vuosikertomus

Transkriptio

1 TAPIOLAN LUKIO vuosikertomus

2 YHTEYSTIEDOT TAPIOLAN LUKION VUOSIKERTOMUS Tapiolan lukio Sisällys Käyntiosoite Kutojantie 2 D ESPOO Postiosoite PL ESPOON KAUPUNKI Kotisivu Rehtori Juha-Pekka Peltola puh Apulaisrehtorit Riikka Ahvenniemi puh Kaarina Salo puh Opettajainhuone puh Koulusihteeri Marjaliisa Johansson Annika Viljanen puh Vahtimestari Oskari Kajander puh Sähköposti etunimi.sukuni@espoo.fi Tapiolan lukion johtokunta toimikausi Jaana Juutilainen, puheenjohtaja Jarmo Nieminen, varapuheenjohtaja Katri Suhonen, jäsen Ilkka Virtanen, jäsen Laura Murto, henkilökuntajäsen Heikki Pokela, henkilökuntajäsen Valentina Olimpico, opiskelijajäsen Eliisa Ahonala, opiskelijajäsen J-P Peltola, rehtori, johtokunnan sihteeri Rehtorin palsta 1 Opiskelijakunnan hallitus 3 Tutortoiminta 4 Lukuvuoden vaihto-oppilaat 5 Mugun tytöt Nepalissa 7 Vitsasen vuosi 7 Vanhempainyhdistyksen tervehdys 8 Urheiluseura Viesti 9 LUKUVUODEN TAPAHTUMIA Elokuu Ykkösten ryhmäytymispäivä 11 Syyskuu BI08 Itämeren ekologian kenttäkurssilla 12 Lokakuu Tutkimusmatka Berliinin kulttuuriin 14 Pariisin taidekurssi 15 British History 17 Marraskuu Ahtisaaripäivä 18 UNITY - Tapiolan lukio Intiassa 19 Espoon Yrityskylän avajaiset 23 Mul5-kurssin loppukonsertti 23 Joulukuu Syksyn yo-juhla 24 Lucia-kulkue 24 Tammikuu Vierailija Japanista 25 Ojenna kätesi - verenluovutus 26 Helmikuu Visions - kuvataiteen lukiodiplomityönäyttely 27 Sounds-konsertit 28 Penkkarit 28 Vanhat tanssit 29 Kaunis päivä - Unicef-konsertti 30 Maaliskuu Vaalihumua 31 KuMu-performanssikurssi 33 Huhtikuu Lapin Lumo 34 Lumottu-vain taivas on rajana! 35 EU-politiikkaaTurkin auringossa 38 Toukokuu Musiikkilukiopäivät Turussa 39 Oppilaskilpailujen lukuvuosi 40 Nuorten filosofiatapahtuma Platonin akatemia 41 Opettaja- ja muu henkilökunta 42 Lukiodiplomisuoritukset 43 Puheviestinnän päättökoe 43 Valmistuneet 43 Ohjausryhmät 45

3 REHTORIN PALSTA Rehtori Juha-Pekka Peltola Kuva:Tuomas Merilahti Tervetuloa muistelemaan Tapiolan lukion toimeliasta lukuvuotta !Tämän vuosikertomuksen tehtävänä on koota kuluneen lukuvuoden tapahtumat yhteen ja hämmästyttää meidät lukijat erilaisten tapahtumien ja asioiden runsaalla määrällä. Mitä kaikkea yhteen lukuvuoteen mahtuukin! Vauhdikas arki usein häivyttää muististamme monet asiat, jotka ovat vaikuttaneet tämänkin lukuvuoden onnistumiseen ja siten antaneet sille oman värikkään loisteensa. Onneksi Tapiolan lukiolla on vahva perinne koota lukuvuoden asiat yksiin kansiin ja siten säilyttää monet arjen merkittävät tapahtumat muistissamme. Olemme jättämässä taaksemme lukuvuotta, joka tapiolalaiseen tyyliin on täyttynyt arjesta ja juhlasta. Sopivassa suhteessa. Mukaan on mahtunut suunnittelua ja ennen kaikkea toteutusta. Jälleen kerran olemme tilanteessa, jolloin kaikki nuo ilon ja onnistumisen sekä suunnittelun ja spontaaniuden riemukkaat aikaansaannokset tulisi mahduttaa yhteen vuosikertomukseen. Tehtävä on mahdoton ja siksi vuosikertomus pitää sisällään vain osan lukuvuoden tapahtumista. Vuosikertomuksen sivuilla varsin usein arjen ja eritoten juhlan perusta eli oppitunnit, jäävät muiden tapahtumien varjoon. Tässä meillä olisikin tehtävää, miten voisimme saada myös kaiken toimintamme perustan paremmin taltioitua vuosikertomukseen ja siten myös osaksi kollektiivista muistiamme. Teemallisesti lukion lukuvuotta on leimannut valmistautuminen kolmeen isoon muutokseen, jotka kaikki ajoittuvat vuoteen Ensimmäisenä näistä to- Nimi: Juha-Pekka Peltola eli JP Syntymävuosi: 1966 Oma opetusaineeni: Yhteiskuntaoppi Edelliset työpaikkani: Opettajana lukiossa , lukion rehtorina Harrastukset: Arjen askareet ja liikunta Lenpisanonta: Se minkä teet tee kunnolla Parasta Tapiolan lukiossa: Vahva perinne, joka mahdollistaa loistavan tulevaisuuden lukiollemme! teutuu kesän 2016 muutto takaisin Tapiolaan ja siten paluu lukiomme alkulähteille. Vuosien evakkotaival on siis lukuvuotta vaille valmis. Olemme olleet varsin onnekkaita väistötilojen suhteen, tuskin olisimme juurikaan parempia sijaistiloja voineet löytää, kuin mitä tilamme täällä Kilossa ovat olleet. Kesän 2016 muutosta selvittyämme ja hetken lomailtuamme on heti elokuussa 2016 aika ottaa käyttöön lukion uusi opetussuunnitelma ja kuukausi koulun aloituksesta ovatkin edessä ensimmäiset sähköiset ylioppilaskirjoitukset. Tiedossa on siis varsin vauhdikas päätös lukuvuodelle eikä seuraavan lukuvuoden aloitus tästä paljoa jälkeen jää! Edelliseen viitaten on siis ollut enemmän kuin perusteltua kääntää katseet nyt päättyvän lukuvuoden aikana tulevaan. Valmistautuminen näihin muutoksiin on taakse jäävän lukuvuoden aikana sisältänyt paljon ajatustyötä, mutta myös konkreettisia tekoja, painopisteen vaihdellessa muutoksen luonteesta ja valmistautumishetkestä riippuen. Yksi tärkeimmistä seikoista valmistautumisessa on kuitenkin se, millä asenteella muutosta ja tulevaisuutta lähestytään. On tunnettua, että pessimisti ei pety, mutta mielestäni positiivisella suhtautumisella lopputulos tuottaa aina enemmän, epävarmoissakin olosuhteissa. Positiivisella toiminatatavalla muokkaamme omaa tulevaisuuttamme omista lähtökohdista ja vahvuuksista käsin ja näin pääsemme vaikuttamaan asioiden lopulliseen muotoon huomattavasti enemmän, kuin jos valitsisimme lähtökohdaksi passiivisen, entiseen tukeutuvan toimintatavan, jolloin lopputulos saattaisi olla huomattavasti enemmän muiden tahojen kuin itsemme muokkaamaa todellisuutta. Valmistautuminen vuoteen 2016 jatkuu myös ensi lukuvuonna. Toiminnan luonne muuttuu entistä selkeämmin suunnittelusta konkreettiseksi työksi. Tapiolaan valmistuvan koulurakennuksen fyysiset puitteet valmistuvat suunnitelmien mukaan ja meidän opettajien ja opiskelijoiden seuraava tehtävä onkin aloittaa konkreettinen suunnittelu yhdessä Tapiolan koulun kanssa toimivan arjen takaamiseksi. Meitä odottaa monet vielä ratkaisemattomat asiat, mutta yhdessä toimien, vanhaa ja uutta yhdistellen tulemme luomaan erinomaiset puitteet toimivalle toimintakulttuurille, jossa molemmilla kouluilla on mahdollisuus kukoistaa ja opiskelijoilla oppia ja kasvaa ihmisinä. Tulevaisuuden tekeminen on aina ollut työssämme keskeinen asia, niin eilen, tänään kuin huomennakin! Uskon Tapiolan lukion vuosikertomuksen osoittautuvan jälleen kerran teokseksi, jonka parissa lukija viihtyy ja jonka pariin on miellyttävä palata muutaman välivuodenkin jälkeen. Vuosikertomus jaetaan kaikille kevään 2015 uusille ylioppilaille sekä tärkeimmille yhteistyökumppaneille. Kaikille kiinnostuneille vuosikertomus on luettavissa koulumme kotisivujen kautta. Hyvät ja arvokkaat muistot eivät haalistu vuosienkaan vieriessä. Näiden ajatusten myötä haluan välittää lämpimän kiitoksen lukiomme johtokunnalle, Tapiolan yhteiskoulun Tuki ry:lle ja muille sidosryhmille sekä ennen kaikkea kaikille työyhteisömme jäsenille hyvin sujuneesta lukuvuodesta sekä toivottaa oikein hyvää ja rentouttavaa kesää teille kaikille! 1 2

