V U O J O K I K A R T A N O N R E S T A U R O I N T I R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A 1 /

Transkriptio

1 V U O J O K I K A R T A N O N R E S T A U R O I N T I R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A 1 /

2 Vuojoen kartanon korjaus ja muutos S I M O F R E E S E Kartanokulttuurin aika Vuojoella päättyi, kun Björkenheimit myivät tilansa 1905 suurlakon jälkeen. Kävi niin kuin rakennukselle usein alkuperäisen funktion lakattua tapahtuu, kartano alkoi myllerryksessä menettää rakennustaiteellista arvoaan. Vuonna 1935 kiinteistössä aloitti toimintansa kunnallinen vanhainkoti. Rakennukset muokkautuivat vähitellen anonyymiksi sairaalamaiseksi laitokseksi alaslaskettuine kattoineen, suurkeittiöineen ja lastauslaitureineen. Klassisten huoneiden levolliset suhteet katosivat potilashuoneiden jaotukseen, interiöörien tärkeät detaljit, uunit, listat ja värit pääosin hävisivät. Kun vanhainkoti 2003 siirtyi uusiin tiloihin kirkonkylään, oli Vuojoella edessä jälleen uusi aika. Tässä oli restauroinnin lähtökohta, valtakunnallisesti merkittävän mutta kovia kokeneen rakennusmonumentin muutos uuteen käyttötarkoitukseen. Uutta käyttöä rajoitti syrjäinen sijainti kaukana taajamista. Sääty-yhteiskuntaan perustuvaa kartanokulttuuria ei Vuojoelle voitu enää palauttaa. Päädyttiin usean toimijan malliin, jossa osa rakennuksesta on toimistoja, osa juhla-, majoitus- ja koulutustiloja. Restauroinnin tavoitteeksi asetettiin Carl Ludvig Engelin luoman kartanokokonaisuuden arkkitehtuurin ainutlaatuisen arvokkuuden palauttaminen. Tavoitteet piti sovittaa yhteen talotekniikkapitoisen, osin uudisrakentamiseen verrattavissa olevan peruskorjauksen kanssa. Ensimmäisistä luonnoksista 1998 edettiin täsmällisiin urakka-asiakirjoihin alkuvuodesta Valmistelevat työt rakennuksilla alkoivat keväällä 2004 purkutöillä ja säilytettävien pintojen suojauksilla. Päärakennuksen ja flyygeleitten sekä puiston peruskorjauksen rakennustyöt alkoivat kesällä 2004 ja valmistuivat syksyllä Urakka päättyi lokakuussa 2005 irtokalustukseen. 1 ALUSSA Eurajoella ollaan kartanosta ylpeitä, syystäkin. Pitäjän historiassa Vuojoella on keskeinen asema. Kivisestä päärakennuksesta käytettiin kansan suussa linnanimitystä. 2 Nykyinen omistaja, Eurajoen kunta, ymmärsi kiinteistön arvon ja 57

3 Vuojoen kartano, päärakennus ja itäinen flyygeli, toisen kerroksen huonejako vuosina 1836, 2000 ja

4 58

5 halusi panostaa huolelliseen korjaukseen. Yhteiskuntapoliittisen sopimuksen tuloksena kunta ja tilojen hallinnasta vastaava Posiva Oy jakoivat kustannukset, Euroopan Unionin huomattavalla tuella. Puhuttiin korjauksesta talon ehdoilla, kun lopullinen käyttötarkoitus oli vielä epävarma. Tulevaa käyttöä kaavailtaessa ei sentään oltu tilanteessa, jossa ensin korjataan talo ja vasta sitten katsotaan kuka siihen sopisi käyttäjäksi: hankesuunnitelmassa punnittiin alustavan tilaohjelman sopivuus kartanon tiloihin lähtien olettamuksesta, että talossa tulee olemaan myös toimistoja vuokrattaviksi. Rakennuttajakonsultin ja erikoissuunnittelijoiden valinnassa painotettiin korjausrakentamisen tuntemusta. Kuvitelma, että tilaohjelmasta selvittäisiin toimintojen näppärällä sijoittelulla olemassa oleviin tiloihin, talotekniikan päivityksestä korjausperiaatteella sekä restauroinnista huonekohtaisella pintakäsittelyllä, osoittautui pian vääräksi. Hankkeen laajuus oli julkisen rakennuksen kokoa, bruttoalaltaan n m². Rakennukset ovat hämmästyttävän suuria ollakseen alun perin rakennettuja vain yksityiseksi asunnoksi. Vuojoella esimerkiksi kolmikerroksisen päärakennuksen julkisivujen pituus on 52,5 x 26,5 kyynärää 4 eli 31,2 x 15,7 m. Työmaa oli odotetun pulmallinen. Miten suhtautua 1960-luvulla rakennettuun laajennukseen, joka pilasi Engelin hienon komposition, mutta joka sinänsä oli käypä rakennuksena ja kallis purkaa. Julkisivujen vanha kalkkirappaus oli maalattu silikaattimaalilla, jonka päällä ei enää asiaan kuuluva kalkkimaali pysyisi, interiöörit tuntuivat epätäydellisiltä, kun tulisijat oli kahta lukuun ottamatta purettu, Björkenheimien irtokalustuksesta oli jäljellä vain yksi peili ja kaappi, puiston hoito rajoittui kartanon pihaan joitakin ongelmista mainitakseni. Kartano piti sovittaa tämän päivän rakentamismääräysten vaatimuksiin. Ratkottaviksi tulivat kysymykset palo- ja työturvallisuudesta, poistumisteistä ja julkisen rakennuksen esteettömästä liikkumisesta. Pitäisikö esimerkiksi 59

