WOSM Partioliikkeen maailmanjärjestö. WAGGGS Partiotyttöjen maailmanliitto. Palautetta tai ehdotuksia lehteen:

Transkriptio

1

2 Sisällysluettelo Pääkirjoitus Henkilökuva Perinnetavara Tarzan-leiri tuli, olitko valmis? Vaellus Saariselällä Retki, leiri, haikki, vaellus? Puuhis Varusteet osa Tulevat tapahtumat WAGGGS Partiotyttöjen maailmanliitto Mynämäen Maahisten lippukuntalehti Maahisposti: Nro:9 syksy/ Etukannen kuva: Maahiset Kiilopään (546m) huipulla Julkaisija: Mynämäen Maahiset, PL 92, Mynämäki Painopaikka: Mynämäen srk:n monistamo Päätoimittaja: Venla Viitasalo Tekijät: Sirja Valtanen, Pia Aalto, Sannamari Meronen, Jenna Laine Kuvat: Venla Viitasalo, Hanna Kouhia, Petri Hömppi, Teemu Kummila, Huhu2008, Jyrki Vainio,clipart.usscouts.org Palautetta tai ehdotuksia lehteen: venla.viitasalo@hotmail.com WOSM Partioliikkeen maailmanjärjestö 2

3 Elokuu vuonna 1995: Sirja Ängeslevä on 7 vuotta ja menee kouluun. Saman syksynä hänen äitinsä ilmoittaa, että hän aloittaa partion. Sirja ei laita hanttiin, mutta menee hieman epäileväisenä (hieman pakotettuna) ilmoittautumaan partioon. Muut ryhmäläiset ovat vuoden vanhempia ja se on Sirjasta vähän hassua, mutta joukon jatkona sitä mennään. Vielä juttu ei ehkä tunnu siltä, että sitä tekisi koko loppuelämänsä. Välillä partiokertaan meno jopa ärsyttää, onko ihan pakko? Muutaman kerran mennään salaa kaverin luokse kokouksen ajaksi. Pikkuhiljaa sudenpennun kirjan sisältö kuitenkin alkaa kiinnostamaan ja koloiltoja odotetaan koko viikko. Voisiko tämä sittenkin olla ihan kiva harrastus? Elokuu vuonna 2011: Sirja Valtanen on 23 -vuotias ja kaulaansa myöden partiossa. Hän on onnellinen sudenpentulauman akela, lippukunnanjohtaja ja piirin sudenpentujaoston puheenjohtaja. Kaiken vapaa-aikansa hän joko viettää partiotapahtumissa, partiokavereita nähden tai koneella partioasioita hoidellen. Hänen kirjahyllystään puolet on partiojulkaisuja ja työpöydällä on valtava pino partiopapereita paperinukkeohjeista kokousten muistioihin. Partiosta on tullut hänelle elämäntapa, se ei ole enää pelkkä harrastus. Hän katsoo asioita aina partionsinisten lasien läpi. Aviomieskin löytyi partiosta. Sirja ei voisi kuvitellakaan koskaan lopettavansa partiota. Sehän veisi palasen hänestä mukanaan. Tarinan opetus: Vaikka partio on välillä raskasta, vaikka välillä kololle ei millään jaksaisi raahautua, vaikka ensin tuntuisi ettei tämä ole oma juttu niin anna partiolle mahdollisuus. Se voi viedä sinut yhtä tehokkaasti mukanaan kuin minut. Enkä tällähetkellä vaihtaisi päivääkään pois partiohistoriastani. Paitsi ehkä ne kun lintasin muutaman koloillan, menisin nyt kaverin sijaan kololle. 3

