KOMPOSITIO3 / Suomen Säveltäjät ry:n jäsenlehti Lokakuu 2009

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "KOMPOSITIO3 / 2009. Suomen Säveltäjät ry:n jäsenlehti Lokakuu 2009"

Transkriptio

1 KOMPOSITIO3 / 2009 Suomen Säveltäjät ry:n jäsenlehti Lokakuu 2009

2 pääkirjoitus KOMPOSITIO 3 / 2009 Norjalaiset tekivät sen taas Suomen Säveltäjät ry:n jäsenlehti Julkaisija Suomen Säveltäjät ry Runeberginkatu 15 A Helsinki Puh Fax Päätoimittaja Annu Mikkonen Puh Suomen Säveltäjät ry:n johtokunta Mikko Heiniö ( puheenjohtaja) Riikka Talvitie ( varapuheenjohtaja) Kimmo Hakola Lauri Kilpiö Veli-Matti Puumala Harri Suilamo Johan Tallgren Taitto Keto / Susanna Raunio Kansikuva Hehku ja linja. Kuva: susanna raunio. Sisällys Pääkirjoitus Lectio praecursoria Musiikkikritiikki kaipaa kulttuurisia korvia NMD 2009 paljon poruja, vähän villoja Kulttuurilähettiläänä Venäjällä PizzaPasta In Search of One s Own Culture MittaTilaus Uudet jäsenet Sävelten markkinat Kantaesityksiä Uuden musiikin lokakuu Sävellyskonsertit Sitaattioikeudella Onnittelemme lämpimästi Uusia levyjä Pohjoismaisen säveltäjäneuvoston palkinto Robert von Bahrille Pohjoismaiset musiikkipäivät 1992, 2002 ja Mikä niitä yhdistää? Se että järjestäjänä oli Norjan säveltäjäyhdistys, ja se että, taiteellisen johtajan annettiin kävellä yhteispohjoismaisen juryn yli. *) Musiikkipäivien ohjelmaraadin roolista keskusteltiin Pohjoismaisen säveltäjäneuvoston kokouksessa Islannissa viime kesäkuussa. Yhteispohjoismaista jurya pidettiin, silloin kun se parhaiten toimii, ihanteellisena tapana valita teoksia - tosin myös kalliina ja raskasliikkeisenä. Todettiin, että jos raati on kerran pantu pystyyn, sillä tulee olla myös merkittävä vaikutus ohjelman koostumukseen. Toinen mahdollisuus, jota suomalaiselta taholta kannatettiin, oli se, että luovutaan ohjelmaraadista ja pyritään löytämään valistunut itsevaltias taiteelliseksi johtajaksi, joka päättää itsenäisesti mutta kuitenkin joitakin yhteisesti sovittuja reunaehtoja noudattaen. Vanhastaan näihin kuuluvat seuraavat kolme: kunkin viiden maan tulee olla suunnilleen yhtä vahvasti edustettuna, kullakin festivaalilla esitetään vain yksi teos per säveltäjä ja ainakin pääsääntöisesti viittä vuotta nuorempia teoksia. Islannin kokoukseen osallistui myös Norjan elokuisen festivaalin taiteellinen johtaja Lars-Petter Hagen. Hän sanoi, että sellaiset musiikkipäivät, jotka järjestettiin Helsingissä 2008, olisivat Oslossa katastrofi, ja sellaiset, joita hän oli järjestämässä Osloon, olisivat varmaan katastrofi Helsingissä. (Viisaus tässä toki oli se, että kunkin maan kannattaa sovittaa festivaali omaan kansalliseen kontekstiinsa.) Hagen lisäsi vielä, että ehkäpä hänen festivaalinsa tulee olemaan katastrofi myös Oslossa. Tämä oli näistä spekulaatioista ainoa, joka voitiin testata käytännössä. Norjan festivaalista lehdessämme kirjoittaa lähemmin Olli Virtaperko. Ruotsalaisten jäsenlehdessä (Tonsättaren 3/2009, samansuuntaisia arvioita esittää Anna Hedelius. Pahimman kritiikin hän pukee suomalaissitaattiin kirjoituksensa alussa ja lopussa (me suomalaiset kun emme ilmeisesti ole ihan yhtä sisäsiistejä arvioissamme kuin pohjoismaiset ystävämme). Ensimmäisen sitaatin mukaan ei enää kannattanut kysyä, mikä on pohjoismaista musiikkia, vaan missä on pohjoismainen musiikki. Toisen sitaatin mukaan eräs esitys oli paskaa lapsille. Molemmat sitaatit viittasivat siihen, että soivan parituurimusiikin sijasta kuultiin valtaosin soimattomia performansseja, jotka kuten ruotsalainen kollegani totesi olivat liian alkeellisia päästäkseen esiin yhdelläkään teatterifestivaalilla. Toki nykymusiikin historiassa musiikki on käsitetty usein niinkin laajalla tavalla, johon Juha Torvinen viittaa lehtemme kirjoituksessa: Ja ainakin tämän festivaalin tapauksessa [musiikki on] myös jotain, jota kaivataan tai jota ei löydy sieltä missä sen pitäisi olla. (En muista josko John Cagelta löytyy mietelmää aiheesta the essence of absence, mutta kyllä se hänelle sopisi...) Performanssivoittoisen festivaalin olisi för en gångs skull voinut vielä jotenkin hyväksyä, mikäli a) pohjoismaisten säveltäjäyhdistysten eläviltä jäseniltä olisi löytynyt tällaisia teoksia, a) teokset olisi valinnut ohjelmaraati. Kumpikaan ehto ei täyttynyt. Laajaa kritiikkiä herätti se, että suuri osa esitetyistä säveltäjä(?)nimistä oli yhdistysten ulkopuolisia. Enpä olisi etukäteen osannut kuvitella, että festivaalin loppusaldossa M.A.Nummisen ja Pedro Hietasen osuus alkoi tuntua kuin Berliinin filharmonikot olisivat vierailleet Oslossa! Valitettavasti tämä ei johtunut vain herrojen karismaattisesta kyvystä ottaa yleisönsä vaan koko festivaalin kokonaisluonteesta. Ennen vanhaa Pohjoismaisten musiikkipäivien kustannukset kantoi kokonaan isäntämaa. Isäntämaa maksaa nykyisinkin viulut valtaosin, mutta kukin maa kustantaa oman edustajansa (palkka ja matkat) ohjelmaraadissa ja maksaa osan taiteellisen johtajan palkasta. Tämä menettelytapa on kyseenalaistettava viimeistään silloin, kun Norja on seuraavan kerran tulossa järjestelyvuoroon! Mikko Heiniö *) Ks. lähemmin kirjoitukseni Mikä mät(t)ää Magmassa?, Kompos(i)ti(o) 4/2002, ja Pohjoismaiset musiikkipäivät ja kansalliset kiintiöt, Kompos(i)ti(o) 3/2003. Tekstit löytyvät myös yhdistyksen internetsivulta Hannu Pohjannoro. Kuva: riina kujala. Hannu Pohjannoro Lectio praecursoria Tarkastustilaisuus Taiteellisesta tutkimuksesta ja tekstin välttämättömyydestä Ei taidetta voi määritellä! Näinkin olen kuullut perusteltavan, kun musiikista kirjoittamista ja taiteellista tutkimista on pidetty turhanaikaisena ja tarpeettomana. Vastaus: Ei voikaan, mutta tehtävä ei olekaan määritellä, vaan asettaa kysymyksiä, etsiä vastauksia ja arvioida tuloksia kriittisesti, kaikki tämä taiteenalalle itselleen ominaisella tavalla. Lopulliset taiteelliset tulokset näyttäytyvät yleensä teoksina tai niiden esityksinä, mutta tekijän kriittinen keskustelu itsensä ja taideyhteisön (teosten, tekstien, taitelijoiden) kanssa on käytännöllisimmin dokumentoitavissa nimenomaan tekstimuodossa, vaikkei se kovin helppoa olekaan. Tekstien avulla voidaan myös kriittisesti ja analyyttisesti asettaa vastakkain se, mitä taiteilija tekee, ja se, mitä hän sanoo tekevänsä. Stanislaw Jerzy Lec toteaa: Kuka tahansa voi sanoa: Minä olen. Täytyy olla. Taiteellisen tutkimuksen, johon taiteen jatkotutkinnot tärkeänä osana kuuluvat, eräs tehtävä uusien teosten syn- tymisen lisäksi onkin dokumentoida ja artikuloida kirjalliseen muotoon sellaista tekemisen ja taidon tietoa, jota perinteisesti on välitetty opetuskeskustelujen kautta esimerkiksi sävellys- ja soittotunneilla. En nyt peräänkuuluta oppikirjojen kirjoittamista vaikka jokainen opettaja tietääkin, kuinka harvassa hyvät oppikirjat ovat, vaan sen tyyppisiä korkean ammatillisen taidon ja syvän kulttuurisen ymmärryksen kiteytymiä, kuten esimerkiksi Marc Rothkon Artists Reality, Milan Kunderan Romaanin taide, Andrei Tarkovskin Vangittu aika tai Heinrich Neuhausin Pianonsoiton taide. On myös helppo luetella merkittäviä tällaisia tekstejä kirjoittaneita säveltäjiä: Ferruccio Busoni, Arnold Schönberg, Ol i v i e r Messiaen, John Cage, Karlheinz Stockhausen, Joonas Kokkonen, Erkki Salmenhaara ja niin edelleen, monista elossa olevista kollegoista puhumattakaan. On tärkeää huomata, ettei näitä tekstejä tule arvioida vain eräänlaisena biografisena aineistona myöhempää tutkimusta varten, vaan myös osana taiteilijuutta. Ne ovat taiteellisen ymmärryksen artikuloimista ja eteenpäin välittämistä niin taideyhteisön sisällä kuin sen ulkopuolelle. Subjektiivisesti ajatellen: mitä voin saada omaan säveltäjäntyöhöni näistä teksteistä, ja toisaalta: mitä voin oppia yrittäessäni kirjoittaa omasta säveltämisestäni? Neliöistä, kuvataiteesta ja musiikistakin Josef Albersin värineliöiden sarja on oivallinen esimerkki taiteesta tutkimuksena. Sarja on nimeltään Kunnianosoitus neliölle, mutta kyse on ennenkaikkea värin ja väriyhdistelmien tutkimisesta. Tämä paljastuu tarkasteltaessa vähitellen täydentynyttä sarjaa kokonaisuudessaan: sisäkkäisinä neliöinä toisiaan vastaan asettuvat milloin saman värin eri vaaleusasteet, milloin taas kontrastoivat värit keskenään samoina vaaleuksina, ja niin edelleen. Esimerkki on loistava siinäkin mielessä, että tutkiakseen väriä, jolla itsessään ei ole mitään muotoa, Albers valitsi harkitun ja anka- >> 02 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

3 Lectio praecursoria Lectio praecursoria ran muodon: geometrisen neliökonstruktion, joka säilyy muuttumattomana teoksesta toiseen. Muoto on tärkeä, jotta väri pääsisi esiin. Kasimierz Malevitš käytti samaa muotoa lähestyäkseen toisenlaisia ulottuvuuksia suprematistisissa neliöissään. Musta neliö valkealla pohjalla ja sen seuraaja Valkoinen neliö valkoisella pohjalla paitsi haastoivat esittävän kuvataiteen abstraktissa ankaruudessaan, myös kiinnittivät huomion siihen, mitä on kuvan takana, pinnan alla. Mielen prosessi, tietoisuus, kysymys, ymmärtämisen ja selittämisen yritys eikö loppujen lopuksi taide ole kokijan mielessä? Jos teoksen nimi on Punainen neliö. Talonpoikaisnaisen muotokuva, ollaan jo tekemisessä käsitetaiteen, mutta myös taiteellisen tutkimuksen tai ainakin sen esiasteen kanssa. Päädymmepä pitämään teosnimeä vitsinä, provokaationa tai jonkinlaisen korkeamman asteen todellisuuden ilmentymänä, tulemme joka tapauksessa verraneeksi toisiinsa taideteosta (mitä taiteilija on tehnyt) ja sitä koskevaa taiteilijan väitettä (teosnimen). Asetelma on juuri sama kuin mihin edellä viittasin. Marc Rothkon abstraktit väriteokset sisältävät myös nelikulmioita, mutta usein ne ovat rajoiltaan pehmeämpiä kuin Albersin ja Malevitšin, selkeästi geometris-abstraktit kuviot. Rothkon töissä muihin edellä mainittuihin verrattuna on toinenkin tärkeä ero: niissä näkyy siveltimenjälki, värin epätasaisesti jakautuvat vaaleusasteet, yli menneet reunat. Epätarkkaako? Tavallaan kyllä, mutta epäilemättä tarkoitettua. Onkin kysyttävä, millaisesta tarkkuudesta on puhe: ei vain resoluutiokysymyksenä pienimmän sallitun poikkeaman merkityksessä, vaan myös ja ennen kaikkea millaisten seikkojen suhteen tarkkaa? Rothkon teokset tuntuvat näyttävän värin sellaisena kuin se on, toisin sanoen aineena, jolla on omat ominaisuutensa, jotka saavat näkyä, tai joiden pitää näkyä: niiden näkyminen on teoksen olennainen osa. Jos ajatellaan edellä esitetyn musiikillista analogiaa, Albersin hengenheimolaisia voisivat olla muiden muassa Webern tai nuori Stockhausen, Malevitšin Cage tai varttuneempi Stockhausen, ja Rothkon esimerkiksi Máche tai Wishart. Oman estetiikkani ja tutkintoni näkökulmasta tästä paletista nousee esiin kolme tärkeää, keskenään osittain yhteismitatonta, mutta kuitenkin jollain tavalla toisiaan leikkavaa asiaa: (1) Abstraktien rakenteiden ja suhdeverkostojen näkökulma. Tämä on musiikissani erityisen totta muodon suunnittelun ja harmoniankäsittelyn kohdalla, mikä on myös kirjallisen työni ydinkysymys. Palaan tähän asiaan myöhemmin. (2) Tulkitsevan, kysyvän ja selittämään pyrkivän mielen näkökulma. Tämä aspekti on läsnä sävellysteni intuitiivissa ratkaisuissa, erityisesti kunkin teoksen identiteetti-ideassa, jolla tarkoitan kunkin teoksen määrittelevää kokonaisvaltaista kokemuksellista alkuideoiden kimppua. Pohjimmiltaan se on itseanalyysini ulottumattomissa, mutta sen ääntä on uskominen: se sanoo pieni pala kerrallaan tosin millainen uudesta teoksesta pitäisi tulla, mikä sen pitäisi olla. Identiteetti-idean heijastumia ovat myös teosteni otsikot, joita en halua selittää. Tähän osastoon kuuluvat myös kirjalliseen työhöni sisältyvät esteettiset ja musiikkianalyyttiset pohdinnat, joista sen sijaan olen valmistautunut keskustelemaan. (3) Äänen ja soittamisen näkökulma. Ääni on musiikin olomuoto, ja sellaisena musiikki vastaanotetaan. Silloinkin, kun teoksen vastaanotto tapahtuu ainoastaan partituuuria tutkimalla, teosta tarkastellaan sellaisena, kuin se soitettaessa tulisi kuulostamaan, korkeintaan ehkä joitakin käsitetaiteellisia teoksia lukuunottamatta. Soittamisen näkökulma on olennaisempi kuin monesti olemme tottuneet ajattelemaan: jos teoksen idea esityksessä ei epäkäytännöllisten instrumentaalisten ratkaisujen vuoksi toteudu, tai jopa: ei voi toteutua, on kysyttävä, millä tavoin kyseinen idea voi olla olemassa teosta vastaaottavalle kuulijalle? Vaikka Beethoven vastasikin konserttonsa mahdottomilta tuntuvia haasteita manaavalle esittäjälle: Minä viis veisaan teidän kurjasta viulustanne!, voidaan tähän Leciä mukaillen huomauttaa: Kannattaisi veisata. *** Tutkintoni taiteellisen osuus on kolmiosainen kokonaisuus, jonka yleisilme on kamarimusiikillinen. Ensimmäinen osasto on jousisoitinten ja puupuhaltimien hallitsemaa kamarimusiikkia, joka myös muodosti tutkintoon sisältyneen sävellyskonsertin ohjelman. Mukana ovat klassiset kokoonpanot jousikvartetti ja Pierrot-kvintetti sekä puhallin- ja jousikvintetin yhdistelmänä syntyvä kamariorkesteri. Toinen osasto on musiikkia kieli- ja lyömäsoittimille ( ilman celestaa!), ja tästä kuulimme juuri esimerkkejä. Sointimaailma on nyt hälyvoittoisempi, puhtaimpana esimerkkinä lyömäsoitinkvartetto, jonka soittimistoon ei sisälly lainkaan säveltasollisia instrumentteja. Merkittävä ero on myös se, ettei tässä ääniympäristössä ole olemassa pitkää jatkuvaa ääntä siinä mielessä kuin esimerkiksi klarinetilla tai sellolla, mikä korostaa tekstuuri- ja sointiajattelun rytmis-artikulatorista puolta. Kolmas osasto on orkesteri- ja kamariorkesterimusiikkia. Ohuiden kamarimusiikillisten sointien ja pianissimon lumo on laajamuotoistenkin teoksieni, esimerkiksi viisiosaisen ja liki puolituntisen Ecce Homon olennainen, etten sanoisi olemuksellinen osa, ja sellaisena samansuuntainen pelkistyneen ilmaisun estetiikkani muiden ilmenemismuotojen kanssa. Sibeliuksen maassa sinfonia on perinteinen säveltäjän mitta, mutta muistutan, että esimerkiksi G u s tav Mahler ja Anton Webern aikoinaan mahtuivat hyvin samaan kaupunkiin. * Tutkintoni kirjallisen työn otsikko on Aika, ääni ja ajatus. Estetiikasta nuotinpäihin ja takaisin. Ensi sijassa tekstini liittyy omasta taiteestaan kirjoittamisen traditioon, mutta työni akateeminen konteksti asettaa kuitenkin omat vaatimuksensa. Tämän vuoksi esitän tekstilleni seuraavat rajaukset ja tavoitteet. Työni luonne on tutkiva ja pohtiva, mutta en lähesty omaa säveltämistäni tieteellisen tutkimuksen keinoin. Ajatus olla itse oma tutkimusaineistonsa olisi vähintäänkin arveluttava, eikä kompetenssiini kuulu mikään niistä humanistisen tietämyksen aloista, jotka tällaisessa tutkimuksessa tulisivat kyseeseen. Kyse ei toisaalta myöskään ole subjektiivisesta henkilöhistoriallisesta tekstistä, sillä tarkastelun kohde on säveltäminen, ei säveltäjä; näin ollen rajaan elämäkerralliset seikat käsittelyn ulkopuolelle. Edellä mainittujen lähestymistapojen sijaan näkökulmani on kriittinen reflektio. Tarkastelemalla analyyttisesti teoksiani ja sävellystyön etenemisen myötä syntyneitä dokumentteja, kuten sävellyspäiväkirjaa ja luonnoksia Tohtorintutkintoa arvioivat mm. Jyrki Linjama (ylin kuva), Eero Hämeenniemi ja Paavo Heininen (ylhäällä vasemmalla) sekä Tapio Nevanlinna (oikealla). Hannu Pohjannoron musiikkia esittivät Eija Kankaanranta (kantele) ja Janne Tuomi (perc.) sekä Jyrki Myllärinen (guit). Kuvat: riina kujala. lähdekirjallisuuden ja musiikin muodostamaa referenssipintaa vasten pyrin kuvaamaan ja samalla tekemään itselleni tietoiseksi sävellysprosessin aikana eteen tulevia erilaisia valintatilanteita ja niiden keskinäistä dynamiikkaa, sekä pohtimaan työni pääkysymystä, posttonaalisen harmonian mahdollisuuksia muotoa luovana tekijänä, sävellystyön näkökulmasta tarkasteltuna. Lopputuloksena esittämiini malleihin on suhtauduttava >> 04 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

