COPYRIGHT Perhehoitoliitto ry / Pelastakaa Lapset ry

Transkriptio

1 8 PRIDE-kirja Kaikki lapset kuvittelevat. Sijoitetut lapset saattavat luoda esimerkiksi seuraavanlaisia kuvitelmia syntymä-äidistään tai -isästään: Äiti ei löisi meitä, jos hänellä ei olisi niin paljon huolia. Isä lyö minua vain, jos en tottele häntä. Äiti rakastaa minua todella, muttei voi tulla tapaamaan, koska asuu liian kaukana. Isä haluaa minut luokseen ensi kuussa ja ostaa minulle polkupyörän. Adoptiolapset kehittävät joskus mielikuvituksessaan syntymäperheen, jolla ei ole sellaisia ominaisuuksia, joita adoptioperheellä on ja joista lapsi ei pidä. Esimerkiksi he kuvittelevat, että syntymä-äiti on kaunis, rikas nainen, joka antaisi heille uusia vaatteita aina, kun he haluaisivat eikä koskaan rankaisisi heitä. Joskus lapsi luo yksityiskohtaisia kuvitelmia selittääkseen kokemaansa tuskaa. Lapsi kertoo esimerkiksi, että hän on vaihtunut synnytyslaitoksella ja elää siksi nyt väärässä perheessä. Lapset voivat loihtia kuvitelmia uudesta, vielä tuntemattomasta sijaisperheestään tai adoptioperheestään: Kuvitelmat siitä, että hänestä ei pidetä. Adoptioperhe ei ikinä rakasta häntä, koska kukaan muukaan ei ole koskaan häntä rakastanut. Kuvitelmat hylkäämisestä eli siitä, että sijaisperhe potkaisee hänet ulos. Kuvitelmat täydellisestä perheestä. Jos vain toivoo ja odottaa kyllin kauan, unelmaperhe tulee hakemaan hänet. Kun lapsilla on kuvitelmia perheistään, he tulevat varmasti pettymään. Sijais- ja adoptiovanhempien sekä kaikkien lapsen ympärillä olevien aikuisten on tärkeä ymmärtää lapsen pettymystä. SEURAAVAT TEKIJÄT AUTTAVAT LASTA TULEMAAN TOIMEEN TUNTEIDENSA JA KÄYTTÄYTY MISENSÄ KANSSA: KÄRSIVÄLLISYYS - hyväksyä, että kestää aikansa ennen kuin lapsi ymmärtää, että hänen on hyvä olla perheessänne, vaikka se ei täysin vastaisikaan niitä ihanteellisia kuvitelmia, joita hänellä on ollut. TIETO - tunnistaa, että aika ja iänmukainen kehittyminen auttavat lasta. Useimmat lapset kasvavat ulos kuvitelmistaan. Jonkinasteinen mielikuvituselämä on normaalia ja se on suhteessa luovuuteen ja älykkyyteen. Sosiaalityöntekijä ja/tai psykologi voivat auttaa näkemään, milloin lapsen mielikuvitusmaailmassa eläminen on jo ehkä ongelma. NEUVONTA - vanhemmat lapset, jotka pitävät yhä kiinni kuvitelmistaan, voivat tarvita ammatillista apua voidakseen luopua niistä. Sijoituksen alkuvaiheessa lapsi saattaa sopeutua helposti perheen elämään ja käyttäytyä täysin moitteettomasti. Tästä vaiheesta käytetään usein nimitystä kuherruskuukausi ja sen kesto vaihtelee viikoista kuukausiin. Lapsen reagointi kuherruskuukauden jälkeen on usein merkki siitä, että lapsi kokee olonsa riittävän turvalliseksi uskaltaakseen surra ja työstää kokemaansa.

