Seljänteen Sanomat. LC Kangasala/Harjula tiedotuslehti. Numero 4/

Transkriptio

1 Seljänteen Sanomat Numero 4/ Perustajaveljet charter-kokouksessa maaliskuussa Viisi vuotta sitten oli puolet porukasta vielä mukana, nyt noin kolmannes. Mutta onhan sekin vielä paljon; 30 vuotta on kokonainen ihmissukupolvi. Leijona-klubin kaltaisessa yhteisössä sukupolvien arvot ja kokemukset vaihtuvat aika optimaalisesti. Kiitos vaan sitkeille perustajaveljillemme! LC Kangasala/Harjula tiedotuslehti

2 HYVÄÄ JUHLAVUOTTA, LEIJONAT 30 vuotta on hyvä aika tehdä erilaisia asioita ja paljon. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtua ja muuttua paljon. Tuskin olisi neljännen luokan opettajani uskonut, jos olisin kertonut, että 30 vuoden päästä olen presidentti --- niin se maailma ehtii muuttua. Radiossa soi Petri Nygårdin uusin kappale, Kaikkee pitää olla, jossa laulaja "räppää" lähinnä sitä, mitä oli ennen ja mitä on nyt. Klubimme historian aikana moni asia on saanut uuden muotonsa; diesel-henkilöautot ovat yleistyneet, mustavalkotelevisioista on tullut värillisiä tauluja, puhelimet ovat muuttuneet niin pieniksi, että ne voi hukata. Neuvostoliitto on kadonnut ja Berliinin muuri kaatunut. Mutta kyllä Harjulan leijonatkin ovat saaneet aikaan. Rahallista hyvän tekeväisyyttä on jaettu varmasti monen vuosipalkan verran. Auttavaa työtä on tehty monelle kotona, avustettu yhteisöllisissä rakennus- tai entisöintihankkeissa ja viety sekä lahjoitettu monelle ihmiselle hyvä ja iloinen mieli, jota ei voi missään suureessa mitata. Haluaisinkin näin juhlan lomassa muistuttaa ja herättää keskustelua, kuinka me Harjulan Leijonat vastaamme nykypäivän vaatimuksiin, jotta jaksamme viedä hyviä asioita niitä tarvitseville ja kuinka saamme joukkoomme sellaisia uusia ihmisiä, jotka uskovat Leijona-toimintaan ja jaksavat tehdä sitä seuraavat 30 vuotta. Ennen kaikkea on ilo olla tämän Leijona Klubin presidentti ja todeta kuinka hyvä kaiku kuuluu niiden ihmisten äänestä, jotka mainitsevat LC Kangasala Harjulan. Ollaan yhdessä ylpeitä omasta klubistamme! Juhlatuulella Tommi 40v. 2

3 JUHLAPÄIVÄNÄ Yhdistyksen iäksi 30 vuotta ei vielä välttämättä ole poikkeuksellisen pitkä. Ihmisikään verrattuna se kuitenkin on niin paljon, että perustajien ajatuksia ja ihanteita on ollut pakko siirtää nuoremmalle sukupolvelle, muuten ei ainakaan jäsenmäärä olisi voinut säilyä. Itse asiassa meillä on selvästi enemmän jäseniä nyt kuin perustamiskaudella tai klubin alkuvuosina. Päinvastaisista puheista ja arvioista huolimatta klubi on vetänyt puoleensa uusia ja nuorempia jäseniä. Ei ehkä ihan niin paljon kuin on toivottu, mutta on kuitenkin vetänyt. parhaimmillaan meillä oli lyhytaikaisesti 36 Veljeä 1990-luvun loppupuolella, mutta noin 30 jäsentä on ollut arkipäivän realismia. Se on selvästi enemmän kuin maan keskiarvo, mutta suunnilleen sama kuin piirin keskiarvo. Kun meillä on poikkeuksellisen nuori pressa ja rahuri, kaikki voimat tulisi keskittää löytämään heille ikä- ja maailmankuvakavereita. Me klubimme "keski-ikäiset" olemme tämän ponnistuksen velkaa sekä perustajaveljillemme hyvin menestyneen klubin perustamisesta ja hoitamisesta, mutta myös nuoremmille Veljille klubin tulevaisuuden varmistamiseksi. Kiitos perustajaveljillemme sekä "melkeinperustajaveljillemme" hyvästä klubista ja voimia nuoremmille hoitaa sitä. mpz 3

