Työllisyyskertomus vuodelta 2007

Transkriptio

1 Työllisyyskertomus vuodelta 2007 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 12/2008

2 Työllisyyskertomus vuodelta 2007 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 12/2008 Strategia ja ennakointiyksikkö

3 Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin HELSINKI VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) Työ ja yrittäjyys 12/2008 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Työ- ja elinkeinoministeriön, opetusministeriön, sisäasianministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön virkamiehistä koostuva projektiryhmä, puheenjohtaja Eero Polus Julkaisuaika Maaliskuu 2008 Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Työllisyyskertomus vuodelta 2007 Tiivistelmä Pääministeri Vanhasen ensimmäisen hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan päätavoite oli luoda uutta työpaikkaa toimikautensa aikana. Tavoite saavutettiin vuonna Pääministeri Vanhasen toisen hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan tavoite on työllisyyden lisääminen vuoteen 2011 mennessä henkilöllä. Tavoitteen toteutuminen merkitsisi työllisyysasteen kohoamista noin 72 %:iin vaalikauden lopulla. EU:n työllisyysstrategian tavoitteina on nostaa työllisyysaste 70 prosenttiin, naisten työllisyysaste 60 prosenttiin ja ikääntyneiden (55 64-vuotiaiden) työllisyysaste 50 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Vuonna 2007 keskimääräinen työllisyysaste (15-64-vuotiaat) Suomessa oli 69,9 prosenttia. Edellisestä vuodesta työllisyysaste kohosi prosenttiyksiköllä. Lissabonin strategian mukaiset naisten ja ikääntyvien työllisyysastetavoitteet vuodelle 2010 Suomi on jo ylittänyt. Vuonna 2007 tuotanto kasvoi 4,4 prosenttia ja työllisiä oli keskimäärin henkilöä edellisvuotista enemmän. Eniten työllisten määrä kohosi yksityisissä palveluissa ja rakentamisessa. Monilla aloilla ilmeni pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta. Työikäisen väestön määrä (15 64-vuotiaat) lisääntyi henkilöä ja työvoiman tarjonta henkilöä. Vuonna 2007 työttömiä oli keskimäärin henkilöä. Työttömien määrä väheni edellisestä vuodesta henkilöä ja työttömyysaste laski 7,7 prosentista 6,9 prosenttiin. Talouden ja työllisyyden myönteiseen kehitykseen viime vuosina on vaikuttanut merkittävästi tuotannon hyvä kansainvälinen kilpailukyky sekä vakaata kasvua tukenut talouspolitiikka. Hallitus on määrätietoisesti kohdentanut resursseja tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä teknologia- ja innovaatiorahoitukseen. Työvoiman saatavuutta on lisätty työnvälitystä tehostamalla, työnhaun aktivointitoimilla, työelämän kehittämishankkeilla, eläkejärjestelmän uudistuksilla, koulutuksella sekä työvoiman liikkuvuutta ja työ-peräistä maahanmuuttoa edistämällä. Työllisyyden ja yrittäjyyden politiikkaohjelmilla on ollut keskeinen asema eri hallinnonalojen työllisyystoimien koordinoinnissa. Vuonna 2007 asetettu työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma on hallituksen keskeinen työväline edistettäessä työllisyystavoitteen toteu-tumista vuosien aikana. Vuonna 2007 työvoimapoliittisin toimenpitein sijoitettuna oli keskimäärin henkilöä, mikä työ-voimaan suhteutettuna vastaa 3,3 prosenttia. EU:n määritelmän mukainen työttömien aktivointiaste nousi edellisen vuoden 25,7 prosentista 29,0 prosenttiin. TEM:n yhdyshenkilö: Strategia- ja ennakointiyksikkö/eero Polus, puh Asiasanat työmarkkinat, työ- ja elinkeinopolitiikka, koulutus-, alue- ja sosiaalipolitiikka ISSN Kokonaissivumäärä 250 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi ISBN Hinta 36 Kustantaja Edita Publishing Oy