6 rakennuksen alkuperäinen pääovi, joka on aina auennut sisäänpäin, kääntää nyt aukeamaan ulos poistumistiemääräysten mukaisesti? Ilmastoinnilta normit edellyttävät toisenlaista tehokkuutta kuin mihin 1800-luvun painovoimainen järjestelmä yltää. Miten piilottaa ilmakanavat siten, että huoneiden alkuperäinen muoto ja materiaalivalikoima eivät kärsisi? TUTKIMUKSIA Arvorakennusta restauroitaessa on kohde tunnettava perinpohjaisesti. Vuojoen arkistotutkimuksessa 5 kaivettiin esiin kauppa- ja perukirjat, kartat, vanhat valokuvat ja piirustukset. Palovakuutus vuodelta osoittautui ehkä parhaaksi alkuperäistä rakennustapaa kuvaavaksi dokumentiksi. Mahdolliset aikaisemmat tutkimukset sekä aihetta sivuava kirjallisuus käytiin läpi. Haastatteluin täydennettiin kuvaa lähihistoriasta. Vuojoen tapauksessa Engelin alkuperäiset Tikkurappausta ja väritutkimuksen esiinotto. suunnitelmat olivat luonnollisesti tärkeä lähde. Engelin ammatillinen kehityskaari ja taidehistoriallinen konteksti antoivat osaltaan viitteitä suunnitteluratkaisuihin. Arvokkain tutkittava dokumentti oli rakennus itse. Kartanosta laadittiin digitaaliset mittauspiirustukset suunnittelijoiden työkaluksi. 7 Rakennuksen osien ikä arvioitiin ja tieto eri vaiheista koottiin kuvasarjaksi. Huoneet inventoitiin ja valokuvattiin, hormit tutkittiin. Seiniä, väli- ja alapohjia avattiin alkuperäisten rakenteiden selvittämiseksi ja rakennuksen kunnon määrittelemiseksi. Rungossa piilevät asbesti ja myrkyt kartoitettiin. Julkisivujen rappauksen kunto tutkittiin. Säilyneet ovet ja ikkunat inventoitiin tulevaa käyttöä ja kunnostusta sekä uusien piirtämistä varten. Interiöörien värikerrokset tuotiin esiin väritutkimuksessa. Tutkimukset ja dokumentointi jatkuivat rakennustöiden aikana. Tehdyistä löydöistä tehtiin muistiinpanot valokuvineen ja piirroksineen, käytetyt työmenetelmät sekä suunnitelmista poikkeamiset dokumentoitiin. Purkutöiden aikana löytyneistä tapettifragmenteista otettiin talteen mallit. Restauroinnin 60

7 61

8 valmistuttua tutkimustulokset koottiin näyttelyyn, joka pystytettiin kartanon päärakennuksen 1. kerrokseen kertomaan yleisölle rakennuksen historiasta ja korjauksesta. KORJAUS, MUUTOS Hankkeen yksi perustavoite oli korjata kartano teknisesti moitteettomaan kuntoon. Kokonaisuutena rakennusten tila oli vanhainkodin jäljiltä kelvollinen, olihan kunta pitänyt ammattimaisesti huolta kiinteistöstään. Perustus ja vesikatto 8 olivat vankkaa 1800-luvun rakennustekniikkaa. Kuntoarvion esiin nostamat viat voitiin korjata tutuin, luotettaviksi koetuin menetelmin. 9 Vanhat rakenteet ovat yleensä korjaajalle armeliaita, talot eivät ehkä ole huoltovapaita mutta järkevästi korjattavia. Sen sijaan uudempaa talotekniikkaa oli täälläkin vaikea hyödyntää. Olemassa olevasta tekniikasta voitiin säilyttää käytössä vain 1930-luvun vesikeskuslämmityksen patteriverkosto. Vuojoen restaurointi ei ollut ainoastaan tyylin palauttamista, vaan myös 1800-luvun rakennustekniikkaa pyrittiin vaalimaan. Ravintolasalin rossipohja säilytettiin huolimatta siitä, että muiden huoneiden alapohjarakenne oli aikojen kuluessa vaihdettu betoniin. Vesikaton kantavat rakenteet, jotka ovat ullakon alkuperäisinteriöörin tärkeä elementti kaartuvien hormien ohella, kunnostettiin paikkaamalla lahonneet kohdat. Tiiliseinien paikkamuurauksiin käytettiin 62