4 Kuka olet ja kuinka tutustuit lippukuntaamme? Sannamari Meronen, 18-vuotias opiskelija ja tämänhetkinen asuinpaikka Turku. Tutustuin partioon ottamalla yhteyttä lippukunnanjohtajaan ja pyysin päästä johtajaksi. Se miksi näin tein, en vielä ymmärrä itsekkään. Halusin vaan jotain vaihtelua ja uusia tuttavuuksia. Elämä on arvaamaton. Kuinka kauan olet ollut partiossa? Olen harrastanut partiota noin 7vuotta. Olen ollut vartiolaisena 2 vuotta, mutta sitten lopetin partion. Jatkoin kuitenkin partiota hieman vanhempana kun pystyin vetämään omaa laumaa. Paras partiokokemuksesi? Paras partiokokemus Niitä on niin paljon että vaikea valita. Ainakin yksi parhaista on ollut leiri, jonka pidin tarpojaikäisille lapsosilleni. Siellä suoritettiin Leipuri merkkiä ja sain olla Kauhukeittiön Kauhukokki Gordon Ramsay. Terveisesi lehden lukijoille? Nauttikaan viimeisistä lämpimistä syyspäivistä ja nauttikaa metsänantimista! Partiossa nähdään! 4

5 Kotakeittiö Lippukuntamme on joskus ajalla ennen nykyisten johtajien muistia hankkinut itselleen kotakankaan ja kyseiseen kotaan sopivan kotakeittiön. Kotakeittiö ei varsinaisesti ole keittiö, vaan eräänlainen koottava tulipesä, mihin saa eri tasoihin grillausritilöitä. Kota oli kokonaisuudessaan monissa tapahtumissa mukana hankintansa jälkeen, ja osoitti kyllä tarpeellisuutensa. Tavaroiden siirtelyn yhteydessä kotaa varten aikoinaan tehdyt puut kuitenkin hävisivät, eikä itse kotaa enää juurikaan käytetä, mutta keittiö puolustaa paikkaansa. Se on nähnyt monet leirit ja retket sekä useat markkinat ja messut. Siihen on helppo tehdä tuli missä vain, jos kiinteää nuotiopaikkaa ei ole saatavilla ja sillä saa keitettyä parhaat nokipannukahvit. Lettujen paistossa kotakeittiö on aivan ehdoton! (Siihen tarkoitukseen sitä useimmiten juuri käytetäänkin.) Kuvat ovat Avaustempauksesta

6 Viidakossa raikui kun Mynämäen Maahiset pääsivät vierailulle Tarzanin kotikonnuille. Tänä vuonna Maahiset viettivät pitkästä aikaa perinteikästä kesäleiriä , mikä on monena vuonna jäänyt väliin piirin tai muiden isompien tapahtumien vuoksi. Ihan kyselemättä ei Tarzan lapsia viidakkoonsa päästänyt, vaan hän oli järjestänyt heille pienen leirikasteen, missä selviäisi pärjäisivätkö he palmujen katveessa. Vaikka apinoiden kokkaustaidot eivät leiriläisiä vakuuttaneetkaan ja koppakuoriaisten päällä oli inhottavaa kävellä, suosta puhumattakaan, katsoi Tarzan partiolaistemme olevan kelpo viidakon asukkeja. Seuraavalta sivulta näet kaikkien ensimmäisen illan leirikasteen läpikäyneiden naamat. Vas.Leirin pystyttäminen onnistui sateesta huolimatta. Oik. Suuri iltanuotio 6

7 7 Leirikasteeseen kuljettiin ensin koppakuoriaisten yli.....sitten haettiin suohon tippunutta Tarzanin lempilusikkaa... Apinoiden keittiössä maisteltiin etanoita, toukkatahnaa, puunkuorijauhetta, kookosmaitoa ja kukkien mettä

8 Leirin ohjelma koostui seikkailijoiden ja tarpojien osalta mm. yön yli kestävästä haikista vieläkin syvemmälle viidakkoon sekä Tarzanin ja ystävien rasti ja temppuradoista. Sudenpentuja Tarzan ei päästänyt kotipihaansa pidemmälle, viidakko kun on täynnä vaaroja. Temppurataa ja rastejakin hän hieman helpotti pikku pentuja varten. Kaikki leiriläiset pääsivät kuitenkin nauttimaan viidakon perinneruuista, kuten Lintuliemestä tai Norsunläjästä. Hieman isäntämme loukkaantui, kun eksoottisimmat ruuat aiheuttivat innostuksen sijaan yrmimistä. Myös lippukuntamme uudet kanootit pääsivät vesille useaan otteeseen leirin aikana. 8

