SUOMEN PANKIN KESKUSTELUALOITTEITA

Transkriptio

1 SUOMEN PANKIN KESKUSTELUALOITTEITA / Vappn Ikonen Tutkimusosasto 1..1 Suomen Pankin kotimainen luotonanto 1-1 Kuukausitilastot FINLANDS BANKS DISKUSSIONSUNDERLAG BANK OF FINLAND DISCUSSION PAPERS

2 Suomen Pankki PL 10, 001 HELSINKI 'II' (0) 11

3 SUOMEN PANKIN KESKUSTELUALOITTEITA / Vappu Ikonen Tutkimusosasto 1..1 Suomen Pankin kotirnainen luotonanto 1-1 Kuukausitilastot

4 ISBN 1--- ISSN 0- Suomen Pankin monistuskeskus Helsinki 1

5 _.,'e" -'ccsuomen',pankinlcotimainen' luotonanto 1-1 Kuukausitilastot Suomen Pankinkeskustelualoitteita / Vappu Ikonen Tutkimusosasto Tiivistelma Selvityksessa luodaan katsaus Suomen Pankin kothnaisen luotonannon eri muotoihin 10-luvulta nykypaivaan ja julkaistaan tilastoliitteena kuukausitilastot Suomen Pankin kotimaisesta luotonannosta jaoteltuina yleison, talletuspankkien, muiden rahoituslaitosten ja julkisen sektorin saamiin luottoihin. Nyt julkaistavat kuukausisarjat ovat ensimmainen esitys, jossa Suomen Pankin luotonanto on eritelty nykyaikaisella tavalla sektoreittain koko aikavaiilta ja jossa virallisten taseiden epajatkuvuudet on mahdollisuuksien mukaan korjailtu. Aikaisemmin julkaistut taseet ovat olleet kaytettavissa vain rahoitusvaateittain luokiteltuna vuoteen 1 asti.

6 Sisallys Sivu 1 Johdanto Suomen Pankin kotimaisen luotonannon muodot ja asiakkaat.1 Kotimaisen luotonannon eri muodot.1.1 Vekselit.1. Maaraaikaiset luotot.1. Shekkitilit.1. Joukkovelkakirjaluotot.1. Erityisluottojarjestelyt.1. Uudet instrumentit luvuilla. Asiakkaat..1 Yleiso.. Talletuspankit.. Muut rahoituslaitokset.. Julkinen sektori Katsaus kotimaiseen luotonantoon periodeittain.1 Autonomian ajan j aikipuolisko 1-. Ensimmainen maailmansota ja inflaatio -1. Sotien valinen aika 1-1. Toinen maailmansota 1-1. Saannosteltyjen rahoitusmarkkinoitten aika ja rahoitusmarkkinoitten vapautuminen Lahdeaineisto.1 Suomen Pankin julkaistu taseaineisto. Suomen Pankin arkistoaineisto. TAKO-tietokanta Lahteet Arkistolahteet Painetut lahteet Kirjallisuus Liitteet 1 Tarkeimmat valuuttakurssimuutokset 1-1 Kommentit tilastoliitteisiin

7 Tilastoliitteet 1 Suomen Pankin kotimainen luotonanto 1-1 Suomen Pankin luotonanto yleisosektorille Suomen Pankin luotonanto talletuspankeille Suomen Pankin luotonanto muille rahoituslaitoksille Suomen Pankin luotonanto julkiselle sektorille Tilastoliitteet 1-1-, tuhatta vanhaa markkaa -1, miljoonaa vanhaa markkaa 1-1, miljoonaa uutta markkaa 0 mk 1 = 1 mk 1 a=vahemman kuin puolet yksikosta - = ei naytettavaa

8 1 Johdanto Tassa tutkimuksessa esitetaan Suomen Pankin kotimaista luotonantoa kuvaavat tilastosarjat jaoteltuina sektoreittain ja vaateittain vuosina 1-1. Nyt julkaistavat kuukausisarjat ovat ensimmainen esitys, jossa Suomen Pankin luotonanto on eritelty sektoreittain ja jossa virallisten taseiden epajatkuvuudet on mahdollisuuksien mukaan korjailtu. Suomen Pankin kotimaisen luotonannon maara, sen muodot ja suuntautuminen ovat olleet alisteisia keinoja Suomen Pankin tehtaville. Sen asema suhteessa muihin rahoituslaitoksiin, yleisoon ja julkiseen sektoriin on muuttunut rahoitusmarkkinoitten kehittyessa ja keskuspankin tehtavien kasvaessa. Suomen Pankin kotimaisen luotonannon muutokset ovat heijastaneet muissa keskuspankin tehtavissa-tapahtuneita yleisia muutoksia. Niinpa luotonantoonovat vaikuttaneet Suomen Pankin rooli rahan arvon ja valuuttakurssien saatelijana, maksuvalinehuoltajana ja riittavan setelikatteen yllapitajana, valuuttapolitiikkaa harjoittavana viranomaisena ja rahoitusmarkkinoitten vakauden turvaajana. Elinkeinoelaman ja valtiontalouden rahoittamisella on ajoittain myos ollut keskeinen merkitys SuomenPankin tehhivien jaossa. Valuuttakurssijarjestelman muutokset ja maksutasetilanne vaikuttavat suoranaisesti valuuttavarannon vaihteluihin ja sita kautta rahamarkkinoille. Naissa puitteissa Suomen Pankki on kuitenkin voinut tietyssa maarin itsenaisesti piuittaa keskuspankkirahoituksen instrumenteista ja kohdentumisesta. 100-luvun alkupuoliskolla Suomen Pankki rahoitti lahinna yrityksia ja yksityishenkiloita. SilHi oli myos elinkeinojen tukemiseen, nykykielelhi rakennepolitiikkaan, kuuluvia tehtavia. 100-luvun loppupuolelta lahtien pankkien rediskonttaukset yleistyivat, ja Suomen Pankki alkoi kehittya kohti klassista keskuspankkia, jonka tehtavana oli rahahuollon ohella nimenomaan pankkien maksuvalmiuden tukeminen. Klassiseen keskuspankkipolitiikkaan kuuluivat tietyt toimintaa ohjaavat yleiset periaatteet, jotka koskivat min. setelipankille soveliaita luotonannon muotoja ja pankin korko- ja luotonantopolitiikan tehtavia. Ihanteena oli lahinna lyhytaikaisen liikeluoton myontaminen vekseleita diskonttaamalla tai arvopaperivakuuksia vastaan. 10-luvulta lahtien pankki alkoi Risto Rytin johdolla harjoittaa uudelleen myos rakennepolitiikkaa tukiessaan vientiteollisuutta. Klassisen keskuspankin malli alkoi murentua tasta Hihtien, mutta vaistyi lopullisesti vasta 10-luvulla, kun luovuttiin pankkien vekseleitten diskonttauksesta ja rediskonttauksesta. Perinteiset keskuspankkirahoituksen instrumentit korvattiin asteittain pankeille myonnetylla tililuotolla, joka soveltui saanneltyjen rahoitusmarkkinoiden tarpeisiin. Yritysluotoissa rakennepoliittinen nakokulma pysyi keskeisena. TasHi uudesta keskuspankkimallista voidaan ka.yttaa nimitysta. "funktionaalinenii keskuspankki. 10-luvulta Hihtien, rahoitusmarkkinoitten vapautumisen jalkeen Suomen Pankin instrumentit ovat taas muuttuneet. Edellisella vuosikymmenella vakiintuneesta t1hallinnollisestall keskuspankkirahoituksesta pyrittiin siirtymaan uudelleen "markkinaehtoiseen luotonantoon. Tama nakyy rahamarkkinainstrumenttien ilmestymisena Suomen Pankin taseeseen ja rakennepoliittisen luotonannon vahenemisena. 10-luvun alussa pankkikriisi pakotti SuomenPankin myos ha- "tarahoituksen tyyppiseen 'luotonantoon.