9 kierrätystiiliä purettavista kohdista ja alkuperäisen kaltaista heikkoa kalkkilaastia. Rapatut kattolistat täydennettiin vanhoin menetelmin. Vuojoen rakennustyöt voidaan yleistäen jakaa niihin, joissa palautettiin kohteen vanhaa substanssia ja niihin, joissa luotiin uutta vanhan rinnalle. Palautettavia osia edustavat mm. keskeiset Engelin interiöörit, joita pyrittiin jälleenrakentamaan vähistäkin säilyneistä fragmenteista. Suoranaisia rekonstruktioita ovat esimerkiksi toisen kerroksen takkauuni ja joukko uusia sisäovia keskeisissä huonetiloissa detaljoituna vanhan mallin mukaan. Ulkoa kartano kohennettiin mahdollisimman rikkeettömästi muistuttamaan Engelin alkuperäissuunnitelmaa. Julkisivuja ryhdistettiin ennen muuta purkamalla 1960-luvulla rakennettu nivelosa. 10 Itäisen flyygelin ikkunoiden pilatut suhteet ja detaljit korjattiin, alkuperäistä kalkkirappausta paikattiin rikkinäisiltä kohdin sekä puuttuvat kipsit täydennettiin. Piha jäsenneltiin korostamaan rakennusten asemakaavallista rakennukset rivissä - ajatusta. Olemassa olevaan rakenteeseen myös luotiin uutta eli sitä modernisoitiin. Vuojoen uudet käyttötarkoitukset toivat mukanaan tilatarpeita, joille ei ollut historiallista esikuvaa. Pelkkä korjaus ei riittänyt vaan kohdetta jouduttiin muuttamaan tämän päivän rakennustaiteen keinoin. Vuojoelle kaivattiin esimerkiksi uutta auditoriota nykyaikaisine AV-laitteineen, jolloin itäinen flyygeli uudistettiin koulutustiloiksi. Se suunniteltiin vanhojen seinien sisälle 2000-luvulle tunnistettavin detaljein. JA LISÄRAKENTAMINEN Radikaalina ratkaisuna runsaiden aputilojen sijoituspaikaksi rakennettiin maan alle, päärakennuksen ja itäisen flyygelin viereen, uusi kellari. 11 Näin vanhojen rakennusten maanpäälliset kerrokset voitiin osoittaa pääkäyttötarkoi- Kartanon tilat käyttötarkoituksen mukaan: keltainen yleisötilat, sininen toimistot, oranssi koulutustilat, violetti majoitus, vihreä aputilat (mm. keittiö, ullakot, tekniikka). Viereisellä sivulla: ruokasali päärakennuksen toisessa kerroksessa. 63

10 64 Itäinen flyygeli ja uusi kellari maan alla (pohjapiirustus 1/600 Arkkitehtitoimisto Schulman Oy 2004). sekä purettava nivelrakennus.

