Cadillacin sydämellä. Cadillac Club of Finland ry - tulossa kaikkien aikojen bileet! Seuraa ilmoittelua ja nettiä.

Transkriptio

1 EST Cadillac ry jäsenjulkaisu nro 1 / 2014 Cadillac News Cadillacin sydämellä Ford Cabriolet 1931 Hot Rod Cadillac ry - tulossa kaikkien aikojen bileet! Seuraa ilmoittelua ja nettiä. 14 th j u n e hämeenlinna 25 years u TYKKÄÄ Cadillac Facebookissa Lincoln Highway Centennial Tour 2013 CCOF keilailta Cadillac XTS4 Platinum Cadillac Eldorado 1967 kehityskaari

2 chicos.fi Get your kicks! Henkka ja Niki vs. Amerikka tv-sarjan inspiroima menu Chico sissa Pääkirjoitus Yskiikö kone? Kun kone uuvahtaa, otetaan avuksi Zetor! Zetor on hulvaton traktoriravintola, jossa haukataan huikopalaa traktorien kupeessa ja pidetään joraten lystiä. Ruokalista tulvii suomalaisia makuja ja apetta saa pilkkuun asti. Starttaas jo ja ota suunnaksi Kaivopiha! RAVinToLA ZeToR - MAnneRHeiMinTie kaivopiha - HeLsinki - ZeToR.neT Zetor_Cadillac_club_191x67_ indd :23:04 Rock Ola musisoi Cadillac Meetissä Heikkilän lomakylässä Hämeenlinnassa, vuosi taisi olla jotakuinkin 1990 Näin 25-vuotis juhlavuoden kunniaksi voisi vaikka muistella hieman menneitä. Omalta osaltani taipaleeni Cadillac issa alkoi jotakuinkin vuonna 1989 kun ostin ensimmäisen Cadillacini, se oli isänmaallisen sinivalkoinen 57 Coupe de Ville ja oli mielestäni jotakuinkin hienointa mitä olin koskaan nähnyt - se oli siis pakko saada. Uutta hankintaa piti kuvata ahkerasti Muuralan tallin pihalla Vielä saman vuoden aikana Tapsa Renqvist, jolta tuon autonkin ostin, keksi että liitytään Cadillac iin. Niinpä muistaakseni Helsingin cruisingissa kävimme Vainion Hessun ja kumppaneiden juttusille ja asia oli sitä myöten selvä. Ilmeisesti tuli oltua turhan aktiivinen ja ideoita pursuava siihen maailman aikaan, ei mennyt aikaakaan kun huomasin olevani CCOF:n puheenjohtaja. Edeltäjäni Rockabilly-mies Teukka Aalto luovutti tehtävänsä minulle ja siitä se lähti. Samoihin aikoihin yhdistys oli myös rekisteröity, tein ille uuden logon (jota käytetään nykyisen rinnalla edelleen), sekä aloitin tekemään ensimmäistä nykymuotoista Cadillac Newsia, kyseessä taisi olla numero 2/1990. Ennen sitä in lehtenä oli toiminut A5 kokoinen monistamalla tehty lehdykkä. Cadillac Meet pidettiin muutamana vuotena Heikkilän lomakylässä Hämeenlinnassa, Aulangon kupeessa. Ajankohta oli sellainen että sieltä pääsimme lähtemään aina varhain sunnuntai aamuna letkassa kohti Forssan Pick-Nickiä, yleensä useimpiin autoihin löytyi ajokuntoinen kuski. Heikkilän jälkeen siirsimme ajankohtaa kesäkuulle ja vietimme Meetingiä Jämsän Koskenpäässä, silloin oli vielä jämsäläisen Jokivarren auton omistaja Kalevi Karjalainen vahvasti mukana ja vaikuttamassa paikan valintaan. Siihen aikaan Cadillacin osat hankittiin pääasiassa juuri Kalevilta. Hyvää juhlavuotta kaikille! Jyrki J. Hytti Photo Jyrki J. Hytti 2 Soita tai tutustu LOUNAIS-SUOMEN K U I V A J Ä Ä lspuhdistus.fi Cadillac News nro 4/2013 ISSN JULKAISIJA Cadillac ry, c/o Sami Heteaho, Piennarlenkki 13, Klaukkala PÄÄTOIMITTAJA Jyrki J. Hytti, puh , cadillaclehti@gmail.com ILMESTYMINEN Lehti on Cadillac ry:n virallinen jäsenjulkaisu. Lehteä ei voi tilata, vaan se postitetaan kaikille jäsenmaksunsa suorittaneille CCOF:n jäsenille. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa (kevät, kesä, syksy ja talvi) ILMOITUKSET/AINEISTOT Lehden toimitukseen toimitettuja kuvia voidaan käyttää lehden lisäksi myös yhdistyksen internet sivuilla, sekä yhdistyksen muissa materiaaleissa. Lehteen tulevat artikkelit, ilmoitustilavaraukset ja -aineistot toimitetaan pääsääntöisesti sähköisessä muodossa osoitteeseen: cadillaclehti@gmail.com tai Vistados Oy/Jyrki J. Hytti, Olympiastadionin Eteläkaarre A6, Helsinki. Jos hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista, toiminnallisista tai asiakkaasta johtuvasta syystä voida julkaista, CCOF ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. CCOF:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun hinnan palauttamiseen. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä aineistoista. ULKOASU/TAITTO Vistados Oy/Jyrki J. Hytti KANNEN KUVA Tomi Wahlroos Painatus Kopijyvä Oy, Kuopio 3