4 OPISKELIJAKUNTA Opiskelijakunnan hallitus Tutortoiminta Lukiomme opiskelijakunnan hallitus on ollut tänäkin lukuvuonna mukana piristämässä koulupäiviä. Olemme kuluneen vuoden aikana järjestäneet muun muassa Halloween-teemapäivän, itsenäisyyspäiväjuhlan, Kesä keskellä talvea teemapäivän sekä vapputeemapäivän. Tänä vuonna saimme myös kunnian järjestää eduskuntavaalipaneelin yhteistyössä Viherlaakson lukion kanssa. Paneelin yhteydessä järjestettiin vaalitori, jossa opiskelijat saivat tutustua puolueisiin ja jutella ehdokkaiden kanssa. Tapahtuma oli menestys, vaikkakin sen keskeytti palohälytys. Keväällä valittiin uusi hallitus, ja saimme mukaan uusia aktiivisia toimijoita. Uuden hallituksen toimesta järjestimme vapputeemapäivän, jonka aiheena oli kansainvälisyys. Jokaiselle ohjausryhmälle nimettiin maanosa, jonka mukaan täytyi pukeutua. Teemapäivän aamuna pidimme tietovisan. Oikeasta vastauksesta oli tarjolla karkkia, ja oli mukava saada itse rehtorikin mukaan kilpailemaan. Päivän aikana myimme opiskelijoille simaa, ja kaikilla oli hauskaa. Keväällä järjestettiin taksvärkki, jonka tuotot menivät Nepalin kastittomien Mugu-tyttöjen koulunkäynnin tukemiseen. Opiskelijakunnan hallituksena koemme, että on tärkeää tukea niiden koulunkäyntiä, joilla ei siihen olisi muuten mahdollisuutta. On ollut palkitsevaa nähdä, kuinka omat ja yhteiset ideat heräävät henkiin, vaikka se vaatiikin hieman vaivannäköä. Opiskelijakunnan hallitus lupaa jatkaa koulupäivien piristämistä myös ensi syksynä kaikkien ansaitseman loman jälkeen. Toivotankin siis hyvää kesää kaikille opiskelijoille ja opettajille! Ida Kinnunen Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja Opinto-ohjaajat Anja Isonikkilä ja Jarkko Währn toimivat tutor-koordinaattoreina Tutorointi oli vilkasta niin koulun sisällä kuin ulkopuolellakin. Tutorointi toi myös omalta osaltaan paljon hyviä hakijoita Tapiolan lukioon. Tapiolan lukion tutorit valitsivat itselleen peruskoulun, jonka yhteystutorina halusivat toimia ja ottivat aktiivisesti yhteyttä peruskouluihin toimittaen esitteitä Tapiolan lukiosta sekä pitämällä info-tilaisuuksia peruskoulujen oppilaille. Tutorit järjestivät myös opinto-ohjaajien kanssa Tapiolan lukion avointen ovien päivien toimintaa. Usein yhteystutorit vierailivat omassa peruskoulussa, jossa oli mukava tavata tuttuja opettajia ja oppilaita. Ensi lukuvuonna yhteystutorit kouluttavat itselleen seuraajia uusista Tapiolan lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoista. Kannattaa lähteä mukaan tutor-toimintaan ja saada uusia mukavia ja reippaita kavereita. Teksti: Jarkko Währn Kuva: Danielle Amorim 13 A 3 4

5 OPISKELIJAKUNTA Minun vaihto-oppilas vuosi Tapiolan Lukiossa Kuva Laura Murto Minun nimeni on Antoine. Olen ranskalainen ja 16 vuotta vanha. Opiskelen Tapiolan lukiossa. First, I would like to say that Tapiolan lukio is a really interesting high- school. As you maybe know, the main point of this school is music, my favorite hobby. But of course the teachers and the students are also important. The teachers are really nice (Rakastan minun opettajaani) and they really help us because Finnish is not easy to learn as you maybe know. Tapiolan lukio s students are like a big family: in fact, the students are really nice also with us, exchange-students. Of course, in the beginning, it wasn t so easy, because Finnish people are really shy (sorry to offence you ), but after one month everything was really easier, in particular when I needed some help for homework ). I really love Tapiolan lukio because everybody is smiling despite it is raining and dark outside during half of the year. Secondly, Tapiolan lukio is also an international school, because there are every years some exchange students. Furthermore the school has lots of international partnership (Concert, trips abroad, math & science competition ) and it offers lots of language courses. I had the possibility to study English, Spanish and Italian. I also participated to some French courses and I had the chance to present my country s culture. Hei, olen Michelangelo ja olen italialainen. Minulla on vaihto-oppilasvuosi Tapiolassa meneillään ja olen ollut täällä 9 kuukautta. Pian menen kuitenkin takaisin Italiaan, mutta en tullut takaisin tyhjin käsin. Tämä vuosi on ollut täynnä kaikenlaisia kokemuksia. Ole tutustunut todlla erilaiseen koulusysteemiin, johon olen Italiassa tottunut. Lisäksi olen tutustunut monenlaisiin ihmisiin, ja minulla tulee kova ikävä heitä kaikkia. Parasta täällä ovat olleet perheeni ja uudet ystävyyssuhteet, joita on syntynyt. On kauheaa, että lähden pian. Aion kuitenkin tulla takaisin ja nähdä ystäväni ja perheeni uudestaan. Joten sinä, joka luet tätä: toivon, että nautit ajastasi niin kuin minäkin olen tehnyt! Michelangelo Dasara Moi, minun nimeni on Román, minä olen Chilestä ja olen vaihto-oppilas Suomessa. Olen erittäin kiitollinen, että olen saanut olla tässä koulussa koska ihmiset ja opettaja täällä ovat niin mukavia. Tykkään Suomesta, koska luonto ja ympäristö on puhdas ja kaunis. Palaan Chileen onnellisena hyvät muistot mielessäni. Minä en puhu Suomea. Kiitos kaikille niin hyvästä vuodesta ja nähdään pian uudelleen. Gracias a todos! Roman Gonzales These international events bring in the school an international mentality that makes the students more open around the world and not so shy with the foreigners like me. As I said earlier, Tapiolan lukio is also a music school. Almost half of the whole school plays music (in bands, orchestra, or choir ). That gives to us the possibility to discover more the Finnish culture. Also, this music brings closer the students to them and us. To conclude, Tapiolan Lukio is a really nice school for us, exchange student, and also for you, Finnish people. And of course even if you don t play music, this school is also for you I really enjoy being here, I hope you will also. Antoine Kisterman 5 6

6 KUMMIKOULU NEPALISSA ja KOULUN LEHTI TAPIOLAN YHTEISKOULUN TUKI RY Mugun tytöt Nepalissa Tapiolan lukio aloitti tammikuussa kummitoiminnan Suomen Lähetysseuran kautta ryhtymällä tukemaan nepalilaisten kastittomien eli dalit- tyttöjen koulutusta. Kummiohjelma tukee sadan dalit-tytön koulunkäyntiä. Heillä ei muuten ole mahdollisuutta koulutukseen. Kummitytöt elävät Nepalissa Mugun läänin alueella. Se on yksi Nepalin köyhimmistä, vähiten kehittyneistä ja vaikeimmin tavoitettavista lääneistä. Tyttöjen kouluttaminen edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa, naisten oikeuksien toteutumista ja luo samalla edellytyksiä alueen kehitykselle ja köyhyyden vähentämiselle. Helmikuussa järjestettyjen Sounds-konserttien ja toukokuisen taksvärkkikeräyksen tuotto ohjattiin Mugun tytöille. Jaana Oinonen Vitsasen vuosi Vitsanen on Tapiolan lukion oma lehti, joka ilmestyy noin neljä kertaa vuodessa. Lukuvuonna Vitsasen toimittajina ovat olleet Joona Aaltonen, Jesperi Lauhio, Taika Nummi, Jasmina Ollikainen ja Olga Rimpiläinen, joista viimeksi mainittu on kuvittanut lehteä taitavasti. Vitsasen jutuissa on käsitelty koulun ajankohtaisia tapahtumia, kuten penkkareita, ja pohdittu opiskelijoita askarruttavia asioita, kuten ylioppilaskokeiden sähköistymistä. Vitsasen juttuja on voinut lukea myös verkossa koulun kotisivulta avautuvasta linkistä. Katariina Soine, Vitsasesta vastaava opettaja Vanhempainyhdistyksen tervehdys Minulla on ilo lähes päivittäin seurata, kuinka Tapiolan koulun ja lukion tilat Silkkiniityn kupeessa edistyvät. Vuosikokouksessa saimme kattavan katsauksen työmaahan niin Espoon kaupungin kuin pääurakoitsijan toimesta. Meille on valmistumassa hienot ja terveet tilat! Kalustus uusissa tiloissa alkaa kesäkuussa 2016 ja opetus lukuvuoden elokuussa. Vanhempainyhdistyksemme on saanut taas nauttia taloudellisesti hyvästä vuodesta. Toiminnan edellytykset ovat säilyneet samalla tasolla kuin ennen väistötiloihin muuttamista. Vuosittaisten tapahtumien järjestämisen lisäksi Tuki ry on voinut tukea lukion kurssien opintomatkoja ja opetusta syventäviä materiaalihankintoja. Myös oppilaiden harrastustoimintaan myönnettiin harkinnanvaraisesti apurahoja. Yhdistyksen hallitus sai monta uutta jäsentä kevään vuosikokouksessa, mikä on tärkeää, jotta myös uusien oppilaiden vanhempia saadaan mukaan toimintaan. Koossa on nyt taas hyvä hallitus. Suunnitelmia yhdistyksen asioiden päivittämiseksi sääntöjä myöten on paljon toivotaan, että puhti ja aika riittävät kaikkeen. Hallituksen jäsenten lisäksi suuri määrä aktiivisia vanhempia on ollut mukana tapahtumien järjestelyissä. Haluankin kiittää heitä avusta, jota ilman asiat jäisivät tapahtumatta! Suurkiitos myös Tapiolan lukion henkilökunnalle, jonka kanssa yhteistyö on ollut saumatonta. Toivotan hyvää kesää Tapiolan lukion henkilökunnalle ja oppilaille sekä heidän perheilleen. Tapaamisiin monen teidän kanssa ensi syksynä uusin kuvioin! Pia Oesch Tapiolan yhteiskoulun tuki ry:n puheenjohtaja Opintien rakennustyömaakuvat: Laura Murto 7 8

