YHTEISÖSOSIAALITYÖN LÄHTÖKOHDAT ASUKASTUPA- TOIMINNASSA

Transkriptio

1 YHTEISÖSOSIAALITYÖN LÄHTÖKOHDAT ASUKASTUPA- TOIMINNASSA Marjo Tuulikki Vornanen Pro gradu -tutkielma Sosiaalityö Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta / Yhteiskuntatieteiden laitos Toukokuu 2015

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, yhteiskuntatieteiden laitos VORNANEN, MARJO: Yhteisösosiaalityön lähtökohdat asukastupatoiminnassa Asukastupatoiminnan merkitykset osallistujilleen Pro gradu -tutkielma: 68 sivua, 2 liitettä Tutkielman ohjaajat: Aini Pehkonen, yliopistonlehtori & Kaarina Mönkkönen, ma. yliopistonlehtori Toukokuu 2015 Avainsanat: Yhteisö, Yhteisösosiaalityö, Setlementtiliike, asukastupatoiminta Yhteisöissä tehtävä sosiaalinen työ tapahtuu tällä hetkellä enimmäkseen kolmannella sektorilla. Tutkielman tavoitteena on tuoda esille tätä kolmannella sektorilla yhteisöissä tehtävää työtä kohdistaen huomio erityisesti Kuopion Setlementti Puijola ry:n lähiötyöhön ja asukastupatoimintaan. Tavoitteena on tuoda esille asukastupatoimintaan osallistuvien kokemuksia toiminnasta ja toiminnan merkityksiä heille. Tutkielma kiinnittyy yhteisösosiaalityön tutkimuksiin. Tutkielman empiirinen aineisto on kerätty etnografisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto on kerätty osallistuvan havainnoinnin ja teemahaastattelujen avulla. Haastattelut olivat yksilö-, pari- ja ryhmämuotoisia. Haastatteluja oli yhteensä 11, joihin osallistui yhteensä 17 asukastupien kävijää, joista kahdeksan oli miestä ja yhdeksän naista. Tutkielman analyysimenetelmänä on sisällön analyysi. Tulokset osoittivat, että asukastupatoimintaan osallistui pääosin eläkeläisiä ja työttömiä. Sosiaaliset ongelmat, kuten syrjäytyminen, päihdeongelmat, mielenterveysongelmat ja pienituloisten lapsiperheiden kohtaamat haasteet näkyivät asukastuvilla. Käynnit asukastuvilla olivat usein osa kävijöiden päivä-/viikkorutiinia ja suurin osa oli vakituisia kävijöitä. Käyntien motiivit olivat kokoontuminen, avoin kahvilatoiminta, järjestetty yhteistoiminta ja ruokapalvelut. Sijainnin ja tilojen, tasa-vertaisuuden, toiminnan ja työntekijöiden merkitys nähtiin oleellisena ilmapiirin kannalta. Yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa nähtiin sekä mahdollisuuksia että haasteita. Toiminnalla nähtiin olevan fyysisiä merkityksiä kävijöilleen. Terveydelliset merkitykset ja fyysinen esteettömyys nousivat aineistosta esille. Psyykkisinä merkityksinä taas haastatellut näkivät olevan hyväksymisen tunteen, toiminnan positiivisen vaikutuksen mielialaan sekä turvallisuuden tunteen lisääntymisen. Sosiaaliset merkitykset nousivat aineistosta esiin vahvimmin. Sosiaalisia merkityksiä olivat sosiaaliset kontaktit, yhteisön tuki, osallisuus sekä syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisy. Asukastuvat edistävät yhteisöllisyyttä ja lisäävät omaehtoista toisten auttamista. Suunniteltaessa tulisi ottaa tarkemmin huomioon yhteisön tarpeet ja voimavarat ja asukastupien yhteishenkeä tulisi vahvistaa entisestään. Toiminnan marginaalisuutta tulisi vähentää parantamalla kaikkien yhteiskuntaluokkien pääsyä mukaan toimintaan. Yhteisön vaikuttamista ja toiminnan asemaa laajemman yhteisön ja pienyhteisön välillä tulisi aktiivisesti mahdollistaa ja vahvistaa. Työntekijöiden työtapoja ja arvoja tulisi yhtenäistää mahdollistamalla sopiva perehdytys työhön ja yhteisösosiaalityön alkuperäisiin aatteisiin. Myös mahdollisuuksia jatkaa vuoden työsopimuksen jälkeen tulisi pohtia. Asukastuvat ovat hedelmällinen kenttä sosiaalityölle ja yhteisösosiaalityö toisi kaivattua tehokkuutta yksilökeskeiseen malliin. Jalkautuvia sosiaalipalveluja tulisi kehittää.

3 UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences VORNANEN, MARJO: Community work in Setlement houses The meanings of the Setlement house activities to their attenders Master's thesis: 68 pages, 2 appendices Advisors: Aini Pehkonen, university lecturer & Kaarina Mönkkönen, university lecturer May 2015 Key words: Community, community work, Setlement movement and Setlement house Community work has a long history and community work is mostly part of the work at third sector now days. The aim of this thesis was to emphasize this work from Setlement houses point of view. The aim was also to bring out attenders experiences and the meanings of the activity for them. Data has been collected with ethnographic methods and with theme interviews and participant observation. Interviews were carried out by single-, pair- and group sessions. There were altogether 11 interviews and 17 participants, eight men and nine women. Analysis was based on the content analysis. The aim was to compare results to the background theory of community work. The attenders of the Setlement houses were mainly retired or unemployed. Social problems like social exclusion, drug and alcohol abuse, mental health problems and low income families problems were seen in the Setlement houses. For most of the attenders visits to the Setlement houses were a part of their daily or weekly routine. Motives of the visits were: Get together, open coffee house activity, organized group activities and food services. Due to the interviewees the location, equality, activity and worker have a strong influence to the atmosphere. They thought that there are both possibilities and challenges in organizing activities together with other operators. The activity had physical meanings to interviewees, such as physical accessibility. They also pointed out some mental meanings like meaning of acceptance, positive effects on mood and feeling of security improving. Social meaning was the strongest part of the conclusions. The interviews showed that social contacts, support of the community, participation and prevention of loneliness and social exclusion were the most important social meanings for the attenders. Setlement houses improve community and voluntary helping others. When planning activities the needs and wills and resources of the communities must take notice more effectively. There should be more actions that improve the spirit of the communities. Setlement houses should not be only for marginalized groups and possibilities to all groups to take action should be improved. Improving participation and building bridges among communities and society must be more active part of the work. There must be efforts made to unify methods of the workers and there must be made more possibilities for workers to continue working after their contracts. Setlement houses are truly productive environments for social work and community work would bring effectiveness to individual based wok method. Social work should be seen more in communities, where people really are and these methods should be developed.

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO YHTEISÖSOSIAALITYÖN LÄHTÖKOHDAT Yhteisöt ja yhteisösosiaalityön määrittely Yhteisösosiaalityön nykytilan kuvausta SETLEMENTTILIIKE JA ASUKASTUPATOIMINTA Setlementtiliike Kuopion Setlementti Puijola ry:n toiminta yhteisöissä TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimuksen metodologiset valinnat Aineiston keruu ja analyysi Tutkielman luotettavuus ja eettisyys EMPIIRISEN AINEISTON TULOKSET Asukastupatoimintaan osallistuvat Kävijöiden kokemukset toiminnasta Tilat ja sijainti Ilmapiiri ja työntekijät Järjestetty toiminta Muiden toimijoiden kanssa tehtävä yhteistyö Asukastupatoiminnan fyysiset merkitykset Toiminnan terveydelliset merkitykset sekä esteettömyys Asukastupatoimintaan osallistumisen psyykkiset merkitykset Hyväksymisen tunne Merkitykset mielialalle Turvallisuuden tunne Asukastupatoiminnan sosiaaliset merkitykset Sosiaaliset kontaktit Yhteisön tuki Osallisuus Syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisy YHTEENVETO ASUKASTUPATOIMINNAN MERKITYKSISTÄ OSALLISTUJILLEEN POHDINTA... 62

5 LÄHTEET LIITTEET Liite 1, tiedote asukastuville Liite 2, Tutkimussuostumuslomake KUVIOT KUVIO 1. Yhteenveto asukastupatoiminnan merkityksistä osallistujilleen.61

6 3 1 JOHDANTO I learned that life cannot be administered by definite rules and regulations; that wisdom to deal with a man s difficulties comes only through some knowledge of his life and habits as a whole (Bissel Brown 1999) Sosiaalityön klassikko Jane Addamsin ajatus siitä, ettei yksilön elämää voi tarkastella pelkkien sääntöjen ja säännönmukaisuuksien mukaan, vaan ongelmien ratkaisuun tarvitaan tietoisuutta yksilön kokonaisvaltaisesta elämästä, toimii perustana ja syynä tälle pro gradu -tutkielmalle. Vaikka ihmisen kokonaisvaltaisuus ja koko elämän tila tunnustetaan jo oleelliseksi, ei siihen mielestäni sosiaalityössä panosteta käytännössä tarpeeksi. Yhteisössä tehtävää sosiaalista työtä tehdään Suomessa pääosin kolmannella sektorilla esimerkiksi lähiötyönä, johon tutkielmani konteksti, asukastupatoiminta sisältyy. Yhteisöhoitoa käytetään työmenetelmänä esimerkiksi päihdetyössä, mutta varsinainen yhteisösosiaalityö tuntuu olevan kadoksissa (Turunen 2009). Aikuisten kanssa tehtävä työ perustuu usein ammattilais- ja organisaatiokeskeisyyteen, eikä sosiaalityöntekijöillä ole kokemukseni mukaan aikaa tai resursseja lähteä tekemään työtään sinne, missä asiakkaat todella elävät. Yhteisöissä tehtävä yhteisösosiaalityön periaatteita noudattava työ jää muiden toimijoiden vastuulle. Kolmannen sektorin yhteisöissä tehtävää sosiaalisia ongelmia ehkäisevää ja korjaavaa kokonaisvaltaista työtä ei tuoda mielestäni tarpeeksi esille, eikä siitä tuoteta tarpeeksi tietoa. Pidän nykytilannetta ristiriitaisena, sillä yhteisön voima sosiaalityön menetelmänä on juuri se, mitä sosiaalityöntekijän tulisi pitää lähtökohtaisesti arvokkaana. Sosiaalityön tärkeä tehtävä olisi mielestäni keskittyä yksilön sosiaalisiin tarpeisiin ja osallistaa yksilöä ja yhteisöjä aktiivisiksi toimijoiksi omissa asioissaan. Kokonaisvaltaisella näkemyksellä ja yhteisöllisellä työotteella saataisiin mielestäni enemmän tuloksia ja myös nykyään arvossa olevia taloudellisia säästöjä pitkällä tähtäimellä aikaan. Kartoitettuani teoriapohjaa yhteisösosiaalityöstä kandidaatin tutkielman muodossa, kiinnostuin aiheesta yhä enemmän. Yhteisöön kohdistuvasta toiminnasta, esimerkiksi kolmannella sektorilla, on tarjolla vain vähän informaatiota. Kolmannen sektorin tar-

7 4 joamat palvelut ovat kokemukseni mukaan monesti luonteeltaan hajanaisia ja laajemmin tiedostamattomia, vaikka ovatkin arjessa tärkeä ja olennainen osa esimerkiksi aikuissosiaalityön asiakkaiden elämää. Tieto on hajanaista ja ilmiöt vaikeasti tunnistettavia tai määriteltäviä. Keskusteltuani pro gradu -tutkielmastani Kuopion Setlementti Puijola ry:n lähiötyön koordinaattori Hannele Nykäsen kanssa, sovimme pro gradu -tutkielmani kohdistuvan yhteisössä tehtävässä työssä oleelliseen asukastupatoimintaan ja tarkemmin asukastupien kävijöiden ajatusten kartoittamiseen. Tutkielmassa tarkastelu kohdistuu siihen, miten asukastupatoimintaan osallistuvat kokevat toiminnan ja, millainen merkitys asukastupatoiminnalla on ollut kävijöidensä elämiin. Tavoitteena on pyrkiä hahmottamaan asukastupien eri toimintojen merkityksiä osallistujilleen ja yhteisön jäsenilleen sekä tuoda tutkimuksen avulla esille yhteisöissä tehtävää sosiaalityötä ja kolmannen sektorin arvokasta työtä ja sen merkitystä.. Tutkielma kiinnittyy yhteisösosiaalityön tutkimusperinteeseen. Setlementti Puijola ry:lle ei ole tehty aiemmin yliopistotasoista tutkimusta, joten tutkielman tarpeellisuus on ilmeinen. Tutkielma on rajattu tämän yhden organisaation sisälle, eli keskityn tutkimuksessani Kuopion alueen asukastupiin ja niiden eri toimintojen käyttäjiin. Tutkimuskysymykseni ovat: Miten kävijät kokevat asukastupatoiminnan? ja Millaisia merkityksiä asukastupatoiminnalla on osallistujilleen? Tutkielmani keskeiset käsitteet ovat: yhteisö, yhteisösosiaalityö, asukastupatoiminta ja Setlementtiliike. Suomessa on aiemmin puhuttu yhdyskuntatyöstä luvun lopulla alettiin puhua yhteisötyöstä, kun taas viimevuosina on puhuttu yhteisösosiaalityöstä. Yhdyskuntatyö on siis vanhempi käsite, joka liittyy aikuisten parissa tehtävään työhön. Yhdyskuntatyö nähdään itsenäisenä työmenetelmänä ja sosiaalityön erityisalana, kuten yhteisösosiaalityökin. (Roivainen 2008b.) Molemmat esiintyvät tekstissäni, koska niitä molempia käytetään myös kirjallisuudessa. Yhteisöllinen työote taas on osa asiakastyön prosessia ja organisaatiolähtöistä ihmisten kategorisointia aikuissosiaalityössä. Tällöin idea alkuperäisestä yhdyskuntatyöstä katoaa. Tämän vuoksi en käytä tätä samankaltaista käsitettä, vaikka kolmannen sektorin toimintaa kuvastaakin parhaiten yhteisöllinen työote kuin yhteisösosiaalityö käsitteellisen hataruutensa takia. Käsitteellinen kirjo on valtava ja yhteisö ja sosiaalityö hankala määritellä kontekstisidonnaisuutensa vuoksi. (Roivainen 2001, 17.)

8 5 Taustoitan tutkielmaani yhteisöön liittyvällä tutkimuskirjallisuudella, jonka jälkeen tarkastelen tarkemmin yhteisösosiaalityötä. Yhteisösosiaalityön historia ja nykypäivän sovellukset nousevat keskiöön. Tämän jälkeen paneudun Setlementtiin ja asukastupatoimintaan, historiaan ja nykypäivään. Tarkemmin tarkastelen Kuopion Setlementti Puijola ry:n toimintaa ja toiminnan tavoitteita sekä lähtökohtia. Teoriaosuuden jälkeen esittelen tutkielmani empiirisen aineiston, aineiston analyysimenetelmän ja analyysin. Lopuksi pohdin tulosten merkitystä ja toimenpide-ehdotuksia.

9 6 2 YHTEISÖSOSIAALITYÖN LÄHTÖKOHDAT 2.1 Yhteisöt ja yhteisösosiaalityön määrittely Yhteisö -käsitettä on alettu laajemmin käyttää suomalaisessa tutkimuskirjallisuudessa viimeistään luvulla. Englannissa vastaava käsite on community, jolla viitattiin alun perin tavallisiin tai alempien luokkiin kuuluviin tiettyjen alueiden ihmisiin. Englanninkielen sanan merkitys on edelleen paikallinen ja sillä viitataan tietyllä alueella oleviin ihmisiin, kun taas Suomessa sana käsittää ihmisen sosiaaliset suhteet kokonaisuudessaan. Samanlaiseksi englantilaisen ja suomalaisen sanan tekee sen ilmapiiri, joka huokuu lämpöä ja välittämistä. Yhteisö käsitetään positiivisena mahdollisuutena, eikä sille löydy kummastakaan kielestä kielteistä vastaparia. (Eräsaari 2009b, ) Nykyisin Suomessa sekä laajemmin läntisissä maissa käydään erilaista keskustelua yhteisöistä ja yhteisöllisyydestä luvulla lisääntyneeseen yhteisöllisyyskeskusteluun voidaan pitää syynä esimerkiksi individualismia ja yleisesti yhteiskunnassa kiristynyttä ilmapiiriä. Ihmiselämään ja elämänhallintaan kohdistuu nykyään paljon paineita. Nämä paineet joudutaan kohtaamaan yksilöinä, kun taas yhteisölliset asiat nähdään yksityisinä. Kansalaisvaltio on suurissa haasteissa ja hyvinvointivaltiota ajetaan alas. Yhteisöt tarjoavat apua näihin haasteisiin. Keskustelun ongelmaksi on kuitenkin noussut itse yhteisö -käsitteen monimuotoisuus ja epämääräisyys. Yleisessä keskustelussa yhteisöllä käsitetään niin pienimuotoiset vuorovaikutustilanteet arjessa kuin myös makrotason yhteisöt. (Saastamoinen 2009, ) Nykyisin puhutaan usein yksilöitymiskehityksestä ja siitä, kuinka se uhkaa yhteisöllisyyttä. Ihmisten luonnollisia yhteisöjä kaivataan yhä enemmän tueksi ja ongelmien ennaltaehkäisijöiksi. Myös muutokset yhteisöihin liittymisessä ja niissä pysymisessä ovat luoneet pelkoa yhteisöllisyyden uhanalaistumisesta. Jälkimodernissa yhteiskunnassa lyhytaikaiset yhteisöt ovat keskiössä. Pitkäaikaiset yhteenliittymiset ovat menettäneet kansalaishyveen asemansa ja moni pitää tärkeänä joustavaa liikkumista lyhytaikaisista yhteisöistä toisiin. Vapaus valita yhteisö, johon kuuluu, on lisääntynyt ja kuulumme moneen eri yhteisöön samanaikaisesti. Vaikka perheen, suvun ja naapurien rooli avun antajina on vähentynyt, ei niiden merkitys ole kuitenkaan kadonnut. Historian saatossa

10 7 tällaisesta yhteisöllisyyden murenemisesta ollaan oltu huolissaan jo sosiologian klassikoiden teksteistä lähtien. (Korkiamäki, Nylund, Raitakari & Roivainen 2008, ) Euroopassa keskustelu yhteisöllisyydestä on linkittynyt hyvinvointivaltion rappeutumiseen. (Saastamoinen 2009, ) Myös Hautamäki (2005) nostaa esille hyvinvointivaltion rappeutumisen ongelman. Hänen mielestään kansalaisyhteiskunnan aktivoituminen voisi olla ratkaisu hyvinvointiyhteiskunnan ongelmiin. Tällöin olisi tärkeintä ajatella niin, että ongelmat eivät ole rahoitus- tai tuotantoperustaisia, vaan peräisin yhteiskunnassa vallitsevasta luottamuksesta tai sen puutteesta, vuorovaikutuksesta ja yhdessä luoduista merkityksistä. Tällainen sosiaalinen pääoma voi kehittyä vain kansalaistoiminnan ja osallisuuden kautta. Julkisen tilan on oltava avoin ja suvaitseva ihmisten aloitteellisuudelle ja luovuudelle kaikessa moninaisuudessaan. (Hautamäki 2005, 57.) Amerikkalaisessa keskustelussa päällimmäisenä on käsite kommunitarismi. Kommunitarismilla tavoitellaan yhteiskuntaa, jossa yhteisölliset arvot olisivat keskiössä. Ihmisten tulisi olla vastuussa toisistaan, yhteisöstään ja terveydestä ja tunnustaa vastuunsa. Kommunitarismi vastustaa uusliberalismia ja sen tuomaa individualismin ja markkinatalouden vahvistumista. On olemassa myös kolmas tie, jolla tarkoitetaan uudenlaista politiikkaa, joka ei tunnusta sosiaalidemokraattista ajattelutapaa eikä uusliberalismia, vaan etsii uudenlaista tapaa nivoa yhteen valtio, markkinat ja kansalaisyhteiskunta. Kolmannen tien myötä ihminen ei olisi passiivinen sosiaaliturvastaan itsestään selvyytenä nauttiva, mutta ei myöskään individualisti, jolla ei ole vastuuntuntoa muita kohtaan, vaan yksilö osallistuisi aktiivisesti itse omaan yhteisöönsä ja oman hyvinvointinsa edistämiseen. (Saastamoinen 2009, 48 50; Veijola 2005, 96.) Sosiologisessa keskustelussa yhteisö ymmärretään käsitteenä yhteiskunnan muutoksen kautta. Yhteisöä pidetään perinteenä, josta on tapahtunut modernisaation myötä muutos kohti suunnitelmallista ja organisoitua yhteiskuntaa. Modernisaatiota pidetään prosessina, jossa yhteisöllisyys ja toisten ihmisten kanssa toimiminen tulee entistä vaikeammaksi, kun markkinatalous kehittyy. (Saastamoinen 2009.) Tönnies ajatteli luvun lopulla modernisaation olevan kyläyhteisöjen tuhoksi. Hän nimesi käsitteet Gemeinschaft ja Gesellschaft. Gemeinschaft tarkoittaa perinteistä läheistä yhteisöllisyyttä. Gesellschaf tarkoittaa normeihin ja sopimuksiin perustuvaa