4 EDELLINEN JUHLAKAUSI Kausi oli meille poikkeuksellisen hieno. Pystyimme jakamaan kaikkiaan euroa avustuksia, niistä 25-vuotisjuhlissamme yli euroa. Kauden pressana oli Antero Soikkeli ja sihteerinä Ilpo puolivuotta ja allekirjoittanut loput. Samalla naputtelin Seljänteen Sanomia jo toista kautta. Kauden aikana pukkasi 10 lehdykäistä. Joka numerossa, lähinnä Antsan viitseliäisyyden ansiosta, toimitimme palstoja "Tapahtui 25 vuotta sitten" eli klubin perustamisvuotena. Varat meillä avustustyöhön oli hankittu Pikku-G:n ja Jaakko Ryhäsen konserteilla. Ryhäsen kirkkokonsertti oli samalla Inssin muistokonsertti. Niistä tienasimme yhteensä euroa, joka on kirkkaasti ennätyksemme mistään hankkeesta. Vuosijuhlaamme juhlimme oikeilla kunnon juhlilla. Perustajajäseniä juhlittiin huolella. Arne Ritarin Lions-ritareiksi lyötiin Mane ja Reportteri. Liiton tervehdyksen esitti DG Heidi Rantala. Perustajaveljistämme oli vielä mukana lähes puolet eli 11. Juhlapuhujamme oli charter-pressamme Kari Neilimo ja minä sain kertoilla klubin historiaa. Klubimme historia, Aika ei lopu, julkaistiin keväällä 2005 kirjana. Se sai aika hyvin julkisuutta, silloinen TV- Tamperekin, jonne tein ohjelmia, julkisti sen kulttuuriohjelmassaan. Veljesrintamalla meillä ei ollut aivan nappikausi. Olimme juuri edellisellä kaudella menettäneet Inssin, mutta kaudella saimme vain kaksi uutta Veljeä, Mäkisen Jorma ja Kylä-Laason Hanski saatiin mukaan, mutta klubin hylkäsivät Terho Paulavuo, Timo Rantanen, Olavi Valkjärvi, Mikko Joutsiniemi ja Kari Kinnunen. Toisin sanoen jäsenmäärä laski kolmella ja oli kauden päättyessä 30. Tuleva Veljemme Seppo Jarva kävi vierailulla kokouksessamme. Vielä sillä kaudella järjestettiin klubien yhteistyön nimissä Vesaniemen "Kevätpäivän tasaus", mutta sen tähti oli jo laskussa. Klassikkomme, kirkkopyhä sujui ladyjen kahvihomman ansiosta hyvin. Lions-palvelupäivänä käytiin perinteisesti haudoilla. Myös Pekalla käytiin useita kertoja piha- ja halkohommissa. Sahalahti oli liitetty Kangasalaan. Meitä pohditutti Leijona-klubitihentymä, joka ei kokonaisuutena saanut aikaiseksi mitään merkittävää. Klubin talous oli koko kauden hyvä ja tulos jäi ylijäämäiseksi huolimatta suurista avustuksista. Kausi päätettiin retkeen Laipanmaahan ja valitsin kauden Leijonaksi Jote Laakson. Pressa halusi kiittää kolmea merkittävää yhteistyökumppaniamme viirillä: Kymppisähkö, Peko ja Tolppa-ravintolat. 4

5 Vielä edellisen juhlavuotemme aikana jaksoimme järjestää tapahtumia: Inssin Kuutamohiihdosta jalostettu Kevätpäivän tasaus ja kaikkien aikojen suurin kassamenestyksemme Pikku-G: 5