4 Eduskunnalle Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 6 :n mukaan työministeriö (työ- ja elinkeinoministeriö) valmistelee vuosittain julkisen työvoimapalvelun tavoitteiden toteutumista sekä työvoimapalvelun tilaa ja kehitystä koskevan työllisyyskertomuksen, joka annetaan eduskunnalle perustuslain 46 :ssä tarkoitetun hallituksen toimenpidekertomuksen oheisaineistona. Julkisen työvoimapalvelun tavoitteet lain 3 :n mukaan ovat 1) työvoiman kysynnän ja tarjonnan tasapainon ylläpito ja edistäminen työmarkkinoilla, 2) työvoiman saatavuuden turvaaminen, 3) työttömyyden torjunta sekä 4) työnteon mahdollisuuden järjestäminen työtä hakeville. Laki painottaa myös muiden hallinnonalojen roolia näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Lain 4 :n mukaan valtio edistää korkeaa ja tasaista työvoiman kysyntää yleisillä talous- ja elinkeinopoliittisilla sekä muilla työllisyyteen vaikuttavilla toimenpiteillä. Työvoiman saatavuuden turvaamiseksi ja työttömyyden torjumiseksi valtio edistää aktiivisella työvoimapolitiikalla ja elinkeinoja koulutuspoliittisilla sekä muilla kehittävillä ja ohjaavilla toimenpiteillä työvoiman kysynnän ja tarjonnan ammatillista ja alueellista kohtaamista. Vuosittain laadittavaan työllisyyskertomukseen kootaan kuvaukset ja saavutetut tulokset keskeisistä työllisyyden hoitoon vaikuttavista valtionhallinnon toimenpiteistä. Tärkeä näkökulma tarkastelussa on hallitusohjelmaan sisältyvien työllisyyden hoidon linjausten toimeenpano ja toteutuminen. Vuosittaista kertomusta valtionhallinnon toimenpiteistä työllisyyden hoidossa on hieman erimuotoisesti laadittu yhtäjaksoisesti 1950-luvulta lähtien. Nämä asiakirjat antavat pitkän, useat kehitysvaiheet kattavan näkökulman Suomen työmarkkinoihin ja työllisyyspolitiikan linjauksiin. Vuoden 2007 työllisyyskertomuksen valmisteli työ- ja elinkeinoministeriön asettama poikkihallinnollinen projektiryhmä, johon nimettiin edustajat työllisyyden hoidon kannalta keskeisistä ministeriöistä. Kertomuksen laadintaan osallistuivat edustajat työ- ja elinkeinoministeriöstä (aikaisemmista kauppa- ja teollisuusministeriöstä ja työministeriöstä), opetusministeriöstä, sisäasiainministeriöstä, sosiaalija terveysministeriöstä ja valtiovarainministeriöstä. Antamalla useat hallinnonalat kattavan kokonaiskuvan valtionhallinnon vuosittaisista työllisyyden hoitoon vaikuttavista toimenpiteistä kertomus pyrkii palvelemaan eduskuntaa työllisyyspolitiikan toteutuksen seurannassa ja toimenpidelinjauksia koskevassa päätöksenteossa. Projektiryhmän puheenjohtajana toimi työmarkkinaneuvos Eero Polus työ- ja elinkeinoministeriöstä ja projektin sihteeristöön kuuluivat jäseninä ylitarkastaja Martti Myllylä, erikoissuunnittelija Maarit Sumuvuori ja toimialasihteeri Reetta

5 Hyvämaa työ- ja elinkeinoministeriöstä. Eri hallintoyksikköjen edustajina projektityöhön osallistuivat aakkosjärjestyksessä mainiten neuvotteleva virkamies Meri-Sisko Eskola sisäasiainministeriöstä, ylitarkastaja Kari Gröhn työ- ja elinkeinoministeriöstä, erikoissuunnittelija Tomi Halonen opetusministeriöstä, ylitarkastaja Timo Jokiperä työ- ja elinkeinoministeriöstä, työmarkkinaneuvos Päivi Järviniemi työ- ja elinkeinoministeriöstä, vanhempi hallitussihteeri Päivi Kantanen työ- ja elinkeinoministeriöstä, erikoistutkija Kai Karsma työ- ja elinkeinoministeriöstä, erikoissuunnittelija Mikko Kauppinen työ- ja elinkeinoministeriöstä, erikoissuunnittelija Tapani Kojonsaari työ- ja elinkeinoministeriöstä, ylitarkastaja Seppo Larmo työ- ja elinkeinoministeriöstä, neuvotteleva virkamies Hillevi Lönn työ- ja elinkeinoministeriöstä, erikoissuunnittelija Timo Määttänen työ- ja elinkeinoministeriöstä, ylitarkastaja Tiina Pesonen sisäasiainministeriöstä, ylitarkastaja Jari Peura työ- ja elinkeinoministeriöstä, erikoissuunnittelija Maija Polus työ- ja elinkeinoministeriöstä, neuvotteleva virkamies Kimmo Ruth työ- ja elinkeinoministeriöstä, suunnittelija Arja Saarto sisäasiainministeriöstä, tiedottaja Suoma Salonen työ- ja elinkeinoministeriöstä, ylitarkastaja Anneli Sollo sosiaali- ja terveysministeriöstä, ylitarkastaja Aila Tommola-Kruse työ- ja elinkeinoministeriöstä, neuvotteleva virkamies Marja Tuovinen valtiovarainministeriöstä ja neuvotteleva virkamies Pentti Vesterinen valtiovarainministeriöstä. Tässä kertomuksessa esitettyjä toimenpiteitä, niiden toteutusta ja vaikuttavuutta koskevat kuvaukset perustuvat ao. viranomaisilta saatuihin selontekoihin sekä tilasto-, tutkimus- ja seurantatietoihin. Projektiryhmä on eri hallinnonaloilta kootun aineiston pohjalta laatinut kattavan kertomuksen työvoiman kysyntään ja tarjontaan, työmarkkinoiden toimintaan sekä työttömyysajan toimeentuloturvaan kohdistuvista valtionhallinnon toimenpiteistä, joilla on edistetty julkisia työvoimapalveluja koskevan lain tavoitteiden toteutumista vuonna Työllisyyskertomukseen sisältyy myös ruotsinkielinen tiivistelmä. Helsingissä 31. päivänä maaliskuuta 2008 Tarja Cronberg Työministeri Astrid Thors Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Erkki Virtanen Kansliapäällikkö

