Tampereen yliopiston aineenopettajakoulutustyöryhmän muistio

Transkriptio

1 Tampereen yliopiston aineenopettajakoulutustyöryhmän muistio

2 Tampereen yliopiston aineenopettajakoulutustyöryhmä muistio Aineenopettajakoulutustyöryhmän jäsenet Harri Melin, vararehtori (Tampereen yliopisto), työryhmän puheenjohtaja Arja Aalto-Laaksonen, rehtori (EDU/normaalikoulu) Pentti Haukkanen, yliopistonlehtori (SIS) Jukka Havu, johtaja (LTL) Johanna Hämäläinen, ylioppilaskunnan nimeämä opiskelijaedustaja (LTL) Markku Ihonen, opetuksen kehittämispäällikkö (YOP/opintopalvelut) Marita Mäkinen, professori (EDU) Eero Ropo, professori (EDU) Ville Vuolanto, yliopistolehtori (YKY) Taru Koskinen, opintopäällikkö (YOP/opintopalvelut), työryhmän sihteeri Tampere 2013

3 3 Tampereen yliopiston aineenopettajakoulutustyöryhmän muistio Sisältö 1 Johdanto 5 2 Aineenopettajakoulutuksen kehittämiseen kohdistuvia odotuksia 6 3 Aineenopettajakoulutus Tampereen yliopistossa Opetettavien aineiden koulutusvastuun jakautuminen yksiköittäin Suoritetut tutkinnot ja tutkintotavoitteet Suoritetut tutkinnot koulutusaloittain Opettajan pedagogiset opinnot Valinnaiset opinnot sisäisessä rahoitusmallissa Tampereen yliopisto ja aineenopettajakoulutus Suomessa 12 4 Toimijatahojen yhteistyö ja koulutuksen koordinointi 13 5 Opintojen sujuvoittaminen Opintojen sijoittuminen tutkinto-ohjelmiin Valinta aineenopettajakoulutukseen Opetusharjoittelun järjestäminen 20 6 Vaihtoehtoisia kelpoistamismahdollisuuksia 22 7 Yhteenveto työryhmän esityksistä 23 8 Työryhmän käyttämiä aineistoja ja lähteitä 25 Liitteet 27 Liite 1. Aineenopettajakoulutusta koskevat keskeiset säädökset 27 Liite 2. Yhteenveto aineenopettajakoulutuksen sijoittumisesta yksiköiden tutkinto-ohjelmiin 29 Liite 3. Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön mielipide 34

4

5 5 1 Johdanto Rehtori asetti työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia esitys aineenopettajakoulutuksen toteuttamisesta ja kehittämisestä Tampereen yliopistossa. Esityksen tuli sisältää selvitys ja suunnitelma aineenopettajakoulutuksen sijoittumisesta tieteenalayksikköjen tutkinto-ohjelmiin ja opetusharjoittelun järjestämisestä ja kuvaus opiskelijoiden opintojen etenemisestä. Tehtävänannossa todetaan, että aineenopettajakoulutuksen resursointi käsitellään suunnittelu- ja valmistelutyön jälkeen. Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin vararehtori Harri Melin ja jäseniksi rehtori Arja Aalto- Laaksonen (EDU/normaalikoulu), yliopistonlehtori Pentti Haukkanen (SIS), johtaja Jukka Havu (LTL), ylioppilaskunnan nimeämänä opiskelija Johanna Hämäläinen (LTL), opetuksen kehittämispäällikkö Markku Ihonen (YOP/opintopalvelut), professori Marita Mäkinen (EDU), professori Eero Ropo (EDU) ja yliopistolehtori Ville Vuolanto (YKY). Ryhmän sihteerinä toimi opintopäällikkö Taru Koskinen (YOP/opintopalvelut). Työryhmä jätti esityksensä Tässä Tampereen yliopiston aineenopettajankoulutustyöryhmän muistiossa taustoitetaan työryhmän tekemiä aineenopettajakoulutuksen toteuttamista ja kehittämistä koskevia esityksiä. Aineenopettajakoulutus tarkoittaa sellaista koulutusta, joka antaa kelpoisuuden perusopetuksen ja lukion aineenopettajaksi sekä ammattikorkeakoulujen, ammatillisten ja yleissivistävien oppilaitosten ja aikuisoppilaitosten opettajan tehtäviin. Koska pääosa Tampereen aineenopettajakoulutuksesta valmistuneista sijoittuu perusopetuksen tai lukion aineenopettajiksi, työryhmä keskittyi tähän näkökulmaan. Kelpoisuuden perusopetuksen ja lukiokoulutuksen aineenopettajaksi muodostavat ylempi korkeakoulututkinto, opetettavan aineen opinnot ja opettajan pedagogiset opinnot yhdessä. Työryhmä ei ole puuttunut resurssikysymyksiin, mutta tiedostaa, että osa käsitellyistä asioista liittyy resurssiratkaisuihin ja edellyttää resurssikeskustelua yksiköissä ja aineenopettajakoulutuksessa yleisemmin. Työryhmä ei ole tarkastellut aineenopettajakoulutuksen valtakunnallista valintayhteistyötä eikä työnjakoa aineenopettajakoulutuksen järjestämisessä. Työryhmä ei ole myöskään tehnyt ehdotuksia koulutettavien aineryhmien ja aineryhmittäisten määrien kehittämissuunnista tai muutoksista Tampereen yliopistossa. Alueellisen opettajatarpeen ja yliopiston tutkintojen houkuttelevuuden kannalta voisi olla kuitenkin perusteltua kasvattaa aineenopettajan pedagogisten opintojen kiintiöitä ja tarjota näin opettajakelpoisuutta nykyistä suuremmalle joukolle tutkintoopiskelijoita. Työryhmä otti työskentelyssään huomioon aineenopettajakoulutuksesta käytyä valtakunnallista keskustelua, mutta rajautui aineenopettajakoulutukseen nimenomaisesti Tampereen yliopiston sisäisenä tehtävänä.

