Tekn.ltk:lle. Asia: liitteet listatekstiin

Transkriptio

1 Tekn.ltk:lle Yhdistetytlausunnot Asia: liitteet listatekstiin KIINTEISTÖ- JA MITTAUSTOIMEN JA KAAVOITUKSEN LAUSUNNOT VIHREÄN VALTUUSTORYHMÄN ALOITTEESEEN LUONNONHOIDON TOIMINTAMALLIN TEKEMISEKSI LAPPEENRANNNAN VIHERALUEILLE Vihreän valtuustoryhmän aloite Vihreä valtuustoryhmä esittää, että Lappeenranta tekee ohjeistuksen luonnonhoidon toimintamalliksi esimerkiksi ottaen mallia Espoon kaupungin teoksesta: Espoon luonnonhoidon toimintamalli, luonnonmukaiset viheralueet, hoito- ja asukasyhteistyö, työohje, tai Vantaan kaupungin metsänhoidon periaatteista. Lisäksi kaupungin pitää ottaa tavoitteekseen hoitaa virkistys- ja luontoarvoiltaan merkittäviä alueita jatkuvan kasvatuksen periaattein ja monimuotoisuutta tukien etenkin lähimetsissä ja virkistysalueilla. Taajama-alueilla on kaavamerkintöjen määriteltävä luonnonhoitoa vahvasti. Kun luontoarvot ovat alueella suuria, on ne tärkeä turvata suojelupäätöksin ja tarvittaessa hoitaa luontoarvojen pohjalta, kuten esimerkiksi Pappilanniemessä tehdään. Kiinteistö- ja mittaustoimen lausunto Lappeenrannan viheralueet Lappeenrannan kaupunki omistaa noin 3600 hehtaaria metsiä. Kaikki Lappeenrannan kaupungin metsät on luokiteltu viheralueiden hoitoluokkiin. Viheralueisiin kuuluvat myös rakennetut viheralueet ja avoimet viheralueet, jotka on myös luokiteltu viheralueiden hoitoluokkiin. Hoitoluokittelu määrittää alueen tulevan käsittelyn (Viherympäristöliitto ry 2007, Viheralueiden hoitoluokitus. Julkaisu 36. Helsinki).

2 Lappeenrannan kaupungin omistamilla metsäalueilla noudatettava toimintamalli 1. Asiantuntijatyöryhmä johtaa, ohjaa ja valvoo metsäsuunnittelua 2. Viheralueiden hoitoluokitukseen perustuva suunnittelu 3. Asukkaiden ja sidosryhmien kuuleminen ja osallistuminen suunnitteluun 4. Laadukas metsikkökuvioihin perustuva suunnittelu varmistaa kestävää hyvinvointia monimuotoisista metsistä 5. Taajama-alueilla urakoitsija tiedottaa ennen töiden alkua asukkaille ja asukkaat voivat vaikuttaa töiden toteutukseen 6. Taajama-alueilla töiden valmistuttua jälkipalautetta kysytään asukkailta ja toimintaa kehitetään palautteen mukaisesti 7. Metsäsuunnittelujärjestelmien muutoksen yhteydessä suunnitelmat metsätalouspalveluiden kotisivuille nähtäviksi ja asukkaiden kommentoitaviksi 1. Asiantuntijatyöryhmä johtaa, ohjaa ja valvoo metsäsuunnittelua Lappeenrannassa on valittu toimintamalli, jossa tekninen johtaja nimittää kiinteistö- ja mittaustoimen esityksestä työryhmän, mikä yhdessä suunnittelijan kanssa valmistelee uudet taajamametsä- ja metsäsuunnitelmat. Työryhmät ovat koostuneet kaupungin eri asiantuntemusta edustavista virkamiehistä. Työryhmä laatii suunnittelulle: - tiedotussuunnitelman - suunnittelun periaatteet ja tavoitteet - mahdollisen ennakkopalautesuunnitelman - asukkaiden ja sidosryhmien osallistumissuunnitelman - asiantuntijoiden kuulemissuunnitelman - vaihtoehtoiset suunnittelumallit Lisäksi työryhmä yhteistyössä suunnittelijan kanssa järjestää asukastilaisuudet ja vastaa kirjallisiin kysymyksiin. Työryhmä tutustuu myös mahdollisesti vertailukaupunkien suunnitteluun ja maastossa ongelmallisiin kohteisiin. 2. Viheralueiden hoitoluokitukseen perustuva suunnittelu Maankäytön suunnittelua ja rakentamista ohjataan Maankäyttö- ja rakennuslailla sekä lain mukaisella kaavoitusjärjestelmällä. Kaavaa laadittaessa määritetään yhdyskuntarakentamisen lisäksi myös viheralueiden sijainti, alueen pinta-ala sekä pääasiallinen käyttötarkoitus. Taajaman viheralueita ovat virkistysalueet, puistot, ulkoiluun ja urheiluun liittyvät viheralueet, avoimet niityt, pellot ja metsät, suojaviheralueet, liikennealueilla olevat viheralueet sekä kortteleiden pihat. Lisäksi viheralueisiin kuuluvat telttailuun, leirintään, siirtolapuutarha- ja palstaviljelytoimintaan varatut alueet ja hautausmaat. Viheralueita ovat