9 Suomen Pankin kotimaisen luotonannon muodot ja asiakkaat.1 Kotimaisen luotonannon eri muodot Viime vuosisadalta 10-luvulle saakka Suomen Pankin luottomuodot pysyivat paasaantoisesti samoina. Suomen Pankld myonsi asiakkailleen luottoa eri muodoissa (kuva 1): 1 vekseleina (joko suoraan diskontattuina tai rediskontattuina), hypoteekkilainoina eli maarattya vakuutta vastaan myonnettyina maaraaikaisina luottoina, obligaatioina seka kassakreditiivina eli nykykielella shekkiluottoina..myonnettyjen luottojen korot maaraytyivatsuoraan luottomuodon, asiakkaan ja vakuuksien mukaan. Muut kuin rahoituslaitokset, eli yritys- ja yksityisasiakkaat maksoivat kaikista luotoistaan 0.- % alinta diskonttokorkoa korkeampaa korkoa. Rahoituslaitokset - pankit, vakuutuslaitokset ja hypoteekkilaitokset - saivat kaikld vekseliluottonsa alimpaan diskonttokorkoon ilmoitettuna. Jos hypoteekkiluoton vakuudet olivat hyvat - esim. valtion tai vakavaraisten pankkien obligaatiot - rahoituslaitokset saivat myos hypoteekkiluottonsa alimpaan diskonttokorkoon. Jos vakuudet olivat esim. reaaliomaisuutta tai yritysten osakkeita, saivat pankitkin maksaa 0.-1 % alinta diskonttokorkoa korkeampaa korkoa. Kassakreditiiviluottoja pankit saivat paasaantoisesti alimpaan diskonttokorkoon..1.1 Vekselit Vekseleita oli kahta lajia: yhtaalta yritysten ja yksityishenkiloitten seka rahoituslaitosten Suomen Pankin diskonttaamat vekselit seka toisaalta rahoituslaitosten rediskonttaamat vekselit. Nama olivat panklden oman luotonannon yhteydessa syntyneita vekselisaamisia, joita ne kateista tarvitessaan myivat edelleen Suomen Pankille. 10-luvulla jalkimmaisesta muodosta tuli pankkien keskuspankkirahoituksen yleisin muoto, mika tilanne sailyi aina 10-luvulle saakka. Vuoden 1 tilinpaatosohjeitten mukaisesti kirjanpidossa diskontatut vekselit jaettiin paikaliisvekseleihin, toispaikkaisiin ja rediskontattuihin vekseleihin. Taman tutkimuksen liitteessa olevissa tilastoissa vekselit on jaoteltu ainoastaan suoraan diskontattuihin vekseleihin sektoreittain seka rahalaitosten rediskonttaamiin vekseleihin. Vekselit luokiteltiin myos niiden takuun mukaan. Puhtaita tavaravekseleita olivat tehtailijoitten ja muitten tuottajain asetteet, joissa tunnustajina olivat vastaavat tuottajat tai kauppiaat. Muut vekselit olivat ns. finanssivekseleiui, joista perittiin korkeampi korko. Poikkeuksena ovat valtion vekselit sota-aikoina.

10 Kuva 1. Su.omen Pankin lotonanto vaateittain 1-1, % I o VIENNIN RAHL JVK:T LAINAT ML MUUT illiij REDISK. mi VEKSELIT =SHEKKILUOTOT ARVOP.TAK.M.S.

11 Eraitten pankkien osalta Suomen Pankki sovelsi 10-luvulla rediskonttauskattoa. Toisen maailmansodan jaikeen Suomen Pankki alkoi kehittaa rahapoliittisia vaiineita, joilla voitaisiin rajoittaa rediskonttausten kasvua, kun diskonttokoron korottaminen kohtasi poliittista vastustusta. Naita uusia vaiineiui olivat mm. rediskonttausten kiintiointi pankeittain vuodesta 1 alkaen ja lisakoron periminen kiintion ylittavasta luotosta vuodesta 1 alkaen Maaraaikaiset luotot Suomen Pankin vakuudellista velkakirjalainaa kutsuttiin hypoteekkilainaksi. Tama oli pankin elinkeinoelaman luotottamisen perinteinen tapa, joka pysyi tarkeana I maailmansotaan saakka. Sen jaikeen hypoteekkilainoja myonnettiin lahinna pankeille. Vuoden 1 tilinpaatosohjeitten mukaan Suomen Pankin konttorit saivat myontaa hypoteekkilainoja enintaan markan arvosta samalle luotonanojalle. Lainat annettiin enintaan kolmen kuukauden ajaksi. Ne sai kerran uudistaa yhui suurina, mutta myohemmin oli uudistettaessa vaadittava vahennysta, ja pankki sovelsi tuolloin korkeinta kaypaa korkoaan. Talloin oli saatavalainanottajan vakuutus siiui, etta panttaus oli edelleen voimassa ja etta tama suostui korkeampaan korkoon. Yksityispankit saattoivat ottaa hypoteekkilainoja vahintaan paivan ajaksi, muut vahintaan 1 paivan ajaksi. Todellisuudessa pankit hyvin usein maksoivat nama luotot takaisin paljon aiemmin kuin luottosopimuksessa oli sovittu. Sopimukset olivat yleensa kk mittaisia, mutta hypoteekkiluottoa saatettiin todeliisuudessa ottaa esim. vain paivaksi, ts. pankit maksoivat saamansa luoton melkein valittomasti takaisin. Talloin kyseessa oli selvasti maksuvalmiusluoton tyyppinen rahoitusjarjestely..1. Shekkitilit Suomen Pankki myonsi kassakreditiiviluottoa eli nykykielella shekkiluottoa seka rahoituslaitoksille etta yrityksille. Kassakreditiiviluotot sovittiin siten, etta asiakkaalle myonnettiin sopimuksella maksimisumma yleensa kk ajaksi, johon asti asiakas sai halutessaan kayttaa luottoa maksuosoituksilla. Shekkiluottojen korot maaraytyivat luotonsaajan mukaan, joten talletuspankit saivat shekkiluottoa halvemmalla kuin yritykset. Kassakreditiivit lopetettiin vuonna 1 ja korvattiin nykyaikaisella shekkitiliin yhdistetylhi luottolimiitilla. Aikaisemmin Suomen Pankin ns. pano- ja ottotilit olivat perinteisesti olleet luotottomia. Suomen Pankki kaytti niita kuitenkin poikkeuksellisesti luotonantomuotona vuosina -10 antaessaan valtion pano- ja ottotilin menna yli. 1 Liikepankkien luototuksen muotoja ja sen ehtoja on selostettu Veikko Saarisen kirjassa Liike 'pankkien -. keskuspankkirahoituksenehdot, miuira ja kustannukset 10-1 (SP A:). Ks. mys Tarkka (1).

12 :1. Joukkovelkakirjaluotot Suomen Pankilla on ollut salkussaan yritysten, pankkien ja rahoituslaitosten seka valtion obligaatioita seka markkamaaraisina ettavaluuttamaaraisina. 100 luvulla suurin osa obligaatioista oli valtion liikkeellelaskemia rautatie- yms. obligaatioita ja kuntien obligaatioita. Ensimmaiset yritysobligaatiot Suomen Pankki osti salkkuunsa vuonna 10. Tilastoliitteissa esitetyt obligaatiot on kirjattu jaljelhi olevaan nimellisarvoonsa. Suomen Pankki oli merkittava valtion obligaatioiden emissiojarjestelija 10-1uvulla: se merkitsi useista emissioista jopa puolet ja myi obligaatiot sitten vahitellen sijoittajille.. EdelHi mainittujen suoraan ostettujen obligaatioiden lisaksi Suomen Pankki on luotottanut pankkeja ja epasuorasti valtiota ostamalla pankeilta lahinna sotien valisena aikana huomattavia maaria valtion obligaatiota takaisinostositoumuksellao.1. Erityisluottojarjestelyt Suomen Pankki on tukenut erityisesti vientisektoria erilaisilla erikoisluottojarjestelyilla. Vuosina 1-10 Suomen Pankki myonsi tietyille idankauppaa harjoittaville vientiyrityksille aluksi dollarimaaraisui, sittemmin ruplamaaraista vientiennakkoa (Suomen Pankin arkisto, Vientiennakko 1-1). Suurin osa vientiennakoista maksettiin suoraan ruplina Gosbankin olleiden tilien kautta suomalaisille yrityksille. Summat olivat erityisesti 10-luvun jillkipuoliskolla suuria. Suomen Pankki merkitsi vientiennakot julkaistuun taseeseensa vasta vuodesta 1 alkaen. Vuodesta 1 alkaen Suomen Pankki myonsi myos vientirahoitusta osana erityisrahoitusjarjestelyja, joilla tuettiin ulkomaankaupan kannalta tai rakennepoliittisesti keskeisia aloja, ml. uusvientiluotot pienelle ja keskisuurelle teollisuudelle viennin kasvusta johtuvan kayttopaaoman tarpeen kattamiseksi, seka lyhytaikaiset luotot ulkomaisille ostajille myonnetyn vientiluoton rahoittamiseksi. Kotimaisten toimitusten rahoitus (ns. KTR-Iuotot) alkoivat vuonna 1. Luottoa keskuspankista erityisehdoin saivat siis ulkomaankaupan ja rakennepolitiikan kannalta keskeiset alat.