4 Lectio praecursoria Lectio praecursoria erään toimintaympäristön ja ajattelutavan reflektiivisinä analyyseina. Ne eivät ehkä ole vapaita subjektiivisuudesta, mutta esittämieni perusteluiden mukaisesti niitä voidaan pitää myös objektiivisina, jos objektiivinen ymmärretään kohteensa mukaisen synonyymiksi, vailla luonnontieteellistä absoluuttisen sovellettavuuden vaatimusta. Lähden liikkeelle tarkastelemalla musiikkini esteettisiä lähtökohtia sekä uuden teoksen säveltämisen vaiheita (luvut 2 ja 3). Hiukan yleistäen säveltäminen voidaan kuvata sarjaksi erityyppisiä valintoja. Valinnat voivat perustua rationaaliseen päättelyyn ja faktoihin vain rajoitetusti, ja aiempaan sävellyskokemukseen nojaava intuitio sekä muut kokemukselliset perusteet ovat valintaperusteena vähintään yhtä valideja, tilanteesta riippuen. Käytännössä myös esteettiset tottumukseni, siis jo ennen tietyn idean syntymistä tai tiedostetuksi tulemista, tekemäni valinnat sanelevat huomaamattani ratkaisut monissa tilanteissa siten, että aina tuskin edes huomaan valinneeni mitään. Eräs kulttuurikonventiomme mukainen hyvin primaari valinta on se, että musiikki on teoksia. Esseessään Luominen ilman huomispäivää A l be rt Camus kirjoittaa: Absurdin teoksen syntymiseen tarvitaan ajatusta, kaikkein kirkkainta ajatusta, mutta on tarpeen, ettei tämä ajatus näy kuin järjestävänä älynä. Järjestävä äly on loistava ilmaus niille mielen toiminnoille, joiden tuloksena taideteos syntyy: se pitää sisällään kaksi tärkeää teoksen kriteeriä, struktuurin ja tekijän intention, mutta jättää avoimeksi struktuurin ilmenemisen ja tuottamisen tavat. Järjestävän älyn vaatimus pätee mielestäni myös sellaisiin teoksiin, jotka eivät ole Camus n tarkoittamalla tavalla absurdeja. Teos (taidemusiikkiteos) on yksilöllisesti strukturoitu musiikillinen objekti, joka on taiteeksi tarkoitettu. Säveltäminen on sarja strukturoivia valintoja, joista kaikki eivät ole suinkaan tietoisia, mutta intuitiivisetkin valinnat ovat tarkoitettuja. Teos on kulttuurinen lause, se on teksti, jota luetaan, tulkitaan ja johon viitataan. Taide on keskustelua, johon osallistuvat tekijät teoksillaan ja kaikki taideyhteisön jäsenet tulkinnoillaan teoksista ja muiden tulkinnoista, ja tällaisena keskusteluna taide määrittää itse itseään jatkuvasti yhä uudelleen. Hyvä teos on sillä tavoin moniulotteinen, että se on altis useille erilaisille mielekkäille tulkinnoille. Tämä monitulkintaisuuden mahdollisuus on itse asiassa teoksen elinehto: jos teos sallii vain yhden mahdollisen tulkinnan, sen mahdollisuudet olla elävä osa taiteen jatkuvasti uusiutuvaa prosessia ovat varsin rajatut. Oman musiikkini esteettisistä juurista voin erottaa neljä keskeistä juonnetta, jotka voin pelkistäen nimetä aakkosjärjestykseen seuraavasti: Beethoven, Cage, Darmstadt ja elektroakustinen musiikki. Beethoven ja muu klassisromanttinen musiikki, Beethovenin lisäksi etenkin 1800-luvun suuret pianosäveltäjät Chopin, Liszt, Schumann ja Brahms hallitsivat musiikillista maailmankuvaani ensimmäisten sävellysteni aikoihin, ja niinpä tämän musiikin vaikutus voi olla syvempi kuin osaan ajatellakaan. Kuitenkin edelleen koen vanhat mestarit tärkeiksi ja velvoittaviksikin: traditio on tunnettava. Sitäpaitsi onhan haastavampaa tuntea traditio ja rakentaa sille, kuin olla tuntematta sitä ja vain julistaa olevansa vapaa taiteilija. Cage teki, kuuli ja kysyi kaiken toisin. Yhtäkkiä musiikki olikin vain ääniä vailla ilmaisua, tunnetta tai merkityksiä. Yhtä tärkeää kuin ääni on hiljaisuus, aika ja kuunteleminen. Keskeistä on myös ajattelun jatkuva uudistaminen: aina voi tehdä toisin, ja omat tottumukset ja valinnat on kyseenalaistettava, jopa eliminoitava. Cagelle vain odottamaton oli kiinnostavaa. Darmstadt on minulle eurooppalaisen modernismin symboli. Varsinaista 1950-luvun darmstadtilaisuutta laajemmin on aivan keskeinen vaikute säveltäjäminälleni ollut eurooppalaisen modernismin valtavirta toisesta Wienin koulusta sarjallisuuden kautta Ligetiin, Xenakisiin ja Lutoslawskiin, Messiaenia unohtamatta. Keskeistä on parametriajattelu, tarjolla olevien mahdollisuuksien tasapuolinen käyttö, uusiutuvuuden estetiikka ja ylipäätään analyyttinen ja rationaalinen suhtautuminen musiikkiin. Elektroakustinen musiikki ei tässä edusta niinkään estetiikkaa, vaan välinettä ja työtapaa, joka avaa äänen ja akustiikan maailmat. Ääni ei ole vain äänilähteestä saatava signaali, vaan siihen kuuluu myös tila, jossa se soi. Ääni on materiaa, joka taipuu, venyy ja muokkautuu, mutta sillä on myös rakenne, tai paremminkin: ääni on myös rakenne. Sävellysprosessista Sävellysprosessia tarkastelen siinä laajuudessa kuin se introspektion puitteissa on mielekästä ja mahdollista. Erotan sävellysprosessista ideointi-, tutkimis-, suunnittelu- ja toteutusvaiheet. Vaiheet ovat monilla tavoin sidoksissa toisiinsa ja niiden väliset rajat ovat sumeat, joten kuvaus on pakostakin yksinkertaistettu. Tämän lisäksi prosessissa on silmukoita: saman kaltainen ketju ideoinnista toteutukseen toteutuu paitsi koko sävellysprosessin kohdalla, myös paikallisemmin teoksen eri paikkojen kohdalla. Ideointivaiheessa korostuu intuitiivinen ja improvisaationomainen työskentely. Tutkimisvaihe on rationaalisempi: sen aikana pyrin selvittämään ideoideni toteutus- ja variointimahdollisuuksia, ja myös vakiinnuttamaan joitakin menettelytapoja eräänlaisiksi teoksen sisäisiksi säännöiksi. Joskus nämä säännöt vakiintuvat siinä määrin pysyviksi, että ne niin ovat voimassa useampien teosten säveltämisen ajan. Suunnitteluvaihe on sitovien päätösten tekemistä, etenkin koskien teoksen kokonaishahmoa, mutta myös paikallisemmin, teoksen eri taitteiden kohdalla. Toteutusvaihe lienee säveltämisen näkyvin vaihe: siinä on paljon raakaa nuotinkirjoittamista, mutta edeltäneet työvaiheet tuskin koskaan ovat tarjonneet niin valmiita ratkaisuja, että toteutusvaiheessa olisi kyse pelkästä kirjurintyöstä. Olennainen hetki on tekeillä olevan sävellyksen identiteetti-idean löytyminen. Identiteetti-idea on teosta määrittävä ideakimppu, jonka osaset ovat monin tavoin kietoutuneet toisiinsa. Koko jäljellä oleva viikkojen tai kuukausien työ on tuon idean toteutusmahdollisuuksien etsimistä, valitsemista ja järjestämistä. Kaikki teokseen liittyvät muut ideat on arvioitava suhteessa identiteetti-ideaan, joka viime kädessä määrää, mitä kyseiseen teokseen kuuluu. Muodosta Neljännessä luvussa pohdin muotoa käsitteenä. Erotan muodosta kaksi aspektia, joita kutsun nimillä aikaluonne ja objektiluonne. Aikaluonne korostaa sitä, mitä musiikissa tapahtuu: perättäisten nyt-hetkien muodostamaa liikettä. Kuvaan muotoa myös teoksen sisäisen historian käsitteellä, jolla tarkoitan teosta kuunneltaessa hetki hetkeltä kertyvää kyseistä teosta koskevaa kokemusvarastoa. Teoksen sisäinen historia muodostuu kerrokselliseksi: teoksen päätyttyä siihen kuuluvat menneet nyt-hetket, menneet menneisyydet l. kunakin hetkenä vallinneet muistikuvat teoksen aiemmasta etenemisestä, sekä myös menneet tulevaisuudet, ts. teoksen eri vaiheissa vallinneet odotukset teoksen tulevista tapahtumista. Muodon objektiluonteen olennainen piirre on hierarkkisuus: se, että kokonaisuus on miellettävissä osista muodostuvaksi; osat voivat jakautua edelleen osiin, ja niin edelleen. Objektinäkökulmasta katsoen muoto on suhdeverkosto, joka muodostuu eri mittakaavatasoilla olevien osien suhteista toisiinsa ja kokonaisuuteen ja ehkä myös mainittujen suhteiden suhteista toisiinsa. Tätä polkua jatkan musiikillisten ominaisuuksien analyysillä, jonka yhteydessä nostan esiin artikulaation olennaisen roolin ei vain pintavaikutelmien synnyttäjänä, vaan muodon käsitteellisenä perustana: muoto on ajan artikulaatiota. Säveltäjän näkökulmasta muodon käsite näyttäytyy vielä toisellakin tavalla. Koska säveltäjän työn kohde on teos, jota ei vielä ole, tai jota ei vielä kokonaan ole, muoto tai oikeammin muotoidea on kokonaisvaltainen rakenteiden tuottamista ohjaava aikomus. Se on eräänlainen uuteen teokseen sisältyvien tapahtumien mitoitusta ja musiikilliseen kontekstiin sijoittamista ohjaava strategia. Omalla kohdallani sävelteillä olevan uuden teoksen ideoista juuri muotoa koskevat valinnat ovat voimakkaimmin sidoksissa kyseisen sävellyksen identiteetti-ideaan. Harmoniasta Viidennessä, kuudennessa ja seitsemännessä luvuissa syvennyn tekstini pääkysymykseen: posttonaalisen harmonian mahdollisuuksiin artikuloida muotoa. Harmoniakäsitteistöni on yhdistelmä Schenker-analyysia, joukkoteoriaa sekä spektrimusiikissa käytettyjä akustiikan käsitteitä. Esimerkkeinä koko teoksen tai sen osan mittaisista harmoniaratkaisuista käytän eräitä omia teoksiani. Sointukäsitteen ja harmonian ominaisuuksien analyysin ja harmonisen hierarkian toteutumisen ehtojen tarkastelun jälkeen esittelen harmonisen ajatteluni mallin (vm 2009). Se perustuu käsitykseen harmoniasta siis sanan laajassa sävellyksellisessä merkityksessä paikallisesti käytännön kautta artikuloituvien harmonisten normien hierarkisena järjestelmänä. Harmoninen hierarkiani on sumea, sillä rajat, esimerkiksi rakenteellisesti merkitsevän soinnun ja pintatason sointuliikkeen välillä, eivät aina ole jyrkkiä eivätkä kaikissa tilanteissa määrity samalla tavalla. Käsitteet ovat voimakkastui kontekstisidonnaisia, sillä niin harmoniset kuin muutkin sävellykselliset ratkaisut tehdään aina kulloisenkin uuden sävellytksen kontekstissa. Ratkaisuihin vaikuttaa aiemmista kokemuksista opitun lisäksi uuden aikominen, minkä vuoksi tietty käsitteistön avoimuus on säveltäjyyden väistämätön ja olennainen osa. Takaisin estetiikkaan: historiallisuudesta ja outoudesta Päätösluvussa laajennan tarkasteluperspektiiviä jälleen esteettiselle tasolle. Luvussa 8 pohdin musiikkiteoksen väistämätöntä historiallisuutta. Jokainen teos on sävelletty jossakin jolloinkin: niinpä teos on aina monin tavoin sidoksissa syntyhetkensä kulttuuriin sekä siihen, kuinka teosta myöhemmin on tulkittu. Musiikkiteos, kuten mikään kulttuurinen tuote, ei siis ole minkään metafyysisen Suuren välttämättömyyden mukaisesti juuri sellainen ja vain juuri sellainen kuin on; ajatus suuresta välttämättömyydestä on 1800-luvun perillinen, joka sai lisää elinvoimaa 1900-luvulla sarjallisuuden kaltaisten modernien determinististen sävellystekniikkojen myötä. Hiukan paradoksaalisesti tietty välttämättömyys löytyykin juuri teoksen historiallisuudesta. Teoksen ideat ovat syntyneet jonakin sävellysurani hetkenä ja ne on toteutettu työn aikana vallinneissa olosuhteissa niillä tiedoilla ja taidoilla, jotka ovat olleet käytettävissäni. Tällaisen historiallisen välttämättömyyden tunnustaminen ei ole rajoittavaa, vaan päinvastoin se vapauttaa säveltäjän universaalisuuden ikeestä. Musiikkini johtoajatuksia ovat pelkistyneisyys, kompleksisuus ja erityisyys. Kaksi ensinmainittua voivat vaikuttaa ristiriitaisilta, mutta jos kompleksisuus käsitetään monimutkaisuuuden sijaan moniulotteisuutena ja moniselitteisyytenä, asia muuttuu ymmärrettävämmäksi. Pelkän kompleksisuuden sijaan etsin kompleksia pelkistyneisyyttä, jolla tarkoitan useamman ei kovin monen itsessään yksinkertaisen ja pelkistetyn ilmiön yhteenliittämisestä sellaisella erityisellä tavalla, joka sekä sallii itsensä tulkitsemisen useammalla mielekkäällä tavalla, että pakenee lopullista, kaiken kattavaa tulkintaa tai selitystä. Mikä tämä tapa milloinkin on, on ratkaistava tapaus kerrallan: erityiselle ei nähdäkseni voi asettaa yleisiä ehtoja. Tätä ilmiötä voi kuvata termillä melkeimmyys: hyvä teos on melkein selitettävissä, se melkein sopii mielemme käsitteellisiin kehyksiin, mutta jotain jää aina yli, selittämättä. Päätteeksi kehittelen outouden estetiikan ajatusta. Mielestäni kiinnostavinta ei ole äärimmäisyys, vaan outo. Outo on tunnistettavan ja tunnistamattoman kohtaamista samassa objektissa, esimerkiksi musiikkiteoksessa. Äärimmäisen tunnistettava ei herättäne mainittavaa kiinnostusta, sillä täysin tuttuna siinä ei ole mitään selitystä kaipaavaa. Äärimmäisen tunnistamatonta, jos sellaista on, puolestaan lienee mahdotonta huomata olevan olemassakaan, joten sen selittämistäkään 06 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

5 Lectio praecursoria kritiikki emme osanne kaivata. Näiden kahden ääripään väliin jäävällä alueella taiteilijan on työskenneltävä ja etsittävä sellaisia tapauksia, jotka toteuttavat melkeimmyyden erityisen, vaikeasti määriteltävän tasapainon. Loppujen lopuksi, olennaisinta musiikissa ovat aika, ääni ja ajatus: aika sellaisena kuin sen koemme, ääni sellaisena kuin sen kuulemme sekä ajatus: kysymys, tulkinta, selitys, odotus... Vaikka lopullinen selitys pakenee, tai ehkä juuri siksi, ääni olkoon säveltämiseni lähtökohta: se on ajassa, se sisältää ajan, se kutsuu ajatusta, ja se on jo itsessään tosi, tärkeä ja kaunis. Coda Taiteelliseen tohtorin tutkintooni sisältyvä kirjallinen työni olkoon siis puheenvuoroni keskusteluun taiteellisesta tutkimisesta ja sen tulosten esittämisestä. Kysymykset tekemisen tiedon keräämisestä, jäsentämisestä ja välittämisestä ovat yhteisiä useille taiteen ja taidon alueille, ja keskenään erilaisten elämänalueiden välillä voidaankin joskus löytää viehättäviä analogioita. Niinpä haluankin päättää Juha Torvinen esitykseni muutamaan lainaukseen erään toisen taitolajin, nimittäin perhokalastuksen, klassikosta vuodelta I z a a k Walton aloittaa dialogimuotoon kirjoittamansa tutkielman The Compleat Angler, Oivallinen onkimies, seuraavasti (suomennos on Kai Kailan): Kirje lukijalle. Haluan kertoa sinulle seuraavat totuudet: en ole suunnitellut, kirjoittanut enkä julkaissut tätä tutkielmaa omaksi huvikseni, ja, taivuttuani liiankin helposti tekemään parhaani muiden miellyttämiseksi, en pyri hankkimaan itselleni ansioita tällä työlläni, mutta haluaisin sentään säilyttää sen arvostuksen, johon minulla oli oikeus ennen sen aloittamista, ja siksi toivon, että vaikka en ansaitse kiitosta, saisin kuitenkin anteeksiantosi. Vaikka tutkielmaani vastaan kenties voidaan esittää huomautuksia, uskon sen tuottavan useimmille lukijoille niin paljon huvia ja hyötyä, että heidän kannattaa käydä se läpi, elleivät he ole liian vakavia ja kiireisiä. Enempää en rohkene odottaa toimittaessani nämä rivit heidän tutkittavikseen ja arvosteltavikseen, ja jos arvostelut ovat liian ankaria, aion käyttää minulle vapaana miehenä kuuluvaa oikeutta jättää ne huomiotta. Lukuisten asiaankuuluvaan vaatimattomuuteen verhoutuneiden käänteiden jälkeen Walton jatkaa: Näyttipä tulos miltä tahansa, olen saanut suurta tyydytystä näiden ainesten keräämisestä ja muokkaamisesta, jotka nyt esitän lukijan nähtäväksi ja arvosteltavaksi. Ja lopuksi hän päättää esipuheensa: Koska kukaan ihminen ei ole taiteilija eikä onkimies syntyessään, pidin aiheellisena kertoa näistä seikoista. [...] Toivotan enää vain lukijalle sateista iltaa, jonka aikana hän voi käydä läpi seuraavan esityksen, ja jos hän on kunnon onkimies, älköön itätuuli koskaan puhaltako hänen lähtiessään kalastamaan. Hannu Pohjannoro Musiikkikritiikki kaipaa kulttuurisia korvia Musiikkikritiikistä on lähes mahdotonta puhua päätymättä ennen pitkää kysymyksiin musiikin merkityksestä, funktiosta tai yhteiskunnallis-kulttuurisesta arvosta. Saattaapa jopa kysymys musiikin perimmäisestä luonteesta tulla vastaan; musiikin arvottamisen tapa riippuu nimittäin aina siitä, millaista kokonaisuutta termillä musiikki lähtökohtaisesti tarkoitetaan. Näihin kysymyksiin vastaaminen kuuluu myös musiikkikritiikin tehtäviin, ja erityisen polttavia ne ovat juuri tänä päivänä. Ei nimittäin liene kenellekään epäselvää, että nykyinen musiikillinen todellisuutemme on moniarvoinen ja nopeassa muutoksen tilassa. Kaikki se, mitä kutsutaan musiikiksi tai musiikkityyliksi, muuttuu, monistuu, syntyy ja häviää ympärillämme sellaista vauhtia ja sellaisissa määrissä, että on mahdotonta uskoa kenenkään kykenevän enää täysin seuraamaan tätä käymistilaa. Musiikillinen todellisuus on muuttumassa muotoon, jota ranskalainen ajattelija Jacques Attali luonnehtii termillä composing. Säveltämisestä tässä kompositioinnissa ei ole ainoastaan kyse, vaan se on kirjaimellisesti yhteen-kokoamista, tilannetta, jossa musiikki kerääntyy yksilön ympärille. Jokainen yksilö on oma musiikin tekemisen ja käyttämisen paikkansa. Samalla musiikin tekemisen ja vastaanottamisen roolit sekoittuvat. Niin ikään musiikin genret monistuvat äärimmilleen. Tarkkaan ottaen Attalin visiossa ei ole kyse vain musiikin muuttumisesta vaan myös siitä, että koko musiikin käsite muuttuu. Vaikkapa Oslossa elokuussa järjestetyt pohjoismaiset musiikkipäivät tällä kertaa iloiset tai tyytyväiset sellaiset (Happy Nordic Music Days) muistuttivat, kuinka musiikki voi olla tarkoitettu nykyään paitsi perinteiseen tapaan konsertissa esitettäväksi ja kuunneltavaksi myös esimerkiksi joksikin, johon otetaan osaa, jossa vieraillaan tai jota kannetaan mukana. Ja ainakin tämän festivaalin tapauksessa myös jotain, jota kaivataan tai jota ei löydy sieltä missä sen pitäisi olla. Tällainen tilanne, joka on Attalin tulevaisuuden visio ja johon saatetaan olla menossa, on musiikkikritiikin kannalta ongelmallinen. Kritiikki vaatii kohteekseen edes jollain tavalla määritettävän, paikallistettavan ja/tai ympäristöstään erottuvan musiikin. Väitän, että erityisesti klassisen musiikin perinteeseen asettuva musiikkikritiikki jota tämä tekstini erityisesti koskee on nykyisin hyvin suurissa vaikeuksissa musiikillisen todellisuuden kiihtyvien muutosten edessä. Toisin sanoen musiikkikritiikki ei voi olla enää varma siitä, mikä sen kohde on, eikä se ole kyennyt seuraamaan musiikin nopeaa muutostahtia. Mielestäni klassisen musiikin kritiikki on reagoinut muutoksiin pääsääntöisesti varsin torjuvasti ja taantumuksellisesti. (Yksittäisten kriitikoiden tasolla on toki poikkeuksia suuntaan jos toiseenkin, ja haluankin kohdistaa näkemykseni kokonaiskuvaan silläkin uhalla, että se ei tee oikeutta joidenkin aikaansa valppaina seuraavien kriitikoiden työlle.) Tilanteessa, jossa kritiikki ei enää tunnista omaa kohdettaan, se on joutunut ikään kuin institutionaalis-kulttuurisena (ja ehkä yksilötasolla myös psykologisena) vastaliikkeenä rakentamaan kohteensa itse. Tätä rakentamista luonnehtii ensisijaisesti ikään kuin vetäytyminen kannanotoista ja viittauksista koskien niitä alueita, joilla musiikin käymistila näkyy voimakkaimmin: toisin sanoen sitä luonnehtii kulttuuriin, yhteiskuntaan ja musiikin esittävyyteen liittyvien kannanottojen välttäminen. Musiikkikritiikin käytäntöä ohjaava sisäänrakennettu, anonyymi ja kyseenalaistamaton musiikkikäsitys on muotoutunut luonteeltaan modernistiseksi. Nykyistä musiikkikritiikkiä johdattaa edelleen esimerkiksi seuraavan kaltainen musiikkia koskevien uskomusten rypäs: Musiikki on tarkoitettu pääasiassa konserttimuodossa esitettäväksi ja kuunneltavaksi. Musiikissa sisältöjä tärkeämpiä ovat sen rakenteelliset tekijät, kuten kudos, tekstuuri, sävellysestetiikka tai muodon ja materiaalin suhde. Musiikillinen edistys, kehitys ja uutuus ovat itseisarvoisia, ilman että uutta tai kehitystä tarvitsee määritellä mitenkään. Musiikin merkitykset ajatellaan lähinnä musiikillisina ja musiikki(teos) ei-representoivana kokonaisuutena, joka ei viittaa kuin itseensä ja (korkeintaan) säveltäjänsä näkemyksiin. Musiikki ajatellaan muusta kulttuurista irralliseksi saarekkeeksi, jolle pääsy vaatii poikkeuksellista vastaanottokykyä ja erityistaitoja ja -tietoja. Musiikillinen kommunikaatioketju jakaantuu tiukasti rooleihin ja näiden roolien (hierarkkiseen) järjestykseen säveltäjä esittäjä kriitik ko kuulija. Musiikki jakaantuu edelleen selkeisiin genreihin. (Toistuva puhe crossoverista ja rajojen rikkomisesta tavallaan vahvistaa näitä genrerajoja, sillä tämä puhe edellyttää genrerajat.) Musiikillinen todellisuus on muuttumassa muotoon, jota ranskalainen ajattelija Jacques Attali luonnehtii termillä composing. Säveltämisestä tässä kompositioinnissa ei ole ainoastaan kyse, vaan se on kirjaimellisesti yhteenkokoamista, tilannetta, jossa musiikki kerääntyy yksilön ympärille. Jokainen yksilö on oma musiikin tekemisen ja käyttämisen paikkansa. Ainakaan omat korvani ja silmäni eivät kuitenkaan löydä tällaista musiikillista maailmaa mistään (paitsi siis kritiikeistä ja joistain muista yksittäisistä lausumista ja teksteistä). Sen sijaan näen ja kuulen maailman, jossa musiikki ja sen herättämät kokemukset ovat aina kulttuurisesti määrittyneitä ja kantavat kulttuurisia merkityksiä. Näen ja kuulen myös maailman, jossa kaikki on medioitunutta (välittynyttä) ja jossa musiikkiin liittyviä esteettisiä, filosofisia ja kokemuksellisia kuulo- ja näkökulmia on lukemattomia. Näen ja kuulen myös maailman, jossa vanha on uutta ja uusi vanhaa, ja jossa musiikin tekeminen saa koko ajan uusia muotoja. Näen ja kuulen maailman, jossa genrerajoja pitää voimassa lähinnä vain niiden kytkös historiallisiin tottumuksiin ja instituutioihin. Yhdyn viime aikaisen musiikintutkimuksen näkemyksiin, joiden mukaan musiikillisen modernismin näkemys musiikin absoluuttisuudesta ja eiesittävyydestä on illuusio ja itsessään yksi kulttuurinen konstruktio. Ajatus musiikin absoluuttisuudesta ei siis ole absoluuttinen vaan historiallisesti ja kulttuurisesti rakentunut (kontingentti). Absoluuttisena pidetty musiikki ei ole koskaan absoluuttista; esittäähän se aina, jos ei muuta, niin absoluuttisen musiikin esteettistä ideaa itseään. Modernistiselta kuulostavassa musiikissa ei sinänsä ole mitään illusorista, sillä se on musiikin laji siinä missä muutkin. Illusorista on sen sijaan ajatus, että se olisi jotenkin poikkeuksellisen vapaa kulttuurisista merkityksistä ja olemassaolon ehdoista. Mielestäni musiikillinen modernismi elää nykyisin musiikkia ja sen tekemistä vahvemmin musiikkikritiikissä. Juha Torvinen. Kuva: annu mikkonen. >> 08 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

