Hankinnat hallitusohjelmassa Elise Pekkala

Transkriptio

1 Hankinnat hallitusohjelmassa Elise Pekkala 1

2 Hallitusohjelma Suorahankinnat, laatutekijöiden parempi huomioiminen ja kansalliset kynnysarvot Hankintalaki uudistetaan niin, että kuntien suorahankinta-mahdollisuudet lisääntyvät ja työllisyys- ja terveyspoliittiset, sosiaaliset ja muut laatutekijät sekä innovaatio- ja ympäristöpoliittiset näkökohdat otetaan paremmin huomioon julkisissa hankinnoissa. Uudistuksella edistetään palvelumarkkinoiden toimivuutta. Nostetaan kansallisia kynnysarvoja lähemmäksi EU- direktiivitasoja. Hankintalain menettelyjä yksinkertaistetaan EU-lainsäädännön sallimissa puitteissa. Selvitetään hankintalain soveltamista nykyistä rajatummin tilanteissa, joissa on kyse erityisen haavoittuvien asiakasryhmien (mm. vammaiset, vanhukset, lapset) pitkäaikaisten tai harvoin tarvittavien palvelujen järjestämisestä. Hankintalakia uudistettaessa huomioidaan myös pienten tuottajien asema ja kielelliset erityispiirteet. 2

3 Hallitusohjelma Harmaa talous hankinnoissa Tehostetaan harmaan talouden torjuntaa myös kuntien palveluja järjestettäessä. Tilaajavastuulain asianmukaisessa toimeenpanossa julkishallinnon on näytettävä esimerkkiä. Julkisia hankintoja tehtäessä on varmistettava, että julkishallinnon ostamat palvelut suoritetaan sellaisilla yrityksillä, joilla lakisääteiset asiat ovat kunnossa. SGEI Selkeytetään palvelujen tuottamiseen liittyviä kilpailuttamisen ja julkisen tuen myöntämisen sääntöjä. EU:ssa valmisteltavana olevan SGEInormiston vaikutukset kansalliseen kilpailulainsäädäntöön arvioidaan minkä jälkeen säädetään puitelaki yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista (SGEI). Esimerkiksi näin voidaan selkeyttää kolmannen sektorin asemaa palvelujen tuottajana ja RAY:n mahdollisuuksia rahoittaa SGEI-palveluita. Linjauksissa otetaan huomioon EU:n kilpailulainsäädännön määräykset ja varmistetaan julkisen ja yksityisen sektorin välisen kilpailuneutraliteetin toteutuminen. 3

4 Hallitusohjelma Ulkoistaminen ja palvelustrategia Kuntien järjestämisvastuulla olevat palvelut tuotetaan asiakaslähtöisesti sekä laadukkaalla ja kustannusvaikuttavalla tavalla. Kunta voi tuottaa palvelut itse, yhdessä toisten kuntien kanssa tai ostaa ne toiselta kunnalta tai yksityisiltä palvelutuottajilta (yritykset, järjestöt, säätiöt). Yksityinen ja kolmas sektori täydentävät kuntien palveluja. Kolmannen sektorin ja seurakuntien osaamista ja kokemuksia hyödynnetään. Kuntien tulee laatia palvelustrategia, johon sisältyvät kunnan järjestämisvastuulla olevat palvelut sekä palvelut, jotka kunta on ottanut järjestettäväkseen. Palvelustrategian tulee toteuttaa, konkretisoida ja tarkentaa palvelujen kehittämistä koskevia linjauksia. Edistetään palveluiden järjestämis- ja tuotantovastuun selkeyttämistä ja eriyttämistä kunnissa. Yksityinen ja kolmas sektori täydentävät kuntien palveluja lainsäädännön puitteissa. Palveluja tulee voida räätälöidä paikallisten tarpeiden mukaan. Kolmannen sektorin ja seurakuntien osaamista ja kokemuksia hyödynnetään. Selkeytetään julkisen sektorin harjoittaman elinkeinotoiminnan pelisääntöjä. Määritellään selkeä raami kuntien, kuntayhtymien, kuntien liikelaitosten ja muiden kuntien omistamien toimintayksiköiden harjoittamalle ja markkinoilla yritysten kanssa kilpailevalle elinkeinotoiminnalle. Edistetään hyvinvointipalvelumarkkinoiden kehittymistä kuntien palvelutarpeita tukeviksi. 4