13 Kuva SuameD. PankiR katimainen luotananta asiakkaittain 1-1, % I0 MUUT RAHOITUSLAlTOKSET TALLETUSPANKrr nelso JUlKJNEN SEKTORI

14 .1.Uudet instrumentit luvuilla Kuvassa 1 on esitetty luotonannon vaadejakauma ainoastaan vuoteen 1 asti. Taman jalkeen Suomen Pankki alkoi soveltaamonia uusia luottomuoloja,joista tarkeimmat olivat vuoteen 1 asti pankkien vekselien suora diskonttaus ja vuosina 1-10 pankkien paivaiuotot. Suomen Pankki kaynnisti paivaluottomarkkinat vuonna 1 peruskorkoisen keskuspankkirahoituksen rinnalle. Pankit saattoivat hankkia rahoitusta paivaksi kerrallaan peruskorkoa joustavammin vaihtelevalla paivaluottokorolla tai tallettaa varojaan vastaavalla paivatalletuskorolla. Vuodesta 1 lahtien paivaluotoista tuli keskeisin pankkien keskuspankkirahoituksen muoto, ja peruskorkoiset kiintiot lopetettiin vuonna 1. Sita ennen ne oli muutettu vekselien diskonttauskiintiosta shekkitililuotoksi. Vuoden 1 lopulla Suomen Pankki alkoi myontaa pankeille pilivaluottojen lisaksi myos kolmen kuukauden maaraaikaisia ja kiinteakorkoisia luottoja. Vuoden 1 kevaaila Suomen Pankki alkoi ostaa pankkien liikkeeseen laskemia sijoitustodistuksia ja laskea liikkeelle omia sijoitustodistuksiaan. Nain toteutetuista avomarkkinaoperaatioista tuli 10-luvun lopulta alkaen rahapolitiikan keskeinen keino. Muita uusia instrumentteja olivat maksuvalmiusluotot seka kateisvaraluotot.maksuvalmiusluotoilla korvattiin kesakuussa entiset paivaluotot, ts. niilla rahoitettiin pankkien tilapaisia likviditeettivajauksia. Nimenmuutos pilivaluotosta maksuvalmiusluottoon viittaa luottomuodon maturiteetin pidentymiseen tavallisesti paivaan. Kateisvaraluotolla rahoitettiin pankkien kateiskassoja vuosina Ne olivat korottomia. Tarkoituksena oli vahentaa kateisrahan paivittilista edestakaista liiketta Suomen Pankin ja pankkien valilla. Vuonna Suomen Pankki alkoi siirtya markkinaoperaatioissaan ns. repokauppoihin, osana pyrkimysta muuttaa pankkien keskuspankkirahoitus vakuudelliseksi. Repokaupat ovat arvopapereilla (yleensa pankkien sijoitustodistuksilla) tehtavia takaisinostositoumuksella tapahtuvia kauppoja. Pankkien keskuspankkiluoton vakuudellisuus oli heikentynyt vuodesta 1 alkaen, kun rediskonttauksista oli luovuttu. (Uusista instrumenteista ks. esim. Aaltonen-Aurikko-Kontulainen 1).. l\siakjcaat Suomen Pankin kotimaisen luotonannon asiakkaat on tassa tutkimuksessa jaettu seuraavasti: 1 talletuspankit eli liike-, saasto- ja osuuspankit seka Postipankki; muut rahoituslaitokset; julkinen sektori; ja residuaalina yleisosektori eli yritykset ja yksityisasiakkaat...1 Yleisosektori Viime vuosisadalla Suomen Pankki toimi rahoitusmarkkinoilla pitkalti muiden pankkien kanssa kilpailijana. SilHi oli runsaasti yrityksia ja jopa yksityisia henkiloita luottoasiakkainaan. Vuosisadan lopulla tata kritisoitiin johtokunnassa, ja ainakin yksityishenkiloista pyrittiin paasemaan eroon. Yritykset sailyivat kuitenkin toiseen maailmansotaan asti markkamaarin mitaten suurimpana asiakasryhmana (kuva ). Vaikka yrityssektori on siis tassa julkaisllssa jatetty residuaalik- 1

15 . si,eika siis luottoasaavien yritysten elinkeinojakaumaa jne. ole yritettykaanselvittaa, on aikaisempien tutkimusten perusteella mahdollista yrittaa jossain maarin selvittaa minka alan yrityksia Suomen Pankilla oli asiakkainaan uvun alkupuoliskolla suuri osa asiakkaista sai maanviljelysluottoja. Suomen Hypoteekkiyhdistyksen perustaminen ja alkuperaisrahaston lakkauttaminen siirsi nama asiakkaat pois Suomen Pankista. Taman jalkeen tarkeimmiksi Ua lamakausina ongelmallisimmaksi) asiakkaiksi tulivat suuret sahat ja puutavaraiiikkeet. YIipaaUian pankki pyrki jo tuolloin tukemaan suuria vientiyrityksia? Sotien villisena aikana paajohtaja Rytilla oli vastaavanlainen tavoite. Niinpa Suomen Pankki myonsi suurille vientiyrityksille luottoa seka Suomen Pankista etta hankki naille tarvittaessa myos ulkomaista luottoa. Toisen maailmansodan jalkeen Suomen Pankin yritysasiakkaat olivat samoin suuria, yhteiskunnallisesti tai viennin kannalta merkittavia yrityksia. Yritysten luototuksellaan Suomen Pankkipyrki erityisesti 10-1uvulta lahtien.tukemaan rakennepoliittisia tavoitteita. Yritysten ylivoimaisesti tarkein luottomuoto Suomen Pankilta olivat 10 luvulle asti vekselit. Suomessa oli % korkokatto vuoteen 10 asti lukuunottamatta lyhytaikaisia luottoja, ja kattoa saatettiin kiertaa myontamalla Iyhyua luot-.,toa kaytannossa moneksi kerraksi perajalkeen. Ensimmaiset yritysobiigaatiot pankki osti vuonna luvulta alkaen laajeni rakennepoliittinen erityisrahoitus yrityksille. Tasta on tehty selkoa edella eri instrumentteja kuvattaessa. 10-1uvulla erityisrahoitusjarjestelma purettiin. Nykyaan yritysten joukkovelkakirjat ja jaljella olevat vahaiset KTR-luotot ovat tarkein Suomen Pankin luottomuoto yrityksille. Kommenttina kuvaan voidaan viela todeta, etta Suomen Pankin omistamille holding-yhtioille vuodesta alkaen myonnetyt ns. rahamarkkinoiden vakauttamislainat on luettu tassa tutkimuksessa yrityssektoriin. Nama holding-yhtiot liittyvat Saastpankkien Keskus-Osake-Pankin pelastusoperaation yhteydessa toteutettuihin rahoitusjarjestelyihin... Talletuspankit Tassa tutkimuksessa suoritetussa Suomen Pankin kotimaisen luotonannon disaggregoinnissa piuipaino on ollut rahoituslaitoksissa. Suomen Pankin arkistoaineistosta on keratty kaikkien rahoituslaitosten luotot. Taman jalkeen ne on luokiteltu talletuspankkeihin ja muihin rahoituslaitoksiin. Talletuspankkeja ovat liikepankit, saastopankit, osuuspankit (aik. osuuskassa), Osuuskassojen keskuslainarahasto ja Postipankki. Ylivoimaisesti tarkeimmat luottoasiakkaat olivat suurimmat pankit, eli SYP, POP, KOP ja Wasa Aktie Bank. Sotien valisena aikana myos SKOP ja OKO nousivat tarkeiksi luottoasiakkaiksi. Suomen Pankki ei katsonut tarkeaksi tukea kaikkia pienhi pankkeja, se asetti niiile rediskonttokattoja ja jopa evasi joiltakin pankeilta luoton kokonaan. Saastopankeista jotkut yksittaiset saastopankit otti- Pipping (1), s Tarkemmin tasta teoksessa Ikonen-Autio-Elonen (1). 1