6 6 2 Aineenopettajakoulutuksen kehittämisen kohdistuvia odotuksia Aineenopettajakoulutus on Tampereen yliopistolle tärkeä koulutustehtävä. Yliopisto sopii opetusja kulttuuriministeriön kanssa tehtävässä tulossopimuksessa vuosittaiset tutkintotavoitteet. Tutkintotavoitteisiin sisältyy myös aineenopettajakoulutukselle määriteltyjä alakohtaisia tavoitteita. Keskeisenä yhteisenä tavoitteena on, että opiskelijat voivat suorittaa aineenopettajakoulutukseen kuuluvat opinnot tavoiteajassa ja että opetusjärjestelyt mahdollistavat 60 opintopisteen suorittamisen myös pedagogisten opintojen suorittamislukuvuonna. Koulutuksen kehittämisessä tulee huomioida myös yliopistolle rahoitusmallissa ja tulossopimuksessa asetetut tavoitteet 55 opintopistettä lukuvuodessa suorittaneiden osuuden kasvattamiseksi. Yliopiston koulutustehtävän onnistumisen kannalta on tärkeää, että tutkintokoulutukseen valikoituu tutkintotavoitteisia opiskelijoita. Ensimmäistä maisterintutkintoaan suorittavat aineenopettajaksi opintojensa aikana suuntautuvat opiskelijat ovatkin yleensä motivoituneita suorittamaan tutkinnon loppuun. Sen sijaan tutkinnon jo suorittaneille tulisi olla tarjolla mahdollisuus tutkintoa täydentävään koulutukseen, esimerkiksi suorittamalla erillisiä aineenopettajan pedagogisia opintoja ja erillisiä opetettavan aineen opintoja (ns. tutkinnon osia). Aineenopettajakoulutuksen kehittämissuosituksia sisältyy myös opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan sekä Opettajankoulutus työryhmämuistioon. Jälkimmäisessä kiinnitetään huomiota muun muassa siihen, että yliopistojen tulisi tarjota aineenopettajaksi valmistuville mahdollisuuksia suorittaa monialaiset opinnot ja hankkia kelpoisuus luokanopetukseen. Samoin tulisi tarjota luokanopettajille mahdollisuuksia aineenopettajakelpoisuuden tuottaviin sivuaineopintoihin. Tampereen yliopiston strategian mukaisesti yliopistossa on toteutettu kokonaisvaltainen koulutusuudistus. Oppiainepohjaisesta koulutuksesta on siirrytty laaja-alaisten tutkinto-ohjelmien järjestämiseen. Sivuaineiden (valinnaisten opintojen) opiskelu pidetään edelleen Tampereen yliopiston erityisvahvuutena. Tavoitteena on opetuksen suunnittelulla ja järjestelyillä sujuvoittaa opintoja ja mahdollistaa opintojen suorittaminen yliopistojen tutkinnoista annetun asetuksen mukaisessa tavoiteajassa. Aineenopettajakoulutuksen kehittämistyötä tehdään osana Tampereen yliopiston koulutusuudistusta. Aineenopettajakoulutuksen järjestämistä koskevat siten samat yleiset koulutuksen järjestämistä ja tutkintojen rakenteita säätelevät määräykset ja suositukset kuin muitakin Tampereen yliopiston koulutuksia. Yliopiston strategian mukaan tavoitteena on myös poistaa hallinnollisia päällekkäisyyksiä sekä parantaa ja tehostaa toiminnan laatua. Yliopiston organisaatiota onkin uudistettu. Opettajankoulutuksen kannalta merkittävä muutos on ollut Hämeenlinnan luokanopettajakoulutuksen siirtyminen Tampereelle. Tämä on tuonut uusia mahdollisuuksia myös pedagogisten opintojen kokonaisuuksien kehittämiselle. Samalla opiskelijoiden opiskelumahdollisuudet ovat laajentuneet.

7 Uusien tutkinto-ohjelmien valmistelun yhteydessä on kiinnitetty erityistä huomiota aineenopettajakoulutuksen opintojen, erityisesti opetusharjoittelun, kuormittavuuteen. Lisäksi on pidetty tarpeellisena pohtia opettajan pedagogisten opintojen sijoittumista yksiköiden tutkinto-ohjelmiin sekä opintojen joustavia suoritustapoja. Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön vuonna 2012 ja työryhmän vuonna 2013 tekemien kuormittavuuskyselyjen valossa opiskelijat olivat tyytymättömiä pedagogisista opinnoista saatavien opintopisteiden vähyyteen työmäärään nähden. Seikalla on erityistä merkitystä niille opiskelijoille, jotka suorittavat yhden lukuvuoden aikana pedagogisten opintojen aineopintokokonaisuuden, sillä kokonaisuudesta saatavat 35 opintopistettä eivät riitä opintotukeen. Kun suuri osa kokee etenkin opetusharjoittelun erittäin työllistäväksi siitä saatavaan opintopistemäärään nähden, lukuvuoden aikana ei ole mahdollisuutta suorittaa juurikaan muita opintoja. Työryhmän käytössä ollut opintosuoritusrekisterin aineisto ei tue opiskelijoiden väittämää siitä, ettei pedagogisten opintojen suorittamisvuonna pysty suorittamaan muita opintoja. Vaikka opintosuoritusrekisteri ei kerro täysin luotettavasti, milloin kunkin opintojakson opetukseen on osallistuttu tai tehty muuta oppimistyötä opintojakson suorittamiseksi, linja on selvä: aineenopettajakoulutuksessa oleville opiskelijoille kertyy pedagogisten opintojen suorittamisvuonna keskimäärin yli 55 opintopistettä. Poikkeuksen muodostavat muutamat oppiaineet, joista valmistuu hyvin vähän opettajia, sekä filosofia. On ilmeistä, että osa opiskelijoista suorittaa pääaineensa tai tutkinto-ohjelmansa kannalta epärelevantteja opintoja vain siksi, että ne sopivat hänen aikatauluunsa. Opintojen koetun kuormittavuuden syynä näyttäisi pääsääntöisesti olevan aineenopettajakoulutuksen koordinaatioon (aikataulutukseen sekä tiedonkulkuun) liittyvät ongelmat ja menettelytapojen ja suoritusmuotojen joustamattomuus. Aineenopettajakoulutuksessa tieteenalayksiköiden, kasvatustieteiden yksikön ja normaalikoulun kolmikantainen yhteistyömalli on haastava ja edellyttää sopimista, yhteistä valmistelua sekä opiskelijavalintojen, opetuksen suunnittelun ja toteutuksen säännöllistä koordinointia eri toimijoiden välillä. Kaikki kolme tahoa haluavat parantaa koordinointia. 7

8 8 3 Aineenopettajakoulutus Tampereen yliopistossa Laadukas aineenopettajakoulutus on tärkeä tekijä yliopiston vetovoimaisuudelle. Merkittävä osa etenkin matematiikan ja humanistisen alan opiskelijoista työllistyy valmistuttuaan aineenopettajan tehtäviin. Tampereen yliopistossa on poikkeuksellisen laaja opettajankoulutuksen osaaminen ja koulutustarjonta varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen. Aineenopettajakoulutus on tärkeä osa opettajakoulutuksen kokonaisuutta. Aineenopettajakoulutuksessa tehdään myös alueellista korkeakouluyhteistyötä. Tampereen yliopistolla ja Tampereen teknillisellä yliopistolla on yhteistyösopimus matemaattisten aineiden aineenopettajakoulutuksen järjestämisestä. Tampereen yliopistossa aineenopettajakoulutus järjestetään yhteistyönä. Tieteenalayksikkö vastaa opetettavan aineen opinnoista ja kasvatustieteiden yksikkö toteuttaa aineenopettajan pedagogiset opinnot (60 op) muiden tutkinto-ohjelmien opiskelijoille ns. kelpoistavana sivuainekokonaisuutena. Uusissa tutkinto-ohjelmissa opinnot sisällytetään aineenopettajatutkintoon valinnaisina opintoina. Aineenopettajan pedagogisiin opintoihin sisältyvät ainedidaktiset opinnot ja harjoittelu. Harjoittelu suoritetaan Tampereen yliopiston normaalikoululla. Työryhmän käyttöön laadittiin yhteenveto aineenopettajakoulutuksen sijoittumisesta yksiköiden nykyisiin tutkinto-ohjelmiin (liite 2). Aineenopettajakoulutuksessa tutkintojen rakenteissa on nykyisin isoja eroja tutkinto-ohjelmien välillä. Rakenneratkaisuna on tyypillisesti joko oma aineenopettajan opintosuunta tai kaikille samat opinnot riippumatta aineenopettajaksi suuntautumisesta. Tutkinto-ohjelman yhteisten opintojen, aine- ja syventävien opintojen sekä valinnaisten opintojen laajuudet vaihtelevat suuresti eivätkä kaikilta osin noudata opetusneuvoston koulutusuudistusta varten antamia linjauksia. Tampereen yliopistossa aineenopettajakoulutukseen ei ole suoria hakukohteita kevään yhteishaussa. Hakija hakee opetettavan aineen koulutusta tarjoavaan tutkinto-ohjelmaan. Opintojen aikana opiskelija voi valita aineenopettajan opintosuunnan (tai suorittaa tutkinto-ohjelman määrittelemät opetettavan aineen opinnot) ja hakea opettajan pedagogisten opintojen suoritusoikeutta kasvatustieteiden yksiköltä. Valinta aineenopettajan pedagogisiin opintoihin perustuu soveltuvuuden arviointiin. Ylemmän korkeakoulututkinnon aineenopettajakoulutuksessa suorittaneet saavat todistuksen aineenopettajakoulutukseen sisältyneistä kelpoistavista opinnoista. Seuraavassa on koottuna joitakin keskeisiä työryhmän käytössä olleita taustatietoja Tampereen yliopiston aineenopettajakoulutuksesta.