6 kritiikki Tilanne on kuitenkin muuttumassa, ja Suomessakin on enenevässä määrin kriitikoita, jotka korostavat musiikin kulttuurista sitoutuneisuutta. Kulttuurisesti vastuullinen musiikkikritiikki kykenee valaisemaan musiikin ja keskustelun alla olevan teoksen kulttuurisia kytköksiä. Se kykenee myös valaisemaan sitä, kuinka kuulemisemme on aina ehdollistunut perinteen ja ideologioiden mukaisesti. Vaikuttaa siltä, että riippumatta musiikillisen todellisuuden ja musiikintutkimuksen muuttuneesta luonteesta nykyinen musiikkikritiikki ei ole vieläkään joitain virkistäviä poikkeuksia lukuun ottamatta mitenkään suuressa määrin kiinnostunut musiikin kulttuurisista merkityksistä. Välttelemällä puhumista semantiikasta (sisällöistä), yhteiskunnasta, representaatiosta, kehosta ja ideologiasta musiikkikritiikki sivuuttaa kenties keskeisimmän tehtävänsä: oman kulttuurisen vastuunsa. Kritiikistä on vaarassa tulla eräänlaista vulgaarimodernismia, jota hallitsee modernistinen käsitys musiikista mutta joka unohtaa tämän käsityksen kulttuurisen sitoutuneisuuden ja adornolaisen kriittisen potentiaalin. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, ja Suomessakin on enenevässä määrin kriitikoita, jotka korostavat musiikin kulttuurista sitoutuneisuutta. Kulttuurisesti vastuullinen musiikkikritiikki kykenee valaisemaan musiikin ja keskustelun alla olevan teoksen kulttuurisia kytköksiä. Se kykenee myös valaisemaan sitä, kuinka kuulemisemme on aina ehdollistunut perinteen ja ideologioiden mukaisesti. Kuulijat eivät kuuntele koskaan vain musiikkia vaan aina koko kulttuuria ja niillä korvilla, jotka tämä kulttuuri on heille rakentanut. Myöskään säveltäjät eivät ole tietoisia kaikista työnsä kulttuurisista ehdoista. Kriitikoilla on mahdollisuus ammattinsa puolesta auttaa sekä kuulijaa että säveltäjää. Lisäksi kriitikon tulisi kyetä tarjoamaan itsensä esimerkkinä kulttuurisesti määräytyneestä kuuntelupositiosta. Kriitikko ei voi olla koskaan objektiivinen, joten subjektiivisuuden välttämättömyys on käännettävä hyveeksi. Tämänkaltainen kritiikki olisi mieleen myös niille, jotka haluavat nykymusiikille lisää yleisöä. Modernistisesti orientoituneen kritiikin ylläpitämä illuusio, jonka mukaan musiikki on absoluuttista ja erityistaitoja vaativaa, saattaa nimittäin olla suurimpia syitä nykymusiikin kärsimälle yleisökadolle. Miksi kuunnella jotain, joka ei vaikuta koskevan minua ja minun maailmaani millään tavalla? Kulttuurisensitiivinen musiikkikritiikki muistuttaisi meitä myös taiteen ikiaikaisesta tehtävästä yhteiskunnan kommentoijana ja kriitikkona. Kuten vaikkapa Frankfurtin koulukunnan filosofit korostivat, modernistinen musiikki kykenee herättämään ihmiset kapitalististen yhteiskuntien porvarillisesta turtuneisuudesta. On ironista, että nykyisin juuri modernistisesta musiikki-ideologiasta on tullut tämän turtuneisuuden vahvimpia merkkejä, sillä kieltäessään musiikilta esittävyyden ja muut kuin musiikilliset merkitykset se tulee samalla ottaneeksi kantaa poliittisesti hyvin epäkriittisellä tavalla: se tulee hyväksyneeksi vallitsevat olot. Ajatus siitä, että kuunnellaan vain musiik- kia heijastaa vakavimmillaan laajempaakin välinpitämättömyyttä ympäröivästä todellisuudesta. Musiikin ja musiikkikritiikin kiinnittäminen ympäröivään todellisuuteen ei tietenkään tarkoita nykykulttuurin vallitsevien trendien noudattamista. Rahan ja taloudellisten arvojen ohjaamassa maailmassammehan tämä tarkoittaisi kaiken musiikin pitämistä kulutettavana hyödykkeenä. Samalla musiikki menettäisi kuitenkin mahdollisuuden kritisoida ja ottaa kantaa, koska vallitsevista oloista tulisi sen olemassaolon ehto. Kulttuurisesti orientoitunut musiikkikritiikki ei myöskään tarkoita partituurien, musiikkianalyysin tai musiikin rakenteellisen tason unohtamista. Päinvastoin näiden merkitys korostuu musiikin kulttuuristen kytkösten moninaisten verkostojen paikantamisessa kuulokuvaan ja kirjoitettuun musiikkiin. Itse asiassa koko ero partituurin ilmaisemaan musiikilliseen ja merkitysten kantamaan ulkomusiikilliseen menettää merkityksensä. Musiikki on aina osa kulttuuria kaikissa ulottuvuuksissaan. On vain näkökulmaero siinä, etsitäänkö merkityksiä partituurista, kuulokokemuksesta, ohjelmallisuudesta vai mistä. Juha Torvinen Teksti perustuu alustukseen, jonka kirjoittaja piti musiikkikritiikkiä koskevassa paneelissa Oslossa elokuussa järjestettyjen pohjoismaisten musiikkipäivien (Happy Nordic Music Days) yhteydessä. Olli Virtaperko NMD 2009 paljon poruja, vähän villoja Pohjoismaiset musiikkipäivät pidettiin tänä vuonna Oslossa, elokuun päivä. Tapahtuman teemana oli pohjoismainen hyvinvointivaltio ja sen materialistisen yltäkylläisyyden heijastuminen taiteen tekemiseen. Festivaalin taiteellinen luotsaus oli kahden kolmikymppisen nuorukaisen harteilla taiteelliset johtajat Lars Petter Hagen ja Trond Reinholdtsen halusivat NMD 2009 olevan erilainen festivaali: siinä löyttäisiin tuoreita näkökulmia, herätettäisiin keskustelua ja saavuttaisiin uutta yleisöä. Vain ulkonäkö on tärkeää Pyrkiessään trendikkääseen poleemisuuteen norjalaiset järjestäjät hyödynsivät hyväksi havaittua, järjestäjien aikaa ja vaivaa säästävää metodia: sisällön luominen ulkoistettiin se jätettiin säveltäjien ja festivaalin esiintyjien harteille. Pitkin kevättä Norjasta soljui pyyntöjä poikkeuksellisista NMD 2009:ssä pyllistettiin nykymusiikin suuntaan. Irma Optimist performanssinsa pyörteissä. Kuva: annu mikkonen. henkilöesittelyistä, kontroversaaleista teoskommenteista ja erilaisista taiteilijapotreteista. Jopa pyyntö ottaa valokuva omasta kodistaan ja lähettää se festivaalijärjestäjille esitettiin. Kiltit, kuuliaiset ja vähän hölmöt säveltäjät minä heidän joukossaan tekivät työtä käskettyä. Hulppea, väripainettu 224-sivuinen festivaalikirja olikin täynnä hassuja valokuvia, kuvakollaaseja ja kunnianhimoisia esseitä. Festivaalin muodolliset puitteet olivat siis enemmän kuin hyvin kunnossa, kiitos säveltäjien tekemän varsin mittavan vapaaehtoistyön. NMD 2009:n kaikki kaikessa olikin laskelmoitu imagon luominen ja tarkkaan suunniteltu julkisuuskuva. Performansseja, performansseja, performansseja... Kunnianhimoisten tavotteidensa saavuttamiseksi Hagen ja Reinholdtsen käyttivät poikkeuksellista metodia: festivaalin dynaaminen johtajaduo viis veisasi kunkin pohjoismaan oman valintaraadin teosehdo- >> Lars Petter Hagen & Trond Reinholdtsen: Kyllä performansseille, ei musiikille! Kuva: olli virtaperko. 10 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

7 nmd 2009 nmd 2009 tuksista ja teki ohjelmistosuunnittelun puhtaasti omien visioidensa pohjalta. Valintaraadiston Ruotsin edustaja Catharina Backman arvioikin, että vain vajaa 30 % festivaalin ohjelmatarjonnasta pohjautui lähetettyihin ehdotuksiin. Minkälaista musiikkia tämä loput 70% oli? Kysymys on väärin asetettu, sillä NMD 2009:n erikoisuutena oli, että festivaalilla kuultiin loppujen lopuksi aivan tavattoman vähän musiikkia. Hagen ja Reinholdtsen täyttivät ohjelmatarjonnan erilaisilla performansseilla, videoteoksilla, installaatioilla ja interaktiivisilla, osallistuvilla poikkitaiteellisilla kokeiluilla. Tämän ensisijaisesti ei-musiikillisen taidetarjonnan kirjo esitteli muun muassa färsarelaisen hoilaavan transvestiittitrion, ruotsalaisen puheripuloivan teatteriseurueen, pyöritettäessä ääntä tuottavan norjalaissuunnitteisen karusellin, sekä hiirenloukkujen jousitettujen tankojen laukeamisääntä teoksensa pääasiallisena äänellisenä sisältönä käyttäneen tanskalaisryhmän. Varsinaisia perinteisiä musiikkiesityksiä sellaisia, joissa säveltäjän etukäteen miettimät ja tavalla tai toisella notatoimat musiikilliset ideat tulkitaan konserttitilanteessa soivaan muotoon vailla itsetarkoituksellisia performatiivis-teatraalisia ulottuvuuksia oli festivaalilla tasan tarkkaan seitsemän kappaletta. Normalisti tuollainen kappalerypäs esitetään yhdessä-kahdessa konsertissa, joten säveltäjien ammattifestivaaleille tyypillistä nykymusiikkiähkyä ei NMD 2009:ssä todellakaan joutunut kokemaan. Bo Nilssonin (SE) perusmodernistinen Drei Szenen (1956!) sekä saman säveltäjän ällöromanttinen Artic Air (2001), Max Savikankaan miehevä ja raflaava Geeniparanneltu Väinämöinen laulaa kyborgi-joukahaisen lumeavaruuden mustaan aukkoon (2006), Pekka Jalkasen intiimin kamarimusiikillinen Ektenia (neljälle kanteleelle, 2007), Ketil Hvoslefin (NO) kansanmusiikkia ja nykymusiikkia yhdistellyt Hardingtrio (1995), K a r i n Rehnqvistin (SE) dramaattinen noitavainokuvaelma Where the Raven Blanches (2007) sekä oma, ateistisevolutiivista maailmankuvaa kirkossa julistanut urkuteokseni Dawkins (2008) vastasivat festivaalin pääasiallisesta musiikillisesta tarjonnasta. Nämä harvat musiikkiesitykset olivat musiikkia kuuntelemaan tulleille kuin yksittäisiä vesipisaroita kammottavien performanssien loputtomassa autiomaassa. Jos musiikkitarjonnan vähyydestä haluaa löytää jotain myönteistä, niin yllä luetellut teokset ainakin jäivät elävästi kuulijoidensa mieliin ainutlaatuisina ja kaivattuina musiikillisina hetkinä, mikä sinänsä on varsin poikkeuksellista nykymusiikkifestivaalille. Festivaalin avaus Vanhassa oopperatalossa (Den Gamle Logen) pidetty avajaiskonsertti oli hyvä esimerkki festivaalin tyylistä. Bo Nilssonin edellä mainittujen kappaleiden valitseminen konsertin avausnumeroiksi sai selityksensä siitä ilmeisestä ristiriidasta, jonka saman säveltäjän tyylillisesti kahden täysin erilaisen kappaleen esittäminen kuulijassa aiheutti. Konsertin jälkipuoli koostui poikkeuksellisesti järjestetystä, orkesterisäestyksellisestä paneelikeskustelusta. Torodd Wigumin johtama Norjan radion sinfoniaorkesteri soitti Johan Selmerin (NO) vuonna 1888 säveltämää kansallisromanttista orkesteriteosta Nordens aand (Pohjolan henki) siten, että musiikillisissa taitekohdissa orkesteri hiljeni, ja kapellimestarin näyttäessä merkin keskustelun vetäjälle tämä osoitti kysymyksen paneeliin osallistuneelle säveltäjälle. Sitten panelisti luki etukäteen Pönötystä ennen avajaiskonserttia. Artikkelin kirjoittaja Suomen NMD-valitsija Juan Antonio Muron kuvaamana. valmistelemansa puheenvuoron, minkä jälkeen orkesteri jatkoi jälleen soittamista seuraavaan taitteeseen asti, jolloin edellä kuvailtu menettely musiikin katkeamisineen ja puheenvuoron myöntämisineen toistui. Tämän kaltainen musiikin ja puheen dikotomia muodosti omalaatuisen, teatraalis-musiikillisen performanssin, jossa kaikkiaan viisitoista puheenvuoroa jaksottivat Selmerin paatoksellisen orkesteriteoksen etenemistä. Minä toimin paneelissa Suomen edustajana pääasiallisen puheenvuoroni käsitellessä kysymystä What is Nordic Luxury? Henkilökohtaisesti tämä paneeli-performanssi oli festivaalin mieleenjäävin hetki, sillä tapa jolla puheenvuorot pidettiin loi vahvan tunteen solistikadenssin esittämisestä konserttomuotoisen teoksen yhteydessä. Tapahtuman suora radiointi Norjaan ja Tanskaan lisäsi vielä osaltaan englanniksi pitämieni puheenvuorojen jännittävyyttä säveltäjälle ei ole aivan jokapäiväistä toimia sinfoniaorkesterin solistina, olkoonkin sitten niin, että solistisena instrumenttina on soittimen sijaan oma puheääni. Avajaiskonsertin jatkeena samassa tilassa esiintyi sinfoniaorkesterin säestämä M.A. Nummisen ja P e dro Hietasen duo, joka toteutti Nummisen vanhan kunnon Tractatus-sarjan Ludwig Wittgensteinin teksteihin. Festivaalin järjestäjillä oli kummallinen fiksaatio esitellä Nummisen lisäksi erilaisten videokoosteiden ja esseiden muodossa laajasti suomalaista lukujen avantgardea ja saman aikakauden muuta pohjoismaista kokeellisuutta. Käytän ilmaisua kummallinen fiksaatio siitä syystä, että nähdäkseni tuon ajan avantgardella ja festivaalin varsinaisella teemalla pohjoismaisen hyvinvointivaltion heijastuksilla taiteilijan työhön ei loppujen lopuksi ole erityisen leimallista sidettä toisiinsa. Nummisen Tractatusperformanssia oli toki viihdyttävää ja hauskaa seurata, mutta sen saama painoarvo festivaalin kokonaisuudessa tuntui omituiselta. Jos ajatellaan Pohjoismaisia musiikkipäiviä nykymusiikin säveltäjien tärkeänä vuosittaisena ammatillisena foorumina, oli norjalaisten päätös valita festivaalille liki 40 vuotta vanhaa materiaalia valitettava. Nummisella on oma tärkeä ja painokas paikkansa suomalaisen ja kansainvälisen kulttuurin kaanonissa, mutta mielestäni 2000-luvun Pohjoismaiset musiikkipäivät eivät tarjoa sellaista viitekehystä, johon Nummisen taide luontevimmin sitoutuisi. Notkumista baaritiskillä, kyräilyä, yleistä tyytymättömyyttä Norjalaisten päätöksellä luoda NMD 2009:stä liki musiikiton tapahtuma oli musiikillisen sisällön puuttumisen ohella mainitsemisen arvoinen sivuvaikutus: kun ei kuule musiikkia, ei voi myöskään tavata tämän olemattoman musiikin säveltäjiä. Sen sijaan pohjoismaisten säveltäjäjärjestöjen henkilökunnat ja luottamushenkilöt, ohjelmistovalinnoista muka-päättäneet NMD-raatilaiset, ensi vuoden Tanskassa pidettävien musiikkipäivien toteuttajat ja erilaisten musiikkiorganisaatioiden työntekijät muodostivat sen ihmisjoukon, joka henkilökohtaisista alkoholinkäyttötavoista riippuen nuokkui eriasteisessa humalatilassa iltaisin hotellin baaritiskillä lipittäen maailman kalleinta olutta (pahaa sellaista); yleistä epätyytyväisyyttä puhkuen. Kuvaavaa NMD 2009:n ohjelmistopolitiikalle oli, että kun festivaalin toisena päivänä Susanne Kujala soitti Fagerborgin kirkossa urkukappaleeni Dawkins, oli se päivän kymmenes ohjelmaan kirjattu esitystapahtuma, mutta ensimmäinen, joka oli puitteiltaan vähääkään perinteisen konsertin kaltainen. Musiikillisella nälkäkuurilla olleet festivaalivieraat viestittivätkin poikkeuksen aidon tuntuista myötämieltä tullessaan kiittämään soittajaa ja säveltäjää esityksen jälkeen. Puolivillaisten performanssien halvaannuttama yleisö oli selvästi helpottunut siitä, että festivaalilla oli viimein mahdollista kuulla ylipäänsä mitään musiikkia. Uusinta ja kantelettaret Festivaalin toiseksi viimeisenä päivänä mahdollisuus nuokkua baaritiskillä myöhäiskeski-ikäisten skandinaavien kanssa vaihtui mahdollisuuteen nuokkua baaritiskillä kolmekymppisten Uusinta-yhtyeen jäsenten kanssa, mikä oli tervetullutta vaihtelua. Uusinnan ainoana työtehtävänä oli soittaa Max Savikankaan ensemblekappale kahdesti konsertin päätöspäivänä, joten yhtyeellä oli viljalti Ihanat naiset kaiteella. Maria Puusaari ja Eija Kankaanranta (Uusinta/Savikangas). Kuva: olli virtaperko. Gro Marie Svidal ja hardangerviulu. Kuva: olli virtaperko. ylimääräistä energiaa ja intoa tutustua Oslon vilkkaaseen ravintolatarjontaan. Kahdeksanhenkisen yhtyeen roudaaminen Norjaan yhtä kymmenminuuttista esitystä varten oli yksi esimerkki festivaalin epäoptimoidusta ohjelmistosuunnittelusta. Maxin Väinämöis-kuvaelman soittaminen tuli maksamaan konserttijärjestäjille yli tuhat euroa minuutilta. Liki samaan epätaloudellisuuteen ylsi Pekka Jalkasen Ektenian esitys, kun neljä kanteletarta instrumentteineen kuljetettiin Suomesta Norjaan. Kun myös Maxin kappaleessa käytettiin kannelta, muodostui festivaalin erikoisuudeksi kaikkiaan kymmenen Hki-Oslo-Hki -lentolippun hankkiminen kantelettarille ja heidän soittimilleen. Suomen Kanteleliitto voi- >> 12 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

8 nmd 2009 nmd 2009 kin olla tyytyväinen edustamansa soittimen näkyvyyteen viisine soittajineen kanteleesta muodostui itse asiassa NMD 2009:n yleisin soitin, jos avajaiskonsertissa esiintyneen Norjan rso:n jousisto jätetään pois laskuista. Festivaalin viimeinen päivä oli kokonaisuutenaan suhteellisesti ottaen antoisin. Päivän ohjelmistotarjonta pidettiin Helsingin Seurasaarta muistuttaneessa Norsk Folkemuseumissa museoalueella, joka sijaitsi yli kymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Festivaaliosallistujistosta koostunut yleisö kuljetettiin paikalle ja pois tilausbussikyydillä, millä varmistettiin näppärästi se, ettei kenellekään tullut mieleen paeta omin päin esitysalueelta takaisin keskustaan. Toisaalta, kaunista ja leppoisaa kesäpäivää maalaisympäristössä on aina mukava viettää, ja monet kansanmusiikkivaikutteiset musiikkiesitykset sopivat hyvin tuohon nimenomaiseen päivään ja esityspaikkana toimineeseen ulkoilmamuseoon. Jalkasen Ektenia, Hvoslevin Hardingtrio ja nuoriso-orkesteri Nordic Contemporary Folk Orchestran esittämä musiikki sisälsivät kaikki kansanmusiikillisia elementtejä, ja etenkin Hardningtrion esittelemä hardangerviulu vapaasti värähtelevine resonanssikielineen oli kiintoisa instrumentaalinen tuttavuus. Festivaalin anti NMD 2009:n taiteellisen johtajaduon festivaalille asettamat tavoitteet olivat selkeät, joten on myös Twisted Sister -yhtyeen Mark The Animal Mendoza, Dee Snider ja Eddie Fingers Ojeda? Ei, vaan joukko hoilaavia färsaarelainsia transvestiitteja NMD 2009:n ohjelmatarjontaa. Kuva: annu mikkonen. helppoa arvioida, kuinka nämä tavoitteet toteutuivat. Festivaalista muodostui toden totta erilainen, ja se herätti paljon keskustelua festivaalin osallistujien joukossa. Keskustelun sisältö oli kuitenkin pääasiassa negatiivista, ja yleiseksi näkemykseksi jäi, että norjalaiset epäonnistuivat pahemman kerran yrityksessään. Entäpä tuoreet näkökulmat ja uuden yleisön saavuttaminen? Liki musiikitonta nykymusiikkifestivaalia en todellakaan ollut ennen kokenut, mutta uutta yleisöä performansseihin keskittynyt NMD 2009 ei nähdäkseni onnistunut löytämään. Silmämääräisesti arvioiden illasta toiseen samana pysynyt suppea, työnsä puolesta festivaalille osallistunut ihmisjoukko muodosti kaikkien tapahtumien pääasiallisen yleisön. Tapahtuman lopullisimmaksi mielikuvaksi jäi tunne sisällöllisestä onttoudesta, joka oli kääritty hulppeisiin ja laskelmoivan trendikkäisiin puitteisiin. Festivaali oli kuin tarkkaan käsikirjoitettu näytelmä vailla yleisöä, esittäjiä tahi sisältöä. NMD 2009:n järjestelyt toimivat juuri ja juuri rimaa hipoen, ja informaationkulun sekavuus oli leimallista tapahtumaa edeltäneelle suunnitteluprosessille. Norjalaisten liki täydellisen epäonnistumisen jälkeen paineet ensi vuonna Tanskassa järjestettäviä musiikkipäiviä kohtaan ovat poikkeuksellisen kovat. NMD 2009 ei tarjonnut foorumia pohjoismaisen säveltäjäyhteisön tapaamiselle, siellä ei saanut käsitystä kollegojen tuoreista musiikillisista ideoista eikä Tapahtuman lopullisimmaksi mielikuvaksi jäi tunne sisällöllisestä onttoudesta, joka oli kääritty hulppeisiin ja laskelmoivan trendikkäisiin puitteisiin. Festivaali oli kuin tarkkaan käsikirjoitettu näytelmä vailla yleisöä, esittäjiä tahi sisältöä. tapahtuma houkutellut paikalle uutta yleisöä. Sen sijaan norjalaiset onnistuivat haaskaamaan huomattavan määrän pohjoismaisten säveltäjäjärjestöjen rahaa ja festivaalille osallistuneiden säveltäjien ja yleisön aikaa. Oslo on mukava kaupunki ja festivaaliriekunnassa on puolensa, mutta ammatillisesti Oslon vuoden 2009 Pohjoismaisten musiikkipäivien anti jäi tavattoman vaatimattomaksi. Jotunheim Festivaalin päätöspäivää seuranneena aamuna alkoi oman Norjanmatkani jälkimmäinen osuus: viikon mitainen vaellus Jotunheimin kansallispuistossa. Jotunheim on vuoristoalue Keski- Norjassa (Tampereen korkeudella), jolta löytyvät sekä Pohjois-Euroopan korkein vuori (Galdhøpiggen, 2469 m) että korkeimmat vapaana virtaavat vesiputoukset. Saavutin alueen eteläpuolisen pikkukaupungin, Övre Årdalin, viiden tunnin bussimatkan jälkeen, ja jatkoin sieltä jalkaisin pohjoiseen päin edeten kansallispuiston etelärajalle kuuden kilometrin kävelyn päätteeksi. Viiden päivän aikana kulkemani reitti alkoi Övre Årdalin 300 metrin tasolta yltäen korkeimmillaan metrin korkuiselle Fannaråkenille. Sieltä laskeuduin alueen perustasolle runsaaseen metriin ja päätin matkani alueen itälaidan suurten järvien poikki Gjendeheimiin, josta oli bussiyhteys takaisin Osloon. Kävelykilometrejä kertyi satakunta. Norjalainen vaellusfilosofia Jos kohta voikin edellä kirjoittamani valossa esittää, että norjalaisista ei ole organisoimaan nykymusiikkifestivaalia, niin vuoristovaelluksen he toden totta osaavat järjestää. Norjassa on maailman mittakaavassa ainutlaatuinen erämaatupien verkosto, joiden erikoisuutena on liki hotellitasoinen varustus. Kun Suomen Lapissa vaelletaan karusta autiotuvasta toiseen, kovalla vaneerilaveerilla makuupussissa nukkuen ja kuivamuonaa syöden, yövytään Norjan tuvissa oikeassa sängyssä pehmeissä vällyissä, kolmen ruokalajin aterioita syöden ja viiniä ja olutta si len. Näiden henkilökunnallisten, täysinvarusteltujen tupien tai pikemminkin majatalojen ylläpidosta vastaa Den Norske Turistforening, jonka jäseneksi pääsee 55 euron vuosimaksua vastaan. DNT:n jäsenet saavat alennuksia majoitushinnoista, taatun yösijan DNT:n ylläpitämissä tuvissa kaikissa ajateltavissa olevissa olosuhteissa ja mikä tärkeintä, yleisavaimen varsinaisiin autiotupiin, joita on runsaasti etenkin Pohjois-Norjassa. Tosin norjalaisten versio autiotuvistakin on lähempänä hyvinvarusteltua majataloa kuin suomalaista erämaakämppää. Pääasiallinen ero DNT:n autiotupien ja DNT:n majatalojen välillä on henkilökunnassa ja alkoholitarjonnassa autiotuvissa ei ole organisoitua anniskelua eikä henkilökuntaa, vaan kulkija valmistaa ruokansa itse autiotuvan astiastoa ja kaasuliettä käyttäen. Sen hän ottaa ja maksaa omatoimisesti tuvan ylläpidetyistä ruokavarannoista. Tämä luottamukseen ja rehellisyyteen perustuva järjestelmä on osoittautunut ällistyttävän toimivaksi Norjassa, eikä mikään viittaa siihen, että tästä hyväksi havaitusta autiotupien organisoinnin tavasta oltaisiin luopumassa. Norjalaisen vaellusperinteen ydin on kulkeminen mahdollisimman kevyen tavaramäärän kanssa. Tyypillinen päivämatka Jotunheimissa voi sisältää nousun vaikkapa 800 metristä 1 300:een ja taas laskeutumisen vajaaseen kilometriin, joten kannettavan taakan minimoiminen on sujuvan ja mukavan kulkemisen elinehto. Siten norjalaisten tavalle organisoida kattava hyvin varusteltujen majatalojen verkosto muutoin koskemattomalle erämaa-alueelle on vahvat järkiperusteet 25 kilon rinkan raahaaminen Alppeja muistuttavassa vuoristomaisemassa olisi todella haastavaa. Mutta kun mukana ei tarvitse kuljettaa ruokavuorta, astioita, telttaa tai nukkumavälineitä (kevyttä makuupussia lukuunottamatta), selviää rinkan sijaan repulla ja 8 12 kilon kuormalla. Tulin itse mainiosti toimeen musiikkitoimittaja ja vaellusekspertti K a r e Eskolalta lainaamallani Deuterin 30 litran retkirepulla ero 75 litran täyteen ahdettuun rinkkaan verrattuna on kantajan vinkkelistä tarkasteltuna todella huomattava. Kun mukana kuljetettava taakka on kevyt, on kulkeminen vaivatonta ja helppoa. Vastaavasti raskaalla tavaramäärällä eteen päin ponnisteleva saa huomata kulkemisensa olevan kuin kivireen vetämistä ylämäkeen ainakin Jotunheimin usein erittäinkin vaativassa maastossa. Skogadalsbøeniltä Fannaråkeniin Vaikka DNT:n majatalot edustavat kaikki suomalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna norjalaista luksusta parhaimmillaan, on niiden varustetasossa silti eroja. Yksi alueen miellyttävimmistä majataloista on hurjaa Utla-jokea reunustavan syvän vuonon kaakkoisrinteellä sijaitseva Skogadalsbøen (833 m). Lähialueiden sähköttömien ja suihkuttomien DNTtupien henkilökunnat tapaavat viettää siellä vapaapäiviään tuoreen liha- ja kalaruoan, viinin ja suihkumahdollisuuden houkuttelemana. Skogadalsbøenissa tutustuin Fannaråkenilla työskentelevään Hanna Buggeen nuoren, hyväntuulisen ja reippaan norjalaistytön ruumiillistumaan. Hänen yli kahden kilometrin korkeudessa sijaitseva työpaikkansa on Norjan korkein henkilökunnallinen DNT-majatalo, ja sinne Hanna lupasi seuraavana aamuna kanssani nousta. Koulutetun ja Jotunheimin alueen läpikotaisin tuntevan asiantuntijan kanssa kulkeminen oli mieleenjäävä kokemus. Neljän ja puolen tunnin vauhdikkaan 1200 metrin kipuamisen (Hanna ei paljon tauoista piitannut) jälkeen päädyimme mahtavan Hurrungane-vuorialueen >> Yllä: Jotunheimin sijainti kartalla. Keskellä: Näkymä Utla-vuonon pohjoispuolisille rinteille. kuva: Hanna Bugge. Alla: Norjalainen näkemys erämaakämpästä Skogadalsbøen. Kuva: olli virtaperko. 014 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