6 KAUSI Pressaksi oli valittu Matka-Erkki ja sihteeriksi Jussilan Mane. Jatkoin Seljänteen toimittamista, joita väkerrettiin edellisen vuoden tavoin 10 numeroa. Kausi alkoi Kivikasvojen konsertilla Kisarannassa. Konsertti oli hyvä, valitettavasti taloudellinen tulos ei. Sen tulosta korjailtiin syksymmällä Ahti Jokisen konsertilla Pirtillä. kauden alkupuolella oli laatukokous Mutikossa, jossa syötiin Einon ja Hanskin taiteilemia broilereita. Kirkkokahveilla ja kuljetuksella oli perinteinen vuosi. Edellisen vuoden pitkäaikainen huippukävijämäärä, noin 120, laski sataan, mikä sekin oli vähintään riittävästi tapahtuman mielekkyydelle. Ladyt olivat kahvittaneet tilaisuutta vuodesta Haudat ja Itsenäisyyspäivä, jossa meillä oli Suomen lippuvuoro, hoidettiin kuten ennenkin. Tuleva jättiläispinnistys oli Pohjolan Punainen Sulka, jonka asiamieheksi valittiin pienen oman empimisen jälkeen Jote ja konsultiksi edellisen kerran myyntikuningas Mane. talvella köytiin Linkosuolla. Vuoden kohokohta oli Melvin Jones-ilta, jossa Pasille myönnettiin MJ-jäsenyys. Pasista tuli neljäs MJ-veljemme. Meitä oli tapahtumaa todistamassa 18 Veljeä ja Ladyä, millä määrällä olimme suurin klubi paikalla. Kun Matka-Erkki oli puheenjohtajana lähimatkailimme vaihteeksi lähes joka kokouksessa ja mikäli olimme kotosalla, oli vierailijoita. Heistä varmaankin mieleenpainuvin oli Ulla-Maija Tolonen, POKin johtaja. Omista vierailuista ehkä tärkein oli käynti LC Vesilahden kokouksessa, koska se on meidän ystävyysklubimme. Sekin oli melkoinen yleisömenestys, kahdeksan Veljeä. Uusi Veljemme Kylä-Laason Hanski esitti ja sai ajatuksen läpi, että otimme Rampin näytöksen liput myyntiin. Kappale oli "Hämärässä laulaa punakylkirastas. Kausi päätettiin taas Laipanmaassa, nyt Rajalan kämpällä. Vuoden Leijonaksi Jote valitsi Einon. Kaatuneiden päivän lippulinnaan osallistuttiin vielä kesäkuun puolella ja Pekalla sekä Heimolla oltiin talkoissa. Klubin jäsenmäärä oli jatkuvassa paineessa. Kauden alussa oli 30 veljeä ja päättyessä 29. Uusi Veli oli Seppo Jarva. Oletettavasti kausi ei ollut kovin suuri taloudellinen menestys eikä avustuksiakaan voitu jakaa, muuta kuin tulojen verran. 6

7 Ahti Jokisen konsertti oli menestys miniatyyrisarjassa, mutta Pasin MJ-juhlissa olimme suurin paikalla ollut klubi. 7

8 KAUSI Kesällä rakennettiin Hanskin johdolla talkoilla Vappu Tiitolan mökkivajaa. Virallinen edustus hoitui taas Liiton vuosikokoukseen, tällä kerralla aloitteleva hallitsijapari, niin kuin oikein onkin: sihteeri Antsa ja pressa Jote, Seinäjoella. Pitkä sarjamme konsertteja ajautui siunattuun loppuun, kun kesäkonserttimme Kengurumeiningin kanssa meni plörinäksi. Aika armeliaasti kirjattiin, että kun Rampin liput tuli myydyksi kohtalaisesti, päästiin sentään jonkin verran plussalle. Siinä kuitenkin kiersi yksi jakso klubimme ansaintaa loppuun. Vuodesta 1988 oli ollut toinen toistaan suurempia onnistumisia, mutta sitten ote lipsahti, eikä uutta otetta enää saatu. Toisaalta yhteistyö Rampin kanssa toimii edelleen ja antaa toimintaamme pohjavarallisuuden. Kauden pääasia oli Punainen Sulka. Kokous kokoukselta kuunneltiin ja hämmästeltiin Joten viestejä. Yhdessä Einon kanssa tuli kauppa kuin siimaa. Ensin oli selvää, että tavoite saavutetaan, mutta taulukauppa kävi niin hyvin, että pian alettiin ahdistella edellistä ennätystä. Lopputuloshan oli sitten kaikkien aikojen ennätys ja paras E-piirissä ja lähellä kärkeä (11.) koko maassa. Kauden mukavin asia oli varmasti kaikkien mielestä se, että perustajaveljemme Jyrki sekä Lady Kirsi palasivat Veljesjoukkoon. Lokakuun kokous, jossa uusi Veli palasi klubiin, oli muutenkin yksi kaikkien aikojen hauskimpia. Kappalainen Riitta Jaakkola esitteli pukeutumismuoteja hänen lähetystyöuransa varrelta. Ladymme toimivat malleina ja pressa Jotekin sai päähänsä jonkun muslimipomon myssyn. Toinenkin uusi Veli oli esittelyssä, Esko Piirainen, joka sitten helmikuussa astui riviin. Mäkisen Jorma vietti komeat viiskymppiset Mobiliassa. Jatkoin SS-ilmoitusten tekoa kaudelle normaalit yhdeksän numeroa. Taas hoidettiin samat rutiinit kuin ennenkin, mutta Ikäihmisten kirkkopyhä jäi ohjelmasta. Pekalla oltiin vielä joulukuussa talkoissa aika kesäisessä kelissä siivoamassa Pekan sisaren raksan pihaa. Toiseen talkooseen Mikko Hiitelä osallistui, mutta juuri ennen joulua tuli viesti, että hän oli saanut autoa ajaessaan sairaskohtauksen ja menehtynyt. Talven mieleen painunein kokous oli keilailuretki ja vierailu Skanskan konttorissa Tampereella. Koko kauden ajan Antsa yritti terävöittään aivojamme erilaisilla tehtävillä, mikä olikin hyvää vaihtelua. Antsa sekä pressa ja Erkki S. ahkeroivat digiasennuksia läpi kauden, mikä monin kiitoksin huomattiin aika laajasti. Koko kevätkauden Jote 8

