan. Laajalahdessa uiskentelee myös isoja haukia. Muutamia hölmöjä ja suoranaisia konnia on löytyy aina kalastajien joukossa, mutta pääsääntöisesti kalastajat noudattavat Mielosen mukaan annettuja ohjeita ja sääntöjä. Miten Matti Mielonen sitten itse kalastaa?- Tykkään heitellä uistimella haukea Inkoon maisemissa, ja vetää kuhaa uistimella Seurasaarenselällä. Kun haluan varmistaa ruokakalan saannin, lasken verkot, Mielonen kertoo. Kun Mielonen haluaa päästä irti arjesta, hän ajaa kymmenmetrisellä puufiskarillaan ulkoluodoille - jo varttitunnin putputtelun jälkeen rauha on rikkumaton. Kalan kulutusta perheessä lisää se, että vaimolla on kaksi kissaa. Kissat popsivat kalan raakana, mutta mikä onkaan Mielosen mieliresepti? - Leivitän kuha- tai ahvenfileen, ja paistan sen voissa -ja herkuttelen. Kun haluan saada varsinaisen kolesterolipommin, lorautan kermaa päälle, kalamies henkeen ja vereen naurahtaa. Teksti Jouni Suolanen Kuvat Eelis Juntunen Kalajuttu tämäkin! Huoneisto oli niin kostea, että rotankoloissakin oli nahkiaisia. 6

7 Pirkon elämän motto: Ajattele positiivisesti!! Sarjassamme ihan tavalliset asukkaat Kyläsanomien esittelyissä, päätimme ottaa Pikku Huopalahtiseura ry:n sihteerin Pirkko Rynön haastatteluumme.. Tämä jo kymmenisen vuotta alueellamme asunut miellyttävä ja empaattinen naishenkilö kuuluu niihin henkilöihin jotka eivät turhia puhu tekemisistään vaan puurtavat vastuutehtävissään hiljaisina, ikäänkuin taustalla ja kuitenkin heidän panoksensa on erittäin tärkeä. Aina silloin tällöin huomaa jossain ihmisessä yllättäviä piirteitä. Äkkiseltään saattaa jotain tuttuakin pitää hiljaisena hissukkana, mutta sitten joutuukin pyörtämään ajatuksensa. Näin kävi Pikku Huopalahtiseura ry:n sihteerin kohdalla. Pirkko Rynö on toiminut järjestömme sihteerinä parisen vuotta. Tähän tehtävään hän joutui tavallaan ihan sattumalta. Näin se alkoi Pirkon naapuri oli hihkaissut hänelle, että tämä lähtisi katsomaan millaista seuran syyskokouksessa on. Pirkon luontainen uteliaisuus sai hänet liikkeelle. Ainahan sitä voi mennä kuuntelemaan, onhan nuo kokoukset kaikille avoimia. Vaikka edes jäsenyydestä ei ollut suunnitelmia niin Pirkko käveli kokouksesta ulos seuran uunituoreena sihteerinä ja jäsenenä, sillä tottahan se jäsenmaksukin maksettiiin samaisessa kokouksessa. Päivääkään ei Pirkko ole tuota katunut, vaan arvostaa vapaaehtoistyötä ja omatoimista asioiden hoitoa. Pirkon maailmankatsomus allekirjoittaa myös aktiivisen asukastyön merkityksen. Pirkko intoutuukin puhumaan kaikenlaisesta vaikuttamisesta. Siinä nousee esille laajemmatkin ideologiat aina kettutyttöjä myöden. Oli huvittavaa kuunnella kuinka tuo hiljainen nainen intoutui puhumaan vaikuttamisen eri muodoista. Pirkko ei välttämättä hyväksy kaikenlaisia tapoja ajaa aatteita, mutta ymmärtää myös niidenkin asenteita, joilla ehkä joskus tarkoitustensa ajamiset menevät yli ymmärryksen. Varmaa on, että Pirkko sanoo ehkä sanottavansa harvoin mutta kun aukaisee suunsa niin se on asiaa. Pirkko pähkinänkuoressa: Hän asui ennen Pikku Huopalahtea itä-puolella Helsinkiä, ole päivääkään katunut tänne muuttamista. Velkuanpolulla jo kolmessa asunnossa asuneena hänellä tuntuu olevan lähes yksinomaan hyviä puolia sanottavana alueestamme. Puistot, leikki-kentät ja lastentarhat saavat erityiskehuja häneltä. Tänne muuttaessaan hänellä olikin mukanaan 3 lasta, joten em. seikat olivatkin ratkaisevia viihtyisyyden edellytyksiä. Nyt lapset ovatkin jo itsenäisiä ja omillaan eläviä. Edelleen Pirkolle on tärkeää ympäristö ja palvelut kaikelle väelle. Tivaamalla jotain mitä hän kaipaisi Pikku Huopalahteen, esille tuli kirjasto, mutta on tyytyväinen kirjastoautonkin antiin. Pirkko on hyvin ihmisten kanssa toimeentuleva ja siksi hänelle on muodostunut melko laaja tuttava- ja ystäväpiiri. Hän on osallistunut Talotoimikuntatyöskentelyyn ja on tälläkin hetkellä siinä sihteeri. Tällainen toiminta estää myös yksinäisyyden tunteet, -Pirkko korostaa. Pirkon positiivisuus on hämmästyttävää. Hän ei tee itsestään numeroa, eikä pyri esillä oloon vaikka resursseja ehkä olisikin. Pirkko on myös oiva esimerkki siitä, että sairauksista huolimatta ihminen voi toimia vapaaehtoistyössä ja että se oikeastaan antaa elämään sisältöä. Sairauksien kanssa on oltava sinut ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Paikalleen ei saa jäädä Toki Pirkko harrastaa muutakin kuin järjestötoimintaa. Hän käy uimassa ja ulkoilemassa aina kun siihen on mahdollisuus ja voimat riittää. Pirkon ajatuksena onkin, että upeat maisemat ympärillämme antavat todella hyvät mahdollisuudet ulkoiluun. Reippaillessa turhat ajatukset karisevat ja kauniit maisemat puhdistavat mielen. Otsikossa mainittu motto Ajattele positiivisesti ei ole pelkkä ajatus tai fraasi, vaan se on todellinen elämän asenne Pirkolle ja sen kyllä tajuaa, kun hänen kanssaan keskustelee. Tästä naisesta ei sitten millään saanut mitään negatiivista esille. 7 Eri kulttuurit ovat rikkaus Hän on mitä oivallisin henkilö edesauttamaan alueemme maahanmuuttajia ja pakolaisia heidän sopetumisessaan maahamme. Tämä ajatus pakostakin tulee mieleen, kun hän selittää omaa suhtautumistaan erilaisiin ihmisiin. Pirkko ei kuitenkaan ole mikään nyhverö, vaan kyllä tästä naisesta löytyy räväkkyyttäkin tarpeen vaatiessa. Tällainen postitiivisuus on esimerkillistä, koska elämä ei ole Pirkkoakaan kohdellut silkkihansikkain, vaan hänellä on ollut erilaisia vastoinkäymisiä, jotka eivät kuitenkaan ole häntä nujertaneet. Jonkun aikansa voi masentuneisuuden antaa jäytää itseään ja sen jälkeen onkin taas aihetta uskoa parempaan ja terveempään maailmaan. Mukana oleminen ja keskustelu ovat parhaita työkaluja masentuneisuuden hoitoon. - korostaa Pirkko. Tästä syystä onkin todettava, että Pirkko on parhaimmillaan juuri ihmisten kanssa ja ihmisten keskellä. On siis mukavaa, että hän pitää sihteerin hommastaan ja ei edes suunnittele sen tehtävän jättämistä. Kiitos Pirkko päiväkahvista, vierailu luonasi oli mukavaa ja oli mukavaa tutustua sinuun lähemmin. teksti ja kuvat: m. hannula