6 Sisällys Eduskunnalle Sisällys Työllisyyspolitiikan tavoitteet Hallituksen työllisyystavoitteet sekä toimet ja toteutuminen edellisellä hallituskaudella Työpolitiikan strategia EU:n työllisyysstrategia ja Suomen kansallinen toimenpideohjelma Talouskehitys Kansainvälinen talous Talouskehitys Suomessa Työllisyystilanteen kehitys Työvoiman kysyntä Työvoiman tarjonta Työttömyyden kehitys Työttömyyden rakenne Talouspoliittiset toimet työllisyyden edistämiseksi Talouspolitiikka ja taloudellisen kasvun edistäminen Veropolitiikka työllisyyden edistäjänä Tulopolitiikka ja työvoimakustannusten kehitys Ikääntymisen taloudelliset vaikutukset ja niihin varautuminen Hallituksen poikkihallinnolliset työllisyyden ja yrittäjyyden politiikkaohjelmat Hallituskauden Työllisyyden politiikkaohjelma Hallituskauden Yrittäjyyden politiikkaohjelma ja yritysten toimintaympäristön kehittyminen Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma vaalikaudella

7 6 Työ- ja maahanmuuttopolitiikka ja työmarkkinoiden toiminnan edistäminen Työnvälitys Työnvälityksen toiminnan laajuus Työnvälityksen palvelut Työhallinnon asiakaspalvelun tietojärjestelmä, siihen integroidut verkkopalvelut sekä Työlinja työhallinnon valtakunnallinen Contact Center Alueellinen liikkuvuus ja harkinnanvaraiset liikkuvuusetuudet Muutosturvan toimintamallin toimeenpano EURES-työnvälityspalvelut työnhakijoille ja työnantajille Työnantajapalvelujen kehittäminen ja rekrytointiongelmat HRV-Henkilöstöpalvelut Työhallinnon yhteistyö yksityisten henkilöstöpalveluyritysten kanssa Nuorten työllisyys ja yhteiskuntatakuu Ammatillisen kehittymisen palvelut Työllistämistukijärjestelmä, työmarkkinatuen aktiivitoimenpiteet ja työllisyysperusteiset investoinnit Työllistämistukijärjestelmä Työllisyyspoliittinen avustus Työmarkkinatuen aktiivitoimenpiteet Työllisyysperusteiset investoinnit Vaikeasti työllistyvien tukitoimet Euroopan sosiaalirahasto Toimeenpano Ohjelmien tuloksia vuonna ESR-toimenpiteiden resurssit ja vaikutukset Ohjelmakauden sulkeminen Euroopan aluekehitysrahaston EAKR:n investoinnit Rakennerahastokausi Työelämän laatu ja kehittäminen Työelämää kehitetään kolmikantaisesti Työolobarometri Työelämän tuottavuuden ja laadun kehittämisohjelma (Tykes) Muut työelämän kehittämistoimet Maahanmuuttopoliittiset toimet

8 6.7 Työ- ja maahanmuuttopoliittisen lainsäädännön muutokset Työpolitiikan ja työllisyyden hoidon toimeenpanon resurssit ja tuki Työllisyyden hoidon resurssit ja työhallinnon organisaatio Työpoliittinen tutkimus Työhallinnon kansainvälinen yhteistyö Työvoimapolitiikan arviointia Elinkeinopolitiikka työllisyyden edistäjänä Elinkeinopolitiikan sisältö ja tavoitteet Innovaatiopolitiikka Yritystoiminnan kehitys Yritysrahoituksen ja yritystukien vaikutukset Koulutus- ja kulttuuripolitiikka työllisyyden edistäjänä Koulutuspolitiikan sisältö ja tavoitteet Yleissivistävä koulutus Ammatilliset oppilaitokset ja korkeakoulut Oppisopimuskoulutus Ulkomaalaiset opiskelijat ja maahanmuuttajakoulutus Tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen Aikuisväestön koulutuksen ja työllistymisen edistäminen Koulutukseen ja työmarkkinoille siirtymisen nopeuttaminen Kulttuuri- ja vapaa-aikatoimialojen työllisyys- ja talousvaikutukset Työllisyyden edistäminen alueilla Alueellisen kehityksen nykytila Valtakunnalliset alueiden kehittämisen tavoitteet Osaamiskeskusohjelma Kaupunkipolitiikka Aluekeskusohjelma ja alueellinen maaseutuosio Valtion toimintojen ja yksikköjen alueellistaminen Äkillisten rakennemuutosten alueet Euroopan globalisaatiorahastolta tukea rakennemuutosongelmiin Sosiaaliturvamaksukokeilut

9 9.10 Yksinyrittäjiä rohkaistaan ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutus ja työvoiman saatavuuden ja pysyvyyden turvaaminen EU:n rakennerahastot Sosiaalipoliittiset toimet Työttömyysajan toimeentuloturva Työttömyysetuudet ja työttömien koulutusetuudet Työttömyysturvan rahoitus Kuntouttava työtoiminta Pitkäaikaistyöttömien eläketuki Palkkaturva Työllisyyssuuntautunut aktiivinen sosiaalipolitiikka Sosiaaliturvan uudistamiskomitea (SATA) Työelämän vetovoiman lisääminen Veto-ohjelma Masennuksen ehkäisyyn ja masennuksesta aiheutuvan työkyvyttömyyden vähentämiseen tähtäävä hanke (MASTO) Työssä pysymiseen tähtäävien toimenpiteiden seuranta Sosiaalivakuutusmaksut

