Professori David Oslin

Transkriptio

1 1/2009 SININAUHALIITON TIEDOTUSLEHTI Professori David Oslin vieraili Suomessa luennoimassa s. 4 Huumetyön tukikohta: Palikat on kasassa! s. 22 Laaja teemanumero ikääntymisestä ja alkoholista

2 Sisällys 3 Pääkirjoitus 4 Ikääntyneille suunnattu päihdehoito toimii ja sitä tarvitaan 6 Ikäihmisten väestö- ja päihdepalvelut palvelurakenteen murroksessa 7 Toimintamalli nousi arjen tarpeista 8 Ei enää ajelehtiva lastu laineilla 10 Pilkettä mieleen ja silmäkulmaan 11 Palvelutalohanke eteni palvelutalojen erityispiirteitä kunnioittaen 12 Aito kohtaaminen on ikäeettisen päihdetyön ydintä 16 Tapahtumakalenteri 17 Ikääntyminen ja työ 18 Moneen käteen sopiva koulutuskansio 19 Millaista on monen toimijan hankkeen johtaminen? 20 Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi 21 Ikääntyvät arvostavat kohtuullisia juomatapoja 22 Palikat kasassa, Tukikohta? 23 Kemissä matalan kynnyksen kohtaamispaikka osaksi kunnallista palvelua 24 Kristillinen huumetyö on sitä, että ihmistä tuetaan vaikka elämänmuutosta ei tule 25 Minä kasvan -naisten toipumisohjelma 26 Uutisia 2 Sininauhaliitto Krämertintie 2, HELSINKI Puh , Faksi (09) keskustoimisto@sininauhaliitto.fi Päätoimittaja: Tuija Lukkari Toimittajat: Annika Treuthardt ja Johanna Vakkuri Taitto: Terttu Hauhia Etukannen kuva: Tuija Lukkari Sivun 2 pohjakuva ja sisäsivujen kukkakuvat: Shutterstock Painopaikka: Libris Oy, Helsinki 2009

3 pääkirjoitus Moniammatillisesti ikääntyvää kuunnellen TÄNÄÄN SAAN OLLA YLPEÄ ja tyytyväinen. Oli oikea strateginen valinta lähteä vuonna 2004 liikkeelle ikääntyminen ja alkoholi -teemalla. Hiljaiset viestit ja heikot signaalit ikääntyvien kotipalveluista, kotisairaanhoidosta sekä palvelutaloista tulivat oikeaan aikaan kuulluiksi Sininauhaliitossa. Vaadittiin rohkeutta lähteä tallaa maan tuntemattomia polkuja. Alkaessamme operoida meillekin uuden ilmiön kanssa emme tienneet minne polut johtavat. Emme osanneet arvata, että polut muuttuvat jossain vaiheessa isoiksi väyliksi. Ikääntyneiden kanssa työskentelevien suur ta tarvetta alkoholin liikakäyttöön liittyvien asioiden työstämiseen ei voi nut ennakoida. Päihdetyössä toimivien kumppaneidemme suurta tarvetta aiheeseen tarttumiseen ei olisi aiemmin voinut ennustaa. NYT TIEDÄMME ikääntymisen ja alkoholin yhdistelmästä enemmän. Tiedon karttumisen ainutlaatuisena kulmakivenä on ollut satsaus moniammatilliseen ja sektorit ylittävään yhteistyöhön. Vanhusja eläkejärjestöt, kunnat sekä meille läheiset päihdetoimijat ovat olleet korvaamattomia kumppaneitamme. Lisäksi geriatrian ja lääketieteen asiantuntemuksen mukaantulo on ollut suureksi tueksi. Valmius tehdä töitä sektorit ylittävässä kumppanuudessa vaatii erityistä asennetta ja ammattitaitoa. Todellinen kumppanuus tarkoittaa valmiutta omien toimintatapojen ja jopa omien periaatteel listen olettamusten muuttamiseen. Omaa tapaa ymmärtää eri ilmiöi tä ei pidä asettaa toisen tapaa paremmaksi tai todellisemmaksi. Pitää uskaltaa tunnustaa oman koulutustaustan ja elämänkokemuksen rajallisuus. Usein kiireen keskellä sekä nopeiden tulosvaatimusten paineessa yhteistyöhön investointia ja satsausta kumppaniin tutustumiseen ei pidetä tärkeänä. Tämän takia monet suuret löydöt jäävät valitettavasti tekemättä. Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi -hanke (LOL) satsasi eri ammattiryhmien vuorovaikutuksen etsimiseen ja kumppanien kanssa yhteisten tavoitteiden muodostamiseen. Erinomaisena lähtökohtana oli yhteinen tahto kuulla ikääntynyttä: mitä ikääntynyt todellisuudessa haluaa ja tarvitsee? Kuunteleminen vaati omien olettamusten sivuun laittamista. Oppimisprosessin tuloksena näimme, että usein ikääntyneen tarpeet olivat paljon yksinkertaisempia kuin olimme ajatelleet. Tulosten kuunteleminen oli yksi avainasioista. Hienoa, että LOL-hanke sai jatkorahoituksen Raha-automaattiyhdistykseltä. Nyt kehittämishankkeen onnistumisten juurruttaminen mahdollistuu. Päihdetyön jalkautuminen vanhuspalveluihin on tosiasia eri puolilla Suomea. Palveluis sa ja järjestötoiminnassa alkoholin käytön puheeksi ottaminen vahvistuu entisestään osaksi perustyötä, ja myös hoitopalveluita tarvitseva osataan jatkossa ohjata eteenpäin. HAASTEITA RIITTÄÄ kuitenkin edelleen. Tammikuun alussa Yhdysvalloista vieraanamme käynyt psykiatrian ja geriatrian professori David Oslin haastoi hankkeessa kehittämiämme ryhmätoimintamalleja: Ryhmätoiminnalla on varmasti vahva sosiaalinen merkitys ihmisen elämään, mutta ei niinkään päihdehoidollista merkitystä. Ovatko sosiaalinen merkitys ja päihdehoito tosiaan näin kaukana toisistaan? Milloin on oikein kannustaa päihdekäyttäytymisen muutokseen? Milloin vastaavasti kaiken edelle tulee arjen hyvinvoinnin tukeminen, vaikkei päihdekäyttäytymisessä tapahtuisikaan muutoksia? Tässä lehdessä ikääntynyt Pilke-ryhmäläinen kuvaa: Ryhmän vetäjä puhui minulle suoria sanoja, otti tavallaan niskasta kiinni ja sai houkuteltua tähän porukkaan. Hetkeäkään en ole sen jälkeen katunut päätöstä lähteä mukaan. Milloin on ikääntyneelle oikea hetki puhua suoria sanoja ja milloin oikea hetki keskittyä arjen sujumisen hoitamiseen? Ehkä painotus riippuu siitä, minkä alan ammattilainen on ikääntynyttä kohtaamassa. Kuva: Niina Stolt/Studio Onni KUN KIINNITÄMME HUOMIOMME ihmisarvoisiin elinolosuhteisiin, osallisuuteen yhteisössä tai elämän tarkoituksen pohdintaan, lähtökohtana ovat ongelmalähtöisyyden sijaan ihmisen perustarpeet. Tuleeko meidän samalla kuitenkin arvioida toimintamme vaikutuksia sen perusteella, että onko mielekkään elämän seurauksena alkoholin käyttö tai palvelujen tarve vähentynyt? Kuinka oleellista muutoksen osoittaminen on ikääntyvien palveluja kehitettäessä? Riittääkö myös rahoittajille perusteeksi se, että ihminen kokee saaneensa elämään merkityksen ja mielekkään arjen? Kehitämmekö ikäihmisille ikäspesifejä hoitomalleja vai hoivamalleja? Näiden kysymysten pohdintaa helpottanee se, että jatkamme yhteistyötä moniam ma tillisesti ja ikäihmistä itseään kuunnel len. AARNE KIVINIEMI Toiminnanjohtaja Sininauhaliitto 3

4 On saatu näyttöä, että erilaiset hoitomuodot, sekä lääketieteelliset että psyko sosiaaliset ovat tehokkaita hoidettaessa ikääntynei den päihdeongelmia. Ikääntyneiden päihdehoidos sa pitää ottaa huomioon kuitenkin iän tuomat muutokset elimistössä ja esimerkiksi depression mahdollisuus, toteaa Suomessa Sininauhaliiton ja A-klinikka säätiön kutsumana vierail lut yhdysvaltalainen professori David Oslin. Ikääntyneille suunnattu päihdehoito toimii ja sitä tarvitaan David Oslin on psykiatriaan ja geriat riaan erikoistunut lääketie teen tohtori. Hän puhui Hanasaaren kulttuurikeskuksessa Sininauhaliiton Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi -projektin ja A-klinikkasäätiön yhteisessä seminaarissa. Oslin kertoi addiktioista ja niiden hoidosta myöhemmällä iällä sekä esitteli joitakin tutkimuksia aihepiiristä. Puheet suuren ja märän ikäluokan eläkkeelle jäämisestä ovat tuttuja Yhdysvalloissakin. Oslinin mukaan suuri haaste olisi opettaa tämä sukupolvi käyttämään lääkkeitä oikein. Yhdysvalloissa puhumme Woodstocksukupolvesta, joka on nyt eläköitymässä. 4 Tämä sukupolvi on aiempaa varakkaampaa, koulutetumpaa ja terveempää. Toisaalta he myös käyttävät lääkkeitä enem män ja lääkkeiden väärinkäyttö on lisääntynyt koko ajan. Yli 65-vuotiaat ovat myös ainoa ikäryhmä, joiden alkoholinkäyttö on kasvanut. Nuorella ikäluokalla kas vu on sen sijaan jo taittunut. Erään tutkimuksen mukaan yli 65- vuotiaiden alkoholinkäyttö kolminkertaistui vuodesta 1991 vuoteen Oslinin mukaan ikääntyneiden päihdeongelmien hoidon tekee haasteelliseksi se, etteivät ikääntyneet puhu ongelmistaan terveydenhuollon ammattilaisille ja toi saalta ammattilaiset eivät ota alkoholia puheeksi. Terveydenhuollon ammattilaisille alkoholista kysyminen on edelleen vaikeaa. Tämä hämmästyttää minua. Esimerkiksi tupakoinnista voidaan keskustella vaikka kuinka paljon ja vapautuneesti, mutta alkoholi koetaan hyvin leimaavana puheenaiheena. Puhumattomuuden ongelma on yleinen siis myös Yhdysvalloissa. Hoidon lisäksi sosiaalista tukea David Oslinin mukaan on saatu tutkimuksellis ta näyttöä, että myöhemmälläkin iäl lä aloitettu päihdehoito tehoaa hyvin. Vanhemmat ihmiset esimerkiksi sitoutuvat hoi toon ja käyvät sen loppuun nuorempia ikäluokkia

