Uutuuksia Soitin Laineella!

Transkriptio

1 SAKSOFANI 2/2009

2 Uutuuksia Soitin Laineella! isoille ja pienemmille tähdille. Selmer 54 Firebird-altto "MQIBTBY -lasten BMUUPTBLTPGPOJ Limited Collector s Edition t 3FGFSFODF t,vmubmbllbv4 t,êtjoufiuz VQFB 'JSFCJSE LBJWFSSVT t' MÊQQ t 4PMPJTU $ TVVLBQQBMF LJSJTUJO KB TVPKVT t $PMMFDUPS LPUFMPMMB KB UBSWJLLFJMMB ƃ 6VTJB TBLTPGPOJO MFIUJÊ -BBUVTPJUJO KPOLB LPOFJTUP KB QBJOP PO TVVOOJUFMUV KVVSJ QJFOJMMF TPJUUBKJFOBMVJMMF 4PJUUBNJTFO WPJ BMPJUUBB KPQB WVPUJBBOB t7boepsfo 7 t7boepsfo +BWB 3FE t3jhpuuj (PME Puhallinkorjaamomme sijaitsee nykyisin Helsingin myymälässä! 4PJUJO -BJOF 0Z 5VSLV.BBSJBOLBUV 5VSLV 4PJUJO -BJOF 0Z )FMTJOLJ 1PIKPJOFO 3BVUBUJFLBUV )FMTJOLJ XXX TPJUJOMBJOF GJ XXX TMTY DPN

3 PUHEENJOHTAJALTA Mennyt vuosi seuramme toiminnassa noudatteli vanhoja hyväksi koettuja kaavoja lisättynä hienoilla lisämausteilla. Kevään konsertti, jossa palkitsimme hienon saksofonistin Ville Vannemaan Josef Kaartinen -palkinnolla, oli komea alku tapahtumille, joissa saimme kuulla Ellipsos-kvartetin ja monien muiden hienoa soitantaa. Yhtenä parhaimmista viikon tilaisuuksista oli Milenkan jamit, missä saimme kuulla uskomatonta ilotulitusta. Voitte kuvitella mm. seuraavat kehissä: Jukka Perko, Manuel Dunkel, Jouni Järvelä, Ari Jokelainen ja loistava komppi. Hieno viikko päättyi Ellipsoksen loistavaan konserttiin G18 salissa. Loppuvuodesta valmistauduttiin merkittävään tapaukseen, Suomen ensimmäiseen klassisen saksofonitohtorin promootioon. Olli-Pekka Tuomisalon mahtava 15 vuoden intohimo ja tutkimustyö palkittiin tohtorin arvolla. Ensi keväänä seuran konsertissa julkaistaan siihen liittyen levy, jonka kaikki jäsenet tulevat saamaan jäsenetuna. Tulevan vuoden haasteena on taas viedä toimintaamme suuntaan, jota me saksofoniseuralta haluamme. Hyvää uutta vuosikymmentä 2010 toivottaen, Olli Jaakkola Suomen Saksofoniseuran kevätkonsertin yhteydessä julkaistaan seuran uusi kokoelmalevy. Sille on kerätty historiallisia saksofoniäänitteitä vuosien 1925 ja 1963 väliltä. Esiintyjänimiä ovat mm. Eero Linnala, Göran Ödner, Josef Kaartinen, Seppo Rannikko ja Kalevi Viitamäki. Lisäksi erikoisuutena ovat ensimmäiset suomalaiset jazz-levytykset, eli Yrjö Gunaropuloksen orkesterin levytykset vuodelta 1929.

