5/2011 Irtonumero 12 Vesihuoltolaitosten hallinto ja talous

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "www.vesitalous.fi 5/2011 Irtonumero 12 Vesihuoltolaitosten hallinto ja talous"

Transkriptio

1 5/2011 Irtonumero 12 Vesihuoltolaitosten hallinto ja talous

2

3 VOL. LII JULKAISIJA Ympäristöviestintä YVT Oy Annankatu 29 A 18, Helsinki. Puhelin (09) KUSTANTAJA Talotekniikka-Julkaisut Oy Harri Mannila Yhteistyössä Suomen Vesiyhdistys ry PÄÄTOIMITTAJA Timo Maasilta Maa- ja vesitekniikan tuki ry Annankatu 29 A 18, Helsinki TOIMITUSSIHTEERI Tuomo Häyrynen Puistopiha 4 A 10, Espoo. Puhelin TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Taina Hihkiö Maa- ja vesitekniikan tuki ry Puhelin (09) , faksi (09) ILMOITUKSET Harri Mannila Koivistontie 16 B, Espoo. Puhelin tai ULKOASU JA TAITTO Jarkko Narvanne Puhelin PAINOPAIKKA FORSSA PRINT 2011 ISSN Asiantuntijat ovat tarkastaneet lehden artikkelit. TOIMITUSKUNTA Minna Hanski, dipl.ins., neuvotteleva virkamies, Maa- ja metsätalousministeriö Tapio Kovanen, tekn.lis., ympäristöneuvos, Suomen Vesiyhdistys ry. Esko Kuusisto, fil.tri., hydrologi, Suomen ympäristökeskus Riina Liikanen, tekn.tri., vesihuoltoinsinööri, Suomen Vesilaitosyhdistys ry. Hannele Kärkinen, dipl.ins., ympäristöinsinööri, Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Saijariina Toivikko, dipl.ins., vesihuoltoinsinööri, Suomen Vesilaitosyhdistys ry. Riku Vahala, tekn.tri., vesihuoltotekniikan professori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Olli Varis, tekn. tri, vesitalouden professori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Erkki Vuori, lääket.kir.tri., professori, emeritus, Helsingin yliopisto, oikeuslääketieteen osasto Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Vuosikerran hinta on 55. Tämän numeron kokosi Anneli Tiainen Kannen kuva: Oulunsalon kunnantalo (Wikimedia Commons) 4 Vesihuollon sopimuksista ANNELI TIAINEN VESIHUOLTOLAITOSTEN HALLINTO JA TALOUS 5 Kaksi ongelmaa, yksi ratkaisu? Vesihuoltoliiketoiminnan valvonnan tarve ja tavoitteet REIJO KUIVAMÄKI JA REIJA KOLEHMAINEN Vesihuoltolain toteutumisen valvonta on haastavaa johtuen muun muassa erilaisista kirjanpitokäytännöistä. Keskustelua on herättänyt toisaalta joidenkin vesihuoltolaitosten kohtuuttomina pidetyt omistajatuloutukset ja toisaalta riittämätön saneerausvolyymi. 8 Miten vesipolitiikan puitedirektiivi vaikuttaa vesihuoltopalvelujen kustannuksiin? JAAKKO GUSTAFSSON Vesipolitiikan puitedirektiivi asettaa omat vaatimuksensa vesihuoltopalvelujen järjestämiselle. Vesihuoltolaki säätää vesihuollon maksujen yleisistä perusteista, ja niiden tulisi toteuttaa osaltaan myös vesipolitiikan puitedirektiivin asettamia ympäristöoikeudellisia tavoitteita. 11 Vesiosuuskuntien erityiskysymyksiä KARI LEHTO Suomessa on ollut vesiosuuskuntia jo yli 100 vuoden ajan. Vuoden 2004 alusta voimaan tullut asetus talousjätevesien käsittelystä haja-asutusalueella pani liikkeelle voimakkaan uusien vesiosuuskuntien perustamisbuumin, ja ei vain maaseudulla, vaan myös suurehkojenkin kaupunkien asemakaavaa vailla olevilla alueilla. 13 Vesihuoltolaitosten henkilöstöselvitys 2011 ANNA-MAIJA HALLIKAS Vesihuoltolaitosten henkilöstöselvityksen mukaan vesihuoltolaitoksilla työskentelevän henkilöstön määrä on vähentynyt. Lähes puolet vesihuoltolaitosten tämän hetkisestä henkilökunnasta saavuttaa nykyisen eläkeiän vuoteen 2022 mennessä. Sitoutumishaluisille ja motivoituneille henkilöille on kysyntää. NÄKÖKULMA 17 Vesihuollon toimintavarmuus ja hyvät palvelut turvataan parhaiten riittävän suurissa itsenäisissä vesihuoltolaitoksissa TIMO HEINONEN JA OSMO SEPPÄLÄ PADOT 20 Kalateitä Lounais-Ranskassa ESA LAAJALA JA JUKKA JORMOLA TUTKIMUS 25 Vedenkäyttö ja automaattinen mittarinluenta KIA AKSELA, TIMO HEINONEN JA RIKU VAHALA YMPÄRISTÖN TILA 31 Vantaanjoen veden laadun kehitys JORMA NIEMI HISTORIAA 36 Hyvän veden ja hyvien yhteyksien kaupunki - Riihimäen Veden historia PETRI JUUTI, RIIKKA RAJALA, PEKKA PIETILÄ JA TAPIO KATKO UUTISIA 41 Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen (VVY) nimi on nyt Vesilaitosyhdistys 41 Yli 200 ilmoittautunut 12. pohjoismaiseen jätevesikonferenssiin AJANKOHTAISTA 42 EWA:n presidentti Pertti Seuna: Tavoitteena laaja-alainen vesiasioiden edistäminen 43 Matkaraportti Watermatex seminaarista HANNU POUTIAINEN 44 Ajankohtaista Vesiyhdistykseltä 45 Liikehakemisto 50 Abstracts 51 Vesihuoltolainsäädännön rajat ja mahdollisuudet ANTTI BELINSKIJ 5/2011 Sisältö Seuraavassa numerossa teemana on Hulevedet. Vesitalous 6/2011 ilmestyy Ilmoitusvaraukset mennessä.

4 PÄÄKIRJOITUS Vesihuollon sopimuksista Sopimusten hyvä hallinta on olennainen osa vesihuoltolaitoksen taloutta ja hallintoa. Vesihuollon asiakassopimukset ovat pitkäaikaisia. Sopimusten on tarkoitus pysyä voimassa niin kauan kuin kiinteistö on liitettynä laitoksen verkostoon. Sopijapuolet saattavat vaihtua useampaan kertaan, kun kiinteistö vaihtaa omistajaa tai laitos yhdistetään toiseen. Jos toinen sopijapuoli vaihtuu tai sopijapuolten kesken syntyy erimielisyyksiä, sopimuksesta tarkistetaan, mitä aikanaan sovittiin. Sopimuksia on tarpeen myös päivittää aika ajoin. Kaikkein yleisimpiä vesihuoltolaitosten asiakassopimuksista ovat liittymis- ja käyttösopimukset. Vesilaitosyhdistys laati yhteistyössä Suomen Kuntaliiton kanssa liittymis- ja käyttösopimuksen mallin, joka valmistui kesällä Sen avulla useimmat vesihuoltolaitokset päivittivät liittymissopimuksensa. Lisäksi laadittiin yleisten toimitusehtojen malli. Muun muassa Kuluttajavirasto oli mukana valmisteluryhmässä. Kuluttaja-asiamies valvoo vesihuoltolain nojalla yleisten toimitusehtojen laillisuutta kuluttajansuojan kannalta. Nyt odotetaan jälleen, tuoko vesihuoltolain tarkistaminen muutostarpeita edellä mainittuihin sopimuksiin. Kun tarkistamistyö etenee niin pitkälle, että lain muutosten sisältö on tiedossa, vuonna 2001 valmistuneet suositukset tullaan päivittämään, jos tarvetta on. Hallituksen esitystä ei ole vielä odotettavissa tänä syksynä. Vesihuoltolain mukaan vesihuoltoa on vedenhankinta talousvetenä käytettäväksi sekä viemäröinti. Vesihuoltolaitos voi kuitenkin toimittaa vettä myös muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi, jos se katsoo, että sillä on siihen riittävästi voimavaroja. Tällainen tarkoitus on esimerkiksi sammutusveden toimittaminen kiinteistökohtaisiin sammutusvesilaitteisiin eli sprinklereihin. Elokuussa 2011 valmistui Vesilaitosyhdistyksen uusi opas, nimeltään Sprinklerilaitteistojen liittäminen vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkostoon. Oppaassa on liitteenä muun muassa sprinklerisopimuksen sopimusehtojen ja sprinkleriliittyjien toimitusehtojen mallit sekä lomakemallit liittämishakemusta ja sopimusta varten. Koska sprinkleriliittymiä on toistaiseksi pääasiassa yhteisöjen käytössä, mallit on tarkoitettu yritysten ja muiden yhteisöjen sopimuksia varten. Kuluttaja-asiakkaiden erityistarpeet otetaan huomioon myöhemmin päivitettäessä liittymis- ja käyttösopimuksen ja yleisten toimitusehtojen malleja. Asutuksen lisäksi useilla vesihuoltolaitoksilla on asiakkaana teollisuuslaitoksia, joiden sopimuksissa joudutaan toisinaan ottamaan huomioon monenlaisia tilanteita. Viime talvena laadittiin eri tahojen yhteistyönä hyviä käytäntöjä kuvaavia esimerkkilausekkeita hyödynnettäviksi vesihuoltolaitosten ja elintarvikeyritysten välisissä vedentoimitussopimuksissa ja toimintaohjeissa. Esimerkkilausekkeissa käsitellään muun muassa vedentoimituksen riskien tunnistamista ja hallintaa sekä aktiivisen vuorovaikutuksen ylläpitämistä sopimussuhteessa. Vaikka sopimuksen yhtenä tehtävänä on säilyttää tieto siitä, mitä on sovittu, se ei yksin riitä. Sopimuksiin tulee kirjata sellaisia pelisääntöjä, jotka ovat tarpeellisia ja jotka on mahdollista toteuttaa. On tärkeää, että sopimus ei jää pöytälaatikkoon, vaan on mukana arjessa ja vaikuttaa osapuolten toimintatapoihin. Joskus sopimus unohtuu heti sen jälkeen, kun nimet on laitettu paperiin. Sopimuksen elinkaari ei kuitenkaan pääty siihen, vaan siitä se vasta alkaa. ANNELI TIAINEN Lakiasiain päällikkö Suomen Vesilaitosyhdistys ry (VVY) 4 Vesitalous 5/2011

5 VESIHUOLTOLAITOSTEN HALLINTO JA TALOUS Kaksi ongelmaa, yksi ratkaisu? Vesihuoltoliiketoiminnan valvonnan tarve ja tavoitteet REIJO KUIVAMÄKI dipl.ins., liiketoimintayksikön johtaja Pöyry Finland Oy REIJA KOLEHMAINEN tekn.tri, konsultti Pöyry Finland Oy Vesihuoltolaki (2001/119) asettaa lähtökohdan vesihuoltoliiketoiminnalle: Vesihuollon maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitoksen investoinnit ja kustannukset. Maksuihin saa sisältyä enintään kohtuullinen tuotto pääomalle. Maksujen tulee olla kohtuulliset ja tasapuoliset. (VHL 4, 18 ) Lain toteutumisen valvonta on haastavaa johtuen erityisesti vesihuoltolaitosten erilaisista kirjanpitokäytännöistä. Viime vuosina keskustelua on herättänyt toisaalta joidenkin vesihuoltolaitosten kohtuuttomina pidetyt omistajatuloutukset ja toisaalta riittämätön saneerausvolyymi. Olisiko siis vesiliiketoiminnan systemaattiselle valvonnalle tarvetta? Vesihuoltolaki on parhaillaan tarkistamistyön alla. Osana vesihuoltolain tarkistamistyötä maa- ja metsätalousministeriö teetti vuoden 2011 aikana pilottihankkeen, jonka tavoitteena oli arvioida vesihuoltolaitosten liiketoiminnan valvonnan tarvetta ja siihen soveltuvia tapoja. Selvitystyössä oli mukana viisi pilottilaitosta, joiden organisaatiomuodot ja koot vaihtelivat. Selvitystyön laadinnan yhteydessä järjestettiin kaksi seminaaria, joihin osallistui useita asiantuntijoita. Selvitystyön laadinnasta vastasi Pöyry Finland Oy. Sähköverkkoyhtiöiden valvonnasta mallia Alueellisina monopoleina toimivien sähköverkonhaltijoiden liiketoimintaa on valvottu 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Valvonnasta vastaava Energiamarkkinavirasto (EMV) soveltaa sähkön jakeluverkkoliiketoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa eli verkkoliiketoiminnan kohtuullisen tuoton määrityksessä menetelmää, joka perustuu sähköverkonhaltijoiden taseen sähköverkkotoimintaan sitoutuneen pääoman korvaamiseen yhtenäisin perustein määritettävällä nykykäyttöarvolla. Liiketoimintaan sitoutuneelle pääomalle saatava kohtuullinen tuottoaste määritetään pääoman painotetun keskikustannusmallin (WACC) avulla, jossa oletetaan kaikille toimijoille keskenään vastaava vertailukelpoinen oma ja vieras pääoma. Tuoton suuruuden määrää kulloisenakin vuotena viitekorkona käytettävä Suomen valtion 10 vuoden obligaatiokorko. Vuoteen 2005 saakka valvonta oli tapauskohtaista jälkikäteisvalvontaa, jonka jälkeen siirryttiin etukäteisvalvontaan. Toisella valvontajaksolla malliin lisättiin toimijakohtaiset tehokkuustavoitteet. Selvitystyössä tarkasteltiin EMV:n sähköverkonhaltijoille soveltaman valvontamenetelmän soveltuvuutta vesihuoltoalalle. Vesihuoltolaitoksille laskettiin käyttöomaisuuden jälleenhankinta-arvo, josta tekninen nykykäyttöarvo määräytyi omaisuuden määrän, toimijakohtaisten yksikköhintojen ja komponenttien iän sekä teknistaloudellisten pitoaikojen perusteella. Toteutuneen oikaistun tuloksen perusteella määritettyä tuottoa verrattiin sähköverkonhaltijoille sovellettavaan kohtuulliseen tuottotasoon. 5

6 VESIHUOLTOLAITOSTEN HALLINTO JA TALOUS Vesihuoltolaitosten tuottotasot ja laskennan haasteet Pilottilaitosten tuottoprosenttien vaihteluväli oli 1,2 3,4. Vertailun vuoksi todettakoon, että sähkön jakeluverkkotoiminnassa pääoman painotetun keskikustannuksen (WACC) keskiarvo vuosina oli 5,25 prosenttia vaihteluvälin ollessa 4,4 5,8 prosenttia. Näin ollen pilottilaitosten tuotto jäi selvästi alle sähköverkkoliiketoiminnalle sallitun tason. Vesihuoltoliiketoiminta muistuttaa jossain määrin sähköverkkoliiketoimintaa: Molemmat toimialat toimivat määräävässä markkina-asemassa olevina luonnollisina monopoleina, kumpikin ala on pääomavaltaista ja yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittistä. Näin ollen vesihuoltoliiketoiminnan markkinaehtoisen tuottovaatimuksen ja siten suurimman sallitun kohtuullisen tuottotason voidaan arvioida asettuvan lähelle sähköverkonhaltijoille asetettua tasoa. Eroa voi syntyä ns. toimialakohtaisen riskin osalta. Energiamarkkinaviraston soveltamassa laskentamenetelmässä käyttöomaisuuden nykykäyttöarvon määritys on keskeisessä asemassa. Vaikka nykykäyttöarvon laskenta sinällään on suoraviivaista, liittyy laskennassa käytettävien laskentaperiaatteiden määrittelyyn monia haasteita. Koska vesihuoltoverkostojen arvo muodostaa vesihuoltolaitosten käyvästä arvosta yleisesti yli 80 prosenttia, on verkostojen arvonmäärityksessä käytettävillä laskentaoletuksilla erityisen suuri painoarvo. Vesihuoltoverkostojen jälleenhankinta-arvoon, eli rakentamisen kustannuksiin, vaikuttavat esimerkiksi verkoston tekniset ominaisuudet, putken sijainti, rakentamisen laatu ja kilpailutuksen tehokkuus. Jälleenhankinta-arvosta edelleen määritettävään nykykäyttöarvoon puolestaan vaikuttaa komponentille valittu teknistaloudellinen pitoaika. Lisäksi laskennassa tulee sopia siitä, miten eri saneerausmenetelmät vaikuttavat putken jäljellä olevaan pitoaikaan. Selvitystyössä käytetyt verkostojen yksikköhinnat olivat pilottilaitosten itsensä määrittelemiä tai perustuivat laitoksille tehtyihin aiempiin arvonmäärityksiin. Muun omaisuuden osalta jälleenhankinta-arvot perustuivat ko. komponenttien indeksoituihin rakennuskustannuksiin tai konsultin määrittelemiin arvoihin. Pitoajan arvot olivat: kalliotilat 100 vuotta, verkostot 50 vuotta, rakennukset 30 vuotta sekä koneet ja laitteet 15 vuotta. Valvonnan toteutus käytännössä Vesihuoltolaitosten talouden valvontaan on esitetty kolmea vaihtoehtoa: 1) julkisuusvalvonnan kehittäminen, 2) erityisen valvontalautakunnan perustaminen ja 3) uuden valvontaviranomaisen perustaminen. Vaihtoehdossa 1 tavoitteena on vesihuoltolaitosten talouden läpinäkyvyyden lisääminen tunnuslukujen, tietojärjestelmän ja tiedonantovelvoitteiden avulla. Vesihuoltolaitokset velvoitettaisiin toimittamaan tietyt tiedot julkiseen tietojärjestelmään vuosittain. Vaihtoehdossa 2 perustettaisiin lautakunta, joka vastaisi valvonnasta lähinnä yksittäistapauksissa ja jälkikäteen. Vaihtoehdossa 3 valvonnasta vastaisi erillinen valvontaviranomainen (esim. Energiamarkkinavirasto) ja valvonta olisi etukäteisvalvontaa. Vaihtoehto 3 olisi eittämättä tehokkain koko alan ohjaamista ja valvontaa ajatellen. Vesihuollon suuresta toimijamäärästä johtuen on ko. vaihtoehdon edellyttämä henkilöstöresurssitarve kuitenkin mittava. Sähkö- ja maakaasuverkonhaltijoita on Suomessa 129 kpl ja EMV:n valvontaresurssi näille on 6 henkilötyövuotta. Vastaavasti vesihuoltolaitoksia on kpl, joten kaikkien vesihuoltolaitosten valvonnan edellyttämä resurssi olisi merkittävä. Valvontaresurssin kohtuullistamiseksi yksi vaihtoehto olisi ottaa vain osa vesihuoltolaitoksista etukäteisvalvonnan piiriin. Onko valvonnalle tarvetta? Työn yhteydessä pidetyissä asiantuntijaseminaareissa esitettiin useita näkemyksiä sen puolesta, että vesihuoltolaitosten toiminnan ja talouden valvontaa tulisi kehittää. Tämä näkemys perustuu vesihuoltoliiketoiminnan monopoliasemaan ja kriittisyyteen yhteiskunnan toiminnan kannalta. Vesihuoltolaitosten erilaiset organisaatiomuodot ja vaihtelevat kirjanpidon käytännöt tekevät lainsäädännössä esitetyn kohtuullisen tuoton tason määrittämisen ja laitosten välisen vertailun käytännössä mahdottomaksi. Muutamissa viime vuosina toteutetuissa vesihuoltolaitosten omistusjärjestelyissä omaisuuksien uudelleenarvostuksen myötä vesihuoltolaitosten taseet ja omistajalle maksetut tuloutukset ovat kasvaneet merkittävästi. Alalla ei ole olemassa yhdenmukaista tapaa laskea vesihuoltolaitoksen arvoa ja kohtuullista tuottoa, mikä aiheuttaa epätietoisuutta käytettyjen laskentaoletusten oikeellisuudesta. Laaditun selvitystyön laskentatulokset viittaavat siihen, että sähköverkonhaltijoille käytettävä kohtuullisen tuoton maksimitaso on korkeampi kuin vesihuoltolaitosten nykyiset tuloutustasot. Tämän tiedon perusteella vesihuollon valvonnan tarve kohdistuu tällä hetkellä ennemmin riittävän saneerausinvestointitason turvaamiseen kuin ylituottojen valvontaan. Toisaalta Suomessa on tarve varautua muualla Euroopassa jo yleiseen vesihuoltolaitosten yksityisomistukseen sekä muihin erityisjärjestelyihin (mm. operointisopimukset ja monialayhtiöt). Samalla valvonta loisi osaltaan pelisäännöt vesihuoltolaitosten omistusjärjestelyitä ajatellen. Tuloksen tulkinnassa tulee kuitenkin muistaa se, että tuoton laskennassa keskeistä osaa pelaava omaisuuden nykykäyttöarvon määritys riippuu pitkälti käytettävistä laskentaoletuksista. Valvonnan vaikutukset Sähköverkkoliiketoimintaan sovellettavassa valvontamenetelmässä omistajat voivat vaikuttaa tuloutuksen määrään operatiivisen toiminnan tehostamisella, käyttöomaisuuden arvon kasvattamisella (uus- ja saneerausinvestoinnit) sekä toiminnan laadun parantamisella (keskeytysten minimointi). Laatu-, tehostamis- ja investointikannustimien lisäksi sähköverkonhaltijoiden kolmannelle valvontajaksolle ollaan tuomassa innovaatiokannustin T&K-toiminnan kehittämiseksi. Vesihuoltolaitosten valvontamalliin pitäisi lisäksi luoda saneerausinvestointikannustin, sillä sähköverkonhaltijoilla ei ole vesihuoltoverkostoja vastaavaa saneeraustoimintaa, eikä siten tähän soveltuvaa valmista mallia. 6 Vesitalous 5/2011