9 Jotunheim-oppaani Hanna Bugge.Kuva: Hanna Bugge. koilliskulmaan, Fannaråkeniin. Olosuhteet siellä olivat äärimmäisen karut loputtoman kivikon keskelle oli jollain ihmeen kaupalla pystytetty neljän vuodenajan vuoristomaja asumistiloineen, varastoineen ja ulkovessoineen. Fannaråkenilla kaikki käytettävissä oleva vesi on talteen kerättyä sadevettä, ja kerran vuodessa tapahtuva helikopterikuljetus vastaa majatalon kaikesta muonituksesta ja roskien ja vessajätösten poiskuljetuksesta. Noissa olosuhteissa majatalon pienen henkilökunnan loihtima kolmen ruokalajin illalllinen lähenteli ihmettä. Fannaråkenin varustukseen kuului myös kaksi soittokelposta akustista kitaraa ja henkilökunnan nuoren ranskattaren, Emilièn, operoima kaksirivinen haitari. Illalla kynttilänvalossa tapahtunut ranskalaisten ja norjalaisten laulujen soittaminen ja laulaminen (minä räävin kitaraa rajallisten kykyjeni mukaan) oli mittaamattoman paljon palkitsevampaa kuin NMD:n loputtomien performanssien seuraaminen. Etäisyydet kävelytunteina, ei kilometreinä Norjalaisissa maastokartoissa polkujen ominaisuuksia luonnehditaan kilometrimäärän sijaan ajalla, jonka tietyn pätkän kävelemiseen lasketaan kuluvan. Tyypillinen päivämatka koostuu tuollaisesta 5 7 tunnista kävelyä kilometrejä kertyy tuolloin km maastosta riippuen. Kävelytunnein ilmaistava kahden pisteen välinen suhteellinen etäisyys on osoittautunut Norjassa funktionaaliseksi informaation välittämisen tavaksi, koska eri maastotyypit kuluttavat kävelijän voimia ja aikaa hyvin eri tavoin. Kymmenen kävelykilometrin aikana tapahtuva metrin nousu voi viedä puolet enemmän aikaa kuin tasaisessa maastossa eteneminen. Vaelluskertomusten kuvailut norjalaisten karttojen tuntimäärien paikkaansapitävyydestä vaihtelevat. Omaan vauhtiini ne täsmäsivät liki minuutilleen, mutta monet kulkijat ovat sitä mieltä, että ajat ovat alakanttiin ilmoitettuja. Suuntaa antavasti voi todeta aikojen pitävän suurin piirtein paikkansa kevyen repun kanssa kuljettaessa. Mutta painavaa rinkkaa kantavan on syytä lisätä tuntimäärään kerroin Kulkeminen polkuja pitkin ei sooloilua! Varsinainen kulkeminen tapahtuu Jotunheimissa aina merkityillä poluilla maasto on niin vaikeaa ja haastavaa, että omatoimiseen sooloiluun ei ole syytä ryhtyä. Sain tämän itse karvaasti kokea neljäntenä vaelluspäivänä palattuani Fannaråkenilta takaisin Utla-joen laaksoon etsimään poluttomalta taipaleelta mystistä Vormelin metsämajaa asumusta, jota en koskaan onnistunut löytämään. Kulkemani maasto koostui viheliäisestä pusikosta, louhikoista, jyrkänteistä, rotkoista ja vuolaista virroista. Olli: distressed. Kuva: olli virtaperko. Sekoiltuani neljän tunnin ajan päämäärättömästi itselleni ylivoimaisessa maastossa luovutin, ja kävelin takaisin polulle suunnaten vanhaan tuttuun Skogadalsbøeniin. Myöhemmin illallisella notkuvien lihapatojen (kirjaimellisesti) ääressä tuvan henkilökunta totesi lakonisesti, että olemukseni Skogadalsbøoeniin saapuessani oli distressed. Minulla oli siihen vain vähän lisättävää. Norjalaisista Jotunheimissa tapaamani norjalaiset jättivät itsestään mieleeni vahvan myönteisen kuvan. Norjalaiset ovat sosiaalisia, huumorintajuisia, reippaita, rehtejä ja suhtautuvat suurella kunnioituksella maansa luonnonaarteisiin. Viimeksi mainittua ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa suomalaisista ja Suomen Lapista, jossa luonnon kestokyvyn ylittävät porolaumat tuhoavat tieltään kaiken syötäväksi kelpaavan. Ja mitä poro ei onnistu tuhoamaan, sen ihminen viimeistelee. Suomen Lapista on hiljakseltaan muodostumassa maan mittavin julkinen kaatopaikka, jota välinpitämättömät paikalliset, turistit, valtiolliset ja yksityiset metsähakkuut sekä kansallinen ja kan- Näkymä Fannaråkenilta koilliseen, Hurrungane-vuoristoalueen suuntaan. Kuva: olli virtaperko. Hannan työpaikka, Fannaråkenin DNT-majatalo (2068 m). Kuva: Hanna Bugge. 16 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

10 Kuva: olli virtaperko. Tapio Tuomela Kulttuurilähettiläänä Venäjällä sainvälinen kaivostoiminta unohtamatta koneellisia kaivuumenetelmiä käyttäviä kullankaivajia pyrkivät säälimättä pala palalta tuhoamaan. Jotunheimissa on toisin. Viikon aikana en löytänyt ainuttakaan Lapin hengen symbolia bensakanisteria, oluttölkkiä, muovista riekkopatruunan hylsyä, metalliroskaa tai muovijätettä. Norjalaiset kohtelivat kallisarvoista Jotunheimaan ja sen ainutaatuista luontoa ylpeydellä ja rakkaudella, jota voi vain ihaillen kadehtia. Jotunheimiin! Jotunheimin alue on paikka, jonne suomalaiset luonnonystävät sellaisiakin on eivät näy vielä tietään löytäneet. Ensimmäisenä yönä Ingjerdbun tuvan vieraskirjasta löysin kahden suomalaisen kulkijan nimen parin vuoden takaa, mutta missään muualla ainuttakaan suomalaista ei ollut näkynyt aikoihin. Alue on kuitenkin helposti saavutettavissa ja sellaisenaan varteenotettava vaihtoehto vaellukselle Suomen Lapissa. Jos ottaa Helsingistä 7.35 lennon Osloon, ehtii 9.30:ksi bussiin, joka saapuu Jotunheimin alueen liepeille iltapäivällä. Paluu kansallispuistosta Helsinkiin onnistuu samaten yhden päivän aikana. Lentoineen, bussilippuineen ja asumisineen tämä lysti tulee maksamaan tuollaiset 800 euroa, mutta taloudellisen panostuksen vastapainona myös alueen tarjoamat elämykset ovat huomattavia. Mikäli tämä lyhyt katsaus Jotunheimiin herättää jossakin kollegassani kiinnostusta tuota aluetta kohtaan, annan kernaasti lisätietoja alueesta ja mahdollisen vaellusretken käytännön järjestelyistä. Jotunheim on fantastista seutua, ja apurahajargonin konventioita mukaillakseni voin suositella sitä varsin painokkaasti. Norjan vaellukseen ja Jotunheimiin liittyviä hyödyllisiä linkkejä: english/ (DNT:n etusivu) (klikkaa Jotunheim ) retkeily/jotu.html (tavallisen retkeilijän hyvä matkakuvaus) (insinöörimäinen eksakti matkakuvaus kunnianhimoisine karttoineen ja korkeusgraafeineen) Olli Virtaperko Suomen Moskovan-suurlähetystön ja Venäjän ISCM-jaoston organisoima, osittain myös LUSESin rahoittama laaja suomalaisen musiikin vientitapahtuma Yhdessä (Vmestje) järjestettiin Teemana tällä järjestyksessään kolmannella festivaalilla olivat kasvatus ja koulutus, ja sen mukaisesti pidettiin kuudessa kaupungissa konserttien lisäksi seminaareja, luentoja ja yleisökeskusteluita muun muassa mediakasvatuksesta, suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja OECD:n Pisatutkimuksen tuloksista. Oma osuuteni alkoi siitä, että lähetin Moskovan Nykymusiikkiyhtyeelle paksun pinon partituureja, joista se valitsi haluamansa; toinen puoli konserteista koostui venäläisestä musiikista. Toukokuussa olin mukana viikon kestäneellä yhtyeen kiertueella ja pidin paikallisissa musiikkioppilaitoksissa luentoja suomalaisesta musiikkielämästä ja uudesta musiikista sekä kerroin tavoistani käyttää suomalaista kansanperinnettä omassa musiikissani. Muutamien luentojen yhteydessä annoin myös ohjausta sävellysopiskelijoille, ja moskovalaisessa Ippolitov-Ivanov-konservatoriossa johdin konsertin suomalaisteokset. Kiertuekaupunkeihin kuuluivat Moskovan lisäksi Nizhni Novgorod, Perm, Kirov, Kaluga ja Tsaikovski. Lähetystön kulttuuriattashea K e r st i n K ronvallin mukanaolo toi matkaan virallisen vivahteen, ja vastaanotto oli paikoin todella juhlallinen. Huippu oli Tšaikovskin syntymäkaupunki, jossa oli monta vastaanottavaa kuoroa ja udmurttilainen laulajaryhmä, käynti kaupunginjohtajan luona, kaupungin museossa ja taidegalleriassa, asiaankuuluvaa lahjojen vaihtoa (- kiinnostaisiko ketään lahjaksi saamani Rossija-tuhkakuppi?) sekä tietysti ruokailujen yhteydessä loputtomia maljapuheita. Konserteissa huvittivat heti esityksen jälkeen yleisön tuomat kukat, nimikirjoitusjonot ja parhaimpiinsa pukeutuneet kaunokaiset, jotka halusivat välttämättä valokuvauttaa itsensä vuorollaan kanssani. Samalla matkalla kävin myös Venäjän tekijänoikeustoimisto RAO:ssa. Tarvitsin täsmennystä niihin kohtiin, joihin RAO jätti vastaamatta aloitteestani tehdyssä kansainvälisen säveltäjäjärjestö CIAM:n jäsenkyselyssä. Toimitusjohtaja Fedotovin mukaan RAO:n tilityksestä ei tehdä pidätyksiä kansallisiin tarkoituksiin, mutta järjestö tukee suoraan muutamaa musiikkitapahtumaa. Laskin jälkeenpäin saamastani vuosikertomuksesta yllätyksekseni, Sävellysworkshop Permin Pedagogisen Instituutissa. 4. vuosikurssin oppilas Maksim Koromislovin tunnilla mukana myös opettaja Igor Mashukov. Kuva: kerstin kronvall. että kansallisen kulttuurin tukeen käytettiin vuonna 2008 niinkin paljon kuin 6,8 % tilityssummasta. (Oli kiinnostava sattuma, että koko vuoden 2008 tilityssumma RAO:ssa oli kutakuinkin sama kuin Teoston kesäkuun 2009 tilitys eli 25 miljoonaa euroa. Se, että pikkuruisen Suomen tekijän oikeusseura tilittää vuodessa enemmän kuin suuren ja mahtavan itänaapurin järjestö, kertoo paljon tariffitasosta ja sikäläisen järjestelmän vuotamisesta). Kansallisten varojen pidättämistä vastustavat Fedotovin mukaan populaarimusiikin säveltäjät >> 18 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

11 Moskovan nykymusiikkiyhtyeen kanssa Votkinskissa, Tsaikovskin syntymäkodin edessä. Vasemmalla Suomen Moskovan suurlähetystön kulttuuriattashea Kerstin Kronvall ja yhtyeen intendentti Viktoria Korshunova. Kuva: kerstin kronvall. Kulttuurilähettiläänä Venäjällä Käydessäni 2000-luvulla lähes vuosittain venäläisillä festivaaleilla ja osallistuttuani useampaan nykymusiikkimme vientitapahtumaan olen pannut merkille, että idässä saamamme julkisuus on aivan toista luokkaa kuin ylenpalttisen tarjonnan kyllästämässä lännessä. TV-kamerat käyvät, radioon haastatellaan ja lehdistötilaisuudet vetävät. - eikä ihme, sillä järjestäytymättöminä heillä ei ole juurikaan luokse pääsyä vanhakantaisten säveltäjäliittojen ylläpitämiin järjestelmiin. (Niiden merkitys ja status on toisaalta uuden vallan aikana romahtanut). Esitin omana mielipiteenäni, että musiikkiteosten oikeudenomistajien eri muodoissa itse keräämä tekijänoikeustulo tuo länsimaisille säveltäjille riippumattomuutta valtion kulttuurihallinnosta ja synnyttää uusia työtilaisuuksia, joiden liikevaihdosta osa palaa takaisin järjestelmään. Fedotovin mukaan Venäjällä ei kuitenkaan ole tällä hetkellä esimerkiksi yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua, mutta asia on tulossa esille lainsäätäjän kanssa lähimmän vuoden aikana. Lähiaikoina päätetään myös, saako RAO valtiolta valtuutuksen edustaa jatkossa myös äänitetuottajia ja musiikin esittäjiä. Tehtävästä kilpailee useita Gramexin kaltaisia järjestöjä, ja kilpailua oli myös luovan musiikin puolella siihen asti, kunnes valtio vahvisti RAO:n monopoliaseman. Kesken tapaamisen ja Fedotovin luennon huoneeseen rynnisti yllättäen Vladimir Matetsky, yksi neuvoston varapuheenjohtajista. Hän toi kentältä terveisiä, että tilityksen tarkkuus on mitä sattuu ja että hänen yhtyeensä raportteja on todistettavasti väärennetty. Toimitusjohtajan jälkeen tapaamani päälakimies Jekaterina Ananjeva oli utelias kuulemaan pohjoismaisten tekijänoikeustoimistojen keskeisestä roolista musiikkielämän aktivaattorina. Hän kertoi, että Venäjän suurimpien kaupunkien säveltäjäyhdistykset saavat RAO:lta vuosittain jaettavakseen jäsenilleen pienen apurahapotin. (Myöhemmin tapaamani varsin etabloitu keskipolven säveltäjä tiesi, että säveltäjäyhdistysten johto jakaa nämä apurahat ilman anomusta suosikeilleen. Hän oli saanut sellaisen kerran kymmenisen vuotta sitten.) Pisimpään puhuin RAO:n neuvoston varapuheenjohtaja Oleg Galahovin kanssa. Hän johtaa Moskovan säveltäjäyhdistystä, päätehtävään järjestää jokavuotinen Moskovan syksy -festivaali, jolla esitetään perusrepertuaarin ohessa yhdistyksen jäsenten teoksia. Galahovin mielestä paikallisten yhdistysten toiminta on paljon aktiivisempaa kuin Venäjän säveltäjäliiton, jolla oli neuvostoaikana enemmän valtaa. Kaikkiaan Venäjällä on noin säveltäjää, joista lähinnä akateemisista säveltäjistä koostuvat paikallisyhdistykset valitsevat edustajat viiden vuoden välein pidettävään RAO:n yleiskokoukseen (vrt Teoston kevätkokous). Se puolestaan valitsee RAO:n 20-päisen hallituksen, Tekijöiden neuvoston, johon kuuluu myös yksittäisiä kevyen musiikin edustajia ja sanoittajia sekä tällä het- kellä yksi koreografi ja duuman jäsen. Kustantajilla ei ole mandaattia hallituksessa, mutta muutama säveltäjäjäsenistä edustaa venäläistä kustantajatoimintaa. Matkani lopussa vein viimeisen FIMIC:stä saamani promolevypaketin Moskovan Forum-festivaalia johtavalle säveltäjä Vladimir Tarnopolskille, joka on äänekäs toisinajattelija ja Juri Kasparovin ohella ainoa modernismia tunnustava sävellyksen opettaja Tšaikovski-konservatoriossa. Tarnopolski maalasi todella synkän kuvan Venäjän kulttuurielämän nykytilanteesta. Hallinto on läpeensä korruptoitunut, mistä esimerkkinä Bolshoiteatterin remontti on kestänyt jo vuosia siksi, että ministeriön rahaa katoaa koko ajan välikäsien taskuihin. Kaikille on kuitenkin edullista, että remontti kestää mahdollisimman kauan, jotta lypsäminen voi jatkua. Jeltsinin aikana poliittinen johto, KGB ja taloudellista valtaa pitäneet oligarkit olivat ainakin osittain erillään, mutta Putinin aikana ne käytännössä yhdistyivät, ja yksittäisten kansalaisten vaikutusmahdol- Kaikkiaan Venäjällä on noin säveltäjää, joista lähinnä akateemisista säveltäjistä koostuvat paikallisyhdistykset valitsevat edustajat viiden vuoden välein pidettävään RAO:n yleiskokoukseen (vrt Teoston kevätkokous). Se puolestaan valitsee RAO:n 20-päisen hallituksen, Tekijöiden neuvoston, johon kuuluu myös yksittäisiä kevyen musiikin edustajia ja sanoittajia sekä tällä hetkellä yksi koreografi ja duuman jäsen. Udmurttilaisasuun pukeutunut tervetuliaiskuoro Tsaikovskin kaupungin vastaanotolla. Kuva: kerstin kronvall. lisuudet ovat nykyään jos mahdollista vielä pienemmät kuin neuvostoaikana. Meikäläisittäin toimivia kansalaisjärjestöjähän Venäjällä ei käytännössä ole. Aamiaisella suurlähettiläs M at t i Anttosen luona puhuttiin myös puutulleista, Venäjän-Karjalaisen miehen eliniän odotteesta (keskimäärin 44 vuotta) ja hallintojärjestelmän jäykkyydestä, mutta toisaalta myös yhteistyökumppaniemme kaltaisista upeista venäläisistä ammattilaisista, jotka luovat toivoa paremmasta. Käydessäni 2000-luvulla lähes vuosittain venäläisillä festivaaleilla ja osallistuttuani useampaan nykymusiikkimme vientitapahtumaan olen pannut merkille, että idässä saamamme julkisuus on aivan toista luokkaa kuin ylenpalttisen tarjonnan kyllästämässä lännessä. TV-kamerat käyvät, radioon haastatellaan ja lehdistötilaisuudet vetävät. Samojen järjestäjien viimesyksyisen, Uralin tuolle puolen asti ulottuneen vientimatkan jälkeen sain Moskovasta kokonaisen A4:sen lehdistöosumien linkkejä: tapahtumassa mukana olleista Jyrki Linjamasta ja kantelisti Eija Kankaanrannasta oli kuvia, otsikoita, puffeja ja artikkeleita kymmenittäin. Tämä kaikki saadaan aikaan muutaman tuhannen euron suomalaispanostuksella, kun yhteistyökumppanit ovat oikeat ja toiminta suunnataan sinne missä vielä on uudelle taidemusiikille kysyntää. Samaa mietin aiemmin keväällä käydessäni ukrainalaisessa 2 Days & 2 Nights of New Music -tapahtumassa Odessassa, jossa konserttipaikkana toimineen Filharmonian portaat ja alakerran salin tapahtumat olivat myöhäisiltaisin aina täynnä nuorisoa. Ihmisiä tuli ja meni, kännykät soivat ja tunnelma oli kuin markkinoilla. Heräsi kysymys: kävisivätkö nämä samat ihmiset konserteissa, jos he asuisivat meillä? Tapio Tuomela 020 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