4 Uutuus! Käsintehdyt BORGANI-saksofonit nyt F-Musiikissa, Kaisaniemenkadun myymälässä. Tervetuloa koesoittamaan ja ihastumaan upeaan jäljittemättömään soundiin. Joe Lovano: Music is the Breath of Life... The sound of joy comes through in every note I play on my new custom-made Borgani-Lovano Tenor. This beautiful instrument, with its Pearl Silver body and Gold 24K keys, gives me such a warm, brilliant sound, with a dynamic range, beyond my wildest expectations. My very special thanks go to Orfeo Borgani, Borgani family and the Team all. This is the most beautiful powerfull, deeperst new saxophone I ve ever played. I love it! alkaen Sopraanosaksofonit 3.900,- Alttosaksofonit 3.990,- Tenorisaksofonit 4.300,- Akustiset soittimet, Kaisaniemenkatu 7, Helsinki puh. (09) michael.peltonen@f-music.com Ilmoitus09.pmd 2 12/18/2009, 3:08 PM

5 OLLI-PEKKA TUOMISALOSTA MUSIIKIN TOHTORI Olli-Pekka Tuomisalon tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus pidettiin Sibelius- Akatemian kamarimusiikkisalissa lauantaina Tämä teksti on Lectio Praecursoria osuus tilaisuudesta. Arvoisa valvoja, arvoisat tarkastajat, arvoisa lautakunta, hyvät naiset ja herrat. Tämä projekti sai alkunsa vuonna 1995, jolloin sain ensimmäisen kipinän suomalaisen klassisen saksofoninsoiton historian kartoittamiseen. Olin havainnut, ettei alasta ollut käytännössä mitään kirjoitettua tietoa. Yksittäiset maininnat Yrjö Gunaropuloksesta ensimmäisten suomalaisten saksofonikonserttojen säveltäjänä tai Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen erittäin vaillinainen sävellysluettelo olivat lähes ainoat dokumentit joista saattoi lähteä liikkeelle. Etenkin saksofonin alkuajat maassamme olivat hautautuneet unohduksiin. Kun sitten ajan myötä sain kartoitettua opettajaani Pekka Savijokea edeltävien vuosikymmenien soittajanimet, ryhdyin etsimään kyseisiä henkilöitä. Lähes kaikki olivat kuitenkin siirtyneet taivaalliseen orkesteriin, joten ensi käden tietoa ei tuntunut olevan enää saatavilla. Pitkän jäljittämisen jälkeen löysin ensimmäisen saksofonistisukupolvemme viimeisen elossa olleen edustajan, Alexander Wittenbergin. Ehdin vuosina tavata hänet viidesti ennen hänen kuolemaansa göteborgilaisessa sairaskodissa. Hänestä kirjoittamani teksti pohjautuu näihin juttutuokioihin. Niin ikään vuonna 1995 ryhdyin valmistelemaan ensimmäistä levyäni. Sen ohjelmisto muokkautui täysin kotimaiseksi vasta äänitysprosessien aikana, kun hylkäsin muutamat jo äänitetyt ulkomaiset teokset. Pari vuotta myöhemmin missioni suomalaisen klassisen saksofoniohjelmiston kokonaislevytyksen ja -elvytyksen tekemiseksi oli jo kirkastunut. Nyt olen julkaissut kuuden levyn verran kotimaista musiikkia viimeisimpänä tänään ilmestynyt kolmas konserttolevyni. Valmistuin maisteriksi keväällä 1999, pidin ensikonserttini syksyllä 2002 ja konsertoin yhä kiihtyvään tahtiin. Samalla olin kuitenkin koko ajan kerännyt harrastuksekseni materiaalia saksofonismimme historiasta. Huomasin jokin aika sitten eräästä haastattelusta vuodelta 2002 että jo tuolloin mielessäni pyöri tohtorikoulutukseen pyrkiminen heti kun olen saanut kerättyä tarpeeksi materiaalia. Keväällä 2004 aika oli kypsä ja kävin pyrkimässä DocMusiin. Hyvin hoidettu soittonäyte ja selkeä kuva aiheestani ilmeisesti vakuuttivat ja pääsin ylimääräiseksi opiskelijaksi kaudelle Keväällä 2005 jätin opintosuunnitelmani jota olin tuon vuoden ajan hionut kuntoon ja niinpä syksyllä 2005 pääsin varsinaisesti aloittamaan jatko-opinnot. Kolmen seuraavan vuoden ajan istuin tiiviisti seminaareissa. Kirjallista työtäni hioin vähitellen raakileesta kohti selkeämmin ajateltua muotoa. Kaksi ensimmäistä konserttia pidin kaudella Ensimmäisen konserttini ideana oli luoda katsaus suomalaisen saksofonimusiikin