7 VESIHUOLTOLAITOSTEN HALLINTO JA TALOUS Sähköverkonhaltijoiden valvontaa vastaavan menetelmän käyttöönotto vesihuollossa korostaisi vesihuoltotoimintaa liiketoimintana. Keskeisimmät valvonnan vaikutukset liittyvät vesihuoltolaitosten tuloutusten ja vesihuoltomaksujen kehitykseen, omaisuuden arvostukseen omistusjärjestelyiden yhteydessä sekä investointitoimintaan. Koska pilottilaitoksilla nykyiset tuottotasot jäivät alle sähköverkonhaltijoille sallitun kohtuullisen tuottotason, saattaisi sähköverkkotoiminnan kanssa yhdenmukaisen valvontajärjestelmän käyttöönotto johtaa nykyisten tuloutusten ja siten maksujen nousuun. Tämä koskee lähinnä suurimpia vesihuoltolaitoksia, sillä monissa pienissä kunnissa vesihuolto mielletään pitkälti kunnan osin subventoimana palveluna eikä tuottavana liiketoimintana. Riittävän saneerausinvestointitason turvaaminen valvontamallin yhtenä elementtinä voisi osaltaan olla hyväksytty perustelu hintojen korotuksiin. Yksi keskeisimmistä valvonnan tavoitteista on edesauttaa vesihuoltojärjestelmien kunnon riittävällä tasolla pitämistä eli saneeraustoimintaa. Omistajien näkökulmasta sallitun tuoton kytkeytyminen vesihuolto-omaisuuden laskennalliseen arvoon kannustaa sen säilyttämiseen ja kasvattamiseen tulevaisuudessa. Johtopäätökset Selvitystyön johtopäätöksenä todettiin vesihuoltoliiketoiminnan valvonnan tehostamiselle olevan tarvetta. Sekä riski kohtuuttoman suurista omistajatuloutuksista että toisaalta riittämättömistä saneerausvolyymeistä antavat aihetta valvonnalle. Erikseen tulee pohdittavaksi se, millaisella mallilla valvontaa lähdetään kehittämään. Mikäli valvonnassa lähdetään soveltamaan sähköverkonhaltijoiden kanssa yhdenmukaista valvontamenetelmää, toimii menetelmä tarkoituksenmukaisena pohjana valvonnan suunnittelussa johtuen ko. liiketoimintojen tietyistä analogioista sekä menetelmästä saadusta kokemuksesta. Sähköverkkotoimialalla lähtökohdat valvontaan siirryttäessä olivat paljolti yhtenevät vesihuoltotoimialan kanssa. Muun muassa omaisuuden arvostamisen periaatteista ja mallin kannustinelementeistä tuli sopia. Valvonnan toteutustavasta riippumatta omaisuuden arvostuksen yhdenmukaisista periaatteista sopiminen olisi tarpeen. Nykytilassa omistajatuloutusten määrää ei voida yhdenmukaisesti suhteuttaa mihinkään arvoon. Tuoton määrän vertaaminen muiden laitosten omistajille maksettaviin tuottoihin ja niiden kohtuullisuuden tason arviointi ovat keskeisiä ja asiakaskuntaa kiinnostavia tietoja, joiden julkisuus parantaa alan hinnoittelun läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta. Huominen rakennetaan tänään Valurautaputki on ollut verkostojen putkimateriaalina jo satojen vuosien ajan. Tänä päivänä sg-valurauta valitaan kohteisiin, joissa putkimateriaalilta vaaditaan pitkäikäisyyttä ja joustavuutta. Kestävän, luotettavan ja turvallisen putkimateriaalin valinta on tulevaisuuden investointi. Sg-valurauta takaa veden laatuominaisuuksien säilymisen sekä verkoston pitkän käyttöiän. Kysy asiantuntijoiltamme lisää teknisistä ominaisuuksista ja erilaisista käyttökohteista. Saint-Gobain Pipe Systems Oy Nuijamiestentie 3 A, HELSINKI Merstolantie 16, HARJAVALTA Puh fax

8 VESIHUOLTOLAITOSTEN HALLINTO JA TALOUS Miten vesipolitiikan puitedirektiivi vaikuttaa vesihuoltopalvelujen kustannuksiin? JAAKKO GUSTAFSSON LuK Kirjoittaja laatii Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella ympäristöoikeuden pro gradu -tutkielmaa vesihuoltopalvelujen hinnoittelua ohjaavasta oikeudellisesta sääntelystä. Kirjoitus pohjautuu tutkielman käsikirjoitukseen. Euroopan yhteisöjen vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY, jatkossa VPPD) asettaa omat vaatimuksensa vesihuoltolain mukaisten vesihuoltopalvelujen järjestämiselle. Suomen osalta käytännössä merkityksellisenä VPPD:n vaikutuksen tulisi näkyä myös vesihuollon maksuissa. Vesihuoltolain 18 säätää vesihuollon maksujen yleisistä perusteista, ja niiden tulisi toteuttaa osaltaan myös VPPD:n asettamia ympäristöoikeudellisia tavoitteita. VPPD:n soveltamisala on laaja, ja se kattaa lähtökohtaisesti kaikentyyppiset vesivarat ja toiminnot niiden taloudellisesta merkittävyydestä riippumatta. Direktiivin tavoitteena on yhteisön vesiympäristön säilyttäminen ja parantaminen, ja tätä tavoitetta toteutetaan kontrolloimalla vesien tilaa ja siihen vaikuttavia käyttömuotoja. Aiemmista ympäristödirektiiveistä poiketen VPPD ulottaa ohjausvaikutuksensa paitsi päästöjen rajoittamiseen myös vesien määrälliseen käyttöön eli vesitaloushankkeisiin (Hollo Salila). Vesihuoltopalvelujen järjestämisen kannalta tarkasteltuna merkityksellistä on huomata VPPD:n peruslähtökohta, jonka mukaan vesi ei ole tavallinen kaupallinen tuote, vaan pikemminkin perintö, jota tulee suojella. Tosin veteen aineena katsotaan sisältyvän myös taloudellisia arvoja. (Andersson). Hyvä veden laatu turvaa osaltaan väestön juomaveden hankinnan. Vesihuolto nähdään komission tiedonannossa (EYVL N:o C281) tarkoitettuna yleishyödyllisenä palveluna, jolle viranomaiset voivat asettaa erityisiä julkisen palvelun velvoitteita. Suomessa on vastaavasti käytetty vesihuoltolain (119/2001, VHL) yhteydessä välttämättömyyspalvelun käsitettä (Kaatra 2001). Vesipalvelujen hinnanmuodostuksessa tulee huomioida keskeisinä ohjauskeinoina VPPD:n sisältämät ympäristöoikeudelliset periaatteet, joista merkityksellisimmät ovat aiheuttamisperiaate (polluter pays- principle, pilaantumisen aiheuttaja maksaa) sekä kustannusten kattamisen periaate (principle of cost recovery, kustannukset kohdennettava ne aiheuttaneelle.) (Stenbäck). VPPD ei sellaisenaan aseta ehdottomia aineellisia vaatimuksia, vaan siinä määritellään menettelytapoja, joilla tavoitteita toteutetaan (Hollo 2009). Tavoitteena on saavuttaa vesien laadullinen ja määrällinen hyvä tila koko yhteisön alueella. VPPD:n rooli ei liioin ole yksinomaan vesioikeudellinen, vaan sen vaikutus ulottuu lisäksi ainakin ympäristönsuojelu- sekä maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntöjen aloille. Kaikilla edellä mainituilla käyttömuodoilla on toisaalta merkitystä myös vesihuollon järjestämisen kannalta. VPPD:n piiriin kuuluvat lähtökohtaisesti kaikentyyppiset vedet (Ollikainen). Yleisellä tasolla VPPD:n oikeudellinen merkitys on ensisijaisesti siinä, että vesien laatuluokkaa ei saa heikentää ja että heikkokuntoisia vesiä on pyrittävä parantamaan, toisin sanoen direktiivi asettaa eräänlaisen heikentämiskiellon (Hollo 2009). VPPD:ssä asetetut vaatimukset tulee muiden direktiivien tavoin implementoida kansallisiin lainsäädäntöihin. Tätä kautta sen ohjausvaikutus kanavoituu myös Suomen vesilainsäädäntöön. VPPD:n määrittelemät kustannustyypit ja taloudellinen analyysi Vesihuollon ja siitä aiheutuvien taloudellisten kustannusten kattamisen kannalta keskeinen on erityisesti VPPD 9 artikla. Kyseinen artikla säätää, että jäsenvaltioiden on otettava huomioon vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamisen periaate mukaan lukien ympäristö- ja luonnonvarakustannukset. Lisäksi on huomioitava liitteen III mukainen taloudellinen analyysi ja erityisesti pilaaja maksaa -periaate (pilaamisesta aiheutuvia kustannuksia ei saa siirtää muiden vedenkäyttäjien maksettaviksi). VPPD:n määrittelemiä kustannustyyppejä ovat taloudelliset kustannukset (teknologiset sekä toimitus- ja hallinnolliset kustannukset sisältyvät tähän), ympäristökustannukset (erilaiset ympäristöhaittoina ilmenevät, muihin käyttäjiin kohdistuvat ulkoiskustannukset ja -haitat) sekä luonnonvarakustannukset (esimerkiksi liiallisen pohjavedenoton aiheuttama vedenpuute). Tavoitteena on, että veden hinnoittelu kustannusten kattamisen periaatteen mukaisesti johtaisi vesivarojen kestävämpään hyödyntämiseen ja vähentäisi vesivarojen tuhlaavaa käyttöä (Belinskij, Stenbäck). 8 Vesitalous 5/2011

9 VESIHUOLTOLAITOSTEN HALLINTO JA TALOUS Vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamisen periaatteen soveltamiseen liittyy kullekin vesipiirille tehtävä taloudellinen analyysi. Analyysin tulisi tuottaa riittävät tiedot, jotta voidaan laatia tarpeelliset laskelmat kustannusten kattamisen periaatteen huomioon ottamiseksi, kun otetaan huomioon vedenhankinnan pitkän aikavälin ennusteet vesipiirissä. Tarvittaessa tähän analyysiin tulee sisältyä arviot vesipalveluihin liittyvistä vesimääristä, hinnoista ja kustannuksista sekä arviot tarpeellisista investoinneista. Toimenpiteiden tulisi olla kustannustehokkaita siten, että tulokset voidaan saavuttaa mahdollisimman pienin taloudellisin uhrauksin. (Ketola, Ollikainen). Taloudellisen analyysin täsmällinen sisältö on toisaalta jätetty direktiivissä varsin avoimeksi. Taloudellisessa analyysissa tarpeellisten tietojen keräämiseen voidaan hyödyntää muitakin vedenkäyttöön liittyviä suunnitelmia ja asiakirjoja, kuten kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmia sekä vesihuollon alueellisia yleissuunnitelmia (Kaatra). Direktiivin 9. artikla kattaa kaikentyyppiset raakaveden ottamis- ja jäteveden poisjohtamishankkeet niiden laadusta riippumatta. Kustannusten kattamisessa voidaan kuitenkin ottaa huomioon sosiaaliset, ympäristöön kohdistuvat ja taloudelliset vaikutukset sekä kyseisen alueen tai alueiden maantieteelliset ja ilmasto-olot (Andersson). Näin ollen tietyt lievennykset kustannusten kattamisen periaatteesta (esimerkiksi vesihuollon subventiot) ovat mahdollisia, mutta mitään kohderyhmää tai käyttömuotoa ei voida sinänsä lähtökohtaisesti sulkea pois VPPD 9. artiklan soveltamisalasta (Belinskij). Varsinaisesta infrastruktuurista erilliset, haja-asutuksen kiinteistökohtaiset vesihuoltojärjestelmähankkeet samoin kuin hajakuormitus kuuluvat nekin tämän säännöksen soveltamisalaan (Hollo, Salila). Niin sanotun hajajätevesiasetuksen (209/2011) edellyttämät toimenpiteet eivät kuitenkaan pääsääntöisesti kuulu laitosmuotoisen vesihuollon toimialaan, joten niitä ei ole tässä yhteydessä tarpeellista käsitellä yksityiskohtaisemmin. Vedenkäyttö ja vesipalvelut kustannusten jako ja hinnanmuodostus VPPD:n tavoitteisiin kuuluu vesiluonnonvaran kysynnänhallinta. VPPD:n soveltamisala on näin ollen kytköksissä vesipalvelun käsitteeseen. Kustannusten kattamisen periaate liittyy myös VPPD:n järjestelmässä vedenkäytön kautta vesipalveluihin. Vedenkäyttö on eräänlainen yleisluokka, johon lukeutuvat kaikki direktiivin kannalta relevantit veden käyttömuodot. VPPD:n mukainen vedenkäytön määritelmä on laaja, joten tässä asiayhteydessä oleellisempaa on asettaa raja vedenkäytön ja vesipalvelujen välille. Myös kustannusten määritteleminen saa relevanssia juuri käytön ja palvelujen välisessä erossa. Tietyt veden käyttömuodot (kuten vesilain mukainen niin sanottu pieni yleiskäyttö) voivat olla sinänsä käyttäjille maksuttomia, mutta varsinaisten vesipalvelujen (kuten VHL:n ohjaaman laitosmuotoisesti järjestetyn vesihuollon) osalta toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin ja niiden kattamiseen joudutaan ottamaan kantaa (Stenbäck). VPPD:n osalta merkityksellinen on jo aiemmin mainittu perusperiaate, jonka mukaisesti vettä ei voida tarkastella yksinomaan taloudellisena hyödykkeenä. Veteen aineena ja luonnon kiertokulussa esiintyvänä elementtinä siis katsotaan liittyvän monia muitakin kuin yksinomaiseen taloudelliseen hyödyntämiseen tähtääviä preferenssejä. Lisäksi veteen luonnonvarana liittyy eräs mielenkiintoinen ominaispiirre, joka tekee siitä luonnonvarataloudellisesti ja ympäristöoikeudellisesti poikkeuksellisen myös taloudellista arvoa omaavana hyödykkeenä. Mistä vesihuoltopalveluissa itse asiassa maksetaan? Pohjoismaissa sekä useimmissa Euroopan valtioissa vesioikeuden pe- Hallitsemme vesihuollon koko elinkaaren. FCG:n suunnittelema Kakolanmäen jätevedenpuhdistamo voitti vuoden 2009 RIL-palkinnon. FCG Finnish Consulting Group Oy FCG Hyvän elämän tekijät 9