3 Antti Asunmaa Photo Sami Heteaho Nro 1/2014 Tee se itse muovista, sivulla 22 Tässä numerossa Lincoln Highway Centennial Tour - sivut Eldoradolla Utahissa ja ehkä koko reissun onnistunein valokuva Puheenjohtajalta 5 Lincoln Highway Centennial Tour, osa IV 6 Cadillacin sydämellä - Ford Cabriolet 1931 Hot Rod 12 Cadillac Eldorado 1967 kehityskaari 14 Autoworld-automuseo Brysselissä 19 Mestareiden jalanjäljissä VI - Tee se itse muovista 22 Arkielämää Armaniin pukeutuneen pedon kanssa 26 Janin DIY-nurkka, laakerivälykset 28 Cadillac XTS4 Platinum 2013 maistiaiset 30 Ruokatuntihommia Berliinissä 32 Yhteistyökumppani esittely - Erlatek 33 Klubisivut 30 CCOF Keilailta 37 Kutsu in 25-vuotis juhliin 38 Cadillac ry HALLITUS 2014 PUHEENJOHTAJA Sami Heteaho, sami.heteaho@pp.inet.fi VARAPUHEENJOHTAJA Ekke Kauppinen, DeVille1961@gmail.com RAHASTONHOITAJA/ SIHTEERI Nina Fors, ninni.fors@gmail.com TAPAHTUMAVASTAAVA Tarja Naskali, tarja.naskis@luukku.com JÄSENREKISTERI, WEBMASTER Jani Heinonen, jani.heinonen@jippii.fi KERHOTUOTTEET Heikki Muhonen, muhonen.heikki@gmail.com JÄSENET Kai Kainulainen, kai.kainulainen@gmail.com Tom Tuominen, tom.tuominen@hotmail.fi Tomi Frisk, tomi.frisk@erlatek.fi Cadillac News Puheenjohtajalta MUUT AVAINHENKILÖT Jyrki J. Hytti, Cadillac News, , cadillaclehti@gmail.com 4 5 Klaukkalassa Aamulla herätessäsi aikainen kevät oli taas muuttunut talveksi ja lunta oli reilusti toistakymmentä senttiä. Illalla olisi tiedossa Cadillac in keilailta ja huomenna viimeiset kirjoitustalkoot Cadillac Newsiin numero 1/2014. in 25-vuotista taivalta juhlistetaan Hotelli Vaakunassa Hämeenlinnassa ja siitä on nyt informaatiota tässä lehdessä, sekä in nettisivuilla. Kaikki kipin kapin varaamaan paikkoja juhliin! Tässä kesän juhlia ja kevään näyttelyitä junaillessa on palattu monta kertaa clubin historiaan ja erityisesti alkuvaiheen käsikosketeltavaan innostukseen, joka nuorilla energisillä jäsenillä silloin oli. Kun katsoo vanhoja 80-/90-luvun taitteen valokuvia, niin jäsenistö on todellakin silmiinpistävän nuorta Cadillac-merkkikerhossa ja meno ollut alkuvuosia vähintään hurjaa ja aktiviteetteja riittänyt vähän joka lähtöön, vaikka kerholaisten määrä ollut aika rajallinen. Tulipa myös tarkistettua tuo historiaa perkaava listaus clubin puheenjohtajista ja se näyttäisi tältä 25-vuoden ajanjaksolta 1) Teukka Aalto 2) Jyrki Hytti 3) Tapio Renqvist 4) Jari Vähä-Nikkilä 5) Timo Itkonen 6) Paavo Kaarasmaa 7) Jukka Tampio 8) Jukka Tikkinen ja numero 9) Allekirjoittanut eli karvan alle 3 vuotta näyttäisi tuo tuon puheenjohtajan postin kesto olevan noin historiallisesti ja kronologisesti. Ketään ei ole vielä valittu toista kertaa puheenjohtajaksi, joten vaativasta tehtävästä on ollut kyse? Katselin myös Kunniajäsenten listaa vuosien takaa ja tämä Kunniajäsenyysperinne tulee selkeästi elvyttää ja antaa sille ansaitsemansa arvo. Listalla sellaisia nimiä kuin Reino Krouvila, Tauno Viljanen, Sakari Kulhia, Kalevi Karjalainen, Cisse Häkkinen, Sakke Järvenpää, Aki Kaurismäki, Johnny Cash, Chuck Berry ja Billy Gibbons. Kolme ensimmäistä olivat hyvin tunnettuja herroja Cadillac harrastajien parissa ja auttoivat aikanaan jo 70-luvulla Cadillac väkeä järjestäytymään. Esimerkiksi elokuvamaailmasta joillekin vanhemmista jäsenistä tuttu Sakari Kulhia ( ) ajeli Cadillac ja LaSalle merkkisillä autoilla Suomessa jo 30-luvulla. Kalevi Karjalainen Jämsän Jokivarren auton omistajana auttoi Cadillac ia sponsorin ominaisuudessa, sekä jäseniä osien hankinnassa. Cisse Häkkisen legendaarinen hahmo ei kaipaa esittelyä erikseen, sillä Hurriga-nesin kautta hänet tuntee nuorempikin polvi. Sakke