URBAANI MONITOIMITILA RAITINPYSÄKKI KENEN PAIKKA - KENEN EHDOILLA

Transkriptio

1 URBAANI MONITOIMITILA RAITINPYSÄKKI KENEN PAIKKA - KENEN EHDOILLA Sirkka Hänninen Sosiaalialan jatkotutkinto Päihteet ja syrjäytyminen Syksy 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö

2 Sisältö 1 JOHDANTO VAPAAEHTOISTYÖNKESKUKSEN KÄYNNISTÄMINEN Lähtökohdat Käsitteiden määrittelyä Aikaisemmat hyödyntämäni aineistot TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Teoreettinen viitekehys Vapaaehtoistyön keskuksen ja olotilan merkitys yksilölle Vapaaehtoistyön keskuksen ja olotilan merkitys yhteiskunnalle Vapaaehtoistyön keskuksen ja olotilan merkitys sen omille taustaryhmille Onko merkitys taustaryhmille muuttunut kymmenen vuoden aikana? VAPAAEHTOISTYÖNKESKUS, OLOTILA RAITINPYSÄKKI Raitinpysäkin toimintaympäristö ja sen muutokset Raitinpysäkin perustaminen Vapaaehtoistyöntekijät ja heidän asemansa Raitinpysäkin toiminta ja muutokset tähän päivään TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimusongelman rajaaminen ja tutkimusmenetelmät Kyselylomakkeiden sisältö ja aineiston kerääminen AINEISTON ANALYYSI Sukupuolijakauma Ikärakenne Lähiverkosto Kävijöiden asuminen Kävijöiden työllisyystilanne Käyntitiheys Raitinpysäkillä Järjestettyyn toimintaan osallistuminen Raitinpysäkin kehittämistarpeet Halukkuus osallistua vapaaehtoistyöhön tai Raitinpysäkin kehittämiseen Yhteenveto TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS JOHTOPÄÄTÖKSIÄ JA POHDINTAA Lähteet... 46

3 TIIVISTELMÄ Sirkka Hänninen Raitinpysäkki: kenen paikka, kenen ehdoilla Sosiaalialan amk-jatkotutkinto Päihteet ja syrjäytyminen Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö Tutkimuksen avulla pyrin tarkastelemaan vapaaehtoistyönkeskusta, olotila Raitinpysäkkiä, joka avattiin , ja sen mahdollisia muutoksia toiminnassa ja kävijäkunnassa. Espoon Diakoniasäätiön organisaatiomuutokset, johtajan vaihtuminen ja taloushallinnon uudistuminen vuosina 2003 ja 2004, ovat luoneet Raitinpysäkin toiminnalle uusia kehittämistarpeita. Espoon Diakoniasäätiö on ollut hallinnollisessa vastuussa Raitinpysäkistä vuoden 1994 alusta lähtien, mutta paikkaa ovat rahoittaneet myös muut yhteistyötahot kukin oman organisaationsa kautta. Raitinpysäkin asemaa kaikkien toimijatahojen yhteisenä temmellyskenttänä on kehitettävä joko selkeästi koalitioksi tai sitten yhden toimijatahon on otettava selkeä vastuu paikasta. Nykyisellään kukin toimijataho on enemmän tai vähemmän esitellyt Raitinpysäkkiä omissa esitteissään vain omana toimintayksikkönään, mikä ei ole ollut Raitinpysäkin kokonaisuuden ja yhteistyön kannalta hyväksi. Tutkimusaineisto on koottu kyselylomakkeen ja Raitinpysäkin johto- ja tukiryhmän sekä toimikunnan muistioiden avulla. Tutkimus pyrkii antamaan uudelleen kokoon kutsutulle johtoryhmälle tietoa paikan tarpeellisuudesta ja kävijäkunnasta, jotta eri toimijatahot voisivat yksin ja yhdessä miettiä mikä hallintorakennemalli olisi paras vaihtoehto Raitinpysäkin kaltaiseen paikkaan. Vapaaehtoistyönkeskus, olotila Raitinpysäkin vapaaehtoistyön osuus on vähentynyt huomattavasti vuosien varrella. Nykyisin paikkaa ei voisikaan ensisijaisesti kutsua vapaaehtoistyönkeskukseksi, vaikka joukko vakiintuneita vapaaehtoisia vastaakin pääasiassa paikan toiminnasta yhdessä toimikunnan kanssa, joka kokoontuu noin kerran kuussa ja koostuu eri toimijaryhmien edustajista. Vastuu Raitinpysäkin pyörittämisestä on siirtynyt vuosien saatossa entistä enemmän muutamien ahkerien vapaaehtoistyöntekijöiden varaan. Uusia vapaaehtoisia ei ole viime vuosina aktiivisesti edes pyritty hankkimaan. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa Raitinpysäkillä kävijät pitävät pysyvää vapaaehtoisjoukkoa henkilökuntana ja odottavat heiltä palvelua. Alkuperäinen toiminta-ajatus on osin hämärtynyt, jossa jokainen voi tulla itse toimijaksi kierrätyksen avulla. Raitinpysäkistä haluttiin tehdä urbaani monitoimipaikka kaikille, tässä tehtävässä on onnistuttu. Vaikka painopiste on edelleenkin yhteiskunnan reunoilla olevilla, niin paikassa on toteutunut myös eri sosiaaliluokkaan, rotuun, sukupuoleen ja ikään kuuluvien tasa-arvo ja keskinäinen vuorovaikutus. Myös alhaalta ylöspäin ohjautuva kansalaistoiminta on osin pitänyt pintansa Raitinpysäkin toiminnassa.