3 myös taajaman ulkopuolella olevat retkeily- ja ulkoilualueet sekä edellä esitetyistä käytön ja hoidon kannalta poikkeavat suojelualueet, joita ovat luonnonsuojelualueet ja muinaismuistoalueet. Taajaman viheralueet muodostavat parhaimmillaan monipuolisen verkoston rakennetuista, avoimista ja metsäisistä viheralueista (Viheralueiden hoitoluokitus, Viherympäristöliitto ry julkaisu 36, sivu 9.) Lappeenrannan toimintamallin mukaan kaikki viheralueet luokitellaan viheralueiden hoitoluokituksen mukaisiin luokkiin ja kuvioiden suunnittelu perustuu tähän luokitukseen. Hoitoluokkaa määritettäessä tehdään päätökset siitä, minkälaiseksi aluetta halutaan kehittää. Luokituksen avulla luodaan alueiden monipuolisuus niin alueen ilmeen, käytön kuin myös kasvillisuuden ja eläimistön elinympäristön osalta. Hoitoluokan valintaan vaikuttavat alueen luonnonominaisuudet ja asema kaupunkikuvassa, alueen käyttötarkoitus ja rakentamisaste. Lisäksi valitaan vaikuttavat hoidon laatutavoite ja intensiivisyys sekä kustannukset, joihin sitoudutaan rakentamisessa ja tulevassa hoidossa. Hoitoluokkaa määritettäessä joudutaan pohtimaan kunkin alueen kohdalla edellä mainittujen tekijöiden keskinäistä painoarvoa ja käytettävissä olevia resursseja. Viheralueiden luonnonmukaisuuksien ja käyttötarkoituksen perusteella kaavoitusvaiheessa määräytyy usein hoidon pääluokka eli onko alue rakennettua viheraluetta A, avointa viheraluetta B tai taajamametsää C. (Viheralueiden hoitoluokitus, Viherympäristöliitto ry julkaisu 36, sivu 11.) Lappeenrannan kaupungin omistamien viheralueiden ja metsien hoitoluokituspinta-alat ovat seuraavat: A Rakennetut viheralueet 112 B Avoimet viheralueet 35 Metsät: C1 Lähimetsät 450 C2 Ulkoilu- ja virkistysmetsä 980 C3 Suojametsä 180 C4 Talousmetsä 1420 C5 Arvometsä 100 ha

4 E Erityisalue 50 S Suojelualue 200 R Maankäytön muutosalue Hoidon ulkopuolella oleva alue 40 Lappeenrannan kaupungin omistama metsäala on yhteensä noin 3600 hehtaaria. Suunnittelussa huomioidaan metsien eri käytön painotukset myös ns. talousmetsäalueilla. Asemakaava-alueiden hoitoluokittelussa ei talousmetsäluokka (C4) ole yleensä lainkaan käytössä. Lähimetsiä (C1) on käsitelty ja käsitellään pääasiassa menetelmillä, jotka pitävät metsät aina peitteisinä eli puustoa uudistetaan jatkuvasti ja sitä kehitetään sen pohjalta. Joskus syntyy tilanteita, että puut joudutaan pienialaisesti poistamaan kokonaan. Silloin joudutaan poikkeamaan edellä kerrotusta. Puiden poistamiseen joudutaan esimerkiksi myrskytuhojen, puiden kuivumisen tai vaarallisen lahoamisen takia. Tällöin alueelle istutetaan uusi puusto. Ulkoilu- ja virkistysmetsien (C2) hakkuiden keinovalikoima on laajempi. Siellä käytetään myös metsänuudistamista kohteissa, jotka sitä vaativat. Metsät kasvatetaan hyvin monipuolisina ja arvokkaat monimuotoisuuskohteet jätetään käsittelyn ulkopuolelle. Suojametsiä (C3) käsitellään niin, että suojavaikutus on mahdollisimman hyvä pitkällä aikavälillä ja tämän takia keinovalikoima on varsin laaja. Talousmetsiä (C4) käsitellään hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti ja käytössä ovat kaikki yleisesti käytössä olevat hoito- ja hakkuumenetelmät. Näissä töissä huomioidaan kuitenkin aina metsien monimuotoisuus. Metsien uudistaminen tehdään tarkoituksenmukaisimmalla tavalla ottaen huomioon myös maisema ja muut arvot. Uudistamisessa käytetään luontaista uudistamista ja myös ns. jatkuvaa kasvatusta sopivissa kohteissa. Aina huomioidaan tiedossa olevat suojeltavat eläin- ja kasvilajit. Kaupungin metsätaloudelle on myös asetettu taloudellinen tuottovaatimus, mikä on mahdollista saavuttaa, jos huolehditaan siitä, että kaupungin koko metsäomaisuudesta riittävä määrä on talousmetsäkäytössä. Lappeenrannassa talousmetsiä on noin 40 prosenttia kokonaismetsäpinta-alasta. Taajama-alueilla ei yleensä talousmetsäluokkaa ole, koska taajamaalueiden metsien käytön painotus painottuu muihin luokkiin. Suojelualueiden eli S-merkinnällä olevien hoitoluokitusalueiden määrä on yhteensä 200 hehtaaria eli noin 6 %, mikä on varsin korkea luku. S- luokkaan luokitellut alueet koostuvat Metsälain 10 :n kohteista, muista arvokkaista luontokohteista, tulevista mahdollisista METSO-kohteista,