9 eleli palkintosateessa, johon osittain joutui Einokin. Tämä oli tietysti täysin ansaittua ja ostimmehan me Veljetkin kolehdilla Jotelle yhden kampanjataulun. Ilmeisesti hienoin mitsku Jotelle oli "Kahden Sulan Punainen Sulka-ansiomitali". On hienoa, kun yksi tai kaksi tekee työt ja muut saavat nauttia menetyksen paisteest! Olimme muutaman vuoden lintsailleet Yrittäjien markkinoilta. Nyt sinne palattiin lähinnä siinä mielessä, että näkisimme tuttuja ja he näkisivät meidät. Jote oli virittänyt polkupyörän palkinnoksi, ja sen saattoi voittaa arvaamalla kolikkojen lukumäärä lasipurkissa. Ja menihän se pyörä, meille jäi vähän rahaakin. Päätimme uusia osallistumisen seuraavina vuosina. Kauden päätteeksi Eino valitsi Mäkisen Jorman Vuoden leijonaksi. Kausi päätettiin vaihtokokoukseen yllätyskohteessa Erkin mökillä. Kokouksessa vetovastuuseen siirtyi Seppo H., ensimmäisenä toisen kierroksen pressana. Kesällä kävimme itse teatterissa Pynsällä ja kauppasimme Rampin "Punaista ratsastajaa". Kesällä talkoilimme Mobilian Skoda-päivillä. Klubin jäsenmäärä oli vieläkin viettävällä pinnalla: Olavi Helenius pitkän ja Hannu Kylä-Laaso lyhyen jäsenyyden kokemuksella päättivät erota. Heidän jättämänsä aukot korjasivat Jyrki ja Esko. Mikon kuolema kuitenkin piti saldon miinuksella eli kauden aikana jäsenmäärä laski yhdellä ja oli kauden päätteeksi 28. Talous oli taas vankoilla Punaisen Sulan huikean tuloksen takia, ja kun Kengut sekä Punakylkirastas menivät sutsut, avustuksetkin olivat "tavallisen" kauden tasoon verrattuna suuret eli euroa. Pohjolan Punainen Sulka oli Joten juhlaa; piirin keräyspäällikkökin esittää aarian sen kunniaksi ja Jote muikeilee. 9