12 Harri Wessman Dieter Mack Terveisiä Berliinistä PizzaPasta In Search of One s Own Culture Composing in the Charged Environment of Bi or Multicultural Experiences Lecture at the Festival Time of Music, Viitasaari, July 8, 2009 Melkein äsken musiikkia myytiin vielä esineinä, isokokoisina pahvikansiin pakattuina mustina kiekkoina. Tuo kauppa oli kukoistava elinkeino. Se oli siis melkein äsken, hiukan kauempana takanapäin kuin äsken. Äsken oli noin kymmenen vuotta sitten. Juuri nyt ostin rautakaupasta 16 gigan muistitikun hintaan 27,95. Äsken se olisi ollut sensaatio, mutta juuri nyt se on aivan normaalia. Sille mahtuu musiikkia noin 22 cd-levyn verran, tai huikeasti enemmän, jos korvaherkut puristetaan mp3:ksi. Kohta tuo kaikki on taas muuttunut, ja melkein kohta esimerkiksi Yleisradion äänitearkisto varmaan mahtuu neliömillimetrin kokoiselle alustalle. Jo nyt musiikki on aineettoman luonteensa mukaisesti irtautumassa tilapäisestä esineellisyydestään, ja vielä vaikeampi sitä on yrittää sitoa siihen sitten. Kun kävin Berliinissä sain itseni kiinni siitä, että yritin taas vaikka kuinka monetta kertaa miettiä sitä, mitä musiikki oikeastaan on, ja missä se on, sekä ihmetellä myös musiikkimaun ongelmallista subjektiivisuutta. Joskus musiikkia on väitetty jäätyneeksi arkkitehtuuriksi. Mikään ei tietysti voisi olla vähemmän totta. Musiikki liikkuu ajassa. Rakennukset eivät yleensä liiku, ja jos ne lähtevät liikkeelle, se tapahtuu aika dramaattisesti. Kun musiikkikappale lakkaa soimasta, se häviää olemattomiin. Rakennus puolestaan ei noin vain lakkaa olemasta eikä häviä näkyvistä, vaikka se joskus olisi toivottavaakin. Täällä Berliinissä on vastikään hävinnyt näkyvistä DDR:n Tasavallanpalatsi, mutta se ei mitenkään ollut rakennustaiteen syvimmän olemuksen mukainen tapahtuma, vaan pikemmin poikkeus. Säveltaidetta voi paljon paremmin verrata keittiötaiteeseen. Musiikki loppuu. Annos tyhjenee. Keittiötaide tuntee pikkolomaisen valkopippurin, heleänväriset yrtit ja bassomaiset rasvat sekä kalakastikkeen. Imelän ja karvaan. Kuva: harri wessman. Umami vastaa harmoniaa. Siitä voisi kirjoittaa pitkänkin artikkelin. Koska tuotokset ovat katoavaisia, niihin liittyvä nerokkuus jää helposti huomaamatta. Aina sen jälkeen, kun äsken tai melkein äsken aloin käydä Berliinissä, olen mennyt ensi töikseni Alexanderplatzin S-Bahn-aseman PizzaPasta-ravintolaan. Veijo Murtomäki on varmaan hyvällä syyllä sitä mieltä, että pizza on maailmankaikkeuden paras ruokalaji. Olen kuullut hänen sanovan niin. Minä olen hänen kanssaan vain hiuskarvan verran eri mieltä, eli että itse asiassa spaghetti bolognese on maailmankaikkeuden paras ruokalaji, ja jos kerran Alexanderplatzin PizzaPastassa valmistetaan maailmankaikkeuden parasta spaghetti bolognesea, siellä luultavasti valmistetaan myös maailmankaikkeuden parasta pizzaa. En ole vielä ehtinyt paljastaa tätä hänelle ja kysyä. Mutta kerran Berliinin Suomi-instituutin laulumusiikkiseminaarista sain houkutelluksi PizzaPastaan Erkki Pullisen. Hän näytti kovin tyytyväiseltä. Minulla on siitä valokuvakin. Aina PizzaPastassa käydessäni olen yrittänyt vaivihkaa vilkuilla lihakastikepannujen suuntaan vakoillakseni, mitä siellä oikein puuhataan. Parhaimmillaan bolognese-kastikkeeseen piilotetaan parmesaanijuustoa salakavalasti sen parmesaanin lisäksi, jota sirotellaan spagettiannoksen päälle. En ole koskaan päässyt varmuuteen siitä, mitä kaikkia taikakonsteja siellä on käytetty, mutta olen kotona parhaan kykyni mukaan yrittänyt simuloida tuon maailman mainioimman italialaisen keittiön valmistamaa mestarillista kastiketta. Ja nyt, tällä matkalla, syyskuussa 2009, päätin tietysti mennä lounaalle PizzaPastaan senkin uhalla, että sää oli huolestuttavan tuulinen. Parhaimmillaan siellä voi istua ulkosalla ja nauttia spaghetti bolognesensa Valpolicella-punaviinin kanssa, johon on säilöytynyt lämmittävä annos Veronan aurinkoa osasin mielestäni aavistella. Lähestyin PizzaPastaa. Näky oli karmein, mitä voi kuvitella. Herranenaika! Kauhistuksen kanahäkki! Ei ole enää PizzaPastaa! Sen tilalla lukee nyt F!SH&CH!PS. Sehän on kulinaarinen katastrofi! Ahdistus levisi mieleen ja ruumiiseen siitä, että asiaa ei voi muuttaa eikä parantaa, että sen ohi on vain jotenkin päästävä mahdollisimman vähäisin henkisin vaurioin. Asiaa pahentaa se, että arviota PizzaPastan olemuksesta maailmankaikkeuden parhaana ravintolana uhkaa kulinaarinen subjektiivisuus. Eikö uutinen tästä katastrofista olisikaan mikään skuuppi? Jospa suuren yleisön ja ehkä myös Chaîne des Rôtisseursin edustajien mielessä ei olekaan mitään periaatteellista laatueroa sellaisten nimikkeiden kuin BURGER KING, F!SH&CH!PS ja PizzaPasta välillä? Päätinpä kuitenkin kertoa Kompostissa. Tempora mutantur, nos et mutamur in illis sanoivat antiikin viisaat. Harri Wessman 1. Instead of an Introduction About the Dilemma of Biographical Facts Some months ago a well-known critic stated after a concert with my Kammermusik II that this piece is influenced by Indonesian gong-sounds and cycles. In no way better is my short biography in the new encyclopedia Geschichte der Musik im 20. Jahrhundert, which claims that I am in search of a global musical language, including traditional Indonesian instruments. Please note two interesting irritations. First, what does a global musical language have to do with instruments? Second, in case of Indonesia, the author labels instruments as traditional. Does anyone ever speak about traditional European instruments in Western contemporary music? The list of such quotes would be endless, and as the object or source, I am moved to ask myself: Am I living my life without recognizing my own music? Or do the critics and musicologists simply derive pleasure and satisfaction from creating myths upon myths...? 20 Years ago I would not have spoken about myths but about threat assessments critical positions towards my involvement with other cultures usually took on an aggressive character. Fortunately these times are over, and even some fundamentalists of the historicistic-dialectical aesthetics agree, if half-heartedly, that there might be other ways of orientation today than their own. But could it also be possible that those persons make such unqualified statements because of a genuine uncertainty how to deal with such aspects? Do they perhaps desperately attempt to create so-called archimedic points of orientation in the plurality of contemporary music? I could not blame them at all. dress some typical reactions that demonstrate the problems of dealing with the Nobody is able to know all the musical languages and semantic systems of this music from other cultures, especially in world. Thus no one can be expected to Germany. judge or evaluate the question of potential influences or the logic of an inter- reception of the music of other cultures I think it is not wrong to state that the cultural aesthetic at all. has some similarities with the perception of contemporary music or even Therefore I would like to begin my presentation with an important basic very old music. Up to a certain degree statement: we perceive those musics as something alien, always with new codes that have Especially BECAUSE I have lived in to be learned. another culture including active In other words, according to my opinion, temporal distance and spacial dis- participation in its everyday life for many years, especially BECAUSE I tance imply a similar problem of perception in the era of global availability. An practice the music of another culture on a more or less professional level, iso-rhythmic motet may be perceived as it never occurred to me to consider far away or very close, but so might an imitation or adaptation of that foreign Indian raga. And our occupation with culture. It has never been an artistic both may lead to new experiences, as consideration for me. Such a myth has long as differences are stressed and not been exclusively propagated by others. superficial simplifications. For me the former European culture is as far away Because of that I would agree with or as close as the present Indian culture. Helmut Lachenmann, who during a discussion in the House of World due to increased international cultural But it becomes problematic when, Cultures stated that it could ultimately exchange, our cultural system prefers those foreign representatives who come to be a real existential experience only when one abandons the touristic believe that they have to adjust to our attitude of walking around in a foreign standards. To a certain degree that happened as well with the World Music culture in favor of a more radical intrusion into the other culture and its peculiar type of life-form. Only then might initial ideas had been different and quite Days 2006 in Stuttgart, although the a real creative activity on a bi- or multicultural basis be developed. A similar experience was without refreshing. And that is exactly what I have done criticising the selection the Indonesian in contrast to many so-called multi-or concert during the Donaueschingen intercultural artists. The banal and conscious adaption of elements of a foreign selection of about 100 pieces, only those Festival in I recall that, from a musical language has never appealed to had been selected that seemed to sound me, but only indepth study on a practical level. ence. The intra-indonesian criteria were contemporary for a Western audi- completely disregarded [here Dieter 2. Some remarks to German Prejudices Mack played two examples, which was in the Intercultural Discourse Before Curug Sigay by Ayo Sutarma, and I come to my own position, let me ad- Kulu-Kulu 97 by Iwan Gunawan]. >> 22 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

13 In Search of One s Own Culture As it was to be expected, the first piece with more experimental sounds from flutes and every-day tools made the cut, while second one with complex pulsating rhythms on gamelan instruments lost. But please note: From a West-Javanese stand-point the second by the way, a completely through-composed piece is much more advanced because it represents a brilliant extension of the local musical language. The first piece instead sounds more spectacular at the start, but would lose its information content because of the lack of formal stringency. As a matter of fact, it was mainly improvised, though admittedly on a high musical level. We should also be careful with another common mistake. Due to a misunderstood political correctness, it often happens that a Westerner demands that a Japanese composer has to sound Japanese, a Korean composer Korean etc. but once again, according to our criteria. Such a process of ethnicising artists creates greater polarisation, instead of mutual understanding and exchange. Looking back some years, it is also obvious that German critics and musicologists mainly referred positively towards foreign composers when they were talking about problems of bi-and multiculturality. This happened especially then, when there was a certain sense of resistance or conflict in those works. But these criteria had been mostly unrecognized for European composers. Even the late Peter Niklas Wilson only mentioned V i n ko Globokar, Young-Hi Pagh-Paan Dieter Mack. kuva: Margret Witzke. and Mauricio Kagel as composers that have to be taken seriously in the intercultural discourse, because their music reflects the flawed nature of the discourse between cultures (Die Trommeln des Südens, DIE ZEIT, Nr. 28/1992). Is an intercultural discourse really only justified if it reflects the flaws in the interaction of cultures? Is there only then an artistic authenticity? I am convinced that such a question may only be answered by each art work itself, because the meeting of cultures or of their representatives is as old as the human existence. Especially in Germany, any cultural meeting, exchange, involvement etc. is still quite often seen with a certain suspicious tension and the latent feeling of an a priori guilt leading as far as a desire to abstain from any cultural contacts at all. Let me please make one short remark concerning Exotica from Mauricio Kagel, a piece that is often praised as a good example of a critical approach in an intercultural situation. If one presents Kagel s music to the representatives of those ethnicities to whom the instruments belong, they regard Kagel s concept as an insult towards their respective cultural forms of expression and to no degree as an artistically valuable approach. Summarizing I would like to state that terms as Modernity, New Music or even the term avantgarde have to be reconsidered, as was suggested by Rol f Elberfeld and some others. We would do better speak of multiple modernities, and sometimes, in countries like Indonesia, of multiple intracultural modernities. 3. About My Own Development and Approach Perhaps it has already become clear that during my search for an own artistic identity and vision as a composer, my bi-cultural experience was never especially placed into the foreground. This is in concordance with my conviction, that artistic identity and autonomy has to be developed and cultivated apart from all collected personal experiences and interactions. Only then, when I am able to risk a degree of distance from myself, do I gradually approach this, admittedly quite personal, utopia. The conscious step of leaving all one s personal networks and dependencies may partially pull the rug out from under one, especially if one favors an artistic concept that tends to avoid any non-musical relations or deconstructive attitudes. 1 Nevertheless, my continuously growing aptitude for such an approach has been achieved on the background of those bi-cultural experiences. And, after a certain time, the wandering between two cultures became a mere status quo for my life. It enabled me to always have a critical distance from culture A while living in culture B or vice versa. But, the bi-cultural experience was of central importance for my social sensibility and responsibility. If my life even during students times was defined by the conviction that I, as a composer, belonged to an elite group, the various phases of living and studying in Bali caused a significant change towards a so-called local responsibility and relation. It is important now to clarify that my new attitude did not cause a change of my musical language to become more easily accessible for those local people. I still believe in the artistic autonomy and the necessity of an elitist position as a contemporary artist. But I started to become much more involved with the common people of my local environment, giving them the feeling that socially, we are dealing on the same level. How this can happen? The background of my new life orientation was the long-time experience of a culture where collective consciousness is the basis of its society, while at the same time individualistic aspects where possible as well and even had always been asked for. In other words: The living consciousness that I experienced in Bali was communicated to me as an individualistic one. But the individualistic was and still is always transformable into the collective. This exchange or continuous mutal infiltration of two quite contrary social concepts of living was one of the most fascinating experiences for me. I gained the conviction that this phenomenon also includes something that I call the trans cultural, a term that was often mentioned by the American composer Lou Harrison as a fundament of his artistic approach. By that I do not favor a superficial musical universalism, but I believe in the fact that every culture and its respective music contain something transcultural that goes beyond the locally related semantic element. Both aspects are of importance for me. Coming back to my personal orientation, such experiences mainly caused a new way of thinking creating a complete balance or equivalence in the temporal and spacial orientation. Living in another culture, the gradual daily adaptation to another rhythm of living, another concept of life etc. have finally step by step relativized my own space-time-network during my search for an artistic identity. Consequently an artistic position as it is formulated in the following quote by M at h i a s Spahlinger with an exclusionist, historicistic tendency is quite alien/ strange/ for me:... if someone up to his 17th year has not made those experiences that I have made and which have been forming for me, if for someone Schönberg not to speak about the music after is a foreign language, that he starts to learn during his study or, applied to the idea of multicultural composing: if someone has grown up in a realm, where a position of the direct connection with the late romantic and the developing atonality and all those radical methods of composition after that, has never existed, if someone so-to-speak has grown up in a mixed culture, then I can only have a hugh amount trust although this is not imaginable for me that such an approach may also find its path and an authentic expression. (H.H. Eggebrecht and M. Spahlinger in conversation in: MusikKonzepte, Sonderband Geschichte der Musik als Gegenwart, München 2000, page 31) 4. The Experience of Another Culture as a Filter My occupation with another culture or its respective forms of musical expression has never sprung from being fed up with the European world, and therefore has also never been a form of escape. My occupation has also nothing to do with the search for new kicks or as it was polemically formulated by Helmut Lachenmann, the search for non-european fresh meat. My interest was based exclusively on a genuine curiousness, to learn about the life, mentality and thought of other people in order to learn for the sake of learning. However, to learn something has nothing to do with a false compensation for various artistic shortcomings. Since my creative beginnings, it was selfevident for me that historical responsibility could not be the sole measure for my artistic and cultural orientation. Moreover I am convinced that the occupation with the present is of utmost importance, especially in a time of potential globally disseminated simplifications and superficialities. Differentiation and cultural differences have to be continuously cultivated and even in some cases re-established. The experience of diversity and the otherness, the experience of another history of art, and the possibility to view ones own culture critically from outside through the filter of another culture has become of higher importance for me than an exclusive critical or dialectic discourse within my own culture alone. Nevertheless I do not avoid such a discourse. 5. The Vanishing of the Points of Orientation It has been various factors, that gradually crystallized themselves as principal elements of my own culture during my occupation with another culture or which led me to that which I call my own personal culture. In other words, the experience of the Other has initiated certain reflective processes. But they have always been autonomous and musically immanent on a so-to-speak non-cultural level. Mostly important for me is the fact that: Through the occupation with another culture, the necessity of points of orientation for my artistic work or in the words of philosopher Harry Lehmann, the archimedic points gradually seem to vanish. Only in this way do I come closer to, what I call, my own culture. By that, the existential experience of another culture became more and more a catalyst for my own consciousness. This somewhat exegetic process was and still is quite painstaking, but includes at its centre, an evaluation of my consciousness and my artistic work based on that consciousness. Given that in our society the normative those archimedic points 2 is considered as a basic necessity to get by in life, then such an attitude is unquestionably counterproductive in an intercultural discourse. There is an inherent danger that the experience of the Other for one s own sake and stability, impedes the real acceptance of the Other. Consequently, a consciousness that eschews these archimedic points would be an although utopian ideal state of mind, including an utmost degree of tolerance. Unfortunately such an ideal consciousness is still seen negatively and labeled as a symptom of a post-modern anything goes mentality. Personally I believe that the artistic ability to decide something must not necessarily be connected with such points of reference, without being accused in the same moment of favouring an uncritical post-modern aesthetic. In this regard, I would like to refer to a main aspect of the so-called Koan in the zen-buddhistic philosophy. A koan is the instructive formulation of a problem which, because of its inherent contradictions, defies a rational understanding. Only an encompassing occupation with the problem may lead to its transcendation, in a way that goes beyond that simple contradiction. But this may only be experienced individually and defies any form of verbalisation. We could compare it with an artistic process of decision making, far away >> 24 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

14 In Search of One s Own Culture from all traditional dialectic processes, but also far away as well from any postmodern aspects of dissolution. From my point of view, one may gain a new form of artistic freedom of decision, which is neither irresponsible nor signified by an inherent dependency on self-restraint. An expression by Mallarmé supports my thoughts quite well: I have created my work only by elimination. And each truth, that I have gained has been coming out of the loss of an impression, that has destroyed itself in the very moment of its appearance and which because of the freed darkness allowed me to get deeper into the feeling of the absolute darkness. 3 Also this quotation from a time that hardly can be accused of postmodern thought implies the lack of those archimedic points, without loosing orientation or without falling into total subjectivity (Lehmann) 4 Let us have a closer and critical look to that last term by Harry Lehmann. It is evident that Lehmann refers to a complete lack of criteria. By that, he wants to problematize the real lack of freedom that comes of making an artistic decision in the cauldron of arbitrariness. But one may understand that term, the other way around as well, as a radical demand for personal responsibility, which determines itself only out of the fact itself. Mallarmé s exegetic touch is similar to that process of self-transcendence that should be experienced by an artist during the process of creating, in order to achieve an objectification of the subjective. Lehmann s way out of the dilemma is what he calls provoking of new self-descriptions of the society as a point of objectification and I would agree with that. But it seems not to be the only solution. I would like to suggest an alternative or an extension, more related to Mallarmé s concept. It is the idea of a virtual or imaginary point of objectification in the Self. But such an exegetic process cannot be expressed verbally nor can it be predicted. One may only get into it and accept that so-called darkness Consequences for my Compositorical Principles Based on those philosophic means mentioned above, the following compositorical principles have forced themselves into the foreground in my music of the last years: a special deference to the aura of a musical instrument sound construction through a combined approach of instrumentation, harmonization and voicing. the functionality of colotomic structures Energetic expression and ritual collectiveness of, e.g., unison playing Musical concepts that increasingly address aspects of the psychology of perception Concepts of musical syntax in connection with a more additive concept of music. Allow me in this limited time to talk about the last point only. In my consciousness historical and spacial relations may give similar inspirations that after detecting the transcultural content then have to be transformed into one s own necessities. Therefore I have chosen the Balinese composition Wilet Mayura by Wayan Sinti & Nyoman Rembang from 1982, the first movement of Mozart s piano sonata KV 332 and the electronic music Telemusik (1966) from K-H. Stockhausen and I would like to compare them with my Kammermusik II from In all four pieces the composers face a similar problem which is to compose or to use the technique of contrast as the only syntactical logic of creating musical continuity and form 6. They use special elements of temporality and informational density relations based on principles of the psychology of perception, and it does not meatter whether this was done consciously or unconsciously. On a pure music immanent level temporal (Mozart) distance and spacial (Sinti & Rembang) distance art products (compositions) can be based on similar considerations, although the respective musical languages are completely different. Once again, I don t want to favour something like universalism, but I have learned that while being in search of my own personal culture, spacial and temporal experiences may contribute in the same way and with the same importance. At the same time those similarities also tell enough about the differences that have to be of equal importance in one s own considerations. 7 And in the end it is again the personal responsibility of the composer how he/she transforms the plurality of his/her life experiences (not only the music ones) into a new, unique and authentic musical personal art work. Dieter Mack * Mikko Heiniö MittaTilaus Soittipa tässä toimistoomme muudan sävellystilauksen tekijä ongelmasta, joka on joskus aiemminkin putkahtanut esiin. Säveltäjä ei ollut syyllistynyt vanhaan helmasyntiin, dead linen uhmaamiseen, vaan toiminut muutoin toisin kuin tilausta tehtäessä oli sovittu. Hän oli käyttänyt useampia tai eri soittimia kuin tilaajalla faktisesti oli tarjottavanaan. Tai sitten hän oli kirjoittanut rutkasti pidemmän teoksen kuin oli sovittu. En tiedä, miten yleisestä ongelmasta tässä kaiken kaikkiaan on kyse, mutta korostettakoon kuitenkin, että ammatillisena järjestönä Suomen Säveltäjien täytyy kehottaa jäseniään a) sopimaan kaikesta kirjallisesti ja riittävän yksityiskohtaisesti (tilaussopimus on ladattavissa nettisivultamme), b) pitämään itse kiinni siitä mitä on sovittu, c) sopimaan hyvissä ajoin ja eksplisiittisesti kaikista niistä uusista seikoista, jotka poikkeavat alkuperäisestä sopimuksesta. Esityskokoonpano Tarkan kokoonpanon pitäisi olla ihan ensimmäisiä perusasioita, joista tilaajan kanssa sovitaan. Toki on ihan eri mittaluokan asia mennä omin päin lisäämään jousikvartettiin piano kuin edellyttää suurelta sinfoniaorkesterilta yhtä lyömäsoittajaa lisää. (Sinänsä säveltäjän ammattitaitoon kuuluu kyllä tietää, monellako lyömäsoittajalla hänen kirjoittamansa perkussio-osuudet ovat toteutettavissa.) Jos esim. Keski- Pohjanmaan kamariorkesteri päättää, että vierailukiertueelle tilattu teos putoaa ohjelmasta koska säveltäjä on, asiasta neuvottelematta, mennyt lisäämään kokoonpanoon lyömäsoittimet, niin tämä on orkesterin taholta oikeutettu käytännön ratkaisu eikä taiteellista nipottamista. (Esimerkki on hypoteettinen, toivottavasti.) Jokainen säveltäjä on kokenut sen, että kesto, musiikin sisäisistä kasvuvaatimuksista johtuen, voikin muodostua toiseksi kuin oli kaavailtu. Kysymyshän ei ole lauantaimakkarasta, jota voi viipaloida millintarkasti ilman että maku siitä kärsii. Mutta jos kestoa tuleekin yli 50 prosenttia enemmän kuin oli sovittu, tilaaja voi reagoida kahdella tavalla: a) teos ei yksinkertaisesti mahdu siihen konserttiin johon se oli suunniteltu, joten palataan esitykseen hamassa tulevaisuudessa, b) kiva kun kirjoitit omaan piikkiisi niin pitkän teoksen; olisimme tilanneetkin pidemmän, jos meillä olisi ollut enemmän rahaa. Silloin tällöin todella käykin niin, että tilaaja varsinkin pieni tai satunnainen saa enemmän minuutteja kuin oli pyytänyt ja on tästä vain iloissaan. Mutta on vaarallista tuudittautua tällaiseen ennakko-oletukseen. Sävellyksen kesto kannattaa sopia mieluummin johonkin haarukkaan tyyliin kuin eksaktisti. Kukin miettiköön etukäteen, millaisen pelivaran haluaa itselleen. (Ihan oman messunsa arvoinen on sitten se festivaaliohjelmien toistuvasti paljastama seikka, että monet säveltäjät eivät ole kyenneet arvioimaan edes valmiin teoksensa kestoa. Ongelma poistunee midiversioiden myötä edellyttäen, että metronomiluvut osataan valita oikein. Mutta ehkä kestoja on arvioitu alakanttiin tahallaankin juuri siksi, etteivät teokset putoaisi ohjelmasuunnittelusta pituutensa takia?) Laki ja luottamus Luulen että Suomessa tilaajat ovat enimmäkseen suhtautuneet tolerantisti niihin tilanteisiin, joissa säveltäjä on poikennut sovitusta. Useimmiten ei ole seurannut sen pahempaa kuin kantaesityksen lykkääntyminen. Ja kuitenkin sopimuksen rikkominen voisi merkitä sitäkin, ettei tilauspalkkiota makseta. Niinpä sopimuksia ei pidä tehdä hyvässä uskossa vaan sellaisetkin worst case -skenaariot huomioon ottaen, jotka kestävät koettelun tuomioistuimessa. Suomi on sävellystilausten kultamaa. Kaikki kunnia taiteelliselle uskallukselle ja itsenäisyydelle, mutta unohtaa ei sovi sitäkään, että säveltäjän ja tilaajan suhde on luottamussuhde, jossa ei ole tilaa arroganssille. Tilaussopimuksen syvin olemus ei piile siinä, että joku lupautuu maksamaan jonkun teoksesta, vaan siinä, että joku haluaa jonkun kirjoittavan sen teoksen ja lupautuu saattamaan sen ihmisten kuultavaksi. Mikko Heiniö * This text is a modified and shortened version oft he original lecture. Modifications had to be done because of the lack of audio examples that had been presented during the original lecture. 1 Mahnkopf talks about outer deconstruction as for example with Strawinsky and the immanent deconstruction which, according to him, will be the main aesthetic approach in the future: A musical deconstruction which produces an autonomistic structure in the same moment as it deconstructs during its production will be called immanent deconstruction; and it is only this immanent one which is the task of the 21st century (C.S. Mahnkopf: Kritische Theorie der Musik, Weilerswist 2006, Deite 104) 2 It should be clear that I use thise term in a broader sense, including religion and any form of life ideology, as far as these tools should fulfill a function of securing the existence. One could also speak about the delegation of individual responsibility to those life supporting constructions, although this must not be a conscious process. 3 Stephane Mallarmé, quoted by Maurice Blanchot: Der Gesang der Sirenen, Berlin 1982, page Harry Lehmann:Globalisierung und die Freiheit der Künste, in: Musik & Ästhetik, heft 33, Januar 2005, page ). 5 Therefore my own utopian approach in the compositorical process always leeds to a quite significant state of physical exhaustion. 6 Please note: Contrast by itself is note a musical quality. Contrast as a syntactic tool in composition must be justified musically in any case. 7 Note: Stockhausen s Telemusik and Mozart s piano sonata are easily available on the CD, as well as my Kammermusik II on the CD Dieter Mack (zeitklang label). Wayan Sinti s Wilet Mayura is not available anymore but can be ordered from the athor (www.dieter-mack.de) 26 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