5 paremmin. Oslinin mukaan tehok kaita hoitomuotoja ikäihmisille ovat esimerkiksi kognitiivis-behavioraalinen te ra pia, AA-toiminta ja motivoivat haastattelut. Erilaisia hoitomuotoja tarvitaan, koska ikääntyneillä on erilaisia tarpeita. Hoidon lisäksi myös perheenjäsenten antamalla sosiaalisella tuella on positiivinen vaikutus ikääntyneen hoidon onnistumiseen. Oslinin mukaan ikäspesifit hoitomuodot, esimerkiksi ikääntyneiden ryhmämuotoinen terapia, näyttävät toimivan päihdehaittojen minimoimisessa. Tästä on saatu Oslinin mukaan näyttöä yhdessä satunnaistutkimuksessa ja useissa havaintotutkimuksissa. Ei ole mitään järkeä laittaa 70-vuotiasta 20-vuotiaiden ryhmään. Ikäspesifit ryhmät sen sijaan toimivat nähdäkseni hyvin. Meillä Pennsylvaniassa on vertaistoiminnan osalta esimerkiksi sellaisia AA-ryhmiä, jotka on suunnattu vain ikääntyneille. Kerron Oslinille Liika on aina liikaa -projektin matalan kynnyksen vertaistuellisista ryhmistä, etenkin Pilke-ryhmätoiminnasta, joka tähtää ihmisen voimaannuttamiseen ja elämänlaadun parantamiseen sen kautta, että hän oppii elämään ryhmän jäsenenä. Välttämättä elämäntapojen muuttaminen ei ole tavoitteena. Tiedossani ei ole, että Yhdysvalloissa olisi vastaavanlaista ryhmätoimintaa kehitetty. Uskoisin, että tämänkaltaisella ryhmätoiminnalla on vahva sosiaalinen merkitys ihmisen elämään, mutta ei niinkään päihdehoidollista merkitystä. Myös syrjäytymisen vastaisessa työssä tämänkaltaisilla ryh millä on paikkansa. näyttöä siitä, että ei tarvitse olla päihdetyöntekijä keskustellakseen alkoholista ja puuttuakseen tilanteisiin. Tuntuu, että sairaanhoitajalle puhutaan kipeistä asioista jo pa helpommin kuin päihdetyöntekijälle. Rat kaisevaa on se, miten asiat sanotaan ja kysymykset kysytään. Tutkimukseen osallistuneista 60 prosent tia oli huolissaan omasta alkoholinkäytös tään. Jos heidät ohjattiin esimerkiksi vas taanotolleni, heistä 70 prosenttia myös tuli paikalle. Puhelinkeskustelut olivat siis ma daltaneet kynnystä lähteä hoitoon. Kaiken kaikkiaan puhelinsoittojen ja hoitoon ohjaamisten jälkeen 45 prosenttia vähensi tai lopetti juomisen. Naltreksoni voi auttaa myös ikääntynyttä Onko ikääntyneelle hyväksi käyttää alkoholia ollenkaan ja mikä sitten on liikaa? Oslinin mukaan liian määritelmä on hyvin yksilöllinen. Joissain tapauksissa yksikin an nos on liikaa, jos esimerkiksi lääkitys on sellainen, joka ei sovi yhteen alkoholin kanssa. Terveille ikääntyneille, joilla ei ole alkoholin kanssa yhteensopimattomia lääkkeitä tai esimerkiksi mielenterveysongelmia, suositusten mukainen alkoholinkäyttö ei ole haitallista. Suurimmalle osalle ikääntyneistä alkoholi ei ole ongelma. Jos riippuvuus sen sijaan on kehittynyt, voi Oslinin mukaan lääketieteellisistä hoidoista saada apua. Lääketieteellisistä hoitomuodoista on tutkittu etenkin naltreksonin tehoa. Eräässä David Oslin oli ensimmäistä kertaa Suomessa vuotiaiden ryhmälle tehdyssä tut kimuksessa naltreksoni näytti vähentävän retkahduksia myös tässä ikäryhmässä. Lisäksi hoito- ja lumeryhmän välillä ei havaittu eroja haittavaikutuksissa. Naltreksoni oli hyvin siedetty myös ikääntyneiden ryhmässä. Teksti ja kuvat: JOHANNA VAKKURI Sivun 4 David Oslinin kuva: TUIJA LUKKARI Jatkuva yhteydenpito tuotti tuloksia David Oslin sanoo, että suuria haasteita liittyy siihen, miten päihdeongelmaiset ikääntyneet löydettäisiin ja saataisiin hoidon pariin. Usein ikääntyneet ovat jääneet yksin koteihinsa, eivätkä lähde mielellään hoitopaikkoihin, jotka ovat hankalien matkojen päässä. Myös hoidon kellonaika tai hoitokertojen määrä ratkaisee lähtemisen. Oslinin mukaan ikääntyneiden päihdehoidossa tarvitaan joustavuutta ja tarvittaessa menemistä myös sinne, missä ikääntyneet itse ovat. Hoitoa pitää viedä myös esimerkiksi palvelutaloihin ja vanhustenkeskuksiin. Myös uusi teknologia, televisio ja internet tarjoavat mahdollisuuksia. Oslinin mukaan säännöllinen kontaktissa oleminen ikääntyneen kanssa on tuottanut hyviä tuloksia. Hän kertoo osatutkimuksesta, jossa sairaanhoitaja koulutettiin antamaan lyhytneuvontaa päihdeasioissa ja tekemään mini-interventio. Hoitaja soitti puhelimella tutkimuksessa oleville ikääntyneille muutamia kertoja kolmen kuukauden aikana ja keskusteli alkoholista. Tarvittaessa hoitaja ohjasi hoitoon. Tulokset olivat hyviä. Saimme hyvää Yleislääketieteen tohtori Maria Aira ja A-klinikkasäätiön ylilääkäri Pekka Heinälä keskustelevat David Oslinin kanssa ikääntyneiden alkoholiongelman tunnistamisesta. 5

6 Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma; MIELI 2009 sisältää myös ikääntyvän väestön mielenterveys- ja päihdepalvelut, Jouko Lönnqvist kertoi. Palvelujen suunnittelua ohjaa Paras-puitelaki, joka määrittelee minimitason, johon palvelujen turvaamiseksi on pyrittävä. Ikäihmisten väestö- ja päihdepalvelut palvelurakenteen murroksessa Kunnan vastuulla on päihdepalvelujen järjestäminen palvelurakenteen muutoksista huolimatta. Kunnat ovat haasteel lisen tehtävän edessä. Palvelujen tarjonnan ja tarpeen välinen kuilu johtuu siitä, että nykyinen järjestelmä heijastelee päihdeongelman historiallista tulkintaa, mutta päihdehoidon tarve heijastaa tämänhetkistä todellisuutta. 6 Ikäihmisistä huolehtiminen kuuluu kunnille. On mielenkiintoista seurata, miten pienien paikkakuntien erityispalvelut järjestetään, koska ne toteutetaan vähintään asukkaan kunta tai yhteistoimintaalueella. Ongelmia syntyy, jos kuntien priorisoinnissa ei oteta huomioon ikäihmisiä, vaikka he ovat aktiivisia toimijoita ja varallisuuttakin palveluiden maksamiseen olisi. Emme tule tyytymään tähän. Palveluketjut eivät muodosta kokonaisuutta ja koordinaatio on puutteellista myös päihdepalveluissa. Ikäihmisten väestö käyttää kuitenkin runsaasti perusterveydenhuollon palveluja, osastonjohtaja Jouko Lönnqvist Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta toteaa Liika on aina liikaa -projektin seminaarissa tammikuussa Siksi tavoitteeksi asetetaan saumaton hoito- ja palvelukokonaisuus, laadukkaat ja saavutettavat palvelut. Puitelaki sysää prosessia eteenpäin, mutta myös arvokeskustelua tarvitaan. Ehkäisevä ja korjaava päihdetyö Ikäihmisten määrän kasvaessa myös hoidettavat sairaudet, kuten muistisairaudet, lisääntyvät. Lönnqvist kysyykin, onko meillä riittävästi välineitä ikäspesifi in päihdehoitoon. Tässä kohdassa myös ehkäisevällä päihdetyöllä olisi merkittävä rooli tulevaisuutta ajatellen. Alkoholin kokonaiskulutuksen kasvaessa myös haitat kasvavat. Tarvitaan uusia työtapoja. Kunnat paineen alla Kehittämispaineita tuottaa erityisesti se, että sosiaali- ja terveyspalvelut haukkaavat jo nyt 54 % kuntien käyttökustannuksista. Sosiaali- ja terveysalan tuottavuuskehitys on negatiivinen 10 % laskulla. Lisäksi ikäihmisten määrä tulee kasvamaan 80 % seuraavan 35 vuoden aikana. Kaikki uudistukset eivät ole yrityksistä huolimatta johtaneet mihinkään. Kolikon toisena puolena esim. kotihoidon valmiuksia pystytään parantamaan ja varhaisen puuttumisen käytäntöjen kehittäminen on jo pitkällä. Päihdepalvelujen kehittämisessä nojataan perustuslain periaatteeseen, jossa hoitoonpääsyn yhdenvertaisuus on tärkeintä. Lääkkeeksi Lönnqvist tarjoilee palvelujen keskittämistä yhden oven taakse ja tarvittaessa palvelujen jalkauttamista sekä varhaista ongelmien tunnistamista. Kolmannen sektorin tilaisuus Lönnqvist näkee palvelujärjestelmän murroksen tuovan kolmannen sektorin työlle osuvan tilaisuuden. Koska palveluja liiketoimena ei voida yhdistää altruismiin, järjestötyön vahvuutena on eriyttää vertaistuki ja vapaaehtoistyö irti maksullisesta palvelutuotannosta. Järjestötyöllä on hyvät mahdollisuudet löytää paikkansa muutoksessa, koska luovuus ja joustavuus sekä nopeat muutokset sopivat tälle kentälle julkista byrokratiaa jouhevammin. Teksti ja kuva: ANNIKA TREUTHARDT