4 Vuosien varrella Raitinpysäkki on palvellut eri järjestöjä ja yhdistyksiä yksityisten henkilöiden lisäksi antaen käyttöön tilat erilaisten kokousten ja ennen kaikkea toiminnan järjestämiselle myös aukioloaikojen ulkopuolella. Tällä hetkellä Raitinpysäkillä kokoontuu säännöllisin väliajoin toimikunnan luvalla erilaisia ryhmiä, jotka ovat tehneet tila-anomuksen Raitinpysäkin toimikunnalle. Raitinpysäkin kävijämäärät ovat lisääntyneet. Toiminta palvelee entistä enemmän marginaaliryhmiä. Sen vuoksi tarve palkatusta työntekijästä on lähes ehdoton edellytys. Paikalla olisi oltava koko ajan henkilö, jolla on vastuu toiminnasta, jos jotakin sattuisi tapahtumaan. Vapaaehtoisia ei voi velvoittaa kyseiseen tehtävään, koska riskit ovat koko ajan yhteiskunnan muuttuessa kasvaneet. Toivon tutkimukseni palvelevan Raitinpysäkin kehittämistä sekä käyttäjien ja vapaaehtoistyöntekijöiden näkökulmasta että taustaryhmien ja hallinto-organisaation kannalta. Avainsanat: vapaaehtoistoiminta vapaaehtoistyö olotila sosiaalinen verkosto syrjäytyminen kolmas sektori

5 ABSTRACT Sirkka Hänninen Raitinpysäkki: whose place and on whose terms? Post polytechnic degree in social services Drugs and Marginalisation Diaconia Polytechnic Järvenpää unit In this paper I aim to study the possible changes in the operation and visitors of Raitinpysäkki, a voluntary work community centre, which opened its doors November the 3 rd in Organizational changes in the Espoo Diaconia Foundation, the appointment of a new director and reforms in the financial administration in 2003 and 2004 have created new needs to further develop Raitinpysäkki s activities. The Espoo Diaconia Foundation has had the administrative responsibility over Raitinpysäkki since the beginning of 1994, but also other partners have financed the centre, all through their own organization. Raitinpysäkki s position as a playground for all parties has to be turned into a coalition or otherwise one of them clearly has to assume responsibility. Nowadays each of them have more or less presented Raitinpysäkki in their brochures solely as an operational unit of their own. This has not helped either cooperation or Raitinpysäkki as a whole. My research material is based on a questionnaire and on memoranda by Raitinpysäkki s management group, its support groups and its committee. The idea was to give the reassembled management group information about the necessity of the place and about the visitors. Thus different parties could on their own and together think what administrative structure would suit a place like Raitinpysäkki the best. The amount of voluntary work at Raitinpysäkki has diminished considerably along the years. Nowadays the place cannot primarily be called a voluntary work centre, although a steady group of dedicated volunteers mainly runs the establishment in conjunction with the committee. The committee meets about once every month and consists of members of various operational groups. The burden of running Raitinpysäkki has during the years more and more become the responsibility of a few diligent voluntary workers. In the long run this does not benefit anyone. New volunteers have not even been recruited actively. Thus the visitors of Raitinpysäkki regard the steady volunteers as regular personnel and expect them to serve them. Originally they were supposed to recycle volunteers so that anyone could work there, but this idea has been blurred. Raitinpysäkki was created as an urban multifunctional place for everyone. And this has succeeded. Although the emphasis is still on those who are on the edge of society, there is also equality and mutual interaction that does not have anything to do with social class, race, sex or age. Also vertical civil action is still somehow part of Raitinpysäkki s activitities. In the course of years, Raitinpysäkki has served, except for individuals, various organizations and associations as well. It has provided facilities for meetings and,

6 especially, activities outside its opening hours too. The committee still regularly allows various groups to meet at Raitinpysäkki after it has accepted their application. The number of visitors has increased and marginal groups are being more and more catered for. That s why it would be absolutely vital to have a hired worker. Then there would always be someone at the centre who is responsible for the activities in case something happens. Volunteers cannot be obliged to perform such a task, as society has changed and the risks have grown bigger. I wish that my paper could help to develop Raitinpysäkki both from the viewpoint of visitors, voluntary workers, support groups and administrators. Key phrases: voluntary activities voluntary work community centre social network isolation third sector

7 1 1 JOHDANTO Urbaani monitoimitila Raitinpysäkki on saanut kehittyä melko vapaasti. Sillä kun hanke käynnistettiin lokakuun alussa vuonna 1993, niin sen toiminnan ja hallinnon kehittämiselle annettiin melko väljät raamit. Enemmänkin Raitinpysäkin toiminnasta annettiin vain suuntaviivat. Niinpä Raitinpysäkki on elänytkin melko pitkälle käyttäjien ehdoilla. Ajan mittaan kuitenkin Raitinpysäkin vapaaehtoistyöntekijöiden joukko on vakiintunut noin kymmeneen aktiiviseen, joista osa on ollut mukana alusta saakka. Toiminnan alkaessa elää omaa elämäänsä, se on myös aiheuttanut hämmennystä siitä kenen paikka Raitinpysäkki on ja kenen ehdoilla siellä toimitaan. Mitä kauemmin paikka on toiminut melko itseohjautuvasti, sitä erilaisempia mielikuvia ja toiveita Raitinpysäkistä on ehtinyt olla myös sen omilla toimijatahoilla. Raitinpysäkin yksi tärkeä osatehtävä on ollut olla sosiaalityön sektoria tukeva ja helpottava toimipiste sekä ennalta ehkäisevänä että korjaavana paikkana. Hankkeen alullepanijoita ovat olleet paikallisten ihmisten lisäksi Espoon seurakuntayhtymä ja Leppävaaran seurakunta, Suomen Punainen Risti / Kehä-Espoon osasto, Espoon kaupungin eri hallintokunnat, Jorvin psykiatrian yksikkö ja Espoon Diakoniasäätiö, josta tuli hankkeen käynnistyessä 'sateenvarjo' Raha-automaattiyhdistykseltä haettavan kolmivuotisen projektiavustuksen vuoksi. Jorvin psykiatrinen yksikkö oli mukana vain käynnistysvaiheessa. Vuonna 2001 mukaan uutena toimijatahona tuli Espoon Mielenterveys-yhdistys (EMY). Vuonna 1993 luovuttiin tehtäväkohtaisesta valtionavusta ja tilalle tulivat yleiset asukaslukuun perustuvat valtionosuudet. Tällöin myös monen kunnan sosiaalipalvelut alkoivat syystä tai toisesta heiketä. Kunnat saivat itse vastuun palveluidensa tuottamisesta. Akuutissa rahoituskriisissä kuntien on ollut pakko säästää ja tällöin kohteeksi ovat usein joutuneet huono-osaiset: toimeentulotuen varassa elävät, vammaiset, vanhukset, lastensuojeluperheet sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujat. Espoossa, jossa Raitinpysäkkikin sijaitsee, kaupunki ymmärsi, että jotakin on tehtävä myös tämän väestöryhmän hyväksi. Näin ollen Espoon kaupunki tuli Raitinpysäkin päärahoittajaksi maksamalla tilojen vuokran.

