Asbesti: yritysten ahneuden inhimillinen hinta

Transkriptio

1 Asbesti: yritysten ahneuden inhimillinen hinta A GUE/NGL Publication

2 Asbesti: yritysten ahneuden inhimillinen hinta Sisältö Francis Wurtzin esipuhe Kartika Liotardin alustus 1. Miten tähän on tultu: asbestin käytön taustaa ja historiaa 2. Asbestiongelman laajuus 3. Työstä johtuva asbestialtistus 4. Ympäristöstä johtuva asbestialtistus 5. Inhimillinen ulottuvuus 6. Maakatsaukset 7. Ei enempää turhia kuolemia 8. Kirjoittajan loppusanat Liite A: Liite B: Liite C: Konferenssin julistus Konferenssin ohjelma ja osallistujaluettelo Hyödyllisiä linkkejä 2

3 "Asbesti on ruudin jälkeen kauhistuttavin aine, jonka kanssa ihmiset ovat työssään joutuneet tekemisiin. Katalat tahot, jotka tekevät asbestilla voittoa, ovat valmiita kiristämään, huijaamaan ja käyttämään häikäilemättömiä temppuja turvatakseen taloudellisen tuloksensa; ne ovat valmiita uhraamaan työntekijöiden terveyden yhtiön voittojen eteen." Remi Poppe, entinen parlamentin jäsen, sosialistipuolue, Alankomaat Tämä julkaisu on omistettu kaikille niille, jotka kaikkialla maailmassa ovat kuolleet asbestista johtuviin sairauksiin 3

4 ESIMERKILLINEN TAISTELU Euroopan parlamentissa syyskuuta 2005 järjestetty asbestikonferenssi, jota tämä esite käsittelee, oli uusi merkkipaalu Euroopassa ja maailmassa vuosikymmeniä jatkuneessa kehityksessä, jota ammattijärjestöt, yhdistykset ja lukemattomat miehet ja naiset ovat toiminnallaan edistäneet. Pontimena on ollut halu saattaa päivänvaloon asbestin vaarat, auttaa asbestin uhreja ja poistaa tämä vakava terveysriski ympäristöstämme. Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto pitää velvollisuutenaan osallistua tiedotukseen, valistukseen ja aktiiviseen toimintaan. Haluamme kiittää kaikkia konferenssiin ja työhön osallistuneita ympäri Euroopan ja maailman. Puheenvuoroissa on ennen kaikkea esitelty pitkän taistelun nykytilannetta. Vaikka asbestoosin ja keuhkosyövän riskin yhteys todettiin niinkin varhain kuin vuonna 1935, vaikka WHO:n kansainvälinen syöväntutkimuskeskus luokitteli kaikki asbestin lajit syöpää aiheuttaviksi jo vuonna 1977 ja vaikka asbesti kiellettiin EY:n direktiivillä vuonna 1999, asbestin tosiasiallinen käyttökielto tuli Euroopan unionissa voimaan vasta tammikuussa Asbestin aiempi, massiivinen käyttö tulee vaatimaan uhrinsa vielä vuosia. Asbestikuolemien määrä on Euroopassa jopa nousussa, mikä tulee jatkumaan vielä vuotta! Lainsäädännön tosiasiallisen täytäntöönpanon seuranta, asbestin poistamisesta vastaavien työntekijöiden suojelu, tuki lukemattomille asbestin uhreille tai sellaisiksi tunnustettaville sekä riskien ehkäisy muun muassa työssä ovat tärkeitä toiminta-alueita tulevaisuudessa. Eurooppalaisina emme myöskään saa unohtaa vastuutamme häpeällisestä asbestin ja sen aiheuttamien terveysriskien viennistä muihin maihin ja etenkin eteläiselle pallonpuoliskolle. Juuri tästä syystä syyskuussa 2005 järjestetyn Euroopan asbestikonferenssin päätteeksi hyväksytyssä Brysselin julistuksessa lääketieteelliset yhdistykset ja kansainväliset järjestöt kehottivat julistamaan vuoden 2006 asbestin vastaisen toiminnan vuodeksi. Samoin kaikkia Euroopan unionin toimielimiä kehotettiin toteuttamaan asbestia koskeva yksityiskohtainen toimintaohjelma (ks. liite A). Erityinen kunnia saavutetusta edistyksestä kuuluu Laurie Kazanille ja kaikille muille asbestinvastaiseen taisteluun osallistuneille. Francis Wurtz, Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston puheenjohtaja 4

5 JOHDANTO Hiljaisuuden salaliitto murtuu Asbesti on edelleen tärkein eurooppalaisiin työntekijöihin vaikuttava karsinogeeni. Muualla kuin työpaikoilla asbesti on toiseksi suurin ympäristöstä johtuva syövän lähde heti tupakan jälkeen. Asbestituotteet eurooppalaisissa kodeissa ja liikerakennuksissa sekä ympäristömme asbestijäte aiheuttavat edelleen ennennäkemättömän paljon sairauksia ja kuolemaa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Asbestin laaja käyttö kotimaassani Alankomaissa on aiheuttanut vakavia seurauksia; asbestiperäisiin sairauksiin on kuollut tuhansia ihmisiä, jotka ovat työskennelleet asbestin tai asbestia sisältävien tuotteiden kanssa, asuneet yhdessä työnsä vuoksi asbestille altistuneiden sukulaisten kanssa tai asuneet asbestia käyttävien tehtaiden ympäristössä. Goorin kaupungissa, jossa Eternit-niminen asbestisementtitehdas oli tärkein työnantaja, monet ihmiset, muutkin kuin työntekijät, ovat sairastuneet asbestiperäisiin sairauksiin. Pitkään vallitsi salaliittomainen hiljaisuus, eivätkä uhrit saaneet apua tai tunnustusta. Alankomaiden asbestiuhrien komitean perustaminen 1990-luvulla ja sen jäsenten aktiivisuus on muuttanut asbestin uhrien tilannetta Alankomaissa. Nykyisin monet asbestista kärsineet saavat Alankomaissa asianmukaista lääketieteellistä hoitoa ja rahallista korvausta. Valitettavasti kaikki eivät saa. Edelleen on saastuneita asuinalueita, ja työntekijät altistuvat edelleen asbestituotteille, joita on infrastruktuurimme kätköissä Asbesti ei ole vain eurooppalainen ongelma; monikansalliset yritykset vievät tätä tappajaainetta sellaisiin maihin, joiden sosiaalinen suojelu ja terveydensuojelu ei ole yhtä kehittynyttä kuin Euroopassa. ABEVAn puheenjohtaja Xavier Jonckheere on sanonut: Asbesti vaikuttaa kaikkiin planeettamme maihin. Se on kuin mustekala, joka levittää lonkeroitaan kaikkialle. Sitä, mikä on kiellettyä meidän maissamme, tehdään nyt muualla siellä, missä työlainsäädäntö ei ole niin tiukkaa, missä suojelun taso on olematonta ja missä asbestin lobbaus on yhä voimissaan. Euroopan parlamentin asbestikonferenssissa 22. ja 23. syyskuuta 2005 oli edustettuna yli 25 maata. Osanottajien joukossa oli asbestista kärsineitä työntekijöitä ja heidän sukulaisiaan, asbestin uhrien tukityöntekijöitä, kansanterveysaktivisteja, lääketieteen ja juridiikan asiantuntijoita, toimittajia, virkamiehiä, tehtaiden tarkastajia, asbestinpoiston asiantuntijoita ja tutkijoita. Konferenssin aikana tarkastelimme EU:n asbestipolitiikkaa kartoittaen sen onnistumisia ja paljastaen sen epäonnistumisia. Kokousedustajat kuvailivat kokemuksia asbestista EU:n uusissa jäsenvaltioissa ja valottivat kohtaamiaan ongelmia. Tarkoituksena oli löytää vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Miten voimme parantaa kaikkien asbestin uhrien tilannetta? Miten voimme välttää sen, että tulevat sukupolvet joutuisivat kohtaamaan tämän kuolettavan sairauden? Konferenssin lopuksi hyväksyimme asbestia koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman vuosille Siinä kehotetaan Euroopan parlamenttia, Euroopan komissiota ja neuvostoa tukemaan kansainvälistä asbestikieltoa. EU-maissa kotipaikkaansa pitäviä yrityksiä pitäisi EU-lainsäädännöllä kieltää käyttämässä asbestia kaikkialla maailmassa. 5