5 metsäsuunnittelun yhteydessä kaupungin omalla päätöksellä suojelluista kohteista ja muista kohteista. E erityisalueen ja R maankäytön muutosalueen metsiä käsitellään aina erikoisohjeiden mukaisesti. Lisäksi on alueita hoitoluokiteltu luokkaan 0, mikä on hoidon ulkopuolella oleva alue. 3. Asukkaiden ja sidosryhmien kuuleminen ja osallistuminen suunnitteluun Lappeenrannan kaupungin noudattama toimintamalli korostaa asukkaiden ajatusten ja mielipiteiden merkitystä. Toimintamalli lähtee ajatuksesta: asukkaiden Lappeenranta. Metsäsuunnittelussa ja erityisesti taajamametsien hoito- ja hakkuutöissä noudatetaan ns. vuorovaikutteista toimintatapaa, jossa asukkaille kerrotaan suunnittelusta ja metsätöistä ennakkoon ja he voivat antaa palautetta. Kiinteistö- ja mittaustoimi katsoo, koska lainsäädäntö ei tunne mitään erityisiä säännöksiä metsäsuunnitelmien esittelystä asukkaille, että nyt toteutettu toimintatapa, jossa virkamiestyöryhmä valmistelee yhdessä suunnittelijan kanssa metsäsuunnitelman, suunnitelmaa esitellään avoimissa tilaisuuksissa, osallistujilla on palautteenantomahdollisuus, palautteet käsitellään, sidosryhmillä on lausunnonantomahdollisuus ja nämä kaikki esitellään päättäjille, on toimiva ja demokraattinen toimintatapa ja mahdollistaa riittävän vuorovaikutteisuuden. Lappeenrannassa noudatettu avoin menettelytapa noudattaa maankäytönsuunnittelussa Maankäyttö- ja rakennuslakiin kirjattua menettelyä, jossa virkamiestyönä laadittu asemakaavaluonnos asetetaan ennakkokuulemiseen. Ennakkokuulemisesta saadut palautteet huomioidaan, minkä jälkeen asemakaavaluonnos lähtee eteenpäin päätöksentekoprosessissa. Metsäsuunnittelussa noudatetaan asemakaavaprosessia vielä pidemmälle vietynä. Asukaskyselyt suunnittelun yhteydessä toteuttavat lähidemokratiaa ja niissä asukkaat pääsevät vaikuttamaan konkreettisesti asuinalueensa ympäristöön. Kyselytulosten perusteella puistojen ja metsien hoidon suunnittelijat näkevät suoraan asukkaiden toiveet ja pystyvät näin niitä toteuttamaan. Asukastoiveiden huomioon ottaminen ja onnistunut vuorovaikutus on myös suunnitelmista päättävien poliitikkojen mielestä esiarvoisen tärkeää. Tärkeimmät metsien käsittelyyn vaikuttavat sidosryhmät ovat: asukasyhdistykset, ELY-keskus, Suomen metsäkeskus, riistanhoitoyhdistykset ja piirit, erilaiset alueelliset seurat kuten Lauritsala Seura, kyläyhdistykset, Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys, Biologian ja maantiedon opettajat ja luontojärjestöt.

6 Sidosryhmien kuulemista pidetään hyvin tärkeänä, koska sidosryhmillä on usein lisätietoja, joiden huomioiminen on onnistumisen kannalta välttämätöntä. Sidosryhmät voivat lähettää palautetta aivan samoin kuin asukkaat koko suunnittelu- ja toteutusprosessin ajan. 4. Laadukas metsikkökuvioihin perustuva suunnittelu varmistaa kestävää hyvinvointia monimuotoisista metsistä Lappeenrannan metsien suunnittelua edeltää tarjouskilpailu, jossa valitaan etukäteen annettujen kriteereiden ja pisteytyksen perusteella kokonaisvaltaisesti paras tarjous. Suunnittelijalta edellytetään riittäviä referenssejä ja hyvää perehtyneisyyttä metsäsuunnitteluun sekä taajamametsien olleessa kyseessä taajamametsäsuunnitteluun. Suunnittelija tekee yhteistyötä työtä valvovan ja ohjaavan työryhmän kanssa tiiviisti koko suunnitteluprosessin ajan. Suunnittelijan on mahdollista käyttää kaikkea kaupungin hallinnassa olevaa luonto- ja muuta aineistoa työnsä tukena. Kaavavalmistelun yhteydessä on