8 2 Asiakkaat ovat ottaneet Raitinpysäkin omakseen. Suurin osa pysäkillä kävijöistä, joita on tällä hetkellä noin sata henkeä päivää kohti, on yksin eläviä henkilöitä, joilla on aikaa ja halua parantaa omaa tai toisten elämisen laatua tulemalla vaikkapa Raitinpysäkille. Monella heistä on myös tarvetta saada erilaisia palveluita Raitinpysäkiltä. Taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat ovat tuttuja Raitinpysäkillä kävijöiden keskuudessa. Paikasta haetaan apua myös tämänlaatuisiin kysymyksiin. Kävijäkunta asettaa myös yhä enenevässä määrin haasteita Raitinpysäkin tarjoamille palveluille ja toiminnalle. Myös entisestään vähenevät yhteiskunnan tarjoamat heikompiosaisten palvelut lisäävät kuormitusta Raitinpysäkin toimintaan. Kuinka vapaaehtoiset jaksavat tämän mylläkän keskellä. Mitä on odotettavissa tulevaisuudessa. Nyt kun urbaani monitoimitila Raitinpysäkki on toiminut yli kymmenen vuotta ovat edessä uudet kysymykset. Olen tutkimuksessani pyrkinyt antamaan kuvan Raitinpysäkin eri vaiheista ja ennen kaikkea sen toiminnan ja kävijäkunnan mahdollisista muutoksista. Toivonkin työni palvelevan Raitinpysäkin kehittämistä. Raitinpysäkki valittiin Suomen kolmentoista parhaan joukkoon köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisten hyvien käytäntöjen kokoamiseksi LOCIN+ -tietokantaan, joten toivottavasti myös tämä antaa suuntaa kehittämistyöhön käytännön tasolla. (LOCIN+ on Euroopan köyhyysverkoston EAPN:n hanke, jossa kerätään tietoa paikallisista hankkeista, toimintatavoista ja hyvistä käytännöistä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastustamiseksi.) 2 VAPAAEHTOISTYÖNKESKUKSEN KÄYNNISTÄMINEN 2.1 Lähtökohdat Hyvällä hankkeella on monta määritelmää: vapaaehtoistyönkeskus, olotila, puuhanurkka, kontaktipiste, lukusali, työttömän tupa, eläkeläisen ajantäyte, kansankahvila, yksinäisen juttutupa, mummon kammari, työtupa, neuvontapaikka neuvottomille, ennen kaikkea KYNNYKSETÖN URBAANI MONITOIMITILA KAIKILLE (Mediatiedote ). Kuitenkin myöhemmin käyttöön jäivät pääasiassa vain vapaaehtoistyönkeskus ja olotila. Paikan nimeksi tuli Raitinpysäkki. Vapaaehtoistyönkeskus,

9 3 olotila Raitinpysäkin, jota jatkossa kutsun vain Raitinpysäkiksi, sillä vapaaehtoistyön osuus toiminnasta on vähentynyt. Kehitysvaiheet ovat olleet minulle tärkeitä aina paikan perustamisesta 1993 lähtien, jolloin aloitin Raitinpysäkin toimikunnan puheenjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä. Myöhemmin johtoryhmä lopetettiin ja tehtävät siirrettiin toimikunnalle. Nyt vuonna 2004 kutsuin uudelleen alkuperäisen johtoryhmän koolle selvittelemään hallinto- ja vastuukysymyksiä, jotka ovat aiheuttaneet epäselvyyksiä toiminnassa. Olen tehnyt vuonna 1995 Raitinpysäkillä kävijöistä asiakaskyselyn ja nyt paikan oltua toiminnassa 10 vuotta näin tarpeellisena tehdä samanlaisen kyselyn Pysäkin käyttäjistä, jotta sen pohjalta voitaisiin kartoittaa, palveleeko Raitinpysäkki alun perin sille tarkoitettua käyttäjäryhmää sekä kenen ehdoilla ja ketä Raitinpysäkki nykyisin palvelee. Eräs omaan toimenkuvaani kuuluvista työaloista on juuri Raitinpysäkki, jonka hallintoelimissä (johtoryhmä ja toimikunta) olen ollut mukana perustamisesta asti. Alun perin Raitinpysäkin suunnittelutoimikunta halusi tilan pääasiassa työelämästä syrjäytyneille ja syrjäytymisuhan alaisille. Oletettiin, että se toimisi ennaltaehkäisevänä mielenterveys- ja päihdeongelmissa. Kuten Tuula Helne (2002, ) on pohtinut omassa tutkimuksessaan syrjäytymisen kysymyksiä yhteiskunnassa, niin myös suunnittelutoimikunta halusi luoda järjestelmän, jossa syrjäytyneet, toiset, voitaisiin palauttaa takaisin yhteiskuntaan. Nähtäväksi jää, onko Raitinpysäkki onnistunut tässä tehtävässä ja jos on niin ketä on autettu. Paikan toiminnan myötä on kuitenkin ollut havaittavissa, että Raitinpysäkillä kävijöistä suuri osa on henkilöitä, joilla on päihde- ja mielenterveysongelmia, tai eläkkeellä olevia iäkkäämpiä henkilöitä, joilla on runsaasti aikaa ja tekemisen puutetta. Toivon, että tutkimukseni antaisi selkeyttä käyttäjistä, jotta Raitinpysäkin päättävät elimet pystyisivät tarkistamaan uudelleen paikan tarvetta ja sitä, kenelle he haluavat tarjota palveluita. Raitinpysäkin yksi toiminta-ajatuksistahan on ollut antaa paikka ihmisille, jotka haluavat olla tai osallistua johonkin ilman päihteitä. Organisointi ja päätöksenteko pyrittiin hoitamaan siten, että vältettäisiin tarpeetonta byrokratiaa ja organisointia. Toiminnasta huolehtivat vapaaehtoiset isännät ja emännät.