15 uudet jäsenet Kuva: Juhani Miettinen. Juho Miettinen (s. 1978) Olen Kuopiosta kotoisin oleva, nyt Kotkassa asuva säveltäjä. Sävellysopintoni tein Juhani Nuorvalan ja Hannu Pohjannoron oppilaana Tampereella, Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa, mistä säveltäjän tutkintoni valmistui keväällä Säveltämistä olen harrastanut lapsesta saakka, mutta varsinaisia sävellysopintoja edelsi monta mutkaa. Ensimmäinen soittimeni oli harmonikka, jonka soittamisen aloitin 7-vuotiaana. Klassinen musiikki meni vähitellen kevyen musiikin edelle ja pianonsoitto harmonikan edelle. Valmistuin molempien soittimien opettajaksi, minkä jälkeen jatkoin vielä piano-opintojani. Matka erilaisten musiikinlajien läpi kahden soittimeni soittajana on ollut rikas toimintani muusikkona on ulottunut lavatanssien soittamisesta nykymusiikkiteosten kantaesityksiin. Olen työskennellyt pianonsoiton opettajana ja kesäisin toiminut musiikkijärjestäjänä Savonlinnan oopperajuhlilla. Tällä hetkellä olen saanut keskittyä säveltämiseen, mutta sopiva määrä muita töitä sen ohessa tuntuu antavan virikkeitä myös säveltämiseen. Nähtäväksi jää miten erilaiset työt musiikin alalla jatkossa jakautuvat. Oman musiikin kuvaileminen sanoin on vaikeaa ja väärinkäsityksiä syntyy helposti. Uskoisin värikkään taustani erilaisten musiikin lajien parissa kuuluvan säveltämässäni musiikissa, ehkäpä myös innostukseni kauhukulttuurista (H. P. Lovecraftin novellit, elokuvat). Erityisen tärkeänä säveltämisessä pidän säveltäjän pyrkimystä sanoa sanottavansa niin selkeästi, että musiikilliset ideat todella kuuluvat eivätkä jää vain paperille. Tuotantoni sisältää sooloteoksia pianolle, kamari- ja vokaalimusiikkia. Parhaillaan työskentelen toisen orkesteriteokseni parissa. Musiikkiani on esitetty mm. HelsinKissBerlinfestivaalilla Berliinissä 2008, UNM-festivaalilla Reykjavikissa ja Musica Novassa 2007 sekä Tampere biennalessa kolmena viimeisimpänä kertana. Erityisen iloinen olen siitä, että useat teokseni ovat tulleet levytetyiksi. Juho Miettinen Juho Miettisen lisäksi yhdistyksen johtokunta valitsi yhdistyksen jäseneksi Harri Kerkon ja Erkki Palolan. Sävelten markkinat kertoo suomalaisen musiikinkustannustoiminnan tarinan Vesa Kurkelan kirjoittama Sävelten markkinat on ensimmäinen Suomessa julkaistu maamme musiikinkustannustoiminnan historiaa käsittelevä kirja. Sävelten markkinat on tarina siitä, miten musiikin kustantaminen kehittyi Suomessa luvun puolivälistä nykyaikaan. Kirja käsittelee yhtä lailla perinteistä nuottikauppaa ja ääniteteollisuuteen liittyvää kustannustoimintaa. Keskeisissä rooleissa ovat musiikkikauppiaat ja muut musiikin ammattilaiset, joiden tehtävänä on saada kotimaiselle musiikille enemmän käyttäjiä ja julkisia esityksiä. Kirja kertoo siitä, mitä kustantajat tekevät, miksi heitä tarvitaan, miten heidän työnsä on muuttunut aikojen kuluessa sekä mihin suuntaan ala on kehittymässä. Kirja sisältää paljon sellaista musiikin talous- ja kulttuurihistoriaa, josta on aiemmin ollut hyvin vähän tietoa. FT Vesa Kurkela on Sibelius-Akatemian ja Tampereen yliopiston populaarimusiikin tutkimuksen professori. Hän on julkaissut useita kirjoja ja tutkimuksia kevyen musiikin historiasta, musiikin aatehistoriasta sekä medioidun musiikin eri ilmiöistä. Vesa Kurkela: Sävelten markkinat musiikin kustantamisen historia Suomessa ISBN sivua Kustantaja: Sulasol Kirjaa on saatavana Sulasolista sekä hyvinvarustetuista nuotti- ja kirjakaupoista. Kustantajan suositushinta on 32,40 euroa. Sulasol Klaneettitie 6 8, Helsinki puh , fax KANTAESITYKSIÄ Lauri Kilpiö: Poème de jeux acoustiques. Pekka Vapaavuori, klavikordi. Kuopion Musiikkikeskus, klo Suomen Klavikordiseuran tilausteos Minna Leinonen: The Day with the Noise (from the song cycle Shom). Jutta Seppinen (mezzosopraano) ja Satu Niiranen (harmonikka). Kiasma-teatteri. Runokuu-tapahtuma Juhani Nuorvala: Uusi teos sellolle ja syntetisaattorille. Juho Laitinen (sello) ja James Andrean (äänentoisto). Helsinki, Temppeliaukion kirkko Veli Kujala: Hyperchromatic Counterpoint neljäsosasävelaskelharmonikalle ja monikanavaääninauhalle. Veli Kujala, Harmonikka. Sibelius- Akatemian konserttisali Jaakko Mäntyjärvi: Stuttgarter Psalmen. Uppsala Akademiska Kammarkör, joht. Stefan Parkman. Stuttgart Jukka Linkola: Rakkaat Rissaset. Musikaali. Libretto Ilpo Tiihonen. Kuopion kaupunginteatterin ensemble ja orkesteri, joht. Mika Paasivaara, ohjaus Ritva Holmberg. Kuopion kaupunginteatterin suuri näyttämö Minna Leinonen: Shom, song cycle for female voice and accordion. Jutta Seppinen (mezzosopraano) ja Satu Niiranen (harmonikka). Espoo, Sellosali Heinz-Juhani Hofmann: Petollinen on ihmissydän yli kaiken. Jutta Seppinen (mezzosopraano). Espoo, Sellosali Max Savikangas: Uusi teos kanteleelle ja alttoviululle. Eija Kankaanranta (kantele) ja Max Savikangas. Helsinki, Sibelius-Akatemian konserttisali Juhani Nuorvala: Uusi teos sähkökanteleelle ja live-elektroniikalle. Eija Kankaanranta. Helsinki, Sibelius- Akatemian konserttisali Maija Hynninen: In Case of Emergency. Vox ensemble. Visby. ISCM World New Music Festival Markku Klami: Göreme. Patrik Kleemola, kitara. Sibelius-Akatemian konserttisali Jarkko Hartikainen: Anklang. Jillian Norton (huilu), Carl von Houwald (fagotti), Suha Sung (viulu), Christophe Mathias (sello) ja Michael Garbacurta (lyömäsoittimet). Saksa, Göttingen. Stallarte Festivaalin tilausteos Tapani Länsiö: Tukutuk. Olli- Pekka Tuomisalo (saksofoni). Helsinki, Sibelius-Akatemia Tapio Tuomela: e siciliano viululle ja pianolle. Emma Vähälä (viulu) ja Ilkka Paananen (piano). Helsinki, Temppeliaukion kirkko. Temppeliaukion kirkon 40-vuotisjuhlakonsertit Ulf Långbacka: Motetti 1809/2009. Teksti: Jesaja 26. Brahe Djäknar ja Florakören, joht. Ulf Långbacka. Valtioneuvoston 200- vuotisjuhlan ekumeeninen juhlajumalanpalvelus Turun tuomio kirkossa. Valtioneuvoston sekä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän yhteistilaus Matthew Whittall: Mikaelsdagens psalm. Olaus Petrikören, johtaja ja urkuri Peter Peitsalo. Espoo, Tapiolan kirkko. Aikamme Kirkkomusiikkia -festivaali Uljas Pulkkis: Antropiajousikvartetto. Uusi Helsinki-kvartetti. Helsinki, Ritarihuone Jukka Linkola. UMO ja Club for Five. Savoy teatteri. Uusia sovituksia big band-teoksista. Vocalise a cappella. Afternoon on Deserted Island Heinz-Juhani Hofmann: Hysteria ja rukous. Piia Komsi (sopraano) kantaesitykset ja Zagros Ensemble. Tapiolan kirkko. Aikamme kirkkomusiikkia -festivaali Lauri Kilpiö: Fog, Stream and Fleeting. Uusinta-kamariyhtye, joht. Eva Ollikainen. Helsinki, Gyllenberg-sali. Uusinta-kamariyhtyeen tilaus. Uusintakamariyhtye 10 vuotta Osmo Tapio Räihälä: Suprematisse. Uusinta-kamariyhtye, joht. Eva Ollikainen. Helsinki, Gyllenbergsali. Uusinta-kamariyhtyeen tilaus. Uusinta-kamariyhtye 10 vuotta Lauri Toivio: Noitavaino. Uusinta-kamariyhtye, joht. Eva Ollikainen. Helsinki, Gyllenberg-sali. Uusinta-kamariyhtye 10 vuotta Max Savikangas: Azonal Advice. Uusinta-kamariyhtye, joht. Eva Ollikainen. Helsinki, Gyllenberg-sali. Uusinta-kamariyhtye 10 vuotta Paavo Heininen: Virsimessu. Liturgi Kai Vahtola, Tapiolan seurakunnan kamarikuoro, johtaja ja urkuri Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikainen, kanttori Hannu Jurmu. Tapiolan kirkko. Aikamme Kirkkomusiikkia-festivaali Perttu Haapanen: Amygdala (uuden version kantaesitys). Mikko Raasakka. Espoo, Sellosali Lauri Mäntysaari: Ristivalossa. Tuulia Ylönen (klarinetti), Anna-Leena Hakuli (piano) sekä Annikki Luukela (valotaide). Helsinki, Kanneltalo, klo Harri Wessman: Barocco. Matti Rantanen (harmonikka) ja Marko Ylönen (sello). Helsinki, Sibelius- Akatemian konserttisali klo Leif Segerstam: Sinfonia nro 191, When the Eleventh arrived New Zealand Symphony Orchestra, joht. Leif Segerstam. Wellington, New Zealand. >> 28 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

16 kantaesitykset Max Savikangas: Avaruusahma. Hyvinkään orkesteri, joht. Tuomas Pirilä. Yhteistyössä Hyvinkään musiikkiopiston kanssa. Hyvinkää, Willanäyttämö, klo Avanti! Kamariorkesteri, Helsingin konservatorio, klo Anneli Arho: Uusi teos Kimmo Hakola: Uusi teos Maija Hynninen: Pepper s Ghost. Jouni Kaipainen: Uusi teos Jukka Koskinen: Septetto. Tapani Länsiö: Olipa kerran, olipa. Jari Perkiömäki: Uusi teos Kaija Saariaho: Uusi teos Jouko Linjama: Les Tapisseries. Mikkelin kaupunginorkesteri, joht. Petri Komulainen. Mikkelin Tuomiokirkko, klo Olli Kortekangas: Urkukonsertto. Mikkelin kaupunginorkesteri, joht. Petri Komulainen, sol. Jan Lehtola. Mikkelin Tuomiokirkko, klo Kalevi Aho: Minea, Concertante Music for Symphony Orchestra. Minnesota Orchestra, joht. Osmo Vänskä. USA, Minneapolis. Minnesotan orkesterin tilaus Max Savikangas. Järvenpään Sibeliusviikkojen vuoden säveltäjä. Järvenpää-talon Juhani Aho-sali, klo Teos sooloalttoviululle. Max Savikangas. Järvenpään Sibeliusviikkojen tilaus. Teos kanteleelle, live-elektroniikalle ja jousikvartetille. Uusinta Ensemble: Eeva Alkula (kantele), Maria Puusaari ja Mirka Malmi(viulu), Max Savikangas (alttoviulu) ja Markus Hohti (sello). Eeva Alkulan tilaus Teemu Ontero: Schwa harmonikalle ja nauhalle. Jukka Pietilä, harmonikka. Oulu, Tulind bergin sali, klo Pohjois-Suomen V nykymusiikkijuhlat Oliver Kohlenberg: Pianosonaatti nro 6. Oliver Kohlenberg. Oulu, Tulindbergin sali, klo Pohjois-Suomen V nykymusiikkijuhlat Jouko Tötterströmin sävellyskonsertti Murrettu rakkaus, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, klo Muistoja Toscanasta soolohuilulle. Jaana Sariola, huilu. Toccatina Primavera. Ismo Hintsala, urut. Urkuversion ensiesitys. Urkumessu. Ismo Hintsala. Lauluja Kemistä. Runot Jouko Tötterström. Markku Liukkonen (bassobaritoni) ja Outi Nissi (piano). Three Poems from Afterworld (to the Memory of Pehr Henrik Nordgren). Markku Korhonen (klarinetti), Riina Seebeck (sello) ja Outi Nissi (piano). Murteellisia rakkauslauluja. Runot: Jouko Tötterström. Airi Tokola (sopraano), Seppo Ruohonen (tenori) ja Mikko Heininen (piano). Siniset vuoret pianoduolle. Duo Amoureux (Riitta ja Jouko Tötterström) Sebastian Fagerlund: Partita jousille ja lyömäsoittimille. HKO joht. Dmitri Slobodeniouk. Finlandia-talo, klo Ilmari Mäenpää: Helium. Oulu Sinfonia, joht. Timothy Redmond. Oulu, Madetojan Sali, klo Minna Leinonen: Par préférence. Susanne Kujala, urut. Helsinki, Paavalin kirkko, klo Juha Pisto: Nachtmusik. Pohjan sotilassoittokunta, joht. Petri Junna. Oulun tuomiokirkko, klo Aulis Sallinen: Preludes and Fugues for Accordion op. 95. Mika Väyrynen. Siuntion kirkko, klo Lux Musicae Jaakko Kuusisto: Uusi teos viululle ja pianolle. Jaakko Kuusisto (viulu) ja Paavali Jumppanen (piano). Siuntion kirkko, klo Lux Musicae Sanna Ahvenjärvi: Kadonneiden aivojen metsästys. Oulu Percussion Group. Oulu, Tulindbergin Sali, klo Jani Niinimäki: Pelennor Fields. Oulu Percussion Group. Oulu, Tulindbergin Sali, klo Jouni Kesti: Tahtien Sota. Oulu Percussion Group. Oulu, Tulindbergin Sali, klo Juha Leinonen: Corganum. Petri Komulainen (käyrätorvi) ja Jan Lehtola (urut). Helsinki, Paavalin kirkko, klo Kalevi Aho: In Memoriam Pehr Henrik Nordgren sooloviululle. John Storgårds. Siuntio, Sjundbyn linna, klo Lux Musicae-juhlien tilaus Pehr Henrik Nordgrenin muistolle Ilmari Mäenpää: Jousikvartetto nro 2. Oulu-kvartetti. Oulun lyseo, klo Matti Murto: Jousikvartetto. Savonlinna-kvartetti. Savonlinna, Melartin-Sali, klo Jarkko Hartikainen: Uusi teos huilulle, klarinetille, pianolle, viululle, sellolle ja lyömäsoittimille. Ansambel U: Helsinki, Sibelius-Akatemian konserttisali. Ansambel U:n tilausteos Harri Vuori: Musiikki mykkäelokuvaan Ollin oppivuodet. (1920, ohjaus ja käsikirjoitus Teuvo Puro). RSO, joht. Anna-Maria Helsing. Hämeenlinna, Verkatehdas. YLEn tilaus Soikoon! Sibelius-Akatemia konserttisali, klo Kantaesityksiä seuraavilta säveltäjiltä: Jouni Hirvelä, Juuso Kontiola, Pasi Lyytikäinen, Tiina Myllärinen ja Ville Raasakka. Esiintyjät: Olga Nikolskaja-Heikkilä (sopr), Mia Heikkinen (sopr), Susanna Laine (sopr), Sanna Heikkinen (sopr), Laura Vire (sopr), Emil Holmström (piano), Juuso Kontiola (piano), Elisa Pirskanen (piano) Jarmo Sermilä: Counterbass kontrabassolle ja jousille. Hämeenlinnan kaupunginorkesteri, joht. Tuomas Pirilä, sol. Petri Mäkiharju. Hämeenlinna, Palokunnantalo, klo Jarmo Sermilä: Allegria marinballe ja orkesterille. Hämeenlinnan kaupunginorkesteri, joht. Tuomas Pirilä, sol. Antti Ohenoja. Hämeenlinna, Palokunnantalo, klo Sampsa Ertamo: Kunnianosoitus Sermilälle. Hämeenlinnan kaupunginorkesteri, joht. Tuomas Pirilä. Hämeenlinna, Palokunnantalo, klo Antti Auvinen: Uusi teos. Ensemble adapter ja Uusinta Ensemble. Saksa, Pasewalk Sami Klemola: Uusi teos. Ensemble adatper ja Uusintakamariyhtye. Saksa, Pasewalk Sebastian Fagerlund: Fanfare. Tampere Filharmonia, joht. Eri Klas. Tampere-talo, klo Kunniakapellimestarin 70-vuotisjuhlakonsertti Leif Segerstam: Sinfonia nro 201, NUO otin Nuotin NU otin. Tapiola Sinfonietta, joht. Leif Segerstam. Espoo. Joulukuu: Jarkko Hartikainen: Holographic Studies mieskuorolle. Polyteknikkojen kuoro, joht. Juha Kuivanen. Espoo/Helsinki. Polyteknikkojen kuoron tilaus. UUDEN MUSIIKIN LOKAKUU Aural Alchemy Pohjois-Suomen V nykymusiikkijuhlat Oulussa Taiteellinen suunnittelu: Jukka Ruohomäki ja Sakari Raappana Tuottaja: Kimmo Pihlajamaa Focussäveltäjä: Kalevi Aho Ohjelmassa mm. Adés Aho Ahvenjärvi Cage Kesti Kohlenberg Lehto Länsiö Nordgren Puumala Rautavaara Ruohomäki Salonen Takemitsu Tötterström Vuorenjuuri sekä lukuisa määrä nuoria sävellyksen opiskelijoita 15 kantaesitystä Lähempiä tietoja festivaalin ohjelmasta: Tärkeimpänä yhteistyökumppanina on Oulun konservatorio. Muita ovat Oulu Sinfonia, Oulun seudun AMK sekä ravintola 45 Special. 30 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

17 sävellyskonsertit sävellyskonsertit MURRETTU RAKKAUS JOUKO TÖTTERSTRÖMIN SÄVELLYSKONSERTTI Tiistaina Klo Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Konserttisali Uuden Musiikin Lokakuu Yhteistyössä Oulun seudun ammattikorkeakoulun kanssa Muistoja Toscanasta (soolohuilulle) (2009) (KE) Jaana Sariola, huilu Toccatina Primavera (2004/2009) (Urkuversion ensiesitys) Ismo Hintsala, urut Urkumessu (2009) (KE) Ismo Hintsala, urut Väliaika Lauluja Kemistä (2009) (KE) (runot Jouko Tötterström) Markku Liukkonen, bassobaritoni Outi Nissi, piano Three Poems from Afterworld (to the Memory of Pehr Henrik Nordgren) (2008) (KE) Markku Korhonen, klarinetti Riina Seebeck, sello Outi Nissi, piano Murteellisia rakkauslauluja (2009) (KE) (runot Jouko Tötterström) Airi Tokola, sopraano Seppo Ruohonen, tenori Mikko Heininen, piano HARRI WESSMANIN SÄVELLYSKONSERTTI Lauantaina klo Sibelius-Akatemian konserttisalissa Pohjoinen Rautatiekatu 9, Helsinki Järjestäjät: Sibelius-Akatemian orkesterisoitinten osasto, pianomusiikin osasto sävellyksen ja musiikinteorian osasto Esiintyjät: Juhani Lagerspetz, piano Mikael Helasvuo, huilu Tiina Karakorpi, piano Matti Rantanen, harmonikka Juk k a Savijoki, kitara Elsa Sorvar i, piano Erik T. Tawaststjerna, piano Marko Ylönen, sello Pääkaupunkiseudun musiikkiopistojen viulisteja Ohjelma: Wiepersdorfer Variationen (2004) Tiina Karakorpi, piano Barocco (2006) (KE) Marko Ylönen, sello Matti Rantanen, harmonikka Trio huilulle, kitaralle ja harmonikalle (1981) Mikael Helasvuo, huilu Juk k a Savijoki, kitara Matti Rantanen, harmonikka Olli¹s Solo (1980) Tapio Jalas in memoriam (1993) Mikael Helasvuo, huilu Juhani Lagerspetz, piano Väliaika Sonaatti huilulle ja pianolle (1985) Mikael Helasvuo, huilu Juhani Lagerspetz, piano Kuusi viulukappaletta Alisa Ojaselle (2003) Pääkaupunkiseudun musiikkiopistojen viulisteja Elsa Sorvar i, piano Krogtema med kommentarer (2001) Matti Rantanen, harmonikka Erik T. Tawaststjerna, piano Marko Ylönen, sello Siniset vuoret (Pianoduolle) (2009) (KE) Duo Amoureux Riitta ja Jouko Tötterström, piano Onnittelemme lämpimästi SITAATTIOIKEUDELLA: Helena Sinervon uusi romaani Tykistönkadun päiväperho on herättänyt huomiota groteskiudellaan ja suorasukaisuudellaan. Tässä ote teoksesta: Eero palasi päättäväisesti aiheeseen, joka oli viime aikoina tuottanut hänelle eniten päänvaivaa, ja se oli elinkeinoelämän taholta tullut aloite siirtää kaikki tekijänoikeusasiat opetusministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriöön. Taiteilijajärjestöjen ärhäkkä vastustus puri, eikä aloite mennyt eduskunnassa läpi. Mutta kyseessä oli vain erävoitto. Jokaisen tekijänoikeusasioita pohtivan työryhmän puheenjohtajaksi oli nimitetty joku kovan linjan kapitalisti, jolle taide oli ajanvietettä, matalalla sijalla ihmislajin tarvehierarkiassa. [----] Periaatteensa mukaisesti Eero tarttui kiihkottomasti tähänkin asiaan, vaikka kulissientakainen junttaus närästi hänen oikeudentuntoaan. Hänen mielestään hallituksen olisi pitänyt kunnioittaa eduskunnan tekemää päätöstä ja luopua siirtoaikeista. Mutta nykyään demokratia oli muuttunut sellaiseksi, että äänestys uusittiin kunnes saatiin haluttu tulos. [----] Ovatkohan ne tässäkään hallituksessa koskaan lukeneet mitään Tex Willeriä syvällisempää? Eero ajatteli vaikkei lausunut epäilyjään ääneen. Helena Sinervo, Tykistönkadun päiväperho, ss Sitaatin oli lukenut Juhani Nuorvala Jovanka Trbojevićia, jonka radiofoninen teos Creation Game on palkittu Prix Italia -festivaalin parhaana sävellysteoksena. Luomiskertomusta kuvaavaan teokseen on tekstin kirjoittanut Jyrki Kiiskinen ja teoksen on tuottanut YLE Radio1. Teodor Nicolauta, joka on palkittu Mannheimissa Crossover Competition Award kilpailussa viuluduolle sävelletyllä teoksella. Kilpailuun osallistui 15 maasta kaikkiaan 82 säveltäjää, joista kuusi palkittiin. Henrik Otto Donneria, joka täyttää 70 vuotta Kaija Saariahoa, jolle on myönnetty Jenny ja Antti Wihurin rahaston Sibeliuspalkinto, joka jaetaan kansainvälisesti tunnetuiksi ja tunnustetuiksi tulleille eteville säveltäjille. 32 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