10 KAUSI Kausi alkoi siinä mielessä tylsästi, että Pasi, joka oli jo ilmeisesti pitkäänkin miettinyt eroamistaan, toimitti eroviestinsä heti edellisen kauden viimeisen kokouksen jälkeen. Pasi oli historian kirjojen valossa poikkeuksellisen ansioitunut Leijona. Jäsenmäärämme kolkutteli pohjakosketuksia, koska Pasin jälkeen meitä oli vain 27, lähellä historiamme pohjanoteerausta. Lopputulos oli kuitenkin hyvä: kolme uutta Veljeä liittyi. Seppo Koo ja Veli Voutilainen siirtojäseninä sekä Sami Dahlman uutena. Loppujen lopuksi kauden päättyessä olimmekin aika hyvässä tilanteessa. Kauden pressa oli Seppo Heikkilä ja sihteeri Heimo Saarinen, kokenutta porukkaa siis! Kaudella oikeastaan kaikki onnistui kohtuullisesti. Kauden aluksi Ramppi teatterin Punaisen väri taisi olla osalle Veljiämme vähän liian kirkas, mutta silti myyntitulos koheni edellisestä vuodesta selvästi ja se alkoi vakiintua ohjelmaamme. Syksyllä oli Tapani Pertun konsertti, joka sekin meni hyvin. Tärkeä asia oli kaskukirjatyöryhmän perustaminen. Sillä oli aika tiivis ja tiukasti ajallisesti rajattu tehtävä, koska seuraavan vuoden joulumarkkinoille piti ehtiä. Otin tietysti tehtävän vastaan, kun edellisen kirjan työporukka suostuivat työryhmän jäseniksi. Esko ja Leevi viimeistään tässä vaiheessa olivat vakiintuneet vakituiseksi osaksi klubikokousta. Veivasin edelleen Sanomia, nyt taas kymmenen numeroa. Kaudella vierailtiin Sappeessa Joulukokouksessa ja huhtikuussa Luopioisten klubissa. Omassa kokouksessamme vieraili sääksitietäjä Juhani Koivu. Merkittävä hanke oli Ilarin ja Karin osallistuminen yksityishenkilöinä, muta klubin edustajina Ahjärvi-talon korjaamisen. Yrittäjien Markkinoilla oli taas tarjolla polkupyörä, jonka arvauskohteena oli metallilankanyytti. Taas pyörä meni ja meille jäi vähän rahaa. Kaudesta todettiin yleisohjeena tulevaisuuteen, että vaikka Seppo toisen kierroksen pressana selvisi hyvin kaudesta, oli hyvä, että sen aikana saatiin rivit järjestyksen ja normaali "herrahissi" käyntiin. Kauden aikana hallitus ryhdistäytyi ja valmisteli asioita, jota kokoukset olisivat mennett mukavammin ja nehän menivät. Taloudellisesti ei ollut ongelmia. Likviditeettiä riitti, avustuksia annettiin vain euroa ja tulos jäi pari tonnia pakkaselle. Suruttakaan ei tästä kaudesta selvitty, kun Lady Pirjo menehtyi pitkän sairauden murtamana. Kauden päätteeksi Jorma M. valitsi Heimo Saarisen Vuoden leijonaksi. Hallituksen vaihtokokous vietettiin taas Honkaniemessä. 10

11 Yllä kauden hallitsijapari ja alla Esko selittää, että hänellä oli vielä tullessa tämän kokoinen valkoinen viisaita puhuva eläin. 11