usein kertynyt tarkkaa tietoa alueen maaperästä ja luonnosta. Esimerkiksi Metsälain mahdolliset 10 :n kohteet ovat tulleet esille kaavavalmistelussa. Suunnittelija hoitoluokittaa jokaisen metsikkökuvion ja näin määrittelee edellä kerrotulla tavalla sille hoidon ja käytön. Näin määräytyy kuvion käytön painotus. Kaupunkimetsiä on mahdollista suunnitella ja hoitaa sekä niiden ekologiset että virkistysarvot turvaten. Onnistuakseen tavoite vaatii pienimuotoista, kuviokohtaista suunnittelua ja toteutusta. Pelkkä kokoon tai määrään keskittyminen ei riitä, vaan huomio tulisi kiinnittää myös metsänlaatuun ja sen rakenteellisiin elementteihin. Asiantuntijoiden lisäksi asukkaiden mielipiteiden kysyminen on tärkeää. Näin kaupunkimetsien tuottamia hyvinvointipalveluita voidaan edistää myös jatkossa. Metsien suunnittelu toteutetaan aina alueen luonteen mukaisesti. Suunnittelussa sekä metsien hoito- ja hakkuutöissä huolehditaan metsien monimuotoisuudesta, maisemaseikoista ja asukkaiden toiveista. Metsälain 10 :n kohteet, Luonnonsuojelulain kohteet ja muut arvokkaat kohteet jätetään metsän käsittelyn ulkopuolelle. 5. Taajama-alueilla urakoitsija tiedottaa ennen töiden alkua asukkaille ja asukkaat voivat vaikuttaa töiden toteutukseen Lappeenrannan kaupungin noudattamassa toimintamallissa hoito- ja hakkuutyöt metsissä toteuttavat urakoitsijat. Urakoitsijat on valittu hoitotöihin urakkakilpailussa, mikä järjestetään keväisin. Tässä urakkakilpailussa kilpailutetaan kaikki kaupungin ko. vuoden metsänhoitotyöt. Työlajeina ovat: taimikonhoito, nuorenmetsänhoito,

7 raivaukset, istutukset, kylvöt, pienpuustonhoito, hakkuiden ennakkoraivaukset jne. Tarjoukset pyydetään työkohteittain, joten myös pienet metsäpalveluiden tarjoajat voivat saada työkohteita tehtäväkseen. Lisäksi on taajamametsien hoito- ja hakkuutöihin on kilpailutuksen jälkeen valittu kolmen vuoden sopimuksella vakituinen urakoitsija, joka hoitaa eteen tulevat kiireelliset työt, kuten tontti-, katulinja-, putkilinja ja muut kunnallistekniset hakkuut ja kiireelliset hoitotyöt. Omasta vakituisesta työvoimasta on metsäpalveluissa luovuttu. Muut urakoitsijat kilpailutetaan vuosittain. Taajama-alueen hoito- ja hakkuutöissä aina pyritään tiedottamaan alueen asukkaille pois lukien tilanteet, joissa poistetaan yksittäisiä vaarallisia puita. Tiedottaminen tehdään aina, kun on kyseessä isompi työmaa. Työmaaalueeseen välittömästi liittyviin kiinteistöihin jaetaan tiedote, josta käy ilmi tehtävä työ ja sen toteuttajat. Näin asukkaat voivat ottaa yhteyttä toteuttajaan ja kertoa toiveensa. 6. Taajama-alueilla töiden valmistuttua palautetta kysytään asukkailta ja toimintaa kehitetään palautteen mukaisesti Taajama-alueilla toteutetut metsänhoito- ja hakkuutyöt ovat tunteita herättäviä. Tämän takia on tarpeellista ajoittain kyselytutkimuksilla kartoittaa yleistä mielipidettä toteutetuista töistä, jotta tiedetään onko onnistuttu. Kyselytutkimuksen tulokset julkaistaan metsätalouspalveluiden kotisivuilla. Samoin kotisivuilla julkaistaan suurimmat kritiikin kohteet ja metsätalouspalveluiden vastaukset. Kaupungin metsäalueet voidaan jakaa taajamametsiin, jotka sijaitsevat asemakaavoitetuilla alueilla ja muihin metsäalueisiin, jotka sijaitsevat yleiskaava-alueilla tai/ja haja-asutusalueilla. 7. Metsäsuunnittelujärjestelmien muutoksen yhteydessä suunnitelmat metsätalouspalveluiden kotisivuille nähtäviksi ja asukkaiden kommentoitaviksi Lappeenrannan kaupungin teknisen toimen kiinteistö- ja mittaustoimen metsätalouspalveluiden metsätietojärjestelmä on siirtymässä T-forestjärjestelmästä ForestKIT-järjestelmään. Uudessa järjestelmässä on mahdollisuus saada suunnitelmat kotisivuille asukkaiden nähtäviksi ja kommentoitaviksi. Suunnitelmat muokataan ensin muotoon, jota jokainen pystyy tulkitsemaan. Siirtyminen ForestKIT-järjestelmään alkaa tänä vuonna.