16 vatsuuriakinluottoja,muttayleisesti ottaen asiakkaitten joukossaon kuitenkin aika vahan saastopankkeja. Luotonantoa talletuspankeille ei juuri kannata tarkastella ennen 10-lukua, siihi sita ennen liikepankkien saamat luotot olivat hyvin satunnaisia ja vahaisia. Periodittaisessa luvussa liikepankkien luotonantoa on selvitetty kuvien avulla yksityiskohtaisesti. 10-luvulta lahtien rediskonttojen osuus alkaa kasvaa selvasti. Sotien vaiisena aikana ja toisen maailmansodan jalkeen rediskontot olivat 10-1uvun alkuun asti ylivoimaisesti Uirkeimmat luottomuodot. 10-1uvulla paiva1uotot ja 10-luvulla sijoitustodistukset nousivat suurimmiksi liikepankkien luotoiksi (kuvat ja )... Muut rahoituslaitokset Ryhma IImuut rahoituslaitokset ll kasittavaa vakuutusyhtiot, hypoteekkilaitokset (kiinnitysluottolaitokset) ja elakekassat. Aikaisemmin Suomen Hypoteekkiyhdistyksen obligaatioilla oli huomattava merkitys. Muilla rahoitusiaitoksilla oli ollut Suomen Hypoteekkiyhdistysta lukuunottamatta vain vahainen osuus Suomen Pankin kotimaisesta luotonannosta. Suomen Hypoteekkiyhdistys oli lahes talletuspankkien asemassa Suomen Pankin luotonannossa, eli se sai rediskonttoluottoa ja hypoteekkiluottoa samoilla ehdoilla kuin pankit. 10-1uvulta alkaen Suomen Pankki on ostanut jonkin verran kiinnitysluottopankkien obligaatioita... Julkinen sektori Julkisen sektorin eli kaytannossa lahinna valtion luototus on keskittynyt sota-aikaan. Rauhanaikana Suomen Pankissa on ollut periaatteena vtilttaa valtion suoraa luototusta. Toisaalta valtion obligaatioita on ollut Suomen Pankin salkussa myos normaaliaikoina. Julkisen sektorin osuus on tuolloin vaihdellut muutamasta prosentista reiluun pariinkymmeneen prosenttiin Suomen Pankin luotonannosta (kuva ). Ensimmilisen maailmansodan aikana luottoja valtiolle myonnettiin lahinna valuuttamaaraisina obligaatioina ja vakauttamisluottoina, ja toisen maailmansodan aikana vekseleina, jotka konvertoitiin vuonna 1 ns. vakauttamislainaksi. Kunnille Suomen Pankki on myontanyt jonkin verran obligaatioluottoja. Nykyaan virallisessa taseessa kohdassa IISuomen Pankin saatavat julkiselta sektoriita" suurin era on valtion metallirahavastuu. Tama vastaa Suomen Pankin hallussa olevan seka liikkeessa olevan metallirahan yhteenlaskettua arvoa. Kyseinen era merkittiin julkaistuun taseeseen vasta vuonna 1. Samassa yhteydessa liikkeessa oleva metalliraha merkittiin Suomen Pankin taseen velkapuolel Ie. Tassa tutkimuksessa on pitaydytty vanhaan kayhintoon, jossa ainoastaan Suomen Pankin hallussa oleva vaihtoraha esitetaan pankin saamisina valtiolta. Koska kyseessa ei kuitenkaan ole varsinainen luotonanto, ei vaihtorahakassaa ole.otettu mukaan graafeihin. 1

17 Kuva. Suomen.PaRkin luotonanto talletuspankeille vaateittain 1-1, % too fl) 0 ) JVK:T ~ REDISK.VEKSEUT LAlNAT CJ SHEKKILUOTOT VEKSEUT o VALTION VEKSELIT 1m! ARVOP.TAK.M.SIT. MUUT

18 Katsaus kotimaiseen luotonantoon periodeittain Suomen Pankin kotimainen luotonanto voidaan sotarahoitusta lukuun ottamatta jakaa neljaan paaperiodiin tarkasteltaessa ensinnakin luotonantoa sellaisenaan eli sen maaraa, ehtoja, luottomuotoja ja asiakaskuntaa seka toiseksi suhteessa valuuttavarannon ja keskuspankkirahan kehitykseen: luvun jillkipuolisko ja 100-luvun alku sotien villinen aika saadellyt rahamarkkinat sodan jalkeen rahoitusmarkkinoitten vapautuminen 10-luvulla. Lisaksisota-aikoina Suomen Pankkion poikkeuksellisesti rahoittanut runsaasti valtiota. Niinpa sota-ajat ja niiden jillkeiset inflaatiokaudet on kasitelty erillisina lukuina. Edella oleva jaottelu vahvistuu tarkasteltaessa kotimaisen luotonannon suhdetta valuuttavarannon ja keskuspankkirahan muutoksiin..1 Autonornian ajan jalkipuolisko 1- Suomen Pankki toimi perustamisestaan 1 Hihtien maan ainoana luottolaitoksena Suomessa 10-luvulle asti lukuunottamatta joitakin saastopankkeja. Niilla oli kuitenkin ainoastaan vahaista paikallista merkitysta. Niinpa 100-1uvun alkupuolella Suomen Pankki oli merkittava mm. maatalous- ja teollisuustoiminnan ja yksityishenkiloitten luotottaja. Pankin tehtavaksi nahtiin maan elinkeinoelaman edistaminen. Jaanteita tasta yleispankkitoiminnasta nakyi Suomen Pankin luotonannossa viela pitkaan 100-1uvulla mm. hypoteekkilainojen suurena osuutena. Tassa selvityksessa Suomen Pankin luotonantoa tarkastellaan kuitenkin vasta vuodesta 1 lahtien, jolloin Suomen Pankissa toteutettiin kirjanpitouudistus, ja josta lahtien on saatavissa systemaattista tietoa luotonannosta. Aikaisemmin kaytossa olleet Suomen Pankin rahastot yhdistettiin tuolloin hypoteekkirahastoksi, ja kirjanpito yhtenaistettiin. Suomen Pankin asema kotimarkkinoitten luotottajana alkoi muuttua 10-1uvulta lahtien kolmesta syysta: 1) rahoitusmarkkinoitten kehittymisesta ja uusista rahoituslaitoksista, ) siirtymisesta senaatin alaisuudesta saatyjen alaisuuteen 1 seka ) ohjesaannon kehittymisesta, joka vaikutti monin tavoin seka suoraan etta valillisesti pankin luotonantoon. 1 perustettiin maan ensimmainen liikepankki, Suomen Yhdyspankki, ja merkittavana uutena luottolaitoksena 10 Suomen Hypoteekkiyhdistys. Jalkimmainen mahdollisti sen, etta Suomen Pankki saattoi vuonna 1 lopettaa ns. alkuperaisrahaston, joka oli myontanyt edullisia maa- ja kiinnitysluottoja. Alkuperaisrahaston lainoja sailyi kuitenkin pankin taseissa viela vuoteen 10 asti. Vaikka liikepankkien kotimainen antolainaus ohitti maarallisesti Suomen Pankin antolainauksen jo 10-luvulla, Suomen Pankki sailyi pitkaan 100-1uvulle myos yritysten ja yleison luotottajana ja muiden pankkien kilpailijana. LiikeeHiman ja yksityishenkiloiden luotottamisessa siirryttiin kuitenkin yha selvemmin setelipankkiperiaatteen mukaiseen lyhytaikaiseen lahinna vekseliluottoon. 1