10 VESIHUOLTOLAITOSTEN HALLINTO JA TALOUS rinteisenä lähtökohtana on ollut, että luonnontilaista vettä (vesistössä tai pohjavesiesiintymässä olevaa) ei voida sen ominaisuuksista johtuen tehokkaasti rajata varsinaiseksi yksityisellä omistusoikeudella omistettavaksi omaisuusesineeksi (Andersson). Näin ollen luonnon hydrologisessa kierrossa olevaa vettä aineena ei varsinaisesti omista kukaan (luonnollinen tai oikeushenkilö) vaan oikeus sen hyödyntämiseen perustuu useimmissa tapauksissa kyseiseen vesiaineeseen määräytyviin vallintaoikeuksiin (Belinskij). Hydrologisesta kierrosta erotettavaan veteen, jota käytetään muun muassa talousveden raaka-aineena, ei näin ollen kohdistu esimerkiksi maa-ainesten tai puun kantohintajärjestelmän kaltaista suoranaista koko jalostusketjuun vaikuttavaa raaka-aineen hinnoittelumekanismia. Tänä vuonna hyväksytty ja ensi vuoden alusta voimaan tuleva uusi vesilaki (587/2011) ei tuo näiltä osin muutosta tähän vakiintuneeseen asiantilaan. Suomessa (vesihuollon toimittaman) raakaveden hinta määräytyy näin ollen pääpiirteissään sen toimittamisesta (siis vesipalvelusta) koko toimitusketjun aikana syntyneiden kustannusten perusteella, ja sen hinta on viime kädessä sopimuskysymys (Hollo, Salila). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei vedenhankinnasta ja otosta esimerkiksi vesihuollon tai elinkeinotoiminnan tarpeisiin sekä jätevesien käsittelystä aiheutuisi erilaisia taloudellisia sekä ympäristö- ja luonnonvarakustannuksia, joiden kattamiseen joudutaan luonnollisesti ottamaan kantaa. Vesipalvelujen osalta on näin ollen merkityksellistä, että hinnanmuodostuksessa ei, luonnontilaisen veden omistusoikeudellisesta kenellekään kuulumattomuudesta johtuen, voida käyttää varsinaisia raaka-ainekustannuksia hinnoittelun kannalta tehokkaana lähtökohtana. Vesihuoltopalvelujen käyttäjä maksaa näin ollen ensisijaisesti käyttämästään palveluhyödykkeestä, ei niinkään itse (raaka)vedestä aineena, vaikka maksun määrä sinänsä perustuukin asiakkaalle toimitetun veden määrään. VPPD ei liioin suoranaisesti velvoita ottamaan käyttöön veden raaka-ainehinnoittelua (eikä toisaalta aseta ehdotonta estettä tällaiselle menettelylle), vaan VPPD:n mainitsemat kustannustyypit on mahdollista huomioida myös muilla soveltuvilla keinoilla, kuten esimerkiksi erilaisia toimenpidevelvoitteita asettamalla. Tämä on Suomessa ollutkin vakiintuneesti sovellettu menettelytapa erilaisten vedenkäytöstä aiheutuvien ympäristö- ja muiden ulkoishaittojen kompensoimiseen (Belinskij, Andersson). Toiminnanharjoittaja (esim. teollisuus- tai vesihuoltolaitos) siirtää tosin myös toimenpidevelvoitteista aiheutuvat kustannukset lopputuotteensa hintaan, joten vesihuoltopalvelujen käyttäjä joutuu tätä kautta osallistumaan myös erilaisten välillisten kustannusten kattamiseen. Toisaalta juuri tämäntyyppiseen lopputulokseen on pyrittäväkin, sillä VPPD 9. artiklan tavoitteena on kustannusten kattamisen periaatteen mukaisesti siirtää vedenkäytöstä aiheutuvat kustannukset täysimääräisesti vedenkäyttäjien kannettavaksi. VPPD:n vaikutukset ja vesihuoltotoiminnan kehittäminen VPPD on nyt ollut voimassa hieman yli vuosikymmenen, samoin vesihuoltolaki, jonka säätämisen taustalla VPPD:n rooli on ollut vaikuttamassa keskeisesti. VHL:n tavoitteena on ollut myös VPPD:n asettamien ohjausperiaatteiden toteuttaminen muun muassa vesipalvelusta perittävien vastikkeiden kautta. Suomen osalta hyvälaatuisesta vedestä ei esiinny mainittavaa puutetta, joten vesi ei ole täällä samanlainen niukkuushyödyke kuin useimmissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa. Suomessa vesien tila on pääsääntöisesti hyvä, joten pilaantumista koskevien asioiden sijaan huomiota voidaan kiinnittää enemmänkin erilaisiin kustannusten jakautumista koskeviin kysymyksiin vesihuoltopalvelujen osalta. VHL velvoittaa huomioimaan kustannusten kattamisen periaatteen, tosin Suomen oloissa myös erilaiset vesihuollolle osoitetut subventiot ovat tavallisia, joten kustannusten kattamisen periaatteen noudattamisessa sovelletaan tiettyä joustavuutta. VHL huomioi näin ollen oikealla tavalla vesihuollon luonteen välttämättömyyspalveluna, jonka saanti tulee turvata ilman kohtuuttomiksi katsottavia kustannuksia. Veden hyvästä saatavuudesta johtuen Suomessa ei ole liioin ollut samanlaista vedenkulutuksen määrällisen sääntelyn tarvetta, jota VPPD omalta osaltaan edellyttää, vaan huomiota on meillä kiinnitetty enemmänkin ympäristönsuojelun tyyppisiin asioihin. Myöskään veden raaka-ainehinnoittelun käyttöönottoa ei ole näköpiirissä, vaan vesivarojen määrälliseen hyödyntämiseen liittyviä oikeuskysymyksiä lähestytään vastaisuudessakin vallintaoikeuksien, toimenpidevelvoitteiden ja muiden jo vakiintuneesti vesilain soveltamiseen liittyvien instrumenttien kautta. Varsinaisen raaka-ainehinnoittelun käyttöönotto voisi sitä paitsi merkitä vesi(huolto)palvelujen osalta suorastaan takaperoista kehitystä, joten myös siitä saatava ympäristöpoliittinen hyöty jäisi luultavasti kyseenalaiseksi (Andersson). Vesihuoltolain soveltamisesta, hinnoittelukysymykset mukaan lukien, ei ole kertynyt merkittävämpää oikeuskäytäntöä, joten se lienee ainakin välillisenä osoituksena nykymuotoisen vesihuoltolain verraten hyvästä toimivuudesta. Kirjallisuus Andersson, Heidi: Veden saatavuus oikeustieteellinen tutkimus. Helsinki Belinskij, Antti: Oikeus veteen: talousveden saatavuus Suomen ja Etelä-Afrikan oikeudessa. Helsinki Hollo, Erkki ja Salila, Jari: Vesipolitiikan puitedirektiivin implementoiminen Suomen lainsäädäntöön. Teoksessa Ympäristöoikeudellisia tutkielmia. Helsinki Hollo, Erkki: Ympäristö ja oikeus. Helsinki Kaatra, Kai: Vesipolitiikan puitedirektiivi ja vesivarojen käyttö. Vesitalous 2/2001. Ketola, Johanna: Kustannusten kattamisen periaatteen toteutuminen Suomen vesilainsäädännössä. Teoksessa Ympäristöoikeudellisia tutkielmia. Helsinki Matinvesi, Jukka: Vesipolitiikan puitedirektiivi ja sen toimeenpano. Ympäristö ja terveys 5/2003. Ollikainen, Markku, Iho, Antti ja Rinta, Susanna: Taloustieteellinen lähestymistapa kestävään vesitalouteen. Vesitalous 6/2005. Stenbäck, Patrik: Kustannusten kattamisen periaate vesienkäytön sääntelyssä. Teoksessa Ympäristöoikeudellisia tutkielmia. Helsinki Water Framework Directive. Determination of cost recovery. EUREAU (European Union of National Associations of Water Suppliers and Waste Water Services), Brussels Vesitalous 5/2011

11 VESIHUOLTOLAITOSTEN HALLINTO JA TALOUS Vesiosuuskuntien erityiskysymyksiä Suomessa on ollut vesiosuuskuntia jo yli 100 vuoden ajan. Niitä on ollut yleensä pääosin maaseudulla. Vuoden 2004 alusta voimaan tullut asetus talousjätevesien käsittelystä haja-asutusalueella pani liikkeelle voimakkaan uusien vesiosuuskuntien perustamisbuumin, ja ei vain maaseudulla, vaan myös jopa suurehkojenkin kaupunkien asemakaavaa vailla olevilla alueilla. Asetus talousvesien käsittelystä haja-asutusalueella aiheutti sen, että kansalaisten oli pakko ryhtyä miettimään, onko muuta mahdollisuutta kuin vastata itse ja yksin asetuksen asettamaan hyvin vaativaan ja merkittäviä kustannuksia mukanaan tuoneeseen haasteeseen. Useissa tapauksissa täksi muuksi mahdollisuudeksi löydettiin jo ennestään hyväksi koettu keino hoitaa yhteinen ja yhteistoimintaa edellyttävä järjestely osuuskuntamuodossa. Vesiosuuskuntia haja-asutusalueille perustaneet ja perustavat henkilöt ovat suurien haasteiden edessä. Pitäisi osata panna mahdollisimman hyvään kuntoon sekä tekninen että taloudellinen suunnittelu, valvonta, hallinto ja jäsensuhteiden hoito. Vesiosuuskunnan rahoitus Vesiosuuskunta on yritys. Sen, kuten kaikkien muidenkin yritysten tulee pohtia tarkoin, miten yrityksen toiminta rahoitetaan. Mikä on oman ja mikä on vieraan pääoman osuus? Mistä ja kuinka paljon voidaan saada avustuksia? Vesiosuuskuntien rahoituksessa käytetään jäseniltä perittäviä osuusmaksuja, liittymismaksuja sekä perus- ja käyttömaksuja. Toisinaan, ja yleensä etenkin silloin kun talouden suunnittelussa on epäonnistuttu, jäseniltä joudutaan perimään vielä niin sanottuja ylimääräisiä maksuja. Ylimääräisen maksun perimisestä ja siitä, mihin tarkoitukseen niitä voidaan periä, pitää luonnollisesti olla määräykset osuuskunnan säännöissä. Sääntöjä laadittaessa ja niitä muutettaessa on tärkeätä miettiä erityisesti tätä tarkoituskysymystä. Käytännössä tarkoitus, johon ylimääräisiä maksuja pitää periä, on osuuskunnan ottamien lainojen korkojen ja lyhennysten maksu. Usein vaan säännöissä määrätään täysin käytännölle vieraasta tarkoituksesta, kuten esimerkiksi kiinteistön ostamisesta ja rakennusten uusimisesta. Aika harvalla vesiosuuskunnalla edes on maita ja mantuja, tai edes varsinaisia rakennuksia. Eri ulkopuolisia rahoituslähteitä käyttäen hankitaan oman pääoman lisäksi vierasta pääomaa, useimmiten pankkilainaa. Yksi oleellinen vesiosuuskuntien rahoituslähde ovat yhteiskunnalta saatavat avustukset. Jäseniltä perittävät osuusmaksut ovat vesiosuuskunnissa perinteisesti hyvin pieniä. Niiden määrä vaihtelee yleensä viidestäkymmenestä muutamaan sataan euroon. Pääosin jäsenten omarahoitusosuus peritään liittymismaksuina. Näin on jo perinteisesti ollut. Nykyisin on melko yleisesti hyväksytty se vesihuoltolakiin perustuva periaate, että liittymismaksut määrätään vesiosuuskunnan eri alueille erisuuruisiksi pitäen kustannusten jaossa mielessä aiheuttamisperiaatetta. Tämä merkitsee sitä, että jäsenten omarahoitusosuutta ei peritä ainakaan pelkästään osuusmaksuina. KARI LEHTO Varatuomari, lakiasiainjohtaja Pellervo-Seura ry. Osuusmaksut sinänsä oivallinen rahoituskeino Toisinaan vesiosuuskuntaan mukaan tulevien tarkoituksena on rahoittaa verkoston ym. rakentaminen pääosin jäseniltä kerättävillä varoilla. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että avustusta on syystä tai toisesta saatavilla vähän, eikä haluta ottaa pankkilainaa. Tällöin liittymismaksujen perimisen vaihtoehtona on riittävän suurten osuusmaksujen eli jopa usean tuhannen euron suuruisten osuusmaksujen periminen. Merkittävä osuuspääoman kerääminen jäseniltä on vesiosuuskunnassa aivan käyttökelpoinen tapa rahoittaa osuuskuntaa. Tavaksi vain on tullut, että vesiosuuskuntien osuusmaksut ovat hyvin pieniä ja valtaosa jäseniltä kerättävästä rahoituksesta peritään heiltä liittymismaksuina. Yksi osuusmaksujen perimisen parhaista puolista on, että ne katsotaan kiistatta jäsenten suorituksiksi osuuskunnan omaan pääomaan. Tarkkaavainen lukija voi kuitenkin heti ajatella, että osuusmaksuihin sisältyy ongelma siitä, että ne palautetaan jäsenelle hänen erotessaan osuuskunnasta. Aivan, mutta vesiosuuskunnistahan ensinnäkin erotaan melko harvoin, ja mikä vielä merkittävämpää: Vesiosuuskunnille kertyy hyvin harvoin jakokelpoista ylijäämää. Etenkin rakennusvaiheen aikana syntyy niin merkittäviä tappioita, että niitä ei pystytä kokonaan ehkä koskaan kattamaan ja näin ollen jakokelpoista ylijäämää ei ole ja näin ollen osuusmaksua ei voi, eikä saakaan, eronneelle jäsenelle palauttaa. Tämä perustuu osuuskuntalain sisältämiin määräyksiin. Liittymismaksuissa veroansa Liittymismaksut ovat perinteinen vesiosuuskuntien omarahoituksen lähde. Liittymismaksuja käytettäessä on kuitenkin oltava välttämättä selvillä niiden verottamiseen liittyvistä asioista. Liittymismaksujen osalta on aina muistettava, että veroviranomaisten ottaman kannan mukaan vesiosuuskunnan tai muun vesihuolto-osuuskunnan liittymismaksut ovat vapaita tuloverosta ja arvonlisäverosta vain ja ainoastaan silloin, kun ne ovat palautuskelpoisia. On erittäin hyvä, että tässäkin lehdessä tämä liittymismaksujen verokohtelu tuodaan jälleen esiin. Olen nimittäin useissa yhteyksissä havainnut, että asia on valitettavan monille edelleen epäselvä. 11