10 4 Heidän toimintansa koordinoimiseksi perustettiin pysäkin toimikunta, jonka tehtäviin kuului talousarvion laatiminen. Espoon Diakoniasäätiön tehtäväksi annettiin hoitaa taloutta ja neuvotella muiden taustayhteisöjen kanssa osallistumisesta kustannuksiin. Espoon Diakoniasäätiön hallitukselle kuuluvat asiat tuli valmistella Raitinpysäkin johtoryhmässä. Johtoryhmän tehtävänä oli tukea toimikunnan sekä vapaaehtoisten isäntien ja emäntien työtä. Toimikunta voi tarvittaessa kääntyä johtoryhmän puoleen käsiteltäessä laajakantoisia tai muutoin periaatteellisesti tärkeitä asioita. (Johtoryhmän kokous ) Raitinpysäkille avattiin tili, jonka käyttöön oikeutettiin säätiön työntekijän lisäksi yksi emäntä tai isäntä. Tilin käyttämiseen oikeutetut oli hyväksyttävä säätiön hallituksessa. Tilillä pidettävä enimmäismäärä vahvistettiin säätiön hallituksessa. Tiliä oli tarkoitus täydentää tositteita vastaan. (Johtoryhmän kokous ) Yksi nimetty vapaaehtoistyöntekijä hoitaa edelleen Raitinpysäkin kassaa yhdessä Espoon Diakoniasäätiön työntekijän kanssa. Kuitenkin käytännössä kassakirjanpito on vapaaehtoistyöntekijän vastuulla, koska hän on useimmiten paikalla. Raitinpysäkille on tullut vuosien saatossa taloudellista apua myös Leppävaaran seurakunnalta, Suomen Punaiselta Ristiltä (Kehä-Espoon osasto) ja Espoon Mielenterveysyhdistykseltä (EMY), jotka panevat tilitykset omaan kirjanpitoonsa; sekä Espoon kaupungin avustus Raitinpysäkin vuokraan, joka kulkee Espoon Diakoniasäätiön kautta. Espoon Diakoniasäätiö käyttää kuitenkin Raitinpysäkin hallintovaltaa johtuen siitä, että Raitinpysäkin vuokrasopimus ja pääosa rahavirrasta on kulkenut sen kautta, kuten Raha-automaattiyhdistyksen projektirahat vuosina ja sen jälkeen kaupungin avustus vuokraan. (Raha-automaattiyhdistyksen rahoituspäätös, 1993.)

11 Käsitteiden määrittelyä Vapaaehtoistoiminta on kansalaisten oman, spontaanin auttamistoiminnan edistämistä ja tukemista. Organisoimaton kanssaihmisten tukeminen ja auttaminen lähiyhteisössä on koko vapaaehtoistoiminnan perimmäinen tavoite. (Sovala 1990, 8.) "Vapaaehtoistoiminta voidaan määritellä myös seuraavasti: Vapaaehtoistoiminnan tärkeimpiä päämääriä on kansalaisten osallistumismahdollisuuksien ja omatoimisuuden edistäminen. Vapaaehtoistoiminnan tulee edistää ihmisten välistä vuorovaikutusta, ihmisten välistä tasa-arvoa ja sellaisten yhteiskunnan laitosten ja järjestelmien luomista, jotka ovat mahdollisimman tarkoituksenmukaisia ja joustavia ihmisten elämän kannalta. Vapaaehtoistoiminnan lähtökohtana on keskinäinen apu ja halu osallistua aktiivisesti yhteisten asioiden hoitoon. Se vastaa kansalaisten yhteisyyden ja itsensä toteuttamisen tarpeisiin. Se antaa mahdollisuuden ystävyys- ja tuttavuussuhteiden solmimiseen, harrastamiseen ja vapaa ajantoimintaan, siinä voidaan saada arvostusta ja jossain määrin myös vaikuttaa. Auttajalle itselleen auttaminen muuttuu uudeksi entistä rikkaammaksi maailmankuvaksi, elämän motiiviksi. Lähiyhteisö on vapaaehtoistoiminnan ominta aluetta, siellä vapaaehtoistoiminnalla on luontainen sijansa. (Vapaaehtoistoiminnan peruskurssi, kouluttajan aineisto.) Sosiaalihallitus on määritellyt vapaaehtoistyön sosiaalitoimen tukena seuraavasti: Vapaaehtoistyö voidaan luonnehtia yksityisten kansalaisten omaehtoiseksi lähimmäiseen kohdistuvaksi auttamistoiminnaksi tai jonkin yhteisön tai järjestön toimesta tapahtuvaksi auttamistyöksi. Vapaaehtoistyöllä voidaan auttaa ja tukea myös yhteisöjen toimivuutta. Vapaaehtoistyö on tekijälleen palkatonta eikä edellytä alan ammattikoulutusta. Vapaaehtoistyön tarkoituksena on täydentää virallista sosiaalihuoltoa sekä toimia sen yhteistyökumppanina. Vapaaehtoistyö ei korvaa ammatillista työtä eikä vähennä viranomaisten vastuuta. Vaikka vapaaehtoistyöstä ei makseta palkkaa, voidaan siitä aiheutuvat kulut korvata. On myös sellaista toimintaa, johon henkilö käyttää paljon aikaa ja josta voidaan suorittaa pieni palkkio. Vapaaehtoistyö ja ihmisten jokapäiväiseen elämään kuuluva keskinäinen kansakäyminen on monesti lähellä toisiaan eikä niiden välillä voida aina tehdä eroa. (Sosiaalihallituksen yleiskirje, nro A5/1982/ha.)