8 Kiinteistö- ja mittaustoimen johtopäätös Lappeenrannan kaupungin teknisen toimen kiinteistö- ja mittaustoimen metsätalouspalvelut vastaa siitä, että kaupungilla on aina voimassa olevat metsäsuunnitelmat ja huolehtii metsien hoito- ja hakkuutöistä. Metsäsuunnittelussa ja erityisesti taajamametsien hoito- ja hakkuutöissä noudatetaan ns. vuorovaikutteista toimintatapaa, jossa asukkaille kerrotaan suunnittelusta ja metsätöistä ennakkoon ja he voivat antaa palautetta. Edellä kerrottu toimintamalli on tuottanut hyviä tuloksia, koska metsiä on lähes aina pystytty hoitamaan ja hakkaamaan teknisen lautakunnan hyväksymien suunnitelmien mukaisesti. Lappeenrannan kaupungin metsiä käsitellään monipuolisesti lakien ja asetusten säätämällä tavalla huomioiden luonto ja asukkaat. Myös jatkossa asukkaiden arvot ja mielipiteet ovat hyvin erilaisia ja aina tulee olemaan asukkaita, jotka ovat tyytymättömiä toteutettuihin toimenpiteisiin. Lappeenrannan kaupungin metsätalouspalveluiden toteuttamista töistä on tehty kaksi opinnäytetyötä. Johanna Kuikan työ vuonna 2008, joka käsitteli Taajamametsien hoitoa Lappeenrannan länsialueen asukasyhteistyön osana ja Silja Ahosen työ vuonna 2010, joka käsitteli Asukkaiden mielipiteitä Lappeenrannan kaupungin Kanavansuun - Laihian, Kivisalmen ja Nuijamaan taajamametsien hoitoa ja hakkuita. Metsätalouspalveluiden toimintatapaa on parannettu opinnäytetöissä saadun palautteen perusteella. Lappeenrannan kaupungin metsätalous on edistyksellistä ja siinä toteutetaan uusimpia toimintatapoja asukkaiden kuulemisessa esim. ennakkokuulemista ennen suunnittelua ja myös metsänkäsittely on monipuolista sisältäen kaikki käsittelymuodot jatkuvasta kasvatuksesta tehokkaaseen energiapuun korjuuseen. Metsissä liikkumisella on myönteiset terveysvaikutukset ihmisiin ja koska ihmisten mieltymykset ovat erilaisia, on varminta hoitaa metsiä monipuolisesti, jotta mahdollisimman moni löytää metsistä oman mielipaikkansa. Tärkeintä on saada metsät siihen kuntoon, että ne houkuttelevat asukkaita luokseen. Tutkimusten mukaan harvennetut valoisat metsät vetävät liikkujia parhaiten ja samalla niistä voi löytää myös sieniä ja marjoja. Hoidetut metsät houkuttelevat parhaiten myös turisteja tutustumaan suomalaiseen luontoon. Hyvät kulku-urat, nuotiopaikat, laavut ja istumapaikat maisemakohdissa varmistavat, ettei maasto kulu liikaa ja jätehuolto on mahdollista hoitaa. Metsien monipuolisuuden luontoarvoineen varmistaa myös kaupungin kuuluminen PEFC -sertifikaattiin, jonka kriteerit ovat pohja kaupungin

9 metsien hoidon laatujärjestelmälle. Kriteerien pohjalta on laadittu metsänhoitotöiden laatujärjestelmä. Kiinteistö- ja mittaustoimi katsoo, että uudella kaavamaisella metsien tai luonnonhoidon toimintamallilla ei ole selvää lisäarvoa, jotta se vastaisi siihen kuluvaa panostusta. Kyselyin saamamme vastaukset osoittavat, että muiden kaupunkien kokemukset vastaavista toimintamalleista eivät ole vastanneet niille asetettuihin tavoitteisiin. Kiinteistö- ja mittaustoimi esittää, että Lappeenrannan kaupunki noudattaa edelleen edellä kerrottua toimintatapaa ja se esitellään jatkossa metsätalouspalveluiden kotisivuilla. Kaavoituksen lausunto 1. Luonnonhoitomalli ja kaavoitus Lappeenrannan Teknisen toimen Kaavoitus vastaa kaupungin maankäytön suunnittelusta sekä yleis- että asemakaavatasoilla. Kaavoituksella osoitetaan mm. asuin- ja työpaikkojen sekä liikenteen ja viheralueiden sijoittuminen kaupungissa. Maankäytön suunnittelun vaikutukset yhdyskunnan toimivuuteen, terveellisyyteen, viihtyisyyteen ja ekologiseen kestävyyteen ovat sekä suoria että välillisiä. Kaavoituksella pyritään kehittämään yhdyskuntaa, ratkaisemaan todettuja ongelmia, varautumaan tulevaisuuden muutoksiin, ohjaamaan ympäristömuutoksia sekä säilyttämään ympäristön arvokkaita ominaispiirteitä. Lappeenrannan Teknisen toimen Kaavoituksessa valmistellaan myös maisematyöluvat. 