18 uusia levyjä Pohjoismaisen säveltäjäneuvoston palkinto Robert von Bahrille Sid Hille: Time Freeze SatnaMusic on julkaissut CD:n, jolla on Sid Hillen säveltämä teos Time Freeze - Concerto for tenor saxophone, string orchestra and percussion. CD on tehty live-äänityksenä. Teos on omistettu konserton solistille, saksofonisti Manuel Dunkelille. Hille ja Dunkel ovat soittaneet yhdessä vuonna 1997 perustetussa jazzkvartetissa Platypus Ensemble. Idea yhdistää Dunkel ja saksofoni jousiorkesteriin syntyi Platypus Ensemblen kiertueella vuonna Hille sävelsi Time Freezen kuitenkin vasta syksyllä 2008, ja teos kantaesitettiin Helsingin Kanneltalossa maaliskuussa vuonna Pianistisäveltäjä Hillen ja saksofonisti Dunkelin lisäksi konsertissa esiintyivät Sid Hillen johdolla Platypus ensemble, Protonjousikvartetti sekä jousiorkesteri. Tämän konsertin äänitys julkaistaan nyt livelevynä. Konserton pituus on noin 30 minuuttia. Levy on siten nk. EP, joka tulee myyntiin erikoishintaan. Julkaisija: Satna Music CD 093* Jüri Reinvere: a second...a century Syyskuussa ilmestyi Jüri Reinveren säveltäjälevy a second...a century. Äänitteelle on koottu Reinveren kamarimusiikkiteoksia kolmelta vuosikymmeneltä. Tämä on varsin kunnioitettava saavutus vuonna 1971 syntyneeltä säveltäjältä. Äänitteen vanhin teos on jo vuodelta 1987 ja uusin vuodelta Äänitteen laajin teos on Double Quartet with Piano Solo. Äänitteellä esiintyy NYYD Ensemble Olari Eltsin johdolla sekä useita solisteja ja lausuja P e t e r Yearsley. Äänitteen esittelylehtiseen on saatesanat kirjoittanut kirjailija ja pianotaiteilija Käbi Laretei, jolla on ollut suuri merkitys Reinveren säveltäjäuran kehitykselle. Reinvere on syntynyt Virossa. Hän on opiskellut pianonsoittoa ja sävellystä Varsovassa ja Suomessa, jossa hän asui kymmenen vuotta. Vuodesta 2005 lähtien hän on asunut Berliinissä. Julkaisija: Re.pi.n Media Patrick Kosk: OS Tänä vuonna on ilmestynyt myös Patrick Koskin äänite OS, joka koostuu puhtaasti elektroakustisesta musiikista. Äänitteellä on pääosin luvulla tehtyjä teoksia, mutta mukana on myös Transmissions in a vuodelta 1981 sekä Distrak sillalla vuodelta Kosk on ollut stipendiaattina Berliinissä (Berliner Künstlerprogramms des DAAD), Bourgesissa (Insitut de Musique Electroacoustique de Bourges) sekä Visbyssä (Visby internationella Tonsättarcentrum). Niinpä monet teokset ovatkin valmistuneet näiden residenssien studioissa. Varhaisimmat teokset on kuitenkin tehty Yleisradion kokeilustudiossa. Julkaisija: Edition RZ Pohjoismaisen säveltäjäneuvoston ensimmäinen musiikkipalkinto luovutettiin ruotsalaisen levy-yhtiö BISin johtajalle Robert von Bahrille Oslossa elokuussa. Palkinto myönnettiin von Bahrille kunnianosoituksena hänen väsymättömästä työstään pohjoismaisen musiikin hyväksi aina vuodesta 1973 lähtien, jolloin hän perusti levy-yhtiönsä. BISin äänitekatalogiin kuuluvat useimmat pohjoismaisen musiikin helmet. Pohjoismainen säveltäjäneuvosto perustelee päätöstään seuraavasti: Robert von Bahr on poikkeuksellisella intohimolla ja asiantuntemuksella työskennellyt väsymättömästi sen hyväksi, että korkealuokkainen taidemusiikki on saavuttanut laajan yleisön. Hän on myös luonut erittäin vaikuttavan äänitetuotannon, minkä ansiosta monet Pohjoismaiset säveltäjät ovat saaneet teoksiaan julkaistuksi ensiluokkaisilla äänitteillä, jotka ovat levinneet kaikkialle maailmaan. Robert von Bahr aloitti kiitospuheensa kiittämällä palkinnon luovuttajia suomeksi ja islanniksi. Kuva: Annu Mikkonen. Ominaista ja ainutlaatuista BISin äänitetuotannolle on se, että kaikkia yhtiön tuottamia noin 1500 äänitettä on edelleen saatavilla. Robert von Bahrille luovutettu palkinto on ruotsalaisen kuvataiteilija Lars Torvaldssonin tekemä numeroitu alkuperäistaideteos. 34 KOMPOSITIO 3 / 2009 KOMPOSITIO 3 /

19 muistilista klo 19 H a r r i W e ssm a n i n sävellyskonsertti Sibelius-Akatemian konserttisalissa Palautettava ensiesitystukihakemukset (postileima riittää) klo 19 sävellyskonsertti Oulun seudun ammattikorkeakoulun konserttisalissa J o u ko T ö t t e r s t rö m i n klo 12 Yhdistyksen syyskokous ja -seminaari Paavalin kirkossa. Aiheena musiikki tilassa klo 12 Taiteilijajärjestöjen yhteisseminaari eläketurvasta ja verotusasioista Kiasmassa

Musiikkipäiväkirjani: Maalataan, kirjoitetaan ja luetaan musiikkia (PWR1) Valitaan värejä, kuvia tai symboleja erilaisille äänille.

Musiikkipäiväkirjani: Maalataan, kirjoitetaan ja luetaan musiikkia (PWR1) Valitaan värejä, kuvia tai symboleja erilaisille äänille. Musiikkipäiväkirjani: Maalataan, kirjoitetaan ja luetaan musiikkia (PWR1) Valitaan värejä, kuvia tai symboleja erilaisille äänille. Musiikkipäiväkirjani: Maalataan, kirjoitetaan ja luetaan (PWR1) Valitaan

Lisätiedot

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Fakta- ja näytenäkökulmat Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mikä on faktanäkökulma? sosiaalitutkimuksen historia: väestötilastot, kuolleisuus- ja syntyvyystaulut. Myöhemmin kysyttiin ihmisiltä tietoa

Lisätiedot

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet 1. Kysy Asiakkaalta: Tunnista elämästäsi jokin toistuva malli, jota et ole onnistunut muuttamaan tai jokin ei-haluttu käyttäytymismalli tai tunne, tai joku epämiellyttävä

Lisätiedot

Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa. Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi

Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa. Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi Kurssin tarkoituksesta ja tavoitteista Kurssilla avataan ja pohditaan keskeisimpiä oppimiseen liittyviä käsitteitä

Lisätiedot

Sävel Oskar Merikanto Sanat Pekka Ervast

Sävel Oskar Merikanto Sanat Pekka Ervast Sävel Oskar Merikanto Sanat Pekka Ervast KUOLEMAN KUNNIAKSI Pekka Ervast Oskar Merikanto Teoksen taustaa Tukholman kongressi 1913 ja Oskar Merikanto. Kuten lukijamme tietävät, pidetään ensi kesänä Tukholmassa

Lisätiedot

Syyslukukauden 2012 opintotarjonta

Syyslukukauden 2012 opintotarjonta Syyslukukauden 2012 opintotarjonta ELOKUVA JA TELEVISIO Elokuvan ja median historia 5 op MUOTOILU Taiteen ja kulttuurin historia 3 op MUSIIKKI Musiikin historia 5 op VIESTINTÄ Taidehistoria 5 op Viestintä

Lisätiedot

3.2 Zhuāngzǐ ja Dàodéjīng

3.2 Zhuāngzǐ ja Dàodéjīng 3.2.1 Zhuāngzǐ Zhuāngzǐ 莊 子 on eräs tunnetuimmista taolaisuuteen liitetyistä klassikoista. Se on todennäköisesti varhaisempi kuin Dàodéjīng[50]. Taolaisessa kaanonissa se tunnetaan nimellä Nánhuán Totuuden

Lisätiedot

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Totuudesta väitellään Perinteinen käsitys Tutkimuksella tavoitellaan a. On kuitenkin erilaisia käsityksiä. Klassinen tiedon määritelmä esitetään Platonin

Lisätiedot

Juhani Anttila kommentoi: Timo Hämäläinen, Sitra: Hyvinvointivaltiosta arjen hyvinvointiin Suomessa tarvitaan yhteiskunnallisia visioita

Juhani Anttila kommentoi: Timo Hämäläinen, Sitra: Hyvinvointivaltiosta arjen hyvinvointiin Suomessa tarvitaan yhteiskunnallisia visioita Juhani Anttila kommentoi: Timo Hämäläinen, Sitra: Hyvinvointivaltiosta arjen hyvinvointiin Suomessa tarvitaan yhteiskunnallisia visioita Kommentoitu esitysmateriaali: http://www.futurasociety.fi/2007/kesa2007/hamalainen.pdf

Lisätiedot

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN Pertti Alasuutari Lyhyt kuvaus Monografia koostuu kolmesta pääosasta: 1. Johdantoluku 2. Sisältöluvut 3. Päätäntäluku Lyhyt kuvaus Yksittäinen luku koostuu kolmesta osasta

Lisätiedot

Kokemuksia Unesco-projektista

Kokemuksia Unesco-projektista Kokemuksia Unesco-projektista Puheviestinnän harjoitusten tavoitteet Kuuden oppitunnin mittaisen jakson aikana asetin tavoitteiksi seuraavia oppimis- ja kasvatustavoitteita: Oppilas oppii esittämään omia

Lisätiedot

on yritystoiminnan keskeisistä liiketoimintapäätöksistä ensimmäinen. Sen varaan kaikki muut päätökset tehdään:

on yritystoiminnan keskeisistä liiketoimintapäätöksistä ensimmäinen. Sen varaan kaikki muut päätökset tehdään: Sisällysluettelo Esipuhe 2 1. Segmentointi nykymarkkinoinnissa 5 1.1. Segmentoinnin merkitys 6 1.2. Segmentoinnin toteutuksen ongelmat 8 1.3. Segmentin valintaan vaikuttavat tekijät 10 2. Segmentoinnin

Lisätiedot

VISUAALISEN KULTTUURIN MONILUKUTAITO? Kulttuuri? Visuaalinen kulttuuri?

VISUAALISEN KULTTUURIN MONILUKUTAITO? Kulttuuri? Visuaalinen kulttuuri? VISUAALISEN KULTTUURIN MONILUKUTAITO? Kulttuuri? Visuaalinen kulttuuri? Kulttuuri = jonkin ryhmän ominaislaatu, joka ilmenee erilaisina arvoina ja toimintatapoina sekä aineellisina ja aineettomina tuotteina.

Lisätiedot

Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä käyttämällä (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja kielen ääniä.

Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä käyttämällä (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja kielen ääniä. Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä käyttämällä (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja kielen ääniä. Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä... (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja

Lisätiedot

Kulttuuriset käytännöt opetuksessa ja oppimisessa Marianne Teräs

Kulttuuriset käytännöt opetuksessa ja oppimisessa Marianne Teräs Kulttuuriset käytännöt opetuksessa ja oppimisessa Marianne Teräs Esitys koulutuksessa: Maahanmuuttajien ammatillinen koulutus, 20.3.2009 Opetushallitus Esityksen sisältö Lähestymistapoja kulttuuriin ja

Lisätiedot

Mikä ihmeen Global Mindedness?

Mikä ihmeen Global Mindedness? Ulkomaanjakson vaikutukset opiskelijan asenteisiin ja erilaisen kohtaamiseen Global Mindedness kyselyn alustavia tuloksia Irma Garam, CIMO LdV kesäpäivät 4.6.2 Jun- 14 Mikä ihmeen Global Mindedness? Kysely,

Lisätiedot

http://www.youtube.com/watch?v=sugtzbcwtti&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=sugtzbcwtti&feature=related Syyskuu no 55 /2012 http://www.youtube.com/watch?v=sugtzbcwtti&feature=related "Särkyneille on puhuttava hiljaa ja sanoin, jotka eivät lyö. Kuin tuuli, joka vaalii viljaa, kuin lempeä ja lämmin yö. Särkyneitä

Lisätiedot

Määräykset ja ohjeet 2010: 13. ISSN-L 1798 887X ISSN 1798 8888 (verkkojulkaisu)

Määräykset ja ohjeet 2010: 13. ISSN-L 1798 887X ISSN 1798 8888 (verkkojulkaisu) Lukiodiplomi Kuvataide 2010 2011 Määräykset ja ohjeet 2010: 13 ISSN-L 1798 887X ISSN 1798 8888 (verkkojulkaisu) Kuvataiteen lukiodiplomin sisältö 1 Lukiodiplomin muoto, rakenne ja laajuus 3 2 Lukiodiplomikurssi

Lisätiedot

TEKIJÄNOIKEUSNEUVOSTO LAUSUNTO 2015:10

TEKIJÄNOIKEUSNEUVOSTO LAUSUNTO 2015:10 TEKIJÄNOIKEUSNEUVOSTO LAUSUNTO 2015:10 Asia Hakijat lasilintujen tekijänoikeussuoja T, F Ab Annettu 19.8.2015 Tiivistelmä Taideteollisesti valmistetut lasilinnut ilmensivät tekijänsä luovia valintoja muun

Lisätiedot

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9 Kuvataide Vuosiluokat 7-9 Kuvataiteen tehtävänä on kulttuurisesti moniaistisen todellisuuden tutkiminen ja tulkitseminen. Kuvataide tukee eri oppiaineiden tiedon kehittymistä eheäksi käsitykseksi maailmasta.

Lisätiedot

1 Kannat ja kannanvaihto

1 Kannat ja kannanvaihto 1 Kannat ja kannanvaihto 1.1 Koordinaattivektori Oletetaan, että V on K-vektoriavaruus, jolla on kanta S = (v 1, v 2,..., v n ). Avaruuden V vektori v voidaan kirjoittaa kannan vektorien lineaarikombinaationa:

Lisätiedot

3. Arvot luovat perustan

3. Arvot luovat perustan 3. Arvot luovat perustan Filosofia, uskonto, psykologia Integraatio: opintojen ohjaus Tässä jaksossa n Omat arvot, yrityksen arvot n Visio vie tulevaisuuteen Osio 3/1 Filosofia Uskonto 3. Arvot luovat

Lisätiedot

Jesse Saarinen & Jaakko Jänis

Jesse Saarinen & Jaakko Jänis Jesse Saarinen & Jaakko Jänis Amazing Race Amazing racessa kilpailijat toimivat joukkueina, joissa on kaksi henkeä, jotka jotenkin tuntevat toisensa. Joillakin tuotantokausilla on ollut enemmänkin henkilöitä

Lisätiedot

Musiikkipäiväkirjani: Kuunnellaan ääniä ja musiikkia (LM1) Kuunnellaan ja nimetään ääniä, joita eri materiaaleilla voidaan saada aikaan.

Musiikkipäiväkirjani: Kuunnellaan ääniä ja musiikkia (LM1) Kuunnellaan ja nimetään ääniä, joita eri materiaaleilla voidaan saada aikaan. Musiikkipäiväkirjani: Kuunnellaan ääniä ja musiikkia (LM1) Kuunnellaan ja nimetään ääniä, joita eri materiaaleilla voidaan saada aikaan. Musiikkipäiväkirjani: Kuunnellaan ääniä ja musiikkia (LM1) Kuunnellaan

Lisätiedot

JUHANI-07. Tampereen ammattikorkeakoulu Taiteen koulutusohjelman opinnäytetyö Kuvataiteen suuntautumisvaihtoehto Kevät 2007 Juhani Tuomi

JUHANI-07. Tampereen ammattikorkeakoulu Taiteen koulutusohjelman opinnäytetyö Kuvataiteen suuntautumisvaihtoehto Kevät 2007 Juhani Tuomi Tampereen ammattikorkeakoulu Taiteen koulutusohjelman opinnäytetyö Kuvataiteen suuntautumisvaihtoehto Kevät 2007 Juhani Tuomi OPINNÄYTETIIVISTELMÄ Osasto Kuvataide Tekijä Juhani Tuomi Työn nimi Lopputyön

Lisätiedot

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Laadullinen, verbaalinen, tulkinnallinen aineisto kootaan esimerkiksi haastattelemalla, videoimalla, ääneenpuhumalla nauhalle, yms. keinoin.

Lisätiedot

Kainuun tulevaisuusfoorumi kommenttipuheenvuoro: koulutuksen tulevaisuus. Mikko Saari, sivistystoimialan johtaja, KT (7.5.15)

Kainuun tulevaisuusfoorumi kommenttipuheenvuoro: koulutuksen tulevaisuus. Mikko Saari, sivistystoimialan johtaja, KT (7.5.15) Kainuun tulevaisuusfoorumi kommenttipuheenvuoro: koulutuksen tulevaisuus Mikko Saari, sivistystoimialan johtaja, KT (7.5.15) Aluksi Ainoa tapa ennustaa tulevaisuutta, on keksiä se (Alan Kay) Tulevaisuus

Lisätiedot

Tieteellisen artikkelin kirjoittaminen ja julkaiseminen

Tieteellisen artikkelin kirjoittaminen ja julkaiseminen Tieteellisen artikkelin kirjoittaminen ja julkaiseminen Dosentti Mikko Ketola Kirkkohistorian laitos Workshop tohtorikurssilla toukokuussa 2008 Teologinen tiedekunta Workshopin sisältö Miksi kirjoittaa

Lisätiedot

Struktuurista vuorovaikutukseen. Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti

Struktuurista vuorovaikutukseen. Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti Struktuurista vuorovaikutukseen Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti Termeistä Ihminen, jolla on puhevamma = ei pärjää arjessa puhuen, tarvitsee kommunikoinnissa puhetta

Lisätiedot

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Määritelmiä Laadullinen tutkimus voidaan määritellä eri tavoin eri lähtökohdista Voidaan esimerkiksi korostaa sen juuria antropologiasta

Lisätiedot

Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset

Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset Riikka Niemi, projektipäällikkö ja Pauliina Hytönen, projektityöntekijä, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lisätiedot

Asiakas ja tavoite. Tekninen toteutus

Asiakas ja tavoite. Tekninen toteutus Asiakas ja tavoite Heikieli on vuonna 2015 perustettu yhden hengen asiantuntijayritys, joka tarjoaa käännös- ja oikolukupalveluita englannista ja saksasta suomeksi. Freelance-kääntäjiä on Suomessa paljon,

Lisätiedot

Ajatukset - avain onnellisuuteen?

Ajatukset - avain onnellisuuteen? Ajatukset - avain onnellisuuteen? Minna Immonen / Suomen CP-liiton syyspäivät 26.10.2013, Kajaani Mistä hyvinvointi syntyy? Fyysinen hyvinvointi Henkinen hyvinvointi ja henkisyys Emotionaalinen hyvinvointi

Lisätiedot

Verkostoitumisen saloja VoimaNaisille

Verkostoitumisen saloja VoimaNaisille Verkostoitumisen saloja VoimaNaisille Jos on riittävästi aikaa, rahaa ja onnea, voi kaiken tehdä yksin. Mutta kenellä niitä on tarpeeksi? Leila Kontkanen 1.10.2013 1 Oliver E. Williamson, taloustieteen

Lisätiedot

Näin syntyy Ulkopolitiikka. Yhteistyötä, hiljaisia signaaleja ja sinnikästä editointia

Näin syntyy Ulkopolitiikka. Yhteistyötä, hiljaisia signaaleja ja sinnikästä editointia Näin syntyy Ulkopolitiikka Yhteistyötä, hiljaisia signaaleja ja sinnikästä editointia Joonas Pörsti / UP / 17.9.2014 Ulkopolitiikka on sitoutumaton kansainvälisiin suhteisiin erikoistunut aikakauslehti.

Lisätiedot

OPPILASTIEDOTE 2012-2013 TAITEEN PERUSOPETUKSEN LAAJAN OPPIMÄÄRÄN PÄÄTTÖTYÖ

OPPILASTIEDOTE 2012-2013 TAITEEN PERUSOPETUKSEN LAAJAN OPPIMÄÄRÄN PÄÄTTÖTYÖ OPPILASTIEDOTE 2012-2013 TAITEEN PERUSOPETUKSEN LAAJAN OPPIMÄÄRÄN PÄÄTTÖTYÖ PÄÄTTÖTYÖ Keväällä 2013 Vantaan Tanssiopistossa voi suorittaa syventävien opintojen päättötyön. Päättötyön voivat suorittaa

Lisätiedot

Suomen lasten ja nuorten säätiö Myrsky-hanke projektipäällikkö Riikka Åstrand. Valtakunnalliset sjaishuollon päivät Tampere 2.10.

Suomen lasten ja nuorten säätiö Myrsky-hanke projektipäällikkö Riikka Åstrand. Valtakunnalliset sjaishuollon päivät Tampere 2.10. Suomen lasten ja nuorten säätiö Myrsky-hanke projektipäällikkö Riikka Åstrand Valtakunnalliset sjaishuollon päivät Tampere 2.10.2013 MYRSKY-HANKE mahdollistaa nuorille suunnattuja, nuorten omia voimavaroja

Lisätiedot

uudenvuoden kirjoittamishaaste

uudenvuoden kirjoittamishaaste uudenvuoden kirjoittamishaaste Unelmointi on yksi suosikkiasioistani. Toki tässä hetkessäkin on ihana ja hyvä olla. Elämä on nyt. Mutta tämä hetki pohjustaa seuraavaa. Se mitä ajattelet nyt, se mihin uskot

Lisätiedot

ONKO ONNELLISUUS SEURAUS VAI SYY?

ONKO ONNELLISUUS SEURAUS VAI SYY? ONKO ONNELLISUUS SEURAUS VAI SYY? ONKO ONNELLISUUS JOTAKIN, JONKA VOIMME SAAVUTTAA SAAMALLA ITSELLEMME SEN, MIKÄ TEKISI MEISTÄ ONNELLISIA? TUTKITTUANI ITSEÄNI JA ELÄMÄÄNI OLEN TULLUT TODISTANEEKSI ITSELLENI,

Lisätiedot

Esipuhe. Esipuhe. Tämäpä yllätys, sanoi Ihaa iltapäivällä nähdessään kaikkien tulevan taloaan kohti. Onko minutkin kutsuttu?

Esipuhe. Esipuhe. Tämäpä yllätys, sanoi Ihaa iltapäivällä nähdessään kaikkien tulevan taloaan kohti. Onko minutkin kutsuttu? 11 Esipuhe Tämäpä yllätys, sanoi Ihaa iltapäivällä nähdessään kaikkien tulevan taloaan kohti. Onko minutkin kutsuttu? (Nalle Puh) Paula Määtän kirjoittama Perhe asiantuntijana -teos päätyi kymmenen vuotta

Lisätiedot

Terapeuttinen musiikki- kasvatus

Terapeuttinen musiikki- kasvatus Terapeuttinen musiikki- kasvatus Haapavesi 2.10.2013 Pia Kvist Terapeuttinen musiikkikasvatus Lähtökohtana ei opetussuunnitelman sisällöt sinänsä, vaan oppilaiden osallisuus ja sen kautta sisältöjen oppiminen

Lisätiedot

Tutkiva Oppiminen Lasse Lipponen

Tutkiva Oppiminen Lasse Lipponen Tutkiva Oppiminen Lasse Lipponen Miksi Tutkivaa oppimista? Kasvatuspsykologian Dosentti Soveltavan kasvatustieteenlaitos Helsingin yliopisto Tarjolla olevan tietomäärän valtava kasvu Muutoksen nopeutuminen

Lisätiedot

Taiteen ja sosiaalityön rajalla. Arja Honkakoski

Taiteen ja sosiaalityön rajalla. Arja Honkakoski Taiteen ja sosiaalityön rajalla Aikuissosiaalityön i i päivät ä 18.-19.1.201119 1 Työryhmä 19.1.2011: Taiteen avaamat mahdollisuudet d sosiaalityössä Arja Honkakoski Mahdollisuus enemmän kuin todellisuus?