11 tuksen mukaiseen toimintaan. Kärjistäen sanottuna vanhan rakennuksen viereen rakennettiin uusi, jotta vanha säilyisi. Maan päälle kellari ei näy. Se kaivettiin niin syvälle, että piha voitiin tasata haluttuun korkoon ikään kuin kellaria ei olisikaan. Uuteen kellariin sijoittuu valtaosa kartanon teknisistä tiloista, keittiön varastot, siivouskeskus sekä sosiaalitilat. Lisäksi päärakennus ja itäinen flyygeli yhdistyivät logistisesti ja talotekniikaltaan yhdeksi rakennukseksi. Kellarin kummassakin päässä on hissi: kaikki kerrokset ovat saavutettavissa ns. tasossa pyörätuolilla, siivouskärryillä ja tarjoiluvaunuilla. Päärakennuksen puolella hissi toimii uuden keittiön vertikaaliyhteytenä kellarivarastojen sekä valmistus- ja asiakastilojen välillä. Kun ilmastointikonehuone sijoittui maan alle rakennusten viereen, ilmanvaihdon vaatimat raittiin ja likaisen ilman säleiköt, jotka pintaalaltaan ovat huomattavan suuret, voitiin ratkaisun myötä sijoittaa ei rakennusten herkästi haavoittuviin julkisivuihin tai möykyiksi vesikatolle, vaan omaksi ilmastointitornikseen puistometsän reunaan. Lisärakentamisen varjopuoli oli sen edellyttämät erittäin hankalat ja kalliit louhinnat sekä tuennat anturoiden alla. ALKUPERÄINEN HUONEJÄRJESTYS Jos kartanon ulkopuolen restaurointi oli suhteellisen yksinkertaista ammattimiesten työtä, sitä haasteellisempaa oli saavuttaa restaurointitavoitteet sisällä rakennuksissa. Tilaohjelma piti sovittaa vanhojen seinien sisään siten, että salien arkkitehtonisen arvon palauttaminen ei lähtökohtaisesti estyisi. Sen lisäksi, että yksittäisten huoneiden tietyt antikvaariset ominaisuudet kaipasivat kohentamista tai esiinottoa, huoneiden keskinäiset suhteet, yhteydet ja hierarkia olivat hämärtyneet. Muut kuin alkuperäiset kantavat väliseinät purettiin, jolloin huoneet laajenivat takaisin oikeisiin mittoihinsa. 12 Vanhojen oviaukkojen paikat tutkittiin originaalipiirustuksista, paikat varmistettiin tekemällä tutkimusaukkoja seiniin ja umpeen muuratut ovet avattiin yhdistämään huoneita. Yleensä piirustuksessa esitetyltä paikalta löytyi vanhat karmit tai ainakin tiiliseinässä oleva holvattu kevennyskaari oven yläpuolelta. Pohjakaava saatiin jälleen ympärikuljettavaksi ja tilallisesti virtaamaan huoneesta toiseen rum i fil -näkymäsarjoineen. Uusien hissin, wc-tilojen sekä talotekniikan päänousukuilun sijoitteluun löytyi ratkaisu 1930-luvulla rakennetusta, sinänsä tarpeellisesta poistumistieportaasta, 65

12 jolle päärakennuksen itäkulman huoneet oli jo uhrattu. Oli luontevaa laittaa uudetkin vertikaaliyhteydet sen kylkeen. Täällä hissin ovet eivät aukea kummallisesti suoraan historiallisiin tilasarjoihin vaan välittävään etuhuoneeseen. Entinen potilashissi pääportaan vieressä purettiin, koska se oli logistisesti väärässä paikassa, hidas ja liian suuri uuteen käyttöön. Keskeisellä paikalla se pilasi tilarakenteen ja sisänäkymät. Päärakennuksen ensimmäisessä kerroksessa vanhainkotiaikana talon toiseen päähän siirretty keittiö muutettiin takaisin alkuperäiselle paikalleen. Näin saatiin avattua ensimmäisen kerroksen tärkein tilasarja, alkuperäispiirustuksessa Betjent Kammare Herrns Sängkammare Herrns Förmak Biblioteque Matsal Skänk, ja keittiö logistisesti toimivaksi kokonaisuuden osaksi. AITO HUONETILA Vuojoella tuli siis määritellä palautettavien huonetilojen luonne. Suunnittelun alkaessa oli ainoastaan toisen kerroksen yhdessä salissa jäljellä piirteitä, joista aavisti menneen loiston. Purkutöiden edetessä paljastui lisää valaisevia fragmentteja. Tavoitteet alkoivat hahmottua: Autenttinen huonetilavaikutelma on monen tekijän summa. Aidossa Vuojoen huoneessa seinät, katot ja kattolistat ovat rapattuja. 13 Huoneella on oma värinsä sijaintinsa mukaan. Kahden kyynärän levyiset pariovet on koottu perinteisellä täysranskalaisen peilioven rakenteella, niissä on lyöntilistat ja messinkihelat. Ovien ja ikkunoiden puupinnat on käsitelty kiiltävällä öljymaalilla sivellintyönä. Puuikkunoiden sisä- ja ulkopuitteissa on yksi lasi kitillä siroissa profiileissa ja huonetta voi tuulettaa ikkunoiden fortuskat avaamalla. 14 Huoneen sisäkulmassa seisoo uuni suurine, lasitettuine kaakeleineen, jotka liittyvät toisiinsa ns. nollasaumalla. Laseeratut lattiat ovat leveää, kahdeksasta yhdeksään tuuman kuusi- 66