Järvenpää on toinen legendaarinen kunniajäsen pitkän Sleepy Sleepers- ja Leningrad Cowboys-uransa kautta, Sakke on myös todellinen Cadillac mies edelleen tänä päivänä ja auttoi hänkin kerhoa monin tavoin alkuvuosina. Saken avustuksella saatiin mm luvun alulla järjestää heidän H-D-Centerin tiloissa Jätkäsaaressa ensimmäinen kunnon Cadillac näyttely. Elokuvaohjaaja/Käsikirjoittaja Aki Kaurismäki on ripotellut suomalaista Cadillac kalustoa elokuviinsa aina kun on ollut mahdollista (esim. Leningrad Cowboys Go America -leffassa -75 ja -64 limot) ja muutenkin ollut tukemassa in toimintaa erityisesti sen alkuvaiheessa, jolloin mm yhdet isot juhlat järjestyivät Akin isännöimässä Hotelli Oivassa. Johnny Cashille, Chuck Berrylle ja Billy Gibbonsille kunniakirjat kunniajäsenyyden merkiksi ovat aikanaan menneet suuressa suomalaisessa Cadillac-hurmiossa ja onnistuttu todistetusti perille asti toimittamaan. Gibbonsin osalta on vielä erityinen kiitoskirjekin on aiheesta olemassa. Näille Amerikan eläville haluttiin tosiaan enemmän viedä tiedoksi Cadillac harrastuksen merkeissä, että palasia Amerikkaa asuu täällä Härmässäkin. Välähdyksiä historiasta eli Cisse Häkkisen kunniakirja luovutettiin Hämeenlinnassa ja siitä pieni lähiotos ohessa. Toinen minusta todella hienosti eri sukupolvien välistä, ei erottavaa vaan yhdistävää siltaa kuvaa ohessa oleva otos jossa Kunniajäsen Sakari Kulhia ja silloinen ja nykyinen Cadillac in jäsen Jouni Hytti, paiskaavat kättä Jounin -58:n edessä. Hieno hetki saatu filmille! mikä kummallisinta niin Jouni ja hänen Cadillacinsa näyttävät edelleen ihan samoilta vaikka aikaa on kulunut jo 25-vuotta. Kesän odotusta ja NÄHDÄÄN kevään näyttelyissä! Kuvat: Heikki Vainio, Eino Johannes Kemppainen Terveisin Sami Heteaho , sami.heteaho@pp.inet.fi u TYKKÄÄ Cadillac Facebookissa

4 Teksti ja kuvat: Sami Heteaho Lincoln Highway Centennial Tour osa IV Kuva 1. Cheyennen Hotellilla Kuva 2. Cheyennen Hotellilla uusi stetson päässä Kuva 3. Cheyennen Hotellilla Jenkkiheppujen kanssa joilla oma romis Kuva 4. Hotellin baariin tutustumista muiden matkalaisten kanssa Kuva 5. Hotellin pihalla vilisteli pieniä jäniksiä Kuva 6_2. Pete's Service Kuva 6. Pete's Service Cheyenesta lähdettäessä Kuva 7. Grazy Horsen kuva sellaisena millainen siitä joskus tulee Kuva 8. Grazy Horse monumentti Kuva 9. Grazy Horsen pää joka valmistui 1998, 50 vuotta aloituksen jälkeen Kuva 10. Korczak ja vuoresta muokattavan patsaan lopullinen muoto 70-luvun alussa Kuva 11_2. Ollaan ihan keskellä preeriaa ja koko maatakin Kuva 11. Ajelee härkien kanssa Custer National Parkissa Kuva 12. Mount Rushmore Kuva 13. Mount Rushmore yhden miehen unelma (Keke Rosberg toinen oikealta) Kuva 14_2. Tunneleita matkalla Mount Rushmorelle Kuva 14. Tyytyväisen oloisia turisteja Mount Rushmorella Kuva 15. Keystonessa yksi yö Black Hills alueella Kuva 17. Hevonen on vaihtunut mönkkäriin Kuva 18. Tienvarret täynnä sopivia projekteja matkalla Garbon Countyyn Kuva 19. Garbon Countyn erikoisuuksia - talo dinosaurusten luista Kuva 20. Hiljaista on matkalla kohti Rawlinsia Wyomingissa Kuva 21. Rawlinsissa Wyomingissa Kuva 16. Reilu parimetrinen ja varsin katuuskottavan oloinen villinlännen show mies Keystonessa 18.7 aamu Cheynnessä Nebraskassa ja kesätalvi-oma loma yhdistelmä alkaa olla puolivälissä. Nyt vasta kävi ensimmäisen kerran mahdollinen loman loppuminen mielessä. Tällainen rutiini, jossa lyöt melkein joka aamu matkatavarat rekkaan, käyt aamiaisella, starttaat ison V8:n ja lähdet tutustumaan uusiin ihmisiin ja maisemiin sopisi meille kyllä paljon pidemmälläkin kaavalla! (kuvat 1 5). Cheyennessä on kolmen päivän tauko kivalla hotellialueella eli oli seuraavat mahdollisuudet a) viettää lomaa altaalla ja tutustua Cheyennen alueeseen b) Lähteä Colorodon retkelle Denveriin ja ajella myös Pike s peakin huipulle tai c) lähteä tutustumaan Mount Rushmoreen eli monumenttiin jossa ne kuuluisat