19 .. Myosvuosien 1 ja1s ohjesaantojen myota Suomen Pankin rnerkitys kotirnarkkinoitten luotottajana rnuuttui. Tuolloin pankki sai entista selvemrnin tehtavakseen pitaa huolta rahan arvosta ja pysyttaa se hopea- ja sittemrnin kultapariteetissa. Siihen liittyva vastuu setelikatteesta vaikutti rnyos setelikatteeseen ja sita rnyoten luottopolitiikkaan ja luottojen ehtoihin. Oli valttarnatonta mitoittaa luotonantopolitiikka siten, etta kulta- ja valuuttavaranto pysyi riittavan suurena. Kultakantaperiodeina 1- seka 1-11 valuuttavarannon rnuutokset vaikuttivat kaytannossa melko suoraan diskonttokoron suuruuteen (kuva ). Kuva. Suomen Pankin diskonttokorko ja valuuttavaranto 1- r-----~ _, ~ g 0 ~ 0 l-...:...:... -,-_-,- --' I - DISKONTTOKORKO VALUUTTAVARANTO I Ennen kultakantaan siirtymista 1 Suornen Pankin luotonannosta lahes kaikki luotot olivat yleisoluottoja. Pankkeja ja rnuita rahoituslaitoksia oli viehi kovin vahan. Suornen Hypoteekkiyhdistyksen ja ensimrnaisten liikepankkien perustaminen alkoi nakya Suornen Pankin tuntuvarnmin luotonannossa vasta 100-1uvun viime vuosikyrnrnenella (kuva ). Ensimrnaiseen rnaailmansotaan mennessa liikepankkeja perustettiin lisaa niin, etta niita oli Suornen itsenaistymisen aikoihin jo parikyrnrnenta. 10-1uvulta lahtien rahoitusrnarkkinoitten kasvun rnyota vekseleitten rediskonttaus Suomen Pankissa lisaantyi selvasti. Kansallis-Osake Pankin perustamisen ja alkuvuosien aikana 10-1uvun alussa se tarvitsi uomen Pankista runsaasti diskonttoluottoa. Aikalaiskeskustelussa KOP:n saamaa tukea paheksuttiin, rnutta pian rediskonttauksista rnuodostui yleisin pankkien keskuspankkirahoituksen rnuoto. Tarkasteltaessa kotirnaisen luotonannon suhdetta valuuttavarantoon ja keskuspankkirahaan huomataan, etta hopeakannan aika 1-1 tarjoaa puhtaan esimerkin "currency principle" -mallista: keskuspankkirahan tarjonta seuraan suoraan valuuttavarannon vaihteluita kotimaisen luotonannon pysytellessa varsin vakaana. Myos kultakannalle siirtymisen jalkeen 1 pyrittiin jatkamaan samaa linjaa. Ajoittaiset lamakaudet, joihin liittyi rahamarkkinakriiseja, pakottivat Suomen Pankin kuitenkin yha stabiloivampaan politiikkaan ja lisaamaan kotirnaista luotonantoa rahamarkkinoiden kiristyessa ukujen vaihteessa, 100 luvun vaihteessa ja 10 seka 1-. Ensirnmainen luotonannon lisays joh- 1

20 .. tuisahateollisuuden"vientiyritysten.vaikeuksistaseka KOP:n alkuvaikeuksista. Toisessa luotonannon kasvussa kyseessa on seka vientiyritysten vaikeudet etta suurelta osin Suomen Maanviljelys- ja Teollisuuspankin rediskontot. Pankki ajautui lopulta konkurssiin vuonna 10. Kolmannessa tapauksessa kyseessa ovat vientiyritysten luotottamisen lisaksi Hilla kertaa Pohjoismaiden Osakepankin vaikeudet, ja neljannelui kerralia Suomen Yhdyspankin harvinainen likviditeettipula. Diskonttopolitiikan alkuvuosina korkopolitiikkaa harjoitettiin Hihinna maksutaseen ehdoilla. Perinteisten kultakannan pelisaantojen II mukaan kultavirran kohteena olevan maan tuii alentaa diskonttokorkoaan ja kultaa menetuivan maan taas sita nostaa. Naiden implisiittisesti sovittujen pelisaantojen noudattaminen oli hyodyllista, jotta kunkin kultakannassa olevan maan keskuspankissa olisi riittavasti reserveja. Myos Suomen Pankin korkopolitiikka oli tyypillista kultakannan ajan korkopolitiikkaa, eli korko reagoi hillitysti,mutta selvasti valuuttavarannon vaihteluihin (kuva ). Yleisesti katsotaan, etta ns. ensimmaisen kultakannan aikana 10-luvulta ensimmaiseen maailmansotaan asti pelisaantoja noudatettiin paremmin kuin toisen kultakannan aikana. Esimerkiksi Pohjoismaitten diskonttokorot seurasivat toisiaan varsin tiiviisti vuosien 10- aikana. Kuitenkaan edes ensimmaisen kultakannan aikana eri maat eivat suinkaan systemaattisesti muuttaneet korkotasoaan kultavarannon muutosten mukaan. Toisin sanoen kultaa vastaanottavat maat eivat suinkaan aina laskeneet korkojaan, jotta kultavirta kaantyisi tasapuolisuuden nimissa toisiin maihin. Tama johtui osittain siita, etta Suomen Pankin taytyi lamakausina luopua ortodoksisesta maksutaseen tasapainon suojelusta helpottaakseen kotimarkkinoita keveammalla rahapolitiikalla.. Ensimmainen maailmasota ja inflaatio -10 Ensimmainen maailmansota merkitsi myos kultakannan romahtamista. Suomen Pankki luopui keisarillisen kaskykirjeen nojalla setelien lunastamisesta kullalla vuonna (kayuinnossa jo syksylla ). Keskuspankki yritti turhaan taistelia kullasta luopumista vastaan nostamalla diskonttokorkoaan %:iin kesalla. Kullasta luopumisen jaikeen Suomen Pankin diskonttokorko palautui normaaliin - %:iin. Kultakannasta luopumisen ja1keen Suomen markka kellui vuosina -1. Tana aikana Suomen markan ulkoinen arvo Iaski n. 1/ osaan sotaa edeltaneesta ajasta (suhteessa kultadollariin). Pahin inflaatioperiodi sattui vuosiin -10, jolloin Suomen Pankki joutui harjoittamaan setelirahoitusta eli luotottamaan runsaasti valtiota. Suomessa tehtiin sodan jalkeen paatos antaa valuutan arvon jaada sille alhaiselle tasolle, joka sille oli muodostunut sodan aikana. Tata paatosta osin kritikoitiin ankarasti, mutta se osoittautui oikeaksi. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa kruunun arvo palautettiin aiemmalle tasolleen, mika aiheutti liike-elamalle ja pankeille suuria vaikeuksia. Pipping (1), s. 1. Tarkka (1) s Bloomfield (1), s.. 1

21 Kuva. $u.omen Pankin kotimainen luotonanto 1'1-1', %, asiakkaittam yleiso o talletuspankit

22 Kuva. Suomen Pankin kotimainen luotonanto 1-1, asiakkaittain, miljoonaa vanbaa markkaa rl ==== 00 I i o yleiso o talletuspankit muut rahoituslaitokset IE] julkinen sektori

23 Kotimaisen luotonannon rakennetta vuosina -1 leimaa valtion voimakas luototus. Luottoja myonnettiin vekseleina, valuuttamaarilisina obligaatioina seka ylitrasseerauksina valtion pano- ja ottotililui eli nykytermein velkapuolen shekkitililla. Valtion luotoista pyrittiin paasemaan eroon mahdollisimman nopeasti, mutta valtion vekseliluotot ja kotimaisia obligaatioita sailyi taseessa 10-luvun loppupuolelle saakka. Suomen Pankin luotonanto liikepankeille oli tarkasteltavana periodina jo melkein pelkastaan rediskonttoja. Rediskontoista oli jo kehittynyt normaali keskuspankkipolitiikan valine. Kultakannasta luopumisen jalkeen ja erityisesti inflaation kiihtyessa sodan jalkeen luovuttiin vuonna 10 myos aiemmin sovelletusta, pitkia luottoja koskevasta lakisaateisesta korkokatosta. Yleinen kansainvalinen ja maan sisainen epavakaus vaikuttivat siten, etta kaikki korot - seka rahoitusmarkkinoilla maaraytyvat etta Suomen Pankin diskonttokorot - nousivat huimasti. Vuonna 11 Suomen Pankki ensimmaisen kerran sovelsi kaytannossa lisakoron perimista pankeilta luotonoton hillitsemiseksi. Rajoitteet jaivat lyhytaikaisiksi. Vuodesta 10 alkaen Suomen Pankki alkoi myos asettaa eraille liikepankeille rediskonttokattoja. Korkeimmillaan diskonttokorko nousi vuonna 1 aina %:iin, eli historian toistaiseksi korkeimpaan lukuun. 10-luvun alun pankkien otto- jaantolainauskoroista ei ole tasmallista tietoa, mutta arvioiden mukaan ne olivat jopa -1 %. Sodan aikana Suomen Pankki siirtyi varsin puhtaaseen, valtion rahoitukseen keskittyvaan, inflatoivaan sotatalousmalliin. Suomen Pankin valuuttavaranto on vaaristynyt tammikuulta lokakuulle. Tuolloin Suomen Pankki joutui poliittisista syishi kirjaamaan taseeseensa ruplamaaraisia valuuttoja, lainoja ja obligaatioita huimasti yli niiden markkina-arvon. Vuoden lopulla ruplamaaraiset saatavat poistettiin taseesta. Tuolloin myos Suomen Pankki alkoi siirtya aiempaa stabiloivampaan politiikkaan antamalla kotimaisen luotonannon kasvaa. Suuri osa kasvusta johtuu tosin valtion vekseliluotoista.. Sotien valinen aika 10-1 Sotien valinen aika voidaan korko- ja valuuttakurssipoliittisesti jakaa monissa maissa levottomaan 10-luvun alkuun, rahoitusmarkkinoitten rauhoittumiseen kultakantaan paluun jalkeen vuonna 1, kriisiin vuosina 11-1 seka palaamiseen vakaaseen valuuttakurssiin ja vakaaseen korkoon vuodesta 1 lahtien. Sotien villisena kautena Suomen Pankin toimintaa leimasi pyrkimys palata takaisin vakaaseen valuuttakurssiin, mika heijastui myos kotimaiseen luotonantoon. Epaonnistuminen valuuttakurssipolitiikassa ja syntynyt maailmanlaajuinen lama nakyivat pankkien merkityksen kasvuna luottoasiakkaitten joukossa, vaikka yritysasiakkaat sailyivatkin suurimpana yksittaisena asiakasryhmana. Rediskonttaukset olivat automaattinen ja luonnollinen osa pankkien ja Suomen Pankin toimintaa. Tama nakyi erityisesti laman ja pankkikriisin aikoihin, jolloin luotonanto liikepankeille kasvoi selvasti (kuva ). Laman jalkeen rahamarkkinat kevenivat niin paljon, etta liikepankit saattoivat vuodesta 1 lahtien luopua rediskonttauksista kokonaan. Mm. Rossi (1).