9 Seikkailijat ja tarpojat kävelivät haikin "yhden pysähdyksen taktiikalla", eli heillä oli yöpyminen puolessavälissä reittiä. Haikin aikana oli myös rasteja joissa tehtiin erilaisia tehtäviä ja ratkottiin visaisia kysymyksiä. -Ali katsoo kartasta mihin suuntaan seuraavaksi otetaan suunta -Hernari on kunnon partioruokaa,sitä on helppo lämmittää trangialla vaikka keskellä metsää - Rohkeimmat kävivät suojärvessä uimassa, tuloksena mutainen iho 9

10 Rankan haikin jälkeen oli seikkailijoille ja tarpojille luvassa hemmottelua, kasvonaamio, jalkakylpy, hiustenpesu, hyvää musaa ja hauskaa seuraa. 10

11 Jonnan letunheitto Viimeisenä iltana Tarzanin tiimi haastoi leiriläiset hurjaan kingikisaan, jossa katsottiin ovatko partiolaiset oppineet viidakon tavoille. Lopputulos oli, että hieman turhankin hyvin, leiriläiset voittivat Tarzanin tiimin reilusti! Tarzan palkitsi loistavat kilpakumppaninsa hienolla pokaalilla ja tarjosi vielä hedelmäsalaattia ja limuboolia kaikille. Kaihoisin mielin viimeisenä päivänä purimme leirin ja huolehdimme siitä, että Tarzanin koti jäi siistiin kuntoon lähdettyämme. Tarzan oli samalla surullinen lähdöstämme ja iloinen siitä että viidakko sai taas rauhan, sillä melkein viidestäkymmenestä partiolaisesta lähtee aikamoinen meteli. Yläkuvassa: Lipputangon puuttuessa leirin johto toimi tankona Alhaalla:Pia ja Meri korjaavat laiturin porrasta 11

12 9 Mynämäen Maahista ja 1 äiti lähti 30.7 viikoksi matkaan Lappiin, Saariselälle, Urho Kekkosen Kansallispuistoon. Lähdimme Turusta junalla, vaihdoimme Rovaniemellä bussiin ja loppumatkan Saariselältä tarvoimme kävellen. Toki paluumatkalla oli taas apuna bussi ja juna. Vaelsimme yhdessä porukassa, välillä yöpyen teltassa tai autiotuvassa. Päivämatkat olivat lyhyitä ja nautimmekin enemmän leiriytymisestä kuin rankasta kävelystä. Ruoka kannettiin mukana ja tehtiin trangialla keskellä matkaa, sekä päivällinen yöpymispaikalla. Itikoita ei ollut paljon, vain sopuleita, poroja sekä kuukkeleita näkyi. Matka oli mukava, välillä vaeltaessa oli jo aivan loppu eikä uskonut yöpaikan koskaan tulevan, mutta melkein heti kun oli saanut kengät pois jalasta, evästä suuhun ja vähän otettua lepoa, oli taas valmis jatkamaan. (Jonkin aikaa) :D Yllätyksenä oli että Maarinki huolehti Maahisista myös Lapissa. Ulpu (joka matkaili samaan aikaan Lapissa) toi viimeisenä päivänä munkit ja limsat kun jo kaikki eväät oli loppu, sekä vielä Oulun kohdalla juna-asemalla toi jäätelöt. 12 Loistavaa palvelua! Jutussa noin kuvasta valittu kuvaavimmat, lisää netissä.