8 Pikku Huopalahden yhteiskerhotilat Timo Halme Viikin Latokartanosta kertoi Kyläsanomien numerossa 3/2003 aiheesta Yhteiskerhotilat meillä ja muualla pidetyn Kyläfoorumin esitelmän pohjalta. Seuraavassa haluan selventää Pikku Huopalahden tilannetta ja oikaista artikkelissa olleita virheitä. Yhteiskerhotilojen ja pysäköintiyhtiöiden rakennuttaminen on rahoitettu Helsingin uusilla asuinalueilla, joihin Pikku Huopalahtikin kuuluu, pysäköintiyhtiöiden liittymämaksuilla. Yhteiskerhotilojen rakennuttaminen on maksanut tutkimuksen mukaan markkaa neliöltä. Aluksi pysäköintiyhtiöitä hallinnoivat rakennuttajat ja Helsingin kaupunki. Pikku Huopalahdessa rakennuttaminen hidastui laman aikana ja siksi hallinto oli poikkeuksellisen pitkään em. tahojen hallinnassa. Kerhotilojen hoidosta vastasi tilojen valmistuttua Pikku Huopalahden Asukasyhdistys täysin ilmaiseksi ja myös osittain hoiti erilaisilla lahjoituksilla kalustuksen. Asukasyhdistyksen edustavuutta on arvosteltu, mutta missään tapauksessa ei ole kyseenalaistettu sen ansiokasta ja uhrautuvaa työtä. Tapanilan aseman, Asukastalon, valmistumisen jälkeen luovuttiin ilmaiskäytöstä ja yhteistyössä luotiin kerhotilojen käytön hinnasto, joka pienin muutoksin on edelleen käytössä. Asukastalon tyyppinen tila vaatii myös henkilön, joka huolehtii tilasta ja siihen tehtävään on palkattu asema-vastaava. Hänen palkkaukseensa on saatu Asukasyhdistyksen kautta avustusta Helsingin kaupungilta Yhteiskerhotiloja on koko Pikku Huopalahden alueella 10 kappaletta. Pysäköintiyhtiöt Kytösuontien Pysäköinti Oy, Tilkankadun Pysäköinti Oy ja Paciuksenkadun Pysäköinti Oy sekä Kerho Korppaa 25 tarjoavat tiloja käytettäväksi asukkaille ja alueen yleishyödyllisille yhdistyksille kolmella eurolla tunnilta toistuvaiskäyttöön ja viidellä eurolla kahden tunnin satunnaiskäyttöön. Asukastalolla ei ole pääsääntöisesti toistuvaiskäyttöä ja sen hinnoittelu perustuu kertavuokrauksiin, hinta on 100 euroa alueen asukkaille. Asukastalo toimii alueen olohuoneena, yhteisenä kokoontumispaikkana, jossa voidaan järjestää perhejuhlia, yhteistilaisuuksia tai muuten tavata alueella asuvia naapureita. Ensisijainen käyttöoikeus on asukkailla ja alueen omilla yleishyödyllisillä yhdistyksillä. Alueella on runsaasti yhteiskerhotiloja. Osa kerhotiloista on vuokrattu ulos mm Pikku Huopalahtiseuralle Kyläpajaa varten ja Kristilliselle koululle. Yhteiskerhotilasopimusten perusteella se osa kustannuksista, jota ei kateta saaduilla käyttökorvauksilla, veloitetaan alueen asuntoosakeyhtiöiltä ja kiinteistöyhtiöiltä eli pysäköintiyhtiöiden omistajilta, jotka sitten edelleen jyvittävät kustannukset asukkaiden yhtiövastikkeisiin ja vuokriin. Asunto-osakeyhtiöt ovat viime vuosina voineet esittää 4 edustajaa Kytösuontien Pysäköinnin hallitukseen. Kehotilojen kustannukset vuonna 2003 olivat Kytösuontien Pysäköinnin osalta noin euroa, josta noin euroa eli vajaat 25% perittiin osakasyhtiöiltä. Meidän kaikkien etu on, että tiloilla on käyttöä ja toiminta on aktiivista ja alueella asuvien yhteistoimintaa lisäävää. Kerhotilojen toiminta on asukkaiden omatoimisuuden varassa, pysäköintiyhtiöt tarjoavat vain tilat toiminnalle. Helsingin kaupunki on toiminut aktiivisesti siinä, että yhteiskerhotiloja on rakennettu, mutta sen pitäisi toimia myös aktiivisesti toiminnan ja toimintaresurssien luomisen puolesta. Kerhotilojen luominen on lähtenyt liikkeelle kokeiluna, jota on sitten jatkettu muualla ja luotettu siihen, että asukkaiden voimin toiminta jatkuu. Entä sitten kun vapaaehtoiset toimijat väsyvät? Yhteistyöterveisin Sirkka Marjakangas Kytösuontien Pysäköinnin hallituksen puheenjohtaja ja alueen asukas vuodesta 1989 Toimin Kytösuontien Pysäköintiyhtiössä, joten tunnen sen tilanteen parhaiten. Meillä on 5 yhteiskerhotilaa, joista yksi on Asukastalo, Tapanilan asema. Tapanilan aseman toiminnassa on mukana Asukasyhdistys. Lisäksi yhtiöllä on käyttösopimus muiden pysäköintiyhtiöiden kanssa Tapanilan aseman yhteiskäytöstä. Kytösuontien Pysäköinnin omistaa 15 asunto-osakeyhtiötä, 3 kiinteistöyhtiötä, Asoasunnot Oy ja VVO-Yhtymä Oy. Hallituksen jäsenet valitaan pysäköintiyhtiön yhtiökokouksessa, kuten kaikissa osakeyhtiöissä. Hallitus on valinnut kerhotyöryhmän keskuudestaan ja siihen valitut henkilöt asuvat itse alueella ja ovat siten myös mahdollisia yhteiskerhotilojen käyttäjiä.vähintään kerran vuodessa asuntoosakeyhtiöitä edustavien taloyhtiöiden puheenjohtajat on kutsuttu yhteistilaisuuteen, jossa voidaan vapaasti keskustella pysäköinnistä ja yhteiskerhotiloista sekä yhtiön tilasta ja edustajaehdokkaista tulevaan hallitukseen. 8

9 Kuva: Eelis Juntunen ja Henri Leikola Pikku Huopalahtiseurasta kiittämässä kukkien kera Leena Mikkolaa. On onni, että Kyläpajamme on saanut toimintansa hyvin pyörimään ja sen merkitys alueemme toiminnoissa on saatu vakiinnutetuksi, sillä erittäin tärkeä henkilö Kyläpajahankkeen historiassa, Leena Mikkola Läntisestä sosiaalitoimesta jäi eläkkeelle hiljattain. Kyläpajan emäntä AULIKKI LINDHOLM ja tytöt olivat päättäneet kutsua LEENA MIKKOLAN Kyläpajalle tiistaina 16.3 ja tarjosivat oikein kunnollisen päivällisen kiitokseksi siitä valtavasta työstä ja tuesta, jota Leenalta on riittänyt tämän hankkeemme onnistumiseksi. - Kyläpaja hankkeena oli Pikku Huopalahtiseura ry:n perustajajäsenten yhteinen haave. Ja se onnistui, koska alueemme virkamiehet kokivat sen merkityksen alueella aktivoivana toimintana todellisen tukemisen arvoiseksi. Leena Mikkolan rooli muodostui juuri tässä kohdin merkitykselliseksi. Pikku Huopalahden muutkin toiminnat tuntuivat olevan Leenan sydäntä lähellä. Hänen iloinen ja hyväntuulinen olemuksensa on usein nähty kaikenlaisissa tilaisuuksissa. Hän