2 PRIDE-kirja 11 Tukenanne ovat ne ihmiset, yhteistyöryhmät, tiimit tai organisaatiot, joihin voitte luottaa ja joiden kanssa voitte jakaa huolianne. Teidän tukenanne voivat olla: lapsen sosiaalityöntekijä sijais- tai adoptiovanhempien yhdistykset lapsen syntymäperhe ammattiapu, esim. perheneuvola perhe ja ystävät. Sijoitusprosessin vaiheet LAPSEN SIJAISHUOLTOPAIKAN VALINNASSA HUOMIOON OTETTAVIA SEIKKOJA OVAT AINAKIN SEURAAVAT SEIKAT: lapsen mahdolliset erityiset hoidon ja tuen tarpeet lapsen omat toivomukset ja mielipide (LSL 20, 42 ) vanhempien toivomukset ja mielipide sosiaalilautakunnan on aina pyrittävä yhteistoimintaan lapsen vanhempien ja muiden huoltajien kanssa (LSL 42.) sijaishuoltopaikan sijainti lapsen ja hänelle tärkeiden henkilöiden, erityisesti vanhempien yhteydenpidon kannalta sijaishuoltopaikan valmiudet yhteistyöhön vanhempien kanssa. perhehoidossa: sijaisvanhempien saama valmennus ja valmiudet vastata lapsen tarpeisiin, perheessä jo olevien lasten määrä ja iät sekä sijaisvanhemman mahdollisuus jäädä tarvittaessa joksikin aikaa kotiin (mikäli työssä kodin ulkopuolella) lapsen tullessa perheeseen perhekodissa ja laitoksissa: hoidettavien lasten määrä, iät ja sijoitusperusteet, hoidon tai kuntoutuksen erityisvalmiudet ENNEN LAPSEN SIJOITUSTA SIJAIS- JA ADOPTIOVANHEMPIEN ON TÄRKEÄÄ TIETÄÄ LAPSEN: Fyysinen ja psyykkinen terveys Koulunkäynti/kasvatus Miksi lapsi tarvitsee sijaishuoltoa? Mahdollinen hoidon laiminlyönti, pahoinpitely, hyväksikäyttö Sijoituksen tavoitteet Vanhempien/sisarusten tilanne ja vanhempien suhtautuminen sijoitukseen Juridinen tilanne

3 12 PRIDE-kirja LAPSEN SIJOITTAMINEN SIJAISPERHEESEEN Sijaisperheen valinta - lapsen (erityis)tarpeet/perheen valmiudet Sosiaalityöntekijän yhteydenotto perheeseen tietoa lapsesta, hänen terveydentilastaan, mahdollisesta erityishoidontarpeestaan, sijoitukseen johtaneista syistä ja lastensuojeluhistoriasta, sijoituksen tavoitteista, arvioidusta kestosta (avohuollon sijoitus vai huostaanotto), juridisesta tilanteesta, vanhemmista ja heidän suhtautumisestaan sijoitukseen Sijaisperheen ja lapsen vanhempien tapaaminen Sijaisperheen ja lapsen tapaaminen Päätös lapsen sijoittamisesta perheeseen (kunta, sijaisvanhemmat, vanhemmat, lapsi/nuori) Suunnitelma sijoitusvaiheen työskentelystä, jossa sovitaan mm.: - lapsen vierailut sijaisperheessä - sijaisperheen vierailut lapsen luona - lapsen ja hänen vanhempiensa väliset tapaamiset sijoitusvaiheen aikana - tarvittavat yhteydenotot neuvolaan (mahdolliset muut terveydenhuoltotai terapiapalvelut), päivähoitoon/kouluun ym. - työnjako (kuka huolehtii mistäkin) - alustava aikataulu sijoitukselle Asiakassuunnitelman tarkistus (jossa arvioidaan erityisesti, miten em. suunnitelma on toteutunut ja sovitaan lapsen ja hänen vanhempiensa (ja muiden läheisten) välisestä yhteydenpidosta lapsen siirtyessä sijaisperheeseen) Toimeksiantosopimuksen tekeminen (sijoittajakunta ja sijaisperhe) Lapsen siirtyminen sijaisperheeseen

4 PRIDE-kirja 13 Realistiset odotukset Päätös tietyn lapsen sijais- tai adoptiovanhemmiksi ryhtymisestä on monella tapaa tärkeä ja sijais- ja adoptiovanhemmilla pitäisi olla tieto kaikesta, mikä auttaa heitä huolehtimaan lapsesta parhaalla mahdollisella tavalla. Sijaisja adoptiovanhemmilla on lain mukaan oikeus saada lasta koskevia henkilökohtaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä hoidon toteuttamiseksi (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 17 ). Sijais- ja adoptiovanhempien täytyy kuitenkin kestää myös epätietoisuutta. Kaikkea perheen haluamaa tietoa ei aina ole saatavilla. Esimerkiksi kiireellisissä sijoituksissa saa harvoin välittömästi riittävää taustatietoa. Usein kuitenkin sijoituksen kuluessa on mahdollista saada lisätietoa. Kansainvälisessä adoptiossa lapsen taustatiedot saattavat olla hyvinkin vähäiset tai puuttua kokonaan. Sijais- ja adoptioperheiden on syytä varautua myös siihen, että lapsen käyttäytyminen voi muuttua radikaalistikin perheeseen tulon jälkeen siitä, mitä lapsen käyttäytymisestä on kerrottu ja kuvattu sijoitushetkellä. Lapsi, joka lastenkodissa on esimerkiksi ollut kiltti ja sopeutuvainen, saattaakin käyttäytyä uhmakkaasti tai jopa aggressiivisesti uudessa tilanteessa tai päinvastoin. Mennyt on aineksena nykypäivässä, mutta ei reseptinä tulevalle käyttäytymiselle. Käyttäytymisen muutoksia ei voida aina ennakoida. LAPSEN SIJOITTAMINEN ADOPTIOPERHEESEEN (kotimainen adoptio) Adoptioperheen valinta - adoptioneuvontaa saanut, adoptioperheeksi hyväksytty perhe - perheen valmiudet vastata lapsen (erityis)tarpeisiin - perheen omat toivomukset lapsesta - lapsen vanhempien toivomukset lapsensa adoptioperheestä Sosiaalityöntekijän yhteydenotto perheeseen ja perheen tapaaminen - tiedot lapsesta (esim. terveydentila, erityishoidon tarve) - tiedot luovuttavista vanhemmista ja luovutukseen johtaneista syistä Adoptioperheen ja lapsen tutustuminen toisiinsa Lapsen siirtyminen adoptioperheeseen Adoptioneuvonnan jatkuminen - sosiaalityöntekijän ja perheen tapaaminen - adoption vahvistamiseen tarvittavien asiakirjojen kokoaminen Adoption vahvistaminen oikeudessa Jälkipalvelu