7 Toimintamalli nousi arjen tarpeista Espoon kaupungin Lippajärvi-Jupperin kotihoidossa aloitettiin maaliskuussa 2008 prosessikoulutus kotihoidon henkilöstölle ikääntyneiden päihteidenkäyttöön liittyvistä kysymyksistä. Koulutuksen osana luotiin myös Lippajärvi-Jupperin kotihoidon päihdehoitotyön toimintamalli. Mallin luomiseen osallistuivat kotihoitotyöntekijät yhdessä Sairaanhoitajaliiton Toimintamallit käytännöiksi -projektin, Sininauhaliiton Liika on aina liikaa -hankkeen, Valtakunnallisen miniinterventiohankkeen sekä Espoon kaupungin vanhus- ja päihdepalveluiden edustajan kanssa. Nähtävissä oli selkeä tilaus tällaiselle koulutukselle ja toimintamallille. Alkoholinkäyttö näkyy entistä enemmän asiakaskuntamme arjessa. Kun pohjoisen kotihoidon johtoryhmään tarjottiin prosessikoulutusta, lähdimme innolla ja kiinnostuneina mukaan, kertoo Lippajärvi-Jupperin kotihoidon yksikön kotihoidon ohjaaja Mervi Toivanen. Prosessikoulutus oli viiden päivän mittainen. Aamupäivisin käsiteltiin ikääntyvien alkoholinkäytön teoriatietoa ja puhuttiin hiljai sesta tiedosta. Tietoja hyödynnettiin iltapäivien työpajoissa. Prosessikoulutus opetusmuotona on mielestäni tavallisia luentoja tehokkaampi, koko asia tulee lähemmäs ja pysyy mielessä välitehtävien ja oppimispäiväkir jan avulla. Päällimmäisenä opetuksesta on jäänyt mieleen varhaisen puuttumisen tärkeys. Hyvää oli myös luennoitsijoiden herättelevät kysymykset koskien nykyisiä toimintakäytäntöjä. Ne virittivät ajattelemaan tekemistä uudelleen ja pohtimaan mitä voisi tehdä toisin, sairaanhoitaja Aila Niemi kertoo. Keskeistä on terveyttä edistävä toiminta ja ikääntyneen hyvän arjen tukeminen yhdessä sekä läheisten että tukipalvelujen kanssa. Kynnys ohjata eteenpäin ja pyytää konsultaatiota on myös madaltunut. Yhteistyötä ja verkostoitumista tarvitaan, lähihoitaja Maarit Hirvonen lisää. Malli siirrettävissä muihinkin tiimeihin Toimintamalli on tuonut ammatillisten onnistumisten lisäksi koko työyhteisöön lisää keskustelua aihepiiristä. Kyse ei ole pelkästään puheeksi otosta asiakkaiden kanssa, vaan koko työyhteisöön on tullut lisää päihteistä puhumista ja tilanteiden läpikäymistä. Tiimipalavereissa keskustellaan asiasta. Samalla voidaan pohtia omia asenteita ja suhtautumista alkoholiin, sekä sen vaikutusta eri asiakastilanteisiin, Maarit Hirvonen kuvaa. Kokeiluvaiheen jälkeen malli on juurtunut osaksi toimintaa. Tällä hetkellä pohditaan sen siirrettävyyttä koko Espoon kotihoitoon. Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi -hankkeen projektisuunnittelija Tarja Levon mukaan Lippajärvi-Jupperin malli on selkeä ja se voidaan ottaa käyttöön myös muissa kotihoidon tiimeissä. Malli vaatii kuitenkin räätälöityjä koulutusprosesseja tiimeille, koska kotihoidon tiimit, missä tahansa, ovat erilaisia. Mal lin juurtuminen edellyttää myös, että kaupungin organisaatio ymmärtää kotihoidon laajuuden ja vaativuuden. Työnohjaus, kou lutus ja alueellinen verkostoituminen edel lyttävät riittäviä resursseja, Tarja Levo painottaa. Teksti ja kuva: JOHANNA VAKKURI Puheeksiotto selkäytimeen Toimintamallissa keskeistä on varhaiseen puuttumiseen painottaminen. Päihteidenkäyttö otetaan puheeksi kotihoidon hoito- ja palvelusuunnitelmaa tehtäessä. Kysyminen voidaan liittää esimerkiksi ravitsemustilan arviointiin (MNA) tekemällä sen yhteydessä Audit-testi (Alkoholinkäytön riskit). Olen kokenut alkoholinkäytöstä kysymisen luontevaksi ravitsemustilan arvioinnin yhteydessä. Jutellaan jo valmiiksi ruoasta ja juomasta, siitä on helppo siirtyä alkoholinkäyttöön. Puheeksiotto menee sel kä ytimeen ja näin toimintamalli sisäistyy osak si toimintaa, Niemi sanoo. Audit-testin lisäksi tehdään tarvittaessa laajempi alkoholimini-interventio ja tiedot kirjataan asiakastietojärjestelmään. Päihdehoitotyön toimintamallia olivat esittelemässä Puolarmetsän sairaalassa pidetyssä kotihoidon koulutuksessa lähihoitaja Maarit Hirvonen (vasemmalla), sairaanhoitaja Aila Niemi ja kotihoidon ohjaaja Mervi Toivanen Lippajärvi-Jupperin kotihoidon yksiköstä. 7

8 Ei enää ajelehtiva lastu laineilla Seniori-hanke Pieksämäellä ja Savonlinnassa on auttanut useita kymmeniä päihteiden kanssa kamppailevia ikääntyneitä. Heitä on autettu jalkautuvan päihdetyön avulla sekä perustamalla vertaisryhmiä. Työtä tehdään kiinnipitävällä otteella, asiakasta kuunnellen ja vierellä kulkien. Suurin onnistumisen tunne tulee varmaankin siitä, kun näkee ikääntyvän saavan elämästä jälleen otteen. Ei olla enää kuin ajelehtiva lastu laineilla. Ikääntynyt alkaa oma-aloitteisesti hoitaa asioitaan, kadonnut harrastus voi löytyä uudelleen ja koko olemus kirkastuu. Puolessa vuodessakin ero on jo huima, Seniori-hankkeen projektityöntekijä Tuija Rinne Savonlinnasta kertoo. Projektityöntekijät Tuija Rinne Savonlinnasta (vasemmalla) ja Eija Myllymäki Pieksämäeltä Liika on aina liikaa -hankkeen päätösseminaarissa Espoon Hanasaaressa. 8

9 Seppo Sulkko: Keskustelu hankkeiden paikkakunnilla, Savonlinnassa, Mikkelissä ja Pieksämäellä on ollut vilkasta ja sen myötä edistystä on tapahtunut esimerkiksi siinä, miten ikääntyneet otetaan päihdestrategiassa huomioon. Tyynelän kehittämiskeskuksen johtaja Seppo Sulkko. Koskettavimpia hetkiä varmaan on ollut, kun eräs asiakas sanoi, että hän tunsi syntyneensä uudelleen kuusikymppisenä. Hänen mukaansa siihen tarvittiin paljon kätilöitä ja Seniori-työ on ollut yksi kätilö siinä prosessissa, projektityöntekijä Eija Myllymäki Pieksämältä sanoo. Seniori-hanke käynnistyi Pieksämäellä ja Savonlinnassa neljä vuotta sitten alkukartoituksella, jossa kotihoidon henkilöstölle tehtiin kysely. Tulokset olivat hälyttäviä. Kyselyssä tuli selkeästi esiin kotihoidon hätä ja huoli tilanteesta. Kotihoidon työn tekijät olivat kohdanneet työssään kym meniä ikääntyneitä, joilla on alkoholion gel ma. Heidän joukossaan oli paljon juomistaan piilottelevia, jotka kokivat häpeälliseksi puhua ja tuoda asiaa esiin, Tuija Rinne sanoo. Pian kartoituksen jälkeen asiakastyö, joka oli aluksi yksilötyötä, käynnistyi. Asiakkaita alkoi ohjautua projektityöntekijöille Pieksämäellä lähinnä kotihoidon ja päihdepoliklinikan kautta ja Savonlinnassa sosiaali- ja terveydenhuollon tiimeistä ja sairaaloista. Asiakastyö lähtee hyvästä kohtaamisesta ja luottamuksen rakentamisesta. Luodaan turvallinen ja tasa-arvoinen vuorovaikutustilanne, jossa lähtökohtana on asiakkaan kuuleminen ja kuunteleminen. Ohjautumisvaiheeseen liittyvällä vuoropuhelulla ja keskustelulla on suuri merkitys asiakkaan motivoitumiseen ja verkostoyhteistyöhön, Eija Myllymäki kertoo. Yksilötyöstä vertaisryhmätoimintaan Projektityöntekijöiden mukaan asiakastyössä kartoitetaan elämäntilanne kokonaisvaltaisesti ja tehdään realistinen suunnitelma jatkosta. Kun asiakassuhde on luotu, alkaa varsinainen työskentelyvaihe, johon kuuluu arjessa avustamista, selvitellään ja käydään yhdessä asioilla. Samaan aikaan muutoshalukkuutta tuetaan ja käydään motivoivia keskusteluja. Myös alkoholista ja riippuvuudesta kerrotaan tuomitsematta, Eija Myllymäki kertoo ja jatkaa. Myös verkostoja aktivoidaan, järjestetään verkostotapaamisia ja mahdollisuuksien mukaan kannustetaan luomaan läheisverkostoon suhteita uudelleen ja toisinpäin. Ikääntyneelle ja heidän omaisilleen on ollut hyvin merkityksellistä, jos vaikka viimeisenä elinvuotena on saatu kontakti uudelleen läheisiin. Tyynelän kehittämiskeskuksen kehittämiskoordinaattori Taina Heino toteutti asiakaslähtöisen arvioinnin Seniori-hankkeesta vuonna 2006 ja sen tuloksena asiakkailta nousi toiveita ja tarpeita ryhmätoimintaan. Vertaisryhmiä alettiin perustaa kummallekin paikkakunnalle. Tällä hetkellä kummallakin paikkakunnalla on kaksi ryhmää, joihin on ohjautunut asiakkaita sekä yhteistyöverkostojen että yksilötyön kautta. Ryhmätoiminnat aloitettiin molemmilla paikkakunnilla asiakaslähtöisesti. Kuunneltiin asiakkaiden ääntä ja toteutettiin ryhmät heidän tarpeidensa pohjalta. Vertaisryhmät ovat Pieksämäellä olleet keskusteluun perustuvia. Aiheet nousevat ryhmästä ja apuna on käytetty esimerkiksi erilaisia kortteja, joiden kautta käydään läpi elämäntilanteita, pelkoja, toiveita ja päihdehistoriaa. Ryhmissä on käynyt myös ulkopuolisia luennoitsijoita ja joskus on lähdetty esimerkiksi makkaranpaistoon laavulle, Eija Myllymäki kertoo. Savonlinnassa ryhmätoiminta on muodostunut toiminnalliseksi ja ulospäin suuntautuneeksi asiakkaiden toiveesta. On käyty muun muassa teatterissa, luontoretkillä, konserteissa ja pidetty naisten iltoja, Tuija Rinne valottaa. Tukea muutostilanteisiin Savonlinnassa on kehittämistyön tuloksena luotu muun muassa sairaalasta kotiin -ikäspesifipäihdemalli. Mallissa on kyse siitä, että ennen kotiutumista toteutetaan kotiutuspalaveri, jos sa suunnitellaan jatkokuntoutumista ja kotiutumisen edellytyksiä laaja-alaisesti. Asiakkaan kotiuttamiseen osallistuvat tar peen mukaan kotihoito, SAS-hoitaja, lääkäri, oma hoitaja ja Seniori-hankkeen projekti työn tekijä. Pyrkimys on suunnitella kotiutus asiakkaan kannalta mahdollisimman kokonaisvaltaiseksi, Tuija Rinne kertoo ja jatkaa. Murros- ja muutosvaiheet elämässä, kotiutumisen lisäksi esimerkiksi puolison kuolema tai vammautuminen, ovat ikääntyneille haasteellisia ja silloin hän tarvitsee erityistä tukea. Turvattomuuden tunne lisää ahdistusta ja joillakin tarvetta juomiselle. Kirja suunnitteilla Seniori-hankkeen jatkosuunnitelmissa on juurruttaa hankkeessa saatuja hyviä käytäntöjä ja luoda osaajaverkostoa. Jatkohankkeessa pyrimme kokoamaan ikääntyneiden parissa työskentelevää päihdevastuuhenkilöverkostoa, joka tuli si saamaan koulutusta päihdeosaamiseen. Tällainen päihdevastuuhenkilö on nimet ty jo esimerkiksi Pieksämäellä kotihoi toon. Toinen jatkohankkeen osa-alue on vertaisryhmätoiminnan kehittäminen eteenpäin. Eija Myllymäellä ja Tuija Rinteellä on työn alla myös kirja päihteitä käyttävän ikääntyneen kohtaamisesta. Kirjan kirjoittamisessa on mukana myös Tyynelän kehittämiskeskuksesta kehittämiskoordinaattori Taina Heino ja kirjan kustantaa Kirjapaja. Kirjan sisältö nousee suoraan asiakastyöstä ja omista kokemuksistamme. Kohtaamisen ja varhaisen puuttumisen lisäksi puhumme myös siitä, mitä tehdä kohtaamisen jälkeen. Kirja tulee olemaan käytännönläheinen työkalu kohtaamiseen, puheeksiottoon ja jatkohoidon suunnitteluun. Teksti ja kuva: JOHANNA VAKKURI Seppo Sulkon kuva: TUIJA LUKKARI 9