11 8 yhteiskuntaa. Hän piti perinteistä yhteisöä luonnollisena elinpaikkana ihmiselle ja normatiivista yhteiskuntaa liikaa keskinäistä kilpailua lisäävänä. Simmel ajatteli luvun alussa samoin ja piti kaupungistumista ja urbaania ympäristöä individualismin ja välinpitämättömyyden syntysijana. (Saastamoinen 2009, 36 37; Veijola 2005, 95.) Durkheim taas näki luvun lopussa yhteiskunnan muutoksen solidaarisuuden muotojen kautta. Kaupungistumisen myötä tapahtuneen orgaanisen solidaarisuuden hän määritteli yksilökeskeisyyden lisääntymisellä ja työnjaon monimutkaistumisella. Mekaaninen solidaarisuus taas löytyi perinteisistä yhteisöistä, joissa oli jaettu ymmärrys tavoista ja normeista. Durkheim ei nähnyt orgaanista solidaarisuutta yhteisöllisyyden tuhona, vaan uudenlaisen kaupungin sisäisen yhteisöllisyyden perustana. Myös esimerkiksi Weber näki modernisaation mahdollisuutena tavoitella kaupungin sisäistä yhteisöllisyyden muotoa. (Saastamoinen 2009, ) Yhteisöjen tutkimus on siis keskittynyt modernisaation ja kaupungistumisen tutkimukseen, maaseudun yhteisöjen muutoksiin, kaupunkien kortteleihin sekä yhteisöjen sisäisten luokkien tarkasteluihin. Nykytutkimus eroaa perinteisestä kolmijaosta. Suomalaisessa tutkimuksessa on esimerkiksi määritelty yhteisö käsite niin, tunteeko ihminen yhteenkuuluvuutta vai ei. Yhteisöt voivat olla olemassa ilman yhteenkuuluvuuden tunnettakin muodollisina ja määrättyinä. Yhteenkuuluvuutta ilmentävät yhteiset symbolit, jaettu ymmärrys ideologiasta sekä yhteinen kulttuuriperintö. Paikkasidonnaisuus on kuitenkin osa yhteisöä ja sen määrittelyä. Alueellisuutta ja paikka voidaan pitää parempana määrittäjänä, sillä käsitämme edelleen yhteisöllisyyden paikkasidonnaisesti. Heikko paikkasidos aiheuttaa juurettomuutta, irrallisuutta ja ulkopuolisuutta, kun taas vahva paikkasidos rakentaa identiteettiä, muistoja, vahvaa juurtumista ja yhteisöllisyyttä ihmissuhteissa. (Saastamoinen 2009, 40 41, 43.) Symbolisen interaktionismin ajattelun mukaan yhteisöllisyys ei ole paikallista, vaan vuorovaikutuksessa luotuja diskursseja, merkityksiä asioille. Ihmiset rakentavat jatkuvasti neuvotellen sosiaalista todellisuutta. Jaettua ymmärrystä todellisuudesta voidaan pitää yhteisön saavutuksena ja yhteisöä joukkona, jonka jäsenet ajattelevat todellisuudesta samoin. Ihminen kehittyy ihmiseksi yhteisössä ja yhteisösuhteilla on valtava rooli minuuden kehittymisessä. Itsensä ja moraalinsa tarkastelun yhteisön kautta ajatellaan

12 9 rakentavan minuutta ja identiteettiä mielekkäällä tavalla. (Saastamoinen 2009, 44; Hautamäki 2005.) Erilaiset yhteisöllisyyden määrittelytavat ovat mielenkiintoisia ja käyttökelpoisia, mutta nykyinen New Public Management -henki tekee yhteisöllisyyden toteutumisen käytännössä mahdottomaksi. Vaikka erilaisissa poliittisissa ohjelmissa korostetaan yhteisöjen tärkeyttä, ajetaan samalla näitä periaatteita alas uusliberalismilla. NPM painottaa tehokkuutta ja tuloksellisuutta, mutta aiheuttaa eriarvoisuutta ja tekee julkisten palvelujen toimimisen yhteisöinä mahdottomaksi. Yhteisö olisi vastaus moneen ongelmaan, mutta asian käytännön tunnustamiseen on vielä pitkä matka. (Eräsaari 2009b, 86,88.) Staub-Bernasconi (2009) määrittelee demokraattisen yhteisösosiaalityön vanhimmaksi teoreettiseksi strategiaksi, joka sisältää yhteisön jäsenten aktivoimisen tarpeidensa tunnistamiseen, resurssit, tavoitteet ja yhteisön voimavarat sisältävän suunnitelman rakentamisen tavoitteiden saavuttamiseksi ja yhteisön ongelman asettamisen laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Yhteisösosiaalityön menetelmän pohja on Englannissa ja Yhdysvalloissa. (Staub- Bernasconi 2009.) Yhteisösosiaalityöllä on pitkät perinteet sosiaalityön yhtenä menetelmänä. Aatehistoria on peräisin ja lukujen vaihteesta yhteisösosiaalityön pioneerin ja Setlementtiliikkeen perustaja Jane Addamsin ajatuksista. Hänen mielestään köyhyyden ja sosiaalisten ongelmien syyt ja ratkaisut on löydettävissä systeemistä eikä yksilön ominaisuuksista. (Bissel Brown 1999.) Yhdyskuntatyö syntyi Yhdysvalloissa ja Englannissa samoihin aikoihin kuin muut klassiset ryhmätyömenetelmät, osana sosiaalityön menetelmällistä käännettä. Setlementtiliike yhdyskuntatyön muotona mahdollisti esimerkiksi yliopisto-opiskelijoiden pääsyn tutustumaan työväenluokan elämään ja päinvastoin. Toiminta oli siis etnografista. Näin pyrittiin yhdentämään kansalaisia eriarvoisessa luokkayhteiskunnassa. (Payne 1997, 202; Stephey & Popple 2008.) Samaan aikaan syntynyt Case work -menetelmä oli luonteeltaan enemmän yksilöllinen, kun taas setlementtityö kohdistui yhteisöihin. (Payne 1997, 202; Stephey & Popple 2008.) Menetelmällisen käänteen myötä syntynyt COS (Charity Organization Society) painotti työssään teorialähtöistä käytännön työtä. COS painotti ihmisen yksilöllisiä piirteitä huono-osaisuuden syynä ja pyrki pureutumaan niihin. Huono-osaisuus ja köyhyys

13 10 olivat siis menetelmän mukaan poistettavissa case work -menetelmän avulla, jokaisen tapauksen yksilöllisiin piirteisiin puuttumalla ja niitä muuttamalla. Työntekijät olivat usein paremmasta luokasta ja ikään kuin parempia kuin asiakkaat. Menetelmä oli asiakkaan ja työntekijän eroa korostava. Teoria ohjasi käytännön toimintaa. (Soydan 1999, 112.) Addams ei suostunut ajattelemaan case work -menetelmän tavoin, vaan hän päätti asettua asumaan samalle alueelle kuin huono-osaisemmat ja olemaan heille ikään kuin naapurina, ei työntekijänä, vaan yhteisön osana. Hän ei myöskään suostunut ajattelemaan ihmisiä tapauksina tai asiakkaina, vaan naapureina, joilla on yhtä paljon annettavaa yhteisölle kuin kenellä tahansa muulla yhteisön jäsenellä. (Bissel-Brown 1999; Soydan 1999.) Ideana Addamsin yhdyskuntatyössä oli asettua asumaan huono-osaisten alueelle. Naapurustoon tutustuttiin ottamalla kontaktia yksilöihin ja pyrittiin toimimaan siltana naapuruston ja laajemman yhteisön välillä. Addamsin yhdyskuntatyö tavoitteli luokkajaon ja ihmisryhmien etääntyneisyyden purkautumista sekä ennakkoluulojen vähentämistä. Toiminnan oli käytäntölähtöistä, eikä teoria määritellyt toimintaa. (Payne 1997, 202; Roivainen 2008a, 254; Stephey & Popple 2008.) Addams ilmaisi selkeästi kantansa siitä, että demokraattisen yhteiskunnan on mahdollistettava jokaisen kansalaisen osallisuus ja turvattava vuorovaikutus eri luokkien ja yhteiskuntaryhmien välillä. Tätä kautta hän ajatteli vältyttävän konflikteilta ja sosiaalisilta ongelmilta, joita moderni yhteiskunta kaupungistumisineen ja teollistumisineen oli tuonut tullessaan. Tämä rakensi perusajatusta yhteissosiaalityön paikallisuudesta ja yhteisölähtöisyydestä. Ideana on siis tarjota yhteisön tarpeeseen perustuvaa osallistavaa, aktivoivaa ja yhteisöä kehittävää toimintaa. (Bissel Brown 1999.) Stephey & Popple (2008) tuovat teoksessaan esille Iso-Britannian yhteisösosiaalityön kehitystä luvuilla luvun yhdyskuntatyö linkittyi siellä vahvasti Margaret Thatcherin hallituskauteen. Hallitus pyrki tuolloin konservatiivisesti edistämään perinteistä perhemallia tuen antajana ja korostamaan yksilön omaa vastuuta. Yhdyskuntatyö perustui naisten antamaan ohjaukseen ja neuvontaan. Yhteisön vastuuta omistaan pyrittiin lisäämään ja julkisen sektorin tuottamista hyvinvointipalveluista siirryttiin vastuun jakoon. (Stephey & Popple 2008, )

14 luvun Iso-Britannian yhteisösosiaalityön kehitystä luonnehti laadukkaan ja tehokkaan yhteisötyön tuottaminen. Taustalla vaikutti kuitenkin vielä Thatcherilainen ajatus, mutta 1990-luvun kehityksessä oli vahvasti läsnä talous ja markkinat. Työ haluttiin tehdä mahdollisimman halvalla. Yhteisösosiaalityö jätettiin kolmannen sektorin tehtäväksi. Tehtäväksi muodostui säästää rahaa tarjoamalla esimerkiksi kotona asumisen mahdollistavia palveluita heikkokuntoisille luvun kehitys Iso-Britanniassa siirsi yhteisötyön kolmannen sektorin tehtäväksi, mikä kertoo yleisestä näkemyksestä siitä, että kolmatta sektoria hyödynnetään heikossa taloudellisessa ja resurssisessa tilanteessa. (Stephey & Popple 2008, 77 80, 83.) Iso-Britanniassa luvun kehitys on liittynyt enemmän konservatiivisuuteen ja perinteistä kiinnipitämiseen, kun taas Suomessa uudistukseen. Tiukassa rahatilanteessa konservatiiviseen malliin ja yhteisösosiaalityöhön palataan kun julkisen sektorin palveluja jaetaan ja karsitaan. Suomeen ja Pohjoismaihin yhdyskuntatyö rantautui varsinaisessa merkityksessään 1960-luvulla, jolloin kaupungistuminen aiheutti haasteita sosiaalityölle (Hutchinson 2009, 11). Täällä yhdyskuntatyö pohjautuu nykyäänkin kokonaisuudessaan kansalaistoimintaan ja -järjestöihin (Korkiamäki, Nylund, Raitakari & Roivainen 2008, 13). Käsite on peräisin community work -käsitteestä, josta muodostui Suomessa yksi sosiaalityön menetelmistä. Toimintaperiaatteita olivat ennaltaehkäisy, lähipalveluiden kehittäminen, oma-aloitteisuus, osallisuus ja verkostot sekä paikallinen vaikuttaminen elinoloihin. Kansalaisuuden ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen ovat aina olleet suomalaisen yhteisösosiaalityön keskiössä. (Korkiamäki, Nylund, Raitakari & Roivainen 2008a, ; Roivainen 2009, 99.) Suomessa yhteisösosiaalityön kehitykseen vaikutti vahvasti kolmannen sektorin sekä kirkon toimet ja aktiivisuus. Kirkko painotti lähiötyötä, jota se nimittää nykyään yhdyskuntatyöksi luvulla yhdyskuntatyötä tehtiin Suomessa kaupunkien lähiöissä pohjoismaisella mallilla. Työ kohdistui kaupunkien lähiöihin, koska niihin oli muuttanut edellisen vuosikymmenen lopussa kaupungistumisen myötä paljon ihmisiä. Naapurustossa tehtävällä keskinäistä vuorovaikutusta edistävällä työllä pyrittiin ennaltaehkäisemään ennalta odotettuja sosiaalisia ongelmia. (Roivainen 2008b, ; Roivainen 2009, ) Yhdyskuntatyötä on myös kritisoitu. Esimerkiksi 1970-luvulla lähiötyön kohteena olleita kaupunkiyhteisöjä ja naapurustoja pidettiin heikkoina yhteisöinä,

15 12 joista ei olisi apua tai tukea ihmiselle. Kaikkea yhteisöllisyyttä ei voida pitää toivottavana, vaan yhteisön vaikutukset voivat olla myös negatiivisia. (Roivainen 2008b, ) 1980-luvulla yhdyskuntatyö oli jo osa sosiaalista politiikkaa rakenteellisen kriittisyytensä vuoksi. (Roivainen 2008b, ) Jopa sittemmin Suomessa säädetty sosiaalihuoltolaki määräsi yhteisöjen kehittämisen sosiaalityön tehtäväksi ( / 710, 18. ). Laista huolimatta, yhteisösosiaalityö on ollut kadoksissa julkisen sektorin sosiaalityöstä tai uppoutuneena asiakasprosesseihin tai yhteistyöverkostoihin tänä päivänä luvulta lähtien yhteisösosiaalityö tai yhdyskuntatyö on ollut Suomessa unohduksissa ja kolmannen sektorin harteilla. Nyt 2000-luvulla kiinnostus yhteisötyötä kohtaan kasvaa koko ajan, ja olemme ikään kuin palaamassa takaisin 1970-luvun yhteisösosiaalityön huomattavuuteen. (Turunen 2009, 38.) Yhteisösosiaalityö on teoriaa ja käytäntöä. Käytännön työmenetelmän ja teoreettisen pohjansa lisäksi se on myös vaikuttamisen ja sosiaalisen muutoksen perspektiivi. Yhteisösosiaalityön teoreettista lähtökohtaa voisi luonnehtia käytännöstä teoriaan suuntaavaksi ja yhteiskunnan vastuuta sosiaalisten ongelmien luojana korostavaksi. Addams ajatteli, että sosiaaliset ongelmat ovat yhteiskunnan syytä, ei niinkään yksilön. Yhteiskunta luo raamit, joissa yksilö elää. Setlementtiliikkeen myötä syntynyt yhteisösosiaalityön teoria ei ole syntynyt ennen toimintaa, vaan Setlementin toiminta oli alkuun teoreettisesti hyvin hataraa. Tämä kuvastaa käytäntölähtöistä teorian muodostusta, jota voidaan pitää nykyään melko harvinaisena. (Soydan 1999, 105, 110, 128.) Teoreettinen kehys yhteisösosiaalityölle rakentuu ekologisesta systeemiteoriasta. Sen mukaan ihmiset ovat osana eri tasojen yhteisöjä ja riippuvaisia toisistaan. Ekologisella näkemyksellä on systeemiteoreettinen pohja, minkä mukaan ihminen on osa monen eri tason systeemeitä. Mikro- meso- ja makrotasot muodostavat kehän. Mikrotaso sisältää kodin, perheen, ystävät ja läheisimmät, mesotaso taas koulun ja erilaiset palvelut, joihin ihminen kuuluu ja makrotaso taas yhteiskunnan ja esimerkiksi hallintovallan. Yhteisösosiaalityössä huomioidaan kokonaisuus ja tarkemmin yhteisöt, joihin yksilö kuuluu. Yhteisösosiaalityöhön kuuluu myös se, että ammatinharjoittaja ajattelee sosiaalisten ongelmien nousevan eri tasojen välisistä ristiriidoista ja ympäristöstä yksilöllisten ominaisuuksien sijaan. Esimerkiksi, jos mikrotason tarve ei kohtaa mesotason tarjontaa,

16 13 yhteisösosiaalityön tehtävänä on toimia linkkinä tasojen välillä ja kehittää tilannetta paremmaksi. (Stephey & Popple 2008, , ) Myös sosioekonominen teoria toimii yhteisösosiaalityön taustalla. Sosioekonominen malli eroaa systeemiteoriasta siten, että se on luonteeltaan huomattavasti poliittisempi ja korostaa ekologisten mallien muuttuvuutta. Sosioekonominen lähestymistapa mahdollistaa ongelmien ja marginaalien tuomisen julkiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Se ottaa ihmisen holistisesti huomioon analysoiden elinoloja ja paikallisia ja globaaleja verkostoja. Sosioekonominen lähtökohta mahdollistaa käytännössä ihmisten osallisuuden ja voimaantumisen sekä osallistumisen itseään koskevaan päätöksentekoon. (Stephey & Popple 2008, , ) Dominelli (Mayo 1998) on jakanut yhdyskuntatyön kolmeen eri alueeseen. Yhteisöhoito on ollut tyypillisesti keskiluokkaisten valkoisten naisten vapaaehtoistyöhön perustuvaa neutraalia työtä. Yhteisön organisaatio taas kuvaa yhteisösosiaalityötä eri toimijoiden välistä toimintaa organisoivana ja tasavertaisuutta eriarvoisuutta esiintuomalla tavoittelevan toimintana. Yhteisön kehittäminen taas on malli, jolla pyritään lisäämään yhteisön itseauttavuutta ja omatoimisuutta. Tällöin ongelma jollain alueella on määritelty valtion makrotasolla. Työtä tekee ammatillinen henkilö, joka ohjaa yhteisön kehittämistä, pyrkii lievittämään sosiaalisia ongelmia ja pitämään huolta yhteisön oikeuksista. Kyseessä on siis toiminnan taso. (Mayo 1998, 166.) Yhteisösosiaalityö on käytännössä keino edistää hyvinvointia yhteisössä. Toimintaperiaatteita ovat lähipalveluiden kehittäminen, sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisy, omaaloitteisuuden tukeminen sekä sosiaalisten verkostojen merkityksen tunnustaminen. Yhteisösosiaalityöllä tavoitellaan monimuotoisuutta ja osallisuuden tukemista arjessa. (Yhteisösosiaalityö 2013.) Yhteisösosiaalityössä lähdetään liikkeelle kumppanuuden rakentamisesta kaikkien oleellisten toimijoiden kesken. Tavoitteena on julkisen organisaation ja yhteisöjen vastakkainasettelun murtaminen ja verkostoituminen. Luottamus joko olemassa olevan tai sosiaalityön keinoin luodun yhteisön omiin voimavaroihin ja potentiaaliin on oleellista, kuten myös siltojen rakentaminen ja kumppanuuden lisääminen julkisen vallan ja yhteisön välille. (Juhila 2011, ; Mayo 1998, 163.)