10 Svenskspråkigt sammandrag Regeringens sysselsättningsmål samt åtgärder och utfall under föregående regeringsperiod Den ekonomiska utvecklingen Sysselsättningslägets utveckling Finanspolitiska åtgärder för att främja sysselsättningen Regeringens tväradministrativa politikprogram för sysselsättning och företagande Arbets- och invandrarpolitik samt förbättrandet av arbetsmarknadens funktion Arbetsförmedlingen Kompetensutvecklingstjänster Åtgärderna för skötsel av sysselsättningen Europeiska socialfonden Utveckling av arbetslivet Migrationspolitiska åtgärder Ändringar i arbetslagstiftningen Resurserna och stödet för arbetspolitiken och skötseln av sysselsättningen De arbetskratfspolitiska åtgärdernas nivå, sysselsättningen efter dem och resultat av utvärderingar Näringspolitik och sysselsättningen Utbildningspolitiken som främjande av sysselsättning Främjande av sysselsättningen i regionerna Socialpolitiska åtgärder

11 1 Työllisyyspolitiikan tavoitteet Hallituksen työllisyystavoitteet sekä toimet ja toteutuminen edellisellä hallituskaudella Pääministeri Vanhasen ensimmäisen hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan päätavoite oli luoda uutta työpaikkaa toimikautensa ( ) aikana. Tavoite saavutettiin vuonna Pääministeri Vanhasen toisen hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan tavoite on työllisyyden lisääminen vuoteen 2011 mennessä henkilöllä. Tavoitteen toteutuminen merkitsisi työllisyysasteen kohoamista noin 72 prosenttiin vaalikauden lopulla. EU:n työllisyysstrategian tavoitteina on nostaa työllisyysaste 70 prosenttiin, naisten työllisyysaste 60 prosenttiin ja ikääntyneiden (55 64-vuotiaiden) työllisyysaste 50 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Vuonna 2007 keskimääräinen työllisyysaste (15 64-vuotiaat) Suomessa oli 69,9 prosenttia. Edellisestä vuodesta työllisyysaste kohosi prosenttiyksiköllä. Lissabonin strategian mukaiset naisten ja ikääntyvien työllisyysastetavoitteet vuodelle 2010 Suomi on jo ylittänyt. Talouden ja työllisyyden myönteiseen kehitykseen viime hallituskauden aikana on vaikuttanut merkittävästi tuotannon hyvä kansainvälinen kilpailukyky sekä vakaata kasvua tukenut talouspolitiikka. Hyvän kilpailukyvyn ansiosta Suomi on voinut hyödyntää vientimarkkinoiden vahvaa vetoa. Tuotannon kasvun edellytyksiä on hallituskauden aikana tuettu sekä suhdannepolitiikan mukaisin verokevennyksin että työ- ja pääomamarkkinoiden toimintaa parantanein rakenteellisin uudistuksin. Hallitus on jatkanut määrätietoista panostamista tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä teknologia- ja innovaatiorahoitukseen. Suomi on säilyttänyt asemansa maailman kärkitiloilla panostuksessaan uuden tiedon luomiseen ja teknologisten sovellusten kehittämiseen. Suomessa tutkimus- ja kehittämispanostus ylittää Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian tavoitteen kolmen prosentin BKT-osuudesta. Työvoiman saatavuutta on lisätty työssä jatkamista edistävillä eläkejärjestelmän uudistuksilla, työnvälityksen tehostamisella, työnhaun aktivointitoimilla, työelämän kehittämishankkeilla, koulutuksella sekä työvoiman liikkuvuutta ja työperäistä maahanmuuttoa edistämällä. Työvoiman liikkuvuutta on tuettu mm. laajentamalla työmatkakulujen vähennysoikeutta ja ottamalla käyttöön työttömien harkinnanvarainen muuttoavustus. Työvoiman kysyntää on vahvistettu mm. yrittäjyyttä ja työvoimakustannusten kasvua hillitsevin toimin, veronkevennyksin, kotitalousvähennyksen korotuksella sekä työllistämistukien avulla. Esimerkiksi pienipalkkaisten ikääntyneiden työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla on parannettu