6 Asbestintuotannon ja saastuneiden tuotteiden vieminen Euroopasta kehittyviin maihin tulisi tehdä mahdottomaksi. Tällaisen toiminnan tehokkuus nähtiin selvästi ranskalaisten, egyptiläisten ja intialaisten kansalaisjärjestöjen sitkeän kampanjan lopputuloksesta, kun ne piirittivät Ranskan laivaston entistä ylpeyttä Clemenceau-laivaa, joka oli määrä lähettää Intiaan romutettavaksi. Ranskan korkein hallinto-oikeus päätyi viimein aktivistien kannalle ja totesi, että tämän myrkyllisen jätteen vienti rikkoi kansainvälisiä pöytäkirjoja, maailmanlaajuisia sopimuksia ja Ranskan lakia ja määräsi Clemenceaun kuljetuksen Intiaan keskeytettäväksi. Ranskan presidentti Jacques Chirac määräsi 15. helmikuuta 2006, että Clemenceau oli palautettava kotimaahan! Tämä ilon hetki tuli vain muutama kuukausi konferenssin jälkeen. Haluan päättää julkaisua koskevan esittelyni sen laatijan Laurie Kazanin sanoihin: "Euroopan asbestikonferenssi oli merkkitapaus, joka merkitsi uutta vaihetta asbestia koskevassa eurooppalaisessa keskustelussa. Yritykset, hallitukset, kaupalliset järjestöt ja ihmiset, jotka ovat syytäneet tätä karsinogeenista ainetta yhteiskunnalle ja hyötyvät edelleen sen käytöstä, tullaan saattamaan vastuuseen. Taistelu jatkuu!" Kartika Liotard Euroopan parlamentin jäsen, GUE/NGL-ryhmä Socialistische Partij, Alankomaat 6

7 1. Miten tähän on tultu: asbestin käytön taustaa ja historiaa Ludwig Hatschek keksi 1900-luvun alussa menetelmän, jolla valmistettiin asbestisementtiä sekoittamalla asbestikuituja ja sementtiä. Asbestisementin tekniset ominaisuudet olivat erinomaiset ja se soveltui hyvin monenlaisiin käyttötarkoituksiin. Koska asbesti "kestäisi ikuisesti", Hatschek antoi menetelmälle nimeksi "Eternit" (mm. englannin sanasta ikuinen) ja alkoi myydä patenttia maailmanlaajuisesti yrityksille, joista monet ottivat nimekseen Eternit. Asbestisementtiteollisuus kasvoi nopeasti ja sai valtavan suosion. Maailmanlaajuisen tuotannon huippu oli vuonna 1975, minkä jälkeen myynti teollisuusmaissa alkoi laskea. Asbestiin liittyvien terveyshaittojen pelko oli noussut toistuvasti esiin vuosien kuluessa, sillä oli saatu todisteita siitä, että hienojakoiset asbestikuidut joutuivat helposti hengitysilman mukana keuhkoihin ja aiheuttivat monia hengityselinten sairauksia, kuten asbestoosiksi kutsuttua akuuttia keuhkofibroosia. Tutkimukset vahvistivat, että altistus kyseiselle aineelle saattaa aiheuttaa erittäin vaarallisia rintakehän ja vatsan syöpiä. Arviolta henkeä kuolee joka vuosi asbestiin liittyviin sairauksiin, kuten mesotelioomaan, asbestoosiin ja erilaisiin syöpiin. Teollisuusmaiden asetettua rajoituksia asbestin käytölle uusia markkina-alueita alettiin hakea kehittyvän talouden maista. Asbestisementtituotteiden myynti on kasvanut viime vuosina merkittävästi Intiassa, Pakistanissa, Indonesiassa ja Thaimaassa. Vaikka tiedetään, että asbestille altistuminen voi aiheuttaa vakavasti heikentäviä ja kuolemaan johtavia sairauksia, asbestinvalmistajat puhuvat edelleen asbestin turvallisen käytön puolesta ja kieltävät turvallisempien vaihtoehtojen olemassaolon. Lobbauksen pitkä historia Asiakirjoista käy ilmi, että asbestiteollisuus on 1930-luvulta lähtien yrittänyt aktiivisesti vaikuttaa kansallisiin hallituksiin ja kansainvälisiin järjestöihin, kuten Kansainväliseen työjärjestöön (ILO), puolustaakseen asbestin käyttöä ja turvatakseen oman asemansa. Eternit Belgia ja Eternit Sveitsi perustivat vuonna 1929 yhteisyrityksen Sveitsin Eternitin edustajan Ernst Schmidheinyn aloitteesta. Hänen mukaansa yhteistyö oli asbestisementin tuottajille kustannustehokkaampi vaihtoehto kuin raaka-aineista ja markkinoista kilpaileminen. Syntyi yksinoikeusasemassa toimiva asbestisementin tuottajayhtiöiden konserni, jonka nimeksi annettiin International Asbestos Cement AG (ask laurie) (SAIAC). Sen tavoitteena oli: teknisen osaamisen, kokemusten, asbestin eduista tiedottamisen ja patenttien jakaminen, tuotannon raaka-aineiden hankkiminen yhdessä, yhteinen tutkimus, vientijärjestelyjen organisoiminen, uusien yritysten perustaminen yhteisyrityksen ulkopuolisiin maihin, markkinoista ja markkinahinnoista sopiminen. 7

8 Yhdistyneen kuningaskunnan suurin asbestikonserni Turner & Newall Ltd. oli ylpeä kartellin jäsenyydestään ja käytti siitä yhtiön vuosikertomuksessa nimitystä "Kansainliitto pienoiskoossa". Miljoonilla asbestin myynnistä hankituilla dollareilla rahoitettavat aggressiiviset mainoskampanjat kohdistuvat nykyisin kehitysmaiden päätöksentekijöihin ja kuluttajiin. Asbestin käytön lisääntyminen maissa, joissa on niukasti tietoa asbestialtistuksesta aiheutuvista pitkän aikavälin seurauksista, joissa ei ole erillistä asbestilainsäädäntöä, joissa olemassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoa ei valvota, joissa ei suoriteta virallisia työtarkastuksia ja joissa ei makseta korvauksia taikka tarjota terveydenhoitoa tai sosiaaliturvaa, on erittäin huolestuttavaa. Näissä maissa rakennusalan työntekijöiden heikko asema mahdollistaa jatkuvan hyväksikäytön: he ovat usein lukutaidottomia ja asuvat perheidensä kanssa rakennuskohteessa tai teiden vieruksilla. Asbestin "valvotun käytön" käsite on näissä olosuhteissa Kansainvälisen rakennus- ja puutyöväen liiton (IFBWW) terveys- ja turvallisuusosaston johtajan Fiona Murien mukaan "huono vitsi". IFBWW ja kampanja maailmanlaajuisen asbestikiellon puolesta IFBWW on kampanjoinut asbestia vastaan vuodesta 1980 lähtien. Chilen ammattiliittojen jäsenet olivat ensimmäisiä asbestikiellon vaatijoita. He tekivät yhteistyötä asbestin uhrien ryhmän kanssa ja pystyivät näin tuomaan julki Eternit-konserniin kuuluvan Pizzarrenon turmiolliset käytännöt. Pizzarreno kieltäytyi myöntämästä osuuttaan tai maksamasta korvauksia asbestin aiheuttamiin sairauksiin kuolleiden 300:n asbestisementtitehtaissa työskennelleen työntekijän perheille. Pizzarrenon johtajien henkilökohtainen vastuu yhtiön häpeällisestä käytöksestä tuotiin julki järjestämällä heidän kotiensa edustalla mielenosoituksia, joissa käytettiin Pinochet'n diktatuurin aikana hiottuja mielenosoitustekniikoita ("funas" 1 ). Samalla vaadittiin kansallisen asbestikiellon asettamista. Chilestä tuli vuonna 2001 ensimmäinen Latinalaisen Amerikan maa, joka kielsi asbestin käytön. IFBWW, joka tekee yhteistyötä muiden maailmanlaajuisten työjärjestöjen kanssa, on yrittänyt vaikuttaa ILOon, jotta se ottaisi terveydellisten näkökohtien vuoksi kantaa maailmanlaajuisen asbestikiellon puolesta. Valitettavasti monien Euroopan maiden hallitukset eivät ole olleet kovin avuliaita: muun muassa Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat ja Tanska vastustavat uusia lakeja, monenvälisiä sopimuksia ja työhön sovellettavia standardeja koskevia uusia yleissopimuksia ja hyödyntävät määrätietoisesti vallitsevaa asiaintilaa. Asbestinvalmistajien eturyhmät käyttävät tahallisesti väärin ILOn yleissopimusta N:o 162 Brasiliassa ja muuallakin pitämällä sitä perusteluna teollisuuden mainostamalle "valvotulle käytölle". Konferenssiin osallistuvien valtuutettujen on painostettava kansallisia valtuuskuntia, jotta ne ajaisivat kieltoa puolustavaa kantaa ILOssa. Myös Maailman terveysjärjestön (WHO), joka on ottanut asbestoosin torjumisen yhdeksi painopisteistään, on puututtava ympäristöaltistuksesta aiheutuviin seurauksiin. IFBWW:n tavoitteita ovat: maailmanlaajuinen asbestikielto, krysotiilin (valkoinen asbesti) sisällyttäminen Rotterdamin yleissopimuksen mukaiseen ilmoitettua ennakkosuostumusta koskevaan luetteloon, työntekijöiden, joihin lukeutuvat muun muassa kirvesmiehet ja putkimiehet, suojeleminen vaarallisilta asbestialtistuksilta, kouluttamattomia työntekijöitä käyttävien, ilman lupaa toimivien asbestin kuivapoistoa harjoittavien yritysten toiminnan kieltäminen ja asbestin laittoman kaatopaikalle viennin torjuminen, 1 Mielenosoittajat paukuttavat "funassa" kattiloita ja pannuja äänekkäästi saadakseen tapahtumalle paljon näkyvyyttä ja yleisöä. 8