7 VIESTI RY Urheiluseura Viesti liikuttaa Tapiolan lukiota Tapiolan lukion oma urheiluseura Viesti pyrkii lisäämään opiskelijoiden liikkumista lukioaikana ja tukemaan liikunnan monipuolista toteutumista esimerkiksi liikuntatapahtumien, välinehankintojen sekä muun tuen avulla. Viime lukuvuoden jälkeen Viestin toiminta jatkui aktiivisena koko syksyn. Sama hallitus kokoontui edelleen lähes viikottain uuden lukuvuoden alkaessa ja lähti suunnittelemaan syksyn huipputapahtumaa: The Ritari Race. Monen tunnin suunnittelun ja ideoinnin jälkeen saatiin kasattua hyvä kilpailu lukiomme ensimmäisen ja toisen vuositason opiskelijoille. Monelle varmasti mieluinen tapahtuma sai suosiota ja uutta tuulta Viestin purjeisiin. The Ritari Race oli mukavaa vaihtelua arkisiin ja pimeisiin talviaamuihin, sekä varmasti piristi jokaista osanottajaa. Loistava yhteishenki koko koulun ja joukkueiden jäsenten välillä sai aikaan onnistuneen tapahtuman. Yksi syksyn tapahtumana oli myös biitsilentis Salmisaaressa, minne saimme koulumme vaihtarit mukaan. Uuden rehtorin avustuksella ja Viestiin pitkäaikaisena haavena kouluumme saapui pingispöytä. Suurta suosiota saanut pöytä luo kouluumme uusia pingismestareita joka välitunti ja saa oppilaat liikkeelle. Joulukuun Ritari Racen jälkeen oli aika sanoa hyvästit vanhalle hallitukselle ja päästää abit eläkkeelle Viestin hallituksesta. Vanhoina jäseninä Viestiin jäi Jimi Rautakoski ja Nuutti Pyysiäinen. Halukkaita liittymään urheiluseuran hallitukseen oli kymmeniä ja alkukeväästä saimme kasattua uuden hallituksen. Uuden hallituksen kanssa on pidetty jo muutama kokous ja tavoitteena on lähteä jatkamaan Viestin toimintaa samalla tavalla. Viestin toimintaan liittyy hallituksen järjestämien liikuntatapahtumien ja välinehankintojen lisäksi urheilukilpailutoiminta sekä koulunsa päättäneiden, aktiivisesti lukion arjessa liikunnan panoksensa antavien, opiskelijoiden palkitseminen lukuvuoden päättyessä. Kuluneena lukuvuotena olemme osallistuneet aktiivisesti Espoon lukioiden välisiin turnauksiin ja urheilukilpailuihin. Menestystäkin on tullut. Yksilölajeissa miteltiin paremmuudesta golfissa ja yleisurheilussa. Korkeimmalle korokkeelle yleisurheilussa ylsivät Tuomas Valle (100m, kuula), Mikael Marin (keihäs), Satu Nissilä (100m) ja Tuuli Kaukovuo (korkeus). Joukkuepeleissä osallistuttiin sekä tyttöjen että poikien joukkueilla jalkapalloon, koripalloon ja salibandyyn. Pojat taistelivat hopeaa lentopalloturnauksessa. Viestin mitalin keväällä 2015 saavat seuraavat opiskelijat: Topi Halme, Aapo Huotari, Tuuli Härkönen, Lotta Kaijärvi, Juho Kerttula, Eemeli Korhonen, Satu Kouri, Nea Laiti, Vilma Liikonen, Mikael Marin, Erkka Paavilainen, Taru Pekkala, Akseli Sutinen, Tuomas Uotila, Karen Visuri ja Sami Wessman. Vuoden lukiolaisliikkujan kiertopalkinnon saa Mikael Marin. Liikuntadiplomin on suorittanut Veronica Lehtinen. Piritta Hakkari, Viestin vastaava opettaja Lopputalvesta Viesti järjesti koulupäivän mittaisen laskettelureissun Messilän hiihtokeskukseen. Bussi vei ja toi noin 50 koululaistamme Messilään päiväksi. Reissusta jäi hyvä fiilis ja moni sai laskettua vielä talven viimeiset laskut, tosin hieman sateisessa säässä. Sade ei menoa kuitenkaan haitannut ja viimeiset laskut tuntuivat luistavan kaikilla hyvin. Lukuvuoden taas tänäkin vuonna kruunaa opettajien ja opiskelijoiden pesisottelu. Tänä vuonna ottelu järjestetään yhdessä Viherlaakson lukion kanssa. Lisäksi koulupäiviä virkistävät sporttivartit välituntien aikana. Uusi hallitus on voimissaan ja tavoitteena on lähteä ideoimaan syksyn seuraavaa suurta urheilutapahtumaa koko koululle. Nuutti Pyysiäinen, Viestin hallituksen pj 9 10

8 ELOKUU Ryhmäytymisiltapäivä Kuvat Laura Murto SYYSKUU BI 08: Itämeren ekologian kenttäkurssilla Tapiolan lukio on vuosien ajan tarjonnut runsaan valikoiman mitä erilaisimpia matkakursseja. Oppilaita on lähtenyt niin Lappiin, Lontooseen kuin Intiaankin, ja matkoista annetaan järjestään erinomaista palautetta. Yksi vakiintuneista matkoista on syksyinen pitkä viikonloppu Hankoniemen Tvärminnessä, Helsingin yliopiston biologisella tutkimusasemalla, jonne lähtee vuosittain kymmenisen meri- ja muusta biologiasta innostunutta oppilasta biologian opettajamme Lasse Lindqvistin matkassa. Kurssi toteutettiin tänä lukuvuonna yhteistyössä Kaitaan lukion kanssa, joten saimme paikan päällä tehdä tuttavuutta myös heidän oppilaittensa sekä opettajansa Taiju Suontaustan kanssa. On huomattavaa, että oppilaille tarjoutuu tällainen poikkeuksellinen tilaisuus päästä tutustumaan oikeisiin biologisiin tutkimusmenetelmiin ja -paikkoihin, vieläpä niinkin lähellä sijaitsevassa paikassa. Tvärminne takaa selkeät ja monipuoliset puitteet käytännön työkurssille, yöpymiseen asuntolan, moitteetonta ruokaa sekä saunan. Matkaamme syyskuussa 2014 suosi aurinkoinen ja sateeton sää, mikä sopi kurssilaisille mainiosti ottaen huomioon, että suurin osa ajasta kuluu ulkosalla. Heti ensimmäisenä päivänä lähdimmekin yliopiston tutkimusaluksella saaristoon hakemaan monenlaisia näytteitä myöhemmin tutkittaviksi. Opimme ottamaan vesinäytteitä yli kymmenen metrin syvyydestä, mittaamaan meren näkösyvyyttä, siilaamaan eläin- ja kasviplanktonia sekä pintavedestä että syvemmältä ja saimme nähdä, kuinka hydrografiaa tutkitaan ja kuinka merenpohjasta otetaan näytteitä. Niihin pääsimmekin tutustumaan erityisen läheisesti: pohjamuta tuli huuhdella ja siivilöidä kauhallinen kerrallaan, jotta jokainen mönkijä saatiin varmasti poimittua talteen ja tutkittavaksi! Saman päivän iltana lähdimme vielä Lappohjaan yhdelle Hankoniemen vaikuttavista dyynirannoista, jotka ovat maantieteellisestikin erittäin kiinnostavia kohteita hienoine 11 12

9 SYYSKUU valkoisine hiekkoineen sekä hitaasti madaltuvine vesineen. Siksipä ne ovat erinomaisia kohteita nuotata pieniä kaloja sekä äyriäisiä, joita varten sinne lähdimmekin. Tyyni sää ja lämmin vesi suosivat nuottaajia, ja palatessamme illalla tutkimusasemalle, olimme jo saaneet rutkasti tutkimusmateriaalia seuraaville päiville. Lauantai alkoi reipashenkisellä soudulla lähisaareen, jossa tarkoituksenamme oli kerätä näytteitä rantavyöhykkeen rakkolevä- ym. kasvustosta. Suurimmaksi osaksi tämä tapahtui haravoiden ja haavien avulla maalta käsin sikäli kun liukkailla rantakallioilla pysyttiin pystyssä mutta sukelluksessa harjaantuneen Lindqvistin seurassa pääsi myös yksi halukas pulahtamaan näytteenhakuun vilpoiseen Itämereen. Soudettuamme takaisin meillä oli näytteitä vaikka millä mitalla ja siispä niitä pitikin päästä tutkimaan! Tvärminnen tutkimusasema tarjoaa tähän tarpeeseen moitteettomat puitteet: sellainen määrä mikroskooppeja innostaa ketä hyvänsä biologiaa opiskelevaa, ja pian olimmekin jo työn touhussa tarkastelemassa näytteitämme lähempää. Jakauduimme ryhmiin, jotka saivat tehtävikseen syventyä tarkemmin yhteen kurssilla käsitellyistä aiheista ja laatia siitä powerpoint-esityksen muille pidettäväksi. Tiedon etsiminen ja kokoaminen muutamissa tunneissa oli hienoinen haaste, mutta siinähän sitä vasta oppiikin, eikö? Lopputulokset olivat nimittäin erinomaisia, ja tuo seminaari muodostikin hyvin yhteenkokoavan ja informatiivisen lopun kurssille. Kaiken tekemisen ja oppimisen lomassa ehdimme tehdä paljon muutakin, kuten saunoa, uida, tietysti syödä sekä nauttia kauniista saaristoluonnosta syksyisessä asussaan. Kurssi siis tarjoaa paitsi ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä näkemään aitoa biologista tutkimusta, kokeilemaan sen metodeja sekä oppimaan uutta myös hauskanpitoa hyvässä seurassa. Olen suositellut BI08-kurssia monille, ja suosittelen jatkossakin: matkaan kannattaa lähteä ennakkoluulottomasti, ja vaikka kokemuksesta toki saa eniten irti biologian kurssien avulla, on kurssi ehdottomasti elämys myös vähemmän biologiaa lukeneille! Joissa saattaa herätä myös aivan uudenlainen innostus biologian opiskeluun tämän kokemuksen myötä. Teksti: Helmi-Sofia Voipio 13D Kuvat: Tarjaleena Suontausta, Kaitaan lukio LOKAKUU Tutkimusmatka Berliinin kulttuuriin Ilmoittautuessani mukaan Berliiniin suuntautuvalle Landeskunde-matkakurssille, en tiennyt mitä odottaa. Ensimmäisillä tunneilla tutustuimme toisiimme ja meille jaettiin erilaisia esitelmätehtäviä, jotka tuli tehdä matkaa varten. Tal- ven aikana kokoonnuimme säännöllisesti näiden tehtävien pariin ja suunnittelimme matkaa. Kaikki kuitenkin konkretisoitui lähtöpäivänä, kun kokoonnuimme Helsilki-Vantaan lentoaseman aulassa ja nousimme lentokoneeseen. Kun saavuimme Berliiniin, matkustimme lentokenttäbussilla lähelle majapaikkaamme nuorisohostelli Amstel Housea. Lähdimme jo sinä iltana kohti Berliinin liikekeskustaa tutustumaan lähiympäristöön. Ensimmäisinä kahtena päivänä kävelimme paljon Länsi-Berliinin alueella ja tutustuimme nähtävyyksiin, mm. The Story of Berlin-museoon ja kylmän sodan aikaiseen bunkkeriin. Tutustuimme myös Theodor Heuss Gesamtschulen toimintaan, oppilaisiin ja opetukseen Frau Dr. Mehrin johdolla. Vaikka matkalla olikin tarkkaan suunniteltu aikataulu, meille jäi myös vapaa-aikaa ja pääsimme tutustumaan berliiniläiseen kulttuuriin myös itsenäisesti. Viimeiset kaksi yötä vietimme Itä-Berliinin ulkolaidalla Malsdorfissa perhemajoituksessa, josta matkustimme aamuisin junalla Itä-Berliiniin tutus- tumaan useisiin eri museoihin ja nähtävyyksiin. Kävimme mm. Checkpoint Charlien luona olevassa Mauermuseumissa, Valtiopäivätalolla ja useissa muissa nähtävyyksissä. Nämä viisi intensiivistä päivää olivat ikimuistoisia ja me kaikki saimme lyhyessä ajassa uusia hyviä ystäviä. Matkakurssi mahdollisti edullisen, mutta hauskan tavan tutustua Berliiniin ja näiden viiden päivän aikana saimme enemmän aikaan kuin viikon omatoimisella matkalla. Teksti: Roy Kokkonen 13 14