13 13

14 1. Mitä vaelluksesta jäi mieleen? 2. Mikä yllätti? 3. Kuinka monta rakkoa? 4. Jäikö eväitä? Hanna: 1. Kiilopään kiviröykkiö ja rappuset 2. Kylmät yöt, pitkäjalkaiset mutantoituneet ninjaötökät, päättömät sopulit 3. Yksi 4. Runsaasti, ja kaikki rinkan pohjalla murusina Sanda: 1. Maisemat, kylmä vesi 2. Teemun kieroutunut huumorintaju 3. Nolla, salaisuutena hyvät vaellussukat 4. Kaakaota ja mysliä jäi. Jenna: 1. Kaikki, esim: maisemat, porot, kylmä vesi, et Venla menee aikaisin nukkumaan 2. Kun ei ollut paljon ötököitä 3. Kaksi, joiden vuoksi kävelin melkein koko matkan sandaaleilla 4. Aika paljonkin, ruokia, suolapähkinöitä, karkkia ja kaikki näkkärit Janne: 1. Junamatkat, tuntureilla kävely 2. Matkat, koska välillä oli liian lyhyitä ja välillä liian pitkiä Jäi perjantain kaurapuuro, koska pojat sekoilivat myslien ja puurojen kanssa Joona M.: 1. Hienot maisemat, junamatkat ja yöpymispaikat 2. Hienot maisemat Kiilopään huipulla, koska olin ennen käynyt siellä, mutta sumuiseen aikaan 3. Ei yhtään 4. Ei ollut paljon karkkia, joten söin kaiken. Kaikki näkkärit jäi! Matkaan lähden! 1. Pysäkki Rovaniemi Ensimmäinen tauko 14

15 Teemu: 1. Kylmät yöt, Venla 2. Ei oikeastaan mikään, sillä kaikki meni niin kuin pitikin. 3. Nolla, hyvät kengät, lyhyet päivämatkat ja helppo maasto 4. Jäi unkarinpata, 2xkaakao, muutama puuropussi, näkkileipää. Koska minulla oli muita omia ruokia ja koska sain Venlalta ylimääräistä ruokaa. Vähän rommia. Pete: 1. Oli kaikenlaista säätä ja se oli oikeastaan hyvä ensikertalaisille, koulutuksellista. 2. Ei mitään suurempia yllätyksiä 3. Nolla, kahdet hyvät sukat päällekkäin 4. Ei jäänyt, niitä oli sopivan vähän. Venla: 1. Tarpojien hullut jutut, Teemun ärsyttävyys, mukavan lyhyet päivämatkat 2. En ollut pakannut liikaa kamaa mukaan. Kävely oli taas/yhä kamalaa Jäi vaahtokarkkeja sillä unohdin aina kaivaa ne esiin ja näkkäriä 1/3 osa. Päivi: 1. Raskas rinkka, maisemat ja Teemun hyvät kahvit. 2. Kylmät yöt ja hyttysten vähyys 3. Yksi 4. Perjantaina aamupala, sillä syötiin vain näkkäriä, sekä puolet näkkäreistä. 1. Millaista oli tulla vanhempana mukaan? Olin iloinen että pääsin mukaan, porukka oli reipasta eikä valittanut oikeastaan mistään. 2. Muuttuiko käsityksesi partiosta? En tiennyt että pelataan niin paljon korttia. 3. Lähtisitkö uudelleen? Porukan kanssa voisi lähteä, mutta ei välttämättä vaellukselle. (Ihan heti ainakaan.) 15

16 Ylhäällä: Vas. Taukoa Keskellä: Vas. Joonat vauhdissa Alhaalla: Ruoantekoa rankkasateessa Oik. Vaelluksen tunnelmia.. Oik. Pete räpsimässä ja toisaalla.. Teemu!! 16