9 työntekijöiden oikeuksien ja työolojen parantaminen ja epämuodollisten ja valvomattomien työskentelykäytäntöjen kitkeminen. Eternit-yhtiön vaikutusvalta Belgian Etex-konserniin kuuluva Eternit (Alankomaat) on syypää sairauksiin ja kuolemantapauksiin monien entisten työntekijöiden, heidän perheenjäseniensä ja paikallisten asukkaiden keskuudessa. Asbesti on saastuttanut laajalti Eternitin tehtaiden lähialueita, ja Alankomaissa tarvittavien puhdistustöiden kustannuksiksi on arvioitu 50 miljoonaa euroa. Eternit on järkkymättömästi sillä kannalla, että se ei kustannuksia maksa. Alankomaiden parlamentin jäsenet ovat vaatineet "saastuttaja maksaa" -periaatteen soveltamista, jotta yritys voitaisiin pakottaa korvaamaan aiheuttamansa ympäristötuhot. Asbestisementtitehtaiden johtajien ja yhtiöiden ylimielisyys on edelleen tätä päivää. Sveitsissä hiljattain ilmestyneessä lehtiartikkelissa arvosteltiin Italian syyttäjiä siitä, että he aikovat nostaa oikeusjutun Schmidheinyä vastaan saadakseen oikeutta asbestialtistuksen uhreille. Kyseinen sveitsiläinen yrittäjä väittää, että (Italian) oikeusviranomaiset "vainoavat häntä ilman syytä". Belgiassa Eternitillä on laaja vaikutusvalta. Belgian traagista asbestiperintöä käsittelevä lehtiartikkeli nimeltä Hiljaisuuden laakso Belgiassa (The Vale of Silence in Belgium) piti julkaista samaan aikaan kun Euroopan asbestikonferenssi kokoontui; se ei koskaan ilmestynyt. Artikkelin julkaisematta jättäminen kertoo siitä, että sensuuri ja yhtiöiden vaikutusvalta ovat Belgiassa edelleen vuonna 2005 sananvapautta ja demokratiaa voimakkaampia. 9

10 2. Asbestiongelman laajuus Euroopan unionin lainsäädäntö, joka suojaa työntekijöitä asbestialtistukselta, on peräisin vuodelta Tutkimustulokset osoittavat, että lainsäädäntö on riittämätön ja että sen noudattaminen on edelleen, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vajavaista monissa jäsenvaltioissa. Työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä 19 päivänä syyskuuta 1983 annetussa EU:n neuvoston direktiivissä 83/477/ETY 2 vaaditaan terveystarkastusten suorittamista ennen vaaratekijöille altistumista ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Direktiivin 16 artiklan mukaan terveystietoja on säilytettävä 30 vuotta ja 17 artiklan mukaan tunnistetuista asbestoosi- ja mesotelioomatapauksista on pidettävä luetteloa. Saksalaisen Aachenin yliopiston tohtori Olaf Hagemeyer teki heinäkuun 2004 ja huhtikuun 2005 välisenä aikana tutkimuksen jäsenvaltioiden nykyisistä käytännöistä. Siinä lähetettiin EU:n direktiivin täytäntöönpanoa käsitteleviä kyselyjä, joissa oli erillinen kysymys altistuksen jälkeisistä terveystarkastuksista. Vastaukset saatiin 23 jäsenvaltiolta (Kypros ja Malta eivät vastanneet). Vastauksista kävi ilmi, että altistuksen jälkeisiä terveystarkastuksia suoritetaan vain 14 jäsenvaltiossa (60 prosenttia) ja tutkimusmenetelmät ovat hyvin erilaisia: joissakin otetaan säännöllisesti keuhkoröntgenkuvat, seitsemässä maassa tutkitaan sylkinäyte ja 12 jäsenvaltiossa tehdään satunnaisesti ohutkerrostietokonekuvaus. Terveystiedot säilytetään kolmen vuoden ajan vain 15 jäsenvaltiossa. Hagemeyerin mukaan terveystietojen puuttuminen vaikeuttaa tiedonsaantia. EU päätti syyskuussa 2005, että sukupuoleen liittyvien tietojen kerääminen on tarpeetonta. Tri Hagemeyerin mukaan päätös vaikuttaa lyhytnäköiseltä, mikäli tarkastellaan kerättyjä tilastoja mesoteliooman jakautumisesta Saksassa. Valtiolta korvausta hakevien mesotelioomaa sairastavien naisten pieni määrä on huomiota herättävä, sillä vuonna 2002 yli 250 naista kuoli mesotelioomaan, mutta korvausta haki vain 75. Toisaalta kerätyt tiedot osoittavat, että mesoteliooman vuoksi korvausta hakevien miesten määrä on lisääntynyt rajusti viimeisten 20 vuoden aikana. Yksi mahdollinen selitys tälle on se, että lääkärit ja kuolemansyyntutkijat eivät tiedustele mesotelioomaa sairastavien naisten altistustaustaa. Saksassa valtion korvauksen voi saada vain, jos sairaus määritellään työperäiseksi. Mikäli työssä tapahtunutta asbestialtistusta ei voi todistaa, määritelmää ei välttämättä hyväksytä. Koska asbestiin liittyvien sairauksien latenssiaika on pitkä, työssä tapahtunutta altistumista voi olla vaikea osoittaa. Hagemeyer ehdottikin, että koottaisiin keskusrekisteri kaikista asbestille altistuneista työntekijöistä. Tanska Tanskalaiset ammattiliitot ovat olleet kärkijoukoissa keräämässä tietoa ongelmasta ja yleensäkin torjumassa asbestin käyttöä. Tanskan rakennustyöläisten keskusliiton paikallisosastot tarkastelivat 1980-luvun lopulla syöpäinstituutin laatimaa Tanskan karttaa, johon oli merkitty mesoteliooman levinneisyys. Mesotelioomaa esiintyi eniten alueilla, joilla sijaitsi telakoita, lasitehtaita ja muita asbestia käyttäviä tehtaita. Liitto kirjoitti useille sadoille entisille työntekijöille kysyäkseen, olivatko he työskennelleet telakoilla tai käsitelleet asbestia sisältäviä eristeitä tai oliko heillä keuhkotaudin oireita. Yli sata entistä telakkatyöntekijää haastateltiin ja heistä 50 lähetettiin terveystarkastukseen. Merkittävä piirre tarkastusohjelmassa oli ammattiliiton virkailijoiden, paikallisten yleislääkäreiden ja