2. Maankäytön suunnittelun periaatteita ja tavoitteita Kaavoituksessa suunnittelun periaatteisiin kuuluu luontoarvojen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja edistäminen. Luonnon monimuotoisuuden kannalta viheryhteyksien säilyttäminen kaupunkien alueilla on tärkeää. Yhtenä tärkeänä lähtökohtana on turvata luonnon säilyminen myös taaja-asutuksen keskellä siten, että alueilta on yhteys laajemmille luonnon ydinalueille. Näin saadaan luotua kaupungin alueelle toimiva ekologinen verkosto. Luontoalueet voivat olla joko hoidettuja tai luonnontilaisia, riippuen paljolti alueen luonnon olosuhteista, käyttötarpeesta ja alueen toteuttamismahdollisuuksista. Alueen nykytilanne huomioidaan kaavasuunnittelussa lähtökohtaisesti. Olemassa olevaa luontoa pyritään säilyttämään ja suojelemaan kaavoituksen avulla. Luontoarvojen turvaamisen lisäksi maankäytön suunnittelun yhtenä keskeisenä tavoitteena on suunnitella riittävät ja laadullisesti monipuoliset viher- ja virkistysalueet asukkaiden käyttöön. Alueiden valinnassa kiinnitetään huomiota mm. eri toimintojen sijoittumiseen, luonnon

10 ydinalueisiin, eläinten kulkureitteihin, suojelukohteisiin, sujuviin kevyen liikenteen yhteyksiin sekä luonto- ja maisema-arvoihin. 3. Ekologinen verkosto Ekologinen verkosto muodostuu luonnon ydinalueista ja ekologisista yhteyksistä. Luonnon ydinalueet ovat rauhallisia yhtenäisiä laajoja metsäalueita, joilla ihmisen vaikutus on vähäinen. Kaupunkiympäristössä luonnon ydinalueet ovat metsäalueita ja puistoja, jotka pystyvät tarjoamaan eläimille pysyviä elinalueita. Ekologisen verkoston toimiminen ja säilyminen varmistetaan kaupungissa yleiskaavatasolla. Suunnittelussa tulee tunnistaa laajat yhtenäiset luonnon ydinalueet, jotka luovat ekologisen verkoston perustan. Lisäksi kaupunkialueella on erikokoisia ja -tyyppisiä suojelu- ja luontoalueita, jotka voivat olla luonteeltaan luonnontilaisesta alueesta aina rakennettuihin puistoihin. Ekologisen verkoston toimivuus varmistetaan säilyttämällä eri luonto- ja puistoalueiden välille riittävät ekologiset yhteydet. Ekologiset yhteydet poikkeavat luonteeltaan pelkistä viheryhteyksistä siten, että ne mahdollistavat eläinten liikkumisen alueelta toiselle. Tämä edellyttää sitä, että yhteys on riittävän leveä. Haja-asutusalueella ekologiset yhteydet ovat metsäkäytäviä ja metsäketjuja, joiden kautta eläimet voivat siirtyä alueelta toiselle. Kaupunkialueella hyvin kapeakin viheryhteys tai rakennetun alueen reunalle jäänyt joutomaa riittää eläinten liikkumiseen. 4. Viher- ja virkistysalueverkosto Virkistysalueverkoston rakenne suunnitellaan yleiskaavatasolla. Yleiskaavan suunnittelussa on olennaista selvittää sujuvat ja yhtenäiset reitit, jotka palvelevat alueen yhteystarpeita luontevasti. Verkostoon pyritään liittämään niin tärkeät urheilu- ja ulkoilualueet kuin muutkin virkistäytymisen kannalta tärkeät kohteet ja alueet. Kaavoituksessa asutuksen läheiset alueet, niin metsät kuin avoimetkin alueet kuten pellot ja niityt pyritään ottamaan huomioon suunnittelussa ja osoittamaan niitä virkistyskäyttöön. Asutuksen lähiviheralueille usein osoitetaan myös varaukset ulkoilureiteille ja rakennettaville kevyen liikenteen väylille. Suunnittelussa pyritään ajattelemaan viheralueverkostoa erilaisten luontoalueiden muodostamana kokonaisuutena, jossa sujuvat kulkuyhteydet yhdistävät luonteeltaan erilaisia viher- ja virkistysalueita toisiinsa. Osa viheralueista voi olla varattu myös muuhun käyttöön kuin virkistäytymiseen. Esimerkiksi suojaviheralueet voivat sijaita isojen teiden varrella, melualueella. Viheralueelle voidaan rakentaa myös usein yhdyskuntateknisen huollon varauksia. Viheralueelle voi sijoittua myös mm. meluvalli tai viheraluetta voidaan käyttää maanläjitysalueena. Toisaalta esim. maanläjitysaluetta voidaan hyödyntää läjityksen loputtua myös virkistysalueena ja rakentaakin se siihen käyttötarkoitukseen. Virkistysalueverkoston kannalta arvokkaat luontoalueet pyritään kaavoissa merkitsemään siten, ettei virkistyskäyttö haittaa arkoja luontoalueita. Kaavasuunnittelussa virkistyskäyttö pyritään ohjaamaan alueille, joiden