presidenttien kasvot. Me valkkasimme vaihtoehdon c) ja suuntasimme Cheyennestä kohti Etelä-Dakotan osavaltiota ja Mt. Rushmorea. Sekä Coloradon, että Mt. Rushmoren lenkit olivat molemmat noin km pitkiä ja aikaa oli 3 päivää, joten ajettavaa ei tullut kovin paljon, eikä kiirettä ollut. Matkalla kohti Etelä-Dakotaa löytyi mielenkiintoisia kohteita romunkerääjille, kuten tämä Pete s Service putka, jonka piha oli aivan täynnä bensapumppujen yms. aihioita, autoja ja muuta sekalaista tavaraa. (kuvat 6 ja 6_2) Amerikan tyyliin jälleen ei mitään aitoja ympärillä ja tavara saa olla ilmeisen rauhassa? Tämän jälkeen kamera päätti sanoa irti työsopimuksensa, joten menomatkalta Etelä-Dakotaa ei ole kuin suttuisia kännykkäkuvia, joista ei jäänyt paljon näytettävää. 5 6 tunnin ajon jälkeen olimme vihdoin Black Hills in kansallispuiston alueella ja kunnon tauko oli paikallaan. Olimme reissussa Norjalaisen pariskunnan eli Tomin ja Elviran kanssa. Tutustuimme paikkoihin seuraavassa järjestyksessä eli Black Hills Kansallispuisto, Crazy Horse Memorial, Custer State Park. Crazy Horse Memorialia on todellakin alettu tehdä aikanaan suuren Lakota-Intiaanien päällikön eli Hullun Hevosen kunniaksi Thunderhead vuoren seinämään. Vuonna 1929 silloin jo mainetta niittänyt puolalais-amerikkalainen kuvanveistäjä Korczak Ziolkowski sai kirjeen silloin jo hyvin korkeassa iässä olleelta intiaanipäällikkö Henry Seisovalta Karhulta. Kirjeessä oli ehdotus Korczakille, että valkoisen miehen tulisi kertoa, että intiaaneilla on myös suuret sankarinsa. Korczak oli työskennellyt tässä vaiheessa jo vuodesta 1924 Gutzon Borglumin porukassa, joka rakenti Mt. Rushmoren Memorial paikkaa, mutta tämä yllättävä ehdotus antoi tälle juurettomalle taiteilijalle lisää mietittävää. Korczakille tuli lopulta muistomerkin rakentamisesta pakko- mielle ja elämäntehtävä. Ensimmäiset räjäytykset tehtiin vuonna 1948 ja Korczak tosiaankin alkoi muokata vuorta alkuun hyvin pitkään aivan itsekseen lahjoitusvaroin yms. Siinä onkin miettimistä? Projektin ympärille perustettiin voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka kautta voitiin kerätä lahjoituksia yms. sillä Korczak halusi projektin toteutuvat ilman valtion mukanaoloa. (kuvat 7, 8 ja 9) Crazy Horse memorialin lopulliset mitat aikanaan kun se valmistuu tulevat olemaan 195 m leveä ja 172 m korkea, joten kyllä siinä on patsasta työstettäväksi. Yli 60 vuotta rakentamista nyt takana ja ties kuinka kauan vielä edessä? Korczakilla oli lopulta 10 lasta, joista 7 on jatkanut yhdessä äitinä kanssa rakennustöitä taiteilijan kuoltua Kaikkea se teettää pienellä ihmisellä? (kuva 10). Seuraavaksi sitten kohti Custerin Kansallispuistoa, jossa oli merkatut reitit autoiluun vapaana laiduntavien eläinten keskellä. Biisoneiden näkeminen läheltä oli haaveissa ja onnistuihan se (kuva 11 ja 11_2). Nyt oltiin todellakin sitten aivan keskellä Amerikkaa suurilla laidunalueilla. Täytyy kieltämättä sanoa, että tuollainen iso tonnin painava biisoniuros on lähietäisyydeltä melko katu-uskottavan oloinen otus pitäessään sellaista syvää kumisevaa ääntä ja tuijottaessaan, että mitä nuo peltilaatikoissa istuvat otukset ovat? Heitettyämme hienon lenkin Custerin kansallispuistossa lähdimme sitten vielä käymään Mt. Rushmorella ennen kuin aurinko laskisi. Crazy Horse, Custer Park ja Mt. Rushmore alle 30 km päässä toisistaan joten niiden välillä on nopeahkoa siirtyä vaikka tiet ovatkin vuorilla kohtuukapeita. Maisemat todellakin upeita, joten senkään puolesta ei kannata kiirehtiä. Mt. Rushmore näkyy jo kaukaa ja parkkipaikalta itse monumentin suuntaan kävellessä on pylväsrivistö, jossa yksi pylväs per osavaltio ja unioniin liittymisen tiedot vuosi ja päivä tarkkuudella. Mt. Rushmore rakentaminen lähti käyntiin alun perin juuri turistien ja matkailuelinkeinon tukemista ajatellen. Siitä, mitä kallioon veistetään, käytiin pitkä vääntö eli siihen haluttiin ensin amerikkalaisten sankareiden kuten Buffalo Billin yms. figuureja, mutta lopulta päädyttiin siihen, että veistosten tulee nostattaa amerikkalaista kansallistunnetta eli päädyttiin tekemään Presidenttien Washington, Jefferson, Roosevelt ja Lincoln figuurit. Kasvokuvat ovat 18 metriä korkeita ja projekti kesti vuodesta 1927 vuoteen Projektin pääjehuna tässäkin Lakota-Intiaanien mailla toteutetutussa hankkeessa oli yksi mies eli Tanskalais-Amerikkalainen Gutzon Borglum 6 7