11 työterveysklinikoilla työskentelevien lääkärien harjoittama yhteistyö. Toiminnan tuloksena 24 työntekijää sai korvauksen kansalliselta korvauslautakunnalta. Tanskassa jokaisen työntekijän on maksettava valtion organisoima työtapaturmavakuutus. Sairaalalääkäreiden on ilmoitettava kaikista työperäisistä sairauksista sekä mahdollisesti työhön liittyvistä sairausepäilyistä. Jos esimerkiksi kirvesmiehellä todetaan keuhko-ongelmia, jotka saattavat liittyä hänen työhönsä, sairaudesta on ilmoitettava. Asbestiin liittyvät sairaudet määriteltiin työperäisiksi sairauksiksi yli 40 vuotta sitten: asbestoosi vuonna 1954, keuhkosyöpä 1950-luvun lopulla ja mesoteliooma vuonna Mitään automaattista tunnustusmenettelyä ei kuitenkaan ole, ja tietyissä tapauksissa ammattiliittojen on täytynyt ryhtyä oikeustoimiin, jotta työnantajat on saatu maksamaan korvauksia. Eräs ammattiyhdistys vei vuonna 1986 yhden tapauksen korkeimman oikeuden käsiteltäväksi, jotta vastaaja, Tanskan Eternit, saatiin maksamaan korvauksia. Kaikista Tanskassa todetuista syövistä 2 5 prosenttia on työperäisiä, eli työperäisiä syöpiä todetaan vuosittain Valitettavasti vain murto-osa niistä, 208, tunnustetaan työperäisiksi. Tanskan syöpäinstituutti teki tutkimuksen varmistaakseen, onko ilmoituksia tehty liian vähän, ja arvioidakseen, millainen vaikutus tavallisella työhistorialla voi olla tunnustamismenettelyssä. Lähes 700 mesotelioomapotilasta, joiden diagnoosi oli määritetty vuosien 1994 ja 2002 välillä, täytti tutkijoiden asettamat perusteet, mutta alle puolet tapauksista (300) oli ilmoitettu kansalliselle korvauslautakunnalle. Vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että suuri määrä työperäisiä mesotelioomatapauksia on jätetty ilmoittamatta. Toinen puute paljastui jatkotutkimuksissa, jotka tehtiin sellaisten Tanskan syöpärekisteriin kirjattujen miespuolisten mesotelioomapotilaiden parissa, jotka eivät olleet hakeneet sairautensa tunnustamista työperäiseksi. Tutkijat pystyivät osoittamaan, että saatavilla olevat tiedot kyseisten miesten entisistä työpaikoista ja asbestialtistuksen mahdollisuudesta kyseisissä työpaikoissa olisivat riittäneet perusteeksi sille, että 105 näistä miespuolisista mesotelioomapotilaista olisi saanut korvauksen. Tanskan rakennustyöläisten keskusliiton työterveydestä ja -turvallisuudesta vastaavan virkailijan Lars Vedsmandin mukaan tutkimus osoitti taloudellisin termein, että vakuutusyhtiöt olivat huijanneet mesotelioomapotilailta 16 miljoonan Tanskan kruunun korvaukset (2,15 miljoonaa euroa) kahdeksan vuoden aikana. Tutkimuksen tulokset ovat herättäneet Tanskassa suurta huomiota. Vaikka onkologiaosastojen pitäisi tuntea työperäisten sairauksien syy-yhteydet, potilailta ei pyydetä työhistorian esittämistä. Mesotelioomaa sairastavista naisista ilmoitetaan vieläkin harvemmin kuin miehistä. Valitettavasti Tanskan kokemukset eivät ole harvinaisia. Euroopan syöpäliitto raportoi vuonna 2001, että vain Suomi, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Tanska pystyivät laatimaan julkisesti saatavilla olevien tietojen pohjalta mesotelioomatilastoja. Tanskan työministeri ilmoitti hiljattain, että puuttuvien ilmoitusten johdosta ryhdytään toimiin, joilla sairaaloiden henkilöstö ja yleislääkärit velvoitetaan pyytämään potilaiden työhistoria. Tätä varten annetaan lisää ammatillista koulutusta ja tiedotusta. 11

12 Vaarallista tekopyhyyttä: Clemenceau Clemenceaun tapaus on hyvä esimerkki kaksinaamaisista länsimaista, jotka vievät turhiksi käyneet asbestia sisältävät laivat Aasiassa sijaitseviin laivanromuttamoihin. Vuonna 1957 tilattu Clemenceau oli 40 vuoden ajan yksi Ranskan laivaston arvokkaimmista aluksista. Sen rakentamisessa käytettiin runsaasti asbestia kaikkien tuonaikaisten laivojen tapaan. Vaarallisten jätteiden viennin kieltävän kansainvälisen Baselin yleissopimuksen ja Euroopan unionin ympäristölainsäädännön mukaan jokaisen maan on hoidettava omat ongelmajätteensä. Asbestia sisältävät laivat on siis romutettava laivan kotimaassa. Clemenceau kierteli vuonna 2003 Välimerellä etsien laivanromuttamoa, jolla sääntöjä sovellettaisiin löyhästi. Alus myytiinkin espanjalaiselle yhtiölle, joka yritti hoitaa asbestinpoiston Turkissa. Ranskan hallitus tuli väliin ja pakotti laivan palaamaan Ranskan sotilassatamaan Touloniin. Kesäkuun 23. päivänä 2004 Ranskan valtio ja Ship Decommissioning Industries Corporation (SDI), joka on Saksassa sijaitsevan monikansallisen yrityksen tytäryhtiö, allekirjoittivat laivan puhdistussopimuksen, jonka mukaan asbestinpoiston ensimmäinen vaihe suoritettaisiin Ranskassa, minkä jälkeen alus lähetettäisiin Intiaan, jossa poistettaisiin loput asbestista. 3 Asbestinpoistotyöt suoritettiin Ranskassa marraskuun 2004 ja maaliskuun 2005 välisenä aikana. Sillä välin Ban Asbestos France pyysi puolustusministeriötä estämään saastuneen laivan viennin Intiaan. Ban Asbestos France ryhtyi myös oikeustoimiin sen varmistamiseksi, että alus ei lähtisi merelle. Se loi yhteyksiä intialaisiin yhdistyksiin ja kansalaisjärjestöihin, jotka olivat aiemmin ottaneet kantaa vastaavissa asioissa. Greenpeacen tekemissä tutkimuksissa esiteltiin työhön liittyvien vaaratekijöiden todellisuutta intialaisissa laivanromuttamoissa. 4 Valokuvat todistivat sietämättömistä olosuhteista Alang Bayssa, jossa voimakkaat aallot vyöryvät rannalle jatkuvasti. Laivojen romuttaminen on merkittävää liiketoimintaa Alang Bayssa, joka oli Clemenceaun aiottu määränpää. Vuosina siellä romutettiin 264 laivaa. Työhön osallistui työntekijää, joista osa oli vain 17-vuotiaita. Naiset kantavat laivoista kevyemmät tavarat, joista monet sisältävät tai on päällystetty asbestilla. Asbesti revitään irti teräsrakenteista paljain käsin, ja ihmiset kuivaavat krokidoliitin eteenpäin myytäväksi. Suurin osa työntekijöistä on paljain jaloin, ja ainoa suoja monilta vaaratekijöiltä, joille he työssään altistuvat, on yleensä huivi suun edessä. Ban Asbestos France ryhtyi oikeustoimiin Ranskan valtiota ja SDI:tä vastaan. Tarkoituksena oli herättää periaatekeskustelu, mutta keskustelu alentui menettelyä koskevan nahistelun tasolle. Pariisin tuomioistuimen odotettiin antavan 11. lokakuuta 2005 päätöksensä tuomiovaltakysymyksestä. Ellei dramaattisia käänteitä ilmene, laiva voi purjehtia Intiaan maaliskuussa Clemenceau-vääntöä on käyty ranskalaisissa tuomioistuimissa, Ranskan televisiossa ja tiedotusvälineissä. Yleensä huomiota herättämättä hoidettava ongelmajätteiden kuljetus teollisuusmaista kehitysmaihin on saanut huomattavasti näkyvyyttä. Tapaus osoittaa vallitsevan kaksinaismoraalin lisäksi sen, että kansalliset hallitukset ja monikansalliset yritykset jättävät ilman tunnontuskia noudattamatta kansainvälisiä yleissopimuksia ja lakeja, jotka vaikuttavat epäedullisesti niiden taloudellisiin etuihin. 6 3 Libération -lehdessä 15. maaliskuuta 2005 julkaistussa artikkelissa arvioitiin, että Toulonissa tehdyissä operaatioissa Clemenceausta poistettiin tonnia asbestia ja että siihen jäi vielä 22 tonnia asbestia, jonka ammattitaidottomat ja suojaamattomat työntekijät poistaisivat intialaisessa laivanromuttamossa. 4 Ks.: End of Life Ships The Human Cost of Breaking Ships Internet-sivuilla osoitteessa: 5 Ban Asbestos Francen ja muiden kansalaisjärjestöjen sinnikkäistä oikeudellisista ponnisteluista huolimatta tuomioistuin päätti 31. joulukuuta 2005 sallia Clemenceaun kuljettamisen Intiaan. 6 Ks.: valtakunnallisessa The Hindu -lehdessä julkaistut artikkelit (joulukuun 31. päivän 2005 ja tammikuun 1. päivän 2005 numerot). 12