12 14 työvoiman kysyntää vahvistavan tuen avulla. Äkillisten rakennemuutosongelmien lieventämiseksi on kehitetty uusia toimenpiteitä. Hallinnonalojen yhteistyötä on lisätty, jotta ongelmiin voidaan reagoida mahdollisimman nopeasti. Valtion vuoden 2007 talousarviossa oli ensi kertaa varattu äkillisiin rakennemuutosongelmiin erillinen määräraha. Työelämän vetovoimaa on vahvistettu lainsäädäntötoimin, kehittämällä hyviä käytäntöjä sekä parantamalla työelämän laatua. Tavoitteena on ollut edistää työssä jaksamista, kannustaa työssä käyntiä sekä helpottaa työhön paluuta kuntoutuksen kautta. Keskeisiä työelämän laadun kehittämisohjelmia ovat olleet Tykes-ohjelma, VETO-ohjelma ja NOSTE-ohjelma ( ). Työllisyyden politiikkaohjelmalla on ollut keskeinen asema eri hallinnonalojen työllisyystoimien koordinoinnissa. Ohjelma pyrki toteuttamaan työllisyysastetta nostavia, rakennetyöttömyyttä alentavia ja tulevaisuuden työvoimatarpeiden kannalta välttämättömiä rakenteellisia uudistuksia. Ohjelman tavoitteita edistäviä keskeisiä toimenpiteitä ovat olleet työvoiman palvelukeskusuudistus, työmarkkinatuen aktivointi, nuorten koulutus- ja yhteiskuntatakuu, opintotuen uudistukset ja muut koulutuspoliittiset toimenpiteet sekä työelämäohjelmat. Työvoiman ikääntymisen ja globalisaation aiheuttamien rakennemuutosten vuoksi työllisten määrän lisääminen vuoteen 2011 mennessä henkilöllä on vaativa tehtävä. Työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi hallitus pyrkii toimillaan vahvistamaan talouskasvua ja työvoiman saatavuutta sekä parantamaan työvoiman kysynnän ja tarjonnan yhteensopivuutta. Vuonna 2007 asetettu työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma on hallituksen keskeinen työväline edistettäessä työllisyystavoitteen toteutumista vuosien aikana. Ensiarvoista Suomen tulevan menestymisen kannalta on osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen. Kilpailussa menestyminen ja uusien työpaikkojen luominen edellyttävät taloudelta ja työmarkkinoilta hyvää sopeutumiskykyä. Suomen menestyminen rakentuu jatkossakin työvoiman osaamisen, innovaatiokyvyn ja yrittäjyyden varaan. Hallitus asetti ohjelmassaan tavoitteekseen työ- ja elinkeinoministeriön perustamisen vuoden 2007 loppuun mennessä. Tämä toteutettiin yhdistämällä työministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö ja siirtämällä uuteen ministeriöön myös aluekehitystä koskevat tehtävät sisäasiainministeriöstä. Samalla sisäasiainministeriöön keskitettiin työministeriön ja sisäasiainministeriön maahanmuuttotehtävät. Uudella ministeriöllä on tärkeä rooli innovaatio-, yrittäjyys-, työllisyys- ja energia-asioissa. Keskeisenä tavoitteena on konsernimaisen ohjaustavan avulla tehostaa ja yhdensuuntaistaa työllisyyden ja yrittäjyyden kehittämistoimenpiteitä sekä poikkihallinnollisesti vahvistaa aluekehitystoimenpiteiden synergiaa.

13 Työpolitiikan strategia Kertomusvuonna työhallinto toteutti vuosille laadittua työpolitiikan strategiaa. Ministeriöuudistuksen seurauksena työpolitiikan strategian erillistä kehittämistyötä ei enää jatkettu, vaan hallitusohjelman mukaiset linjaukset sisällytettiin työ- ja elinkeinoministeriön perustamisen strategisiin lähtökohtiin. Työpolitiikan alueelta päälinjaukseksi asetettiin työmarkkinoiden toimivuuden ja työvoiman saatavuuden turvaaminen. Tämä edellyttää mm. työmarkkinoiden kohtaanto-ongelman lieventämistä, jotta avoimet työpaikat täyttyvät nopeasti, rekrytointiongelmat vähenevät ja työttömyysjaksot lyhenevät, sekä ikääntyneiden työurien pidentämistä edelleen. Työn tuottavuuden nousu on keskeinen edellytys talouskasvun riittävälle jatkumiselle, koska työikäisen väestön määrän arvioidaan kääntyvän laskuun 2010-luvulla. Työministeriö asetti kesällä 2007 hallitusohjelman tavoitteiden toteuttamiseksi työryhmän uudistamaan jouston ja turvan tasapainoa työmarkkinoilla ja työelämässä. Ryhmän toimikausi kestää vuoden 2010 loppuun saakka. Joustoturva on keskeisessä asemassa vuonna 2008 Euroopan kasvun ja työllisyyden strategian (ns. Lissabonin prosessi) uudistuksessa. Lähtökohtana on, että jokainen maa luo oman kansallisen joustoturvamallinsa olosuhteittensa ja toimintatapojensa pohjalta. Kansallisen joustoturvamallin kaavaillaan perustuvan aktiivisen työvoimapolitiikan, sosiaaliturvan, työlainsäädännön, työelämän laadun ja elinikäisen oppimisen koordinoituun kehittämiseen. Hallitus onkin käynnistänyt näiden asioiden edistämiseksi useita erillisiä hankkeita, kuten työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma, sosiaaliturvan kokonaisuudistus, aikuiskoulutusjärjestelmän kokonaisuudistus, aktiivisen työvoimapolitiikan vaikuttavuuden lisääminen, työmarkkinoiden kohtaannon parantaminen ja asuntopolitiikan kehittäminen. Joustoturvatyöryhmän tehtävänä on koota yhteen kokonaisnäkemys, Suomen malli, jolla tulevaisuudessakin varmistetaan työmarkkinoiden toimivuus, työvoiman saatavuus ja työn tuottavuuden nousu kestävällä tavalla, sekä sovittaa yhteen ko. mallin pohjalta edellä mainituissa hankkeissa tehtävää valmistelua jouston ja turvan tasapainon näkökulmasta. 1.3 EU:n työllisyysstrategia ja Suomen kansallinen toimenpideohjelma Eurooppa-neuvosto uudisti Lissabonin strategiaa vuonna 2005 ja asetti Euroopan unionin poliittisista painoalueista etusijalle taloudellisen kasvun ja työllisyyden. EU-maat ovat kirjanneet työllisyystavoitteensa kansallisiin toimenpideohjelmiin,