10 Pilkettä mieleen ja silmäkulmaan ovat olleet tärkeimpiä edellytyksiä. Ikääntyneet ovat ohjautuneet Pilkeryhmiin esimerkiksi diakoniatyöntekijöiden, sosiaalitoimen tai kotihoidon ohjaamana. Pilke-ryhmiä ohjaa työpari Liisa Karvinen (oik.) ja Terhi Pajunen. Torsten ja Irja ovat kummatkin käyneet Pilke-ryhmässä useita vuosia. Vertaistuelliset pienryhmät, Pilkeporukat tuovat kaveruutta, toimintaa ja osallisuutta ikääntyneen arkeen. Porukassa voi keskustella tai olla vaiti, osallistua tekemiseen tai seurata sivusta. Elämäntapojen muuttaminen ei ole tavoitteena, eläminen ryhmän jäsenenä ja oman paikan löytyminen ryhmässä sen sijaan ovat. Pilkeläisten savesta tekemiä käsitöitä Pilkeporukoihin päihteitä käyttäviä ja elämäntapansa syrjäyttämiä yli 60 -vuo tiaita etsitään, kutsutaan ja saa tellaan. Pilkeporukat ovat Liika on aina lii kaa -projektin Helsingin Diakonissalaitok sen osahankkeen ydin. Tavoitteena osa hankkeella on ollut kehittää etsivän ja liik ku van päihdetyön malleja matalan kynnyk sen periaatteella. Pilke-ryhmätoimintaa järjestetään kolmella alueella Helsingissä ja toimintapaikkoina ovat Helsingin Diakonissalaitoksen palvelukeskus ja kaksi palveluasumisyksikköä. Tilojen suhteen es teettömyys ja julkisen liikenteen tavoitettavuus Mukaansatempaava porukka On tämä sellainen viikon kohokohta ja mukaan on helppo tulla, sanoo Pilke-toiminnan perustamisesta, vuodesta 2004 lähtien mukana ollut Torsten ja jatkaa. Olin vaimoni kuoleman jälkeen todella huonona, elämä oli luisumassa alamäkeä. Pilkeporukoiden perustaja, Liisa Karvinen, puhui minulle suoria sanoja, otti tavallaan niskasta kiinni ja sai houkuteltua tähän porukkaan. Hetkeäkään en ole sen jälkeen katunut päätöstä lähteä mukaan. Parasta Pilke-toiminnassa Torstenin mie les tä ovat olleet retket Helsingin ja lähiseu tujen nähtävyyksiin sekä yhdessäolo huu moria ja naurua unohtamatta. Toinen pit kään Pilkkeessä mukana ollut jäsen, Irja, mainitsee myös mukavan yhdessäolon, ihmis ten tapaamisen ja seurustelun olevan Pilkkeessä tärkeintä. Ihmisten takia tulee tultua joka viikko, Irja sanoo. Helsingin Diakonissalaitoksen projektityöntekijä Terhi Pajusen mukaan Pilkeporukkaan mukaan saatu ikääntynyt on usein ollut eristäytyneenä kotiinsa ja liikkuminen kodin ulkopuolella ilman apua on ollut vaikeaa. Ryhmään mukaan saaminen edellyttää yleensä pitkäjänteistä houkutteluja saattelutyötä sekä kotikäyntejä. Näille ikääntyneille on iso askel lähteä kotoa. Monista kuitenkin tulee, kun kynnys lähteä on ylitetty, todella sitoutuneita pilkeläisiä, jotka arvostavat toiminnan säännöllisyyttä ja pysyvyyttä, Pajunen kertoo. Ryhmään sellaisena kuin on Pajusen mukaan Pilke-toiminnan lähestymistapa ei ole päihdelähtöinen. Ryhmässä olemiselle ei ole asetettu ehtoja, vaan mukaan on saanut tulla esimerkiksi alkoholin vaikutuksen alaisena. Ryhmätoiminnalla kuitenkin pyritään 10

11 Palvelutalohanke eteni palvelutalojen erityispiirteitä kunnioittaen tarjoamaan toimintaa juomisen tilalle. Oleel lista on, että ryhmään mukaan tulevat asiak kaat saavat itse vaikuttaa toiminnan sisäl töön ja toteutukseen. Ryhmäläisten huo lenpito toisistaan, persoonallisuutta ja suku puoli-identiteettiä vahvistava vertaistuki, on auttanut päihdehaittojen minimoimisessa, Pajunen sanoo. Sekä miehiä että naisia sisältävät ryhmät kokoontuvat kerran viikossa. Toiminnan lähtökohtana on yhteisöllinen tekeminen, kohtaaminen ja kohtaamisten mahdollistaminen. Ryhmässä voi löytyä jo unohtuneita arjen taitoja, tekemiseen kuuluu niin retkiä, seurapelejä kuin kädentöitäkin. Olen kokenut että ryhmäläisten toimintakyky ja itsetunto ovat parantuneet jäsenyyden kokemuksen, toiminnan ja yhdessäolon kautta. Palveluohjausta ja säännöllistä yhteydenpitoa Terhi Pajusen mukaan ryhmätoiminnan kautta ihminen tulee havainnoiduksi erilaisissa tilanteissa ja sitä kautta mahdollistuu myös pitkäjänteinen palveluohjaus. Usein asiakas ei ole löytänyt nykyisestä palvelujärjestelmästämme itselleen sopivia palveluja tai tiennyt niiden olemassaolosta. Käytännön asioiden alullepano, kuten taksikortin hakeminen auttavat koko elämänlaadun parantamisessa. Ryhmäläiselle on tärkeää, että on joka viikko paikka mihin mennä, missä häntä odotetaan ja missä hänestä välitetään. Silloin kun asiakas on estynyt tulemasta mukaan, olemme soittaneet hänelle ja välittäneet hänen kuulumisensa myös muille ryhmäläisille. Pajusen mukaan ryhmät toimivat vain aktiivisella etsivällä työllä ja jatkuvilla henkilökohtaisilla kontakteilla asiakkaisiin. Yhteistyö eri toimijoiden ja verkostojen, kuten kotihoidon, sosiaali- ja terveystoimen ja seurakuntien diakoniatyön kanssa on usein edellytys asiakkaan liikkeelle lähdön onnistumiseksi. Teksti ja kuvat: JOHANNA VAKKURI Ikäinstituutin palvelutalo jen osahankkeessa tavoiteltiin palvelutalojen henkilökunnan päihdeosaamisen lisäämistä sekä yhteistyöverkostojen luomista paikallisiin päihdeorganisaatioihin. Nämä ovat keinoja, joiden toivotaan johtavan ikäihmisten terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen. Hanke toteutettiin kolmessa palvelutalossa Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Palvelutaloissa toteutettiin koulutusmalli, jossa opetellaan tunnistamaan ja kohtaamaan alkoholi ongelmasta kärsivä ikäihminen ja tarvittaessa ohjaamaan hänet päihdehoitoon. Alkoholinkäytön ottaminen puheeksi asiakkaan kanssa helpottaa myös työntekijää työntekijän oman huolen vähenemisen kautta. Keinoksi on löytynyt mm. se, että alkoholista voi puhua muiden terveysasioiden yhteydessä. Vaikkei iäkkään alkoholinkäyttöön tulisi edes muutosta, kehittämistyön aikana huomattiin, ettei työntekijän tarvitse jäädä neuvottomaksi, vaan uusia toimintatapoja arjessa löytyy mm. yhteisten pelisääntöjen pohtimisen kautta, kertoo projektisuunnittelija Riitta Koivula Ikäinstituutista. Päihdepalvelujärjestelmään ja lainsäädäntöön tutustuminen, alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutusten tunteminen muiden aihepiiriin liittyvien tekijöiden ohella ovat tuoneet lisää osaamista ikäihmisten kanssa työskenteleville. Suurin muutos näkyy kuitenkin siinä, ettei alkoholikysymyksiä lähestytä enää ongelmalähtöisesti. Ikäihminen nähdään omassa ainutkertaisessa toimijuudessaan tiettyjä persoonallisia asioita osaavana, haluavana, kykenevänä, täytyvänä, voivana ja tuntevana ihmisenä: Yritetään nähdä ihminen päihdeongelman takaa, Koivula valaisee. Alkoholisti-identiteetin purkaminen myös ammatillisesta kielenkäytöstä on tärkeää, hän jatkaa. Palvelutaloissa tutustuttiin Ikääntyminen ja alkoholi -videoon. Videon on julkaissut Liika on aina liikaa Ikääntyminen ja alkoholi -hanke. Alkoholinkäytön puheeksi ottaminen jää palvelutaloissa omahoitajien vastuulle. Jokaisen asiakkaan kanssa käydään läpi Otetaan Selvää -vihkonen. Vihkosta pidetään esillä yleisissä tiloissa ja hankkeen aikana huomattiin iäkkäiden olevan kiinnostuneita materiaalista. Palvelutaloissa tutustuttiin myös Ikääntyminen ja alkoholi -videoon. Toteutunut koulutus ja kehittämistyö onnistuivat myös arvioinnin näkökulmasta. Arviointikeskustelussa nousi esille se, että lisäkoulutusta tarvittaisiin mm. alkoholiriippuvuudesta ja retkahduksista. Riippuvuuden vaiheiden tunnistaminen on vanhustyöntekijöille vaikeaa. Näkyi että taloissa oli alkoholinkäytöstä puhuttu Projektin myötä muutos arjessa näkyi mm. vanhuksille ja henkilökunnalle suunnatuilla lääkärinluennoilla. Lopulta niissä uskallettiin keskustella avoimesti: Iäkkäät kertoivat omia tarinoitaan alkoholinkäyttöhistoriastaan ja kysyivät yksittäisten lääkkeiden yhteensopivuudesta alkoholinkäytön kanssa. Yleisesti ottaen projektissa korostui se, ettei palveluta loissa iäkkäiden alkoholinkäytössä ole kyse ainoastaan ongelmakäytöstä. Koi vulan Palvelutalojen osahankkeen poh jalta tehdyn loppuraportin pitkän suo si tuslistan alkupäästä löytyykin iäkkään itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Teksti: ANNIKA TREUTHARDT 11