17 14 Addamsin tutkimusperinteestä lähtien työntekijän rooli yhteisössä tehtävässä työssä on ollut tukea yhteisössä muutosprosessia ammatillisin keinoin. Työntekijän aktiivisuus riippuu yhteisöstä. Yhteisössä, jossa jäsenet eivät ole osallisia, työ vaatii aktiivisempaa otetta työntekijältä. (Soydan 1999, 128.) Juhilan (2011, 126) mukaan yhteisösosiaalityö on ollut aina tunnustettu työote, mutta, joka on muodostunut käsitteeksi vasta nykyään. Jo pelkkä yhteisön määrittely on nykyään hankalaa esimerkiksi informaatioteknologian kehityksen ja globaalisuuden tuomien uudenlaisten yhteisöjen myötä. (Juhila 2011, 126) Stepheyn & Popplen (2008, 31) mukaan teoria yhteisön ympärillä on kontekstisidonnaista. Yhteisön määrittely vaatii näin laajempaa ymmärrystä yhteisön muuttuvasta luonteesta. Individualistisessa ja globaalissa nykymaailmassa yhteisön käsitteeseen ja olemukseen on kiinnitettävä taas huomiota ja se on ajateltava uudestaan. (Stephey & Popple 2008, 31.) 2.2 Yhteisösosiaalityön nykytilan kuvausta Yhteisösosiaalityö nojaa edelleen Setlementtiliikkeen ajatuksiin ja metodeihin (Soydan 1999, 128), mutta Koskisen (2003) mukaan yhteisösosiaalityö on tällä hetkellä murroksessa. Uuteen yhteisösosiaalityöhön liittyy yksilöiden näkeminen osana yhteisöään yksilöllisyyden sijaan. Asiantuntijuus muodostuu yhteisöjen kehittämisen, elinoloihin vaikuttamisen, osallisuuden tukemisen ja moniammatillisen yhteistyön ympärille (Koskinen 2003, 229). Yhteisöissä tehtävän työn tarve on kasvanut viimeaikoina, vastalauseena yksilöllistymiselle luvun yhteisösosiaalityö on murrosvaiheessa ja sosiaalialan asiantuntijuuteen pyritään rakentamalla ja kehittämällä eri yhteisöjä. Elinoloihin vaikuttaminen on oleellista nimenomaan paikallisella tasolla. (Juhila 2011, ; Juhila 2008,75.) Yhteisösosiaalityön nykytila on käytännön osalta tiedostettu melko huonoksi ja jäsentymättömäksi. Sosiaalityön uudistaminen vaatisikin sosiaalityöntekijöiltä toiminnallisempaa otetta ja mielenkiintoa sekä toimistoon, hallitsemiseen ja profession suojaamiseen perustuvan työn lopettamista. Yhteisöllisiä menetelmiä ja strategioita on nostettu vahvasti esille erilaisissa ehdotuksissa ja laajemmin Euroopan tasolla. Erilaiset lähiöoh-

18 15 jelmat ovat luoneet vakuuttavan pohjan kaupungissa tapahtuvalle yhteisösosiaalityölle. Sosiaalityön ydintä yritetään löytää ja sen mahdollistavaa politiikkaa lisätä. (Karjalainen & Seppänen 2007, 127, ) Roivaisen (2008c, 253) mukaan yhteisösosiaalityö on tällä hetkellä retorisessa myötätuulessa, eli valtakunnalliset ja kansainvälisetkin ohjelmat ovat huomioineet yhteisön merkityksen. Kuitenkin tämä kauan käytetty työmuoto on katoamassa ja muuttumassa osaksi asiakastyön prosesseja. Roivainen (2008c) sanoo sosiaalityön olevan kehityksen myötä jakautunut eri perusteisiin perustuviin osiin. Sosiaalityö ja -palvelut on jaettu ongelma- ja ikäkeskeisesti. Onko yhteisölliselle työotteelle tilaa sosiaalityössä? Aikuissosiaalityöstä tilaa löytyy. Sosiaalityön perusajatus kehittää asioita ruohonjuuritasolta ja yhteisöjen tarpeista lähtien on jäänyt organisaatiolähtöisen työtavan jalkoihin. Kun tämä ajattelutapa muuttuu, on mahdollista aloittaa yhteisöllinen työ ikään kuin uudestaan. Tällöin sosiaalityössä ratkaistaisiin ongelmia yhteisöä kehittämällä. (Roivainen 2008c.) Sosiaalityön yhtenä tehtävänä on integroida yksilöä yhteisöönsä välittämällä tietoa normeista. Tarkoituksena on, että yksilö osallistuu hallitsemaan ja ohjailemaan omaa elämäänsä niin, että se on myös yhteisön normien mukaista. Eräsaaren (2001) mukaan sosiaalityöntekijät epäonnistuvat tässä tehtävässään. Sosiaalityöntekijät eivät voi toimia elämänhallinnan esikuvina asiakkailleen, koska heillä itselläänkään ei ole sellaiseen mahdollisuutta esimerkiksi omassa työyhteisössään. Julkisen sektorin työntekijöiltä on siis viety mahdollisuus edistää yhteisöllisyyttä viemällä heiltä mahdollisuus edistää sitä omassa yhteisössään. (Eräsaari 2011.) Yhdyskuntatyö ei ole koskaan saavuttanut vahvaa asemaa sosiaalityössä Suomessa ja työmenetelmänäkin se on hävinnyt. Syiksi voi eritellä sen historialliseen syntyyn johtaneen tilanteen erilaisuuden, byrokraattisen sosiaalityön vakiintumisen, moraalisen logiikan muutoksen, yhteiskunnan ja yhteisöjen vastakkainasettelun ja tieteenalan eriytymisen sosiaalipolitiikasta luvun muuttoliikkeen vuoksi yhdyskuntatyö koki nousun ja, vaikka myöhemmin on tapahtunut vastaavia muuttoliikkeitä, eivät ne ole aiheuttaneet vastaavaa huolta ja menetelmän nousua kuin tuolloin. (Roivainen 2008b, ) Byrokraattisen sosiaalityön myötä rakenteellinen ja yhteisöllinen työote ovat kadonneet toimistotyön alta. Moraalinen logiikka taas on muuttunut kansalaisuuteen ja universa-

19 16 lismiin perustuvasta tarveharkintaiseen ja joidenkin etuoikeudeksi muodostuneeksi. Yhteisöt ja yhteiskunta ovat asettuneet vastakkain keskustelussa, ja yhteisö on muodostunut aikaisemman tavoittelun arvoisen sijaan torjutuksi vaihtoehdoksi. Tähän liittyy vahvasti hyvinvointivaltion puolustus. Hyvinvointivaltion näkemys yksilön riippumattomuudesta on ollut kovan puolustuksen alaisena 1980-luvulta asti. Myös erkaantuminen sosiaalipoliittisesta rakenteellisuudesta, kriittisyydestä ja laajemmasta yhteiskunnallisesta näkemyksestä yksilökeskeisempään yksilöihin ja perheisiin kohdistuvaan sosiaalityön tieteenalaan on vaikuttanut yhteisösosiaalityön romahdukseen. (Roivainen 2008b, ) Tällä hetkellä Suomessa ei ole yhteisötyön työpaikkoja ja työ on käytännössä kokonaan kolmannen sektorin harteilla. Yhteisösosiaalityö vaatisi työntekijältä nykymittakaavassa paljon. Pitäisi pystyä olemaan ennakkoluuloton ja rohkea ja uskaltautua kentälle, missä ihmiset todella ovat. (Kananoja ym. 2007, ) Yhteisösosiaalityö vaatii työntekijältä myös paljon erilaista tieto- ja taitopohjaa. Pitäisi olla sitoutumiskykyinen ja kykenevä ryhmätyöhön erilaisten ryhmien ja yksilöiden kanssa. Arviointikyky on tärkeää yhteisöä tai tarpeita arvioidessa. Kommunikointi- ja neuvottelutaidot nousevat keskiöön yhteisöissä toimittaessa. Mahdolliset konfliktitilanteet on selvitettävä ja kommunikoitava monenlaisten tahojen kanssa. Työntekijältä vaaditaan myös hallinnollista osaamista liittyen esimerkiksi ajan ja resurssien hallintaan. Käytännön työn lisäksi tulisi vielä kiinnostua paperityöstä, raportoinnista ja työn arvioinnista. (Mayo 1998, 169.) Ei siis ole mitenkään itsestään selvää, että jokainen sosiaalialan työntekijä kokisi yhteisössä tehtävän työn omakseen. Yhteisöt ja yksilöt ovat muutostilassa, mikä pitää huomioida yhteisösosiaalityötä kehittäessä. Ihmiset kuuluvat yhä useampaan yhteisöön, eivätkä yhteisöt välttämättä ole enää sidottuja kulttuurisiin tekijöihin, kuten vaikkapa yhteiskunnalliseen asemaan. Yhteisöt eivät ole välttämättä konkreettisia, vaan kommunikointi voi tapahtua tietotekniikan myötä monin eri tavoin. Juuri näiden erilaisten kulttuuristen tai vertaisyhteisöjen mahdollistajana sosiaalityö voisi toimia. Yhteisöt ja lähiöt ovat jääneet yhteiskunnan reunoille. Sosiaalityö kohdentuisi näiden marginaalien kanssa työskentelyyn. Sosiaalityön tutkimuksen ja käytännön tulisi tuoda näitä marginaaliin jääneitä rohkeasti esille ja keskusteluun. Näin työ kehittyisi. Yhteisösosiaalityön ja lähiökehittämisen mahdollisia ulottuvuuksia voisi olla asukastupatoiminta, kaupunkisosiaalityö, isännöinti ja asumis-

20 17 neuvonta, fyysisen ympäristön parantaminen ja yhdyskuntien ja lähiöiden kehittämistyön strateginen perustelu. (Kananoja ym. 2007, ) Stephey & Popple (2008) ovat tarkentaneet perinteisen sosiaalityön ja yhteisösosiaalityön eroja ja asioita, joita voisi tehdä yhteisöllisen työotteen saavuttamiseksi. Ensinnäkin perinteinen sosiaalityö on luonteeltaan reagoivaa ja korjaavaa, kun taas yhteisösosiaalityö ennaltaehkäisevää. Sosiaalityön tulisi omaksua yhteisösosiaalityöltä ennaltaehkäisevä työote. Toiseksi perinteinen sosiaalityö toimii melko kaukana ihmisestä. Sosiaalityön oppi yhteisösosiaalityöltä olisi sen paikallisuus ja fyysinen tavoitettavuus. Kolmanneksi perinteinen sosiaalityö perustuu ammattilaislähtöisyyteen ja vastuu on työntekijällä, kun taas yhteisösosiaalityö perustuu yhteisvastuuseen. Vastuunjako ja tasavertaisuus ovat asioita, joita perinteinen sosiaalityö voisi oppia yhteisösosiaalityöltä. Neljänneksi sosiaalityö painottuu monesti yksilöön ja verkostoja ei välttämättä huomioida. Yhteisösosiaalityölle ominainen yksilön tai moniammatillisen verkoston huomioiminen olisivat tärkeitä asioita pohdittaviksi myös perinteisessä sosiaalityössä. (Stephey & Popple 2008, )

21 18 3 SETLEMENTTILIIKE JA ASUKASTUPATOIMINTA 3.1 Setlementtiliike Setlementtiliike on kolmannen sektorin toimija. Kolmannella sektorilla tarkoitetaan julkisen ja yksityisen sektorin täydentäjänä toimivaa yhdistys- ja järjestötoimintaa. Se edustaa kolmannen sektorin yhteisöllis-normatiivista teoreettista määritelmää. Tätä lähestymistapaa edustaa kommunitarismi, jolloin kolmas sektori nähdään yhteisöllisyyden muotoutumisen keskeisenä muotona. Ajatuksena on, ettei individualismiin tai hyvinvointivaltion universalismiin voi luottaa, vaan tarvitaan yhteisöllisyyden myötä kehittyvää kunniallisuutta, keskinäisvastuuta ja yhteisöllisiä siteitä. Setlementtiliike nojaa tähän kolmannen sektorin teoreettiseen kuvaan. (Siisiäinen 1999, 21; Mayo 1998, 164.) Järjestöt ovat oleellinen osa demokratian toteutumista, yhteisöllisyyden kokemusta ja responsiivisuutta. Kolmannen sektorin toimijoita, kuten Setlementtiliikettä, ja julkisia toimijoita ei ole pakko nähdä aina toisiaan poissulkevina, vaan toisistaan riippuvaisina (Roivainen 2001, 18). Nykyistä kolmannen sektorin toimintaa luonnehtivat liikemaailman kaltaiset piirteet. Tehokkuus, laskettavuus ja arvioitavuus ovat pesiytyneet myös kolmannelle sektorille. Määrärahat toimintaan ovat jostain rahoitusorganisaatiosta, jolle pitää pystyä todistamaan työn laatu ja tehokkuus. Sekatalousmallin mukaisesti palvelut tulisi tuottaa yhteistyössä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. (Eräsaari 2009a.) Setlementtiliike on sen perustajan Jane Addamsin periaatteista ja ajatuksista lähtöisin. Toiminnalla tavoiteltiin eri luokkien välistä yhteistoimintaa, vuorovaikutusta ja osallisuutta, minkä avulla vältyttäisiin konflikteilta. Setlementtiliike oli vastine teollistumisen ja kaupungistumisen myötä syntyneisiin sosiaalisiin ongelmiin, kuten ryhmien väliseen eriarvoisuuteen. (Bissel Brown 1999; Toikko 2005, 96.) Toiminta-ajatuksena Setlementillä oli tarjota ihmisiä lähellä sijaitseva, matalan kynnyksen kohtaamispaikka, josta hyötyisi niin eliitti kuin köyhäillistökin. (Bissel Brown 1999, ) 1800-luvulla työväen kysymyksiin perehtyneet huomasivat, ettei ongelmista voi syyttää vain yksilöä itseään ja, ettei kaikkia ongelmia voitu ratkaista rahan ja lakien avulla. Aja-

22 19 tusmaailman ja menetelmien murros synnytti Setlementtiliikkeen, joka mahdollisti huono-osaisten asuinalueiden asukkaiden yhteisöllisen toiminnan kehittämisen. Tosin Britanniassa syntynyt Setlementti perustui suurimmalta osin valistukseen ja moraaliseen uudistamiseen perustuvaan sivistystoimintaan. Itä-Lontoossa slummialueilla toimivat Setlementit perustuivat ajatukseen, ettei ulkopuolelta voi kertoa, mikä olisi ratkaisu ongelmiin, vaan ratkaisu ja keinot löytyvät yhteisöstä itsestään. (Toikko 2005, ) Setlementtiliike syntyi vastineeksi taloudellisiin ja poliittisiin ongelmiin. Liike levisi nopeasti ympäri maailmaa ja on edelleenkin säilyttänyt alkuperäiset ideansa. (Stephey & Popple 2008, ) Maailman ensimmäisen Setlementtitalon Toynbee Hall:n perustivat yliopistoopiskelijat. Toynbee Hall:n toiminta oli eri luokkia yhdistävää. Se tarjosi eliitille ja parempiosaisille mahdollisuuden päästä omin silmin näkemään huonoja oloja asumalla slummialueelle ja tekemällä konkreettista työtä olojen parantamiseksi. Toynbee Hall:ssa mahdollisten asukkaiden tuli todistaa aitoutensa asumalla Setlementissä kolme kuukautta, minkä jälkeen suurin osa jäi asumaan ja toimimaan alueelle jopa kolmeksi vuodeksi. Toynbee Hall:sta Setlementtiliike levisi muualle maailmaan, kuten Amerikkaan, jonne Jane Addams perusti toisen tunnetuimman Setlementtitalonsa, Chicagon Hull Housen. (Toikko 2005, ; Soydan 1999.) Jane Addams perusti ensimmäisen, pitkäaikaisimman ja parhaiten tunnetun setlementtitalonsa Hull Housen Chicagoon. Vaikutteita hän keräsi Euroopan matkaltaan, jolloin hän tutustui Lontoossa Toynbee Hall:n toimintaan. Tästä Setlementtiliike lähti leviämään maailmalle. (Soydan 1999, ) Hull House perustui brittiläiselle mallille. Se oli kuitenkin luonteeltaan enemmän yhteiskunnallisiin muutoksiin tähtäävä kuin kristillistä sivistystä tarjoava. Hull House:n toimintaa voisi kuvata suorilla sosiaalisilla palveluilla, vapaa-ajan- ja sivistävällä toiminnalla sekä sosiaalisella reformilla. Tutkimuksellisuus ja tieteellisen pohjan luominen oli tärkeä osa Hull House:n toimintaa. (Soydan 1999.) Yhdysvalloissa Setlementtitalot, kuten Hull house olivat myös kulttuurisesti ja taiteen osalta aktiivisia toimijoita Britannian taloihin verrattuna. Taiteilijat osallistuivat toimintaan ja muuttivat asumaan alueille siinä missä yliopisto-opiskelijat ja parempiosaisetkin. Taiteilijat toivat oman osansa Setlementtiin puolustamalla alueen asukkaiden oikeutta omaan kulttuuriperintöönsä. He ohjasivat erilaisia ryhmiä ja toivat esille slummialueiden ihmisten osaamista, kuten nykyäänkin. (Toikko 2005, 104.) Esimerkiksi Kuopion Linnanpellon asukastuvalla toimi-

23 20 va kaupungin taiteilijoiden ohjaama taideryhmä ja näyttelyt noudattavat vanhaa Amerikkalaista Setlementtiperinnettä taiteen ja kulttuurin osalta vahvasti. Setlementtitalot oli rakennettu paikkansa ja yhteisönsä tarpeen mukaan. Osa tarjosi palveluita kristillisemmällä otteella, osa tarjosi ruoka-apua tai vaatteita, kun taas osa keskittyi maahanmuuttajille ja osa ulkomaalaisille lapsille tarjottaviin tukitoimiin. Tämä rakensi perusajatusta yhteissosiaalityön paikallisuudesta ja yhteisölähtöisyydestä. Ideana on siis tarjota yhteisön tarpeeseen perustuvaa joustavaa, osallistavaa, aktivoivaa ja kehittävää toimintaa. (Bissel Brown 1999, ) Setlementtitalot muodostuivat alueensa toimintakeskuksiksi, jotka tarjosivat erilaista sivistys- ja harrastustoimintaa. Sivistys- ja harrastustoiminnan lisäksi ne toimivat myös yhteiskunnallisten asioiden keskusteluiden areenoina ja kokouspaikkoina. (Toikko, 2005, 102.) Edelleen Setlementtiliike ja Setlementtitalot, kuten asukastuva, tarjoavat samoilla periaatteilla samanlaisia palveluita paikallisella tasolla. Suomessa Setlementtiliike syntyi vastineeksi kaupungistumiselle ja sen luomiin yhteisöjen sosiaalisiin ongelmiin, kuten muuallakin maailmassa. Suomalaisen Setlementtiliikkeen syntyyn vaikutti merimiespappina toimiessaan Britannian Setlementtiliikkeeseen tutustunut Sigfrien Sirenius. Hän pyrki tuomaan Britanniasta Suomeen siellä tyypillisen työväenliikkeen ja kirkon välisen läheisen suhteen. Suomessa tämä suhde oli melko etäinen. Työväestöön kohdistunut Setlementtityö pyrki luomaan toimintaa, joka on lähtöisin yhteisöstä itsestään muiden sitä sanelematta. Suomessa Setlementtityön alkutaivalta kuitenkin leimasi vahva kristillinen, ateismin ja materialismin vastainen vaikutus. (Toikko 2005, ; Roivainen 2001, 15; Paajanen 2008, ) Ensimmäisenä Setlementtitalona Suomessa voidaan pitää Kalliolan kristillisyhteiskunnallisen työn keskusta, jonka toiminta koostui esitelmäilloista ja ryhmätoiminnasta. Toiminta oli uskonnollista ja moraalista sivistämistä, mutta myös luonteeltaan huollollista. Lisäksi Setlementti tarjosi kevyempää yhteistä kerhotoimintaa. Suomalaisen Setlementin erityispiirteeksi muodostui sen yhdistäminen kristilliseen työväenliikkeen aatemaailmaan. (Toikko 2005, ; Roivainen 2001, 15; Paajanen 2008, )

24 Kuopion Setlementti Puijola ry:n toiminta yhteisöissä Kuopion Setlementti Puijola ry on toiminut jo vuodesta Se on koko kolmannen sektorin tavoin organisaatioltaan ja toiminnaltaan nopea. Usein esimerkiksi julkiselta sektorilta ei voida odottaa nopeaa reagointikykyä ongelmiin, kun taas kolmas sektori mahdollistaa ongelman määrittelyn, analysoinnin, tarpeen kartoituksen, suunnittelun ja toteutuksen lyhyessä ajassa. Kuopion Setlementti Puijola ry:n toiminta on kehittynyt yhdessä lähiössä tehdystä työstä laajemmin muihinkin lähiöihin Kuopion alueella sekä monikulttuuriseen työhön. Työmuotoja ovat olleet muun muassa elämänhallintaa edistävä työ, nuorisotyö, monikulttuurinen työ sekä työllisyyttä edistävä toiminta. (Kuopion Setlementti Puijola ry:n sosiaalinen tilinpäätös 2010, 6 7.) Monikulttuuriseen työhön on kuulunut monikulttuurisuuskeskus Kompassin toiminta ja erilaiset hankkeet, joilla pyritään edistämään maahanmuuttajien asemaa ja tilannetta sekä tekemään kehitysyhteistyötä. Työllisyyttä taas edistetään monin eri tavoin, muun muassa palkkaamalla pitkäaikaistyöttömiä työtehtäviin ja erilaisilla hankkeilla, kuten maahanmuuttajien työllistymistä edistävällä Kimppa-hankkeella. (Kuopion Setlementti Puijola ry:n sosiaalinen tilinpäätös 2010, 6-7.) Lisäksi Setlementti Puijola ry tarjoaa nuorten palveluita, jotka järjestävät toimintaa lapsille ja nuorille. Tavoitteena nuorten toiminnalla on olla tukena lasten ja nuorten aikuisuuteen kasvussa ja tukea heitä suvaitsevaisuuteen, tasa-arvoon ja lähimmäisen huomioimiseen. Elämänhallintaa on edistetty lähiötyössä, Mahku -työssä rikollisten ja heidän lähiomaisten tukemiseksi, kirpputoritoiminnassa sekä Palvelu Puijolan tarjoamissa arjenhallintaan kehittävissä kotipalveluissa. (Kuopion Setlementti Puijola ry:n sosiaalinen tilinpäätös 2010, 6-7.) Kuopion Setlementti Puijola ry:n toimintaa johtaa 11 -jäseninen hallitus ja yhteistyötä tehdään moninaisten tahojen kanssa, kuten Kuopion kaupungin, Rahaautomaattiyhdistyksen sekä ELY -keskuksen kanssa. Kuopion Setlementti Puijola ry toteuttaa toimintaansa aktiivisesti setlementin perusarvojen mukaisesti. Toiminnan arvoja ovat arjen lähimmäisyys, yhteisöllisyys ja eri ihmisten välinen yhteistyö. Toiminnalla tavoitellaan kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan kehittämistä ja huono-osaisempien