14 16 joka Suomessa on pääministeri Vanhasen ensimmäisen hallituksen ohjelman pohjalta valmisteltu kasvun ja työllisyyden toimenpideohjelma vuosiksi Suomen toimenpideohjelman valmistelua ja toteutumisen vuotuista raportointia koordinoi valtiovarainministeriö, työllisyyspolitiikan osuuden ollessa työministeriön vastuulla. Toimenpideohjelmassa Suomen työllisyyspolitiikan päätavoitteet ovat työllisyysasteen nostaminen ja työmarkkinoiden toiminnan parantaminen. Keskeisiä toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi ovat 1) työurien pidentäminen, 2) vero- ja etuusjärjestelmien sekä palkanmuodostuksen kannustinvaikutusten vahvistaminen sekä 3) työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaannon parantaminen. Suomi antoi komissiolle lokakuussa 2007 toisen väliarvion Lissabonin strategian toteutumisesta. Komissio julkaisi joulukuussa 2007 vuotuisen edistymisraporttinsa Lissabon-ohjelmien toimeenpanosta. Raporttiin sisältyvät myös komission ehdotukset maakohtaisiksi suosituksiksi, joita komissio ei esitä Suomelle. Raportissa todetaan, että Suomi on edistynyt erittäin hyvin kansallisen toimenpideohjelmansa täytäntöönpanossa vuosina Suomi on komission mukaan myös noudattanut hyvin kevään 2006 Eurooppa-neuvoston kokouksessa sovittuja sitoumuksia neljällä ensisijaisella alalla. Kansallisen toimenpideohjelman kaudella Suomen on kuitenkin vielä keskityttävä seuraaviin työpolitiikan haasteisiin: 1) jatketaan uudistuksia, joilla lisätään työvoiman saatavuutta, 2) vähennetään korkeaa rakennetyöttömyyttä etenkin vähän koulutettujen työntekijöiden ja nuorten osalta sekä 3) otetaan huomioon taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton tarjoamat mahdollisuudet.

15 17 2 Talouskehitys 2.1 Kansainvälinen talous Maailmantalouden kasvu vuonna 2007 jatkui vahvana, vaikka rahoitusmarkkinoiden toimivuuteen, hinta- ja valuuttakurssikehitykseen sekä suuriin alueittaisiin ulkomaankaupan tasapainottomuuksiin liittyvät riskit lisääntyivät merkittävästi ja alkoivat luoda epävarmuutta talouskasvun kestävyydelle. Maailmantalouden arvioidaan kasvaneen keskimäärin noin 5 prosenttia ja maailmankaupan 6,5 prosenttia. Yhdysvalloissa tuotanto lisääntyi asuntomarkkinoihin liittyneistä suurista ongelmista huolimatta vielä yli 2 prosenttia. Loppuvuodesta USA:n BKT:n kasvu hiipui paitsi asuntoinvestointien myös kulutuksen heikentymisen vuoksi. Euroalueella kokonaistuotanto kasvoi vuonna 2007 arviolta yli 2,5 prosenttia, mutta korkeasuhdanteen huippu ohitettiin loppuvuodesta. Teollisuustuotanto ja yritysten investoinnit lisääntyivät ripeästi, sillä kehittyvien maiden vahva kysyntä kompensoi vielä euron vahvistumisen kielteisiä vaikutuksia. Myös kotitalouksien kulutus kasvoi suotuisan työllisyyskehityksen ja vähenevän työttömyyden ansiosta. Asuntorakentaminen vaimeni kuitenkin tuntuvasti. Öljyn hinta kääntyi vuoden mittaan uudelleen nousuun, ja muutoinkin raakaaineiden maailmanmarkkinahinnat pysyivät korkeana. Euron vahvistuminen hillitsi inflaatiopaineita Euroopassa. Teollisuusmaissa oli jo nähtävissä merkkejä palkkainflaation kiihtymisestä. 2.2 Talouskehitys Suomessa Vuonna 2007 Suomen kokonaistuotanto kasvoi 4,4 prosenttia eli 0,5 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Taloudellinen toimeliaisuus oli vahvaa ja laaja-alaista, joskin kasvu hidastui hieman loppuvuodesta. Vuonna 2007 BKT:n kasvua vauhditti työn tuottavuuden suotuisa kehitys. Sen osuus kasvusta oli noin 3 prosenttiyksikköä. Lähivuosinakin talouskasvua on haettava nimenomaan tuottavuutta ja työllisyyden laatua parantavista tekijöistä, kun työvoiman saatavuus väestön ikääntymisen vuoksi vaikeutuu. Kaikki kansantalouden kysyntäerät vauhdittivat talouskehitystä vuonna Viennin määrä lisääntyi 4,8 prosenttia ja tuonnin 4,1 prosenttia. Vaihtotase oli liki 8 mrd. euroa ylijäämäinen. Kulutusmenot kasvoivat 2,8 prosenttia, joista yksityiset kulutusmenot jopa 3,7 prosenttia. Kiinteät investoinnit lisääntyivät 7,6 prosenttia.