12 VESIHUOLTOLAITOSTEN HALLINTO JA TALOUS Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan (KHO 2004:14), että kunnallisen sähkölaitoksen perimät siirtokelpoiset, mutta ei-palautuskelpoiset liittymismaksut olivat vastiketta verkonhaltijan suorittamista palveluista ja siten niistä oli suoritettava arvonlisäveroa. Siirtokelpoisia, mutta ei-palautuskelpoisia liittymismaksuja oli Korkeimman hallinto-oikeuden mielestä pidettävä lopullisina, kertaluontoisina korvauksina maksun suorittajan liittymisestä palveluverkkoon. Palautuskelpoiset liittymismaksut katsottiin kuitenkin pääomasijoituksen luonteisiksi, eikä niihin liittynyt arvonlisäveron suorittamisvelvollisuutta. Tämän Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun antamisen jälkeen verohallitus antoi Verohallinnon ohjeen (OHJE Dnro 350/40/ ), jonka mukaan vain palautuskelpoiset liittymismaksut ovat arvonlisäverosta vapaita. Joulukuun 30 päivänä 2008 annetulla lailla (1077/2008) muutettiin liittymismaksujen verotusta koskevan EVL:n 6 :n alku ja 3-kohta kuulumaan seuraavasti: Veronalaista tuloa eivät ole: 3) sähkö-, tele-, vesi-, viemäri- tai kaukolämpöverkkoa ylläpitävän yhteisön verkkoon liittymisestä perimät maksut, jotka palautetaan suorittajalle Tästä seuraa, kuten edellä mainittiin, että nykyisin ainoastaan ja vain palautuskelpoiset vesiosuuskunnan liittymismaksut ovat osuuskunnalle verovapaata tuloa. Ennen nyt tapahtunutta muutosta voimassa olleen EVL 6 :n mukaanhan verovapaata tuloa olivat sekä palautuskelpoiset että siirtokelpoiset liittymismaksut. Nyt siirtokelpoiset, mutta palautuskelvottomat liittymismaksut ovat osuuskunnalle verotettavaa tuloa ja niiden osalta on suoritettava myös arvonlisävero. Liittyjien sitouttaminen hankkeeseen Pantaessa vesiosuuskuntia alulle erehdytään aina silloin tällöin innostumaan liikaa ja unohdetaan elämän realiteetit. Aktiiviset vesiosuuskunnan perustajat keräävät perustettuun osuuskuntaan innolla paljon uusia jäseniä. Innostuksen vallassa myös kaikki talouslaskelmat tehdään sen varaan, että kaikki liittyjät pysyvät hankkeessa mukana. Kun sitten jäseniksi liittyneille selviävät hankkeen todelliset (valitettavasti tosin vielä tässäkin vaiheessa usein liian alhaisiksi arvioidut) kustannukset, ainakin muutama liittyjä haluaa irtaantua hankkeesta. Tällaisten tilanteiden estämiseksi on vähintä, mitä osuuskunnassa voidaan tehdä, että vesiosuuskunnan sääntöihin pannaan määräys siitä, että jäsen ei saa erota osuuskunnasta ennen kuin on kulunut vähintään säännöissä määrätty aika (osuuskuntalain mukaan enintään kolme vuotta). Tämän sääntöihin otettavan määräyksen sijasta taikka sen ohella on käytännössä tehokkainta se, että mukaan tulevilta otetaan kirjallinen sitoumus siitä, että he sitoutuvat olemaan hankkeessa mukana vähintään siihen saakka, kun tietty rakennusvaihe (heitä koskeva) on loppuun saatettu. Usein osuuskunnan on hyvin tehokasta vedota tällaiseen erilliseen sitoumusasiakirjaan. Ihmiset, jotka ovat sellaisen allekirjoittaneet, ymmärtävät onneksi ainakin valtaosassa tapauksista sen, että sitoumus on tarkoitettu noudatettavaksi. Kustannusarviot pettävät usein Vesiosuuskuntien rakennushankkeissa, kuten muissakin rakennushankkeissa, yksi hyvin keskeinen ja tärkeä osaalue on kustannusarvion tekeminen. Se on syytä tehdä täsmällisesti ja koko ajan talouden realismi mielessä pitäen. Valitettavan usein kustannusarviot tehdään aivan liiaksi alakanttiin. Toisinaan tämä johtuu taitamattomuudesta, toisinaan melkein ennalta-arvaamattomista kustannusten nousuista, mutta toisinaan jopa siitä, että mahdollisimman monen saamiseksi hankkeeseen mukaan, ei edes haluta tuoda hankkeen todellista hintaa esiin. Tähän toki ei saisi syyllistyä, sillä se on sekä hankkeen puuhaajien itsensä että hankkeeseen mukaan houkuteltavien pettämistä. Vesiosuuskuntien hallinnosta Vesiosuuskunnat ovat demokraattisesti omistettuja ja hallinnoituja yhteisöjä. Niissä noudatetaan henkilö ja ääni -periaatetta. Ylimpänä päätöksentekijänä on osuuskunnan kokous, johon jokaisella jäsenellä on oikeus ja oikeastaan velvollisuuskin osallistua. Vesiosuuskuntien toimieliminä ovat hallitus ja toimitusjohtaja. Toimitusjohtajaa ei läheskään kaikissa vesiosuuskunnissa ole. Nykyisin myöskään tilintarkastajia ei niissä aina ole. Pitää kuitenkin muistaa, että mikäli säännöissä on määräykset tilintarkastuksesta ja tilintarkastajasta, tilintarkastaja, ja kaiken lisäksi nykyisin ammattitilintarkastaja, pitää valita. Mikäli tilintarkastajaa ei haluta valita, on nämä säännökset säännöistä poistettava. Toimitusjohtajan valitsemista pienehköönkin vesiosuuskuntaan kannattaa toki harkita. Toimitusjohtajan ei tarvitse pienessä osuuskunnassa olla mikään palkkajohtaja. Toimitusjohtaja voi hyvin toimia talkoohengessä kuten hallituksen jäsenetkin toimivat. Keskeisintä on se, että osuuskunnassa on joku sellainen henkilö, joka huolehtii kokonaisvaltaisesti sen asioiden järjestämisestä. Erillisen toimitusjohtajan käyttäminen toimimaan työparina hallituksen ja erityisesti sen puheenjohtajan kanssa on usein parempi vaihtoehto kuin se usein käytetty tapa, että hallituksen puheenjohtaja on se henkilö, jonka pitäisi huolehtia kokonaisvaltaisesti vesiosuuskunnan asioiden järjestämisestä. Tilintarkastajan valinnan osalta on hyvä periaate, että ainakin silloin, mikäli vesiosuuskunnan kirjanpidon ja siinä ohessa muidenkin taloushallintoon liittyvien asioiden hoito ei ole ammattilaisen, kuten esimerkiksi tilitoimiston, hoidossa, tilintarkastaja on syytä valita. Etenkin silloin kun tilintarkastajaa ei ole valittu, osuuskunnan kokouksen on hyvä valita pari osuuskunnan jäsentä tarkastamaan epävirallisina tarkastajina osuuskunnan toimintaa. Tällaisista tarkastajista ei kuitenkaan saa missään tapauksessa käyttää nimitystä tilintarkastaja eikä myöskään termiä toiminnan tarkastaja, koska sillä tarkoitetaan vain asunto-osakeyhtiölaissa ja yhdistyslaissa säänneltyjä toiminnan tarkastajia. Mahdollisesti ensi vuonna säädettävään uuteen osuuskuntalakiin sisällytetään säännökset toiminnantarkastajista osuuskunnassa, jolloin sitten tätä termiä voidaan käyttää myös vesiosuuskunnissa. 12 Vesitalous 5/2011

13 VESIHUOLTOLAITOSTEN HALLINTO JA TALOUS Vesihuoltolaitosten henkilöstöselvitys 2011 Vesihuoltolaitosten henkilöstöselvitys 2011 perustuu VVY:n jäsenlaitoksille vuoden 2010 lopulla tehtyyn kyselyyn. Vesihuoltolaitoksilla työskentelevän henkilöstön määrä on vähentynyt. Lähes puolet vesihuoltolaitosten tämän hetkisestä henkilökunnasta saavuttaa nykyisen eläkeiän vuoteen 2022 mennessä. Näkymät uuden henkilöstön rekrytoinnin osalta vaihtelevat laitoskoon mukaan. Sitoutumishaluisille ja motivoituneille henkilöille on kysyntää. ANNA-MAIJA HALLIKAS Koulutussuunnittelija, Suomen Vesilaitosyhdistys ry Vesihuoltolaitosten henkilöstökysely toteutettiin sähköisenä Webropol-kyselynä. Linkki kyselylomakkeeseen lähetettiin marraskuussa 2010 kaikkiaan 267 vesihuoltolaitokselle. Jakelun ulkopuolelle jäivät ne VVY:n jäsenlaitokset, joiden sähköpostiosoitetta ei ole ilmoitettu jäsenrekisteriin. Kaikkiaan VVY:n jäsenenä oli tuolloin 298 vesihuoltolaitosta. Henkilöstökyselyn vastausprosentti oli 56,6. Edellinen vesihuoltolaitosten henkilöstöselvitys on vuodelta Tuolloin kyselyyn vastasi 50,4 prosenttia silloisista VVY:n 266 jäsenlaitoksesta. Henkilöstökysely laadittiin pitkälti samanlaisena kuin vuonna 2002, jotta kyselyjen tuloksia voitiin verrata toisiinsa. Esimerkiksi erikokoisten laitosten ryhmittely tapahtui samalla perusteella kummassakin kyselyssä. Tukkuvesilaitoksia ei kuitenkaan ole erotettu uudemmassa selvityksessä omaksi ryhmäkseen. Osa henkilöstön koulutukseen liittyvistä kysymyksistä ja kysymykset uuden henkilöstön saatavuudesta ovat puolestaan uusia. Kyselyssä henkilöstöä koskevat tiedot pyydettiin ilmoittamaan olleen tilanteen mukaan ja laitosten taloutta ja laskutettuja vesimääriä sekä henkilöstön koulutusta koskevat tiedot vuodelta Lisäksi kysyttiin palvelujen ostosta vesihuoltolaitosten ulkopuolelta vuonna Tulosten tarkastelu on tehty kuhunkin kysymykseen vastanneiden määrän perusteella. Selvityksessä esitetyt luvut Kuva 1. Vesihuoltolaitosten henkilöstön koulutusjakauma. 13

14 VESIHUOLTOLAITOSTEN HALLINTO JA TALOUS kuvaavat kyselyyn vastanneiden laitosten tilannetta. Laajemmin tarkasteltuna tulokset ovat lähinnä suuntaa-antavia. Tietoja kyselyyn vastanneista laitoksista Vastanneiden laitosten toimintamuoto oli yleisimmin osakeyhtiö, liikelaitos tai muu kunnallinen laitos; näihin ryhmiin kuului 79 prosenttia vastanneista laitoksista. Vesi- ja viemärilaitoksia vastaajista oli 79 prosenttia. Vesihuoltolaitokset on jaettu omalla jakelualueella laskutetun vesimäärän tai laitoksen jätevesilaskutuksen perusteena olleen vesimäärän perusteella kolmeen ryhmään. Ryhmittely on: pienet vesilaitokset: alle m³/a keskisuuret vesilaitokset: miljoonaa m³/a suuret vesilaitokset: yli 2 miljoonaa m³/a. Vastaajista 48 prosenttia oli pieniä laitoksia, 38 prosenttia keskisuuria laitoksia ja 15 prosenttia suuria laitoksia. Vastauksia saatiin yleisimmin Etelä- Suomen sekä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastojen alueilta. Henkilöstön määrä on laskenut Henkilökunnan lukumäärään pyydettiin laskettavan ainoastaan vesihuoltolaitoksen oma henkilöstö, jonka henkilöstökulut maksetaan vesihuoltolaitoksen budjetista. Mukaan ei siis laskettu esimerkiksi muilta toimijoilta ostettuja palveluja. Tuloksissa on tarkasteltu laitoksilla työskentelevien henkilöiden lukumäärää. Tällöin esimerkiksi puolipäiväinen henkilö on laskettu yhdeksi henkilöksi. Henkilöstömäärän vaihtelu erikokoisilla laitoksilla oli suuri. Taulukko 1. Henkilöstön määrä keskimäärin ja henkilöstömäärän vaihtelu erikokoisilla laitoksilla. keskiarvo vaihtelu Pienet laitokset 3, Keskisuuret laitokset 13, Suuret laitokset 31, Henkilöstön kokonaismäärä on laskenut: henkilöstön kokonaismäärä vastanneilla laitoksilla oli 1664 henkilöä, vuonna 2002 se oli 2416 henkilöä. Henkilöstöstä suurin osa, 95 prosenttia on vakituisessa työsuhteessa. Heistä 8 prosenttia on osa-aikaisia. Pienillä laitoksilla vakituisen osa-aikaisen henkilöstön osuus on noin 22 prosenttia, kun se oli vuonna 2002 lähes puolet. Osaaikaisten osuus keskisuurilla laitoksilla on puolestaan laskenut 15:sta 5 prosenttiin. Suurilla laitoksilla tilanne ei ole merkittävästi muuttunut. Kuudella kyselyyn vastanneella pienellä laitoksella oli ainoastaan osa-aikaista henkilöstöä, yksi laitos ilmoitti ostavansa palvelut kunnalta. Vesihuoltolaitosten johtajista yli puolet päätoimisia, lähes kaikilla vesihuoltoalan koulutus Vesihuoltolaitoksen johtajista 53 prosenttia työskentelee päätoimisena laitoksen palveluksessa. Laitoskoolla on selkeä vaikutus päätoimisuuteen: suurten laitosten johtajista 90 prosenttia, keskisuurten 71 prosenttia ja pienten laitosten johtajista 27 prosenttia on päätoimisia. Muutosta vuoden 2002 kyselyyn on tapahtunut lähinnä keskisuurten laitosten kohdalla: päätoimisten johtajien osuus on noussut 50:sta 71 prosenttiin. Suurten ja keskisuurten vesihuoltolaitosten johtajista esittelijänä laitoksen hallituksessa/johtokunnassa/lautakunnassa toimivat kaikki. Vaikka pienten laitosten johtajista vain 27 prosenttia oli päätoimisia, toimi heistä 71 prosenttia esittelijänä. Laitosjohtajista 68 prosenttia on syntynyt ja -50-luvuilla, pienillä laitoksilla heidän osuutensa on 74 prosenttia. Vesihuoltolaitoksen johtajien koulutustausta jaettiin viiteen ryhmään: ei ammattitutkintoa: enintään lyhyitä ammattikursseja ammatillinen perustutkinto: ammatillinen oppilaitos, oppisopimuskoulutus opistotason tutkinto: teknillinen koulu, opistoaste alempi korkeakoulututkinto: ammattikorkeakoulu, tekninen opisto (esim. AMK-insinööri, kandidaatti) ylempi korkeakoulututkinto: yliopisto, teknillinen korkeakoulu, kauppakorkeakoulu, ylempi ammattikorkeakoulututkinto (maisteri, DI ja sitä korkeammat tutkinnot). Suurten laitosten johtajista 77 prosentilla on ylempi korkeakoulututkinto ja keskisuurten laitosten johtajista lähes 60 prosentilla korkeakoulututkinto. Kaikilla suurten ja keskisuurten laitosten johtajilla on vähintään opistotason tutkinto. Pienillä laitoksilla opistotason tutkinnon on suorittanut yli puolet laitosjohtajista. Kaikista laitosjohtajista 94 prosenttia on suorittanut vesihuoltoalan koulutuksen. Henkilöstön koulutustausta on noussut, eläköityminen kiihtyy Henkilöstön koulutustausta jaettiin vastaaviin viiteen ryhmään kuin laitosjohtajilla. Niiden henkilöiden osalta, joilla on tutkinto useammasta koulutusryhmästä, pyydettiin valitsemaan tasoltaan korkein tutkinto. Vesihuoltolaitoksen johtajaa ei tullut huomioida tässä tarkastelussa. Verrattaessa tuloksia vuoden 2002 tuloksiin on merkille pantavaa, että ilman ammattitutkintoa olevien osuus on pienentynyt 25:stä 18 prosenttiin. Ammatillisen perustutkinnon osuus puolestaan on kasvanut 45:stä 54 prosenttiin. Muilta osin koulutustasossa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Ilman ammattitutkintoa olevia on suhteellisesti eniten pienillä laitoksilla, neljännes henkilöstöstä. Ammatillisen perustutkinnon on suorittanut vähintään puolet henkilöstöstä kaikissa laitosryhmissä. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden osuus on kasvanut sekä pienissä että keskisuurissa laitoksissa, suurissa laitoksissa osuus on suunnitteen vastaava kuin Kuvasta 2 ilmenee koulutustaustan lisäksi vesihuoltolaitosten henkilöstön ikärakenne. Henkilöstöstä yli kaksi kolmasosaa, 68 % on ja 60-luvuilla syntyneitä. Vesihuoltoalan henkilöstöstä 48 % on syntynyt ennen vuotta Se tarkoittaa, että lähes puolet vesihuoltolaitosten tämän hetkisestä henkilökunnasta saavuttaa nykyisen eläkeiän vuoteen 2022 mennessä. 14 Vesitalous 5/2011

15 VESIHUOLTOLAITOSTEN HALLINTO JA TALOUS Palvelujen osto vesihuoltolaitoksen ulkopuolelta Vesihuoltolaitoksen ulkopuolelta ostettuihin palveluihin sisältyivät myös kunnalta ostetut palvelut. Jätevesien käsittelyn ostaminen laitoksen ulkopuolelta on lisääntynyt lähes 20 prosenttia pienillä ja noin 10 prosenttia suurilla laitoksilla. Suunnittelua ja verkostorakentamista ostavat aiempaa enemmän keskisuuret laitokset; taloushallinnon, siivouksen ja kiinteistöhuollon palveluja suuret laitokset. Ostettujen palveluiden tasoon oltiin enimmäkseen tyytyväisiä. Kriittisimmin suhtauduttiin suunnittelun, kiinteistönhoidon, verkostorakentamisen ja taloushallinnon tasoon. Veden hankinnan, jäteveden käsittelyn ja laboratoriopalveluiden tasoa pidettiin erinomaisena tai hyvänä. Erikseen kysyttiin, kuinka vesihuoltolaitoksen ulkopuolelta ostettujen palvelujen määrän arveltiin muuttuvan seuraavan viiden vuoden aikana. Suurin osa laitoksista arvioi, ettei ostettujen palvelujen määrä tule muuttumaan. Erittäin harva vastaaja puolestaan arvioi, että ostettujen palvelujen määrä vähenisi. Kuva 2. Henkilöstön koulutustausta syntymävuosikymmenen mukaan. Mielipiteitä vesihuoltoalan koulutuksesta, koulutuksen laadusta ja riittävyydestä Mielipiteitä vesihuoltoalan koulutuksesta, koulutuksen laadusta ja riittävyydestä kerättiin avoimella kysymyksellä. Vastauksista kävi ilmi vesihuoltoalan koulutuksen sirpaleisuus. Osassa vastauksia arvioitiin ammatillista koulutusta, osassa alalla tarjottavaa, lyhytaikaista täydennyskoulutusta. Alueelliset erot koulutuksen tarjonnassa ja saatavuudessa heijastuivat vastauksista. Yleisesti ottaen koulutuksen laatuun oltiin tyytyväisiä, mutta sen todettiin vaihtelevan. Perusongelmiksi tunnistettiin vesihuollon eri tehtäviin liittyvien pätevyysvaatimusten puuttuminen ja koulutukseen hakeutuvien vähäisyys. Koulutukseen hakeutumisen ongelmiksi mainittiin vähäiset koulutusmäärärahat ja henkilöstöresurssit, jotka vaikeuttavat henkilöstön irrottamista pitempiin koulutuksiin. Useammassa vastauksessa kaivattiin alalle ammattioppilaitoksissa suoritettavaa ammatillista perustutkintoa. Myös ammattikorkeakouluopetukseen haluttaisiin lisää vesihuoltopainotteisia erikoistumisopintoja. Vesihuollon ammattitutkintoa pidettiin järjestelmänä asiallisena, vaikka odotukset ja tarpeet eivät olleet kaikkien osalta täyttyneet. Koulutuksen tarjoajien valvontaa toivottiin lisättävän. Oppisopimuskoulutukseen oltiin tyytyväisiä ja tarjontaa pidettiin riittävänä, joskin koulutusta toivottiin myös kehitettävän. Henkilöstön määrän arvioidaan säilyvän ennallaan Henkilöstön määrän kehittymistä ja uuden henkilöstön saatavuutta tarkastellaan seuraavassa laitoskoon mukaan. Suluissa olevat luvut kuvaavat tilannetta vuonna Pienten laitosten vastaajista 64 prosenttia (73 %) arvioi henkilöstömäärän säilyvän ennallaan seuraavan 10 vuoden aikana. Henkilöstömäärän kasvua ennusti 19 prosenttia (20 %) ja vähenemistä 16 prosenttia (8 %) vastanneista. Pienistä laitoksista runsaalla viidenneksellä on ollut vaikeuksia henkilöstön rekrytoinnissa. Useammalla laitoksella on ollut vaikeuksia löytää sijaisia ja varallaolon henkilöstöä. Keskisuurien laitosten edustajista 55 prosenttia arvioi henkilöstömäärän säilyvän ennallaan seuraavien 10 vuoden aikana. Henkilöstömäärän arvioi kasvavan kolmannes (neljännes) ja vähenevän 11 prosenttia (20 %) vastaajista. Vaikeuksia ammattitaitoisen henkilökunnan hankinnassa on ollut kolmanneksella laitoksista. Rekrytoinnin ongelmiksi mainittiin mm. hakijoiden työkokemuksen puute ja määrärahojen niukkuus. Suurien laitosten vastaajista henkilöstömäärän arvioi säilyvän ennallaan 55 prosenttia (60 %), kasvavan 27 prosenttia (10 %) ja vähenevän 18 prosenttia (30 %) seuraavien 10 vuoden aikana. Näkymät uuden henkilöstön rekrytoinnin osalta vaihtelevat Näkymät uuden henkilöstön rekrytoinnin osalta vaihtelivat jonkin verran laitoskoon mukaan, joskin kaikille yhteisiäkin näkemyksiä oli. Pienillä ja keskisuurilla laitoksilla työntekijöiden tulee monesti olla moniosaajia, kun koko laitosta hoidetaan yksin tai vain muutaman ihmisen voimin. Keskisuurilla ja suurilla laitoksilla rekrytoitavan henkilöstön kokemuksen puute on suurempi ongelma kuin vähäinen koulutus. Palkkatason alhaisuuden pelätään tuovan haasteita rekrytointiin. Henkilöstön saannissa uskottiin olevan alueellisia eroja. Koska erikokoisilla laitoksilla jopa näkemys henkilökunnan saatavuudesta vaihteli, on asiaa tarkastelu seuraavassa 15