13 67

14 tai mäntylankkua, paksuus puolestatoista kahteen tuumaa. Lattioiden rakenne, ensimmäisessä kerroksessa rossipohja, ylempänä puisten välipohjapalkkien aavistuksenomainen notkahtelu, luo jalan alla oman akustisen viestinsä. Salien mittasuhteet ovat lepäävän rauhalliset, antoihan Engel tasapainoisen hahmon huoneiden sisäfasadeille hierarkkisine kerroskorkeuksineen, symmetrisine ovipareineen ja harkittuine ikkuna-aukkoineen. 15 Korjauksessa pyrittiin palauttamaan edellä mainittuja ominaisuuksia. Tavoitteena oli, että kokonaisuus olisi uskottava. Kaakeliuunien puute oli vaikein ratkaistava probleema. Myös talotekniset ratkaisut vaikuttavat huonevaikutelman laatuun. Koneellisen ilmastoinnin huminaa ei Vuojoelle haluttu. Päärakennuksen toiseen kerrokseen suunniteltiin painovoimainen ilmastointi, jossa ilma virtaa paineeron vaikutuksesta venttiileistä sisään ja entisten savuhormien kautta ulos. 16 Ensimmäisen kerroksen ravintolassa ja auditoriossa päädyttiin syrjäyttävään koneelliseen ilmanvaihtoon. Siinä ilma tuotetaan sisätilaan laajan säleikön läpi niin hitaasti, ettei huminaa ja vedon tunnetta synny. Uudet valaisimet, yleensä hehkulampulla varustetut, ripustettiin katosta huonetilan kruunuksi siten, että ne valaisevat suoraan alas, eivät epäsuorasti katon kautta. Liian tehokasta valaistusta vältettiin. Se, miten valaisimet näkyvät ikkunoista ulos pimeänä aikana, määritteli osaltaan valaisinten paikkoja ja mallia. Saleissa käytettiin kattokruunuja, laadultaan oikeata antiikkia tai modernia designia. Sähkökalustesarjaksi 68

15 valittiin pyöreä retromalli, koska neliön muotoiset valopainikkeet ja pistorasiat tuntuivat epäsopivilta historiallisiin seiniin. Toimistohuoneiden erityisen runsaat johdotukset ja pistorasiat sijoitettiin puisiin, sivellintyönä maalattuihin asennusjalkalistoihin. KIRURGIAA Ilmastoinnin ja palo-osastoinnin järjestelyt sisältävät strategisia ratkaisuja, jotka onnistuessaan parantavat interiöörien palauttavan entistämisen ns. puhtaan restauroinnin edellytyksiä. Ilmanvaihdon tekniikan valinta on tässä ensiarvoinen tekijä. Ilman on luonnollisesti vaihduttava moitteettomasti kaikissa käyttötilanteissa. Vuojoella koneellinen ilmastointi oli ainoa riittävän tehokas ratkaisu mm. keittiössä ja auditoriossa. 17 Juhlakerroksessa sen sijaan Päärakennus ja itäinen flyygeli, 1. kerros 1/600. Arkkitehtitoimisto Schulman Oy 2004 Viereisellä sivulla: ravintolasali (päärakennus 1. kerros), maalaus Thomas Nyqvist 1993 ilma suunniteltiin vaihtumaan painovoimaisesti. Ensimmäisessä kerroksessa koneellisen ilmastoinnin kookkaat kanavat sijoitettiin tulemaan huoneisiin alapohjan kautta. Kolmannen kerroksen toimistoissa reitit järjestyivät ullakon kautta. Tuloksena oli, että yhdessäkään restauroitavassa kerroksessa, ei saleissa eikä eteisissä, ollut tarvetta ilmakanavien piilottamiseen alaslaskettujen kattojen päälle, vaan huoneet saivat jäädä täyteen korkeuteensa. Palo-osastointi Vuojoella määräytyi käyttötarkoituksen mukaan. Toimistot ovat siis eri paloaluetta kuin ravintola- ja juhlatilat. Näin ensimmäisen ja toisen kerroksen välipohja ei ole paloosaston raja, eikä sitä tarvinnut suojata kipsilevyin. Toisen kerroksen arimmissa huoneissa pelastuslaitos hyväksyi tikkurapatun katon riittäväksi osastoivaksi rakenteeksi