12 6 Vapaaehtoistyöllä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan sitä, että erilaiset ihmiset ja yhteisöt voivat pyytää Raitinpysäkiltä apua erilaisiin tehtäviin ilman nimellistä korvausta, tällöin työ ei kuitenkaan voi olla yhdelle henkilölle annettavaa useasti viikossa toistuvaa työtä, vaan enemmänkin kertaluonteista. Halukkaat vapaaehtoistyöntekijät antavat Raitinpysäkille omat henkilö- ja yhteystietonsa, sekä työalueen, jossa voivat mahdollisesti tarvittaessa toimia. Vapaaehtoisille henkilöille pyritään järjestämään säännöllistä koulutusta kerran kuussa. Olotilalla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa paikkaa, joka on kaikille avoin tila. Tällöin siellä voi olla ilman, että osallistuu mihinkään toimintaan. Se on vapaata olemista paikassa, jossa saa olla tekemättä mitään tai voi itse kehitellä ohjelmaa niissä rajoissa mihin paikka antaa mahdollisuudet, kuitenkin siten, että tupakointi ja päihteidenkäyttö paikassa on kielletty. Sosiaalisen verkoston käsitteellä tarkoitetaan sellaista ihmisten välistä yhteydenpitoa, jonka avulla he voivat tuntea olevansa yhteiskuntaan kuuluvia ja se hyväksyttyjä jäseniä. Yhteydenpidolla toisiin ihmisiin voi solmia uusia ihmissuhteita, saada materiaalista apua, henkistä tukea, palveluita ja tietoa. (Seikkula 1994, 16.) Sosiaalista verkostoa voidaan kuvata myös systeemisenä käsitteenä. Seikkulan mukaan (1994, 21) sosiaaliseen verkostoon kuuluvat asiakkaan samassa taloudessa asuva perhe, sukulaiset, päivittäiset ihmissuhteet, sekä ystävät ja ammattiauttajat. Asiakas toimii sosiaalisissa verkostoissaan eri ryhmittymissä, mikrosysteemeissä, joiden väliset yhteydet ovat tärkeitä. Käyttäytymisen ohjaamisen tarvittavat tiedot syntyvät ryhmittymien välisissä kontakteissa. (Seikkula 1994, 32.) Tässä tutkimuksessa syrjäytymisen määritelmänä on kysymys sosiaalisesta, terveydellisestä ja koulutuksellisesta huono-osaisuudesta sekä syrjäytymisestä vallankäytöstä, osallistumisesta, työmarkkinoilta ja asuntomarkkinoilta. (Virtanen 1996 b.) Syrjäytyminen voidaan siis nähdä myös sosiaalisten ongelmien kasautumisena. (Lehtonen, Heinonen, Rissanen 1986, 14.)

13 7 Kolmannen sektorin rakenteellis-operatiiviset määrittelevät kriteerit ovat rakenteellisuus, yksityisyys, voittoa tavoittelematon jakaminen, itsehallinnollisuus ja vapaaehtoisuus. (Helander 2002, ) 2.3 Aikaisemmat hyödyntämäni aineistot Vastaavanlaisista vapaa-ajankeskuksista ja olotiloista ei oltu vielä 1995 tehty kovinkaan paljon aineistoa. Nyt kun olen perehtynyt aineistoon kahdeksan vuotta myöhemmin uudelleen, niin materiaalia löytyy jo runsaasti. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, STAKES on ollut mukana viidellä paikkakunnalla olleessa projektissa, joista on tehty raportti vuonna (Stakes raportteja 159.) Muuna lähdemateriaalina käytän Leppävaaran seurakunnan Diakoniajohtokunnan ja seurakuntaneuvoston pöytäkirjoja sekä Espoon Diakoniasäätiön hallituksen ja Raitinpysäkin omia muistioita ja pöytäkirjoja. Ison osan tutkimusmateriaalista kattaa kuitenkin vuosina 1995 ja 2003 tehdyt asiakaskyselyt. 3 TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 3.1 Teoreettinen viitekehys 1960-luvulla asetettiin moneen kertaan sosiaalihuollolle haasteeksi, että sen on tehtävä itsensä tarpeettomaksi. Sosiaaliset ongelmat eivät ole pelkästään taloudellisia. Vasta 1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvun alussa alettiin laajemmin pohtia, mitä olisi tehtävissä yhä lisääntyville sosiaalityön tarpeille, joihin ei enää riitä yhteiskunnalliset resurssit. (Sipilä 1979, 129.) Seurakunnat sekä erilaiset järjestöt ja yhdistykset ovat ennenkin olleet sosiaalisten kysymysten ja vastausten etsinnässä edelläkävijöinä ja täydentäjinä kun viranomaisten toimenpiteet eivät ole riittäneet. Vapaaehtoistyötä on tehty aina perinteisestä hyväntekeväisyydestä uudentyyppiseen vapaaehtoistyöhön. Nyt puhutaankin kolmannesta sektorista julkisen sektorin sekä yksityisen sektorin lisäksi. Kolmas sektori muodostuu pal-

14 8 kattomasta vapaaehtoistyöstä, ei perheen ja tuttavien hyväksi, vaan tuntemattomien hyväksi, jotka tavoitetaan organisoidusti esimerkiksi vapaaehtoiskeskuksen kautta. (STAKES Raportteja 112, 53.) Kuvio 1. Yksilön sosiaalinen toimintakaavio 3.2 Vapaaehtoistyönkeskuksen ja olotilan merkitys yksilölle Kun Mummon kammari 15 vuotta sitten perustettiin Tampereelle, niin ei osattu ajatella, että tänä aikana tulisi Suomeen samankaltaisia paikkoja kappaletta. (Kotimaa 2004, 6.) Kokemusperäisissä (empiirisissä) tutkimuksissa on pyritty kartoittamaan yksilöiden sosiaalisen pääoman ja terveyden yhteyksiä. On huomattu, että sosiaalinen pääoma on yhteisön ominaisuus. Sen vaikutus välittyy yksilön hyvinvointiin ja terveyteen monien vuorovaikutusten ja verkostojen avulla. (Ruuskanen 2002, 32.) Näin ollen vapaaehtoistyönkeskus ja olotila ovat yhtenä osana kartuttamassa yksilön sosiaalista pääomaa ja sitä kautta edistämässä terveyttä.