on myös ollut varteenotettava puolestapuhuja, kun on tarvittu tukea avustusanomuksiin, sillä mikään ei onnistu ilman rahaa. Pikku Huopalahtiseura ry haluaakin Kyläsanomien välityksellä kiittää Leenaa kaikkien asukkaiden puolesta näistä vuosista ja toivottaa antoisia eläkevuosia. Toivomme eläkeläinen Leena Mikkolan vastaisuudessakin muistavan aluettamme ja sen ihmisiä osallistumisella tapahtumiin, joita tulemme kylässämme järjestämään. Leenalle voisi myöntää oikein kunniajäsenen viran seuran jäsenluettelossa. - Kiitos Leena! Spar-väki toivottaa hyvää kesää kaikille! Sunnuntaisin srk:n tiloissa Tilkankatu 5 klo TULE MUKAAN! Puh Fax Tilkankatu 7,00300 Helsinki Hoidamme puolestanne: *Kirjanpidot ja tilinpäätökset *Verotus- ja ALV-asiat *Palkat *Laskutus- ja maksuliikenne Korppaanmäentie 30, Pikku Huopalahti Puh TERVETULOA UUDET JA VANHAT ASIAKKAAT! Tiina ja Soili 9

10 KALAKERHO MEIKUN HYVIKSI KOETTUJA RESPTEJÄ VEIJO VANAMON RANSKALAINEN YRTTIKALA kuhafileitä rakuunaa, basilikaa, timjamia, kirveliä kuivattuna valkopippuria vehnäjauhoja kermaa valkoviiniä voita ja öljyä suolaa Leikkaa fileet annospaloiksi ja mausta ripauksella kuivattuja mausteita (valkopippuria maun mukaan). Jauhota fileet vehnäjauhoissa ja paista varovasti käännellen voiöljyseoksessa miedolla lämmöllä (ei ruskisteta). Lisää pannulle kypsennyksen aikana vähän kerrallaan valkoviiniä (tai vettä) yht. n. 2 dl ja lopuksi kerma. Mausta suolalla ja tarkista maku. Sopii tarjottavaksi esim. riisin kanssa. HANSKIN HAUKIMÄTIOHJE Pese kala 3-4 kertaa yhtä isossa määrässä vettä kuin on mätiä. Vatkaa sähkövatkaimella (vispilällä). Kalvot, verisuonet tarttuvat vatkaimeen. Huuhtele vatkain. Pesukertojen välissä valuta vesi kahvisuodattimessa. Lisää suolaa 1,5 % koosta. Vähintään yhdeksi vuorokaudeksi pakkaseen. Tarjoile kuin muutkin mädit. Kalakerho Meikku toivottaa lukijoille oikein kaunista kesän alkua! Pirkko Karasti 7-12 VUOTIAIDEN LASTEN LAULUKILPAILU Nuorisotalolla, Hilda Flodininkuja 6 SU 2.5 KLO 16 alkaen TULE KUUNTELEMAAN, KATSELEMAAN, NAUTTIMAAN! Esiintyjät duettona 9 paria, yksinlaulussa 20 lasta Juontajana TV-kokki Sami Garam Säestys: Syntetisoija Erkki Pulkkinen Musiikinopettaja Anna-Kaisa Pärnänen TUOMARISTO: Laulupedagogi Gunilla Josefsson, o.s. Segerstam Kansallisoopperan pääjohtaja Erkki Korhonen Kanttori Nina Tilli Järjestäjinä Pikku Huopalahtiseura ry ja Meilahden seurakunta Kahvio avoinna VAPAA PÄÄSY! Markun Citykukko Voitele iso uunivuoka huolellisesti ja lämmitä uuni 180 asteiseksi. Perkaa kalat, suomusta. Jätä ruodot ja huuhtele kylmässä vedessä. Voitele leivät ja lado niistä kerros vuoan pohjalle voideltu puoli ylöspäin, leipien päälle kerros kalaa ja kalakerroksen päälle lihaa ja mausteet. 1 iso paketti tummaa leipää (Vaasan ruispalat erinomainen), juureen tehtyä 1 kg vaalea lihaista kalaa (silakkaa, ahventa siikaa, muikkua) yhdessä tai erikseen g possun kylkeä tai jauhelihaa, voita, leipämargariinia, tms, sekä valkopippuria, suolaa Tee näin 3-4 kerrosta ja päällimmäiseksi leivän viipaleita, mutta tämä kerros niin, että voideltu puoli laitetaan alaspäin. Jos käytät possun kylkeä, voit laittaa päällimmäiseksi kerroksen sitä vielä. Laita vuoan päälle huolellisesti ja tiiviisti alumiinifolio ja vuoka uuniin keskitasolle uuniin. Jos olet käyttänyt ahvenia, anna vuoan olla 180 asteisessa uunissa 3 tuntia, silakka ja muikku tarvitsevat vain 2 tuntia pehmeämpien ruotojensa takia. Pudota lämpö sen jälkeen 100 asteeseen ja anna olla 2 tuntia. Tämän jälkeen säädä uunin termostaatti 0-asteeseen, mutta älä avaa uuninluukkua, vaan jätä CITYKUKKO uuniin ainakin 4:ksi tunniksi, mielellään yön yli. Sen jälkeen eikun syömään. Maku on hyvä, sillä leivän happamuus antaa aivan oman arominsa tähän. CITYKUKKO on kätevintä aloittaa tekemään illalla klo , jolloin se on parhaimmillaan aamulla ja kokit voivat nukkua yön turvallisesti, sillä uuni ei ole päällä. 10

11 Seija lähti maailmalle v ensin Ruotsiin ja sieltä parin vuoden kuluttua rapakon taakse USA:n. Sisukkaana naisena hän aloitti valtaisan urakan opiskelemalla itsensä tekstiilitaiteiden lisensiaatiksi. Opiskelua, opiskelua.. Seija tunnustaa, että hänellä on ollut mieletön sisu opiskella ihan nuoresta asti. Sisukkuutta osoittaa se, että hän jaksoi 9 vuotta opiskella vaikka hänellä oli perhe, johon kuului miehen lisäksi neljä lasta. Nyt lapset ovat jo aikuisia ja Seijakin moneen kertaan isoäiti. Perhe asuu vieläkin Rhode Islandilla, Yhdysvalloissa. Elämää itselle ja suomalaisuudelle Amerikalainen elämänmuoto ei saanut Seijaa kotiutumaan pysyvästi ja siksi päätös vielä kerran yrittää ja kokeilla jotain omaa kypsyi niin voimakkaaksi, että kotisuomi sai mahdollisuuden todistaa, pystyykö se tarjoamaan Seijan kaltaiselle naiselle riittävät elämisen mahdollisuudet taiteellisesti ja taloudellisesti. Alkujaan Seijalla oli mielessä hiukan toisenlaiset suunnitelmat, joilla olisi rikastuttanut suomalaista kulttuurielämää, mutta kuten aina vastoinkäymisiä ilmaantuu niin Seijakin päätyi etsimään jostain pientä galleriatilaa, jossa voisi toteuttaa niitä ideoita, joita hänellä mielikuvitusrikkaana ja taitavana henkilönä on. Suurin tukija ja paras ystävä Suomeen muuttamisen ehkä tärkeimmäksi tukijaksi ja mahdollistajaksi Seija koros-taa olevan rakkaan Sylvi-serkkunsa. Sylvi ja hänen perheensä ovat antaneet kaiken mahdollisen tuen Seijan pyrkimykselle ja antavat edelleen. Seija ei ole yksin. Sylvin kanssa Seija oli ollut liikenteessä kun he olivat ulkoilemassa Pikku Huopalahdessa. Tilkankadulle tultaessa he ihastuivat koivujen reunustamaan katunäkymään. Ja kuin tilauksesta oli edessä myös liikehuoneisto vuokrattavana, jonka kohdalla päätös gallerian perustamisesta syntyi välittömästi. Monenmoista osaamista Seija ei tee pelkästään tekstiilitaidetta, vaan maalaa erilaisilla tekniikoilla myös tauluja. Seijan töitä onkin nähtävillä keväällä