5 Kuva 22. T. Perkinsin vuonna -62 rakentama kaksipäinen mainos Cadillac Kuva 23. Preerialla kohti Evanstonia reilun parin kilsan korkeudessa Kuva 24. Ensimmäisiä hotelleja Evanstonin ulkopuolella - melko karua Kuva 25. Nyt tiedän miten niitä uusia rekkoja tehdään Kuva 26. Perillä Evanstonissa Iltaolusilla Kuva 27. Paikallisia harrastajia kävi pörräämässä Kuva 28. Evanstonin historiallisella rautatieasemalla jossa paikalliset pesivät automme talkootöinä Kuva 29. Evanstonin pormestarin meille järjestämässä aamiaistilaisuudessa Kuva Evanstonista kohti Salt Lake Citya ja Utahin osavaltiota, junat oli piiiiitkiä Kuva 31. Utah Death Rock niminen paikka vanhalla Lincoln Highwaylla Kuva 32. Todellista elokuvamaisemaa vanhalla Lincoln Highwaylla Kuva 33. Koko reissun ehkä onnistunein valokuva Utahissa ja -67 Eldorado Kuva 34. Romukauppa Salt Lake Cityn lähellä Kuva 35. Kävitkös vaa'alla? Kuva 36. Herralle löytyi peltiauto 10 dollarilla, kyllä nyt kelpaa Kuva 37. Olympianäyttämö Kuva 38. FBI:n paikallisbyroo ja hänen kuoltuaan poikansa Lincoln vei projekti loppuun viimeisen puolen vuoden osalta II:n maailmansota oli jo täydessä käynnissä ja tästä projektista jäi lopulta määrärahojen puutteessa toteuttamatta noin puolet, eli presidenteistä oli tarkoitus olla rintakuvat vyötärölle asti. Tämä ei ole kuitenkaan millään tavoin vähentänyt paikan vetovoimaa, sillä edelleen tänä päivän noin 3 miljoonaa kävijää tutustuu Mt. Rushmoreen vuosittain. (kuvat 12, 13, 14, 14_2) Mt. Rushmorelta sitten yöksi Keystonen kaupunkiin ihan lähistöllä. (kuvat 15 ja 16) Keystonessa oli mukava kävellä kylänraitilla tarkkaillen paikallista vaatetusta, sekä auto ja prätkäkulttuuria. Harrikoita oli aivan jumalattomasti ja kaikki kaupat täynnä Sturgis T-paitoja yms. kun siellä kohtapuoleen iso H-D harrastajien tapahtuma. Kellään moottoripyöräilijällä ei 35 C lämmössä näkynyt kypärää. Seuraava aamuna siirryttiin takaisin Cheyenneen, mistä matka jatkui taas isommalla porukalla eteenpäin. (kuva 17) Cheyennessä vietettiin mukava ilta muiden kanssa höntsäillessä ja baarissa roikkuessa. Seuraavana aamuna matka kävi kohti Rawlinsia, Carbon Countya ja illaksi Evanstoniin. Täälläpäin amerikkaa ei juuri liene metallille ja muullekaan mitään kierrätystä, sillä kaikki autot yms. näyttää siltä kuin ne olisi parkkeerattu kerran ja muuttuvat maaksi sitten aikanaan. Todella hyviä projektiaihioita pitkin matkaa valtatien varressa (kuva 18). Carbon Countyn alueella oli sitten jo todella todella hiljaista eli auto tuli vastaa about vartin välein, ei sen enempää eikä vähempää. Carbon Countyn alueella lähellä Medicine Bow ta tuli vastaan myös taloja jotka väitettiin tehdyn dinosaurusten luista. Talot tehty 1932 ja niihin mennyt vajaat 6000 fossiilia luuta. (kuvat 19 ja 20) Sitten saavuimme pieneen Rawlinsin kaupunkiin, jossa operoinut 1888 perustettu Wyomingin osavaltion vankila ja jossa törmäsimme vahingossa kaksipäiseen Cadillaciin Conocon huoltoaseman pihassa. Kun näin auton viime kesänä niin minulle tuli heti mieleen, että olen nähnyt sen vanhoissa kuvissa The H.A.M.B keskustelupalstalla ja samasta autosta todellakin oli lopulta kyse. Herra nimeltä Robert Perkins alkoi pitää Rawlinsissa Perkins Conoco-asemaa vuonna 1960 ja hän, sekä Jack Gunderson rakensivat tuon kak ipäisen" Cadillacin turisti- ja yleisömagneetiksi huoltoasemalle. Cadillacin kyljessä on Robert Perkinsin elämän motto, joka siihen maalattiin