24 Lama ja liikepankkikriisi vaikuttivat myos korkoihin. Suomen Pankki yritti saada korot alemmaksi pyrkimalla pankkien valiseen, vapaaehtoiseen talletuskorkosopimukseen. Tassa onnistuttiin vasta vuonna 11, laman aikana. TaIloin saatiin aikaan ensimmilinen, kaikki pankit kattava talletuskorkosopimus. Sopimuksessa pankit ryhmiteltiin niiden suuruuden mukaan kolmeen luokkaan. Suomen Pankki pyrki laskemaan myos omia korkojaan. Ongelmana koron laskussa oli se, etta Suomen Pankin olisi itse asiassa pitanyt tuolloin pitaa korot korkeana valuuttavarannon sailytuimiseksi. Niinpa kultakantaisen jarjestelman alkaessa romahtaa vuonna 11 Suomen Pankissa keskusteltiin koron nostosta jo kesalla 11. Korko nostettiinkin lokakuun alussa, %:iin, mutta se ei enaa pelastanut Suomen kultakantaa. Diskonttokorko nostettiin %:iin kullasta luopumisen jaikeen suojelemaan Suomen valuuttavarantoa. Tassa ei taysin onnistuttu, vaan Suomi joutui sallimaan markan devalvoitumisen kultavaluuttoihin nahden toisen kerran joulukuussa 11 ja kolmannen kerran kesalla 1. Laman myota Suomen Pankki joutui myos toimimaan ensi kertaa suuremmassa mittakaavassa pankkien hatarahoittajana (kuva ). On vaikea sanoa tasmallisesti, milloin keskuspankkiluotto on lender-of-last-resort -tyypista hatarahoitusta, ja milloin "normaalia ll keskuspankkirahoitusta. Periaatteessa ero nakyy siina,ovatko rediskontattavat vekselit normaalia korkeaa laatua. KayUinnossa sita on usein vaikea arvioida. Eri liikepankkien jouduttua vaikeuksiin vuodesta 1 Hihtien Suomen Pankki myonsi seka rediskonttoluottoa normaalilla korolla, etta tietyille (suurille) pankeille erikoisluottoa edullisin ehdoin. Osaa pienista liikepankeista Suomen Pankki ei tukenut lainkaan. Kuten kuvassa nakyy, Suomen Pankki myonsi myos suoraa vekseliluottoa pankeille vuosien 1 ja 1 valilla. 10-luvulla Suomen Pankki myonsi OKO:lle pienia maaria vekseliluottoa normaalilla diskonttokorolla. Vuodesta 11 lahtien KOP sai korvaukseksi Maakuntain Pankin pelastamisesta vekseliluottoa %:n korolla (luoton myontamisen aikoihin alin diskonttokorko oli %). KOP luopui tasta tukiluotosta sen jalkeen, kun alin diskonttokorko laski. %:iin joulukuussa 1. Keskuspankkipoliittisia malleja tarkasteltaessa Suomen Pankin politiikka oli vuosina 11-1 steriloivaa, ja se palasi ortodoksiseen "currency principleen" vuoden 1 jalkeen kun markan kurssi vakautettiin suhteessa puntaan. Sterilointipolitiikan harjoittaminen toista kultakantaa rakennettaessa ja sen aikana sopii huonosti kultakantajarjestelman periaatteisiin. Selitys loytynee yleisesta pyrkimyksesta "normalisoida" rahamarkkinat ensimmaisen maailmansodan aiheuttaman kaaoksen jalkeen. Toisen kultakannan avulla pyrittiin rahoitusmarkkinoitten ja talouden vakauteen siina onnistumatta. Toinen kultakanta jai kaikkiaan varsin lyhyeksi, eivatka eri maat noudattaneet I'saantoja" yhta hyvin kuin ensimmaisella kerralla. Tastahan Suomen Pankin sterilointipolitiikka harjoittama on eraana, joskin kansainvalisesti katsoen vahaisena esimerkkina. Kotimarkkinoiden talousvaikeudet pakottivat keskuspankit toimimaan "itsekkaammin ll, kuin mita kultakanta olisi edellyttanyt jasenmailtaan. Toistuvat vaikeudet rahoitusmarkkinoilla pakottivat myos Suomen Pankin keventamaan rahapolitiikkaansa. Laman ja pankkikriisin jalkeen kansainvalinen talous rauhoittui niin paljon, etta Suomen Pankki saattoi palata maksutasetta tasapainottavaan politiikkaan. Ikonen-Autio-Elonen ().

25 Kuva. Suomen Pankin luotonanto talletuspankeille 1-1, milj. vanhaa markkaa :0:0 I I o L[~:~:i:~~~~~:~:f:%L:::M/}t;(?f1 \i:~i:1~:::!:~~i1})i~~:::f:n~::)~>en~:::~}:f:~?~(:~:~:::~:::;::: :::::;::: ::t!!lllt,ri~}? : :::::f JVK:t o rediskontot hypoteekkiluotot - kassakreditiivit

26 . Toinen maailmansota 1-1 Suomen Pankin kotimainen luotonanto kasvoi miltei rajahdysmaisesti toisen maailmansodan aikana, mika johtui lahinna valtion voimakkaasta luototuksesta (kuva ). Muu luotonanto oli sodan aikana vahaista, eika esimerkiksi pankkien rediskonttoja ollut lainkaan. Rediskonttokorkoa ei siis tarvinnut muuttaa eli korkopolitiikka oli passiivista. Pankin politiikka muistutti ensimmaisen maailmansodan aikaista mallia, eli valtion rahoittamiseksi kotimaisen luotonannon ja rahan maaran annettiin kasvaa valuutan arvon kustannuksella. Vuodesta 1 lahtien inflaation ja valtion keskuspankkivelan lyhennysten johdosta rahamarkkinat kiristyivat ja rediskonttauksia alkoi taas esiintya. Kunkin pankin osalta maarattiin rediskontoille maadillinen ylaraja, joka oli kaksinkertainen kunkin liikepankin omaan paaomaan verrattuna.. Saannosteltyjen rahoitusmarkkinoitten aika ja rahoitusmarkkinoitten vapautuminen Rahoitusmarkkinoitten saannostely jatkui sodan jalkeen ja sai uusia muotoja. Ensinnakin ulkomaisten paaomaliikkeiden saately jatkui 10-luvulle asti. Toiseksi talletusten ja luottojen korot olivat saadeltyja hallinnollisessa korkojarjestelmassa. Kolmanneksi, pankeilla oli hallinnolliseen saatelyyn perustuen hallitseva asema rahoituksen valityksessa. Pankkien asemaa tuki verojarjestelma, jossa talletusten korot olivat verottomia ja kotitalouksien lainakorot vahennyskelpoisia. Obligaatioiden emissiokontrolli esti sen, ettei rahoituksen valittyminen siirtynyt saannostellyn pankkisektorin ulkopuoielle. Jarjestelmaan liittyi myos haliinnoliista luotonantoa erilaisten erityisluottojarjestelyjen puitteissa. Luottojen kysynnan tyydyttamiseksi pankkien oli kannattavaa velkaantua Suomen Pankille. Niinpa keskuspankkivelan maarasta ja korosta tuli rahapolitii-.kan perusta. Vuodesta 1 lahtien Suomen Pankki pani rediskonttausoikeuden ehdoksi sen, etteivat pankit saaneet luotonannossaan peria Suomen Pankin diskonttokorkoa korkeampaa korkoa. lo Peruskorosta tuli nain korkosaannostelyjarjestelman kiinnekohta juuri samaan aikaan, kun keskuspankkirahoituksessa sovellettavat korot (ns. marginaalikorko, eli peruskorko + keskuspankkiluoton lisakorot) erosivat peruskorosta. Korkosaannostelyn myota markkinakorko lakkasi kaytannossa olemasta, jollei markkinakorkona pideta keskuspankkiluoton marginaalikorkoa. Peruskorko alkoi suoraan vaikuttaa siihen, milia hinnalla asiakkaat saivat luottoa pankista. Nain oli ollut oikeastaan ennenkin, mutta nyt peruskoron ja lainakorkojen valinen yhteys ei syntynyt enaa markkinoilia, vaan oli hallinnollisesti ohjattu..aaltonen-aurikko-kontulainen (1), -. Tarkka (1), s..