Lisätiedot

Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit. duration ca. 23

Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit. duration ca. 23 Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit duration ca. 23 Työskentelimme Henriikka Tavin kanssa löyhässä symbioosissa, keskustelimme ja

Lisätiedot

1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään

1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään Satakieli-teesit 1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään Lapsuus on arvokas ja merkityksellinen aika ihmisen elämässä se on arvojen ja persoonallisuuden muotoutumisen aikaa. Jokaisella lapsella on oikeus

Lisätiedot

KESKUSTELUNANALYYSI. Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009

KESKUSTELUNANALYYSI. Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009 KESKUSTELUNANALYYSI Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009 Esitelmän rakenne KESKUSTELUNANALYYTTINEN TAPA LUKEA VUOROVAIKUTUSTA ESIMERKKI: KUNINGAS ROLLO KESKUSTELUNANALYYSIN PERUSOLETTAMUKSET

Lisätiedot

Euro ajatuksistasi: luovuutta vuorovaikutuksen avulla

Euro ajatuksistasi: luovuutta vuorovaikutuksen avulla Euro ajatuksistasi: luovuutta vuorovaikutuksen avulla Maija Vähämäki tutkijatohtori, KTT Turun kauppakorkeakoulu Lappeenranta-seminaari: RATKAISU LÖYTYY AINA 14.-15.8.2014 maija.vahamaki@utu.fi 1 Mitä

Lisätiedot

Design yrityksen viestintäfunktiona

Design yrityksen viestintäfunktiona Design yrityksen viestintäfunktiona Hanna Päivärinta VTM Pro gradun esittely Tutkimuksen taustaa Design on ollut pitkään puhutteleva ilmiö Designia tuntuu olevan kaikkialla Helsinki World Design Capital

Lisätiedot

A1. OPS-UUDISTUS JA TEKNOLOGIA Oppiaineiden näkökulmia Taide- ja taitoaineet

A1. OPS-UUDISTUS JA TEKNOLOGIA Oppiaineiden näkökulmia Taide- ja taitoaineet A1. OPS-UUDISTUS JA TEKNOLOGIA Oppiaineiden näkökulmia Taide- ja taitoaineet VALTAKUNNALLISET VIRTUAALIOPETUKSEN PÄIVÄT 8.-9.12.2014, Helsinki, Messukeskus Mikko Hartikainen Opetushallitus Kuvataiteen

Lisätiedot

Opiskelija valitsee 1-2 pakollista kuvataiteen kurssia. Ensimmäisen pakollisen kurssin jälkeen (KU1 Minä, kuva ja kulttuuri) voi valita muita

Opiskelija valitsee 1-2 pakollista kuvataiteen kurssia. Ensimmäisen pakollisen kurssin jälkeen (KU1 Minä, kuva ja kulttuuri) voi valita muita Tapiolan lukiossa Opiskelija valitsee 1-2 pakollista kuvataiteen kurssia. Ensimmäisen pakollisen kurssin jälkeen (KU1 Minä, kuva ja kulttuuri) voi valita muita kursseja mielenkiintonsa mukaan vapaassa

Lisätiedot

1) Kirjoittamisen aiheen tai näkökulman on tunnuttava tuoreelta, maistuttava uudelta.

1) Kirjoittamisen aiheen tai näkökulman on tunnuttava tuoreelta, maistuttava uudelta. Juhani Niemi ALKUOPPIA KIRJOITTAMISEEN Perustavia lähtökohtia: 1) Kirjoittamisen aiheen tai näkökulman on tunnuttava tuoreelta, maistuttava uudelta. 2) Suhteen käsiteltävään aiheeseen on oltava omakohtainen,

Lisätiedot

+ 3 2 5 } {{ } + 2 2 2 5 2. 2 kertaa jotain

+ 3 2 5 } {{ } + 2 2 2 5 2. 2 kertaa jotain Jaollisuustestejä (matematiikan mestariluokka, 7.11.2009, ohjattujen harjoitusten lopputuloslappu) Huom! Nämä eivät tietenkään ole ainoita jaollisuussääntöjä; ovatpahan vain hyödyllisiä ja ainakin osittain

Lisätiedot

MONSTERIN JÄLJILLÄ. ohje lapsiryhmien omatoimikierrokselle

MONSTERIN JÄLJILLÄ. ohje lapsiryhmien omatoimikierrokselle MONSTERIN JÄLJILLÄ ohje lapsiryhmien omatoimikierrokselle Kiasmassa asuu ujo monsteri, joka rakastaa taidetta. Se on merkannut Kiasman neljännen kerroksen Face to Face-näyttelyyn (13.3.2015-7.2.2016) viisi

Lisätiedot

Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä

Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä Kaisa Raitio Yhteiskuntapolitiikan laitos Joensuun yliopisto Monitieteisen ympäristötutkimuksen metodit 12.-13.10.2006 SYKE Esityksen

Lisätiedot

Tuen tarpeen tunnistaminen. Lukemisen ja kirjoittamisen ryhmäarviointi. Esitysohjeet opettajalle. toinen luokka syksy

Tuen tarpeen tunnistaminen. Lukemisen ja kirjoittamisen ryhmäarviointi. Esitysohjeet opettajalle. toinen luokka syksy Tuen tarpeen tunnistaminen Lukemisen ja kirjoittamisen ryhmäarviointi toinen luokka syksy Esitysohjeet opettajalle arvioinnin yleisiä periaatteita Tutustu ennen tehtävien esittämistä ohjeisiin ja materiaaliin

Lisätiedot

Älä luule, ota selvää!

Älä luule, ota selvää! Älä luule, ota selvää! Tekijä Elämä ilman kulttuuria on tylsää 1 Yhdistä tekijä ja teos. laulaja kirjailija kuvittaja ohjaaja säveltäjä 2 Kirjoita omin sanoin kehykseen mikä teos on. 3 Täydennä ajatuskarttaan

Lisätiedot

Lukioiden ilmiöt. Euroopan unioni 1. jakso. Kurssien suorittaminen ilmiöinä

Lukioiden ilmiöt. Euroopan unioni 1. jakso. Kurssien suorittaminen ilmiöinä Lukioiden ilmiöt Euroopan unioni 1. jakso Euroopan unioni on 28 jäsenvaltiosta ja lukuisista toimielimistä koostuva yhteisö, jonka toiminnassa riittää setvittävää niin poliittisille vaikuttajille, talouden

Lisätiedot

2. tai 3. opintovuosi Menetelmät Ryhmätunnit, itsenäinen harjoittelu, orkesterien ja/tai kuorojen harjoitusten ja konserttien seuraaminen

2. tai 3. opintovuosi Menetelmät Ryhmätunnit, itsenäinen harjoittelu, orkesterien ja/tai kuorojen harjoitusten ja konserttien seuraaminen MUSIIKKIALAN PERUSTUTKINTO 2010, MUSIIKIN KOULUTUSOHJELMA OPETUSSUUNNITELMA TUTKINTOKOHTAINEN OSA PAIKALLISESTI TARJOTTAVAT TUTKINNON OSAT / täydennys Hyväksytty Helsingin Konservatorion johtokunnassa

Lisätiedot

Nollasummapelit ja bayesilaiset pelit

Nollasummapelit ja bayesilaiset pelit Nollasummapelit ja bayesilaiset pelit Kristian Ovaska HELSINGIN YLIOPISTO Tietojenkäsittelytieteen laitos Seminaari: Peliteoria Helsinki 18. syyskuuta 2006 Sisältö 1 Johdanto 1 2 Nollasummapelit 1 2.1

Lisätiedot

Kolminaisuusoppi. Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki

Kolminaisuusoppi. Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki Kolminaisuusoppi Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki KOLMINAISUUSOPPI - KIRKON TÄRKEIN OPPI Kolminaisuusoppia pidetään yhtenä kristinuskon tärkeimmistä opeista. Se erottaa kirkon uskon muista uskonnoista.

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

Tervetuloa selkoryhmään!

Tervetuloa selkoryhmään! Tervetuloa selkoryhmään! SELKOESITE 1 Jutteletko mielelläsi erilaisista asioista? Haluatko saada tietoa maailman tapahtumista selkokielellä? Haluatko sanoa mielipiteesi, mutta et aina uskalla? Tuntuuko

Lisätiedot

Luon yhdessä webbisivuja tekevän firman kanssa projektille visuaalisen ilmeen, joka toistuu webissä sekä julkiseen tilaan tulevissa julisteissa.

Luon yhdessä webbisivuja tekevän firman kanssa projektille visuaalisen ilmeen, joka toistuu webissä sekä julkiseen tilaan tulevissa julisteissa. Teoksessa on niin performatiivinen kuin yhteisötaiteellinenkin näkökulma. Äänitystilanne on performatiivinen tilanne luo keskustelun mahdollistamalla sille ajan ja paikan - ja tuo yhteen ennestään toisilleen

Lisätiedot

1. Ohjaustyylit. Esimerkkejä tyylin käyttötilanteista. Tavoite. Työpaikkaohjaajan toiminta. Tulokset

1. Ohjaustyylit. Esimerkkejä tyylin käyttötilanteista. Tavoite. Työpaikkaohjaajan toiminta. Tulokset 1. Ohjaustyylit on hyvä tunnistaa itselleen ominaiset tavat ohjata opiskelijoita. on hyvä osata joustavasti muuttaa ohjaustyyliään erilaisiin tilanteisiin ja erilaisille opiskelijoille sopivaksi. Seuraavaksi

Lisätiedot

HYVÄT KÄYTÄNNÖT TOIMIJUUTTA VAHVISTAMASSA

HYVÄT KÄYTÄNNÖT TOIMIJUUTTA VAHVISTAMASSA MIELELLÄÄN-SEMINAARI 7.10.2015 Puistotorni, Tampere HYVÄT KÄYTÄNNÖT TOIMIJUUTTA VAHVISTAMASSA Jyrki Jyrkämä Professori (emeritus) Sosiaaligerontologia, sosiologia jyrki.jyrkama@jyu.fi TEEMAT Käytännöt

Lisätiedot

Tarja Pääjoki, JY. Kuva Hanna Nyman, Vantaan taikalamppukekus Pessi

Tarja Pääjoki, JY. Kuva Hanna Nyman, Vantaan taikalamppukekus Pessi Tarja Pääjoki, JY Kuva Hanna Nyman, Vantaan taikalamppukekus Pessi Taikalampun strategia, laadittu 2009 10 Kuva Lastenkulttuurikeskus Lastu Lapsen taiteellinen toimijuus Lapsi näkee kaiken uutena; hän

Lisätiedot

7. Luento 9.3. Hyvä ja paha tunne

7. Luento 9.3. Hyvä ja paha tunne 7. Luento 9.3. Hyvä ja paha tunne Hyvä ja paha 19.1.-30.3.2011 Helsingin suomenkielinen työväenopisto FM Jussi Tuovinen Luentoaineisto: http://opi.opisto.hel.fi/yleisluennot/ Hyvä ja paha tunne Pitäisikö

Lisätiedot

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY Yhteiskuntafilosofia - alueet ja päämäärät Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY 1 Yhteiskunnan tutkimuksen ja ajattelun alueet (A) yhteiskuntatiede (political science') (B) yhteiskuntafilosofia

Lisätiedot

Mitä eroa on ETIIKALLA ja MORAALILLA?

Mitä eroa on ETIIKALLA ja MORAALILLA? ETIIKKA on oppiaine ja tutkimusala, josta käytetään myös nimitystä MORAALIFILOSOFIA. Siinä pohditaan hyvän elämän edellytyksiä ja ihmisen moraaliseen toimintaan liittyviä asioita. Tarkastelussa voidaan

Lisätiedot

PORTFOLIO LÄÄKÄRIKOULUTUTTAJIEN KESÄKOULU SAHANLAHTI 15.6. 16.6.2009 DUODECIM SIRPA SUNI. Lääkärikouluttajien kesäkoulu - Sirpa Suni 2009

PORTFOLIO LÄÄKÄRIKOULUTUTTAJIEN KESÄKOULU SAHANLAHTI 15.6. 16.6.2009 DUODECIM SIRPA SUNI. Lääkärikouluttajien kesäkoulu - Sirpa Suni 2009 PORTFOLIO LÄÄKÄRIKOULUTUTTAJIEN KESÄKOULU SAHANLAHTI 15.6. 16.6.2009 DUODECIM SIRPA SUNI PORTFOLIO 15.6.2009 SISÄLTÖ: MIKÄ PORTFOLIO ON? MITÄ PORTFOLIO AMMATILLISEN KASVUN JA OMAN TYÖN/ OPETTAJUUDEN KEHITTÄMISEN

Lisätiedot

Hannu Pohjannoro. Aika, ääni ja ajatus. estetiikasta nuotinpäihin ja takaisin

Hannu Pohjannoro. Aika, ääni ja ajatus. estetiikasta nuotinpäihin ja takaisin Hannu Pohjannoro Aika, ääni ja ajatus estetiikasta nuotinpäihin ja takaisin Taiteellisen tohtorintutkinnon kirjallinen työ Sibelius-Akatemia Sävellyksen ja musiikinteorian osasto Helmikuu 2009 Hannu Pohjannoro

Lisätiedot

Stemmaako konebiisin Gramex-ilmoitus?

Stemmaako konebiisin Gramex-ilmoitus? Stemmaako konebiisin Gramex-ilmoitus? Ahti Vänttinen Konemusiikin tekijät ovat syystä kyselleet, miten heidän pitäisi täyttää Gramex-ilmoituksien taiteilijatiedot. Kyse voi nykyajan monimuotoisessa tuotantoympäristössä

Lisätiedot

MUUTOS JA MUUTOKSESSA ELÄMISEN TAIDOT EIJA HIMANEN 12.4.2015

MUUTOS JA MUUTOKSESSA ELÄMISEN TAIDOT EIJA HIMANEN 12.4.2015 MUUTOS JA MUUTOKSESSA ELÄMISEN TAIDOT EIJA HIMANEN 12.4.2015 Käsiteltäviä näkökulmia Mitä muutos on? Mitä ihmiselle muutoksessa tapahtuu? Työkaluja muutoksessa kipuilevan tukemiseen. Muutos Tilanteen tai

Lisätiedot

KUVATAIDE KOULUN OPPIAINEENA PIIRUSTUKSESTA VISUAALISEEN KULTTUURIKASVATUKSEEN

KUVATAIDE KOULUN OPPIAINEENA PIIRUSTUKSESTA VISUAALISEEN KULTTUURIKASVATUKSEEN KUVATAIDE KOULUN OPPIAINEENA PIIRUSTUKSESTA VISUAALISEEN KULTTUURIKASVATUKSEEN,,, Perusopetuksen yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja perusopetuksen tuntijako -työryhmä 18.11.2009 Pirkko Pohjakallio

Lisätiedot

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO YHTEENVETO 5.9.2013 VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO Taustaa Aikuisten turvapaikanhakijoiden asiakaspalautekysely järjestettiin 17 vastaanottokeskuksessa loppukeväällä 2013. Vastaajia

Lisätiedot

Sibelius-Akatemian tohtorintutkintojen tarkastustilaisuuksissa noudatettavat ohjeet

Sibelius-Akatemian tohtorintutkintojen tarkastustilaisuuksissa noudatettavat ohjeet Hyväksytty Sibelius-Akatemian Akateemisen neuvoston kokouksessa 5.6.2012 Sibelius-Akatemian tohtorintutkintojen tarkastustilaisuuksissa noudatettavat ohjeet 1a. Taiteilijakoulutus Taiteilijakoulutuksen

Lisätiedot

KASVATETTAVAN OSALLISTAMINEN JA KASVUN ARVIOINTI

KASVATETTAVAN OSALLISTAMINEN JA KASVUN ARVIOINTI KASVATETTAVAN OSALLISTAMINEN JA KASVUN ARVIOINTI VTT/ Sosiologi Hanna Vilkka Opetusmenetelmät ja opetuksen arviointi -seminaari/ Turun kesäyliopisto 11.12.2010 RAKENTEISTA TOIMIJAAN Oma kasvu merkityksissä,

Lisätiedot

Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi. Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna

Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi. Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna Osaamisen arviointi Osaamisen arvioinnin tavoitteena oli LEVEL5:n avulla tunnistaa osaamisen taso, oppiminen

Lisätiedot

Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä. Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi

Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä. Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi Dynaamisessa liiketoimintaympäristössä on valtavasti informaatiota mutta vähän tietoa. Koska suurin osa yrityksistä ja ihmisistä

Lisätiedot

Puolueettomuus. Autettavan Toiminnan ehdoilla toimiminen ilo

Puolueettomuus. Autettavan Toiminnan ehdoilla toimiminen ilo Puolueettomuus Vapaaehtoistoiminnassa toimitaan tasapuolisesti kaikkien edun mukaisesti. Vapaaehtoinen ei asetu kenenkään puolelle vaan pyrkii toimimaan yhteistyössä eri osapuolten kanssa. Mahdollisissa

Lisätiedot

Talousmatematiikan perusteet ORMS.1030

Talousmatematiikan perusteet ORMS.1030 orms.1030 Vaasan yliopisto / kevät 2015 Talousmatematiikan perusteet Matti Laaksonen Matemaattiset tieteet, Vaasan yliopisto Vastaanotto to 11-12 huone D110/Tervahovi Sähköposti: matti.laaksonen@uva.fi

Lisätiedot

Tekstien ääniä. Tommi Nieminen Itä-Suomen yliopisto

Tekstien ääniä. Tommi Nieminen Itä-Suomen yliopisto Tekstien ääniä Tommi Nieminen Itä-Suomen yliopisto 39. Kielitieteen päivät, Tallinna 16. 18.5.2012 Mitä väliä? teoreettinen ja metodologinen tarve? teksti ääni suhde työkaluajatteluun ei ääniä > monologinen

Lisätiedot

3.3 Paraabeli toisen asteen polynomifunktion kuvaajana. Toisen asteen epäyhtälö

3.3 Paraabeli toisen asteen polynomifunktion kuvaajana. Toisen asteen epäyhtälö 3.3 Paraabeli toisen asteen polynomifunktion kuvaajana. Toisen asteen epäyhtälö Yhtälön (tai funktion) y = a + b + c, missä a 0, kuvaaja ei ole suora, mutta ei ole yhtälökään ensimmäistä astetta. Funktioiden

Lisätiedot

Musiikkipedagogi. Musiikkipedagogi

Musiikkipedagogi. Musiikkipedagogi Musiikkipedagogi Musiikkipedagogi Tavoitteena on valmistaa musiikkialan eri tehtäviin aloite- ja yhteistyökykyisiä, laaja-alaisesti taiteita arvostavia ja persoonallisia musiikkipedagogeja. Tutkinto antaa

Lisätiedot

NUORET LAKIMIEHET RY UNGA JURISTER RF (NULA) PÖYTÄKIRJA 5/2007 HALLITUKSEN KOKOUS 20.6.2007

NUORET LAKIMIEHET RY UNGA JURISTER RF (NULA) PÖYTÄKIRJA 5/2007 HALLITUKSEN KOKOUS 20.6.2007 1(6) Aika 13.6.2007 Paikka Läsnä Asianajotoimisto Fredman & Månsson Mikko Salo, hallituksen puheenjohtaja Une Tyynilä, pääsihteeri Matti Hietanen, hallituksen jäsen Jan Hjelt, hallituksen jäsen Salla Korhonen,

Lisätiedot

PORVOON KAUPUNKI. yleisen oppimäärän

PORVOON KAUPUNKI. yleisen oppimäärän PORVOON KAUPUNKI Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelma Porvoon kaupunki / Sivistyslautakunta 4.9.2007 1. TOIMINTA-AJATUS... 2 2. ARVOT JA OPETUKSEN YLEISET TAVOITTEET, OPPIMISKÄSITYS,

Lisätiedot

Kohti humaaneja organisaatioita

Kohti humaaneja organisaatioita Kohti humaaneja organisaatioita Hoivan etiikka ja perheiden ylisukupolvisiin psykososiaalisiin ongelmiin liittyvät käytännöt Brid Featherstone 6.11.2015 Miksi kirjoitimme kirjan? Uusliberalismi, taloudellisen

Lisätiedot

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa 1 opettaja- Isak Penzev 21.0.3.2013 Jatkamme Johanneksen kirjeen tutkimista. Tämä oppitunti kuuluu opetussarjaan, jossa me tutkimme Uutta testamenttia. Kun me tutkimme

Lisätiedot

Musiikkiopistotaso Musiikin perusteet Yhteinen osa. Yleiset lähtökohdat ja tavoitteet

Musiikkiopistotaso Musiikin perusteet Yhteinen osa. Yleiset lähtökohdat ja tavoitteet Musiikkiopistotaso Musiikin perusteet Yhteinen osa Yleiset lähtökohdat ja tavoitteet Musiikkiopistotasolla oppiminen rakentuu perustasolla saavutettujen tietojen ja taitojen varaan. Musiikkiopistotason

Lisätiedot

SML - Suomen musiikkioppilaitosten liitto ry. Tuuba. Tasosuoritusten sisällöt ja arvioinnin perusteet 2005. www.musicedu.fi

SML - Suomen musiikkioppilaitosten liitto ry. Tuuba. Tasosuoritusten sisällöt ja arvioinnin perusteet 2005. www.musicedu.fi SML - Suomen musiikkioppilaitosten liitto ry Tuuba Tasosuoritusten sisällöt ja arvioinnin perusteet 2005 www.musicedu.fi TUUBANSOITON TASOSUORITUSTEN SISÄLLÖT JA ARVIOINNIN PERUSTEET Suomen musiikkioppilaitosten

Lisätiedot

TOISINAJATTELUA STRATEGISESTA JOHTAMISESTA. Saku Mantere, Hanken Kimmo Suominen, Perfecto Oy

TOISINAJATTELUA STRATEGISESTA JOHTAMISESTA. Saku Mantere, Hanken Kimmo Suominen, Perfecto Oy TOISINAJATTELUA STRATEGISESTA JOHTAMISESTA Saku Mantere, Hanken Kimmo Suominen, Perfecto Oy Hukkuvatko organisaatiot strategioihinsa? Viestintästrategia Konsernistrategia Henkilöstöstrategia Tukiprosessien

Lisätiedot

Markus Ketola Ralf Nyqvist Antti Rissanen UUSIA SOVITUKSIA JUNIOR BIG BANDILLE BIG BANG

Markus Ketola Ralf Nyqvist Antti Rissanen UUSIA SOVITUKSIA JUNIOR BIG BANDILLE BIG BANG Markus Ketola Ralf Nyqvist Antti Rissanen UUSIA SOVITUKSIA JUNIOR BANDILLE SUOMEN BAND -YHDISTYS RY A A SUOMEN BAND -YHDISTYS RY Big Bang Markus Ketola (s. 1968) Suomen big band -yhdistyksen projekti big

Lisätiedot

KIRJOITTAMINEN JA ROOLIPELIT

KIRJOITTAMINEN JA ROOLIPELIT KIRJOITTAMINEN JA ROOLIPELIT Antti Eronen ae_anttieronen@hotmail.com http://anttieronen.blogspot.fi PROFIILI: ANTTI ERONEN Dreamland Aavekomppania (2008) Talvi (2011) Operaatio: Harmageddon (2013) AIHEITAMME

Lisätiedot

KEHITYSVAMMAISTEN PALVELUJEN HYVÄT KÄYTÄNNÖT OHJEET KÄYTÄNNÖN KUVAAMISEKSI. Kehitysvammaliitto / Hyvät käytännöt -projekti

KEHITYSVAMMAISTEN PALVELUJEN HYVÄT KÄYTÄNNÖT OHJEET KÄYTÄNNÖN KUVAAMISEKSI. Kehitysvammaliitto / Hyvät käytännöt -projekti 1 KEHITYSVAMMAISTEN PALVELUJEN HYVÄT KÄYTÄNNÖT OHJEET KÄYTÄNNÖN KUVAAMISEKSI Kehitysvammaliitto / Hyvät käytännöt -projekti 2 Tuotetaan käytännöstä tietoa yhdessä Käytännön kuvaamisen tarkoituksena on

Lisätiedot

Peliteoria Strategiapelit ja Nashin tasapaino. Sebastian Siikavirta sebastian.siikavirta@helsinki.fi

Peliteoria Strategiapelit ja Nashin tasapaino. Sebastian Siikavirta sebastian.siikavirta@helsinki.fi Peliteoria Strategiapelit ja Nashin tasapaino Sebastian Siikavirta sebastian.siikavirta@helsinki.fi Helsinki 11.09.2006 Peliteoria Tomi Pasanen HELSINGIN YLIOPISTO Tietojenkäsittelytieteen laitos Sisältö

Lisätiedot

Talousmatematiikan perusteet ORMS.1030

Talousmatematiikan perusteet ORMS.1030 orms.1030 Vaasan avoin yliopisto / kevät 2013 1 Talousmatematiikan perusteet Matti Laaksonen Matemaattiset tieteet Vaasan yliopisto Vastaanotto to 11-12 huone D110/Tervahovi Sähköposti: matti.laaksonen@uva.fi

Lisätiedot