9 9 3.1 Opetettavien aineiden koulutusvastuun jakautuminen yksiköittäin Aineenopettajakoulutuksen koulutusvastuiden jakaantumisesta yksiköittäin säädetään yliopiston johtosäännössä. Päätös aineenopettajakoulutuksen koulutusvastuun jakautumisesta Tampereen yliopistossa on tehty lukien. Koulutusvastuulistaus edellyttää joiltakin osin päivittämistä. Taulukko 1. Opetettavien aineiden koulutusvastuut yksiköittäin lukien Yksikkö Opetettava aine Opetettava aine (perus-, aine- ja syventävät opinnot (perus- ja aineopinnot yhteensä vähintään 120 op) yhteensä vähintään 60 op) LTL äidinkieli ja kirjallisuus (suomi) espanja englanti ranska ruotsi saksa venäjä EDU kasvatustieteelliset aineet SIS matematiikka tietotekniikka fysiikka (TTY) kemia (TTY) JKK hallintotieteelliset aineet yhteiskuntaoppi yhteiskuntatieteelliset aineet HES terveystieto YKY psykologia yhteiskuntaoppi historia elämänkatsomustieto filosofia latina yhteiskuntatieteelliset aineet CMT yhteiskuntatieteelliset aineet puheviestintä Opetettavan aineen opinnot suoritetaan opetussuunnitelmissa määriteltyinä kokonaisuuksina. Kasvatustieteellisille, hallintotieteellisille ja yhteiskuntatieteellisille aineille ei ole erikseen vahvistettuja opetettavan aineen opetussuunnitelmia, vaan ne voivat sisältyä aineenopettajan tutkintoon yliopiston vahvistaman koulutusvastuun mukaisesti. 1. Tehdään tarvittavat päivitykset Tampereen yliopiston aineenopettajakoulutuksen koulutusvastuisiin uuden yksikkörakenteen ja uusien tutkinto-ohjelmien mukaisesti.

10 Suoritetut tutkinnot ja tutkintotavoitteet Taulukko 2. Opettajankoulutuksen toteumat Tampereen yliopistossa vuosina 2011 ja 2012 sekä vuosittaiset tavoitteet (aineenopettajakoulutuksen osalta ne ylemmät korkeakoulututkinnot, joihin sisältyy aineenopettajan kelpoisuus). Tilasto ei sisällä Tampereen teknilliseen yliopistoon suoritettuja aineenopettajatutkintoja. Tilasto tarkistettu Toteuma 2011 Toteuma 2012 Tavoite lastentarhanopettajat luokanopettajat humanistiset oppiaineet luonnontieteelliset oppiaineet Muut kasvatustiede psykologia 2 terveystiede yhteiskuntatiede 6 10 Yhteensä josta aineen- josta aineen- josta aineenopettaja- opettaja- opettajakoulutus 92 koulutus 127 koulutus Suoritetut tutkinnot koulutusaloittain Taulukko 3. Vuonna 2012 Tampereen yliopistossa suoritetut tutkinnot koulutusaloittain (ylemmät korkeakoulututkinnot, joihin sisältyy aineenopettajan kelpoisuus). Tilasto tarkistettu Toteuma 2012 joista aineenopettajan kelpoisuus humanistinen kasvatustieteellinen kauppatieteellinen 131 luonnontieteellinen lääketieteellinen 117 psykologian 20 terveystieteiden yhteiskuntatieteiden Yhteensä

11 11 Tampereen yliopistossa oli yhteensä kaikkiaan 970 perustutkinto-opiskelijaa, joilla oli oikeus suorittaa pedagogiset opinnot mukaan lukien ns. 1+ -vaiheessa (ks. luku 5.2.) option saaneet. Näistä miehiä oli 22 % ja naisia 78 %. Opiskelijoista noin 450 on kasvatustieteiden yksikön tutkinto-opiskelijoita ja 520 muiden yksiköiden opiskelijoita. 3.4 Opettajan pedagogiset opinnot Tampereen yliopistossa aineenopettajan pedagogiset opinnot koostuvat toistaiseksi kahdesta osasta: kasvatustieteellisistä perusopinnoista, joiden laajuus on 25 op sekä aineopintojen tasoisista pedagogisista opinnoista, joiden laajuus on 35 op. Aineopintoihin sisältyy ainedidaktiikan opintoja, tutkiva opettaja -jakso ja harjoittelu. Tampereen yliopiston aineenopettajankoulutus painottuu humanistisiin ja matemaattisiin oppiaineisiin. Taulukko 4. Aineenopettajan pedagogisten opintojen valintakiintiöt Tampereen yliopistossa vuonna 2013 Valintaryhmä Kiintiö 2013 historia (ja yhteiskuntaoppi) 12 äidinkieli 14 ruotsin kieli 8 englannin kieli 14 saksan kieli 8 venäjän kieli 3 ranskan kieli 3 matemaattiset aineet (TaY) 20 matemaattiset aineet (TTY) 25 filosofia, psykologia 8 yhteiskuntatieteelliset ja hallintotieteelliset aineet 5 terveystieto 3 Yhteensä enintään Valinnaiset opinnot sisäisessä rahoitusmallissa Valinnaisina opintoina muiden yksiköiden opiskelijoille tarjotut opinnot, kuten aineenopettajan pedagogiset opinnot, huomioidaan Tampereen yliopiston sisäisen rahoitusmallin laskennallisessa osuudessa. Koulutuksen ansaintatekijät (muun muassa suoritetut tutkinnot, 55 op suorittaneet, valinnaisten opintojen opintopistemäärä) muodostavat tieteenalayksiköiden rahoituksen laskennallisesta rahoitusosuudesta yhteensä 53 %. Tässä kokonaisuudessa muiden yksiköiden opiskelijoiden suorittamien valinnaisten opintopisteiden nettomäärä on mukana 3 % -yksikön osuudella. Kasvatustieteiden yksikössä suoritettujen valinnaisten opintopisteiden nettomäärä (4507 op) oli yliopiston suurin vuoden 2011 tilastoaineiston valossa.

12 Tampereen yliopisto ja aineenopettajakoulutus Suomessa Aineenopettajakoulutusta järjestetään Suomessa Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistossa sekä Åbo Akademissa. Aineenopettajia valmistuu lisäksi eräistä muista yliopistoista siten, että pedagogiset opinnot suoritetaan jossakin edellä mainituista yliopistoista. Opetus- ja kulttuuriministeriön tietojen mukaan Tampereen yliopiston aineenopettajakoulutuksen volyymi ei ole kovin suuri verrattuna muihin samankokoisiin suomalaisiin yliopistoihin eikä yliopistolla ole vahvaa omaa profiilia. Valtakunnallisesti täysin luotettavien vertailukelpoisten tilastojen laatiminen on osoittautunut hankalaksi. Tampereen yliopistolla on merkittävä alueellinen opettajankoulutustehtävä nopeasti kasvavalla Pirkanmaalla. Tampereen yliopistosta valmistuvat aineenopettajat työllistyvät hyvin.