5 PRIDE-kirja 15 Yhteistyö sijais- tai adoptiovanhempiin kohdistuvien syytösten estämiseksi Perhehoidossa ja adoptiossa voi tulla tilanteita, joissa sijais- tai adoptiovanhempiin kohdistetaan aiheettomia hoidon laiminlyönti-, pahoinpitely- tai hyväksikäyttösyytöksiä. Yhteistyöllä ja avoimmuudella ehkäistään parhaiten tämänkaltaisia syytöksiä, tarvittaessa myös puolustaudutaan niitä vastaan ja selvitetään tilanne. Kun eri yhteistyötahot (esim. sijaisvanhemmat, sosiaalityöntekijä, terapeutti, opettaja) työskentelevät tiiviisti yhdessä, varmistetaan samalla, että lapsi tunnetaan ja jokainen, joka on lapsen kanssa tekemisissä, ymmärtää lapsen tarpeet. Selkeällä ja avoimella viestinnällä sijaisperheen ja sosiaalityöntekijän välillä voidaan torjua perusteettomia syytöksiä. SIJAISVANHEMMAN ASEMASTA JA OIKEUKSISTA Vuonna 1992 tuli voimaan perhehoitajalaki, jossa säädetään perhehoitajan asemasta ja oikeuksista. Kaikista perhehoitoa antavista perheistä käytetään laissa nimitystä perhekoti. Kuitenkin lastensuojelulain mukaisissa sijoituksissa käytetään edelleen perhekodin sijaista yleisesti nimitystä sijaiskoti, perhehoitoa antavista vanhemmista nimitystä sijaisvanhemmat ja perhehoitoon sijoitetusta lapsesta nimitystä sijoitettu lapsi. Ammatillisilla perhekodeilla tarkoitetaan lääninhallituksen luvan saanutta yksityistä perhekotia. Sijaisvanhemman velvollisuus on turvata lapselle tasapainoinen kehitys lapsen yksilölliset tarpeet ja toiveet huomioiden, vaalia myönteisiä ihmissuhteita, antaa hyvä hoito ja kasvatus, luoda turvallinen ja virikkeitä antava hoitoympäristö. Lisäksi sijaisvanhemman velvollisuus on ottaa lapsi tai nuori tasavertaiseksi perheenjäseneksi, antaa lapselle hänen taipumuksiaan ja toiveitaan vastaavat koulutusmahdollisuudet ja saatella nuori vastuulliseen aikuisuuteen. Sijoittavan kunnan ja perhehoitajien välille ei synny työsopimussuhdetta, vaan toimeksiantosopimussuhde. Toimeksiantosopimuksessa sovitaan yksityiskohtaisesti mm. palkkiosta, kustannusten korvaamisesta, lapsen yksilöllisistä tukitoimista ja harrastuksista, hoidon kestosta ja perhehoitajien oikeuksista. Perhehoitajalaki (1992) oikeuttaa perhehoitajan saamaan vähintään Laissa perhehoitajalain 2 ja 3 :n muuttamisesta (2006) määritellyn minimipalkkion (v. 2008: 317,22 /kk). Erityistä hoitoa, huomiota tai huolenpitoa tarvitsevien lasten hoidosta maksettavaa palkkiota voidaan korottaa. Perhehoitajalle maksetaan myös kulukorvausta, koska hän ei ole elatusvelvollinen kotiinsa sijoitettuun lapseen nähden. Kulukorvauksena korvataan lapsen hoidosta ja ylläpidosta aiheutuvat tavanomaiset kustannukset (v. 2008: vähimmäismäärä 359,43 /kk). Lisäksi perhehoidon käynnistämiskorvauksena voidaan maksaa hoidon aloittamisesta aiheutuvat tarpeelliset kustannukset (enimmäismäärä v. 2008: 2 552,64 ).Lapsilisä maksetaan (Lapsilisälaki 6 2 mom.) perhehoitajalle ja se on osa lapsen kulujen korvausta. Myös mahdollinen Kelan hoitotuki maksetaan perhehoitajalle kattamaan hoidon erityiskuluja. Perhehoitaja on oikeutettu kunnalliseen peruseläketurvaan (eläkettä karttuu 1,5 % vuodessa), samoin kuin työtapaturmakorvauksiin. Hänellä on oikeus vapaaseen (12 vrk/vuosi; karttuu yksi päivä / sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana hän on toiminut vähintään 14 vrk perhehoitajana) ja oikeus saada tarvittaessa tukea kunnalta järjestäessään lapsen hoidon vapaan ajalle. Perhehoitajalla on oikeus saada perhehoidon järjestämisestä vastaavalta kunnalta tarvittaessa valmennusta, työnohjausta ja koulutusta. Kun lapsi on sijoitettu perhehoitoon, hänen huoltoonsa liittyvissä asioissa on kuultava myös sijaisvanhempia. Sijaisvanhemmilla on myös oikeus tulla kuulluksi johtavan viranhaltijan tai hallinto-oikeuden tehdessä päätöstä lapsen huostaanotosta, sijaishuoltoon sijoittamisesta tai huostassapidon lopettamisesta samoin kuin heillä on oikeus em. päätöksiin. (LSL 42.) (Ks. tarkemmin PRIDE-kirja II.)