16 18 Kotitaloudet velkaantuivat edelleen nopeasti ja säästämisaste heikkeni. Velkaantumista lisäsi yhä vilkas asuntokauppa ja kotitaloushyödykkeiden hankinnat. Kotitalouksien ostovoiman kasvu oli 2,4 prosenttia. Vuoden lopulla kotitalouksien keskimääräiset velat vastasivat jo yli 100 prosenttia vuosituloista. Julkisen kulutuksen kasvu oli 0,8 prosenttia. Valtion menot pysyivät budjettikehysten määrittelemissä puitteissa ja rahoitusylijäämä nousi 2,0 prosenttiin suhteessa kokonaistuotantoon. Kansantalouden investointiaste nousi 20,3 prosenttiin. Yksityiset investoinnit lisääntyivät 8,1 prosenttia erityisesti liike-, toimisto- ja teollisuusrakentamisen vilkkauden ansiosta. Sen sijaan asuinrakennusinvestointien kasvu hidastui merkittävästi edellisvuodesta. Julkiset investoinnit kasvoivat 3,5 prosenttia lähinnä infrastruktuurihankkeiden vuoksi. Kuluttajahintaindeksi kohosi vuoden 2007 aikana 2,6 prosenttia. Inflaatiota vauhditti eniten asumisen kallistuminen mm. asuntolainojen korkojen nousun, osakehuoneistojen ja kiinteistöjen hintojen kohoamisen sekä vuokrankorotusten seurauksena. Myös ajoneuvojen käyttökustannusten nousu, elintarvikkeiden, kulutusluottojen sekä ravintola- ja kahvilapalvelujen kallistuminen vaikuttivat inflaatioon. Keskimäärin kuluttajahintaindeksi kohosi 2,5 prosenttia. Ansiot lisääntyivät 3,3 prosenttia eli hieman enemmän kuin vuotta aiemmin. Uusien palkkaratkaisujen ja eräiden kertaluontoisten erien ajoittumisen vuoksi ansiotason nousu nopeutui vuoden lopulla yli viiteen prosenttiin. Yksikkötyökustannukset lisääntyivät alkuvuoden 2007 maltillisten palkankorotusten johdosta vain vähän.

17 19 Volyymivuosimuutos-% Bruttokansantuote Tavaroiden ja palvelujen vienti Yksityiset kulutusmenot Yksityiset kiinteät investoinnit Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito Kuvio 1. muutos BKT:n, viennin ja yksityisten kulutusmenojen ja kiinteiden investointien

18 3 Työllisyystilanteen kehitys Työvoiman kysyntä Kertomusvuonna työllisyyden kehitys oli erittäin hyvä (kuvio 2). Työllisiä oli keskimäärin henkilöä. Määrä lisääntyi edellisestä vuodesta henkilöä. Vuonna 2007 keskimääräinen työllisyysaste (15 64-vuotiaat) oli 69,9 prosenttia. Edellisestä vuodesta työllisyysaste kohosi prosenttiyksiköllä. Työikäisen (15 64-vuotiaat) väestön määrä oli henkilöä. Määrä lisääntyi edelliseen vuoteen verrattuna henkilöllä. Työvoiman kysynnän vahvistumista osoittaa myös työnvälitykseen ilmoitettujen avointen työpaikkojen määrän kasvu. Parantuneen työllisyyden myötä myös tehtyjen työtuntien määrä lisääntyi. % Työttömät(* Kokonaistuotanto (vas.ast.) Työvoima**, trendi, (oik.ast.) Työlliset**, trendi, (oik.ast.) Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus *)Työttömien lukumäärä viivojen välissä eli työvoima miinus työlliset **Työvoima ja työlliset 1000 henkilöä Kuvio 2. Työvoiman kysyntä ja tarjonta sekä tuotannon kasvu Työllisyyden paraneminen keskittyi yksityiselle sektorille, jossa työllinen työvoima lisääntyi edelliseen vuoteen verrattuna yli henkilöä. Julkisella sektorilla vastaava lisäys oli yhteensä henkilöä. Loppuosa oli toimialaltaan tuntemattomia. Valtiolla työllisten määrä lisääntyi 3 200:lla ja kunnissa ja kuntayhtymissä