5 Taustaa hallitusohjelmakirjauksille (kritiikkiä lehdistössä) Ostopalveluiden määrä on lisääntynyt liikaa Ulkoistamista tulisi suitsia - Hankintalaissa ei säädetä asiasta, vain kilpailuttamisen teknisestä toteuttamisesta. - Kysymys kuntalain laatijoille: halutaanko ulkoistamiselle asettaa rajoituksia tai ehtoja? Hankinnoilla tulisi tukea paikallista elinkeinoelämää Suuryritykset hyötyvät hankintalaista. - EU:n hankinta- ja valtiontukisäännöt estävät hankintojen käyttämisen suoraan julkisen tuen välineenä. Tätä tukitarvetta varten on olemassa erilliset valtiontukisäännöt (mm. suhteellisen väljä de minimis-tuen myöntämismahdollisuus). Hankintojen pienemmällä koolla, kevyemmillä laatuym. ehdoilla ja ajoituksella voidaan kuitenkin usein käytännössä suosia alueellisia ja paikallisia toimijoita. - Pienten yritysten on mahdollista tehdä tarjous ryhmittymänä. Myös osahankintoja koskevat tarjoukset olisivat mahdollisia. Hyödynnetäänkö näitä mahdollisuuksia? 5

6 Kritiikkiä Suomen hankintalaki menee pidemmälle kuin direktiivit vaativat : - Esim. SOTE-palvelujen kilpailuttamisesta säädettiin jo vuoden 1992 palveluhankintadirektiivissä, säätely on voimassaolevan direktiivin artikloissa 21, 23 ja 35.4 (valintaperusteet oltava syrjimättömiä ja hankinnasta on tehtävä jälkiilmoitus EU:lle). - Lisäksi EU-tuomioistuin on jo vuonna 2000 kaikkia jäsenmaita sitovasti päättänyt, että myös direktiivien ulkopuolella olevissa hankinnoissa on noudatettava avoimuutta (eli hankinnasta on koosta riippuen joko pyydettävä suoraan useampia tarjouksia tai ilmoitettava julkisesti) ja syrjimättömyyttä. Tuomioistuimen ratkaisua selostetaan mm. hankintalain 67 perusteluissa. Valvonta ja sanktiot ovat samat kaikilla vuodesta 2010 alkaen. - Kansallisen kynnysarvon asettamisessa on kuitenkin liikkumavaraa. - Mikä ongelma kynnysarvojen nostamisella ratkaistaan? Saisiko ostaja/myyjä paremman hinnan/parempaa laatua ilman kilpailutusta? Vähentäisikö harmaata taloutta? Lisääntyisivätkö suorahankinnat yhdeltä toimijalta? Mikä merkitys esim. SOTE-palveluissa? 6

7 Kritiikkiä Myyjät/yritykset kritisoivat usein tarjouspyyntöjä siksi, ettei ostaja tiedä markkinoiden tarjontaa tai tarjouspyyntö on niin epäselvä, ettei myyjä tiedä, mitä ostaja haluaa. - Neuvottelumenettelyn käyttö vähentäisi tätä ongelmaa. Käytännön esimerkki: pyydetään alustavat tarjoukset määräpäivään mennessä, jonka jälkeen hankintayksikkö pyytää kaikilta tarkennuksia/lisätietoja uuteen määräpäivään mennessä, jonka jälkeen vasta lopullisten tarjousten vertailu ja valintavaihe. - Avoimessakin menettelyssä on mahdollista käydä ns. tekninen vuoropuhelu. - Mistä syystä neuvottelumenettelyä/kilpailullista neuvottelumenettelyä ei hyödynnetä eikä markkinatarjontaa useinkaan selvitetä? Pitäisikö asiasta antaa lisää opastusta tai suosituksia? 7