6 16 PRIDE-kirja Sijaisvanhempia sitoo vaitiolovelvollisuus (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000, 15 ), mikä tarkoittaa sitä, että sijaisvanhemmat eivät saa ilmaista ulkopuolisille sijoitettua lasta ja hänen perhettään koskevia arkaluonteisia asioita, joita ovat esim. sairaudet, talous, sosiaalinen tilanne ja perheen sisäiset asiat. KANSAINVÄLINEN ADOPTIOPALVELU Kansainvälinen adoptioprosessi jakaantuu adoptioneuvontaan ja adoptiopalveluun. Kansainvälisen adoptiopalvelun tarkoituksena on välittää perhettä tarvitsevalle ulkomaalaiselle lapselle adoptiovanhemmat Suomesta. Tällä hetkellä (2008) kansainvälistä adoptiopalvelua antavat Suomessa Interpedia ry, Pelastakaa Lapset ry ja Helsingin kaupungin sosiaalilautakunta. Ottolapsipalvelu on maksullista. Adoptioneuvonnan päätyttyä perheet hakevat adoptiopalvelun kautta adoptiolupaa sosiaali- ja terveysministeriön alaiselta kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunnalta, joka toimii erityisenä asiantuntijaviranomaisena kansainvälisissä adoptioissa. Luvan saamiseksi palvelunantajan tulee toimittaa lautakunnalle mm. perheen oma hakemus ja adoptioneuvonnan antaneen sosiaalityöntekijän tekemä kotiselvitys. Palvelunantaja voi toimia yhteistyössä ainoastaan sellaisen ulkomailla vastaavassa tehtävässä toimivan viranomaisen tai järjestön kanssa, jonka em. lapseksiottamisasioiden lautakunta on hyväksynyt. Kohdemaan valinta tapahtuu hakijoiden toiveiden ja olosuhteiden ja ulkomaisen palvelunantajan hakijoille asettamien edellytysten pohjalta. Palvelunantaja antaa perheelle ohjeet tarvittavista asiakirjoista, käännättämisestä ja oikeaksi todistamisesta. Yhteydenpito kohdemaan palvelunantajaan tapahtuu ainoastaan suomalaisen palvelunantajan kautta. Hakemuksen käsittelyn vaiheet ja kesto vaihtelevat maittain vajaasta vuodesta noin kahteen vuoteen. Eri mailla on erilaisia säädöksiä kansainvälisistä adoptioista, joten prosessit voivat poiketa paljonkin toisistaan. Viranomaisten täytyy myös varmistaa, että lapsi on luovutettavissa adoptioon. Useimmat maat edellyttävät, että tulevat adoptiovanhemmat matkustavat itse noutamaan lapsen ja tapaavat tällöin myös luovuttavan maan adoptioita hoitavan viranomaisen. Adoptio vahvistetaan useimmiten lapsen syntymämaassa. Valmennusmateriaali on käännös ja suomalainen sovellus amerikkalaisesta koulutusohjelmasta Foster Pride/Adopt Pride (Illinois Department of Children and Family Services, Child Welfare League of America, 1996). Lisäksi on käytetty seuraavia lähteitä: LÄHTEET Höjer, Ingrid (2001): Fosterfamiljens Inre Liv. Göteborg: Göteborgs Universitet. Institutionen för socialt arbete. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000. Lastensuojelulaki 417/2007. Perhehoitajalaki 312/1992.