12 Aito kohtaaminen on ikäeettisen päihdetyön ydintä Alkoholinkäyttöön ja ikääntymiseen liittyvät teemat oli vat näyttävästi esillä marraskuussa 2008 Helsingissä pidetyillä mielenterveysmessuilla. Sininauhaliiton päihdetyön suunnittelija Marja-Liisa Laapio valotti messuseminaarissa ikäeettisen päihdetyön käsitettä. Ikäeettisen päihdetyön ydin on siinä, että ihminen hyväksytään sellaisena kuin hän on, Marja-Liisa Laapio toteaa. Ikäeettisen päihdetyön tarkoituksena on nostaa ikääntyneiden päihteidenkäyttöön liittyvät moraaliset kysymykset tietoisesti pohdittaviksi. Ikäeettinen päihdetyö edellyttää moninaisuutta kunnioittavaa kumppanuutta, ihmisen arvokkuuden tunnustamista, ihmisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on ja henkistä esteettömyyttä kohdata ihminen. Laapio puhui myös moraalisesta häpeästä, joka liittyy etenkin ikääntyneiden naisten alkoholin käyttöön. Tämän sukupolven naisten mielessä ovat vahvasti naiskansalaisuuden velvoitteet ja rasitteet. Alkoholia ongelmallisesti käyttävä ikääntynyt nainen kokee rikkovansa naiseuteen, äitiyteen ja isoäitiyteen liittyviä moraalisia sääntöjä, joista seuraa juomisen häpeämistä ja piilottelua. Ikääntynyt on kehittyvä persoona Laapion mukaan ongelmallisesti alkoholia käyttävät ikääntyneet tulisi kohdata ainutkertaisina ihmisinä, jotka tarvitsevat tukea arvioida ja arvottaa elämäntapaansa ja konkreettista apua perus- ja kansalaisoikeuksien palauttamiseksi. 12 Ikääntynyt on kehittyvä persoona ja hän tarvitsee tietoa alkoholin terveydellisistä vaikutuksista sekä palveluohjausta sopivien ratkaisujen löytämiseen. Hän tarvitsee myös tukea omien voimavarojen löytämiseen sekä mahdollisuuksia parantaa selviytymistään päivittäisistä rutiineista. Laapio korosti myös ihmissuhteiden merkitystä ikääntyneillä, esimerkiksi osallisuus yhteisössä tai sielunhoidollinen ja hengellinen tuki ovat tärkeitä. Tekemissäni haastatteluissa vanhus- ja päihdetyön henkilöstölle nousi esiin myös se, että ikääntyneet päihteidenkäyttäjät tarvitsevat tukea kontaktin saamiseksi jo kadotettuihin aikuisiin lapsiinsa. Jos kontaktin saaminen vaikka viimeisenä elinvuotena on onnistunut, se on ollut hyvin merkityksellinen ja tärkeä asia niin ikääntyneen kuin omaistenkin elämässä. Kehittämisprosessi näkyväksi Laapio työstää parhaillaan Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi -hankkeen kehittämisraporttia. Kehittämisprosessissa pyritään tuottamaan tietoa ikääntyneiden päihdetyön erityispiirteistä. Toiseksi luodaan perusta ikääntyneiden päihdetyölle käynnistämällä moraalisten periaatteiden tietoinen pohdinta. Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi -hankkeen osahankkeet ovat tuoneet osaamisen kulmakiviä esiin. Osahankkeita ovat osahanke Helsingin Diakonissalaitoksella, Sininauhasäätiön kotiin vietävät palvelut, Tyynelän Seniorityö Pieksämäellä ja Savonlinnassa sekä Ikäinstituutin palvelutalohanke. Osahankkeiden käytännön työssä kypsynyt viisaus ikääntyneiden päihteidenkäytöstä kasvaa Laapion kehittämisraportin myötä hiljaisesta tiedosta eteenpäin. Teksti: JOHANNA VAKKURI ja ANNIKA TREUTHARDT Kuva: OLLI KARINIEMI Marja-Liisa Laapio on toiminut Sininauhaliiton Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi -hankkeessa päihdetyön kehittäjänä. Nykyään Laapio työskentelee Sininauhaliitossa päihdetyön suunnittelijana.

13 Irrota tästä jäsenjärjestöliite J ä s e n- j ä r j e s t ö t A Alajärven päiväkeskusyhdistys ry Rengastie 29, ALAJÄRVI puh. (06) keidas.lahti(at)japo.fi Alkoholisti- ja evankelioimistyö ry (c/o Antti Raittila) puh. (02) , a.raittila(at)luukku.com Auttavaiset ry Marttilantie 9, TAAVETTI puh. (05) saara.kylliainen(at)kymp.net E ETRA-liitto ry Annankatu 7 C 24, HELSINKI (PL 94, TAMPERE) puh. (09) , faksi (09) etra(at)etra-liitto.fi Evankeliointi ja vankilalähetys ry Herukkapolku 10, PARAINEN puh soile.inkari(at)mebb.net Ev.lut. Lähimmäislähetys ry Lehtomäentie 211, NILSIÄ puh. (017) , faksi (017) posti(at)lehtomaenkoti.net F For Life ry Hennalankuja 5 B 16, JYVÄSKYLÄ puh jarmo.visuri(at)kolumbus.fi Forssan katukirkko ry Hämeentie 15, FORSSA puh. (03) , (03) pekka.murtolahti(at)dnainternet.net G Gospel Riders mp-kerho ry c/o Seppo Käpynen Kytöperänkuja 11, Järvenpää puh seppo.kapynen(at)netsonic.fi H Haapamäen Katulähetys ry Lääkärintie 2, HAAPAMÄKI puh. (014) Haminan Sininauha ry Notkotie 9, HAMINA puh merja.nakari (at) haminansininauha.fi Hangon Katulähetys ry Korsmanninkatu 40, HANKO puh. (019) katulahetys(at)luukku.com Hartolan päiväkeskusyhdistys ry Vuorenkyläntie 35, HARTOLA puh. (03) , hernemaki(at)phnet.fi Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö Alppikatu 2, HELSINKI puh. (09) (vaihde) Helsingin NMKY Vuorikatu 17, HELSINKI puh. (09) , (09) Helsingin Vieraskoti ry Pursimiehenkatu 10, HELSINKI Jouko Komulainen, puh. (09) , (johtaja), jouko.komulainen(at)kolumbus.fi Hanna-Mari Pusaa, puh. (09) , (perhetyö), hanna-mari.pusaa(at)kolumbus.fi Hyvinkään Toimari ry Teollisuuskatu 8, HYVINKÄÄ puh Hämeenlinnan Sininauha ry Markkulantie 3 A, HÄMEENLINNA puh. (03) , aake.huurresalo(at)sininauha.com I Ilmajoen Sininauha ry (Ei tällä hetkellä aktiivista toimintaa) J Joensuun Siniristi ry Jääkärinkatu 1, JOENSUU puh. (013) , siniristi.jns(at)tel .fi Joutsan päiväkeskusyhdistys ry Jousitie 68, JOUTSA puh. (014) , ninasiitari(at)suomi24.fi Juvan päihdeongelmaisten päiväkeskus ry Juvantie 22, JUVA puh Jyväskylän Katulähetys ry Kankitie 10, JYVÄSKYLÄ puh. (014) , erkki.arvaja(at)jyvaskylankatulahetys.fi K Karhukoti ry c/o Tarmo Majuri, Kankareentie 1 as. 3, HUMPPILA puh Karismakoti ry Karskogintie 418 A, SIUNTIO puh. (09) , faksi (09) karismakoti(at)kolumbus.fi Kauhavan Sininauha ry Roihankuja 5, KAUHAVA puh. (06) , faksi (06) kauhavansininauha(at)netikka.fi Keravan Suojakotiyhdistys ry Tuusulantie 40, KERAVA puh. (09) , jari.savola(at)iki.fi Keuruun Ystäväntupa ry Ratamestarintie 6, KEURUU puh. (014) keuruun.ystavatupa(at)pp.inet.fi Kirkkopalvelut ry, Tyynelän kuntoutus- ja kehittämiskeskus Vilhulantie 251 D, NAARAJÄRVI puh ja faksi kehittamiskeskus(at)tyynela.fi kuntoutuskeskus(at)tyynela.fi Kodittomien tuki Hemlösas Stöd ry Tinatie 5 C, HELSINKI puh. (09) , faksi (09) arja.lankinen(at)kotiportti.fi Kouvolan kristillinen jengityö ry Sakaristontie 1, KOUVOLA puh. (05) Kovaosaisten ystävät ry Kalevankatu 19 A, HELSINKI puh , faksi (09) KRAN rf Krämertintie 2, HELSINKI puh. (09) kran(at)sininauhaliitto.fi Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö, KAN-yhdistys ry Jääkärintie 81, KORTESJÄRVI puh. (06) , faksi (06) info(at)kan.fi Kristillinen Elämänapu ry Vanha Porvoontie 6, MÄNTSÄLÄ puh matti.ihaksinen(at)svk.fi 13

14 Kristillinen romaninaistenyhdistys, Kromana ry Talolantie 2 B, RAUMA puh. (02) tanja.kromana(at)gmail.com Kristillinen Terveys- ja Raittiusjärjestö ry, KTR PL 27, HELSINKI puh ktr.raittius(at)luukku.com L Lahden Sininauha ry Apilakatu 8, LAHTI puh. (03) , faksi (03) nousurinne(at)phnet.fi Lapin Sinisarastus ry Lapintie 16 as 1, SODANKYLÄ puh pentti_kinnunen(at)pp.inet.fi Lappeenrannan Katulähetys ry Ratakatu 13, LAPPEENRANTA puh. (05) , (pj) lappeenrannan(at)katulahetys.inet.fi Lapuan Sininauha ry PL 20, LAPUA puh. (06) snkeskus(at)suomi24.fi M Mallusjoen Lepokoti Mallusjoentie 349, MALLUSJOKI puh. ( 03) , faksi (03) malla.meronen(at)pp.phnet.fi Meijerin Toimintakeskus Seisake ry Juhani Ahon tie 5, LAPINLAHTI puh (ruokahuolto), (Seisake-projekti) meijerin.toimintakeskus(at)pp.inet.fi Myrskylyhty ry Kankaistenkatu 2, Kangasniemi puh N Naisten Suojakoti ry Terhokuja 5, TAMPERE puh. (03) toimisto(at)naistensuojakoti.fi Nousevan Auringon Talon huumekuntoutus ry Paljakantie 61, HYRYNSALMI puh. (08) , faksi (08) maarit.nurmi(at)nousevanauringontalo.fi Nuorten Keskus Liisankatu 27 A 5, HELSINKI puh. (09) , faksi (09) toimisto(at)nuortenkeskus.fi Nuotta, Rovaseudun kristillinen nuorisoyhdistys ry Ainonkatu 4-6, ROVANIEMI puh , faksi nuotta(at)nuotta.net Nurmon Sininauha ry Pappilantie 1, NURMO puh. (06) , O One Way Mission ry PL 21, ESPOO 14 puh. (09) kallvik(at)onewaymission.fi P Palvelukotiyhdistys Viisi Leipää Pirkanmaan Sininauha ry Riipuksenkatu 13, TAMPERE puh. (03) juha(at)pirkanmaansininauha.fi Porin Sininauha ry Muistokatu 4, PORI puh. (02) sanni.makela(at)luukku.com Pulsan hoitokoti ry Pulsan asematie 13, PULSA puh. (05) info(at)pulsanhoitokoti.com Päiväkeskus Pysäkki ry Päiviönkatu 42, IISALMI puh. (017) pysakki.iisalmi(at)meili.fi R Rauman Seudun Katulähetys ry Lyseokatu 7, RAUMA puh. (02) Rovaniemen päiväkeskus ry Kairatie 23, ROVANIEMI puh (toim.joht.), (toim.ohj.) paivakeskus(at)gmail.com S Samaria ry Kirkkotori 9 A 1, PORVOO puh. (019) krister.lindberg(at)samaria.fi ismo.valkoniemi(at)samaria.fi Seetri ry Auratie 9, Kokkola (06) , faksi (06) seetri(at)seetri.fi Seinäjoen Katulähetys ry Riihikuja 4, YLISTARO c/o Simo Palomäki, puh Sininauhasäätiö Mäkelänkatu Helsinki puh , faksi (09) sininauhasaatio(at)sininauhasaatio.fi Sininen Pysäkki ry Amandantie 10, VIIALA puh. (03) SLEY:n Katulähetys ry Hietalahdenkatu 7 A 18, HELSINKI puh. (09) Sovinto ry Vaihtoehtoinen ammatti- ja oppisopimuskoulu Pulttitie 9 11, Helsinki puh. (09) ,faksi toimisto(at)sovinto.fi Suolahden Ystävän tupa ry Koulukatu 3 A,44200 SUOLAHTI puh , jyrki.muttonen1(at)luukku.com Suomen Betel Kodit -yhdistys c/o Pasi Teittinen, Pietari Hannikaisen tie 2 R 85, HELSINKI puh , pasi.teittinen(at)betel.fi Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus PTK ry Partaharjuntie 361, PARTAHARJU puh. (015) ptk(at)ptk.fi Suomen Siniaalto ry Virtalantie 8 B 14, JYVÄSKYLÄ sini.aalto(at)co.inet.fi Suupohjan Sininauha ry Keskustie 8 K 11, KAUHAJOKI puh suupohjan.sininauha(at)netikka.fi T Takaisin Elämään ry Rasinkatu 10, VANTAA puh. (09) , faksi info(at)takaisinelamaan.fi Tampereen Huumeklinikkayhdistys ry Kauppakatu 12 C, TAMPERE puh. (03) , faksi (03) huumeklinikka(at)huumeklinikka.fi Teriskotisäätiö Tyriseväntie 139, TOIJALA puh. (03) , faksi (03) , (johtaja) teriskoti(at)co.inet.fi Toimintayhdistys Leppälintu ry Oksmanintie 5 B, LEPPÄVIRTA puh. (017) leppalintu(at)co.inet.fi Toivon tuojat ry Isokatu 47, OULU puh , toivontuojat(at)gmail.com Tornionlaakson Suojapirtti ry PL 15, TORNIO puh. (016) (toimisto), faksi (016) tornionlaakson.suojapirtti(at)pp.inet.fi Turun Katulähetys ry Ruissalontie 19, TURKU puh. (02) , keittiö (02) , toimisto (02) Turun NMKY Sirkkalankatu 27, TURKU puh. (02) , faksi (02) toimisto(at)tunmky.fi Turun Sininauha ry Yliopistonkatu 12 B 3, TURKU puh riku.salo(at)vs-sininauha.fi U Uuden Kasvun Yhdistys ry Selintie 510 A, SELKI puh. (09) , faksi (09) palaute(at)selkikeskus.com Uusi Mahdollisuus ry Uotintie 8, SYSMÄ puh. (03) paivakeskus(at)uusimahdollisuus.net