6 syyttä unohduksiin jääneeseen varhaishistoriaan. Sasha Mäkilän johtaman orkesterin kanssa esitetyt Yrjö Gunaropuloksen Saksofonikonsertto c- molli ja Väinö Hannikaisen Karhunpoika op. 10 laululle, saksofonille ja orkesterille saivat seuraa pienimuotoisemmista, lähinnä Yleisradion tarpeisiin sävelletyistä kappaleista. Nämä Uuno Klamin, Harry Bergströmin, Yrjö Gunaropuloksen, Matti Rajulan ja Alvar Kososen teokset esitin pianotaiteilija Risto-Matti Marinin kanssa. Konsertti myös radioitiin. Ohjelman ensimmäisen puoliskon soitin samalla instrumentilla ja suukappaleella joilla Matti Rajula näitä kappaleita luvulla esitti. Täten sain aikaan täysin erilaisen soinnin kuin normaalisti käyttämilläni moderneilla instrumenteilla. Tämä tumma ja pehmeä äänenväri loi mielestäni kappaleisiin samanlaista autenttista tunnelmaa kuin Rajulan vanhoilla äänitteillä. Toisen konsertin ideana oli keskittyä saksofonille ja lyömäsoittimille sävellettyihin teoksiin. Näitä edustivat Leif Segerstamin, Tomi Räisäsen, Mikko Heiniön ja Tim Pagen duot sekä Oliver Kohlenbergin konsertto saksofonille, lyömäsoitinyhtyeelle ja sähköbassolle. Lisäksi esitin Perttu Haapasen soolokappaleen Aria. Lyömäsoitintaiteilija Aki Virtasen kanssa toteutettujen duojen lisäksi avustajana toimi freejazziin erikoistunut rumpali Mika Kallio sekä lyömäsoitinyhtye Osuma Ensemble. Tämän ohjelmiston myötä pääsin syventymään saksofonin soinnin muokkaamiseen erilaisten lyömäsoitinten joukkoon erityisesti erilaiset alukkeet ja sointivärien muutokset nousivat merkittävään rooliin. Yhtälailla ainutlaatuinen yhdistelmä oli freejazzrumpalin ja klassisen saksofonistin kohtaaminen ns. uloskirjoitetun freejazzteoksen parissa.