jo aikanaan auton valmistuessa always moving ahead jonka perhejäsenet sanoivat tulleen siitä, että Robert katsoi aina eteenpäin ja tulevaisuuteen vaikka oli sairastellut vakavasti jo nuorella iällä. Tämä moton siivittämä Perkinsistä tuli paikallisella mittakaavalla hyvinkin menestynyt liikemies, joka hoiti koko Conocon jakelun yms. melko isolla alueella Wyomingia oman huoltoaseman pidon ohella. Nyt herra Perkins on jo edesmennyt, mutta auto ja Conoco asema ovat säilyneet (kuvat 21 ja 22). Rawlinsista matka jatkuu kohti Evanstonia, jossa yövyimme. Tämä oli yksi kuumimpia päiviä koko reissulla eli lähes 45 C lämpöä varjossa, voiko asiat enää paremmin olla kun lämpöä piisaa, eikä luu palele pokalla? Itse kun en ole aiemmin USA:ta ajanut läpi poikittain, niin minulle ei ole milloinkaan valjennut miten korkealla tuo preeria itse asiassa on eli lähes 1000 km matkalla oltiin koko ajan ft korkeudessa eli m korkeudessa! Illansuussa auringon vielä paistaessa täydeltä terältä Evanston raitti täyttyi euroopasta roudatuista klassikkoautoista ja oli iltapäiväolusten aika (kuvat 23, 24, 25 ja 26). llalla hotellilla kävi pörräämässä paljon paikallista väkeä turisemassa ja kalustoaan esittelemässä (kuva 27). Nastaa porukkaa kuten joka kaupungissa mihin olemme tähän asti pysähtyneet aamuksi saimme kaupungin pormestarilta kutsun aamiaistilaisuuteen historialliselle museojuna-asemalle. Siellä oli täysi aamiaistarjoilu meitä varten, paikallisia tarinankertojia ja muusikkoja, sekä talkooporukka pesemässä meidän kaikkien autot (toki jätettiin tippiäkin pesuhommista), ennen kuin suuntasimme kohti Salt Lake Cityä ja Utahia. Evanstonissa tavattiin Gerry Piiparinen niminen kaveri, jonka isoisovanhemmat olivat Suomesta ja joka oli ollut Suomessa lähetyshommissa (Mormooni), mukavan oloinen heppu ja toimi muistaakseni Evanstonissa opettajana (kuvat 28 ja 29). Matkalla Salt Lake Cityyn näimme pisimmät junat tähän mennessä, joissa jopa 6 veturia. Aloin diggailemaan noita junia ja tosiaan kun junille moikkaili, niin aina tuli juna pillin ääni vastaukseksi hieno sellainen (kuva 30). Loppupätkällä Salt Lake Cityyn oli fiilikset korkealla sillä maisemat kaikessa karuudessaan olivat uskomattoman kauniita ja liikennettä ei ollenkaan (kuvat 31 ja 32). Vielä ennen Salt Lake Cityä eksyimme romukauppaan tai ehkä hienommin sanottuna antiikkikauppaan. Karmean oloinen kauppa, jossa kaikki levällään mutta omistaja erittäin nasta tyyppi, joka tunsi Eurooppaa hyvin ja oli käynyt Helsingissäkin muutama vuosi sitten. Matkaan tarttui 50-luvun Cadillac peltiauto (kuvat 34, 35 ja 36). Illalla perillä tutkin sitten vielä netistä noin kuriositeettina paikallisia käärmelajeja, kun romiksen pitäjä sanoi, että olkaa varovaisia näin jälkiviisaana meille selvisi, että alueella 6 eri kalkkarolajia, sekä Sidewinder laji. Lähestyimme Salt Lake Citya ja päätimme vielä ajaa sitten valtateiden sivussa sellaista hyvin vuoristoista reittiä, missä piti käyttää Cadillac lootasta pienet vaihteet myös, sekä ylös että alas tullessa. Hyvin pysyi lämmöt kurisa 40 C lämpötilassa vuorilla, joten Suomessa ei varmaan ihan heti tule keittäminen vastaan. No niin ja vihdoin perillä Salt Lake Cityssä, joka toimi vuoden 2002 talviolympialaisten näyttämönä (kuva 37). Kylmälaukku huusi tyhjyyttään Salt Lake Cityyn mennessä ja suuri pelko oli, että myydäänkö siellä mitään alkoholituotteita? Saihan niitä lopulta kun vähän kierteli ja kaarteli eli alkuillan lekotteluhetkeen hotellin parkkipaikalla muiden reissaajien kanssa virvokkeet turvattu. Yksille Norjalaisille eivät myyneet kahvia sen addiktiivisen vaikutuksen vuoksi. Mormoniuskonto näkyy ja tuntuu vahvasti Salt Lake Cityn alueella ja mitäs sanotte esimerkiksi ihmistä vetävästä sisäauditoriosta, joka tehty uskonnon harjoittamista varten, tuntuu hyvin eksoottiselta näin peruspakanasta. Meidän Salt Lake Cityn Hilton hotellin vieressä oli osuvasti FBI:n