avatussa galleriassa. Maalausten lisäksi Seija on kehittänyt oman ainutlaatuisen tekniikan yhdistellä erilaisia materiaaleja. Metallikudontateokset ovatkin mielenkiintoisia ja harmoonisen kauniita. Pikku Huopalahden kultturellisuus lisääntyi melkoisesti, kun Amerikanmatkaaja Seija Floderus päätti palata koti-suomeen ja ryhtyä galleristiksi alueellemme, meidän kaikkien iloksi. Tämä todellinen sisupussi ei ole mikä tahansa tyyppi, vaan rohkea ja äärettömän sympaattinen nainen. Eikä taidot rajoitu pelkästään näihin, vaan Seijan käsissä taipuu huopakin millaiseen muotoon hyvänsä. Japanilainen tekstiilivärjäys, Chibori-tekniikka, on myös yksi osa Seijan osaamista. Seija myös opettaa. Seija haluaa opettaa meille suomalaisillekin niitä taitoja, joita itse on opiskellut. Tässä hän ei olekaan mikä tahansa opettaja, vaan opettaa Yhdysvalloissa ja Italiassa. Näillekin kursseille on mahdollisuus osallistua ja saada oikein kansainvälistä opetusta. Onneksemme näitä kursseja järjestetään myös Pikku Huopalahdessa. Luvassa on mm. ikoni-, huovutus-, sekä värjäyskursseja. Näitä järjestetään kysynnän mukaan. Innostusta myös seuran toimintaan Seijaa kiinnostaa myös yhteiset asiat ja niihin vaikuttaminen. Välittömästi kun gallerian perustaminen oli varmistunut, hän hakeutui seuramme järjestämiin tilaisuuksiin ja sieltä Syyskokouksen kautta johtokuntaan. Melkoista osallistumisen intoa! Seija ja serkku Sylvi osallistuivat myös Asukastalolla pidettyyn Itsenäisyysjuhlaan, jossa he kummatkin toivat juhlaan tietynlaista glamouria. Seijasta huomaakin, että hän on kansainvälinen ja erittäin ihmisläheinen, vaikka onkin hieman ujo. Tämän piirteen hän sanoo säilyneen vaikka jenkeissä tyyli on aivan toisenlainen kuin suomessa. Alkuun Seijaa oudoksutti suomalaisten pidättyvyys, mutta jo nyt tottunut siihen ja jopa tykästynyt. Galleria avoin kaikille Seijan gallerian ovet ovat avoinna kaikille ja ostopakkoa ei ole. Toiveena onkin, että sisälle pistäydyttäisiin hakemassa elämyksiä ja keskustelemassa vaikka millaisista asioista, koska Seija haluaa tutustua ja luoda kontakteja. Sisään voi piipahtaa lasten tai vaikka koiran kanssa. Hän on erittäin kiitollinen siitä, että hänet on vastaanotettu Pikku Huopalahteen lämpöisesti. Tähän lämpöön hänellä on halu vastata samalla tavalla. Seija korostaakin, että gallerian menestyminen ja haaveiden toteuminen ei onnistu yksin, vaan siihen tarvitaan yhteistyötä ja rakentavaa palautetta. Näyttelyitä pitkin matkaa Vaikka galleria onkin melko pieni, sinne mahtuu mukavasti pienimuotoisia näyttelyitä. Näyttelytilaa on vuokrattavissa. 11 Kevään ensimmäinen näyttely oli yhteisnäyttely, joka oli mielenkiintoinen, mutta epätasainen. Seijan tekstiilitaiteet olivat luku sinänsä ja niissä nousi esiin tekniikan hallinta ja mielikuvituksen käyttö. Pekka Parviaisen grafiikka osoittaa tekijänsä paneutumista ja uskoa omaan taitoonsa. Grafiikan tuntemus ja tekninen toteutus antaisi varmasti mahdollisuuden suurempien teosten tekemiseen. Catriina Happosen teoksissa näkyi kiinnostus taiteeseen, mutta niiden kohdalla olisin kaivannut enemmän tutkistelua. Värien tuntemus ja kultainen leikkaus olisi syytä opetella niin hyvin, ettei niiden puute haittaisi itse aiheen ja tunteen tulkintaa. Piipahda galleriaan! SEIJAS GALLERY AND STUDIO Tilkankatu 2 puh teksti ja kuvat: M.Hannula

12 Yksinäiselle löytyy tukea! Varmaan meillä Pikku Huopalahdessakin on monia, jotka minun laillani eivät ole tienneet kaikista mahdollisuuksista saada erilaisia tukimuotoja yksinäisyyteen tai perheiden lomaongelmiin. Viime syksynä minulle annettiin vihjaus mahdollisuudesta viettää Joulunpyhät Siuntion kylpylässä. Tottakai tartuin tilaisuuteen, olinhan kaivannut juuri jotain tuollaista. Menin suurin odotuksin Siuntioon juuri silloin kun Helsingissä joulun alla oli lähes hirmumyrsky. Tuo viisipäiväinen lomani oli mukava varsinkin siksi, että uida ja saunoa sai mielinmäärin. Kylpylän muut palvelut olivat sen verran tyyriitä, että ne sai jäädä väliin. Joulun ohjelma oli runsas ja tarjosi mahdollisuuksia osallistua vaikka kuinka paljon. Tosin kylmän ilman ja liukkaan kelin vuoksi minun ulkoilemiseni jäi hieman vähäiseksi, mutta riittihän suuressa kylpylässä taapertamista sisälläkin. Lehdistä saattoi lukea, että kylpylöillä menee huonosti taloudellisesti ja sen joutui Siuntiossakin toteamaan. Kylpylän henkilökuntaa oli vähennetty ja ohjelmien organisointi takkuili todella pahasti. Mutta loma onnistui siitäkin huolimatta. Puutteista ei kuitenkaan voi syyttää matkamme mahdollistajaa, eli Kotien Puolesta Keskusliitto ry:tä, joka vuosittain tekee valtavasti työtä eri muodoissa perheitten ja yksinäisten tukemiseksi. Kun sain tutustua tarkemmin liiton ohjelmaan minua alkoi kiinnostaa luonnollisesti se, että voisiko meillä Pikku Huopalahdessa löytyä henkilöitä, jotka olisivat kiinnostuneita tällaisesta toiminnasta tai joille sen tarjoamat mahdollisuudet olisivat tarpeen. Vapaaehtoistyön kirjo on monipuolinen, tunteja kertyi omaishoitajana, naapuriapuna sekä erityisen paljon järjestötehtävissä, ja monessa muussa toiminnassa. Yhdistyksissä järjestettiin 361 erilaista kerhokokoontumista, joissa oli vuoden mittaan käyntiä, retkiä tehtiin 80 kpl, joihin osallistui 2201 henkilöä. Yhdistyksissä myös juhlittiin, 35 erilaista juhlaa, 16 myyjäiset järjestettiin ja 86 arpajaisissa myytiin arpoja toiminnan tukemiseksi. Näin mittava toiminta edellyttää sitoutumista vapaaehtoistyöhön. Kotien Puolesta-lomia järjestettiin vuonna 2002 yhteensä 34. Lomien järjestelyt sekä lomavastaavien mukana olo lomilla on vapaaehtoistyötä. Lomavastaavien mukana olo mahdollistaa niidenkin vanhusten lomalle lähdön, jotka yksin eivät lomalla selviytyisi. Kotien Puolesta ry:n lomilla halutaan tukea sukupolvien tukiverkostoja myöntämällä lomia laajennetuille perhekonaisuuksille, isovanhemmat voivat osallistua lomalle muun