16 VESIHUOLTOLAITOSTEN HALLINTO JA TALOUS erikseen pienten, keskisuurten ja suurten laitosten näkökulmasta. Pienillä laitoksilla näkymät uuden henkilöstön rekrytoinnin osalta olivat selvästi kaksijakoiset. Osa vastaajista oli optimistisia ja uskoi, että ammattitaitoista henkilöstöä löytyy tulevaisuudessakin. Kuitenkin merkittävästi useammin todettiin, että tilanne on synkkä jo tällä hetkellä. Muutamassa vastauksessa pohdittiin onko ainoa ratkaisu työvoiman saantiin vesihuollon keskittyminen, yhdis- %vastanneistalaioksista Vedenhankinta Jätevesienkäsittely Pienetlaitokset Keskisuuretlaitokset Suuretlaitokset Taloushallinto Suunnittelu Laboratoriopalvelut Kuva 3. Palvelut, jotka ostetaan kokonaan tai pääosin laitoksen ulkopuolelta. tyminen suurempiin kokonaisuuksiin. Ammattitaitoisia, päteviä hakijoita todettiin olevan liian vähän; jotkut vastaajat olivat valmiita kouluttamaan heitä itse. Myös osaavia urakoitsijoita kaivataan. Osa pienistä laitoksista toimii luottamushenkilöiden voimin. Keskisuurilla laitoksilla näkymät olivat yleisesti ottaen pieniä laitoksia valoisammat. Useat vastaajista olivat sitä mieltä, että vaikka nykyisin ongelmia rekrytoinnissa ei ole, voi se kuitenkin tulevaisuudessa vaikeutua. Koulutuksen saaneita ei välttämättä ole saatavilla; useampi vastaaja totesi, että varsinainen oppiminen tapahtuu työssä, esimerkiksi henkilön tullessa toiselta alalta. Sitoutuneen henkilöstön saaminen ja nuorempien työntekijöiden talossa pitäminen on haasteellista. Työolosuhteet eivät välttämättä houkuttele työntekijöitä alalle. Keinona henkilöstötilannetta helpottamaan mainittiin alueellisen vesihuoltolaitoksen perustaminen. Suurilla laitoksilla uuden henkilöstön rekrytointiin tulevaisuudessa suhtauduttiin optimistisesti. Pääosin todettiin, ettei rekrytoinnissa ole ollut ongelmia, mutta näkymät voivat huonontua tulevaisuudessa. Sitoutumishalu ja motivoituneisuus, vuorovaikutustaidot ja oikea asenne olivat ominaisuuksia, joita henkilöstöltä kaivataan. Alan imago on tärkeä tekijä henkilöstön saatavuudelle. Pari vastaajaa uskoi, että jatkossa vesihuoltolaitokset tulevat itse järjestämään ammattihenkilöille tehtävien edellyttämän koulutuksen. Siivous Kiinteistönhoito Verkostorakentaminen Kunnossapitojakorjaus Kuva 4. Palvelut, joiden ostamisen vesihuoltolaitosten ulkopuolelta arvellaan kasvavan. Muupalvelu Kuinka markkinoida vesihuoltolaitosta kiinnostavana työpaikkana? Yleisimpiä tapoja markkinoida vesihuoltolaitosta kiinnostavana työpaikkana ovat olleet opiskelijoiden palkkaaminen kesäharjoittelijoiksi, koululaisille ja/tai opiskelijoille järjestetyt laitosvierailut ja peruskoululaisten ottaminen työhön tutustumisjaksoille. Keskisuurilla ja suurilla laitoksilla kolmanneksi yleisin tapa on panostaminen nettisivujen sisältöön. Vähiten on osallistuttu rekrytointitapahtumiin ja alan messuille. 16 Vesitalous 5/2011

17 NÄKÖKULMA NÄKÖKULMA Vesihuollon toimintavarmuus ja hyvät palvelut turvataan parhaiten riittävän suurissa itsenäisissä vesihuoltolaitoksissa Maassamme on hyvin suuri lukumäärä vesihuoltolaitoksia, joten niiden yhdistäminen keskenään olisi järkevää ja toisi myös mittakaavaetuja. Keskenään hyvin erilaisten toimialojen yhdistämisessä ei sen sijaan saavuteta mittakaavaetuja eikä synergiaetujakaan. TIMO HEINONEN Hallituksen puheenjohtaja Suomen Vesilaitosyhdistys ry (VVY) OSMO SEPPÄLÄ Tekn.tri, toimitusjohtaja, Suomen Vesilaitosyhdistys ry (VVY) Kirjoittajat ovat Vesilaitosyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja. Suomen Vesilaitosyhdistys ry (VVY) on vesihuoltoalan yhteisjärjestö, jonka tehtävänä on edistää vesihuoltolaitosten toimintaedellytyksiä. VVY valvoo jäsentensä etuja, palvelee asiantuntemuksellaan jäsenlaitoksiaan sekä vahvistaa osaamista vesihuoltotoimialalla. Yhdistyksen toiminta jakaantuu viiteen ydintehtävään: edunvalvonta, kehittäminen, koulutus, jäsenpalvelut ja viestintä. Suomessa on viime vuosina toteutettu joitakin vesihuoltolaitoksen yhdistämisiä energiayhtiöön. Lisäksi on syntynyt monialatoimijoita, joissa esimerkiksi jätehuolto ja vesihuolto on yhdistetty. Monialayhtiöihin sekä vesihuoltolaitosten ja energialaitosten yhdistämiseen liittyy monia ongelmallisia näkökohtia. Keskenään hyvin erilaisten toimintojen ja erityisesti asiakkaille tarjottavien palvelujen osalta yhdistämisellä ei ole saavutettavissa sellaisia synergiaetuja, joilla vastattaisiin tulevaisuuden vesihuoltohaasteisiin. Vesihuoltolaitosten yhdistäminen energialaitoksiin ei lisää vedenhankintamahdollisuuksia eikä mahdollista putkilinjojen yhdistämistä, joilla molemmilla toimenpiteillä voidaan lisätä vesihuollon varmuutta. Henkilöstö ei erikoistu toimialakohtaisesti. Jätevesien käsittelyssä yksikkökoko ei kasva. Monopolitoimintaa harjoittavan vesihuoltolaitoksen talouden läpinäkyvyyttä on entistä hankalampi toteuttaa, jos se yhdistetään johonkin toiseen toimijaan. Vesihuollon korvausinvestoinnit saattavat pahimmassa tapauksessa kilpailla toisen toimialan investointien kanssa. Synergiaetuja olisikin järkevintä etsiä vesihuoltotoimialan sisältä esimerkiksi laitoskokoa kasvattamalla ja yhdistämällä vesihuoltolaitoksia keskenään. Ylläkuvattujen vaikutusten lisäksi fuusioitumisen jälkeiset tilanteet, joissa energialaitoksia ollaan myymässä, voivat vaarantaa vesihuollon toimintaedellytyksiä. Sen kautta myös vesihuoltolaitos voi päätyä yksityiseen omistukseen, mikä ei Suomen olosuhteissa ja vesihuollon kaltaisen luonnollisen monopolin kyseessä ollessa ole tarkoituksenmukaista. Vesihuoltolaitosten organisointi Suomessa Vastuu elintärkeiden vesihuoltopalveluiden järjestämisestä on säädetty kunnille. Vesihuoltolaitokset ovat Suomessa yleisesti kuntien omistamia. Etenkin suurimmat ja keskisuuret vesihuoltolaitokset ovat joko kunnallisia liikelaitoksia tai kuntien omistamia osakeyhtiöitä. Suuri osa pienemmistä kuntien omistamista vesihuoltolaitoksista toimii kirjanpidollisesti eriytettyinä taseyksikköinä tai laskennallisesti eriytettyinä yksikköinä. Muutama alueellinen vesihuoltolaitos toimii kuntayhtymän muodossa. Kuntien omistamien vesihuoltolaitosten ohella lukumääräisesti suurin osa maamme vesihuoltolaitoksista on käyttäjien omistamia osuuskuntamuotoisia vesihuoltolaitoksia. Näitä lienee kaikkiaan jopa noin maamme yhteensä noin vesihuoltolaitoksesta. Lainsäädäntö ei aseta rajoituksia vesihuoltolaitoksen hallintomuodolle eikä omistussuhteille. Kunnan omistama vesihuoltolaitos voi siis toimia kunnal- 17

18 NÄKÖKULMA lisena liikelaitoksena tai kunnan muuna taseyksikkönä, kunnan omistamana osakeyhtiönä tai kunnan omistaman osakeyhtiön tytäryhtiönä. Laitos voi toimia myös kahden tai useamman kunnan omistamana osakeyhtiönä tai kuntayhtymänä. Vesihuoltolaitos voi Suomen lainsäädännön mukaan olla myös yksityisessä omistuksessa. Tähän liittyvät säätely- ja valvontamekanismit kuitenkin puuttuvat. Energiayhtiöön yhdistämisen kautta myös vesihuoltolaitos voi helpommin päätyä yksityiseen omistukseen. Vesihuoltolaitos on toiminta-alueellaan luonnollinen monopoli. Maissa, joissa yksityinen sektori omistaa vesihuollon, toimii yleensä hyvin kattava valvontaorganisaatio, joka valvoo toiminnan laatua ja hintojen kohtuullisuutta. Regulaation järjestäminen lisää osaltaan paineita vesihuoltopalveluiden hintaan. Vesihuollon päätyminen yksityiseen omistukseen edellyttäisi merkittäviä muutoksia nykyiseen järjestelmäämme. Yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisten toimintojen omistajuus ja riittävä osaaminen on nykyäänkin huoltovarmuuden kannalta järkevää pitää kotimaisena. Vesihuollon ja energiahuollon synergiaedut ovat vähäiset Vesihuoltolaitoksen myyntiä kunnalta kunnan omistamalle energiayhtiölle saatetaan perustella synergiaeduilla ja toisaalta sillä, että omistus ja siihen liittyvä ohjaus säilyvät edelleen viime kädessä kunnalla. Synergiaetuina on mainittu muun muassa seuraavia seikkoja: kummankin laitoksen verkostot sijaitsevat katualueella yhteinen asiakaskunta säästöt hallinnon rationalisoinnissa henkilöstön tehokas yhteiskäyttö päivystys- ja varallaolojärjestelmät. Vesihuolto- ja energialaitosten verkostojen sijainti katualueella edellyttää laitoksilta hyvää yhteistyötä kadunpitäjän kanssa. Verkostojen rakentaminen uudelle alueelle tehdään usein kadun rakentamisen yhteydessä. Vesihuollon synergiaedut kadunrakentamisen ja kadunpidon kanssa ovatkin käytännössä isommat kuin energiahuollon kanssa. Vesihuoltolaitoksen asiakkaana on liittyvä kiinteistö. Energialaitoksen asiakkaana taas ovat yksittäiset kotitaloudet. Saman kunnan alueella voi toimia useita energialaitoksia. Organisaatioiden asiakkaat voivat osin olla samoja, mutta suurelta osin asiakaskunta on organisaatioilla erilainen. Asiakastietojärjestelmien yhdistäminen ei useimmiten ole tarkoituksenmukaista. Hallintoa yhdistämällä voidaan periaatteessa saavuttaa säästöjä. Vesihuoltolaitoksen hallinto on kuitenkin usein osin yhdistetty kunnan muuhun hallintoon. Siitä seuraa etuja, jotka menetetään, jos vesihuoltolaitoksen hallinto yhdistetään energialaitoksen hallintoon. Energialaitoksen ja vesihuoltolaitoksen tehtävät ovat hyvin erilaiset ja laitosten teknisen henkilökunnan koulutustaustat poikkeavat toisistaan. Vesilaitostoiminnassa tarvitaan erityisesti hygienian osaamista ja viemärilaitostoiminnassa ympäristönsuojelun osaamista. Sekä energialaitoksella että vesihuoltolaitoksella on oltava asianmukaiset päivystys- ja varallaolojärjestelmät, jotta häiriötilanteissa toimenpiteisiin voidaan ryhtyä välittömästi. Eri toimialojen järjestelmiä ei voida järkevästi yhdistää. Kummankin alan päivystystyöt edellyttävät tekijältään osaamisen lisäksi säännösten mukaista pätevyyttä. Vesihuoltolaitoksen ja energialaitoksen yhdistäminen ei laajenna vesihuoltolaitoksen tai energialaitoksen toimintaa, jolloin suuruuden ekonomiasta saatavia mittakaavaetuja ei voi syntyä, eikä myöskään synergiaetuja. Vesihuoltolaitoksen ja energiayhtiön yhdistämisen synergiaedut rajoittuvatkin todellisuudessa etuihin, jotka saadaan yhdistämällä melkein mitkä tahansa kaksi toisistaan riippumatonta organisaatiota. Vähäisten synergiaetujen toivossa kuntien ei olekaan järkevää pyrkiä yhdistämään energiayhtiöitään ja vesihuoltolaitoksiaan. Vesihuollon talouden on oltava läpinäkyvää ja eriytettyä Nykyisen vesihuoltolain mukaan vesihuoltolaitoksen kirjanpito on eriytettävä kunnan kirjanpidossa. Valmisteilla olevan vesihuoltolain tarkistamisen mukaan vesihuoltoliiketoiminnan talous tulee eriyttää muiden toimialojen taloudesta myös monitoimialayhtiöiden kirjanpidossa. Vesihuoltotoiminnan talouden läpinäkyvyyttä aiotaan lisätä vesihuoltolain tarkistamisen yhteydessä. Talouden läpinäkyvyys on tärkeää, jotta asiakkaille pystytään osoittamaan välttämättömyyspalvelun hinnan muodostuminen ja kohtuullisuus. Sähkön myynnille ja sähkön verkkoliiketoiminnalle sekä vesihuoltolaitokselle on erilaiset taloudelliset säännökset. Kaukolämpötoiminta on niukemmin säänneltyä. Samoin asiakassuhteisiin liittyvät menettelytavat, esimerkiksi liittymisvelvollisuus laitoksen toiminta-alueella, ovat näissä erilaiset. Oleellista on, että taloudenpidossa nämä toiminnat on pidettävä erillään toisistaan ja talouden ristiin subventointi ei ole luvallista. Monialayhtiössä esimerkiksi hallinnon kustannusten jako eri toiminnoille on hankalaa toteuttaa vesihuoltolaissa säädetyn kustannusten kattamisen periaatteen mukaisesti. Rahaa kuntatalouteen taskusta toiseen siirtämällä? Syy haluun yhdistää vesihuolto ja energiahuolto samaan organisaatioon on yleensä, että energialaitokselle kertyneitä ylijäämiä voidaan näin siirtää ilman veroseuraamuksia energiayhtiöltä sen omistavalle kunnalle. Näissä vesihuoltolaitosten omistusjärjestelyissä on usein seurauksena, että uusi yhtiö tai ostava yhtiö joutuu rahoittamaan kauppahinnan tulevilla vesihuoltomaksuilla. Seurauksena on asiakkailta perittävien vesihuoltomaksujen kohoaminen. Asiakkaat maksavat siis vesihuoltomaksuissa samaa infrastruktuuria uudestaan omistajanvaihdoksen myötä. Vesihuoltolaitoksen ja energiayhtiön yhdistäminen mahdollistaa osinkojen jakamisen muuttamisen pääomalainaksi. Lainan korko ei jousta yhtiön taloudellisen tuloksen perusteella kuten osinko. Kunta voi kirjata laskennallista myyntivoittoa siltä osin kuin myyntihinta on kirjanpitoarvoa korkeampi. Kuntavaalien lähestyessä toivomme kuntien päättäjien havahtuvan sii- NÄKÖKULMA 18 Vesitalous 5/2011