19 21 väheni 1 300:lla. Vuonna 2007 työllisistä keskimäärin henkilöä (74 %) työskenteli yksityisellä sektorilla, (20 %) kunnissa ja kuntayhtymissä ja (6 %) valtiolla 1. Työvoimatutkimuksessa julkisen sektorin lukuihin sisältyvät valtion, Ahvenanmaan maakuntahallinnon, kuntien ja kuntayhtymien virastojen ja laitosten sekä julkisten liikelaitosten työvoima. Työllisyys parani kaikilla päätoimialoilla paitsi maa- ja metsätaloudessa ja liikenteessä. Maa- ja metsätaloudessa työllisten määrä väheni noin henkilöllä (kuvio 3). Maa- ja metsätaloudessa työllisyyden aleneva trendikehitys on jatkunut jo vuosikymmeniä. Liikenteessä työllisten määrä väheni 6 300:lla. Työvoiman kysyntä oli voimakkainta rahoitus-, vakuutus- ja liike-elämän palveluissa, joissa työllisten määrä lisääntyi henkilöä. Työllisyys lisääntyi merkittävästi myös kaupan ja majoituksen toimialalla, jossa työllisten määrä kasvoi :lla. Rakennusala työllisti henkilöä edellisvuotista enemmän. Teollisuuden työllisyyskehitys hidastui. Alan työllisten määrä lisääntyi vain 900:lla, kun se edellisenä vuonna lisääntyi henkilöä. Vuosina teollisuuden työllisten määrä väheni yhteensä liki :lla. 100 henkilöä /I 2007/II 2007/III 2007/IV Maa- ja metsätalous Teollisuus Rakentaminen Kauppa, maj. ja ravintola Liikenne Rah., vak. ja liike-el. palvelut Julkiset ja muut palvelut Toimialat yhteensä Kuvio 3. Työllisten määrän muutokset (edellisen vuoden vastaavasta vuosineljänneksestä) toimialoittain vuonna Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan.

20 22 Työllisistä oli palkansaajia henkilöä (87,4 %) ja yrittäjiä sekä heitä avustavia perheenjäseniä (12,6 %). Myös maatalousyrittäjät sisältyvät viimeksi mainittuun lukuun. Palkansaajien määrä lisääntyi :lla, mutta yrittäjien ja avustavien perheenjäsenten määrä väheni 600:lla. Vielä edellisenä vuonna yrittäjien ja avustavien perheenjäsenten määrä lisääntyi :lla. Palkansaajista toimihenkilöitä oli ja työntekijöitä Toimihenkilöiden osuus palkansaajista on jo pitemmän aikaa trendiluonteisesti kasvanut. Työllisestä työvoimasta naisia oli ja miehiä Työllisten naisten määrä lisääntyi :lla eli 2,1 prosenttia ja työllisten miesten :lla eli 1,9 prosenttia edellisestä vuodesta. Naisten työllisyysaste nousi 1,2 prosenttiyksiköllä 68,5 prosenttiin ja miesten 0,8 prosenttiyksiköllä 71,3 prosenttiin. Vuonna 2007 työllisten määrä lisääntyi kaikissa muissa paitsi ja vuotiaiden ikäryhmissä. Lisäys oli suurin vuotiaiden ( henkilöä) ikäryhmässä, minkä seurauksena ikäryhmän työllisyysaste nousi edellisvuodesta 1,9 prosenttiyksikköä 39,1 prosenttiin vuotiaiden ikäryhmissä työllisyysaste nousi 2,6 prosenttiyksikköä, ja se oli 43,2 prosenttia. Nämä luvut osoittavat, että yhä enemmän ikääntyviä työntekijöitä jatkaa entistä pitempään työelämässä. Keskeisiä syitä työurien pitenemiselle ovat vuoden 2005 eläkeuudistus, työelämän kehittämistoimet. Nuorten hyvään työllistymiseen on vaikuttanut ennen muuta suotuisa talous- ja työllisyyskehitys sekä työvoiman vaikeutunut saatavuus. Suomessa työhön osallistumisasteet nuoremmissa ja vanhemmissa ikäluokissa ovat matalampia kuin muissa Pohjoismaissa. Viime vuosina ero muihin Pohjoismaihin on kuitenkin kaventunut. Työhön osallistumisen aktiviteetti on korkein parhaassa työiässä olevilla vuotiailla. Tässä ikäryhmässä työllisyysaste vuonna 2007 oli 85,0 prosenttia. Se nousi edellisestä vuodesta 0,9 prosenttiyksikköä. Nuorten alle 30-vuotiaiden työllisyysaste nousi 55,0 prosenttiin edellisvuoden 52,9 prosentista. Ikääntyvien vuotiaiden työllisyysaste oli sama kuin alle 30-vuotiaiden nuorten työllisyysaste eli 55,0 prosenttia. Vuonna 2007 osa-aikatyössä työskenteli keskimäärin henkilöä eli 13,4 prosenttia palkansaajista. Heistä naisia oli lähes kaksi kolmasosaa. Vastaavat luvut vuotta aikaisemmin olivat ja 13,5 prosenttia. Osa-aikaisten työllisten määrä lisääntyi noin 4 000:lla, mutta heidän osuutensa palkansaajista laski 0,1 prosenttiyksikköä. Vastentahtoisesti osa-aikatyötä tai lyhennettyä työviikkoa tekeviä lomautettuja oli noin kolmannes kaikista osa-aikatyöllisistä. Suomessa osaaikaisen työn osuus on edelleen suhteellisen alhainen verrattuna moniin Euroopan maihin.