perheen mukana. Isovanhemmat asuvat usein erillään muusta perheestä, yhteinen loma auttaa perheyhteyden säilymistä. Raha-automaattiyhdistys mahdollistaa tuellaan järjestöjen toiminnan. Siinä tietoa pähkinänkuoressa siitä toiminnasta, johon meillä pikkuhuopalahtelaisillakin on mahdollisuus ryhtyä joko liittymällä lähimpiin paikallisyhdistyksiin tai perustamalla tänne oma. Kotien puolesta toiminnasta voit lukea lisää faktatietoa liiton kotisivuilta tai soittamalla toiminnanjohtaja: Heli Tynkynniemi puh Jos olet kiinnostunut tästä toiminnasta niin ota yhteyttä allekirjoittaneeseen. Jos porukkaa saadaan riittävästi kasaan on mahdollista perustaa oma paikallinen järjestö, jonka toiminta mahdollistaa kodin ongelmatilanteiden tukemista. TOIMINNAN TAVOITTEET Kotien Puolesta toiminnan tavoitteena on kansalaisten henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin tukeminen yhdessä muiden siitä vastuuta kantavien tahojen kanssa sekä vaikuttaminen päätöksentekijöihin aloitteiden ja tietojen antamisen kautta. Tämän tehtävän toteuttamiseksi Kotien Puolesta Keskusliitto ry tukee alueyhdistyksiä, lisää sisäistä ja ulkoista tiedottamista ja suunnittelee keinoja, joiden avulla toimintaan saataisiin mukaan lisää sellaisia ihmisiä, joiden aktiivisuuden varassa voidaan jatkaa syrjäytymisvaaran uhan alla elävien kansalaisten hyväksi tehtävää monimuotoista vapaaehtoistyötä. Mirja Hannula puh paikallista Kotien Puolesta -yhdistystä toteuttaa kukin oman toimintasuunnitelmansa mukaista toimintaa, jota liitto tukee sekä taloudellisesti että tarjoamalla aktiivisesti toimistonsa henkilökunnan palveluja yhdistysten tarpeisiin. 12

13 Pikku Huopalahdessa kävellessä ja katsellessa tulee hyvälle tuulelle. Moderni ja värikäs arkkitehtuuri ja kodikkaat kujat innostavat ideoimaan uutta ilmettä myös omaan ulkotilaan. Parvekkeet ja terassipihat ovat kaupunkilaisten omia keitaita keskellä kiireistä elämänmenoa. Niillä luetaan, juodaan aamukahveja ja vietetään muuten vain aikaa. Viihtyvyyttä lisää kodikas ja käytännöllinen tilankäyttö. Pieni ulkotila tarjoaa koostaan huolimatta hyvät puitteet luoda ihana vehreä oleskelupaikka. Miksipä ei siis kannattaisi hyödyntää tämä tila, onhan se tärkeä osa kotia! Perinteiset kesäkukat luovat väriloistoa ja iloa moneksi kuukaudeksi. Ennakkoluulottoman parvekeharrastajan kannattaa kuitenkin kokeilla myös kaikenlaista uutta. Vähän kookkaampiin ja eristettyihin istutuslaatikoihin voi istuttaa muutaman perennan tai vaikkapa havupensaan. Jos talvehtiminen onnistuu, ilo on moninkertainen seuraavana kesänä. Samaan laatikkoon kannattaa syksyllä pistellä erilaisia kukkasipuleita, kuten tulppaaneja tai narsisseja. Sipulikukat tuovat kevään lasitetulle parvekkeelle silloin, kun puiden ensimmäiset hiirenkorvat alkavat vasta näyttäytyä. Talveksi laatikon multapinta peitetään kuusenoksilla, jotta pahin pakkanen ei pääsisi puremaan sipuleihin. Ulkotila kannattaa suunnitella kokonaisuudeksi. Pienen tilan haastavuus piilee tarjonnan runsaudessa. Liika katseenvangitsijoiden kirjo tekee pienestä tilasta nopeasti ahtaan ja levottoman tuntuisen. On parempi suunnitella tarkkaan minkä tyylin valitsee ja pitäytyä siinä. Kalusteet ja istutusastiat luovat tilalle pysyvän jäsentelyn, jota muokataan ja väritetään erilaisilla kasveilla tai vaikkapa muutamalla tyynyllä ja torkkupeitteellä. Pikku Huopalahtelaisen voisi ajatella tuntevan houkutusta suunnitella omasta ulkotilasta alueen henkeen sopivasti vähän värikkäämmän ja rohkeamman. Esimerkiksi parvekkeen lattian puulaattojen ei välttämättä tarvitse olla perinteisen painekyllästetyn puun sävyisiä. Värimallia voi hakea vaikkapa kotitalon julkisivusta. Persoonalliseen ratkaisuun ei tarvitse muuta, kuin mielikuvitusta ja innostusta, jota kannattaa lähteä hakemaan keväiseltä kävelyltä pitkin Pikku Huopalahden iloisenvärisiä katuja. Laura Gripenberg Pihasuunnittelija Joko tämä lehti tuli suoraan kotiisi? Varmista, että syksyllä ilmestyvää Kyläsanomaa sinun ei tarvitse etsiä mistään, vaan se putoaa postiluukustasi. Tämä tapahtuu helposti kun maksat yhdistyksen tilille 6 euroa vuodessa. Todella edullista,-eikö totta? Samalla maksulla voit jäsenyydelläsi vaikuttaa Pikku Huopalahtiseura ry:n toimintaan ja niihin seikkoihin, joihin sinun mielestäsi kaupunginosayhdistyksen tulee ottaa kantaa. Pikku Huopalahtiseura ry on alueemme kaupunginosayhdistys. Sen tarkoitus on mm. edistää asukkaiden viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Se pyrkii myös yhteistyössä alueen muiden järjestöjen kanssa järjestämään asukkaille erilaisia tilaisuuksia solmia kontakteja ja tätä kautta vaikuttamaan syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Pikku Huopalahtiseura ry on vapaaehtoistyöhön perustuva järjestö ja siihen voi kuka hyvänsä liittyä jäseneksi hyväksyttyään yhdistyksen säännöt. Tulemalla mukaan vaikka pelkästään kannatusjäseneksi, edistät alueemme aktiviteettia mm. tämän Kyläsanomamme ilmestymisellä. Järjestö on juuri niin vahva kuin sen jäsenistö on, - sanotaan ja se pitää paikkansa. Jäseneksi voit siis liittyä maksamalla kuuden (6) euron vuosimaksun yhdistyksen tilille: Pikku Huopalahtiseura ry Nordea /viite 9988 TERVETULOA MUKAAN! 13

14 PIKKU HUOPALAHDEN PYSÄKÖINTIPAIKKOJA TARJOLLA SEURAAVASTI: KYTÖSUONTIEN PYSÄKÖINTI OY LPA-alueilla 325 autopaikkaa ja kahdessa autohallissa (os. Mannerheimintie 168 ja 170) yhteensä 280 paikkaa. TILKANKADUN PYSÄKÖINTI OY LPA-alueilla 250 autopaikkaa ja K.Oy Tilkanpaletin autohallissa PACIUKSENKADUN PYSÄKÖINTI OY pysäköintilaitoksessa 268 autopaikkaa, katutasolla Paciuksenkaarella 70 autopaikkaa ja LPA-alueella 46 autopaikkaa. Autopaikkojen vuokrasopimukset hoitaa Toimisto avoinna ma-pe 8-16 ajalla pe 8-15 PYSÄKÖINTIYHTIÖIDEN PALVELUPISTE PIKKU HUOPALAHDEN ASUKASTALOLLA os. Tilkantori 12, Helsinki AVOINNA ASTI Maanantaisin klo paitsi ma suljettu. 14