15 9 Toiminnan luonne vapaaehtoistyönkeskuksissa ja olotiloissa on jokseenkin väljä. Jokaisella on oikeus toimia omien resurssiensa mukaisesti, ketään ei pakoteta mihinkään. Näin ollen myös toimintarajoitteisilla on mahdollisuus osallistumiseen, mikäli he haluavat niin tehdä. Yksilöt, jotka haluavat toimia vapaaehtoistyössä, voivat myös laatia itselleen oman aikataulunsa. He voivat myös jossakin määrin vaikuttaa työnsä sisältöihin. Vapaaehtoistyön on kuitenkin oltava yksilön kannalta merkityksellistä ja hänellä on oltava toiminnassaan selkeä käsitys vapaaehtoistyön luonteesta. Toiminnan on oltava johdonmukaista ja organisoitua, vaikka siitä huolehtisivatkin vapaaehtoiset itsenäisesti. Vapaaehtoistyöntekijöiden tehtävänä on toimia, ei kantaa yksin vastuuta toiminnasta. Sosiaalipsykologian professori Antti Eskolan määritelmän mukaan vapaaehtoistyön motiivina on palkan sijasta auttajan kokemus siitä, että voi olla avuksi ja oppia samalla jotakin tärkeää. (Campus 1998/2.) Nykyinen lainsäädäntö edellyttää lupia ja kirjallisia selontekoja useasta asiasta, vaikka työstä ei saisi senttiäkään korvaukseksi. Näistä asioista on vapaaehtoisille kerrottava ja annettava oikeat ja lain vaatimat toimintaedellytykset. Esimerkkinä ovat keittiössä vapaaehtoisena toimivien salmonellakokeet ja hygieniapassin hankkiminen. (STM: 1227/2002.) Vapaaehtoistyönkeskus ja olotila kehittyy osin ennakoimattomasti käyttäjien ja vapaaehtoisten mukaan. Eri taustatahot tuovat luovan jännitteen, jossa yhteistä näkyä ja tavoitetta tehdään koko ajan. (Penttinen, 1994.) Toisin sanoen toiminta on epävirallista ja autonomista. Se lähtee kansalaisten tarpeista ja tilanteesta, sekä tukee kohdetta käyttämään omia resurssejaan. Vapaaehtoistyönkeskuksessa pystytään antamaan kokonaisvaltaista, monipuolista tukea samasta yhteisöstä, sillä se perustuu keskinäiseen tukemiseen ja itseapuun. Vapaaehtoistyönkeskuksessa ja olotilassa ei tarvitse osallistua jos ei halua, mutta voi esimerkiksi nauttia pientä purtavaa omakustannushintaan, tavata muita ihmisiä, lukea lehtiä, pestä pyykkiä, tai vaikkapa korjata tai ommella vaatteita. Myös erilaiset harrastepiirit tarjoavat vaihtoehtoja halukkaille. Jatkuvuuden vapaaehtoistyönkeskukselle ja olotilalle takaavat vain ihmiset itse ja se edellyttää jatkuvaa itsereflektiota. (Matthies A-L 1990, 20.)

16 10 Raportissa 'Antakaa minulle ihminen', oli Tampereen mummonkammarin kävijöillä kommentteja, jotka olivat seuraavanlaisia: Minulle tämä on paikka jossa voi tappaa aikaa, kun ei ole muutakaan tekemistä, kertoi yksi lähes päivittäin paikassa vieraileva mies. Täällä tapailee muita, ettei tartte olla yksin himassa, ilmoitti edellisen kaveri. Ei noita muitakaan paikkoja oo, missä vois olla ilmaseks ja kuitenkin ihmisten ilmoilla, kommentoi kolmas paikalla olija. Eräs vanhempi rouva kertoi tuntevansa itsensä vielä hyödylliseksi kun saa käydä puuhastelemassa jotakin päivisin. (Stakes 159/1994.) Samankaltaisia olivat myös kommentit vapaaehtoistyönkeskus, olotila Raitinpysäkin kävijöillä vuonna 1995, jolloin tehtiin ensimmäinen kysely. Nyt myös Raitinpysäkin sisältö on yksilöille hieman muuttunut. Vuoden 2003 kyselyn pohjalta avun hakeminen erilaisiin tarpeisiin näyttäisi olleen entistä tärkeämpi. Toisin sanoen passiivisen avuntarpeen hakeminen ilman, että itse osallistuisi mitenkään vapaaehtoistyöhön. Vapaaehtoistyönkeskuksen ja olotilan merkitys yksilölle on myös muuttuva riippuen siitä, mihin tarpeisiin paikka kulloinkin haluaa vastata. Yhteiskunnalliset muutokset heijastavat melko pian vapaaehtoistyönkeskuksien ja olotilojen toimintaan ja sen edellytyksiin vastata yksilön tarpeisiin. Raitinpysäkkiä voisi kutsua myös päiväkeskukseksi, lukusaliksi, kurssikeskukseksi, harrastekeskukseksi, kahvilaksi, tukiasuntojen vastaanotoksi, ruoan jakelupaikaksi (EU-ruoka-apu ja lähikauppojen lahjoitukset), kokoustilaksi ja mitä milloinkin ja kenellekin paikka kulloinkin edustaa. Tiivistäen, vapaaehtoistyönkeskus, olotila Raitinpysäkki käyttävien kommenteistakin päätellen voisin yhtyä Matthiesin käsitykseen siitä, että vapaaehtoisen sosiaalityön panos rajautuu alueelle, joihin virallinen järjestelmä ei ole koskenut, johon se on kykenemätön puuttumaan, tai jotka ovat jääneet siltä kesken. 3.3 Vapaaehtoistyönkeskuksen ja olotilan merkitys yhteiskunnalle Kunnallinen sosiaalitoimi on heikohko sosiaalisia ongelmia ehkäisevän työn välineeksi ja yksinkertaisiin korjaaviin tehtäviin. Ongelmilla on niin paljon muotoja ja niin paljon liittymäkohtia toisiinsa, että sosiaalihuollolta on ryhdytty vaatimaan kokonaisvaltaisem-