7 Keskityin seuraavan vuoden ajan opintojen muiden osioiden loppuunsaattamiseen ja kolmannen konserttini pidin lokakuussa Kyseisessä konsertissa esitin Risto-Matti Marinin kanssa saksofonille ja pianolle kirjoitettuja teoksia säveltäjiltä Sampo Haapamäki, Max Savikangas, Juho Miettinen, Perttu Haapanen ja Patrik Vidjeskog sekä Kimmo Kuitusen monumentaalisen soolokappaleen Saxes. Soitinvalikoimani laajentui tämän ohjelman myötä tenori- ja baritonisaksofoneihin, joita olen harvemmin päässyt hyödyntämään länsimaisen taidemusiikin parissa. Koen etenkin baritonisaksofonin kohdalla saaneeni huomattavasti lisää voimaa ja väriasteikon laajuutta kevyen musiikin puolelle suuntautuneiden töiden kautta. Lisäksi koin kiinnostavaksi fyysisesti näinkin raskaan ohjelman soittamisen jotkut teoksista vaativat neljän oktaavin äänialaa ja tämän ohjelman muodostama kokonaisuus saattaisi monen puhaltajan ansatsille olla liikaa. Keväällä 2009 oli neljännen konsertin vuoro. Konsertin linjaus oli kamarimusiikista solistiseen ilmaisuun. Ohjelmassa olivat Pehr Henrik Nordgrenin ja Kirmo Lintisen triot saksofonille, sellolle ja pianolle, Jan Mikael Vainion kvintetto saksofonille ja jousikvartetille sekä Oliver Kohlenbergin Rakkausduetto kahdelle laulajalle, kahdelle saksofonille ja jousille. Päätösnumerona kuultiin Christian Holmqvistin konsertto. Saksofonistin roolin muutokset antoivat aihetta teoskohtaiselle sointiestetiikan miettimiselle. Kamarimusiikkiteoksissa soinnin yhteensovittaminen esimerkiksi sellon kanssa oli luonnollisesti selvä päämäärä, mutta myös Holmqvistin konsertto on luonteeltaan paikoitellen hyvinkin kamarimusiikillinen. Sooloosuuden ajoittainen syvällisen hienostunut pidättyneisyys muuttuu kuitenkin joissain tilanteissa hyvinkin nopeasti perinteisemmän solistisen ilmaisun mukaiseksi. Tämän konsertin uutena soittimena oli sopraanosaksofoni, jonka rooli vaihteli konserton kadenssin tulkitsemisesta Kohlenbergin sävellyksen laulajien sielunääneksi. Viimeisen konsertin suhteen yksi ajatukseni pysyi ensimmäisistä suunnitelmista asti samana: Konserttisarjani tulee päättämään Paavo Heinisen Kvintetto op. 7 vuodelta Ensimmäisenä suomalaisena modernina saksofonisävellyksenä se ansaitsi mielestäni itseoikeutetusti tämän paikan. Sävellyksen kokoonpano on melko lähellä yhtä vakituista kokoonpanoani eli Lineakvartettia. Linean peruskokoonpano on huilu, saksofoni, kitara ja lyömäsoittimet.

8 Heinisen kvintetossa ei ole kitaraa, mutta sen sijaan piano ja vibrafoni. Tämän kvinteton lisäksi kuultiin Kimmo Kuitusen Linea-kvartetille säveltämä Quatuor pour Linea sekä Tapani Länsiöltä tätä konserttia varten tilaamani soolokappaleen kantaesitys. Neljänneksi teokseksi valitsin Paavo Heinisen minulle ja Risto-Matille omistaman Sonaatin. Tämän konserttisarjan myötä olen pyrkinyt tuomaan mahdollisimman edustavan joukon suomalaista saksofonimusiikkia yleisempään tietoisuuteen. Katson vuonna 2002 pitämäni ensikonsertin kuuluvan tavallaan tähän kokonaisuuteen tästä syystä jätin sisällyttämättä jatkotutkintokonsertteihini ensikonsertissani kuultuja kahta teosta: Magnus Lindbergin Linea d Ombra ja Erik Bergmanin Solfatara. Lisäksi olen viime vuosina esittänyt lukuisia kertoja Perttu Haapasen, Sebastian Fagerlundin, Kalevi Ahon ja Pehr Henrik Nordgrenin konserttoja, joten näiden sisällyttäminen tähän sarjaan tuntui niin ikään turhalta. Konserttoja edustivat vanhin ja uusin suomalainen teos. Omat tuntemukseni soittamiseeni liittyen näiden viiden vuoden ajalta ovat sensuuntaisia, että tunnen saaneeni lisää avaimia tulkinnallisen syvyyden nippuun. Esimerkiksi sen tosiasian hyväksyminen, että saksofoni on sointivalikoiman monipuolisuudeltaan täysin ylivertainen klassisen musiikin tulkki, on poistanut vähäisetkin laput silmiltäni liittyen esimerkiksi soittimemme ohjelmistoon. Varhaiset suomalaiset saksofoniteokset ovat arvokas osa soittimemme historiaa, eikä niiden soittaminen täysin modernin sointiestetiikan keinovaroin ole kovinkaan mielekästä vaan ehkä pikemminkin rajoittavaa. Tämän jälki-vaudevillekauden tyylin päivittäminen on ollut yksi asia jota olen joutunut pohtimaan. Tulkinnalliset ratkaisuni katson historiaa kunnioittaviksi vaikka tiettyjä nykyaikaisen sointiesteettisen tyylitajun kyseenalaiseksi luokittelemia aikakausisidonnaisia erikoisuuksia olenkin siistinyt paremmin oman aikamme korville sopiviksi. Toinen pohtimisen aihe on luonnollisesti ollut nykymusiikin esittäminen. Jokaisella teoksella on oma tarinansa joka soittamalla täytyy saada kerrottua. Minua on usein vaivannut mielestäni vääristynyt uuden musiikin esittämistraditio, joka nojaa varsinkin puhaltimilla liikaa 1900-luvun puoliväliin sijoittuvan ranskalaisen traditionaalisen taidemusiikin esittämiskäytäntöihin. Moderniin musiikkiin sellaisenaan istutettuna tämä tyyli kuulostaa vibratonkäytöltään ja sointiväreiltään yksipuoliselta eikä mitenkään palvele sitä kerrontaa joka tässä musiikissa on aivan yhtä tärkeää kuin missä tahansa muussakin. Kielioppi vain on erilainen sen ymmärtäminen on onneksi vähitellen aukeamassa muusikoille. Yhtä tärkeänä kuin kieliopin ymmärtämistä ja uskottavaa toteuttamista pidän sitä, että lähtökohtaisesti teokset soitetaan oikein. Mielestäni taiteellisten vapauksien ottaminen nykymusiikissa sen hinnalla, että partituuri ei toteudu esimerkiksi vertikaalisen yhdenaikaisuuden osalta, häivyttää kyseisen taideteoksen olemassaolon oikeutusta. Tämä lienee yksi asia jonka ainakin toivon riittävän hyvin sisäistäneeni tämän projektin kuluessa. Toinen merkittävimpänä pitämäni asia on tunne siitä, että ainakin ajoittain pystyn saavuttamaan sen soinnin, jonka