12 KAUSI Klubin jäsenmäärä oli koko kauden 30. Antsa oli alueen puheenjohtajana ja osittain sen vuoksi piirihallituksen kokouskin oli kokouspaikallamme Mobiliassa. Pressa oli Seppo Jarva ja sihteerinä Reijo Helenius. Koko kausi tavallaan valmistauduttiin klubin 30-vuotisjuhlaan. Päätettiin, että juhliminen aloitetaan julkistamalla uusi kaskukirja joulun markkinoille. Tiukoille toimittaminen meni, mutta valmis siitä tuli suunnilleen ajoissa ja aika komeakin. Myyntimenestys oli alkuun hyvä ja saimme laskut hoidettua ilman ulkopuolista apua melkein mukinatta. Vähän jäi rahaakin yli. Kuitenkin ponnistuksistamme huolimatta myytävää jäi kauden jälkeen paljon. Kauden aluksi kaupattiin taas rampin lippuja ja VIP-ruokailua. Kauppa kävikin erinomaisesti, kun myimme Rampin kaikkien aikojen ennätyksen 391 myytyä lippua. Toki siinä oli mukana Rampin omatkin asiakkaat, eihän meillä ollut lippujakaan kuin 350. Kun ruokailukin meni ennätystahtiin, 128 henkilöä, jäi siitä jotain meillekin. Lahjoituspuolella oli merkittävää, että Peko eli Erkki Peltonen lahjoitti Tampereen Kuurosokeiden palvelutalon sähkötyösuunnittelun klubin nimissä ja kun klubi laittoi pienen summan lisäksi, tuimme tätä aikoinaan paljonkin tukemaamme hanketta tuntuvasti. Hieman harmillisesti varsinainen talkootapahtuma ei osunut meille kenellekään muiden menojen takia, mistä sitten kuulimme monta kertaa jälkeenpäin. Muuten kauden lahjoitukset (olosuhteiden pakosta) olivat euron luokkaa, mikä on "normaalin" vuoden tasoa. Kauden hauskin juttu oli Arnen Tiukun ryöstö amurilaisilta, jotka olivat piiloutuneet Kangasalan lähimetsään. Urhokkaita oli ryhdistäytynyt retkelle peräti 10 Veljeä ja siitä tuli todella ikimuistoinen ryöstöretki. Klubiesitelmätaso oli korkealla, kun kaikkiaan kuusi esitelmää kuultiin ja kommentoitiin. Vaikka merkkipäivät eivät sinänsä suuria ansioita sisällä, sattui kyseiselle kaudelle peräti viidet tasakympit, kaksi 70 vuotta ja kolme 60 vuotta. Siihen väliin menee aika keskelle nykyinen keski-ikämme. Vierailupaikat, uusi seurakunnan toimintakeskus Pyysalossa ja Ahjärvi-talo, olivat mielenkiintoinen kokemus, varsinkin kun viime mainitussa kävi Joulupukki. Kausi päätettiin taas Mutikossa. Valtikka siirtyi uudelle sukupolvelle, kun Tommi Repanpoika Helenius otti pressan tehtävät vastaan. Rahuriksi tuli vielä nuorempi Sami, minkä vastapainoksi reportteri istutettiin sihteeriksi. Siinäkin tuli ennätys: Sihteeriyttä on kauden jälkeen kolme ja puoli kautta. Lehden teko menee jo niin rutiinilla, ettei sitä enää lasketa. Syntymäpäivänäni heikolla hetkellä lupasin hoitaa sitä vielä neljä vuotta, että siis vähintään kolme kautta on jäljellä. 12

13 Arne Ritari-illallisilla käy klubistamme säännöllinen edustus; ritareita on neljä sekä pienillä, keskipienillä että aika suurilla numeroilla. Ensi kaudesta alkaen on kaksi uutta ritaria. Esko ja Eino sopivat hyvin noin seitsemän veljeksen pöytään Sahalahdella klubivierailulla. 13

14 Einon masinoimat Tiukun ryöstöt ovat hauskaa vaihtelua kauteen; tässä amurilaisten vieraana. Alla Veljet ihmettelevät, miten halkoja pitäisi tehdä Pekalla. 14

15 LAPSUUDEN JOULU Metsän urkuja tuuli kun soittaa, lumivaippaan verhoutuu maa. Joulu saa, valo maailmalle koitaa, se mielen niin herkäksi saa. Lapsuusjouluihin muistoissain kuljen, elää saan hetket nuo uudelleen. Muistot syvälle syömmeeni suljen, palaan lapsuuteen onnelliseen. Muistan hämyisän, jouluisan illan, saunapolkua kun kuljettiin. Yli muistojen kultaisen sillan palaan hetkiin niin riemullisiin. Oli kaikilla puhdasta yllä joulupöytään kun asetuttiin. Kaikki nauttia sai kystä kyllä, hartain mielin kun atrioitiin. Kuusi seisoi nurkassa tuvan, monin kynttilöin loistettaan loi. Joulupukkikin tulla sai luvan, suuren riemun se lapsille toi. Siihen lämpöiseen, kotoisaan turvaan joulun lapsikin tulla taas voi. Talvi-illan niin leppeään rauhaan joulumielen se oikean toi. Tähän hetkeen muistoistain palaan, takkatulta nyt tuijotan vain. Usein vielä noihin jouluihin halaan, jotka kerran ma kokea sain E.L. 15

16 SEURAAVAT KOKOUKSET Itsenäisyyspäivän kynttilänsytytys ja lipun kanto 6.joulukuuta alk. klo Hallituksen kokous Mobilian saunakabinetissa MAANANTAINA 4. tammikuuta 2010, klo Kuukausikokous MOBILIASSA maanantaina 11. tammikuuta 2010, klo HYVÄÄ JOULUA JA MENESTYKSEKÄSTÄ VUOTTA 2010! LC Kangasala/Harjula tiedotuslehti Toimittaja: Martti Piltz Painopaikka: Kirjapainopalvelu Pekka Niemi Oy