17 Turun rautatieasemalla piti olla klo: Juna lähti klo: Nyt ollaa junas kohti Rovaniemeä.. Mennää nyt ravintolavaunuu pelaa kórttii..pelataa ristiseiskaa... Jossai välis ku juna pysähty ni käytii ulkona. Siit sit pikkuhiljaa ruvettii menee nukkuu. Tääl meidän hytis on kolme sänkyy. Sanda nukkuu alimmassa, mä nukun keskimmäisessä ja pete nukkuu ylimmässä sängyssä. Heräsin äsken.. muut meist tais olla jo hereil..mentii Jannen kans ravintolavaunuu. Juna on koht Rovaniemellä. Vihdoin päästii pois junast ja nyt odotellaa bussia. Istun sandan vieres. Bussi liikku ehkä 200m ja sit oliki jo tauko.. Yhteensä bussi pysähty 2 kertaa noin 20minuutiks kerralla, matka meni mun mielestä aika nopeesti. Nyt ollaa Tievatuvalla, sitten vaa vaihdetaa vaatteet ja "huolletaan" varusteet kuntoon. Sitten lähdettiin kohti poroerotusta, sinne on matkaa noin 6,5 km. Sen matkan aikan pysähdyttii 3 kertaa ja matkal nähtii sopuli ja poroja. Kun päästii perille ni minä, Sanda ja Venla päätetii et me nukutaa autiotuvassa. Käytii Jannen kanssa hakemassa vettä siitä läheisestä purosta. Kun päästii takas sinne tuvalle ni ruvettiin tekee ruokaa...(nötköttii ja perunamuusii). Sitten kun saatiin syötyä ni jäätiin viel siihe ulos juttelee. Paitsi Venla meni jo nukkumaa. Hetken pääst minä ja Sanda mentii jo sisälle. Pelattii korttii.( talonryöstöö) Ei jaksettu pelata loppuu ku se on nii pitkä peli ni sovittii et tuli tasapeli X). Just ku oltii menos nukkuu ni huomattii et noin 3metrin päässä meistä oli monta poroa. Yritettii kuvata niit ikkunan läpi, mutta se ei oikein onnistunu ni päätettii mennä ulos. Ne porot käveli sinne poikien teltoil..me herätettii pojat kattoo niiit(tai no ne tais olla viel hereil..mut joo..) Mä kävelin lähemmäs niit.. Seisoin noin metrin päässä niist, kunnes ne pelästy ja lähti pois. Mut saatiin monta hyvää kuvaa..:) Jenna Laine 1. Mkä on Saariselän korkein huippu? a. Niilanpää 409 m. b. Kiilopää 546 m. c. Himopää 789 m. 2. Kuka meni aina ensimmäisenä nukkumaan? a. Venla b. Joona P. c. Hanna 3. Kenen makuupussi kieri lampeen? a. Jennan b. Peten c. Jannen Oikeat vastaukset sivulla 20! 4. Kuka unohti dödön retkeilykeskukselle? a. Teemu b. Joona M. c. Venla 5. Kuka teki aina aamuherätykset? a. Päivi b. Pete c. Teemu 6. Mitä luontokappaleita löydettiin kuolleina polulta? a. Tunturisopuleita b. Kuukkeleita c. Poroja Kiilopää- keskuksella oli Maahinen- turvekammi. 17