13 Kreikka Kreikkalainen professori E. Velonakis arvioi vuonna 1990, että asbestille on altistunut vuosien kuluessa kaiken kaikkiaan kreikkalaista työntekijää. Professori M. Kogevinasin vuonna 1993 tekemän tutkimuksen mukaan arviolta työntekijää joutui kärsimään haitallisesta asbestialtistuksesta joka vuosi. Kreikka oli vuoteen 1995 asti yksi seitsemästä maailman suurimmasta asbestinhankkijamaasta. Kreikassa valmistettiin joka vuosi tonnia krysotiilia, ja vuosittain käsiteltiin jopa tonnia kreikkalaista asbestia ja tuontiasbestia seuraavilla paikkakunnilla sijaitsevissa asbestisementtitehtaissa: Nea Lamsakos, Evoia, jossa 250 työntekijää altistui työssään asbestille vuosina , Thessaloniki, jossa 416 työntekijää altistui työssään asbestille vuosina , Patras, jossa 150 työntekijää altistui työssään asbestille vuosina Kreikassa valmistettiin myös asbestia sisältäviä jarruja ja tulenkestäviä materiaaleja. Sinisen asbestin (krokidoliitti) käyttö kiellettiin lailla vuonna 1993 (artikla 1154/93). Kreikka kielsi 31. joulukuuta 2004 viimeisenä EU:n 15 jäsenvaltiosta kaikkien asbestin muotojen käytön EU:n direktiivin mukaisesti. Kreikan valtion virastot aliarvioivat asbestiin liittyvien sairauksien yleisyyden. Sosiaaliturvalaitokselle ilmoitettujen asbestoositapausten määrät olivat: kolme (1994), viisi (1995), kolme (1996), neljä (1999), kolme (2000) ja yksi (2001). Hengityselinsairauksien erikoislääkäri tri Patentalakis, joka työskentelee keuhkosairauksiin erikoistuneessa sairaalassa, on ilmoittanut todenneensa 456 asbestoositapausta ja 22 mesotelioomatapausta vuosina Ryhmiä, joilla havaittiin suurempi riski sairastua asbestista johtuvaan sairauteen, olivat: Metsovon alueen asukkaat; alueella esiintyy runsaasti mesotelioomaa ympäristöaltistusten vuoksi, kauppalaivojen merimiehet ja laivahenkilöstö, erityisesti insinöörit, jotka ovat perinteisesti joutuneet runsaan ja jatkuvan asbestialtistuksen kohteeksi hoitaessaan tehtäviään laivoissa. Vatsakalvon mesoteliooma on tunnustettu työperäiseksi sairaudeksi Kreikassa, mutta keuhkopussin mesotelioomaa sen sijaan ei ole. 7 Hallitus ei ole tehnyt mitään asian eteen, vaikka onkin tietoinen ristiriidasta. 52-vuotiaalla metallilevytyöntekijällä todettiin vuonna 2001 keuhkopussin mesoteliooma. Hänen lääkäriensä sinnikkäiden toimien ansiosta tapaus tunnustettiin työperäiseksi sairaudeksi. Ateenassa pidettiin vuonna 2002 kreikkalainen asbestiseminaari, mistä lähtien Kreikan hallituksen kanssa on käyty jatkuvaa vuoropuhelua asbestin ongelmista. Työllisyysministeri vahvisti Ateenassa syyskuun 21. päivänä 2005 pidetyssä lehdistötilaisuudessa päätöksen perustaa työllisyys- ja sosiaalisen suojelun ministeriöön asbestiin liittyvien vaarojen hallinnoinnista vastaava kansallinen komitea. Lisäksi harkitaan toimenpiteisiin ryhtymistä kreikkalaisen mesotelioomarekisterin ja myöhemmin kaikki asbestiperäiset sairaudet kattavan rekisterin perustamiseksi yhteistyössä Lontoon Imperial Collegen työ- ja 7 Ks.: Under-registration of Occupational Diseases: the Greek Case. Alexopoulos CG, Rachiotis G, Valasi M, Drivas S, Behrakis P. Occupational Medicine 2005; 55 (1):

14 ympäristölääketieteen laitoksen kanssa. Suunnitteilla on rakennusalan työntekijöille suunnattuja asbestin vaaroista kertovia tiedotustoimia, ja opetusministeriö laatii parhaillaan ohjelmaa, jonka puitteissa käsitellään koulurakennuksissa olevaa asbestia. Siihen sisältyy toimenpiteitä, joilla suojataan koulurakennuksista asbestia poistavat työntekijät sekä rakennusten käyttäjät. "Kreikassa ei ole laadittu tilastoja julkisissa ja yksityisissä rakennuksissa olevasta asbestista, vaikka maa on yksi maailman suurimmista asbestintuottajista." Dimitris Papadimoulis, GUE-NGL/Synaspismos, Kreikka Tšekin tasavalta Tšekin tasavallassa todettiin vuosina yhteensä 638 mesotelioomatapausta, joista 52 (8 prosenttia) määriteltiin työperäisiksi. Lisäksi todettiin 230 muuta asbestiin liittyvää sairaustapausta. Tšekin tasavallassa työperäisiksi määritellyt sairaudet sisältyvät työperäisten sairauksien luetteloon (hallituksen määräys N:o 290/1995), joka perustuu ILOn luokitteluun. 8 Työperäisiin sairauksiin erikoistuneita klinikoita tai poliklinikoita on 18. Jokainen työperäinen sairaustapaus varmistetaan jossakin työperäisten sairauksien osaston 18 haaraosastosta. Sairauden on lisäksi oltava työperäisten sairauksien luettelossa, ja työterveydenhoitajien on vahvistettava altistuksen todenperäisyys. Osasto tekee päätöksen tunnustamisesta (eikä vakuutusyhtiö tai tuomioistuin) ja mahdollisesta korvauksesta yleensä muutaman viikon kuluessa. 9 Vuonna 2004 työperäisiksi tunnustetut 23 asbestisairaustapausta on jaoteltu seuraavaan taulukkoon: Diagnoosi Tunnustettujen tapausten määrä Miehiä/naisia Ikä Altistus (vuosia) Asbestoosi 4 3/ Keuhkopussin hyalinoosi ja 12 4/ keuhkojen vajaatoiminta Mesoteliooma 3 2/ Keuhkosyöpä ja asbestoosi tai 4 4/ keuhkopussin hyalinoosi Luvut vaikuttavat alhaisilta, kun otetaan huomioon, että virallisten lähteiden mukaan jopa työntekijää on altistunut työssään asbestille Tšekin tasavallassa. Asbestille altistuvat edelleen asbestinpoistoon, purkutöihin ja rakennustöihin osallistuvat työntekijät. "Tšekin tasavallassa asbestia on käytetty vuodesta 1920 lähtien esimerkiksi tekstiilien, jarrujärjestelmien, kenkien ja kitkamateriaalien valmistuksessa. Tämä on aiheuttanut hiljaista inhimillistä kärsimystä ja kielteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia." Jiri Mastalka, GUE-NGL/KSCM, Tšekin tasavalta 8 Tšekin tasavallassa on 10 miljoonaa asukasta, joista puolet on työikäisiä. Noin 8 prosenttia altistuu työssään vaarallisille aineille. Tällä hetkellä 276 työntekijää altistuu krysotiilille ja 97 amfiboliasbesteille. 9 Tšekin tasavallassa työperäisistä sairauksista maksettava korvaus riippuu sairauden vakavuudesta ja pituudesta. Korvauksia maksetaan kivusta ja kärsimyksestä, liikuntakyvyn rajoittumisesta, ansionmenetyksestä ja hoitokuluista. Mesotelioomapotilas voi saada noin euroa. 14