25 22 voimavarojen, vuorovaikutuksen ja tietysti yhteisöllisyyden edistämistä. (Kuopion Setlementti Puijola ry:n sosiaalinen tilinpäätös 2010, 6.) Asukastupatoiminta Kuopion Setlementti Puijola ry:llä on lähiöyhteisöissä lähellä ihmistä tehtävää työtä. Vuoden 2012 asukastupien ja lähiötyön toimintakertomuksen (Eskelinen, Liljavirta & Nykänen 2013, 5) mukaan asukastupien tarkoituksena on olla kaupungin strategian mukaista ennakoivaa, hyvinvointia lisäävää, asuinalueella tapahtuvaa yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä lisäävää toimintaa. Pääperiaatteena asukastupatoiminnassa on tarjota avoin, ilmainen kohtaamispaikka, joka sijaitsee lähiössä kävelymatkan päässä. (Eskelinen ym. 2013, 5.) Asukastupatoiminta on Kuopion Setlementti Puijola ry:n lähiötyön ydin (Kuopion Setlementti Puijola ry:n sosiaalinen tilinpäätös 2010). Tavoitteena asukastupatoiminnalla on lisätä ihmisten sosiaalista pääomaa, edistää terveyttä, lisätä alueellista yhteistyötä ja vaikutusmahdollisuuksia ja kehittää ihmisten elämänhallintataitoja. Asukastuvat ovat kohtaamispaikkoja, joissa ei järjestetä kaupallista tai poliittista toimintaa. Sen sijaan tuvat ovat avointa toimitilaa muille alueellisille toimijoille kaupunginosissa. Tarkoituksena on lisätä asukasdemokratiaa, osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Toiminnalla tuetaan myös työllistymistä, sillä työntekijät ovat usein vaikeasti työllistyvistä ryhmistä. (Eskelinen, Liljavirta & Nykänen 2013, 5.) Osallisuuden kokemus on oleellisin yhteisösosiaalityön lähtökohdista lähiötyötä ja asukastupatoimintaa kuvattaessa. Tosin yhteisöt eivät aina luo osallisuutta, vaikka tarjoavatkin sille oivan mahdollisuuden. Yhteisöitä kehittämällä tuetaan osallisuuden syntymistä parantamalla ihmisten yhteistoimintaa, tasa-arvoa ja yhteisön koherenssia. (Somerville 2011, 41, ) Osallisuutta voisi kuvata ihmisen kokemuksena johonkin kuulumisesta. Työtä voisi luonnehtia toisen tiedon huomioon ottavaksi, kumppanuudelliseksi, ja erot huomioivaksi toiminnaksi. Tehtävänä on kannustaa yhteisön jäseniä aktiiviseen toimintaan ja olla itsekin osana sitä. Osallistavan työn tehtävänä voidaan nähdä myös marginalisoitujen, toisten tietojen ja ryhmien esiintuominen ja niiden aseman vahvistaminen. (Juhila 2011, ) Kaikella Setlementti Puijola ry:n toiminnalla lisätään positiivista sosiaalista pääomaa, mitä pidetään myös yhteisösosiaalityön lähtökohtana. Työllä edistetään kansalaisten

26 23 keskinäistä luottamusta ja vastavuoroisuutta paikallisella ja yhteiskunnallisella tasolla. Yhteisöjen ja yksilöiden kohtaamisten määrä korreloi suoraan hyvinvoinnin kehittymisen kanssa. Kuopion Setlementti Puijola ry rakentaa siltoja eri toimijoiden välille ruohonjuuritasolta lähtien. Setlementti Puijola ry tekee työtä kaupungin sisällä eri kulttuureissa ja yhteisöissä. Esimerkiksi monikulttuurisuustyö on paikka, jossa yhteisötyöllä rakennetaan siltoja. Arvoina ovat verkostotyö moniammatillisesti ja yhteisön tarpeet huomioiden ja yhdessä tasavertaisesti tehden. Asukastuvat toimivat informaatiokulun edistämisen kanavina ja konkreettisina tiedonvälityspaikkoina. (Juhila 2011, )

27 24 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 4.1 Tutkimuksen metodologiset valinnat Tutkielmani on kvalitatiivinen, joten teoria rakentuu aineiston pohjalta, eivätkä yksiköt ole ennalta määrättyjä (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006a.) Tutkielman taustalla toimii etnometodologinen tutkimusfilosofia ja tarkemmin etnografinen tutkimus- ja aineistonkeruumenetelmä. Etnometodologia on lähtöisin fenomenologiasta ja ajatuksena taustalla on tutkia, miten ihmiset käyttäytyvät sosiaalisissa tilanteissa. Fenomenologisella analyysillä pyritään kuvaavaan pohdiskeluun ja oleellisena nähdään kokemukselliset prosessit ja merkitykset, joita tutkielmassani pyrin kuvaamaan. Etnometodologiassa pyritään kyseenalaistamaan pelkkään tottumukseen liittyvät tavat ja tunnistamaan ja tulkitsemaan sosiaalinen tilanne. Taustavaikutteet pyritään tunnistamaan. Erilaiset sosiaaliset säännöt ja normit nousevat keskiöön ja ne pyritään tekemään näkyviksi. Indeksikaalisuudella tarkoitetaan kielen tuomia merkityksiä ja puheen pieniä osia, joiden taustamerkityksen asianosaiset tietävät. Etnometodologisessa tutkimuksessa voidaan keskittyä näiden puheen sisältöjen tarkasteluun. (Anttila 1996, ; Wertz 2011.) Toinen tärkeä käsite etnometodologiassa on refleksiivisyys. Refleksiivisyydellä tarkoitetaan todellisuudessa tapahtuvia tilanteita. Refleksiivisyyden avulla tehdään näkyviksi sosiaaliset tilanteet, joita ei välttämättä sellaisiksi edes osallistujien taholta mielletä. Esimerkiksi ihmisten välisessä jutustelussa luodaan yhteisiä merkityksiä ja tarkoitusperiä, vaikka tilannetta ei refleksiivisesti tunnistaisikaan toiminnan merkitystä Kaikki muu kuin puheella ilmaistu muodostaa siis sosiaalisen tapahtuman ilmaisun. Puhettakin tarkastellaan ja analysoidaan tutkimalla kaikkia ilmaisuja. (Anttila 1996, 302.) Etnografinen ilmiön kuvaus on tieteellinen ihmisten, ryhmän tai kulttuurin kuvaus. Sillä tarkoitetaan ihmisistä kirjoittamista ja ihmisten kuvaamista. Etnografisessa tutkimusmenetelmässä teorian ja kokemustiedon yhteys on tärkeää ja aineisto kerätään havainnoiden ja haastatellen. Teorialla on rooli, muttei se saa olla liian vahva, vaan empirian on saatava tarpeeksi tilaa. Toisaalta myös teorian kokonaan hylkääminenkään ei ole toivottavaa. Kaikilla tutkimuksen osapuolilla on yhtä aktiivinen rooli ja tärkeää on, että

28 25 tutkija pyrkii ymmärtämään tutkittavan ilmiön ja sen merkityksen tutkittaville. (Anttila 1996, ) Perustana etnografisella tutkimusmenetelmällä on, että ihmisten toiminnalla on tarkoitus ja tavoite sekä päämäärä, jota pyritään aktiivisesti edistämään vuorovaikutuksella, kielellä. Toiminnan tuloksena syntyy erilaisia kulttuureja, jotka taas muokkaavat ihmistä. Etnografinen tutkimus pyrkii ymmärtämään toiminnan taustalla olevia tekijöitä ja ihmisen mielen prosesseja. Kohdetta seurataan ja aineistoa kerätään havainnoimalla, kirjaamalla havainnot esimerkiksi tutkijan päiväkirjaan ja haastattelemalla. Kun rutiinit ja toiminnan lainalaisuudet alkavat hahmottua, on aineistoa kerätty tarpeeksi kauan. (Anttila 1996, ) Etnografisessa tutkimuksessa useamman aineiston ja metodin käyttö on toivottavaa. Etnografinen tutkimusmenetelmä antaa hyvät mahdollisuudet triangulaatiolle. Persoonallinen tutkijan oma ilmaisu on toivottavaa. (Anttila 1996, ) Etnografinen kuvaus sopii tutkielmani aiheeseen ja teemaan hyvin, sillä viettämällä aikaa asukastuvilla ja havainnoimalla saan aineistostani syvällisemmän. Näin saan selville sen, miten ihmiset toimivat julkisesti ja sen, miten ihmiset toimivat yksityisesti ja, mitä he ajattelevat. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 184.) 4.2 Aineiston keruu ja analyysi Aineiston keruun toteutin osallistuvalla havainnoinnilla ja teemahaastatteluilla. Lisäksi sain yhdeltä haastateltavalta kirjeen, johon hän oli kirjoittanut tutkielman teemasta asioita, mikäli unohtaisi jotain sanoa haastattelutilanteessa. Tein yksilö-, ryhmä- ja parihaastatteluja. Aluksi laadin asukastuville jaettavaksi tiedotteen, jossa kerroin tutkielmasta ja mainostin mahdollisuutta osallistua siihen haastattelun merkeissä. (ks. liite1). Myös havainnoinnista informoitiin tiedotteesta, jonka jakelusta vastasivat asukastuvat itse. Aloin viettää aikaa asukastuvilla marraskuussa Vietin aamupäiviä niillä asukastuvilla, joista myös haastateltavat oli tarkoitus hankkia. Asukastuvat valitsin Setlementti

29 26 Puijola ry:n kanssa yhteistyössä tavoitteena mahdollisimman erilaisten paikkojen tuomisen mukaan tutkielmaan. Havainnot kirjasin jokaisen käynnin jälkeen tutkijan päiväkirjaan pääkäsitteillä: Tila, toimijat, toiminta (mitä tehdään?) ja kohde, teko (yksittäiset teot), tapahtumat (toisiinsa kytkeytyneiden toimintojen kokonaisuus), aika (tapahtumasarjat ja niiden ajoitus), toiminnan tavoite ja tunne (koetut ja ilmaistut tunteet). (Anttila 1996, ) Haastateltavat löytyivät suurimmaksi osaksi osallistuvan havainnoinnin myötä, eli pyysin kävijöitä haastateltaviksi viettäessäni aikaa asukastuvilla. Osa haastateltavista oli ilmaissut halukkuutensa asukastupien ohjaajille, jotka sitten ilmoittivat asiasta minulle. Osa haastatteluista taas toteutui spontaanisti toiminnan ohessa ikään kuin kahvipöytäkeskusteluna. Tein yhteensä 11 haastattelua, joista kahdeksan oli yksilöhaastattelua, kaksi parihaastattelua ja yksi kuuden hengen ryhmähaastattelu. Kuusi haastattelua oli tehty spontaanisti avoimessa tilassa asukastuvalla ikään kuin kahvipöytäkeskusteluna. Viisi haastattelua taas oli tehty yksityisemmin, omassa tilassa kahdestaan haastateltavan kanssa. Nuo tilat sain käyttööni asukastuvilta, mutta yhden haastattelun tein haastateltavan kotona. Haastatteluihin osallistui yhteensä 17 asukastupien kävijää, joista kahdeksan oli miestä ja yhdeksän naista. Haastateltavien ikäjakauma oli laaja ja riippuvainen tutkielmaan valikoituneiden asukastupien kävijöiden iästä. Osalla tuvista kävijät ovat iäkkäämpiä ja osalla nuorempia, mikä näkyi myös haastateltavien ikäjakaumassa. Suuri osa haastateltavista oli kuitenkin keski-ikäisiä tai keski-iän ylittäneitä. Ikää en pitänyt oleellisena asiana tutkia enempää tässä tutkielmassa. Huomattavaa on kuitenkin se, että asukastupatoiminta ajoittuu aamupäivälle, jolloin esimerkiksi työssäkäyvät tai opiskelijat eivät välttämättä pääse toimintaan osallistumaan. Alkuperäisenä ideanani oli antaa haastateltaville ennakkotehtäväksi luoda teos (puutyö, kuvataide, askartelu ym.), joka kuvaa asukastupatoiminnan merkitystä heidän elämäänsä. Näin olisin halunnut käyttää luovia menetelmiä aineistonkeruussa tukena, sillä tiedostan luovien menetelmien olevan erittäin hyödyllinen tuki ilmaisussa. Antamalla mahdollisuuden ilmaista itseään useammalla tavalla, keskustelu olisi saanut mielestäni aivan erilaista syvyyttä. Työ olisi luonut myös eräänlaisen suojan haastateltavalle.

30 27 Huomasin kuitenkin melko pian, ettei luova menetelmä tule toteutumaan, ainakaan suuressa mittakaavassa ja kaikkien haastattelujen osalta. Asukastupatoiminta on luonteeltaan hyvin spontaania ja vapaata. Ihmiset tulevat ja menevät, eivätkä luo käynneistä välttämättä itselleen rutiinia tai aikatauluja. Tämän vuoksi haastattelun mahdollisuuteen piti tarttua heti. Muutaman kerran yrittäessäni sopia halukkaan kanssa sopivaa aikaa haastattelulle tulevaisuuteen, haastateltava perui koko asian vedoten siihen, että asia menee tuolloin liian hankalaksi tai, ettei osaa sanoa, milloin tulisi seuraavan kerran tuvalle. Suurin osa haastatteluista tapahtui loppujen lopuksi spontaanisti, minkä vuoksi luova menetelmä sai jäädä sivuun. Huomasin etnografisen ajatuksen monenlaisista aineistoista löytävän tiensä tutkielmaani kuin itsestään ilman sen kummempaa ohjailua tai suunnittelua. Havainnointi, yksilöhaastattelut, ryhmähaastattelut ja yksi kirje tulivat aineiston keruumenetelmiksi luonnollisesti ilman omaa ohjailuani, mitä pidän myös aineistoon luotettavuutta luovana tekijänä tutkielmassani. Näin aineistonkeruumenetelmät sopivat kohderyhmälle, kun he ne itse toiminnallaan määrittelivät. Haastattelut noudattivat teemahaastattelun tyyliä, jolloin tarkkoja kysymyksiä ei ollut, vaan haastattelulle oli luotu muutama keskeinen teema, jotka toistuivat jokaisessa haastattelussa jollain tavalla. Haastattelun aluksi pyrin saamaan luotua luottamuksellista ilmapiiriä ja syventämään merkityksen laatua pyytämällä haastateltavaa kertomaan hieman itsestään. Osa haastateltavista kertoi elämäntarinatyylisesti hyvinkin syvällisesti itsestään, osa kertoi pinnallisesti ja lyhyesti, kun taas osa ohitti koko pyynnön. Ensimmäiseksi teemaksi muodostui siis taustatiedot, mikä toi keskusteluun asiaa haastateltavan henkilökohtaisesta elämästä, nykyisestä elämäntilanteesta ja historiasta. Toisena teemana haastatteluissa oli asukastuvalla käymiseen liittyvät seikat, joka loi keskustelua siitä, milloin on alkanut osallistua toimintaan / käyttää palvelua, millaisia asioita tuohon tilanteeseen on liittynyt ja, millaiseen toimintaan on osallistunut. Kolmas teema oli kokemus toiminnasta. Tässä teemassa haastateltavat toivat esille sitä, miten on kokenut toiminnan, mitä hyvää ja, mitä huonoa siihen liittyy ja esittivät kehittämisideoita. Neljäntenä teemana oli yhteenveto, jossa haastateltavat toivat esille asukastupatoiminnan merkitystä omaan arkeensa konkreettisesti.

31 28 Teemoista keskusteltiin ja haastatellut kertoivat vapaasti oman näkemyksensä ja ohjasivat haastattelua haluamaansa suuntaan. Pyrin luomaan haastatteluihin rennon keskustelevan ilmapiirin, ja ottamaan roolin, jossa olen tasavertainen keskustelukumppani haastateltavan / haastateltavien kanssa. Osassa haastatteluista vallitsi erittäin vapaa ilmapiiri ja ne noudattivat kahvipöytäkeskustelun kaavaa. Pyrin tuolloinkin heittelemään keskusteluun uusia teemoja vaivihkaa, jolloin keskustelu pysyi, ainakin osittain, haluamani asian ympärillä. Osassa haastatteluja taas haastateltava odotti minun ohjaavan keskustelua ja kyselevän kysymyksiä. Näissä haastatteluissa roolini oli selkeästi haastattelija. Annoin silti tilaa haastateltavalle keskustella annetusta teemasta mahdollisimman pitkään, kunnes sain vaikutelman, ettei uutta asiaa enää tule. Haastattelut perustuivat teemoihin ja teemat halusin pitää mahdollisimman avoimina. Pääasiana pidin sitä, että keskustelu pysyy asukastupatoiminnassa ja, että sen merkitys haastateltavalle nousee keskiöön. Litteroinnin jälkeen aloitin sisällön analyysin. Koin, että litteroinnin jälkeinen tekstiavaruus oli mielestäni helpoin selättää sisällön analyysin keinoin. Tarkoituksena oli tarkastella aineiston yhtäläisyyksiä ja eroja sekä tiivistää ja eritellä niitä. (Anttila 1996, ) Analysointi tapahtui samoin kuin yleisesti laadullisessa tutkimuksessa, eli pääkategorioiden alle liitetään niihin liittyvät typologiat, joista muodostetaan käsitteitä ja indikaattoreita. Tarkoituksenani oli löytää aineistosta käsitteitä, jotka kuvaavat ilmiötä. Aineisto pilkotaan pieniin osiin ja jokainen pieni osa kytketään isompaan pieniä osia kuvaavaan käsitteeseen. Etnografisessa analyysissa en pyrkinyt lähtökohtaisesti luomaan uutta teoriaa, vaan kuvaamaan ja selittämään merkityksiä. (Anttila 1996, ) Valmis litteroitu tekstiaineisto oli laajuudeltaan 48 sivua rivivälillä 1,5. Lisäksi aineistona oli yksi kirje ja tutkijan päiväkirja, jota pidin analyysin ja tulosten tukena. Etsin tekstistä suoria lainauksia, jotka vastaisivat tutkimuskysymyksiini. Sitaateista tein redusoinnit, joista muodostin klusteroinnit. Pyrin katsomaan aineistoa kauempaa, että löytäisin ryhmittelyille yhteiset nimittäjät. Luin ja kuuntelin aineiston läpi useaan kertaan, jonka jälkeen etsin siitä tutkimuskysymykseeni vastaavat sitaatit ja tein pelkistetyt ilmaukset. Pelkistetyt ilmaukset luokittelin samojen luokkien alle värikoodauksen avulla. Näitä luokkia olivat esimerkiksi tilat ja sijainti, esteettömyys, merkitykset mielialalle ja