18 Jo sudenpennusta (7-9-vuotiaat) lähtien partiolaiset pyrkivät poistumaan kololta mahdollisimman usein. Sudarit tekevät eniten päiväretkiä, useimmiten oman kunnan alueelle, mutta joskus myös kauemmaksi. Yöretket ovat yleensä yhden tai kahden yön pituisia. Sudenpentujen leirit kestävät maksimissaan kolme yötä, mikä ei ole ekaluokkalaisellekaan niin pitkä aika kuin luulisi. Leirien tiiviin ja innoittavan ohjelman tiimellyksessä koti-ikävä harvoin ehtii nousta pintaan. Sudarit leireilevät pääasiassa keväisin, kesäisin ja syksyisin. Talvileirit ovat hieman raskaampia, joten niissä on usein 10 tai jopa 12 vuotta ikärajana. Seikkailijat (10-12-vuotiaat) matkustelevat retkillään jo paljon kauemmaksi ja he nauttivat siitä, kun pääsevät välillä pois tutulta kololta. Vuoden aikana seikkailijat retkeilevät kahdesta neljään kertaa ja leireilevät saman verran. Seikkailijoiden ohjelmaan kuuluu oleellisesti myös kisat, jotka voivat kestää yönkin yli ja leireillä tehtävät haikit, eli pienet vaellukset. Tätä ikäkautta ei talvileiritkään enää pelota ja kipinämikkovuoroissa kikatetaan nuoruuden innolla. Retkien määrä se vain lisääntyy ja leirit pitenevät kun tullaan tarpojaikään ( vuotiaaksi). Tarpojat ovat jo kyllin vanhoja osallistumaan Suomen Partiolaisten ja piirin leireille koko ajaksi, eli jopa 7-9 päiväksi. Haikit muuttuvat pikkuhiljaa useamman päivän vaelluksiksi ja siirtyvät etelän luonnonpuistoista Lapin tuntureille. Tarpojat pystyvät myös tekemään pieniä retkiä itsenäisesti, ilman johtajan jatkuvaa kontrollointia. 18

19 Retket ja leirit ovat olennainen osa partiota joten jos niillä ei käy ollenkaan, menettää paljon. Niillä opitaan uusia asioita käytännössä, tutustutaan uusiin ihmisiin ja ystävystytään, opitaan kulkemaan uusissa paikoissa ja itsenäistytään. Parhaat muistot tulevat nimenomaan tapahtumista, kuten retkiltä ja leireiltä. Ne ovat niitä asioita, jotka jäävät mieleen ja jotka muistetaan vielä vanhemmalla iälläkin. Ei kukaan muista mitä tehtiin kololla , mutta jokainen joka oli Kilkkeellä, muistaa kyllä ikuisesti missä oli LEIRI: Leiri on yleensä 5 10 päivää kestävä yhtäjaksoinen partiotapahtuma luonnossa. Leireillä asutaan pääsääntöisesti teltoissa, mutta myös leirikeskusmajoittautuminen on yleistä. RETKI: Retki on partioryhmän, kuten lauman, joukkueen, osaston tai lippukunnan tekemä matka jonnekin. Retki voidaan luokitella sen keston mukaan yö-, viikonloppu- tai päiväretkeksi. HAIKKI: Haikki voidaan järjestetään tyypillisesti leirin yhteydessä, jolloin tehdään alle kolmen yön retki leirialueen ulkopuolelle. Tyypillisesti haikki on yhden tai kahden yön retki, tosin päiväretkeäkin voi nimittää haikiksi. VAELLUS: Vaellus on maastossa tapahtuva kävely-, hiihto-, melonta-, ratsastus- tai esimerkiksi pyöräilymatka, joka kestää useita vuorokausia. Vaelluksella ei yövytä montaa yötä samassa paikassa, toisin kuin leirillä tai retkellä, poikkeuksena voidaan toki pitää välipäivä kävelemisestä tai muusta etenemisestä. 19

20 Juureksia ja vihanneksia KANAKROP LERLESI KAKKULIKAA RUPENA TALTUN RUSINA RAPSNELTAKKA RUKKKU MOTTIAAT REHNE RUNAPUUJI TIIRESI RUJOP LUSIPI LATTIAAS RAPPIKA KUNAMOISO* TAATTIBA* (*-merkityistä plussaa) Ketkä ovat kuvan teletapit kesäleirillä? Kuka maahisissa usein vieraileva johtaja? Saariselkävisan oikeat vastaukset: 1.B, 2.A, 3.A, 4.B, 5.C, 6.A 20

21 Askartele itsellesi oma partiosätkynukke! Leikkaa osat irti, väritä ne asian mukaisin värein, kiinnitä kädet ja jalat haaraniiteillä tytön kroppaan ja kas, sinulla on oma pikku paperipartiolainen 21