17 paa otetta ja ihmisläheisempää työtä. Aivan keskeisenä on nähty pyrkimys sosiaalisten verkostojen toiminnan parantamiseen ja jälleenrakentamiseen. (Sipilä J. 1979, 134.) 11 Yhteiskunnan resurssit ovat kuitenkin sosiaali- ja terveystoimen osalta entisestään vähentyneet ja tarve on koko ajan kasvanut, joten tavoitteista on jouduttu ainakin toistaiseksi luopumaan. Suomen liityttyä Euroopan Unioniin vuonna 1995 tilanne on koko ajan muuttunut siihen suuntaan, että yhteiskunnallisia palveluita on karsittu ja tilalle ovat tulleet entistä laajemmat yksityiset markkinat kuten yksityiset lääkäriasemat ja sairaalat, yksityiset päiväkodit ja kodinhoitopalvelut sekä useat muut toimialat, joita on yksityistetty. Vapaaehtoistyönkeskuksen ja olotilan yhteiskunnalliset tavoitteet olivat vielä 1990-luvun puolivälissä korkealla. Ajateltiin, että vapaaehtoistyönkeskus ja olotila tukee sosiaalitoimen pyrkimyksiä kohti ihmisläheisempää ja kokonaisvaltaisempaa työtä. Siellä on mahdollisuus laajentaa sosiaalisia verkostoja ja saada tietoa yksilön mahdollisuuksista yhteiskunnassa. Nyt, vuonna 2004, jolloin Suomi on kuulunut kohta kymmenen vuotta Euroopan Unioniin, myöskin vapaaehtoistyönkeskusten ja olotilojen asema on koko ajan muuttunut. Näyttääkin siltä, että valtion ja kuntien järjestämät tukipalvelut ovat menossa koko ajan entistä huonommiksi ja kolmas sektori on tullut tilalle huolehtiakseen syrjäytyneistä ja syrjäytymisuhan alla olevista. Huolestuttavaa tässä kehityksessä on kuitenkin jatkossa palveluiden rahoitus. Jo vuoden 1995 ja välisenä aikana on ollut havaittavissa ilmapiirin muutoksia nimenomaan vapaaehtoistyöhön nähden. Sitä arvostetaan, mutta sen toimintaa on vaikeampi valvoa ja perustella rahoittajille ja taustayhteisöille, koska sen tuomista yhteiskunnallisista säästöistä ei ole useinkaan näyttöä paperilla. Tämä voikin muodostua jatkossa entistä enemmän valvontaa ja kontrollia harjoittavassa yhteiskunnassa uudeksi esteeksi vapaaehtoistyölle. Suuntaus, johon Suomikin näyttää EU:n myötä menevän, on entistä enemmän lähtöisin vallitsevista markkinavoimista. Terveydenhoidon ja sosiaalityön palvelut siirtyvät yhä enenevässä määrin kunnilta yksityissektorille. Tämä on myös OECD:n suositus. (OECD:n Suomea koskeva maaraportti 2003.)

18 12 Myös työmarkkinajärjestöjen puolelta on vapaaehtoistyön keskeisinä ongelmina nähty mahdollinen päällekkäisyys julkisen hyvinvointipalveluja tuottavan organisaation kanssa. On myös pelkoja yhtäältä työn laatuun, työnvalvontaan ja vastuuseen liittyvissä kysymyksissä. Myös vapaaehtoistyöntekijän sosiaali-, eläke- ja työttömyysturvaa sekä työsuojelua koskevat kysymykset on nähty ongelmallisina. (Helander 2002, 77.) Erityinen kiistakysymys on koskenut sitä, voidaanko myös yhteiskunnan peruspalveluja korvata vapaaehtoistoiminnalla. (Kolmas sektori ja toimihenkilöjärjestön edunvalvonta 1997.) Toivottavasti edes jonkinlainen rahoitus kuitenkin taataan yhteiskunnan varoista terveys- ja sosiaalipuolen tehtävistä huolehtiville, jotta kaikilla kansalaisilla säilyisi oikeus ja mahdollisuus käyttää kyseisiä palveluita. 80- ja 90-luvun taitteessa olleena lamakautena supistusohjelmien paljastama arvomaailma oli sosiaalipoliittisesti huolestuttava: kansainvälinen kilpailukyky näyttää olleen sen ylin arvo, jolle muut yhteiskuntapolitiikan tavoitteet oli alistettava. (Sipilä J. 1979, 143.) Sipilän päätelmät pitävät paikkansa myös 1990-luvun puolivälissä sekä edelleen 2004, vaikka hän on päätynyt näkemykseensä jo 1970-luvulla. Kuitenkin 1980-luku on tuonut Suomeen laman myötä myös uudenlaisia ilmiöitä kuten vapaaehtoistyönkeskukset ja olotilat, joita on perustettu 1990-luvun taitteessa myös kuntien rahoituksella ja tuella paikkaamaan ja tukemaan sosiaalipoliittisia toimenpiteitä, joihin yhteiskunnalla ei yksin ole ollut resursseja. Monet kunnat tunnustavat rehellisesti, että käyttäjädemokratian aikaansaaminen edellyttää asenneilmaston kypsymistä ja aikaa. Käyttäjänäkökulma on monella tavalla ongelmallinen. Yhteistyötahona ovat kunnat ja ammattikunnat, joiden asenteista riippuu, miten asiakasnäkökulma korostuu. (Raportteja 43/1991, 53.) Yleisemmin keskustellaan ja kirjoitetaan vapaaehtoisten rekrytoinnin vaikeudesta ja yleensäkin käyttäjien aktivoinnin vaikeudesta omissa asioissaan. Harvemmin aiheena on vapaaehtoisten ja sosiaalihuollon palveluiden käyttäjien liiallisesta aktiivisuudesta seuraava uhka sosiaalityön ammattilaisille. Kuitenkin myös tämä näkökulma on tärkeä, kun puhutaan käyttäjädemokratiasta. Ovatko sosiaalityön ammattilaiset valmiita jakamaan valtaansa asiakkaittensa kanssa. Missä kulkee ammatillisuuden ja vapaaehtoisuuden ra-