13 13 4 Toimijatahojen yhteistyö ja koulutuksen koordinointi Aineenopettajakoulutuksen organisoiminen on tunnetusti suomalaisissa yliopistoissa haasteellista. Se edellyttää a) koulussa opetettavia aineita opettavien yksikköjen (omien ainelaitosten ja tiedekuntien, Tampereen yliopistossa tieteenalayksikköjen), b) pedagogiset opinnot järjestävän kasvatustieteiden yksikön (opettajankoulutuslaitoksen ja tiedekunnan, Tampereen yliopistossa kasvatustieteiden yksikön) sekä c) normaalikoulun tai ns. kenttäkoulujen sujuvaa yhteistyötä. Kuva 1. Toimijatahojen kolmikantayhteistyö Tampereen yliopistossa kasvatustieteiden yksikkö tieteenalayksiköt aineenopettaja koulutus normaalikoulu Opiskelijat identifioituvat yleensä voimakkaimmin omaan tutkinto-ohjelmaansa ja tieteenalayksikköönsä. Tieteenalayksiköissä ei välttämättä mielletä aineenopettajakoulutusta tärkeäksi osaksi työtä. Tieteenalayksikköjen näkökulmasta aineenopettajakoulutus saatetaan ajatella kasvatustieteiden yksikön tehtäväksi, ja kasvatustieteiden yksikössä puolestaan saatetaan ajatella, ettei kyse ole heidän opiskelijoistaan, kun opiskelijat suorittavat maisterintutkinnon kukin omaan tieteenalayksikköönsä.

14 14 Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön tekemässä opiskelijakyselyssä vuonna 2012 sekä työryhmän omassa muiden aineenopettajakoulutusta järjestävien yksikköjen opiskelijoille suunnatussa kyselyssä vuonna 2013 kävi yhtenevästi ilmi, että opiskelijat kokevat aineenopettajakoulutuksessa lukuisia koulutuksen organisointiin liittyviä ongelmia: koulutusta järjestävien yksikköjen aikataulujen riittämätön yhteen sovittaminen (toistuvia päivittäisiä siirtymisiä pääkampuksen ja normaalikoulun välillä, pakollista läsnäoloa edellyttävää koulutusta kahdessa paikassa), aikataulujen viime hetken muutokset, muutoksista tiedottaminen ja yleisemminkin tiedonkulku. Lukuisat opiskelijat arvelivat ongelmien johtuvan koulutusta järjestävien yksikköjen oman tieteenalayksikön, kasvatustieteiden yksikön ja normaalikoulun puutteellisesta yhteistyöstä. Kootusti opiskelijoiden toiveena oli, että aineenopettajakoulutuksen toteutukseen saadaan lisää ja/tai parempaa aikataulujen ja toimintatapojen selkeyttä, ennakoitavuutta ja säännöllisyyttä luotettavaa ennakkotietoa opetuksesta ja hyvää tiedonkulkua sujuvaa yhteistyötä oman yksikön, kasvatustieteiden yksikön ja normaalikoulun välillä opintojen suoritustapojen joustavuutta opintojen ohjausta Työryhmä totesi aineenopettajakoulutuksen organisoinnin ja toteuttajatahojen yhteistyön kaipaavan kohennusta. Aineenopettajakoulutukseen osallistuvien tahojen yhteistyön tulee olla suunniteltua ja säännöllistä. Työryhmän esitys onkin, että aineenopettajakoulutuksen yleinen koordinointi ja kehittäminen määritellään tehtävään nimettävän koordinaattorin erityiseksi vastuuksi yliopistossa. Koordinaattorin lopullinen tehtävänkuva edellyttää keskinäisiä keskusteluja, mutta tehtäviin tulee työryhmän mukaan kuulua ainakin aineenopettajakoulutuksen yhteistyörakenteiden luominen, koordinointi ja kehittäminen tieteenalayksikköjen, kasvatustieteiden yksikön ja normaalikoulun välillä aineenopettajakoulutuksen toteuttamisen riittävästä yhdenmukaisuudesta huolehtiminen yliopistossa osallistuminen pedagogisten opintojen opetussuunnitelmatyöhön pedagogisten opintojen vuosittaisen opetusohjelman laatiminen opetusharjoittelun koordinointi opiskelijoiden ohjauksesta vastaavien aine- tai aineryhmäkohtaisten tiimien kokoaminen ja toiminnan koordinointi koulutuksesta kerättävän palautteen käsittely ja kehittämisehdotusten tekeminen palautteen perusteella aineenopettajakoulutuksen tilasta ja kehittymisestä raportoiminen opetusneuvostolle Työryhmän näkemyksen mukaan koordinaattorilla tulee olla aineenopettajan kelpoisuus ja hänen on syytä olla perehtynyt opettajien pedagogisiin opintoihin. Koordinaattorin luontevin sijoituspaikka on kasvatustieteiden yksikkö. Lisäksi työryhmä esittää, että kaikkiin niihin tutkinto-ohjelmiin, joissa opiskellaan aineenopettajiksi, nimetään aineenopettajakoulutuksesta vastaava opettaja. Tämän tehtäviin kuuluu aineenopettajakoulutuksesta viestiminen tutkinto-ohjelmassa ja yksikössä sekä aineenopettajakoulutuksen esillä pitäminen tutkinto-ohjelman opetussuunnitelmatyössä ja vuosittaisen opetusohjelman laadinnassa. Aineenopettajakoulutuksen vastuuopettaja toimii yhteistyössä aineenopettajakoulutuksen koordinaattorin ja toisten vastuuopettajien kanssa. Vastuuopettajalla on hyvä olla opettajan kelpoisuus.

15 15 Työryhmä esittää, että aineenopettajakoulutuksen toteutus suunnitellaan vuosittain järjestelmällisesti tieteenalayksikköjen, kasvatustieteiden yksikön ja normaalikoulun yhteistyönä. Suunnittelu tulee käynnistää ajoissa, jotta kaikkien tahojen opetusohjelmia voidaan sovittaa yhteen niin, että päivittäistä siirtymistä normaalikoulun ja yliopiston välillä on mahdollisimman vähän ja että opiskelijoilla on mahdollisuuksia suorittaa tutkinto-ohjelmansa opintoja myös pedagogisten opintojen suorittamislukuvuonna. Toiminnan käynnistää ja sitä koordinoi edellä esitetty aineenopettajakoulutuksen koordinaattori. Valtakunnallisessa keskustelussa on esitetty muun muassa didaktikkojen siirtämistä ainelaitoksiin tai tiedekuntiin tai toisaalta heidän työskentelyään enemmän normaalikoulun yhteydessä. Työryhmä ei pidä kumpaakaan ehdotusta sellaisenaan toteuttamiskelpoisena, mutta ehdottaa sen selvittämistä, missä määrin didaktikkojen olisi mielekästä ajoittain työskennellä normaalikoulun tiloissa. Seikka tulee ottaa huomioon normaalikoulun tilatarpeita selvitettäessä. Työryhmä pitää tärkeänä, että aineenopettajan pedagogisista opinnoista ja aineenopettajakoulutuksen tilasta ja kehittymisestä raportoidaan opetusneuvostolle samaan tapaan kuin tehdään yliopistopedagogisista koulutuksista. 2. Perustetaan kasvatustieteiden yksikköön koordinaattorin tehtävä, vastuualueena yliopiston aineenopettajakoulutuksen koordinointi ja kehittäminen. 3. Nimetään tutkinto-ohjelmiin/tieteenalayksiköihin aineenopettajakoulutuksen vastuuhenkilöt. 4. Aineenopettajan pedagogisten opintojen toteutus suunnitellaan vuosittain järjestelmällisesti tieteenalayksikköjen, kasvatustieteiden yksikön ja normaalikoulun yhteistyönä. 5. Selvitetään, missä määrin didaktikkojen olisi mielekästä työskennellä ajoittain normaalikoulun tiloissa. 6. Aineenopettajakoulutuksen tilasta ja kehittymisestä raportoidaan säännöllisesti opetusneuvostolle.