16 70

17 Nykyaikaisten sähköasennusten sovittaminen 170-vuotiseen rakennusrunkoon vaatii rakentajilta lähes kirurgin taitoja. Kun erilaisia järjestelmiä yhteysvaatimuksineen on paljon, kaapeleita tarvitaan nippukaupalla ryhmäkeskuksista toiseen ja niistä huoneisiin. Etenkin kattovalaisinten johtoreitit aiheuttivat päänvaivaa, kun johdot tuppautuivat ilkeästi leikkaamaan sileää kattopintaa. Johdot yritettiin pääsääntöisesti piilottaa rakenteen sisään. Johtojen pinta-asennus hyväksyttiin silloin, kun ei haluttu urittaa alkuperäistä rakennetta eikä vaihtoehtoista reittiä ollut olemassa, esimerkiksi porrasholveissa luvun rakennustekniikka onneksi yleensä kestää uuden tekniikan upottamisen, kun paksuja seiniä voi piikata kantavuuden pahemmin siitä kärsimättä, ja puurunkoiset välipohjat sekä ullakot ovat otollisia paikkoja erilaisille installaatioille. Myös huoneiden väljä mitoitus ja suuri kerroskorkeus edesauttavat muutoksia, toisin kuin uudemmissa, tarkoitukseensa vähimmäismitoituksella räätälöidyissä rakennuksissa. ITÄINEN FLYYGELI Itäisen flyygelin korjauksessa oli päärakennuksesta poikkeavat lähtökohdat. Erilaisia vaiheita läpikäyneellä makasiinilla oli suunnittelijaa kiehtova identiteetti. Rakennus oli toiminut alun perin kartanon kylmänä varastona, jonka kulissimaisen fasadin suojiin ajettiin hevosella halkoja, juureksia ja suolaa. Sisällä rakennuksessa oli ilmeisesti maapohja ja erilaisia kevyitä varastorakennelmia, laareja, hyllyjä, lavereita sekä kaksi käymälää. Rakennusrungosta nähdään, että seinät on muurattu tiilestä kahden kiven massiivimuureiksi päärakennuksen tapaan. Ulkokulmien neljän kiviseinäisen huoneen väliin jäi ristin muotoinen avotila, jossa katon jänneväli on huomattavan pitkä. Vesikatto kannatettiin siinä komealla, ylipitkistä hirsistä koostuvalla vekselipalkkikonstruktiolla. 71

18 1960-luvulla itäinen flyygeli kytkettiin yhdysosalla päärakennukseen, siihen tehtiin betonivälipohja ja kerrokset jaettiin pieniksi potilashuoneiksi. Vesikaton palkisto jätettiin läpäisemään osastoivia, vesikattoon asti nousevia betoniseiniä onneksi, tulevaa suunnitteluratkaisua ajatellen. Kun itäistä flyygeliä ryhdyttiin modernisoimaan koulutustiloiksi, tyhjennettiin se muista kuin alkuperäisistä rakenteista. Jäljelle jäivät vesikatto ja seinät, joissa alhaalla oli reilusti ikkunoita, kun taas ullakolla korkean aumakaton alla valoaukkoja oli niukasti ajatellen mahdollisia uudiskäyttöä esimerkiksi työtiloina. Vanhoista valokuvista paljastui lisäksi alkuperäinen kolmen huolto-oven rivistö rakennuksen itäpäässä. Rakennuksen korkeussuhteet olivat sellaiset, että etäisyyttä ensimmäisen kerroksen ikkunoiden yläreunasta alimpien kattopalkkien alapintaan oli vaivaiset 2,6 metriä. Rakennuksen keskeltä purkutöissä vapautunut avotila oli kooltaan sopiva sadan hengen auditorioksi. Mutta mille korkeudelle tila kannattaisi sijoittaa? Auditorioon olisi mutkaton saapua, jos se sijaitsisi ensimmäisessä kerroksessa, lähellä maan tasoa. Ehkä katsomoon voisi silloin tehdä maan sisään kallistuvan lattian. Toisaalta suuret ikkunat olisivat epäedulliset tilan käytön kannalta ja jäisivät hyödyntämättä työtilojen päivänvalolähteenä. Jos auditorio taas olisi ylhäällä, rakennuksen tilavuus ja valoaukot tulisivat tehokkaammin hyödynnettyä. 72