11 luonto kestää virkistyskäytön paineen ja kulutuksen. Ulkoilureittejä pyritään kaavoituksella myös sijoittamaan maisema, luonnonarvot ja myös mm. maastonmuodot huomioiden. Ulkoilureittien sijoittelulla ja rakentamisella pystytään myös ohjaamaan liikkumista ulkoilualueilla ja näin suojelemaan myös tiettyjä luontoalueita. Rakennettujen reittien avulla myös hyvin luonnontilaisia alueita voidaan säilyttää laajemman viheralueen sisällä varsinkin, jos alueet jäävät sivuun pääreiteiltä. Siellä missä käyttöpaine on suurin ulkoiluun ja virkistykseen suunniteltujen alueiden ja reittien tulee olla pääosin hoidettuja. Näin pystytään lisäämään alueiden käytön turvallisuutta. 5. Yleis- ja asemakaavat Kaavatasosta riippuen suunnittelun tarkkuus vaihtelee. Yleiskaavoituksessa tutkitaan ja suunnitellaan laajempia aluekokonaisuuksia ja pääyhteyksiä. Asemakaavoituksessa tarkennetaan alueiden suunnittelua ja määritellään myös tarkemmin ympäristön laatua. Asemakaavoituksen yhteydessä voidaan laatia myös aluekokonaisuuden rakentamiseen liittyviä rakentamistapaohjeita, joissa voidaan ottaa tarkemmin kantaa myös kaavaalueeseen liittyvien viheralueiden hoitoon. Esimerkiksi uuden asuinalueen kaavoituksen yhteydessä voidaan tehdä erilliset rakentamistapaohjeet, joissa annetaan ohjeita talojen rakentamisesta, tonttien viherrakentamisesta sekä myös yleisten katu- ja viheralueiden hoidosta. Ohjeilla pyritään mm. liittämään uusi asuinalue luontevasti viereiseen viheralueeseen. 6. Kaavamerkinnät Kaavamerkinnöillä ei yleensä oteta kantaa viher- ja virkistysalueiden hoitoon. Kunkin alueen tarkempi suunnittelu tapahtuu joko puisto- ja viheraluesuunnittelun tai metsäalueiden hoitosuunnitelmien laatimisen yhteydessä. Kaavamerkinnöillä otetaan kantaa luontoalueiden hoitoon yleisellä tasolla esimerkiksi ranta-alueilla tai asuinalueen kortteli- ja tonttialueilla. Tuolloin käytetään merkintöinä esimerkiksi luonnontilaisena säilytettävä alueen osa, puin ja pensain istutettava alueen osa. Olemassa oleva puusto tulee säilyttää. Asemakaavoissa voidaan käyttää myös erilaisia luontoarvoja säilyttäviä merkintöjä. Luontoarvoja säilyttävien lakien, kuten luonnonsuojelulaki, metsälaki ja vesilaki, mukaiset suojelun edellytykset täyttävät luontokohteet merkitään sekä yleis- että asemakaavoihin suojelumerkinnöin. Kohteen arvosta riippuen merkintänä voidaan käyttää suojelualue- tai suojelukohteen rajaus -merkintää. Nämä kaavoihin merkityt varaukset huomioidaan myös alueiden metsäsuunnitelmia laadittaessa. Yleiskaavoissa luontoalueiden kaavamerkintöinä käytetään virkistys- ja ulkoilualueilla esim. virkistysalue (V), lähivirkistysalue (VL), urheilu- ja virkistyspalvelujen alue (VU), retkeily- ja ulkoilualue (VR) ja maa- ja metsätalousalueilla esim. maa- ja metsätalousvaltainen alue (M), maisemallisesti arvokas peltoalue (MA), maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU), maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY). Lisäksi luontoalueet voidaan merkitä erityisalueina esim. suojaviheralue (EV), suojelualue (S), luonnonsuojelualue (SL) ja muinaismuistoalue (SM).

12 Kukin aluevarausmerkintä ohjaa ja rajoittaa omalla tavallaan alueen käyttöä ja myös sen hoitoa. Esimerkiksi ranta-alueella yleiskaavassa voidaan antaa myös luonnon ja maiseman hoitoa ohjaavia määräyksiä, esimerkiksi yleisiä ohjeita metsänhoitotoimenpiteistä esim. rakennuspaikan rantapuusto tulee säilyttää mahdollisimman luonnonmukaisena. Aluevarausten lisäksi kaavoissa voidaan antaa myös kohdemerkintöjä esim. arvokas luontoalue, kulttuurimaisemallisesti arvokas alue ja arvokas luontokohde. Asemakaavan merkinnät ovat tarkempia ja yksityiskohtaisempia kuin yleiskaavojen kaavamerkinnät. Asemakaavamerkinnät ovat kuitenkin nekin yleispiirteisiä eikä niissä anneta tarkkoja alueiden hoitoa koskevia määräyksiä. Asemakaavoissa tyypillisiä viheralueiden kaavamerkintöjä ovat lähivirkistysalue (VL), puisto (VP) ja suojaviheralue (EV). Lisäksi käytetään erilaisia luontoalueiden säilyttämistä ja hoitoa koskevia merkintöjä kuten esim. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeänä ympäristönä säilytettävä alueen osa, Alueen osa, jossa olemassa oleva puusto tulee säilyttää. Alueen puusto tulee säilyttää tai hoitaa niin, että liito-oravan pesäpuut ja niitä suojaavat puut sekä liikkumisen kannalta riittävä puusto säilyy., Istutettava alueen osa, jolla olemassa oleva puusto on säilytettävä tai vaiheittain uusittava. Alueen osa, jolla on istutettava tai säilytettävä puista ja pensaista tiheä reunavyöhyke. Säilytettävä puurivi. Kaavamerkinöillä ei oteta kuitenkaan tarkemmin kantaa esim. metsäisen alueen metsätyyppiin ja siitä seuraaviin parhaisiin hoitotoimenpiteisiin. Kaavoituksessa viher- ja virkistysalueita suunnitellaan toiminnallisuuden ja niiden käytettävyyden kannalta, huomioiden kunkin alueen maisemalliset ominaisuudet, visuaalinen ympäristö ja niiden erilaiset luontoarvot. 7. Maisematyölupa ohjauskeinona Lappeenrannan kaavoitusosasto vastaa maankäytön suunnittelun ohella maisematyölupapäätösten valmistelusta. Kaavojen lisäksi myös maisematyöluvilla voidaan ohjata kaava-alueiden luonnon käsittelyä arvokkaiden luonnonympäristöjen ja maisemakuvan säilyttämiseksi. Tällaisia maisemallisesti merkittäviä, maisematyöluvan vaativia toimenpiteitä ovat esimerkiksi puiden kaataminen ja maa-ainesten läjittäminen. Maanomistajan on oltava aina ennen maisemaa muuttavien toimenpiteiden suorittamista yhteydessä kaavoitukseen. Yleiskaavoissa maisematyöluvan tarve voidaan osoittaa kaavamerkinnöillä sekä tiettyjä alueita koskevilla erillisillä kaavamääräyksillä. Asemakaava-alueilla maisemakuvaan vaikuttavia toimenpiteitä varten on aina haettava maisematyölupa. Vaikutuksen suuruus arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Tiheästi asutulla tai arvokkaita luontoarvoja omaavalla alueella toimenpiteiden vaikutusta tarkastellaan ja ohjataan tarkemmin kuin metsätalousalueella. Alueella, jolla on voimassa asemakaava tai yleiskaava, maisematyölupa on myönnettävä, jollei toimenpide vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen taikka turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Maisematyölupamenettelyn tarkoituksena on varmistaa luonnonarvojen ja

13 maisema-arvojen säilyminen niin, että maanomistaja pystyy kuitenkin hyödyntämään kiinteistöä itselleen sopivalla tavalla. Maisematyöluvalla on ohjaava rooli. Maisematyölupien ehdoissa määritellään mitä toimenpiteitä kiinteistöillä voidaan suorittaa sekä tarvittaessa velvoitetaan kiinteistönomistajat alueiden jälkihoitoon. Maisematyölupien myöntämisessä huomioidaan Metsäkeskus Tapion hyvän metsänhoidon ohjeet, joiden mukaisesti lupapäätöksissä osoitetaan muun muassa puiden kaatamisen yhteydessä rannoille ja kosteikoille jätettävät riittävät suojavyöhykkeet. Valmistelussa otetaan myös huomioon ympäristönsuojelunäkökulmat Lappeenrannan seudun ympäristötoimen lausuntojen mukaisesti. 8. Kaavoitus ja luonnonhoito Taajama-alueen viheralueet ovat luonteeltaan hyvin moninaisia: osa viherkaistoista tarjoaa visuaalista suojaa, osaa käytetään kulkuyhteyksinä ja osa alueista on laajempia tarjoten erilaisia luontokokemuksia liikkujalle. Maankäytön suunnittelun kannalta on tärkeää, että luonto- ja virkistysalueita on riittävästi ja ne ovat helposti saavutettavissa. Luontotyypiltään ja hoitotavaltaan alueet voivat olla hyvinkin erilaisia. Ihanteena usein pidetään kuitenkin metsäistä aluetta. Maankäytön suunnittelun näkökulmasta virkistyskäytön kannalta on olennaista turvata riittävät, turvalliset, toiminnoiltaan ja myös luonnoltaan monipuoliset aluevaraukset ja luontevat niitä yhdistävät kulkuyhteydet. Maankäytön suunnittelulla on tärkeätä turvata alueen asukkaille luontokokemuksia, virkistäytymispaikkoja (sekä luonnontilaisia että rakennettuja), turvallisia kulkuyhteyksiä ja paikkoja joissa voi hengähtää. Parhaillaan virkistysalueet pystyvät tarjoamaan kaikkea tätä. Kaavoituksen johtopäätös Maankäytön suunnittelun näkökulmasta, virkistyskäytön ja ekologisen verkoston kannalta, on olennaista turvata riittävät, turvalliset, toiminnoiltaan ja luonnoltaan monipuoliset aluevaraukset ja luontevat niitä yhdistävät yhteydet. Kaavamerkinnöillä voidaan ottaa kantaa luontoalueiden hoitoon yleisellä tasolla, mutta kaavoituksen yhteydessä ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista määrätä tarkasti alueiden hoitotapaa. Kaava on liian kankea ja hidas työkalu tarkempaan, viherympäristön yksityiskohtaista laatua ja hoitoa koskevaan suunnitteluun.