15 Intia Intian kansalliseen syöpärekisteriin ei kirjata mesotelioomatapauksia eikä Intian hallitus pidä kirjaa työperäisten sairauksien esiintymisestä. Vain 7 prosenttia Intian työvoimasta on järjestäytynyt. Etenkään rakennusalan työntekijöistä valtaosalla ei ole minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia. Työntekijöille ei anneta suojavarusteita tai hengityssuojaimia vaarallisen asbestialtistuksen varalle. Intian heikko hallinto, korruptio ja asbestiteollisuuden voittojen hajaantumisen kautta luotu poliittinen vaikutusvalta luovat yhdessä olosuhteet, joissa asbestin kulutus kukoistaa. Asbestisementtiteollisuus, jolla on Intiassa voimakas painostusryhmä, on taivutellut poliitikot alentamaan asbestin tuontitullia. Tuonti onkin lisääntynyt lähes 30 prosenttia: sen määrä oli tonnia vuosina ja tonnia vuosina Intian parlamentin toimittamien tietojen mukaan tuontiasbestista 82 prosenttia on peräisin Venäjältä, Kanadasta ja Zimbabwesta, asbestisementtimateriaalin valmistusmäärä on noussut tonnista vuosina jo tonniin vuosina , eri puolilla Intiaa sijaitsee yhteensä 32 asbestisementtitehdasta; eniten tehtaita on seuraavissa osavaltioissa: Maharasthra (9), Tamilnadu (6), Andhra Pradesh (3) ja Länsi-Bengal (2). Liettua Vuonna 1997 esitetyn arvion mukaan asbestille oli Liettuassa altistunut työntekijää, joista 42 prosenttia työskenteli rakennusalalla. Asbestiin liittyvien työperäisten sairauksien kannalta riskiryhmässä oli lisäksi työntekijää, jotka työskentelivät Daugeliain rakennustuotetehtaalla, joka valmisti asbestisementtilevyjä vuosina , Akmenes Cementas -tehtaalla, joka valmisti asbestisementtilevyjä ja -putkia vuodesta 1963 vuoteen 2001 (levyt) ja vuoteen 2004 (putket). Asbestia löydettiin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa tehdyissä tutkimuksissa voimaloista, konetehtaista sekä kemianteollisuudesta, rakennusalalta ja kuljetusalalta. Asbestiperäisiä sairauksia ei Liettuassa ole juurikaan tunnustettu työperäisiksi. Vaikka vuosina rekisteröitiin 125 keuhkopussin mesotelioomatapausta ja vuosittain todetaan miehillä uutta keuhkosyöpätapausta, yhtäkään kummankaan sairauden tapausta ei ole määritetty asbestiin liittyväksi työperäiseksi sairaudeksi eikä niistä ole maksettu korvauksia. Hallitus on laatinut luettelon pahanlaatuisista ja lievemmistä sairauksista, joiden se tunnustaa johtuvan altistumisesta työssä esiintyneille vaaratekijöille. Työperäisten sairauksien arviointi- ja ilmoitusprosessi on jäykkä ja monimutkainen: yleislääkäri, lääkäri tai työterveyslääkäri ilmoittaa tapauksesta paikalliselle työtarkastusviranomaiselle, perustetaan kolmen hengen toimikunta, joka tutkii, onko voidaanko altistumisen vahvistaa tapahtuneen työpaikalla, valtuutettu työterveyslääkäri tekee toimikunnan päätelmien pohjalta arvion tapauksesta. Potilaiden, joista monet ovat vakavasti sairaita, on osallistuttava aikaa vieviin kokouksiin koko arviointimenettelyn ajan. Koska järjestelmä on niin pitkällinen ja hankala, lääkärit eivät ole kovin innostuneita ilmoittamaan tapauksista. Syy-yhteyssuhde on todistettava silloinkin, kun henkilö on työskennellyt korkean riskin aloilla, kuten asbestisementtiteollisuudessa, tai 15

16 korkean riskin ammateissa, kuten eristäjänä, ja vaikka sairaus olisi nimenomaan mesoteliooma tai keuhkosyöpä. Liettuassa tehtyjen tutkimusten mukaan joka vuosi todetaan ainakin 50 asbestiperäistä keuhkosyöpätapausta, joista yhtäkään ei tunnusteta työperäiseksi. Turkki Turkin Kappadokiassa sijaitsevissa Karainin ja Tuzkoyn kylissä on todettu lukuisia mesotelioomatapauksia luonnossa esiintyvän erioniitin ja sen käytön seurauksena. Ankarassa sijaitsevan Hacettepen yliopiston tohtori Salih Emri tutki, onko olemassa vaarallisen ympäristöaltistuksen lisäksi muitakin tekijöitä, jotka selittäisivät mesoteliooman esiintymisen erityisesti tietyissä kylissä. Turkkilaisista ja yhdysvaltalaisista tiedemiehistä koottu ryhmä keräsi yli 30 kuukauden ajan tietoa Karainissa, Tuzkoyssa ja Karlikissa asuvien perheiden ruokavalioista, ammateista, elämäntyyleistä ja sairaus- ja tupakointitaustoista. Geenikartoituksen avulla tutkittiin geneettistä alttiutta. Kuuteen sukupolveen ulottuvan, yhteensä 526 hengen sukupuun tarkastelu osoitti, että pahanlaatuinen keuhkopussin mesoteliooma periytyi geneettisesti. Pahanlaatuisen keuhkopussin mesoteliooman esitettiin tarttuvan vertikaalisesti luultavasti dominantin autosomin kautta. Jatkotutkimuksia tehdään parhaillaan. Väitteet SV40-viruksen ja mesoteliooman välisestä yhteydestä eivät ole saaneet tukea Turkissa tehdyissä tutkimuksissa, joiden mukaan SV40 ei ole vaikuttanut turkkilaisten mesoteliooman kehittymiseen. Portugali Portugalin asbestitehtaissa työskenteli 1980-luvulle saakka 800 henkeä ja asbestisementtiteollisuus oli merkittävää liiketoimintaa. Asbestialan sidosryhmät perustivat etujensa puolustamiseksi ammattiyhdistyksen (krysotiilituotteiden valmistajien yhdistyksen), joka painosti hallitusta estämään asbestin käyttöä rajoittavien määräysten voimaantulon. Tuottajien mukaan krysotiiliasbestia voitiin käyttää turvallisesti "valvotuissa oloissa". EU:n asbestidirektiivin tultua voimaan asbesti on korvattu turvallisemmilla vaihtoehdoilla, kuten PVA:lla ja selluloosalla. Asbestiin liittyvien työperäisten sairauksien esiintymisestä Portugalissa on saatavilla tietoa vain vuosilta Kyseisenä ajanjaksona rekisteröitiin 71 asbestiin liittyvää sairaustapausta. Vuonna 1992 rekisteriin kirjattiin kuusi asbestiperäisestä sairaudesta aiheutunutta kuolemantapausta. Sosiaaliasioiden ministeriö totesi vuonna 2003, että asbestipölyn hengittäminen oli aiheuttanut 161 asbestista johtuvaa sairaustapausta sekä lukuisia muita keuhkokomplikaatioita. Asbestisairauksien esiintymistä koskevien tietojen keruu- ja kokoamisjärjestelmä on riittämätön, ja on epätodennäköistä, että viralliset luvut pitävät paikkansa. Brasilia Klooriteollisuudella on voimakas eturyhmä Brasiliassa. Brasilialaiset yritykset valmistivat vuonna 2004 yhteensä 1,2 miljoonaa tonnia klooria ja 1,3 miljoonaa tonnia lipeäkiveä. Brasilian kloorituotannosta 72 prosenttia on peräisin kolmesta yrityksestä, jotka käyttävät asbestikalvotekniikkaa. Tehtaat kuluttivat vuonna 2003 asbestikalvoihinsa 128 tonnia asbestia. 16