19 Mutta silloin rakentamismääräyskokoelman edellyttämien poistumisteiden tulisi olla osastoituja portaita, niitä pitäisi olla kaksi, niistä olisi päästävä suoraan ulos ja niiden olisi sijaittava auditorion eri puolilla. Lisäksi julkisessa rakennuksessa liikuntarajoitteisten olisi päästävä kulkemaan pyörätuolilla muun yleisön mukana. Tehtäväyhtälöä vaikeuttivat edelleen mm. päätelmät, että uudet kattoikkunat pilaisivat kartanon ehjän kattomaiseman ja että Engelin piirtämään rakennukseen ei uusia ulko-ovia noin vain puhkota pilaamatta julkisivuja. UUSI PUUVÄLIPOHJA Auditorio rakennettiin ylös toiseen kerrokseen. Makasiinin kulmahuoneista löytyi portaille paikat. Sijoituksessa hyödynnettiin flyygelin alkuperäisiä ulkoovia, jotka palautettiin 1900-luvun alun mukaisiksi. Pääportaan syöksyjen keskelle mahtui lasiseinäinen hissikuilu. Sen korin ovet avautuvat kahteen suuntaan, Itäinen flyygeli, leikkaus 1/400. Arkkitehtitoimisto Schulman Oy 2004 jolloin metrin tasoero pihan ja ensimmäisen kerroksen välillä - mahdoton nostokorkeus yksioviselle hissille - saadaan pyörätuolilla kuljettavaksi. Suuret tallinovet maantasossa hyödynnettiin myös liikuntarajoitteisten sisäänkäyntinä, uuden kellarin kautta sieltä voidaan saapua myös päärakennukseen. Niukka sisäkorkeus saatiin riittämään rakennuksen keskiötä kohti kartiona laskevan katsomon myötä: ulkoseinillä välipohja osuu ikkunoiden yläreunaan, jolloin sisäkorkeus ylhäällä auditorion reunoilla on pieni, mutta esiintyjän kohdalla keskellä rakennusta suuri. Uusi rakenne toteutettiin paikallisista materiaaleista rakennustekniikalla, jossa välipohjan runko veistettiin käsin yli vuoden kuivuneista tukeista. Uusi rakenne nojaa vanhoihin perusmuureihin niihin enempää kajoamatta. Jos rakenteet joskus halutaan purkaa, se voidaan tehdä alkuperäistä struktuuria 73

20 vahingoittamatta. Puisen välipohjan päälle valettiin ohut betonikuori äänieristyksen varmistamiseksi. Sen päälle nikkaroitiin lankkulattia, ilman pintakäsittelyä luvun komeat, piilutut kattopalkit jäivät näkyviin yläkerran salin ilmatilaan. 19 Uusien ja vanhojen hirsien läpimitta on niin suuri, että palotilanteessa hiiltyvän pinnan alle jää palonkestävä, kantava ydin. KERTOVAT SEINÄT Materiaalivalinnoilla korostettiin itäisen flyygelin ominaislaatua entisenä makasiinina. Alkuperäiset punatiili, muurauslaasti, seinärappaus sekä piiluttu puupinta jätettiin käsittelemättöminä näkyviin kulumineen ja tahroineen, kertomaan rakennuksen menneisyydestä. Kiintoisa yksityiskohta näkyy kattopalkkien ja tiiliseinän liitoksessa, jossa palkin pään pinta on poltettu ja sen sekä tiilen välissä on koivun tuohta ehkäisemässä kondensoituvan veden aiheuttamaa lahoamista. 20 Vanhojen materiaalien vastineita uusissa rakenteissa ovat käsin höylätyt hirret, käsittelemättömät lankkulattiat, portaiden teräshierretyt betonilattiat sekä suuret lautaovet. Työmenetelmät ja materiaalit ovat paljolti samoja kuin 1800-luvulla tavoitteena, että kaikki vanhenevat samalla tavalla ja helpottavat tulevia korjauksia. Ikkunat uudistettiin vanhoja detaljeja noudattaen fortuskoineen päivineen ja maalattiin öljymaalilla. Auditorion kirjoitustasot ovat irrotettavissa, mikä seikka helpottaa tilan kalustamista erityyppisiin tilaisuuksiin, esimerkiksi konsertteihin. Tämän päivän tekniikka, hissikoneisto lasikuilussa sekä auditorion kaiuttimet ja videotykit, ovat reilusti esillä. VANHA RAKENNUS UUDESSA VALOSSA Restauroinnin yksi tehtävä oli rakentaa puistoon toimiva ulkovalaistus. Ohi ovat ajat, jolloin salien valaisimet riittivät ikkunoiden läpi loistaessaan luomaan pihapiirin tunnelman. Olemme tottuneet runsaampaan valaistukseen, joka koetaan myös turvalliseksi. Vuojoen uusi tehtävä juhlapaikkana ja toimistoina puolsi sekin reilumpaa valaistuksen tasoa. Vuojoen rakennusrivi seisoo vapaasti puiston keskellä klassismin ideaalin mukaan. Asetelmaa korostettiin kevyellä julkisivuvalaistuksella. Kun valonheittäjät sijoitettiin riittävän kauas julkisivuista ja niihin kulmittain, toi ratkaisu esiin 74