15 A-OIKEUDET INTIALAINEN RUOKA-JA TANSSI- RAVINTOLA Keittiö avoinna: MA-PE LA-SU Mannerheimintie 160 (Tilkanvierron ja Tilkanladun kulma) P Fax Ravintola avoinna: MA-PE LA-SU shalimar_clubhotmail.com DINE & DANCE HAPPY HOUR ILMAINEN BILIS ma-pe klo * Iso III 0,5 L 3 euroa * Iso SIIDERI 4,7% 3 euroa * Iso IV 0,5 L 3,50 euroa maksaville asiakkaille ma-pe Biljardikilpailu ( 9 ) pallopeli lauantaisin alkaen klo 14 HYVÄ PALKINTO! Special lounas Lounas 6,50-7,50 euroa la-su klo euroa ma-pe (ark) klo * Lounas vaihtoehto esim. häränliha, porsaanliha, lampaanliha, broileri, kala tai erikoisvihanneksia. Lounas sisältää basmati riisiä, vihaneksia, salaatti, naanleipä, kahvi, tee HYVÄÄ RUOKAHALUA! Kuumia rytmejä ja klubisuosikkeja Ohjelmamme: Torstaisin KARAOKE * kahdelle parhaalle palkinto Perjantaina ja lauantaina DJ San Miguel 15

16 Niin se vaan on, että seuran Laskiaistapahtumat ovat ilmojen halitijain suosiossa. Niin tänäkin vuonna, vaikka aurinko ei paistanutkaan ja piipahti vain kurkistamassa. Sää oli ihan mukava ja ulkoilijoita runsaasti. YHTEISTYÖKUMPPANIT Kuten aiemminkin oli alueemme järjestöjä kutsuttu esittelemään omaa toimintaansa. Tänä vuonna siihen vastasivat Kalakerho Meikku, Lions Helsinki Tilkka, Lions Helsinki Pikku Huopalahti, seurakunta, Kyläapaja, sekä Naistenkaari. Jokainen järjestö otti oman vastuualueensa ja se tuntuikin hyvältä järjestelyltä,- kaikki olivat tyytyväisiä. Lions Tilkka oli tilannut mahtavan soppatykin ja siihen Hotelli Haagan keittämää todella hyvää hernerokkaa. Ja kyllä soppa tuntuikin maistuvan. Lions Tilkan miehet tuntuivat olevan melkein ylienergisiä, kun nappasivat ohikulkevia isäntiä ja emäntiä aterioimaan. Siinä sitä naurua riitti kaiken huulenheiton seassa. Ja oli tarjolla perinteiset grillimakkaratkin niiden tarjoulusta huolehti Kalakerho Meikku. Lions Helsinki Pikku Huopalahti oli ottanut tehtäväkseen arpajaisten järjestämisen ja täytyy sanoa, että melkoisen mahtavat oli arpajaispalkinnot. Oli jos mitä ja palkintoja oli runsaasti, sillä kuulemma joka toinen arpa voitti. Seurakunnan edustajat pitivät yhteisvastuu-myyntipöytää ja Kyläpaja oli tuonut esittelynsä lisäksi joitakin ompelutöitään myytäväksi. Kansainvälisyyttä edusti Hiiraan Community Developmenti, somalialaisten yhdistys. Yhdistyksen edustajat olivat valmistaneet mitä herkullisinta teetä ja suolasta palaa, jotka saavatkin joka tilaisuudessa kiitosta osakseen. Sampuusit ovat muodostumassa pikkuhuopalahtelaiseksi herkkusyötäväksi. Toivon mukaan somalialaiset naiset jossain vaiheessa opettavat ihan käytännössäkin meille miten noita herkkuja tehdään. Ja seuran oma väki olikin ottanut harteilleen kahvilan ylläpidon. Herkulliset laskiaspullat komeilivat kahvilan pöydillä ja kyllä ne kauppansa tekivätkin. Laskiaspullat olivat myös ihan kotona leivottuja ja niitä rakennettiin ihan tilauksestakin. Eräs pikkupoika halusi pullan mutta ilman hilloa ja hänelle laitettiinkin sitten kolminkertainen annos kermavaahtoa ja kuulemma hyvältä maistui. Syötävää siis löytyi ja olihan kahvilassa nimensä mukaisesti tarjollamyös kahvia, mehua ja teetä. Hernerokkaa leijonilta! 16

17 Ohjelmatarjonta erityiskohteena lapset Pikku Huopalahtiseura ry oli kohdistanut ohjelmallisen puolen erityisesti lasten leikeille ja viihtymiselle. Erillinen huvitoimikunta oli ideoinnut monenmonta ohjelmaa ja kilpailua lapsille. Tunnetko-tiedätkö tietokilpailu oli hieman liian vaikea pienille lapsille, mutta siinä oli onneksi palkintojenjako suunniteltu niin, että kaikki osallistujat saivat palkinnon. Järjestys vain määräytyi arvonnan mukaan. Erityisen hauskaa lapsilla tuntui olevan pussihyppelyn parissa. Säkit saatiin Robert s Coffeelta lahjoituksena ja niiden kanssa hyppiminen onnistui koska olivat vahvaa tekoa. Renkaanheittoon osallistui myös melkoinen porukka. Voikin sanoa, että ne lapset, jotka olivat tulleet tilaisuuteen osallistuivat jokaikiseen kilpailuun ja riemua riitti. Olipa lapsille järjestetty sisätiloissakin kilpailu ja se oli tunnista tavara-kilpailu. Aivan kaikki lapset eivät osallistuneet Asukastalolla oleviin kilpailuihin. Monet nauttivat viereisen luistinradan ulkoilumahdollisuudesta. Pikku Huopalahtiseura oli järjestänyt paikalle myös musiikkia viihdyttämään luistelijoita. Alkujaan oli ajatus järjestää oikein vanhanajan rusettiluistelut, mutta edellisen vuoden kokemuksen perusteella ei siihen sitten alettu. Jostain syystä tällainen entinen, hyvin suosittu luistelulaji ei pure pikkuhuopalahtelaisiin. Ja kaikilla oli hyvä mieli! Kiitos kuuluu erityisesti hyvälle yhteistyölle. Sen todistivat ne järjestöt, jotka olivat tulleet mukaan rakentamaan omalla panoksellaan yhteistä talviriehaa. Yleisömenestyksen perusteella voidaan todeta, että asukkaatkin olivat tyytyväisiä. Puheensorina ja iloinen nauru olivat paras todistus viihtyvyydestä. Mallikyläksi pyrkiminen vaatii paljon yhteistä tavoitetta ja -työtä. Tällaiset tilaisuudet on paras tapa osoittaa, että sellaista voimaa löytyy alueeltamme. Ensi vuonna toivommekin entistä enemmän kumppaneita mukaan jo ideointivaiheessa. Luistelua musiikin säestyksellä Keväällä ei aina tohdi ajatella mitä talven kylmyydessä voisi taas tehdä mutta olisi hyvä jo nyt piilottaa mietintämyssyyn tulevaa talvea varten niitä kivoja ideoita, joita talvella voisi tehdä. Ja kun syksyn kylmät ja koleat ilmat ovat todellisuutta, niin silloin kaivetaan ne ideat myssystä ja tuodaan ne seuraavan Laskiaisriehan ideointiriiheen. Näin voimme koostaa monipuolisia tapahtumia jossa kaikille on jotain kivaa tarjolla. Kiitoksia! kiitoksia! Pikku Huopalahtiseura ry tapahtuman järjestäjänä tahtoo kiittää seuraavia yhteistyökumppaneitaan, mukana olleita henkilöitä ja alueemme yrityksiä tukemisesta: Wulff Store, Spar Tilkantori, Sir Olavi, Salon Joanna, ROBERT S COFFEE, Meilahden seurakunta, McDonald s, K Market Kaarnikka. Samoin kiitämme kaikki niitä jäseniämme, jotka tekivät henkilökohtaista uurastusta tilaisuuden onnistumiseksi. Kiitos kuuluu myös yleisöllemme, jotka läsnäolollaan todistivat jälleen kerran, että kaikki tämä kannattaa ja rakentaa hyvää yhteishenkeä. teksti M.Hannula kuvat M. Hannula ja Henri Leikola Pussit lentävät! 17