19 NÄKÖKULMA NÄKÖKULMA hen, että tällaiset järjestelyt eivät ole ainakaan moraalisesti hyväksyttäviä. Viranomaisten tulisi huolehtia lainsäädäntötoimin siitä, että vesihuollon omistusjärjestelyitä ei toteutettaisi ainakaan tase- ja verokeinottelujen takia. Vesihuollon tärkeät investoinnit turvattava Vesihuoltolaitostoiminta on varsin pääomavaltaista ja investointivaltaista toimintaa. Vesihuoltoverkostojen osuus laitosten pääoma-arvosta on prosentin luokkaa. Suomessa suuri osa vesihuoltoverkostosta ja -laitoksista on rakennettu vuotta sitten. Uudisrakentamisesta ollaan siirtymässä saneerauksen ja kehittämisen aikakauteen. Verkostojen korkean keski-iän sekä saneerausvelan kasvun vuoksi vaatimus saneerausinvestointien tulevalle tasolle on 2 3 -kertainen nykyiseen verrattuna, jotta vesihuoltopalveluiden toimintavarmuus pystytään ylläpitämään. Vesihuollon rahoitus tulee järjestää niin, että tarvittavat saneerausinvestoinnit voidaan tehdä. Monialayhtiöissä on vaarana, että investointipäätökset priorisoidaan pääosin niiden tuotto-odotusten perusteella, mikä ei välttämättä tue toiminnan laadun ja varmuuden turvaamista esimerkiksi verkostosaneerauksen edellyttämien investointien kautta. Monialayhtiöissä kriittisetkin vesihuollon saneerausinvestoinnit voivat helposti jäädä päätöksenteossa usein vähemmän kriittisten energiainvestointien varjoon. Monitoimialayhtiöissä tarvitaankin tulevaisuudessa eri toimialojen erityispiirteet huomioon ottavat kriteerit investointien ohjelmoimiseksi ja priorisoimiseksi. Vesihuollon osaaminen ja vaikuttamismahdollisuudet turvattava myös monialayhtiöissä Vesihuoltolaitosten osaamisen ja henkilöresurssien kehittämisestä on pidettävä pitkäjänteisesti huolta. Vesihuoltolaitosten yhdistäminen energialaitoksiin huolestuttaa, koska sen seurauksena voi olla vesihuoltotoiminnan osaamisen ja resurssien väheneminen yhdistyneissä laitoksissa. Energia-alan henkilöstön työntekijöille on nykyisin olemassa lakisääteiset pätevyysvaatimukset toisin kuin vesihuoltolaitoksen henkilöstölle. Energia-alan henkilöstön asema organisaatiossa on sen takia vahvempi mahdollisessa henkilöstön supistamistilanteessa kun etsitään synergioita. Vesihuoltolaitoshenkilöstön osaamistarpeita ei välttämättä tunnisteta. Henkilöstön saneerauksen myötä on vaarana, että vesihuollon toiminnan laatu heikentyy. Vesihuoltoalallekin tulisi kehittää lakisääteisiä pätevyysvaatimuksia. Monialayhtiöissä on lisäksi vaarana, että laadukkaan vesihuollon toimintaedellytysten turvaamisen tarpeita ei tunnisteta eikä priorisoida. Matriisiorganisaatiot ovat tyypillisiä, ja useiden rajapintojen takia kokonaisvastuu voi olla vaarassa hämärtyä. Vesihuoltoalan edustus yhtiön johdossa ja päätöksenteossa saattaa vähitellen vähentyä tai hävitä jopa kokonaan. Monialayhtiössä muiden toimintojen taloudellinen tilanne saattaa vaikuttaa myös vesihuollon toimintaan. Johtopäätökset Vesihuoltolaitoksilla on kaksi päätehtävää: hyvän ja terveellisen veden toimittaminen sekä jätevesien kerääminen ja käsitteleminen ympäristön ja vesiluonnon kannalta haitattomasti. Vesihuolto on ympäristötyötä, joka vaikuttaa laajasti ja monin tavoin asukkaiden hyvinvointiin ja terveyteen. Toimintavarmuus tulee jatkuvasti tärkeämmäksi. Vesihuollon laatua, toimintavarmuutta ja taloutta voidaan oleellisesti parantaa yhdistämällä pienempiä yksikköjä suuremmiksi alueellisiksi toimijoiksi veden virtaaminen ei tunne kuntarajoja. Seudullisella vedenhankinnalla ja - jakelulla parannetaan vedentoimituksen laatua ja toimintavarmuutta. Alueellisilla vesihuoltolaitoksilla saadaan tarkoituksenmukaisesti käyttöön laajemman alueen vesivarat. Jätevedenpuhdistuksen järkevällä keskittämisellä saavutetaan hyötyjä sekä taloudellisesti että purkuvesistöjen kannalta. Alueelliseen toimialapohjaiseen organisaatioon saadaan helposti ammattitaitoista henkilöstöä, joka voi lisäksi erikoistua toimialan sisällä. Esimerkiksi viemäriasentaja saa vesihuoltolaitoksella enemmän ammatillista arvostusta kuin muussa organisaatiossa, koska hän tekee vesihuoltolaitoksella varsinaista ydintyötään. Vesihuollon toimivuuden kannalta keskeiset kehittämistavoitteet eivät toteudu yhdistämällä vesihuoltolaitos energialaitokseen tai jätehuoltolaitokseen vesihuollon kehittämisedellytykset saattavat päinvastoin heikentyä. Taloudellisetkin edut ovat pitkällä aikavälillä suuremmat, jos sen sijaan toteutetaan esimerkiksi alueellisia vesihuoltolaitoksia. Näistä on maassamme paljon myönteisiä kokemuksia. 19

20 PADOT Kuva 1. Carbonnen kalatie (Kuva Jukka Jormola). ESA LAAJALA Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus Kalateitä Lounais-Ranskassa Lounais-Ranskassa sijaitsevat Garonne- ja Gave de Pau joet ovat Atlantin lohen alkuperäisiä lisääntymisvesistöjä, joita on voimalaitosten rakentamisen alusta asti koskenut vaatimus kalakantojen suojelemisesta. Ympäristöhallinnon Teknisten opintomatkalla tutustuttiin Lounais-Ranskan kalatiekohteisiin lokakuussa Ranskan käytännöistä voi olla hyötyä, kun kalatiepolitiikkaa ollaan Suomessa uudistamassa ja vaelluskalakantoja palauttamassa rakennettuihin jokiin. JUKKA JORMOLA Suomen ympäristökeskus Garonne-joki alkaa Pyreneiltä ja laskee Atlantin valtamereen Biskajanlahdella Bordeuxin kaupungin kohdalla. Golfechin voimalaitos sijaitsee noin 100 kilometriä Toulousen kaupungista alajuoksulle ja on Garonnen alin voimalaitos, putouskorkeus on 14,4 m. Kesällä virtaama voi olla vain m³/s, kun taas suurin havaittu virtaama on ollut m³/s. 20 Vesitalous 5/2011

Veden hinnan määräytymisperusteet

Veden hinnan määräytymisperusteet Veden hinnan määräytymisperusteet Seminaari 5.11.2015 Säätytalo, Helsinki Anneli Tiainen Lakiasiain päällikkö Vesilaitosyhdistys Vesihuoltolain muutoksista 1.9.2014 Muutoksia maksuja ja taloutta koskeviin

Lisätiedot

Vesiosuuskunnat ja julkinen sääntely

Vesiosuuskunnat ja julkinen sääntely Vesiosuuskunnat ja julkinen sääntely Ulvila 8.5.2014 Kari Nykänen 1 Vesiosuuskuntatoimintaa määrittävät keskeiset lait laki Osuuskuntalaki 1.1.2014 Vesihuolto- 1.9.2014 Vesiosuuskunnat OSUUSKUNTALAKI MÄÄRITTELEE

Lisätiedot

Vesihuollon maksut ja vesihuoltolaitoksen talouden hallinta. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas

Vesihuollon maksut ja vesihuoltolaitoksen talouden hallinta. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Vesihuollon maksut ja vesihuoltolaitoksen talouden hallinta Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Esityksen sisältö Vesihuollon maksut Kustannusten kohdentaminen eri maksuille Taksan

Lisätiedot

VESIHUOLTOLAKI JA VESIHUOLTOLAITOSTEN YHDISTYMINEN

VESIHUOLTOLAKI JA VESIHUOLTOLAITOSTEN YHDISTYMINEN VESIHUOLTOLAKI JA VESIHUOLTOLAITOSTEN YHDISTYMINEN Suomen Vesiyhdistyksen Vesihuoltojaoston seminaari 6.11.2013 Anneli Tiainen Lakiasiain päällikkö Vesilaitosyhdistys 1 KUNTARAKENNELAKI 1.7.2013 (ent.

Lisätiedot

VESIHUOLLON KEHITTÄMISSUUNNITELMA

VESIHUOLLON KEHITTÄMISSUUNNITELMA FCG Finnish Consulting Group Oy Pieksämäen kaupunki VESIHUOLLON KEHITTÄMISSUUNNITELMA Vesihuoltolaitoksen toiminta-alue 0143-P12743 14.2.2011 FCG Finnish Consulting Group Oy Vesihuoltolaitoksen toiminta-alue

Lisätiedot

Valtakunnalliset vesiosuuskuntapäivät

Valtakunnalliset vesiosuuskuntapäivät Valtakunnalliset vesiosuuskuntapäivät Vesiosuuskuntien rakentaminen ja kehittäminen vesihuoltolain näkökulmasta Valtakunnalliset vesiosuuskuntapäivät Siilinjärvi Kunnonpaikka 24 25.10.2014 Jarmo Siekkinen

Lisätiedot

URJALAN KUNNAN VESIHUOLTOLAITOKSEN TAKSA

URJALAN KUNNAN VESIHUOLTOLAITOKSEN TAKSA URJALAN KUNNAN VESIHUOLTOLAITOKSEN TAKSA Tämä taksa korvaa edellisen, Urjalan kunnanvaltuuston vahvistaman taksan ja tulee voimaan 01.08.2012 alkaen. Tämän taksan on Urjalan tekninen lautakunta vahvistanut

Lisätiedot

Luhangan kunta. Luhangan kunnan ja Tammijärven vesiosuuskunnan vesihuoltolaitosten toiminta-aluesuunnitelma

Luhangan kunta. Luhangan kunnan ja Tammijärven vesiosuuskunnan vesihuoltolaitosten toiminta-aluesuunnitelma Luhangan kunta Luhangan kunnan ja Tammijärven vesiosuuskunnan vesihuoltolaitosten toiminta-aluesuunnitelma 07.01.2013 Sisällysluettelo 1 Johdanto...5 2 Vesihuoltolaki (119/2001)...5 3 Vesihuoltolaitosten

Lisätiedot

Vesihuoltolainsäädännön uudistaminen > vesihuoltolaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki

Vesihuoltolainsäädännön uudistaminen > vesihuoltolaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki Vesihuoltolain tarkistaminen Alueellinen vesihuoltopäivä Kouvola 19.3.2015 Anneli Tiainen Lakiasiain päällikkö Vesilaitosyhdistys Vesihuoltolainsäädännön uudistaminen > vesihuoltolaki ja maankäyttö- ja

Lisätiedot

Vesihuoltolainsäädännön muutokset ja niiden vaikutukset VVY:n suosituksiin

Vesihuoltolainsäädännön muutokset ja niiden vaikutukset VVY:n suosituksiin Vesihuoltolainsäädännön muutokset ja niiden vaikutukset VVY:n suosituksiin POHJOIS-SUOMEN VESIHUOLTOPÄIVÄT 19. -20.11. 2014 Oulu Anneli Tiainen Lakiasiain päällikkö Vesilaitosyhdistys Vesihuoltolain ja

Lisätiedot

Vesiosuuskunnat hyöty vai haitta kunnalle?

Vesiosuuskunnat hyöty vai haitta kunnalle? Vesiosuuskunnat hyöty vai haitta kunnalle? Kuntamarkkinat, 12.9.2013, Helsinki Henna Luukkonen, projekti-insinööri Kuntien tehtävät vesihuollon järjestämisessä Vesihuollon yleinen kehittäminen» Vesihuollon

Lisätiedot

Vesihuollon maksut ja vesihuoltolaitoksen talouden hallinta. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas

Vesihuollon maksut ja vesihuoltolaitoksen talouden hallinta. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Vesihuollon maksut ja vesihuoltolaitoksen talouden hallinta Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Esityksen sisältö Vesihuollon maksut Kustannusten kohdentaminen eri maksuille Taksan

Lisätiedot

Kuntien mahdollinen tuki vesiosuuskunnille. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas

Kuntien mahdollinen tuki vesiosuuskunnille. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Kuntien mahdollinen tuki vesiosuuskunnille Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Sisältö Lainsäädäntöä ja taustaa Tukimuodot Investointituet Lainatakaukset Neuvonta ja asiantuntija-apu

Lisätiedot

Uudistunut vesihuoltolainsäädäntö HE 218/2013 vp

Uudistunut vesihuoltolainsäädäntö HE 218/2013 vp Vesihuoltolain uudistus, SVOSK, Kouvola 1.12.2014 OTT Antti Belinskij, yliopistotutkija, Itä-Suomen yliopisto (vv. lainsäädäntöneuvos, maa- ja metsätalousministeriö) Uudistunut vesihuoltolainsäädäntö HE

Lisätiedot

Suomalaisen vesilaitostoiminnan vahvuudet ja heikkoudet

Suomalaisen vesilaitostoiminnan vahvuudet ja heikkoudet Suomalaisen vesilaitostoiminnan vahvuudet ja heikkoudet Timo Heinonen Hallituksen puheenjohtaja, Vesilaitosyhdistys Toimitusjohtaja, HS-Vesi 16.12.2011 1 Timo Heinonen, HS-Vesi, VVY Esityksen sisältö Vesihuoltolaitosten

Lisätiedot

Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat opas julkaistiin kokemuksia jalkautuksesta

Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat opas julkaistiin kokemuksia jalkautuksesta Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat opas julkaistiin kokemuksia jalkautuksesta Vesihuolto 2014 3.6.2014, Helsinki Projekti-insinööri Henna Luukkonen Suomen Kuntaliitto Vesiosuuskunnat,

Lisätiedot

Juuan kunta Vesihuoltolaitos JUUAN KUNNAN VESIHUOLTOLAITOKSEN LIIKETALOUDELLINEN ENNUSTE 2012-2030

Juuan kunta Vesihuoltolaitos JUUAN KUNNAN VESIHUOLTOLAITOKSEN LIIKETALOUDELLINEN ENNUSTE 2012-2030 Juuan kunta Vesihuoltolaitos JUUAN KUNNAN VESIHUOLTOLAITOKSEN LIIKETALOUDELLINEN ENNUSTE 212-23 Juuan kunnan vesihuoltolaitokselle on laadittu liiketaloudellinen analyysi ja kehitysennuste vuoteen 23 saakka.

Lisätiedot

VESIOSUUSKUNTA RATKAISUNA JÄTEVEDEN KÄSITTELYYN

VESIOSUUSKUNTA RATKAISUNA JÄTEVEDEN KÄSITTELYYN VESIOSUUSKUNTA RATKAISUNA JÄTEVEDEN KÄSITTELYYN Minttu Peuraniemi, 19.9.2012 YHTEINEN JÄTEVESIRATKAISU KANNATTAA Hoidon/huollon helppouden takia Vesiensuojelullisesti Taloudellisesti, kun 5 liittyjää 1

Lisätiedot

RUSKON KUNTA VESIHUOLTOLAITOKSEN MAKSUPERUSTEET

RUSKON KUNTA VESIHUOLTOLAITOKSEN MAKSUPERUSTEET Tekniset palvelut VESIHUOLTOLAITOKSEN MAKSUPERUSTEET Tekninen lautakunta 11.9.2014 90 Kunnanhallitus 6.10.2014 225 Kunnanvaltuusto 27.10.2014 63 Voimaantulo 1.1.2015 2 Sisällysluettelo 1 YLEISTÄ... 3 2

Lisätiedot

1 Sopijapuolet. Juuan rengasvesiosuuskunta. 2 Kaupan kohde

1 Sopijapuolet. Juuan rengasvesiosuuskunta. 2 Kaupan kohde KAUPPAKIRJA LUONNOS 1 Sopijapuolet Myyjä: Ostaja: Juuan kunta Juuan rengasvesiosuuskunta 2 Kaupan kohde Kaupan kohteena on liiketoiminta (vesihuoltotoiminnan liikearvo) ja siihen liittyvä liitteen 1 kartassa

Lisätiedot

Vastamäen alueen vesihuollon rakentaminen. Vahantajoen vesihuolto-osuuskunta 29.4.2014 V Arvonen

Vastamäen alueen vesihuollon rakentaminen. Vahantajoen vesihuolto-osuuskunta 29.4.2014 V Arvonen Vastamäen alueen vesihuollon rakentaminen Vahantajoen vesihuolto-osuuskunta 29.4.2014 V Arvonen Esityksen sisältö Hankkeen taustaa Vastamäen tilanne vesihuollon näkökulmasta Alkuperäinen tavoite Tilanne

Lisätiedot

Silloin kun muuta myöhemmin tehtyä käyttösopimusta ei ole voimassa, sovelletaan liittyjän ja laitoksen välistä käyttösopimusta.

Silloin kun muuta myöhemmin tehtyä käyttösopimusta ei ole voimassa, sovelletaan liittyjän ja laitoksen välistä käyttösopimusta. SOPIMUSEHDOT Yleistä 1 Asiakkaalla tarkoitetaan tässä sopimuksessa kiinteistön haltijaa tai muuta osapuolta, joka on vesihuoltolaitoksen (jälj. laitos) sopijapuoli. Liittyjällä tarkoitetaan tässä sopimuksessa

Lisätiedot

HUITTISTEN KAUPUNGIN VESIJOHTO- JA VIEMÄRIVERKOSTON LIITTYMISPERUSTEET Hyväksytty kv 11.11.2014 Voimaantulo 1.12.2014

HUITTISTEN KAUPUNGIN VESIJOHTO- JA VIEMÄRIVERKOSTON LIITTYMISPERUSTEET Hyväksytty kv 11.11.2014 Voimaantulo 1.12.2014 HUITTISTEN KAUPUNGIN VESIJOHTO- JA VIEMÄRIVERKOSTON LIITTYMISPERUSTEET Hyväksytty kv 11.11.2014 Voimaantulo 1.12.2014 1 Liittymiskohta Vesihuoltolaitos määrittää vesi-, viemäri- ja hulevesiliittymien liittämiskohdat.