19 13 ja. Kuka on asiantuntija ja missä asioissa. Nämä kysymykset ovat hyvin vaikeita myös puhuttaessa vapaaehtoistyönkeskuksista ja olotiloista. Kuka päättää miten paljon kenellekin voi antaa vastuuta ja kuka saa toimia terapeuttina toiselle. Vielä on paljon kehitettävää yhteiskunnassa, mikäli sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä resurssipulan vuoksi pyritään hoitamaan vapaaehtoisin voimin. Tukitoimina vapaaehtoistyönkeskukset ja olotilat ovat hyviä, mutta keskusteltavaa ja kehitettävää on vielä paljon niidenkin toiminnassa. 3.4 Vapaaehtoistyönkeskuksen ja olotilan merkitys sen omille taustaryhmille Luterilainen kirkko ja yksityiset seurakunnat ovat tehneet koko 90-luvun ajan ja edelleen 2000-luvulla tuloksekasta yhteiskunnallista työtä työttömyyteen liittyvissä kysymyksissä. (Salonen-Kääriäinen-Niemelä 2000, ) Kun toimintaa käynnistettiin Leppävaaran diakoniatoimikunnan taholta vuonna 1993, niin sen työnimenä oli kammarihanke. Kun Raha-automaattiyhdistys myönsi mk avustuksen alkaen vuoden 1994 alusta, se myönnettiin tuki- ja päiväkeskustoimintaan Espoon Diakoniasäätiön siipien suojaan. Vapaaehtoistyönkeskukselle, luotiin toiminta-ajatus, jota haluttiin kehittää eteenpäin. Paikan tuli olla kynnyksetön tila tulla ja olla; siellä on mahdollisuus luoda kontakteja ja paikan pitäisi luoda ja ylläpitää eri tahojen yhteistyöverkostoja. (Johtoryhmän pöytäkirja 2/94.) Hallintokulttuuri luotiin kolmiportaiseksi, jossa ylintä valtaa käyttivät johtoryhmä, johon kuului johtavassa asemassa olevia virkamiehiä. Heidän alapuolellaan oli toimikunta, joka koostui pääosin ammatti-ihmisistä. Sen tehtävä oli toimia työrukkasena johtoryhmälle. Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä olivat vapaaehtoistyöntekijät, jotka pitivät omia työkokouksiaan ja toivat asiat toimikunnan tietoon. (Johtoryhmän muistio 4/94.) Hankkeen perustamisvaiheessa tärkeintä taustaryhmille oli saada paikka ihmisille, jotka olivat putoamassa yhteiskunnan palveluidenkin ulkopuolelle.

20 Onko merkitys taustaryhmille muuttunut kymmenen vuoden aikana? Vapaaehtoistyönkeskus, olotila Raitinpysäkin osalta merkitys taustaryhmille on muuttunut. Osa taustaryhmistä on vetäytynyt taka-alalle ja muutama uusi on vastaavasti tullut mukaan. Raitinpysäkin taustaryhmän elävyyden on mahdollistanut suurelta osin se, että taustaryhmien ei ole tarvinnut olla taloudellisessa vastuussa lukuun ottamatta Espoon Diakoniasäätiötä, jonka kautta Espoon kaupungin Raitinpysäkille korvamerkitty avustus kulkee. Tästä johtuen myös toimikunnan puheenjohtajuus on ollut alusta alkaen Espoon Diakoniasäätiön toimenhaltijalla. Kehä-Espoon Suomen Punaisen Ristin osasto ja vuonna 2002 toimintaan mukaan tullut Espoon mielenterveysyhdistys (EMY) ovat myös osallistuneet erilaisin hankinnoin Raitinpysäkin toimintaan ja osallistuvat edelleenkin vuonna (Ratinpysäkin toimikunnan pöytäkirjat.) Alussa luotu hallintokulttuuri on muuttunut pelkäksi toimikunnaksi, jossa ei ole yhteistyötahojen edustajina kuin rivityöntekijöitä, hallintovirkamiehet ovat siirtyneet syrjään. Toimikunnassa on ollut vaihteleva määrä edustajia riippuen siitä, onko taustaryhmä halunnut yhden vai kaksi edustajaa toimikuntaan. Varamies on kuitenkin kaikilla toimikunnassa olevilla tahoilla. (Ratinpysäkin toimikunnan pöytäkirjat.) Toimikunnassa on edustus Espoon kaupungilta (sosiaalitoimi ja maahanmuuttajatyö), Leppävaaran seurakunnasta, Suomen Punaisesta Rististä (Kehä-Espoon osasto) ja Espoon Diakoniasäätiöltä sekä vasta kaksi vuotta mukana olleelta Espoon Mielenterveysyhdistykseltä (EMY) sekä vapaaehtoistyöntekijöiltä, kultakin kaksi edustajaa. (Raitinpysäkin toimikunnan pöytäkirjat.) Kaikki Raitinpysäkin toiminnassa mukana olevat eivät ole kuitenkaan toimikunnan jäseniä. Eri taustaryhmien toiveiden ja tavoitteiden sovittaminen yhteen ei aina ole se kaikkein helpoin tehtävä. Näin ollen osa alussa mukana olleista on halunnut järjestää toimintaa omalla sektorillaan ja vetäytyä laajemmasta yhteistyöstä. Yksi vaikea kysymys on ollut se, haluaako Raitinpysäkki leimautua jonkin ideologisen ryhmittymän taakse. Osa taustaryhmistä olisi halunnut tuoda näkyville oman uskonnollisen tai poliittisen värinsä. (Ratinpysäkin toimikunnan pöytäkirjat.)