10 LOKAKUU LOKAKUU Pariisin taidekurssi 2014 Tapiolan lukiossa järjestettiin ensimmäistä kertaa ranskan opiskelun soveltava kurssi ranskan opettajien Rosaria Lehtisen ja Tuuli Rossin johdolla, johon kuului matka Pariisiin ja perehtyminen johonkin ranskalaiseen merkittävään henkilöön tai rakennukseen. Kurssin teemana oli taide ja kulttuuri, ja itse ranskan kielen puhuminen hyvässä ympäristössä. Matkan ajankohta oli lokakuuta 2014, jolloin kylmästä Suomesta lähti mielellään Pariisin aurinkoon. Sää oli siellä jo vähän syksyinen, mutta silti ohuella takilla pärjäsi koko viikon. Kokoonnuimme menopäivänä lentokentällä heti aamusta pirteänä puoli kuuden aikaan. Lento kesti kaksi ja puoli tuntia. Pariisin päässä menimme ensin bussilla hotelliimme nimeltä Grand Hôtel de Turin, joka sijaitsi lähellä Montmartrea 9. Arrondissementissa (Pariisi on jaettu 20:een osaan). Hotelliin kirjautumisen jälkeen kävimme syömässä. Tutustuimme hotellin lähellä oleviin ruokapaikkoihin ja kauppoihin samalla kun kävelimme Pariisin tunnettuja pikkukatuja ja katsoimme pilvetöntä taivasta. Heti alusta asti pääsi aitoon ranskalaiseen tunnelmaan ja kulttuuriin. Kävelimme Sacre Coeurin luo ja tutustuimme Montmartren viehättävään alueeseen. Sacre Coeur - kirkko sijaitsee kukkulalla, joka on Pariisin korkein kohta (Eiffelin torni on korkein rakennus). Montmartre on alueena ollut taiteilijoiden asuinpaikka, mutta nykyään se on kallis alue. Katutaiteilijat kuitenkin kerääntyvät sinne maalaamaan muotokuvia ja karikatyyrejä turisteista, jolloin vanhan ajan henki säilyy tähänkin päivään. Montmartre on myös tunnettu punaisten lyhtyjen alueesta ja kabaree Moulin Rougesta. Iltaisin söimme erilaisissa ravintoloissa; esim. pääsimme maistamaan etanoita ja omeletteja ranskalaisittain. Meillä oli mahdollisuus käydä konserteissa, joihin menosta oli ilmoitettu jo aikaisemmin, jolloin yksi opettaja oli aina mukana. Ravintolassa syömisen jälkeen kävelimme vielä portaita ylös katsomaan Pariisin eloisaa elämää ja kaupungin valoja ylhäältä Sacre Coeurin kukkulalta. Joka aamu söimme aamupalan hotellilla, johon kuului mm. kahvi, kroissantti ja pain au chocolat (suklaaleipä). Toisena matkapäivänä lähdimme aamupalan jälkeen kävellen Orsay n museoon. Kävelimme viikon aikana paljon, jolloin matkan aikana hahmotti vielä paremmin Pariisin alueita ja näki kaupunkia. Ranskalaisten tyyliä oli myös hauska katsoa ja yllättävän monella oli aamuisin kädessään patonki, eli ainakin yksi stereotypia ranskalaisista kävi toteen. D orsayn jälkeen menimme junalla Yves Saint Laurentin museoon. Museo oli monille matkan kohokohta, sillä design ja muoti kiinnostavat monia. Kohteemme oli matkaajien näköinen, naisenemmistönkin takia. Museon jälkeen kävelimme Champs Elyséetä, pitkää bulevardia täynnä merkkiliikkeitä ja myös halvemman hintatason kauppoja. Illalla osa ryhmästä kävi Eiffel- tornissa, osa Vivaldin konsertissa hienossa Sainte Chapellin kirkossa. Kolmantena matkapäivänä lähdimme junalla kuuluisaan Versaillesiin, jolloin tutustuimme linnaan ja puistoon. Versailles on alueena todella iso, upea ja nähtävää oli paljon. Näimme samalla vanhaa koristeellista arkkitehtuuria ja taidemaalauksia. Otimme myös paljon taidekuvia isoista kristallisaleista ja maisemista jotka näkyivät linnan ikkunoista. Pitkän päivän jälkeen lähdimme takaisin Pariisiin, jolloin osa kiersi kauppoja ja kävi syömässä, mahdollisuutena oli myös käydä John Scofieldin jazzkonsertissa. Neljäntenä päivänä lähdimme aamulla Louvren taidemuseoon kävellen, jolloin näimme esimerkiksi Mona Lisan ja Vapaus johtaa kansaa - taulun. Louvressa voisi viettää koko päivän, sillä nähtävää riittää. Ennen elokuvamuseoon lähtemistä kävimme syömässä ja samalla sai käydä Notre Damen katedraalissa. Elokuvamuseo Musée La Ville Ciné oli hauska, sillä pääsimme tutustumaan elokuvanteon kulisseihin ja esim. teimme oman elokuvan, johon teimme äänitehosteet ja pääsimme tietämättämme itse elokuvaan, sillä museo oli täynnä piilokameroita. Päivä oli tarkkaan aikataulutettu, sillä illalla oli Lady Gagan konsertti, jonne kolmetoista opiskelijaa ja opettaja menivät. Lady Gagan konsertti oli kokemus, sillä taitava laulaja ja ranskalaiset fanit yhdistettynä tekivät siitä hauskan illan. Lähtöpäivänä aamiaisen ja check outin jälkeen kävimme vielä Marais n kaupunginosassa, jossa vierailimme kirjailija Victor Hugon asunnossa, josta oli myöhemmin tehty museo. Museo oli monelle retken paras hetki, sillä meillä oli hyvä ja mukaansatempaava opas, joka kertoi Hugon elämästä ja Ranskan historiasta. Ennen lentokentälle lähtöä ehti vielä tehdä viimehetken shoppailut ja syödä macaron -leivoksia kahvilassa. Lento Helsinkiin lähti kentältä klo 19 ja olimme takaisin Suomessa klo 23. Matka oli todella onnistunut, ja moniin samassa koulussa oleviin tutustui paremmin. Myös ranskanopiskeluni sai uutta intoa, sillä huomasin että osasin jo enemmän kuin luulin, mutta on vielä paljon sellaista mitä haluan oppia. Onneksi koulussamme on mahdollisuus valita kieliä. Teksti: Siiri Virta 13E Kuvat: Veera Isotalo ja Rosaria Lehtinen 15 16