27 Kuva. Suomen Pankin kotimainen luotonanto 1-1, asiakkaittain, :mrd. vanhaamarkkaa ' , o UiiIi_ yleiso o talletuspankit muut rahoituslaitokset ED julkinen sektori

28 Korkosaannostely, kuten muukin rahoitusmarkkinoitten deregulaatio tapahtui vuosien 10 ja vaiisena aikana. Muutos johtui pitkalle kansainvalisten rahoitusmarkkinoitten paineesta. Vuodesta 10 lahtien Suomen Pankki salli valuuttapankeille oikeuden kayttaa ulkomaisia luottoja termiinisopimusten valuuttakurssiriskin kattamiseksi. Tasta synty markkinaehtoinen laskennallinen markan eurokorko. Pankkien antolainauksen keskikorkosaatelya alettiin purkaa 1 ja vuonna 1 Suomen Pankki luopui siihi kokonaan. Samaan aikaan poistettiin lopullisesti pankkien antolainauskoron ylaraja, jota oli lievennetty jo aiemmin. Saadeltyjen korkojen sijaan tulivat erilaiset viitekorot, 1 ns. helibor lyhyille luotoille ja 1 alusta viitekorot pitemmille luotoille. Talletuskorkojen saately jatkui antolainauskorkojen saatelya pitempaan, mutta siitakin luovuttiin lopullisesti. Valuutansaannostelyn purkaminen tapahtui myos vaiheittain: 10 Suomen Pankki vetaytyi termiinimarkkinoilta ja valuuttapankit saivat kattaa vapaasti termiiniasemia, joilla oli kaupallinen tausta 1 Valuuttapankkien sallittiin kayttaa valuuttaoptioita rajoitetusti 1 Teollisuusyritysten ja varustamoiden pitkaaikainen lainanotto ulkomaiita vapautettiin ja-ulkomaankaupan rahoitusluottojen saannostelya lievennettiin 1 Muiden yritysten Iainanotto ulkomailta vapautettiin. 1 Kuntien ja kuntaenemmistoisten yhtioiden pitkaaikainen Iainanotto ulkomailta vapautettiin seka yritysten (pi rahoitusyritykset) suorat sijoitukset ulkomaille vapautettiin. 1 Valuuttamaarayksia lievennettiin kotitalouksia ja lyhytaikaisia paaomanliikkeita lukuun ottamatta. 10 Kotitalouksien investoinnit ulkomaille sallittiin. Lyhytaikaiset paaomanliikkeet vapautettiin ja kotitalouksien lainanotto ulkomailta vapautettiin. Liikepankkien tarkein keskuspankkirahoituksen lahde oli 10-luvulle asti ollut vekselien rediskonttaus. 10-luvulla rediskonttausten thalle tuii pankkien omien vekselien diskonttaus ja sittemmin paivaluottomarkkinat (kuva ). Osana keskuspankkipolitiikkaa Suomen Pankki ryhtyi 1 ottamaan pankeilta kassavarantotalletuksia naiden kassavarojen sitomiseksi ja kansantalouden likviditeetin saatelemiseksi. 10-luvun lopulta lahtien merkittavin luotonannon muoto liikepankeille ovat olleet sijoitustodistukset ja sittemmin arvopaperikaupat takaisinostositoumuksilla (ns. Repo-kaupat). Rahamarkkinoiden vapautumisen yhteydessa yrityksille myonnetty erityisrahoitus asteittain lopetettiin. Seurauksena oli, etta talletuspankeista tuli ehdottomasti tarkein Suomen Pankin luottoasiakasryhma. Vuosina ja 1 lama muutti tilannetta siten, etta suuri maara luottoa jouduttiin myontamaan omaisuudenhoitoyhtioille (Scopulus, Sponda, Solidium) ja myos valtion vakuusrahastol Ie. Aaltonen-Aurikko-Kontulainen (1), s..

29 Kuva. Suomen Paukin ltiotonantotalletuspankeille vaateittain 1'-1", % 0 00 a:> 0 00 J 0 J 0 o,?\:\r:: :«:::.:..::.:::: ';:::' ::-.:-::.:<>:'::.-> '><.~:,..:::.':-'... shekkiluotot. '.' n I_ KATEISVARAL. a SHEKKIL. I!mI PAIVAL. MUlJT LAlNAT 0 ARVOP.TAK.M.S. EZJ VEKSJSIJ.T. I

30 Lahdeaineisto Tassa tutkimuksessa kaytetyt Suomen Pankin kotimaisen luotoannon lahteet jakautuvat kolmeen osaan: 1 Suomen Pankin julkaistu taseaineisto ja sen pohjalta tehdyt tutkimukset Suomen Pankin arkistoaineisto paaosin 1-1, osittain myohemminkin Suomen Pankin TAKO-tietokanta 1 eteenpain Aineistot on keratty ja yhdistetty seuraavasti: julkaistusta taseista vuodesta 1 vuoteen 1 on keratty kaikki kotimaisen luotonannon edit yhteensa rahoitusvaateittain. Taman jalkeen arkistoaineistosta on keratty tiedot kotimaisesta luotonannosta vuodesta 1R vuosiin~10-1(sarjastariippuen)ja keratyn aineiston avulla disaggregoitu sarjat rahoitussektoreittain siten kuin ne nykyaan jaotellaan julkaistussa taseessa (rahoituslaitokset, julkinen sektori, yleisosektori). Nain saadut sarjat on kytketty Suomen Pankin TAKO-tietokannassa oleviin Suomen Pankin ns. rtnettotasesarjoihin". Seuraavassa kommentoidaan kutakin lahdetta ja niissa esiintyneita ongelmia..1 Suomen Pankin julkaistu taseaineisto Suomen Pankin julkaistuista taseista saa suuntaa-antavan kokonaiskuvan keskuspankin liiketoimista, varallisuuden kehittymisesta ja kotimaisesta luotonannosta. 1 Pankin taseet on julkaistu vuositasolla vuodesta 1 alkaen, ja nelja kertaa kuukaudessa 10-1uvulta alkaen eri tase-erista riippuen. Suomen Pankin julkaistu tase oli vuoteen 1 asti jaoteltu vaateittain, ei rahoitussektoreittain kuten nykyaan. Tama ei vastaa rahataloudellisen analyysin tarpeita. Valittomana tavoitteena tassa tutkimuksessa on ollut yhdistaa historialliset tasesarjat nykyisiin tasesarjoihin, eli luokitella Suomen Pankin kotimainen luotonanto sektoreittain samaha tavoin kuin nykyisissa taseissa tehdaan. Julkaistujen taseiden yksityiskohtaisuus on vaihdellut ja taseissa on esiintynyt puutteellisuuksia. Taman tutkimuksen kannalta keskeisin ongelma vanhemmissa julkaistuissa taseissa on se, etta niiden sisaltamat rahoitusvaateet ovat nykyisiin taseisiin verrattuna liian karkeasti luokiteltuja eli kustakin luottomuodosta - obligaatiot, kassakreditiivit, vekselit, lainat - on esitetty vain kokonaissumma, ei jakautumista yleison, valtion ja eri rahoituslaitosten kesken. Tama jaottelu on taytynyt kerata arkistoaineistosta. Julkaistusta taseista saatua yhteissummaa on kaytetty hyvaksi, kun on laskettu residuaaliksi jaavan yleisosektorin osuutta eri luotoista. Toinen ongelma on, etta julkaistujen taseiden lukuja on aikoinaan aliarvostettu ja yhdistelty siten, etteivat eraat tarkeatkaan taloustoimet ole tuheet nakyviin. Esimerkiksi 10-luvulla liikepankkien rediskonttauksia ei ole eroteltu omaksi erakseen sen enempaa Suomen Pankin kuin liikepankkienkaan julkais- 1 Suomen Pankin taseissa olevia arvostusmuutoksia on kasitelty yksityiskohtaisemmin Vappu Ikosen tyopaperissa Suomen Pankin vuositaseet 1-1, Tutkimusosaston tyopapereita /.