16 16 5 Opintojen sujuvoittaminen 5.1 Opintojen sijoittuminen tutkinto-ohjelmiin Osana Tampereen yliopistossa toteutettua koulutusuudistusta yliopiston opetusneuvosto antoi kaikkia perustettavia tutkinto-ohjelmia koskevia linjauksia. Ensimmäisenä linjattiin , mitä tarkoitetaan kandidaattiohjelmien laaja-alaisuudella ja miten se käytännössä toteutuu opetussuunnitelmissa, mitä tarkoitetaan opetussuunnitelman osaamisperustaisuudella, millainen on siirtymäaika uusiin tutkintoihin ja millainen on tutkinto-ohjelman rakenne. Perusopintojen lähtökohtainen laajuus linjauksessa on 25 opintopistettä, aineopintojen 35 opintopistettä ja syventävien opintojen 80 opintopistettä. Perus- ja aineopintojen laajuudet vastaavat yliopistojen tutkinnoista annetun asetuksen 9 ja 15 :n mukaisia minimilaajuuksia. Linjaus ei eksplisiittisesti estä muodostamasta laajempia kokonaisuuksia. Linjauksen tarkoittamaa yliopiston strategiaan kirjattua opintojen valinnaisuutta ei kuitenkaan voida mielekkäästi toteuttaa kandidaatin- ja maisterintutkintojen normilaajuuksissa, mikäli opintokokonaisuudet ovat merkittävästi asetuksen määräämää minimiä laajempia. Näin on useiden tutkinto-ohjelmien aineopintojen laita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saadakseen kelpoisuuden kahteen opetettavaan aineeseen opiskelijan on suoritettava ylilaaja tutkinto (kandidaatin- ja maisterintutkinnon yhteislaajuus yli 300 opintopistettä). Kasvatustieteiden yksikön yhdessä normaalikoulun kanssa toteuttamien opettajan pedagogisten opintojen perus- ja aineopintojen laajuudet ovat linjauksen mukaisia (25 op + 35 op). Työryhmä esittää, että aineenopettajakoulutuksessa pyritään opetusneuvoston linjauksen mukaisiin perusopintojen, aineopintojen ja syventävien opintojen laajuuksiin kuitenkin siten, että aineopinnot voivat olla tutkinto-ohjelman omille opiskelijoille 45 opintopisteen laajuiset, koska niihin sisältyy alemman korkeakoulututkinnon opinnäyte (kandidaatintutkielma), ja syventävät opinnot opintopisteen laajuiset. Syventävien opintojen opinnäytteen (pro gradu -tutkielman) laajuus voi olla op. Työryhmä pitää tärkeänä, että tutkinto-ohjelmat koostavat toisten tutkinto-ohjelmien opiskelijoille tarjottaviksi opetettavan aineen perus- ja aineopintojen kokonaisuuksia, joiden laajuudet ovat 25 opintopistettä ja 35 opintopistettä. Työryhmä esittää edelleen, että opettajan pedagogiset opinnot voidaan suorittaa osana kandidaatin- ja maisterintutkintoja myös muuten kuin suorittamalla kaikki perusopinnot kandidaatintutkintovaiheessa ja aineopinnot maisterintutkintovaiheessa. Opettajankoulutuksen kehittämisen kannalta on tärkeää, että jatkossa myös aineenopettajakoulutuksen pedagogisten opintojen opetussuunnitelmia voidaan kehittää niin, että tuotetaan mahdollisimman relevantteja ja yhteiskunnan nykyhaasteita palvelevia opintoja hyödyntämällä myös muiden pedagogisten opintojen kokonaisuuksien synergiaa. Työryhmän esityksessä aineenopettajan pedagogisten opintojen rakenne on esitetty nykyisen linjauksen mukaisena

17 17 (25 op + 35 op). Aineenopettajan pedagogisten opintojen (60 op) nykyistä perus- ja aineopintojen rakennetta voidaan kuitenkin arvioida uudelleen opetussuunnitelmatyön yhteydessä. Työryhmä toteaa, että opiskelijan päätös pyrkiä aineenopettajaksi on hänen valintansa ja sikäli voi rakenteellisesti vähentää opintojen muuta valinnaisuutta. Näin ollen vapaasti valittavia opintoja ei tarvitse olla syventävissä opinnoissa opetusneuvoston linjauksessa esitettyä 25 opintopistettä. Työryhmän esitys tutkintorakenteeksi aineenopettajankoulutuksessa lukuvuoden alussa voimaan tulevista opetussuunnitelmista lähtien on esitetty seuraavassa kuvassa. Kuva 2. Esitys tutkintorakenteeksi aineenopettajakoulutuksessa MAISTERIN TUTKINTO 120 op SYVENTÄVÄT OPINNOT op VALINNAISET OPINNOT 5 25 op OPETTAJAN PEDAGOGISET OPINNOT Aineopinnot 35 op + Perusopinnot 25 op KANDIDAATIN TUTKINTO 180 op AINEOPINNOT 45 op PERUSOPINNOT 25 op AINEOPINNOT Valinnaisina opintoina 35 op PERUSOPINNOT Valinnaisina opintoina 25 op TOINEN OPETTAVA AINE (TUTKINTO-OHJELMA TARJOAA PAKET- TINA TOISTEN TUTKINTOOHJELMIEN OPISKEILJOILLE) YHTEISET OPINNOT 35 op Työryhmä ei ole esityksessään yksimielinen. Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö pitää välttämättömänä, että kielten tutkinto-ohjelmien aineopinnot ovat nykyisten opetussuunnitelmien mukaisesti 50 opintopisteen laajuisia. Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön mielipide on liitteenä Annetaan linjaus tutkintojen rakenteeksi aineenopettajakoulutuksessa lukuvuoden alusta lukien. 8. Tutkinto-ohjelmat suunnittelevat ja tarjoavat valinnaisina opintoina opetettavan aineen perus- ja aineopintojen kokonaisuuksia (60 op). 9. Aineenopettajan pedagogiset opinnot voidaan suorittaa osana kandidaatti- ja maisteritutkintoja myös muuten kuin suorittamalla kaikki perusopinnot kandidaattitutkintovaiheessa ja aineopinnot maisteritutkintovaiheessa.