11 LOKAKUU British History kurssiin kuuluva matka MARRASKUU Ahtisaaripäivä Lensimme Lontooseen Heathrown lentokentälle josta siirryimme bussilla Canterburyyn. Matkalla Lontoosta Canterburyyn pysähdyimme muutamassa kohteessa esimerkiksi Chartwellissa Winston Churchillin kotitalossa. Chartwell oli todella laaja alue, vaikka rakennuksia ei ollut montaa. Voimme siis päätellä Churchillin tykänneen luonnosta ja avarasta tilasta! Illalla majoituimme muutaman henkilön ryhmissä perheisiin, joissa vietimme seuraavat kolme yötä. Canterburyssä kävimme paljon erilaisissa kohteissa, joista hienoimpia mielestäni olivat Canterbury Cathedral ja St. Martin s Church. Myös Canterbury Tales oli hauskasti toteutettu. Kävelimme teatterilavasteiden keskellä ja kuuntelimme saamistamme puhelimista kuuluvaa tarinaa. Kävimme myös seuraamassa oikeuden istuntoa Canterburyssa. Oli kiinnostavaa nähdä kuinka oikeusasiat hoidetaan Englannissa. Tämä oli myös mukavaa vaihtelua museoille. Itse koin esimerkiksi Canterbury Roman museumin hiukan tylsäksi. Canterburyn Norman Castlesta jäi hauskoja muistoja, kun Sara sai toimia ryhmämme turistioppaana, vaikkei paikasta mitään tiennytkään. Canterburyssä oli paljon muutakin nähtävää ja koettavaa kuin historialliset kohteet. Meitä tyttöjä kiinnosti erityisesti shoppailumahdollisuudet jotka olivat keskustassa hyvät ja sopivan rauhalliset varsinkin verrattuna Lontoon ruuhkaiseen Oxford Streetiin. Ruuhkaisesta Oxford Streetistä huolimatta onnistuimme siellä kuitenkin törmäämään Pretty Little Liarsin Tobyyn eli Keegan Alleniin. Hän oli meille todella ystävällinen ja jutteli avoimesti. Matkalla oli koko ajan sopivassa suhteessa omaa vapaa-aikaa ja yhteisiä aktiviteetteja. Siirryimme Canterburystä perheidemme luota bussilla Lontooseen. Ennen hostelliin majoittautumista vierailimme kuitenkin Tower of Londonissa ja British Museumissa. Tämä oli ainoa päivä matkamme aikana joilloin satoi. Tower of London oli hieno paikka, mutta suuren ihmismäärän takia jonotusjat hipoivat pilviä ja näin ehdimme käydä vain The Crown Jewelissä, missä oli kaikkien Englannin hallitsijoiden kruunut. Aika monen euron edestä siis tavaraa! British Museum oli myös hieno, mutta todella iso paikka. Opettajien tekemä tehtävämoniste kuitenkin selkeytti kulkemista ja näkemistä. Tapiolan lukion toisen vuositason A-ranskan lukijoille tarjottiin ainutlaatuinen tilaisuus päästä vierailemaan Ahtisaaripäivien aloitusseminaarissa Savoy-teatterilla. Ahtisaaripäivät ovat presidentti Martti Ahtisaaren mukaan nimetty jokavuotinen tapahtuma, joka sijoittuu marraskuulle Martinpäivän tienoille. Tapahtuman tavoitteena on lisätä tietoa konfliktien ennaltaehkäisemisestä ja ratkaisemisesta niin kansainvälisesti kuin arjenkin tasolla (ahtisaaripaivat.com), ja tänä vuonna aloitusseminaarin teemana olin Peace in Europe now and in the future. Opettajamme Rosaria Lehtinen oli saanut oppilailleen tapahtumaan kutsuvierasliput, ja mitä muutakaan olisimme tällaisen mahdollisuuden edessä voineet tehdä kuin lähteä mukaan? Tiistaiaamuna viisihenkinen iskuryhmämme suuntasikin kulkunsa Kilon ritarin sijaan kohti pääkaupunkimme sykkivää sydäntä saadakseen aimoannoksen tietoa tämän hetken polttavimmista kansainväliseen politiikkaan liittyvistä kysymyksistä. Savoyn lehterit olivat täynnä niin median edustajia, lukio-opiskelijoita kuin kansanedustajiakin presidentti Ahtisaaren avatessa seminaarin. Seminaarin huippupuhujina olivat tänä vuonna Italian ex-ulkoministeri Emma Bonino, Venäjään erikoistunut brittiprofessori Robert Service, sekä YK:n Jacqueline McGlade. Puheenaiheet vaihtelivat EU:n maahanmuuttopolitiikasta Ukrainan ja Syyrian kriiseihin ja maailmanlaajuisiin ympäristöasioihin, ja tauon jälkeinen paneeli, johon osallistui puhujakolmikon lisäksi paneelin vetäjä, suurlähettiläs Renè Nyberg, sai salin tunnelman tiivistymään entisestään tiukkojen väitteiden lennellessä puolin ja toisin. Koko ryhmämme oli todella mielissään seminaarista sen ajankohtaisuuden ja mielenkiintoisten puhujien ansiosta. Moniin uutisotsikoissakin olleisiin maailmanpolitiikan aiheisiin sai paljon uutta näkökulmaa, ja täysin uutta tietoa tuli sitäkin tuutin täydeltä. Näin loppuun vielä omasta mielestäni päivän mielenkiintoisin ajatelma Boninon suusta kuultuna: Eurooppa ei parhaansa mukaan edistä rauhaa, tuntuu enemmänkin siltä, että se haluaa tulla jätetyksi rauhaan. Onko asia tosiaan näin peiliin katsominen ei varmasti olisi pahitteeksi Euroopallakaan. Veera Isotalo, 13E Hostellimme oli aivan Hyde Parkin vieressä, joka oli valtava! Siellä sijaitsi myös Kensington Palace jonka kävimme lähtöpäivänä katsomassa. Matkalla keskustasta Heathrown lentokentälle kävimme vielä Hampton Courtissa joka oli oiva kohde aurinkoiselle päivälle! Hampton Court oli henkilökohtainen suosikkini koko matkalta, sillä siellä oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Matka oli kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut ja täynnä museoita, mutta sehän oli matkan tarkoituskin. Kiitos opettajille kaikesta vaivasta, jonka matkan eteen näitte ja kiitos myös muille kurssilaisille! Erika Wikberg ja Sara Jaatinen 17 18

12 MARRASKUU MARRASKUU UNITY Tapiolan lukio Intiassa Intia herättää ihmisissä valtavan määrän erilaisia assosiaatioita. Itselläni aivan päällimmäisenä mielessä ovat viime aikoina maailmanlaajuisesti puhuttaneet joukkoraiskaukset, äärimmäinen köyhyys keskellä valtavia metropoleja ja kulttuuriperinnöltään rikkaita alueita, sekä tietenkin loistava tulinen ruoka. Unohtaa ei saa myöskään tehokasta koulutusjärjestelmää, joka kouluttaa erityisesti IT-puolen osaajia kansainvälisiin tehtäviin ympäri maailmaa ja opettaa pienetkin lapset painamaan summeria kilpailuissa nopeammin kuin kukaan muu. Kaikki nämä mielikuvat jäävät kuitenkin suhteellisen pinnallisiksi ottaen huomioon sen tosiasian, että yli 1,2 miljardin ihmisen asuttamassa maassa on joka suhteessa huomattavasti variaatiota niin ihmisten kuin elinympäristöjen suhteen. Marraskuussa 2014 minä, Leevi Haapanen, Ilona Hyvärinen, Maria Heinonen ja Kiia Einola pääsimme raapaisemaan hieman syvemmälle, median antaman kuvan alle, matkatessamme Intian Lucknowhun Quanta-tiedekilpailua varten. Loistavat, humoristiset matkanjohtajamme Lasse Lindqvist ja Lassi Kervinen pitivät meistä huolta ja johdattivat meidät niin Intian ihmeiden kuin arjenkin pariin mikä ei ole ehkä kaikkein helpoin tehtävä lähes jokaisen vastaantulijan poratessa silmänsä etenkin ryhmämme blondeihin, paikallisten näkökulmasta eksoottisiin kaunottariin. Edes huivien alle kätkeytyminen ei pelastanut ketään meistä hetkelliseltä julkkiksen elämältä: Taj Mahalin kivitasanteella kamerat kääntyivät mausoleumista meihin päin niin kiihkeästi, että yksi vartijoista alkoi hätyyttää koululaisryhmiä pois ympäriltämme. Agra ensimmäinen kohteemme Delhin lentokentän ja kauniisti muotoiltuna kuvottavalta haisevan juna-aseman jälkeen tarjosi meille antoisan turistipäivän: entisenä mogulivallan pääkaupunkina siellä sijaitsevat muun muassa Taj Mahal ja Agra Fort, molemmat UNESCO:n maailmanperintökohteita. Liian monelle Intiassa vierailevalle turistille Taj Mahal on lähinnä pakollinen käyntikohde, josta on tärkeintä saada onnistunut valokuva ja tietenkin selfie sen edessä. Sen rakennuttajalle, viidennelle mogulihallitsijalle Shah Jahaanille, jättimäinen mausoleumi edusti hänen ikuista, suurta rakkauttaan hänen edesmennyttä vaimoaan kohtaan. Niin kuin Taj Mahal jo osoittaa, Shah Jahaan oli vastuussa mogulivallan kultaisesta kaudesta mitä tulee massiiviseen arkkitehtuuriin etenkin Agrassa ja uudeksi pääkaupungiksi nimitetyssä Delhissä. Rahojen alkaessa huveta harmaantuvan hallitsijan käsistä, hänen poikansa kaappasi vallan ja rakennutti isälleen vankilasiiven osaksi Agra Fort -linnoitusta jotta tämä pystyisi edelleen ihailemaan Taj Mahalin kauneutta kuolemaansa saakka. Oma yrityksemme nähdä Taj Mahal tältä paikalta jäi tosin hieman vajaaksi, sillä Intiassa kaupunkeja syleilevä smog onnistui peittämään kaiken muun paitsi valkoiset ääriviivat. Mielenrauha häipyi hujauksessa päästessämme ensi kertaa tutustumaan Intian ylivilkkaaseen bazaarielämään. Kauppiaat houkuttelivat asiakkaita toinen toistaan paremmilla tarjouksilla ja yksinkertaisella huutokilpailulla. Kiinamopojen, skoottereiden, tuk-tukien, rikshojen sekä tietenkin ihmisten ja eläinten täyttämät pikkukadut olivat täynnä elämää. Ja paljon torvien huudattamista. Pyhät lehmät kuljeksivat ympäriinsä katujen koosta huolimatta. Kerjäläiset kerjäsivät; eräs pieni tyttö kulki hetken mukanamme ottaen minua kädestä kiinni ja pyytäen rahaa. Ikävä kyllä heidän elinolosuhteensa eivät turistien jakelemilla dollareilla parane, vaan tarvitaan isompia muutoksia. Kerjäläisiä lukuunottamatta naiset olivat lähinnä joko mustiin kaapuihin hunnutettuja tai kimalteleviin sareihin pukeutuneita prinsessojen kaksoisolentoja. Saavuimme päivästä uupuneina, mutta iloisina takaisin Agran kotiimme Aman Homestayhin. Saimmepa vielä ennen lähtöä kuulla majatalomme äitihahmon Ranjanan henkilökohtaisesta hindualttarista ja hänen jokapäiväisestä elämästään. Sama nainen vastasi myös ehdottomasti reissun parhaista pureista (öljyssä kypsennettyjä leipiä), joita hän pakkasi lämmöllä etenkin Leeville mukaan. Tundlan kaupungin juna-asema oli edeltäjäänsä miellyttävämpi, kunhan vain pysyi hieman kauempana sen vessoista. Intialaisten aikataulujen ollessa mitä ne nyt ovat, tai enemmänkin niiden ollessa olemattomia, taikka äärimmäisen suhteellisia ja joustavia, saavuimme asemalle muutaman tunnin etuajassa. Kervisen johdolla lähdimme tutkimaan paikallista bazaaria Leevin, Marian ja Ilonan kanssa, kunnes jopa Agrassa kohdattuja katseita intensiivisempi tuijotus ajoi meidät pakoon. Mukaan ehti kuitenkin tarttua täydellinen prinsessamekko veljentyttärelle, ja olimme nyt taas yhtä bazaarikokemusta rikkaampia. Junamme oli ihme kyllä aika lailla aikataulussaan, ja pääsimmekin pian määränpäämme Lucknown juna-asemalle Quantan saattajien eli järjestäjäkoulu CMS:n (City Montessori School) oppilaiden hyysättäviksi. Illalla olimme jo turvallisesti lukkojen takana yhdellä CMS:n noin oppilaalla maailman suurimman kaupunkikoulun monista kampuksista. Ruoka oli edelleen intialaismaisen tulista. Seuraavana päivänä meidät vedettiin heti mukaan Quantan maailmaan: varsinainen kisa ei ollut vielä alkanut, mutta pääsimme sitäkin suuremmalla antaumuksella täyttelemään erilaisia lomakkeita Intian hallitukselle ja ottamaan lukuisia edustuskuvia karttapallot kädessä. Olimme toinen suomalainen joukkue paikalla, mutta todennäköisesti naisvaltamme sekä tietenkin ylihurmaavan Leevin ja miesten edustuspukujen takia satuimme mystisesti päätymään kuvissa eturiviin ja illan aloitusseremoniassa kameran 19 20