15 Uudenkaupungin Diakoniasäätiö Kihukuja 2, UUSIKAUPUNKI puh. (02) satu.pietila(at)uusikaupunki.fi Uudenkaupungin Katulähetys ry Vesa Riikkilä, Koulukatu 5 as 26, UUSIKAUPUNKI puh. (02) , veriikki(at)uusikaupunki.fi V Vaajakosken Suvanto ry Vaajakoskentie 123 E 2, VAAJAKOSKI puh. (014) , suvanto.ry(at)kolumbus.fi Vantaan NMKY PL 67, VANTAA puh. (09) , faksi (09) toimisto(at)vantaanmky.net Sininauhaliitto kristillistä päihdetyötä tekevien järjestöjen keskusliitto Krämertintie 2, HELSINKI, puh , faksi (09) , etunimi.sukunimi@sininauhaliitto.fi Vantaan Ruoka-apu ry (entinen RuokaApu yhdistys ry) Simonkalliontie 9, VANTAA puh ruokaapu(at)hotmail.com Vapautuvien Tuki ry Ratamestarinkatu 11 B 8.krs, HELSINKI puh/faksi (09) , vapautuvientuki(at)saunalahti.fi Vastuunkantajat ry Hämeentie 73, HELSINKI puh. (09) puheenjohtaja(at)vastuunkantajat.fi ViaDia ry PL 198, HÄMEENLINNA puh ViaDia Lahti ry Rauhankatu 7, LAHTI puh anne.kontila(at)pp.inet.fi Vihreä Keidas ry Vilhonvuorenkatu 7 9, HELSINKI puh. (09) , , faksi (09) toimisto(at)vihreakeidas.fi Virtain Kristillinen Raittiustuki ry Virtaintie 20, VIRRAT puh. (03) , harrastekeskus(at)surfeu.fi Väentupa ry Katajamäentie 6, LAUKAA puh. (014) , (014) vaentupa(at)co.inet.fi Vänstugan i Ekenäs rf Kustaa Vaasan katu 8, EKENÄS tel. (019) marianne.roosvall2(at)pp.inet.fi Ä Ähtärin Toimela ry Riikunkuja 5, ÄHTÄRI puh. (06) ahtarintoimelary(at)pp.inet.fi Äänekosken Katulähetys ry Rautatienkatu 11, ÄÄNEKOSKI puh. (014) aanekosken.katulahetys(at)pp.inet.fi Toimisto Katja Vainio-Helakorpi, Kurssi- ja projektisihteeri Toiminnanjohtaja Aarne Kiviniemi, Hannele Ruotsalo, , Hallintosihteeri Arviointi Nina K. Hyttinen, Arviointipäällikkö Viestintä Olli Kariniemi, Tiedottaja (opintovapaalla ) Tuija Lukkari, Viestinnän kehittäjä Järjestötuki Päivi Heimonen, Järjestöpäällikkö Kaisa Kulmala, Lapin aluetyöntekijä Tuomo Salovuori, Kehittäjä työhyvinvointipalvelut Järjestötuki / Taloushallinnon palvelut Kaisa Junkkarinen, Talouspäällikkö Pirjo Heikkilä, Pääkirjanpitäjä Arja Johansson, Kirjanpitäjä Tutkimus Pekka Lund, Tutkimuspäällikkö Eva Kanerva, Tutkija, Kristillisen päihdetyön tutkimushanke Riikka Perälä, Projektitutkija, Kristillisen päihdetyön tutkimushanke Jenni Kämppi, Projektityöntekijä rahapelihankkeissa Silva Tedre, Tutkija, Kristillisen päihdetyön tutkimushanke Päihdetyön kehittäminen Anneli Pienimäki, Päihdetyön kehittämispäällikkö Marja-Liisa Laapio, Päihdetyön suunnittelija Virpi Kujala, Kristillisen vertaisryhmätoiminnan kehittäjä Humalajuomisen vähentämisen hanke Kaarina Honkanen, Projektikoordinaattori Liika on aina liikaa ikääntyvien päihdehanke Maria Viljanen, Projektipäällikkö Ehkäisevä työ Tarja Levo, Projektisuunnittelija Johanna Vakkuri, Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi -hankkeen projektitiedottaja Huumetyön Tukikohta -hanke Helena Virokannas, Tukikohta-hankeen projektipäällikkö. Aluetyön kehittämishankkeen projektipäällikkö alkaen. PÄMI-hanke Kaiju Yrttiaho, Projektipäällikkö Omille jaloille -projekti Jenni Tuulensuu, Projektityöntekijä Lapsi- ja läheistyö Orvokki Julkunen, Koordinaattori Peluuri Tapio Jaakkola, Projektipäällikkö Timo Alihanka, Terapeutti Anne Matilainen, Peluurin asiakas- ja läheistyön koordinaattori Vammaisten päihdetyön tukipalvelut Heidi Eriksson, Koordinaattori (äitiyslomalla) Liisa Jokela, Koordinaattori Irene Komu, Koordinaattori Tukiasumisen kehittäminen Vesa Lehtelä, puh Sininauhasäätiö, toimitusjohtaja 15

16 T a p a h t u m a k a l e n t e r i Lisätietoa koulutuksista ja tapahtumista Sininauhaliiton nettisivuilta: Maaliskuu 2009 Kristillisen toipumistyön ryhmänohjaajakoulutus Sininauhaliiton jäsenjärjestöpäivät Ylöjärvi, Tampereen kupeessa. Huhtikuu 2009 Terapeuttisen hoitoympäristön luominen Helsinki Hoitopaikan fyysisillä tiloilla ja ympäristöllä saattaa olla suuri vaikutus hoidon onnistumiseen. Ne vaikuttavat mm. asiakkaan kokemaan stressiin ja sitä kautta kuntoutumiseen. Koulutuspäivän aikana pohdimme käytännön ratkaisuja viihtyisien ja toipumista tukevien hoitoympäristöjen luomiseen. Luomme myös lyhyen katsauksen tämän alueen tutkimustietoon. Arkkitehti Päivi Valkoniemen johdolla käymme läpi tilaratkaisujen, valaistuksen ja värien vaikutusta. Tuomo Salovuori esit telee viherympäristöjen hyödyntämistä hoitotyössä tutustumalla erilaisiin käytännön sovelluksiin ja tutkimustuloksiin. Päivän aikana on mahdollisuus työstää myös oman työpaikan ympäristön kehittämistä hoitotyötä vahvemmin tukevaksi. Paikka: Sininauhaliitto, Krämertintie 2, Helsinki. Hinta: Sininauhaliiton jäsenjärjestöille 70 e, muille 105 e, sisältää kahvit ja kevyen lounaan. Ilmoittautumiset Sininauhaliittoon katja.vainio@sininauhaliitto.fi Sininauhaliiton kevätseminaari ti Helsinki, Sininauhatalo, Sininauhaliitto, Krämertintie 2 Toukokuu 2009 TERVE-SOS -messut , Helsinki, Wanha satama Ammattimessu ja koulutustapahtuma kokoaa yhteen sosiaali-ja terveydenhoitoalan ammattilaiset, kuntien- ja kaupunkien päättäjät ja asiantuntijat, alan järjestöjen edustajat, opettajat, tutkijat ja opiskelijat. Vertaisuudesta voimavara Tampere, Ilkko Kristillisen päihdetyön kentällä työskentelevät, oman toipumiskokemuksen omaavat työntekijät kokoontuvat vertaisammattilaisten päiville Tampereelle toukokuussa. Päivien aikana pohdimme sitä, miten Aika: ja osa II tai Paikka: Perheniemi, Iitti Perheniemen evankelinen opisto Peruskurssi: Kristillisen toipumistyön ryhmänohjaajakoulutus viikonloppukurssina osa I ja osa II (kahden viikonlopun kokonaisuus) Peruskurssi: Kristillisen toipumistyön ryhmänohjaajakoulutus arkipäivinä (arkena toteutettava kokonaisuus) Peruskurssi soveltuu aloittelijoille, joilla on vain vähän tai ei lainkaan ryhmänohjauskokemusta. Hakuaika kevään koulutukseen mennessä. Hakuaika syksyn koulutukseen mennessä. Kiinnostaako vertaisryhmien ohjaaminen? käytämme työssämme ammatilllisuudesta, kristillisyydestä ja vertaisuudesta nousevia työkaluja eri tilanteissa. Mitä haluamme näiltä alueilta oppia lisää ja mitkä ovat vahvuutemme? Mitkä ovat kunkin osa-alueen rajoitukset ja sudenkuopat? Työskentely sisältää muutamia luentoa ja aiheita puretaan ryhmissä. Aikaa varataan myös liikunnalle, hengelliselle virvoittumiselle ja rennolle yhdessäololle. Ohjelmaa valmistelee työryhmä Hannu Kärkkäinen, Henna Lehtinen, Satu Mahlamäki ja Tuomo Salovuori. Päivien hinta 85 e kahden hengen huoneessa, 95 euroa yhden hengen huoneessa. Ilmoittautumiset Sininauhaliittoon Katja Vainiolle. katja.vainio@sininauhaliitto.fi, puh Ohjelmaa koskevat tiedustelut tuomo.salovuori@sininauhaliitto.fi, Elokuu 2009 Kirkkopäivät , Jyväskylä Teemana on Onni täällä vaihtelee. Teema Tänä vuonna Sininauhaliitto tukee taloudellisesti koulutukseen osallistumista. Sininauhaliiton kristillisen vertaisryhmätoiminnan kehittämisen yhtenä tavoitteena on tukea jäsenjärjestöjen vertaisryhmätoimintaa. Tähän pyritään mm. kouluttamalla ryhmänohjaajia. Toipumistyön ryhmänohjaajien koulutusta on tarjolla Perheniemen evankelisella opistolla Iitissä. Koulutukseen osallistumisesta aiheutuviin kuluihin on mahdollista saada tietyin ehdoin taloudellista tukea tämän kevään ja ensi syksyn peruskursseille ja joihinkin jatkokoulutusosioihin. Koulutukseen haetaan Sininauhaliiton kautta. Yhteydenotot ja tarkempia tietoja: Virpi Kujala, kristillisen vertaisryhmätoiminnan kehittäjä, puh , virpi.kujala@sininauhaliitto.fi. on tuttu virren Ystävä sä lapsien säkeistöstä. Jyväskylään kokoonnutaan pohtimaan, mitä on osallisuus yhteiskuntaan, kirkkoon ja luomakuntaan. Sininauhaliitto on mukana kokonaisuudessa kirkon päihdetyön hyvät käytännöt. Syyskuu 2009 Syysrastit Toivo, muutos, rukous, , Jyväskylä Tukea toipumiseen, mahdollisuus kokea yhteyttä sekä saada virkistystä ja uusia voimia arjen keskelle. Paikka: Kiponniemen toimintakeskus, Vesanka, 15 km Jyväskylästä Petäjäveden suuntaan. Päihdepäivät , Turku, Turun messukeskus Sininauhaliitto on mukana XVI Valtakunnallisilla Päihdepäivillä Turussa. Valtakunnalliset Päihdepäivät on suurin päihdealan koulutustapahtuma, joka kokoaa yhteen yli 1000 alan ammattilaista. 16