18 Nuorisoasiainkeskus Helsinki RETKIKURSSI 7-12 vuotiaille ma-to KLO maksu 17 euroa. Omat eväät. KÄDENTAITON KURSSI I 8-10 vuotiaille ti-to KÄDENTAIDON KURSSI I vuotiaille ti-to klo tehdään neulabatiikkia ja huovutusta. Materiaalimaksu 10 euroa. KASVISKOKKIKURSSI ruokasali vuotiaille oli samalla ti-to kohtaamispaikka klo Materiaalimaksu 10 euroa MIISUN SAVI I 7-10 vuotiaille ma-pe klo MIISUN SAVI II vuotiaille ma-pe klo Materiaalimaksu 17 euroa PIKKIS-SPORTTIS 9-13-vuotiaille ma-pe Materiaalimaksu 17 euroa TEATTERIKURSSI yli 12- vuotiaille ma-pe klo Hinta: 10 euroa Nuorisotalon toimintaa kesällä 2004 Muistathan ilmoittautua ennakkoon. Kaikkiin toimintoihin tarvitaan nuorisoasiainkeskuksen jäsenkortti vuodelle 2004 ( 5 euroa) TAITELILUA LUONNONMATE- RIAALEISTA ti-pe 2X klo10-14, 2X klo Materiaalimaksu 5 euroa TAIKURIKURSSI vasta-alkajille, 7-13-vuotiaille ja /tai klo hinta 2 pv/ 50 euroa ja 4 pv/ 90 euroa sis, opetuksen ja taikavälineet. KORKEASAAREEN, KOR- KEASAAREEN 7.6 koko päivän retki 9-12 vuotiaille Materiaalimaksu 2 euroa. Omat eväät. PUUHAMAA 8.6 ti yli 8-vuotiaille koko päivän touhuretki Puuhamaan riemuihin. Kustannukset 35 euroa /sis. kulj.+ ruoka+eväät ja sisäänpääsy. SEURASAARI 9.6. e yli 8-vuotiaille Ympäristötaiteilua Seurasaaren suvessa. Maksuton, omat eväät. SÄRKÄNNIEMEEN yli 9-vuotiaille 10.6 torstai Kustannukset 40 euroa. Sis.S-avaimen, kulj.+ ruokailun+eväät. SUOMENLINNA 11.6 hinta 11 euroa. Sis. matkat+ohj. kierroksen. Taskulamppu mukaan. YÖ LOHIKÄÄRMESAARELLA vuotiaille ti-ke hinta 10 euroa. sis. venematkan ja suokailun. TYLYPAHKA IV 8-12 vuotiaille ma-pe hinta euroa helsinkiläiset ja muut euroa. Ilmoittautumiset suoraan Kirsi Saura p TANSSIVA TILA päiväleiri 8-11-vuotiaille Materiaalikulut 15 euroa ILMOITTAUTUMISET ja tarkemmat tiedustelut Pikku Huopalahden nuorisotalolle, jollei muuta ole mainittu puh , ma-ke klo Nuorisotalon jengi toivottaa kaikille Hyvää ja lämmintä kesää! Toivottavasti tänä kesänä saamme taas ihastella vakituisia ystäviämme! 18

19 Tilkanrinne /Pirjo Pernu Tilkanrinteen ensimmäisen asuntoyhtiön harjannostajaisia vietettiin helmikuun lopulla. Tilaisuuteen osallistui työntekijöiden lisäksi myös runsas joukko tulevia Tilkanrinteen asukkaita. Wilhelmiinan palvelukeskuksen tiloissa vietetyn tapahtuman jälkeen tutustuttiin työmaalla rakennusten runkoihin ja monipuolisiin näkymiin asuntojen parvekkeilta. Kalastuskilpailu Pikku Huopalahdessa Kilpailusäännöt (oikeus sääntömuutoksiin pidätetään) 1. Kalastuskilpailu on avoin kilpailu kaikille ja se käydään Helsingissä Pikku Huopalahden alueen läpi kulkevan Mätäpuron varrella 2. Kilpailun järjestää Pikku Huopalahden alueella toimiva Kalakerho Meikku samalla alueella toimivan LC Helsinki Tilkan avustuksella. 3. Kilpailussa tavoitellaan merkittyjä kaloja. Puroon lasketaan paljon kaloja, joista osa on merkittyjä. 4. Kilpailuun saa osallistua vain yksittäinen henkilö ja kilpailusarjoja on vain yksi. 5. Sallittuja kalastusvälineitä ovat onki-, pilkki-, virveli- ja perhovapa. Käytössä saa olla kerrallaan vain yksi, mahdollisesti useampihaarainen koukku (myös perho, jossa useampi koukku on sidottu yhteen perhoon). Kisassa kalastaja saa käyttää vain yhtä vapaa kerrallaan. [Kilpailija voi vapaasti vaihtaa välinettä kunhan useampi kuin yksi ei ole samanaikaisesti käytössä.] Haavia voi käyttää apuvälineenä, mutta sillä ei sellaisenaan saa pyytää kaloja. 6. Vain rannalta kalastaminen on sallittua. Syöttien määrään ei ole rajoituksia (huom. kohdassa 5 mainittu koukkujen määrä). Mäskääminen kisan aikana on kielletty, samoin rokastus on kielletty. Turojen tekeminen ei ole etukäteen eikä kisan aikana sallittua. 7. Kilpailijat voivat vaihtaa paikkaa kesken kilpailun. 8. Osallistumismaksu ei sisällä kalastuslupaa Helsingin kaupungin vesialueille. Jokaisella vuotiaalla kilpailijalla on oltava voimassa oleva valtion kalastuskortti (kalastuksen hoitomaksu), mikäli kilpailijat käyttävät heittokalastusvälineitä. 9. Kilpailualueella noudatetaan näitä sääntöjä ja rajoituksia. Kalastussääntöjen tai rajoitusten rikkominen aiheuttaa välittömän sulkemisen pois kilpailusta. 10. Kolme suurinta kalaa palkitaan. 11. Kilpailun tuomariston muodostavat ylituomari ja kaksi tuomaristoon kuuluvaa jäsentä. 12. Kilpailu alkaa Pikku Huopalahden Mätäpurolla lauantaina 8.5. klo ja päättyy samalla paikalla klo 16:00. Kilpailun tulos julistetaan heti klo jälkeen ja voittajat palkitaan. Kilpailun tuomarineuvosto Tilkanrinteen asunnoilla on ollut paljon kysyntää. Tämän vuoden lopulla valmistuvassa Asunto Oy Helsingin Aurumissa on 44 asunnosta myyty 27 ja keväällä 2005 valmistuvassa Asunto Oy Helsingin Lauruksessa on 39 asunnosta myyty 12 asuntoa. Näiden kohteiden autopaikat sijaitsevat pihakansien alla olevissa autohalleissa, joista on suora hissiyhteys asuntoihin. Tämä sujuva liikkuminen asuntoyhtiöiden tiloissa on myös herättänyt kiinnostusta. Asunto Oy Helsingin Laurukseen on suunniteltu asemakaavan mukaisia monikäyttötiloja. Tilat on suunniteltu siten, että niitä voi luontevasti käyttää esimerkiksi omaa asuntoa lähellä olevaan ammatinharjoittamiseen. Muita liiketiloja ei ole suunnitteilla, koska tarkoituksena on asuntoyhtiöiden tukeutuminen alueella jo oleviin palveluihin. Aurumissa on erikseen myytäviä ja tulevissa yhtiöissä asuntojen yhteydessä olevia varastotiloja esimerkiksi harrastusvälineiden säilyttämistä varten. Asuntojen velaton keskineliöhinta on /asuntoneliömetri. Alimpien ja ylimpien kerrosten velattomat neliöhinnat liikkuvat /asuntoneliömetri välillä. Myyntihinnat ovat noin 1000 /asuntoneliömetri alemmat kuin velattomat hinnat. Monikäyttötilojen hinnat ovat selvästi asuntojen hintoja alhaisemmat. Kaikissa yhtiöissä julkisivut on pääosin muurattu ja rapattu asemakaavan mukaisesti. Parvekkeet ovat reilun kokoisia ja ne lasitetaan. Ilmanvaihto hoidetaan koneellisesti ja tuloilma on lämmön talteenoton ansiosta esilämmitettyä. Asuntojen varustelutason asiakkaat voivat valita muutostyöpalvelun avulla. Lähiaikoina rakentaminen alkaa liikekeskus Palettia lähellä sijaitsevassa Asunto Oy Helsingin Lápiksessa. Kohteeseen rakennetaan 42 asuntoa ja autopaikat autohalliin. Asunto Oy Helsingin Albukseen on suunniteltu 26 asuntoa. Viimeisenä käynnistyy vuodenvaihteessa seniorikohde Asunto Oy Helsingin Ventus, jossa tulee olemaan noin 70 asuntoa. Yhteensä YIT Rakennus rakentaa alueelle noin 220 asuntoa, joista viimeiset valmistuvat vuoden 2006 aikana. 19