13 MARRASKUU linssin silmätikuiksi. Pääsimme myös sosialisoitumaan muiden osallistujien kanssa. Monille kisamatka oli vain kerran elämässä -elämys, ja etenkin brasilialaisilla joukkueilla Quantaan pääseminen edellytti menestystä maan itsensä järjestämissä karsinnoissa sekä sitkeyttä ja rahoitusta hieman rahanriistolta vaikuttavan sponsoritoiminnan kynsissä. Ehdottomasti eniten ääntä lähti kilpailun malesialaistiimeistä, joiden fiilikset olivat joka päivä yhtä katossa ja joiden kanssa lähes jokainen kisatiimi tuntui tulevan toimeen. Bahaismin, koulun toimintaa ohjaavan uskonnon ja maailmankatsomuksen, rooli nousi ensimmäistä kertaa lavalle kirjaimellisesti alkuseremonian loputtomissa puheissa sekä tanssi- ja lauluesityksissä. Esiintymiskokemusta ei City Montessori Schoolin oppilailta puutu, sillä lavalle oltiin rohkaistu nuoria niin ala-aste- kuin lukiotasolta. Ekstrakoreus saattoi johtua juhlavuodesta, sillä Quanta -tiedekilpailu täytti jo kaksikymmentä vuotta! Vihdoin koitti ensimmäinen kisapäivä: Leevi läpäisi Mental Abilityn alkukierroksen ja eteni loppukierroksella neljänneksi(!), kun taas Kiia ja Maria saivat ainakin hyvät naurut matematiikan osiosta. Jäljelle jääneet pääsivät ällistelemään arvostetun Dr. Jagdish Gandhin ei se ihailtava Intian väkivallatonta itsenäistymisliikettä johtanut Gandhi oppeja koulun bahaistisesta kasvatusideologiasta. Suomalaiseen makuun lähinnä aivopesulta tuntunut, uskontojen ja ihmisten yhtenäisyyttä korostanut maailmankatsomus herätti meissä hämmennystä (muun muassa tasa-arvokysymyksissä), mutta ainakin se sai meidät pohtimaan maailman epäoikeudenmukaisuutta ja yleisiä, monesti harhaanjohtavia asenteita ja ennakkoluuloja. Kliseistä ehkä, mutta totta. Emme olleet ainoita, joita koulun aivopesuideologia ihmetytti ja juuri siitä syystä Quanta on kaikessa elitistisyydessään loistava tapahtuma. Se tuo eri-ikäisiä nuoria eri puolilta maailmaa yhteen ja saa heidät pohtimaan tulevaisuutta ja sen kehittämistä paremmaksi, ennen kuin kauhuskenaariot maailmanlaajuisesta nälänhädästä, ylikansoituksesta ja kaupunkeja hukuttavasta merenpinnan noususta toteutuvat. Toinen kisapäivä oli meille kaikille todennäköisesti jännittävin ja tapahtumarikkain. Ilona ja Kiia pääsivät aamusta testaamaan taitojaan Science Quizin alkukarsinnassa, rakas muumiveneemme joutui viimeinkin koetukselleen Aqua Racessa, robottikisan aikana varmistuivat syksyn yo-tulokset ja minä väittelin iltapäivällä. Lisäksi illalla oli luvassa vierailu toiselle CMS:n kampukselle. Vaikka muumiveneemme menestys jäi noin 1,5 metriin altaan reunasta, oli se sentään upein luomus koko kilpailussa ja saimme levitettyä muumien rauhansanomaa uusiin maailman kolkkiin. Vahvistuneet yo-tulokset ainakin pääasiallisesti ilahduttivat, tytöt pääsivät seuraavalle kierrokselle, ja väittelykin sujui yllättävän hyvin. Yleisesti ottaen kisat tai oikeastaan niiden sisältö ihmetyttivät meitä; mutta ei suomalaisen koulujärjestelmän oppikokonaisuuksiin summerin painamisen nopeuskisat tai huutoväittely kuulukaan. Joka tapauksessa uskallan väittää, että jokainen meistä oppi jotain uutta niin omista kuin muidenkin tietovisoista, ja jos ei muuta niin monet kysymyksistä tarjosivat hyvät naurut. Omalta osaltani voisin sanoa oman väittelyaiheeni olleen erityisen antoisa (aiheena hiilidioksidin varastoiminen ilmakehästä keinotekoisesti), ja tietojen hyödyttäneen minua sekä biologian että äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa ja yleisesti ottaen arkielämän ilmastoväittelyissä. MARRASKUU Toisen kisapäivän päätti jälleen kerran uusi tanssiesitysten tulva, kulttuurishown rohkea malesialaisten tanssiesitys sekä venäläinen juomalaulu. Pääsimme myös tekemään kunniakäytävää yhdelle Uttar Pradeshin osavaltion monista ministereistä olisiko kyseessä voinut olla jopa maatalouden ja kastelun vastaava ministeri? Viimeinen virallinen Quanta-päivä tarkoitti säästymistä aamuaivopesulta, minkä sijasta kuulimme lukuisten joukkueiden sanelevan kiitoksensa mielenkiintoisista, opettavaisista yli äyräiden rönsyilevistä puheista, joita kisapäivien jokaisessa ohjelmassa oli kyllä riittänyt. Kulttuurishown esitykset lumosivat ja naurattivat, selvisimme jopa vetämästämme Suomi-visasta, ja Leevi hurmasi kaikki salin tytöt laulamalla kappaleen Sami Mammutti Ed Sheeranin tyyliin kitaran säestyksellä. Palkintojenjako toi mukanaan yllätyksen: saimme kuin saimmekin yhden muovisen kultapokaalin Tapiolan lukioon, nimittäin väittelyn ensimmäisestä sijasta! Ennen viimeistä Quanta-illallista suihkulähteen äärellä, saimme nauttia Timo Soinimaista jytkytystä ja kansankiihkoa en-muista-edes-minkä-puolen punapäiseltä ministeriltä. Loppuilta menikin uusia kavereitamme hyvästellessä. Quanta oli kokemus. Intia sitäkin enemmän. Ennen lähtöämme Delhiin, saattajamme veivät meidät ihastelemaan Lucknown Bara Imambaran shiialaismoskeijaa, palatsia ja sen labyrinttejä sokeriruo osta tehtyine seinineen. Delhin turistipäivä johdatti meidät (tässä vaiheessa matkaa hieman vastenmieliseltä tuntuneen) bahaismin pyhäkköön Lootustemppeliin joka osoittautuikin positiiviseksi yllätykseksi, ja nautimme kaikki hetken sen rauhallisesta ilmapiiristä. Mieli lepäsi hetken jossain kaukana katujen hälinästä ja torvien toitotuksesta. Sama tapahtui Lakshmi Narayanin hindutemppelissä, jossa mielenkiintoa lisäsi myös rikas symboliikka ja suhteellisen vieras uskonnollinen ulottuvuus. Kävelyä hallitusten ylpeilyalueen ja Intian ikuisen vapauden liekin ohi bazaarielämän keskelle. Eteläintialainen dosai-ruokaelämys. Kiivas katujen pauhaava rytmi moskeijoista kuuluvan hyminän säestämänä. Hämäriä sarikauppoja, jotka jatkuivat kerros kerrokselta ylöspäin kapeita porraskäytäviä pitkin. Värikkäiden kankaiden peittämiä prinsessoja. Sekä hymyileviä että epäluuloisia katseita. Vielä reissun viimeinen intialainen illallinen yhdessä: paneeria, butter naania ja paljon naurua. Intia on hektinen maa ja länsimaalainen matkaaja joutuu lähes auttamatta jonkinlaisen kulttuurishokin vaikutuksen alaiseksi. Useimmiten myös vatsataudin. Toisaalta kaikesta kaaoksesta voi löytää oman viehätyksensä. Käsidesin käyttömäärä oli pilvissä, mutta kaikessa oli oma pieni jännityksensä. Olimme jonkin vieraan keskellä, mutta se toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. Quanta opetti ja sai pohtimaan maailman hurjaa menoa vielä vähän normaalia enemmän. Intian kiireiset kadut ja nopeahko tahti huimasivat aluksi, mutta ihmiset olivat kuitenkin keskivertosuomalaisia rauhallisempia ja antoivat asioiden sujua omalla tahdillaan. Kaaoksella olikin rytmi. Matka oli elämys. Satu Kouri 12C, teksti ja Leevi Haapanen 12 A, kuva 21 22