22 Tässä moniosaisessa juttusarjassa käsittelemme partiossa tarvittavia perusretkeilyvarusteita. Makuupussi on partiolaisen tärkein varuste. Alkuun voi pärjätä lainapussilla, mutta suosittelemme suhteellisen nopeasti hankkimaan oman makuupussin. Makuupussia ostettaessa tulee huomioida sen lämpötilarajat. Standardin mukaisesti pussista ilmoitetaan kolme eri lämpötilaa: comfort, limit ja extreme. Comfort-lämpötilassa nukkuu yönsä mukavasti, limitissä vielä suhteellisen mukavasti ja extreme kertoo alimman lämpötilan, jossa pussi suojaa nukkujaa hypotermialta. Comfort lämpötilaa pidetään myös naisten mukavuusalueena ja limittiä miesten. Useimmat partiolaiset omistavat ns. kolmen vuodenajan makuupussin tai kevyen talvipussin. Tällainen pussi toimii läpi vuoden, sisällä nukuttaessa peittomaisesti, syksyllä lämmittämättömässä laavussa ja talvella kamiinateltassa. Pussin comfort-lämpötilan tulisi olla hyvin lähellä nollaa tai pari astetta miinuksen puolella, limitin selkeästi miinuksen puolella ja extremen jossain -15 ja -30 asteen välimaastossa. Tällainen pussi on esim. Carinthia Tunturisusi -24 (comf. 0, limit -6, extreme -24 ). Lämpötilan lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota pakatun pussin kokoon ja painoon. Lapsille on olemassa muutamaa erilaista pienempää makuupussia, mutta niistä kasvaa aika nopeasti ulos. Yhtä hyvin toimii myös aikuisten makuupussi, jonka jalkopään voi sitoa narulla, jolloin pussi lyhenee ja ylimääräistä energiaa ei kulu tyhjän jalkopään lämmittämiseen. Makuualusta on lähes yhtä tärkeä väline kuin pussi. Makuualustaksi toimii jopa parhaiten perinteinen kevyt solumuovinen alusta, joita saa halvalla esim. vapaavalinnasta. Lisämukavuutta tuo puhallettava tai itsestään täyttyvä makuualusta. Tällaisen makuualustan voi halutessaan hankkia, mutta kannattaa kiinnittää huomiota sen helppoon täyttöön, tyhjentämiseen ja 22 pakattavuuteen.

23 Puukko kuuluu myös partiolaisen perusvarusteisiin. Hyvä puukko on oikean kokoinen eli se istuu käteen ja se tulee pitää terävänä. Ensimmäiseksi puukoksi soveltuu hyvin ihan rautakaupasta saatava parin euron mora, joka kestää vähän rajumpaakin käyttöä. Lapsen puukossa voi olla sormisuoja, joka estää sormien lipsahtamisen teräosaan. Puukon kärjen tulee kuitenkin olla terävä, jotta puukkoa voi käyttää kaikkiin tarkoituksiin! Vaikka tylppäkärkinen puukko tuntuisin turvalliselta, sillä ei useinkaan voi tehdä paljoa. Terän on oltava myös riittävän pitkä, jotta sillä pystyy esim. pienimään ohuita halkoja. Partiolaisten suosimia puukkoja ovat perinteisesti olleet J. Marttiinit. Kaikkia ostoksia tehdessä kannattaa kysyä neuvoa kaupan henkilökunnalta. Partiovarusteesta saa partiolaisten jäsenkortilla 10% alennuksen kaikista retkeilytuotteista. Myyjät ovat asiantuntevia, mutta toki heidän tehtävänsä on myös myydä. Ostoksia kannattaa tehdä huolella harkiten pitäen saadut neuvot mielessä. Myös johtajiston puoleen voi kääntyä varustehankintoja tehdessään Tarpojien taitopäivä Sudenpentujen syysretki 1.10 Alueen sudenpentupäivä Supe Kartalla 5.11 Aluekisat (seikkailijat, tarpojat) Mynämäessä Joululeiri Partioparaati 23

24 Nyt kävi näin 24