toimisto, joten olimme varmasti hyvissä käsissä! (kuva 38). Seuraavan aamuna Eldon nokka suunnattiin kohti Bonnevillen suolajärveä, joka toden totta oli nyt järvi edellisen viikon rankkasateiden jäljiltä (kuvat 39 ja 40). Bonnevilleen ajellessa liimauksista irronnut rättikatto yritti imitoida ilmapalloa, joten sekös kaikkia nauratti, tässä vaiheessa jo myös meitä, kun ei muutakaan voinut (kuvat 41 ja 44). Lopulta kuitenkin päästelimme suolajärvellä ja täytyy sanoa, että jotenkin surrealistinen paikka ja oli hienoa kävellä lähes kuumassa suolaisessa vedessä karkeiden suolarakeiden päällä kuumaisessa maisemassa. Muutama jenkkipariskunta oli paikalla hienoilla Hudsoneilla. Heidän kanssa olikin mukava vaihtaa kuulumisia. Hudson ratsastajille ei meinannut ihan heti aueta, että olemme ihan oikeasti liikkeellä Euroopasta tuodulla kalustolla, mutta sen jälkeen heitä alkoi kovasti naurattaa moinen päätön idea. Urhea Norjalainen Messerschmitt pariskunta tuli myös Bonnevilleen samoihin aikoihin (kuvat 45, 46, 48, 50, 51 ja 52). Iltapäivällä perille West Wendowerin pienessä Casinokaupungissa Nevadan puolella, missä Utahin osavaltion asukkaat voivat pelata yms. vapaammin kuin kotinurkissa. West Wendover siitä mielenkiintoinen paikka, että sieltä lähti niin Enola Gayt kun B-29 pommaritkin toisen maailmansodan aikaan pitkille pommituslennoilleen pudottamaan mm. atomipommit Japaniin. Tässä pienessä tukikohdassa oli toisen maailmasodan aikoihin parhaimmillaan lentäjää ja lentosotamiestä yhtä aikaa koulutuksessa. Siltä ajalta lähes kaikki parakin ja infrastruktuuri jäljellä niin kuin se silloin jälkeen jäi. Kävimme myös Casinolla illallisella ja vetämässä hieman yksikätistä ennen kuin eurooppalainen reservaatti taas kokoontui puoliltaöin hotellin parkkipaikalle leirinuotiolle. (kuvat 53, 54, 55, 56, 57 ja 58). Aamun sarastaessa koko porukka suuntasi West Wendoverin lentokentällä ryhmäkuvaan ennen päivän etapille lähtöä (kuva 59). Kuvassa näkyvää kenttää käytettiin Nicolas Cagen tähdittämän Conair leffan kuvauksissa myös. Tässä kohtaa reissua kalenterissa näkyy päivämäärä ja seuraavassa Cadillac News issä matka jatkuu kohti Renon Casino-kaupunkia. (kuvat 59, 60 ja 61) 8 9

6 Lincoln Highway Centennial Tour osa IV Kuva 39. Kohti Bonnevillea Kuva 40. Ainoa maisemateos matkalla Bonnevilleen Kuva 44. Ruotsalainen Olds Holiday ihastelee hulmuavaa vinyyliämme Kuva 41. Ruotsalainen -59 Biarritz ihastelee hulmuavaa vinyyliämme Kuva 45. Suolajärvi odottaa Kuva 46. Hieno Hudson Bonnevillessa Kuva 50. Escaladessa melkoinen suolapanssari, pahus kun ei saanut kunnon kuvaa Kuva 51. Mies ja auto CENTER FOR LIFTING SOLUTIONS Teemana UNELMIA SUOMEN SUURIN KLASSIKKOAJONEUVONÄYTTELY Lahden Messukeskus - Avoinna: la ja su klo Liput: 17 / pv, 30 / vkl, alle 12 v. veloituksetta aikuisen seurassa Kuva 48. Satunnaiset matkailijat Bonnevillessa Paikalla on asiantuntijoita, merkkikerhoja, kauppiaita, kunnostajia, autoja, moottoripyöriä, traktoreita, pienoismalleja, oheisohjelmaa ja paljon muuta. Urheilu- ja messukeskuksen hallit ja kokoustilat ovat näyttelykäytössä, teemaosasto sijaitsee alakerrassa. Mukana myös klassikkoajoneuvojen huutokauppa. Pysäköintitilaa 30 v. ja vanhemmille ajoneuvoille messukeskuksen piha-alueilla niin kauan kuin tilaa riittää. Ympäristön katualueilla pysäköintitilaa tuhansille autoille kävelyetäisyydellä messukeskuksesta. Tarkista tuoreimmat pysäköintiohjeet sivuiltamme ennen matkaan lähtöä. nostovalineet@erlatek.fi Kuva 52. Norjalainen Messerschmitt Cadillac-miehen katveessa Kuva hengen lentokenttäkyydityslaitos vuodelta -47 Kuva 53. Desert Liquer sai uudet asiakkaat pohjolasta Kuva 56. Katsoa saa mutta ei koskea Kuva 54. Valkoinen kyltti kertoo kaiken selkokielellä Kuva 57. Lisää ei myynnissä olevaaa tavaraa samassa pihassa PANAGEA INTERNATIONAL LLC on suomalaisessa omistuksessa oleva amerikkalaisten