14 MARRASKUU Espoon yrityskylän avajaiset JOULUKUU Syksyn yo-juhla MUL5-kurssin loppukonsertti Lucia-kulkue

15 TAMMIKUU TAMMIKUU Ojenna kätesi!!! Verenluovutusta Tapiolan lukiossa Espoo on Suomen ensimmäinen Hengenpelastaja-kaupunki. Suomen Punaisen Ristin kanssa tekemänsä sopimuksen myötä Espoon kaupunki kannustaa työntekijöitään, asukkaita ja oppilaitoksiaan säännölliseen verenluovutukseen. Tapiolan lukio perusti tänä vuonna Kuninkaantien, Etelä-Tapiolan ja Kaitaan lukioiden sekä EYL:n jalanjäljissä oman SPR:n VeriRyhmän. Sen tarkoitus on kannustaa täysi-ikäisiksi varttuvia lukiolaisia tutustumaan elintärkeään vapaaehtoistyöhön, jonka tekijöiden tarve kasvaa koko ajan suurten ikäluokkien eläköityessä. Suomessa tarvitaan joka arkipäivä uutta verta noin tuhannelta vapaaehtoiselta luovuttajalta. VeriRyhmän yhteyshenkilönä koulussamme toimii biologian ja maantieteen opettaja Lasse Lindqvist. Järjestän pari kertaa lukuvuodessa yhteisen luovutusretken Espoon Veripalvelutoimistoon: ensimmäinen verenluovutuskerta on kiehtova ja ehkä hieman jännittäväkin kokemus, joka kannattaa siksi jakaa toisiaan hienosti tsemppaavan opiskelijajoukon kanssa! Kaikki kouluyhteisömme jäsenet voivat kuitenkin luovuttaa vertaan Tapiolan lukion VeriRyhmän piikkiin milloin tahansa - ilmoita tämä saapuessasi Veripalveluun, niin 4 ½ desilitraasi lasketaan koulukohtaiseen saldoomme! Aktiivisimmat VeriRyhmät palkitaan vuosittain SPR:n toimesta. Myös lukioiden väliset leikkimieliset verenluovutuskilpailut on aloitettu. Haastaisimmeko me vaikkapa Viher laakson lukion mukaan tällaiseen ensi vuonna? Kuka tahansa meistä voi joskus olla luovutetun veren varassa. Vierailija Japanista Opettajaksi opiskeleva Kanae Matsumura Tokiosta vieraili koulussamme tammikuussa. Hän piti esitelmiä japanilaisesta koulujärjestelmästä sekä Japanin kulttuurista ja tavoista, ja seurasi koulumme oppitunteja. Vierailuun kuului myös ruokakulttuuriin tutustumista ja origamien tekoa. Tuuli Rossi, teksti ja kuva Abeja hyvällä asenteella Espoon Veripalvelutoimistossa: Mukana olivat mm. Essi Lehtonen (edessä) sekä Anna Lindahl ja Siiri Pesonen (vuoteilla)

16 HELMIKUU Visions 2015 Kuvataiteen luiodiplomitöiden näyttely Espoon kulttuurikeskuksessa HELMIKUU Sounds-konsertit 3. ja Kuvat Tuomas Merilahti Kuluneen lukuvuoden lukiodiplomityösato löysi tiensä näytteille Espoon kulttuurikeskuksen näyttelytilaan helmikuussa samaan aikaan Sounds-konserttien kanssa. Koulun tiloissa tammikuussa olleet työt siirrettiin Tapiolaan yhdessä Porkkalan lukion lukiodiplomitöiden kanssa. Arvioinnissa Tapiolan ja Porkkalan lukiot ovat tehneet yhteistyötä jo monena aikaisempanakin vuonna. Viime vuonna yhteisnäyttely järjestettiin Kirkkonummen kirjaston Porkkala-salissa. Avajaisiin kokoontui runsas määrä lukiodiplominsuorittajia perheineen, lukioitten rehtorit J-P Peltola ja Matti Autero sekä muu kutsuväki. Opettajat Laura Murto ja Heli Puukko pitivät pienen avajaispuheen. Musiikkiesityksestä vastasi Janne Levänen säestäen lauluaan akustisella kitaralla. Kiitämme Tapiolan koulun ja lukion Tuki ry:tä, joka mahdollisti rahallisella tuellaan näyttelyn järjestämisen. Vieraskirjoihin kertyi noin 300 näyttelyvieraan nimet. Näytteillä oli seuraavien opiskelijoitten kuvataiteen lukiodiplomityöt Tapiolan lukio: Reem Abdullah, Dunia Al-Hilali. Alli-Maiju Hurmola, Joanna Jakobsson, Ilona Jokinen, Karen Visuri, Veera Lahti, Nanna Talvitie Teksti ja kuva Laura Murto Penkkarit Kuva Laura Murto 27 28

17 HELMIKUU HELMIKUU Vanhat tanssit Karakallion koululla Kaunis päivä - Unicef-konsertti Vanhojen päivää vietettiin jälleen penkkareiden jälkeen. Perjantaina 13. helmikuuta edellisen illan tanssiaisista kunnialla selvinneet vanhat saapuivat koululle juhlapuvuissaan ja pitivät koulun aulassa päivänavauksen ykkösille. Meno oli ajoittain kuin nahkiaisissa konsanaan, ja epäilemättä kakkosten viesti siitä, ketkä ovat nyt talon vanhimmat, meni perille. Tapiolan lukio ja Tapiolan koulu järjestivät jo toistamiseen suuren hyväntekeväisyyskonsertin yhdessä Espoon Unicefin paikallisryhmän kanssa. Tapahtuman tuottivat lukion musiikinopettaja Klaara Angervo ja yläkoulun musiikinopettaja Raija Silverberg. Konsertti pidettiin Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa ke klo 19. Tapiolan lukion musiikkilinjalaisten ja Tapiolan koulun musiikkiluokkalaisten lisäksi mukana olivat myös Anna Puu, Petteri Sariola, Kasmir ja Axl Smith sekä Ruotsista asti saapuneet Katrineholmin koulun musiikkiluokat. Suurin osa kakkosista osallistui tuttuun tapaan vanhojen tansseihin kolmannessa jaksossa. Tanssiharjoituksissa näki jo kurssin alkuvaiheessa, että osallistujat olivat mukana hyvällä asenteella ja halukkaita oppimaan askeleet ja kuviot. Opiskelijat olivat aktiivisia myös tanssien suunnittelussa sekä tanssiaisten järjestelyissä. Kurssin odotettu huipennus eli tanssiaiset järjestettiin 12. ja 13.helmikuuta. Remontin läpikäynyt Karakallion koulu tarjosi hienot puitteet Tapiolan lukion tansseille kolmen vuoden tauon jälkeen. 176 tyylikästä tanssijaa ja suuri orkesteri mahtuivat tanssilattialle hienosti, ja tanssijoiden lisäksi myös yleisö tuntui viihtyvän juhlassa hyvin. Torstai-iltana yleisössä oli enimmäkseen opiskelijoiden sukulaisia sekä ystäviä. Perjantain päiväesitystä olivat seuraamassa Tapiolan lukion opiskelijat ja opettajat sekä Karakallion yläkoulun oppilaat. Konsertti oli lämminhenkinen. Lavalla nähtiin yli 200 laulajan kuoro, koulujen yhteinen sinfoniaorkesteri, artistivieraiden omia kappaleita sekä hienoja yhteisesityksiä. Konsertin tuotto oli tänäkin vuonna rutkasti yli euroa Unicefin School for Asia kampanjaan. Teksti Klaara Angervo, Valokuvat Tuomas Merilahti Tapiolan lukion musiikkilinjan orkesteri ansaitsee ison kiitoksen. On joka vuosi yhtä hienoa nähdä ja ennen kaikkea kuulla, kun oman koulun opiskelijat soittavat tyylillä niin valssia, tangoa kuin aitoa rokkiakin. Kiitos kuuluu myös orkesteria johtaneelle Klaara Angervolle, joka onnistui jälleen toteuttamaan liikunnanopettajien musiikkitoiveet yli odotusten. Teksti Janne Salmivuori, kuva Dunia Al-Hilali 29 30

18 MAALISKUU MAALISKUU Vaalihumua lukioiden yhteisvoimin Tavallinen torstai-aampäivä sai Viherlaakson ja Tapiolan lukoissa jännittävän käänteen, kun koululle saapui ihkaoikeita poliitikkoja mainosjulisteineen kaikkineen. Kevään 2015 eduskuntavaaliehdokkaat olivat majoittuneet Tapiolan aulaan. Torstaina 12.3 järjestettiin Viherin ja Tapiolan lukion ensimmäinen yhteinen vaalipaneeli. Tapahtuma osoittautui suureksi menestykseksi, joka aloitettiin vapaamuotoisella vaalitorilla ja päätettiin tiukkien kysymysten vaalipaneeliin. Ehdokkaita oli paikalla useasta eri puolueesta, laidasta laitaan. Eräs taisi jopa tarjoilla hilloa perinteisten kovien käärekarkkien sijasta. Eduskuntavaaliehdokkaat pantiin testiin jo heti ensiaskelilla, sillä koko päivän oli vaalitorilla kuhinaa. Käyntikortteja jaettiin, mielipiteitä vaihdettiin ja oppilaat saivat ennen kaikkea kosketuksen käytännön politiikkaan. Oppilaiden, opettajien ja ehdokkaiden välillä käytiin hyvää keskustelua, ja niin uudet ja kokeneemmatkin ehdokkaat saivat vastailla kiperiin kysymyksiin. Päivän polttavia puheenaiheita olivat varsinkin tasa-arvoinen avioliittolaki, Nato-kysymys sekä opiskelijat nyky-suomessa. Kokoomuksen karkit olivat yleisen toteamuksen mukaan pahoja. Vaalijännitys tiivistyi huippuunsa, kun ehdokkaat asetettiin istumaan riviin vaalipaneelissa. Heille esitettiin kiperiä kysymyksiä, joihin vastattiin joko mikrofonilla tai perinteisellä jaa/ei-tekniikalla. Hurraahuutoja keräsi etenkin RKP:n nuori Nicholas Kujala, joka oli selvästi nuorison asialla. Viimeisten joukossa ehdokkaille esitettiin kysymys pakkoruotsin asemasta Suomessa, joka on luonnollisesti lähellä lukio-opiskelijoiden sydäntä. Vastaukset ehdokkaiden kesken jakautuivat, aivan kuten oppilaidenkin kesken kyseisessä aiheessa. Seuraavan kysymyksen jälkeen jännitys kuitenkin purkautui, kun kysymys esitettiin Suomen toisella virallisella kielellä, eli ruotsiksi! Yllättävä siirto aiheutti tietenkin hämmennystä ehdokkaiden keskuudessa, mutta sai kaikki purskahtamaan nauruun. Kaiken huipuksi, tiloissa alkoi soimaan palohälytys, ja kaikkia pyydettiin poistumaan rakennuksesta. Onneksi hälytys osoittautui kuitenkin vääräksi. Vaalipaneeli sai siis ansaitsemansa dramaattisen lopun, joka kruunasi koko päivän. Varsinkin oppilaille jäi hyvä tuntuma vaalipaneelista, ja monen mielestä se oli oikeasti hyödyllistä ja hauskaa vaihtelua tavalliseen koulupäivään. Usein niin vaikeasti lähestyttävät poliitikot oli eksoottista ja mielenkiintoista saada omaan kouluun keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Vaalipaneeli osoittautui siis kaikin puolin menestykseksi, johon saamme toivottavasti osallistua myös tulevaisuudessa. Kuva Tuukka Mattlar, Tapiolan lukio Teksti Veronika Valtonen, Viherlaakson Lukio 2D Kuvat Tuukka Mattlar, Tapiolan lukio