31 ~ ~ ~~~,tuissa~taseissa"'ehldi siksi etta tuohon~aikaankeskuspankin harjoittamaa pankkien, likviditeettitukea eli "lender-of-last-resort" -toimintaa paheksuttiin puolueellisena suojatoimenpiteena. Myoskin 10-luvulla joitain liikepankkien tukerniseksi tehtyja taloudellisia ratkaisuja ei ole naytetty erillisina vuosikertomuksissa. 1 Samoin Suomen Pankin diskonttaamat valtiovekselit vuosina 10-1 merkit Liin julkaisluissa taseissa tavallisten II yritysvekseleiden joukkoon. Yrityksille myonnetyt varsin huomattavat idankaupan vientiennakot vuosina 1-10 merkittiin julkaistuun taseeseen vasta vuodesta 1 alkaen. Em. puutteet on kaikki korjattu tassa julkaisussa. Kolmanneksi julkaistuissa taseissa ovat ongelmina mm. kullan, obligaatioiden ja eri valuuttasaamisten arvostuskysymykset. Kotimaisen Iuotonannon erista ylla mainitut arvostusongelmat koskevat lahinna obligaatioita. Ennen ensimmaista maailmansotaa obligaatioita ei juuri aliarvostettu. Obligaatioiden aliarvostusoli myos 10-'luvunalussa suhteellisenpienta, n. -%-nimellisarvosta. 10-luvulta lahtien obligaatioiden aliarvostus taseessa on kasvanut koko tutkimusajan aina vuoteen 1 asti. 10-luvun alussa aliarvostus oli n. 0 %:n luokkaa nimellisarvosta ja 10-luvulla obligaatioiden arvosta esitettiin ainoastaan murto-osa taseissa. Ulkomaanrahan maaraisia obligaatioita on aliarvostettu vahemman kuinmarkkamaaraisia koko ajan. Vuodesta 1 eteenpain aliarvostuksista luovuttiin melkein kokonaan. Vuoden 1 taseessa aliarvostukset olivat enaa muutaman prosentin luokkaa ilmoitetusta nimellisarvosta. Talloin kyseessa on Hihinna markkinahinnan mukainen arvostus. Aliarvostuksia on oilut kahdenlaisia: obligaatioluetteloihin merkityt obligaatiokohtaiset arvonalennukset seka vuodesta 1 lahtien yleiset arvostusvaraukset, jotka olivat huomattavasti edellista suurempia. Aliarvostukset Iisaantyivat erityisesti 10-luvun lopulla. Kotimaisia valuuttamaaraisia obligaatioita on taseessa 10-luvulta lahtien. Niiden osuus on vaihdellut huomattavasti. Vuosina 1-1 kaikki valuuttamaaraiset obligaatiot olivat kotimaisia. Aliarvostukset on tassa tutkimuksessa poistettu 10-luvulta vuoteen 1 asti.. Arkistoaineisto Suomen Pankin tilikirjasarjat on vuodesta 1 lahtien jarjestetty rahoitusvaateittain. Tilikirjoista on keratty tassa tutkimuksessa tietoja seuraavasti: Vekselit Hypoteekkilainat 1 pankkien ja muiden rahoituslaitosten rediskontot on keratty 1-1, josta lahtien ne saa Suomen Pankin julkaistuista taseista yhteissummana. pankkien omat vekselit on keditty vuosilta 1-1 eli vuosilta, jolloin niita oli lahinna myonnetty. Tuolloin kyseessa olivat OKO:lle ja SKOP:lle myonnetyt erikoisluotot. Suomen Pankin myontamat vakuudelliset velkakirjalainat eli hypoteekkilainat rahoituslaitoksille ja julkiselle sekto- 1 Tarkemmin Suomen Pankin tukitoimista 10-luvun laman aikana ks. Ikonen-Autio-Elonen (1), SP A:. 0

32 rille on keratty 1-1, jonka jalkeen hypoteekkilaina-tilikirjasarja paattyy. Nain ne on pystytty erottelemaan julkaistujen taseitten hypoteekkilainasalkusta, jonka residuaaliksi jaavat siis yleison saamat hypoteekkiluotot. Taman jalkeen lainoja koskevia on taydennetty Suomen Pankin paakonttorissa ja Vantaan arkistossa olevista tilinpaatospapereista. Obligaatiot Kassakreditiivit Vientiennakot Suomen Pankin salkussa olevat obligaatiot on jaoteltu liikkeellelaskijan mukaan kuukausitasolla 1-1, seka eroteltu suomalaiset valuuttamaaraiset obligaatiot valuuttavarannosta ja siirretty kotimaiseen luotonantoon..kassakreditiivit (myohemmin shekkiluotot) on keditty 1-1, jonka jalkeen tilikirjasarja loppuu. Taman jalkeen tiedot on keratty konttorittaisista tilinpaatosluetteloista vuoteen 1 asti. Suomen Pankki myonsi vuosina 1-10 yrityksille huomattavia summia aluksi dollarimaaraisina, sittemmin ruplamaaraisina vientiennakkoina. Pankki merkitsi nama luotot julkaistuun taseeseensa vasta vuodesta 1 eteenpain. Sita ennen ne on keratty Suomen Pankin arkiston tilinptuitospapereista.. TAKO-tietokanta Suomen Pankin TAKO-tietokannasta saadaan pankin sisaiseen kaytton muodostetut ns. f1nettotaseen" kuukausisarjat. Ne kasituivat 1 sarjaa, joista osa alkaa vuodesta 1. Monet em. sarjoista alkavat kuitenkin TAKO:ssa todellisuudessa huomattavasti myohemmin. TAKO:ssa Suomen Pankin tase on esitetty paljon disaggregoidummin kuin pankin julkaistuissa taseissa.nettotasesarjat on jarjestetty sektoreittain, ei pelkastaan vaateittain kuten vanhemmat painetut taseet. Ts. kunkin rahoitussektorin (ulkomaat, valtio, pankit, yleiso) tilit ovat erikseen vaateittain. Tata periaatetta on noudatettu myos TAKOn nettotasesarjoissa. Kasite "nettotasesarja ll tarkoittaa siis sita, etta sarjat on jarjestetty rahoitussektoreittain. Sarjat ovat sisallollisesti paaasiassa bruttoarvoja.niista voidaan kuitenkin muodostaa nettomaaraisia sarjoja, mm. eri rahoitussektoreiden nettotiliasema Suomen Pankkiin nahden. Rahahistoriaprojektin tavoitteena on ollut yhdistaa painetun taseen vaateittaiset sarjat TAKO-tietokannan sektoreittaisiin sarjoihin. Tama on vaatinut aineiston keruun ulottamista TAKO-sarjojen alkamisvuosiin seka sen jalkeen sen selvittamista, miten ja milla tarkkuudella TAKOn sarjat on koottu. Koska nettotaseen sarjat eivat ala systemaattisesti vuonna 1, niita on taytynyt taydentaa julkaistujen taseitten ja arkistoaineiston avulla siihen asti, kun sarjat alkavat TAKO:ssa.Lisaksi TAKOn Suomen Pankin nettotasetiedostossa on sarjoja, jotka alkavat vasta uvuilla, ja joita ei aiemmin ole ollutkaan taseessa (mm.kuntientilit).nama sarjat voidaan ottaa suoraan TAKOsta. 1