9 mielessäni kuulen omana saksofonin äänenäni. Konserttisarjani teoskokonaisuudet ovat olleet välillä sellaisia, ettei niitä välttämättä tulisi soitettua ns. tavallisessa resitaalissa. Konserteista ei olisi tullut mitään ilman suurta joukkoa huippuluokan taiteilijaystäviä. Avustajieni määrä nousi useisiin kymmeniin. Nostan tässä esille seuraavat työmyyrät: Sasha Mäkilä, Risto- Matti Marin, Seeli Toivio, Hanna Kinnunen, Jutta Holmberg, Matti Rankala, Saara Koskipää, Linda Hedlund, Maya Egashira, Max Savikangas, Aki Virtanen, Mika Kallio, Osuma Ensemble, Kamariorkesteri La Tempesta sekä iso joukko orkesterisoittajia. Lisäksi erityiskiitokset Kirsti Nordströmille Eero Linnalan nuotiston pelastamisesta ilman Kirstiä kukaan ihminen ei olisi enää ikinä voinut kuulla aluksi soittamaani George de Godzinskyn teosta Inspiration. Yksi merkittävä osio suomalaista saksofonimusiikkia jäi konserttisarjassani paitsioon, nimittäin saksofonikvartetot. Tämäkin oli aikanaan harkittu päätös, vaikka kvartetot ja suuremmille saksofonikokoonpanoille kirjoitetut teokset muodostavatkin merkittävän osan soittimemme ohjelmistosta. Mikä olisikaan sopivampi hetki tuoda esiin näitäkin teoksia kuin tohtorintutkinnon tarkastustilaisuuden musiikkiosuus. Seuraavaksi kutsunkin lavalle Akateemisen Saksofonikvartetin jäsenet Maaret Nyberg, Saara Koskipää ja Timo Rantanen. Esitämme Sebastian Fagerlundin sävellyksen Short stories. Puhe- ja musisointiosuuteni päätökseksi olen valinnut toisen konserttisarjassani paitsioon jääneen osion ohjelmistostamme eli elektroakustisen musiikin. Näitä teoksia on saksofonille sävelletty maassamme vain muutamia. Esitän nyt Jarmo Sermilän sävellyksen Contemplation 2 vuodelta Kuvat: Seeli Toivio ja Timo Rantanen