8 Kritiikkiä Hankintalaki ei huomioi riittävästi asiakkaiden näkökulmaa (esim. kehitysvammaiset) ja valinnanmahdollisuuksia. Tarjouspyynnöissä ei oteta huomioon riittävästi esim. laatunäkökohtia tai vaikkapa asiakasnäkökulmaa taikka muita vastaavia tekijöitä. Kilpailupoliittiset arvot korostuvat. Valintaperusteissa painotetaan liikaa hintaa. - Hankintalaissa ei säädetä mitään tarjousten sisältövaatimuksista eli hankinnan kohteesta, laajuudesta, luonteesta, käyttäjien huomioimisesta, tarjoajalta vaadittavista ominaisuuksista tai siitä, miten hankintakokonaisuus on koottu. Näistä vain on ilmoitettava etukäteen. Ostaja saa syrjimättömyysvelvoitteen puitteissa täysin vapaasti valita ne kriteerit, joilla palvelu toteutetaan. - Kunnilla on itsehallinnollinen valta päättää hankinnan kohde ja kaikki hankinnan ehdot. Direktiiveissä ei ole ostajille hankinnan kohdetta koskevia rajoituksia, mutta oikeuskäytännössä eräitä hankintaan liittymättömiä vaatimuksia on tulkittu syrjiviksi esim. ylimitoitettu liikevaihtovaatimus tai perustelematon kokemusta koskeva vaatimus tai sen mittaaminen. - Tarvittaisiinko hankinnan sisältöä tai tarjoajalle asetettavia vaatimuksia koskevia sääntöjä lakiin? Missä ja miten tästä säädettäisiin? Vrt. Kuntaliiton valmisteilla olevat ohjeet asumispalveluista. - Hankintalaki: Yksittäisen asiakkaan/potilaan osalta voidaan lisäksi toteuttaa yksilöllisiin tarpeisiin perustuvia ratkaisuja (esim. elinikäinen asumispaikka/samat hoitajat), hankintalaki mahdollistaa myös pitkäaikaiset sopimukset. 8

9 Kritiikkiä Vammaisella tulisi olla vapaus valita haluamansa palveluntarjoaja kunnan valitsemien yritysten listalta - Palveluseteli: Hankintalaki ei estä aidosti palvelusetelityyppistä hankintaa eikä hankintalakia sovelleta ko. järjestelyyn lainkaan (vrt. Ruotsin malli). - SGEI-malli antaa ehkä jatkossa joustavamman mahdollisuuden tuella toteutettuun kulukorvaus-perusteiseen järjestelyyn, mutta senkin toteuttaminen edellyttää avointa hakua ja järjestelyn on oltava määräaikainen. Ostajan on valvottava vuosittain kuluja. - Komissio antaa loppuvuodesta 2011 tiedonannon SGEI menettelyn käytöstä SOTE-palveluissa sekä menettelyn käytöstä pienempien paikallisten toimijoiden tukimuotona (ns. de minimis). Vrt. hallitusohjelman RAY-kirjaus. Vrt. myös komission ohjekirja Sosiaalinen ostaminen: opas sosiaalisten näkökohtien huomioon ottamisesta julkisissa hankinnoissa 9

10 Hankintasääntelyn uudistaminen hallituskaudella EU - Direktiivien kokonaisuudistuspaketti alkuvuodesta Konsessiodirektiivi (erillinen 2011 tai osana kokonaispakettia) - SGEI-sääntelykokonaisuus 2011 Kansalliset hankinnat - Kynnysarvot - Ohjaavaa/suositusluontoista sääntelyä Muu lainsäädäntö? - Laatutekijät ym. vaatimukset hankintaehtoihin 10