32 29 yhteisön tuki. Luokat ryhmittelin niin, että pääkäsitteiksi nousivat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset merkitykset. Jo havainnointiaiheessa tein merkintöjä alustavista esille nousseista pääkategorioista, joita olivat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset merkitykset, tilat ja sijainti, ilmapiiri, järjestetty toiminta ja yhteistyö muiden toimijoiden kanssa. Analysointivaiheessa päättely oli siis induktiivista, eli tein päätelmiä yksityisestä yleiseen. Pyrin purkamaan ennakkokäsitykset pois ja tekemään tutkimusta aidosti aineistolähtöisesti niin, että annoin sijaa aineistolle kertoa asiansa. Analyysin tarkoituksena oli tarkastella aineiston yhtäläisyyksiä ja eroja sekä tiivistää ja eritellä niitä. Tiivistys on yleiskuvaus aineistosta, joka pitää sisällään tulokset kytkettynä tuloksiin ja laajempaan kontekstiin. (Saarainen- Kauppinen & Puusniekka 2006b; Saarainen-Kauppinen & Puusniekka 2006a.) 4.3 Tutkielman luotettavuus ja eettisyys Tarkoituksenani on tuottaa tutkimuksellani tietoa todellisesta elämästä. Todellisuus on kuitenkin monimutkainen asia, minkä vuoksi aihetta on tutkittava mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Objektiivisuutta on mahdotonta saavuttaa ja tutkijan omat arvot vaikuttavat aina tutkimukseen. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997.) Itselläni on vahva käsitys yhteisöissä tehtävän työn merkittävyydestä ja hyödyllisyydestä. Olen kuitenkin pyrkinyt toteuttamaan tutkielmani mahdollisimman objektiivisesti ja arvioimaan reflektiivisesti omia käsityksiäni ja ennakkoasenteitani koko prosessin ajan. Koen tutkielmani olevan luotettava. Aineiston laajuus on tässä yhteydessä melko laaja ja täten luotettava. Aineiston keruussa luotettavuutta saattoi vähentää tilanteet, joissa haastattelut tapahtuivat. Osa haastatteluista toteutettiin kahden kesken haastateltavan kanssa, jolloin saattaa olla helpompi tuoda syvällisemmin ajatuksiaan julki, kun taas osa haastatteluista toteutui avoimen toiminnan ohessa. Koen kuitenkin päässeeni hyödyntämään tutkielmassani monenlaisten aineiston keruumenetelmien hyviä puolia. Jokaisella aineiston keruumenetelmällä oli oma merkityksensä ja jokainen menetelmä valittiin tilanteeseen sopivaksi ja luonnolliseksi. Joillain asukastuvilla ilmapiiri on erittäin hyvä ja yhteisö tiivis, jolloin ryhmähaastattelu oli osuvampi vaihtoehto. Ryhmähaastattelussa

33 30 haastateltavat pohtivat yhdessä ajatuksia ja muodostivat näkemyksensä yhteisen keskustelun pohjalta. Yksilöhaastatteluissa taas tällaista mahdollisuutta ei ole eikä haastateltava pääse arvioimaan näkemystään. Pääasia haastattelujen suhteen oli se, että tein menetelmävalinnat paikan päällä ja tilanteen mukaan myös neuvotellen haastateltavien kanssa asiasta. Tällöin haastateltavien näkemykset tuli kuultua ja tilanteesta tuli mahdollisen mielekäs heille. Luottamus haastateltaviin syntyi, kun vietin aikaa asukastuvilla ja tapasin heidät luonnollisessa tilanteessa jo etukäteen ennen varsinaisia haastatteluja. Havainnoinnin suoritin mahdollisimman puolueettomasti, mutta tarkkaavaisesti. Havainnointiin liittyy kuitenkin tietynlaisia eettisiä seikkoja, jotka tulisi huomioida. Vaikka olin ilmoittanut tutkielmastani ja havainnoinnista asukastuvilla etukäteen ja tilanteiden yhteydessä, en voi olla täysin varma, että kaikki asukastupien kävijät olivat täysin tietoisia asiasta. En kuitenkaan eritellyt havainnoissani ja tutkijan päiväkirjassani henkilöitä tai henkilökuvauksia, vaan havainnoin asioita yleisellä tasolla. Tutkijan asema havainnoinnissa vaikuttaa helposti vakoilemiselta, mutta osallistuvalla havainnoinnilla mahdollistin oman luonnollisen mukana olon. Havainnointi oli erittäin hyödyllinen aineiston keruumenetelmä ja mahdollisti aineiston syvällisemmän katsannon ja tulosten syvällisemmän pohdinnan. Käytin menetelmänäni osallistuvaa havainnointia, eli osallistuin aktiivisena toimijana toimintaan samalla, kun tein havaintoja. Välillä jouduin kuitenkin vetäytymään ja katselemaan tilannetta kauempaa, sillä joskus toiminta vei intensiteettiä ja huomiota varsinaisesta tutkijan tehtävästä pois. Haastatteluissa en kerännyt lainkaan henkilötietoja, jolloin tunnistettavuustietoja ei päässyt syntymään. Kuitenkin haastatteluista ja suorista lainauksista on mahdollista tunnistaa haastateltava, jos tietää jo valmiiksi hänestä paljon. Kaikki haastateltavat allekirjoittivat tutkimussuostumuslomakkeen, ja heille, jotka eivät sisältöä jostain syystä ymmärtäneet tai pystyneet lukemaan, luin sen ja varmistin, että asia tuli ymmärretyksi. Haastateltavat olivat motivoituneita haastatteluihin ja halusivat tukea tutkielmaa, koska pitivät toimintaa lähtökohtaisesti tärkeänä. Äänitiedostoja ja litteroitua aineistoa säilytän omalla tietokoneellani ja muistitikulla, joka on tarkoitettu pelkästään tutkielmaa varten. Suojaan aineistoa siihen asti, kun koen sen tarpeelliseksi, jonka jälkeen hävitän sen. Haastateltavat ovat antaneet luvan aineiston tutkimus- ja opetuskäyttöön.

34 31 5 EMPIIRISEN AINEISTON TULOKSET 5.1 Asukastupatoimintaan osallistuvat Asukastupatoiminnan tarkoituksena on tarjota lähiössä toimintaa kaikille alueella oleville ihmisille. Yhteisösosiaalityön pioneeri Addamsin mukainen Setlementtitalon tarjoama eri yhteiskuntaluokkia palveleva toiminta ja vuorovaikutuksen lisääminen eri luokkien välille on tavoittelemisen arvoista. (Bissel Brown 1999.) Asukastupatoimintaa ei ole profiloitu suoranaisesti tietyille ryhmille, vaan ajatuksena on, että toiminta olisi kaikkien alueen asukkaiden hyödynnettävissä. Kuitenkin käytännön asiat, kuten asukastupien aukioloajat ovat sen mukaiset, että kävijäkunta koostuu havaintojeni mukaan suurimmaksi osaksi ihmisistä, jotka ovat vapaalla aamu-iltapäivä -välisenä aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että kävijät ovat usein eläkeläisiä tai työttömiä. Muut mahdolliset kävijät ovat lomalaisia tai lapsiperheitä, mutta nämä ryhmät eivät havaintojeni mukaan näy asukastuvilla kovin vahvasti. Nuorisoa ei näy asukastuvilla juurikaan ja he käyttävät lähinnä ruuan jakelupalvelua. Asukastuvilla on havaittavissa sosiaalisia ongelmia, jotka ovat osa kävijöiden elämää. Tällaisia ongelmien kuvauksia löytyi myös haastatteluaineistosta. Yhteisösosiaalityön perinteen mukainen kaikille yhteiskuntaluokille tarkoitettu toiminta ei siis näy juurikaan asukastuvilla, vaan toiminta on osittain marginaalissa. Syrjäytyminen ja syrjäytymisvaarassa oleminen etenkin iäkkäiden ihmisten kohdalla ilmeni haastatteluissa. Haastatellut kokivat asukastupatoimintaan osallistuvien mielenterveyskuntoutujien olevan syrjäytymisvaarassa. Osalla asukastuvista ja alueista uhka syrjäytyä on selkeästi enemmän läsnä ja työ on luonteeltaan korjaavaa, kun taas osalla asukastuvista toimintaa luonnehtivat enemmän ehkäisevän työn periaatteet ja syrjäytymisen ehkäisy. Yhteisösosiaalityön teoria ja Addamsin näkemykset asiasta painottavat toiminnan käytäntölähtöisyyttä ja yhteisösosiaalityön roolia pienyhteisön, laajemman yhteisön ja verkostojen välisenä siltana marginaalisuuden ehkäisemisessä sekä marginaaliryhmien aseman esille tuomisessa ja luokkajaon vähentämisessä. (Payne 1997, 202; Roivainen 2008a, 254; Stephey & Popple 2008.)

35 32 Sitä, jos syrjäytyy, vaekka vanaha immeenen jiäp sinne kopilleen. Niin, ku minäkii oon maanis-depressiivinen, niin tuota, minä heleposti sitten, jos on se masennuskaas, niin sitä vuan vettää peettoo korviin. Se on niin hirveen heleppo se syrjäytyminen. Haastatteluista kävi ilmi, että erilaiset elämän hallinnan ongelmat, kuten päihdeongelmat ilmenevät asukastuvilla. Päihdeongelmat puhuttivat haastateltuja eri tavoin. Osa koki ongelmat negatiivisena asiana ja päihdeongelmaiset väärin motiivein asukastupatoimintaa hyödyntävinä, kun taas osa koki asukastuvan mahdollisuutena kehittää päihdeongelmaisten elämänhallintaa. Päihdeongelmat näkyivät havaintojeni mukaan asukastuvilla enemmän tai vähemmän. Kaupungin yleisesti tunnustetuilla huono-osaisemmilla alueilla päihdeongelmaiset kävijät olivat osa arkea, kun taas joillain alueilla päihteet eivät näkyneet toiminnassa lainkaan. Asukastuvilla, joilla päihteiden käyttäjiä oli, he olivat luonnollinen ja tasavertainen osa toimintaa eikä asiasta tehty minkäänlaista numeroa, vaikka päihdeongelmaisiin kävijöihin liittyvää problematiikkaa saatettiin käsitellä keskustelussa yksityisemmin tai haastatteluiden yhteydessä. Sitte yks oli semmonen mies, että tota se oli aina kännissä, ja sit se sano, että tää on ku keskitysleiri tää talo, et eihän täällä voi elää ja sit se muutti pois, se muutti jonnekin katkohoitoon jonnekin että jotenki miettii joskus näitä, niitä, joilla on enemmän ongelmia, alkoholistit ja nää, että niihin kanssa pittää olla kovin tarkkaavainen, että ei voi ruveta niinku pummimaan Aineistosta nousi esille myös pienituloiset lapsiperheet, tosin haastateltuja, jotka ilmaisivat heidän asioitaan, oli vähän. Havaintojeni mukaan lapsiperheet ovat selkeä vähemmistö kävijöissä. Kävijäkunta koostuu enemmän yksin asuvista aikuisikäisistä ja iäkkäistä henkilöistä. Asukastuvalla käynnit olivat suurimmalle osalle haastatelluista osa päivä- tai viikkorutiinia. Haastateltavat kokivat viikko-ohjelman hyödylliseksi ja asukastuvan tarjoaman tekemisen mielekkääksi. Monille käynti oli osa päiväohjelmaa, eli käynti asukastuvalla ajoittui joka päivä samalle ajalle ja loi näin rutiinia. Osa kävijöistä piti asukastupatoimintaa harrastuksena. Ajankohta, jolloin asukastuvalla käy, osoittautui tärkeäksi seikak-

36 33 si havaintojen ja haastattelujen suhteen. Joillain asukastuvilla kävijät jakaantuivat kahteen eri aikaan ja kävijät pitäytyivät tarkasti omissa ajoissaan. Mulla on se Savon Sanomien se allakka niin siihen pittää merkata, että on luvannu kotikäyntiä tehä ja tiistaina oon luvannut tiällä olevan ja torstaina kansalaisopistolla sitten, kun pittää tulla torstaina kansalaisopistolle Kyl täl on merkitys, että tää on oikeestaan niinku harrastus siit on tullu -- onhan mul toki muitakin harrastuksia, mutta tuota, tää on tullu silleen -- hirmu mielellään lähden tänne aamulla tiistaina. Satunnaisesti asukastuvilla käyvät jäivät selkeästi haastateltujen suhteen vähemmistöön. Osalla asukastuvista satunnaiset käynnit olivat yleisempiä kuin toisilla, mutta silti tämän tyyppisiä käyntejä oli vähemmän. Satunnaisilla kävijöillä oli havaintojeni ja haastattelujen mukaan hankalaa kiinnittyä porukkaan ja keskusteluun ja heidän toimintansa keskittyi lähinnä itsenäiseen lehtien lukemiseen ja kahvin juontiin. Ryhmäytymisen prosessiinkin kuuluva uusien jäsenten heikko vastaanottaminen luo haasteita yhteisösosiaalityön tutkimusperinteen mukaiselle kaikille alueen asukkaille avoimelle toiminnalle. Kun en minä muulloin käy, kun nytkin on varmaan puol toista kuukautta aikaa kun -- ja sanotaanko, tämän vuoden puolella oon käyny kolme kertaa --- että minulla ei oo niinku se tapana tämä käynti täällä. Asukastupatoimintaan osallistumisen motiivit nousivat aineistosta esille selkeästi. Käyntejä perusteltiin neljällä eri tavalla; kokoontumisella, avoimella kahvilatoiminnalla, järjestettyyn yhteistoimintaan osallistumisella ja ruokapalveluiden käyttämisellä. Asukastupaa kokoontumistarkoituksessa käytti suurin osa haastatelluista ja se oli havaintojenkin osalta suurin osa-alue käyntien motiiveissa. Haastatellut kuvasivat paikkaa hyvänä, puolueettomana ja helppona kokoontumispaikkana. Asukastupaa käytettiin kokoontumiseen ystävien kanssa tai erilaisen ulkopuolisen toiminnan järjestämiseen. Haastatteluista kävi myös ilmi alueellisen kokoontumispaikan tarve. Kokoontumispaikan mahdollistaminen on ollut yhteisösosiaalityön tärkeitä teemoja ja asukastuvat tukevat tätä yhteisösosiaalityön tavoitetta hyvin. (Bissel Brown 1999.)

37 34 Sitten on tullu näetä kavereita siihen ja niihin kanssa mukava niinku yhessä kokoontua Tästä asukastuvasta vielä jos puhutaan. Siis tähän on helppo tulla meidän kummankin. Että sillon, kun tätä ei ollu, niin minä istuin mummojen ja pappojen kanssa tuolla ovensuussa allaalla ja katottiin kaikki tulijat ja menijät. Haastatellut kertoivat käyvänsä asukastuvalla avoimessa kahvilatoiminnassa. Avoimella kahvilatoiminnalla tarkoitan toimintaa, joka vastaa kahvilatoimintaa. Tuolloin toimintaa kuvaa rento kahvittelu omissa oloissa tai joukossa rupatellen. Myös lehtien lukeminen tai Internetin käyttö on tyypillistä avoimelle kahvilatoiminnalle. Tuolloin asukastuvalla ei ole varsinaista järjestettyä aktiviteettia tai tapahtumia. Avoimeen toimintaan liittyy usein tietokoneen tai tulostimen käyttö ja lehtien lukeminen. Näitä hyödykkeitä ei niiden käyttäjillä usein ole kotona mahdollista käyttää. Havaintojeni mukaan avoin kahvilatoiminta on yleistä asukastuvilla, joilla tuvan toiminta on muutenkin luonteeltaan avointa, eikä tiivistä käyttäjäyhteisöä ole syntynyt. Kahvilatoimintaan liittyy usein myös muita asioita ja ihmisten tapaaminen kahvittelun sivussa saattaa olla merkityksekkäämpää kuin itse kahvin juominen. Tässä, kun lehet tulloo tänne, niin lehtiä käyn tiällä lukemassa ja kahvituksessa. Kyllä ihan mukava minun kannaltani ollu tämä, et täällä saa lukkee päivän lehet ja käyvä netissä ja mulle ei tule niitä kottiin kumpaakaan. Yhtenä toimintaan osallistumisen motiivina haastatellut pitivät järjestettyyn yhteistoimintaan osallistumista. Yhteistoiminnalla tarkoitan erilaisia järjestettyjä tapahtumia, ohjelmaa, retkiä ja ryhmiä, joita asukastuvilla järjestetään. Suurin osa haastateltavista osallistui useaan toimintaan ja käytti asukastuvan toimintaa monin eri tavoin. Haastatteluista oli kuitenkin huomattavissa kävijät, jotka olivat innokkaita osallistumaan toimintaan ja kävijät, jotka osallistuivat pelkästään avoimeen toimintaan. Aktiiviset kävijät osallistuivat molempiin asukastupatoiminnan muotoihin. Havaintojeni mukaan yhteistoiminta koettiin mielekkääksi ja sen avulla ulkopuoliseksikin itsensä tuntevat saavat

38 35 mahdollisuuden osallistua. Tosin osa kävijöistä koki pelkästään avoimen toiminnan omakseen ja järjestetty aktiviteetti toimi joillain tuvilla ja joillain ei. Myös tässä on nähtävissä asukastupien heterogeenisyys, monimuotoisuus ja yksilöllisyys. Voi joskus touhuta jotakin, jos on jotain aktiviteetteja. Sitten siin sen asukastuvan alasena on tuo kuvataidepaja -- niin tota, siellä mä oon käyny. esimerkiksi matkoja niinku, nyttenki oli nilsiään ja ja näin että nuo askarteluthan on kivoja ja tuommoset yhteisjutut Haastatteluista nousi vahvasti esille myös ruokapalveluiden käyttö. Ruokapalveluilla tarkoitan asukastupien järjestämää tai yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa järjestettyä ruuan ja leivän jakelupalvelua sekä asukastuvilla edulliseen hintaan tarjottavaa lämmintä ruokaa ja puuroa. Osa kävijöistä käy tuvilla vain ruuan jakelupäivänä. Myös mahdollisuus ostaa edullisella hinnalla lämmintä ruokaa kotiin nähtiin hyvänä asiana. Havainnoin, että ruuan jakelupäivänä osilla asukastuvista oli pitkät jonot ihmisiä odottamassa vuoroaan, kun taas toisilla tuvilla leivät jäivät homehtumaan tai vietiin hevosille, kun ottajia ei löytynyt. Osilla asukastuvista ruuan jakelu ja jonottaminen oli luonnollista ja siihen ei liittynyt leimaavuutta ihmisten suuren määrän tai hyvän ilmapiirin ansiosta. Tässäkin tapauksessa huomattavissa oli alueelliset erot. Joillain alueella kokemustarvitsijoita oli enemmän kuin toisilla, ja joillain alueilla palvelun käyttö oli luonnollista, kun joillain alueilla se koettiin leimaavaksi. Erityisesti tuvilla, joissa kävijäkunta koostui pelkästään hyväosaisista eläkeläisistä, ruuan ja leivän jakelu ei ollut kannattavaa, ja leivätkin jäivät käyttämättä. Nuoret ja työikäiset sekä pieneläkeläiset taas kokivat palvelun omakseen. Joka tapauksessa ruokapalvelut nähtiin tärkeänä osana asukastupatoimintaa ja sitä pidettiin merkityksekkäänä alueilla, joilla palvelua käytettiin. Ruuan jakelu nähtiin tärkeäksi erityisesti yksin asuvien ja huono-osaisten kohdalla sekä silloin, jos ihmisellä itsellään ei ole syystä tai toisesta resursseja laittaa itse ruokaa. joskus käyn nuita leipiä hakemassa tiällä, jos on semmosia mieluisia leipiä

39 36 Ja sit tiällä on puurot, maanantaina on muistaakseni se puuropäivä ja sitte on, mikäs päivä se on se ruokapäivä, perjantaina, perjantainakos teillä olj se soppapäivä? (torstaina), torstaina! torstaina on sitte semmonen soppapäivä tiällä, että sillon suap kottiinnii ottoo, jos purkin tuop ja sekkii on ihan hyvä juttu. 5.2 Kävijöiden kokemukset toiminnasta Tilat ja sijainti Haastatellut pitivät asukastuvan sijaintia ja fyysisten tilojen mielekkyyttä tärkeänä asiana. Myös yhteisösosiaalityön tutkimusperinteen mukaan läheinen sijainti ja matala kynnys nähdään asukastupatyössä tärkeänä asiana. Addamsin mukaan läheinen sijainti ja matala kynnys sekä toiminnan hyödyttäminen niin eliittiä kuin köyhäillistöäkin olivat oleellisia seikkoja Setlementtitaloja perustettaessa. (Bissel Brown 1999.) Empiirisestä aineistosta kävi ilmi, että asukastuvan fyysinen läheisyys sai kannatusta ja läheinen sijainti nähtiin osallistumista helpottavana tekijänä. Sijaintia lähiössä pidettiin tärkeänä siksi, ettei aina tarvitse lähteä keskustaan, jos jostain syystä sinne on hankala mennä. Läheistä sijaintia pidettiin myös liikkumista edistävänä asiana, kun lähellä olevaan paikkaan voi liikkua jalan. Sijainnin suhteen haastateltavat pitivät oleellisena paikan rauhallisuutta ja yksityisyyttä. Paikan löydettävyyteen pitäisi kiinnittää myös huomiota. Kaikki asukastuvat sijaitsevat lähiönsä keskuksessa tai ainakin sen välittömässä läheisyydessä, joten niihin on yleisesti ottaen helppo löytää. eikä tarvii lähtee kaupunkiin asti, jos ei jaksa tai halua tai on sairaskii, nii jaksaa käyvä tuossa vähän matkan päästä piipahtamassa tässä ies lehet lukemassa, et on joku semmonen Tämä on kyllä semmosella paikalla, että, jos tätä ei tiiä, niin tätä ei kyllä löydä helposti.