18 Valinta aineenopettajakoulutukseen Aineenopettajakoulutukseen hakeudutaan siten, että ensin pyritään opetettavan aineen koulutusta tarjoavaan tutkinto-ohjelmaan. Opintojen aikana opiskelija voi valita aineenopettajan opintosuunnan (tai suorittaa tutkinto-ohjelman määrittelemät opetettavan aineen opinnot) ja hakea erillistä oikeutta suorittaa aineenopettajan pedagogiset opinnot 60 op. Kasvatustieteiden yksikkö valmistelee aineenopettajan pedagogisten opintojen valintaperusteet yhteistyössä tieteenalayksiköiden kanssa, päättää valintaperusteista, järjestää haun aineenopettajan pedagogisiin opintoihin ja päättää opiskelijavalinnoista yliopiston hallituksen vahvistamien opiskelijakiintiöiden rajoissa. Kuva 3. Kuvaus opiskelijan opintojen etenemisestä Opiskelija suorittaa kandidaatin ja maisterin tutkinnon tutkinto-ohjelman opetussuunnitelman mukaisesti. Haku tutkinto-ohjelmaan Opetettavan aineen opinnot 60 op suoritetaan ennen pedagogisten aineopintojen aloittamista. kandidaatin tutkinto 1. vuosi kandidaatin tutkinto 2. vuosi kandidaatin tutkinto 3. vuosi maisterin tutkinto 1. vuosi maisterin tutkinto 2. vuosi Kasvatustieteelliset perusopinnot 25 op suoritetaan ennen pedagogisten aineopintojen aloittamista. Opinnot voi sijoittaa kandidaatin tai maisterin tutkintoon. Opiskelija hakee oikeutta suorittaa pedagogiset opinnot 1+ tai muu valinnassa, haku viimeistään 1. maisterivuoden keväällä. Opiskelija suorittaa pedagogiset aineopinnot 35 op yhtenä lukuvuonna opintojensa aikana (opinto-oikeuden mukaisesti). Opinnot voi sijoittaa kandidaatin tai maisterin tutkintoon. Aineenopettajan pedagogisiin opintoihin voi hakeutua nykyisin kahdella vaihtoehtoisella tavalla: A Hakeutuminen ensimmäisenä opiskeluvuotena (ns. 1+ -valinta) Opiskelija, joka on hyväksytty suorittamaan sekä kandidaatin että maisterin tutkintoja, voi hakea aineenopettajan pedagogisten opintojen soveltuvuuskokeeseen ensimmäisen läsnäolo-opintovuotensa keväällä. Tässä ns. 1+ -valinnassa hyväksytyksi tullut opiskelija saa ajallisesti rajoitetun opinto-oikeuden aineenopettajan pedagogisiin opintoihin: pedagogiset aineopinnot on aloitettava viimeistään valinnoista seuraavan 4. läsnäololukuvuoden alkaessa. Pedagogisten aineopintojen aloittaminen edellyttää ilmoittautumista ja opiskelijalla pitää olla suoritettuna kasvatustieteiden perusopinnot 25 op sekä opetettavasta aineestaan vähintään 60 op:n laajuiset opinnot oppiaineen tai tieteenalayksikön määrittämällä tavalla.

19 19 B Hakeutuminen myöhemmin opintojen aikana (ns. muu valinta) Ensimmäisen opiskelulukuvuoden jälkeen opiskelija voi hakea opinto-oikeutta aineenopettajan pedagogisiin opintoihin sisältyviin aineopintoihin ns. muussa valinnassa ja osallistua soveltuvuuskokeeseen. Muussa valinnassa opinto-oikeuden saanut opiskelija aloittaa pedagogiset aineopinnot heti seuraavana lukuvuonna. Opintojen aloittamisen edellytyksenä on, että hän on suorittanut kasvatustieteiden perusopinnot 25 op ja opetettavasta aineestaan vähintään 60 op oppiaineen tai tieteenalayksikön määrittämällä tavalla. Tässä ryhmässä hakevat myös pelkästään 2-vuotista maisterintutkintoa suorittavat opiskelijat. Valinnat aineenopettajakoulutukseen vaikuttavat ratkaisevasti opettajan pedagogisten opintojen ajoittumiseen tutkinnoissa. Työryhmä keskusteli valintojen ja pedagogisten opintojen ajoittamisen vaihtoehtoisista toteutustavoista. Esillä oli seuraavia malleja: 1. suora valinta aineenopettajakoulutukseen samalla kun haetaan yliopistoon 2. opintojen aikainen valinta a. ensimmäisen vuoden aikana tapahtuva valinta (1+ -valinta) b. myöhemmin opintojen aikana tapahtuva valinta (muu valinta) 3. tutkinnon jälkeinen valinta (erilliset opettajan pedagogiset opinnot) Tampereen yliopiston koulutusuudistuksessa vähennettiin hakukohteita yliopiston strategian mukaisesti. Suora valinta aineenopettajakoulutukseen lisäisi hakukohteiden määrää, joten työryhmä ei pitänyt sitä suositeltavana. Oppiaineet pitävät myös tärkeänä opetettavan aineen identiteetin syntymistä ja yhteisten tieteenalataitojen hankkimista. Lisäksi kokemus on osoittanut, että jo puolenkin vuoden opinnot yliopistossa selkeyttävät paljon opiskelijoiden urasuunnitelmia. Työryhmä pitää opintojen aikana tehtävää valintaa toimivana. Nykyinen valintamalli huomioi sekä jo opintojen alkuvaiheessa aineenopettajaksi orientoituneet opiskelijat (1+ -vaiheen valinta) että opintojensa myöhemmässä vaiheessa opettajuuteen heräävät opiskelijat (muu valinta). 1+ -vaiheen valinta ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä on sopiva myös opintojen suunnittelun näkökulmasta. Valinta opettajan pedagogisiin opintoihin tulisi varmistaa riittävän varhaisessa vaiheessa, jotta tutkinto-opinnot voidaan suunnitella riittävän pitkällä jänteellä. 1+ -vaiheen valintakiintiötä voisikin nostaa ja vastaavasti myöhempää valintaa pienentää, toki huomioiden eri aineryhmien tarpeet. Työryhmä pitää tavoiteltavana, että 1+ -vaiheessa täytettäisiin noin 60 % kiintiöpaikoista. Opiskelijoille tehtyjen kyselyjen perusteella on hyvä etsiä ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat aineenopettajan pedagogisten opintojen suorittamisen joko kokonaisuudessaan yhden lukuvuoden aikana tai hajautetummin. Jos mahdollisuutena olisi suorittaa koko pedagogisten opintojen (60 op) kokonaisuus yhtenä lukuvuotena, tulee erityisen huolellisesti miettiä kokonaisuuden aikataulutus ja kuormittavuus sekä yhteys muihin opintoihin. Vastaavasti, jos yhden lukuvuoden aikana suoritetaan kokonaisuudesta vain pedagogiset aineopinnot (35 op), on turvattava mahdollisuus muiden opintojen suorittamiseen ja niin ikään huomioitava kuormittavuus- ja aikataulukysymykset. Esillä oli lisäksi ns. non-stop-malli, jossa pedagogisten opintojen suoritusoikeuden saanut voisi aloittaa aineenopettajan pedagogiset opinnot täysin joustavasti. Tätä mallia työryhmä ei pitänyt käytännössä toteutuskelpoisena. Myös mahdollisuudet intensiivi- ja kesäopetuksen käyttöön tulee selvittää. Vaihtoehtoiset suoritustavat joustavoittavat opintojen suorittamista, mutta edellyttävät entistä tiiviimpää koordinointia ja hyvää viestintää. Lisäksi on selvitettävä mahdolliset resurssitarpeet. Joustavat ratkaisut eivät kuitenkaan tarkoita yksilökohtaisia joustoja vaan nimenomaisesti valmiiksi suunniteltuja vaihtoehtoisia suoritustapoja.