Lisätiedot

Hyväksytty Tekla 1.4.2014 14 Voimaantulo 1.6.2014

Hyväksytty Tekla 1.4.2014 14 Voimaantulo 1.6.2014 Punkalaitumen kunta VESIMAKSUTAKSA Hyväksytty Tekla 1.4.2014 14 Voimaantulo 1.6.2014 Vesilaitostoiminnan kustannusten korvaamiseksi Punkalaitumen kunta perii laitokseen liittymisestä ja sen käytöstä annetut

Lisätiedot

JÄPPILÄN SEUDUN VESIOSUUSKUNTA VESIHUOLLON TIEDOTUSTILAISUUS 25.4.2008 Tilaisuuden avaus Vesihuollon yleiset periaatteet Osuuskunnan yleiset

JÄPPILÄN SEUDUN VESIOSUUSKUNTA VESIHUOLLON TIEDOTUSTILAISUUS 25.4.2008 Tilaisuuden avaus Vesihuollon yleiset periaatteet Osuuskunnan yleiset JÄPPILÄN SEUDUN VESIOSUUSKUNTA VESIHUOLLON TIEDOTUSTILAISUUS 25.4.2008 Tilaisuuden avaus Vesihuollon yleiset periaatteet Osuuskunnan yleiset periaatteet Hanke-esittely Keskustelua Tilaisuuden päättäminen

Lisätiedot

Hyvät vesihuoltopalvelut

Hyvät vesihuoltopalvelut Lounais-Suomen vesihuollon kehittämisohjelma 2014 2020 Hyvät vesihuoltopalvelut VISIO 2020 Asukkaat ja elinkeinojen harjoittajat ovat tyytyväisiä vesihuoltopalveluihin Lounais-Suomessa Kehittämisohjelmassa

Lisätiedot

Kuntien mahdollinen tuki vesiosuuskunnille. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas

Kuntien mahdollinen tuki vesiosuuskunnille. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Kuntien mahdollinen tuki vesiosuuskunnille Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Sisältö Lainsäädäntöä ja taustaa Tukimuodot Investointituet Lainatakaukset Neuvonta ja asiantuntija-apu

Lisätiedot

MARTTILAN VESIHUOLTOLAITOKSEN TAKSA

MARTTILAN VESIHUOLTOLAITOKSEN TAKSA MARTTILAN VESIHUOLTOLAITOKSEN TAKSA VESIHUOLTOLAITOKSEN TAKSA Laitos: Marttilan vesihuoltolaitos Hyväksytty: Marttilan kunnanvaltuuston kokouksessa 17.11.014 53 ja 54 Voimaantuloaika 1.1.015 Vesihuoltolaitos

Lisätiedot

Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn järjestäminen

Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn järjestäminen Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn järjestäminen Hajatko Tietoa jätevesien käsittelyn järjestämiseen haja-asutusalueella Projektikoodi: A30072 Hajatko - hanke Hankkeen käytännön järjestelyistä vastaa

Lisätiedot

RUSKON KUNTA VESIHUOLTOLAITOKSEN MAKSUPERUSTEET

RUSKON KUNTA VESIHUOLTOLAITOKSEN MAKSUPERUSTEET Tekniset palvelut VESIHUOLTOLAITOKSEN MAKSUPERUSTEET Tekninen lautakunta 11.12.2015 129 Kunnanhallitus 11.1.2016 9 Kunnanvaltuusto 25.1.2016 7 Voimaantulo 1.3.2016 2 Sisällysluettelo 1 YLEISTÄ... 3 2 LIITTYMISMAKSUT...

Lisätiedot

LAUSUNTO LIITTYMISMAKSUJEN KIRJAAMISESTA KUNNAN JA KUNTAYHTYMÄN KIRJANPIDOSSA

LAUSUNTO LIITTYMISMAKSUJEN KIRJAAMISESTA KUNNAN JA KUNTAYHTYMÄN KIRJANPIDOSSA Kirjanpitolautakunnan kuntajaosto LAUSUNTO 65 31.3.2004 LAUSUNTO LIITTYMISMAKSUJEN KIRJAAMISESTA KUNNAN JA KUNTAYHTYMÄN KIRJANPIDOSSA Kirjanpitolautakunnan kuntajaosto on päättänyt antaa oma-aloitteisen

Lisätiedot

SOPIMUS KIINTEISTÖN LIITTÄMISESTÄ VESIHUOLTOLAITOKSEEN JA SEN KÄYTÖSTÄ

SOPIMUS KIINTEISTÖN LIITTÄMISESTÄ VESIHUOLTOLAITOKSEEN JA SEN KÄYTÖSTÄ SOPIMUS KIINTEISTÖN LIITTÄMISESTÄ VESIHUOLTOLAITOKSEEN JA SEN KÄYTÖSTÄ Tekninen lautakunta hyväksynyt 12.3.2002 Voimaantulopäivä 15.3.2002 Sopimus kiinteistön liittämisestä vesihuoltolaitokseen ja sen

Lisätiedot

Vesiosuuskuntia koskeva lainsäädäntö ja velvoitteet. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas

Vesiosuuskuntia koskeva lainsäädäntö ja velvoitteet. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Vesiosuuskuntia koskeva lainsäädäntö ja velvoitteet Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Esityksen sisältö Lainsäädännön velvoitteet Vesiosuuskunnan hallinto Vesihuoltolain velvoitteet

Lisätiedot

VESIHUOLTOLINJOJEN SIIRTOJEN KUSTANNUSVASTUUT Vesihuolto 2015 päivät, 21.5.2015 Karin Lepola VESIHUOLTOLAITOSTEN KEHITTÄMISRAHASTON HANKE

VESIHUOLTOLINJOJEN SIIRTOJEN KUSTANNUSVASTUUT Vesihuolto 2015 päivät, 21.5.2015 Karin Lepola VESIHUOLTOLAITOSTEN KEHITTÄMISRAHASTON HANKE VESIHUOLTOLINJOJEN SIIRTOJEN KUSTANNUSVASTUUT Vesihuolto 2015 päivät, 21.5.2015 Karin Lepola VESIHUOLTOLAITOSTEN KEHITTÄMISRAHASTON HANKE Kuopion Veden hanke alkoi 5/2014 Raportti julkaistiin VVY:n sivuilla

Lisätiedot

Suuntaviivojen tilannekatsaus

Suuntaviivojen tilannekatsaus Suuntaviivojen tilannekatsaus Sähköverkkotoiminnan ja maakaasuverkkotoiminnan valvontamenetelmät 2016 2023 Johtaja Simo Nurmi, Energiavirasto 7.1.2015 Tilannekatsauksen aiheet 1) Kohtuullisen tuottoasteen

Lisätiedot

Hulevesien hallinnan järjestäminen kunnissa

Hulevesien hallinnan järjestäminen kunnissa Hulevesien hallinnan järjestäminen kunnissa Hulevedet haltuun Lounais-Suomessa - seminaari Turku 17.9.2015 Projekti-insinööri Henna Luukkonen Hulevesien hallinta lainsäädännössä Hulevesien hallinnasta

Lisätiedot

Projekti-insinööri, DI Maija Renkonen 21.5.2015. Vesihuoltolaki (119/2001) uudistui 1.9.2014

Projekti-insinööri, DI Maija Renkonen 21.5.2015. Vesihuoltolaki (119/2001) uudistui 1.9.2014 Vesihuollon kehittäminen ja ohjaaminen -projekti Vesihuolto 2015 Projekti-insinööri, DI Maija Renkonen Projektin tausta Vesihuoltolaki (119/2001) uudistui 1.9.2014» Lain 5 :stä poistui velvollisuus laatia

Lisätiedot

VESIHUOLLON TASEYKSIKKÖ Investoinnit ja poistot 2006 alkaen

VESIHUOLLON TASEYKSIKKÖ Investoinnit ja poistot 2006 alkaen 1 EUROA VESIHUOLLON TASEYKSIKKÖ Investoinnit ja poistot 26 alkaen 3 5 3 2 5 1 5 1 5 26 27 28 29 21 211 212 213 TA214 INVESTOINNIT / V POISTOT / V (itseisarvo) 1 EUROA VESIHUOLLON TASEYKSIKKÖ Investoinnit

Lisätiedot

Liittyminen ja vapautuminen vesihuoltoyhtymästä ja vesihuolto-osuuskunnan perustaminen

Liittyminen ja vapautuminen vesihuoltoyhtymästä ja vesihuolto-osuuskunnan perustaminen Liittyminen ja vapautuminen vesihuoltoyhtymästä ja vesihuolto-osuuskunnan perustaminen Johanna Kallio, Suomen ympäristökeskus Jätevesineuvojien koulutus, 22.5.2015 Aiheita Vesihuoltolaki Viemäristä vapautukset,

Lisätiedot

Vesihuoltolaitoksen toimintaalue. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas

Vesihuoltolaitoksen toimintaalue. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Vesihuoltolaitoksen toimintaalue Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Esityksen sisältö Toiminta-alueen vahvistaminen Toiminta-alueen aiheuttamat velvoitteet Toiminta-alueen rajaamisen

Lisätiedot

HARJAVALLAN KAUPUNGIN KUNNALLINEN SÄÄDÖSKOKOELMA

HARJAVALLAN KAUPUNGIN KUNNALLINEN SÄÄDÖSKOKOELMA HARJAVALLAN KAUPUNGIN KUNNALLINEN SÄÄDÖSKOKOELMA 0 YLEISHALLINTO 03 RAHOITUSASIAT VESIHUOLLON TAKSA 2016 1 Liittymismaksu Hyväksytty valtuusto 16.11.2015/38 Voimaantulo 1.1.2016 Vesihuollon kustannusten

Lisätiedot

Määräys maakaasuverkkotoiminnan tunnusluvuista ja niiden julkaisemisesta

Määräys maakaasuverkkotoiminnan tunnusluvuista ja niiden julkaisemisesta Määräys 1 (9) Määräys maakaasuverkkotoiminnan tunnusluvuista ja niiden julkaisemisesta Helsingissä 30.11.2015 Energiavirasto on määrännyt maakaasumarkkinalain (508/2000) 7 :n 2 momentin nojalla: Tätä määräystä

Lisätiedot

HAMINAN VESI LIIKELAITOKSEN JOHTOSÄÄNTÖ

HAMINAN VESI LIIKELAITOKSEN JOHTOSÄÄNTÖ HAMINAN VESI LIIKELAITOKSEN JOHTOSÄÄNTÖ Kaupunginvaltuusto hyväksynyt 11.11.2008 84 Noudatetaan 1.1.2009 alkaen 1 Toimiala Tässä johtosäännössä määritellään vesihuoltolaitoksen, sen johtokunnan ja toimitusjohtajan

Lisätiedot

Laitos: Vetelin kunnan Vesihuoltolaitos Hyväksytty: Vetelin kunnanvaltuuston kokouksessa 60 28.10.2010 Voimaantulopäivä: 1.1.2011

Laitos: Vetelin kunnan Vesihuoltolaitos Hyväksytty: Vetelin kunnanvaltuuston kokouksessa 60 28.10.2010 Voimaantulopäivä: 1.1.2011 1( 5 ) VESIHUOLTOLAITOKSEN TAKSA Laitos: Vetelin kunnan Vesihuoltolaitos Hyväksytty: Vetelin kunnanvaltuuston kokouksessa 60 28.10.2010 Voimaantulopäivä: 1.1.2011 Vesihuoltolaitos perii liittymistä ja

Lisätiedot

Vesihuollon historiaa

Vesihuollon historiaa Vesihuollon historiaa Ensimmäinen maaseudun yhteinen vesijohto otettiin käyttöön Ilmajoella 1872 Ensimmäiset vesiosuuskunnat 1900-luvun alussa Toiminta vilkkainta Pohjanmaalla Ensimmäinen vesiosuuskunta

Lisätiedot

Valmistelija / lisätietojen antaja: yhdyskuntatekniikan päällikkö Esko Vuolukka, puh. 09 4258 3757 tai sähköposti "etunimi.sukunimi@karkkila.

Valmistelija / lisätietojen antaja: yhdyskuntatekniikan päällikkö Esko Vuolukka, puh. 09 4258 3757 tai sähköposti etunimi.sukunimi@karkkila. Tekninen lautakunta 101 30.10.2013 Kaupunginhallitus 340 04.11.2013 Järvenpäänkylän vesiosuuskunnan toiminta-alueen hyväksyminen 258/11.04.00/2013 Tekninen lautakunta 27.10.2011 92 Esittelijä: tekninen

Lisätiedot

Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat

Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat Kirsi Rontu Yhteistyöhanke Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat Hankesuunnitelma Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat 1 Sisältö 1 Taustaa 3 2 Tavoite 5 3 Hankkeen toteuttajat

Lisätiedot

PORVOON SAARISTON VESIHUOLTO-OSUUSKUNNAN LIIKETOIMINNAN OSTAMINEN LIIKETOIMINTAKAUPALLA

PORVOON SAARISTON VESIHUOLTO-OSUUSKUNNAN LIIKETOIMINNAN OSTAMINEN LIIKETOIMINTAKAUPALLA Kaupunginhallitus 351 30.11.2015 PORVOON SAARISTON VESIHUOLTO-OSUUSKUNNAN LIIKETOIMINNAN OSTAMINEN LIIKETOIMINTAKAUPALLA 1043/13.138/2015 KH 30.11.2015 351 Valmistelija ja lisätietoja: kaupunginlakimies

Lisätiedot

KEMIJÄRVEN KAUPUNKI Vesi- ja viemärilaitoksen arvonmääritys: Tekninen nykykäyttöarvo ja tuottoarvo

KEMIJÄRVEN KAUPUNKI Vesi- ja viemärilaitoksen arvonmääritys: Tekninen nykykäyttöarvo ja tuottoarvo TIIVISTELMÄ 101001271 18.11.2015 KEMIJÄRVEN KAUPUNKI : Tekninen nykykäyttöarvo ja tuottoarvo Vastuunrajoitus Työ on suoritettu Kemijärven kaupungilta saadun toimeksiannon perusteella pätevien ja kokeneiden

Lisätiedot

Osuuskunta yhteisönä - verkostoituneen liiketoiminnan yritysmuoto. 2003 2014 PHe

Osuuskunta yhteisönä - verkostoituneen liiketoiminnan yritysmuoto. 2003 2014 PHe Osuuskunta yhteisönä - verkostoituneen liiketoiminnan yritysmuoto Määritelmä Jäsenmäärä ja pääoma edeltä käsin määräämättömät, voi vaihdella Tarkoituksena on tukea jäsenten taloudenpitoa tai elinkeinotoimintaa

Lisätiedot

Uudistetun vesihuoltolain vaikutukset vesiosuuskunnille - keskeiset muutokset

Uudistetun vesihuoltolain vaikutukset vesiosuuskunnille - keskeiset muutokset Uudistetun vesihuoltolain vaikutukset vesiosuuskunnille - keskeiset muutokset Valtakunnalliset vesiosuuskuntapäivät 24. 25.10.2014 Siilinjärvi Anneli Tiainen Lakiasiain päällikkö Vesilaitosyhdistys Vesihuoltolainsäädännön

Lisätiedot

SIIKALATVAN VESIHUOLTO OY:N TOIMINTA-ALUEEN MÄÄRITTÄMINEN

SIIKALATVAN VESIHUOLTO OY:N TOIMINTA-ALUEEN MÄÄRITTÄMINEN S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A Siikalatvan Vesihuolto Oy SIIKALATVAN VESIHUOLTO OY:N TOIMINTA-ALUEEN MÄÄRITTÄMINEN Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P25086 Raportti 1 (5) Sisällysluettelo

Lisätiedot

VESIHUOLLON KEHITTÄMISSUUNNITELMAN PÄIVITYS TIIVISTELMÄ

VESIHUOLLON KEHITTÄMISSUUNNITELMAN PÄIVITYS TIIVISTELMÄ FCG Planeko Oy VESIHUOLLON KEHITTÄMISSUUNNITELMAN PÄIVITYS TIIVISTELMÄ 0536-C9049 25.11.2008 FCG Planeko Oy Tiivistelmä I SISÄLLYSLUETTELO 1 KEHITTÄMISSUUNNITELMAN TIIVISTELMÄ... 1 1.1 Vesihuollon kehittämissuunnitelman

Lisätiedot

Vesihuoltolaitoksen kirjanpidollisen taseyksikön perustaminen

Vesihuoltolaitoksen kirjanpidollisen taseyksikön perustaminen Kunnanhallitus 174 14.09.2015 Vesihuoltolaitoksen kirjanpidollisen taseyksikön perustaminen 235/02.00.00/2015 Kunnanhallitus 14.09.2015 174 Valmistelija: kunnansihteeri Asian tausta: Sonkajärven kunnan

Lisätiedot

VESIHUOLTOLAITOKSEN TOIMINTA-ALUE

VESIHUOLTOLAITOKSEN TOIMINTA-ALUE VESIHUOLTOLAITOKSEN TOIMINTA-ALUE E27744 LOIMAAN VEDEN TOIMINTA-ALUE LOIMAAN VESI -LIIKELAITOS Muutoslista ARY ARY MHAN LUONNOS 18.06.2015 ARY ARY MHAN LUONNOS MUUTOS PÄIVÄYS HYVÄKSYNYT TARKASTANUT LAATINUT

Lisätiedot

Hyväksytty Pyhä-Luosto Vesi Oy:n hallituksessa 15.11.2013.

Hyväksytty Pyhä-Luosto Vesi Oy:n hallituksessa 15.11.2013. Voimaantulopäivä 1.1.2014 Hyväksytty Pyhä-Luosto Vesi Oy:n hallituksessa 15.11.2013. 1. YLEISTÄ Pyhä-Luosto Vesi Oy perii tässä taksassa lueteltuja maksuja toiminta-alueellaan Pelkosenniemen ja Sodankylän

Lisätiedot

Vesihuoltolain keskeisimmät muutokset

Vesihuoltolain keskeisimmät muutokset Vesihuoltolakiopas 2015 Vesihuoltolain keskeisimmät muutokset Lain säätelyä riskien hallinnasta on tarkennettu Vesihuoltolaitoksen taloushallinto tulee jatkossa eriyttää muista toiminnoista riippumatta

Lisätiedot

Liittymismaksu oikeuttaa liittymään laitoksen verkostoon. Liittymismaksu on ainoastaan siirtokelpoinen.