40 37 Tiällä ikkunan takkaa ei kukkaan kaho tiällä. Se, mitenkä tiällä on paljo mukavampi istua. Jos jouvutaan siihen ikkunan alle, niin kaikki kahtoo, että tuokii on tuolla, tuoki on tuolla. Tilojen suhteen asukastuvat erosivat paljon toisistaan, joten myös näkemykset tilojen sopivuudesta vaihtelivat. Joissakin asukastuvissa tilaratkaisu aiheuttaa muillekin kuin kävijöille kustannuksia. Tällainen tilanne ei ole toivottava ja aiheuttaa haastattelujen mukaan eriäviä mielipiteitä sekä negatiivista suhtautumista asukastupatoimintaan. Tilan kotoisuutta ja kokoa pidettiin myös tärkeinä tekijöinä viihtyvyyden kannalta. Liian suuret tilat ja henkilökunnan omat toimistot nähtiin kotoisuutta poistavana tekijänä, kun taas pienehköt tilat kotoisuutta lisäävänä tekijänä. Toisaalta pienet tilat nähtiin ongelmana toiminnan toteuttamisen suhteen. Niin, mutta se on tuota liian suuri, siis minusta tuntu, että se on liian, siis, onko siellä sitten ne vakituiset henkilökunnatki, että niillä on omat huoneet ja tälleen, että tuota tällanen on intiimimpi, kun on aika tämmönen pieni. ku meilläki kato niin pien keittiö olj, eikä ilmastointia. Sen takia ei sitten pystyny valmistammaan ruokaa ennää. Joka tapauksessa tilojen ja sijainnin merkitys nousi haastatteluissa esiin vahvasti varsinkin tuon hetkisten tilamuutosten myötä. Havaintojeni mukaan pienissä tiloissa kävijät olivat enemmän yhtä ja ohjaajat vahvemmin läsnä. Yhteisöllisyyden muodostuminen on siis riippuvainen myös tilaratkaisuista. Kävijöiden kohtaaminen oli havaintojeni mukaan parempaa ja syvällisempää pienemmissä, yhteisissä tiloissa. Suuret tilatkaan eivät välttämättä vähentäneet yhteisöllisyyden tuntua, mutta suuret tilat, joissa on paljon erillisiä huoneita, vähensivät sitä ratkaisevasti. Osalla asukastuvista oli hankaluuksia pystyä toteuttamaan esimerkiksi lämpimän ruuan tarjoamista pienien tilojen vuoksi, mutta toisaalta joissain pienissä tiloissa pystyttiin toteuttamaan esimerkiksi lämmin ruoka kerran viikossa. Tiloihin suhtautuminen vaikuttanee osittain asiaan. Pieniinkin tiloihin tyytyväisyys ja tilojen näkeminen mahdollisuutena paransi selvästi yleistä ilmapiiriä. Kuitenkin usealla asukastuvalla tilakysymykset ja eteenkin kritiikki tiloja kohtaan oli vahva osa keskustelua.

41 Ilmapiiri ja työntekijät Mielekästä ilmapiiriä haastateltavat pitivät tärkeänä asiana asukastupatoiminnan suhteen. Ilmapiiriä pidettiin yleisesti ottaen hyvänä. Kotoisuuden ja rentouden nähtiin olevan avainasemassa ilmapiiristä keskusteltaessa. Lisäksi pääasioiksi ilmapiiriä luotaessa haastateltavat nimesivät työntekijän ja tasavertaisen kohtelun. Ilmapiirin merkitystä esille tuoneet haastateltavat kokivat hyvän ilmapiirin olevan vaikuttava ja yhteen kuuluvuuden tunnetta lisäävä asia. sit tääl on tosi tämmönen kotoinen ilmapiiri, et jos verrataan siihen isoon atkluokkaan, et se on ihan eri maailma. Siellä tulee välillä semmonen, itsellekin semmonen tehokkuusvaatimustunnelma, että siellä pitää olla niinkun että nyt nyt nyt nyt nyt kaikki näin, mutta täällä ei, ku tääl on tällasta seurustelua samalla. Yksittäisenä suurimpana asiana haastateltavat nostivat laajasti keskusteluun työntekijät ja heidän merkityksensä ilmapiirille. Tutkielman teoreettisessa osuudessa on käsitelty yhteisösosiaalityön vaatimuksia työntekijältä. Mayo (1998) on nostanut esille yhteisösosiaalityön vaativuuden työntekijän näkökulmasta. Yhteisösosiaalityö vaatii työntekijältä paljon erilaista tieto- ja taitopohjaa, sitoutumiskykyä, ryhmätyötaitoja, arviointikykyä, kommunikointi- ja neuvottelutaitoja sekä resurssien hallintaa. (Soydan 2009; Juhila 2011; Mayo 1998.) Haastateltavien mukaan eroja henkilökunnan sisällä on, vaikka pääosin henkilökunnan nähtiin olevan hyvä. Työntekijöiden vaihtuminen oli huolta aiheuttava tekijä ja mietitytti montaa haastateltavaa. Tutuilla työntekijöillä on myös vaikutusta kävijöihin niin, että kävijät tulevat asukastuvalle osittain juuri työntekijöiden takia. Asukastupatoiminnan laatua heikentävinä tekijöinä nähtiin työntekijöiden vaihtuvuus ja erilaiset tyylit työskennellä. Nyt meillä muuttuu ohjaaja siellä, vaikka mua vähä jännittää, miten se muuttuu se meininki siellä, että, minkälaista sitten on, ku on uus ohjaaja Mutta, että aina ihmiset muuttuu ja erilaisia ihmisiä tyyliltään on ja --- yrittää semmosia sosiaalisia ja nämä keskustelut on onnistunut hyvin ainakin tätä edellisillä kerroilla, kun oli niitä tuttuja kasvoja, jotka oli sitten niinku ollu vuodenkin täällä.

42 39 Työntekijän suhteen tärkeänä pidettiin kohtaamistaitoja, asiakaslähtöisyyttä ja tasavertaista kohtelua. Addamsin yhteisösosiaalityön perinne korostaa Setlementtitalojen työntekijöiden tasavertaisuutta. Työntekijä on naapuri ja samanlainen yhteisön osa kuin muutkin. Addams ei nähnyt ihmisiä tapauksina eikä asiakkaina, vaan naapureina, joilla on yhtä paljon annettavaa yhteisölle kuin muillakin. Empiirisestä aineistosta nousi esille, että ammatillista osaamista pidettiin tärkeänä joissain toiminnan osa-alueissa, kuten erilaisissa ryhmissä. Työntekijöiden kokemus oli, että heitä kohdellaan reilusti ja joustavasti, mutta vuoden määräaikaista työtä pidettiin liian lyhyenä. Työntekijöiltä haastateltavat toivoivat lisää aktiivisuutta toiminnan suunnittelun ja järjestämisen suhteen. Työntekijöillä oli havaittavissa skeptisyyttä toiminnan järjestämisen suhteen ja joillain tuvilla työntekijät olivat vahvemmin läsnä kuin toisilla. Tässäkin suhteessa vaihtelua oli paljon, mutta havainnoinnin myötä huomasin, että työntekijöiden merkitys ilmapiirille oli ilmeinen. Kannustava, kuuleva ja kohtaava työntekijä sai luotua hyvän ilmapiirin omalla olemuksellaan. Erityisesti kohtaaminen ja kuuleminen näyttäytyivät havaintojeni mukaan tärkeinä asioina työntekijöiden ominaisuuksissa. Kärsiivät meijän hölmöilyjä, mut eivät keksi mittään mukavaa tänne. Niin. teijän tehtäviin kuuluu, -- mut eihän nämä tie mittään, ku haukkuuvat nuita tietokonneita hirmu viisaita hirmu kivoja ihmisiä tääl on ollu töissä ja, nää on aivan ihania ollu kaikki, että apua oon saanu monneen Haastatellut nostivat esiin myös kokemuksiaan asukastupatoiminnan tasavertaisuudesta. Kävijät olivat jakautuneet vakituisiin kävijöihin ja satunnaiskävijöihin. Haastateltujen mukaan vakituiset kävijät ovat paremmassa asemassa kuin satunnaisesti asukastuvalla käyvät. Harvemmin käyvät saattavat kokea olonsa ulkopuolisiksi ja kokivat tärkeäksi, että heidät huomioitaisiin ja otettaisiin mukaan keskusteluun. Osa haastatelluista arvotti kävijöitä sosiaalisten ongelmien perusteella ja koki, ettei kaikilla kävijöillä tulisikaan olla samat oikeudet.

43 40 et myöskin sellanen pitäs asiakas huomioida, joka käy erittäin harvoin --- eikä ainoastaan ne, jotka käy joka päivä. Yhteisösosiaalityön perinteen mukaan työntekijän tulisi olla samanvertainen naapuri, mikä toteutui asukastuvilla hyvin. Työntekijät olivat palkkatukityössä olevia pitkäaikaistyöttömiä ja profession luomia valta-asetelmia ei asukastuvilla ollut. Teorian mukaan työntekijän roolin olisi oltava aktiivinen ja aktivoiva, mitä aineistosta esille nousseet heikko kohtaaminen, läsnäolo ja aktiivisuus eivät tukeneet. (Soydan 1999; Juhila 2011; Mayo 1998.) Järjestetty toiminta Empiirisestä aineistosta kävi laajasti ilmi, että järjestetty toiminta nähtiin tärkeänä osana asukastupatoimintaa. Järjestetyllä toiminnalla tarkoitetaan erilaista ohjelmaa, tapahtumia, ryhmiä ja retkiä. Haastateltavat toivat esille ristiriitaisia näkemyksiä toiminnan mielekkyydestä ja varsinkin tutkielmaan osallistuneet asukastupien työntekijät olivat sitä mieltä, että kävijöillä on vaihtelevia näkemyksiä mielekkäästä toiminnasta. Asukastuvilla oli havaintojeni mukaan hankaluuksia toteuttaa kävijöille mieleistä toimintaa ja asukastuvilla oltiin usein skeptisiä järjestettyyn toimintaan osallistumisen ja toiminnan mielekkyyden suhteen. Ainahan sitä jotakin joku, eihän kaikki tykkää kaikesta --- kyllä on -- eroja, ja ikäjakkauma on iso, että käy sitten vähä nuorempiakin välillä ja vanhempaa Addamsin Setlementtitalot olivat yhteisön ja alueensa toimintakeskuksia ja tarjosivat erilaista sivistys- ja harrastustoimintaa. Sivistys- ja harrastustoiminnan lisäksi ne toimivat myös yhteiskunnallisten asioiden keskusteluiden areenoina ja kokouspaikkoina. Asukastupatoiminta toteuttaa edelleen Addamsin ajatusta. (Toikko 2005.) Asukastupien kävijät toivat esille toiveen siitä, että järjestettyä toimintaa olisi enemmän ja toiminta olisi suunnattu kaikille. Varsinkin tutkielmaan haastatellut miehet toivat esille, ettei miehille sopivaa toimintaa järjestetä ja osa toivoi sitä järjestettävän enemmän. Osa taas näki asian niin, ettei miehille kannatakaan järjestää mitään, sillä ongelmana on

44 41 miesten saaminen osallistumaan toimintaan ylipäätään. Tässäkin asukastupien eroavaisuudet näkyivät vahvasti havaintojeni mukaan. Osilla tuvista kävijäkunta oli enemmän miespainotteista, kun taas osilla tuvista miehiä ei ollut juuri ollenkaan. Osalla tuvista taas sukupuolijakauma oli tasaisempi. eiku minähä just sanoin ohjaajille, että ohjaajien pitäs järjestää jottain ohjelmaa tänne Ohjaaja 1: sitä ruvetaan järjestämään sitä ohjelmaa, kun tota, mä oon vähä ymmärtäny, et tääl on ollu jonkun verran ohjelmaa ja sitte ei oo välttämättä kiinnostusta ollu H1: no ei minua kiinnosta nämä Ohjaaja 1: mitä ohjelmaa? H1: --mummot oli täällä, anteeks naiset oli täällä, nii ei minua paljoo kiinosta pitsin nypläys, niin tuota. ei näillä koprilla kuule, en, en. No, en minä nyt oo niihin mummojen askarteluihin ottanu ossoo Haastatelluilla oli paljon ideoita toiminnan suhteen, mutta monesti puhetta leimasi erilaiset esteet. Kävijät ja työntekijät toivat esille erilaisia ideoiden toteuttamisen tiellä olevia asioita. Ilmapiiri toiminnan suunnittelun ja yhteisen toteuttamisen ympärillä tuntui olevan huono ja olosuhteet toteuttamisen tiellä. Havaitsin, että tietynlainen negatiivinen ilmapiiri ja skeptisyys leimasivat keskustelua ja ideointia. Myös kävijät olivat tietoisia laajemman tason rahoitus- ja resurssiongelmista ja nämä asiat vaikuttivat myös heidän ajatteluunsa. Addamsin Setlementtitalot oli rakennettu paikkansa ja yhteisönsä tarpeen mukaan, kuunnellen yhteisön näkemyksiä ja toiveita. Toimintaa järjestettäessä on ajatuksena huomioida yhteisön sisältä löytyvät resurssit ja hyödyntää niitä. Täällä on niin huonot tilat, mutta minua kiinnostas urheilu paljo -- Ei tiällä pysty tekemään. Onhan tuo biljardi, mut sekkää ei kiinnosta kettään näköjään. Haastatteluista kävi ilmi toiveet erilaisen katutason toiminnan järjestämisestä. Esimerkiksi katutason sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen asukastuvilla nähtiin hyvänä. Toiminnan ja palvelujen karsiminen nähtiin negatiivisena asiana ja toimintaa haluttaisiin palauttaa takaisin asukastuville. Asukastuvilla puhuttiin paljon ajankohtaisista

45 42 asioista ja yhteiskuntakriittistä keskustelua käytiin usein. Keskustelu jäi kuitenkin asukastuvan seinien sisälle, vaikka yhteisösosiaalityön perinne pitää paikallisten vaikuttamismahdollisuuksien luomista tärkeänä asiana (Soydan 1999; Mayo 1998; Koskinen 2003). Mää toivosin, että sinne tulis lisää noita, semmosia, niinku katutason palveluita, niin ku aluks kävi sosiaaliviranomanen kerran kuussa päivysti pari tuntia. se oli hyvä, mut se jäi jostain syystä pois -- Sitte Terve Kuopio kioski kävi tuolla meillä aina kahen viikon välein mittaamassa verenpaineita ja juttelemassa terveydestä ja kaikesta, niin sekin oli hyvä, mut sekin on jääny nyt pois Muiden toimijoiden kanssa tehtävä yhteistyö Jotkut asukastuvat ovat alkaneet toteuttaa osia toiminnasta yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Aiemmin käsitellyssä yhteisösosiaalityön nykytilan kuvauksessa Koskinen (2003) toteaa uuteen yhteisösosiaalityöhön liittyvän vahvasti yhteisöjen kehittäminen moniammatillisella yhteistyöllä. Tästä yhteistyöstä haastatelluilla oli useita mielipiteitä ja näkemykset yhteistyöstä tulivat hyvin vahvasti esille aineistosta. Osa näki yhteistyön mahdollistavana tekijänä ja osa taas rajoittavana tekijänä. Molempia näkemyksiä oli yhtä paljon. Osa oli tullut mukaan asukastupatoimintaan yhteistyön kautta. Yhteistyö seurakunnan kanssa nähtiin mahdollisuutena juuri toiminnan löytämisen ja erilaisen toiminnan järjestämisen kanssa. Sillon minä kävin tiällä kirkon jutuissa ja sitä kautta ehkä näihin tutustuin vähä paremmin sitte seurakunnasta käy aina joskus pappi tai joku vähän aikaa tuolla jutustelemassa tai laulamassa jottain, niin sekin on ihan hyvä palvelu. Osa taas koki yhteistyön eteenkin seurakunnan kanssa rajoittavana tekijänä. Näitä näkemyksiä kuvasi epäuskonnollisuus ja ajatus siitä, että esimerkiksi yhteiset tilat seurakunnan kanssa rajoittavat joidenkin ihmisten toimintaan osallistumista. Haastatellut kuvasivat seurakunnan mukana oloa vapautta ja sitoutumattomuutta heikentävänä teki-

46 43 jänä. Seurakunnan omaa toimintaa pidettiin joillain alueilla samankaltaisena kuin asukastupatoiminta. Havaintojeni mukaan asukastupatoiminta ei ollut noilla alueilla profiloitunut erilliseksi toiminnaksi. Tuntuu olevan, että tämä seurakunnan tila kuulemma rajottaa ihmisiä tulemasta tänne -- Se on rajottanu kyllä vähä tätä toimintaa, että tässä ei ihan kaikkee saa, että sitten, kun on tuossa, niin on vähä vapaampaa se toiminta. Seurakuntatalolla kerran viikossa --- ja siel on samalla lailla kahvijuttuja ja onko siellä sitten.. sitten se on vähä eri nimellä Osa haastatelluista kuvasi yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa mahdollisuutena. Toimintojen keskittäminen samaan paikkaan nähtiin näiden näkemysten mukaan hyvänä asiana. Yhteistyön nähtiin lisäävän mahdollisuuksia järjestää toimintaa ja resurssien yhdistämiseen suhtauduttiin optimistisesti. Asiasta käytiin kuitenkin vilkasta keskustelua joillain asukastuvilla ja eriäviä mielipiteitä tuotiin esille. Osa koki vanhat tutut kuviot parempina kuin uudistusten tekemisen. Yhteistyötä kolmannen sektorin ulkopuolisen julkisen sektorin kanssa toivottiin enemmän. Julkisen sektorin toiminnan tukemiseen oltiin tyytymättömiä ja asukastuville suunnattujen julkisen sektorin palveluiden karsimista pidettiin huonona asiana. eiku siin on ihan hyvä oikeesti, jos pannoo kaikki yhteen niin, sehän tulloo kato tämä -- kirpputori on ja sitte tulloo tämä kahvila ja sitten tulloo tämä mikä -- Virvatuli -- siinä on kaikki samassa paikassa sitten niin Saatas tänne sitten sitä yhteistyötä niinku näitten kumppaneitten kanssa ihan, että ois se yhteishenki hyvä sitten, että sais tämmösiä isompiakin tapahtumia järjestettyä tässä alueella sitten ihan, että, ja näitä palveluita sitten.