20 20 Aineenopettajiksi aikovia varten kannattaa kehittää opettajuutta palvelevia kasvatustieteellisiä opintoja, jotka voivat poiketa nykyisistä kasvatustieteen yleisistä ja nyt kaikille yhteisistä perusopinnoista. Lisätään vaihtoehtoisia opintojen suorittamistapoja myös opetettavien aineiden opetussuunnitelmissa ja opetusohjelmissa. Aineenopettajakoulutusta koskeva opintojen ohjaus on opintojen sujuvuuden kannalta keskeistä. Opiskelijoiden henkilökohtaiset opintosuunnitelmat (HOPS) tulee ottaa täysimääräisesti käyttöön aineenopettajaksi aikovien opintojen suunnittelussa jo opintojen alusta lähtien. Valmisteilla olevalla sähköisellä HOPS-työkalulla tuotetaan kaikille toimijatahoille toiminnan suunnittelua hyödyttävää ennakointitietoa. Aineenopettajakoulutuksesta kootaan hakijalle ja opiskelijalle konkreettinen ohjeistus siitä, millaista aineenopettajaksi opiskelu käytännössä on ja millaisia opintojen vaihtoehtoisia suoritustapoja on tarjolla. 10. Säilytetään joustavat tavat hakeutua aineenopettajakoulutukseen opintojen aikana. 11. Painotetaan 1+ -vaiheen valintaa aineenopettajan pedagogisiin opintoihin, oppiaineryhmittäin harkiten. Tavoitteena on, että noin 60 % kiintiöpaikoista täytettäisiin 1+ -vaiheen valinnassa. 12. Ennen pedagogisten aineopintojen aloittamista suoritetaan vähintään 60 op:n laajuiset opinnot opetettavassa aineessa. 13. Tarjotaan valmiiksi suunniteltuja vaihtoehtoisia tapoja suorittaa aineenopettajan pedagogiset opinnot. 14. Kehitetään opettajuutta palvelevia kasvatustieteellisiä opintoja, jotka voivat poiketa nykyisistä kasvatustieteen perusopinnoista. 15. Lisätään vaihtoehtoisia opintojen suorittamistapoja myös opetettavien aineiden opetussuunnitelmissa ja opetusohjelmissa. 16. Henkilökohtaiset opintosuunnitelmat (HOPS) otetaan täysimääräisesti käyttöön aineenopettajaksi aikovien opintojen suunnittelussa. 5.3 Opetusharjoittelun järjestäminen Aineenopettajakoulutukseen kuuluva harjoittelu suoritetaan pääsääntöisesti normaalikoulussa. Normaalikoulu on Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikön harjoittelukoulu, jossa sekä aineenopettajiksi että luokanopettajiksi valmistuvat opiskelijat suorittavat ohjatun opetusharjoittelunsa. Hämeenlinnan yksikön siirryttyä Tampereelle normaalikoulu muodostaa yhtenäisen koulun perusasteelta lukioon. Normaalikoulu sijaitsee Nekalassa, parin kilometrin päässä yliopiston

21 21 pääkampukselta. Normaalikouluun kuuluu myös Muotialan toimipiste. Oppilaita ja opiskelijoita on koulussa tällä hetkellä noin 900, opetusharjoittelijoita on vuosittain keskimäärin 115 ja opetushenkilökuntaa noin 70. Erillisen yhteistyösopimuksen perusteella Tampereen teknillisen yliopiston aineenopettajakoulutuksen opiskelijat suorittavat harjoittelunsa Tampereen yliopiston normaalikoulussa. Ohjausta antavat normaalikoulun ohjaavat opettajat ja kasvatustieteiden yksikön didaktiikan lehtorit. Opetusharjoittelu on ohjattua, arvioitua ja dokumentoitua toimintaa. Opettamisen ohella harjoitellaan myös koulunpidollisia tehtäviä esimerkiksi kodin ja koulun yhteistyötä sekä valvontaja arviointitehtäviä. Koulun muuhun toimintaan tutustuminen ja osallistuminen puoltavat harjoittelun suorittamista Tampereen yliopiston normaalikoulussa. Kenttäkoulussa harjoittelu säilytetään edelleen vaihtoehtona. Se on ollut Tampereen yliopistossa ja muissakin yliopistoissa melko vähäistä. Kenttäkoulussa harjoitellaan erityisesti silloin, kun opetettavaa ainetta ei ole normaalikoulussa oppiaineena. Erikseen rahoitetuissa erillisissä opettajan pedagogisissa opinnoissa harjoittelu on usein suoritettu kenttäkouluissa. Mahdollisuuksia alueelliseen yhteistyöhön harjoittelun lisäämisessä kannattaisi selvittää. Työryhmä pohti harjoittelun aikataulutusvaihtoehtoja. Normaalikoulun ja yliopiston lukukausien jaksotukset ovat erilaiset. Yliopiston jaksotuksen käyttämistä normaalikoululla on aiemmin selvitetty ja se on todettu toimimattomaksi. Työryhmä piti hyvänä sitä, että jo aineenopettajan kasvatustieteellisiin perusopintoihin sisältyisi harjoittelua. Tämä keventäisi osaltaan aineopintojen kuormittavuutta ja toisaalta antaisi opiskelijalle mahdollisuuden saada jo perusopintovaiheessa kosketus kouluun. Opettajan pedagogisten opintojen perusharjoittelua ja syventävää harjoittelua ei ole kuitenkaan mielekästä ajallisesti siirtää kovin kauaksi toisistaan. Lisäksi työryhmä suosittaa, että harjoittelua ja joitakin tutkinto-ohjelman opintoja, esimerkiksi opinnäyteaineiston keräämistä, voidaan sitoa aikataulullisesti yhteen. Toisaalta kaikkia toivottuja opintoja ei voi käytännön syistä aikatauluttaa samanaikaisiksi (esimerkiksi matematiikan aineenopettajakoulutuksessa samanaikainen opiskelu pääkampuksella, normaalikoululla ja Tampereen teknillisellä yliopistolla fysiikan ja kemian opinnoissa). Opiskelijoille tarjotaan myös mahdollisuuksia suorittaa opintoja normaalikoulun lukuvuoden ulkopuolella eli kesäaikaan ja mahdollisesti koulujen loma-aikoina. Opetuksen aikataulutusta koordinoimalla voidaan turvata mahdollisimman sujuvat opintopolut harjoitteluvuoden aikana. Työryhmä suosittelee harjoittelun ajoittamista yhdelle lukuvuodelle kalenterivuoden sijasta. Se antaa parhaimman kokonaiskuvan koulun kokonaisesta lukuvuodesta. 17. Harjoittelu suoritetaan pääsääntöisesti Tampereen yliopiston normaalikoululla. 18. Harjoittelu kenttäkoulussa säilytetään vaihtoehtona. 19. Harjoittelu suoritetaan pääsääntöisesti yhden lukuvuoden aikana.

22 22 6 Vaihtoehtoisia kelpoistamismahdollisuuksia Erillisiä opettajan pedagogisia opintoja ei ole tarjolla tällä hetkellä (lukuun ottamatta joitakin työvoimapoliittisia koulutuksia). Erilliset opettajan pedagogiset opinnot on tarkoitettu maisterin tutkinnon suorittaneille, joiden tutkintoon on sisällytetty tai jotka ovat sen lisäksi suorittaneet vähintään 60 opintopisteen laajuiset perus- ja aineopinnot tai vastaavat opinnot jossakin opetettavassa aineessa. Työryhmä pitää tärkeänä, että tulevaisuudessa olisi mahdollisuus tarjota aineenopettajan pedagogisia opintoja maksullisena koulutuksena tutkinnon jo suorittaneille. Tampereen yliopiston tulisi olla aktiivinen ja suunnitella ennakoiden tällaisen koulutuksen järjestämisen mallia. Mahdollisuuksia suorittaa myös erillisiä opetettavan aineen opintoja voitaisiin tarjota tutkintoa täydentävänä koulutuksena. Erityisesti aloille, joilla vuosittaiset opettajankoulutuskiintiöt eivät täyty (esimerkiksi matemaattiset aineet), voitaisiin kehittää maisterintutkintoja, joihin sisältyy vähintään 60 op:n laajuiset opetettavan aineen opinnot ja aineenopettajan pedagogiset opinnot. Tällainen tutkinto antaa kelpoisuuden opettaa peruskoulussa mutta ei lukiossa. Vastaavantapaista mallia on käytetty Tampereen yliopistossa AIKAMA-koulutuksessa (aineenopettaja, kasvatustiede ja matematiikka), jossa kasvatustieteiden maisterin tutkintoon johtavassa koulutuksessa pakollisena sivuaineena suoritettiin matematiikan opetettavan aineen perus- ja aineopinnot 60 op. Osalla opiskelijoista oli mahdollisuus suorittaa sivuaineena myös luokanopettajan monialaiset opinnot. Tämänkaltainen aineenopettajakoulutuksen toteutusmalli halutaan säilyttää vaihtoehtona myös tulevaisuudessa. 20. Tampereen yliopisto kehittelee mallia tutkinnon jälkeiseen opettajan pedagogisten opintojen suorittamiseen ja edistää asiaa valtakunnallisesti. 21. Yliopisto tarjoaa mahdollisuuksia suorittaa opetettavan aineen opintoja tutkinnon jälkeisenä koulutuksena. 22. Erityisesti aloille, joilla vuosittaiset opettajankoulutuskiintiöt eivät täyty, kehitetään tutkintokoulutuksia, joihin sisältyy vähintään 60 op:n laajuiset opetettavan aineen opinnot ja aineenopettajan pedagogiset opinnot sekä mahdollisuus suorittaa luokanopettajan monialaiset opinnot.