17 Brasilialainen tehdastarkastaja Fernanda Giannasi alkoi tutkia kyseisen teollisuudenalan vaarallisia altistuksia, mutta työministeriön virkamiehet käskivät hänen lopettaa tutkimuksen. Sitä ennen hän ehti kuitenkin todeta, että työssä aiheutuvan asbestialtistuksen riskit olivat kloori-alkali-alalla yhtä vakavat kuin muillakin aloilla, joilla asbestin käyttö on Euroopassa kielletty. Maailman asbestista yli 11 prosenttia on peräisin Brasiliasta. Brasilia on ohittanut Kanadan ja siirtynyt maailman neljänneksi suurimmaksi krysotiilin valmistajaksi. Brasilia vie 65 prosenttia tonnin vuosituotannostaan Thaimaahan, Intiaan, Indonesiaan, Iraniin ja muihin Latinalaisen Amerikan maihin. Brasilian hallitus muokkaa kaksinaamaista asbestikantaansa lähemmäs Kanadan mallia: Kanada väittää, että asbestia voidaan käyttää turvallisesti "valvotuissa oloissa", mutta se vie silti ulkomaille 95 prosenttia valmistamastaan asbestista. Vaikka Brasilian hallitus ilmoitti suunnittelevansa asbestin kieltämistä vuonna 2004, mitään ei ole tapahtunut. Brasilian kaltaisten kehitysmaiden on vaikea vastustaa teollisuudenalaa, jonka sidosryhmät ovat erittäin vaikutusvaltaiset. Euroopan unionin myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevä tiedekomitea arvioi lähitulevaisuudelle kloorinvalmistukseen sovellettavaa asbestipoikkeusta vuonna 1999 annetun EU:n direktiivin mukaisesti. Sen mukaan poikkeusta on tarkasteltava uudelleen tammikuun 1. päivään 2008 mennessä. Tiedekomitean pitää kumota poikkeus. Näin tekemällä se lähettää selvän viestin, joka jouduttaisi kansallisia hallituksia ja kansainvälisiä virastoja kieltämään asbestin kokonaan. Erityistapaus kloori Vuonna 1999 annetulla EU:n direktiivillä 99/77/EY kiellettiin krysotiilin käyttö tammikuun 1. päivästä 2005 lähtien. Siihen sisältyi kuitenkin yksi poikkeus: asbestikalvojen käyttö kloori-alkalin valmistuksessa toiminnassa olevissa tehtaissa. Euroopan kloorialan painostusryhmä, jota johti kaupparyhmittymä Euro Chlor, väitti, että klooriteollisuutta on käsiteltävä "erikoistapauksena", koska sen mukaan: asbestille altistumisen riski on kyseisellä alalla erittäin alhainen, asbestikalvot valmistetaan suljetussa prosessissa paikan päällä eikä niitä saateta markkinoille, tarvittiin enemmän aikaa tyydyttävien vaihtoehtojen kehittämiseksi; muussa tapauksessa räjähdysten vaara kasvaisi. Alan motivaatio oli tosiasiassa pelkästään taloudellinen; sopivia vaihtoehtoisia ratkaisuja oli jo saatavilla. Sen tärkein tavoite oli välttää asbestittomaan tekniikkaan siirtymisestä aiheutuvat kustannukset. Euroopassa on 85 yritystä, jotka valmistavat yhteensä 20 miljoonaa tonnia kloori-alkalia (kloori + lipeäkivi) vuodessa. Suurin valmistajamaa on Saksa, jonka osuus Euroopan kokonaistuotannosta on 48,9 prosenttia. Asbestin käytöstä poistaminen on vuodesta 1997 lähtien edennyt Euroopan klooriteollisuudessa hitaasti: 24 prosenttia valmistajista käytti asbestikalvoja vuonna 1996; vuonna 2005 osuus on laskenut 17,4 prosenttiin. Kloori-alkalia valmistavista eurooppalaisista yrityksistä yhdeksän käyttää asbestikalvotekniikkaa: kolme Ranskassa, kaksi Saksassa, yksi Puolassa, yksi Alankomaissa ja yksi Norjassa. Nykyisellä poistovauhdilla kuluu vielä 24 vuotta, ennen kuin asbestin käyttö kyseisessä prosessissa lopetetaan. 17

18 3. Työstä johtuva asbestialtistus Työntekijöiden terveys ja turvallisuus on usein toissijaista yritysten voitontavoittelun rinnalla. Vuosikymmeniä jatkuneella yritysten ahneudella on ollut katastrofaalisia seurauksia miljoonien työntekijöiden elämään ympäri maailmaa. Tässä luvussa tarkastellaan työpaikkojen asbestialtistuksen tasoa Alankomaissa, Espanjassa, Bulgariassa ja Italiassa. Alankomaalainen Euroopan parlamentin sosialistijäsen Remi Poppe on tutkinut vaarallisia asbestialtistuksia yli neljänkymmenen vuoden ajan. Poppen mukaan Alankomaissa oli ennen asbestikieltoa tiukat ympäristövaatimukset krysotiiliasbestin käsittelylle, mutta niiden rikkominen oli yleistä. Poppe tutustui 1980-luvun lopulla Eternitin asbestisementtitehtaan sijaintipaikan Goorin asukkaisiin, joiden avulla hän pääsi sisään tehtaaseen, tosin takaoven kautta. Tehtaassa hän näki ihmisten työskentelevän karmaisevissa oloissa: tehtaan lattia oli täynnä asbestijätettä, asbestia putoili liukuhihnalta, ihmiset lakaisivat kuivaa asbestijätettä lattialta, lopputuotteen piti olla tyhjiöpakattu muovipusseihin, mutta se vain pudotettiin muovipakkaukseen ja puristettiin kokoon ja sidottiin myöhemmin käsin, tehtaan sisällä oli niin kuuma (elokuussa), että yhdelläkään työntekijällä ei ollut suojavaatteita. Kun Poppe julkaisi raportin näistä havainnoista, yhtiö uhkasi haastaa hänet oikeuteen. Tapauksesta syntynyt skandaali johti asbestikiellon julistamiseen Alankomaissa. "Jos tällaiset yritysten väärinkäytökset ovat mahdollisia maassa, jossa on tiukat terveys- ja turvallisuussäännökset, mitä muualla maailmassa tapahtuukaan?" kysyy Poppe. "Asbestikiellon pitää tulla voimaan koko maailmassa. Yhdistyneiden kansakuntien pitäisi antaa päätöslauselma, jossa vaaditaan asbestiteollisuuden lakkauttamista kokonaan." 18