47 Asukastupatoiminnan fyysiset merkitykset Toiminnan terveydelliset merkitykset sekä esteettömyys Haastatellut antoivat asukastupatoiminnalle erilaisia merkityksiä, joista yhtenä terveydelliset merkitykset. Tämä kategoria sisältää toimintaan osallistumisen fyysistä terveyttä ja liikuntaa edistävänä tekijänä ja toiminnan esteettömyyden. Toiminnan merkitystä fyysiselle terveydelle ja liikunnan edistämiselle esille tuoneet haastatellut kuvasivat teemaa niin, että toimintaan osallistuminen aiheuttaa liikkeelle lähtemisen ja näin edistää liikuntaa ja terveyttä. Erityisesti iäkkäämmät haastateltavat kokivat terveydellisen näkökulman tärkeäksi ja ajattelivat asukastupatoiminnan edistävän hyötyliikuntaa. Iäkkäämmät haastateltavat tiedostivat toiminnan merkityksen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ja liittivät fyysisen toimintakyvyn siihen. Yksi haastatelluista kuvasi toimintaan osallistumisen vievän fokuksen pois mahdollisista omista terveydellisistä ongelmista. että ei jää kottiin istummaan, niin se on justiisa pahasta se istuminen terveyvelle. ja sitte tänne on loppujen lopuks ihan kiva matka, kun tuossa pyörätietä pitkin piäsöö niin tulemaan, niin siinä tulloo samalla kato kunto ja hyöty. Niin tuota -- ei jaksa siis ollenkaan keskittyä siihen, että, oonko minä kippee tai muuta, kun on niin paljo hommia, että ne vie kaiken tarmon, ja oikeestaan hyvä, ei liikoo ihteesä sulkeuvu. Toiminnan esteettömyys nähtiin tärkeänä ja esteettömyyden merkitys suurena. Haastatellut, joilla oli jonkin tasoista ongelmaa liikkumisessa, kokivat esteettömän asukastupatoiminnan merkityksen elämissään suureksi. Monella haastatellulla oli taustalla terveydellisiä ongelmia ja olivat esimerkiksi jääneet terveydellisten syiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle aikaistetusti. Esteettömyys näkyi myös työntekijöiden puheessa. Moni asukastupien työntekijä oli terveydellisistä syistä joutunut jäämään pois aiemmasta työstään ja asukastupatyö näh-

48 45 tiin hyvänä sen fyysisen esteettömyyden vuoksi. Esteettömyydellä vahvistetaan Addamsin yhteisösosiaalityön lähtökohtaa tarjota toimintaa kaikille yhteiskuntaluokille ja ihmisryhmille ja näin lisätä vuorovaikutusta eri ryhmien välillä (Bissel-Brown 1999). kun tässä ei tarvihe sillä lailla voimistella, kun tuo selkä on -- selässä on vähä vikkoo ja nilkoissa ja muissa jutuissa täällä, niin tuota, tässä ei tarvihe silleen voimistella, et saap tätä suutaan käyttää täällä. Nythän mää oon eläkkeellä sitten, sairaus, sairauseläkkeelle sitten jäin, kun sattu semmonen haaveri leikkauksessa -- niin, sen seurauksena sitten jäin eläkkeelle, että sitä myötä on tullu tärkeeks mulle tää asukastupa ja lähiö tässä enemmän vaan. 5.4 Asukastupatoimintaan osallistumisen psyykkiset merkitykset Hyväksymisen tunne Haastatellut toivat esille asukastupien ilmapiirin merkitystä itselleen. Erityisesti esille nousivat yhteisen ymmärryksen ja hyväksyvän ilmapiirin merkitys. Haastatellut nostivat esille myös erilaisuuden hyväksymisen merkitystä. Haastatellut pitivät merkityksekkäänä vertaisuutta ja muiden kävijöiden kanssa syntyvää yhteistä ymmärrystä. Vertaisuus kuvasi yhteistä ymmärrystä eniten ja vertaistuki nähtiin merkityksekkäänä asiana. Erityisesti iäkkäämmät kävijät kokivat vertaisuuden tuomat tekijät tärkeinä ja merkityksekkäinä. Erilaisten ihmisten ja toisen aseman ymmärtäminen nähtiin merkityksekkäinä asioina. Vertaisuus näkyi asukastuvilla vahvasti ja se perustui havaintojeni mukaan vapaamuotoisuudelle ja vapaamuotoiselle keskustelulle ja toiminnalle. Ja sitten ollaan samalla aaltopittuuvvella, kato kun tuota ollaan, niin tuota varttunutta väestöö, niin tuota että ymmärtää ihmisiä ja on tärkeetä, että ymmärtää erilaisia ihmisiä.

49 46 Erilaisuuden hyväksyminen ja toisten tarpeiden ymmärtäminen nähtiin tärkeinä seikkoina. Jokaisen yksilöllisyys huomioidaan ja erilaisuus nähtiin pääosin positiivisena asiana. Erilaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen näkyi haastateltujen kerronnassa myös erilaisten mielipiteiden hyväksymisen merkityksekkyyden myötä. Havaintoni tukivat tätä ja huomasin asukastuvilla käydyn keskustelu olevat erittäin asiallista ja argumentoivaa. Keskustelun aiheet liittyivät ajankohtaisiin asioihin ja keskustelu oli joillakin asukastuvilla ajoittain eritäin kriittistä, mutta silti asiallista ja toisten näkemystä kunnioittavaa. Asukastupatoiminnan nähtiin olevan kaikille avointa, syrjintävapaata ja erilaisuutta hyväksyvää, minkä haastateltavat kokivat merkityksekkäänä. Tasavertaisuus ja erilaiset elämäntilanteet nähtiin vahvuuksina. Kuitenkin pieni osa haastatelluista kuvasi huonoosaisempia kävijöitä ymmärtämättömämpään sävyyn. Havaitsin asukastuvilla esiintyvän myös tietynlaista alemmuuden tunnetta. Käytännössä kävijät eivät ole luokkaeroiltaan kovin erilaisia ja parempiosaisten läsnäolo useilla asukastuvilla on melko heikkoa. toisilla voi olla vielä huonommin, niin niitä voi käyttää sitte yhteisesti niinku, ettei siinä vaan käy pelkkiä köyhiä tai silleen, että voi tulla, vaikka ois monimiljonääri, että no Heijdå ja käy vähä juttelemassa siinä ja jättää vaikka rahhaa kassaan, jos on näin. että minusta se on se idea tässä, että silleen voi toimia, että ei vaan, että täällä jottain pulikoita liikkuu, semmosia hörhöjä, niin minusta se on hyvä --- että ei siinä lue, että ei tarttee tulla, jos olet vaan köyhä pulikka. niin, että kukkaan ei niinku voi sannoo, että minä oon paremmassa semassa tai huonommassa, että kaikki on niinku ihan samalla lähtöviivalla minun mielestä täällä, että täällä en niinku, semmosta arvostelua minä en oo huomannu. Erilaisuuden hyväksyminen tukee yhteisösosiaalityön ajatusta eriarvoisuuden vastustamisesta. Eri ihmisryhmien välinen vuorovaikutus ja sen lisääntyminen sekä ennakkoluulojen vähentäminen ja eri ihmisryhmien välisen vuorovaikutuksen lisääminen ovat yhteisösosiaalityön perinteisiä arvoja. Näitä arvoja asukastuvat tukevat käytännössä osittain. (Bissel-Brown 1999).

50 Merkitykset mielialalle Osa haastatelluista toi esille asukastupatoiminnan merkitystä mielialalle, tosin merkitykset mielialalle eivät olleet suurimmassa roolissa tai kovin laajasti esillä haastatteluissa. Toimintaan osallistumisen vaikutus mielialalle nähtiin positiivisena. Haastateltavat kokivat olevansa asukastuvalla hyvällä mielellä. Se on antanu tosi paljo mulle. Ja sitten tuo työttömyys vei jotenkin semmoseks, että ei sitä, itsetunto meni alas ja ei pitäny itteesä paljo minkäänlaisena, että tämmönen lössöttäjä vaan kotona, tuijottelen ikkunasta ulos, nii se on antanu sellasta --- Mä huomaan olevani paljo pirteempi. tietysti joskus mä oon väsyny, mut siis ihan oikeesti väsyny, niin onhan sitä väsyny. Tämän havaitsin usein asukastuvilla aikaa viettäessäni. Kävijät, jotka olivat hyvin erilaisista elämäntilanteista ja, joiden kaikkien elämäntilanne ei kuvautunut sillä hetkellä hyvänä, olivat kuitenkin asukastuvalla iloisin mielin. Ilmapiirin vaikutus mielialalle tarttui myös allekirjoittaneeseen ja asukastupaa voisi luonnehtia pakopaikaksi karusta maailmasta. Tällaista näkemystä tukivat niin havaintoni kuin haastattelutkin. ja sitte, ku huomaa senkin, kun on tällanen huono keli on oikein pimmeetä ja kaikki sannoo, että: on tuolla ulkona taas tuommonen keli, mut sitte, ku tässä ollaan yhessä ja sitte loppujen lopuks me nauraa käksätettään täällä, ku on niin mukavoo, että viis tuosta kelistä nytte Turvallisuuden tunne Alueelliset sosiaaliset ongelmat näkyivät aineistossa ja haastateltavat kuvasivat puheessaan erilaisia ongelmia. Haastatelluista kävi ilmi haastateltujen kokema väkivallan uhka asuinalueella. Asukastuvillakin tapahtuu aineiston mukaan joskus jonkinlaista häiriökäyttäytymistä. Osa haastateltavista koki jopa pelkoa liikkua ulkona, kun asukastupa ei ole auki ja asukastuvan olevan turvallisuutta luova asia.

51 48 Ei aina uskalla lähtee kauemmas --- ja yhteen aikaan mää vein roskatki vaan sillon, kun asukastupa oli auki, että, jos joku hyökkää, nii sitte mää voin huutaa. Havaintojeni mukaan alueelliset erot väkivallan uhan suhteen ovat suuret. Tietyillä alueilla väkivallan pelko on aiheellista ja noilla alueilla asukastupa on eräänlainen turvapaikka. Asukastuvilla häiriökäyttäytymiseen puututaan ja vietettyäni aikaa asukastuvilla ja kysyttyäni asiaa työntekijöiltä, huomasin, että häiriökäyttäytymistilanteista selvitään puhumalla ja yhteisön tuella. Sain kuulla, että, mikäli häiriökäyttäytymistä on esiintynyt asukastuvan sisällä, on siitä selvitty työntekijöiden ja kävijöiden yhteisellä sanomisella asiasta. Tuolloin yhteisö tukee työntekijää. Marginaaliryhmien aseman ja olosuhteiden parantaminen on yksi yhteisösosiaalityön lähtökohdista. Juhilan (2008; 2011) mukaan asemaa ja elinoloja tulisi parantaa sisältä päin vaikuttamalla paikallisella tasolla. (Kananoja ym ) 5.5 Asukastupatoiminnan sosiaaliset merkitykset Sosiaaliset kontaktit Sosiaaliset kontaktit ovat ryhmä, joka nousi aineistosta esille yhtenä vahvimmista. Tähän ryhmään kuuluivat henkilökohtaisten asioiden jakamisen merkitys, juttukaverin ja keskustelun merkitys sekä uusiin ihmisiin tutustumisen ja sosiaalisten kontaktien ylläpitämisen ja lisääntymisen merkitys. Haastatellut toivat esille kokemustaan henkilökohtaisten asioiden jakamisesta. Toisten elämistä tietämistä ja keskustelua pidettiin merkityksekkäänä asiana asukastupatoimintaan osallistumisessa. Toisten asioista oltiin kiinnostuneita ja toisten tarinoita kuunneltiin. Henkilökohtaisten asioiden jakaminen saattoi olla arkipäiväistä kuulumisten ja omien elämän tapahtumien jakamista tai syvällisempää omien huolien kertomista. Henkilökohtaisten asioiden jakaminen näyttäytyi havaintojeni mukaan asukastuvilla hyvin luonnollisena osana toimintaa. Osalla asukastuvista asioita jaettiin syvällisemminkin, kun taas osalla asukastuvista yleinen keskustelu oli luonteeltaan kevyempää. Erityisesti työikäinen väestö ja huono-osaisemmat alueet näyttäytyivät vahvasti tässä ryhmässä. Jokaisella asukastuvalla oltiin kuitenkin hyvin perillä

52 49 muiden asioista ja toisten asioista tietämistä ja asioiden jakamista pidettiin hyvänä asiana. niihin kanssa mukava niinku yhessä kokoontua ja tuota kertoo kuulumisia ja vaikka, mitä meille tapahtuu, niinku viimeki talavena kahelta, niin toiselta murtu liukkaalla ranne ja toiselta särky nilikka liukkaalla. -- Kaikkee tapahtuu semmosta --- Sitten paljo on meitä tuota silleen että -- miehellä voi olla Alzheimerin tautia koti- kotona, tuota hoitaavat ja sitten silleen niitä omaishoitajia on seassa mukana tässä niin tuota. Se on semmosta arkipäivää. Monenlaisia kohtaloita on sitten. sinne voi mennä niine kaikkine huolineen ja jutella jollekin siellä, jos haluaa. Myös juttukaverin ja keskustelun merkitys nähtiin suurena. Ylipäätään ihmisten näkeminen ja tapaaminen sekä juttelu olivat monelle haastatellulle merkityksekäs asia. Yksin elävien kohdalla juttukaverin merkitys nähtiin erityisen suurena. Keskustelu nähtiin eheyttävänä ja positiivisena asiana. Havaintojeni mukaan asukastuvilta haetaan juuri juttukaveria, ja harvoin tuvalle tultiin olemaan rauhassa yksin. Toki joillain asukastuvilla toiminta oli enemmän yksin olemisen luontoista kuin toisilla, mutta pääpiirteissään asukastuvilla kävijöillä oli intressinä saada jakaa asioita toisten kanssa ja nähdä muita ihmisiä. Keskustelu näyttäytyi myös työntekijöille merkityksekkäänä asiana. Monella työntekijällä on taustallaan yksin oloa, työttömyyttä tai sairastamista, mikä osaltaan tekee asukastupatyön mahdollistumisesta heille merkityksekästä. Toisaalta osa työntekijöistä oli enemmän toimintaorientoitunutta kuin keskusteluorientoitunutta tyyppiä. siellä näkee ihmisiä ja voi jutella ja voi kuulostella. No, esimerkiksi, kun itekseen oon, niin ihmisten kanssa jutteloo. Mä olin nimittäin kotona jo ihan, se oli sitä että olla ökötin työttömänä, ei mitään, ei mitään, mikään ei kiinnostanu -- niin tänne tulin, niin aivan ihmeellistä, miten mää niinku, mahtava oli, että tuo, eka teki semmosen vaikutuksen, ihanan vaikutuksen. Ihmisten kans eri asioita saa puhua ja, tuota, keskustella eri asioista ja minullekin terapeuttista, sanosin näin.

53 50 Haastatellut näkivät uusiin ihmisiin tutustumisen ja sosiaalisten kontaktien ylläpitämisen ja lisääntymisen merkityksekkäänä. Osa haastatelluista koki saaneensa toiminnan myötä uusia ystävyyssuhteita. Uusien ihmisten tapaamisen mahdollistuminen toiminnan kautta nähtiin tärkeäksi asiaksi eteenkin huono-osaisemmilla kaupunkialueilla, joilla valmiita vahvoja verkostoja ei ole ollut. Osa haastatelluista määritteli uudet sosiaaliset suhteet tutuiksi, osa kavereiksi, kun taas osa ystäviksi. Sanottakoon se, et meil kemiat menee hirmu hyvin *** kanssa. Meist on tullu ihan kavereita. ymmärrämme melkein kun katsomme toinen toisiamme. hirveen paljo tuttuja tullee ja ystäviä tämän mukana sitten. Maaseudulla ja ikäihmisten kohdalla asukastupa toimitti enemmänkin tapaamispaikan ja toiminnan järjestäjän roolia. Tuolloin ystävyysverkostot olivat alueella jo valmiiksi olemassa. Näissä tapauksissa kaverukset osallistuivat koko porukalla toimintaan ja kokivat yhteyden pidon lisääntyneen asukastupatoiminnan myötä. Näin asukastupa tarjosi mahdollisuuden myös ylläpitää jo olemassa olevia sosiaalisia suhteita. Ne käyp jo toesen ovikelloo varmaan soittamassa, että lähetkö sinä tänä päevänä sinne. Siihen se perustuu se mummoin tuleminen, että ne pienet piirissä, ryhmissä tulloo --- että kyllä ne sillä laella entistä enemmän nyt, kun on tämmönen mänöpaekka, nii kyllä ihan selevästi ne ottaa toesiisa yhteyttä. Myös työntekijöiden ja kävijöiden suhteet olivat havaintojeni mukaan hyvin toverillisia ja mukailivat ystävyyssuhteen muotoja. Työntekijätkin kokivat merkityksekkääksi työn myötä syntyneen tuttavapiirin ja saattoivat jatkaa itse osallistumista toimintaan työsopimuksen päättymisen jälkeen. No, kyllähän täällä niinku, entiset asiakkaat on. Mukavia asiakkaat on ja muuta sitten, että näkköö näitä vanahoja tuttuja tässä ihan

54 Yhteisön tuki Haastatellut toivat esille kokemustaan yhteisön tuoman tuen merkityksestä. Tämä osaalue sisälsi toisista huolehtimisen, toisten kannustamisen, toisten asioista tietämisen ja avun saamisen. Haastatellut toivat esille empaattista suhtautumista toisiin ja huonoosaisempia kävijöitä kohtaan. Asukastuvan yhteisön nähtiin huolehtivan toisistaan, jonka nähtiin tapahtuvan toisten aisoista tietämisen kautta. Havaintojeni mukaan asukastuvalla kävijät muodostivat tiiviin yhteisön, jossa oli vahva toisista välittämisen kulttuuri. Kävijät olivat kiinnostuneita toistensa asioista ja pitivät huolta toisistaan. Joissain tapauksissa havainnoin hyväosaisempien huolehtivat huonommassa tilanteessa olevista. Tämä oli osa joidenkin asukastupien luonnollista toimintaa. Esimerkiksi alkoholinvaikutuksen alaisena oleva alakuloinen ihminen saattoi istua samassa pöydässä reippaan ikäihmisen kanssa, joka sitten saattoi vaikkapa lukea tälle lehtiä ja kysellä kuulumisia. sitä semmosta kuulumista joukkoon. Porukka huolehtii toisistaan silleen tavalla että kun se huolehtii minun, että tuletko vai etkö tule. se myös, soitellaan ihan päivittäin. Osa haastatelluista miehistä toi esille, että toisista huolehtimisen kulttuuria ole samalla tavalla miehillä kuin naisilla. Erityisesti iäkkäämmät miehet ja maaseudun alueella asuvat erosivat kaupunkilähiöiden kulttuurista tässä asiassa hieman. Maaseudulla iäkkäillä naisilla saattaa olla vahvakin tukiverkosto, joka soittelee toisilleen ja huolehtii, mutta miehillä tällaista kulttuuria ei ole päässyt syntymään. Miesten yhteisöllisyys on maaseudulla erilaista ja perustuu esimerkiksi huoltoasemalla istuskeluun ja asukastupatoiminta leimautuu helposti mummokerhoksi. Miehet eivät ole löytäneet asukastupatoimintaa ja heitä on hankala saada lähtemään mukaan. Mutta eehän mulle soeta kukkaan, eikä ovikelloo käy, että lähetään jonnekkii. Että ne on nuo mummot huolehtii kyllä toisistaan, se on kyllä hirveen hyvä --- Mummoella näkkyy olevan niitä lähipiiriä, että ne tulloo jo porukalla tänne, kääp toisissaan kerran viikossa kahvilla. Meillä miehillä ee semmosia kerhoja oo. Se kerho on: uamupiiri kokkoontuu huoltoasemalla

55 52 Toisista huolehtiminen kävi ilmi haastatteluista myös taloudellisissa asioissa. Haastatellut toivat esille taloudellista toiminnan tukemista jokaisen resurssien mukaan. Tämä nähtiin joissain tapauksissa merkityksekkäänä asiana. Muutenkin käytännön toiminnassa toisista huolehtiminen oli osa luonnollista toimintaa, mikä oli hieman jopa yllättävää. Toisista huolehtimisen kulttuuri oli asukastuvilla hyvin vahva, vaikka voisi todeta jokaisen asukastuvan olevan erilainen tässäkin asiassa. Jos itellä on parempi tilanne, niin voi tuua rahhaa sinne vähä. Toisilla voi olla vielä huonommin, niin niitä voi käyttää sitte yhteisesti Toisten asioista tietäminen tuli esille monesta haastattelusta. Toisten asioista tietämisellä on vahva yhteys toisista huolehtimiseen ja haastatellut kokivat tietämisen olevan hyvä asia. Moni haastateltu kuvasi asiaa samantyyppisellä esimerkillä; kun jotain ihmistä ei ole näkynyt aletaan asiasta keskustella ja joku varmasti tietää, mitä kyseiselle henkilölle kuuluu ja, mitä hänen elämässään tapahtuu. Tieto nähtiin turvallisuutta luovana tekijän. Havaitsin, että keskustelua muista poissaolevista henkilöistä käytiin osalla asukastuvista paljonkin, mutta jälleen tuvat, joilla yhteishenki ei ollut niin vahva, myöskään toisista tietämistä ei ollut päässyt syntymään. Toisten asioista tietäminen näkyi kaikissa kävijäryhmissä, niin ikääntyneiden kuin työikäistenkin kohdalla. ne tässä -- tässä tuota keskustelloo, että eipä eipä se mummo tullu, niin kyllä ne tuntuu tietävän, että, ne on ottanna yhteyttä, että sil on joku muu juttu sillon niin No, ainaki se yhteisöllisyys ja sosiaalisuus ja toisista huolehtiminen ja semmonen, et, jos ei joku näy syömässä tai juomassa, nii ruetaan kyselemmään, et mitähän sille kuuluu, kun ei oo näkyny, et missähän se on ja, onkohan se kippee ja, kuka lähti nyt ambulanssilla sairaalaan ja, millon tullee polliisit ja, mitähän ne nyt tekee taas ja Toisten kannustaminen nähtiin myös merkityksekkäänä asiana. Kannustus ja toisten tukeminen eri asioissa oli havaintojenikin mukaan vahvasti läsnä joillain asukastuvilla. Kuitenkaan näin ei ollut joka asukastuvalla. Haastatellut näkivät tuttavan kannustuksen olleen jo osa asukastupatoimintaan mukaan lähtemistä ja kokivat sen merkityksekkääksi. Myös toiminnan jatkamisen kohdalla kannustuksella nähtiin olevan merkitystä.