23 23 7 Yhteenveto työryhmän esityksistä 1. Tehdään tarvittavat päivitykset Tampereen yliopiston aineenopettajakoulutuksen koulutusvastuisiin uuden yksikkörakenteen ja uusien tutkinto-ohjelmien mukaisesti. 2. Perustetaan kasvatustieteiden yksikköön koordinaattorin tehtävä, vastuualueena yliopiston aineenopettajakoulutuksen koordinointi ja kehittäminen. 3. Nimetään tutkinto-ohjelmiin/tieteenalayksiköihin aineenopettajakoulutuksen vastuuhenkilöt. 4. Aineenopettajan pedagogisten opintojen toteutus suunnitellaan vuosittain järjestelmällisesti tieteenalayksikköjen, kasvatustieteiden yksikön ja normaalikoulun yhteistyönä. 5. Selvitetään, missä määrin didaktikkojen olisi mielekästä työskennellä ajoittain normaalikoulun tiloissa. 6. Aineenopettajakoulutuksen tilasta ja kehittymisestä raportoidaan säännöllisesti opetusneuvostolle. 7. Annetaan linjaus tutkintojen rakenteeksi aineenopettajakoulutuksessa lukuvuoden alusta lukien. 8. Tutkinto-ohjelmat suunnittelevat ja tarjoavat valinnaisina opintoina opetettavan aineen perus- ja aineopintojen kokonaisuuksia (60 op). 9. Aineenopettajan pedagogiset opinnot voidaan suorittaa osana kandidaatti- ja maisteritutkintoja myös muuten kuin suorittamalla kaikki perusopinnot kandidaattitutkintovaiheessa ja aineopinnot maisteritutkintovaiheessa. 10. Säilytetään joustavat tavat hakeutua aineenopettajakoulutukseen opintojen aikana. 11. Painotetaan 1+ -vaiheen valintaa aineenopettajan pedagogisiin opintoihin, oppiaineryhmittäin harkiten. Tavoitteena on, että noin 60 % kiintiöpaikoista täytettäisiin 1+ -vaiheen valinnassa. 12. Ennen pedagogisten aineopintojen aloittamista suoritetaan vähintään 60 op:n laajuiset opinnot opetettavassa aineessa. 13. Tarjotaan valmiiksi suunniteltuja vaihtoehtoisia tapoja suorittaa aineenopettajan pedagogiset opinnot. 14. Kehitetään opettajuutta palvelevia kasvatustieteellisiä opintoja, jotka voivat poiketa nykyisistä kasvatustieteen perusopinnoista.

24 Lisätään vaihtoehtoisia opintojen suorittamistapoja myös opetettavien aineiden opetussuunnitelmissa ja opetusohjelmissa. 16. Henkilökohtaiset opintosuunnitelmat (HOPS) otetaan täysimääräisesti käyttöön aineenopettajaksi aikovien opintojen suunnittelussa. 17. Harjoittelu suoritetaan pääsääntöisesti Tampereen yliopiston normaalikoululla. 18. Harjoittelu kenttäkoulussa säilytetään vaihtoehtona. 19. Harjoittelu suoritetaan pääsääntöisesti yhden lukuvuoden aikana. 20. Tampereen yliopisto kehittelee mallia tutkinnon jälkeiseen opettajan pedagogisten opintojen suorittamiseen ja edistää asiaa valtakunnallisesti. 21. Yliopisto tarjoaa mahdollisuuksia suorittaa opetettavan aineen opintoja tutkinnon jälkeisenä koulutuksena. 22. Erityisesti aloille, joilla vuosittaiset opettajankoulutuskiintiöt eivät täyty, kehitetään tutkintokoulutuksia, joihin sisältyy vähintään 60 op:n laajuiset opetettavan aineen opinnot ja aineenopettajan pedagogiset opinnot sekä mahdollisuus suorittaa luokanopettajan monialaiset opinnot.

25 25 8 Työryhmän käyttämiä aineistoja ja lähteitä Tampereen yliopiston tietohallinto on tuottanut työryhmän käyttöön aineenopettajakoulutusta koskevia tilastoyhteenvetoja. Työryhmän käytössä on ollut myös kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön vuonna 2012 tekemän aineenopettajakoulutusta koskevan kuormittavuuskyselyn tulokset sekä työryhmän muiden yksiköiden opiskelijoille keväällä 2013 tekemän vastaavan kyselyn tulokset. Työryhmällä on ollut käytössään myös aiemmin Tampereen yliopistossa tehtyjä aineenopettajakoulutusta koskevia selvityksiä. Työryhmä on käyttänyt työskentelynsä apuna myös muun muassa seuraavia Tampereen yliopiston aineistoja ja lähteitä: Tampereen yliopiston strategia. Tampereen yliopiston muutos Tampereen yliopiston johtosääntö ja opintoja koskevat säädökset Opetusneuvoston linjaukset Uusien tutkinto-ohjelmien rakenteet Opintojen ohjaus Tampereen yliopistossa Tampereen yliopiston tutkinto-ohjelmien opetussuunnitelmat Tampereen yliopiston opettajan pedagogisten opintojen opetussuunnitelmat Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikön valintaperusteet aineenopettajan pedagogisiin opintoihin lukuvuodelle Valmistuneiden sijoittumis- ja uraseurannat Tampereen yliopiston tilastot

26 26 Tampereen yliopiston sisäinen rahoitusmalli Työryhmä on käyttänyt lisäksi muun muassa seuraavia aineistoja ja lähteitä: Koulutus ja tutkimus vuosina Kehittämissuunnitelma: Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:1 Selvitys opettajankoulutuksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö Monipuoliset ja sujuvat opintopolut. Korkeakoulujen koulutusrakenteiden kehittämistyöryhmän muistio. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2013:2 Ehdotus valtioneuvoston strategiaksi koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:28 Opettajankoulutus Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:44 Aineenopettajakoulutuksen nykytila ja kehittämistarpeet. AINO-hankkeen loppuraportti Marjaana Korppas, Turun opettajankoulutuslaitos, Turun yliopisto. Opettajankoulutukseen kuuluvan ohjatun harjoittelun selvitysraportti. Helsinki: opetusministeriö. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007: Opetus- ja kulttuuriministeriön tilastoaineisto aineenopettajatutkinnoista vuodelta Vipunen opetushallinnon tilastopalvelu