10 Olemme avoinna MA-PE LA

11 SAKSOFONISEURAN HALLITUS ESITTÄYTYY Olli Jaakkola, puheenjohtaja Aloitin Ahti Sonnisen johtamassa Itä- Helsingin musiikkiopistossa huilun soiton Markku Marstelan opettamana Jatkoin opiskeluja Hämeenlinnan musiikkiopistossa vuodesta 1977 ja sain musiikkiopiston päästötodistuksen Saksofoniin tutustuin, kun musiikkikapteeni, sittemmin puolustusvoimien ylikapellimestari, Tapio Tsokkinen työnsi sen käteeni Seurakunnan nuorisosoittokunnassa kun niitä (nuoria tyttö-) huilisteja oli hänen mukaansa jo tarpeeksi. Siitä se tutustuminen tenorisaksofoniin, muistaakseni ranskalaisella Parismerkkisellä, alkoi. Jatkoin vielä huilun opiskelua, mm. Ruohon Liisan (Sibiksen opettaja ja oopperan huilisti) oppilaana, ja koko 1980-luku meni Hämeenlinnan kaupunginorkesterin huilun ja piccolon soittajana. Ohessa tutustuin lähinnä itsekseni saksofonin saloihin ja soitin HSK:n Big Bandissä (mm vakiotanssien MM ja latinotanssien EM kisojen säestys Helsingin jäähallissa) luvun alussa muutin työn perässä pääkaupunkiseudulle ja hurahdin saksofoniin kokonaan. Olin 1995 mukana foniseuran perustamiskokouksessa ja nyt olen ollut seuran PJ jo viime vuosituhannelta lähtien :-). Tänään soitan JASO Big Bandissä (ten 2), HSK Big Bandissä (altto 1), Grani Big Bandissä (Bari) ja Espoon puhallinorkesterissa (altto) poikani Iiron (tuuba) kanssa. Sopraanolla ja muilla, huiluakaan unohtamatta, soitan erinäisissä pienkokoonpanoissa. Tämän soittamisen ohella olen päätyökseni ajautunut rakennusalalle ja toimin ISS Proko Oy:ssä projektijohtajana vetämässä konsulttina erilaisia rakennushankkeita. Olli Olli-Pekka Tuomisalo Seppo Olli-Pekka on Saksofoniseuran hallituksen varapuheenjohtaja. Olli-Pekan haastattelu löytyy Saksofanin numerosta 1/2002. Lisää Olli-Pekan puuhista myös tässä lehdessä! Seppo Olkkonen Olen kotoisin Varkaudesta, josta tulin v Helsinkiin opiskelemaan germaanista filologiaa Helsingin Yliopistossa. Olin aloittanut lukiolaisena klarinetinsoiton ja pääsin intti-kaverini mukana heti ensimmäisenä opiskelusyksynä Ylioppilaskunnan Soittajiin. Se oli ja on edelleen mainio sinfoniaorkesteri, koska siinä soitti paljon myös opiskelijoita Sibelius-Akatemiasta. Pääsinpä sinne vähäksi aikaa Eero Linnalan tunneille