17 Hyvää työtä! Osa 8/8 Kuva: Tuija Lukkari TEKSTI: TUOMO SALOVUORI Ikääntyminen ja työ Tuomo Salovuori seuraa kiinnostuneena ikään ja työntekoon liittyvää keskustelua. VIIME SYKSYNÄ koko maailma seurasi työn hakuprosessia, jossa keskusteltiin pal jon myös siitä, miten ikä vaikuttaa työs sä selviytymiseen. 47-vuotiaan Ba rak Obaman epäiltiin olevan liian nuori ja ko kematon presidentin tehtävään. Vastaavasti yli 72-vuotias vastaehdokas, joka oli jäänyt eläkkeelle jo vuonna 1981, sai jotkut miettimään, oliko ehdokas kenties hiukan liian vanha tähän vastuulliseen tehtävään. Tällä kertaa nuoruus voitti ja Yhdysvallat sai kaikkien aikojen nel jänneksi nuorimman presidenttinsä. Lopul lisista äänistä 46 % saanut John McCain ei aio kuitenkaan eläköityä, vaan hän ilmoitti asettuvansa ehdolle vuoden 2010 kongressivaaleissa. VAALIKAMPANJAN YHTEYDESSÄ käydystä keskustelusta voi päätellä, että kokemusta yhä arvostetaan monissa ammateissa. Yhdysvalloissa on jopa laki, joka edellyttää presidenttiehdokkaalta vähintään kolmenkymmenenviiden vuoden ikää. Myös suomalaiset arvostavat työkokemusta. Susanna Paloniemi haastatteli väitöstutkimustaan varten vuotiaita pk-yritysten työntekijöitä tutkiessaan ikääntymisen ja osaamisen suhdetta. Haastatellut pitivät tärkeimpänä osaamisen lähteenään työkokemusta, joka kartuttaa erityisesti käytännöllistä ja ammattispesifiä osaamista. Kokemuksella oli tärkeä rooli myös osaamisen kehittämisessä. Asiantuntijuuden rakentamisessa käytännöllinen tietotaito auttoi erottamaan olennaisen epäolennaisesta, auttoi arvioimaan omaa osaamista ja sen puutteita, sekä helpotti teoreettisen tiedon ymmärtämistä. VANHEMPIEN TYÖNTEKIJÖIDEN vahvuutena nähtiin kokemuksen myötä karttuva hiljainen tieto. Tämä työyhteisöön, toimintatapoihin ja työproses sei hin liittyvä osaaminen on usein työnan ta jal le korvaamatonta. Paloniemen mukaan käytännöllisen ja historiallisen kokemusosaamisen merkitys korostuu silloin, kun suuri määrä työntekijöitä jättää työyhteisön samanaikaisesti, vaikkapa siirtyessään eläkkeelle. Osaamisen siirtäminen työntekijäsukupolvilta toisille nousee tällöin keskeiseksi haasteeksi. Yleisesti katsotaankin, että 80 % osaamisesta syntyy työkokemuksen kaut ta. Myös monet psykologiset teoriat korostavat ikääntyessä tapahtuvaa kokonaisnäkemyksen kehittymistä ja viisauden karttumista. Yli kaksikymmentä vuotta ikääntymistä tutkinut professori Juhani Ilmarinen työterveyslaitokselta toteaa, että ikääntyviin työntekijöihin liittyvät asenteet perustuvat suurelta osin väärinkäsityksiin. Kokemustiedon lisäksi ikääntyvien työntekijöiden sitoutuminen työhön on nuorempia parempi ja sairauspoissaolojakin on vähemmän. Kognitiiviset taidot ja oppiminen on mahdollista työuran loppuun saakka, ja tuottavuus ei ole hänen mukaansa ikäsidonnainen asia. MIELENKIINTOISTA ON SEKIN, että tutkijoille ei ole enää itsestään selvää, minkä ikäisiä ihmiset ovat. Heidän mukaansa kalenteri-iän lisäksi ihmisillä on myös psykologinen, sosiologinen ja biologinen ikä, joka voi poiketa kalenteriiästä jompaan kumpaan suuntaan. Hauskan käytännön esimerkin biologisen iän merkityksestä antoi syksyllä Suomessa vierailut kahdeksankymmentäkuusivuotias judoka Ichiro Abe, joka kävi heittelemässä suomalaisia nelikymppisiä judomiehiä ja opettamassa heille lajin salaisuuksia. ENNEN KAIKKEA IHMISTEN HOITAMI- SEEN liittyvissä töissä ikä voi olla voimavara. Ihmisyyteen liittyvä osaaminen ei vanhene samalla tavoin kuin esim. tekninen tieto, vaan siinä kokemustietoa ja osaamista voi kartuttaa niin kauan kun ihmisten kohtaamiseen voimia riittää. Kokemustieto sisältää usein myös sellaista arvokasta tietoa, joka on syntynyt elämän vastoinkäymisissä ja epäonnistumisissa. Iän myötä myös tällaista oppimista usein kertyy, vaikka itse valitsisimme mieluummin toisenlaisen tavan tutustua elämään ja sen ilmiöihin. McCainin viiden vuoden koettelemukset vietnamilaisella vankileirillä eivät varmasti vähentäneet hänen äänisaalistaan. Elämä on myös matka, jossa eri ikävaiheet tuovat mukanaan omia haasteitaan. Työntekijät, jotka ovat omassa elämänkokemuksessaan joutuneet kohtaamaan näitä haasteita, voivat helpommin ymmärtää asiakkaiden kysymyksiä, jotka liittyvät näihin elämän siirtymävaiheisiin. SUOMESSA KÄYDÄÄN VILKASTA KESKUSTELUA siitä, että ikääntyvien työntekijöiden tulisi pysyä työssä nyt mahdollisimman pitkään, jotta myös tulevaisuudessa pystyisimme maksamaan eläkemenomme. Tätä tarkoitusta varten on kehitetty monenlaisia työpaikkojen ikäohjelmia. Tällä hetkellä vain 18,5 % suomalaista katsoo, että kaikkia tulisi kannustaa pysymään työelämässä 68- vuotiaaksi. Kyse ei ole kuitenkaan vain kansantaloudesta, vaan kokemuksen, osaamisen ja elämänviisauden säilyttämisestä työelämässä. Eri-ikäisten ihmisten tarpeiden huomioiminen ja nuorien sekä ikääntyvien osaamisen hyödyntäminen onkin pohtimisen arvoinen haaste jokaisella työpaikalla. 17

18 Moneen käteen sopiva koulutuskansio Kuva: Tuija Lukkari Tarja Levo ja Ikääntyvän hyvinvointi ja alkoholi -koulutuskansio. Sininauhaliiton ja eläkejärjestöjen yhteistyönä on syntynyt Ikääntyvän hyvinvointi ja alkoholi -kou lutuskansio. Aineistossa käsitellään ikääntyvän hyvinvoin nin osa-alueita, annetaan perustietoa alkoholista sekä herätetään ikääntyviä pohtimaan omaan hyvinvointiinsa liittyviä kysymyksiä niin alkoholin käytön kuin ravitsemuksen, sosiaalisten suhteiden ja osallisuuden kokemusten kautta. Haluamme antaa tietoa päätöksenteon pohjaksi. Viesti on se, että kukin voi miettiä omaa suhdettaan alkoholiin osana muuta elämän kokonaisuutta, Liika on aina liikaa -hankkeen projektisuunnittelija Tarja Levo kertoo. Terveys- ja voimavaratietoutta Koulutusmateriaalissa ei ole kyse leimallises ti alkoholivalistuksesta. Pikemminkin voi daan puhua elämäntapatietoudesta. Kan - siosta on helppo rakentaa esimerkiksi joko 18 tunnin esittely tai viikon mittainen luentosarja kunkin kouluttajan tilanteen ja tarpeen mukaan. Faktatieto, kalvopohjat, tehtävät ja keskustelunavaukset ovat käytettävissä palikoina, joissa yhden osan jättäminen pois omasta luennosta ei häiritse. Halutessa voi siten esim. ohittaa kalvopohjat ja käyttää pelkkiä keskustelutehtäviä. Liika on aina liikaa -hankkeessa testataan paketin toimivuutta yhdessä Eläke - liiton ja Eläkeläiset ry:n kanssa mm. Var sinais-suomen, Päijäthämeen ja Kymenlaakson alueilla. Eläkeläiset ry:n ja Eläkeliiton kanssa tuotettu aineisto on tarkoitettu ikään tyville koulutusta suunnittelevien, ikään tyvien toimintaa ohjaavien, vanhus- ja elä keläisjärjestöjen kouluttajien sekä vertais- ja vapaaehtoistoimijoiden avuksi sekä tueksi. Liika on aina liikaa -hanke osui ajan hermoon Alkoholin liikakäyttö näkyy järjestöjen arkisessa työssä. Eläkeläiset ry halusi lähteä Sininauhaliiton kumppaniksi työhön, jossa ikäihmisten alkoholinkäyttöä voidaan lähestyä uudella tavalla. Päihdepalveluihin tarvitaan tietoa ja kokemusta ikäihmisyydestä, joten molempia ammattialoja tarvitaan, vaikkakin Eläkeläiset ry kokee olevansa saajapuolella. Monelle on lottovoitto, että vapaaehtoistyöntekijä hakee pois kotoa ulkoilun ja laulun pariin, kehittämisjohtaja Annika Toivoniemi-Matsinen Eläkeliitosta sanoo. Liika on aina liikaa -hanke rikastuttaa Eläkeläiset ry:n osaamista ja kohderyhmän tuntemusta, järjestösihteeri Anu Mäki kertoo.