20 IDEATALKOOT : Keskustelu-ilta varttuvasta nuorisostamme Maahanmuuttajista sananen Te ta varttuvasta nuorisostamme Torstaina , klo kokoontui Pikku Huopalahden ala-asteella alueemme aktiivisia asukkaita, järjestöihmisiä ja virkamiehiä. Tämän yllättävän suuren aktiivien 32-henkisen joukon oli tarkoitus pohtia, miten voitaisiin vaikuttaa siihen, ettei nuorisomme tarvitsisi olla jouten ja jengiytyä. Tästähän on useimmiten seurauksena ilkivaltaa, päihteiden käyttöä ja paljon muuta, jossa nuoren terve kehittyminen voi katketa ikävästikin. Juuri nämä kielteiset ilmentymät olivat saaneet ala-asteen rehtorin Vilma Tuomen ja projektipäällikkö Eelis Juntusen kutsumaan tuon ennalta nimetyn aktiivisen joukon koolle. Ja kaikilla heillä tuntui huoli olevan yhtenäinen. Pienen alustuksen ja aluepoliisimme Paula Virkamäen puheenvuoron jälkeen alettiin asioita pohtia kolmen hengen työryhmissä. Aluksi nostettiin pinnalle kylässämme syntyviä nuorisomme joukossa esiin tulleita ongelmakohteita ja -alueita. Ongelmakohteina nousi esille mm.: Ilkivalta, nuorten kaljoittelu iltaisin, alkoholi- ja huumeongelmat, varastelu, jengiytyminen, nuorten päämäärätön notkuminen, pelkotilojen lisääntyminen, turvattomuus, roskaaminen, töhriminen ja tulella leikkiminen, nuorten tupakointi Nuorisotalon luona, ennakkoluulot maahanmuuttajia kohtaan, kasvattajien vastuunkantaminen Aiheita tuli siis riittämiin, ja näitä on tietenkin pohdittu muissakin kaupunginosissa sukupolvien ajan. Elämme kuitenkin tätä päivää ja nyt olemassa olevat ongelmat ovat läsnä. Toisella työryhmäkierroksella yritettiin löytää ratkaisuja yllä mainittuihin seikkoihin. Ratkaisuehdotuksia ja aloitteita mm.: Aikuisten rohkeus puuttua asioihin, iltakävelypartioita, yhteisten pelisääntöjen luominen, tiedottaminen: "kuinka toimin" ennaltaehkäisytilanteissa, vanhemmat mukaan suunnitteluun ja ennaltaehkäisyyn, aikuisten rohkeus ilmoittaa "rötöstelijöiden" kotiin vaikka toistuvasti, eri yhteisöt, seurat ja yhdistykset järjestämään toimintaa, nuoret mukaan ideointiin ja toteutukseen, nuorisokahvila auki myös viikonloppuisin, skeittiramppi, yhteiset korisillat maahanmuuttajanuorten kanssa Mikä sitten olisi oikea ja tehokas tapa saada aikaan tuloksia, nähdään tulevaisuudessa. - Mutta koska aiheen todettiin olevan erityisen tärkeä ja ajankohtainen, päätettiin, että tältä pohjalta jatketaan. Paneelikeskusteluiltaan keskiviikkona , klo alkaen Pikku Huopalahden ala-asteen juhlasalissa kutsutaan kaikki asiasta kiinnostuneet yleisöksi. Paneeliin kutsutaan altavastaajat poliisista, sosiaalivirastosta, nuorisoasiainkeskuksesta, koulusta, vanhempainyhdistyksestä, aktiiveista kyläläisistä ja itse kohteena olevasta nuorisostamme. Nämä te lat eivät etsi syyllisiä, vaan keinoja jolla kokonaistilanne muuttuisi positiiviseen suuntaan ja saataisiin hallintaan. - Olet siis asukkaana enemmän kuin tervetullut tuomaan oman näkemyksesi ja ideasi yhteisen hyvän puolesta, sillä kaikkien etuhan olisi, että lapsemme/nuorisomme voisi hyvin ja onnellisena täällä kotikylässämme. EELIS JUNTUNEN " Se on taas joku s-rin somali tai venäläinen!" Näinhän meillä yleensä manaillaan, kun jotain ilkivaltaa tapahtuu ympäristössämme. Käsi sydämelle! Eihän meillä ole rasismia, eihän? Toisin sanoen on helpompi kohdistaa moite maahanmuuttajiin kuin ruveta tutkimaan, kuka oikeastaan oli tihutyön takana; siitähän on niin paljon vaivaakin! Uskokaa tai älkää, kyllä meidän omissa veijareissa on samanlaisia tihulaisia kuin maahanmuuttajissa. Meidän vanhempien on vain vaikea uskoa, että meidän suloiset poikamme tai tyttömme ovat jotain sopimatonta tehneet. Muistelkaapa omaa nuoruuttamme! Eikös me itsekin monta kertaa juosseet karkuun, kun meidät oli yllätetty kuseskelemassa talon nurkkiin. Tai kun teimme joskus harmittomia tai jopa harmillisia piloja asuinympäristössämme. Taitaa meillä olla muisti lyhyt tai sitten se on hyvin valikoiva. Ei olisi pahitteeksi tehdä kukin keskuudessamme asennemuutos ja katsoa asioita siltä kannalta, että maahamuuttajat ovat meille rikkaus eikä rasite! Kohta useat meistä ovat eläkeiässä ja kuka meidät sitten hoitaa kun omat voimamme ehtyvät? Kuka maksaa eläkkeemme? Meillä ei kymmenen viidentoista vuoden jälkeen riitä populaa huolehtimaan töistä, joista ihmiset poistuvat. Maahanmuuttajissa on paljon hyvinkoulutettuja ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä Suomessa ja maksaa veronsa meille. He oppivat nopeasti Suomen vaikean kielen ja haluavat sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan ja normeihin täysivaltaisina jäseninä. Suotakoon se heille. Aikaa ei ole liikaa asennemuutoksen tekemiseen. Tehkäämme se nyt ja samalla saamme itsellemme ja muille turvallisen ja miellyttävän, monikulttuurisen yhteiskunnan. Sitähän me kaikki toivomme. Muuten meille käy niin kuin suomalaisessa sananlaskussa hieman leikkisästikin sanotaan: " Itku pitkästä ilosta, pieru paljosta naurusta!" Ilpo Solala hum.kand. Pikku-Huopalahden ala-asteen vanhempainyhdistys ry:n puheenjohtaja 20