12 kyökin kautta minäkin. Kukaan ei vienyt minua Albertinkadulle Mäyränkoloon - silloin eikä myöhemminkään. Se näet purettiin v Asun toki nyt talossa sen viereisellä tontilla. Jazz oli kiehtonut minua kouluajoista lähtien. Noin kolmevitosena tutustuin Sven Nygårdiin, jonka kautta avautui tie nyttemmin melko aktiiviseen soittoon big bandeissa. Kaisla Kaisla Mannerla Nanna Olen opiskellut klassista saksofoninsoittoa Helsingin Konservatoriossa ja sen jälkeen Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Sittemmin musiikin ammattiopinnot ovat jääneet yliopisto-opintojen vuoksi. Olen kuitenkin edelleen innokas saksofoninsoiton harrastaja, ja viime vuodet ovat kuluneet Con Saxsaksofonikvartetin baritonisaksofonistina. Olen myös aktiivisesti mukana Helsingin Saksofoniorkesterin toiminnassa. Suomen Saksofoniseuran hallituksessa olen toiminut vuodesta 2009 alkaen. saksofoninsoiton opinnot Itä-Helsingin musiikkiopistossa vuonna 1996 Merja Valve opettajanani ja myöhemmin siirryin Sami Kataisen oppilaaksi. Valmistuin muusikoksi 2007 Helsingin Konservatoriosta, missä saksofoniopettajanani toimi Juha Keikkonen. Samana vuonna aloitin Varhaisiänmusiikkikasvatuksen/ soveltavan musiikkikasvatuksen opinnot Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa (nykyisin Metropolia Amattikorkeakoulu). Saksofoniseuran hallituksen jäsenyyden lisäksi olen Helsingin saksofoniorkesterin hallituksen varapuheenjohtaja. HSO aloitti toimintansa kolmen orkesterin voimin 2008 Sami Kataisen johdolla. Tarkoituksena on yhdistää voimia saksofonistien keskuudessa ja tarjota heille uudenlaisia yhteissoittomahdollisuuksia. Orkesteri on lähtenyt toimimaan hienosti ja tulevaisuuden varalle on lupaavia suunnitelmia. Oma yhtyeeni, saksofonikvartetti Con Sax (Kaisla Mannerla, Jussi Gillberg, Tuukka Verho) on toiminut hyvin aktiivisesti vuodesta Omien musiikillisten tavoitteiden lisäksi yhtenä tavoitteenamme on ollut tehdä saksofonikvartettia ja -musiikkia tunnetuksi uudelle yleisölle. Nyt asun väliaikaisesti Amsterdamissa, missä minulla on mahdollisuus tutustua paikalliseen musiikkielämään ja saksofonikulttuuriiin sekä saada vaikutteita ja ideoita toimintaani Suomessa. Nanna (Sari-Anna) Ikonen Olen 25-vuotias helsinkiläinen musiikkikasvatuksen opiskelija. Aloitin Teuvo Siikasaari Teuvo Siikasaari on tällä hetkellä sairaslomalla hallituksesta.

13 Saara Koskipää Olen tämän kädessäsi olevan lehden toimittaja ja Saksofoniseuran hallituksen sihteeri. Hallituksessa olen vaikuttanut nyt muutaman vuoden. Työskentelen saksofonistina Helsingin Poliisisoittokunnassa ja kouluttaudun samalla poliisin tehtäviin. Enemmän tietoa minusta löytyy Saksofanin numerosta 2/2008. Saara Teuvo HALLITUKSEN YHTEYSTIEDOT: Olli Jaakkola Sari-Anna Ikonen Saara Koskipää Kaisla Mannerla Teuvo Siikasaari Olli-Pekka Tuomisalo Seppo Olkkonen Soitinkorjaamo K. Lilja Lemminkäisenkatu TURKU p