56 53 ja sitte se sano, että: ei hän kyllä traktoria ossaa piirtää. Mä sanoin, et: kyllä ossaat! Sillä lailla mulla on nyt se homma, että tuota, joku kivoittaa, että alahan tulla. Haastatellut toivat ilmi kokemustaan avun saamisesta asukastupatoiminnan kautta. Tämä koettiin merkityksekkäänä asiana. Henkilökohtainen neuvominen konkreettisissa asioissa, kuten tietokoneen käytössä oli erityisesti ikääntyneille tärkeä asia. Ohjaaminen ja neuvominen nähtiin yhtenä avun saannin muotona. Haastatteluista nousi esille, että asukastuvalla voidaan yhdessä miettiä sopivat ratkaisut missäkin tilanteessa ja asukastuvalta on mahdollista saada yhteistoiminnallista ohjausta eri asioihin. Kuitenkin myös tarve ammatilliselle ohjaukselle ja neuvonnalle liittyen sosiaaliturvaan koettiin tarpeelliseksi. sitte jos on jottain hättää tai puutetta, niin tuolla asukastuvalla voi sen sannoo ja sitte yhessä mietitään, että mitä vois tehhä. Asukastupatoiminnan myötä kynnys pyytää apua naapuruston jäseniltä koettiin matalammaksi ja haastatellut kokivat saaneensa muilta apua konkreettisiin ja arkisiinkin asioihin. Konkreettisissa asioissa auttaminen kävi ilmi useissa haastatteluista ja sitä pidettiin merkityksekkäänä. Avun tarve ja avun saamisen merkitys konkreettisiin asioihin nousi esille eteenkin niiden haastateltavien kohdalla, joilla itsellään ei ollut resursseja tehdä asioita. Ja sitten nuista muistakin on tullu ystäviä sillä tavalla jollain tavalla, että yks asukas lahjotti mulle eteiseen ton plafondin, ton lampun --- Sit mää sillai tutustuin siihen, et, kun mää en saanu kurkkupurkkia auki, niin mää sanoin, et voisit sää auttaa mua, että, kun mä en saa tätä kantta auki, että, mitähän tälle keksittäis ja se sitten yritti vääntää sitten sitä kantta ja ei saanu. Sit se haki puukon ja -- iski siihen kanteen reiän ja ja sano, no nyt se aukee! Osa haastatelluista kertoi myös mahdollisuudesta muunlaiseen tukeen. Asukastuvan koettiin antavan apua myös elämänhallintaan liittyvissä asioissa ja asukastupatoimintaa pidettiin joissain tapauksissa jopa kuntouttavan aja eheyttävänä toimintana. Avun saa-

57 54 minen elämän hallintaan liittyviin asioihin nähtiin tärkeänä erityisesti huonoosaisemmissa kaupungin lähiöissä. Täält on muuttanu monta ihmistä pois tästä talosta, jotka on päässy tässä jaloilleen ja sitte päässeet takasin tonne semmosiin asuntoihin, mitkä soveltuu heille paremmin, mut ovat täällä niinku ruvenneet kehittymään silleen ihmisinä, että ovat kiinnittäneet huomioo sellasiin niinku vaatteisiin ja kaikkeen semmoseen, että, miten tärkeetä se on, miltä näyttää ja miten hoitaa niitä asioitaan. Havaintojeni mukaan huono-osaisemmilla alueilla asukastuvalta saatu apu painottuu enemmän psyko-sosiaaliseen tukemiseen, vaikka konkreettisella avullakin on suuri merkitys. Parempiosaisilla alueilla taas ohjaus ja neuvonta käytännön asioissa, kuten tietotekniikan käytössä oli merkityksekkäämpää. Huono-osaisilla alueilla avun tarve on nähtävissä selvästi ja asukastuvat tarjoavat foorumin auttaa toisia ja ottaa apua vastaan. Juuri tällainen itse itsensä auttaminen yhteisön sisällä on yhteisösosiaalityön pohjaajatuksena. Haastatellut toivat esille luottamusta asukastuvilta saatavaa apua kohtaan. Jopa väkivallan uhatessa, luotettiin asukastuvalta saatavaan apuun. Ei aina uskalla lähtee kauemmas --- ja yhteen aikaan mää vein roskatki van sillon, kun asukastupa oli auki, että, jos joku hyökkää, nii sitte mää voin huutaa Asukastuvilta saatu yhteisön tuki tukee yhteisösosiaalityön tutkimusperinteen mukaista yhteisön resurssien hyödyntämistä hyvinvoinnin lisäämiseksi. Yhteisösosiaalityön perusta on toimia yhteisvastuullisesti ja edistää yhteisön vastuun ottamista itsestään. Omaaloitteisuus tukemisessa kertoi luonnollisesta systeemistä, joka tukee yhteisösosiaalityön lähtökohtia. (Stephey & Popple 2008.) Osallisuus Aineistosta kävi ilmi, että asukastupatoiminta edistää osallisuutta joiltain osin ja osallisuudella itsessään on merkitystä toimintaan osallistuville. Haastateltavat toivat ilmi osallisuuden merkitystä elämiinsä. Osallisuutta lisääviä tekijöitä ja osallistujille merki-

58 55 tyksekkäitä tekijöitä ovat muiden auttaminen ja oman panoksen antaminen sekä toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen osallistuminen. Toisten auttaminen koettiin merkityksekkääksi avun saamisen ohella. Toisten auttamisella haastateltavat tarkoittivat ohjausta ja neuvontaa, konkreettista auttamista tai psykososiaalista toisten tukemista. Haastateltavat kokivat muiden auttamisen ja oman panoksen antamisen merkityksekkäänä asukastupatoiminnassa. Oman panoksen antaminen ja omien vahvuuksien hyödyntäminen lisäsi tärkeyden tunnetta, minkä havaitsi asukastuvilla toimiessani. No, mää lähdin toimintaan sillä lailla, että jäin niinku vuosi sitten kesällä eläkkeelle ja sitten tunsin että minulla on jotain vielä kuitenkin jollekin annettavaa Aktiivisesti toisille panostaan antavat toivat esille, miten merkityksekästä on tuntea itsensä tärkeäksi osaksi toimintaa. Toisten vapaaehtoinen auttaminen voi ilmetä toisten neuvomisena asioissa, joista itse tietää enemmän. Auttaminen saattoi olla omatoimista tai johonkin ulkopuoliseen vapaaehtoistoimintaan osallistumista. Erityisesti iäkkäät ja vasta eläkkeelle jääneet ilmensivät tärkeyden ja merkityksekkyyden tunteen merkitystä puheessaan ja toiminnassaan. Kiitollisuus avusta nähtiin palkkiona ja merkityksekkäänä. Ja tosiaan, kyllä ne asiakkaat ovat hyvin kiitollisia että.. parhaammat kommentit on ollu, että olet taivaasta ja että emminä sentään vielä oo kuollu Erilainen ohjaus ja neuvonta konkreettisissa asioissa nähtiin myös merkityksekkääksi asiaksi. Tällaisissa tapauksissa avun tarvitsija oli yleensä huono-osaisempi ja ohjaus kuvautui perusasioihin suuntautuvana. Asukastuvan nähtiin olevan mahdollisuus auttaa yhteistoiminnassa muita myös konkreettisissa, arkisissa ja kuntouttavissa asioissa. Tällainen ohjaus ja toisten neuvominen oli vahvemmin läsnä huono-osaisemmilla alueilla. Noiden alueiden asukastuvilla neuvominen oli havaintojeni mukaan luonnollinen osa toimintaa ja vanhempien kävijöiden nuorempia kohtaan osoitettu hyväntahtoinen ojentava puhetapa ja osa toimintakulttuuria. Myös miesvaltaisilla asukastuvilla toisten ohjaaminen ja neuvominen ja asioiden yhdessä miettiminen arkisissa asioissa olivat vah-

59 56 vasti läsnä, mutta se tapahtui havaintojeni mukaan suoraviivaiseen ja humoristiseen tapaan. Et siel on mummot ja papat neuvonu, että pese ensin ja laita sitte löylyä ja tee sitte niin ja sitte teet näin ja niistä saa apua siihen asiaan, ja sitte se tuli sinne aina joskus ja sano, että: nyt on vessapaperi loppu, pittää soittaa edunvalvojille, että saan kakskymppiä, että saan vessapaperia Osa haastatelluista koki merkityksekkääksi mahdollisuuden olla huono-osaisempien juttukaverina ja keskustella. Vapaaehtoinen auttaminen oli vahva kulttuuri suurimmalla osasta asukastuvista. Maaseudulla ja heikomman yhteishengen omaavilla asukastuvilla osallisuus ja toisten auttaminen eivät olleet niin vahvasti näkyvissä. Niin täällähän näkkee ihmisiä. Joillain voi olla ongelmia ja nekkii, kait nekkii tarvii sitte sitä puheseuraa -- sen takia ehkä käyn aina Haastateltavat kokivat merkityksekkääksi mahdollisuuden osallistua toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Toimintaan osallistumisen nähtiin tuottavan onnistumisen kokemuksia, mitä pidettiin merkityksekkäänä eteenkin eläkeikäisten kohdalla. Joo-o -- ja onhan se tietysti ihan mielenkiintosta, niin tuota, tuntee sitten ihan onnistumista ja, että nyt onnistuin niin. Haastatellut toivat esille kokemustaan osallistumisesta vaikuttamisen mahdollisuutena. Haastatellut toivat esille paljo ideoita ja ajatuksia toiminnan kehittämiseksi ja toimintaan osallistumisen huonoista mahdollisuuksista haastateltavat antoivat kritiikkiä. Vaikuttamisen mahdollistaminen ja siihen aktivoiminen näyttäytyi kuitenkin asukastuvilla vähäisenä. niin siinä siten yritettään kehitellä tätä toimintaa, että sais kaikkee ja, vaikka nythän tässä onkii ViaDia ja tätä ompelukerhoo ja kuvataide ja näin, mutta yritettään sielläkin sitten kehitellä sitä, että saatas jotakin tämmöstä. Kenties jotakin pientä jumpparyhmää, kun *** loppu, kansalaisopisto on lopettanu näitä toimintojaan, nii ei oo ies jumppa-

60 57 ryhmää tässä nyt sitten ja jotain tämmösiä. Vaikka se ompelukerho tai neulekerho, mikä se on. Osa haastatelluista toi esille oma-aloitteisuutta toimintaan osallistumisen suhteen. Omaaloitteisuus oli yhteistä aktiivisemmille kävijöille, kun taas jotkut haastatelluista kokivat kutsuttuna osallistumisen merkityksekkäämpänä. Tällainen asukastuvan puolelta tuleva aktivointi nähtiin hyvänä ja tarpeellisuuden tunnetta luovana tekijänä. no, se oli ihan alussa, kun ei ollu kuvapajaakaan, niin mä aina houkuttelin sitte piirtämään niitä ihmisiä siellä asukastuvalla aina, ku ei ollu vielä ollenkaan koko kuvapajaa, eikä paikkaakaa tiedossa Siellä alakovat puhua tästäkkii pikkujouluhommasta ja voishan se pukkikii käyvä, niin mummoin piät kiänty het tähän minun partaan ensimmäiseks -- eikös meillä oo pukki omasta takkoo ja niitä on puol kymmentä keikkoo jo ollunna ja lissee on tulossa ja Tässäkin tapauksessa eroja asukastupien välillä oli paljon. Osalla tuvista kävijät olivat aktiivisempia ja osallistuvampia, kun taas osalla tuvista odotettiin ns. valmista palvelua. Havaintojeni mukaan hyväosaisien ikäihmisten kohdalla asukastupa toimitti enemmän palvelun tarjoajan roolia ja asioita tehtiin enemmän valmiiksi, tosin tässäkin oli kävijäkohtaisia eroja. Osallisuus ilmeni havaintojeni mukaan enemmän toisten auttamisena ja toiminnan järjestämisessä mukana olona. Yhteisösosiaalityön lähtökohtainen ajatus siitä, että yhteisö osallistettaisiin viemään aktiivisesti itse asioitaan eteenpäin ja osallistumaan ja vaikuttamaan itse sisältä päin itseään koskeviin asioihin ei näkynyt juurikaan asukastupien arjessa. Joillakin asukastuvilla keskustelu oli hyvin yhteiskuntaorientoitunutta ja - kriittistä, mutta keskustelu jäi tuvan seinien sisälle. Vaikuttaminen ja yhteisöä koskeviin asioihin kantaa ottaminen oli asia, joka ei ollut toiminnassa vahvasti läsnä ja yhteisön aktivointi oli havaintojeni mukaan melko vähäistä. (Juhlia 2008; Juhila 2011; Kananoja ym ) Yhteisösosiaalityön tutkimusperinne korostaa osallisuuden edistämistä yhteisösosiaalityön tehtävänä. Esimerkiksi Staub-Bernasconi (2009) näki yhteisösosiaalityön osalli-

61 58 suutta lisäävän osan sisältävän yhteisön jäsenten aktivoimisen tarpeidensa tunnistamiseen, resurssit, tavoitteet ja yhteisön voimavarat sisältävän suunnitelman rakentamisen tavoitteiden saavuttamiseksi ja yhteisön ongelman asettamisen laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tutkimusperinteen mukaan yhteisösosiaalityön tarkoitus on edistää yhteisön osallisuutta omia asioitaan kohtaan ja omien asioidensa edistämistä kohtaan. Lisäksi työssä ja toiminnassa otetaan huomioon yhteisön sisäiset resurssit ja voimavarat ja hyödynnetään niitä. 8Staub-Bernasconi 2009.) Oma-aloitteisuuden ja yhteisön aktiivisuuden lisääminen nähdään siis osana yhteisösosiaalityötä. Asukastuvat edistävät osallisuutta ja antavat mahdollisuuden yhteisön jäsenille antaa omaa panostaan toimintaan ja auttaa oma-aloitteisesti muita yhteisön jäseniä. Lisäksi kävijät osallistuvat toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Juhilan (2008; 2011) esiintuoma luottamus olemassa olevan tai sosiaalityön keinoin luodun yhteisön omiin voimavaroihin ja potentiaaliin on oleellista yhteisösosiaalityössä. Alueiden ja yhteisöjen potentiaalia ja resursseja ei ole täysin asukastuvilla täysin hyödynnetty ja toimintaan osallistuvilla olisi halu tulla enemmän kuulluksi toimintaa suunniteltaessa. Tällainen toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen osallistuminen lisäisi yhteisösosiaalityön tutkimusperinteen peräänkuuluttamaa yhteisön aktiivisuutta ja osallisuutta (Bissel- Brown 1999) Syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisy Tutkielmaan haastatellut toivat esille kokemustaan asukastupatoiminnan yksinäisyyttä ja syrjäytymistä ehkäisevistä elementeistä. Tämän teeman alle kuuluvat yksinäisyyden ehkäiseminen ihmisiä tapaamalla ja kotoa lähteminen syrjäytymistä ehkäisevänä tekijänä. Haastatellut kokivat ihmisten tapaamisen ja ihmisten kanssa olemisen vähentäneen ja ehkäisseen yksinäisyyttä ja täyttäneen tietynlaisen tyhjyyden elämässä. Just semmonen tyhjyys on nytten.. semmonen tyhjyys on täyttyny -- että on tosiaan. Että oon saanu olla ihmisten kanssa, mä tykkään olla ihmisten kanssa. Lähes kaikki haastatellut toivat esille ihmisten tapaamisen merkityksen. Tapaamiset eivät ole aina välttämättä syvällistä keskustelua, vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan

62 59 ihmisten parissa oleminen ja ihmisten näkeminen ja tapaaminen koettiin merkityksekkääksi. Lähes kaikki haastatellut toivat tämän seikan esille miltei ensimmäisenä asukastupatoiminnan merkitystä kysyttäessä. Ihmisten näkeminen yhdistettiin kaikkeen asukastupatoimintaan, avoimeen kahvilatoimintaan, tapahtumiin, ryhmiin ja retkiin. lehet lukkee ja sit tapaa ihmisiä tuossa Esimerkiksi matkoja niinku --- siellä näkkee muita ihmisiä Moni haastateltu toi esille asukastupatoiminnan tarjoamaa vaihtoehtoa yksin ololle ja sen merkitystä. Erityisesti yksin asuvat kokivat vaihtoehdon merkityksekkääksi. Yksin asuville, esimerkiksi eläkeläisille ja ikäihmisille toiminta tarjosi mahdollisuuden yhdessä oloon ja näin yksinäisyyden vähentämiseen. Havaintojeni ja asukastuvilla käytyjen keskustelujen pohjalta voisi sanoa, että asukastuvilla kävijöistä suurin osa oli yksin asuvia ja toiminnan merkitys on erityisen suuri heille. Haastatellut näkivät yksinäisyyden ehkäisyn toiminnan tärkeänä tehtävänä. Mielummin täällä on -- kyllä näitäki kestää ennemmin kun kahtoo yksin kotona peilistä. Tiukkoo se on, vaan se on niillä rajoilla tosissaan, mutta Aina käyn tässä ja aina ihmisiä jututtamassa, meijän alueen ihmisiä. Kun yksin asun, yksin asun, niin täällähän näkkee ihmisiä että tää toiminta takaa sen, ettei ole yksin ainaskaan. Että minun mielestä on paljo yksinäisyyttä, on monesta syystä yksinäisyyttä, että ihmisille, että voi tulla tapaamaan toisia ihmisiä. Se kait se on ehkä se suurin. parempi lähtee jonnekin näin kavereitten kans juttelee ku itekseen siellä kotona napottaa. Asukastupatoiminnan nähtiin edistävän kotoa lähtemistä ja näin ehkäisevän syrjäytymistä. Haastatellut toivat esille kotoa lähtemisen merkitystä ja sitä, miten ilman toimintaa on helppo jäädä yksin kotiin. Kotoa lähtemisen kuvaukset näkyivät monessa haastattelussa. Syrjäytymisen uhka nostettiin esille erityisesti puhuttaessa ikäihmisistä, sairauksien tuomista esteistä sekä mielenterveysongelmista. Tuolloin asukastupatoiminnan

63 60 syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus nähtiin erityisen tärkeänä ja haastatellut toivat esille huolta siitä usein. että ei jiä niinku seinien sisälle vaan töröttämään sitä, jos syrjäytyy, vaekka vanaha immeenen, jiäp sinne kopilleen. Niin, ku minäkii oon maanis-depressiivinen, niin tuota, minä heleposti sitten, jos on se masennuskaas, niin sitä vuan vettää peettoo korviin, kun uamupuurot keettää. Se on niin hirveen heleppo se syrjäytyminen. Yhteisösosiaalityön teorian kautta asiaa ajateltuna voisi todeta syrjäytymisen olevan juuri nykyisen yksilökeskeisen yhteiskunnan tuote. Yhteisöllisyys on hukassa ja paikat, joissa tavata muita ihmisiä ovat vähissä. Kotiin on helppo jäädä. (Koskinen 2003; Juhlila 2008; Juhila 2011.) Setlementtitalojen alkuperäinen idea oli tarjota alueilleen lähellä sijaitseva, matalan kynnyksen kohtaamispaikka, johon kaikki ovat tervetulleita. (Bissel- Brown 1999). Havaintojeni mukaan Kuopion Setlementti Puijola ry:n asukastuvat ovat onnistuneet luomaan matalan kynnyksen toimintaa, jonne myös erityisryhmien on helppo ja mielekäs tulla. Näin ollen toiminnan voi sanoa olevan syrjäytymistä ehkäisevää ja korjaavaa toimintaa.

64 YHTEENVETO ASUKASTUPATOIMINNAN MERKITYKSISTÄ OSAL- LISTUJILLEEN KUVIO 1. Yhteenveto asukastupatoiminnan merkityksistä osallistujilleen Olen laatinut seuraavan kuvion, joka toimii tulosten yhteenvetona. Asukastupatoiminnan sosiaaliset merkitykset ovat suurin ryhmä, jota seuraavat psyykkiset ja fyysiset merkitykset. Yhteisösosiaalityön teoria on vuorovaikutuksessa käytännön toiminnan ja asukastupatoimintaan osallistuvien toiminnalle luomien merkitysten kanssa ja toimii asukastupatoimintaa ohjaavana perustana.