autojen, moottoripyörien, veneiden, yms. maahantuontiyritys. Erityisosaamistamme on Cadillac-osien ja -autojen toimittaminen Suomeen - soita ja kysy. Kuva 58. Ninni tulossa Casinolta Kuva 59. Retken virallisessa ryhmäkuvassa West Wendoverin lentokentällä Kuva 61. Ninni ja Nicolas Cagen tähdittämässä ConAir-leffassa esiintynyt hangaari 10 Osat niin uudempiin kuin vanhempiinkin Cadillaceihin. Nopea ja edullinen toimitus! Kuva 60. West Wendoverin pormestari Vetellään PANAGEA INTERNATIONAL LLC, Vero Beach FL Anne Shepard puh (klo 15 jälkeen), puhumme Suomea. tai suoraan Suomeen, Juha Turkki, puh Voit myös lähettää s-postia Annelle, helsinkisisu@yahoo.com tai Juhalle, helsinki.sisu@gmail.com 11

7 Teksti Jyrki J. Hytti Kuvat: Tomi Wahlroos ja Jyrki J. Hytti Cadillacin sydämellä Ford Cabriolet 1931 Hot Rod Jaska on ottanut messinkiosat omaksi teemakseen niin moottoritilaa kuin maskia myöten. Karkkilalainen Jaska Velin on tullut aikaisemmin tutuksi harrastajapiireissä pokaaleita kahmineen, sinisen 56 mallisen Lincoln Customin kautta. Lincoln on edelleen tallissa odottelemassa aurinkoisia kesäpäiviä, mutta nyt hänellä on työn alla Suomalaisittain teknisestikin vähän erikoisempi rodi, siinä on nimittäin moottorina Cadillacin 331 cid, sydämenluovuttajana on toiminut 51 Cadillac. Vaihteistoa ei Cadillacista kelpuutettu sen suuren koon ja painon takia. Kevyeen ja suht pieneen rodiin istuu paremmin Chevyn pieni Powerglide-laatikko, tosin sen sovitteleminen Cadillacin moottorin perään ei ollut ihan heittämällä selvä. Idea tuohon Cadillacin moottorin valintaan tuli lähinnä siitä, että Jaska ei halunnut sitä tavanomaisinta ratkaisua, eli Chevyn konetta. Jotain muuta oli keksittävä ja silloin sattui sopivasti tarjolle tuo Cadillacin moottori. Se on nyt täysin kunnostettu, ostettaessa se oli aika roisissa kunnossa vaikka suoraan ajosta olikin. Nyt on kaikki koneen sisällä uutta. Sopivan startin löytämisessä on ollut haasteita, eikä sitä vieläkään ole löytynyt. Venttiilinkopat ja vesipumppu ovat myös menossa vielä kromaukseen. Imusarja on itse tehty, samoin kuin pakosarjakin. Molemmat on pyritty tekemään myös muodoiltaan ainutlaatuisiksi ja erittäin hyviltähän nuo näyttävätkin - Jaskalla on sekeästi näkemystä ja kädentaitoja tavallista enemmän. Kori on vuoden 31 Ford Cabriolet sen osalta työt ovat vielä kesken eikä väriäkään ole vielä päätetty. Se on sen sijaan päätetty, että vielä jossain vaiheessa korin päälle ruvetaan sovittelemaan myös irrotettavaa kattoa. Autoon tulevat mittaristot olivat varsinäinen metsälöytö, eli mummolan tontin metsiköstä löytyi 37 Ford, joka oli niille sijoilleen ajettu jo lähes 60 vuotta sitten, vuonna Hyvin olivat mittarit säilyneet vaikka auto muuten on totaalisen laho. Oikeastaan mitään muuta hyödynnettävää ei tästä pahoin maatuneesta raadosta löytynyt mittareiden lisäksi kuin ratti, joka toimii nyt tallin seinällä somisteena. Runko oli Rodi-aihiota ostettaessa alkuperäinen, mutta sitä Jaska on sen jälkeen muokannut parempaan suuntaan niin, ettei siinä ole enää oikeastaan mitään alkuperäistä jäljellä. Jaskan mukaan ei rakentelulla ei varsinaisesti ole mikään kiire, sitä on nyt jatkunut pari vuotta ja vielä menee varmaan pari-kolme vuotta lisää ennen kuin rodi nähdään kadulla. Hyvää kannattaa odottaa. Imu- ja pakosarjat hienoine koristeineen ovat Jaskan omaa työtä, nämä 59 takavaloja imitoivat osat ovat todella tyylikkäät. Kapseleiksi Jaska on valinnut customeissakin suositut Cadillac 57:n uustuotantoa olevat pölykapselit Runko ja taka-akseli ovat kokeneet huomattavia muutoksia alkuperäiseen nähden - hyvältä näyttää! Mittareiksi on tulossa nämä 47 Fordin mittarit. Ne löytyivät Mummon tontin metsikössä majailleesta pahasti maatuneesta autosta. Upea maski on myös Jaskan omaa työtä, siihen on vielä tulossa joitakin messinkiosia lisää. Korityöt ovat päässeet pikkuhiljaa vauhtiin ja hapertuneisiin korin alareunoihin on jo ilmaantunut uutta peltiä 12 13