Liittymismaksu oikeuttaa liittymään laitoksen verkostoon. Liittymismaksu on ainoastaan siirtokelpoinen. Voimaantulopäivä 1.1.2009 1. YLEISTÄ Pyhä-Luosto Vesi Oy perii tässä taksassa lueteltuja maksuja toiminta-alueellaan Pelkosenniemen ja Sodankylän kunnissa, sekä Kemijärven kaupungissa ottaen huomioon liittymistä

Lisätiedot

Yhteistyötahot ja palveluiden tuottaminen. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas

Yhteistyötahot ja palveluiden tuottaminen. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Yhteistyötahot ja palveluiden tuottaminen Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Luennon sisältö Yhteistyön etuja Talousveden hankinta ja jäteveden puhdistuspalvelun hankinta Ylläpito-

Lisätiedot

NÄKÖKULMIA VESIOSUUSKUNTIEN TOIMINTAEDELLYTYKSIIN

NÄKÖKULMIA VESIOSUUSKUNTIEN TOIMINTAEDELLYTYKSIIN NÄKÖKULMIA VESIOSUUSKUNTIEN TOIMINTAEDELLYTYKSIIN ANNI VOUTILAINEN RAMBOLL FINLAND OY, VESIHUOLTO VESIHUOLTOPÄIVÄT 2015, TURKU VESIOSUUSKUNTIEN HAASTEET Suomalaisessa yhteiskunnassa on havaittu selkeitä

Lisätiedot

Vesilaitoksen taksa 1.1.2015 alkaen

Vesilaitoksen taksa 1.1.2015 alkaen Vesilaitoksen taksa 1.1.2015 alkaen 1 Vesilaitoksen toimittaman veden käyttö- ja perusmaksu 2 Liittymismaksu 4 Vesimittarin tarkistusmaksu 6 Sammutusvesilaitteistojen liittämisestä perittävä maksu 9 Vesimittarin

Lisätiedot

Ohjeistus koskien kuntien ja laitosten välisiä hulevesisopimuksia

Ohjeistus koskien kuntien ja laitosten välisiä hulevesisopimuksia Ohjeistus koskien kuntien ja laitosten välisiä hulevesisopimuksia Vesiyhdistyksen syysseminaari Helsinki 5.11.2015 Projekti-insinööri Henna Luukkonen Hulevesien hallinnan kokonaisuus Hulevesien hallinta

Lisätiedot

Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS

Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 10.10.2014 COM(2014) 622 final 2014/0288 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS luvan antamisesta Viron tasavallalle ottaa käyttöön yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä

Lisätiedot

JOENSUUN VESI -LIIKELAITOKSEN TALOUSARVIO JA TALOUSSUUNNITELMA 2015-2017

JOENSUUN VESI -LIIKELAITOKSEN TALOUSARVIO JA TALOUSSUUNNITELMA 2015-2017 JOENSUUN VESI -LIIKELAITOKSEN TALOUSARVIO JA TALOUSSUUNNITELMA 2015-2017 ltjk 25.9.2014 Joensuun Vesi liikelaitoksen toiminnan kuvaus Joensuun Vesi -liikelaitoksen tehtävänä on huolehtia 1.9.2014 voimaan

Lisätiedot

Talousveden laadunvalvonta ja häiriötilanteisiin varautuminen. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas

Talousveden laadunvalvonta ja häiriötilanteisiin varautuminen. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Talousveden laadunvalvonta ja häiriötilanteisiin varautuminen Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Luennon sisältö Talousveden laadunvalvonta» Valvontanäytteet» Valvontatutkimusohjelma»

Lisätiedot

RAUMAN KAUPUNGIN KUNNALLINEN SÄÄDÖSKOKOELMA Rauman Veden taksa 7 05 11

RAUMAN KAUPUNGIN KUNNALLINEN SÄÄDÖSKOKOELMA Rauman Veden taksa 7 05 11 RAUMAN VEDEN TAKSA Kaupunginvaltuusto hyväksynyt taksarakenteen 18.11.2002, voimaan 22.11.2002 Rauman vesi- ja viemäriliikelaitoksen johtokunta hyväksynyt maksujen suuruudet 25.11.2014 Voimaantulopäivä

Lisätiedot

Vesihuoltolaitosten yhdistäminen prosessin vaiheet. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas

Vesihuoltolaitosten yhdistäminen prosessin vaiheet. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Vesihuoltolaitosten yhdistäminen prosessin vaiheet Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas Esityksen sisältö Syitä ja kokemuksia aiemmista yhdistymisistä Menettelytavan valinta Lähtötilanneselvitys

Lisätiedot

VESIOSUUSKUNTA UHKOILA. Y-tunnus 2009335-5 TASEKIRJA 31.12.2009. Toimintakertomus. Tilinpäätös

VESIOSUUSKUNTA UHKOILA. Y-tunnus 2009335-5 TASEKIRJA 31.12.2009. Toimintakertomus. Tilinpäätös Y-tunnus 2009335-5 Tilinpäätös Toimintakertomus TASEKIRJA 31.12.2009 VESIOSUUSKUNTA UHKOILA VESIOSUUSKUNTA UHKOILA TOIMINTAKERTOMUS Sisällysluettelo: Toimintakertomus 1-2 Vesiosuuskunta Uhkoilan perustamiskokous

Lisätiedot

VESIHUOLTOLAITOKSEN TAKSAT

VESIHUOLTOLAITOKSEN TAKSAT VESIHUOLTOLAITOKSEN TAKSAT Kunnanhallitus hyväksynyt taksan muutoksen 27.1.2014 (Voimaantulo 1.3.2014) Kunnanhallitus hyväksynyt taksan muutoksen 14.11.2011 (Voimaantulo 1.3.2012) Kunnanhallitus hyväksynyt

Lisätiedot

Perusmaksut vuodessa (vanha taksa suluissa):

Perusmaksut vuodessa (vanha taksa suluissa): Kunnanhallitus 164 27.10.2014 Kunnanhallitus 184 10.11.2014 Kunnanvaltuusto 45 09.12.2014 Vesimaksutaksan tarkistaminen 2015 169/02.05.00/2011 Kh 27.10.2014 164 Kyyjärven kunnan voimassaolevaa vesimaksutaksaa

Lisätiedot

k = kiinteistötyypin mukainen kerroin seuraavan taulukon mukaan:

k = kiinteistötyypin mukainen kerroin seuraavan taulukon mukaan: 1 VESIHUOLTOLAITOKSEN TAKSA KIRKKONUMMEN KUNTA/VESIHUOLTOLAITOS Voimaantulopäivä 1.1.2015 Vesihuoltolaitos perii, liittymistä ja käyttöä koskevat sopimusten ehdot ja yleiset toimitusehdot huomioon ottaen,

Lisätiedot

Ohjeet toimivaltaisia viranomaisia ja yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöitä varten

Ohjeet toimivaltaisia viranomaisia ja yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöitä varten Ohjeet toimivaltaisia viranomaisia ja yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöitä varten Ohjeet riskinarvioinnista ja tietyn tyyppisten strukturoitujen yhteissijoitusyritysten kokonaisriskin laskennasta ESMA/2012/197

Lisätiedot

Vesihuoltomme on hyvin hoidettu

Vesihuoltomme on hyvin hoidettu Vesihuoltomme on hyvin hoidettu Asukkaan päivässä käyttämä 150 litraa vesijohtovettä maksaa jätevesimaksuineen vain 40 50 senttiä. Samalla rahalla ei saa puolta litraa pullovettä. Yhteistyö varmistaa tulevaisuudessakin

Lisätiedot

HINNASTO 1. Käyttömaksun yksikköhinta on 1,11 / m3 (alv 0 %) 1,38 / m3 (alv 24 %).

HINNASTO 1. Käyttömaksun yksikköhinta on 1,11 / m3 (alv 0 %) 1,38 / m3 (alv 24 %). HINNASTO 1 HINNASTO 1.1.2015 ALKAEN Vesi- ja viemärilaitostoiminnan kustannusten korvaamiseksi Vihdin Vesi perii laitokseen liittymisestä ja sen käytöstä annetut yleiset toimitusehdot huomioon ottaen tässä

Lisätiedot

SOPIMUSMALLIN SELITYKSET. Sopimusmallin käyttö

SOPIMUSMALLIN SELITYKSET. Sopimusmallin käyttö VVY/AT Liite 2 MUISTIO 25.7.2006 SOPIMUSMALLIN SELITYKSET Sopimusmallin käyttö Vesihuoltolaitos voi käyttää apuna 25.7.2006 päivättyä sopimusmallia sopiessaan liittyjien kanssa kiinteistöjen yhteisen (tontti)

Lisätiedot

SKÅLDÖN VESIOSUUSKUNNAN TOIMINTA-ALUE. Vedenjakelu ja jätevesiviemäröinti. Raasepori. Työ: E25781. Turku 10.09.2013

SKÅLDÖN VESIOSUUSKUNNAN TOIMINTA-ALUE. Vedenjakelu ja jätevesiviemäröinti. Raasepori. Työ: E25781. Turku 10.09.2013 SKÅLDÖN VESIOSUUSKUNNAN TOIMINTA-ALUE Vedenjakelu ja jätevesiviemäröinti Raasepori Työ: E25781 Turku 10.09.2013 AIRIX Ympäristö Oy PL 669 20701 Turku Puhelin 010 241 4400 www.airix.fi Toimistot: Tampere,

Lisätiedot

Kemiönsaaren vesiliikelaitos

Kemiönsaaren vesiliikelaitos Kemiönsaaren vesiliikelaitos KEMIÖSAAREN VESILIIKELAITOKSEN TAKSA Hyväksytty Kemiönsaaren Veden Johtokunnan kokouksessa 01.10.2012 Taksan voimaantulopäivä 1.1.2013 Uudet liittymät ovat siirtokelpoisia

Lisätiedot

Vesihuoltolaitoksen taksa 1.1.2015

Vesihuoltolaitoksen taksa 1.1.2015 Vesihuoltolaitoksen taksa 1.1.2015 VESIHUOLTOLAITOKSEN TAKSA 1.1.2015 alkaen Arvonlisäverollinen hinta on noin hinta. Vesihuoltolaitos perii liittymistä ja käyttöä koskevat sopimusten ehdot ja yleiset

Lisätiedot

Lainsäädäntö ja kunnan käytäntö jätevesiasioissa

Lainsäädäntö ja kunnan käytäntö jätevesiasioissa Lopen vesihuoltopäivä 7.5.2010 Lainsäädäntö ja kunnan käytäntö jätevesiasioissa Juha Viinikka ympäristöpäällikkö Vesihuoltoa ohjaava lainsäädäntö Vesilaki Ympäristönsuojelulaki Maankäyttö- ja rakennuslaki

Lisätiedot

Mikä oli vesihuollon tila ennen osuuskuntaa? Kaikilla oli omat kaivot ja jätevesijärjestelmät. Pitkäaikainen kuivuus tyhjensi noin 50 talouden kaivot.

Mikä oli vesihuollon tila ennen osuuskuntaa? Kaikilla oli omat kaivot ja jätevesijärjestelmät. Pitkäaikainen kuivuus tyhjensi noin 50 talouden kaivot. PUNKAN NUMMENPÄÄN VESIOSUUSKUNNAN VESI- JA JÄTEVESIVERKOSTON RAKENTAMINEN 2005 PUNKAN NUMMENPÄÄN VESIOSUUSKUNNAN VESI- JA JÄTEVESIVERKOSTON RAKENTAMINEN Mikä oli vesihuollon tila ennen osuuskuntaa? Kaikilla

Lisätiedot

I I PATENTTI- JA REKISTERIHALLITUS. Kaupparekisterijärjestelmä : -

I I PATENTTI- JA REKISTERIHALLITUS. Kaupparekisterijärjestelmä : - PATENTTI- JA REKISTERIHALLITUS Kaupparekisterijärjestelmä Sivu 1 31.07.2013 : - SÄÄNNÖT Yritys- ja yhteisötunnus: 2555471-2 Yhtiö: Luoteis-Kuhmon kyläverkko-osuuskunta Käsittelevä toimisto: Jäljennöksen

Lisätiedot

Pyhä-Luosto Vesi Oy. Voimaantulopäivä YLEISTÄ 2. LIITTYMISMAKSU. 2.1 Liittymismaksun määräytyminen

Pyhä-Luosto Vesi Oy. Voimaantulopäivä YLEISTÄ 2. LIITTYMISMAKSU. 2.1 Liittymismaksun määräytyminen Pyhä-Luosto Vesi Oy Voimaantulopäivä 1.2.2008 1. YLEISTÄ Pyhä-Luosto Vesi Oy perii tässä taksassa lueteltuja maksuja toiminta-alueellaan Pelkosenniemen ja Sodankylän kunnissa, sekä Kemijärven kaupungissa

Lisätiedot

Yhtiön talous ja tariffiasetannan perusteet. Jan Montell, Talous- ja rahoitusjohtaja Neuvottelukunta 21. lokakuuta 2015

Yhtiön talous ja tariffiasetannan perusteet. Jan Montell, Talous- ja rahoitusjohtaja Neuvottelukunta 21. lokakuuta 2015 Yhtiön talous ja tariffiasetannan perusteet Jan Montell, Talous- ja rahoitusjohtaja Neuvottelukunta 21. lokakuuta 2015 Fingrid välittää. Varmasti. Asiakkaat jayhteiskunta Turvaamme yhteiskunnalle varman

Lisätiedot

SUOMEN SUURI PUTKIREMONTTI

SUOMEN SUURI PUTKIREMONTTI VVY Maailman vesipäivän seminaari Säätytalo, Helsinki 22.3.2011 SUOMEN SUURI PUTKIREMONTTI Osmo Seppälä, toimitusjohtaja Vesi- ja viemärilaitosyhdistys VVY Kansallisvarallisuus ja rakennettu ympäristö

Lisätiedot

Vesimaksun yksikköhinta, / m3 HSY perii liittyjältä maksun toimitetusta vedestä mitatun kulutuksen mukaan.

Vesimaksun yksikköhinta, / m3 HSY perii liittyjältä maksun toimitetusta vedestä mitatun kulutuksen mukaan. Liite 1 1 (5) HSY:N VESIHUOLTOTAKSA 1.1.2015 ALKAEN 1 Käyttömaksut Vedenhankinnasta ja viemäröinnistä peritään vesimäärään perustuvaa käyttömaksua. Vesimäärä mitataan HSY:n asentamalla ja omistamalla vesimittarilla.

Lisätiedot

MARTTILAN KUNTA. Vedenjakelu ja jätevesiviemäröinti

MARTTILAN KUNTA. Vedenjakelu ja jätevesiviemäröinti MARTTILAN KUNTA VESIHUOLTOLAITOKSEN TOIMINTA-ALUEET Vedenjakelu ja jätevesiviemäröinti Työ: E25969.10 Turku, 22.11.2012 PL 669 20701 TURKU Puhelin 010 2414 400 Telefax 010 2414 401 www.airix.fi Toimistot:

Lisätiedot

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO. Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO. Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 06.01.2005 KOM(2004) 854 lopullinen Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS luvan antamisesta Alankomaiden kuningaskunnalle soveltaa jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta

Lisätiedot

Merkitään vesijohdon ja/tai viemäreiden liittämiskohdat ja viemäreidenpadotuskorkeudet

Merkitään vesijohdon ja/tai viemäreiden liittämiskohdat ja viemäreidenpadotuskorkeudet VESIHUOLTOSANASTOA Asemapiirustus Asiakas Asukasvastineluku (AVL) Haja-asutusalue Hulevesi Merkitään vesijohdon ja/tai viemäreiden liittämiskohdat ja viemäreidenpadotuskorkeudet Kiinteistön omistaja, kiinteistön

Lisätiedot

Valtioneuvoston asetus

Valtioneuvoston asetus Valtioneuvoston asetus rautatiejärjestelmän turvallisuudesta ja yhteentoimivuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti muutetaan rautatiejärjestelmän turvallisuudesta

Lisätiedot

KOSKEN TL TEKNINEN LAUTAKUNTA 5.6.2014

KOSKEN TL TEKNINEN LAUTAKUNTA 5.6.2014 Kokousaika Torstai 5. kesäkuuta 2014 kello 18.00 21.10 Kokouspaikka Kunnanvirasto Saapuvilla olleet jäsenet Muut saapuvilla olleet Läsnä Poissa Jari Laurila pj x Esko Syrjälä j. x Kimmo Kupi j. x Pirjo

Lisätiedot

VESIHUOLTOLAITOKSEN TOIMINTA-ALUE

VESIHUOLTOLAITOKSEN TOIMINTA-ALUE E25781 RAASEPORIN VEDEN TOIMINTA-ALUE RAASEPORIN KAUPUNKI Muutoslista ARY ARY MHAN VALMIS 10.09.2013 ARY ARY MHAN LUONNOS 20.06.2013 ARY ARY MHAN LUONNOS MUUTOS PÄIVÄYS HYVÄKSYNYT TARKASTANUT LAATINUT

Lisätiedot

RAPORTTI 16WWE1118.B710 18.11.2011. Vesihuoltolaitosten toimintakertomukseen liitettävät perustiedot ja tunnusluvut

RAPORTTI 16WWE1118.B710 18.11.2011. Vesihuoltolaitosten toimintakertomukseen liitettävät perustiedot ja tunnusluvut RAPORTTI 16WWE1118.B710 18.11.2011 Vesihuoltolaitosten toimintakertomukseen liitettävät perustiedot ja tunnusluvut 1 Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 PERUSTIEDOT JA TUNNUSLUVUT... 3 2.1 Laitoksen toiminta...

Lisätiedot

Yhdistyksen nimi on Hyvinvointialan liitto ry. Yhdistystä kutsutaan näissä säännöissä liitoksi. Liiton kotipaikka on Helsingin kaupunki.

Yhdistyksen nimi on Hyvinvointialan liitto ry. Yhdistystä kutsutaan näissä säännöissä liitoksi. Liiton kotipaikka on Helsingin kaupunki. 1 HYVINVOINTIALAN LIITON SÄÄNNÖT 1 Nimi ja paikka Yhdistyksen nimi on Hyvinvointialan liitto ry. Yhdistystä kutsutaan näissä säännöissä liitoksi. Liiton kotipaikka on Helsingin kaupunki. Liitto on Elinkeinoelämän

Lisätiedot

Puhdistaako vaiko olla puhdistamatta?

Puhdistaako vaiko olla puhdistamatta? Puhdistaako vaiko olla puhdistamatta? Hajajätevesilainsäädännön uusimmat käänteet Lohja 15.11.2010 1 Voimassa oleva lainsäädäntö Ympäristönsuojelulain säännökset talousjätevesistä 18 :ssä (ja 11 :ssä)

Lisätiedot

OHJE. Kumoaa 24.5.2004 annetun sisäisen tarkastuksen ohjesäännön O/8/2004 TM.

OHJE. Kumoaa 24.5.2004 annetun sisäisen tarkastuksen ohjesäännön O/8/2004 TM. OHJE Päivämäärä Nro 7.3.2005 O/7/2005 TM Jakelu: Työministeriön henkilöstö Ohjeen nimi: Työministeriön sisäisen tarkastuksen ohjesääntö Voimassaoloaika 15.3.2005 alkaen toistaiseksi Kumoaa/muuttaa ohjeen

Lisätiedot

Näyttötutkinnot: Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot

Näyttötutkinnot: Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot Alueellinen vesihuoltopäivä, Kouvola, 19.3.2015 Vesihuoltoalan koulutus ja osaamiskriteerit Koulutuspäällikkö Anna-Maija Hallikas 18.3.2015 1 Esiintyjän nimi Näyttötutkinnot: Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot

Lisätiedot