14

15 Juhani Aaltonen Jarmo Airisto Risto Alaviuhkola Fred Andersson Jarkko Juhani Anttila Simo Aunesluoma Rauno Berg Manuel Dunkel Liisa Eloranta Kaj Fagerholm Ghita Forelius Åke Forsell Roger Freundlich Jussi Gillberg Ilmari Haapajoki Suvi Hänninen Yrjö Hauskala Julius Heikkilä Petri Heimonen Kari Heinilä Paavo Helistö Olli Hietala Petteri Hietamäki Esa Hokkanen Joona Hotti Susanna Hovi Ville Hovi Nanna Ikonen Mikko Innanen Olli Jaakkola Jari Jämsä Jouni Järvelä Marjatta Järvinen Timo Järvinen Klaus Järvinen Ari Jokelainen Aarre Joutsenvirta Jussi Junttila Erkko Jussila Kaarlo Kaartinen Jouni Kahila Matti Kallio Harri Kangas Jari Kankare Jussi Kannaste Tane Kannisto Jarmo Karamäki Jouko Karastie Heikki Kasari Jorma Kaskenmäki Sami Katainen Juha-Matti Katajamäki Juha Keikkonen Jussi Kekäläinen Timo Knuuttila Eero Koivistoinen Tapio Korpela Tapani Koskenkari Suomen Saksofoniseuran jäsenet Saara Koskipää Seppo Kasper Kosteczko Paakkunainen Tuomas Kotovirta Sari Päivärinne Vesa Kuitunen Pertti Päivinen Merja Kuosmanen Kauko Paljakka Teuvo Reima Pekkonen Kylmäniemi Jorma Pellinen Matti Kymäläinen Jarmo Pennala Rauli Laaksonen Jari Perkiömäki Joel Lahti Jukka Perko Pentti Lahti Esa Pethman Annu Laine Olli-Heikki Reijo Laitila Pietikäinen Pentti Lasanen Risto Piironen Timo Lassy Simo Pinomaa Martti Lauhio Hannu Pohjanpalo Antti Lauronen Marko Portin Sikri Lehko Satu Pulkkinen Erkki Lehtimäki Petri Puolitaival Stina Lehtimäki Jenni Puranen Olof Lehtonen Eino Pykälämäki Hannu Lehtonen Pekka Pylkkänen Pasi Lehtoranta Tiina Ramula Alvian Leppälä Timo Rantanen Arne Linderborg Harri Rautiainen Jukka Lumme Joonatan Rautio Kimmo Joonatan Rautiola Luomanmäki Lasse Reijomaa Erik Mäkelä Juha Repo Johanna Mäkilä Juhani Reponen Mikko Mäkinen Matti Rinne Kalervo "Endo" Tapani Rinne Mäkinen Ismo Rissanen Esa Mangeloja Juhani Romppanen Kaisla Mannerla Mikko Rousku Saara Markkanen Marita Ruohonen Markku Marstela Kai Ruskeepää Jaakko Päivi Rusula Martikainen Petri Saari Petri Marttinen Matti Saarinen Anja Mauranen Reijo Saikkonen Samu Metsänen Jussi Saksa Jussi Mikkola Kari Salminen Witold Mrozowski Lasse Salo Janne Murto Johannes Salomaa Juha Murto Tapani Salonen Kati Näppäri Hanna Salonen Pauli Niiranen Antti Sarpila Paavo Nikkilä Eero Saunamäki Antti Nuorivuori Pekka Savijoki Jaakko Nurila Anna Savolainen Erkki Nurmela Teuvo Siikasaari Maaret Nyberg Simo Pekka Sven Nygård Silvonen Jouko Nyquist Andrei Sinenko Marjo Oesch Timo Sipilä Timo Oksanen Pekka Siponen Seppo Olkkonen Tuomas Sipponen Joonas Outakoski Ville Soro Seppo Paakkanen Milla Sorsakivi Olli Suutela Wiljami Suvanne Teemu Takanen Pentti Tammiaho Kukka Teittinen Kari Teräväinen Rauno Toikka Mikko Toivanen Tarja Topelius Olli Juhani Tuomainen Olli-Pekka Tuomisalo Veli-Pekka Tuomola Raimo Tuovinen Veli-Markku Uski Tuomo Uusimäki Jorma Väänänen Vallas Vainio Oivi Väisänen Yrjö Vaivila Pekka Välimäki Kari Vannemaa Ville Vannemaa Leo Vapalahti Matti Vilen Laura Vilmi Jyrki Vilo Esko Virtanen Heikki S. von Hertzen Tom Wanamo Eimer Wasström Timo Wuori Pekka Ylinen Tommi Ylinen Yhteisöjäsenet: Finlandia Woodwind Specialist F-Musiikki Master Edit Oy Millbrook Musiikki Soitin Laine Soitinkorjaamo K. Lilja Ky Woodwinds Ky

16 Jäsenmaksuvuosi Etunimi Sukunimi Osoite Postitoimipaikka Suomen Saksofoniseuran PERINTEINEN KEVÄTKONSERTTI Malmitalolla Maanantaina klo Esiintymässä mm. Timo Rantanen Petri Puolitaival Mikko Innanen Timo Lassy Akateeminen Saksofonikvartetti Konsertissa julkistetaan vuoden 2010 Josef Kaartinen - palkinnon saaja.