21 rakennusvolyymit, ei niinkään seinien erillisiä yksityiskohtia. Pääovia ja ulkoportaita sen sijaan haluttiin valaista ympäristöään hieman voimakkaammin. Niinpä seinällä on lyhtymäiset uudet valaisimet 21, jotka pitkissä messinkipidikkeissään kurottavat valolähteen irti julkisivun pinnasta ja levittävät valoa ympärilleen ilman syviä varjoja. Puiston läpi kulkeva tie linjattiin uuteen paikkaan siten, että se reunustaa kehänä pihan nurmikenttää. Kehä varustettiin kolmemetrisillä puistovalaisimilla, joiden valo piirtää pimeään maastoon rengasmaisen tilan rakennusrivin ympärille. Pollarivalaisimet katsottiin pihaan sopimattomiksi. IKÄ SAA NÄKYÄ Vuojoki lähestyy 170 vuoden ikää. Restauroinnin alkaessa rakennuksissa oli nähtävissä eletyn elämän merkit, vanhuuden tuoma patina, toisaalta koetut traumatkin. Mutta miten ikä näkyy korjatussa kartanossa, muuten kuin triviaalisti siinä, että se tyyliltään edustaa 1800-luvun alkupuolen uusklassismia? Restaurointioppien mukaan historiallisia kerrostumia tulisi yleensä säilyttää todisteena rakennuksen eri vaiheista, ei ainoastaan sen ensimmäisestä, alkuperäisestä hahmosta. Kerroksellisuus täyttää ympäristön merkityksillä, joita ei pysty keinotekoisesti saamaan aikaan. Jokaisella restauroinnilla on kuitenkin omat piirteensä. Vuojoella kerrostuneisuutta oli syntynyt jo kahden 75

22 Björkenheimin sukupolven aikana mm. interiööreissä päällekkäisten maali- ja tapettikerrosten muodossa. Vanhainkotivaiheessa talo koki rajumpia tilallisia muutoksia sekä teknisiä uudistuksia. Kun kartanon rakennusvaiheita tutkittiin, todettiin, että nämä laitosvaiheen uudistukset olivat poikkeuksetta laimentaneet Engelin suurenmoisen luomuksen kvaliteettia. Uuden suunnitelman myötä vanhainkotivaiheen merkit pyyhkiytyivätkin talosta lähes kokonaan. 22 Ylhäällä: Pysyvä Vuojoki-näyttely päärakennuksen 1. kerroksessa. Auditorion kalusteita, irtotuolit Nikari Oy. Kari Virtanen 76

23 Vaikka korjauksen lähtökohtana oli hyödyntää kaikki käyttökelpoinen vanha aines, uuttakin suunniteltiin. Nämä ovat ilmeeltään modernia designia tavoitteena, että niiden syntyhetki on myöhemmin silmäiltäessä helppo ajoittaa. Toisaalta pyrittiin päivän muotioikuista vapaaseen muotokieleen aika näyttää onnistuttiinko tässä. Yhtä kaikki, vanhan ja uuden kontrasti on yksi iästä kertova tekijä, olkoonkin että sitä ei Vuojoen tapauksessa haluttu erityisesti korostaa luvun rakennuksessa pinnat vanhenevat kauniisti. Vuojoella koettiin tärkeäksi, ettei rakennuksen vanhuuden merkkejä ajattelemattomasti poistettu. Historian läsnäolon tuntu syntyy käytön jäljistä, autenttisista materiaaleista, pintarakenteista ja väreistä. Kartanoon saapuva kiinnittää ehkä huomionsa kuhmuisiin ikkunoiden vesipelteihin, hän astelee ei-niin-ryhdikkäitä ulkoportaita, tarttuakseen tummuneeseen pääoven painikkeeseen. Sisällä odottavat kuluneet kalkkikivilattiat ja -portaat. Puulattioiden lankkujen saumat näyttävät tarkkaavaiselle vieraalle alkuperäiset uunien paikat. Vanha lasi eri muodoissaan, alkuperäisikkunoissa, antiikkisissa kristallikruunuissa sekä kaakeliuunien krakeloidussa pinnassa, saa valon väreilemään tavalla, jota ei nykyajan rakennuksissa näe. V Vuojoen elinkaari ei pääty näihin 170 vuoteen. Kartano on nyt huolellisesti kunnostettu uuteen käyttöön ei museoksi vaan eläväksi kokonaisuudeksi, joka on kaikkien saavutettavissa, turvallinen käyttää, kestävä kehittää ja ylläpitää. Kuitenkin on hyvä muistaa, että tämä ei ollut kartanon viimeinen korjaus. Rakennukselle muodostuu rikas historia siitä, että jokainen käyttäjä ottaa talon haltuunsa omalla tavallaan, edeltäjien jättämät lähtökohdat sivistyneesti huomioiden. Käyttäjien vaatimukset saavat tulevaisuudessa muotoja, joita emme tänä päivänä osaa kuvitellakaan. Restauroinnin ihanteetkin näyttävät kehittyvän. Joka tapauksessa rakennus pysyy parhaiten kunnossa jatkuvan ylläpidon periaatteella, jolloin rajuihin peruskorjauksiin ei toivottavasti enää tarvitse turvautua. Kirjoittaja Simo Freese on arkkitehti ja Vuojoen korjaushankkeen pääsuunnittelija 77