19 Vastuun pakoilua Kaikista Yhdistyneessä kuningaskunnassa vireille pannuista asbestiin liittyvistä oikeusjutuista 70 prosenttia liittyy keuhkofibroosin korvausvaatimuksiin. Aiemmin keuhkofibroosipotilaat saivat tuomioistuimelta väliaikaisena korvauksena Englannin puntaa, mutta vuonna 2005 annetussa tuomioistuimen päätöksessä korvauksia pienennettiin noin 50 prosenttia. Päätöksestä on valitettu vetoomustuomioistuimeen. Muita uhrien oikeuksia heikentäneitä tapahtumia ovat yritysten rakenneuudistukset. Yksi esimerkki niistä on kauppa, jolla yhdysvaltalainen Federal Mogul (FM) osti Yhdistyneen kuningaskunnan "asbestijätin" T&N PLC:n. Kolmen vuoden kuluessa kaupasta FM, joka sai valtavan määrän asbestivalituksia Yhdysvalloista, saneerattiin, ja T&N joutui selvitystilaan. Neljä vuotta myöhemmin tuhannet olivat kuolleet asbestin aiheuttamiin vammoihin eikä yksikään uhri ollut saanut korvauksia, sillä kaikki oikeusjutut oli jäädytetty tuomioistuimen määräyksestä. Myös Cape PLC, joka oli ennen Yhdistyneen kuningaskunnan toiseksi suurin asbestikonserni, yrittää väistää asbestikorvauksensa tekemällä rakenneuudistuksia. Yhdistyneen kuningaskunnan asbestin uhrien ryhmät ottivat vuonna 2005 epäillen vastaan yrityksen ilmoittaman suunnitelman perustaa 40 miljoonan Englannin punnan korvausrahasto. Ryhmät ja niiden oikeudelliset neuvonantajat saivat viivytettyä Capen pyrkimyksiä runnoa ehdotuksensa tuomioistuinten läpi. Kantajaryhmät pyrkivät nyt saamaan riippumatonta oikeudellista ja taloudellista neuvontaa, jotta ne pystyvät arvioimaan Capen ehdotusten arvoa ja toteuttamiskelpoisuutta. "Niin kuin kaikki tämä ei olisi ollut tarpeeksi, piittaamattomien työnantajien vuoksi asbestiin liittyvistä sairauksista kärsineet ihmiset joutuvat nyt myös kärsimään epätietoisuutta siitä, maksaako työnantajan vakuutusyhtiö korvauksiaan", toteaa asianajaja Sally Moore. Espanja Ennen Espanjassa voimaan tullutta asbestikieltoa työntekijää oli vuosikymmenten ajan altistunut krokidoliitille, amosiitille ja krysotiilille (2001) 10. Tänä aikana maahan myös tuotiin yli kaksi miljoonaa tonnia 11 krysotiilia. (Espanjan) kansallisen epidemiologiakeskuksen mukaan asbestikuolleisuus on noussut 90 prosenttia: 419 uhrista vuonna 1992 peräti 795 uhriin vuonna Espanjan asbestikokemukset muistuttavat muiden maiden tilannetta, eli asiassa tapahtunut edistys on suurelta osin potilaiden ja ammattiliittojen alulle paneman koordinoidun toiminnan ansiota. Yksi Espanjan suurimmista ammattiliitoista, Confederación Sindical de Comisiones Obreras (CCOO), tekee muiden sidosryhmien, kuten EU:n johtavien työsuojelutarkastajien komitean (SLIC), kanssa yhteistyötä seuraavien hankkeiden toteuttamiseksi Espanjassa: riskille altistuvien työntekijöiden terveyden seurantaohjelman perustaminen, kansallisen mesotelioomarekisterin sekä asbestisairauksien uhreille annettavan psykologisen ja sosiaalisen tuen ohjelman perustaminen, epidemiologiset tutkimukset asbestipesäkkeissä, asbestille altistuneiden työntekijöiden varhaiseläkkeen salliva lainsäädäntö, 10 Krokidoliitin käyttö ja markkinoille saattaminen kiellettiin vuonna Tässä raportissa "tonnilla" tarkoitetaan yleensä metristä tonnia (vanhemmissa tiedoissa sillä saatetaan tarkoittaa brittiläistä laillista tonnia, joka on noin 2 prosenttia painavampi). 12 Mainitut 795 asbestikuolemantapausta jakautuvat seuraavasti: 259 vatsakalvon syöpätapausta, 210 keuhkopussin syöpätapausta, 196 keuhkosyöpätapausta ja 130 muuta kuolinsyytä. 19

20 kansallisen korvausrahaston perustaminen ja sellaisten menettelyjen asettaminen, joilla asbestin aiheuttamat vammat tunnustetaan työperäisiksi, kansalaisten suojelemista Espanjan infrastruktuuriin kätkeytyvältä asbestilta koskevan kansallisen protokollan hyväksyminen, rakennusten ja rakenteiden pakolliset asbestitarkastukset. Bulgaria Asbestille altistuneita työntekijöitä ei seurata järjestelmällisesti Bulgariassa. Hallitus on ryhtynyt toimiin vaarallisten asbestialtistusten vähentämiseksi, mutta siitä huolimatta viisi vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan työntekijää altistuu edelleen työssään asbestille ja työnantajat ja työntekijät tuntevat huonosti asbestin vaarat. Riippumattomien ammattiyhdistysten liiton (Bulgaria) 13 edustajan Svetla Karovan mukaan ja 1990-lukujen välisenä aikana Bulgariassa tuotettiin tai jalostettiin tonnia krysotiilia ja antofylliittiä. Lisäksi maahan tuotiin tuhansia tonneja asbestia sisältäviä tuotteita käytettäviksi rakennuksissa, energiantuotannossa, liikenteessä ja muilla aloilla. Asbestista johtuvien sairauksien esiintymisestä on raportoitu vuodesta 1980 vuoteen Tapauksia on rekisteröity yhteensä 887, joista 45 pahanlaatuisia keuhkopussin mesotelioomia. Vaikka mesotelioomatapausten määrä lähes kolminkertaistui vuoden 1991 kuudesta vuoden 1997 kuuteentoista, monet tapaukset jäävät edelleen laskematta tiedonkeruumenettelyjen tehottomuuden vuoksi. Teollisuuden laskuja maksamassa Yhdistynyt kuningaskunta on käyttänyt mesoteliooman hoitoon vuosina yhteensä arviolta Englannin puntaa. Kustannukset ovat tulleet veronmaksajien maksettaviksi, eivät asbestiyritysten, jotka keräsivät voittoa asbestia sisältävien tavaroiden myynnistä. Maailmanlaajuiset asbestintuottajat ovat voineet saada voittoa tappavasta kaupastaan vain siirtämällä terveydenhoidon ja uhriensa hoitojen kustannukset muiden maksettavaksi. Jos kustannukset lisättäisiin talousarvioon, asbestin tuotanto ja käyttö ei olisi kannattavaa. Italia Virallisten lukujen mukaan Italian valtio oli maaliskuusta 2005 lukien tunnustanut :n asbestiin liittyvän sairaustapauksen työperäisyyden hyväksymällä hakemukset, joita ovat esittäneet yli kymmenen vuotta sitten asbestille altistuneet henkilöt. Italian ammattiyhdistysliikkeen edustajan Riccardo Ferrettin mukaan asbestituotteita, joita on monissa julkisissa rakennuksissa, kuten kouluissa ja sairaaloissa, ei käsitellä riittävän hyvin eivätkä asbestinpoistomenettelyt ja purkutöitä edeltävät puhdistustyöt ole hyväksyttävien standardien mukaisia. Vaikka asbesti kiellettiin Italiassa vuonna 1992, asbesti aiheuttaa siellä edelleen ongelmia. Asbestilainsäädäntö on saatettu voimaan vain osittain, ja työntekijöiden suojelu on riittämätöntä. 13 Bulgarian suurin ammattiyhdistys. 20