19 MAALISKUU HUHTIKUU KuMu-performanssikurssin yhteistyö hollantilaisten kanssa Lapin lumoa liikunnan soveltavalla kurssilla Lukuvuonna alkanut yhteistyö hollantilaisen A. Roland Holst Collegen kanssa sai jatkoa, kun opettajat Laura Murto ja Klaara Angervo ideoivat yhteistyökurssin, jossa musiikinopetuksen ja kuvataiteen ilmiöitä yhdistämällä rakentui oppiaineita yhdistäen uutta, luovaa ja kokeilevaa esityskulttuuria. Viimevuotinen yhteistyö kuvataideopetuksen kesken laajeni kun molemmista kouluista mukaan lähti myös musiikinopettajat. Hollannista opettajina olivat mukana Hanke Wiegand/kuvataide ja Stef van Dijk/musiikki. Teema: Meaning of Time Kurssi alkoi tammikuussa 2015 Matka sijoittui huhtikuun alkuun Performanssien esitys Rosa Spier -huisessa Hollantilaisten vastavierailu tulossa marraskuussa 2015 Kurssille osalistuivat: Forsman Anni 13E Haapavaara Robin 13E Hakola Noora 13E Heinilä Aliisa 13E Hurmola Alli-Maiju 04B Johanson Iina 13E Kivistö Janne 12C Laine Harry 13E Leisma Ilmari 12D Levänen Janne 13E Linjama Liina 12D Luostarinen Oskari 12C Mattlar Tuukka 13E Mäntylä Iris 13E Nahi Mimmi 13E Turunen Tuukka 13E Virta Siiri 13E Vuorinen Nina 13E Äikäs Akseli 13E Kevään saapuessa Tapiolan lukion 23 opiskelijaa lähtivät jännittyneinä ajamaan kohti Lapin Muoniota ja Jeris-hotellia. Kaiken kaikkiaan 14 tunnin bussimatkalla vaihdettiin kuulumisia niin ystävien kuin uusien tuttavuuksienkin kesken. Tunnit vierivät, ja aurinkoinen sää saattoi joukon vihdoin lumoavaan pohjoiseen. Aika ajoin ihmeteltiin ympäristön autiutta, toisinaan 70 senttimetrin lumikinoksia. Päivät kuluivat kuin siivillä. Kovasti lasketeltiin, kaikkiaan neljänä päivänä vuoroin Ylläksellä ja Levillä. Vaikka säät olivatkin vaihtelevat, matkasta nautittiin täysin rinnoin. Iltaisin rentouduttiin laskettelupäivän jälkeen kylpylässä, naurettiin iltaohjelmissa ja paistettiin lettuja. Taidettiin katsoa pari jaksoa Temptation Islandiakin. Lisäksi hiihtovaelsimme 15 kilometriä käytyämme Pallaksen luontokeskuksessa katsomassa Lappi-aiheista luontodokumenttia ja lumoavia luontovalokuvia. Vaikka vaellus oli säästä johtuen raskas, oli se myös hauska! Tauolla grillasimme makkaraa, juttelimme mukavia ja jotkut ruokkivat uteliaita kuukkeleita leipäpalat kämmenillään. Monelle hiihtovaellus antoikin uuden, kiinnostavamman kuvan lajista, joka on huomattavasti hauskempaa pohjoisessa kuin täällä etelän laduilla! Matka takaisin oli uninen ja elokuvientäyteinen. Söimme herkkuja ja yritimme mielissämme jäsentää tiiviin viikon tapahtumia. Muutamaa pientä tapaturmaa ja onnettomuutta lukuun ottamatta reissu oli upea ja uniikki kokemus, joka jokaisen pitäisi saada kokea. Kurssi toi mukanaan suoritusmerkinnän lisäksi myös uusia ystävyyssuhteita, hymyjä ja monia muistoja, joita en vaihtaisi mihinkään. Lapin lumo -kurssi antoi lisää energiaa loppukevään opiskeluihin sekä opetti niin hiihtoa ja laskettelua kuin lettujenpaistotaitojakin. Se sai kunnioittamaan ainutlaatuista luontoamme uudella tavalla ja miettimään, josko menisin ensi vuonnakin. Aino-Maria Nurmi 14D, teksti Helena Rautakoski, kuva Teksti ja kuvat Dronttipeikko ja Dronttisiili 33 34

20 HUHTIKUU HUHTIKUU Lumottu - vain taivas on rajana! Tapiolan lukion musiikkilinjan oma sovitus Wicked-musikaaliin perustuen esitys Hanasaaressa Wanhempien Wallattomissa la ja katkelmia musiikkilukiopäivillä Turussa Logomossa Käsikirjoitus/sovitus: Mimmi Nahi, Janne Levänen sekä työryhmä Alkuperäissävellykset: Stephen Schwartz Välisoitot ja melodraamat: Leevi Haapanen Ohjaus: Klaara Angervo Näyttämö- ja liikeilmaisu: Maija Andersson Koreografia: Sofia Keto-Tokoi, Maija Andersson, Klaara Angervo Valotekniikka: Janne Levänen ja Tuukka Turunen Äänitekniikka : Henri Sertti Tarpeisto, puvustus, naamioiden valmistus ja maskeeraus: Laura Murto ja työryhmä Kuvat Roger Olander Produktioon osallistuneitten ajatuksia Wallattomien jälkeen koonnut Laura Murto "Muistan kun ekoissa treeneissä pamahdin (yllättäen) myöhässä ihan pöllähtäneenä keskelle musaluokkaa, jossa koko porukka ryömi ja huitoi musiikin tahdissa, ainoana ohjeena oli improvisoida. Meikäläinenhän siinä oli ihan, excuse my french, paskat housussa. Olen aina kaihtanut kaikenlaista improvisaatiota, tehnyt tarkasti nuottien ja ohjeiden mukaan. Pakon edessä olen ehkä nolostuneena posket punaisina jotain säheltänyt, mutta tyhmältä näyttämisen ja itsensä nolaamisen pelko on aina estänyt mua täysin vapautumasta. Nyt kuusi viikkoa myöhemmin en voi uskoa, millaisen lukon tämä prokkis on mussa avannut. Ja se on ihan täysin teidän kaikkien ansiota. On aika sanoinkuvailematon fiilis, kun keskittää kaiken energiansa yhteen asiaan muusta maailmasta välittämättä, ja vielä näin mielettömien ihmisten ympäröimänä. Haluan kiittää teitä, kun olette luoneet niin kannustavan ja turvallisen ympäristön, että munkinlainen nolostelija uskaltaa tehdä täysillä, ja noh, näyttää ajoittain myös tyhmältä. Enpä olisi arvannut, kuinka hauskaa se on." Milja Sutelainen "Ootte ihan törkeen upeita ja lahjakkaita ihmisiä joissa on sitä energiaa, elämäniloa, säihkyvyyttä, hulluutta ja kaikkee mahollista bada-bingiä maan ja taivaan väliltä. En todellakaan pysty tajuu et tää oli nyt tässä ja pitäis odottaa viel vuos seuraavaa mut iiiiiso KIITOS kaikille vihreille ja ei-niin-vihreille musapalleroille! Pitäkää toi sama asenne joka lavalla oli ja joka räjäytti tänään koko hanasaaren!! I love you guys, hyvää yötä!" Venla Taari "Viime yönä näin kaiken vihreänä ja kuulin unessa paitsi pätkiä joka ikisestä biisistä, myös Klaaran äänen huutamassa "HYVÄ TYYPIT, LISÄÄ ENERGIAA!!!" Jos pillittää läpi näytöksen ja tulee kiire ehtiä pyyhkiä kyyneleet aina lavalle mennessä, on aika varmaa, että kokemus on iskeny jonnekin syvälle. Tähän on minunkin hyvä päättää kaikki Tapiolavuoteni, rikkaampana kuin olisin voinut uskoakaan (enkä puhu nyt rahasta, ne meni makkaraperunoihin, olkaa hyvä beibit). Kiitos teille, on todellakin ollut kunnia saada tehdä prokkista näin valtavan lahjakkaassa porukassa ja oppia teiltä elämyksen lomassa myös mm. rohkeutta luottaa välillä omaankin tekemiseen. Se on arvokasta - te olette arvokkaita." Elina Hirvola "Kiitos aivan mielettömästi elisestä! Uskomatonta, että näkee koko yön unia musikaalista ja sitten aamulla ei enää saa unta, kun on niin kovissa fiiliksissä. No good deed vaan pyörii päässä! Tämä oli minun ja muutaman muunkin abin viimeinen kouluproduktio ja ei olisi voinut paremmin lopettaa! Kiitän!" Väinö Valli "Iso kiitos kaikille eilisestä ja oikeastaan kaikista viimeisistä kuudesta viikosta! Oli ihanaa päästä normilinjalaisena sukeltamaan musalinjan ihmeelliseen maailmaan tuntemaan ja aistimaan teistä leiskuvaa lämpöä, lahjakkuutta ja elämää (sekä kaikkia muitakin ominaisuuksia, joita Klaaran ja Maijan antamissa korteissa luki) Tolla teiän meiningillä vain taivas on rajana! Olette ihan mahtavia tyyppejä." "Ensi kertaa minusta tuntuu kuin olisin lumottu" Julianna Järvinen 35 36