19 Minä olen nähnyt tämän asian [ikäihmisten alkoholinkäytön] kadulla. Se ei ole marginaalinen asia, vaan laajempi yhteiskunnallinen ongelma. Hanke rikastuttaa järjestön osaamista ja kohderyhmän tuntemusta, Eläkeläiset ry:n järjestösihteeri Anu Mäki kertoo. Ikäihmiset ovat yleensä kiinnostuneita omasta terveydestään ja elämänlaadustaan. Kun tähän tilaukseen yhdistetään tietoa alkoholista ja sen vaikutuksista, alkoholin vaikutuksista tiedottaminen ja tiedon vastaanottaminen helpottuu. Eläkeläiset ry on ollut mukana Liika on aina liikaa -hankkeen ehkäisevän työn ryhmässä. Yhteistyössä on tuotettu työkaluja ja keskustelumateriaalia, mm. video. Eläkeläiset ry on omalta osaltaan mukana levittämässä koulutusmateriaalia, tietoutta ja keskustelua eteenpäin oman järjestönsä kautta. Eläkeläiset ry:ssä on henkilöjäsentä. Toiminta on puhtaasti vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyöntekijät kohtaavat monenlaisia elämäntilanteita Vapaaehtoistyöntekijä kohtaa työssään monenlaisia kysymyksiä ja ihmisiä. Vapaaehtoistyön omalaatuisuus on siinä, ettei työntekijöiden tarvitse vetää ammatillista roolia, joten ammattimaisia vastauksia vaikeissa tilanteissa ei myöskään odoteta. Vaitiolovelvollisuus kuitenkin sitoo ja vapaaehtoinen tarvitsee tietoa selviytyäkseen vaativista tilanteista. Mitä esimerkiksi tehdä silloin, kun vapaaehtoistyöhön rinnallekulkijaksi lupautuneen vastakkainen osapuoli käyttää runsaasti alkoholia? Tai jos autettava on yhteisinä hetkinä humaltuneena. Hoitotyöhön ei tarvitse lähteä eikä ammattilaisten hommia tarvitse tehdä, kehittämisjohtaja Annika Toivoniemi-Matsinen Eläkeliitosta kertoo. Näitä tilanteita varten vapaaehtoistyöntekijät tarvitsevat tietoa siitä, miten asiakkaan kanssa voi ottaa alkoholinkäytön puheeksi ja mihin hänet tarvittaessa ohjataan. Asiakasta ei tarvitse jättää yksin, joskaan itsekään ei tarvitse jäädä, vaan työhön tukea saa aina Eläkeliitosta. Koulutuksessa on tuotu esiin sitä, että pohjaksi on hyvä työstää omaa suhdetta alkoholiin, millaisena alkoholin näkee omassa elämässä. Koulutusmateriaalissa on myös linkkejä ja listoja siitä, mihin voi ottaa yhteyttä. Toivoniemi-Matsinen toivoo aiheen tulevan tätä kautta läheisemmäksi, jotta tilanteen tullen alkoholinkäytöstä on mahdollista keskustella. Toivoniemi-Matsinen toimii kouluttajana pilottipaikkakunnilla Tarja Levon kanssa. Riskikulutuksen rajat ja suurkulutuksen tunnistaminen on tarpeen. Alkoholinkäyttö sinänsä ei ole ongelma, vaan vain liikakäyttö ja sen tuomat haitat. Kysymyksessä ollaankin hankkeen ytimessä; liika on aina liikaa, mutta paljonko on liikaa. Teksti ja kuvat: ANNIKA TREUTHARDT Millaista on monen toimijan hankkeen johtaminen? MINULLE projektissamme työsken tely on ollut matka. Se kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta siltä se nyt vain tuntuu. Tai toinen tunne on se, että on heitetty veteen ja sitten on vain pitänyt oppia uimaan. Onneksi opettelua ei ole tarvinnut tehdä yksin, vaan samanlaista polskimista on tehnyt aika moni muukin. Haastavinta on ollut se, ettei ole voinut tietää, miten pitkälle jaksaa uida tai mitä rannalla tai määränpäässä odottaa. Vieläkään ei voi olla täysin varma siitä, minne olemme oikein menossa, mutta vastaranta näkyy jo. Onneksi uimamatkallamme on ollut saaria, keitaita, välietappeja. Ja kukaan ei ole kovasti valittanut väsymystä ja suonenvetojakin on ollut vain muutamia. Ehkä joskus joistakuista on tuntunut siltä, että emme ui tarpeeksi lähellä toisiamme, mutta samalle rannalle olemme kuitenkin menossa. TUNTUU HYVÄLTÄ kun taidot lisääntyvät. On myös mukavaa huomata kun muiden taidot sen kuin paranevat ja välillä painetaan perhosta ihan tosissaan. Ehkä kaikkein parasta on tuntea keitaalla istuessa, että kaikki nauttivat yhteisestä osaamisemme lisääntymisestä. Matkanteko nimenomaan yhdessä on parasta. Jossain vaiheessa olen hämmästyneenä huomannut, et tä uimaporukkaamme on tullut uusia opettelijoita. Joillakin on ollut jo potku tekniikka hallussa, mutta käsien liikkeet ovat vielä haparoivat. Hymy on kuitenkin herkässä ja yhteenkuuluvaisuuden tunne ollut ilmeinen, vaikka kaikki eivät ihan siihen tiiviiseen uimajoukkueeseemme kuulukaan. MINUSTA NE IHMISET, jotka uskoivat projektimme synnyttämiseen, voivat olla ylpeitä siitä, että he kuulivat ne hiljaiset signaalit, jotka kertoivat, että ikääntymisestä ja alkoholista pitäisi ruveta puhumaan ja ikääntyneitä auttamaan. Signaalit ovat vahvistuneet päivä päivältä ja vuosi vuodelta. Mutta nyt ne eivät ole ollenkaan heikkoja vaan todella kuuluvia. Tarve oli todellinen. ON OLLUT RANKKAA ja työlästä polskia tänne saakka. Samalla on onnellinen siitä, että on jaksanut. Mutta yksin olisin hukkunut jo aikaa sitten. Tai jäänyt värjöttelemään jollekin autiolle saarelle. Vaikka aina ei pysty uimaan muiden kanssa samassa tahdissa, niin elämähän on sitä, että kuunnellaan sitä, missä muut menevät, tuetaan muiden jaksamista, odotellaan yhdessä ja pyydetään apua. Se on ihmisenä oloa. Jos joku ei osaa tai jaksa uida, niin hänelle laitetaan pelastusliivit tai jopa kumivene. Aina ei edes tarvitse jaksaa. Kiitos kaikille uimareille ja myös niille, jotka ovat rannalla kuuluneet huoltojoukkoihin ja kannustajiin! MARIA VILJANEN Projektipäällikkö, Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi Kuva: Olli Kariniemi 19

20 Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi Liika on aina liikaa -hankkeessa työskennelleitä työntekijöitä (vas.) Riitta Koivula, Tarja Levo, Terhi Pajunen, Ruth Marttinen, Maria Viljanen, Leena Niinivaara, Johanna Vakkuri, Marja-Liisa Laapio, Jari-Juhani Helakorpi, Anja Hautaviita, Eija Myllymäki ja Tuija Rinne. Liika on aina liikaa hankkeen tarkoituksena on ollut tuoda esille, että myös päihdeongelmainen ikääntynyt tarvitsee ja on oikeutettu saamaan apua ja palveluita. Uusia toimintamalleja tarvitaan sekä päihdepalveluissa että ikääntyville kohdennetuissa palveluissa, kuten kotihoidossa. Monitoimijahanketta on koordinoinut Sininauhaliitto. Hankkeessa on onnistuttu tuomaan vanhus- ja päihdetyön ammattikuntaa yhteen. Hankkeen virittämä laajempi yhteiskunnallinen keskustelu ja vuoropuhelu ovat onnistuneet yli odotusten. Yksi yllättävin puoli on ollut se, että keskustelu on niin vilkasta. Mielestäni se kertoo siitä, että aihe on ollut pinnan alla ja tullut nyt esille. Projekti ei ole syntynyt tyhjiössä, vaan ikääntymiskysymyksille on ollut tarvetta. Tilausta on ollut, hankkeen projektipäällikkö Maria Viljanen sanoo. 20 Hän arvioi hankkeen osuvan oikeaan ajan kohtaan, koska vanhustenhuollossa on menossa iso muutos ja samanlaiset paineet kohdistuvat myös päihdehuoltoon. Uusia työtapoja etsitään ja kehitetään. Hankkeen aikana on pystytty antamaan vanhustenhuollon ammattilaisille heidän tarvitsemaansa tietoa päihdealasta. Vastaavasti päihdetyön ammattilaisten saama tieto ikäihmisten erityispiirteistä on tuonut molemmille kentille uutta osaamista. Uusien työmuotojen kehittämisen lisäksi kaikkien toimijoiden välisen vuoropuhelun synnyttäminen on ollut vaativin, mutta myös palkitsevin tehtävä. Hankkeessa on ansiokkaasti kehitetty välineitä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille puuttua ja ehkäistä ikääntyneiden päihdeongelmia, Sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Ismo Tuominen totesi hankkeen loppuseminaarissa marraskuussa Uusia toimintamalleja ja käytäntöjä Tavoitteena on ollut kehittää kolmessa osahankkeessa sellaisia ikäeettisiä malleja ja käytäntöjä, joita kunnissa voidaan juurruttaa osaksi kunnallista työtä. Osahankkeen asiakkaat ovat ohjautuneet projektiin sosiaa litoimen, kotihoidon tai päihdepalvelujen kautta. Valtaosalla alkoholinkäyttö on ollut ongelmallista ja palveluihin pääsy haasteellista. Osahankkeiden kunnat osallistuivat mm. tiedottamalla henkilökuntaa ja järjestämällä koulutusmahdollisuuksia. Kolmea osahanketta toteuttivat Tyynelän kehittämiskeskus Itä-Suomessa (Seniori-hanke), Ikäinstituutti pääkaupunkiseudulla (Pal velutalohanke) sekä Sininauhasäätiö yh dessä Helsingin Diakonissalaitoksen kans sa mm. vertaisryhmätoimintaa (Pilkeprojekti). Nelivuotinen hanke on ollut Rahaautomaattiyhdistyksen rahoittama. Hanke on saanut jatkorahoitusta vielä kolmeksi vuodeksi mallien juurruttamista varten. Jatkohanke toteutetaan Espoossa, Helsingissä, Savonlinnan ympäristössä, Pieksämäellä ja Kuopiossa. Osahankkeissa kehitettiin jalkautuvaa ja etsivää päihdetyötä, vertaisryhmätoimintaa sekä menetelmiä päihdeongelman tunnistamiseen ja puuttumiseen. Päihdetyön välineiden ja toimintamallien kehittäminen on koettu onnistuneeksi. Koulutus ja materiaalit Koulutuksella halutaan lisätä iäkkäiden kanssa työskentelevän henkilöstön valmiuksia tunnistaa ja ottaa puheeksi ikääntyvien päihteidenkäyttö. Myös päihdetyöntekijöi-